Teorianne on pangaeakku ~ Eli kohdeltiinko Wegeneriä väärin?

Tuoreessa "Tieteen Kuvalehti Historia" (2/2013) -lehdessä oli essee Wegenerin mannerliikuntoteoriasta. Laattatektoniikkateorian mukaan aluksi on ollut yhteinen manner, joka on lähtenyt jakautumaan osasiin. Kyseinen teoria on nykyään vallitsevana paradigmana. ; Kirjoitus käsittelee sitä miten Wegenerin teoriaa ei otettu vakavasti. Esimerkiksi Rollin Chamberlin oli moittinut sitä sen vuoksi että "Jos uskomme Wegenerin teoriaan, joudumme unohtamaan kaiken 70 vuoden aikana opitun." Lisäksi ongelmana oli se, että Wegener oli ilmatieteilijä eikä geologi. Näin ollen katsottiin että hän ei toiminut oman asiantuntemuksensa piirissä. "Wegener julkisti teoriansa aikana, jolloin tutkijat olivat hyvin tarkkoja reviiristään. Oli ennenkuulumatonta että ilmatieteilijä sotkeutui geologiaan." Lisäksi Wegener oli selkeästi yhden asian mies ja esimerkiksi Philip Lake moitti että Wegener "ei etsi totuutta; hän ajaa vain yhtä asiaa, ja on sokea kaikille sitä vastaan puhuville tosiseikoille." Lisäksi Wegener ei tutkinut itse vaan viittasi muiden tutkimuksiin - ja peräti lainasi uutta materiaalia. "Wegener rikkoi myös tiedeyhteisön kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan tutkijoiden on kerättävä aineistonsa itse. Yleensä tutkijat uskalsivat ehdottaa hypoteesejä vasta vuosikymmeniä kestäneen havainnoinnin jälkeen. Wegener taas oli käyttänyt hyväkseen muiden havaintoja ja tutkimuksia."

Vakuuttava Todiste!

Meidän on helppoa loukkaantua Wegenerin puolesta, että häntä olisi kohdeltu väärin. Mutta pääsyy tähän kokemukseen ei ole se, että Wegener olisi ollut aikanaan laadullisesti muita ilmiselvästi oikeammassa vaan se, että hän oli loppujen lopuksi oikeassa. Wegener tuntuu vetoavalta koska hänen tunnetuin todisteensa - jota voisi sanoa palapelianalogiaksi - on sekä tunnettu, ymmärrettävä, helppotajuinen, intuitiivinen että nykyään hyväksytty tosiasia. Loppujen lopuksi mannerten muotoyhteyden takaa löytyi oikea syy, mannerlaattojen liikkuminen joka ajoi reunoja kauemmas toisistaan. Mutta jos unohdamme jälkiviisauden ja siirrymme ajassa menneisyyteen aikaan jolloin ei tiedetä mitä nyt tiedetään, tilanne ei enää näytä samalta ; Ei enää näytäkään siltä että Wegener olisi jotenkin ilmiselvästi nerokas visionääri jota vastusti lauma dogmaattisia ääliöitä.

Wegenerin ongelma on se, että;
1: Nykymaailmassakaan pelkkä vertaisarvioitu tutkimuskaan ei ole "lopullinen totuus". Tutkimusten tulokset ovat yleisemmin tieteentekijöiden arvioitavana. Näin ollen uuteen ja kiistanalaiseen tutkimukseen tarttuminen on ongelmallista. Uusien tutkimusten merkitys tieteenalalle vie jonkin aikaa.
2: Yllämainittu on perusteltua jos on alan asiantuntija. ; Sen sijaan se on erityisen ongelmallista nimenomaan silloin jos teoreetikolla ei ole asiantuntemusta käsittelemäänsä tieteenalaan. Logiikka ja empiirinen ajattelu yhdistää tähtitieteilijää ja geologia, mutta geologian asiantuntijuus ei anna osaamista vaikkapa tähtitieteeseen ; Asiantuntemus ei tietenkään ole pelkkä tittelikysymys. Ongelmia tulee jos ei ole itse tehnyt aieneistonkeruuta ja laittanut tutkimusmetodia esiin niin että ammattilaiset voivat arvioida sen laatua eikä ole tutustunut tieteenalaan jotta olisi varmaa että tutkimus osataan laittaa oikeaan kontekstiin. ; Väitän jopa että tämä asia on itse asiassa kasvanut Wegenerin ajoista vaikka nurkkakuntainen tiedekunta -ajattelu onkin vähentynyt ja akateeminen vapaus kasvanut. Syynä on se, että tieteenalat ovat kehittyneet ajan kanssa niin että niiden tunteminen on työläämpää.
3: Vallitseva tieteenala on hyvä ottaa huomioon. Wegenerin teoria oli todella mullistava joten sillä oli ikään kuin raskautettu todistustaakka. Tämä on merkittävää muistaa koska tiede nojaa yleensä ottaen yhteistyöhön ja siihen että monen tutkijan työt kootaan yhteen. Wegenerin aikana vallitseva kokonaisuus oli loppujen lopuksi melko koherentti. Sen ongelmana oli kasa anomalioita joiden selitykset ovat sen luonteisia että siihen aikaan niiden ratkaisun kannalta oleellisia ilmiöitä ei vielä tunnettu. Vasta näiden ilmiöiden löytämisen jälkeen paradigma mullistuikin.
4: Wegenerin lähtökohta oli enemmänkin intuitiivinen kuin tieteellinen. Jokainen on kuullut siitä miten Etelä-Amerikan mantereen reuna näyttää sopivan hyvin yhteen Afrikan mantereen reunan kanssa. Tämä palapelilogiikka vetoaa arkijärkeen - ja siksi esimerkiksi Al Gore käyttää sitä "Epämiellyttävä totuus" -elokuvassaan - Wegenerin tieteelliset todisteet esimerkiksi fossiilien jakautumisesta eri mantereille selitettiin hänen aikanaa romahtaneilla maasilloilla. Syyksi romahtamiselle laitettiin maan jäähtyminen joka johtaa kutistumiseen joka murtaa tämälaisia asioita. (Eli Wegener käytti todisteita jotka hänen vastapuolellaan eivät oikeastaan olleet anomalioita vielä siinä vaiheessa.) Maan jäähtymisteoria taas perustui siihen että radioaktiivisen aineen hajoamisen tuottamaa lämpöä ei tunnettu. Kun tämä huomattiin Wegenerin teoria tietysti sai tukea "jälkikäteen". Myös vahvimmat perusteet Wegenerin teorialle, Atlantin keskiselänteen löytäminen ja havainto siitä että mannerten kiviaines erosi merialueen kiviaineksesta, olivat tiedossa vasta Wegenerin kuoleman jälkeen. Itse asiassa näiden todisteiden saamisen jälkeen tutkijayhteisö hyväksyi Wegenerin teorian melko pian, muutamassa vuodessa.
5: Wegenerin oman alan ulkopuolella tapahtunut toiminta oli kaiken kaikkiaan sellaista jolta joka ikinen salaliittohörhö, fringe -teoreetikko, crank ja crackpotter näyttää nykypäivänäkin. Hänellä oli pääteoria jota hän tukee etsimällä mitä tahansa aineistoa joka tukee sitä. Jääräpäinen yhden asian mies jonka mielestä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksi, ja joka ei tee tutkimusta vaan selailee muiden tekemiä aineistoja. Wegener ei teknisesti ottaen ollut teoriansa kanssa geologi. Hän oli enemmänkin filosofi, sillä hän tulkitsi aineistoa.

Tämä listaus oli tietysti tarkoituksenmukaisen ilkeä Wegenerille. Se muistuttaa siitä että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin mitä ensivilkaisulla tulee mieleen. Tieteen historiaa tutkiessa väärässäoleva tulkitaan helposti dogmaattiseksi ilkeämieliseksi tomppeliksi ja oikeassaolija avomieliseksi toisinajattelijaneroksi. Tämä mielikuva ei vain oikein vastaa todellisuutta. Tämänlainen ihmisten luokittelu on vain helppoa koska sitä kautta tapahtumille saadaan mukava draaman kaari, ja tutkimustyöstä tehdään eräänlainen sankarikertomus. Kuitenkin kaikki tutkijat ovat ihmisiä, eikä kyseessä ole mikään "hyvät vs. pahat" -taistelu jossa oikeassaoleminen takaa moraalisen ylemmyyden ja paremman tutkimusasenteen. Empirian idea on juuri siinä että aineisto, eikä tutkijan karisma ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet, määrittävät sen mikä teoria on oikeassa ja mikä taas ei.

Samalla tämä muistuttaa siitä että:
1: Filosofisella aineiston tulkinnalla on arvo. Wegener ei nimittäin ainakaan minun silmiini näytä geologilta. Hänen ilmastotieteen työnsä on ollut ahkeraa mittaamista, tutkimustyönpaiskimista. Se, että hän tuli kuuluisaksi laattatektoniikasta onkin mielenkiintoista, koska tässä hän ei nimenomaan paiskinut ahkerasti uutta aineistoa vaan tulkitsi olemassaolevaa muiden työtä. Se muistuttaa että löytöjä voi tehdä monella tavalla. Ja että crankeille pitää sen vuoksi antaa tilaa. Kunhan muistaa että se, että on paradigmaa vastaan oleminen ei ole sama kuin oikeassaoleminen. Wegener oli tavallaan poikkeus, mutta merkittävä poikkeus. Hänen asenteellaan ja toimintatavallaan on kaava jonka voisi muotoilla seuraavasti : "Jokaista väärin ymmärrettyä neroa kohden on tuhat aivan oikein ymmärrettyä idioottia."
___1.1: Ja tämä lausunto ei ole mitään Wegenerin pilkkaamista. Päin vastoin, olen usein korostanut nimenomaan sitä että yllättävän suuri osa crankeistä on asiaansa paneutuneita ja älykkäitä. Tosiasiat vain ovat heitä vastaan. Monet crankit itse asiassa tekevät niin hyvin perustellun casen kuin heidän puolustamastaan kulmasta on mahdollista ylipäätään tehdä. Tämä unohtuu helposti ja monesti selitys sille miksi joku uskoo jotain hoopoa asiaa nähdään siten että itse ihminen on hoopo. Tämä on nähdäkseni suuri virhe. Skeptikoiden suurin haaste onkin juuri siinä että tieto ei edisty ja ole laadukasta jos annetaan hörhötyksille periksi ja aletaan pitämään niitä viisautena. Mutta tieto ei myöskään edisty tai ole laadukasta jos kaikki hoopot ideat torpataan vain siksi että ne ovat nähttävät hoopoilta. Joskus hoopo onkin vain "hoopo". Siksi skeptikon tärkein taito onkin tasapainoilla siten että vastustaa pseudotiedettä olematta kuitenkaan pseudoskeptikko. Tämä on itse asiassa hyvin vaikeaa.
2: Se muistuttaa myös siitä että filosofia yksinään ei todista mitään. Se tarjoaa enemmänkin väyliä ja mahdollisuuksia. Wegenerin teoriassa oli aikanansa vahvoja puutteita jotka tekivät siitä mahdollisen mutta yllättävän huonosti todistetun. Vasta myöhemmät löydöt, eli juuri uusi tutkimusaineisto, teki siitä hedelmällisen ja hyvän teorian. Jonkin joka tilanteen muututtua selitti esimerkiksi maanjäristykset vetoamatta maan kutistumiseen. (Johon uskottiin vielä kun radioaktiivisuutta ja sen lämmitysvaikutusta ei tunnettu ja maata pidettiin sen vuoksi esimerkiksi paljon nykyistä nuorempana.)

Ilmastonmuutosideologia.

Ilmastonmuutoksesta puhuminen on tätä nykyä trendikästä. Siihen vetoamalla ohjataan kierrättämään ja moneen muuhun asiaan. Kasvissyönti, joukkoliikenne ja kaikki muut vastaavat asiat on otettu keskiöön. Tätä kautta on syntynyt erikoisia tilanteita. Osa ihmisistä luokittelee ihmisiä "hyviin ja pahoihin" ilmastonmuutoskannanottojen kautta.

Hyvin monenlaiset ihmiset ovat mukana tässä. Esimerkiksi meillä töissä on homeopaatiksi kouluttautunut ihminen. Hän ei pidä keinotekoisesta tehdaslääkityksestä ja vastustaa rokotteita. Hän pitää luontaistuotteista. Hän pitää luonnontieteellistä ajattelua halveksittavana. Kaavat ovat hänestä lokeroivia ja antavat illuusion ymmärtämisestä. Siksi olin pudota penkiltä kun hän kehui miten Al Goren "Epämiellyttävä totuus" -elokuvassa oli hieno ja uskottava käppyräpari. Ilmeisesti luonnontieteellinen "kaava -ajattelu" on hänestä sittenkin pätevää, kun siihen vain saadaan sidotuksi tietynlaiset arvot ja sidosryhmät. Toki kaavat ovat minusta vakuttavia. Mutta minä en kuljeksikaan ympäriinsä touhottamassa siitä miten kaava -ajattelu on lokeroivaa väkivaltaa, tunkeutumista, hallitsemispyrintöjä. En esitä että kaavojen ja induktioiden käyttö perustelussa olisi vain ylemmyysaseman ottamista. (Toki argumenteilla saa tiettyä asemaa silmissäni heti kun niitä osaa oikein käyttää.)

Ongelmana ei ole se, onko ilmastonmuutos tiedettä vai ei. Ongelmana on pikemminkin se, että ihmiset ottavat ilmastonmuutoksen tarinana. Tällöin tarinaa toki tuetaan "sillä tosiasialla" että ilmastonmuutos on hyvä tieteellinen teoria. Mutta sen kautta sitten vedellään päätöksiä monennäköisiin asioihin.

Ilmastonmuutosideologia ei ehdottomasti ole uskonto. Siinä ei uskota tietoiseen yliluonnolliseen toimijaan. Silti siinä on tarina tuhosta ja pelastumisesta. Sekä lunastuksesta. Odotetaan maailmanloppua, miltei voi kuulla kuinka tuomiopäivän hevoset hirnuvat. Tässäkin pelastuminen nähdään totalisen antautumisen kautta, ja tätä odotetaan kaikilta. Tässä on tietysti mukana tehokas syyllistäminen. Ilmastomuutosuskovat jakavat kansan pahemmin kuin lestadiolaiset. Raja on tiukka ja selvä. Ollaan joko puolesta tai vastaan.

En vain tiedä mitä tehdä jos on käppyrätieteen puolella, ja jopa tietyssä määrin kannattaa sitä että asioille tehdään jotain. Mutta joka kuitenkin on ideologian joitain esityksiä vastaan.

Kyynisyyttä ja politiikkaa.

Perinteisesti politiikka on nähty systeeminä, joissa on erilaisia puolueita. Näiden ero on siinä, mikä on tavoiteltavaa. Tätä kautta poliittisilla ideologioilla on unelmatila, utopia, jota kohti hakeudutaan. Keinoja on lainsäädäntö ja "käytännön toimiin vaikuttaminen".

Tietyssä määrin voidaan ajatella että on selkeä "poliittinen puolue". Joko tyyppi voi olla vaikka oikeaoppinen kommunisti. Toisaalta voidaan ajatella että kommunismin määrittävät sen seuraajat, jolloin voidaan olla vahvemmin tai vähemmän kommunisti, ja tämä on aikaan sidottua. Itse pidän jälkimmäisestä tavasta, koska esimerkiksi oikeistossa USA:ssa on perinteisesti ajateltu että verot pitää minimoida. Suomen (oikeistollinen) kokoomus on kuitenkin keksinyt että verot ovat yhteiskunnalle tärkeä asia. En usko että se edustaa "väärää oikeistolaisuutta". Se toki rikkoo joitain "perinteitä". Kuitenkin tässä on selvä ideologia. Tähän taas voidaan liittää William Jamesin kautta "uskonnolliset tunteet", kuten Keijo Lakkala näyttää. Tätä kautta voidaan sanoa että "uskonnolliseksi verrattavia" sekulaareja tunteita saataisiin politiikan kautta. Kuittisen mielestä tässä on toteutuneet siihen liittyvät riskit, kuten se että politiikassa "oikeaoppisuus" ulkoistetaan kansalta eliitille.

Sitten on se toinen tapa. Diogenes oli sitä mieltä että sanat ovat hieman erilaisia eri ihmisillä, ja viesti muuttui matkalla. Tätä kautta ihminen ei voisi aidosti ymmärtää toista. Hänestä hän oli ehkä nähnyt "hevosia", mutta ei siitä huolimatta ollut koskaan "nähnyt hevosuutta", joten induktiot olivat hänestä muutenkin hieman erikoisia. Eikä ihmisen elämän tarkoituskaan ja ihmisen rooli maailmassa ollut onnellisuus, vaan hyveellisyys.

Diogeneen tapa on siitä olennainen, että postmodernistisessa ja jopa modernissa ajattelussa on ongelmia:
1: Eksistentialismissa ollaan tietysti valintojen edessä. Ihmisen korostetaan olevan yksin maailmaan heitetyn, joten "kansakunta" muuttuu vain "kasaksi ihmisiä". Toki esimerkiksi Sartre oli melko tiukka: Hänestä jos valitset vaikka poliittisen puolueen, ollaksesi vastuullinen sinun tulisi tehdä tämä valinta niin että "koko maailman pitäisi tehdä se sama valinta samassa tilanteessa". Kuitenkaan ulkopuolisilla ei ole pakotetta seurata tätä. Tätä kautta ihminen on tässäkin sitoutunut, mutta silti yhteiskunta on vain kasa ihmisiä, eikä mikään yhtenäinen kansakunta. (Eri asia on sitten se, onko tämä huono asia.)
2: Postmodernismissa tulkinnanvaraisuutta korostetaan. Tätä kautta vaikka utopiasta kirjoitettaisiin, poliittisen puolueen jäsenen ja jopa tämän utopian kirjoittajan kokema asia tästä on tulkinta. Osa niistä on hyviä ja osa huonoja, joten täysin irrationaalinen käsite "poliittinen puolue" ei ole. Se muuttuu kuitenkin erittäin hankalaksi. Ryhmä niputetaan ja luokitellaan ja on helppoa vaatia tälle dekonstruktiota - eli esittää vaateita siitä että koko luokitussysteemi muutettaisiin jollakin toisella tavalla. Politiikka ja tiede muuttuu helposti tätä kautta "erilaisten iskulauseiden tulkinnaksi" - ja vaikeutena on tietysti se, että vaihtoehtona on joko hajanaisuus eli tilanne jossa utopia kielletään tai pistetään irrelevanttiin asemaan - tai sitten tilalle esitetään vain toinen iskulause, jota tulkitaan, joka ei taas muuta tai paranna tilannetta mitenkään. (Mikä taas asettaa kyseenalaiseksi koko sen idean siitä että vaihtamiseen on mitään syytä. Iskulause vaihtuisi toiseen, joten so what?)

Kolmas tapa on tietysti se, että ei uskota että politiikalla edes on mitään erottavaa sisältöä, jolla olisi merkitystä mihinkään. Tällöin kyseessä on joko "Sama paska, eri paketti" tai "tyhjiä korulauseita" -näkemykset. Tämä eroaa edellä mainituista siinä, että siinä ei etsitä positioita, tehdä dekonstruktiota, kritisoida, käydä läpi, mietitä mitkä tulkinnat ovat fiksumpia kuin toiset, eikä mietitä valinnan seurauksia. Ne ovat siis "kyynisiä", mutta eivät samassa mielessä kuin Diogenes oli kyynikko.

Itse olen valitettavasti tällä tavalla poliittisesti ignorantti. Toivoisin että muut osaisivat ja tekisivät politiikasta ikään kuin "hyvän hovimestarin", joka toimisi niin hyvin että sen läsnäoloa ei huomattaisi. Tiedän että tämä on käytännössä mahdotonta, ja sotii itse asiassa demokratian perusideaa vastaan: Eli että politiikan hoitaminen on kaikkien, ei hallitsijaeliitin, asia. Hävettää. Mutta ensinnäkään en usko että mikään ei kuitenkaan muuttuisi. Ja toisaalta jo se, että demokratia tarkoittaisi myös sitä, että minun kaltaiset tai jopa tätä ignorantimmat saavat luvan päättää tärkeistä asioista, on tietyllä tavalla huolestuttavaa. On hyvä muistaa, että kun George W. Bush nousi ensimmäisen kerran valtaan, hänen voittonsa johtui suurelta osin siitä, että Al Goren kannattajat eivät osanneet täyttää sotkuisia äänestyslomakkeita. Tätä kautta synnytettiin jopa "Bushin kannattajien toimesta" vitsi, jossa sanottiin että Goren kannattajat ovat niin tyhmiä, että eivät osaa täyttää niitä (mikä vihjasi että Goren kannattaminen on idioottien hommaa, typerää jne.) Kuitenkin demokratiassa valtaa halutaan antaa myös tyhmille, kaltaisilleni ihmisille. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta moni lienee sitä mieltä että tämä ongelma on vähemmän paha kuin ne muiden systeemien ongelmat..

Mitä olen tehnyt ilmastonmuutoksen eteen?

Kun eräältä autoilevalta kuuluisalta Suomalaiselta julkisuuden henkilöltä kysyttiin, että miten hän on yrittänyt ehkäistä ilmastonmuutosta, hän vastasi lyhyesti "En mitään." Tämä on rehellinen vastaus. Naistenlehtiä sikalassa selaillessa taas törmäsin siihen kuinka "ilmastonmuutokseen vaikuttaminen on pienistä asioista kiinni". Siispä listaan hieman omia asioitani. Yritän vastata siihen, mitä olen tehnyt ilmastonmuutoksen eteen. (Kysymystä ei pitä käsittää siten, että millä toimilla olen tehostanut ilmastonmuutosta, vaan miten olen sitä ennaltaehkäissyt.)

1: Matkustaminen. Minulla ei ole autoa. Käytän aina julkista liikennettä. Kävelen paljon. En käytä polkupyöriä, joissa on metallia jonka louhiminen kuluttaa luonnonvaroja. Samoin säästyvät polkupyörän renkaat, joihin käytetään öljyä. Syynä ei kuitenkaan ole valinta, vaan yksinkertaisesti se että olen ns. P.A. Kun ei ole varaa käydä autokoulua, sitä on hieman inaisesti "valintaa, vastuuta, valtaa ja kunniaa" (Minusta nämä muodostavat tärkeän toisiinsa liittyvän nelikon, ikään kuin saman asian eri puolia, eikä yhtä noista voida saada liittymättä muihin jotenkin..) Toisin sanoen: Ulkoisesti toimin oikein, mutta vaikuttimet puuttuvat. Jesuiitat sanoisivat jotain sinne päin että "tavoite oikeuttaa keinot" ja tuomitsisivat minut tältä kohdin Helvettiin. Joku pragmaattisempi taas voisi ajatella että, että toimikoon, kun kerran toimii oikein ja pitäisi keskeisenä sitä että estäisi sen että koskaan saisi rahaa.
___1.1: Matkustelun kohdalla minuun oikeastaan pätee juuri sama kuin edelliseen. Voin lesota sillä että en käytä lentokoneita. (Al Gore muuten käyttää ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeyttä korostavassa videossaan "Epämiellyttävä totuus" yksityiskonetta. Tämä ei ole mikään varoittava esimerkki. Siistiä.) Lisäksi kun otetaan huomioon "penkkimatkustelu", on kiinnitettävä huomiota myös internettiin. Internethän ei toimi millään pyhällä hengellä; Sen ylläpito kuluttaa erittäin paljon energiaa. Minä sen käyttäjänä annan siunaukseni tälle toiminnalla käyttämällä internettiä. (On mielenkiintoista miettiä sitä kuinka monen lentomatkan verran luonnonvaroja kuluttaakaan lukuisat pornosivustot tai "jokapäiväinen spam".)
2: Vaatteet. Vaatekaappini on melko pieni, ja pyrin kierrättämään. Legendaarinen nahkatakkini on lukuisia vuosia vanha. Se on ajoilta, jolloin se oli liian suuri ja ylsi minua polviin. Nyt se on oikeastaan hitusen pieni. Paikkaan vaatteita. Syynä ei kuitenkaan ole mikään halu, vaan se että varaa ei ole liikoja. Sitäpaitsi se nahkatakki on tyylikkäästi MacGyver -tyylinen, joten miksipä luopua?
3: Syöminen. Syön lihaa, käytän säilykkeitä ja kuivattuja tuotteita. Lihan tuottamiseen vaaditaan useita kiloja viljaa. Sian kohdalla reilu kolme ja naudanlihan kohdalla pyöritään jo kymmenen kilon paikkeilla. Säilykkeissä ja kuivatuissa tuotteissa prosessoidaan. Esimerkiksi ensin otetaan vettä pois, jota sitten myöhemmin lisään hanasta. Kuivattaminen vaatii energiaa, eikä vesikään sinne hanaan tule taianomaisesti, vaan ihan fysikaalisesti kulkien vesitornista. Energiantuhlausta. Jos kaikki söisivät kuin minä, ja ilmastonmuutos pitää paikkaansa, Eskimot voisivat grillata makkaroita ulkona ilman grilliä. Mitään yliluonnollsta Helvettiä ei tarvittaisi koska se syntyisi omasta toimesta maan päälle. Tosin puolustan itseäni sillä, että en syö ruista. Tämä kun aikaansaa sen, että mahani menee sekaisin. Tämä taas lisäisi metaanipäästöjä. Tosin tässäkin kohden syy on oma mukavuudenhalu, eikä ympäristöajattelu. Joten se siitä. Puolustaudun sillä että meillä syödään suunnilleen kaikki mikä ostetaan ja että meillä harrastetaan jätteiden lajittelua. Mutta lajitteluakin teen lähinnä koska puoliso haluaa. Eli tästäkin kohdassa pisteet jäävät aika vähäiseksi.
4: Sähköhärpäkkeet. Meillä on melko uusi ja vähän sähköä kuluttava televisio. Tietokoneita on useita. Monet niistä ovat valmiustilassa. Vanha televisiokin oli valmiustilassa, vaikka se kulutti paljon virtaa. Lisäksi asun Suomessa. Täällä on talvella kylmä. Täällä lämmitetään. Lämmittäminen taas kuluttaa energiaa. Asun talossa, jonka eristys ei ole priimaa. Toisin sanoen se vetää. Tämä lisää lämmistysenergiaa huomattavasti.

Lisäksi en ole edes ottanut selvää ilmastonmuutoksen tieteellisydestä. Yritin, mutta pikatarkistuksen tulos oli se että vastakkain aiheessa on selvästi denialistit vs. pseudoskeptikot -linjama. Asialliset kommentoinnit jäävät politikoinnin varjoon. En pidä kummastakaan puolesta, en denialistisesta (joita tuntuu kiinnostavan kaupan avoimuus, eli oikeistopolitiikka, ja öljy -yhtiöt lobbaavat sitä, eivätkä sitputumattomat tahot) enkä pseudoskeptisestä (joka taas yrittää estää vapaata kauppaa, eli on vasemmistopolitiikkaa, äärimuotona sitä että pitäisi palata maatalouteen jossa ei olisi tuotantoeläimiä) puolesta. Hieman enemmän minua tietenkin naurattava ne denialistit jotka kuvittelevat että esittelemällä ja päihittämällä pseudoskeptikot, he osoittavat itse asiasta jotain. Näinhän ei tietenkään ole. En kuitenkaan osaa sanoa ilmastoasioiden tieteellisyydestä mitään, ainoastaan sen että siihen liittyy molemmin puolin politiikkaa ja pellejä. Sillä ei päästä pitkälle.

Samoin minun piti tehdä vakava analyysi siitä, että kun autoon laitetaan katalysaattori, mitä tapahtuu kokonaisuutena. Tässä oli tavoitteenani ottaa huomioon koko katalysaattorin ekologinen jalanjälki, ja verrata siihen minkä verran se vähentää ilmansaasteita ja verrata näitä. Olennaista olisi ollut tietenkin myös se, minkälaisia ja miten käsiteltävissä olevia saasteita näistä syntyy. (Eli ei pelkkä määrä vaan myös laatu ja vaikutukset sekä haittojen korjaus ja estämismahdollisuudet huomioon otettuna. Muuhan olisi älyllisesti epärehellistä.) Tottapuhuen en osannut tehdä johtopäätöstä tästä asiasta. Ja tämä on vain yksi, johon sitä pitäisi äänestäjänä kyetä ottamaan kantaa.

Eli jos joku kysyy minulta, mitä olen tehnyt ilmastonmuutoksen eteen, voisin vastata aivan samalla tavalla. "En mitään." Ja luulen, että jos naistenlehtien pehmoilu ja "pieniin asioihin" viittaaminen unohdetaan ja katsotaan myös "mitä pieniä asioita tekee joilla saastuttaa saman verran kuin kehuu säästävänsä" listataan, alkaa luultavasti muidenkin lausumat näyttämään samalta.

Asioista ei osata eikä viitsitä ottaa selvää. Ja kun kaikki pienet asiat jotka vaikuttavat laskee yhteen, huomaakin kuinka "kestävä kuluttaminen" on terminä "oxymoronic" - kenties jopa ilman sitä "oxy"a.