Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anttila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anttila. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kammottavaa ateismia!

Kammottava maailmankuvallisesti eriarvoistava epäreilu ateistinen maisema
jossa ei ole uskonnollisia symboleita tai muuta asiaankuuluvaa Jumalan palvontaa.
"Opettaja" (5.10.2012) pitää sisällään (s. 10) esimerkiksi Pekka Anttilan kommentin. Hän on pahastunut Esa Ylikosken aiemmasta lausunnosta. Anttila tiivistää asian ja reagoi siihen seuraavasti "... Hän tuo esille myös yhdenvertaisuuden toteuttamisen ongelmakohtia. Yksi ongelmakohdista on päivänavaukset : kuinka toteuttaa yhtäaikaisesti yhdenvertaisuutta ja yhdessäoloa. Kirjoittajan ratkaisu tilanteeseen on yllättävä: Hylätään yhdenvertaisuus! Tehdään päivänavauksista sataprosenttisesti uskonnottomia. Maisteri Ylikosken esitys päivänavauksista on joko harkitsematon, tai sitten hänen kirjoituksensa on harhaanjohtava: vakaumusten yhdenvertaisuus ei olekaan hänelle tärkeää."

Kaivoin kritisoidun Ylikosken lausunnon esiin. Hän ajaa pääasiassa moniarvoisuutta. Hän ei ole edes kieltämässä uskonnollista moniarvoisuutta koulussa. Hän korostaa miten uskonnollisia lisäpalveluja voidaan järjestää. Ja että moniarvoisuus tarkoittaa sitä että kun kristityt menevät kirkkoon, niin myös uskonnottomille järjestettäisiin ohjelmaa jotta heidän roolinsa ei olisi pelkkä passiivinen poissaolo. Onhan kieltämättä ikävää että uskonnottoman rooli mahdollistaa vain työn ja puurtamisen mutta ei oikeutta juhlia. Kun taas kristitty saa erilaisia oman vakaumuksensa arjesta irtauttavia kokemuksia. Tämän moniarvoisuuden jossa on kristillistäkin toimintaa on varattu yli puolet  Ylikosken tekstistä. Siksi on erikoista että siihen ei viitata.

Esa Ylikoski tosiaan kuitenkin haluaisi poistaa uskonnolliset aamunavaukset. Kommentti oli seuraava "Eikö ole parasta, että mikään päivänavaus ei sisällä uskonnon harjoittamista, jotta kaikki oppilaat ja opettajat voisivat olla yhdessä?" ja sitä puolustettiin aiemmin viittaamalla esimerkiksi lainsäädäntöön jossa yhteistä osallistuttavaa vakaumuksellisuutta on ylipäätään karsittu juuri moniarvoisuuden nimissä.

Anttilan oma teksti näyttääkin itse asiassa hyvin harkitsemattomalta tai harhaanjohtavalta. ("Tyhmä vai paha?") Hänen sanomansa käsittelee nimittäin sanaa uskonnoton sen kahdella merkityksellä. On totta että Ylikoski määritteli aamunvauksen uskonnottomaksi siinä mielessä että siinä ei ole minkään uskonnon harjoittamista. Kuitenkaan tämä ei tarkoittanut sitä että tuutista tungettaisiin jotain Dawkinsin ylistämistä tai jotain muuta vastaavaa joka olisi uskonnottomuutta tukevaa ja kristittyjä halveksuvaa.

On aivan selvä ero että onko aamunavauksissa aiheiltaan neutraaleja juttuja jotka eivät revi oppilaiden näkemyseroja ja sen välillä tuleeko aamunavauksesta materiaalia jossa uskovaisia pilkataan tai esitetään Dawkinsin näkemyksiä ateismista. Anttilan mielessä nämä ovat selvästi samanlaisia asioita. Koska hänestä pelkkä uskonnollisen materiaalin esilletuonnin poisjättäminen olisi sitä että oltaisiin väistämättä maailmankuvallisesti epäreiluja.  Päin vastoin, jos radiossa tasapuolisesti ei tule vakaumuksellista ateismia ja vakaumuksellista kristillisyyttä, niin tilanne on hyvinkin reilu.

Itse asiassa tämän hetken tilanne on se, että uskonnottomia todella kohdellaan epäreilusti. Koska heille nykytila on täsmälleen sitä, mitä uskovaiselle kristitylle olisi elää kulttuurissa jossa aamunavauksissa säännöllisesti tarjottaisiin ateistisia ja antiteistisiä näkemyksiä, mutta ei oikein koskaan puolustettaisi kristillisyyttä. Ateisti joutuu kuuntelemaan uskonnollisia aamunavauksia virsineen mutta ateistisia aamunavauksia ei sen sijaan tuoteta. Näin toinen maailmankuva, uskonnollinen sellainen, on selkeästi erikoisasemassa. ; TÄMÄ taas on täsmälleen sitä eriarvoisuutta. Pekka Anttila ei tosin itse koskaan tunnustaudukaan moniarvoisuuden ystäväksi, hän vain selittää että Ylikoski ei harjoita maailmankuvien tasa-arvoisuutta eikä siksi voi olla suvaitsevainen. Anttila itse voi kannattaa suvaitsemattomuutta hyvinkin voimakkaasti. (En ihmettelisi. Hän on sentään kristitty jonka mielestä on relevanttia tehdä tämän sisältöisiä lausuntoja opetuksen arvokeskusteluun.)

Anttilan lausunnossa näkyykin se, mikä näyttää olevan kaikilla uskovaisilla mielessä näissä asioissa. Eli jos jostain otetaan Jeesuksenkuva pois, niin tässä paikassa ja tässä yhteydessä alettaisiin väistämättä palvomaan jotain muuta. Tämä perustuu tietysti ajatukseen ihmisestä homo religiosuksena, uskonnollisena ihmisenä. Mutta tämän (epätoden ihmiskuvan) oikeaksi ihmiskuvaksi olettamisesta ei seuraa että Jeesustelun poisto korvautuisi jollain muulla palvonnalla. Ihmiset osaavat aivan oikeasti esimerkiksi ylittää risteyksen ja kävellä suojatien yli ilman että tähän kyseiseen tiettyyn tilanteeseen välttämättä liittyy minkään vakaumuksen tai jumalanpalvontaa. Näin siitä huolimatta vaikka jokainen ihminen olisikin jonkinlaisessa uskossa.

Näyttääkin siltä että Anttila käyttää vääristelyä ns. maailmankuvasodan retorisena keinona. Hänen tehtävänään ja tarkoituksenaan ei ole ollut asian ratkaiseminen argumentein vaan pelkkä riekkuminen jossa vastustajaa yritetään leimata epäreiluksi. Tai sitten hän on niin tyhmä että ei ole päässyt peruskoulusta eikä hän siksi voi esimekriksi opettaa ketään ja joku on ilmeisesti tämän kirjeenkin tuottanut sanelulla koska kirjoitustaitoakaan on vaikeaa kuvitella kenellekään jonka ajattelu on noin jäsentymätöntä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Emme hae syyllisiä. Se ei vie hankettani eteenpäin.

Ilta-Lehti kertoi siitä, miten Sirkka-Liisa Anttila on ollut tärkeänä osana prosessia, joka ensin järjesti selvityksen jossa selvitetään ruuan hinnannousun syitä ja sitä, mitkä tahot ovat hyötyneet siitä. Sitten hän salasi sen tulokset ja "Asiaa selvittänyt työryhmä on saanut uuden toimeksiannon. Se miettii nyt keinoja, joilla kuluttaja saadaan hyväksymään ruoan hinnan nousu." Tämänlainen informaation salaamiseen, sensuuriin ja manipulointiin keskittyvä strategia onnistuu maineeltaan demokraattisessa yhteiskunnassamme. ~ Toki demokratian ytimessä on ihmisten mielipide, mutta yleensä on ajateltu että jos asiat ja mielipiteet ovat ristiriidassa, asioita on muutettava. Tässä sen sijaan ajatellaan, että kansalla on "väärät mielipiteet".

Kaiken huipentaa Anttilan lausunto, jossa hän ei hae syyllisiä vaan ajaa hanketta(an). Keskiössä on siis kansan tahdon kuuntelun sijasta mielipidevaikuttajana toimiminen. Politiikka muuttuukin siksi demokratiasta joksikin jossa poliittinen työ on pyrkimystä muuttaa äänestystuloksia ihmisiä ohjailemalla. ; Tämä on ilmeisesti jotain postmodernistissävytteistä intressipohjaista politiikkaa, joka ilmenee demokraattisten systeemien sisällä jonkinlaisena äärimmäisen populismin kaltaisena epämellyttävänä sivutuotteena - tai loisena.

Tämä strategia ei tietysti yllätä. En tietenkään ilahtunut perussuomalaisten menestyksestä. Sillä puolue on suoraan sanoen inhokkilistalla. Sen sijaan se, että vaaleissa valtavasti menestynyt puolue ei mene eduskuntaan, ja vanha näkemys ennallaan on vahvana vaihtoehtona - siten että henkenä on että "Kansaa on kuunneltu" siten että piilotetaan se jatkumo "mutta ei toteltu". Tämä sotii vahvasti niitä näkemyksiä vastaan, joita minulla demokratiasta on. - Ja näitä arvoja arvostan enemmän kuin vihaan PerusSuomalaisia tai KristillisDemokraatteja ja Jouko Pihoa yhteensä. ~ Aivan kuten meillä töissä tuli lipsautettua vahingossa (Minulla on periaate : en puhu politiikkaa, uskontoa tai seksiä töissä. Ja kehun selän takana ja haukun päin naamaa. Nyt kävi yksinkertaisesti vahinko.) "En tykkää PerusSuomalaisia sitten yhtään, mutta mielestäni heidän nostamaansa keskusteluun olisi vastattava - Jos ei miiten niin pelkästään sen saaman suosion vuoksi."

Tästä vertailusta ei tietysti tule juuri mitään vertailukohtaa. Paitsi valtionkirkon suhtautuminen kirkosta eronneisiin "homoillan" kohun jälkeen. Heistä eroaminen oli väärin, koska nyt ihmisiä oli kuunneltu. Syyllisiä ei saisi etsiä, vaan sen sijaan mietitään kovasti mainoskampanjoita joilla nuoret ja muut ihmiset saadaan imagotyöllä myötämielisemmiksi kirkolle. Kirkon toimintaa ei muuteta siksi että ihmiset eivät siinä halua olla, vaan yritetään vaikuttaa imagoon ja tätä kautta siihen miten ihmiset ajattelevat kirkosta. ~ Ja tämän roskan jälkeen lähtijät ovat niitä jotka jotenkin ovat moraalittomia, pettäviä ja yliampuvia ja väärässä.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Idioottinen aasi vs. idioomaattinen aasi.

Idiomi on kieleen liittyvä sana. Se on ilmaus, jonka alkuperäismerkitys on metaforisen käytön kautta sumentunut, ja jolle on muotoutunut uusi itsenäinen merkitys.

Aristoteleen kantapäässä tuotiin aikanaan esiin se, miten tämänkaltaiset sanonnat voivat jopa muuntua.;
Siinä missä kepillä on normaalisti tarkoitettu piiskaa ja porkkanalla kannustetta, oli tämä kielellinen "miltei kaikkien jakama ajatus" hävinnyt Sirkka-Liisa Anttilalta. Kepin ja porkkanan käyttö sitä että kepillä viedään porkkana aasin eteen niin että aasi puskee porkkanan toivossa eteenpäin mutta ei saavuta koskaan porkkanaa.
1: Tämänlainen ajatus manipuloinnista sopii tietysti Keskustalaiselle, koska vanhan sanonnan mukaan "Kepu pettää aina."

Tämänlaisia ilmaisuja on itse asiassa saatu paljon Raamatusta. Tästä kenties valaisevan esimerkin saa Count Up -blogin lainauksista, jotka oltiin saatu yhdestä "Pressiklubista". Kielessä on paljon elementtejä.

On tavallaan mielenkiintoista miten nämä sanonnat elävät arkikielessä. Vaikka kristinusko katoaisi, olisi meillä luultavasti silti iso kasa latteuksia jotka olisivat kristillisyydestä peräisin. Esimerkiksi minä en mieti "tutkainta vastaan potkimista" Raamatullisena. Sanonta kuitenkin on silti saatavana sieltä muodossa "Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan" (Ap.t. 26:14) Tosin on vaikeaa sanoa, onko terveydenhoitajalla käyminen Raamatullinen koska Danielin kirjasta löytyy tilanteeseen sopiva fraasi "Sinut on vaa'alla punnittu ja kevyeksi havaittu."

Tämänlaiset fraasithan kiertävät suusta suuhun ja niiden alkuperä unohtuu usein. Luultavasti sanontojen ymmärtämiseksi ei tarvitse kahlata alkulähteille asti. Sanojen etymologian tutkiminen, sanonnan alkuperäinen lähdeviite, "sanonnan provenienssi" on vähemmän tärkeä kuin konnotaatio, sen nykykäyttö. Sillä konnotaatiot voivat muuttua. Minä yritän tehdä sellaista paraikaa. Sillä käytän aasivertausta Sirkka-Liisa Anttilan tapaan. Mitä vanhalle ja vakiintuneelle sanonnalle tapahtuu. Vastaus löytyy Raamatusta "Hänet kuopataan kuin aasi, hänen ruumiinsa raahataan pois ja paiskataan Jerusalemin porteista ulos" (Jer. 22:19)