Loistavia kipinöitä pimeydessä

Taloomme ostettiin "Senran Kagura:Estival Versus" -peli. Peli ostettiin vahingossa. Se on kombotaistelupeli, eli genreä jota en pelaa. Ja se on varsin seksistinen. Koska olen ollut nilkkuna kotona, on minulla ollut ylimääräistä aikaa pelata sitä. Peliä josta tiesin lähinnä sen, että siinä on animetaistelutyttöjä. Ja käsikonsolissa sovellettu konsolin 3D -ominaisuuksia ja konsolin puhallusominaisuus oli käytössä niin, että taistelutyttöjen hameet nousivat "ilmavirran" voimasta. Tiesin pelistä myös sen, että animetyttöjen vaatteet repeävät sitä enemmän mitä enemmän heitä on päihitetty. Pelissä on myös "fatalityn" tapaisia erityislopetuksia. (En tiedä millä nimellä niitä pitäisi kutsua? Stippality? Boobality?)

Ja olen oppinut pelistä sen, että kun ennen pelin pelaamista suhtauduin ironisen huvittuneesti redditissä käytyyn keskusteluun siitä voiki peliin hypätä mukaan jos ei ole tutustuntu pelin aikaisempiin versioihin, on tilanne muuttunut. Nyt suhtaudun siihen huvittuneen ironisesti. (Olin itse asiassa hieman yllättynyt siitä että peli ei ole hentaita vaan animea. Siinä ei ole suoranaista seksiä ja alastomuuskin on tasolla jota on tullut nähtyä naisille/tytöille suunnatussa taikatyttöanimessakin. "Strategiset paikat" on peistetty ninjatekniikoilla selitetyllä valkoisella valolla joka peittää em. alueiden kaikki detaljit. Mikä tosin kertoo kenties enemmän japanilaisista kuin pelin seksismistä.)

Peli on itse asiassa jotain jonka tekemiseen "tarvitaan japanilainen". (Eikä pelkästään siksi että Japanissa ikäraja jolloin saa antaa suostumuksen seksiin on alempi kuin esimerkiksi Suomessa.) Pintatasolla peli on 10 -vuotiaalle pojan mielenmaailmaan sopivaa tissipyllyvitsiä. Sitä huomataan että ollaan oikeasti pelaamassa juonenkäännettä jossa on pikkuhousujensyöntikilpailut. (Oikeasti.) Tai jossa mietitään rintojen hieromista. Mutta samalla peli on tarinallisesti kuolemasta, luopumisesta ja siitä miten luopuminen tulee tehdä.

Pelin tapahtuu "jonkinlaisessa limbossa" maapallon ajan tuolla puolen. 8 päivän festivaalin aikana täytyy valmistautua fyysisesti ja henkisesti hirviön päihittämistä varten. Paikassa on myös paljon kuolleiden ninjojen henkiä. Jos heillä on ollut kuollessaan pettymyksiä. Alkuvaiheessa kohdataankin näitä edesmenneitä. Koska maapallolla ei samalla kulu aikaa, alkuvaiheessa moni haluaakin pitkittää limbossa olemista. Hahmot yksi kerrallaan kypsyvät ja näkevät luopumisen arvon. Pelin loppupuolella korostuukin enemmän se, miten tämä luopuminen tulee tehdä. Kylän vanha ninja korostaa tunteiden kuolettamista, sitä että on valmis kaikkeen ilman mitään rajoja. Mutta lopulliseksi, varsin alleviivatuksi, viestiksi tulee se, että tunteet ovat voima ja on sankarillisempaa ja voimavaroja antavampaa luopua katkeroitumisesta. Voi luopua kuolleista ja epäonnistumisista. Pyrkimyksiä, tavoitteita sen sijaan ei tarvitse. Näin moderni ninja elää lyhyen elämän mutta on tämän aikana loistava kipinä pimeydessä.

Peli onkin varmasti nähtävissä ennen kaikkea japanilaisuuden kautta. Nykymaailmassa korostuvat individualistisemmat arvot. Japanista on tullut myös kova kilpailuyhteiskunta kun länsimaiden arvot ovat törmänneet vanhaan hyvin ja täydellisesti tekemisen kulttuuriin. Tässä kohden kylän vanhan ninjan asenne muistuttaa perinteistä itämaista ajttelua. Jossa on kyettävä luopumaan haluamisesta jotta voisi olla tasapainoinen. Modernissa maailmassa ajatellaan sitten enemmän niin että on ymmärrettävää haluta luopua haluamisesta kun epäonnistuminen on niin kauheaa. Mutta sankarillisempi kykenee nousemaan näistä hasteista. Ja kenties peli heijastelee tätä japanin sisäistä kulttuurinmuutosta.

Sanattoman sopimuksen sopimusrikkomus

Ilta-Sanomissa erikoislääkäri Marja Metsä-Heikkilä otti kantaa haluttomuuteen "Monet tulevat gynekologin vastaanotollekin hakemaan lupaa haluttomuudelle. Mielestäni parisuhde on kuitenkin sanaton sopimus seksuaalisesta kanssakäymisestä, ja haluttomuus on sopimusrikkomus. Jos nainen katsoo oikeudekseen kieltäytyä seksistä vastoin puolison toiveita, hänen pitää olla valmis hyväksymään seuraukset." Lausunto on monella tavalla mielenkiintoinen. Asian ytimessä on ainakin modernin medikalisaation erikoinen piirre ; Lääkäreistä on tullut eräänlaisia "modernin maailman pappeja". Tämän taustavoima on ilmeisesti siinä että heillä on pääsy sellaisiin konsepteihin kuin "luonnollisuus" ja "tavallisuus". Ja nämä nähdään eettisinä konsepteina. Siksi lääkäri käyttääkin haluttomuuspuheessaan kieltä joka on sekä juridinen että eettinen. Sopimusrikkomus ei ole lääketiedettä vaan jotain muuta.

Itse olen tässä kohden Michel de Montaignen kannalla. Hän huomautti että ajatus normaalin ja eettisyyden yhteydestä on enemmänkin eräänlainen harha. Tottumus ja yleisyys eivät tee asioista ja teoista eettisiä tai epäeettisiä. Näin ollen haluttomuuden kohdalla lääkäri ei ole se taho jolta edes pitäisi "hakea lupaa" haluttomuuteen. Haluttomuus voi olla tavallista - itse asiassa Ilta-Sanomien tekstistä voi rivien välistä lukea että tämä on niin tavallista että lääkäri on siitä oikein ilmiön rakentanut. Lääkäri on tässä osin astetta paremmassa tilanteessa. Hänen selityksessään haluttomuuden yleisyys ei ole sen eettinen oikeutus.

Hän kuitenkin nähdäkseni astuu mielenkiintoiselle alueelle sillä hän määrittelee parisuhteen etiikan. Joka siis on siitä mielenkiintoinen, että parisuhde tuskin on lääketieteellinen tila. Lääkäri kuitenkin ottaa vallan määritellä parisuhteen luonteen hyvinkin vahvasti. Ja mikä erikoisinta ; Hänen lausunnossaan on jo valmiiksi liitettynä hyvin erikoislaatuinen ad hoc -puolustus. Hänestä parisuhde on sopimus seksiin liittyen. Ja jos tämänlaatuista sopimusta ei tehdä sillä ei ole väliä koska sopimus on tehty implisiittisesti.

Tämänlaatuiset implisiittiset sopimukset ovat hyvin jännittäviä. Minäkin voisin generoida sellaisen ajatuksen että minulla on implisiittinen sopimus jonka mukaan en hakkaa ihmisiä kunhan nämä eivät auo minulle vittumaisesti turpaansa silloin kun olen kännissä nakkikioskijonossa. Ja turvan aukominen on tämän sanattoman ilmiselvän sopimuksen rikkomista ja ihminen saa kärsiä sitten seurauksista vastuullisena yksilönä.

Tämä lausunto on toki hieman epäanaloginen lääkärin määräyksen kanssa siinä mielessä että pahoinpitely on lain edessä rikos. Mutta lääkärikin käyttää juridiikan läpitunkemaa kieltä joten hän sanoo että seksin torjuminen on jonkinlainen rike josta sitten voi seurata jotain. Ilmeisesti sopimuksen kariutuminen eli avioero tai vastaava. Ja kyllä hänen sanomisissaan on varmasti sen verran perää että seksittömyydellä saattaa olla seurauksia. Kenties mies ei halua seksitöntä parisuhdetta joten hänellä on lupa purkaa suhde. (Eroamiseen ei kaiken kaikkiaan ylipäätään tarvita kovin kummoisia perusteita. Naama ei miellyttänyt lienee yllättävänkin yleinen.) Siksi käytinkin nakkikioskivertausta. Jokainen terve ihminen tietää että jos nakkikioskilla vittuilee, siitä on odotettavissa seurauksia. Mutta silti turpaan saaminen on rikoksen uhrina olemista, ei jonkinlaista vastuullista rikokseen osallisuutta. (Vaikka enemmistölle pahoinpitelijöistä se tuntuneekin suunnilleen tältä.)

Itse en usko mihinkään "implisiittisiin sopimuksiin". Jos se ei ole eksplisiittinen se on jotain jota noudatetaan vapaaehtoisesti tai sattumalta. Ei siksi että se olisi mikään sopimus. Sanattomat viestit kattavat kanssakäymisen ja moni järkyttyy jos niitä ei noudateta. Mutta he vain sekoittavat normaalin eettiseen. Ja heidän ajattelun joustamattomuutensa on heidän ongelmansa eikä asioita paremmin tai eri lailla näkevien rike.

Itse näen että seksuaaliseen haluttomuuteen voisi liittää Immanuel Kantilta napatun ajatuksen. Hänestä se että joku sanoo että jotain pitäisi tehdä (ought) tarkoittaisi että se pitäisi voida  tehdä (could). Näin ollen jos käskynä on rakastaa toista vastoinkäymisissä tämä tarkoittaa että rakastaminen on tahdonalaista toimintaa jonka voi vain päättää. Sama koskee tietysti niitä jotka rakastelevat myötämäessä tai keittiön pöydällä. Seksuaalinen haluttomuus ei ole tahdonalainen asia joten siitä on tuskin syytä tehdä ongelmaa.

Toki asia on tätä mutkikkaampi.
1: Jos tutustuu aseksuaalien materiaaliin, siellä käsitellään paljonkin parisuhdeasioita. Aseksuaalit kun voivat olla parisuhteessa romanttisin, ei seksuaalisin, syin. Tämä aikaansaa luonnollisesti ongelmia jos toinen osapuoli ei ole aseksuaali. Siksi aseksuaalit voivat harrastaa seksiä toista miellyttääkseen. Tai koska he haluavat lapsen. (Aseksuaalien seksi onkin usein täydellisen klassisen katolisen uskovaisen seksiä. Tehdään lisääntymisen eikä huvin vuoksi.) Haluttomuus on tunnetasoa, mutta sukupuolielimien, käsien ja muiden vaihtoehtoisten keinojen valikoima on silti käytössä. Kun tämä could on, voidaan kysyä onko tässä silti jonkinlainen ought.
2: Teoriassa hormonitoiminnalla voi vaikuttaa tunteisiin. Ja tätä kautta haluttomuus voi muuttua lääketieteen ratkaistavissa olevaksi ongelmaksi. Ajatuskokeena tämänlainen rakenne on tuttu. Ties mitkä "mustalaismuijat" ovat tarinoissa myyneet ties mitä lemmenrohtoja. Niiden avulla haluton muuttuu halukkaaksi. Itse en kykene näkemään hirvittävän suurta eroa näiden valmisteiden ja treffiraiskaushuumeiden välillä. Mutta kenties olen saastuttanut mieltäni "Bible Blackin" kaltaisella hentailla jossa tämänlainen tunteidensytytysrakenne toimii demonisilla voimilla. Ja joissa vapaa tahto otetaan manipuloitavaksi, tavalla joka rikkoisi Kantin autonomisuutta korostavan ajatuksen kanssa.

Itse kuitenkin näen että seksittömyys on jotain muuta kuin sopimusrikos. Itse asiassa tämän ilmiselvyys on sen verran kova että se näkyy jo siinä että on ylipäätään tarve tehdä tästä sopimuksesta sanaton, implisiittinen, ilmiselvyys. Tämänlaatuinen vihjaa siitä että väitteen takana on hegemoninen diskurssi, dogma jota ei edes nähdä jonain jolle voisi olla vaihtoehtoja. ; Toki tässä on sen verran perää että seksittömyys taatusti vaikuttaa suhteeseen. Ja että parisuhteessa on tyypillisesti jonkinlainen seksuaalinen elementti. (Muutenhan ei olisi tarvetta keskustella vaikkapa heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden suhteesta avioliittoon.)

Genre ; eli miten tietokonepelien pitäisi kohota elokuvien tasolle

Kun ihminen menee ostamaan elokuvia, luokitukset ovat mallia "romantikka", "kauhu", "komedia" ... Ja täsmälleen sama luokitus koskee myös televisiosarjoja. Mutta jos menee ostamaan tietokonepelejä, luokitukset ovat "tasohyppely" (platformer), "ammuntapeli" (FPS), "tappelupeli" (Fighting game). Tässä on huomattava ero.

Toki:
1: Genreluokitus on elokuvissa hankala. Lajityyppejä sekoitetaan yhteen toistuvasti. Luokittelu on vaikeaa. Lisäksi on huomattava, että elokuvien ja televisiosarjojen parissa ilmenee tiettyä laiskuutta. "Piirretyt" ja "lastenhyllyjen" kaltaiset jaottelut ovat hyvin karuja. Ja itse asiassa "piirretyksi" luokittelu onkin täsmälleen samanlainen mekaniikkakeskeinen nimeämistapa kuin tietokonepeleissäkin. Sarjojen kohdalla tilanne on jopa pahempi.
     1.1: En malta olla viittaamassa siihen miten puolisoni kyllästyi ostamaan animea, koska liikkeet eivät luokitelleet hentaita erikseen kaikista muista piirretyistä. Kauppiaista tämä oli liian vaivalloista, joten meidän perheessä päätettiin että olemme liian laiskoja käyttämään maksusuoritteita. Lähinnä siksi, että on turhauttavaa hakea pornoa runkattavaksi kun kaikenmaailman tyttömäiset sarjat ja poikien ninjasarjat ovat tiellä.
     1.2: Ja on pakko huomauttaa, että genre on itsessään eri asia kuin laatu. Mutta silti elokuvien kohdalla genre on usein myös itsessään arvottava. Se, että sarja on keskustelua kahvikupin ääressä tekee siitä monille automaattisesti paremman kuin toimintaelokuvasta. Luokittelu on aina vallankäytöllinen.
2: Ja toki tietokonepeleissä on myös jonkin verran elokuvista ja televisiosarjoista tuttuja jaotteluja. "Fantasia", "RPG" ja "Kauhu" ovat teemoja enemmän kuin mekaniikkaa koskevia määritteitä.

Mutta nämä ovat poikkeuksia eivätkä pääsääntöjä. Elokuvia ei määritellä genreiksi pelkästään editointityylien kautta. Pelit taas luokitellaan juuri tätä taustaa vasten. Ottaakseni hyvin äärimmäisen erimerkin voin mainita että "The house of dead overkill" ja "Pokemon snap" olisivat elokuvina visusti eri hyllyissä. Ensimmäinen olisi kauhua ja toinen lastenhyllyssä. Mutta tietokonepelien maailmassa molemmat ovat samaa genreä. Molemmat ovat ns. "rail shooter" -pelejä. Tämä on tietyssä määrin yhtä huvittavaa kuin vuosia sitten sattunut moka jossa hentaipornoa päätyi piirrettynä lastenhyllylle Nalle Puhin viereen.

Uskallan sanoa, että taustalla on se, että menneisyydessä pelit eivät olleet kovin graafisia eivätkä kovin suurikokoisia. Silloin peli oli mekaniikkansa. Itsekin keräsin eräässä vaiheessa matopelejä. Minulla oli niitä hirveä määrä. Ja itse asiassa jopa tulin maksaneeksi eräälle koodarille (hyvin pienen palkkion) siitä, että hän teki uuden matopelin. (Koska matopelit eivät ole kovin suuritöisiä eivätkä kookkaita pelejä yksi koodaustaitoinen ihminen voi tehdä sellaisen nopeasti, joten.) Itse asiassa olen koodannut jopa itse pari yksinkertaisempaa matopeliä. Tämä on täysin mekaniikkakeskeinen luokittelutapa. Matopelien pelaamistapa on se mikä oli keskiössä. Ja jos peli on yksinkertainen, pelimekaniikka on tärkeä koska se on se mikä pelissä on interaktiivista ja mitä sen pelaaminen antaa.

Nykyään pelit ovat sitten astuneet hyvinkin lähelle elokuvankerrontaa. Esimerkiksi blogini lukijat ovat varmasti huomanneet, että kaikissa "Assassins Creed" -peleissä on juoni. Ja jopa lapsille sopiva "The Legend of Zelda: Majoras Mask" pitää sisällään syvällistä sanomaa joka on piilotettu välidemojen videonkaltaisiin pätkiin.

Väitänkin, että pelejä tehdään jo nyt aivan oikein. Mekaniikkakeskeisyys voisi tarkoittaa sitä, että tekniikka laitettaisiin ytimeen ja juoni ja tarinankerronta olisi vain koristelua. Kuitenkaan näin ei ole. Usein peli tehdään siten, että jos sinulla on tarina, otat sen keskiöön ja mekaniikkaa ja erikoisefektejä, valittu tyyli ja koriste-elementit ja muu vastaava tehdään tukemaan tätä tarinaa. En siis sano että pelien mekaniikka on turhaa, päinvastoin. Sanon että mekaniikka on hyvissä peleissä sovitettu tukemaan juonta.
1: Tätä tehdään siis aivan samaan tapaan kuin elokuvissakin. Enkä tässä nyt nosta pelejä mihinkään erityiseen asemaan. Sillä monia elokuviakin katsellessa on selvää, että elokuvantekijöillä ei ole ollut mielessään juonta, vaan erikoistehosteita. Juoni on tällöin päälleliimattu kuriositeetti. Pornogenren kohdalla tämänlaatuinen näyttää olevan peräti sääntö eikä poikkeus. Tietokonepeleissä vastaavaan törmää säännöllisesti, mutta ei sen pahemmin kuin elokuvien maailmassa.

Koska tietokonepelit ovat lähestyneet elokuvia, välidemoja on yhä enemmän ja ne ovat pidempiä ja graafisempia. ; "Assassins Creedien" välidemot ilman pelaamista välissä tuppaavat viemään saman verran kuin pitkä elokuva ; AC vie 3 tuntia. AC II 3 tuntia 10 minuuttia. Brotherhood 2 tuntia 3 varttia. Revelations 3 tuntia 5 minuuttia. AC III vie noin 4 tuntia ja 10 minuuttia. AC IV kuluttaa välidemoihin 3 tuntia 50 minuuttia. Sen vuoksi ne pitäisi kenties luokitellakin samalla tavalla. Tapa luokitella pelejä pelimekaniikan kautta kuuluu 1990 -luvulle. Niillä ei ole mitään sijaa nykyajassa. Luokittelutapa on yksinkertaisesti typerä nykymaailmassa.

Muodoissa, ei sukupuolessa?

Jos minun pitäisi antaa nyrkkisääntö jolla pornografia ja erotiikka erotetaan toisistaan, se olisi sukupuolittunut. ; Miesten suosima eroottinen materiaali on pornoa ja naisten suosima on erotiikkaa. On itse asiassa erikoista huomata, että suurta eroa sisällöissä ei ole. ; Tapahtuman mekaaninen kuvaus on hyvin samantapaista niin jallun tarinoissa kuin naisten erotiikkakirjoissakin.

On kuitenkin myös toinen, hyvin pinnallisestikin katsoen huomattavissa oleva, ero. Nimittäin se, että miesten pornografia on visuaalista. Naisille suunnatussa erotiikassa ei ole kuvia. Aion tuhota kaiken uskottavuuteni viittaamalla "Oprah"iin. Hän listaa pornoon liittyvien tilastojen valossa, että ihmiset etsivät netistä pornoa eniten perjantaina, viileillä alueilla eläminen lisää pornon katsomista, ja miehet ovat visuaalisia ja naiset ovat tekstuaalisia.

Tämäkin saattaa redusoitua perimmiltään sukupuoleen. ; Voidaan selittää vaikka niin, että naisten suosima muoto ylevöitetään ja miesten suosima alennetaan. Tätä tukemaan voidaan nostaa huomio siitä, että ei taiteissakaan taidemaalaamista laiteta huonommaksi kuin kaunokirjallisuutta. Olisi erikoista, että valittu esityksen muoto olisi erityisen leimallinen määrittäjä siinä onko tuotos ylevää vai alhaista.

Mutta kuitenkin kysymys voi olla tästä muotoerosta. ; Visuaalisuuteen kun liittyy näyttelijöiden käyttö. Monet feministit voivat liioitella kun he rinnastavat tämän suoraan prostituutioon ja hyväksikäyttöön. - en korostaisi tätä, ottaen huomioon että esimerkiksi pornotähteys on varsin hyvin palkattu ammatti, jota kuvaa enemmän valitseminen kuin ajautuminen. ; Mutta ei tarvitse olla tämänlainen yliampuva feministi (tai edes minkäänlainen feministi) huomatakseen, että ihmisiä käytettäessä alaan liittyy ongelmia ja lieveilmiöitä. Tekstimuotoisessa pornossa ei ole kysymys oikeista ihmisistä. Tekstimuotoisessa erotiikassa on tässä kohden sama kuin hentaipornossa ; Se on victimless crime.

Rape them right, please!

Feminismissä on usein otettu näkökulma jossa mies on jotenkin pelottava hahmo. Tätä tuetaan usein esimerkiksi selittämällä falloksen symboliikasta. Miten se on ase joka lävistää. Minusta eufemismin ja asian sekoittaminen tällä tasolla on analogiapäättelyiden väärinkäyttöä, jotain joka on suunnilleen sama kuin jos viittaustasolla sekoittaisi lipun ja maan toisiinsa. Mutta vaikka tästäkään ei välittäisi, ei voi olla huomaamatta, että symbolit voi helposti kääntää. Haltuunottamisen, tarttumisen ja kietoutumisen teemat unohdetaan helposti. Niiden kautta seksuaaliaktio muuttaa sävyään huomattavasti. ~ Näin esimerkiksi Freudin kohdalla psykoanalyysistä otetaan paljon vaikutteita, mutta käyttöön ei oteta kuin osa : Jokainen on kuullut tyttöjen peniskateudesta. Mutta Freudin mukaan tämän ilmiön varjopuoli on se, että poikien vastine on kastraation pelko. Tämä ei tietysti ole kovin tärkeää siinä mielessä että en pidä symboleista ja psykoanalyysistä todistusvoimaisina selityksinä. Mutta niiden käytössä oleva epäsymmetria kertoo kuitenkin jotain niistä asenteista joilla näitä työkaluja käytetään (niiden parissa jotka eivät jaa epäluottamustani niiden toimivuuteen.)

Tämä herättää väistämättä kysymyksiä reiluudesta ; Jos mies saadaan aina tulkita seivästäjäksi mutta naista ei vagina dentataa kantavaksi succubukseksi (miestennielijäksi mahdollisimman syvällä tasolla). vaikka sama symbolienpyörittely mahdollistaa molemmat, on kyseessä selvästi siitä että ei valita vain menetelmää vaan ennen kaikkea katsotaan että menetelmät johtavat myös ennaltapäätettyyn tiettyyn lopputulokseen. Tämä ei tietysti ole kovin asiallinen tapa todistaa asioita. Se ei oikeastaan ole ollenkaan tapa todistaa mitään.

Tästä voidaan sitten hypähtää pornografian maailmaan. Olen, kenties miehisesti, "hypähtänyt suoraan asiaan" ja käsitellyt (a) pornografian määritelmistä noin yleisesti (b) sellaisia ilmiöitä jotka ovat selkeästi pornografiaa että (b) sellaisia ilmiöitä jotka ovat selvästi sen verran perverssejä että ne ovat selvästi "kovaa pornoa". En ole kuitenkaan aivan hirvittävästi puhunut erotiikasta. Syy siihen on se, että tämä on itse asiassa se kaikista vaikein aihe. Ja tämä ei johdu siitä että olen mies. Syy on se, että erotiikka on tavallaan "rajatapausmääritelmä", eli se on "pornon ja taiteen välimaastossa". Ja toisaalta siihen liittyy suorasukaiseen pornografiaan -taide -linjamaan liittymättömiä lisäulottuvuuksia.

Mutta on hyvä lähteä liikenteeseen jostakin. Kenties on helpointa liittää se pornon ja taiteen välille ja katsoa tästä eteenpäin. Tässä otan avuksi "Crackedin" humoristisessa pornografian seuraamattomuuden vaikeustestissä pornografialle löytyy mielestäni osuvin tietämäni (joskin varmistuksellisesti turhan hidas ja epäkäytännöllinen) määritelmä. ""Porn" for the purposes of this study was defined as "any picture or video you suddenly lose interest in after masturbating."" Se täyttää klassisen pornografian määritelmän siitä että sen tehtävänä on kiihottaa. Se on käytännönläheinen ja sisällöltään sekä lyhyt että eksakti. Eli tässä mielesä erinomaisen hyvä työmääritelmä / tunnistamisen metodi.

Erotiikan kohdalla tilanne onkin sitten vaikeampi. Jos otetaan hyvin pehmeä porno, löysin pienellä wikipedioinnilla kuvaavaksi esimerkiksi erään nettisivuston idean. Siinä kuvataan seksuaalista aktiota, mikä voisi olla pornoa. Mutta tässä ei olla ammattinäyttelijöitä. Eikä videossa näytetä mitään muuta kuin kasvoja. Itse toimenpiteen kuvaustakaan ei anneta, joten hyvin paljon jätetään kertomatta ja katsojan tulkinnaksi. Tämä kuvastaa mielestäni erinomaista malliesimerkkiä erotiikasta koska (a) perinteinen pornografia perustuu sukuelinten ja sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien näyttämiseen graafisesti. Kova porno näyttää enemmän. Tämä peittää maksimaalisesti. (b) Tämä on pelkistettyä joten ilmiön tulkintaa eivät sotke lisäelementit joten sen käsittely on yksinkertaista. (c) Klassinen porno keskittyy sukupuolielinten reaktioihin ja orgasmiin fysikaalisena kouristuksena ja nesteenvaihtona. Tässä on kysymys kasvoista joiden tiedostan olevan yleensä ihmisille merkittävin tunteiden välittämisen kanava. (d) Se on kuitenkin samanaikaisesti sen verran vahvasti seksuaalista, että erotiikkalinjama tulee väistämättä mukaan. Tätä tunnetta ja etenkin sen autenttisuutta korostaa amatöörien käyttö yhdistettynä vapaaehtoiseen esillelaittoon. (+) Näin ollen voin sanoa turvallisesti että minulla on jotain joka on mallia "jos tämä ei ole erotiikkaa, oikein mikään ei ole", enkä joudu siksi heijaamaan "onko tämä pornoa vai pelkkää taidetta" -linjamilla.

Ja tietysti tarvitsen tämänlaista erinomaista esimerkkiä, koska edustan niitä ihmisiä joista kompleksinen aihe tarkoittaa sitä että tarvitaan mahdollisimman hyvät konseptit. Osa näkee kompleksisuuden lupana ottaa lungisti. Minusta he voisivat tehdä jotain rakentavaa. (Lähinnä lopettaa.)

Nettiä selailemalla löysin juuri tähän sinänsä varsin marginaaliseen aiheeseen liittyen hyvinkin erilaisia kommentteja. (En linkkaa niitä tähän, jos aihe kiinnostaa saatte luvan etsiä. Minulla on hyvin vähän rajoja mitä suoralinkkaan blogiini. Tämä on yksi niistä. Jos tämä ärsyttää, pitäkää omaa blogia jossa tämänlaisia rajoitteita ei ole. Menkää sinne. Pysykää siellä.)

Otan niistä esiin kuitenkin muutamia jotka kuvaavat sitä, miten vaikeaa esimerkiksi ylläolevasta konseptista on sanoa oikeastaan mitään. (Olen yrittänyt valita lausumat hyvin, ja on luettava aikamoinen määrä pa***a aineistoa että tämänlaiset kiteytykset saa kaivettua esiin, ja että samalla ymmärtää että niissä yleistyvät se, mitä moni muukin sanoo. Mutta kuitenkin nasevasti, tiiviisti ja hyvin.)

On kenties hyvä aloittaa siitä miten kyseinen konsepti nähdään ensisijaisesti taiteena. "This is something so much more. you are seeing a woman at her most intimate, her most vulnerable. Once you begin to see through the false and hollow veneer of mainstream porn, you begin to appreciate moments of true human sexuality like this." Tämä näkökulma on sitten asetettu kyseenalaiseksi esimerkiksi esittämällä että ""Hey, with years of experience of being a pervert in my life, you are raping that girl the wrong way! Let me show you my ART" ja konseptin kerrotaan toisaalta olevan melko turha "Who the fuck watches porn for the female's orgasm? Oh, that's right, the people who can't get any action in real life and thus never make a real girl come."

Huomiotaherättävää voi olla se, että kaikissa katseen kohteeksi oletetaan nainen. (Katsojaksi ei oleteta aivan väistämättä miestä, mutta on todennäköistä että lausujat ovat ns. heteronormatiivisen perusoletuksen vallassa tässä kohden ja olettavat että katsoja todella on mies. Mutta minä pidän kuitenkin siitä että nämä ovat suluissa ja sisältö voidaan jättää välikommentiksi, halutessa pois.) Tämä on ymmärrettävää, koska valtaosa joko on tai sitten niitä vain katsotaan enemmän. ; Kun wikipediankin puolella esitetty idea korostaa sitä että sekä miehet että naiset voivat osallistua joten epätasa-arvo syntyy osallistumisesta sekä tuotanto että seurantapuolella. Tämä on mielenkiintoinen huomio. Mutta tästä huomiosta on hyvä jatkaa eteenpäin.

On hyvä palata pornon määritelmään ja aloittaa kommenttien purkaminen lopusta päin. (Esittämässäni järjestyksessä ne synnyttävät ikään kuin keskusteluvaikutelman mutta mielestäni helpoiten seurattava materiaali syntyy kun edetään toisessa järjestyksessä. Teen molemmat mielestäni parhaat järjestykset. En siksi että se olisi hienostunutta. Vaan siksi että voin.) Viimeisimmän voisi ottaa hieman omituisesti, sillä koko pornografian konsepti voidaan nähdä rehellisesti sanoen puutteessa olevien vähintään hieman niljakkaiden miesten purkautumisvälineeksi johon turvaudutaan siksi että ei kyetä saamaan seksiä (ja siihen liittyvää orgasmia) oikean naisen kanssa. Jos ongelmana on siis se, että tässä haettaisiin korvausta vain siihen että ei osata seksiä hyvin, ollaan itse asiassa jo askeleen vahvemmalla puolella kuin "klassisen pornon katsoja". Se on kuitenkin myös hieman muutakin. Ja se on se syy, jonka vuoksi itse asiassa otin koko lausunnon esille ; On selvää että viimeinen konsepti muistuttaa että pornografia on itse asiassa usein miehen samastumiskohde. Esimerkiksi Mäki (kyllä, se "kissantappovideosta tutuksu tullut") on esittänyt että pornografiassa on hyvin paljon kysymys siitä että mieskatsoja haluaa nähdä että miehen orgasmi on aito. Tämänlainen on luontevaa jos haetaan maksimaalista samastumista nimenomaan mieheen. Tällöin nainen tuntuu varmasti hieman etäiseltä.

Pornografiassa on tässä kohden kysymys minimaalisesta mielikuvituksenkäytöstä. Se latistuu pelkästään määritelmäänsä, joten siinä ei ole syvempää sisältöä tai mielikuvitusta kiihottavaa. Pornografiassa symbolisuus on de facto matalin mahdollinen. Asiat siis koetaan maksimaalisen face valuen kautta ; Pornon nyrkkisääntö muodostuukin tätä kautta lauseeseen you get what you see. (Saat mitä näet.) Fenomenologit voisivat tässä kohden olla iloisia koska tässä on kysymys mahdollisimman vähän prosessoidusta havaitsemisesta ja suorasta reagoinnista. Se, että tapahtumat ovat näyteltyjä on tietysti pornografian perussääntö (sen verran epäuskottavia pornoelokuvien juonet ovat, että tätä ei voi olla mainitsematta.) Mutta pääasia, miehen orgasmi ja sen näkyvyys, on maksimoitu. Tämä yksi asia on se jonka katsoja haluaa absoluuttisen autenttisena ja mahdollisimman vähäteoreettisena.

Tämä voisi antaa kulmaa sille, että kyseessä onkin nimenomaan taiteellisuus ja erotiikka, aistillisuus. (Voidaan jopa mennä niin pitkälle että sanotaan että kommentoija osuu naulan kantaan. Ei ole järkeä miehen katsoa naisorgasmeja. Ja syy huonoon pornorunkkauskokemukseen on juuri se, että se ei ole runkkauspornomateriaalia in first place.) Tällöin kysymys on hyvin paljon juuri siitä mistä ensimmäinen lainaamani ihminen kertoi ; Että jaetaan ehdoton heikkouden hetki. Tämä vaatii tietysti rohkeutta ja sen pitäisi antaa katsojalle jotain aitoja ja sosiaalisia tuntemuksia. (Häpeää tirkistelystä? Osallistumisen ja mukanaolon tunnetta?) Tässäkin korostetaan maksimaalista face valueta vaikka esimerkkini itse asiassa "sensuroi näkyvistä" hyvinkin paljon. Tässä reaktio ei kuitenkaan ole itsen samastaminen toisen tilanne vaan toiseen ihmiseen samastumista. Ero on kenties tuollaisena hieman sekava, mutta jos miettii asiaa siten että mies näkee ejakuloivassa miehessä itsensä, kun taas hän voi kokea yhteyttä siihen naisihmiseen. (Oikeasti tässä naisella kävisi samalla tavalla, hän näkee pornossa naisen ja samastuu tähän. mutta tämän kohdalla ei ole sukupuolenvaihtumista joten asiaa on vaikeampi selventää.)

Kuitenkin se keskimmäinen kysymys esittää oikeasti olennaisen. Onko tässä kysymys jostain äärimmäisen perverssistä ; Kun fyysinen normaali reaktio ei enää ole tarpeeksi kovaa, täytyy saada ikään kuin "vampyroida enemmän". Pornossa on sentään kysymys "vain seksistä" (mitä se sitten tarkoittaakaan). Tämä nostaa esiin sen, että pornografia nähdään aina jonkinlaisena raiskausaktiona, jossa kuvassa oleva nainen ikään kuin pakotetaan oman seksuaalisen purkauksen kohteeksi kysymättä tähän erikseen lupaa. Tällöin esimerkiksi hentai on hyökkäys piirroshahmoa kohtaan, piirretyn naisen raiskaamista joka on nähtävissä kenties jopa symbolisena raiskauksena jossa annetaan lupa raiskata nainen ideatasolla. (Vaikka tämä Platonin ideamaailmaselitys tuntuukin ainakin minun mielestä erittäin erittäin omituiselta ja näen että jos pornografia on rikos on hentai victimless crime.) Tässä raiskaus tehdään sosiaalisella tasolla, joka tekee siitä tietysti entistä kammottavampaa. Näkisin että tämä on kuitenkin näkemyksenä turhan tiukka. Jos katsoo vain aihetta miettimättä toteutusta, kaikesta seksistä saa aikaan raiskausta. Tarkemmalla miettimisellä voi jopa huomata, että alun falloksen seivästykset vs. kastraationpelot ovat esimerkki juuri siitä että koko seksuaalisuusteema voidaan värittää pahuudeksi, joksikin jota ei perustella enää synnillä vaan symboleilla. Mutta jonka henki ja asenne on aivan yhtä kokonaisvaltaisesti vastustava ja tuomitseva. (Ja siksi se on siinä.)

Toisin sanoen ilmiö näyttää enemmänkin siltä, että se ei oikein näytä täyttävän klassisen pornografian määritelmää. (Kenties asian lopuliseen selvittämiseksi ei ole kuin yksi keino. Ajattelin kuitenkin jättää tämän ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttämättä. Kiitos vain.) Mutta siihen liittyy ikään kuin "kolmas ulottuvuus" joka on sen vaarallisuus. Osalle tämä on kauniimpaa kuin porno. Ja osalle tämä on vaarallisempaa kuin porno. Erotiikka onkin tässä mielessä hyvin paljon tulenarempi aihe kuin keskusteluissa useammin käytetty pornografia. Pornografiaa vastaan toki taistellaan kovasti ja siinä on kovia mielipiteitä. ; Mutta tässä aiheessa on vastassa argumenttien ja erimielisyyksien sekametelisoppa jossa ei "pysyviä tiimejä" tunneta. Osa voi pitää pornosta mutta vastustaa tämänlaista. Osa voi pitää pornosta ja kannattaa tätä koska tämä on "samaa mutta lievempänä". Osa voi nähdä tämän vapauttavan aktiona mutta pornon vastustettavana koska se kahlitsee. Mikä tahansa tämänlaatuinen kombinaatio on mahdollinen. Ja oikeastaan enemmän kuin mahdollinen, se on myös "merkittävästi kannatettu kombinaatio".

Pornokeskustelussa on sentään kilpailevat joukkueet. Erotiikka on tässä kohden enemmän yksilöpeliä. Seksi taas on tunnetusti yhteistyöpohjainen joukkuelaji (ja joskus välineurheilua).

Viileät homot

Katsoin eilen (humalassa) puolisoni kanssa "Earthian" -animea. Siinä on maan päällä olevia enkeleitä jotka ovat oikeasti avaruusolentoja. Sarjan ensimmäiset jaksot kuluivat siinä miten ihmettelin miten homoilta päähenkilöt vaikuttavat. He eivät tehneet yhtään mitään seksuaalista, eivätkä edes pukeutuneet mitenkään stereotyyppisen homoseksuaalisti, eivätkä maininneet homoseksuaalisuudesta sanallakaan. Toiminta oli hyvin maskuliinista ja sopi klassisen heteroseksuaalin sankarin kuvaan. Kaveria autetaan, pahiksia vedetään karatella turpaan ja ollaan muutenkin aseiden, tappelun ja pommien maailmassa. Mutta kuitenkin jotenkin oli selvää että he olivat hyvin selvästi kaapissa. Kuitenkin yleiskuvana oli se, että "kato, noitten Narnialaisten talokin on homoseksuaali." Sarjan mentyä varsin pitkälle (jaksoissa joskaan ei seksissä) ennustukseni toteutui. Enkelit olivat todellakin homoseksuaaleja.

Puolisoni mukaan yleissivistyskessäni on selvästi aukko, koska Earthian on kuulemma yaoi -klassikko. Kuuluu siis yleissivistykseen tietää ovatko avaruusolentoenkelit homoseksuaaleja.

Mangasta kuulemma löytyy vielä paljon enemmän homoseksuaalisuussymboleja. Esimerkiksi Edenissä, josta enkeleiden näköiset avaruusolennot ovat, on homoseksuaalisuus kielletty toimien tasolla. Saa ajatella mutta ei toimia. Tämä vastaa hyvin normaalia homoseksuaaleihin suhtautumistapaa. Tämä varmasti painaa siinä kun sankarit sodan aikana valitsevat olevansa ihmisten puolella omaa planeettaansa vastaan. ~ Toinen tärkeä teema on toisen päähenkilön mustat siivet. Sillä Edeniläisten parissa on syöpä joka muuttaa siivet mustiksi ja tästä sairaudesta seuraa kuolema. Päähenkilö on resistentti tälle syövälle. Tämä on merkittävä piirre, koska tämä syöpä yleistyy. On luontevaa huomata että syöpä ei ole tartuntatauti, mutta AIDS on "homosyöpä" johon reagointi on varmasti ollut voimakasta Earthianin ilmestymisaikaan (se on suhteellisen kauan aikaa sitten piirretty.)

Tästä onkin hyvä miettiä asioita (selvinpäin) hieman tarkemmin. Yaoi (jap. やおい) on nimitys animesta, joka aiheeltaan käsittelee homoseksuaalejen suhteita. Genressä on hyvin yleistä se, että toiminta ei mene tekojen tasolle asti. Sen sijaan tarjolla on yllättävänkin paljon angstia. Kun tämän kontrastiksi laittaa heteroseksuaaleille suunnatun hentain, on kontrasti itse asiassa hyvinkin suuri. Yaoita leimaa yleinen seksuaalinen (vapaaehtoinen tai pakotettu) pidättyväisyys, toisin kuin heteroseksuaaleja lonkerohirviöitä.

Kuvaavaa onkin se, että vaikka "epävirallinen mutta käytetty" yaoi -lyhenne on saanut itselleen vitsikkään selityksen "Yamete! Oshiri ga itai!" (Lopeta, perseeseen tekee kipeää!) on se kuitenkin lähempänä "yama nashi, ochi nashi, imi nashi" (ei kliimaksia, ei huipentumaa, ei tarkoitusta).

---

Kirjoittaja on aivan helvetin ärsyttävä kännissä (kuten myös selvinpäinkin, mutta kännissä vielä enemmän). Mutta toisaalta katsoipa hän mitä tahansa, syntyy katsottuun kommenttiraita, joka kuitenkin tuo aina jotain lisäarvoa. Kenties se pilaa katseluelämyksen, mutta pätkään voi palata uudestaan koska teknologia tarjoaa viihteen meille ns. tallenteina.

Ikuinen naimakauppa

"How can you say you love her if you can't even eat her poop?"
("Night Shift Nurses")

Jos minun olisi valittava yllättävin vihkitapa, valitsisin varmasti Ranskalaista alkuperää olevan perinteen. La Soupe -perinteessä juuri avioon menyt pari pistetään syömään vessanpöntöstä mössöä. Mössö on yleensä tehty suklaasta ja shampanjasta tai muusta syömäkelpoisesta. Mutta mössön sisältö on yllätys. Eikä mikään, siis yhtään mikään, ole nautittavan näköistä mössöttynä pönttöön. Vieraat katsovat toimitusta. Tapa on huomattavan iljettävä ja irvokas. Siinä yllättää myös sen länsimaisuus. Johonkin kaukaiseen ja eksoottiseen takapajulaan tämänlaisen rituaalin voisi vielä jotenkin kuvitella. Mutta kuten tunnettua, ranskalaiset ovat euroopan pikkujapanilaisia. (Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?)

Kuitenkin ranskalaisten erikoislaatuisten euroopanveljiemme initiaatiotavasta voidaan löytää pelkän haasteen vaikeuden lisäksi hyviäkin piirteitä.

Avioliittoon on Suomessa kuulunut vihkivala, jossa korostetaan sitä, miten avioliitossa kysymys ei ole pelkistä hauskoista asioista. Korostetaan, miten myötämäkien lisäksi on myös vastamäkiä. Vihkivalassa on mukana myös "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihminen erottako." Avioliiton katsotaankin kestävän "kunnes Kuolema meidät erottaa."

Tämä tarkoittaa sitä, että ikävätkin asiat hoidetaan. Pönttömössöä nauttiva aviopari siis symbolisesti näyttää olevansa valmis kestämään erinäköisiä elämän haasteita ja esteitä. Lupaus on tärkeä. Suomessa valoja on, toivon mukaan, arvostettu niin paljon, että La Soupe -rituaali ei nouse kulttuurilliseksi muoti -ilmiöksi -tai peräti pakolliseksi tavaksi- kovin pian. (Sitten kun olen itse jo aviossa, niin tulkoot!)

Rituaali siis muistuttaa siitä että vaikeitakin aikoja on hyvä kestää. Sillä parisuhde ei ole koskaan riidaton, vaikeudeton tai muuten kevyt. Moni saattaa elää "yltiöromanttisessa pilvessä", jossa avioliitto "Sen Oikean" kanssa on helppoa. Eli jos vaikeuksia tulee, se nähdään todisteena siitä että toinen ei ole "Se Oikea". Tästä asenteesta seuraa eroamisia melko pienistä vaikeuksista. Lopputulos on sarja-avioituminen ihastuspohjalta. Toinen ääripää taas pitää sisällään esimerkiksi perheväkivallan kaltaiset ilmiöt. Eroaminen tuntuu näissä tilanteissa oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Avioliiton pysyvyys on kuitenkin hyvin olennainen muistaa. Sillä monogamia kuuluu osana kristillisyyttä. Eroamista ja uudelleen avioitumista, sarja -avioitumista, ei ole kovin kauaa pidetty hyväksyttävänä. Se on syntiä jossa ihminen rikkoo sen jonka Jumala on asettanut. Kuitenkin ihmiset eroavat ja menevät naimisiin - itse asiassa edes fundamentalistikristityt eivät nosta tästä meteliä.
1: Rankimmat kannanotot jotka tiedän ovat peräisin Jehovan Todistajilta, jotka ainakin 2000 -luvun vaihteessa suosittelevat että väkivaltaa käyttävän puoliso ei purkaisi avioliittoa vaan muuttaa erilleen ja yrittää parantaa suhdetta ja miettiä sitä etäältä. Toki tämänlaista avioliiton pysyvyyttä kannatetaan ja ihannoidaan monissa fundamentalistisissa piireissä. Jos vaimo kuvaa miten vaikea mies on ollut, ihmiset ihailevat hänen kärsivällisyyttään. Mutta avioeroa ei tietojeni mukaan kohdella tämmöisessä niin kovalla kädellä. Ymmärrystä erolle annetaan.

Jostain syystä avioerossa ja uudelleen naimisiin menemisessä sen syntisyys voidaan jopa jollain tasolla myöntää, mutta tätä ei itse asiassa nähdä minään esteenä mennä kirkossa uudestaan naimisiin. Homoseksuaalejen avioitumisen kohdalla syntisyys sen sijaan on hirmu monille jonkinmoinen argumentti, jopa pakottava asia. Tätä minä en oikein ymmärrä. Synnit on ilmeisesti luokiteltu isompiin ja vähäisempiin tavalla jossa avioero on pieni synti ja homoseksuaalisuus iso synti. Se, miten tähän "ison ja pieneen hädän erittelyyn" on päästy tuntuu kuitenkin varsin mielivaltaiselta.

People of the Uncanny Valley

"Eikö ketään edes hävetä" muistuttaa siitä että mielipiteitä on asiallisia ja epäasiallisia. "No, sanoin tiivistetysti seuraavaa: "Minä en pidä siitä, miltä cosplay-animefanit näyttävät. Siis koko homma on ihan typerää, jengi ei tee mitään omaperäistä ja ääliöitä ovat koko sakki." Lainausmerkkien välissä ensimmäinen lause on ok, toinen ei. Miksi? Se, että minä en pidä jostain, ei tee siitä typerää. Toiseen suuntaan: minulla ei ole mitään velvollisuutta pitää kaikista asioista, kunhan pidän mielessä, että se on oma makuasiani, eikä kerro välttämättä mitään kohteena olevasta ilmiöstä." Olen tarkaalleen ottaen sitä mieltä että myös jälkimmäinen osa on hyvä esittää. Sillä ensimmäinen on mielipiteenilmaus, jälkimmäinen osa on itse asiassa yritys argumentoida asiasta. Toki siinä on mukana loukkaavaa sävyä, koska siinä käytetään sanaa "ääliö". Mutta on itse asiassa mielenkiintoista tietää, että cosplay koetaan sen kriitikoiden puolella epäluovana aktina, matkimisena. Eräällä tavalla siitä onkin kysymys. Selityksessä jää toki auki "ääliö" sanan tausta ; Mutta periaatteessa typeryys voidaan perustella, esimerkiksi instrumentalistisesti viittaamalla asiasta saatavan hyödyn puutteeseen. Tai siihen että se perustuu epätosille uskomuksille. (Cosplay ei tosin väitä että animehahmot ovat tosia. Tässä onkin ainut ero siihen miten WWJD -ihmiset imitoivat Jeesusta)

Mutta toisaalta ; Minusta hemmetin monia "tyhmiä" asioita pitää kannustaa. Esimerkiksi taidetta jota tehdään vain taiteen vuoksi, ei hyödyn vuoksi. Tämä on minulle hyvin olennainen asia.

Tämä oli kuitenkin vain kimmoke. Haluan siirtyä arvokeskustelu-mikä mielipiteenilmaus on sallittu -tasolta hieman eteenpäin.

Oma kokemukseni monista cosplay -pelaajista on se, että he ovat jotenkin pelottavia. Itse asiassa vaikka arvostankin heidän käsityötaitojaan ja vaivojaan - he eivät suinkaan yleensä vaan mene jonkun luokse, maksa tonnia ja saa pukua. He ostavat tarvikkeet ja rakentavat ne asunsa. Yksityiskohtia varten katsotaan pirusti animea. Itseänikin huvittaisi naamioitua vaikkapa "Demon Beast Invasionin" pahuuden soturiksi ja riennellä ympäriinsä yllättämässä ihmisiä huutamalla heille "shokushu goukan" (触手強姦). [Rehellisesti ; Katso googlesta. Tai oikeastaan ... Älä katso! ~ Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa?]

En ole oikein osannut antaa tälle arvoa, vaikka näenkin ilmiön komedialliset, taiteelliset ja käsityölliset arvot (niiden kaikissa hyvin monissa merkityksissä, vieläpä). Periaatteessa ilmiössä ei pitäisi olla mitään sellaista joka ahdistaisi. Sitten tulin lukeneeksi huumorisivustoa, joka muistutti minua tunnetusta ilmiöstä nimeltä uncanny valley. Robotit jotka muistuttavat jonkin verran ihmistä saavat sympatiaa, mutta jos robotti alkaa näyttämään liikaa ihmiseltä, se tuo mukanaan ahdistusta. Robottien ihmisenkaltaistaminen on kannattavaa tiettyyn rajaan asti. Sen yli se tuo vain ahdistusta. - Uncanny valley on itse asiassa omalta osalta selittämässä miksi pellejä ja nukkeja käytetään kauhuelokuvissa.
1: Tarvitsin vitsiartikkelia välttämättä tehdäkseni oivallukseni cosplayaajista. Sillä uncanny valley -ilmiötä lähestytään aina robottien puolelta. Kun yksisuuntaisuutta taotaan aina asiayhteydessä, ei ole ollenkaan helppoa keksiä että sama systeemi toimii toiseenkin suuntaan. Artikkelissa oli esimerkkejä joissa kohteena ovat esineet, robotit ja tietokonealgoritmit. Mutta myös keinoja joilla ihmiset muuttavat itseään ja ulkonäköään, poistavat inhimillisiä piirteitään ja lopputuloksena on se, että ihminen ajautuu uncanny valleyyn. ("Laakso" ei ole robotin erikoisoikeus.) Tällöin ihmiset ikään kuin luontaisesti kokevat hieman ahdistaviksi.
2: Ehkä huolestuttavinta oli se, että monet lehtikannet ovat todellakin siirtyneet ulkonäkösiloittelussaan niin pitkälle että kuvasta poistetaan kaikki ihon epätasaisuudet ja värivirheet. - Enää ei vain korjata yksinkertaisia juttuja kuten salaman punaamia silmiä tai finnejä. Niiden lisäksi esimerkiksi silmien sinisyyttä ylikorostetaan ja ihosta tehdään korjauksilla suorastaan muovimaisen sileän oloinen. Lopputulos on jo hieman ahdistava. Artikkeli käytti kovaa kieltä (vapaasti suomennetusti "photoshop täyttää lehdet kuollutsilmäisillä humanoideilla.") Mutta se tietyllä tavalla osuu kohteeseensa.
3: Lainaamani artikkeli kertoo itse asiassa syitä miksi uncanny valley on vaikea ylitettävä roboteilla, mutta toisaalta miksi siihen on helppo päätyä ihmisten puolelta. "That's the thing: Humans have evolved to recognize hundreds and hundreds of little nonverbal cues in the faces of the people we're talking to. Mimicking that nonverbal communication is much harder than simply imitating human speech." Tekniikka ei ole ainakaan toistaiseksi ylittänyt edes sitä tasoa, että minä en esimerkiksi huomaisi animoitua hahmoa ihmisestä. Ja minä olen tässä synnynnäisesti surkea! Minun pitäisi olla vaikeaa huomata kuilua. Kuilu on suuri siksi että tarvitaan monia piirteitä. Ja toisaalta se tarkoittaa sitä että näitä piirteitä on helppohkoa häiritä.

Tämä ylläoleva prosessoituani, luulen että kokemani cosplay -ahdistus ei johdu siitä että tässä on kummallinen alakulttuuri jonka sisällöstä en tykkää. Sama koskee tietysti cosplayaajia. Heillä maskeeraus kuuluu olennaisena osana projektia. Ja kun yritetään näyttää piirroshahmoilta joiden tietyt piirteet ovat standardinomaisesti epäluonnollisia, on ymmärrettävää että maskeeraus jonka tavoite on imitoida näitä tuo mukaan piirteitä jotka ajavat uncanny valleyyn.

Seuraavaksi joku tietysti/mahdollisesti kysyy, että miksi sitten on ne miehet ja tytöt täyshaarniskoissaan - nehän ne vasta roboteilta näyttävätkin. Niin, kenties vastaus onkin juuri siinä. Ne ovat jo niin robotinkaltaisia, että uncanny valley on aikaa sitten jäänyt taakse.

Ja tässä vaiheessa on hyvä paljastaa, että tämä kaikki ylläoleva oli itse asiassa yritys katsoa miten pitkälle ja asialliselle tasolle alakulttuurin dissaaminen voidaan viedä ilman että asia muuttuu oikeasti pilkaksi. Tämä on itse asiassa "perusteltu mielipidekirjoitus", joka kertoo siitä miksi cosplayaajat ovat "objektiivisesti tai ainakin intersubjektiivisesti ahdistavia". Tyhmäksi tämä ei muuta, vaan muistuttaa että ennakkoluulot voivat joskus olla hyvin yleisinhimillisiä. Silloin niitä vastaan voi ehkä olla hyvä taistella. Tämä muitutus on tärkeä esimerkiksi kun puhutaan rasismista.

---

Katsoit kuitenkin Googlesta. Tunnusta!

Kesken.

"But you should realize ; Even if you seal that book, you'll open it again. You can't refuce it. Once people being using magic, they can never again escape temptation." ... "Relax and enjoy the pleasure without reserve."
("Bible black", ep 2)

Nyky -yhteiskunnassa onnellisuus yhdistetään usein onnistumiseen. Onnellisuudesta tulee tällöin suorite, jota mitataan instrumentalistisesti sillä mitä on tehty ja missä on käyty. Onnistumiskeskeisyys kattaa hyvin suuren osan optimointipuheestakin ; Korostetaan miten yrittäminen johtaa onnistumiseen. Ja tämä onnistuminen, tavoitteiden saavutus, on tarkoituksen täyttäminen ja tuottaa onnellisuuden.

Ajatus ei sinällään ole uusi. Jo Aristoteles liitti ihmisen tavoitteet onnellisuuteen. Ja minäkin olen sitä mieltä että arvot syntyvät siitä että asioita arvostaa. Mutta toteutumiskeskeisyyttä en sen sijaan ymmärrä. Pieni sisareni esitti tähän näkemykseen vastaesimerkin, liittyen gradun valmistumiseen : "Lopputyön palautusta ei seurannutkaan riemua ja helpotusta, kuten odotin. Takapiruni poistui ilman metelöintiä." ... "Olen tehnyt tehtäväni, olen turha! Puhhh! On kamalaa olla turha. Mutta on se ihan kivaakin, ainakin vähän aikaa." Päämäärän saavuttaminen ei välttämättä olekaan se huipentuma, vaan paras aika on juuri sen päämäärän tavoittelussa. Päämäärän saavuttaminen tavallaan poistaa koko päämäärän arvostuksen, jolloin siitä katoaa arvo ja toimista mielekkyys.

Tämäntapaisen asian saa myös keräilemiseen. Muumikirjoissakin kävi niin, että hemuli keräsi aluksi postimerkkejä. Mutta siirtyi sitten keräämään kasveja. Syy oli se, että hän sai postimerkkikokoelmansa täydelliseksi. Nyt hänen täytyi kerätä jotain muuta. Sillä hamstraaminen on hauskaa, kokoelman täydellisyys ei. Ei ole enää mitään mitä haluta. Näin päästään tietysti - minun lapsuudessakin esiintyneisiin, sittemmin ilmeisesti kiellettyihin - tarrapurkkakokoelmiin. Jotta päästään sanomaan asioita. (Itse itseäni siteeraten) "Täyteen ei saanut koskaan, ei vaikka kaveripiirissä kuinka söi. Projektit kuitenkin aina myös eteni, pikkuhiljaa. Näin sitä oppi elämään väistämättömän epäonnistumisen pettymyksessä ja sen tavoittamisen/tavoittelemisen riemussa." tai sitten "mitä sitä sanotaankaan täydellisestä kokoelmasta? pitää aina jättää jotakin puuttumaan. jos ei jätä, sen viimeisen postimerkin/keräilykuvan/posliinisen elefantin jälkeen seuraa kuolema." Keräilyn idea on juuri siinä että kokoelma on vajaa, ja purkkatarrat takasivat että epäonnistuminen täyden kokoelman saamisesta on hirmuisen epätodennäköistä.

Ehkä vahviten tämä toteuttaminen näkyy kuitenkin seksuaalisuudessa. "Venäläisiä unelmia" -kirjassa onkin aluksi kuvattu seksikohtaus, jossa on mukana pianonsoittoa ja korkeita aatelisarvoja. Seksin hurmiossa nautinta huipentuu orgasmiin, jossa nautintoa kuvaa läsnäollessaan poistuminen. Orgasmin hetkellä on nautinnossa on kuvattu mukaan tunteen ja hetken katoavuus ; Orgasmin hetkellä orgasmin on antanut lyhyen tunteen ja nautinto on jo itse asiassa karkaamassa ja poistumassa kokemusmaailmasta.

Tämä itse asiassa kuvaa onnistumista, epäonnistumista ja aihettaan, seksiä, kohtuu hyvin. Tämä huippuhetken epätäydellinen perusluonne on ongelma jos päämääräkeskeinen lähestymistapa kattaa koko ilmiön. Jos päämäärän saavuttaminen ei olekaan huippuhetki vaan siinä on mukana tavoitteiden raukeaminen, ei tilanne tietysti sovi onnellisuuskuvaan. Ja suorituskeskeinen maailma yrittää ratkaista tätä parilla tavalla. Sillä vaihtoehtonahan olisi korjata suorituskeskeisyys:
1: Korostetaan seksin teknistä laatua. Pitää saada monia orgasmeja. Tilanteen korjaamiseksi ei siis hyväksytä orgasmin luonnetta vaan aletaankin tavoittelemaan multiorgasmeja. Tällöin seksin ominaisluonteeseen liittyvä ongelma yritetään korvata lukumäärällä.
2: Toinen tie on tietysti lähteä pidätellyn seksin maailmaan, jossa itse seksin toteutusta pidennetään. - Tämä on tietysti erittäin henkistä ja hienostuneen sofistikoitunutta jos kutsut toimitetta tantraseksiksi ja hirveää pervoilua jos kutsut sitä orgasm deniali ksi. Molemmissa on kuitenkin sama perusidea, orgasmin lähellä lillimisajan maksimointi. Siinä lähellä onnistumista olemista pitkitetään tarkoituksellisesti.

Molemmissa lähestymistavoissa tietysti yritetään ratkaista jotain, jota ei kenties kannata tai edes voi ratkaista. Luultavasti paras tulos myös laadullisesti syntyy muutoin. Tämä perusongelma ei tietysti ilmene pelkästään kilpailuyhteiskunnassa, kaupallisuudessa ja seksuaalisuudessa. Vaan sitä törmää myös uskonnossa - ja etenkin siellä.

---

Kukka on kaunis ja lyhytaikainen, ja tavallaan matkalla hedelmäksi. Preciate that. Älä haikaile ikuisuutta, sillä sitä ei ole. Ja jos haikailet, et saa mitä voisit muuten saada.

Erotiikkabisnes.

Tämä on korostetusti mielipide ja kannanotto. Jopa poliittinen. Tänään vain satun olemaan tälläisellä tuulella.

Minulla on työkaverina sellainen leppoisa mies. Hän on asunut briteissä. Siellä, kuten suomessakin, prostituutio on kiellettyä. Suomessa heitä näkyy enemmän katukuvassa. Tai ainakin aikaisemmin näkyi. Ei siksi, että brittiläiset olisivat sellaisia kuin maineensa. Briteillä oli käytössään tart cardit. Ne ovat mainoskortteja, joita jaettiin laittomasti puhelinkoppeihin. Niissä mainotetaan yleensä "puhelintyttöjä", mutta niitä käytettiin myös tiedottamaan muunlaisista "alan palveluksista". Nämä kortit ovat toki laittomia, mutta käytännössä niitä vain siivottiin pois samanaikaisesti kun jakajat kävivät laittelemassa niitä takaisin. Eli korttien kylväminen ei vielä johtanut käytännössä vaikeuksiin. Sen sijaan jos prostituoitu mainosti itseään suoraan kadulla, "Bobbyt olivat oven takana pamput ojossa - mutta väärällä tavalla". Näin katukuva pysyi hieman siistimpänä.

En edes tietäisi koko ilmiöstä, ellei työkaverini keräili niitä, hänellä on niitä useita tuhansia erilaisia. Siis enemmän kuin lapsilla on pokemon -kortteja. Hän on kuitenkin harvinaisen epätietoinen siitä miten "homma toimii käytännössä". Hän ei ole kokeillut näitä mainoksissa mainostettuja tuotteita ja palveluja, vaan hän kerää niitä mainoksia. Häntä kiinnostaa lähinnä ne kortit. hän on luokitellut niitä erilaisiin luokkiin sen mukaan onko ne pahvia, neliväripainatusta, grafiikkaa, käsityöaskartelua ja niin edes päin. Aluksi kun kuulin keräilykohteesta, ajattelin kaikenlaista kerääjästä. Mutta kun sitten juttelin, tajusin että takana oli ihan kiinnostus itse ilmiötä kohtaan, ei niinkään seksuaalisvireinen tirkistely. Tosin jotain kertonee itsestäni sekin, että katsoin korteista muutamia luokituksia. ("Saadakseni kokonaiskuvan" huutaa isoaivokuoreni samalla kun en halua edes tietää mitä "liskonaivoni" kuiskuttelevat.)

Nämä kortit ovat eri näköisiä. Osa on laminoitu, osa on piirroksia, osa valokuvia. Osassa on peräti jotain konsteja joilla niistä on tehty uniikkeja tai henkilökohtaisia. Niissä on huulipunaa tai muuta vastaavaa. Niissä on lisäksi omanlaisensa slangi. "Class A" ja "Class O" on briteissä normaalisti liitetty koulutustasoon, mutta näissä korteissa on kyse jostain "hieman muusta". (Vihje: O niinkuin Oral.) Ne siis ilmaisivat minkälaisia palveluita niistä saatiin. Ja niitähän todellakin on paljon erilaisia. Ja tietenkin korteissa oli myös tarinoita, koska sama tekijä painatti uusia kortteja ja tilanteet voivat elää. Kun vanha kortti näyttää ylpeästi "koulutustasoa", ja tämä "koulutodistus" jää sitten seuraavasta versiosta pois, tiedämme että takana on ollut jonkinasteinen henkilökohtainen tragedia.

Mutta ne ovat vain kortteja, ne ovat ikään kuin turvallinen portti näihin asioihin, ilman että niihin tarvitsee sekaantua. Tarinat ikään kuin jäävät pinnan taakse, ja tosielämän kohtalo latistuu eräänlaiseksi kaukoviihteeksi, joka arvataan eräänlaisella älyllisellä leikillä.

Sillä tosiasiassa me kaikki tiedämme, että prostituutio on kahta asiaa ja niiden sekoitusta:
1: Naiset rahastavat seksillä. Tämä tarkoittaa sitä että he tarjoavat jotain palvelua, ja saavat siitä rahaa. Prostituutio on itse asiassa markkinataloutta, jossa uskotaan, että tekijän ahneus ja asiakkaan toiveet kohtaavat, syntyy palvelu ja lopputulos. Rankimmissa skenaarioissahan toivotaan että se toimisi koko yhteiskunnan ensisijaisena taloudellisena ja yhteiskunnallisena määrääjänä.
2: Naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Jo itse maksusuoritteen tekeminen kertoo siitä, että tilanne ei ole mikään unelmainen. Ei toivoakaan oletuksesta että kliimaksi tulisi joka kerta, tai edes lähelle ; Jos he niin nauttisivat siitä seksistä, niin he varmasti tekisivät sitä ilmaiseksi. Tietenkin tämä on palvelualoilla hieman heikko väite : Itse asiasa samansukuinen argumentti kuin se, että sairaanhoitajien pitää saada pientä palkkaa koska he ovat eräänlaisessa "vakaumustyössä", jossa vihjataan että prostituoitu olisi jotenkin parempi jos hän toimisi vain ilmaiseksi. Tai olisi edes halpa. En usko että halpa hinta kuitenkaan ainakaan vähentäisi halventamista.

Feministi minussa voisi sanoa että naisesta tehdään objekti, kohde. Prostituoitu esineellistetään. Toisaalta monet puolustavat prostituutiota vapaaehtoisuudella, ja sillä että siinä vapaaehtoisesti saadaan hyvää palkkaa asiakaspalvelutyöstä ja että joku jopa pitää tästä. Luulen, että todellinen tilanne on jossain tässä välissä; On niitä joilla on kivaa ja niitä joilla ei. Ja että kaikki eivät ole tasaisen reilussa tai epäreilussa asemassa. (Olen sen verran kyyninen.) Mutta uskon silti siihen että osa saa tästäkin ammatista jotain. Mutta heitä lienee kuitenkin vähän. Kyseessä mielestäni ole pohjimmiltaan se, että asiakkaat olisivat niin epäattraktiivisia, että heidän palvelunsa olisi niin kuvottavaa että siitä tulisi kammottavaa. Itse asiassa en usko myöskään siihen, että näitä palveluja hakevat miehet aidosti haluavat esineellistää naista. Itse asiassa olen melko varma siitä, että miehet elävät jossain harhassa, jossa haetaan myös jollain lailla läheisyyttä. Muutenhan asian voisi hoitaa hyvin itsekin. Jonkinlainen yksinäisyyselementti tässä touhussa on siksi luultavasti mukana. (Englannin kielen hikipediassa kiertää heittosanana sana wangst [wank+angst] joka kuvaa tunnetta joka syntyy siitä kun itsetunto latistuu kun joutuu tarpeeksi pitkään harjoittamaan sooloseksiä. Ja jotenkin minusta tuntuu että niissä piireissä pyörivät nörttipojat tietävät kyllä mistä puhuvat..)

Elokuvien ja kuvien kohdalla tilanne tietenkin hieman muuttuu.

Osa supertähdistä on rikkaita. Heidän ei olisi pakko tehdä työtä mutta he tekevät sitä silti. Tietenkään en usko että läheskään kaikki ovat yhtä onnellisessa asemassa tässä suhteessa. Elokuviksi nettiin voi myös joutua periaatteessa vastoin tahtoaan, kun "kaverin kanssa kuvattu" pätkä päätyykin jonkekin sivustolle kaikkien äimisteltäväksi. Tosin on vaikeaa sanoa missä menee raja. Esimerkiksi "Rooma" -TV -sarjan tuoreimmassa jaksossa, joka on toiseksi viimeinen tuolta tuotantokaudelta, oli kolme seksikohtausta, jotka olivat paljastavuudessaan melko lähellä joitain X -rated -juttuja joihin olen törmännyt. Tietysti HC on selvää, mutta on rajanveto on vaikeaa näköjään muillekin kuin minulle. Eikä Rooman näyttelijöitä pidetä huonoina, tai että heitä sorretaan. Ja toisaalta olen huomaavinani myös sitä että joku Ron Jeremy joka on miespuoleinen erotiikkanäyttelijä, ei olekaan uhri, vaan sen sijaan riistämässä ja toteuttamassa perversioitaan. Kun taas naiset, kuten Silvia Saint, ovat tietenkin uhreja. Minusta tämä epätasa-arvo on aika erikoista. Sillä minulle on opetettu että sukupuolen ei saisi antaa vaikuttaa alistamisen ja halventamisen välineenä.

Ja sitten on tietysti piirretty hentai, jossa ei ole ihmisiä näyttelemässä vaan piirroshahmoja. Se on melko lähellä termiä "victimless crime". Ja tietenkin novellit ovat keksittyä tavaraa, joissa ei edes lainata kenenkään näyttelijän ääntä. Tähän luen ne, joita on eräissä naistenlehdissä puhumattakaan niistä samanlaisista joita julkaisevat sellaiset laatutuotannot kuin Playboy.

Minulla ei siis ole mitään ihan tiukkaa kannanottoa moniin erotiikkabisnekseen liittyviin asioihin. Osa asioista on harmittomampia ja minusta mitä enemmän ihminen on mukana, sitä vähemmän harmitonta se on. "Puhelin on siksi pahempi kuin sarjakuva". Osa toiminnasta on sen sijaan selvästi laitonta, ja kun puhutaan ihmiskaupasta, sitä on aika vaikea perustella. Jo Humelainen näkemys jossa korostetaan emootiokykyä, sympatiaa sekä myötäelämistä ja samaistumista pitäisi olla riittävä perusteena.

Sen sijaan minulla on hieman ankarampi käsitys eroottisista mainonnoista. En siis varsinaisesti kammoa eroottisia kuvia, olen nähnytkin niitä elämän varrella jokusen kappaleen. Mutta niiden kohdalla on minusta aivan sama kuin uskonnonkin kohdalla. "Not my business". En vastusta tai halua kieltää uskontoja, koska niistä monet saavat jotain. En halua kieltää edes asiallista julistamistoimintaa, jossa ollaan kohteliaita eikä häiritä. Ja monet pitävät tietysti eroottisista kuvistakin. Kyllä niitä saa kaupoissakin myydä. Eikä niiden ostaminen ole paha asia. Mutta ei niitä silti tarvitsisi silmien eteen hyppäyttää vain siksi että on sananvapaus.

Etenkin, kun netissä törmää kaikenlaiseen sellaiseen jota ei edes haluaisi olevan olemassa, ja joka silti hyppii silmille väkisin. Minunkin sähköpostiin tunkee jatkuvasti mainoksia "enlarge your penis!" (Mistä ihmeestä ne voivat tietää?) SPAM -viesteissä - joita saan päivittäin koska sähköpostiosoitteeni on kymmenisen vuotta vanha - mainostetaan tipuja (Chick) ja hirviöitä housuissa (monster in a trouser) siihen tahtiin että voisi luulla että mainosmaailmassa uusia trendejä olisivat jonkinlaiset Barnum -tyyliset sirkuseläintarhat. Tosin ei se nyt ihan väärään osuva tulkinta olisikaan.