Pata, kattila ja pseudotieteet

Bill Maher on varsin värikäs hahmo. Hän on kampanjoinut tiettyjä pseudotieteellisiä näkemyksiä vastaan. Hän on toisaalta kampanjoinut myös rokotedenialismin puolesta. Neil DeGrasse Tyson muistuttikin tästä aiheesta hänelle. Maher oli kutsunut Tysonin vieraaksi ohjelmaansa. Ja esitti että tiedevastaisuus on ennen kaikkea konservatiivien piirre. Tyson aloitti kommentoinnin melko kohteliaasti "“Don’t be too high and mighty there,” Tyson said. “Because there are certain aspects of science denials that are squarely in the liberal left.” Maher asked Tyson to elaborate.“I know one, but I don’t want to get into it,”". Joka tietenkin riittää sellaisenaan monille. "Tyson went on to explain that liberals also tend to be the ones who consistently scare people about what they believe are the dangers of genetically modified organisms. He also rightly pointed out that liberals tend to be big believers in “alternative medicine.”".

Hieman samanlainen olo tulee katsellessa Timo Soinia. Joskin minun mieleeni ei tule että Soini olisi puolustanut tiedettä missään koskaan. Viime päivinä hän on kuitenkin korostetusti nostanut vasemmistolaisien höpöyttä esiin. Näin ollen Soini muistuttaa Maheria. (Joskin ilman sitä että Maher kuitenkin on verevästi puolustanut tiedettä edes jossain aiheessa.) Hänen tekstinsä "Lässytys lyö takaisin" jatkaa linjalla jonka jouhimatotikkari aloitti. Lässytys lyö takaisin tekstin sisältö on onneksi se, että tyhmien mielipiteiden esittäminen ei ole maanpetos. Väärätkin mielipiteet saa sanoa ja ne kuuluvat Soinista politiikkaan "kuin sika vartaaseen". (Sian vartaaseen kuulumisesta on toki monia mielipiteitä mutta oleellista on että Soinista sika kuuluu vartaaseen. Vertaus on tulkittava tästä kulmasta.) Soini puhuu tässä yhteydessä kuitenkin esimerkiksi kiviterapiasta. Soinista tämä on lässytystä ja sen käyttäminen lyö takaisin. "lässytyksellä ei enää pärjää. Se lyö takaisin, kaikissa länsimaissa."

Valitettavasti jos tämä on totta niin Soinin puolueella mennee huonosti. Soini on käytännössä elänyt värikkään kielensä kautta. Kiviterapioilla naureskelu onnistuu koska se on pseudotiedettä. Samalla lienee syytä muistaa että PerusSuomalaisissa on ollut kreationismia tukevaa liikehdintää, esimerkiksi Mika Niikon seikkailuissa. Ja kiviterapiapuoli on siitä jännittävä, että nimenomaan PerusSuomalaiset järjestivät  eduskunnassa vaihtoehtohoitoseminaarin kansanedustajille ja heidän avustajilleen, alustuksissa oli kuultu homeopaattia ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen edustajaa.

Mielestäni tämänlaiset ovat lässytystä ja psedotiedettä ja humpuukia. Mutta Soinille lässytys taitaakin tarkoittaa sitä että ei ole asenteiltaan macho heikkoja kohtaan. Hänelle ystävällisyys ja heikompien tukeminen ovat sitä lässytystä. Ei se, että puhuu paskaa käyttäen aggressiivisia ilmaisuja joiden peruastana ei ole tiede vaan se, että ne muotoillaan näppärän-värikkäästi. Soini onkin tässä kohden kuin Trump, johon hän itseään vertaa. Paljon poruja, vähän kompetenssia. Jos minulla olisi yksi asia opetettava Soinille, se ei olisi että muuttaisi mielipidettään maahanmuutosta. Se on enemmän se, että "älä ole Bill Maher".

Ja tämä vaatii sen että ensin on asiasisältö ja substanssi hiottava tieteenmukaiseksi. Ja sitten sen jälkeen sitä saa koristella ties millä retoriikalla. Ilman tätä on vain hassun idiootin lässytystä. Huuto on kovaa. Mutta onhan kolisemassa tyhjä tynnyri. Tyhjän tynnyrin tunnistaa helpoiten huonosta tieteenlukutaidosta ja ymmärryksestä. Toivon että Soini on oikeassa ja että paskanjauhannalla ja idiotismilla ei pärjää. Toivon että kansa on oppinut Soinista sen minkä se voi oppia ; Soini on nyt saantu näyttää mihin hän pystyy vallassa. Maahanmuuttokriittisten ja perussuomalaisia äänestäjien luulisi kykenevän katsomaan substanssiin. Heidän kannattaa vain kysyä : Onko Soini ollut sanojensa mittainen substanssiosaaja, vai onko hän vain vereviä huudellut lässyttäjä. Näyttö saakoot kertoa sen onko hän suorapuheinen asian ja toimen mies. Vai onko hän vaan mediassa viihtyvä ja mediapelin taitava verevillä ilmaisuilla ratsastava retoriikantaitaja eli paskanpuhuja. Sellainen kuin Bill Maher.

Korppeavaa logiikkaa (gruesome logic)

Kuvassa : Empiiristä evidenssiä sille että kaikki korpit ovat mustia?

Ihmisillä on yleensä jonkinlainen idea syy-seuraussuhteesta. Ihmiset käyttävät myös luontevasti monenlaisia analogioita joissa verrataan asioiden samanlaisuutta ja erilaisuutta. Näin ollen perusajatuksena onkin helposti se, että induktioon perustuva ajattelu olisi jotenkin erityisen voimakkaasti intuition mukaista. Kaikki ihmiset tuntevat käyttävänsä järkeä joten he kokevat itsensä myös loogisina olentoina. Arkijärjen valossa jos halutaan todistaa että kaikki korpit ovat mustia, olisi tutkittava korppeja. Näin ollen väite siitä että löytäisi jotain joka ei ole korppi eikä väriltään musta ei ole vakuuttava todiste haetulle. Näin esimerkiksi ylläolevat ruskeat kengurut eivät mitenkään todistaisi korppien mustuudesta.

Carl Hempel, kuuluisa loogikko, nosti esille sitä miten induktiivinen logiikka on itse asiassa kaikkea muuta. Hän rakensi tätä hyvin demonstroivan Hempelin paradoksin joka käsittelee hyvin yksinkertaista induktiota "Kaikki korpit ovat mustia". Tämä on loogisesti ekvivalentti lauseen "Kaikki mikä ei ole mustaa ei ole korppi" -kanssa. Tämä yhteys on logiikan kannalta ilmiselvää, koska lauseet ovat toistensa kontrapositioita. Ja tämän seurauksena käy todellakin niin että ylläolevat kengurut olisivat luonnontieteellistä evidenssiä siitä, että korpit todella ovat mustia.

Tähän tilanteeseen on suhtauduttu monella tavalla. Esimerkiksi Maher on käyttänyt bayesilaista lähestymistapaa ja osoittanut että kengurut olisivat tasan yhtä vahvaa evidenssiä korppien mustuudelle kuin yksittäisen korpin näkeminen. Hänen laskelmiensa tulokset johtuvat kahdesta syystä "A non-raven (of whatever color) confirms that all ravens are black because (i) the information that this object is not a raven removes the possibility that this object is a counterexample to the generalization, and (ii) it reduces the probability that unobserved objects are ravens, thereby reducing the probability that they are counterexamples to the generalization." Fitelson taas on tehnyt erilaisen lähestymistavan joka todistaa että korppien havaitseminen antaa enemmän evidenssiä korppiteorialle kuin eimustan eikorpin havaitseminen, mutta tämäkään ei kumoa sitä että kenguruilla ei olisi jonkinlaista todisteen voimaa.

Tämänlaiset tulokset vihjaavat että yhtenä syynä epäintuitiivisuuteen voi olla se, että ihmiset painottavat korppeja siksi että he ovat "arkipositivisteja eivätkä empiristejä". Tavallisesti ihminen yrittää hakea vahvistusta omalle näkemykselleen.
1: Korppien mustuutta tarkastellessa he helposti yhdistävät että tämä on evidenssiä ja unohtavat että Popperin mukaan mustien korppien tarkastelu ei ole ehdotonta todistusta, että itse asiassa mikään määrä mustien korppien havaitsemista ei todista induktiota korppien mustuudesta, musta korppi on vain korroboraatiota teorialle, eli se tekee siitä vain rippusen luotettavamman. (Popperhan korostaa että induktiot ovat epäsymmetrisiä : Mikä määrä tahansa teorian mukaisia näkemyksiä ehdottomasti  todistetuiksi mutta jo yksi valkoinen korppi voi tämän teorian kumota.) Näin ollen korppien mustuus tuntuu todisteelta.
2: Eimustia eikorppeja tarkastellessa he helpommin muistavat että tämä todistus ei ole ehdotonta. Positivistinen mieli hakee automaattisesti yhteyttä itse ilmiön ja havaitsemisen välille. Siksi jonkin muun kautta saadut epäsuorat todisteet voivat jäädä arvostamatta. Eimusta eikorppi voi silti olla evidenssiä (joka ei todista ehdottomasti mutta antaa luotettavuutta.)

Quine lähestyy asiaa toiselta kannalta. (Eikä minun välttämättä edes tarvitse mainita olevani samaa mieltä hänen kanssaan.) Hän rinnastaa Hempelin näkemyksen Goodmanin grue -näkemykseen. Goodmanhan näkee että voidaan kuvata induktioita joissa vihreä on vihreä koko ajan. Tai sitten voidaan kuvitella että väri onkin ennen ajanhetkeä X vihreä ja muuttuu ajanhetkellä Y (joka voi olla vaikka 21. joulukuuta 2012) siniseksi. Molemmat on kuvattavissa "kaavana" eli ne molemmat selvästi ovat induktiivisia. Quine korostaa että grue -näkemyksessä ja vihreässä on oleellinen ero ; Värien on havaittu olevan tavallisia, kun taas ajanhetkellä X värinsä vaihtavat ovat jotain muuta kuin usein havaittuja.

Näin ollen vihreä on kenties puhtaasti analyyttisenä konseptina, logiikan tasolta, sama. Mutta Quinen mukaan tieteessä ei ole olemassa sellaista asiaa kuin puhtaasti analyyttinen konsepti ; Quinen ratkaisu positivismin vaikeuksiin onkin se, että hän tunnustaa että ei ole olemassa sellaista kuin puhtaasti synteettinen konsepti. Ja hoitaa asiaa sillä että tieteessä ei voida hyväksyä puhtaasti analyyttisiäkään konsepteja. Siksi kiven massa voi pysyä samana ja se todistaa että kiven massa on jatkossakin sama koska muutkin kivet ovat tehneet niin. Sen sijaan ei ole järkevää että kivet yht'äkkiä (vaikka 21 joulukuuta 2012) vaihtaisivat massaansa oleellisesti koska tämänlainen yht'äkkinen massanvaihdunta on jotain jota ei tapahdu (ei edes radioaktiivisissa aineissa).

Quine esittääkin että samana pysyvät massat ja vastaavat testejen vahvistamat teoriat ovat luonnollisia ("natural kind") ja tämä tekee niistä etuoikeutettuja puhtaasti määriteltyihin logiikkaleikkiluomuksiin verrattuna. Quinesta Goodmanin grue -näkemys on näennäisparadoksi joka johtuu siitä että tätä eroa ei ymmärretä. Quine huomauttaa että empiirisesti mitataan asioita ja että Hempelin korppiongelmassa ongelmana on se, että se soveltaa termiä ei-korppi ("non-raven"). Tämä on toki predikaatti ja jos käsitellään logiikkaa logiikkana niin se voi toimia predikaattina tässä mielessä. Mutta se ei toimi empiristisessä yhteydessä ; Ja koska logiikan käsittely joka tähtää siihen että se käsittelee induktiivista perustelua sille mikä on evidenssiä ja mikä ei, Hempelin näkemys "menee tässä kohden väärään paikkaan". Ja paradoksi johtuu tästä.

Koska nähdäkseni Quinen tapa suhtautua asiaan on "The Oikea", en luota puhtaaseen logiikkaan empiriassa. (Ja korostankin että logiikka on tieteenfilosofiassa enemmänkin "empirian orja" ja rationalistit jotka näkevät vain että teoria on induktiomuodossa kuvattuja syllogismeja ovat väärässä koska he unohtavat oleellisen asioiden testaamisen joka on yllätysten lähde jota mikään a priorinen nojatuolifilosofiointi ei voi täysin estää.) Erilaiset loogiset rakenteet ovat toki tarjonneet muitakin ratkaisuja Hempelin korppiongelmaan. Monet näistä ovat loogisia. Oleelliseksi tuleekin se, että logiikan avulla voidaan saada erilaisia tuloksia ottamalla hieman erilaisia premissejä. (Selkeästi korppiongelmaan on haettu innokkasti ratkaisuja siksi että ne sotivat intuitiota vastaan. Tai ainakin enemmän näin kuin se toinen tilanne jossa logiikka olisi järkevyydessään ehdottomasti kieltänyt korppiongelman tai ehdottomasti todistanut sen. Loogikot suhtautuvatkin hyvinkin eri tavoin Hempelin paradoksiin.)

Kirjoitin tämän ylös kuitenkin lähinnä sen vuoksi että usein arkijärki yllättää tyhmyydellään. Tämä kyseinen tilanne näyttää että joskus arkijärki toimii hyvin. Logiikka on joskus jossain tilanteissa huonompi (työläämpi, vaikeampi ja jopa virheitä tuottavampi) työväline kuin intuitio.

Ei pelkästä tyhmyydestä.

Feisinger tuli tunnetuksi koska hän soluttautui UFO -maailmanlopun kulttiin. Kun tämän ennustama tuhon päivämäärä sitten meni ohi maailman loppumatta, tämä itse asiassa vahvisti ryhmän uskoa. Tämä tapahtuma ja reagointikin osattiin arvata ja ennakoida, sillä juuri näin ihminen toimii.

John Manin "Terrakotta -armeijassa" taas esitellään Kiinan keisari, joka halusi kuolemattomuutta. Niinpä hän lähetti oppilaita harjoittelemaan viisaan pariin, joka kertoi selvittäneensä ongelman. Oppilaat opettelivat, mutta sitten tämä viisas kuolikin. Keisari suuttui oppilaiden hitaudesta, eikä ajatellut että kuolema olisi jonkinlainen vihje siitä että kenties kuolleella viisaalla ei ollut eläessäänkään kompetenssia opettaa kuolemattomuudesta.

James Downard kirjoittikin "Pandas Thumbissa" tähän liittyvästä asiasta. Hän nosti esiin sen tärkeän seikan, joka usein väheksytään, ehkä siksi että se on yleinen arkikäsitys. Tässä näkemyksessä tälläiseen humpuukiin hurahtamiseen vaaditaan typeryyttä, "kaikki ruuvit eivät ole kohdallaan". Downard antoi tälle asenteelle kuuluisat kasvot: Richard Dawkinsin ja Bill Maherin. Maher oli kysellyt Dawkinsilta miten ihmiset voivat uskoa mitä typerimpiin asioihin, Dawkins kyseenalaisti näiden typerien asioiden kannattajien älykkyyden. Toisessa päässä on Einstein ja toisessa kaikenlaiset pseudotieteilijät.

Downardista älykkyys on väärä naru josta vetää. Hän esitteleekin useita järkeviä ihmisiä jotka ovat uskoneet hulluihin asioihin. Esimerkiksi Newton oli varsin ristiriitainen hahmo. Sekä erinomaisen tieteen että erinomaisen taikauskoisen sekoilun parissa kunnostautunut hahmo. Syynä ei ole tyhmyys. (Takana ei ole edes uskonto. Pikemminkin uskonnot pysyvät suosiossa samoista syistä.)

Idea takana on psykologinen ilmiö. Ja se ei kuulu pelkästään hulluille tai typeryksille. Se on pikemminkin yleisinhimillistä.

Ihmiset jotka kohtaavat epämiellyttävän totuuden joka kyseenalaistaa heidän näkemyksensä, joutuvat kognitiiviseen dissonanssiin. Heidän on käsiteltävä tätä. Helpompaa on muokata asia sopimaan ennakkokäsityksiin. Tämä (assimilaatio) vaatii vähän muutoksia jo olevaan, eikä tarvitse luopua siitä asiasta jota pitää niin tärkeänä että se löydetty totuus on sille epämiellyttävä. Tämä on ihmiselle kevyintä prosessointia vaativaa, ja tuottaa vähemmän pettymyksiä.

Downard määritteli tämän avuksi lisäkäsitteen, jossa sisältö on seuraava : "No matter how bright they may be in other ways, no matter how carefully educated they have been, such people are perfectly capable of simply not thinking about whatever it is they don’t want to think about." Hän antoi tälle ajattelemattomuuden muodolle nimen MHBS (Matthew Harrison Brady Syndrome) Kaikki ihmiset ovat jossain määrin tämän vallassa. Ne, jotka ovat tätä paljon saavat lisänimen "Tortuca" , joka rinnastaa heidät kilpikonniin jotka näkevät panssarinsa takaa asiat hyvin tietyllä tavalla. He voivat olla huippuälykkäitäkin, mutta he käsittelevät kokemiaan ja tietämiään asioita niin että heidän rakkaat näkemyksensä ovat suojattuna, niille ei sallita negatiivisia ajatuksia.
1: Jos jätetään MHBS, on vielä aktiivinen ja tietoinenkin tapa. Ihminen voi olla aktiivisesti ja älykkäästi "pahasti metsässä". Jos maailmankuvaan uhkaavaan suhtaudutaan siten että "yritän keksiä mikä tuossa kritiikissä on väärässä", ei jää aikaa sen miettimiseen onko kritiikissä mitään perää. Ja tässä yrityksen kautta saadaan usein erilaisia loogisia vaihtoehtoja, tai epävarmuuksia epämiellyttävissä väitteissä. Nämä eivät välttämättä ole laadukkaita, mutta ne ovat olemassa. (Jo ihan sen vuoksi että lopullinen ja varmistettu totuus ei ole inhimillisellä tasolla uskottava ilmiö) Tätä kautta ihminen voi pitäytyä vanhassa väärässä näkemyksessään älykkyydestä huolimatta, eikä tyhmyytensä vuoksi.

Downard huomautti että "Tortucan" on kuten Hank Hanegraaf, joka on älykäs ja varsin vaivaa näkevä ihminen, joka jaksaa ja pystyy kaivamaan lukuisia ristiriitoja mormonien pyhistä kirjoista, koska hän ei ole mormoni. Mutta kun samantasoisia ja samantapaisia ristiriitoja kaivettaisiin Raamatusta, hän ei näe niitä, koska hän on kristitty. Hänen mielessään on torjuntajärjestelmä, joka estää sen että "tärkeitä asioita uhataan". Se, mikä ei ole oman maailmankuvan mukaista, torjutaan. Tämä on todennäköisesti automaattista, joten mitään tietoista manipuloivaa - itselleen tai toisille - valehtelua asiassa ei edes tarvita.

On tärkeää huomata, että "tortuca" voi olla myös väärässä ja oikeassa. Sillä kysymys on ennen kaikkea reagointitavasta. Siksi se, että edustaa vaikka heliosentrikkoa tai mitä tahansa uskovaisesta ateistin kautta laattatektonikkoon, hän voi olla tortuca. Ihminen voi olla jääräpäisen puusilmäisesti oikeassakin!

Downard esittikin että MHBS -linjassa vain harvat ovat vähällä. Tällaisesta ihmisestä hän nostaa esimerkiksi Richard Feynmanin. Suurimmalla osalla älykkäistäkin ihmisistä MHBS -taso on kohtuullinen. Osalla tämä taas voi olla suuri, ja silloin ihminen helposti jämähtää tiettyyn uskomukseensa - olipa hän nerokkaan älykäs tai ei. Toisaalta MHBS ajaa ihmisiä myös yksimielisyyteen ja peräänantamattomuuteen, joten siitä on joskus "tiettyä hyötyäkin".