DORKA

Ylläolevassa kuvassa olen poterossa. Miekkailukoulumme lähellä on ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja. Ja tuossa on yksi sen poteroista. Usein sanotaan että internetkeskustelijat ovat poteroissa, mutta ainakaan tässä poterossa ei ollut kuin graffiteja.

Mutta poterot ovat myös tärkeä isänmaallinen symboli. Mielestäni juoksuhaudat ovat kiinnostavia, paitsi graffitien niin myös historian kannalta. Ne on tehty maanpuolustusta varten. Tässä mielessä niihin liittyy myös kansallistunteellisia seikkoja joita ei pidä väheksyä. Usein onkin tärkeää kertoa keitä juoksuhaudoissa on ja ei ole. Mutta usein tässä symbolisessa prosessissa käy jotain jossa terve kansallistunne muuttuu epäterveeksi patriotismiksi.

Tästä symboliikasta hyväksi esimerkiksi käy Pentti Oinonen. Hänhän otti taannoin medianäkyvyyttä korostamalla siitä että homoseksuaalit eivät hänestä saa tanssia itsenäisyyspäiväjuhlissa. Hän on kertonut että "sotaveteraanit on kertonut, että eivät olisi taisteleet yhtään minuuttia eikä yhtään metriä, jos olisivat tienneet, että homot tanssivat linnassa korvat suussa". Kansakunnasta melkoisen suuri osuus osasi suuressa määrin naureskella lausunnolle. Lisähuvittuneisuutta voisi saada myös tuoreemmasta asiasta. Kun ihmiset ovat kauhistelleet Tom of Finland -postimerkkiä, on pakko korostaa että Touko Laaksonen - taiteilijanimi Tom of Finland - oli sotaveteraani. Oikein palkittu sellainen. Kun katsotaan sitä että Tom of Finland on Suomalainen sotaveteraani ja sankari, voidaan korostaa sitä että kenties hän ei olisi taistellut yhtään metriä jos olisi tiennyt että sotaveteraaniutta käytetään hänen elämäntapansa kieltämisen välineenä myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä että Pentti Oinosta on hyvä pitää dorkana.

En toki olisi käyttänyt dorka -sanaa ilman hyvää syytä.

Se ei kuulu vakituiseen sanavalikoimaani. Itse asiassa sana "dorka" on sellainen että sen käyttäjät vaikuttavat olevan itse jotenkin ... dorkia. Slangisana jonka perusidea on tuomitseminen on toki jo hyvä lähtökohta sille että sana olisi idioottien verbaalivarannossa. Mutta dorka -sanalla tuntuu olevan vielä muutakin painolastia, ja se tekee siitä tekonuorekkaitten mukastadilaisten junttinuijien käyttämän sanan. Fiksumpi keksii luovempia kiertoilmaisuja. Tai käyttää tavallisia "tyhmä" -tyylisiä sanoja

Ja tässä kohden on pakko ottaa esille eräs "dorka" -sanan aktiivikäyttäjä. Teemu Laajasalo käyttää sanaa ahkerasti. Otetaan esimerkiksi hänen tuore haastattelunsa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Hän käyttää ilmaisua parissa kohdassa. "Mikäänhän ei ole niin helppoa kuin potkia kirkkoa. Se on kuin lasta löisi tai vammaista pilkkaisi. Jos pappi haluaa vaikuttaa oikein fiksulta, se alkaa virtsata omaan telttaan. Mutta sen tyyppisestä mä haluaisin irtautua. Mä haluaisin olla semmoisen kaverin silmäkuopasta ponnistamisen ulkopuolella, koska se on mun mielestä läpinäkyvää, moraalitonta ja dorkaa. Hurskastelussa menee helposti sekaisin, että puhutaanko Jeesuksesta vai ollaanko Jeesuksia" ... "Mun mielestä olisi erittäin valheellista sanoa, että tällaisen uuden ihmisoikeustempauksen vuoksi 2000 vuoden traditio pitäisi kriminalisoida ja sanoa, että tämä on väärin ja dorkaa." Tämä viitannee kirkkokritiikkikritiikkiin, eikä ateismiin jonka traditio voidaan vetää Diagorakseen, vuoden 400eaa tienoille, eli jolla on siis miltei puoli vuosituhatta pidempi traditio kuin kristinuskolla. Joskin on vaikeaa nähdä kuka olisi oikeasti kriminalisoimassa kristinuskoa, tai ateismiakaan sen puoleen. Ja kyllä, kirkon potkiminen on helppoa koska he tekevät siitä sellaisen. Oikeasti hyvällä järjestöllä olisi niin hyvät argumentit että kaikki kritiikki olisi helppoa torjua ilman esimerkiksi vastapuolen olkiukottamista¹ . Ja välinepakasta löytyy dorkuuden torjumiseksi muutakin kuin perinteisiin vetoamista jossa dorka asia muuttuu jotenkin järkeväksi jos sitä harrastetaan oikein pitkään.²

Mutta miten Laajasalo vertautuu Oinoseen?

Teemu Laajasalo käyttää ahkerasti yhtä käsitettä. Tuoreesti hän käytti sitä "Yle Puheessa" ollessaan Ali J:n ohjelmassa. Laajasalo ilmaisi että "juoksuhaudassa ei ole ateisteja." Tämä slogan ei toki herätä monissa liberaaleissa kristityissä mitään samanlaista henkeä kuin Oinosen lausunto. Mutta se pitää sisällään täsmälleen samaa henkeä. Laajasalo vihjaa siihen että kokemus johtaa ihmiset teismiin. Että sota ja muu kova tilanne jossa vaihtoehtoina on traumatisoituminen ja kuolema ovat jotain joka muuttaa ihmiset uskovaisiksi. Ja tämäkin muuttuu merkittäväksi vasta jos juoksuhautojen kansallistunteisiin vetoava symboliikka otetaan käyttöön. Ilman sitä kun voitaisiin sanoa että "jos näin on, niin sen pahempi juoksuhaudoille". Sotatraumaattinen sotilas kun ei ole kovin rationaalinen olento. Eikä sota ole mikään filosofisten ja tieteellisten tulosten oivaltamisen kannalta paras mahdollinen tilanne. Mutta Laajasalokin ratsastaa omalla tavallaan sotaveteraaneilla. Ja tämä tekee hänestä yllättävän samanlaisen Pentti Oinosen kanssa. Oinonen on vain nurkkakuntaisempi. Laajasalo kohdistaa nurkkakuntaisuutensa lähinnä ateisteihin. Joita hän tykkää haukkua kuten kirkonmiesten nykyään täytyy jos haluavat saada uskottavuutta muiden silmissä helpolla.

Tämä edustaa toki tavallista hörköperseistä³ Toki meille myydään ajatusta jossa koti, uskonto ja isänmaa olisivat erityisen lujassa liitossa keskenään. Mutta vähemmänkin tarkempi analyysi paljastaa että käsitekolmikko on vähän kuin "feminismi=tasa-arvo=sukupuolineutraalius" -ajatus moderneille feministihipstereille. Eli asioita myydään usein yhdessä, mutta ne eivät todellakaan ole sama asia. Ja esimerkiksi uskonto ei tarkoita kodin tai isänmaan hylkäämistä. Uskonnosta ei pidä tehdä kansalaisuustestiä. Ei vaikka yritystä tähän suuntaan onkin. Asenteena ja henkenä onkin yllättävän usein se, että jos hylkää yhden näistä kolmesta, kodin, uskonnon ja isänmaan, niin sitten heittää ne muutkin roskiin ja ateisti on huono sotilas "kun ei ole valmis uhrautumaan maansa puolesta, kun ei ole taivasporkkanaa".⁴

Asian pitäisi itse asiassa olla selvä jo varsin pinnallisilla tiedoilla. Kun mietitään aikaa ennen talvisotaa, muistetaan puhua suuresta kärhämästä punaisten ja valkoisten välillä. Nykyinen armeija -symboliikka käyttää toki puhtaasti valkoisten symboleja. Mutta Talvisodassa henkenä oli yhteispeli. Punaiset ja valkoiset sotivat rinnakkain. Ja tämä oli tärkeä osa siihen että lopputulos oli niinkin hyvä kuin oli.⁵ Ja kun muistetaan punaisten yhteys kommunismiin, voidaan tiedostaa että punaisuudessa oli mukana myös ateistinen siipi. Ateistikommunistit olivat varmasti yleisiä rintamalla. Ja silti Teemu Laajasalo aivan vakavalla naamalla esittää, että kokonaisesta sukupolvesta karsiutui, paitsi valtava määrä elossaolemista, niin myös ateismi täysin vuosina 1939-40. Tämä ei luonnollisesti vastaa totuutta. Juoksuhaudoissamme nimittäin oli ateisteja. Heitä on vieläkin keskuudessamme. Teemu Laajasalo tietysti latistaa sloganillaan kaikki erimieliset omaa ateismiaan tunnustavat veteraanit vanhojen käpyjen horinoiksi. Koska sitä sanonta "juoksuhaudoissa ei ole ateisteja" tarkoittaa.

Toki sanonnalla on laajempikin puoli. Syytös siitä että ateistit ovat kermaperseitä on yleinen.⁶ Samoin en voi olla muistelematta vähän päälle vuosi sitten kuollutta Jaakko Walleniusta, joka oli ateisti ennakoituun syöpäkuolemaansa asti. Toki uskovat korostavat että kuolinvuoteella kääntymisiä tapahtuu. Mutta näitä värittää toiveajattelu ja jopa suoranainen valehtelu⁷, joten en luota näihin kovinkaan paljoa. Ne eivät ole argumentteja. Itse asiasssa tietämäni mukaan sairaaloissa on sairaalapalleja, mutta silti yllättävän harva haluaa sairaalapapin palveluja. Toki käytetyt sairaalapapit on sovitettu tähän määrään ja he ovat itse asiassa ylityöllistettyjä. Mutta tässä ei painakaan yksittäisen papin työtaakka vaan tilasto. Jos Laajasalon sanonnan henki olisi tosi, niin luvun pitäisi olla valtava. Lähelle 100 prosenttia kuolevista. Eikä se noin 30% joka on käsittääkseni osuvampi määrä.⁸

Laajasalo toteuttaakin sellaista sävyä joka on esimerkiksi itsellenikin erikoinen. Jos oikeasti mietitään tilannetta jossa on vaikka puolustettava maata vaikkapa niin että sitä tekevät ihmiset jotka ovat elossa nyt. - Ja rehellisesti sanoen Herra Vladimir Putinin toiminnat ovat viime aikoina demonstroineet että tämä ei ole mikään mahdoton skenaario. - Niin mitä Laajasalon Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa esilletullut huomio siitä että noin puolet eivät kuulu kirkkoon tarkoittaisi maanpuolustuksen kannalta.

Ainakaan itseäni ei motivoi mennä sotimaan jos sodan jälkeen olen joko kuollut tai veteraani jonka sankaruusstatusta käytetään jonkinlaisena lyömäaseena niitä ideologioita vastaan joita nyt satun kannattamaan. Ja tämä onkin tärkeä opetus. Talvisodan ihmettä ei olisi saavutettu sillä että asenteiltaan punaiset olisi pakotettu asenteiltaan valkoisiksi. Sen sijaan tämä saavutettiin sillä mitä "Tuntematon Sotilas" -kirjassa voidaan havaita. Eli sillä että yhtenäisyys saavutettiin kun ei heitetty edes läpällä sitä että kuka voi olla hyvä sotilas ja kuka ei. Ja onko tuo ja tuo kiväärimies ateisti vai kristitty.

Tämänlainen yhtenäiskulttuuristava paskanjauhanta jota Oinonen ja Laajasalo harrastavat onkin omiaan sellaiselle ihmisryhmälle joka diggaa ideologiaa. Tavalla jossa me -henki liitetään tähän ideologiaan ja tästä poikkeaminen nähdään antisosiaalisuutena. Tämänlainen ideologian ja aatesopan määräämä ystävällisyyden raja on yleistä niille jotka eivät ole koskaan joutuneet sinnittelemään hengissäselviämisensä kanssa. Sillä tässä prosessissa pitää tehdä liittoumia. Epämiellyttäviäkin sellaisia. Kun yhtenäiskulttuuria myyvä Oinonen omalla setillään ja Laajasalo teistisellä liberaalimmalla setillään käsittelevät aihetta tämän vajaan ja traumattoman kokemusmaailmansa kautta, käy niin että sota ja juoksuhaudat ovat lähinnä sopivan kaukana arkitodellisuudesta jotta niiden kohdalla voi sanoa mitä vain. Ja niillä on tietty symboliarvo, niihin voidaan sitoa mielikuvallisia väitteitä joita käytetään jotain toista ideologiaa vastaan. Oinosen ja Laajasalon asenteella talvisota olisi hävitty.⁹

Jos maan henkenä on todella se että ateisti ei ole hyvä kansalainen eikä sotilas, niin jumalauta antakaa sitten se totaalinen vapautus kaikesta armeijasta ja sotimisesta. Tämä onkin viisasta, koska jos minä joudun sotaan ja sitten vielä nauttimaan väkisin ehtoollista, niin liipasinsormeani kutkuttaa kyllä niin vietävästi ajatuskin sotilaspappien ja sotilaspiispojen metsästämisestä. Ei minua innosta puolustaa isänmaata jolla ei ole tarjota minulle mitään, ja joka yrittää vielä sovittaa minua johonkin tiettyyn uskontoon.

Armeijasta vapautumisen ajatus on tietysti typerä. Sillä henkenäni on että ateisti sopii juoksuhautaan siinä missä kuka muukin ihminen. Että koti ja isänmaa riittävät hyvin. Tai vain toinenkin näistä. Armeijasta vapauttamista ei kukaan varmasti ehdottaisikaan, sillä se on heittona lähinnä paljastamassa miten hoopoa olisi ajatus että kristinusko olisi Suomen Sotilaan ominaisuus. Tai ainakin Teismi.

Paitsi että siitä kannalta että kenties voitaisiin sanoa että tästä se, että juoksuhaudassa ei olisi ateisteja olisi hyvä alku. Kenties siellä ei pian olisi kristittyjäkään. Eikä muiden uskontojen edustajia. Toki tiedän että ajatus tuntuu omituiselta, sillä tämänlaisesta maailmasta Raamattu ei puhu mitään. Mutta sillä tiellä juoksuhaudoista saattaa tulla umpeenkasvanutta historiaa. Jotain jossa ryömii lähinnä agnostikkoja.

---

1 Esim. "kriminalisointi -sana kun asiaa ei olla kriminalisoimassa."
2 2000 vuoden traditio...
3 Siinä kunnon juureva pilkkasana ideoiden kimmokkeeksi runkkausmaisterille. Joka on toinen, ja tämä nimitys on erinomaisen osuva Teemu Laajasalolle koska hän on "Kas­va­tus­tie­teen toh­to­ri, pää­ai­nee­na di­dak­tiik­ka. Väi­tös­kir­ja kä­sit­te­li sek­suaa­li­suut­ta lu­kion op­pi­kir­jois­sa, teo­lo­gian gra­du mas­tur­baa­tios­ta sek­suaa­li­eet­ti­se­nä ky­sy­myk­se­nä". Tämänlaisen pilkkaaminen on kieltämättä jo vähän liian helppoa.
4 Uskovainen voisi muistaa tämän siinä kun sitten puhutaan siitä onko kristityn vai ateistin helppo tappaa ja murhata toisia. Jos ateisti ei ole sodassa jokin joka toteuttaa nihilistisiä taipumuksiaan ja harrasta survival of fittestiä ilman omantunnonvaivoja, niin sitten siinä kaatuu pirun monen kristityn argumentaatio siitä miten evoluutioteoria ja kristinopin hylkääminen johtaa moraalikatoon ja tätä kautta myös huonontuneeseen käyttäytymiseen kun seuraava sukupolvi ei opi enää edes kristillisiä arvoja. (Kun ateisti käyttäytyy hyvin koska hylkää kristuksen mutta heille on optettu kristilliset arvot.)
5 "Torjuntavoitto" on kier(t)oilmaus häviämiselle. Sen vuoksi ne sotakorvauksetkin maksettiin.
6 Toinen yleinen on sitten tämän kanssa ristiriitainen ajatus siitä että ateismiksi särytään, eli onneton ja traumaattinen ihminen mutiloituu ateistiksi. Tätä ei kuitenkaan muisteta kun jauhetaan juoksuhaudoista kuten mediakohupappi joka on saavuttanut näkyvyyttä sanomalla sanaa "seksi" ja kirjoittamalla masturboinnista. Ilman että elämässä on ollut mitään katastrofaalista, ellei sellaiseksi lasketa hyväpalkkaista työtä jossa voidaan sanoa ääneen kaikenlaista paskaa niin että se päätyy maan suurimpaan päivälehteen asti. Mikä on kyllä katastrofaalista, mutta ei Laajasalolle itselleen. Hän tuskin traumatisoituu prosessissa.
7 Ja esimerkiksi Darwinin kuolinvuoteella kääntymisestä on tehty urbaani legenda joka on tiedetty valehtelu.
8 Itseäni asia tosin kiinnostaa. Haluan aivan henkilokohtaisesti viime tekoinani kutsua arvon sairaalapastorin paikalle. Haluan ns. flip a finger. Ja tämä sormi ei ole peukku. Jos voin pilkata pyhää henkeä päin naamaa niin aina parempi. Siinä teille kuolinvuoteella kääntymistä. Laajasalo provosoi minua tämänlaiseen käytökseen kieltämättä.
9 Siis vielä paljon nykyistä pahemmin, joka on se toinen puoli siinä miksi "torjuntavoiton" tyylisiä käsitteitä on kehitetty.

Hukkuneen rukous : hiljaiset todisteet.

"Mistä tietää, että näkymätön muste on loppu?"

Ihmisten ajattelussa yleinen harha perustuu siihen, että se mitä näemme ylikorostuu. Otan tästä esimerkin historiasta: Marcus Tullius Cicero kertoi Diagoraasta seuraavan tarinan: Oli temppeli, jossa rukoiltiin suojelusta hukkumista vastaan. Sinne kerättiin tietoja niistä jotka olivat rukoilleet ja pelastuneet laivojen onnettomuuksista. Tämän piti vakuuttaa. Kuitenkin Diagoras (Meloslainen aka "Jumalaton".) kysyi yksinkertaisen kysymyksen; "Missä on niiden henkilöiden laatat, jotka ovat rukoilleet ja silti hukkuneet?" Kuolleet eivät mainostaneet kokemuksiaan haudasta, mutta pelastuneet olivat keskuudessamme. Se, mikä erotti nämä kaksi toisistaan oli silkka onni. Luultavasti uimataito olisi ratkaisevampaa ja rukoilulla ei ole väliä.

Harva nykyihminenkään yltää Diagoraan oveluuden tasolle.

Nykypäivänäkin uhkapelaajien parissa vastaavanlainen taikausko kulkee nimellä "aloittelijan tuuri". Tilastot näyttävät, että uhkapelaajilla on aluksi ollut onnea, joka sitten on tasaantunut myöhemmin. Tästä on syntynyt harha aloittelijan onnesta pokerissa. Kuitenkin syynä on se, että jos aluksi häviää, lopettaa todennäköisemmin pelaamisen. Alussa tulevat voitot sen sijaan antavat palkitsemisen ja onnistumisen tunteen, joka muistetaan vaikka oltaisiin hävitty välissä. Onnekkaat kokevat olevansa "onnettaren valitsemia" tai että pelaaminen on kannattavampaa ja alkavat siksi pelureiksi. (Tietenkin ihminen myös korostaa voittamista eikä siksi huomaa häviävänsä. James Randi ol haastanut ennustajia, ja ennustajat ovat tulleet testeihin ja niissä ennustajat ovat tyypillisesti ajattelleet että heidän onnistumisprosenttinsa on kymmeniä prosentteja parempi kuin mitä se oikeasti on ollut. Ja Randin "miljoonan dollarin haasteessa" Molemmat ovat "katsoneet samaa tilannejoukkoa." Mutta aloittelijan tuurille löytyy tätä ajattelun luonnollisen, ei tahallisen, hairahtumisen lisäksi muutakin.)

Frédéric Bastiat kertoi samasta ilmiöstä politiikassa: Hän kertoi että näemme mitä poliitikot tekevät, mutta emme näe vaihtoehtoa, sitä kun joku muu tekisi. Jos pelkkä positiivinen ja negatiivinen vaikutus voitaisiin nähdä, oppisimme nopeasti politiikanhoidon. Kuitenkaan tämä ei ole mahdollista. Voimme oppia vain vertailusta ja virheistä. On vain aina muistettava ottaa huomioon "Ce qu'on voit et ce qu'on ne voit pas." (Se mitä nähdään ja se mitä ei nähdä)

Tätä voi verrata 9/11 -iskuihin. Kuvitellaampa, että "Matt Safe"(Nimet keksitty, tämän jälkeen vaihdettu ja sitten vaihdettu keskenään.) kehittäisi lentokoneisiin luodinkestävät ovet joita ei saa ulkopuolelta auki, ja saisi lain läpi niin että ovet olisi pidettävä kiinni lennon aikana. Lentokoneisiin asennettaisiin Mattin vaikutuksesta myös sellainen unikaasua levittävä tuubi, jolla matkustamo - ja hyökkääjät - voitaisiin tainnuttaa ilman että ohjaamosta poistutaan. Kaasunaamarien otto koneeseen estettäisiin samalla. 9/11 ei olisi todennäköisesti tapahtunut jos näin oltaisiin tehty. Mutta jos näin oltaisiin tehty, tosiasiassa lentokonehenkilökunta näkisi vain riesan. Samoin kuin matkustajat kokisivat luottamuspulan pelkoa ja inhoaisivat ajatusta niistä kaasusäiliöistä. Vain sen takia että Matt on kuvitteellinen hahmo, huomaamme nykytilan. (Tämä vertautuu erääseen kauppaan, jossa on takahuoneessa palo -ovi. Työntekijöistä se haittaa liikkumista ja he pönkkäävät sitä. Minä taas vartijana otin sitä pönkkää siitä välistä pois jopa pari kertaa tunnissa. No, olipahan kaikilla sitten jotain tekemistä..)

Tästä seuraa tietenkin myös se, että kun totossa hyville hevosille annetaan pienet kertoimet, ja epätodennäköisille isot kertoimet, ne totonpelaajat jotka ovat rikastuneet pelaamisella, ovat pelanneet epätodennäköisiä voittajia. Tämä taas on aivan eri asia kuin se, että vakaiden pienten voittojen metsästäminen olisi epäkannattavampaa, koska riskipelaajissa on myös useammin tappioita. Emme vain kiinnitä helposti näihin tappioihin huomiota koska ne ovat pelikerran kokoisia eli pieniä. (Tosiasiassa totossa kannattavin pelistrategia perustuu epäsuhdan havaitsemiseen : Jos joku hyvä hevonen onkin saanut suuret kertoimet, sen voitto on todennäköinen ja voitto suuri. Tämä taas voi olla "osaamisperusteista". Mutta tässä kohden on huomattava, että ne kertoimet päättävät tyypit jotka osaavat hommansa jopa yllättävän hyvin, joten tarkastajan pitäisi olla heitä parempi. Ja jos näin on, voi jo itse alkaa toimimaan kertoimien määrittäjänä tuntipalkalla, jolloin mukana ei ole riskiä; Jotta uhkapeli kannattaisi pitäisi olla todella paljon - käytännössä suorastaan yliluonnollisen paljon - parempi kuin näiden kertoimien valitsijat.)

Kaiken kaikkiaan uhkapelaajista tulee vähän samanlainen olo kuin perinteisistä onneen uskovista muutenkin ; Mieleen tulee vain kysymys : Jos jäniksenkäpälä tuottaa onnea, miksi jänikselle josta käpälä tehtiin kävi kuten kävi?

Ja juuri tämä sama virhe on antrooppisen periaatteen uskonnollisten tulkintojen takana. Tämähän on huomattu tila, jossa universumilla täytyy olla tiettyjä ominaisuuksia jotta voisimme elää. Tämä tarkoittaa sitä että sille että nämä tietyt ominaisuudet todella ovat, tulisi olla jonkinlainen selitys. Uskovaisista tämä on todiste Jumalasta. Stephen Hawking selittää "Ajan lyhyt historia" -kirjassa että jos tila olisi jotenkin muuten, emme olisi sitä katsomassa. Siksi sen pohjalta että olemme täällä asiat eivät voisi olla toisin. Otos vääristyy koska olemme itse katsomassa sitä. Tilanteemme on siis tavallaan verrattavissa siihen, että ne hukkumisesta pelastuneet huomaisivat että he ovat pelastuneet. Tässä vaiheessa vain emme lainkaan näe niitä vaihtoehtoja, jotka ovat hukkuneet. Kaikki ovat pelastuneiden leirissä. Tämä selitys on siitä poikkeava, että siinä ei ajatella että "sen seurauksesta että, on antrooppisen periaatteen täyttävä universumi syntyy todennäköisesti" vaan että "universumi voisi olla vaikka minkälainen, sellainenkin jossa elämä ei olisi mahdollista, mutta jos näin olisi, emme olisi sitä katsomassa." Tämä jälkimmäinen ajattelutapa on arkiajattelulle vierasta, mutta se on aivan perusteltua koska emme katso "satunnaisesti valittua universumia kaikkien mahdollisuuksien joukosta", joten emme voi soveltaa "´painottamatonta otosta universumien tilastojakaumasta" kuin omamme olisi sattumalta valittu. Voidaan jopa esittää että tälläisen ajatteleminen on virhe. Mikä ei toki tarkoita sitä että antrooppiselle periaatteelle ei olisi jotain muutakin syytä, voihan se Jumalakin luurata kaiken takana. Ainoastaan vinoutuma ja mahdottomuutemme tässä kohden "tarkastella niitä jotka ovat hukkuneet ja rukoilleet" ei onnistu. Vaikka takana olisikin Jumala, emme voisi nähdä sitä, koska Jumala on piilottanut vertailtavat universumit meiltä niin että voimme havaita vain tämän omamme. Ja tämä tarkoittaa että olemme jo otoksessa tekemässä testistä epäreilun.

Tietenkin hiljaisuudella on myös toinen puoli. "Mitä emme näe" voi esimerkiksi rikostutkimuksessa ratkaista paljon. Voidaan kuvitella, että dekkari huomaa että joku ei olekaan oikeasti lähdössä matkalle, koska matkalaukussa ei ole alusvaatteita eikä hammasharjaa. Nämähän pakataan yleensä pidemmille matkoille mukaan. Tässä kohden yleistys kuitenkin perustuu siihen, että on verrokki johon verrataan. Tällöin on paljon havaintoja niistä muunlaisista matkalaukuista. Universumin ja antrooppisen periaatteen kohdalla tämäkään hiljaisuus ei valitettavasti puhu meille mitään.

Toisin sanoen korostan että vaikka tieteessä muodostetaan induktiivisia yleistyksiä , emme opi niinkään analogioista, kuin niiden kumoamisesta. Toisin sanoen, tieteenteko ja oppiminen ei ole - silloin kun se on aitoa eikä ainoastaan rationalisoitua kuten rukoilleiden pelastuneiden tapauksessa - analogiakeskeisen sijasta korrelaatiokeskeistä. Opimme jotain aina, kun teemme testin, jossa saamme asiantilojen välille jotain eroa. Jos kokeessa ei saada aikaan eroja ryhmien kesken, havaitaan kyllä tietynlainen analogia, mutta tämä ei tuo esille vaikutusta. Vain sillä että kokeessa jokin elementti aikaansaa muutoksen tarkoittaa että sen yhteys seuraukseen on jollain tasolla perusteltua.