Nykyään on varmasti kuolleen hevosen hakkaamista puhua Intelligent Designistä. Tästä hyvän esimerkin saa vierailemalla "Uncommon Descent" -blogissa. Tuo legendaarinen Intelligent Design -tieteen pää-äänenkantaja ei puhu siitä miten CSI -informaatiota lasketaan bakteerien siimamoottoreista ja selitä että kyse ei ole ideologiasta tai uskonnosta vaan tieteestä koska ei voida tietää mitä Suunnittelija haluaa. Sen sijaan siellä puhutaan esimerkiksi siitä miten demoralisoitunut länsimaa katsoo vääriä asioita, ei pelkää islamISMia vaan vaatii aselakien kiristämistä. Selvästi tämä on hyvin poliittista ja kaukana tieteenteosta. Riippumatta siitä pitääkö näitä kannanottoja älyllisinä ja perusteltuina vai ei.
Tilanne ei tietenkään yllätä. Onhan Suomessakin käynyt niin että ensin monet YEC -aktiivit olivat muutaman vuoden trendikkäästi ID -kannattajia. He jauhavat nykyään apologeettisella otteella uskonnosta tai ovat vaienneet. Jotkut ID -buumin mukana nousseet, kuten Tapio Puolimatka, on hypännyt arvokeskusteluun puhumaan homoseksuaaleista ja yhteiskunnan tuhoutumisesta. Bakteerin siimamoottorin CSI -informaatiomäärien laskeminen ei ole selvästi kovin nouseva tutkimusohjelma. Muutos on ymmärrettävissä kun mietitään yleistä pseudotieteiden muuttumista, eli asia johon kommentoin tuoreesti. Muutos on hyvä demonstraatio siitä miten pseudotieteellistä ajattelua harrastavat piirit ovat ensin denialistisoituneet ja sitten siirtyneet avoimesti poliittisiin ja ideologisiin aiheisiin. Tämä on minun silmissäni rehellisyyttä. On melkolailla selvää että ID:ssä oli alkujaan kysymys arvoista ja kulttuurisodassa pärjäämisestä, ideologiasta, poliittisesta kannanotoista ja uskonnosta. Nyt tätä ei vain peitellä.
Eikä minulla siksi tavallaan ole juuri mitään tätä toimintaa vastaan. Ei, vaikka korkean tason poliittiset vaikuttajat ovatkin yhä ajamassa kreationistista politiikkaa vaikka kreationismitieteen teko onkin vähäistä. Tämä demonstroi sitä miten poliittinen valta ei tarkoita samaa kuin intellektuellin työn tekeminen asian puolesta. Ja miten minua uskontoaiheen touhuissa harmittaa enemmän epärehellisyys ja kaksinaamaisuus kuin suora ja rehellinen idioottinen pahuus. (Vaikka en sen jälkimmäisenkään suuri fani olekaan.)
Tartun silti heidän klassiseen "naturalismi" -sanan käyttämiseensä.
Naturalismi on klassisesti tavattu jakaa ontologiseen naturalismiin jonka mukaan maailmassa on vain naturalistisia asioita. Ja metodologiseen naturalismiin jonka mukaan vain naturalistisista asioista voidaan saada tieteellistä tietoa. Molemmissa on sellainen sävy että naturalistiset asiat eivät ole tietoa, ja tätä voidaan pitää aika pätevästi naturalismin perusytimenä.
Lukuunottamatta tietysti Quinen tapaisia naturalistisa ajattelijoita joiden mukaan "For my part I do, qua lay physicist, believe in physical objects and not in Homer’s gods; and I consider it a scientific error to believe otherwise. But in point of epistemological footing, the physical objects and the gods differ only in degree and not in kind. Both sorts of entities enter our conceptions only as cultural posits. The myth of physical objects is epistemologically superior to most in that it has proved more efficacious than other myths as a device for working a manageable structure into the flux of experience." Quinen käsiteverkko kun on määritelty ja rakennettu sillä tavalla, että se hyväksyy minkä tahansa asian. Jumalaakaan ei ole a priori torjuttu tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle. Ja näin ollen kun puhutaan järkevyydestä ja peruteltavuudesta ei ole mitään erillistä tiedettä ja -eitieteellisen tietämisen verkkoa. Naturalismi on tässä induktiivinen tulos siitä että toiset konseptit ovat toimineet paremmin ja tätä kautta siinä itsessään on empiiristä tietoa. Jumala on siis lähinnä huonoa tietoa. Ja käytännössä tiede on a posteriori -tietojemme vuoksi naturalistista.
Osa kuitenkin kannattaa naturalismi -termin muuttamista ja jopa hylkäämistä.
Asiaa voidaan lähestyä ei-ID -kulmasta. Sillä sitä kautta asiaan saadaan enemmän sisältöä ja järkeä. (Jostain syystä ID ei ollut hyvä keksimään argumentteja asiansa puolesta. Se on tavallaan häkellyttävää. He olivat selvästi innokkaita, mutta into keskittyi enemmän politiikkaan ja arvokeskusteluun kuin siihen että he olisivat kehittäneet parhaan mahdollisen casen asialleen. Mikä kertoo heidän järjestään tai motivaatiostaan tehdä tiedettä.) Denis Alexander on kirjoittanut "Creation or Evolution: Do we have to choose" -kirjaan asiaa siitä miksi hänestä pitäisi hylätä koko metodologisen naturalismin käsite.
Alexanderin mukaan naturalismi -sanassa on takana väärä dikotomia. Kristitty voi nähdä luomistyön prosessina. Ei jonain jossa eliminoidaan luonnolliset prosessit ja jäljelle jäävät prosessit ovat yliluonnollisia prosesseja, kuten Jumalan aktioita. "There are not, and cannot be, any Divine interpositions in nature, for God cannot interfere with Himself. His creative activity is present everywhere. There is no division of labour between God and nature, or God and law...For the Christian theologian the facts of nature are the acts of God." Ja tämän vuoksi aito naturalisti olisi pakotetusti ateisti.
Hän esittää että naturalismi -sanaa käytetään melko leimallisesti ja se näkyy vain evoluutioaiheissa eikä vastaavissa tilanteissa kun katsotaan vaikkapa lääkäreitä. "We don't call Christian accountants 'naturalistic' because of the absence of theological terminology as they check the company accounts, any more than we expect our doctor to use theological language when she tells us that we've got the flu, or the mechanic to refer to Biblical texts when servicing our car. The absence of specific references to God does not render our lives suddenly 'naturalistic'. Quite the opposite: Christians walking with God in the power of the Spirit will be only too aware of God's presence and leading permeating every aspect of their daily lives. Naturalism is the philosophy that there is no God in the first place, so only an atheists can provide truly naturalistic explanations for anything.
For the same reason I would not myself use the term 'methodological naturalism' to refer to what scientists do in their research, irrespective of their own personal beliefs." ..." I would therefore suggest simply dropping the term 'methodological naturalism'"
Argumentaatio on sisäisesti ehyt. Ja sen takana on moniakin ajatuksia joista pidän.
* En ole pitänyt länsimaiden läpitunkemasta dualismista. Koen sen takana olevat Descartesin ajatukset asenteellisina ja lähinnä oletettuina. Niiden ottaminen vaihtoehdottomasti on yksinkertaisesti epä-älyllistä.
* Toisaalta Alexanderin argumentti on fiksu siinä mielessä että se muistuttaa siitä että tosiasiassa sekularismi ei ole määritelmällisesti samaa kuin ateismi. Koska sekularismissa on kysymys valtion vallankäytön ja uskonnollisen näkyvyyden suhteesta. Modernina aikana kuulee liikaakin rinnastuksia joiden mukaan sekularismi tarkoittaa ateismia tai uskonnottomuutta. Esimerkiksi itse olen uskonnoton antisekularisti. (Mielestäni uskonnosta saa julistaa, kohkata, innota ja vaahdota sekä uskontoa saa pilkata, väheksyä ja tallata.) Jopa sivistyneet kirkon "sofistikoituneet kristityt" voivat ajaa sellaista kannanottoa että sekularismi on ateismia ja uskonnollisten vallankäytön symbolit julkisessa tilassa ovat jotain jonka poistaminen tarkoittaa kristillisyyden purkautumista.
Näen kuitenkin että Alexander on hitusen heikoilla hapilla. Sillä syy miksi lääkäreitä ei kutsuta naturalisteiksi johtuu lähinnä siitä että ideologiset lobbauskoneet eivät ole päättäneet että tämä on tärkeää. Päin vastoin. Tarvitsemme metodologisen naturalismin tapaisia konsepteja sen vuoksi että jos lääketieteelle kävisi kuten evoluutioteorialle, niin ilman sitä syntyy tilanne jossa selitettäisiin että jos lääkäri suostuu puhumaan vain hormoneista ja antibiooteista mutta ei käsilläparantamisesta niin hän on "naturalisti". Tässä tilanteessa on fiksua olla jokin erotteleva käsite joka erottelee ateisti-naturalistit ja metodologiset naturalistit toisistaan. On tärkeää korostaa että on mahdollista olla lääkäri joka ei käytä käsilläparannusta vakiokeinona ihan sen vuoksi että se ei ole osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi.
Ja juuri tämän vuoksi tarvitsemme sellaisia käsitteitä kuin metodologinen naturalismi. Se on filosofisesti tärkeä jaottelu jolla on arkielämässä tärkeitä sovelluskohteita. Se on sellainen joka on samalla intellektuellilla tasolla mielenkiintoinen pienempiin kategorioihin jako joka takaa sen että analyysiä voidaan tehdä tarkemmin. Ja toisaalta se on jotain jolla voidaan puuttua tiederahoitukseen tai siihen miten poliittiset suuntaukset haluavat omia näkemyksiään valtaan ja käytänteiksi esimerkiksi sairaaloihin tai koululuokkiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. elokuuta 2016
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Miten joskus selitystä vaatii ihminen jolle selitys olisi pahin mahdollinen asia
Kuolemanrajakokemus on siitä hauska aihe, että niiden kertojilla ilmiöön liittyy hyvin voimakas "selitäpä tuo" -henki. Joskus kokemuksen selittämisessä jopa on järkeä. Tällöin kyseessä on se, miten kokemus selitetään. Yleensä lopputuloksena on jonkinlainen "ei tarpeeksi lähellä kuollutta" -selitys. Ja tällöin selitystä pyytävä pettyy koska hän on ajatellut että selityksen pitäisi olla sellainen jossa kokemus ei olisi illusionaarinen vaan vaatisi sen että ihmisen kokemus olisi jotenkin erehtymätön. Tällöin kokemukssta totuuteen -loikka vaatiikin jonkinlaisen aivan omanlaisensa poikkeuksellisen mielentilan, järjestäirtautumiskokemuksen.
Mutta kaikkia kokemuksia ei pidä selittää tuolla tavalla. On nimittäin olemassa toinen, jopa ilmiselvempi, kuolemanrajakokemusanekdoottien lähde. Nimittäin valehtelu. Alex Malarkeyn bestsellerkirjaksi asti taipunut tarina on esimerkiksi tunnustettu valehteluksi. Kokemuksisamme lapset ovat luotettavia, mutta kuusivuotias lapsi on jotain muutakin kuin viaton olento. Hän on ihminen joka saa paljon positiivista huomiota kertomalla tämänlaisia tarinoita. Kirjoitinkin uuden suomen blogiini siitä miten näitä tarinoita ei oikeastaan edes pidä ottaa vakavasti niin kauan kuin ne ovat vain tarinoita.
Eikä tunnustaminen ole ainut mikä kiinnostaa. On kenties syytä miettiä toista klassikkoa. Suomessa melko paljon puhetta herättänyt Eben Alexanderin "Totuus Taivaasta" on innostanut monia kristittyjä. Tässä ytimeen on, luonnollisesti, nostettu henkilö. Anekdoottien kanssa tämä näyttääkin olevan standardi. Ei keskustella kertomuksen todennäköisyydestä, uskottavuudesta ja dokumentaatiosta. Alexanderista muistetaan kertoa hänen lääketieteen ammattilaisuutensa sekä se miten hyvä ja rehellinen kristitty hän on. Eli puhutaan kertojasta ihmisenä.
Erikoista onkin miten kuolemanrajakokemuksia kasetoidaan ahkerasti ja niitä puolustetaan persoonaan vedoten. Ja sitten pahastutaan jos erimielinen sitten nostaa yksilön esiin ja löytää mitä tahansa syitä sille miksi kertoja voisi valehdella. (Jotenkin on Jumalanpilkkaa moittia niitä jotka väittävät olevan hänen sanansaattajiaan. Mielestäni tässä on oleellinen kuilu jonka olemassaolon oikeaoppinen kristittykin varmasti tunnistaa ja tunnustaa. Mutta jota hän ei hyväksy näiden tarinoiden kohdalla.) Muutoinhan yksilötasoon vetoamisella ei kenties olisikaan merkitystä. Mutta kun luotettavuusasia on nostettu esille, siitä on tavallaan itse tehty relevanttia. Siksi on uskovaisten luoman uuden keskustelukentän kannalta tärkeää ja olennaista katsoa hieman Alexanderin luotettavuutta.
Voidaan esimerkiksi huomata, että lääketieteen asiantuntemus on hyvin kiinnostava. "Luke Dittrich, contributing editor at Esquire, wrote an article critical of Dr. Eben Alexander's book Proof of Heaven. Dittrich cited several malpractice lawsuits against Dr. Alexander, in some of which the allegation was that Alexander had altered medical records to cover his errors. Dittrich makes this his theme for critiquing the story of Alexander's NDE, that Alexander altered the facts of his story to make them more dramatic." Alexander jättää myös lääketieteellisesti merkittäviä detaljeja kertomatta. Koomakin oli lääkkeillä aikaansaatu kooma. Shermer onkin tähän liittyen huomauttanut, että asialle on kenties luonteva selitys. Hän ei pidä Alexanderia suoranaisena valehtelijana, hänestä Alexanderin eleet kohdatessa ovat rehellisiä ja sellaisia että hän todella uskoo kertomansa olevan totta. Shermer pitää tarinaa mielen tapana peittää aukkoja. Hänestä "evidence is proof of hallucination, not heaven." Kaikki eivät ole yhtä kannustavia. Alexanderin kannat todellisuuteen ovat nimittäin enemmän kuin tulkintavirheitä. "While Dittrich looks at legal troubles Alexander had during his time practicing neurosurgery, perhaps the most damning piece of testimony comes from a doctor who was on duty in the ER when Alexander arrived in 2008. Dr. Laura Potter explains that she "had to make the decision to just place him in a chemically induced coma." But that's not how Alexander tells it" Onkin todella kiinnostavaa miettiä miten "Alexander claims that his “cortex was completely shut down” and that his “near-death experience ... took place not while [his] cortex was malfunctioning, but while it was simply off.”" Maallikko voi tehdä tuonlaatuisen virheen. Ammattilaisuus viittaa tahallisuuteen. Shermerin Alexanderissa havaitsema rehellisyys ja avoimuus vaatii vain näyttelijäntaitoja. Se, miten ammattilainen - peräti ammattilainen jonka asiantuntemuksen suuruuteen mielellään viitataan tarinan yhteydessä luottavusta herättävänä elementtinä - voisi tehdä tuonlaatuisen virheen.
Onkin hieman ironista kuulla vaateita siitä miten näitä kokemuksia pitää selittää. Selitysten pyytäjä kun taitaa kaikista vähiten haluta kuulla sitä ilmiselvintä selitystä asiaan.
Mutta kaikkia kokemuksia ei pidä selittää tuolla tavalla. On nimittäin olemassa toinen, jopa ilmiselvempi, kuolemanrajakokemusanekdoottien lähde. Nimittäin valehtelu. Alex Malarkeyn bestsellerkirjaksi asti taipunut tarina on esimerkiksi tunnustettu valehteluksi. Kokemuksisamme lapset ovat luotettavia, mutta kuusivuotias lapsi on jotain muutakin kuin viaton olento. Hän on ihminen joka saa paljon positiivista huomiota kertomalla tämänlaisia tarinoita. Kirjoitinkin uuden suomen blogiini siitä miten näitä tarinoita ei oikeastaan edes pidä ottaa vakavasti niin kauan kuin ne ovat vain tarinoita.
Eikä tunnustaminen ole ainut mikä kiinnostaa. On kenties syytä miettiä toista klassikkoa. Suomessa melko paljon puhetta herättänyt Eben Alexanderin "Totuus Taivaasta" on innostanut monia kristittyjä. Tässä ytimeen on, luonnollisesti, nostettu henkilö. Anekdoottien kanssa tämä näyttääkin olevan standardi. Ei keskustella kertomuksen todennäköisyydestä, uskottavuudesta ja dokumentaatiosta. Alexanderista muistetaan kertoa hänen lääketieteen ammattilaisuutensa sekä se miten hyvä ja rehellinen kristitty hän on. Eli puhutaan kertojasta ihmisenä.
Erikoista onkin miten kuolemanrajakokemuksia kasetoidaan ahkerasti ja niitä puolustetaan persoonaan vedoten. Ja sitten pahastutaan jos erimielinen sitten nostaa yksilön esiin ja löytää mitä tahansa syitä sille miksi kertoja voisi valehdella. (Jotenkin on Jumalanpilkkaa moittia niitä jotka väittävät olevan hänen sanansaattajiaan. Mielestäni tässä on oleellinen kuilu jonka olemassaolon oikeaoppinen kristittykin varmasti tunnistaa ja tunnustaa. Mutta jota hän ei hyväksy näiden tarinoiden kohdalla.) Muutoinhan yksilötasoon vetoamisella ei kenties olisikaan merkitystä. Mutta kun luotettavuusasia on nostettu esille, siitä on tavallaan itse tehty relevanttia. Siksi on uskovaisten luoman uuden keskustelukentän kannalta tärkeää ja olennaista katsoa hieman Alexanderin luotettavuutta.
Voidaan esimerkiksi huomata, että lääketieteen asiantuntemus on hyvin kiinnostava. "Luke Dittrich, contributing editor at Esquire, wrote an article critical of Dr. Eben Alexander's book Proof of Heaven. Dittrich cited several malpractice lawsuits against Dr. Alexander, in some of which the allegation was that Alexander had altered medical records to cover his errors. Dittrich makes this his theme for critiquing the story of Alexander's NDE, that Alexander altered the facts of his story to make them more dramatic." Alexander jättää myös lääketieteellisesti merkittäviä detaljeja kertomatta. Koomakin oli lääkkeillä aikaansaatu kooma. Shermer onkin tähän liittyen huomauttanut, että asialle on kenties luonteva selitys. Hän ei pidä Alexanderia suoranaisena valehtelijana, hänestä Alexanderin eleet kohdatessa ovat rehellisiä ja sellaisia että hän todella uskoo kertomansa olevan totta. Shermer pitää tarinaa mielen tapana peittää aukkoja. Hänestä "evidence is proof of hallucination, not heaven." Kaikki eivät ole yhtä kannustavia. Alexanderin kannat todellisuuteen ovat nimittäin enemmän kuin tulkintavirheitä. "While Dittrich looks at legal troubles Alexander had during his time practicing neurosurgery, perhaps the most damning piece of testimony comes from a doctor who was on duty in the ER when Alexander arrived in 2008. Dr. Laura Potter explains that she "had to make the decision to just place him in a chemically induced coma." But that's not how Alexander tells it" Onkin todella kiinnostavaa miettiä miten "Alexander claims that his “cortex was completely shut down” and that his “near-death experience ... took place not while [his] cortex was malfunctioning, but while it was simply off.”" Maallikko voi tehdä tuonlaatuisen virheen. Ammattilaisuus viittaa tahallisuuteen. Shermerin Alexanderissa havaitsema rehellisyys ja avoimuus vaatii vain näyttelijäntaitoja. Se, miten ammattilainen - peräti ammattilainen jonka asiantuntemuksen suuruuteen mielellään viitataan tarinan yhteydessä luottavusta herättävänä elementtinä - voisi tehdä tuonlaatuisen virheen.
Onkin hieman ironista kuulla vaateita siitä miten näitä kokemuksia pitää selittää. Selitysten pyytäjä kun taitaa kaikista vähiten haluta kuulla sitä ilmiselvintä selitystä asiaan.
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Mikä on evoluution suhde uskoon?
Ajatus siitä että evoluutio jotenkin nivoutuu ateismiin voidaan perustella.
Kreationistien ajatusmaailma etenee usein siten että Jumala on itsessään selitysmalli. Silloin rakennetaan argumentti jossa "Joko evoluutio tai Jumala" ja sitten selitetään että "Ei evoluutio" ja näin saadaan lopputulos. Kreationistien logiikka on sinänsä sisäisesti koherenttia ; P1: AVB (A tai B) ; P2: ¬B (Ei B) ; J: A (Siis A). Sen ongelmana on vain se, että molemmat premissit ovat melkoisen heikkoja. Ilman premissiä 1 argumentti muuttuu Aukkojen Jumala -argumenttivirheeksi. Ja virhe premississä P pakottaisi siihen että lopputulokseksi pitäisi päätellä että Jumalaa ei ole.
Toisaalta evolutionistien puolella kysymys on siitä että jos Jumalaa ei ole, elämälle on oltava luonnontieteellinen selitys. (Tai selitys sille miksi se on jonkinlainen illuusio, jota tietä oikein kukaan ei tiettävästi ole ottanut vakavasti.) Tähän liittyen onkin otettava Dawkinsin ajatus siitä että ennen evoluutioteorian kehittämistä oli mahdollista olla ateisti, mutta ei lujatasoisesti rationaalisesti ja tieteellisesti perusteltu ateisti. Tässä mielessä evoluutioteoria on, jos ei todistamassa, niin ainakin antamassa tilaa, älyllisesti ylpeälle ateismille.
Kuitenkin
Suomessa Eero Junkkaala on sitten mukavasti korostanut sitä että evoluutioon nojaavat ateistit tekevät saman virheen kuin kreationistit. Eli olettavat että evoluutio käsittelisi Jumalaa. Hänestä evoluutio kartoittaa luomakuntaa eikä Luojaa. Tämänlaatuinen ajattelu on hyvin tyypillistä luterilaisuudelle, jossa usko ja tiede laitetaan eri kategorioihin. Junkkaala ei ole tässä edes yksin. Itse asiassa voidaan nähdä että hän edustaa kristittyjen teologien valtavirtaa. Sitä teististä evoluutiota ajavaa linjamaa jota esimerkiksi "The Clergy Letter Project" ilmentää. Siinä kristityt tukevat evoluutioteoriaa. Suurelle osalle ihmisistä evoluutio ei tuokaan uskonkriisiä. Aina löytyy sellaisia ihmisiä kuin Dennis Alexander jotka kirjoittavat sellaisia kirjoja kuin "Creation or Evolution - Do We Have to Choose?" ja jotka sanovat että valintaa ei tarvitse tehdä. Samoin Intelligent Designiä suuressa ID -oikeudenkäynnissä, "Kitzmiller v. Dover Area School District":issä evoluution asiantuntijana ID:tä kritisoinut Kenneth Miller on kristitty joka on kirjoittanut "Finding Darwin's God" -teoksen. He muistuttavat että evoluution suhde uskontoon on enemmänkin se, että se falsifioi hyvin partikulaarisia uskonnon muotoja. Ja näitä falsifioituja kreationistioppeja he pitävät sitten tieteellisesti heikkoina elleivät suorastaan naurettavina.
Ja silti
Kun sitten katsotaan aihepiiriä tarkemmin, voidaan huomata, että asialla on myös toinen puoli. Valtaosa teistisen evoluution kannattajista on enemmänkin teistejä kuin evoluutikkoja. Kenneth Miller on merkittävä ja hieno mies, mutta samalla poikkeus. Valtaosa teistisen evoluution kannattajista on siis enemmänkin kuin Junkkaala. Eli teologi joka hyväksyy evoluutioteorian. (Edellä mainitsemani Dennis Alexanderkin on biokemisti ja psykiatri.)
Toisella puolella sitten näyttää olevan toisensuuntainen konsensus. ; Asia korostuu kun katsotaan tutkijoiden vakaumuksista tehtyjä tilastoja. "Disbelief in God and immortality among NAS biological scientists was 65.2% and 69.0%, respectively, and among NAS physical scientists it was 79.0% and 76.3%. Most of the rest were agnostics on both issues, with few believers. We found the highest percentage of belief among NAS mathematicians (14.3% in God, 15.0% in immortality). Biological scientists had the lowest rate of belief (5.5% in God, 7.1% in immortality), with physicists and astronomers slightly higher (7.5% in God, 7.5% in immortality)." Näistä huomiotaherättävää on toki se, että huippututkijoissa uskonnottomuus on "kaiken kaikkiaan yliedustettuna". Mutta tätä merkittävämpää on enemmänkin se, että biologit ovat kaikista uskonnottomimpia. Tästä onkin vedetty melko tiukka johtopäätös "As we compiled our findings, the NAS issued a booklet encouraging the teaching of evolution in public schools.... The booklet assures readers, 'Whether God exists or not is a question about which science is neutral'. NAS president Bruce Alberts said: 'There are many very outstanding members of this academy who are very religious people, people who believe in evolution, many of them biologists.' Our survey suggests otherwise.""
Vähän samaa viestiä kertoo myös Nobel palkittujen tutkijoiden tekemä lista jossa oli monia nimiä. Viestissä sanottiin suoraan "Logically derived from confirmable evidence, evolution is understood to be the result of an unguided, unplanned process of random variation and natural selection." Toki tätä pehmennettiin korostamalla Jay Gouldin NoMa -periaatteen kaltaista ajatusta "Differences exist between scientific and spiritual world views, but there is no need to blur the distinction between the two. Nor is there need for conflict between the theory of evolution and religious faith. Science and faith are not mutually exclusive. Neither should feel threatened by the other."
Mitä tästä voi sanoa?
Teistisen evoluution kohdalla on mahdollista että tämä luokkakuntaero on hyvin tärkeä. Teologit eivät yleensä lähde falsifioimaan Jumalaa, eivät edes pidä sitä falsifioitavissa olevana. Mutta he kuitenkin samanaikaisesti ikään kuin vaativat ateistiselta puolelta että Jumala tehdään sen kaikissa versioissa mahdottomaksi. He korostavat miten Jumala ei ole ristiriidassa. Tämä on enemmän loogista koherenssia ja/tai maailmankuvan eksistentiaalista yhteensovittamista. ; Biologian puolella premissisetti on sitten aivan toisenlainen. Siellä konsepti on turha jos sitä ei voi soveltaa. Ja tällöin teistien vaatimus voi näyttää tyhmältä ja Jumalan kieltäminen järkevältä.
Voi syntyä jopa sellainen eroavuus että teologit pitävät aika usein Intelligent Designiä sofistikoituneempana kreationismina. Mutta monet luonnontieteellisesti suuntautuneet - mukaan lukien itse - korostan että tosiasiassa YEC on validimpi ja kiinnostavampi. Sillä ID brassailee hienoilla sanoilla, mutta se ei tee sen argumenteista sovellettavia. Siinä missä YEC:läinen esittää suoria metodisia väitteitä ajoitusmenetelmistä ja vastaavista, ID tarjoaa jotain CSI -informaatiota jota on luritettu DNA:han mutta jonka tarkkaa määrää he eivät kykene laskemaan. YEC esittää ennusteita maailmasta ja on siksi väärässä. ID ei ole edes väärässä. Joten heille YEC on parempaa, jotain joka yrittää olla silta luonnontieteen ja uskonnon välillä ja joka epäonnistuu yrityksessään. ID sen sijaan luo sillan lähinnä klassisen traditionaalisen teologian ja paskanjauhannan välille.
Se, kumpi tässä pitää ottaa vakavasti on hyvin mielenkiintoinen. Suhtautumista tähän voidaan arvioida varsin helposti.
1: Jos otetaan keskivertoinen teisti, jopa Junkkaalan tapainen teisti, he tuomitsevat suoraan esimerkiksi Dawkinsin näkemyksen. Ja heistä syy on siinä että Dawkins lähtee hyppimään alalle jota ei osaa. Eli teologiaa harrastamaan ei pidä tulla biologin papereilla. Että filosofia 101 olisi hyvä käydä ensin.
2: Samalla ajatuksella voidaan kuitenkin esittää että kenties asia onkin myös niin että Junkkaala ja muut eivät osaa evoluutiota. Ovathan hekin oman osaamisalueensa ulkopuolella.
+: Nähdäkseni on melko loukkaavaa väittää että suurin osa biologeista olisi idiootteja. Ja heidän suuri ateismin määränsä vihjaa että tämänlainen pilkka on pakko heittää jos esittää että evoluutio johtaa ateismiin jos ja vain jos ei ymmärrä teologiaa. Ja samoin on aika loukkaavaa väittää että Junkkaala on teistisen evoluution kannattaja vain koska hän ei osaa ja ymmärrä evoluution implikaatioita.
Tässä kohden alkaakin korostumaan se, että nykymaailmassa tiedekeskustelussa on vakiona se, että on positiivista että teisti hyppii tulkitsemaan luonnontieteitä. Mutta toisin päin tekeminen on sitten vähemmän positiivista. NoMa -periaate toimii yllättävän usein siten, että teologi sanoo sen kun luonnontieteilijä sanoo jotain Jumalasta luonnontieteen valossa. Mutta hyvin harvoin sitä sanotaan siinä vaiheessa kun käsille otetaan luonnontieteen teoria ja sitten mietitään mitä Jumalan olemassaolo tarkoittaa tälle konseptille. Ja tämä on se syy minkä vuoksi uusateismi hoidetaan sofistikoituneessakin teologiassa sanomalla taikasana "se on fundamentalismia".
Ja tämän vuoksi katsoin nimilistoja ja tilastoja. Sillä totuus ei ole kysymys jota ratkaistaan käsiäänestyksillä. Ja tässä koko tematiikka tiivistyy siihen että kenen auktoriteetti yltää paremmin niille alueille jolle häntä ei ole koulutettu. Tässä tilastot kuvaavat jotain. Eivät sitä mikä on tieteen suhde teologiseen uskontoon. Mutta vakaumus, usko. Se luterilaisen teologian ydinmehu, saadaan sen sijaan tarkasteluun. Tilastot heijastavat yksilöiden sisäisiä tiloja ja tästä saadaan irti yllättävän paljon. Ja juuri sellaista jota dogmatiikka ja premissejenpyörittely ei oikein mitenkään muuten paljasta.
Alussa olevaa kuvaa ei voi ymmärtää ennen kuin on nähnyt riittävän monta "Jeesus ratsastaa dinosauruksella" -kuvaa. Joka on yleinen kreationismissa. Ja kreationismi harrastaa dinosauruskitchiä ja dinosaurusfetisismiä aivan kaikkialla. Dinosauruksia on lähes useammin kuin evoluution rinnastamista natsismiin. Tuossa kuvassa Tom Green - tai kovasti hänen näköisensä mies - ratsastaa leijonalla. Alakuvassa pachycephalosaurus ei tarvitse pyöräilykypärää graffitissa joka on vähintään yhtä anakronistinen kuin Jeesus velociraptorin selässä.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Päivän tippaus
Ulkomailla julistajat ovat keksineet käyttää rahan näköisiä julistuslappuja. Niitä jätetään esimerkiksi tarjoilijoille tipeiksi. Kiinnostus rahaan saa ottamaan lapun vastaan. Ja kääntöpuolella sitten kerrotaan miten Jeesus on arvokkaampaa kuin mikään raha. Tämä strategia on tietysti perustaltaan hieman irvokas. Koko lappu kun nojaa sen varaan, että raha kiinnostaa Jeesusta enemmän ja että raha on monelle kiinnostavampi asia kuin Jeesus. Strategiaa tarvitaan vain niille ihmisille joiden kohdalla näin on. Muille voi kertoa Jeesuskesta ilman petosta. Ja vaikka "tip" viittaa vihjettä, "tippirahaksi" tekeminen on varsin irvokas sanaleikki joka tuskin edistää sanalevittämisen ideaa.
"So, yeah. This is, most definitely, not an okay tip to leave, Bible belters and tract leavers. If you want to leave this AND leave them a tip for their exceptional service, then whatever floats your boat. But in all honesty, do you think that Jesus would have done something this shady and shitty? Tricking someone into thinking they were getting money, when in reality you were handing them a piece of meaningless paper, which in and of itself is essentially lying? Congratulations. You have accomplished the opposite of what you set out to do. The server now hates your religion even more than they maybe used to."
Ei voi kuin miettiä sitä, miten samastumiskyvyttömiä empaattisiksi ja paremmiksi ja syvällisesti etiikkaa miettivät tietyntyyppiset kristityt toistuvasti paljastuvat. Uskoisin, että syynä on hybris. Se on vahvasti liitoksissa esimerkiksi Eric Hovindin näkemykseen tietämisen ja teistisen maailmankuvan suhteesta. Kristytyt ovat ottaneet tiukan suhteen Totuuteen, ja erimielisyys ei koskaan tarkoita heidän erehtymistään. Sillä he omasta mielestään kysyvät "Eric Hovindin "X" -mieheltä, kaikkitietävältä Jumalalta. Vastaukset ovat siis ikään kuin suoraa tietoa johon empiria ja kaikki ihmistiede on vain rajallista ja epätäydellistä ja huonoa ja väärää.
Hybris voidaan liittää vaikka klassiseen tarinaan Ikaroksesta, joka rakensi itselleen siivet vahasta ja sulista. Hän lensi liian lähelle aurinkoa ja vaha suli. (Auringon lähelle lentämisessä huomionarvoisaa on, että Ikaros ei tukehtunut ensin. Kekseliäs ynnä ylen lihaksikas veikko tuo Ikaros. Hän nimittäin selvästi lensi myös niin korkealle että vaha ei enää jäätynyt.) Ja kutren Hovindin kohtaan kirjoitin, hybris on liitetty hyvään ja pahaan tietoon. Raamatun luomiskertomuksen lisäksi kristillisessä kulttuurissa on vallinnut ns. Faustus -myytti. Siinä sielu myydään Saatanalle tiedosta. Ja luvassa on usein byrokraattisia juristiloogisia kikkailuja kun tajutaan, että ollaan hävitty vaihdossa. Ideana on se, että toiveiden saaminen on koettelemus, ja koettelemus taas kertoo paljon toivojastaan. Toive on siitä kätevä väline, että jos on olemassa jokin hinta jolla myy etiikkansa, se on keino kaivaa juuri tämä esiin. Tieto on tässä mielessä "sopivan arvokas" ollakseen tehokas vaihdon väline. Taikalamppuperinne jatkaa tätä teemaa. Demoni tai djinni, ei paljoa eroa tarinan rakenteessa.
On merkittävää, että jos "X -mies" (joka esiintynee esimerkiksi sanassa Xmas) todella tarjoaisi tietoa, ei Saatanalle tarvitsisi myydä mitään. Ja tämä johtaakin hyvin erikoiseen asiaan jota on syytä muistuttaa aina silloin tällöin. Se on se, että skientistejä syytetään hybriksestä, mutta tosiasiassa humanistit ja uskovaiset ovat maailmankuvakeskeisyydessään hybriksen ytimessä. Ja lähes kaikki tieteen rajallisuuskritiikki ja skientistien moittiminen on valittamista siitä että skientismi ei milloinkaan eikä mitenkään voi täyttää hybriksen vaatimaa ehdottomuutta, jota ilman humanisti tai uskova itse ei voisi hyväksyä sitä. Ja jotenkin tämä on tieteen eikä heidän oman asenteellisen maailmankuvahössöttelynsä ongelma. "Tiede on niin rajallinen" on käytännössä slogan joka viittaa siihen että kertoja sairastaa tämänlaista hybrispöhöä, joka syyttää vastapuoltaan hybrispöhöstä. Eric Hovind on "X -mies" varmuusargumentteineen tästä hyvin tavanomainen esimerkki uskovaisten maailmasta.
Ja siellä päädytäänkin anekdoottien kautta ihmemaailmaan. Siellä tapahtumat ovat vähintään yhtä taianomaisia kuin saduissa joissa taikalamput, demonien kiroukset ja muut tapahtumat mellastavat. Näitä vain ei pidetä Faustisena hybriksenä. Ja niihin uskominen on jotain jota vaaditaan. Analogiat satujen välille nähdään epäkunnioittavina ja koko asian seulominen on turhaa. Tarinoiden Faust tuskin olisi samaa mieltä miettimisen tarpeellisuudesta.
Siihen kuuluu oleellisesti luottamus tarinaan. Ja merkittävää kyllä, tässä hybrismaailmassa menestystä ei nimeomaan nähdä faustisena saavutuksena. Kaikkitieto kun johtaa suureen varmuuden tunteeseen. Uskovan varmuus on hänelle itselleen tietoa. Kokemuksen syvyys ja tiedon aitous sekoittuvat. ; Tämä johtaa siihen, että oikeaoppisuus asettuu kaiken ytimeen. X -mieheen nojataan siten että anekdootit arvioidaan tosiksi ja eitosiksi sitä kautta ovatko ne "oikeaoppisia". Harhaoppiset näyt ovat valehtelua tai Saatanan petosta tai aivovammaa. Tämä on selvää kun katsoo vaikka Pasi Turusen analyysiä eräästä kuolemanrajakokemuksesta. "Tohtori Eben Alexander suhtautuu kokemukseensa yllättävän naivilla herkkäuskoisuudella. Hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen kokemuksensa oli todellinen. Yhtäältä tämä johtuu varmasti siitä, että kokemus itsessään on ollut voimakas. Muuttihan se entisen ateistin kertaheitolla uskomaan henkimaailman todellisuuteen."
Vastaava tilannehan on esimerkiksi minulla vastassa aina kun kuulee minkä tahansa ihmeparanemiskertomuksen uskovaiselta. Näitä tunteita ei oteta koskaan kovin vakavasti.
1: Toki olen ihmeissäni että Eben Alexanderin tarinan todenmukaisuutta ei missään vaiheessa saa kyseenalaistaa. Puhutaan aivotoiminnan mittaamisesta osoituksena että kyseessä ei ole aivotoiminnan häiriö. Ei kuitenkaan puhuta valemuistoja rakentavasta heräämisen jälkeisestä kognitiosta jona aikana ihmeistä on tietysti esimerkiksi kerrottu. Eikä puhuta siitä onko aivotoiminnan puute sama kuin vihje kohteen valehtelusta ja luikurista - etenkin tämän pitäisi tulla mieleen kristitylle jos tarina on kristinuskon vastainen. (Tosin on kyseenalaista onko ruumiistairtautuminen yhtään mitään muuta kuin kristinuskon todellisuuskäsityksen kumoaminen tai vähintään kristinuskon vastainen tapahtuma.)
2: Lisäksi ihmettelen kovaa dikotomiaa "emme tiedä naturalistista ratkaisua" ja tästä tehtyyn aukkojen Jumala -malliseen päättelyvirheeseen. Siitä että emme tiedä, ei voida vetää päätelmää että tiedämme sen johtuvan henkimaailmasta. Tämänlainen kategoriavirheiden ja ristiriitojen varaan rakennetulla dualismilla on liikaa tilaa nykyaikana. Turunen saakin siksi edustaa tämän hetken muodikasta uskovaisten aatevirtausta. Hän demonstroi "faustisten kristittyjen" asennoitumistapaa.
Näkisinkin, että puheet nöyryydestä ja hyvän ja pahan tiedon puusta nauttimisesta näkyvät parhaiten näissä kristityissä. He kun ovat niin varmoja totuudestaan, että rahapetoskin tuntuu heistä enää kätevältä tempulta. Sillä heillä tarkoitus pyhittää keinot. Ja he tietävät sekä Tarkoituksen että Keinot, koska heillä on spesiaaliyhteys "Hovindin X -mieheen".
"So, yeah. This is, most definitely, not an okay tip to leave, Bible belters and tract leavers. If you want to leave this AND leave them a tip for their exceptional service, then whatever floats your boat. But in all honesty, do you think that Jesus would have done something this shady and shitty? Tricking someone into thinking they were getting money, when in reality you were handing them a piece of meaningless paper, which in and of itself is essentially lying? Congratulations. You have accomplished the opposite of what you set out to do. The server now hates your religion even more than they maybe used to."
Ei voi kuin miettiä sitä, miten samastumiskyvyttömiä empaattisiksi ja paremmiksi ja syvällisesti etiikkaa miettivät tietyntyyppiset kristityt toistuvasti paljastuvat. Uskoisin, että syynä on hybris. Se on vahvasti liitoksissa esimerkiksi Eric Hovindin näkemykseen tietämisen ja teistisen maailmankuvan suhteesta. Kristytyt ovat ottaneet tiukan suhteen Totuuteen, ja erimielisyys ei koskaan tarkoita heidän erehtymistään. Sillä he omasta mielestään kysyvät "Eric Hovindin "X" -mieheltä, kaikkitietävältä Jumalalta. Vastaukset ovat siis ikään kuin suoraa tietoa johon empiria ja kaikki ihmistiede on vain rajallista ja epätäydellistä ja huonoa ja väärää.
 |
| Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Tietämättömyys ja riittämättömyys ovat nöyrän kristillisiä hyveitä. |
On merkittävää, että jos "X -mies" (joka esiintynee esimerkiksi sanassa Xmas) todella tarjoaisi tietoa, ei Saatanalle tarvitsisi myydä mitään. Ja tämä johtaakin hyvin erikoiseen asiaan jota on syytä muistuttaa aina silloin tällöin. Se on se, että skientistejä syytetään hybriksestä, mutta tosiasiassa humanistit ja uskovaiset ovat maailmankuvakeskeisyydessään hybriksen ytimessä. Ja lähes kaikki tieteen rajallisuuskritiikki ja skientistien moittiminen on valittamista siitä että skientismi ei milloinkaan eikä mitenkään voi täyttää hybriksen vaatimaa ehdottomuutta, jota ilman humanisti tai uskova itse ei voisi hyväksyä sitä. Ja jotenkin tämä on tieteen eikä heidän oman asenteellisen maailmankuvahössöttelynsä ongelma. "Tiede on niin rajallinen" on käytännössä slogan joka viittaa siihen että kertoja sairastaa tämänlaista hybrispöhöä, joka syyttää vastapuoltaan hybrispöhöstä. Eric Hovind on "X -mies" varmuusargumentteineen tästä hyvin tavanomainen esimerkki uskovaisten maailmasta.
 |
| Myy sielusi, niin saat kaiken! Armolahjoja, ikuisen elämän, Totuuden X -miehen kautta. |
Siihen kuuluu oleellisesti luottamus tarinaan. Ja merkittävää kyllä, tässä hybrismaailmassa menestystä ei nimeomaan nähdä faustisena saavutuksena. Kaikkitieto kun johtaa suureen varmuuden tunteeseen. Uskovan varmuus on hänelle itselleen tietoa. Kokemuksen syvyys ja tiedon aitous sekoittuvat. ; Tämä johtaa siihen, että oikeaoppisuus asettuu kaiken ytimeen. X -mieheen nojataan siten että anekdootit arvioidaan tosiksi ja eitosiksi sitä kautta ovatko ne "oikeaoppisia". Harhaoppiset näyt ovat valehtelua tai Saatanan petosta tai aivovammaa. Tämä on selvää kun katsoo vaikka Pasi Turusen analyysiä eräästä kuolemanrajakokemuksesta. "Tohtori Eben Alexander suhtautuu kokemukseensa yllättävän naivilla herkkäuskoisuudella. Hänellä ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että hänen kokemuksensa oli todellinen. Yhtäältä tämä johtuu varmasti siitä, että kokemus itsessään on ollut voimakas. Muuttihan se entisen ateistin kertaheitolla uskomaan henkimaailman todellisuuteen."
Vastaava tilannehan on esimerkiksi minulla vastassa aina kun kuulee minkä tahansa ihmeparanemiskertomuksen uskovaiselta. Näitä tunteita ei oteta koskaan kovin vakavasti.
1: Toki olen ihmeissäni että Eben Alexanderin tarinan todenmukaisuutta ei missään vaiheessa saa kyseenalaistaa. Puhutaan aivotoiminnan mittaamisesta osoituksena että kyseessä ei ole aivotoiminnan häiriö. Ei kuitenkaan puhuta valemuistoja rakentavasta heräämisen jälkeisestä kognitiosta jona aikana ihmeistä on tietysti esimerkiksi kerrottu. Eikä puhuta siitä onko aivotoiminnan puute sama kuin vihje kohteen valehtelusta ja luikurista - etenkin tämän pitäisi tulla mieleen kristitylle jos tarina on kristinuskon vastainen. (Tosin on kyseenalaista onko ruumiistairtautuminen yhtään mitään muuta kuin kristinuskon todellisuuskäsityksen kumoaminen tai vähintään kristinuskon vastainen tapahtuma.)
2: Lisäksi ihmettelen kovaa dikotomiaa "emme tiedä naturalistista ratkaisua" ja tästä tehtyyn aukkojen Jumala -malliseen päättelyvirheeseen. Siitä että emme tiedä, ei voida vetää päätelmää että tiedämme sen johtuvan henkimaailmasta. Tämänlainen kategoriavirheiden ja ristiriitojen varaan rakennetulla dualismilla on liikaa tilaa nykyaikana. Turunen saakin siksi edustaa tämän hetken muodikasta uskovaisten aatevirtausta. Hän demonstroi "faustisten kristittyjen" asennoitumistapaa.
Näkisinkin, että puheet nöyryydestä ja hyvän ja pahan tiedon puusta nauttimisesta näkyvät parhaiten näissä kristityissä. He kun ovat niin varmoja totuudestaan, että rahapetoskin tuntuu heistä enää kätevältä tempulta. Sillä heillä tarkoitus pyhittää keinot. Ja he tietävät sekä Tarkoituksen että Keinot, koska heillä on spesiaaliyhteys "Hovindin X -mieheen".
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Vuorin vilauttelu.
"Takinkääntäminen" on kaikille tuttu ilmiö. Sanontaan liittyy voimakkaita mielikuvia petturuudesta. Mutta kuten tunnettua, ei niin ikävää asiaa että sitä ei voi pahentaa.
Jussi K. Niemelä nosti tietoisuuteeni kirkon edustajien reagoinnin velloneessa homokeskustelussa. "On totta, että kokonaista viisi piispaa on suhtautunut myönteisesti samaa sukupuolta olevien siunaamiseen, mutta näistä kaksi - arkkipiispa Mäkinen ja Porvoon piispa Vikström - vetivät sittemmin sanansa takaisin ja ovat nyt pelkän rukoilemisen kannalla. Tämä tuntuu varmasti monista loukatuista vielä pahemmalta kuin avoin solvaaminen ja ihmisarvon polkeminen." Tämänlainen toiminta ei tunnukaan kovin järkevältä tai eettiseltä. Kun takinkääntö onkin vain "vuorin vilauttelua", on selvää että intressit mielipiteen vaihtamiseen on pelkkä PR -temppu.
Tämä tuo tietysti mieleen Intelligent Designin kannattajat. Siinä missä perinteinen kreationismi muistuttaa Räsäsen toimia, jossa oma luultavasti loukkaava mielipide huudetaan totuutena, Intelligent Design leimautuu Mäkis-Vikström -linjaukseen.
Moni kannattaa näkemystä jossa Intelligent Design on vain kreationismia valepuvussa. Mutta asiaa voidaan lähestyä muutakin kautta. Vuorinvilauttelu näkyy erityisen vahvasti heidän suhtautumisessaan teistiseen evoluutioon, eli näkemykseen jossa elämä on syntynyt ja kehittynyt evolutiivisesti, mutta evoluution takana on Jumala.
Varhaisvaiheissa Intelligent Design oli vahvasti teististä evoluutiota vastaan. Esimerkiksi Phillip Johnsonin "Evoluution Maailmankuva" -kirjan sivu 21 "vastaa" teististä evoluutiota kannattavalle Emiliolle että "Emilio haluaa vaihtaa Raamatun Luoja-Jumalan deismin hengettömään Alkusyyhyn. Se on kuin vaihtaisi oikeaa kultaa väärään rahaan."
Tässä hengessä Kenneth Miller sai melko kovaa kritiikkiä. Hän on evoluutikko ja kristitty. Hänen kirjansa "Finding Darwin's God" selittää miten Kvantti-indeterminismi voisi antaa Jumalan vaikuttaa mutaatioiden syntymiseen, yksittäisten neuronien aktivaatioon tai vaikka solujen tai organismien elossapysymiseen. Näin ei muuttaisi yhtään luonnonlakia eikä tieteen saavutusta. Millerin mukaan tästä seuraa myös se että tälläinen "kvanttiaukkojen Jumalan" olisi pysyvästi tutkimuksen saavuttamattomissa, koska kvanttifysiikan rajoitukset tulevat tietämisessä vastaan. Näin ollen aukossa toimiva Jumala olisi puhdasta uskoa, ei tiedettä.
Milleristä ei pidetty, koska Intelligent Design seisoo ja kaatuu sen mukana, että on että se on tiedettä, ei uskoa. Teististä evoluutiota ei katsottu hyvällä.
Sittemmin ID:läisten näkemykset tässä kohden lientyivät.
Se, että Intelligent Designin lähtökohdissa on, että Suunnittelun toimintatapaa ja Suunnittelijan motiivia tai persoona ei ole aihepiirissä ollenkaan, johti yhdessä tiukentuneen poliittisen tilanteen kautta siihen että teististä evoluutiota alettiin katsomaan paremmin. Koska Suunnittelijan käyttämästä metodista ei tiedetä, on mahdotonta vain kieltää teistisen evoluution mahdollisuutta ; Kun Intelligent Designin kannattajat yleisesti rakentavat argumentaationsa sen varaan että ohjaamaton evoluutio ei voi tuottaa "jotain" ei tarkoita että evoluutio ei ohjattuna voisi tuottaa sitä "jotain".
Tämä tuli vastaan etenkin kun alettiin puhumaan evoluutioalgoritmeista. Ne kun tuottavat tiettyjä tuloksia. Tässä kohden evoluutioalgoritmien toiminnan kerrottiin johtuvan siitä, että niihin on ohjelmoitu tietoa. Etenkin Dembski nojasi tähän ajattelutapaan hyvin voimakkaasti. Hänestä informaatio tulee algoritmin koodaamisesta, algoritmi itse ei tuota sitä. Kun normaalisti ollaan teististä evoluutiota vastaan, tässä kohden selitys oli heille tärkeä vaihtoehto ja mahdollisuus. Näin ollen teistinen evoluutio oli argumenteissa jokin joka sallitaan. Teistiset evoluutikot olivat siis Intelligent Designin kannattajia.
Kuitenkin tila oli tässäkin kohden On/Off. Asia sallitaan argumentatiivisista syistä, mutta muuten se kiistettiin vahvasti. Tämä on helppo huomata. Vaikka evoluutioalgoritmeihin ladattu informaatio on olennaisessa roolissa Dembskin argumentaatiossa, hän kuitenkin samalla kirjoitti vuonna 2004 kirjan "Design Revolution", jossa hän perusteli "evoluutio/luominen" -vastakkainasettelua sillä, että Suunnittelija alennettaisiin "evoluution aikaansaaneeksi prosessiksi" johtaisi siihen, että Suunnittelija ei selittäisi mitään ja jäisi sitä kautta tieteen ulkopuolelle. Sama koskee universumin hienosäätäjää ja salakuljetettua luonnonvalinnannformaatiota. Tässä vaihtoehtoon kuitenkin selvästi viitataan. Suunnittelijan selitysvoimaa ei kuitenkaan kielletä evoluutioalgoritmien yhteydessä, vaikka se olisikin looginen seuraus.
1: Tälläisen "iteroimislogiikan" ongelma on itse asiassa Intelligent Designissä ovela. Informaation syntymisen syy voidaan aina siirtää informaation synnyttäjän syyn kyselyksi. Tästä syntyy sellainen logiikka, jossa mikään syntymekanismien tuntemisen määrä ei riittäisi "vakuuttamaan". Jos löytyy ratkaisu, he väittävät että tämä ratkaisu vaatii taakseen älyllisen alkuperän. Näin esimerkiksi jos evoluutio selittää jotain, viittaa se vain Jumalan ohjelmointivoimaan tässä asiassa. Selitysmalli ei siis itse asiassa edes mitenkään kumoa evoluution toimivuutta, vaan viittaa itse evoluutiotapahtuman ulkopuolelle. Tämänlainen "ikuisesti jatkuva" utelu on epätieteellistä ja kaiken kriittisen tarkastelun ulkopuolelle. Kysymyksessä on se, että vastapuolelta vaaditaan mahdotonta ja itseä pidetään oletusarvoisesti "voittajana" ja "oikeassa olijana".
___1.1: Iteraatiologiikassa on kysymys määritelmäkikkailusta. He määrittelevät Suunnittelijan esimerkiksi siksi, joka rakentaa tilanteen sellaiseksi että evoluutio voi ratkaista ongelman. Se on pohjimmiltaan causa sui -logiikka, jossa Jumala määritetään alkusyyksi, biologinen kompleksisuus on heidän määritelmässään kaksiosainen (1) se vaatii alkusyyn, jonka (2) on oltava älyllinen. Kuitenkin tässä jää monta asiaa ulkopuolelle ; Jos seurataan logiikkaa ja ajatellaan että nykyfysiikan tuntemus kvanttifluktuaatiosta toimii, saadaan alkuräjähdyksestä Jumala. Onko alkuräjähdys ja kvanttifluktuaatio siis älyllinen ja rakastava toimija? Tietenkään se ei ole välttämätöntä, joten itse asiassa se osasto mitä tällä määrittelyhaulla haluttiin todistaa, jääkin tämän määritelmän ulkopuolelle. Jos haluan todistaa Jumalan voin tietysti määritellä varpuset Jumalaksi, mutta tämä ei ole oikein järkevä tapa lähestyä asiaa.
Argumentit palasivat menneisyyteen, jyrkkenivät.
Näkemykset jyrkkenivät tästä. Syy ei ollut tieteellinen, vaan sosiologinen ; Intelligent Design halusi poliittisia muutoksia. Mutta teistiset evoluutikot eivät liittyneet heidän rintamaansa "ateisteja vastaan". Teistisen evoluution kannattajia alettiinkin syyttämään ikävyydestä ja väärinkäsitysistä ; He kannattavat Jumalaa mutta ovat keskustelussa Darwnin puolella.
Teistiset evoluutikot eivät rajoita ateismia ja tämä nähdään aktiivisesti vikana. Tässä kohden muistutetaan yhteydestä ja kristillisyydestä. Esimerkiksi vaikutusvaltainen - tai oikeastaan Se Vaikutusvaltaisin - Intelligent Design Discovery Institute on selittänyt aiheesta seuraavaa kuvaavassa alaotsikossa "Misconstruing ID as Disallowing Any Evolution" : "Hess thus stated: "Intelligent design cannot allow that evolution is a process chosen by God." That's absolutely false: ID doesn't claim that evolutionary processes can never be at work in the world around us." Muutoinkin jutusta selviää, että teististä evoluutiota ei olla Intelligent Designin puolella mitenkään rajattu pois. Moitetta sen sijaan saa se, että moni teistinen evoluutikko on kovin yksillä napeilla asiassaan. Intelligent Design keskustelee eri vaihtoehdoista laajemmin. Tätä kautta on selvää että Intelligent Designin kannattaja voi olla teistisen evoluution ystävä, vaihtoehtoa ei ole rajattu pois.
Otin asian esiin, koska tuoreesti Darrel Falk huomasi. Hän luuli että hän olisi rauhanomaisesti tekemään yhteistyötä, mutta huomasikin että kyseessä oli kinastelu, jossa oli selvää että "Design theorists are no friends of theistic evolution."
Tiukentuneet syyt ovat sosiologisia. William Dembskin kirjoitelma asiasta auttaa ymmärtämään uusvanhaa tiukkaa linjaa : "Shocked alumni are welcome to prove me wrong. Christians in general need to consider this: The only thing theistic evolutionists have to say to a Richard Dawkins who uses evolution as a club to beat believers is that he’s making a category mistake, trying to get science to do the work of theology (to which Dawkins would respond "so much the worse for theology"). By contrast, ID takes the club out of Dawkins’ hands and breaks it, showing that the theory of evolution on which he relies is all washed up." Ideana on se, että evoluution kannattaminen ei tarkoita ateismia, mutta ateismi tarkoittaa evoluution kannattamista. Syy teistisen evoluution vastustamiseen on siinä että sen kannattajat ovat "väärällä puolella" julkisessa keskustelussa. Teistinen evoluutio ei ole intelligent designin vastainen teoria, mutta ilmiönä teistisen evoluution kannattaminen liittyy vahvasti intelligent designin vastustamiseen. Tätä pidetään jotenkin erityisen oleellisena syynä tiukalle kannalle.
Kirjoittajasta on hämmentävyyteen asti mielenkiintoista huomata, miten moni teistisen evoluution kannattaja on vaikutusvaltainen Intelligent Designin vastustaja ; Jo mainitun Kenneth Millerin ja Peter Hessin lisäksi vaikkapa John Haught, Michael Dowd, Denis Alexander ja Francis Collins ovat nimekkäitä ja aktiivisia Intelligent Design -kriitikoita sekä näkemyksiltään teistisen evoluution kannattajia.
Jussi K. Niemelä nosti tietoisuuteeni kirkon edustajien reagoinnin velloneessa homokeskustelussa. "On totta, että kokonaista viisi piispaa on suhtautunut myönteisesti samaa sukupuolta olevien siunaamiseen, mutta näistä kaksi - arkkipiispa Mäkinen ja Porvoon piispa Vikström - vetivät sittemmin sanansa takaisin ja ovat nyt pelkän rukoilemisen kannalla. Tämä tuntuu varmasti monista loukatuista vielä pahemmalta kuin avoin solvaaminen ja ihmisarvon polkeminen." Tämänlainen toiminta ei tunnukaan kovin järkevältä tai eettiseltä. Kun takinkääntö onkin vain "vuorin vilauttelua", on selvää että intressit mielipiteen vaihtamiseen on pelkkä PR -temppu.
Tämä tuo tietysti mieleen Intelligent Designin kannattajat. Siinä missä perinteinen kreationismi muistuttaa Räsäsen toimia, jossa oma luultavasti loukkaava mielipide huudetaan totuutena, Intelligent Design leimautuu Mäkis-Vikström -linjaukseen.
Moni kannattaa näkemystä jossa Intelligent Design on vain kreationismia valepuvussa. Mutta asiaa voidaan lähestyä muutakin kautta. Vuorinvilauttelu näkyy erityisen vahvasti heidän suhtautumisessaan teistiseen evoluutioon, eli näkemykseen jossa elämä on syntynyt ja kehittynyt evolutiivisesti, mutta evoluution takana on Jumala.
Varhaisvaiheissa Intelligent Design oli vahvasti teististä evoluutiota vastaan. Esimerkiksi Phillip Johnsonin "Evoluution Maailmankuva" -kirjan sivu 21 "vastaa" teististä evoluutiota kannattavalle Emiliolle että "Emilio haluaa vaihtaa Raamatun Luoja-Jumalan deismin hengettömään Alkusyyhyn. Se on kuin vaihtaisi oikeaa kultaa väärään rahaan."
Tässä hengessä Kenneth Miller sai melko kovaa kritiikkiä. Hän on evoluutikko ja kristitty. Hänen kirjansa "Finding Darwin's God" selittää miten Kvantti-indeterminismi voisi antaa Jumalan vaikuttaa mutaatioiden syntymiseen, yksittäisten neuronien aktivaatioon tai vaikka solujen tai organismien elossapysymiseen. Näin ei muuttaisi yhtään luonnonlakia eikä tieteen saavutusta. Millerin mukaan tästä seuraa myös se että tälläinen "kvanttiaukkojen Jumalan" olisi pysyvästi tutkimuksen saavuttamattomissa, koska kvanttifysiikan rajoitukset tulevat tietämisessä vastaan. Näin ollen aukossa toimiva Jumala olisi puhdasta uskoa, ei tiedettä.
Milleristä ei pidetty, koska Intelligent Design seisoo ja kaatuu sen mukana, että on että se on tiedettä, ei uskoa. Teististä evoluutiota ei katsottu hyvällä.
Sittemmin ID:läisten näkemykset tässä kohden lientyivät.
Se, että Intelligent Designin lähtökohdissa on, että Suunnittelun toimintatapaa ja Suunnittelijan motiivia tai persoona ei ole aihepiirissä ollenkaan, johti yhdessä tiukentuneen poliittisen tilanteen kautta siihen että teististä evoluutiota alettiin katsomaan paremmin. Koska Suunnittelijan käyttämästä metodista ei tiedetä, on mahdotonta vain kieltää teistisen evoluution mahdollisuutta ; Kun Intelligent Designin kannattajat yleisesti rakentavat argumentaationsa sen varaan että ohjaamaton evoluutio ei voi tuottaa "jotain" ei tarkoita että evoluutio ei ohjattuna voisi tuottaa sitä "jotain".
Tämä tuli vastaan etenkin kun alettiin puhumaan evoluutioalgoritmeista. Ne kun tuottavat tiettyjä tuloksia. Tässä kohden evoluutioalgoritmien toiminnan kerrottiin johtuvan siitä, että niihin on ohjelmoitu tietoa. Etenkin Dembski nojasi tähän ajattelutapaan hyvin voimakkaasti. Hänestä informaatio tulee algoritmin koodaamisesta, algoritmi itse ei tuota sitä. Kun normaalisti ollaan teististä evoluutiota vastaan, tässä kohden selitys oli heille tärkeä vaihtoehto ja mahdollisuus. Näin ollen teistinen evoluutio oli argumenteissa jokin joka sallitaan. Teistiset evoluutikot olivat siis Intelligent Designin kannattajia.
Kuitenkin tila oli tässäkin kohden On/Off. Asia sallitaan argumentatiivisista syistä, mutta muuten se kiistettiin vahvasti. Tämä on helppo huomata. Vaikka evoluutioalgoritmeihin ladattu informaatio on olennaisessa roolissa Dembskin argumentaatiossa, hän kuitenkin samalla kirjoitti vuonna 2004 kirjan "Design Revolution", jossa hän perusteli "evoluutio/luominen" -vastakkainasettelua sillä, että Suunnittelija alennettaisiin "evoluution aikaansaaneeksi prosessiksi" johtaisi siihen, että Suunnittelija ei selittäisi mitään ja jäisi sitä kautta tieteen ulkopuolelle. Sama koskee universumin hienosäätäjää ja salakuljetettua luonnonvalinnannformaatiota. Tässä vaihtoehtoon kuitenkin selvästi viitataan. Suunnittelijan selitysvoimaa ei kuitenkaan kielletä evoluutioalgoritmien yhteydessä, vaikka se olisikin looginen seuraus.
1: Tälläisen "iteroimislogiikan" ongelma on itse asiassa Intelligent Designissä ovela. Informaation syntymisen syy voidaan aina siirtää informaation synnyttäjän syyn kyselyksi. Tästä syntyy sellainen logiikka, jossa mikään syntymekanismien tuntemisen määrä ei riittäisi "vakuuttamaan". Jos löytyy ratkaisu, he väittävät että tämä ratkaisu vaatii taakseen älyllisen alkuperän. Näin esimerkiksi jos evoluutio selittää jotain, viittaa se vain Jumalan ohjelmointivoimaan tässä asiassa. Selitysmalli ei siis itse asiassa edes mitenkään kumoa evoluution toimivuutta, vaan viittaa itse evoluutiotapahtuman ulkopuolelle. Tämänlainen "ikuisesti jatkuva" utelu on epätieteellistä ja kaiken kriittisen tarkastelun ulkopuolelle. Kysymyksessä on se, että vastapuolelta vaaditaan mahdotonta ja itseä pidetään oletusarvoisesti "voittajana" ja "oikeassa olijana".
___1.1: Iteraatiologiikassa on kysymys määritelmäkikkailusta. He määrittelevät Suunnittelijan esimerkiksi siksi, joka rakentaa tilanteen sellaiseksi että evoluutio voi ratkaista ongelman. Se on pohjimmiltaan causa sui -logiikka, jossa Jumala määritetään alkusyyksi, biologinen kompleksisuus on heidän määritelmässään kaksiosainen (1) se vaatii alkusyyn, jonka (2) on oltava älyllinen. Kuitenkin tässä jää monta asiaa ulkopuolelle ; Jos seurataan logiikkaa ja ajatellaan että nykyfysiikan tuntemus kvanttifluktuaatiosta toimii, saadaan alkuräjähdyksestä Jumala. Onko alkuräjähdys ja kvanttifluktuaatio siis älyllinen ja rakastava toimija? Tietenkään se ei ole välttämätöntä, joten itse asiassa se osasto mitä tällä määrittelyhaulla haluttiin todistaa, jääkin tämän määritelmän ulkopuolelle. Jos haluan todistaa Jumalan voin tietysti määritellä varpuset Jumalaksi, mutta tämä ei ole oikein järkevä tapa lähestyä asiaa.
Argumentit palasivat menneisyyteen, jyrkkenivät.
Näkemykset jyrkkenivät tästä. Syy ei ollut tieteellinen, vaan sosiologinen ; Intelligent Design halusi poliittisia muutoksia. Mutta teistiset evoluutikot eivät liittyneet heidän rintamaansa "ateisteja vastaan". Teistisen evoluution kannattajia alettiinkin syyttämään ikävyydestä ja väärinkäsitysistä ; He kannattavat Jumalaa mutta ovat keskustelussa Darwnin puolella.
Teistiset evoluutikot eivät rajoita ateismia ja tämä nähdään aktiivisesti vikana. Tässä kohden muistutetaan yhteydestä ja kristillisyydestä. Esimerkiksi vaikutusvaltainen - tai oikeastaan Se Vaikutusvaltaisin - Intelligent Design Discovery Institute on selittänyt aiheesta seuraavaa kuvaavassa alaotsikossa "Misconstruing ID as Disallowing Any Evolution" : "Hess thus stated: "Intelligent design cannot allow that evolution is a process chosen by God." That's absolutely false: ID doesn't claim that evolutionary processes can never be at work in the world around us." Muutoinkin jutusta selviää, että teististä evoluutiota ei olla Intelligent Designin puolella mitenkään rajattu pois. Moitetta sen sijaan saa se, että moni teistinen evoluutikko on kovin yksillä napeilla asiassaan. Intelligent Design keskustelee eri vaihtoehdoista laajemmin. Tätä kautta on selvää että Intelligent Designin kannattaja voi olla teistisen evoluution ystävä, vaihtoehtoa ei ole rajattu pois.
Otin asian esiin, koska tuoreesti Darrel Falk huomasi. Hän luuli että hän olisi rauhanomaisesti tekemään yhteistyötä, mutta huomasikin että kyseessä oli kinastelu, jossa oli selvää että "Design theorists are no friends of theistic evolution."
Tiukentuneet syyt ovat sosiologisia. William Dembskin kirjoitelma asiasta auttaa ymmärtämään uusvanhaa tiukkaa linjaa : "Shocked alumni are welcome to prove me wrong. Christians in general need to consider this: The only thing theistic evolutionists have to say to a Richard Dawkins who uses evolution as a club to beat believers is that he’s making a category mistake, trying to get science to do the work of theology (to which Dawkins would respond "so much the worse for theology"). By contrast, ID takes the club out of Dawkins’ hands and breaks it, showing that the theory of evolution on which he relies is all washed up." Ideana on se, että evoluution kannattaminen ei tarkoita ateismia, mutta ateismi tarkoittaa evoluution kannattamista. Syy teistisen evoluution vastustamiseen on siinä että sen kannattajat ovat "väärällä puolella" julkisessa keskustelussa. Teistinen evoluutio ei ole intelligent designin vastainen teoria, mutta ilmiönä teistisen evoluution kannattaminen liittyy vahvasti intelligent designin vastustamiseen. Tätä pidetään jotenkin erityisen oleellisena syynä tiukalle kannalle.
Kirjoittajasta on hämmentävyyteen asti mielenkiintoista huomata, miten moni teistisen evoluution kannattaja on vaikutusvaltainen Intelligent Designin vastustaja ; Jo mainitun Kenneth Millerin ja Peter Hessin lisäksi vaikkapa John Haught, Michael Dowd, Denis Alexander ja Francis Collins ovat nimekkäitä ja aktiivisia Intelligent Design -kriitikoita sekä näkemyksiltään teistisen evoluution kannattajia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)