"Usko, Järki ja Filosofia" -blogi pitää sisällään "Pari vastalausetta ID -teorialle". Kirjoitus nostaa esille kritiikin, joka perustuu siihen että artefaktit eroavat luonnollisista kappaleista. Ideana on se, että luonnolliset asiat tekevät itsestään niiden päämäärän. Niissä on "sisäinen teleologia". Artefaktit ovat keinotekoisesti tehtyjä välineitä, ja niissä on teleologiaa vain ulkoisesti. Niitä käytetään johonkin käyttötarkoitukseen - ja jos on Ihmemies MacGyverin käsissä, mahdollisesti myös johonkin ihan muuhun. Näin kivet noudattavat putoamislakia itsestään. Ja puun siemenistä kasvaa puu, norsut sikiävät toisia norsuja. Mutta esineet eivät tuota uusia esineitä.
Paikalle ilmestyvien kriitikkojen mukaan tässä ei kuitenkaan eroteta luonnollista ja luonnotonta. Heistä ongelmana on se, että tarjolla ei ole mitään tapauskohtaisesti tarkistettavissa olevaa rajanvetoa sille, minkälaiset taipumukset ovat sisäistä teleologiaa ja mitkä taas eivät voi olla sellaisia.
Intelligent Designin puolella suunnitelmallisuutta perustellaan analogisuudella joka mukailee Paleyn argumenttia kelloista ja sen suhteesta kelloseppään. Paleyn mukaan kun löytää kellon, huomaa miten se on selvästi tehty. Ja että samaa ei voi sanoa kivistä. Itse asiassa onkin hyvä huomata, että ID:n mukaan kysymys ei ole analogisuudesta koneiden kanssa, vaan että analogisuus kertoo että kyseessä on kone ; Voidaankin siis sanoa että vasta-argumenttina on se, että lisääntyminen luonnollisesti on epäanalogia koneisiin, ja että se johtaa kenties evoluutioon ja tätä kautta mahdollistaa muut suunnitelmalliset piirteet. Mutta ID -puoli näkee että lisääntymiskoneisto on itsessään kone. Jossain on siis kelliseppä.
1: En pidä ajatuksesta jossa jos ihminen tuottaa jotain, sen kanssa analoginen olisi myös suunniteltua. Kun ID:n puolustaja kertoo että jos ihminen tekisi bakteeriflagellan, se olisi näyte siitä että suunnittelu voi tehdä senlaista. Kuitenkin jos ihminen tekee innovaatioita lainaten esimerkiksi luonnossa jo olevan tarttumahakasen, hän imitoi luontoa. Mutta tämä imitointi ei muuta kohdetta yhtään kohti artefaktia. Jos ihminen maalaa kuvan kivestä, se ei ole argumentti sen puolesta että kivikin on maalattu.
Kritiikki on mielenkiintoinen, koska sitä voidaan lähestyä seuraavasti ; Jako artefakteihin ja luonnollisiin kappaleisiin on määritelty, eli keinotekoinen. Sisäisen ja ulkoisen tarkoituksen eroa ei voida esittää kovin siististi. Lisääntyvät puut ja norsut on siis ikään kuin määritelty luonnollisiksi etukäteen. Tämä on ikään kuin ratkaisun tekemistä määrittelyn kautta. Enkä minäkään ole kovin suuri tämänlaisen kikkailun ystävä. Tämänlainen rakenne kun on sitä että otetaan ongelma joka halutaan ratkaista ja sitten vain määritellään premissejä. Tämä johtaa käytännössä jonkinlaiseen presuppositionismiin - tai siitä erottamattomissa olevaan ilmiöön - jossa ensin oletetaan miten tilanne on ja sitten katsotaan mitkä premissit johtavat tähän johtopäätökseen ja sitten valitaan ne. Ja sitten pidetään johtopäätöstä johtopäätöksenä. Katson että tämänlainen on "voi ollalla" vetoamista, ei perustelua.
ID:n puolustajat olivat siis nähdäkseni erinomaisen oikeassa kritiikissään.
Tästä päästäänkin hauskasti "Pandas Thumbin" maailmaan. Se viittaa keskusteluihin jotka näyttävät miten makroevoluutio on kumottavissa, mutta Suunnittelu ei.
Siellä on huomattu että Intelligent Design ei tarjoa siistiä rajanvetoa suunnitellun ja eisuunnitellun välille. Esimerkkinä on käytetty kirjaimista itsestään muodostunutta tekstiä. Sellaisen synty voi viitata älylliseen toimijaan joka on muuttanut palikoita. Palikoiden asettelua ei tarvitse nähdä. Tämä ei tietysti ole kovin erikoista. Sillä minullakin on kotona ns. post it -lappuja. Niihin ilmestyy kirjaimia, joten päättelen että puolisoni kirjoittaa viestejä. En, että hiilipöly on sattumalta mennyt lapulle. ~ Voidaan siis huomata, että suunnittelussa on monta tasoa. On "eiperusteltua suunnittelua" ja "likimain varmaa suunnittelua". Intelligent Designin puolustajien argumentaatio perustuukin siihen, että vaikka jälkimmäinen design ei ole falsifioitavissa, ensimmäisenlaatuinen voidaan kuitenkin näyttää.
Tässä on kuitenkin ongelmana hyvin samantapainen ongelma, mikä on alussa olevassa ID -kritiikissä. Tässäkin vaaditaan kykyä erottaa erilaisia suunnitteluja ja tarkoituksia toisistaan. Tämä on hyvinkin ongelmallista. Sillä erottelumekanismit vaativat aina jonkinlaista tietoa Suunnittelijasta. Esimerkiksi ID -puolesta "tiedettävänä suunnitteluna" on ollut ns. common design. Sen kumottavuus on heistä tärkeää. "You claim that "shared non-functional similarities" can falsify "common design", and that's true only if you have defined "common design" in a fairly restricted way." Tämä on hieman sama, kuin jos määrittelisi että teleologia on sisäistä jos ja vain jos ihmiset eivät tee senlaisia, ja jos ne lisääntyvät tai vastaavaa. Ongelma ratkaistaan määrittelemällä se tietynlaiseksi. Ja tämä tietynlaisuus itse asiassa vaatii oletuksia siitä minkälainen se Suunnittelija on. Tämä taas sotii sitä vastaan, mitä Intelligent Design esittää. Sen linjamahan nojaa siihen, että tätä tietoa ei ole. Tämä tarkoittaa sitä että rajanveto on mielivaltaista.
Tekstin tunnistamisessakin on kuitenkin kysymys siitä että tunnetaan ihmisten suunnittelu. Minulla on olennaista tietoa esimerkiksi puolisostani. Itse asiassa kykenen tekemään päätelmän vain koska minulla on tämä tieto. Tämänlaisia ei löydetä luonnosta ; Perimässä ei ole raamattua tai muuta inhimillisen kielen tekstiä joka viittaa symbolisesti itsensä ulkopuolelle, vaan perimän informaatio on sidottu eliön kelpoisuuteen.
Tämä ei tietysti vielä itsessään ole kovin mielenkiintoista. Mutta tästä voidaan siirtyä Paleyn argumenttiin. Paleyhän katsoo kiveä, ja sitä ei ole järkevää kutsua suunnitelluksi. Kello sen sijaan viittaa kelloseppään. Tästä päästään kuitenkin siihen, miten suunnittelun kohdalla on aina ongelma. Ongelma on siinä, mitkä piirteet valitaan olennaisiksi.
Paleyn argumentaatiossa on mukana vastaava hankaluus ; On tärkeää että Paley rinnastaa kelloa ja kiveä. Niiden eroista syntyy olennainen kontrasti. Ongelmana teologialle on kuitenkin se, että teistisestä näkemyksestä Jumala luo kaiken, mukaanlukien kivet. Tämä johtaa siihen että Paleykin erotteli olennaisen suunnittelun epäoleellisesta. Ongelmana on vain se, että pitäisi jotenkin voida varmistaa onko valitut piirteet olennaisia.
Intelligent Designin kannalta ongelmana onkin se, että jos valmistetaan suunnitteluntunnistusmekanismi, on erikoiset tilanteet hyvin vaikeita ; Sama esimerkki voi olla esimerkki joka näyttää että Designintunnistusmääritelmä on huono. Ja se on huono olennaisesti samalla tavalla kuin "Usko, Järki ja Filosofia" -blogin esimerkissä
-> Jos luonnolliseksi tulkitaan luonnollinen lisääntyminen, eläimet ja niiden mukaan ihmisetkin päätellään luonnollisiksi. Ihminen ei siis ole artefakti, eikä sen vertaaminen kelloon ole siksi oikein hyvä juttu. (Joka todistaa että ihminen ei ole terminaattori tai muu robotti tai esine, jonka rikkominen on vain esineen rikkomista.) Sen sijaan voikin olla kuten ID -ihmiset sanovat. Eli että lisääntyminen onkin koneisto. Tällöin se, että eläimet tunnistetaan luonnollisiksi eikä artefakteiksi on virhe. Tästä näkökulmasta tilanne on selvästi määritelty väärin. Virheellinen tunnistus on vastaesimerkki. Voidaan sanoa että luonnollisen tunnistaminen on väärin juuri siksi että se näyttää jotain normaalia artefaktia mutkikkaamman koneen eiartefaktina, vaikka siinä on vain enemmän artefaktiutta kuin muissa koneissa. Ja ero päätelmissä on määritelmissä. Kysymys ei itse asiassa ratkea, vaan eri presuppositiomenetelmät rakentavat päinvastaiset tulokset oletuksin. Ja näitä ei jaeta ja tästä syntyy erimielisyys, jota ei voi ratkaista.
--> Intelligent Designin kohdalla ongelmana on se, että kellot nojaavat tietoomme ihmisistä. Meillä ei ole vastaavaa tietoa Suunnittelijasta. Joudumme olettamaan erilaisia konsepteja, joiden oleellisuus ja oikeus on määritelmänvaraista. Siksi ID pitää todisteena sitä että heidän tunnistusmenetelmänsä tulkitsee jotkin luonnossa olevat asiat suunnitelluiksi. Vastapuoli voi nähdä tämän esimerkkinä koko prosessin huonoudesta ; Menetelmä joka voisi tunnistaa vaikka arkeologisia esineitä on tieteellisesti sovelluskelvoton koska se selvästi antaa virheellisiä tuloksia. Emmekä voi oikeasti erottaa kumpi on oikeassa, muuta kuin määrittelemällä asian ennalta. Tämä ei tarkoita sitä että Intelligent Design olisi hyvä. Päin vastoin, se näyttää että sen filtteri ei onnistu ratkaisemaan sitä kysymystä jonka ratkaisemiseksi se on tehty. Se ei erota onko kohde designiä vai ei, vaan se ratkaisee asian valikoimalla määritelmät niin että tietyt kohteet ovat suunniteltuja. Tässä on helppo nähdä jopa ideologisia haluja saada juuri tietyt tulokset, joten kyseessä on joko näitä ideologisia haluja toteuttamaan rakennettu premissinvalintakoneisto, tai sitten jokin jonka erottaminen tämänlaisesta olisi mahdotonta.
Toki esimerkiksi Dembski käyttää paljon tilaa puhuessaan siitä miten on mahdollista tehdä fabrication, jossa on kysymys näennäisestä suunnittelusta. Hän ei kuitenkaan anna yksiselitteistä kriteeristöä asialle. Ja itse asiassa Dembski näyttää jakavan tilanteet hyvin mielivaltaiseen tapaan - olennaisesti samaan tapaan kuin miten sisäisen ja ulkoisen tarkoituksen erotteluun perustuva menetelmä. Hänen argumenteistaan onkin selvästi huomattu, miten Dembski käyttää jopa keskenään ristiriitaisia tunnusmerkkien valintakeinoja aina tilanteen mukaan. Tämä viittaa syvällisiin ongelmiin nimen omaan siinä että "aktuaalinen suunnittelu" erotetaan "fabrikoiduista suunnitteluista", eli kohteista jotka ihminen vain määrittelee omaehtoisen mielivaltaisesti suunnitelluiksi. Se, että erottelun tärkeydestä kirjoittaa ei tarkoita että erottelun myös tekee. Onkin hieman kaksinaamaista kertoa erottelumetodista jos sitä ei sovella. Kun soveltaminen ei ole nyt mahdollista, mutta moni näyttää käsittelevän asiaa siten kuin tätä erottelua todella tehtäisiin.
Näin ollen onkin selvää että Intelligent Design -inttäminen latistuu aika matalatasoiseksi keskustluksi, jossa käytetään paljon päänsärkyä aiheuttavaa jargonia kätkemään tämä asiantila. Rakenne argumenteissa onkin se, että analogia on tärkeää, epäanalogia ei merkitse. Jos jokin syntyy epätodennäköisesti luonnonlakien kautta, se on suunnittelua ja jos jokin syntyy luonnonlakien kautta todennäköisesti se on hienosäädettyä. Kuitenkin erottamisen perustelun ongelmana on se, että suunnittelun konsepteja ei oikeasti liitetä siihen suunnitteluun mihin sen sanotaan viittaavan ; Argumentaatiossa ei voida erottaa onko jokin kiistanalainen tulos huonosta tilanteen määrittelystä johtuva virhe vai oikea erikoinen tulos. Mikä on tietysti sinänsä ikävää koska ratkaisua on yritetty juuri ratkaisemaan tätä pulmaa.
Vastaan voi panna vain vastaavalla matalatasoisella presuppositionalistisella ihmettelyllä. Sitä voi esimerkiksi muistuttaa esimerkiksi seuraavista. Ne kumoavat logiikan vastaansanomattomuuden, mutta eivät valitettavasti nouse niin ylös että ratkaisisivat ongelman sen kummemmin. (Tässä rikotaan toisen perustelu mutta ei rakenneta todistetta omalle kannalle.)
Kun ID:n puolella "elämä syntyy vain elämästä" on ollut ytimessä. Kuitenkin tässä ongelmana on se, että kokemustemme mukaan on myös niin että kaikki tietämämme suunnittelu on ollut elämän tulos. Tässä kääntyisi syy ja seuraus nurinpäin.
Kun Intelligent Design katsotaan selittävän miksi olemme olemassa ja miksi emme, niin voimme ihmetellä sitä, miten abstraktit hypoteettiset ja fiktionaaliset olennot ovat nimen omaan älykkäästi suunniteltu. Ihminen tekee kelloja ja kentaureja. Kelloja ihminen tekee modifioimalla materiaalista ja fysikaalista todellisuutta sen sijaan että generoisi sitä. Tarinoiden Jumala luo Totuutta, eksistenssiä. Ja ihmistaiteilija luo Illuusioita, valheita tai vääristelmiä, mikä viittaa epäanalogiaan jota voisi pitää oleellisena.
Ja jos äly vaatii synnyttävän elementin, on meillä kuitenkin se Intelligent Designer. Jos kysytään kuka tämän on luonut, vastaan nousee usein pilkkamyrsky. Tämä on erikoista, koska Dembskin displacement -teorian mukaan kompleksin spesifin informaation synnyttäminen vaatii joko enemmän kompleksista spesifiä informaatiota tai aivan hemmetinmoisen sattuman. Jos Designer on todennäköisempi, tämä johtaisi helposti "all the way down" -ajatteluun, jossa on loputon ketju Suunnittelijoita.
1: Tätä moititaan siitä että kenties todennäköisyydet toimivat vain universumissamme, Suunnittelijaa ne eivät enää koskisi. Valitettavasti universumin synty kohtaa tässä ongelman ; Kysymys on samasta ongelmasta kuin "ajassa ennen maailmankaikkeutta" ; Kun aika on fysikaalinen suure, aika ennen unviersumin syntyä on hieman kuin matkustaisi pohjoisnavan pohjoispuolelle. Eli matkan voi kuvata symbolisesti, mutta määritelmien tarkastelu paljastaa että toimi on itse asiassa mahdoton. Toisin sanoen universumin synty ilman älyäkin "toimii näillä erilaisilla laeilla".
___1.1: Ja jos uskomme tämän ja katsomme että Sarja-ID on ajatuksena naurettava, niin sitten jossain on jokin määrä kompleksia spesifiä informaatiota joka on syntynyt ilman suunnittelijaa. (Ja kyllä. Suunnittelija on Jotain, joten Hän ei taatusti selitä miksi jotain on ennemmin kuin ei ole...) Tässä vaiheessa se voi olla vaikkapa maailmankaikkeuden sattumalta hienosäätyneet luonnonlait tai universumin luonut Älykäs Suunnittelija joka on vielä kompleksisempi. Displacement -säännön mukaan Jumalan on oltava kompleksisempi kuin sen rakentaneen maailmankaikkeuden. Ja koska kompleksi spesifi informaatio vaatii määränkasvun myötä aina vaan isomman sattuman, on todennäköisempää että universumi on hienosäätynyt kuin hienosäädetty. (Hienosäätäjä on isomman CSI -pitoisuutensa kautta suurempi).
Valitettavasti teologisesti värittyneitä artefaktien tunnistusmenetelmiä näyttääkin vaivaavan sama ongelma. Niissä ongelma määritellään eikä ratkaista. Tämä eroaa esimerkiksi siitä miten arkeologit toimivat; He tietävät ihmisten kyvyistä ja rakennelmista. Ja jopa SETI -piireille on naureskeltu siitä että he etsivät taivaallista radioinsinööriä, eli ihmismäistä vierasta älyä joka käyttää tiettyä inhimillisestä maailmasta tuttua teknologiaa. Eli he olettavat tietävänsä minkälaisia avaruusolennot ovat. Heillä on oletus taivaallisesta radioinsinööristä ja vain tätä kautta he voivat tehdä päätelmiä ja tulkintoja mittaustuloksista. Tämä rajaus perustuu siihen että ihmiset ovat ainut mitä tiedetään. Tämä vähintään muistuttaa siitä että ID ei voi tehdä mitään nojaten väitteeseensä "ei tiedetä mitään suunnittelusta, hänen menetelmistään tai tavoitteistaan". Sillä kuten "common design" tai "SETI:n avaruusmiehet" muistuttavat ; niitä oletuksia tarvitaan aina jotta voidaan tunnistaa mitään.
Tunnistaakseen gravitaation, täytyy olla teoria gravitaatiosta. Kumotakseen gravitaation täytyy olla teoria gravitaatiosta. Täytyy siis tietää aika paljon mitä gravitaatio tekee. Jos meillä ei ole teoriaa gravitaatiosta on, emme todellakaan voi tietää tai tulkita sen olemassaoloa tai olemassolemattomuutta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äly. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äly. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. elokuuta 2011
torstai 30. kesäkuuta 2011
Naturalistilla on sentään se "fakki"
"Suomen Gallup Oy ilmoitti eilen irtisanovansa kaikki paitsi yhden haastattelijansa, joka tästä lähtien hoitaa yhtiön kaikki mielipidetiedustelut." ... "Uudistuksen idea on siinä, että haastattelijamme haastattelee kutakin tutkimusta varten vain yhtä ihmistä, mutta se ihminen on näyttelijä, jota pyydämme eläytymään tuhannen sattumanvaraisesti valitun ihmisen rooliin." ... "Tältä näyttelijältä siis kysytään nämä kysymykset tuhanteen kertaan. ja joka kerta hän vastaa kuin eri ihminen"(Alivaltiosihteerit, "Virallisten vuorten gorillat", "Yhden miehen gallup")
Ylläolevat lainaukset Alivaltiosihteereitä ovat tietysti humoristinen sketsi. Kuitenkin siinä oleva ajatus, jossa yhden ihmisen samastuminen antaa ymmärrystä asioihin ei ole pelkästään vitsistä repäistä. ~ Tämänlainen "yhden kokoinen otos" voi tuntua naurettavalta, mutta itse asiassa sen tapaiseen törmää hyvinkin paljon. Kyseessä on postmodernismi, jossa "huono ääripää" on juurikin "gallup yhdellä otoksella". Loput korvataan sillä että tutkija kokee samastuvansa johonkin tilanteeseen ja soveltaa ennakkokäsityksiään ja ennakkoluulojaan -joita hän vain kutsuu nimellä "ymmärtäminen"- siihen aiheeseen mikä hänellä on käsillä.
Timo Hännikäinen teemoitti juuri tätä aihetta. Hän kuvasi postmodernismia "sivistyneeksi hölynpölyksi" viitaten Sokalin ja Brickmontin "Fashionable nonsenseen". Hän viittasi tässä esimerkiksi Sokalin kepposeen, jossa vitsi kävi tutkimuksesta. Sokalhan kirjoitti esimerkiksi miten gravitaatio on hölynpölyä. Hännikäiseltä oli oivallus laittaa alkuun sarjakuva, jossa toisen niskan päällä seisominen voidaan oikeuttaa. Postmodernismi antaa loputtomia näkökulmia, joten on yhtä perusteltua sanoa että maassa makoileva yrittää kampittaa toisen niskallaan. On vain tulkintoja eikä mitään objektiivista.
Esiin tuli myös se, miten esimerkiksi suhteellisuusteoriaa käytetään subjektiivisuuden todistamiseksi aivan väärin. Hännikäinen oli opponenttina ollessaan joutunut erikoiseen tilanteeseen : "Tekijä kirjoitti, että se, kiertääkö maa aurinkoa vai aurinko maata, riippuu vain siitä, mihin koordinaatiston keskipiste sijoitetaan. Jos keskipiste on maassa, kiertolainen on aurinko. Sanoin opponointitilaisuudessa, että koordinaatisto on vain geometrinen järjestelmä alueen kuvaamiseen, eikä sen keskipistettä muuttamalla saa kumottua gravitaatiolakeja. Opponoitava vaikutti hyvin hämmästyneeltä tästä tiedosta." Syynä on se, että "kiertäminen" luonnollisen kielen lause, kun taas fysiikan teoria on muotoiltu matemaattisina yhtälöinä. Näiden kahden tason sekoittaminen johtaa joskus ajatuksia harhaan. Koordinaatiston vaihto ei muuta itse liikettä, vaan perspektiivin. ; On toki totta, että suhteellisuusteorioiden kautta voidaan määrittää maa paikallaan pysyväksi kiintopisteeksi, ja toisessa laskelmassa aurinko. Molemmissa tapauksissa pyöritetään kuitenkin samaa suhteellisuusteorioiden kaavoja. Kaavat eivät muutu perspektinvaihdossa mihinkään.
1: Tätä voi verrata kanaan joka ylittää tietä. Joko kana menee tien yli tai tie alittaa kanan, riippuen siitä kumpi määritellään koordinaatistossa paikallaanolevaksi. Kuitenkin jos kana on paikallaan on tien liikuttava - ja peräti tietyllä tavalla. Ja jos tie on paikallaan, kanan on liikuttava samalla tavalla. Sillä tien ja kanan suhde toisiinsa on kuitenkin matemaattisesti samanlainen.
Tämä johtaakin miettimään siihen, miten tiedemiehet tuntuvat rikkovan arkijärkeä vastaan kahta linjaa. On fakki -idiootteja ja niitä jotka ovat liiankin saivartelevia ja mielikuvituksellisia. Luonnontieteilijät ovat "metodisteja", joilla ei voi sanoa mitä tahansa vaan asiat on testattava metodeilla. Postmodernissa humanismissa taas lähinnä mielikuvituksen rajat ovat aina läsnä. Tätä aihetta on mietitty melko paljon. Esimerkiksi "Medical Hypothesesissa" aiheesta kirjoitettiin pitkästi.
1: Yhtenä syynä on se, että älykkäät ihmiset eivät noudata arkijärkeä, vaan ryhtyvät käyttämään loogista päättelysysteemiä siellä missä moni muu vain "seuraa mukana". Eli jos älykkyys on hallussa, siihen turvautuminen on helpompaa ja sitä tehdään useammin. Tavalliset ihmiset tuppaavat seuraamaan ympäristönsä sosiaalisia sävyjä hyvinkin voimakkaasti. Näin järkeily voi johtaa tiukkaan metodinseuraamiseen tai sitten mielikuvituksellisen käyttöön sielläkin missä niitä ei normaalisti tavata. Tämä johtaa "erilaisiin ajatuksiin".
2: Samalla havaitaan kuitenkin se, että avoimuuden ja älykkyyden tuottama poikkeuksellisuus muistuttaa joiltain piirteiltään paljonkin tiettyyn ideaan jumiutumista. Kuitenkin älykkyyttä ja avoimuutta kuvaa uutuudentavoittelu jossa ideoita ei oteta liian vakavasti ; Mielipiteet muuttuvat tiheäänkin, kun taas muuten jumiudutaan omaan maailmankuvaan ja sen todistamiseen keskitytään hyvinkin mielikuvituksellisin keinoin.
Kaiken kaikkiaan tilanteen voi tiivistää siten miten asian selitin "bussissa humanistille". Postmodernismi on leikkiä, joka otetaan liian vakavasti. Humanistin mukaan postmodernismi on leikkiä, joka tulee ottaa vakavasti. Tosin hänestäkin moni postmodernisti fiksoituu liikaa egoonsa ja muuttuu tämän vuoksi piilofakki -idiootiksi. He ajattelevat olevansa avomielisiä koska ovat postmodernisteja, eivätkä siis luonnontieteilijöitä. Ymmärrys, näkemys ja viisaus on heillä kuitenkin ennakkoluuloissaan aivan yhtä lokeroivia kuin mikä tahansa muukin objektivisointi. Se, että jotakuta tuomitsee vaikkapa termillä "naturalisti" onkin objektisointi, luokitelma johon yritetään kahlita kokonainen elävä ihminen mielipiteineen ja tunnemaailmoineen. Ja näin saadaa jokin konsepti joka koetaan vangitun määritteeseen ja jota sitten hallitaan ja kontrolloidaan selittämällä esimerkiksi siitä että "naturalistit ovat julmia, tunteettomia, kylmiä, eikä niillä etiikkaakaan ole".
Postmodernismin idea voidaankin tiivsitää siihen että oikeataan maailmassa ei ole pohjimmiltaan mitään muuta kuin niitä yhden miehen galluppeja. Ja tämä pätee, olitpa sitten humanisti tai naturalisti.
Kirjoittaja ei ole fakki-idiootti. Eikä pelkkä idioottikaan. Hän on fucking idiootti. Kuvassa sen sijaan on, toivon mukaan, fakki.
torstai 17. helmikuuta 2011
älykäs luonnonvalinta
Juha Leinivaaran blogissa kerrottiin Discovery Instituten sanatarkkuudesta. Avainkohta oli siinä, että "This statement is ALMOST right. Unfortunately, it reflects the AP's propensity to continually get things wrong when it comes to ID and then perpetuate the myth in a mindless Darwinian fashion. It should say that intelligent design is a position that "contends that the complexity of life is best explained by intelligence, as opposed to evolving *mindlessly* through natural selection." Aihe liittyy erityisen vahvasti siihen miten teistinen evoluutio liittyy evolutionismiin/darwinismiin. Ja mikä on sen suhde Intelligent Designiin. Tässä riittääkin juttua.
Propagandaista sanaleikkiä.
On itse asiassa täysin selvää että tämänlaisessa sanavalinnoissa on mukana myös se, miltä lausunnot kuulustavat kaduntallaajan korvaan. Kun kysytään "kannattaako älykästä Suunnittelua vai älytöntä Evoluutiota", syntyy hyvinkin helposti adjektiivisoituminen. Eli lukija tulkitsee että Suunnitteluun uskominen on älykästä ja evoluutioon uskominen älytöntä.
Kirjoittaja voi toki tässä kohden viitata siihen, että ei ole tarkoittanut tämänlaista ja viitata siihen että puhutaan ihan neutraalisti "Älykkäästä Suunnittelusta" ja "Älyttömästä Evoluutiosta" joka vain korostaa sitä että evoluution takana ei ole Suunnittelua. Valitettavasti kaikki lukijat eivät tajua, jaksa tai viitsi tämänlaista tulkintaa tehdä. Onkin itse asiassa ilmiselvää että suuri osa Intelligent Designin suosion syystä johtuukin juuri tämänlaisista iskulauseista. Niissä on helposti tämänlaisia implisiittisiä viestejä.
Hieman vastaava asia on tietysti se, että mitä tahansa evoluutioteorian kannattamista kutsutaan evolutionismiksi. Tällöin korostetaan sitä, että evoluution kannattaminen on ismi. Korostuu ideoligia evoluution tiedeluonteen sijasta. Aikaisemmin kreationistit käyttivät melko evoluutioTEORIA -heittoa, jossa korostettiin sanan arkikielen merkityksiä ; Eli että teoria = vain arvausta ja spekulointia sekä kuvitelmaa. Tämän henki hiipui, kun valtaosa ihmisistä osasikin huomauttaa että tieteessä teoria on itse asiassa se arvostetuin tiedon huippu. Nykyisin tämän pelkäksi ideologiaksi latistamiseen käyteään valtapeliä jossa kaikkea evoluutioteorian puolustamiseen liittymistä kutsutaan automaattisesti evolutionismiksi ja syytetään että kyseessä on automaattisesti uskonnollinen maailmankuva.
Tämä vihjaa että Intelligent Designissä on paljon ideologista vallankäyttöä ja sen seuraajat ovat ovelia kusipäitä. Mutta -kaikkia minua dissaavia varten ikäväksi- on todettava että ovela kusipäisyys ei vielä tarkoita sitä että oltaisiin väärässä jossain asiassa. (On kuitenkin mukava aloittaa näyttämällä mistä asenteista tässä on kyse ; Ei mistään tasapuolisesta diskurssista ja sen hakemisesta jota pintatasolla mainostetaan.) Siksi on hyvä jatkaa seuraavallekin tasolle.
Miksi "älytön" sanaa tulisi korostaa?
ID -sivustot määrittelevät Intelligent Designin seuraavalla tavalla : "The theory of intelligent design holds that certain features of the universe and of living things are best explained by an intelligent cause, not an undirected process such as natural selection." Tässä ei ole suinkaan käytetty lehdeltä vaadittavaa "*mindless* natural selection" -kohtaa. Itse asiassa on selvää että luonnonvalintaa kohden suhtaudutaan automaattisesti anti-ID:nä. Tämä liittyykin hyvin käytettyyn keskustelumuotoon. Siinä evoluutioteorian kannattaminen tarkoittaa samaa kuin evolutionismi, joka taas on samaa kuin ateismi. Ja että evoluution kannattaminen tarkoittaa samaa kuin ID:n vastustaminen.
Esimerkiksi Kenneth Millerin evolutionistisuutta korostetaan. Hän kuitenkin uskoo Jumalaan. Leinivaaran blogissakin kreationisti "Otto" osasi puolustautua mainitsemalla että "Kenneth Miller on käsittääkseni ID:isti kosmisen suunnittelun osalta, mutta ei biologisen suunnittelun osalta." Tämänlainen puolustautuminen tarkoittaa kuitenkin sitä että evoluution kannattaminen ei tarkoita samaa kuin ID -vastaisuus. Evoluutioteorian tieteellinen puolustaminen ei siis tarkoitakaan samaa kuin ateismi tai Intelligent Designin automaattinen tieteestä sulkeminen. Kuitenkin on tavallista väittää että evoluutioteorian kannattaminen, darwinismi, olisi sama kuin ateismi ja automaattinen ID:kielto. Tätä maailmankuvien apriorista poiskieltoahan koko ID ajaa. Että avoimuutta uskonasioihin, eikä ateismia kouluihin. Evoluutioteorian opettaminen kun tarkoittaa automaattisesti tämänlaista "Suunnitteluun luottavan vakaumuksen loukkaamista".
1: Oton puolustus on toki hieman kerettiläinen, koska Designin kohdalla ei kuulemma voida tietää "miten ja kuka". Tätä kautta jako kosmiseen ja biologiseen Suunnitteluun on merkityksetön. Se kun vaatisi olennaisesti metodiin puuttumiseen.
Asiaa voisi ratkoa sitä kautta että evolutionismia on vain sen "uusateistinen siipi". Mutta tämä veisi hengen siltä että ID:tä vastustettaisiin uskonnollisuuden vuoksi. Kenneth Miller kuitenkin on Doverin oikeudenkäynnissä asti ID:tä kritisoinut henkilö. Sillä ID onkin korostetusti evoluutiokriittinen. Itse asiassa tämä näkyy sitäkin kautta, että kun ID -opetus kouluissa peruuntui, Discovery Institute alkoi kehittämään erityistä "evoluutiokriittisyyden". Siinä kritisoitiin evoluutioteorian outouksia. Selvästi tässä kohden evoluutioteoriaan uskominen ja kritisoiminen on erityisen olennaista sen kannalta onko ID vai ei. Evoluutioteoriaa vastustetaan aina ja alati, eikä suinkaan anneta mitään tilaa teistisille evoluutikoille. Teistinen evoluutio on nappula, jokin jota vastustetaan kun se heikentää mielikuvaa uskonnollis-kristillisestä toimijasta kreationistikannattajien silmissä. Ja se kuuluu sisälle silloin kun sen nimissä saadaan hyötyä, kuten propagandansävyisiä iskulauseita painettuun sanaan.
Entä jos luonnonvalinta onkin jo prosessina älyä?
Oikeasti asia on vielä vaikeampi. Syynä on älykkyyden määrittelyn vaikeus. Asiaa voidaan - ja kenties jopa tulee - lähestyä sitä kautta mitä Dembski on maininnut "Intelligent Design Coming Clean" : "by intelligence I mean the power and facility to choose between options-this coincides with the Latin etymology of "intelligence", namely, "to choose between"" Tässä hänellä on tärkeänä käsitteenä ohjattu kontingenssi.
Kontingenssi tarkoittaa välttämättömyydestä erottuvaa satunnaista: Useasta kilpailevasta "mahdollisesta vaihtoehdosta" tapahtuvaa aktualisoitumista. Kontingenssi on hieman erikoinen, ja intuitiivisesti jopa outo ja epäilyttävältä haiskahtava - selitystapa. Mutta se ei ole oikeasti ongelmallinen tai kielletty asia. Hyvin monissa tieteissä, esim. kvanttifysiikassa, tilastotieteessä ja kuten huomasimme evoluution mutaatioprosessissa, kontingenssi on olennainen osa selitysprosessia.
Ongelma on siinä, että Dembski liittää kontingenssiin jotain, joka siihen ei "perustellusti" kuulu. Hän luo lisämääritelmän joita ei voida erottaa toisistaan empiirisesti, vaan erottava kuilu perustuu aina joko aprioriseen väitteeseen tai siihen että jotain ei tiedetä. (Eli joko itsensä määritellään voittajaksi petitio principii -tilanteeseen tai sitten tehdään Aukkojen Jumala -argumenttivirhe)
Dembski on pyrkinyt erottamaan "naturalistisen" ja "älykkään" toisistaan käyttämällä kontingenssia hyväkseen määrittelemällä "Intelligent Design" -kirjassaan Suunnittelijan "tekijäksi joka valitsee vaihtoehtojen välistä". Dembskin mukaan valinta voidaan havaita kontingenssina ; Hänen mukaansa luonnolliset prosessit voivat tuottaa kontingenssia mutta ei suunnattua kontingenssia ("directed contingency").
Suunnatun kontingenssin hän on määritellyt "The Design Inference: Eliminating Chance Through Small Probabilities" -kirjassaan sivulla 63-64 seuraavasti: "Actualization and exclusion together guarantee that we are dealing with contingency. Specification guarantees we are dealing with a directed contingency. The Actualization-Exclusion-Specification triad is therefore precisely what we need to identify choice and therewith intelligent agency." Wesley Elsberry on todistanut että Dembskin tämä määritelmä sisältää myös evoluution : "That is, the process of natural selection fits the triad listed. Actualization - heritable variation arises. Exclusion - some heritable variations lead to differential reproductive success, so that some heritable variation increases in representation and other heritable variation decreases in representation in the population. Specification - environmental conditions specify which variations are preferred, and thus yields directed contingency."
Tämä paljastaa olennaisen ongelman. Älyn määritelmät sisältävät evoluutioteorian. Joten itse asiassa evoluutio ilmiönä on designer. On selvää että Dembskillä on ollut tavoitteena eroittaa nämä prosessit toisistaan, ja että jako luonnollisiin ja eiluonnollisiin on tehty juuri sen takia että evoluutio voitaisiin rajata ulkopuolelle.
1: Kun samanlaisuus on suurta, kaatuu ainakin analogiaan perustuva näkemys. Sillä eliöiden ja suunniteltujen esineiden samanlaisuus voi johtua samanlaisesta syntyprosessista. Samanlaisuus on suurta, koska erottavaa määritelmää on vaikea edes keksiä.
2: Dembskin ratkaisu on varsin kummallinen, kun muistaa että perinteinen iskulause ID -piireissä on ollut että Design ei ole automaattisesti yliluonnollista. Eli vastakkain eivät ole luonnolliset syyt ja yliluonnolliset syyt. Sen sijaan älykkäät syyt saadaan eliminoimalla perinteiset luonnonmukaiset ilmiöt (lainmukaisuus ja sattuma) ilmiöt. Tämä on kuitenkin hieman pilkunviilausta, koska se ei ole suoranaisesti ristiriidassa Dembskin määritelmän kanssa. Se kuitenkin vihjaa että "ehkäpä se design on itse asiassa paljon yliluonnollisempaa kuin uskalletaan väittää." Kun vastaesimerkkeinä käytetään avaruusolentoja, joita Intelligent Design sallii, niin kenties UFOt ja kaikki äly onkin määritelty yliluonnolliseksi sielutoiminnaksi, jossa materiaalisen rakenneselityksen lisäksi on mukana yliluonnollinen "informaatiokuilu"..
Olennaista onkin tajuta että evoluutio on Dembskin olemassaolevan määritelmän mukaan älykäs toimija. Tämä on täydellisessä ristiriidassa sen Dembskin näkemyksen mukaan, jossa vastakkain olisivat "luonnolliset syyt" ja "älykkäät syyt", ja että ID nojaa siihen että nämä voidaan erottaa toisistaan, koska Dembskin määritelmän ja tunnistusmetodin puitteissa evoluutio on sekä "luonnollinen syy" että "älykäs syy". Tämä tuottaa suuria vaikeuksia. Suurin niistä on se, että Intelligent Designin järkevyys ja olemassaolo perustuu väitteeseen jossa äly voidaan erottaa perimästä. Ja evoluution eliminointi on tässä ollut ID -piirien tärkein ja suosituin työkalu. Tätä kautta koko erottelu, jota he väittävät voivansa tehdä katoaa.
Prosessina ongelma tapahtuu seuraavalla kaavalla ; Löydämme ohjattua kontingenssia perimästä, joudumme olemassaolevien määrittelyjen kautta tilanteeseen, jossa meillä on seuraavat vaihtoehdot.:
1: Takana evoluutio, ilman älyä.
2: Takana Älykäs Suunnittelija, ilman evoluutiota.
3: Takana evoluutio, ja luonnonvalinnan takana älykäs "luonnonvalitsija".
Ja ennen analyysiämme meillä oli käytännössä samat vaihtoehdot. Toisin sanoen "ohjattu kontingenssi" ei tuo mitään selvyyttä "evoluutiolla vai Suunnittelulla" -kysymykseen eikä erota "aktuaalista Suunnittelua" pelkästään "Suunnittelun näköisestä" eikä edes eliminoi luonnollisia syitä pois. Tilanne on Älykkään Suunnittelun kannalta siis sama, kuin mitä se oli ennen "ohjatun kontingenssin" määrittelemistä. Määritelmä on siis kauniisti sanoen merkityksetön, turha. Se ei ratkaise sitä ongelmaa, jonka ratkaisemiseen se on kehitetty. Dembskihän on rakentanut erottelun juuri sen takia että täytyi olla keino jolla *mindless* evoluutio erotettaisiin muusta roinasta. On ilmiselvää että tämä ei onnistu.
Evoluutioteorian kannalta tämänlaiset pyörittelyt ovat melko irrelevantteja; Evoluutioteoria tutkii prosessejaan. Gravitaatiotakin tutkitaan vaivatta ilman että mietitään onko sen takana tai rinnalla Jumala - toki esimerkiksi Newtonin aikaan uskottiin että Jumala korjaisi pieniä heilahduksia ja vakauttaisi planeettasysteemit, ja tästä on sittemmin luovuttu turhanpäiväisenä.
ID ei selviä tällä koska se toistuvasti korostaa miten äly on "jotain enemmän", jotain jota ei voi esittää "mekanistisen naturalistisesti" luonnonlailla tai sattumalla. Kun Dembski määrittelee Älyn "ohjatuksi kontingenssiksi", ja esittää puheet Älyn ja Suunnittelun luonteesta "yksilön filosofiaksi", niin olen valmis hyväksymään "Älykkään Suunnittelun" tieteelliseksi hypoteesiksi ; Dembskin oman määritelmän mukaan olemme osoittaneet evoluution ID -teoriaksi, eikä "älykkyyshypoteesia" tarvitse esittää "vaihtoehtona" tai edes "täydennyksenä" evoluutiolle.
Äly/luonnollisuus
"The fact that the selection process postulated by the ToE is a "natural" one ("Natural Selection") does not disqualify it from being an agent "with the power and facility to choose between options". This is exactly what it does, by means of a simple IF...THEN selection algorithm. IF a variant survives THEN it replicates. Variants with greater capacity to survive are selected (chosen), while those with lesser capacity are rejected."
(Elizabeth Liddle)
Dembski ei kuitenkaan hyväksyne ylläolevaan. Vaikka hän määrittelee älyn samanlaiseksi kuin evolutionäärinen kehitys, eli prosessiksi valintaa, jossa on vaihtoehtoja joista hylätään toiset ja hyväksytään toiset niin että tämä valinta on valintaa jonka voimme aktuaalisesti havaita kokeellisesti "a posteriori". Hän vetoaa siihen että luonnonvalinnalla ei ole tavoitetta. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, sillä vaikka kenenkään mielestä luonnonvalinta ei ole "teleologiaa" eli tavoitteellisuutta, on Dembski on itse kirjansa "No Free Lunch" sivulla 313 tehnyt selväksi, että tavoitteellisuus, eettisyys, esteettisyys, Suunnittelijan persoona ja toimintametodit eivät ole "tieteen kysymyksiä", eli kysymyksiä joihin tiede voisi vastata. Tällöin emme myöskään voi vedota "teleologian puutteeseen" tälläisissä tilanteissa.
Mutta koska tiedämme miten "Intelligent Design" on määritellyt olemassaolonsa tarkoituksen tuttuun tyyliin (huomaa: sama määritelmä kuin olen käyttänyt aiemmin, nyt vain toisesta lähteestä): "The theory of intelligent design holds that certain features of the universe and of living things are best explained by an intelligent cause, not an undirected process such as natural selection." (Discovery Institute, Center for Science and Culture, "Questions about Intelligent Design: What is the theory of intelligent design?")
Tajuamme, että Dembskin tavoitteena on ollut "ohjatussa kontingenssissaan" nimenomaan eliminoida kaikki luonnolliset prosessit, luonnonvalinta, mukaanlukien, lopputuloksena syntyneestä tunnistusmetodista voimme helposti huomata, että Dembski on surkeasti epäonnistunut yrityksessään : Vaikka luonnonvalintaa kuinka määritellään "ohjaamattomaksi" ja "älyttömäksi suunnitteluksi", menee se Dembskin tunnistusmetodissa virheellisesti "ohjatuksi kontingenssiksi" eli "älykkääksi suunnitteluksi".
Täysin auki jäävät siis seuraavat kysymykset:
1: Mistä ja miten voidaan tietää, milloin Älykkään Suunnittelun voi supistaa ilmiön aiheuttaneiden tekijöiden joukosta pois?
2: Mistä ja miten voidaan tietää, milloin Älykkään Suunnittelun voi lisätä ilmiön mahdollisesti aiheuttaneiden tekijöiden joukkoon?
→ Melkoinen ongelma niille jotka väittävät että ID on juuri se teoria, joka on ratkaissut nämä kysymykset ja tätä kautta osoittanut että luonto tai sen osa on Älykkäästi Suunniteltu.
Ainut mitä ID -läisille jää tästä kaikesta käteen on vetoaminen siihen miten kohde "voi olla Suunniteltu". Mutta tätä he ovat yrittäneet välttää määritellessään Designiä Dembskin eliminatiivisen filtterin kautta. Pelkkä intentio on haluttu erottaa Designistä. Suunnittelija voisi tehdä sattumalta näyttäviä asioita, mutta muukin voi, joten se on eliminoitava ensin. Ei siksi että satunnainen tai lainomainen ei automaattisesti olisi Suunniteltua tai pitäisi sisällään jotain teleologista intentiota. Vaan sen takia että sellainen olisi aika halpaa argumentaatiota, jossa olisi pohjalla pelkkä "musta tuntuu".
Lisätietoa:
Wesley R. Elsberry,"Dembski's Agency Triad"
Richard B. Hoppe, "Dissent Out of Bounds on Uncommon Dissent (Oops, make that "Descent")",2007
"The Sad state of Intelligent Design: Or why it shuns ‘peer review’",2007
Juha Leinivaara, "Älykkyys ja Dembski (osa I)", 2007
--, "Älykkyys ja Dembski (osa II)",2007
--, "Dembski ampuu takaisin",2007
John S. Wilkins, "What actually is 'design'?",2006
Propagandaista sanaleikkiä.
On itse asiassa täysin selvää että tämänlaisessa sanavalinnoissa on mukana myös se, miltä lausunnot kuulustavat kaduntallaajan korvaan. Kun kysytään "kannattaako älykästä Suunnittelua vai älytöntä Evoluutiota", syntyy hyvinkin helposti adjektiivisoituminen. Eli lukija tulkitsee että Suunnitteluun uskominen on älykästä ja evoluutioon uskominen älytöntä.
Kirjoittaja voi toki tässä kohden viitata siihen, että ei ole tarkoittanut tämänlaista ja viitata siihen että puhutaan ihan neutraalisti "Älykkäästä Suunnittelusta" ja "Älyttömästä Evoluutiosta" joka vain korostaa sitä että evoluution takana ei ole Suunnittelua. Valitettavasti kaikki lukijat eivät tajua, jaksa tai viitsi tämänlaista tulkintaa tehdä. Onkin itse asiassa ilmiselvää että suuri osa Intelligent Designin suosion syystä johtuukin juuri tämänlaisista iskulauseista. Niissä on helposti tämänlaisia implisiittisiä viestejä.
Hieman vastaava asia on tietysti se, että mitä tahansa evoluutioteorian kannattamista kutsutaan evolutionismiksi. Tällöin korostetaan sitä, että evoluution kannattaminen on ismi. Korostuu ideoligia evoluution tiedeluonteen sijasta. Aikaisemmin kreationistit käyttivät melko evoluutioTEORIA -heittoa, jossa korostettiin sanan arkikielen merkityksiä ; Eli että teoria = vain arvausta ja spekulointia sekä kuvitelmaa. Tämän henki hiipui, kun valtaosa ihmisistä osasikin huomauttaa että tieteessä teoria on itse asiassa se arvostetuin tiedon huippu. Nykyisin tämän pelkäksi ideologiaksi latistamiseen käyteään valtapeliä jossa kaikkea evoluutioteorian puolustamiseen liittymistä kutsutaan automaattisesti evolutionismiksi ja syytetään että kyseessä on automaattisesti uskonnollinen maailmankuva.
Tämä vihjaa että Intelligent Designissä on paljon ideologista vallankäyttöä ja sen seuraajat ovat ovelia kusipäitä. Mutta -kaikkia minua dissaavia varten ikäväksi- on todettava että ovela kusipäisyys ei vielä tarkoita sitä että oltaisiin väärässä jossain asiassa. (On kuitenkin mukava aloittaa näyttämällä mistä asenteista tässä on kyse ; Ei mistään tasapuolisesta diskurssista ja sen hakemisesta jota pintatasolla mainostetaan.) Siksi on hyvä jatkaa seuraavallekin tasolle.
Miksi "älytön" sanaa tulisi korostaa?
ID -sivustot määrittelevät Intelligent Designin seuraavalla tavalla : "The theory of intelligent design holds that certain features of the universe and of living things are best explained by an intelligent cause, not an undirected process such as natural selection." Tässä ei ole suinkaan käytetty lehdeltä vaadittavaa "*mindless* natural selection" -kohtaa. Itse asiassa on selvää että luonnonvalintaa kohden suhtaudutaan automaattisesti anti-ID:nä. Tämä liittyykin hyvin käytettyyn keskustelumuotoon. Siinä evoluutioteorian kannattaminen tarkoittaa samaa kuin evolutionismi, joka taas on samaa kuin ateismi. Ja että evoluution kannattaminen tarkoittaa samaa kuin ID:n vastustaminen.
Esimerkiksi Kenneth Millerin evolutionistisuutta korostetaan. Hän kuitenkin uskoo Jumalaan. Leinivaaran blogissakin kreationisti "Otto" osasi puolustautua mainitsemalla että "Kenneth Miller on käsittääkseni ID:isti kosmisen suunnittelun osalta, mutta ei biologisen suunnittelun osalta." Tämänlainen puolustautuminen tarkoittaa kuitenkin sitä että evoluution kannattaminen ei tarkoita samaa kuin ID -vastaisuus. Evoluutioteorian tieteellinen puolustaminen ei siis tarkoitakaan samaa kuin ateismi tai Intelligent Designin automaattinen tieteestä sulkeminen. Kuitenkin on tavallista väittää että evoluutioteorian kannattaminen, darwinismi, olisi sama kuin ateismi ja automaattinen ID:kielto. Tätä maailmankuvien apriorista poiskieltoahan koko ID ajaa. Että avoimuutta uskonasioihin, eikä ateismia kouluihin. Evoluutioteorian opettaminen kun tarkoittaa automaattisesti tämänlaista "Suunnitteluun luottavan vakaumuksen loukkaamista".
1: Oton puolustus on toki hieman kerettiläinen, koska Designin kohdalla ei kuulemma voida tietää "miten ja kuka". Tätä kautta jako kosmiseen ja biologiseen Suunnitteluun on merkityksetön. Se kun vaatisi olennaisesti metodiin puuttumiseen.
Asiaa voisi ratkoa sitä kautta että evolutionismia on vain sen "uusateistinen siipi". Mutta tämä veisi hengen siltä että ID:tä vastustettaisiin uskonnollisuuden vuoksi. Kenneth Miller kuitenkin on Doverin oikeudenkäynnissä asti ID:tä kritisoinut henkilö. Sillä ID onkin korostetusti evoluutiokriittinen. Itse asiassa tämä näkyy sitäkin kautta, että kun ID -opetus kouluissa peruuntui, Discovery Institute alkoi kehittämään erityistä "evoluutiokriittisyyden". Siinä kritisoitiin evoluutioteorian outouksia. Selvästi tässä kohden evoluutioteoriaan uskominen ja kritisoiminen on erityisen olennaista sen kannalta onko ID vai ei. Evoluutioteoriaa vastustetaan aina ja alati, eikä suinkaan anneta mitään tilaa teistisille evoluutikoille. Teistinen evoluutio on nappula, jokin jota vastustetaan kun se heikentää mielikuvaa uskonnollis-kristillisestä toimijasta kreationistikannattajien silmissä. Ja se kuuluu sisälle silloin kun sen nimissä saadaan hyötyä, kuten propagandansävyisiä iskulauseita painettuun sanaan.
Entä jos luonnonvalinta onkin jo prosessina älyä?
Oikeasti asia on vielä vaikeampi. Syynä on älykkyyden määrittelyn vaikeus. Asiaa voidaan - ja kenties jopa tulee - lähestyä sitä kautta mitä Dembski on maininnut "Intelligent Design Coming Clean" : "by intelligence I mean the power and facility to choose between options-this coincides with the Latin etymology of "intelligence", namely, "to choose between"" Tässä hänellä on tärkeänä käsitteenä ohjattu kontingenssi.
Kontingenssi tarkoittaa välttämättömyydestä erottuvaa satunnaista: Useasta kilpailevasta "mahdollisesta vaihtoehdosta" tapahtuvaa aktualisoitumista. Kontingenssi on hieman erikoinen, ja intuitiivisesti jopa outo ja epäilyttävältä haiskahtava - selitystapa. Mutta se ei ole oikeasti ongelmallinen tai kielletty asia. Hyvin monissa tieteissä, esim. kvanttifysiikassa, tilastotieteessä ja kuten huomasimme evoluution mutaatioprosessissa, kontingenssi on olennainen osa selitysprosessia.
Ongelma on siinä, että Dembski liittää kontingenssiin jotain, joka siihen ei "perustellusti" kuulu. Hän luo lisämääritelmän joita ei voida erottaa toisistaan empiirisesti, vaan erottava kuilu perustuu aina joko aprioriseen väitteeseen tai siihen että jotain ei tiedetä. (Eli joko itsensä määritellään voittajaksi petitio principii -tilanteeseen tai sitten tehdään Aukkojen Jumala -argumenttivirhe)
Dembski on pyrkinyt erottamaan "naturalistisen" ja "älykkään" toisistaan käyttämällä kontingenssia hyväkseen määrittelemällä "Intelligent Design" -kirjassaan Suunnittelijan "tekijäksi joka valitsee vaihtoehtojen välistä". Dembskin mukaan valinta voidaan havaita kontingenssina ; Hänen mukaansa luonnolliset prosessit voivat tuottaa kontingenssia mutta ei suunnattua kontingenssia ("directed contingency").
Suunnatun kontingenssin hän on määritellyt "The Design Inference: Eliminating Chance Through Small Probabilities" -kirjassaan sivulla 63-64 seuraavasti: "Actualization and exclusion together guarantee that we are dealing with contingency. Specification guarantees we are dealing with a directed contingency. The Actualization-Exclusion-Specification triad is therefore precisely what we need to identify choice and therewith intelligent agency." Wesley Elsberry on todistanut että Dembskin tämä määritelmä sisältää myös evoluution : "That is, the process of natural selection fits the triad listed. Actualization - heritable variation arises. Exclusion - some heritable variations lead to differential reproductive success, so that some heritable variation increases in representation and other heritable variation decreases in representation in the population. Specification - environmental conditions specify which variations are preferred, and thus yields directed contingency."
Tämä paljastaa olennaisen ongelman. Älyn määritelmät sisältävät evoluutioteorian. Joten itse asiassa evoluutio ilmiönä on designer. On selvää että Dembskillä on ollut tavoitteena eroittaa nämä prosessit toisistaan, ja että jako luonnollisiin ja eiluonnollisiin on tehty juuri sen takia että evoluutio voitaisiin rajata ulkopuolelle.
1: Kun samanlaisuus on suurta, kaatuu ainakin analogiaan perustuva näkemys. Sillä eliöiden ja suunniteltujen esineiden samanlaisuus voi johtua samanlaisesta syntyprosessista. Samanlaisuus on suurta, koska erottavaa määritelmää on vaikea edes keksiä.
2: Dembskin ratkaisu on varsin kummallinen, kun muistaa että perinteinen iskulause ID -piireissä on ollut että Design ei ole automaattisesti yliluonnollista. Eli vastakkain eivät ole luonnolliset syyt ja yliluonnolliset syyt. Sen sijaan älykkäät syyt saadaan eliminoimalla perinteiset luonnonmukaiset ilmiöt (lainmukaisuus ja sattuma) ilmiöt. Tämä on kuitenkin hieman pilkunviilausta, koska se ei ole suoranaisesti ristiriidassa Dembskin määritelmän kanssa. Se kuitenkin vihjaa että "ehkäpä se design on itse asiassa paljon yliluonnollisempaa kuin uskalletaan väittää." Kun vastaesimerkkeinä käytetään avaruusolentoja, joita Intelligent Design sallii, niin kenties UFOt ja kaikki äly onkin määritelty yliluonnolliseksi sielutoiminnaksi, jossa materiaalisen rakenneselityksen lisäksi on mukana yliluonnollinen "informaatiokuilu"..
Olennaista onkin tajuta että evoluutio on Dembskin olemassaolevan määritelmän mukaan älykäs toimija. Tämä on täydellisessä ristiriidassa sen Dembskin näkemyksen mukaan, jossa vastakkain olisivat "luonnolliset syyt" ja "älykkäät syyt", ja että ID nojaa siihen että nämä voidaan erottaa toisistaan, koska Dembskin määritelmän ja tunnistusmetodin puitteissa evoluutio on sekä "luonnollinen syy" että "älykäs syy". Tämä tuottaa suuria vaikeuksia. Suurin niistä on se, että Intelligent Designin järkevyys ja olemassaolo perustuu väitteeseen jossa äly voidaan erottaa perimästä. Ja evoluution eliminointi on tässä ollut ID -piirien tärkein ja suosituin työkalu. Tätä kautta koko erottelu, jota he väittävät voivansa tehdä katoaa.
Prosessina ongelma tapahtuu seuraavalla kaavalla ; Löydämme ohjattua kontingenssia perimästä, joudumme olemassaolevien määrittelyjen kautta tilanteeseen, jossa meillä on seuraavat vaihtoehdot.:
1: Takana evoluutio, ilman älyä.
2: Takana Älykäs Suunnittelija, ilman evoluutiota.
3: Takana evoluutio, ja luonnonvalinnan takana älykäs "luonnonvalitsija".
Ja ennen analyysiämme meillä oli käytännössä samat vaihtoehdot. Toisin sanoen "ohjattu kontingenssi" ei tuo mitään selvyyttä "evoluutiolla vai Suunnittelulla" -kysymykseen eikä erota "aktuaalista Suunnittelua" pelkästään "Suunnittelun näköisestä" eikä edes eliminoi luonnollisia syitä pois. Tilanne on Älykkään Suunnittelun kannalta siis sama, kuin mitä se oli ennen "ohjatun kontingenssin" määrittelemistä. Määritelmä on siis kauniisti sanoen merkityksetön, turha. Se ei ratkaise sitä ongelmaa, jonka ratkaisemiseen se on kehitetty. Dembskihän on rakentanut erottelun juuri sen takia että täytyi olla keino jolla *mindless* evoluutio erotettaisiin muusta roinasta. On ilmiselvää että tämä ei onnistu.
Evoluutioteorian kannalta tämänlaiset pyörittelyt ovat melko irrelevantteja; Evoluutioteoria tutkii prosessejaan. Gravitaatiotakin tutkitaan vaivatta ilman että mietitään onko sen takana tai rinnalla Jumala - toki esimerkiksi Newtonin aikaan uskottiin että Jumala korjaisi pieniä heilahduksia ja vakauttaisi planeettasysteemit, ja tästä on sittemmin luovuttu turhanpäiväisenä.
ID ei selviä tällä koska se toistuvasti korostaa miten äly on "jotain enemmän", jotain jota ei voi esittää "mekanistisen naturalistisesti" luonnonlailla tai sattumalla. Kun Dembski määrittelee Älyn "ohjatuksi kontingenssiksi", ja esittää puheet Älyn ja Suunnittelun luonteesta "yksilön filosofiaksi", niin olen valmis hyväksymään "Älykkään Suunnittelun" tieteelliseksi hypoteesiksi ; Dembskin oman määritelmän mukaan olemme osoittaneet evoluution ID -teoriaksi, eikä "älykkyyshypoteesia" tarvitse esittää "vaihtoehtona" tai edes "täydennyksenä" evoluutiolle.
Äly/luonnollisuus
"The fact that the selection process postulated by the ToE is a "natural" one ("Natural Selection") does not disqualify it from being an agent "with the power and facility to choose between options". This is exactly what it does, by means of a simple IF...THEN selection algorithm. IF a variant survives THEN it replicates. Variants with greater capacity to survive are selected (chosen), while those with lesser capacity are rejected."
(Elizabeth Liddle)
Dembski ei kuitenkaan hyväksyne ylläolevaan. Vaikka hän määrittelee älyn samanlaiseksi kuin evolutionäärinen kehitys, eli prosessiksi valintaa, jossa on vaihtoehtoja joista hylätään toiset ja hyväksytään toiset niin että tämä valinta on valintaa jonka voimme aktuaalisesti havaita kokeellisesti "a posteriori". Hän vetoaa siihen että luonnonvalinnalla ei ole tavoitetta. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, sillä vaikka kenenkään mielestä luonnonvalinta ei ole "teleologiaa" eli tavoitteellisuutta, on Dembski on itse kirjansa "No Free Lunch" sivulla 313 tehnyt selväksi, että tavoitteellisuus, eettisyys, esteettisyys, Suunnittelijan persoona ja toimintametodit eivät ole "tieteen kysymyksiä", eli kysymyksiä joihin tiede voisi vastata. Tällöin emme myöskään voi vedota "teleologian puutteeseen" tälläisissä tilanteissa.
Mutta koska tiedämme miten "Intelligent Design" on määritellyt olemassaolonsa tarkoituksen tuttuun tyyliin (huomaa: sama määritelmä kuin olen käyttänyt aiemmin, nyt vain toisesta lähteestä): "The theory of intelligent design holds that certain features of the universe and of living things are best explained by an intelligent cause, not an undirected process such as natural selection." (Discovery Institute, Center for Science and Culture, "Questions about Intelligent Design: What is the theory of intelligent design?")
Tajuamme, että Dembskin tavoitteena on ollut "ohjatussa kontingenssissaan" nimenomaan eliminoida kaikki luonnolliset prosessit, luonnonvalinta, mukaanlukien, lopputuloksena syntyneestä tunnistusmetodista voimme helposti huomata, että Dembski on surkeasti epäonnistunut yrityksessään : Vaikka luonnonvalintaa kuinka määritellään "ohjaamattomaksi" ja "älyttömäksi suunnitteluksi", menee se Dembskin tunnistusmetodissa virheellisesti "ohjatuksi kontingenssiksi" eli "älykkääksi suunnitteluksi".
Täysin auki jäävät siis seuraavat kysymykset:
1: Mistä ja miten voidaan tietää, milloin Älykkään Suunnittelun voi supistaa ilmiön aiheuttaneiden tekijöiden joukosta pois?
2: Mistä ja miten voidaan tietää, milloin Älykkään Suunnittelun voi lisätä ilmiön mahdollisesti aiheuttaneiden tekijöiden joukkoon?
→ Melkoinen ongelma niille jotka väittävät että ID on juuri se teoria, joka on ratkaissut nämä kysymykset ja tätä kautta osoittanut että luonto tai sen osa on Älykkäästi Suunniteltu.
Ainut mitä ID -läisille jää tästä kaikesta käteen on vetoaminen siihen miten kohde "voi olla Suunniteltu". Mutta tätä he ovat yrittäneet välttää määritellessään Designiä Dembskin eliminatiivisen filtterin kautta. Pelkkä intentio on haluttu erottaa Designistä. Suunnittelija voisi tehdä sattumalta näyttäviä asioita, mutta muukin voi, joten se on eliminoitava ensin. Ei siksi että satunnainen tai lainomainen ei automaattisesti olisi Suunniteltua tai pitäisi sisällään jotain teleologista intentiota. Vaan sen takia että sellainen olisi aika halpaa argumentaatiota, jossa olisi pohjalla pelkkä "musta tuntuu".
Lisätietoa:
Wesley R. Elsberry,"Dembski's Agency Triad"
Richard B. Hoppe, "Dissent Out of Bounds on Uncommon Dissent (Oops, make that "Descent")",2007
"The Sad state of Intelligent Design: Or why it shuns ‘peer review’",2007
Juha Leinivaara, "Älykkyys ja Dembski (osa I)", 2007
--, "Älykkyys ja Dembski (osa II)",2007
--, "Dembski ampuu takaisin",2007
John S. Wilkins, "What actually is 'design'?",2006
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Mutkikas tietoisuus ja sen tietoinen lähestyminen.
Olen aikaisemminkin kirjoitellut asiaan liittyviä.
Tietoisuuden tutkiminen ja sen luonteiden selvittäminen on yksi mutkikkaimmista asioista. Se on monimutkainen, koska ei oikein tiedetä, mitä tarkalleen ottaen siihen liittyy ja mitä se on rakenteeltaan. Käsitys on kaikista jyrkimmillään silloin, kun puhutaan eläinten tietoisuudesta. Tietoisuuden tutkiminen on kuitenkin melko tärkeää, koska 1) voimme tavoitella tietoa, ja uskomme että voimme asiasta tietää ja selvittää sitä - itse asiassa jos tätä ehto ei toteudu, koko puhe tietoisuudesta olisi aika mieletöntä touhua eikä se enää mitenkään eroaisi uskonnollisista aiheista - 2) Voimme sitä kautta kasvattaa itseymmärrystämme.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, onko tietoisuus ylipäätään reaalinen asia. Klassisesti asiaa on lähestytty joko monismin tai dualismin kautta. Dualistit ajattelevat että on aineellinen keho ja hengellinen sielu, kun monistit uskovat että tietoisuutemme on jonkinlainen "algoritmi tai sen tuloste", joka on seurausta esimerkiksi puhtaasti fyysisen aivokoneiston toiminnasta. Tai sitten se on kokonaan puhdasta henkisyyttä.
1: Melko usein tietoisuus esitetään reaaliseksi itsen kautta: Minulla on tietoisuus, joten muilla on samanlainen. Tämä perustelu liittyy Thomas Nagelin klassikkoon "What is it like to be a bat?" Siinä Nagel perusteli että lepakolla on aistimaailmaa jota ihmisillä ei ole. Sen elämä on muutenkin vieras. Siksi ei ole mitään järkeä uskoa, että lepakkona oleminen olisi kokemuksellisesti sellainen asia, josta voisimme tietää ja kuvitella. Hän sanoi että tästä voidaan vetää päätelmää, että on asioita joiden olemassaolo joudutaan myöntämään, mutta ei käsittämään tai määrittämään. Hän kuitenkin jatkoi tästä askeleen eteenpäin. Hän mietti sitä, mikä on kokemisen objektiivinen elementti, jos sellaista on? Hän viittasi siihen, että aivotutkimuksessa kuitenkin löydetään yhteyksiä tunnemaailman ja aivokuvan välille. Miten tälläinen yhteys voidaan perustella? Nagelista fysikalismin eli fyysisen tietoisuuden tutkinnan viitekehyksessä on tietyssä suhteissa järkeä: Mentaalitilat ovat ruumiintiloja, ja mentaalitapahtumat fysikaalis - kemiallisia tapahtumia. Kuitenkin tarkempi itsen kokemisen käsittely vaatii tiedon siitä miten fysikaalisilla objekteilla on yksilöllisyyden "1. person" luonne, asiaa voidaan lähestyä. Tämänkaltaista tutkimusta on itse asiassa tehty esimerkiksi eläinten tietoisuuden tutkimuksessa. Esimerkiksi Linnankoski teki suomessa kokeita vuonna 1994. Siinä hän esitti että ihmisillä voi olla käsityksiä toisten eläinten mielentiloista. Ihmiset osasivat ilman harjoitusta erottaa onko karhumakaki esittämässä äänellä aggressiota, pelkoa, seksuaalista kiihottumista, käskevyyttä, alistumista, tyytyväisyyttä... Hänestä se viittasi kokemuksellisuuden geneettiseen perustaan. Toisin sanoen ulkoisen toiminnan perusteella saadaan selvitettyä yhteys ääneen. Ja tämä yhteys voidaan tunnistaa sympatian kautta ilman pohjatietoa. Ja yhteys näiden huutojen tilojen ja aivokuvien välille voidaan tehdä. Tältä näkökulmalta eläimillä on tietoisuus, kuten ihmisilläkin. (Toki monista tämä ei ole objektiivinen, vaan pragmaattinen selvitystapa.)
2: Toisinaan kuulee ns. filosofinen zombie (p-zombie) -perustelun. Se on ajatuskoe ihmisestä, joka on muuten normaali, mutta sillä ei ole tietoisuutta eikä subjektiivisia kokemuksia, sen sijaan filosofinen se toimii ulkoisesti identtisesti: Jos sitä satuttaa, se käyttäytyy aivan kuin tuntisi kipua. Olisi pelkkä "oikea liike ilman kokemusta". Tällä on olennainen suhde behaviorismiin: sen kannalta se on määritelmän kannalta mahdoton, koska heille tietoisuus määrittyy käyttäytymisen kautta. Behavioristit ja muutamat vastaavanlaista ajatuskulkua kannattavat kuitenkin sanovat tästä, että "jos se näyttää tietoiselta, eikä sitä voi erottaa muista tietoisista, se on tietoinen". Sillä tietoisuus on heille toimintaa joka ilmenee. Kuitenkin jos tälläinen olento voi olla olemassa, siitä määräytyy se, että tarvitaan tätä näkökantaa jotenkin täydentävää selitystä.
3: Yhden näkokulman mukaan tietoisuus ja ajattelu ovat sama asia. Tällöin se, että joku kykenee tuottamaan propositionaalisia (kielellisiä) viestejä tarkoittaa sitä että sillä on ajatteluprosessia. (Tällöin merkitykselliseksi muuttuvat muun muassa Koko -gorillan viittomakieli ja se onko kyseessä vain opetettu temppu, vai oikea kielellinen keskustelu.) Tässäkin on tietysti paljon yksityiskohdista vääntämistä. Esimerkiksi Tim Ingold jaottelee tietoisuuden ja ajattelun erikseen. Hänestä ne ovat eri asioita. Hän korostaa että eläin ja ihminen ovat tietoisia, mutta erot ovat suuria, koska ihmisillä on diskursiivinen tietoisuus ja eläimillä praktinen tietoisuus. Erona on intentioiden luonne. Ihmisten intentiot ovat pitkätähtäimellisiä, kun taas eläinten tahtotilat syntyvät lyhyemmällä aikavälillä, toiminnan ohessa. Hänestä tämä tarkoittaa sitä että eläimillä ei ole ajatuksia, vaan pelkkä tietoisuus kun ihmisellä on molemmat. Ingoldin esimerkki on ohjastus. Siinä missä ihminen sanoisi että "Tuolla on mainiota mettä", mehiläinen tanssii tanssin, joka ohjaa suoraan mehiläisen toimintaa. Jos vaikka "mennään kaksi johonkin", se näkyy tanssissa tiettynä "kahden toistoelementtinä". Tätä kautta mehiläinen ei ymmärrä viestiä eikö ymmärrä tavoitteen luonnetta eikä toiminta täytä diskursiivisen tietoisuuden tasoa : niillä kyseessä ei siis ole viesti vaan mekaaninen toiminta -informaatio, joka on ikään kuin "robotti joka laskee valonvälähdyksiä ja astuu yhtä monta askelta".
4: Tietoisuuteen yhdistetään vahvasti tajunta. Niitä käytetään kuin ne olisivat synonyymejä. Kuitenkin erittelyä voidaan tehdä: Eino Kaila on määritellyt että tajunta on elämysten kokonaisuus, vaisto on sisäinen kyky reagoida ärsykkeisiin mekaanisesti ja aina samalla tavalla, oppiminen on kyky tehdä valintoja ja kehittyä kokemuksesta, äly on kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti uudenlaisissa ympäristöissä ja tietoisuus on tiedostettujen elämysten kokonaisuus, jolloin tiedostamattomat asiat kuuluvat tajuntaan mutta eivät tietoisuuteen. Tällöin voidaan ajatella Mario Bungen tapaan että tietoisuus tarkoittaa sitä, että eläin tai ihminen tai muu tietoinen taso aktiivisesti ajattelee tätä tietoisuutta. Tällöin voidaan puhua myös itsetietoisuudesta. Bunge on sitä mieltä että tätäkin laajempi kokonaisuus voidaan rajata ; Se että on tietoinen ajattelustaan aikaisemmin, eikä vain tämän hetken tiloistaan.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että tietoisuuden tutkimusta voidaan kuitenkin lähestyä. Se ei ole mitään sellaista joka saataisiin siististi vaakaan. Monesti kyse on määrittelykysymyksestä. Mutta niiden kautta voidaan saavuttaa tietoa siitä "mitä on se mitä kutsumme tietoisuudeksi missäkin". Tein karkean taulukon muutamasta päätutkimuslinjasta, siitä mitä ne tutkivat, ja mitä menetelmiä niihin liittyy. Taulukko on toki karkea.
Tietoisuuden tutkiminen ja sen luonteiden selvittäminen on yksi mutkikkaimmista asioista. Se on monimutkainen, koska ei oikein tiedetä, mitä tarkalleen ottaen siihen liittyy ja mitä se on rakenteeltaan. Käsitys on kaikista jyrkimmillään silloin, kun puhutaan eläinten tietoisuudesta. Tietoisuuden tutkiminen on kuitenkin melko tärkeää, koska 1) voimme tavoitella tietoa, ja uskomme että voimme asiasta tietää ja selvittää sitä - itse asiassa jos tätä ehto ei toteudu, koko puhe tietoisuudesta olisi aika mieletöntä touhua eikä se enää mitenkään eroaisi uskonnollisista aiheista - 2) Voimme sitä kautta kasvattaa itseymmärrystämme.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, onko tietoisuus ylipäätään reaalinen asia. Klassisesti asiaa on lähestytty joko monismin tai dualismin kautta. Dualistit ajattelevat että on aineellinen keho ja hengellinen sielu, kun monistit uskovat että tietoisuutemme on jonkinlainen "algoritmi tai sen tuloste", joka on seurausta esimerkiksi puhtaasti fyysisen aivokoneiston toiminnasta. Tai sitten se on kokonaan puhdasta henkisyyttä.
1: Melko usein tietoisuus esitetään reaaliseksi itsen kautta: Minulla on tietoisuus, joten muilla on samanlainen. Tämä perustelu liittyy Thomas Nagelin klassikkoon "What is it like to be a bat?" Siinä Nagel perusteli että lepakolla on aistimaailmaa jota ihmisillä ei ole. Sen elämä on muutenkin vieras. Siksi ei ole mitään järkeä uskoa, että lepakkona oleminen olisi kokemuksellisesti sellainen asia, josta voisimme tietää ja kuvitella. Hän sanoi että tästä voidaan vetää päätelmää, että on asioita joiden olemassaolo joudutaan myöntämään, mutta ei käsittämään tai määrittämään. Hän kuitenkin jatkoi tästä askeleen eteenpäin. Hän mietti sitä, mikä on kokemisen objektiivinen elementti, jos sellaista on? Hän viittasi siihen, että aivotutkimuksessa kuitenkin löydetään yhteyksiä tunnemaailman ja aivokuvan välille. Miten tälläinen yhteys voidaan perustella? Nagelista fysikalismin eli fyysisen tietoisuuden tutkinnan viitekehyksessä on tietyssä suhteissa järkeä: Mentaalitilat ovat ruumiintiloja, ja mentaalitapahtumat fysikaalis - kemiallisia tapahtumia. Kuitenkin tarkempi itsen kokemisen käsittely vaatii tiedon siitä miten fysikaalisilla objekteilla on yksilöllisyyden "1. person" luonne, asiaa voidaan lähestyä. Tämänkaltaista tutkimusta on itse asiassa tehty esimerkiksi eläinten tietoisuuden tutkimuksessa. Esimerkiksi Linnankoski teki suomessa kokeita vuonna 1994. Siinä hän esitti että ihmisillä voi olla käsityksiä toisten eläinten mielentiloista. Ihmiset osasivat ilman harjoitusta erottaa onko karhumakaki esittämässä äänellä aggressiota, pelkoa, seksuaalista kiihottumista, käskevyyttä, alistumista, tyytyväisyyttä... Hänestä se viittasi kokemuksellisuuden geneettiseen perustaan. Toisin sanoen ulkoisen toiminnan perusteella saadaan selvitettyä yhteys ääneen. Ja tämä yhteys voidaan tunnistaa sympatian kautta ilman pohjatietoa. Ja yhteys näiden huutojen tilojen ja aivokuvien välille voidaan tehdä. Tältä näkökulmalta eläimillä on tietoisuus, kuten ihmisilläkin. (Toki monista tämä ei ole objektiivinen, vaan pragmaattinen selvitystapa.)
2: Toisinaan kuulee ns. filosofinen zombie (p-zombie) -perustelun. Se on ajatuskoe ihmisestä, joka on muuten normaali, mutta sillä ei ole tietoisuutta eikä subjektiivisia kokemuksia, sen sijaan filosofinen se toimii ulkoisesti identtisesti: Jos sitä satuttaa, se käyttäytyy aivan kuin tuntisi kipua. Olisi pelkkä "oikea liike ilman kokemusta". Tällä on olennainen suhde behaviorismiin: sen kannalta se on määritelmän kannalta mahdoton, koska heille tietoisuus määrittyy käyttäytymisen kautta. Behavioristit ja muutamat vastaavanlaista ajatuskulkua kannattavat kuitenkin sanovat tästä, että "jos se näyttää tietoiselta, eikä sitä voi erottaa muista tietoisista, se on tietoinen". Sillä tietoisuus on heille toimintaa joka ilmenee. Kuitenkin jos tälläinen olento voi olla olemassa, siitä määräytyy se, että tarvitaan tätä näkökantaa jotenkin täydentävää selitystä.
3: Yhden näkokulman mukaan tietoisuus ja ajattelu ovat sama asia. Tällöin se, että joku kykenee tuottamaan propositionaalisia (kielellisiä) viestejä tarkoittaa sitä että sillä on ajatteluprosessia. (Tällöin merkitykselliseksi muuttuvat muun muassa Koko -gorillan viittomakieli ja se onko kyseessä vain opetettu temppu, vai oikea kielellinen keskustelu.) Tässäkin on tietysti paljon yksityiskohdista vääntämistä. Esimerkiksi Tim Ingold jaottelee tietoisuuden ja ajattelun erikseen. Hänestä ne ovat eri asioita. Hän korostaa että eläin ja ihminen ovat tietoisia, mutta erot ovat suuria, koska ihmisillä on diskursiivinen tietoisuus ja eläimillä praktinen tietoisuus. Erona on intentioiden luonne. Ihmisten intentiot ovat pitkätähtäimellisiä, kun taas eläinten tahtotilat syntyvät lyhyemmällä aikavälillä, toiminnan ohessa. Hänestä tämä tarkoittaa sitä että eläimillä ei ole ajatuksia, vaan pelkkä tietoisuus kun ihmisellä on molemmat. Ingoldin esimerkki on ohjastus. Siinä missä ihminen sanoisi että "Tuolla on mainiota mettä", mehiläinen tanssii tanssin, joka ohjaa suoraan mehiläisen toimintaa. Jos vaikka "mennään kaksi johonkin", se näkyy tanssissa tiettynä "kahden toistoelementtinä". Tätä kautta mehiläinen ei ymmärrä viestiä eikö ymmärrä tavoitteen luonnetta eikä toiminta täytä diskursiivisen tietoisuuden tasoa : niillä kyseessä ei siis ole viesti vaan mekaaninen toiminta -informaatio, joka on ikään kuin "robotti joka laskee valonvälähdyksiä ja astuu yhtä monta askelta".
4: Tietoisuuteen yhdistetään vahvasti tajunta. Niitä käytetään kuin ne olisivat synonyymejä. Kuitenkin erittelyä voidaan tehdä: Eino Kaila on määritellyt että tajunta on elämysten kokonaisuus, vaisto on sisäinen kyky reagoida ärsykkeisiin mekaanisesti ja aina samalla tavalla, oppiminen on kyky tehdä valintoja ja kehittyä kokemuksesta, äly on kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti uudenlaisissa ympäristöissä ja tietoisuus on tiedostettujen elämysten kokonaisuus, jolloin tiedostamattomat asiat kuuluvat tajuntaan mutta eivät tietoisuuteen. Tällöin voidaan ajatella Mario Bungen tapaan että tietoisuus tarkoittaa sitä, että eläin tai ihminen tai muu tietoinen taso aktiivisesti ajattelee tätä tietoisuutta. Tällöin voidaan puhua myös itsetietoisuudesta. Bunge on sitä mieltä että tätäkin laajempi kokonaisuus voidaan rajata ; Se että on tietoinen ajattelustaan aikaisemmin, eikä vain tämän hetken tiloistaan.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että tietoisuuden tutkimusta voidaan kuitenkin lähestyä. Se ei ole mitään sellaista joka saataisiin siististi vaakaan. Monesti kyse on määrittelykysymyksestä. Mutta niiden kautta voidaan saavuttaa tietoa siitä "mitä on se mitä kutsumme tietoisuudeksi missäkin". Tein karkean taulukon muutamasta päätutkimuslinjasta, siitä mitä ne tutkivat, ja mitä menetelmiä niihin liittyy. Taulukko on toki karkea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)