Kokonaisvaltaisesti perseestä.

Sisareni blogissa tehtiin kurkistus itseen enneagrammien kautta. Otinpa itsekin osaa tekemällä enneagrammitestin ; Tuloksena on selkeitä tyyppejä, joiden tunnistettavuus on ihmisten kesken varsin helppoa. Tätä voisi kutsua arkkityyppiseksi.

Luokat ovat selkeitä. Itse asiassa itseltäni tuntui siltä että ihmisen luokittelu vaatii oletuksen "suhteellisen pysyvästä ja konsistentista minuudesta". Kuitenkin oikeasti ihmiset näyttävät heiluvan joidenkin "perusmallien" välillä ; Huonona päivänä luonne voi olla hyvin eri luokassa kuin hyvänä. Samoin toiset voivat olla ahkeria töissä ja laiskoja kotona ja saada erilaisia luokitelmia silloin kun puheenaiheena on luonnontiede ja toisenlaisia kun aiheena on vaikkapa teologia..

Lisäksi tehtävää tehtyä on hyvä huomata että tehtävä kehottaa laittamaan vastauksen nopeasti, analysointi pilaa tulokset. Näin koetta tehdessä pitää ikään kuin "unohtaa ylianalysointi" ja suostua läimimään vastaus johonkin ; Intuition painottumisen sijasta tässä itse asiassa korostuukin se, että jo vastatessa niellään piilo -oletus jostain itselle ominaisesta "kontekstittomasta perustyypistä".

Uskallankin sanoa että lopputuloksena on jotain jossa on sekä itsestääselvyyksiä että ylenmääräisiä stereotypioita. Ensimmäisistä ei opi mitään ja toiset osuvat "vain tuurilla", jolloin tulos pitää ottaa ikään kuin enemmän ehdotuksena kuin tuloksena.

Tämä johti minut miettimään lähihistoriaa ; Ei nimittäin ole kovin kauaa aikaa siitä, kun ihmisrotuja esitettiin luonteenpiirteiden kombinaationa. Tässä esimerkiksi "neekereiden" katsottiin olevan perusluonteeltaan laiskoja, mutta rytmitajuisia ja musikaalisia. Jokainen on sitä mieltä että syntyperään kohdistuva, kysymys on syrjivä ja sterotyyppisen luokitteleva.

Kuitenkin enneagrammien tekijät tai horoskooppien laatijat voivat esittää aivan samanlaisia luokitelmia "tyypillisestä leijonasta" jonka "nouseva merkki" jne. on ties mitä. Syntymäaikaan perustuva luokittelu ei ole "syrjivää" tai "luokittelevaa" vaan "kokonaisvaltaista".

Horoskooppien kohdalla tämä on melko selvää. Kun melko tuoreesti juttelin horoskoopeista kiinnostuneen ja innostuneen ihmisen kanssa, hän oli selvästi sellainen jonka mielestä tähtitiede ei ole yhtä kiinnostavaa kuin horoskoopit, koska planeettojen asemien sijasta sitä mietitään miten planeetat ovat suhteessa juuri itseen. Tämä on egosentrinen maailmankuva joka vaan jotenkin "tuntuu aina yhtä taikauskoiselta".

Olinkin varsin huvittunut, kun utelin että mikähän minun horoskoopissani on vialla, kun minulla ilmenee typerehtimistä ja yleistä härömielisyyttä. Vastaukseksi tuli planeetan vaikutus, se kuulemma aiheuttaa "sumuisuutta" ja yksi hämäryyden ilmeneminen on erehtyminen ja härveltäminen. Kun tarkemmassa analyysissä havaittiin että tämä planeetta ei osunut, on härveltämisen syynä tietysti se, että en ollut noudattanut omaa horoskooppityyppiäni. Horoskooppeja miettivän intuitio tuotti selityksen, jonka miettiminen auttaisi ratkaisemaan ongelmani ; Ratkaisu ja ohje minun olisi kehitettävä itse, saamani neuvon inspiroimana.

Huvittumisen jälkeen mieleeni tosin tuli, että jos ottaisin neuvosta vaarin ja alkaisin miettimään tätä ongelmaani vakavasti todennäköisestä vähentäisi härömielisyyttäni. Näin horoskooppi voi toimia ihan oikeastikin apuvälineenä. Ei siksi että syntymäaika olisi jokin asiantila. Vaan siksi että itsereflektio on keino itseymmärryksen lisäämiseen ja ongelmien miettiminen kasvattaa aina todennäköisyyttä ratkaista se. ~ Horoskooppimerkistä saamieni tietojen muuttamat vaihtoehdot olivat hyvin erilaisia. Mutta niissä molemmissa kuitenkin on ratkaisemisen siementä ; Härveltämisen hyväksyminen omaksi luonteeksi helpottaa ongelman tekemällä siitä olotilan jota ei voi muuttaa vaan jonka kanssa on selvittävä. Samoin kuin se että alkaa miettimään miten tilanteen voi korjata. Molempia teitä pääsee eteenpäin.

Luokitteleminen perustyyppeihin ei tietysti jää horoskooppeihin ; Aivan vastaava kokonaisvaltaisuus on tietysti muuallakin. Tämän kohtasin kun luin töissä "Homeopatiaa koirille kotikonstein" kirjaa. Siinä korostettiin miten koululääketiede on luokittelevaa ja siksi puutteellista. Ratkaisuksi kirja ottaa systeemin jota kutsutaan "kokonaisuustyypiksi", jossa on esimerkiksi sepia ja pulsatilla -luokan koiria. Nämä ovat hyvin stereotyyppisiä perushahmoja jotka muistuttavat kovasti horoskooppimerkkien "perusluonnehdintoja".

Kirja korosti, miten jos kertoo että koiralla on niveltulehdus on kyseessä jotain joka on liian yleistävää. Ja jos kertoo että koira nilkuttaa, se on vain oire eikä perimmäinen syy, eikä se siksi riitä ratkaisemaan ongelmaan. Siksi hopeopatian pruuvaamisen kautta saatu lääkeaineen valinta ei siis riitä. Siinähän huomioidaan vain tietty oire, kuten nilkuttaminen tai päänsärku. Lopullinen ratkaisu vaatii lisäksi sen miettimistä, miten koiran kokonaisuustyyppi on.

Siinä missä oire ja sen hoitaminen on jotain, josta on homeopaatilla lista, tämä kokonaisuustyypin huomioiminen on jotain melkoisen ympäripyöreää. Tätä kautta hoitajan intuitio ratkaisee, jolloin arvailun peittäminen ennakkolooloillakin värittäen onnistuu ikään kuin "luvallisesti".

Laimeaa energiatasoa.

Pääsin töissäni juttelemaan eräälle homeopaatiksi kouluttautuvalle. Kyselin sitä, miten homeopaatit selvittävät että jokin aine todella toimii. Vastauksena oli se, että homeopatiassa ei tutkita, vaan toimitaan. Tietenkin on tärkeää tutkia että asia parantaa ennen kuin lähdetään parantamaan. Muutenhan toimitaan arvailun, ei tiedon, pohjalta.

Tämän vuoksi voi olla hyvä tietää mitä Homeopatia (όμοιος, hómoios; samankaltainen + πάθος, páthos ; kärsimys) on. Se on Samuel Hahnemannin kehittämä menetelmä. Siinä parantaminen perustuu kahteen mekanismiin:
1: Lääkeaineen valintaan; Tässä valitaan aine, joka terveelle aiheuttaa oiretta X paljon nautittuna. Homeopaattisena lääkkeenä sen pitäisi sairaalle annettuna parantaa juuri oiretta X. Tämä periaate tunnetaan nimellä "similia similibus curantur". Tämä on uudistunut samanlaisuusperiaatetta käyttävä konsti, joka on luonnonlääkkeitä käyttäviä noitatohtoreita tutkiville etnobotanisteille tuttua; Kun etsitään kansantiedosta parantavia tietoja, täytyy katsoa parantaako se tautia vai onko se puhtaasti taikauskoista "koska kukassa on nyppyjä, se parantaa näppylöitä" -tyylisiä ratkaisuja, vai molempia. Ilman analyysiä toimivia kansanparannuskeinoja ei eroteta toimimattomista.
___1.1: Tästä aineesta tehdään joka tapauksessa kantaliuos (mother tincture), jos aine liukenee alkoholiin tai veteen, se lioutetaan siihen, ja jos taas ei, se hierretään maitosokerin kanssa.
___1.2: Homeopaattisten lääkkeiden testaamista kutsutaan nimellä pruuvaus (saks. prüfung), siinä ei tehdä kaksoissokkokoetta vaan se suoritetaan terveillä ihmisillä. Itse homeopaattien laimennusteoriaa ei siis testata, vaan ainostaan katsotaan mitä oireita aine tekee terveillä ihmisillä, ja tätä sitten lähdetään jatkokäsittelemään.
2: Potensointiin, jossa ainetta laimennetaan vedellä tai alkoholilla ja ravistellaan tietyillä tavoilla. Potensointiin on eri asteikkoja. 1D tarkoittaa, että vaikuttavaa ainetta on laimennettu vedellä siten että ainetta on 1 osa ja vettä 9 osaa. 2D taas, että 1D:tä on taas laimennettu 1/9... Tavallisimpia ovat 6D, 12D, 30D, 200D, 6C, 12C, 30C, 200C ja 1000C=1M. Lisäksi käytetään erilaisia laimentimia, kuten astiaan laitetaan nestettä ja se kaadetaan pois, ja astian seinälle jääneet tipat ovat pohjana seuraavalle laimennuskerralle. Laimennukset ovat kaiken kaikkiaan niin roimia, että tilastollisesti pullollisessa homeopaattista valmistetta on pelkkää liuotetta ; tarvitaan monta pulloa että saataisiin 1 molekyyli alkuperäistä lääkeainetta. Tässä kohden tärkeä kysymys koskeekin mielestäni sitä, että miten eri kontaminaatiot vältetään: Jossain loppuvaiheen potensoinnissa mukaan ripahtanut hikipisara sisältää enemmän aineita, kuin vaikuttavan aineen liuotteet: Ja miksi näistä ei voisi tulla vaikutuksia potenssoinnin kautta? Käsittääkseni homeopaattisia valmisteita ei tehdä missään tietokoneen kovalevyjä valmistavien yksiköiden tasoisissa high -tech puhdistetuissa paikoissa.

Sain kuitenkin kuulla että homeopatia toimii. Se onkin tärkeä asia, kun puhutaan hoitamisesta. En tosin saanut tutkimustuloksia, vaan viittauksia siihen, että saksassa on homeopaattisia sairaaloita ja korkeakoulut opettavat sitä joissain paikoissa. Sain lisäksi kuulla, että homeopatian toimivuudesta ei keskustella, vaan ongelma on taustamenetelmät: Kuulemma homeopaattisia lääkkeitä ei voida tutkia, koska ne toimivat "energiatasolla", jota ei vielä voida tutkia tieteellisesti. Mutta kenties tulevaisuudessa tilanne muuttuu. Ongelmana tässä on se, että
1: Ilman tutkimusta ei ole tietoa. Jos jotain asiaa ei voida tutkia, siihen uskominen on perusteetonta. Asian varmistaminen muuttaa mielipiteen ja uskonnollisen väitteen tieteellisistä väitteistä.
2: energiatason olemassaolo sinällään on uskonnollinen väite: Tarkemmin sanoen, se viittaa tiettyyn uususkontoon, New Ageen. Siksi ei ole mitään syytä uskoa tähän energiatasoilla selittämiseen, koska tästä ei voida saada tietoa ja sitä ei voida tutkia. Ilmiö, jonka olemassaolo ja luonne ja toimintavaikutustavat ovat henkilön uskonnon varassa ovat juuri olennaisimmillaan uskomuksia.

Tosin homeopaattisia lääkkeitä voitaisiin ihan hyvin tutkia ilman energiatasoon viittaamisia. Syynä on se että se väittää että se parantaa sairauksia. Sairaudet taas ovat konkreettisia. Lääketieteen kaksoissokkokoehan tutkii vain parantaako lääke paremmin sairaita kuin lumelääke vai ei, jos se tekee sen ja testi näyttää sen, se on "kliinisesti testattu". Testistä selviämiseen ei sen kummempaa toimintamekanismia vaadita. Jos homeopaattinen valmiste parantaa sairaita paremmin kuin placebo, se on toimivaa lääkettä vaikka toimintamekanismi olisi tuntematon. Näyttääkin siltä että pruuvaus on liitetty jotta voitaisiin sanoa että homeopaatit eivät toimi satunnaisesti. Se on hieman sama, kuin väittäisi että keltaisella värillä olisi vaikutus maksasairauksista paranemiseen koska maksasairaudet aiheuttavat keltaista väriä ja sitten menisi tarkalla aallonpituusmittaarilla testaamaan että minkälaisia aallonpituuksia potilaan ihosta lähtee ja sitten mittaisi kasveja sen mukaan miten samanlaisia aallonpituuksia ne päästävät. Tämä ei tekisi näkemyksestäni "tutkimusta", lähinnä "puuhailua".
1: Toki toimintamekanismi on tärkeää, jotta testeihin valitaan järkevästi aineita: Kaikkia aineita ja niiden yhdistelmiä ei voida testata, se olisi liian kallista. Ei vain voida ottaa satunnaisia aineita ja katsoa miten ne vaikuttavat kaikkiin tauteihin ; Tauteja ja aineita on yksinkertaisesti liikaa; Tosin toimintamekanismin selitys on taikauskoa, se on taikauskoa vaikka lääke toimisikin, koska lääke voi toimia myös siksi että "siinä on oikea kemia"; Nyppyinen kasvi voikin parantaa näppylöitä. Mutta ei siksi että noitatohtori on keksinyt hyvän samankaltaisuuden mekanismin, vaan koska siinä kasvissa on lääkeaineita. Tosin jos kaikki kasvit parantaisivat juuri samanlaisuuden kautta, tilanne muuttuisi; Tällöin tutkimus osoittaisi että periaate on lääketieteellisesti hyvä. Nyt näin ei ole, vaan esimerkiksi samannäköisyys on satunnaista, ei sääntö jota johonkin suuntaan seuraaminen olennaisesti auttaisi.
___1.1: Tosin homeopaatit käyttävät hieman kyseenalaisia uskonnonvälityskeinoja kun he perustelevat uskonnollisia näkemyksiään havaitsemattomista asioista vetoamalla aineiden toimivuuteen ilman että he testaavat yhteyttä toimivuuden ja energiatason välillä. Homeopaattisen periaatteen toiminta toki mullistaisi lääketieteen, mutta se ei vielä todistaisi yhtään mitään itse energiatasosta, jota selittäjät pitävät kuitenkin selvästi tärkeänä kerrottavana asiana.

Mutta homeopatiaa voidaan periaatteessa tutkia: Ja homeopatiasta on tutkimuksia, paljonkin. Niiden pohjalta Lancet lehti teki vuonna 2005 laajan metatutkimuksen, eli tutkimuksen joka perustui lukuisten homeopatiatutkimusten yhteen panemiseen ja niiden analysointiin. Siinä havaittiin että homeopatia ei toimi placeboa paremmin; Aikaisemmin oltiin saatu lupaavia tuloksia laimennettujen aineiden tehoista, mutta tarkemmat menetelmät karsivat nämä tulokset. Tutkimukset eivät näytä edes sitä että homeopaattiset lääkkeet oikeasti toimisivat. Ne ovat placebon tehoisia.
1: Sovellan tätä myös kuulemaani väitteeseen, jonka mukaan homeopatia toimii myös eläimillä ; Tämähän tarkoitti tietenkin sitä, että placebosta ei voi olla kyse. Kuitenkaan en saanut viittauksia tutkimuksiin, koska homeopatian tärkein todiste on asiakaspalaute. Toisin sanoen, jos minulla on päänsärky ja se lähtee, kun olen ottanut homeopaattista lääkettä, se on todiste lääkkeen toimivuudesta. Vaikka tosiasiassa päänsärkyni olisi voinut lähteä muutoinkin. Eläimilläkin paranemiset ovat siis yksittäistapauksia ; Tautihan voi parantua ilman placebovaikutusta ja ilman lääketiedettäkin, kun elimistön omat korjausmekanismit toimivat. (Itse asiassa valtaosa minun sairauksistani parantuvat juuri näin.) Lisäksi hoivavaikutuksellakin on tärkeä osansa, ja tämä toimii eläimiinkin. Tämänkin homeopatiaa kannattavat unohtavat, vaikka juuri se on homeopatiassa huomattavasti suurempi kuin normaalilääketieteessä.

Homeopatiasairaalat ja niitä opettavien opinahjojen muu korkeatasoisuus viittaavat siksi pikemminkin maan suhtautumista uskomushoitoihin. Tosin ongelmana tässäkin lähestymistavassa on se, että homeopatia ei määritä sairautta oireiden kautta: Vaikka sekin myöntää että sairauksilla on oireita - muutenhan koko oireita aiheuttavien lääkeaineiden valinta olisi outo - oireiden havainnointi homeopatiassa on tärkeää vain koska ne rakentuvat henkilön subjektiiviseen kokemuseen niistä. Siksi esimerkiksi vaikka lääkärit diagnosoisivat sairauden migreeniksi, voi siihen saada eri lääkkeen eri homeopaateilta ja eri lääkkeen ja samalta homeopaatilta eri lääkkeen eri aikoina. Siksi oireiden katoaminen on homeopatian kannalta hieman mutkikkaampi paranemisen mittari. Sen sijaan potilaan subjektiivisen olon paraneminen on sille kaikki kaikessa. Tämä tietenkin vetoaa ihmisiin, ja esimerkiksi julkkikset siksi mielellään valitsevat homeopaattisia hoitoja. Homeopatia on siksi luonteeltaan erittäin fenomenologista. Ja itse asiassa kun se selvästi tuottaa vahvan hoivavaikutuksen, se tarkoittaa sitä että se toimii omassa määritelmässään jopa erittäin hyvin. Valitettavasti se tälläisen "paatuneen naturalistin" silmissä näyttää siltä että he hoitavat potilasta, antavat tälle paremman mielen ja jättävät itse sairauden hoitamatta. Mutta oireethan eivät olleet homeopaateille keskeinen, vaan kokemus paranemisesta. Tosin kokemuslähtökohta muuttuu hieman erikoiseksi kun aletaan puhumaan koirista ja lemmikkieläimistä. Toivon ja luulen kuitenkin että koiran omistajat ovat lähteneet homeopaatille parantamaan koiran korvatulehdusoireita.
1: Tosin kun mainitsin että yhteys fenomenologiaan on voimakas, homeopaatiksi pian valmistuva loukkaantui, koska se "luokittelee ihmistä". Hänestä minä saan kutsua itseäni miksi tahansa. Kuitenkaan hän ei vastustanut luokitusta "homeopaatti", vaikka sekin luokittelee ihmistä. Ja itse asiassa kaikki tieto ja ymmärrys perustuu aina jonkinlaiseen käsitteenmuodostukseen. Siksi se, että hän selittää kuinka ihmiset näkevät sairautensa jotenkin on relevanttia, on luokitteleva kannanotto. Ja kun tälle määritelmälle antaa nimen, syntyy juuri jotain sen tapaista, kuin "fenomenologi". Tämä säästää aikaa, kun ei aina tarvitse toistaa sitä ajattelurypästä joka asian taustalla on. Tämä ei vähennä "yksilöllisyyttä", vaan kertoo mitä kannanottoja yksilöllä on. Itse en koe että jos minua kutsutaan joksikin - kuten "miekkailijaksi" tai "evoluutikoksi"... - että koko minuuteni tiivistyisi näihin sanoihin, vaan ajattelen että ne kertovat olennaisia piirteitä itsestäni. Niiden avulla minua ja näkemyksiäni on helpompi ymmärtää.

Tutkimukset näyttävät että homeopaatit käyttävät omaa teoriaansa, joka ei ole sama kuin perinteinen lääketiede. Siksi niiden vertailu riippuu siitä mitä pitää tärkeänä. Homeopaatikoista se toimii hyvin, koska se parantaa potilaiden oloa, ja oireet ovat tämän rinnalla sivuasia. Lääkärit taas sanovat että oireet katoavat, ja että potilaan hyvä mielikin voi tästä seurata, mutta se ei ole lääkärin kannalta yhtä relevanttia.

Tosin minussa epäluottamusta tuottaa sen että tutkimukset näyttävät että homeopaatit parantavat fiilispohjalta: Mikä heistä tuntuu sopivalta lääkkeeltä; "intuition is a valuable component of decision-making for homeopathic practitioners" Meillä päin kunnallista terveyskeskusta kutsutaan "arvauskeskukseksi", mutta taidankin tietää paremman kohteen tuolle lisänimelle.