Kloonistin

Jokainen ihminen pitää itseään erikoislaatuisena. Ja luultavasti sinäkin pidät. Koska olette mielestänne varsin kelpo veikko, voit vaikka päätyä miettimään sitä että sinua voisi samantien olla monta. Iloa täytyy riittää useille ja se olisi maailman parhaaksi koska olette varsin mainio olla olemassa. Kun olet varma siitä että on ehdottomasti parempi että olet kuin se vaihtoehto, päätät lopettaa olemassaolemattomuuttasi lisää. Ajatuksesi oli kaunistaa ja parantaa maailmaa, kun maailmassa riittäisi enemmän sinua. Ajatus ei ole huono.

Tämän ajatuksenne voimin sitten päädytte autotalliinne kokoamaan ihmeellistä keksintöä vanhoista ruohonleikkurien osista, naapuriltanne lainaamanne lehtipuhaltimen kappaleista ja työpaikalta osa kerrallaan kotiin muiluttaneesta akkuporakoneesta joka on yhä työpaikalla koska olet vain vaihtanut siihen varaosia osan kerrallaan. Kokoilun päätteeksi saat valmiiksi koneen joka surraa, raksuttaa ja keittää kahvia. Sekä on täydellinen kloonistin.

Nerokkuutesi hedelmä, kloonistin, on upea. Sen maalipinta kiiltää, ja tyylikkäät vauhtiraidat ja liekkikuvioinnit tekevät siitä tyylikkään näköisen. Laite sähähtelee ilmoille sinisiä valokaaria, dramaattisia sähköpurkauksia. Ja ennen kaikkea se kykenee kahdentamaan sinut täydellisesti ; Koko aivotilasi kopioituu niin että kopioinnin hetkellä ei vain rakennu karkeatasoinen ruumis, vaan aivotoiminnan vaiheetkin ovat sellaiset että molemmilla on täysin samat kvaaliat. Tällä omakeksimälläsi kloonistimella sitten kopioit itsesi, ylpeyttä onnistumisestasi puhkuen.

Mutta mitäpä tekisit kloonillasi? Ensimmäisenä olisi varmasti mukavaa jos klooni menisi puolestasi töihin. Koska tämä on hankalaa, kun kloonisi on itse asiassa myös sinä itse, päädytte rauhantahtoisina ihmisinä varmasti kompromissiin tasaväkisen painiottelun ja mustien silmien jälkeen. Käytte esimerkiksi vuoropäivin töitä. Näin vapaa-aikasi lisääntyy ja käytät puolet viikosta vaikkapa televisiontuijotteluun ja muuhun nyhjäilyyn. Idea tuntuu toimivan ensimmäiseen palkkapäivään asti, koska siinä vaiheessa huomaat että jaettu palkka on puolet palkasta. Samalla huomaat että kloonisi myös syö kuin possu, saman verran kuin sinä itsekin.

Et pidä tästä piirteestä ja siksi teetkin kloonistimen, joka liittää toiseen kopioon tuhoutumisjärjestelmän joka paukauttaa kloonin kasaksi kaasuja ja atomeja nappia painamalla. Nyt kykenetkin ohjailemaan klooniasi joka olet itse. Sille tuhonappi olisi murhauhkauskone ja pelon vallassa tämä kloonisi joka olet itse kävisi töissä joka päivä. Nyt vapaa-aikasi lisääntyy vielä entisestään ja kuitenkin palkastasi saamat hyödyt jäävät itsellesi täysimääräisesti koska voit aina paukauttaa kloonin atomeiksi kun sille tulee nälkä ja tehdä uuden kloonin.

Ainoana ongelmana on se, että kloonit jakavat täysin aivotilasi, joten ne ovat tietoisia siitä mitä olet tehnyt muille klooneille. Ne eivät toki osaa samastua itse orjuustilanteeseen koska he eivät ole kokeneet sitä koska se sinä itse joka teki töitä ei itse asiassa ollutkaan sinä. Mutta ne tietävät että uhkailu on enemmän kuin totta. Nehän tietävät tehneensä sitä itsekin. Tämä menneisyydessä ollut valta ei näitä klooneja luonnollisesti miellytä ja alatkin päässäsi pelkäämään sitä että ne suunnittelevat tuhoamistasi. Ja tiedät että kloonien päähän pälkähtää täsmälleen sama ajatus.

Tämäntapainen itsemurha ei sinua luonnollisesti kiinnosta. Siksipä keksit tehdä pieniä muutoksia. Teet kloonistimesta myös paikkasiirtimen. Nyt voit paikkasiirtää kloonit jonnekin suljettuun laitokseen vaikkapa polkemaan sähkögeneraattoreita tai mitä suljettujen paikkojen töitä sitten onkaan olemassa. Nämä ovat huonopalkkaisia töitä. Etuna on se, että esimerkiksi ne nyrkkipajat joihin kloonisi joutuvat ovat hyvin vartioituja ja ruokkivat nälkäpalkkatyöläiset. Joudut tekemään päätöksen siitä, jätätkö oman työsi ja elät nuivalla ½ palkalla. Vai jatkatko töissä ja tienaat 1½ kertaista palkkaa. Ensin päädyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta olet jo laiskistunut televisiosi ääressä, etkä saa tietysti tappouhattua itseäsi työintoon millään murhanapilla.

Nyt keksit että kätevintä onkin kenties tehdä useampia klooneja. Nyt voit jättää työsi. Päättelet ensin että 4 kloonia tuottaa mukavan palkan. Mutta raha houkuttaa ja pian huomaatkin että sinulla on 15 kloonia työssä. Ja pikku hiljaa määrä nousee tästäkin.

Lopulta päättelet että olet "kokeillut kloonistintasi" riittävästi. Ja teetkin kloonistimestasi teleportaatiolaitteena myytävän kaupallisen sovelluksen. Myyt edullisia matkalippuja ympäri maailmaa. Ihmiset käyvät matkoilla ja ulkopuolinen maailma ei tiedä että jossain maailman syvissä kuiluissa kasvaa valtava määrä klooniorjiasi joilla ei ole ihmisoikeuksia koska kukaan ei edes tiedä heidän olevan olemassa. Teleportaatiomatkustavat ihmiset eivät jaa klooniensa kokemuksia vaan tulevat turistimatkoiltaan matkakuulumisia ja hyviä kokemuksia pursuten. Kokemuksista suuri osa käsittelee sitä ihmettä, miten kaiken maailman tuotteet jalkapalloista kännyköihin ovat nykyään niin halpoja.

Et voi kuin hykerrellä käsiäsi. Eläisitkin tienesteilläsi ylellisessä talossa jossa tärkein vallanhalutrofeesi olisi punainen nappi, jota painamalla joka ikinen koskaan tehty klooni tuhoutuisi. Tiedät että sen painaminen murtaisi maailmantalouden, joten vaikka tekosesi joskus saataisiin tietoonkin - mitä toki yrität parhaasi mukaan estää - olisi sinulla siitä huolimatta kaikki valtit käsissäsi. Sormi punaisella napilla.

Tämänlaisia tekisit kanssaihmisille joista osa on peräti sinä itse! Välineellistäisit mukavuushalussasi ja riistäisit kaikkien kloonien työstä saaman palkan ahneisiin kouriisi. Eivät häpeän kyyneleet kostuta silmiäsi oman vääryytesi edessä! Siksi onkin hienoa että Teitä on vain yksi, että olet uniikki. Koska muutoin maailma näyttäisi pahalta. Tarkalleen ottaen yllättävän paljon samalta kuin miltä se nykyään näyttää.

---

Kenties kannattaa lukea aiheeseen liittyvä vakavampi juttu.

Uniikinpalvonta.

"Camel boots - miehille jotka kulkevat omia polkujaan."
(SpurguX [peli])

Serkkuni toimii kirjastonhoitajana. Eräänä päivänä hän moitiskeli asiakkaitaan siitä että he jonottavat siihen kassaan jonka päällä on kyltti. Vieressä oleva kassa taas on tyhjänä. Kaikki sujuisi joutuisasti kun molempia lainauspisteitä käytettäisiin tasaisesti. Niinhän kaupoissakin tehdään.

Tässä ongelmana on tietysti se, että ihmiset miettivät asioita keskimäärin hirvittävän harvoin. Siksi käyttöliittymäsuunnittelussa pitääkin aina keskittyä siihen että käyttäjän tarvitsisi miettiä mahdollisimman vähän. Ihanteellinen käyttöliittymä on suunniteltu niin että käyttöohje on tarpeeton. Tämä idea on tuottanut sellaisia paljon lainattuja kirjoja kuten Steve Krugin "Älä pakota minua ajattelemaan". Ehdotin että hommaisivat uuden kilven. Tai muuten sitä joutuu elämään sen kanssa että asiakkaat eivät mieti.

Aihe suuntautui pian juttelemaan omilla aivoilla ajattelua. Sitä pidetään yleensä hyvin tärkeänä asiana. Samoin kuin innovatiivisuutta pidetään hyveenä. Oma prosessointi ja yksilöllisyys ovat kovasti arvostettuja asioita.

Tässä nostaisin esiin "Count Up" -blogin jutun. Siinä rinnstuksena ovat esimerkiksi vaeltajat jotka kulkevat Pafokseen samaa tietä mitä Paavalin kerrotaan kulkeneen. Tie on vanha ja kulkijoita on monta. Samoin tästä syntyy jouhevasti liitos jossa on esimerkiksi Jeesus ja hänen seuraajansa jotka miettivät "What Would Jesus Do" -ja muuta vastaavaa. Erilainen nähdään helposti Erityisenä. Erityinen taas Erinomaisena. Ja tämä taas Arvokkaana ja Tärkeänä. : Ihminen voi ajautua tätä kautta jopa skientologiaan : "Vuosia sitten ihmettelin nuorten aikuisten kanssa, miksi scientologit saivat opiskelijoita kiinnostumaan sanomastaan. Koukkuun tarttuivat kauniit ja rohkeat menestyjät, tulevaisuuden toivot. Miksi vapaus ei kiinnostanutkaan? Sain silloin vastauksen: "Kukaan ei halua olla keskinkertainen." Siinäpä se. Scientologit tarjosivat aina uusia ja uusia kursseja, jotta ihminen pystysi kehittämään itseään aina vain lisää ja lisää."

Tämä on tärkeä kohta. Sillä vaikka sosiologisesti esimerkiksi uusia paradigmoja ja innovatiivisuutta voidaan tutkia - ja jopa vetää tästä päätelmiä siitä onko kyseessä uusi nouseva paradigma vai sellaista teeskentelevä pseudotiede, on innovatiivisuuden sijasta kenties hyvä korostaa enemmänkin ajattelun laadukkuutta. Ainutlaatuinen ajatus joka ei ole hyvää ajattelua on melko erikoinen kaikenkattavana ihanteena. Uusi ajatus joka on hyvä on tietysti kullan arvoinen. Mutta ei vanhakaan ajatus ole välttämättä huono.
1: Itse asiassa filosofiassakin tutustutaan usein perinteisiin, ja tämä on hyvin tärkeä asia. Siksi että kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Toki filosofiassakin on tiettyä auktoriteetinpalvontaa joka kohdistuu nimen omaan uusien asioiden keksijöihin. Näin ajattelua voidaan kehittää.

Siksi hyvä ja kriittinen ajattelu ja lähdekritiikki ovat minusta tärkeämpi tekijä kuin se, onko asia oma tai uusi tai muodikas. Haluaisin lähinnä ajatella hyvin. Siitä että se olisi samalla uutta ei ole tietysti haittaa jos tämä edellinen ehto vain täyttyy. Mutta pelkkä uusi ilman tuota ehtoa on turhaa kilkatusta.