Bonuspisteitä läpi elämän

"We all use math every day;
to predict weather, to tell time, to handle money.
Math is more than formulas or equations;
it's logic, it's rationality,
it's using your mind to solve the biggest mysteries we know. "

("Numb3rs" -televisiosarjan alkutunnus)

David Sklansky on kehittänyt matemaattisen menettelyn jolla arvioidaan pokerin pelaamiseen liittyviä strategioita. Tässä ytimessä on ns."Sklansky Dollar". Se on kuvitteellista rahaa jota jaetaan pelitilanteen odotusarvojen mukaan. Tässä voidaan arvioida peliä pelaamisen jälkeen ja voidaan samalla korjata virhestrategioita. ; Tämä on tarpeen koska pokeri on "osittain satunnainen peli" ; Pelitilanteissa voitoilla on tilastolliset todennäköisyydet ja joskus huono strategia saakin epätodennäköisen voittonsa. Tälläisessä voitossa Sklansky Dollareita ei rapise, koska tyhmä strategia on tyhmä strategia. Jos voittaa strategiastaan huolimatta eikä sen avulla, ei sillä ole hirveästi arvoa. Näin ollen Sklansky dollareiden ropiseminen ei välttämättä liity pelissä oikeasti saatuun rahamäärään - se vain odotettavasti lähestyy tätä tilastotieteen lakien mukaisesti kun pelitilanteet toistuvat ja toistuvat.
1: Tosin koska pokeri on muutakin kuin puhdasta tilastotiedettä ja toisia pelaajia luetaan - ja koska voitossa on tasapelisten pelaajien välillä tuurikysymyksestä kun yhtä hyvät strategiasilmät nollaavat toisensa - on tässä erikoinen ilmiö joka esiintyy myös antamassani linkissä "Almost every winner of the WSOP Main Event has more real money earned than Sklansky money earned."

Tämänlainen imaginäärinen konsepti jossa tilannetta ei oikeasti arvioidakaan suoraan toteutuneen tilanteen kautta on yleinen. Esimerkiksi evoluution kelpoisuus on perimmiltään tilastollisessa analyysissä näkyvä ilmiö. Luonnossa moni hyvän kelpoisuuden yksilö kuolee ja huonon kelpoisuuden yksilö jatkaa sukuaan. Kuitenkin tilastollisesti näkyy sama mikä pokerikädessäkin ; Tilastollisella tasolla osa lisääntyy geenejensä avulla ja toiset niistä huolimatta - ja kääntäen sama koskee karsiutumistakin. Melko usein kelpoisuus tuo mielikuvia yksilötasolle - ihmisillä on taipumus luoda tarinoita jotka koskevat yksilöitä eivätkä populaatioita, joka riivaa vain lähes kaikkea evoluutioon liittyvää.

Sain sentään SP:tä vaikka naiset torjuivatkin minut yksilönä

Ja koska olen sellainen kun olen, on hyvä muistaa että luonnonvalinnan lisäksi voidaan puhua myös seksuaalivalinnasta joka sekin on tilastollinen ilmiö. Hikipediassa tämä yhteys tunnetaan. Siellä puhutaan sumeilematta Sklansky -pillusta. (Eli "SP".) Se iskee siihen sinkkumiesten machoalakulttuuriin joita kuvaa olutmainoksista tuttu tilanne, jossa epäonnistunut seuranhaku ei saa kommentiksi "ei onnannut" vaan "melkein sain". Optimismin sijasta SP on tilastollinen ilmiö, jossa se saatiinko oikeasti vai ei on irrelevanttia. "Sklansky -pillu määritellään pillun saamisen ehdollisena odotusarvona E(pillu  I Y = y) jossa pillu on saadun pillun määrä ja y valittu toimintatapa." Tässä tausalla on tiettyä optimistisuutta, koska mikä tahansa yritys tuottaa paremman tuloksen kuin yrittämättä jättäminen. Syntyy ajatusmaailma jossa logiikkana on ainainen onnistuminen. "Aivan kuten pokerissakin tappiota ja omien valintojen erinomaisuutta voidaan perustella ansaituilla Sklansky-taaloilla, myös naisonnessa voidaan vedota saatuun Sklansky-pilluun, vaikka todellisuudessa matka baarista grillin kautta kotiin tapahtui ylhäisessä yksinäisyydessä. Yhtäältä konseptia voidaan käyttää siis kuvailemaan "oli näin lähellä" -tilanteita, kuin myös toisaalta motivaattorina lähteä ylipäänsä kotoa, koska kävi miten kävi, Sklansky-pillua ropisee."

Ajatus on tietystä alatyylisyydestään huolimatta tärkeä. Sillä esimerkiksi Laasasen markkina -arvoteorian kannattajilla juttu tuntuu menevän anekdoottien listaamiseksi. Onnistustarina ja epäonnistumistarina kertoo siis suoraan sellaisenaan markkina-arvosta. Joka on kuitenkin enemmän tilastollinen ilmiö. Laasasen markkina-arvoa tulisikin mitata suoraan "Sklansky -pilluna". Itse asiassa, aivan kaunistelemattomasti, Laasasen ajatus siitä että ihmisen toimilla ja ulkonäöllä ja strategialla on vaikutusta on laadukkaimmillaan tilastollisiin ilmiöihin perustuva analyysi. Joten mitään kaunistelematta voidaan sanoa että markkina-arvoteoria on vain kaunisteltu nimi "Sklansky -pillulle".

Yksittäisiin tapauksiin vetoaminen on itse asiassa tehotonta. Pokerissa voi voittaa tuurilla ja sama käy monessa muussakin elämän osa-alueessa. Itse asiassa Laasasen seuraajista monet muistuttavat tässä kohden aivan mitä tahansa pseudotiedettä tai vaihtoehtohoitoa, joissa tyypillistä on se, että "oma kokemus" ratkaisee. Yksittäistapauksia valikoidaan ja sitten katsotaan että kasa anekdootteja todistaa jotain. Se on kuitenkin aivan sama kuin etsisi ihmisiä jotka ovat voittaneet pokerissa tuurilla ja ottaisi ison listan näitä ja ottaisi heidän strategiansa voittoisana, jonain joka suurilukuisuudessaan todistaisi voittoisiksi tilastollisella analyysillä havaitut pokeristrategiat huonoiksi. Siksi esimerkiksi kaksoissokkokoe tuottaa havaitun tilastollisen paranemisen. vaihtoehtohoitajilla taas on vain kasa irrallisia anekdootteja. (Koska jos heillä olisi, kyseessä ei olisi enää vaihtoehtohoito vaan todistettu lääketiede.)

Bonuskaupunki

Itse asiassa vastaavaa logiikkaa voi soveltaa aivan kaikissa muissakin elämänalueissa. On kannustavaa antaa elämälleen tavoitteita. Erilaisia tekoja voi sitten pisteyttää. Esimerkiksi jos haluaa ansaita kuvitteellista rahaa, voi muistaa että palkka riippuu monesta muustakin elementistä kuin työpaikalla olemisesta. Et esimerkiksi voi tienata jos nukut kotona. Aamu-uninen voikin jakaa palkkansa siten että pisteyttää eri toimintoja niin että tosiasiassa palkkaa tulee monestakin työn ulkopuolisesta seikasta.

Monesta voi olla kannustavaa nousta sängystä kun siitä saa 3 aivan imaginaarista bonuspistettä. Ja kun aamutoimia laittaa yhteen ajallistettuina tehtävinä, jossa ajan kuluminen vähentää saatuja pisteitä, muuttuu työpaikalle matkustaminenkin siksi että on pärjännyt pelissä niin hyvin että pääsee bonuskaupunkiin. (Ja jos juna on myöhässä ja rikki, niin on kuitenkin hengessä päässyt sinne jo!) Tämä toimii etenkin jos tekee töitä provisiopalkalla jossa palkka saattaa vaihdella työpäivän mukaan. Saatu palkka edustaa palkkaa, mutta tyhjänäkin päivänä on sentään saanut bonuspisteitä.

Matematiikka ei todellakaan ole vain kaavoja ja yhtälöitä ; Sillä voidaankin ratkaista elämän suurimpia mysteereitä - jopa naisonni.

Käärmeet ja Tikapuut

"Käärmeet ja Tikapuut" -lautapeli on satoja vuosia vanha. Se on pelinä jotain joka lienee korkeintaan malliesimerkki siitä miten ihmiset voivat kopioida jotain joka ei oikeastaan ole kopioimisen arvoista. Karkeasti sanoen kyseessä on noppapeli, jossa edetään noppien osoittaman lukumäärän verran eteenpäin ruudukossa. Jos noppa laittaa ruutuun jossa on tikkaiden alapää, tikkaat kiivetään siihen ruutuun jossa tikkaiden yläpää on. Jos taas joutuu ruutuun jossa on käärmeen pää, joudutaan siihen ruutuun, jossa on käärmeen häntäpää.

Pelissä voittaminen perustuu tyystin tuuriin. Siinä ei ole minkäänlaista taitoelementtiä. Vaikka pelaisit miljoona vuotta et opi pelistä mitään joka muuttaisi voittamista ja häviämistä. Sitä kuvaa myös se, että mikään tilanne ei ole staattinen. Voittaja voi liukua taktisella käärmeellä viimeiseksi ja viimeinen ensimmäiseksi. Siinä heitetään noppaa ja pelaajien nappulat ovat "laudalle heitettynä". Pelaajan kontrolli on siinä että hän koskee noppaan joka antaa lopputuloksen. Luultavasti muta oli kiinnostavampaa ennen kuin siihen raapustettiin ensimmäinen Käärmeet ja tikapuut -peli. Kun tätä peliä pelataan, on pelaajan tärkein kysymys se, ketä hän voi syyttää tästä ; Peli lienee peräisin intiasta, joten intiaa voimme syyttää tästä. Samasta maassa on kobria ja siellä vieraileva voi saada malarian. Maa on tunnettu myös ripulitaudeista. Siinä mielessä peli sopii infrastruktuuriinsa.

Olen miettinyt mitä tämänlaisella turhuudella voi tehdä. Onneksi maailmassa on pappeja. Heistä on todellakin johonkin. "Elävä Pyhimys?" -blogissa nimittäin katsottiin tätä peliä metaforana elämälle. "Peli on minusta hieno metafora elämän prosesseista. Välillä tulee yllättäviä takapakkeja, ja hetken päästä vastassa saattaa olla harppauksia eteenpäin. Se kaikki kuuluu asiaan." Juttelin tähän liittyen myös työpaikalla. Satunnaisuudessa nähdään usein viehätystä joka on itselleni vierasta. Sattumassa nähdään jokin johon ei voi vaikuttaa ja juuri tämä tuo monille sen jännityksen. Koskaan ei tiedä mitä tulee seuraavaksi. Osa näki sattumassa jopa häivähdyksen Jumalaa. Että on henkistä heittäytyä jonkin hallitsemattoman ulkopuolelle. Että sattuma on ikään kuin sitä että Jumala määrittää voittajan. Tai ainakin voisi valita ja vaikuttaa. Tässä tulkinnassa oli kuitenkin sen verran kalvinistisia sävyjä, että stoalaisemmin peleissä olevaan sattumaan suhtautuva kokee sen vieraana. Sattuma on jotain johon ei voi vaikuttaa. Se on olotila, ei ongelma. Sattuman ainut haaste on se, että jos se aikaansaa jännitystä ja trillejä, niin sitä tekee jotain väärin.
1: Pokerissa stoalais-teknisesti suhtautuvaa kiinnostaa se, että siinä valitaan strategia joka voi olla hyvä tai huono. Kalvinistis-mystinen taas näkee pokerissa johdatusta juuri siinä eistrategisessa puolessa, siinä että vaikka valitsisi parhaan mahdollisen strategian voi huono tuuri aina välistä pyyhkiä voittajat ja häviäjät ympäri.

Itselle päällimmäinen ajatus siitä että "käärmeet ja tikapuut" olisi elämän metafora on ikävä. "Että jos tuo todella kuvaa teidän elämää niin on kyllä aika paska elämä, ei millään pahalla." -hengessä. Voisin muistuttaa että pelit ovat tärkeitä jos ne ovat hauskoja. Ja jos tätä ei ole, niin peli voisi olla opettavainen. Silloin ne kehittävät taitoja joita tarvitaan oikeassa elämässä.

"Käärmeet ja Tikapuut" -peli taas perustuu sattumaan ja nopanheittoon. Peli on tyhmä, idioottimainen ja junnaava, eikä sitä voi oppia. Siinä samat lähtökohdat johtavat hyvin erilaisiin tilanteisiin. Taito, ansaitseminen ja mikään muukaan ei ratkaise. Mutta silti syntyy voittaja ja häviäjä. Siinä sitä heitellään noppaa ja tehdään samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eteneminen ja jämähtäminen johtuvat tuurista. Epäonnistumiset eivät ole oma mokasi. Onnistuminen on tuuria. Käärmeet ja tikapuut on ajelehtimispeli.

Näkisinkin että pelin suurin ongelma on se, että se on liian hyvä metafora elämästä. Aivan kuten oikeassakin elämässä, se ei ole reilu. Onnenpotkuja ja onnettomuuksia tapahtuu. Asiat menevät joskus mullin mallin. Yllättävän pieni osa on hallittavissa ja loppuajan sitä ollaan maailman heiteltävänä. Koko ajan kaikkia kiinnostaa lähinnä voittaminen. Ja elämääkään ei kukaan koskaan opi. Maailma on koko ajan ensikertalaisten käsissä.

Bullshi -do

Ilmeeltään yleisskeptinen "Penn&Teller" -sarja kritisoi itsepuolustuslajeja. Ihmiset voivat kenties olettaa että tämänlainen tilanne olisi minulle jotenkin vaikea. Koska olen itsepuolustusihminen, minun pitäisi astua skeptikkoja vastaan. Tai koska olen skeptikko minun pitäisi astua itsepuolustusihmisiä vastaan. Onneksi aito skeptisyys ei ole niinkään puolten ottamista kuin jotain muuta.

Uskallan sanoa että monin paikoin Penn&Teller ovat hyvinkin oikeassa. Hehän esimerkiksi kertovat että itsepuolustuskursseista ei ole hyötyä käytännön elämässä. Uutiset jossa kurssilla saadut taidot pelastavat naisen ovat vähässä. Tosiasiassa itsepuolustusbisneksessä on trendi jossa etenkin naisille myydään kursseja pelolla. Naisille kerrotaan puskaraiskaajien uhalla ja itsepuolustuskurssia pidetään niille ratkaisuna. Moni nainen ostaa käytännössä itselleen rohkeutta kurssilta. Kurssista on näin ollen placebohyöty.

Julkinen salaisuus on se, että itsepuolustuslajit ovat yllättävän vaikeita. Esimerkiksi käykööt miekkailu, jossa on ollut monia jotka eivät ole ennen harrastaneet muuta itsepuolustuslajia. Yleensä heillä kestää kauan oppia edes yhtä tekniikkaa. Esimerkiksi ei ole tavatonta löytää ihmistä, joka "nollasta aloittaen" ei kuukauden harjoittelun jälkeen ole onnistunut oppimaan tietystä asennosta lähtevää ja tiettyä hyökkäystä vastaan harjoiteltua yksinkertaista torjunta-vastaisku -yhdistelmää. On selvää että jos se, että jos ei kykene rauhassa salilla tekemään vastatekniikkaa vaikka tietää mitä toinen on tekemässä ja vaikka tämä tekee sen varsin rauhallisesti, on selvää että hän ei kykene tekemään sitä myöskään pelossa, yllättyneenä ja tietämättä ennalta mitä toinen on tekemässä "täysnopeudella".

Toinen julkinen salaisuus on se, että suurin osa itsepuolustuslajin harrastajista käy peruskurssin ja jää pois. Näin ollen valtaosa ihmisistä käy kuukauden parin peruskurssit ja jää niille taidoilleen. Hän ei tämän jälkeen välttämättä mieti oppimiaan kikkoja ja opitutkin taidot unohtuvat nopeasti. Ei liene yllättävää jos tehokkuusuutisia ei löydy.

Itsepuolustuslajeissa on kysymys paljolti myös siivoamisesta ja muusta huoltotoimesta. Takana on osittain asennekasvatus. Siivoaminen on nöyrtymistä. Tämän lisäksi siivoaminen varmistaa että lattialla ei ole esimerkiksi teräviä puunsäleitä jotka voivat kaatumisharjoittelussa vahingoittaa.

Mutta syynä on muukin. Se on eräänlainen hiljainen lähtö oman salin ylläpitämiseen ; Tosiasiassa eräänlainen itsepuolustuslajin huipentumana on se, että saa perustaa oman koulun. Lattianpeseminen vertautuu siihen, miten sushinlaittoa opettelevat kokit ovat perinteisessä japanilaisessa perinteessä tehneet ensimmäisenä vuonna vain yhtä asiaa ; Pesseet riisiä. Asiaan on kasvettu pikku hiljaa. (Kiirettä ei ole, koska itsepuolustuslajin opettajatasoiseksi oppiminen vie vuosia ahkeraa harjoittelua.)

Lisäksi itsepuolustuslajeissa on aika usein täytteenä kaikenlaista pseudotieteellistä yliluonnollista Ki -energiaroskaa. Usein niissä on kysymys siitä, että ihmisen mielessä tapahtuu käsitesekaannus ; Harjoittelua helpottava mielikuva muuttuu todeksi. Tätä voi kuvata esimerkiksi yhdellä miekkailukoulumme kontrolliharjoitusta, jossa kuvittelemme käsiimme avonaiset maljat, joita siirrämme selän taakse, eteen ja erilaisiin paikkoihin. Ideana on pitää ranteet koko ajan niin, että jos käsissä olisi oikeat maljat, ne eivät läikyttäisi nestettä. Ilman tätä kuvitelmaa olisi vaikeaa miettiä miten ruumiinjäsenet ja ranteet asetetaan milloinkin. Liikesarja olisi ilman tätä sitovaa elementtiä liian mutkikas ulkoaopeteltavaksi. Maljan kuvitteleminen tekee liikesarjan onnistumiseta helpohkon. Ki:n tapainen käsitesekaannus tapahtuisi silloin jos kuvittelisi että tämä toiminnan tehokkuus tarkoittaisi sitä että kyseiset maljat olisivat olemassa. Että olisi jokin yliluonnollinen maljaulottuvuus, jonka aitoja representaatioita aktuaalisesti liikutettaisiin. Ilman näitä oikeita yliluonnollisia maljoja ei liikesarja toimisi. Selitys on toki ristiriidaton todellisuuden kanssa. Mutta ei ole vaikeaa nähdä että se on "jotain ylimääräistä" jolla yritetään "selittää sama minkä toinen selittää ilman". Tällöin ei tarvitse kuin muistaa että Occamin partaveitsi on suunniteltu juuri tämänlaisia tilanteita varten.

Samanaikaisesti itsepuolustuslajit toimivat. Niiden tekniikat voidaan selittää fysikaalisten toimien kautta. Esimerkiksi lyöjän massa ja lyönnin nopeus ovat mitattavia suureita. Samoin kuin se, että jos "treenattu mustan vyön Karateka" pistetään tappelemaan Pennin tai Tellerin kanssa, niin mustan vyön karateka lyö heitä turpaan vähintään 8 kertaa 10:stä. ~ Itsepuolustuslajeissa kilpailutasolla pärjäämisessä tuntuu nimittäin olevan sellainen mystinen ilmiö, joka liittyy pokeriinkin ; Se, joka saa huudahtamaan Ai, pokeri on tuuripeli, jännä että samat tyypit voittavat aina. Heidän täytyy siis olla synnynnäisesti pirun onnekkaita, kun heillä käy tuuri aina ja toistuvasti! Yksinkertaisin selitys ilmiölle on se, että pokerissa on mukana paitsi tuuria, myös taitoa.

Kosmista pokerinpeluuta piilokorteilla.

Yksi melko paljon käytetty Jumalatodistus perustuu siihen että universumi nähdään ominaisuuksiltaan tietynlaisena. Tämän esitetään todistavan Jumaluuden puolesta sitä kautta että hienosäätäjä tuottaa todennäköisesti tietyn tuloksen kun taas itsekseen voisi syntyä monenlainen, erilainen, universumi. Kaikissa elämä ei olisi mahdollista.

Ongelmana tässä on se, että tässä universumia katsotaan ikään kuin se olisi satunnaisotettu. Kuitenkaan se ei ole ; Jos universumin hienosäädön rajat eivät sallisi elämää, emme voisi olla ihmettelemässä. Tätä kautta vaikka valinta olisi ennen universumin muodostumista ollut sattuma, se ei taatusti ole samaa sen jälkeen.

Antrooppinen periaate tuntuu kuitenkin emotionaalisesti hyvin uskottavalta. Kunnes törmää pokeripelin perusteisiin.

Ensinnäkin antrooppisessa todistuksessa vedotaan tiettyyn lopputulokseen, joka on "alussa epätodennäköinen". Tätä kautta päästään tilanteeseen, jossa ennen pokerikäden jakamista voitto ei ole itsestäänselvyys. Pokerikäden jakamisen jälkeen tietty pelaaja voittaa ja hänellä on kädessään epätodennäköinen käsi ; Ennen pelikierroksen alkua jos joku olisi sanonut että voitto tulee korteilla 1, 2, 3, 4 ja 5, olisi arvaus todella epätodennäköisesti oikea. Vaikka pokerikäsi on epätodennäköinen, tästäkään ei kuitenkaan voi päätellä että pelaaja huijaisi. Tätä kukaan ei ottaisi vakavasti.
1: Joku voisi lisätä tähän isommat todennäköisyydet, mutta tämä ei muuta asiaa ; Jos otamme jokaisen maailmassa historian aikana pelatun pokeripelin ja rupeamme miettimään millä todennäköisyydellä juuri tämänlainen käsien järjestys olisi pelattu, olisi kysymys erinomaisen pienestä todennäköisyydestä. Pelkästään se, että jokin asia on epätodennäköinen ei tarkoita sitä että sen takana olisi mitään selittävää voimaa.

Yllä olevakaan ei tehoa tunnemutkiin kovinkaan vahvasti. Pokeri ja antrooppinen periaate tuntuvat hyvin erikoislaatuisilta. Perustelu, jota tässä käytetään on se, että jos Jumala on totta, tietty seuraus on hyvin todennäköinen. ~ Esitetään että jos Jumalan olemassaolosta seuraa todennäköisesti ihmisten olemassaolo, toimii kuvio myös niin päin, että kun ihmisten olemassaolo on annettuna, voitaisiin tästä vakuuttavasti päätellä Jumalan olemassaolo. Pokerikäsien miettiminen näyttää asian hyvin toisin ; Se, että kädessäsi on reeti, eli korkein mahdollinen värisuora, tarkoittaa sitä että voitat hyvin todennäköisesti. Kuitenkaan se, että voitat ei mitenkään tarkoita, että kädessäsi olisi reeti. - Itse asiassa pokeripeleissä isoin yllätys on se, että pelit voitetaan yllättävän pienillä käsillä. Reeti on siis voitosta huolimatta hyvinkin epätodennäköinen.

Tämä todistaa että seurausta kun ei voi vain kääntää. Syy-seurausajattelun kääntäminen seuraus-syy -ajatteluksi on yksinkertaisesti epätoimivaa; Vaihdot eivät ole kaksisuuntaisia; Tätä kautta tilanteisiin syntyy epäsymmetriaa.

Toki pokerissa on yksi asia, jota meillä ei ole. Otokset. Siksi esimerkiksi Paul Davies, joka pitää antrooppista periaatetta mielenkiintoisena, on esittänyt että universumeista tarvittaisiin enemmän otoksia. Yhden otoksen todennäköisyysarviointi kun on kuitenkin varsin erikoista. Kuitenkin todennäköisyyslaskelmia ja arviointeja on esitetty. Jos ne otettaisiin totena, niillä itse asiasa haetaan selityksiä. Aivan samaan tapaan kuin pokerivoittaja voi miettiä voittonsa todennäköisyyttä heittämättä sattumaa mäkeen ja selittämällä voittoaan sattumana. Itse asiassa moni pelaaja luottaa näissä yliluonnolliseen ohjaukseen - voitto nähdään lady fortunan tarjoamana onnenkantamoisena. Tätä suhtautumistapaa ei kuitenkaan pidetä rationaalisena, vaan taikauskoisena.

Se antaa todennäköisyyden sille miten mahdollisesti elämää olisi syntynyt. Tätä kautta on olemassa jotain suuntaa antavia arvioita sille, miten todennäköisesti elämä syntyisi; Se osoittaa ainakin sen, että se on mahdollista tietyllä todennäköisyydellä. Tämä tarjoaa pohjan, joka kilpailevien selitysmallien tulisi ylittää ; Idea on tavallaan että jos kaksi paria tuottaa ison määrän voitoista, ja reeti vain muutaman, on viisaampaa olettaa että voittajalla on kaksi paria kuin uskoa että voittajalla oli reeti. Vaikka moni käsi voittaa kaksi paria. Ja reeti takaa pelissä aina vähintään tasapelin - se ei voi hävitä.

Kilpaillesa parempi selitysmalli voittaa ; Kisa tapahtuu siten että ilmiö X1 tapahtuu tietyllä todennäköisyydellä ja tuottaa Y:n toisella. Tästä saadaan todennäköisyys 1. X2 tapahtuu omalla todennäköisyydellään ja tuottaa saman Y:n jollain toisella todennäköisyydellä. Varma Y:n tuottaja, joka itse on epätodenäköinen ei ole useinkaan kovin vahvoilla tälläisessä kisassa.
1: Jumalan kohdalla ongelmana on se, että emme tiedä Jumalan olemassaolon todennäköisyyttä.
2: Itse asiassa emme edes tiedä millä todennäköisyydellä Jumala loisi yhtään mitään. Ja kenties Jumala voisi luoda myös aivan toisenlaisia maailmoja. Emme tiedä millä todennäköisyydellä Jumala loisi yhden, kaksi tai ties miten monta maailmaa. Tätä kautta emme itse asiassa konkreettisesti tiedä edes sitä että Jumala tuottaisi mitenkään todennäköisesti meidän kaltaisemme universumin. Tai edes sellaista jossa ei olisi minkäänlaista elämää.

Moni selittää tätä pois sillä että Jumala on ikuinen. Tai että Jumala ei ole seuraus vaan syy. Kuitenkin näissä unohtuu pääasia. Se, että Jumalan olemassaolotilaksi voidaan kuvitella kaksi vaihtoehtoa: Jumala on tai sitten hän ei ole. Se, miten näiden kanssa toimitaan on tärkeää. Sillä jos oletamme että Jumala on, emme voi todistaa Hänen olemassaoloaan - tai olemassaolottomuuttaan - koska kyseessä olisi kehäpäättely ; Oletushan olisi johtopäätöksessä.

Tämä on yksi syy sille, miksi pidän agnostismia erittäin perusteltuna ratkaisuna. Jos meillä on kaksi kättä, joista vain toinen on tunnettu, ei sillä voi vielä voittoja alkaa jakamaan. Peli ratkeaa vasta kun molemmat näyttävät kätensä.

Toki tässä on ehkä mietittävä myös pokerin perussääntöä; Nehän tuntevat tilanteen jossa voitot jaetaan nin että toinen ei näytä korttejaan. Silloin piilotetuilla korteilla pelannut on luovuttanut ja voitto jaetaan sille jonka kortit ovat tunnetut - ne voivat olla miten surkeat tahansa. Jopa se legendaarinen huonoin käsi, seiskahai, voi tässä tapauksessa voittaa täyskäden ; Tieteenfilosofi toki tässä tilanteessa puhuisi jotain vaikkapa selitysarvon tuntemattomuuden vaikutuksesta siihen että teorian selitysvoimaa ei voida varmistaa ja tätä kautta sitä voidaan - ellei suoraan pitäisi - pitää kyseenalaisena ; Huono teoriakin sentään tarjoaa jotain konkreettista tietoa siitä onko se hyvä vai huono, joten se on tätä kautta selvästi informatiivisempi ja siihen voidaan luottaa "niin kauan kuin jotain muuta paremmaksi näytettyä ei keksitä".

Pokerissa bluffaaminen.

Minä olen tunnetusti vain keskinkertainen kortinlätkijä. Tunnen kuitenkin joitakuita ihan kohtuullisia pokerinpelaajia, he kilpailevat ja kaikkea. En ole niin typerä että pelaisin heidän kanssaan. Mutta toki aihe kiinnostaa, sehän on elokuvista tuttua.

Elokuvissahan pokerissa korostetaan tuuria ja bluffia. Eli sitä että satutaan saamaan oikeat kortit, ja sitä että huonoilla korteilla laitetaan messevä panos pöytään ja muut jänistävät. Tämä on kuulemma typerä strategia. Raha ei saa olla tarkasteltava kysymys, vaan tilastot. Itse asiassa hyvät pelajat pumppaavat pieniä voittoja. Ilmeet vihjaavat yllättävän vähän - ja ilmeitä voidaan valehdellakin jolloin niillä harhaanjohdetaan.

Pokerinpelaajat luottavatkin peliteoriaan.

Bluffaamisella on kannattava tiheys.
1: Jos bluffaa koko ajan, toiset tietävät tämän ja silloin he "tulevat mukaan" vain jos heillä on hyvä käsi, jolloin he pikku hiljaa voittavat. Jos kaksi tälläistä strategiaa kohtaa, voitto on silloinkin vain tuurista kiinni. Pokerissa ei siis pidä huijata koko ajan.
2: Ja jos ei huijaa koskaan, käy niin että toiset tietävät onko sinulla hyvä käsi, ja tätäkin kautta he osaavat valita strategian siten, että he voittavat pikku hiljaa. Jos kaksi tälläistä kohtaa, voiton määrää tuuri.

Pokeri on kuitenkin taitopeli, ja strategisella silmällä voidaan pumpata yllä olevat rahattomiksi - toki joskus joku noista voi puhtaalla mäihällä pärjätä, mutta pitkäjännitteinen pokerinpelaaja pelaakin tilastojen mukaan, sillä idealla että kun pelaa kymmeniä tuhansia pelejä, ei voi olettaa että olisi koko ajan mäihä (joko hyvä tai huono.) Keskimäärin kaikki konkarit ovat pitkällä tähtäimellä tilastollisesti tietyn onnekkaita. Hyvällä strategialla voittotodennäköisyys on tällä tilastollisella tasolla merkittävästi suurempi kuin huonoilla.

Ratkaisu haetaan etsimällä nashin tasapainoa. Tämä oli ensi kuulemalta todella yllättävä esitys, koska pokeri on nollasummapeli. Pokerissa jokainen voittamasi kolikko on joltakulta pelaajalta pois. Sen sijaan nashin tasapainoa haetaan useimmiten sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole nollasummapelejä - kuten vangin dilemman kaltaisessa tilanteessa. Pienellä miettimisellä tämä on tietysti päivänselvää. Sekastrategiaa - eri toimintojen oikeissa mittasuhteissa tehtyä sekoitusta - haetaan väistämättä, koska ääripäille on helppo keksiä toimivat vastastrategiat.

Laskentastategioina on kaksi päätyyppiä: Ensimmäisellä voitetaan mahdollisimman paljon ja toisella haetaan mahdollisimman pientä häviämistä. Parhaan ratkaisun hakemisessa katsotaan läpi vaihtoehdot ja etsitään sieltä keino jolla vastustajan hyöty minimoidaan. Minimax lauseen nojalla tämä tarkoittaa samaa kuin oma hyöty.

Pokerin idea on se, että siinä on pelaajia joilla on pelikassa joka muuttuu, ja pelaajat tekevät päätöksiä vaillinaisen informaation pohjalta. Osan informaatio on vaillinaisempaa kuin toisten: Toiset laskevat käsien ja voittamisensa todennäköisyyksiä paremmin, toiset hämääntyvät vaikkapa ilmeilystä. Hyvä pelaaja päättelee tietoja toisten käsien luonteesta siitä miten nämä panostavat, ja muistaen että korttipakka on satunnaiseti sekoitettu kombinaatio, jossa jokainen nostettu kortti painottaa jäljelle jäävien korttien jakaumaa. (Pakassa ei ole kahta pataässää.) Myös korotuksen määrä pottia kohden on kiinnostava tieto. Kuitenkin vaikka tietoa on saatavilla ja johdettavissa, pokeri on olennaiseti epätäydellisen informaation peli jossa toisten kaikkia kortteja ei tiedetä. (Toisin kuin vaikkapa shakki jossa kaikki oleellinen tieto on näkyvissä, nappulat ja mahdolliset liikkeet ovat tiedossa.)

Ainut ongelma on se, että pokeri on matemaattisesti mutkikas peli. Siinä on toki yksinkertaiset säännöt, mutta kun peliä tarkastellaan mahdollisuuksien kautta, tilanteet muuttuvat varsin raskaiksi. Oikeaa tasapainotilaa ja strategianvalintaa ei voida tarkasti tietää. Siksi "tehdään arvioita", parhaan sijasta otetaan hyvä strategia.
1: Shakkikoneiden lisäksi myös pokerinpeluualgoritmien kehittely on suosittua, koska se on ymmärrettävä, luonteeltaan käytännönläheinen ja se on kuitenkin haasteellinen. Ja tälläisellä on tienaamispotentiaalia sekä peliohjelmoijana että käyttämällä inhaa apuvälinettä vaikka nettipokerissa, jossa kakkoskoneelle kerää toisten pelaajen pelituloksia ja käyttää niitä profiilipohjina.

Pokerinpelaajilla tämän arviointikyky tietysti kasvaa kokemuksen mukaan merkittävästi - he tekevät yksittäisestä pelaajasta "profiilin", hänen pelitapansa, joka tekee tilanteen käsitettäväksi ja johon sovitetaan oma pelaaminen. Profiili voi olla dynaaminen tai pysyvä (riippuu pelaajasta tai arvioijan laadusta.)

Peliteorian jännittävin tulos on se, että bluffaamisessa keskeisintä ei ole "milloin pitää bluffata", vaan se, kuinka usein. Tasapainon yksittäistapaukseen laskeminen voi olla raskasta, mutta silti tiedetään että jos pelaaja bluffaa oikealla frekvenssillä, eikä ole kaavamainen (bluffaan joka X kerta) josta saisi kiinni, niin bluffaaminen ei vaadi erityistä kikkaa tai syytä. Bluffaamisessa ei siis ole kysymys oikeista tilanteista tai reteästä kaikki rahat pöytään -hengestä, vaan enemmänkin siitä että tekee bluffia satunnaistekona siten että bluffilla on joka kierrokselle oikea todennäköisyys.

Hauskinta tässä on tietysti se, että en muuttunut tämän tiedon kautta yhtään paremmaksi pokerinpelaajaksi.