Revanssi

Hannu Kiuru varmasti tiivisti monen kannan tasa-arvoiseen avioliittolakiin. "Parempi, että kenenkään ei nyt tarvitse jäädä roikkumaan löysään hirteen odottelemaan seuraavaa läpimenoyritystä. Sillä aloitteen puolustajat eivät varmasti olisi jättäneet leikkiä kesken ennen kuin heidän tahtonsa on tapahtunut. Vastustajille tuskin revanssin mahdollisuutta tarjotaan." Monet ovat olleet tästä kuitenkin hyvin erimielisiä. Päivi Räsäsen ensimmäisessä pettymystä huokuvassa kommentoinnissa korostui aivan toisenlainen henki "Räsäsen mukaan seuraava eduskunta voi kaataa tämän lakimuutoksen, mutta se edellyttäisi lainmuutosta vastustavien suurta enemmistöä seuraavissa vaaleissa." Hän on muutenkin herättänyt keskustelua lausunnollaan jonka mukaan päätös voidaan perua. Samoin tiedän että avioliittolain muutokseksi on innostuttu suunnuttelemaan vastakampanjaa. Lainmuutosehdotus kun on mahdollista heti kun lakia on muutettu. Samalla tiellä millä tämäkin muutos saatiin aikaiseksi. Kansalaisaloitteella.

Tämä on herättänyt kuitenkin vastalauseita joiden takana on asenne jonka tiedostaen Kiuru on esityksensä esittänyt. Sanna Marin esitti että "Kansalaisaloitteen hyväksyminen on paitsi merkittävä edistysaskel tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta, se myös valaa uskoa demokratian toimivuuteen. Jopa Päivi Räsäsen uskoisi kunnioittavan eduskunnan tahtoa ja kansanvaltaa."

Marinin lausunnossa on jotain järkeä. Itse olen hyvin heikosti uskonut mahdollisuuteemme vaikuttaa. Olen pikemminkin uskonut että yhteiskunta on suuri, jäyheä ja kolho kompleksi joka pysyy huomenna suunnilleen samana kuin eilen. Poliittisten puolueiden erojen kohdallakin on ollut "sama paska eri paketti" -henkeä. Minulta puuttuukin liberaaliuteen tarvittava utopistinen optimismi jossa maailma kuvitellaan sellaiseksi että se voi olla parempi huomenna kuin tänään. Ja kieltämättä lakialoitteen läpimeneminen valoi tiettyä uskoa maailmaan. Minun oli nöyränä kaahittava kaikki tähän vaalituloksen läpimenoon liittyneessä vedossa hävinneeni 1 euro 20 senttiäni ja annettava ne nöyränä voittajien kouraan.

Mutta rehellisesti ottaen kun lakimuutos on menossa läpi, on tässä kuitenkin kysymys jo jostain muusta. Itse erottaisin "luottamuksen yhteiskunnan vakauteen" ja "demokratiaan luottamisen" aivan eri lokeroihin. Useinhan ihmiset käsittelevät politiikkaa kuin se ajaisi molempia asioita samanaikaisesti. Tosiasiassa ne ovat kuitenkin pääasiassa ristiriidassa keskenään. Demokratian ytimessä on se, että kansalaisilla on merkittävää valtaa päättää asioista. Tämä johtaa siihen että demokratia on aina altis muutoksille. Melko nopeillekin. Vakaa yhteiskunta taas on melko muuttumaton, jäyhä ja hidas. Siinä tuskin kenelläkään on valtaa muuttaa mitään. Jäyhimmillään kyseessä on enää byrokratia jota ei tosiasiassa enää hallita vaan jossa julkisen vallan tehtävänä on pyörittää kaavamaisia papereita ilman mahdollisuutta muuttaa niiden takana olevaa lainsäädäntöä millään, välttämättä edes despootin komennolla.

Tämän lakialoitteen läpimeno onkin varmasti heikentänyt ihmisten uskoa yhteiskunnan vakauteen. Mutta se näyttää parantaneen monien ajatuksia siitä että heillä on mahdollista vaikuttaa. Enkä puhu tässä pelkästään itsestäni. Olen seurannut pahamaineista "Vastustamme tasa-arvoista avioliittolakia" -ryhmästä vuotaneita keskusteluja. Ryhmässä on toki paljon varsin kaunahenkistä ja mielipuolista raivomateriaalia. Mutta seassa on ollut todellisia helmiä. Ihmiset ovat tiedostaneet että he ovat aikaisemmin vain valittaneet internetissä. Aktivismi ja esimerkiksi äänestyskoppiin meneminen on sen sijaan jäänyt vähälle. Moni onkin nyt innostunut menemään äänestämään. Tämä on mielestäni hyvä asia, vaikka tietenkään en ole mielipidetasolla samaa mieltä näiden ihmisten linjauksista.

Kun pitää yhteiskuntaa vakaana ja ihmisten valtaa mitättömänä on helppoa jäädä valittamaan internettiin. Ja kuvitella että tämä on asioiden ratkaisemista. Tosiasiassa se ei ole mitään. Moni raavaana miehenä itseään pitävä järrikkä onkin nyt sitten järkyttynyt. Järkyttynyt siitä että kun he ovat valittaneet jossain internetpalstalla, ovat homppelit ja saatanan munattomat kukkakeppihipsterneidit aktivoituneet ja tehneet kokonaisen pitkäjänteisen kampanjan jolla tämä lakialoite on siten saatu läpi. Mediatyöskentely ja ihmisten aktivoituminen ovat tehneet tämän. Ei se, että on kirjoitettu valituksia johonkin henkilökohtaiseen blogiin. Kenties joku päivä minäkin opin tämän.

Minusta on hyvä että politiikka tarjoaa tilaa myös revanssille. Sillä jos jokin näkemys kielletään lähtökohtaisesti sanomalla "vanhoillista", se on yhtä tyhmää kuin Soini sanomassa "No kun ei voi" tai Zyskowicz sanomassa että "Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen sanoi, että vastustan sitä, että mies voisi synnyttää, mutta en esittänyt kannalleni mitään perusteluita. Minä luulen, että edustaja Tynkkynen on aika lailla oikeassa. Tämä ajatus siitä, että miehenkin pitää voida synnyttää, ja jos mies ei voi synnyttää, niin se on ihmisoikeusongelma, on minulle niin vieras, että en todellakaan tähän yhteyteen esittänyt mitään perusteluita. Ja vaikka asiaa vähän tarkemmin mietinkin, niin vaikka yleensä minulla on kyllä vastaus joka kysymykseen, niin en taida pystyä esittämään mitään hirveän loogisia perusteluja tälle kannalleni." Ainoastaan ihminen joka ajaa yhteiskunnan vakautta demokratian sijaan voi sanoa mitään tuon suuntaistakaan. Kansalaisten mukaan saaminen ilman argumentteja halveksii äänestäjiä. Mikä kenties olisi hyväksyttävää ottaen huomioon keskiverron äänestäjän, mutta tässä tehdään enemmän. Tietystä kannasta tehdään dogma josta ei edes keskustella. Ei edes arvoperustaisesti. Ei edes maailmankuavallisesti. Asia on vain "ilmiselvyys". Sellaisen paikan pitäisi olla maantieteellisesti jossain muualla. Jossain aivan toisenlaisessa kulttuurissa. ; En mielelläni sanoisi tätä, mutta Päivi Räsänen sentään läimii edes "Raamatulla". Nämä esilläolevat vaihtoehdot ovat tätäkin ontompia.

Miehen synnyttämiskyky on juridinen kysymys.

Kun puhutaan tasa-arvoisesta avioliittolaista, keskustelusta on etääntynyt se että juridisesti sukupuoli liittyy jo nyt hyvin vähän siihen minkälaiset kromosomistot ihmisillä on. Itse asiassa voidaan sanoa että meillä on jo nyt vallalla sukupuolenkorjaukseen liittyvä prosessi joka tekee sukupuolesta ennen kaikkea juridisen kysymyksen.

Tästä erikoisen huomion saa siitä että eduskunnassa on tuoreesti keskusteltu sukupuolenkorjausleikkaukseen liittyvästä sterilisaatiosta. Ben Zyskowicz ja Mika Niikko ovat ansiokkaasti ottaneet kantaa ilman perusteluja. Jos meidän tulisi laittaa arvauspeliä siitä kumpi edellämainituista sanoo "Käytännössä on kyse siitä, että jos nainen muuttuu mieheksi, niin tänä päivänä edellytetään sterilisaatiota, ja nyt tämä onkin valtava ihmisoikeusongelma, ja kun tämä korjataan, niin päästään siis siihen tilanteeseen, että miehenkin pitää voida synnyttää." jouduttaisiin kenties yllättymään sillä lausujana on Zyskowicz. Juridisen sukupuolen mielessä kysymys on juuri siitä voiko mies synnyttää. Ja selvästi kyseessä on rasti ruutuun kysymys. (Filosofisessa mielessä on mielenkiintoista miksi ei vaadita että nainen voisi synnyttää jotta leikkaus laskettaisiin riittävän pitkälle viedyksi. Että miksi biologiakantaa ei viedä vielä pidemmälle.)
1: Itse en pidä pakkosterilisaatiosta koska se on toisen kehoon tunkeva invasiivinen prosessi jossa tehdään leikkaus jolla ei ole kumpaakaan niistä ehdoista jotka koskevat sellaista leikkausta joka on hyväksyttävä. (a) Lääketieteellinen syy (b) leikattavan toive. Hyväksyttäväksi tuloon vaaditaan siis leikkaus joka ylittää sen mitä halutaan. Kysymys on siitä mielenkiintoinen että sukupuolenkorjaus/sukupuolenvaihdosleikkauksen vastustajat usein korostavat että leikkaus jossa ei ole lääketieteellistä syytä pitäisi pitää minimissä. Yleensä ympärileikkaukseen jostain syystä suhtaudutaan niissä piireissä suosivasti vaikka sekin on pieni amputaatio. Joten voidaan sanoa että minimiin pitäisi tähdätä. Siksi ei pitäisi leikata yli leikattavan toiveen. Toki minuakin huvittaisi laajentaa leikkausintoa siten että Ben Zyzcowicina olemiseksi vaadittaisiin palleja vadille. Eikä tähän tietenkään perusteluja vaadittaisi koska ei Benkkukaan sellaisista pätkääkään välitä. Toki tämä ei olisi eettistä tai suositeltavaa. Tässä ongelmana onkin se että laki antaa maailman toimia Zyzcowicin haluaman mukaan eikä tältä suojaa kukaan. Zyzcowicia ehdottamaltani prosessilta taas suojelee lähinnä minun omatuntoni ja poliisi. Ero ei tavallaan ole kovin suuri, mutta se on merkittävä.

Ajatus on siitä erikoinen että se liittyy vahvasti tasa-arvoisen avioliiton puolustukseen. Siinähän selitetään että homoavioliitto on validi siinä vaiheessa kun mies voi synnyttää. Huomioni tuskin on mitenkään relevantti. Mutta se silti huvitti kun se pälkähti mieleeni. ; Kaiken aikaa on kuitenkin ollut selvää että homokeskustelussa on enemmän kysymys uskonnosta kuin biologiasta. Sillä laki on sukupuolikysymyksessä erkaantunut biologisesta sukupuolesta kauan aikaa sitten ja siirtynyt siihen että sosiaalinen sukupuoli-identiteetti voidaan jossain määrin laittaa määräävämmäksi kun käsitellään sitä lasketaanko ihminen juridisesti mieheksi vai naiseksi.

Tässä kysymys ei ole siitä miten asiat ovat biologiassa tai siitä miten niiden pitäisi olla. Laki ei määrää etiikkaa, se määrää mitkä asiat ovat laillisia. Lainsäädäntö ei ole myöskään luonnontieteen oppikirja. Ja jos ajatellaan mitä laki jo nyt, tänä päivänä, sanoo sukupuolesta, on sisältö sen luonteinen että biologisesta sukupuolen määrittelystä on jo erkaannuttu. Siksi on vaikeaa löytää perusteluja sille miksi tasa-arvoisen avioliittolain / sukupuolineutraalin avioliittolain / homohäälain puolesta voisi argumentoida biologiseen sukupuoleen vedoten kovinkaan väkevästi.
1: Kenties relevanttia on huomata että myöskään avioliitto ei ole biologinen konsepti. Tästä hauskan esimerkin saa siitä miten tuoreesti keskustelin avoliittoasiasta uskovaisen kanssa. Hänestä avoliitto on haureutta ja ihmisten on turha siunata syntiä, sillä Pyhä Jumala ei koskaan siunaa syntiä, ei mitään haureuden muotoa. On kuitenkin samalla vaikeaa nähdä mitä yhteyttä avoliitolla on siveyteen. Jos mietitään vaikka sitä että joku elää avoliitossa saman naisen kanssa kymmenen vuotta samalla kun hänen ikätoverinsa menee kolmatta kertaa naimisiin voidaan huomata että siveys ja uskollisuus eivät liitykään tuohon "haureuteen" kovinkaan vahvasti, kysymys on jostain symbolisemmasta. Samoin tietysti avoliitossa ja avioliiton ulkopuolella voi syntyä lapsia. Äpärät ovat olemassa ja syntyneitä ihmisiä. He ovat biologisesti ihmisiä ja osoitus siitä että avioliittokaan ei ole sidottu sikiämiseen tai biologiaan.

Siksi ne jotka puhuvat biologiasta - etenkin jos ovat Mika Niikon kaltaisia evoluutiodenialisteja jotka demonstroivat tällä mielipiteellään yksin että eivät ymmärrä koko biologiasta suunnilleen mitään - ovat silmissäni koomisia. Ja ainut suunnilleen mahdollinen rehellinen tapa ottaa asiaan kantaa löytyy Juha Rehulalta jonka mielestä evankelisluterilaisen kirkon pitäisi hallita avioliittoa ja että tämä ei kuuluisi ollenkaan eduskunnalle. Toki tästä seuraa painolastina lausunnon sisältämät implisiittiset kannanotot. Kannanotot jotka kenties muistuttavat siitä että kenties rehellisyys ja vastenmielisyys eivät ole toisiaan poissulkevia.