Yhteiskunnan perusta, yhteiskunnan muoto ja humpuuki

Max Weberillä oli yhteiskunnallinen ajatus, jonka mukaan oli tarkasteltava erityisesti uskonnon toistuvaa roolia kaikissa yhteiskunnissa ja eri historian aikoina. Tästä on sitten kehittynyt Weberiläisiä ajatuksia joissa uskonto on yhteiskunnan toimintaa, talouselämää ja suuntaa vahviten muokkaava yksittäinen voima. Ja tätä kautta uskonto on perusta joka määrää miten yhteiskunta toimii. Tätä kautta ei ole tavatonta että uskonnottomien palstoille putkahtelee erilaisia weberiläisiä ajattelijoita jotka selittävät että jos yhteiskunnan uskonnollinen perusta unohdetaan, koko yhteiskunta romahtaa. Tässä puhutaan usein romahduksesta, vaikka jopa puhtaassa weberiläisessä ajatuksessa tilanne olisi enemmänkin mallia ”muuttuminen” ja ”erilaiseksi tuleminen”. Weber lähinnä kuvasi miten kristinusko on länsimaisen kapitalismin ydintä, eikä valtapelisignaloinut että kristinusko olisi hyveellinen ja Tosi uskonto. Mutta tämänlaiset nyanssit katoavat helposti kun pitää taistella yhteiskunnan tuhoa vastaan.

Tämä tuo mieleeni Ron Greavesin. Hänen mukaansa Islamissa on suuntauksia jotka ovat toisia aggressiivisempia ja vihamielisempiä kuin toiset. Hän asettaa ytimeksi menestyksestä julistamisen. Ron Geavesin mukaan islam, kuten kaikki uskonnot, lupaavat suuria kannattajilleen. Mutta ne myös elävät todellisuudessa. Juutalaiset ja kristityt kohtasivat vainoja ja olivat altavastaajien uskontoja pitkiä aikoja ennen kuin ne nousivat suosioon ja valtaan, Islam oli voitokas jo Muhammadin elinaikana. Tästä syntyi perusta siitä että jumala oikeasti suojeli heitä. Tästä tuli osa uskonnon dogmeja.

Nykyään muslimit elävät sitten sodassa ja tämä on luonut teologian maalaaman odotuksen väliin ristiriidan. Joka on sitten ratkaistu fundamentalistien dogmirakennelmissa siten että Allah on hylännyt heidät, koska he ovat unohtaneet profeetan opit. Siksi menestyskin palaisi jos palattaisiin matkimaan islamin alkuaikojen toimintamalleja ja asenteita ja unohdettava sen jälkeen kulttuuriin tulleet harhaopit kuten kreikkalainen filosofia. Greavesin malli selittää miksi terroristeja ja jihadisteja on eniten sunnilaisissa; He muodostivat islamilaisen imperiumin. Shiialaiset ovat saaneet valta-asemaa ja menestystä vasta 1900-luvulla, joten heille muodostui samanlainen nöyristelevä ”häviön” teologia kuin kristityillä ja juutilalaisilla oli alunperäisessä teologiassaan.

Paitsi tietenkin Max Weberillä. On toki huomattavaa että Max Weberin pääasiallinen kiinnostuksen kohde ei ollut uskonto, vaan talous. Ja hänen elossaoloaikanaan kristityt ovat olleet kulttuurisessa valta-asemassa hyvin pitkään. Ja Weberin ajatusten keskiössä oleva ”protestanttinen työetiikka” ei itse asiassa käsittele sitä ”suomessa opetettua luterilaista työetiikkaa” vaan nimenomaan kalvinistista mallia. Ja kalvinismissahan on vahva kytkös menestyksen teologiaan. Eli pelastukseen predestinoidut näyttävät elämässään siunauksellisuutta jo elinaikanaan.

Näkisinkin että Weberiläisittäin sävyttynyt kristillinen ylimielistely muistuttaakin tältä osin sitä islamin sunnilaista suuntausta; Kun uskonto on pitkään valta-asemassa – eli eivät ole leimallisesti köyhiä vainottuja marttyyreita vaan heistä koostuu enemmistö kulttuuri- tiede- ja talouselämän menestyjissä – se synnyttää tietynlaisia suhtautumisia maailmaan. ; Tätä kautta voidaan ymmärtää miksi USA:sta tulevat konservatiiviset suuntaukset joita suomessakin nykyään suuresti kopioidaan ovat sellaisia että niissä ajatellaan olevan jokin kulta-aika jona oma kulttuuri on menestynyt ja tähän halutaan sitten palata. Ja pelätään yhteiskunnan tuhoa joka on joko jo tullut tai on jo hyvin pitkälle etenemässä. USA:ssa kun on tavattu olla kalvinisteja siinä missä Suomessa on oltu luterilaisia.

Itse tuhahtelen näille näkemyksille huvittuneesti. Sillä niissä on perustavanlaatuinen ongelma; Perusteemanahan ovat yhteiskunnan romahdukset. Mutta sitten kun katsotaan romahtaneita yhteiskuntia, niihin sidotut ideologiset tarinat ovat narraatioita. Eli ne ovat tarinoita joilla tapahtumia selitetään osaksi ideologista kertomusta after the fact. Toisin sanoen juuri samalla prosessilla jonka vuoksi uskonnon teologiaan tulee lisäyksiä, poistoja ja teemoja aina sen mukaan miten tämä uskonto menestyy maallisessa maailmassa. ; Koska uskonto ei romahda kun vaino tai menestys alkaa pitkän muutoksen jälkeen, alleviivautuu se että kyseessä ei ole mikään ennuste tai jokin jonka tämä narraatio selittäisi.

Kun tutkitaan romahtaneita yhteiskuntia, esiin ei nousekaan aineistoa siitä miten muuttujana on uskonto ; Näyttääkin itse asiassa aikalailla siltä että usein yhteiskunnissa uskonnot ovat pitkälti vakioita joilla yritetään kuitenkin selittää muuttuvia asioita. Ongelmat ovat tässä kahtalaisia: Esimerkiksi rooman valtakunnassa oli ensin muita uskontoja kuin kristillisyyttä ja se menestyi. Uskonto vaihtui mutta rooman alamäki kesti useita satoja vuosia eikä mitä ilmeisemmin johtunut aiempien menestyksekkään yhteiskunnan tuoneiden uskontojen romahduksesta. Toisaalta kun kristityt nykyään kertovat että kristinuskonto on tieteen ajattelun takana he nojaavat lähinnä siihen että tieteilijät olivat kristillisessä kulttuurissa eivätkä selitä miksi kirkkoisä Augustinus ei ollut kehittämässä Galileo Galilein empiiristisiä ajatuksia vaan oli alamäessä olevassa kristillisessä roomassa ruotimassa syntistä ja dekadenttia nuoruuttaan historiallista painoarvoa sisältävässä sosiaalipornoisessa teoksessaan. ; Tämä on odotettavaa jos tärkeintä ei ole selittää vaan sovittaa omaa ideologiaa asiantiloihin olivatpa nämä mitä tahansa.

Romahtaneita yhteiskuntia tutkittaessa päädytään sen tyylisiin suuntauksiin kuin mitä löytyy Jared Diamondin ”Romahduksesta”. Menestyksessä on kiinnitettävä huomiota viiteen perusmuuttujaan; ympäristötuhot, ilmastonmuutos, vihamieliset naapurit, ystävälliset kauppakumppanit ja yhteisön reaktio välittömästi esiintyviin ympäristöongelmiin ovat ratkaisevia kun mietitään mikä romahtaa ja mikä ei. Jos Weber on oikeassa, niin uskonnon suhde näihin on lähinnä epäsuora.

Toisin sanoen tilanne on juuri kuten lukion yhteiskuntaopin opettajamme kuvasi. Hän selitti että hän opettaa yhden asian joka on sellainen että jos pitää vain yksi asia muitaa yhteiskunnasta niin se oli se. Hän puhui ideologioiden sijaan ravintoylijäämästä. Hän selitti että jos mietitään miten joku voi tehdä edes kivikirveitä, se tarkoittaa sitä että hän ei sen ajan joudu mestästämään ruokaa henkensä pitimiksi. Taidetta tekevänkin pitää opetella erilaisia taitoja jotta voisi rakentaa vaikka alkeellisen veistoksenkin. Kaikki käsityöläisyys, taiteet, ja muut vaativat harjoitteluaikaa, näkemysaikaa ja muuta sellaista tekemistä joka vaatii ravintoylijäämää. Jos mietitään miksi meillä voi valtavissa kirkkomonoliiteissa paasaavia pappeja, se johtuu siitä että he eivät ole niska limassa viljelemässä maata henkensäpitimiksi vaan he ovat saaneet ravintoylijäämää niin paljon että he ovat saaneet ohjailtua muitakin raatamaan niska limassa jotta heillä olisi pytinki jossa paasata. He eivät ole itse rakentaneet kirkkojaan omin käsinsä, joten heitä tukeva ravintoylijäämä on koskenut hyvinkin lukuisaa ihmistä.

Toisin sanoen yhteiskunnan perusasiat ovat tavallaan samoja asioita kuin Maslown tarvehierarkian perusasiat. Ja vasta kun yhteiskunnassa tietyt asiat ovat kunnossa niissä voi olla aikaa ja ravintoylijäämää miettiä näitä abstraktimpia, tarpeettomampia ja humpuukinomaisimpia asioita. Ja kun nämä ovat kunnossa niin tarvehierarkiassa astutaan seuraavalle ylemmälle portaalle. Itse olenkin aika huvittunut siitä miten esitetään että kommunistinen kollektivismi on kauheaa. Käytännössä konservatiivit ja kommunistit ovat molemmat keskushallintatalouden asialla ; Joko Stalinin tapainen hahmo tai keskusideologia ja sen perusarvot komentavat yhteiskunnassa vain aivan kaikkea. Konservatiivien ja kommunistien välisiä yhteyksiä on niin paljon että voitaisiin jopa sanoa että vaikka esiin nostetaan narraatio vapauden ja kollektivistisen kommunismin välille niin etenkin konservatiivien Weberiläisiä ja kalvinistisia vivahteita maistellessa on selvää että kommunismi on enemmän ”väärä uskonto”, ei mikään aivan erilainen vastustaja vaan nimenomaan samoilla markkinoilla liikkuva kilpailija. Asiaa toki jossain määrin yritetään hämärtää sillä että konservatiiviuden arvoperustaa myydään monesti ilman Jumalaa olevina arvoperisteina. Ne ovat käteviä koska ne ovat olleet kannatettuja menestyneissä yhteiskunnissa kauan. Eli kun menestyneet ovat kauan tehneet jollain tavalla niin se muuttuu osoitukseksi näiden kätevyydestä. ; Ei liene vaikeaa nähdä tässä vahvaa paralleeria Greavesin teesiin. Menestynyt yhteiskunta selvästi tuottaa asujaimistonsa suosikki-ideologioihinsa tietynlaisia piirteitä.

Tästä päästään tietenkin humpuukiin. Uskonto ei ole perusta vaan korkeintaan epäsuorassa suhteessa. Voidaan nähdä että jos asiaa lähestytään klassisella kommunismin asiarajauksella niin yhteiskunnalla täytyy olla ravintoylijäämää jotta voidaan tehdä tuotantovälineitä joita joku joka ei ole niitä omin käsinsä itse valmistanut voi niitä hankkia omistukseensa. Ja tämä vaaditaan jotta voi olla kapitalismia. Ja tämän tuomaa menestystä tarvitaan jotta voi olla ideologeja jotka puhuvat siitä miten tämä kapitalistinen järjestelmä on hyvä. Jotta voi olla vainonarraation sijaan menestyksen teologiaa julistavia tyyppejä joiden ideologian joku ravintoylijäämää saava Weber voi sitten huomata ideologisesti yksi yhteen vallitsevaan valtajärjestelmän kanssa yhteensopivaksi..

Tässä kaikessa ”yhteiskunnan perustana olemisesta” on toisin sanoen paljon humpuukia. Ylipäätään ajatus siitä että ideologia voisi olla yhteiskunnan perusta jota ilman se romahtaa on selvästi sellainen ajatus joka syntyy vain Maslown tarvehierarkiassa ylempien kerrosten parissa pelaavilla. Maslown tarvehierarkian perusideanahan on se, että jotta ihmiset ylipäätään kiinnittävät huomiota tiettyihin asioihin, kuten itsensä kehittämiseen, heillä tulee olla tätä ennen näitä perustavammat asiat kunnossa. Perustalla on juuri hengissä pysymisen takaava ravinto ja sen tyyliset asiat.

Tähän on tietenkin helppo liittää vihreitä arvoja. Kun ravintoylijäämä on yhteiskunnan perusta, niin resurssien riittävyys nousee helposti hyvinkin keskeiseksi asiaksi. Tämä tukee ”kieltäymyksen ja säästeliäisyyden” kulttuuria. Kuitenkin voidaan korostaa sitä että tätä taloutta on täydennettävä dekadentin Georges Bataillen yhteiskuntanäkemyksellä.

Bataille nimittäin näki, että liian usein talousajattelu yhteiskunnissa keskittyy rajoittuneeseen talouteen koka koskee säästäväisyyttä ja tehokkuutta; Säästäväisyys, kulujen leikkaaminen ja tulojen hankkiminen nähdään usein ydintalousasiaksi. Jos tätä seurattaisiin loppuun ihannevaltion kannattaisi olla ottamatta velkaa. Bataille huomauttaa että tosiasiassa yleistä taloutta kuitenkin kuvaa nimenomaan se, millä se voi kustantaa kaiken ylimääräisen ; Sodat, jättimäiset tapahtumat, panostukset kulttuuriin. Kaikki nämä ovat yhteiskunnan perustaa.

Joka tietenkin palauttaa mieleen sen, että mitä tarkoittaa se että on rakennettu kirkko jossa joku pastori paasaa joka sunnuntai triviaaleja kouralliselle paikalle vääntäytyneitä kuuntelijoita. Tämä on juuri sellaista ylijäämän kuluttamista jota voidaan pitää humpuukina. Ellei sitten tiedosta että tosiasiassa yhteiskunnat ovat tavallaan juuri sitä että on jotain jota tuhlata humpuukiin. Ilman humpuukia ei ole yhteiskuntaa. Weber oli tavallaan oikeassa kun hän kuvasi sitä että yhteiskunnalla ja uskonnolla on valtavasti yhtymäkohtia. Humpuuki on yhteiskunnan perusmuoto. Tai kuten hienostuneesti ja vähemmän pejoratiivisella synonyymillä muotoillaan ; Kulttuuri on yhteiskunnan perusmuoto. Tämä perusmuoto ei toki ole se joka pitää kaiken kasassa. Romahduksen ja kulttuurin suhde on enemmän se, että romahdus estää kulttuuria jatkamasta entisellä mallilla. Ja toisaalta menestynyt ravintoylijäämä mahdollistaa malleja joissa tätä ylijäämää kulutetaan tiettyihin asioihin.

Taloudet ovat samalla vähän kuin ihmisiä. Menestyneimmillä on velkaa enemmän kuin köyhimmillä on edes rahaa kulutuksessa. ; Monella jonka mukaan velat on maksettava ja elettävä säästeliäästi ovat hankkineet asuntolainan. Lähinnä kaltaiseni luuserit ovat eläneet koko elämänsä läpi ilman että ovat ottaneet yhtään lainaa mihinkään. (Kyllä. Minä en ole ottanut koskaan senttiäkään lainaa, edes opintolainaa.)

Jos ostaisimme vain vakavahenkisiä asioita, kansantalous todennäköisesti muuttaisi perusluonnettaan kertaheitolla. Maailmanlaajuinen talous kaupankäynnin, viihteen ja muun kannalta ovat niitä asioita jotka ovat yhteydessä siihen miten yhteiskuntarakenteissa käydään töissä ja tehdään kauppaa. Ja muita asioita. Jopa välttämättömyyshyödykkeemme ovat paljon laadukkaampia kuin mitä niiden tarvitsisi olla. Vaatteemme ovat liian hienoja, laadukkaita ja muodikkaita. Syömme ruokaa joka on joko liian laiskallesopivan kätevää tai vaihtoehtoisesti herkullista eikä vain jotain jota hankimme jotta elämme seuraavaan päivään.

On helppoa ajatella että uskonto ja konservativismi ovat humpuukia vain siksi että ne loisivat ravintoylijäämän päällä. Ne ovat toki vähän kuten älypuhelimien pelisovellukset. Eli kansantaloudellisesti merkittäviä rahavirtojen ohjauskanavia. Ja niissä on toki tiettyä pömpöösiyttä kun ne teeskentelevät olevansa yhteiskunnan perusta jonka varassa kaikki muu toimii ja tässä mielessä ne ovat vähän kuin angry birds joka sanoo hallitsevansa elämää. Paitsi että uskonto ja konservatiivi todennäköisesti syö vuorokaudesta tunteja vähemmän kuin kunnon peliin nakkiutuminen, joten kenties se angry birds todella hallitsee elämäämme. On helppoa ajatella että angry birds, uskonto ja konservatiivit ovat humpuukia koska ne ovat. Mutta on turhaa ajatella että me hakisimme yhteiskunnasta yhtään mitään muuta kuin humpuukia. Humpuukin vaihtoehtona on vain niska limassa tehty elossasinnittely jossa jopa mutakuopassa runkkaaminen on hedonistista nautiskelua vaikka riittävää säästäväisyysajattelua.

Vaihtoehtona humpuukitaloudelle onkin ajatus ihmisistä jolla ei ole paheita eikä tavoitteita ja jotka silti tekisivät asioita yhdessä ja loisivat yhteiskunnan. Itse näen että moralismi on hauskaa ja siksi on mukavaa nyrpistellä vääräuskoisille jotka kannattavat itselle vastenmielisiä ideoita, mutta tosiasiassa ihmiskunta ei luovu paheistaan. Ja jopa hyveet ovat rikkaitten luksusta. Jos rikkaus on sitä että itseen kohdistuu vapaa-aikaa jona miettiä vaikkapa moraalia eikä sitä miten ei kuole nälkään ihan juuri pian. Dekadenssi pyörittää maailmaa. Tai ainakin yhteiskuntaa.

---

Lähteet:
Max Weber, ”Die protestantische Ethik und der Geist des Kapitalismus” (1904) [suom. ”Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki”]
Ron Greaves, ”Aspects of Islam” (2005)
Jared Diamond, ”Collapse: How Societies Choose to Fail or Succeed” (2005) [Suom. ”Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä”]
Kirkkoisä Augustinus, ”Confessiones” (397–398) [suom. ”Tunnustukset”]
Georges Bataille, ”La Part maudite” (1949)

Kuka ei kuulu joukkoon ; "Ulkopuolinen mädätys"

1.3. homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Avioliittolain muutosta vastustettiin osittain siten että hämärrettiin eroa kirkon ja valtion avioliiton välillä. Ja toisaalta sen kannattajat korostivat että kirkko hoitaa omat asiat autonomisesti.

Tässä mielessä asia on sinänsä mielenkiintoinen, että ainakin itselleni kirkkohääpuhe on hyvin irrelevanttia. Oma kantani on ollut karkeasti ottaen se mikä uskontoja muutenkin. Niin kauan kuin ihmisoikeuksia ja Suomen lakia ei rikota, niin syrjikööt sisäisesti ketä huvittaa. Niin kauan kun on mahdollisuus erota kirkosta eikä velvoiteta maksamaan tätä syrjimishupia, niin tehkööt oman sisäisen kannattajahallintansa miten mielivät.

Ja tätä kantaa on tietenkin laki ja kirkkokin. (Joskin he kieltämättä käyttävät hieman erilaisia sananvalintoja asian kuvaamiseen..) Suomen evankelisluterilainen kirkko kun on autonomisempi kuin valtionkirkko. Ts. sillä on valtionkirkkoon liittyvä rituaalivalta ja "luonteva läsnäolo" ja niihin liittyvä vallan ja oikeutuksen demonstrointi. Mutta valtio ei voi päättää kirkon käytänteistä muuta kuin hyvin poikkeavien tekojen kohdalla. Kirkon päätökset tehdäänkin kirkon sisällä. Kirkon autonomiaan kuuluu se, että kirkko säätää omaa toimintaansa koskevat lait, ja eduskunta vahvistaa ne. Kirkon vihkimiskäytäntöjä ja muuta uskonnonharjoittamista säätelevät lait eivät voi olla lähtöisin eduskunnasta, kuten tästä lakialoitteesta. Kirkon pitää itse sellaiset muuntuneet käytänteet laatia. Tässä seurakuntaan kuuumiseen liittyy usein vahva insentiivi ; Kirkkoon kuuluminen mahdollistaa sen että kirkon asioihi voi vaikuttaa sieltä kuuluisasta "sisältä päin". Kirkkoon kuulumattomilla ei tähän ole valtaa. (Paitsi sitä kautta että voivat ehdottaa ja kannattaa lakeja jotka koskevat uskonnon rahoittamista yhteisöverotuksella. Tai voivat asettaa omalle jäsenyydelleen ehtoja joihin kirkko sitten tarttuu tai ei kun suunnittelee asioita sieltä kuuluisasta "sisäänpäinlämpeävyydestä päin"..)

Autonomisuudesta kertoo se, miten voidaan lukea vaikka "kotimaasta" siitä, miten tilanteessa korostetaan omantunnonvapautta, joka tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Moni asia on muutenkin tilannekohtaisesti hoidettavissa. Osa paikoista suhtautuu vihkimisiin myönteisesti, osa ei. ; Oleellista on tiedostaa että homojen avioliiton vastaisen kannan mielestä on uskonnonvapauden vastaista ja vainottua olla sillä puolella jossa ei jouduta puhumaan oman näkemyksen mukaisesta toiminnasta tulevisa potentiaalisista sanktioista ja seuraamuksista.

Silti tilanne on selvästi ahdistava monille homoavioliiton vastustajalle.

Kun katsotaan homojen avioliittojen vastustajia, tässä nousee toistuvasti teema. Teema joka näkyi mainiosti "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebookryhmässä. Siellä kysyttiin kovasti tuohtuneesti siitä, miten halutaan että "kaikki menee oman pillin mukaan". Neuvottiin että jos kerhon säännöt eivät viehätä niin sitten pitää perustaa oma kerho ja mennä sinne. Kerho oli tietenkin evankelis-luterilainen kirkko.

Tuohtumukseen on tietenkin helppoa reagoida siten että jos ihmisillä on omantunnonvapaus niin kirkko on tosiasiassa paikka joka on mainostanut että sen sisällä voi vaikuttaa. Ei saisi erota kirkosta vaan vaikuttaa siihen sisältäpäin. Tästä on tehty toki hyvin vaikeaa. Säännöt ovat konservatiiviset. Tarvitaan roima enemmistö että asioita saadaan muutettua. Muuten mennään "kuten siihenkin asti". Kirkon toiminnan säilyminen ennallaan vaatii pienemmän kannatuksen kuin toiminnan muuttaminen. (En toista asiaa sanasta sanaan, mutta kysymys oli huomattavasti pejoratiivisempi joten tämä tosiasiassa antaa kysymyksestä vähemmän raivopäisen ja tätä kautta uskottavamman kuvan. Tämä on siis tavallaan palvelus. Mielestäni on hyvä joskus katsoa sanoman sisältöä ja ohittaa kiukkuista muotoa. Olen itsekin sellainen raivopää että olisi mukavaa jos itsellekin joskus tapahtuisi jotain vastaavaa.)

Mutta jos kirkko muuttaa käytänteitään niin kyseessä on juuri se että kerho muuttaa näitä sääntöjään. Kyllähän jokainen kerhovertaukseen lähtevä toki ymmärtää tämän. Samoin kuin tietenkin ymmärtää sen että jos on kaksi mielipidettä "homot eivät mene naimisiin" ja "homot menevät naimisiin" niin molempia ei voida saada. Ja että ennen ei tullut konservatiiveilta nurinaa kun asiat menivät "heidän pillinsä mukaan". Ei nurinaa kuulunut vaikka elettiin yhtenäiskulttuurissa jossa asiat menivät "heidän pillinsä mukaan" myös kirkkokerhon ulkopuolella.

On selvää että tässä onkin kysymys toisesta asiasta.

Muutosvastarintaisten parissa on kehittynyt voimakas kertomus siitä miten kirkon ulkopuoliset voimat ovat kovasti pelaamassa tässä kohden. Tästä maailmankuvasta saa kenties asiallisimman kuvan nappaamalla esiin Arto Jääskeläisen sanomisia. Jääskeläinen on huomattavasti asiallisempi kuin ryhmän kyselijä.

Jääskeläisen puheissa toistuu ajatus kirkon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. "Kirkkoon ja uskonnollisiin yhteisöihin kohdistetaan ulkoapäin vaatimuksia, jotka ovat perustavan laatuisesti yhteisöjen sääntöjen ja opin vastaisia. Yksi esimerkki, mutta ei ainut sellainen, on vihkiminen samaa sukupuolta olevalle parille." Tähän on löydettävissä tarkennuksia. "Kirkolla on oppi ja säännöt. Jäsenyys on vapaaehtoinen. Jos ei halua noudattaa sitä, on parempi poistua. Voithan perustaa oman seurakunnan, missä Raamatusta revitään pois ne sivut, jotka ei miellytä eikä sovi sinun kehittämääsi järkeisoppiin." Tämä teema toistuu Jääskeläisellä muuallakin, ja luo lisävaloa kokonaisuuteen. "Kaikkien suomalaisten kirkko- ja tunnustuskuntien virallinen kanta avioliittoasiassa on, että avioliitto tarkoittaa vain miehen ja naisen liittoa." ... "Kaikissa merkittävissä Raamattuun tai Koraaniinkin perustuvissa yhteisöissä virallinen kanta on miehen ja naisen liitto. Ei siitä ole epäilystä, etteikö virallisesta kannasta poikkeavia pappeja olisi tai etteikö hakemalla löytäisi edes jotain yhteisöä, joka on tuosta poikkeava."

Jääskeläisen kuva uskonnoista ja uskonnonvapaudesta onkin sellainen, että hänelle uskonto on pyhä kirja+sen dogmatiikka+sille alistuminen täysin. Toisin sanoen uskonnonvapaus on enemmänkin instituution vapautta. Sitä että Raamatulla ja sen oikeaoppisella tulkinnalla on instituutio joka antaa määräyksiä. Kokonaisuus joko otetaan sellaisenaan tai kerhosta pois. ; Tämä näkemys eroaa hyvin vahvasti siitä uskonnonvapausajattelusta joka on ollut länsimaille vallitseva hyvin kauan ; Uskonnonvapaus on yksilön vapautta. Instituutioilla ei ole omantunnonvapautta ja lupaa koostaa ihan itse omia mielipiteitään.

On erikoista että vihervasemmistolaisuus nähdään hänen lausunnoissaan suoraan epäkristillisyytenä. Mutta se onkin liitoksissa juuri tähän yksilöiden omantunnon täysin ohittavaan uskonnonvapauden uusiomääritelmään ; Dogmaa vastaan olevat eivät ole enää kristittyjäkään. Vääräoppisten tulisi erota kirkosta sen sijaan että äänestäisivät omia kantojaan ja tekisivät niistä kerhon uusia sääntöjä.

Onkin mielenkiintoista miettiä mitä kirkosta eroaminen ja kirkkoon kuuluminen ja sen ulkopuoliset voimvat tarkoittavat.

Konservatiivien menoa katsellessa on helppoa huomata että moni heistä eroaa kirkosta koska kirkko tekee heistä vääriä asioita. Tämä nähdään suoraan epäkristillisyytenä. Toisin sanoen kirkkoa uhkaavat piispat ja papitkin ovat kristinuskon ulkopuolisia voimia jotka mädättävät. ; Samalla uskonto on äärimmäisen politisoitunut ja ei-kirkkoonkin kuuluvat lainsäädäntökysymykset tulkitaan tässä samassa viitekehyksessä ja siksi kristitty joka äänestää homoseksuaaleista väärin eduskunnassa joskaan ei kirkon sisäisissä äänestyksissä edustaa myöskin kirkon ulkopuolisia pahoja voimia. ; (Kirkkoon kuulumaton voikin sitten ilmeisesti edustaa kirkon sisäpuolisia voimia? Ainakin kirkosta kovaäänisesti eronneet fundamentalistit ovat kovasti haluamassa määrittää mitä kirkon tulee tehdä.)

Tämä on tietenkin lähinnä deskriptiivinen kuvaus. Minun ei tarvinne erikseen tuomita tai kritisoida. Jääskeläisen kritisoiminen onkin kuin kantaisi lusikalla vettä kuivaan kaivoon. Sen sijaan katson mitä tämä tarkoittaa vallankäytön kannalta.

Kirkkoinstituutio on siitä mielenkiintoinen että sillä on tällä hetkellä (1) isohko ja varmahko rahoitus. Kirkollisvero yhdistettynä yhteisöverotukseen takaa jotain jota lahkoilla ei ole. (2) Melko hyvä maine. (3) Erinomainen näkyvyys.

Näistä onkin kysymys kun puhutaan siitä miksi erimielisiä halutaan ehdottomasti ajaa eroamiseen. Vaihtoehtoina kun on se, että (1) säännöt pysyvät ennallaan ja vääräoppiset poistuvat (2) säännöt muuttuvat ja itse joudutaan muuttamaan. Ja on mukavaa jäädä sellaiseen jossa on enemmän resursseja. Tähän liittyen huomiotaherättävää on sekin, miten uskonnonvapauden vastaisena monet uskonnolliset tahot näkivät sen kun kirkko leikkasi niiden taloudellista tukea. Nämä järjestöt suhtautuivat usein homoseksuaaleihin varsin vastahankaisesti ja jopa aggressiivisesti. Oli mielenkiintoista miten heidän mielipiteisiinsä ei puututtu. Ainut mihin puututtiin oli heidän rahoituksensa. Toisin sanoen uskonnonvapauden vasustamista näistä ihmisistä on se että muut ihmiest eivät halua maksaa sitä. (Tässä mielessä jokainen kristitty joka ei takaa sitä että voin miekkailla ilmaiseksi syrjii minua. Nyyh. Vainotun kyynel. Kauheaa kuin rutto, kuppa ja miesflunssa!)

Toki asiassa on yksi lisäkin.

Kirkon fundamentalistit ovat olleet sellaisia että maailma on pitkään mennyt heidän pillinsä mukaan. He ovatkin nyt olleet viimeiset pari vuosikymmentä katkeroituneita siitä että he ovat hävinneet monia kannanottoja. Tässä mielessä on luontevaa että he kokevat että maailma yhä enemmän mädättyy hyppimään liberaalien pillin mukaan. Tässä unohtuu että jokainen muutos on tarkoittanut että ennen tätä heillä on ollut maailma mallilla jossa on hypitty fundamentalistien pillin mukaan.

Tai luulenpa että harva on unohtanut yhtään mitään. Sillä samat tyypit ovat elossa. Itse asiassa uskonkin että liberaalien mädätyksessä on tuhon tuntua syistä joita psykologi kutsuisi projisoinniksi. Konservatiivit pelkäävät että liberaalit ovat samanlaisia vallassaolijoita kuin hekin ovat olleet. Kun antamieni Jäskeläisen linkkien takaa löytyy lausuntoja siitä että pitäisi tehdä vaikeammaksi tallata, on takana villi totuus. Sääntöjenmukaisen piinaamisen ammattilaiset tietävät kyllä mitä heitä itseään voi odottaa.

Olenkin hämmästynyt miten monet homoseksuaalien avioliiton puolustajat ihmettelevät ja kyselevät. Itselleni on ihan selvää mikä Jääskeläistä pelottaa. Itse asiassa on sanottava että olen pirunmoinen jätkä ja pelottava vastustaja kenelle tahansa missä tahansa asiassa ihan sillä että toimin ihmisiä kohden kuin fundamentalistikrisityt tekisivät. "WWFD" ("What Would Fundie Do") on usein oikotie aika tehokkaisiin ja häijyihin temppuihin. Jotka ovat vähemmän raakoja ja ilmiselviä kuin ISIS -terroristien päänkatkuu. Mutta jolla vihollis-puoli-ihmisiä on näpsäkkää ajaa itsemurhaan. Ja joista ei itse joudu vastuuseen kovin helposti. Häijyys-riskittömyys -akseli on se jolla Suomessa on näissä asioissa pelattu. Onkin hyvä ensin katsoa mitä Jääskeläinen haluaa korjata. Tätä kautta saadaan arvokkaita vihjeitä. Sitten tarjoan hieman spoilereita. Sitä kautta voi ymmärtää että Jääskeläisen huolet ovat todellisia. (Ei sillä että välittäisin. Itselleni merkittävää onkin lähinnä saada maksaa potut pottuina. Annan sen armon mitä osoittivat minulle. Eli tarjolla on aina vain kovemmalle vaihteelle siirtymistä eikä koskaan löysää tai periksiantamista.)
1: Suoraan sanoen asian ihmettely on vihjeettömyyttä. Vastaavaa kuin kysyisi vakavasti askarruttavana ja avoimena probleemana kysymystä "miksi ihmiset pelkäävät ja kokevat vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan?". Itse ihmettleen sitä miten en "kristinuskon kokemiseni" jälkeen ole yrittänut useampaa itsemurhaa. Samoin kuin sitä miten kostonhimoni on niinkin maltillista ja raivonpuuskani niin harvinaisia kuin ne ovat. Kiusaamiseen on ollut keinoja ja ne ovat tehokkaita ja pelottaa ajatuskin että ne kohdistuisivat itseen tai läheisiin. Asia nyt vain on näin. Jos ei kristittyjä miellytä niin toimikaa hittovie sitten oleellisesti toisella tavalla, sellaisella vähemmän mulkkumaisella ja yleispaskiaismaisella. Ymmärrän että konsepti on hämmentävän monelle moraalin rappeutumisesta huolestuneelle arvotyhjiötä pelkäävälle niinmaan totaalisen vieras. Tai en ymmärrä, mutta näin olen huomannut olevan.

"Näistä ongelmista johtuen parempi suoja sekä tarkennukset lainsäädäntöön ja menettelyihin tuntuvat tarpeellisilta:
1) Uskontokuntien autonominen asema tulisi vahvistaa eduskunnan kiireellisellä päätöksellä selkeämmin niin, että ongelmia ei synny. Periaatteen tulisi olla selkeä, että vihkiminen on yhteisön oikeus yhteisön omilla ehdoilla, ei velvollisuus. Lisäksi oikeustoimen, kuten kirkollinen vihkiminen, tulee olla pätevä ja rekisteröitävissä vain, kun se on tehty yhteisön sääntöjen mukaisesti. Nämä rajaukset poistaisivat painostuksen kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan.
2) Uskonto, vakaumus ja oikeus ilmaista mielipiteensä tulisi suojata paremmin syrjintää, tukahduttamista, mitätöintiä ja vihamielistä toimintaa vastaan. Myös oleellinen kohta: Riippumatta kohdistuuko teko vähemmistöön vai enemmistöön.
3) Vanhempien oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta opetuksesta ja poliittisesta vaikuttamisesta koulussa pitäisi kirjata selkeästi ja täydellisesti Suomen lakiin. Euroopan Ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla englanninkielisessä merkityksessään tulee ottaa huomioon. Lisäksi politisoitunut materiaali, kuten Setan tuottama, ei kuulu kouluun.
4) Oikeutta perustaa yksityiskouluja tulee vahvistaa. Lupamenettely olisi parhaimmillaan helppo ja nopea. Lupia perustaa yksityiskouluja näyttäisi olevan aiemmin hankaloitettu poliittisilta vaikuttavin perustein. Yksityiskoulut voisivat helpottaa myös kuntia mahdollistaen monipuolisemman opetuksen tarjoamisen täydentäen kunnan omaa opetustarjontaa."

Miltä näyttäisi jos tässä annettaisiin samalla mitalla?

Alla on teksti jossa on periaatteita ja tilanteita joita on aivan oikeasti tullut vastaan. Monet niistä ovat tuttuja kaikille jotka ovat olleet kirkossa - etenkin ns. "luottamushenkilöiden" kanssa tekemisissä. Nämä temput ovat monesti käytettyjä ja suosittuja. Ja niihin on liittynyt runsaastikin arvokeskustelua. Twisteistä huolimatta moni varmasti tunnistaakin tapahtuneet tilanteet. Sen jälkeen ei varmasti ole vaikeaa ymmärtää miksi niitä "Kiristyksiä" halutaan nyt. Ja miten ennen tämänlaiset käytänteet ovat olleet jotain joita nämä asiasta nyt valittavat eivät missään tapauksessa ole halunneet purkaa tai muuttaa aikaisemmin. Tässä yksinkertaisesti pelätään että metsä vastaa kuten siihen on huudettu. (Omalla kohdallani 1990 -luvun lopusta asti.) Ja rehellisesti sanoen ; On ihan inhimillistä että yhteistyö ei suju sellaisen ihmisen kanssa joka on ensin kauan ollut paskiaismainen, valtaakäyttävä, ilkeä ja muutenkin nuiva.

1: Ensin ole aktiivinen ja kartoittava seurakunnassasi. Kysele ja selvitä ihmisiltä heidän kantansa homoihin. Vaikeneminen on epäilyttävää. Korosta tässä positiivista uskonnonvapautta ja lupaa keskustella sananvapaudellisesti mielipiteistä. Utelua ei saa rajoittaa mitenkään. Ohita pyynnöt. Utele sähköpostilla. Jos muuten ei käy selväksi, kysele ihmisen tuttavilta. Tätä kautta kartoitat kaikki seurakuntasi työntekijöiden ja aktiivien homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä, suntioilta ja kirkkokuorolaisilta.
     1.1: Jos kanta on yhtään negatiivinen tai homojen avioliittoa vastustamista ymmärtävä, kerro että he eivät ole aidosti seurakuntalaisia. He ovat ulkopuolelta tulevaa mädätystä, huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Kerro että he ovat uhka yhteiksunnalle. Kerro että he eivät kykene kasvattamaan lapsia. Kerro että he ovat rikollisia ja sairaita. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä. Kirjoita aiheesta blogeja joka päivä. Saa kaverisikin kirjoittamaan aiheesta blogeja joka päivä. Räyhää sosiaalisessa mediassa kaveriporukalla. Aina kun joku kyseenalaistaa toimintaa, kerro että olet vain yksi ihminen ja tätä kautta sinulla ei voi olla valtaa. Ja että et kykene tai halua rajoittaa sananvapautta vaan haluat vain saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan. Jatka entiseen malliin. Jätä pajastamatta että omilla aivoilla ajattelu tunnistetaan siitä että he ajattelevat juuri kuten sinä.
     1.2: Jos olet kirkon työntekijä, korosta omantunnonvapautta niin että et suostu työskentelemään kenenkään sellaisen kanssa joka yhtään vastustaa tai haluaa millään tavalla rajoittaa homojen avioitumista ja toimintaa kirkossa. Lopeta heidän kanssaan keskustelu. Itse asiassa on parempi jos lopetat heidän tervehtimisensä. Älä vastaa jos he puhuttelevat sinua. Itse asiassa on parempi jos poistut paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi. Voit myös opetella aatetoverisi kanssa käytänteen jossa keskustelette keskenänne ja annatte väärämielisen olla tilassa. Puhukaa hänen lävitseen niin että kuuntelette toisianne ja tämän ihmisen puhetta tai kehoa ei edes olisi olemassa. On myös suositeltavaa järjestää seurakunnassa boikotti niin että mahdollisimman moni seurakuntalainenkin on mukana tässä toiminnassa.

2: Seuraavaksi muista yhteiskunnallinen aktiivisuus. Muista aina että sinulla on sananvapaus ja lupa sanoa se ääneen. Vastapuolella on sen sijaan propagandaa ja loukkaavuutta jota tulee saada rajoittaa. Mahdollisesti jopa kieltää. Itse asiassa on parasta jos lainsäädännössä on pykälä joka sensuroi vastustajiasi mutta ei sinua itseäsi.
     2.1: Jos kristittyjen kulkuetta vastaan hyökätään kaasuaseella, muista pitää hurskasteleva puhe jossa korostat sitä miten kristittyjen ärsyttävä kulkue oli provokatiivinen ja että ymmärrät jotenkin kovasti sen kaasuttajan tunteita ja motiiveita. Ja jos korostuu että iskun kohteena oli myös lapsia, muistuta siitä että vanhempien tulisi tajuta että lapsia ei pidä viedä vahingolliseen aivopesutoimintaan mukaan. ; Muista vähän ajan kuluttua puhua siitä miten omatunto ja laki ovat joskus vaikeita asioita ja että jokainen joskus haluaa vähän rikkoa lakia omantuntonsa vuoksi. Muista että tämä on vain aprikointia ja pohdintaa. Asioita tulee saada miettiä. Ja tehdä omia johtopäätöksiä. (Niiden mainitseminen ääneen lehdistön edessä ei sen sijaan ole usein viisasta.)
     2.2: Jos kuulet valtion virkamiehestä joka vakaumukseensa vedoten ei suostu leimaamaan heteroiden avioliittopapereita, tee hänestä suuri sankari. Moiti kaikkia jotka kritisoivat tämänlaisa työn tekemättä jättämistä mitenkään,
     2.3: Itse asiassa muista myös että yrityksillä on lupa valikoida asiakkaansa. Jos siis kuulet että joku yritys ei myy kakkua tai ruokaa homojen avioliiton vastustajille, kiitä heitä. He ovat rohkeita suoraselkäisiä ihmisiä joiden kaltaisia pitäisi yhä useampien, mielellään kaikkien, olla.
     2.4: Keksi että kristityt haluavat tappaa ihmiskunnasta 95% ilmalevittäisellä ebolalla. Liitä tämä johonkin tiettyyn ihmiseen. Ilmianna häntä poliisille. Lietsoudu ja kirjoita tappouhkauksia. Kirjoita asia myös kirjoihin ja kansiin. Älä tarkista väitteen todenperäisyyttä. Se kertoo oleellisia asioita joita ei tarvitse sitoa tosiasioihin varmistuksin. Itse asiassa jatka tätä vuosikausia niin usein kuin kykenet. Vasta kun tämä nimeltä mainittu keksimäsi syntipukki lähestyy sinua lakimiehet edellä, vastaa yksinkertaisesti "no anteex". Kaiken pitää olla tällä sujut tai vastapuoli on kohtuuton. Voit myös mennä esiintyjiksi erilaisiin homojen avioliittoa vastustavien vastustamiseen keskittyviin tilaisuuksiin. Voit pitää siellä esitelmän joka koostuu kirjeestä tulevaisuudesta. Tässä kerrot miten jos kristittyjen homoseksuaalien avioliiton vastustajien tahto menee missään asiassa läpi niin tästä alkaa hirveä vainoamissarja. Kerro siitä miten nämä ihmiset, siinä kirjeessäsi tulevaisuudesta, polttavat vääräuskoisia noitina. Kerro miten ristiretket ovat maan uusi tapa. Voit myös värittää tarinaa vaikka pienillä esineillä raiskaamisilla, vääräoppisten vankilaan heittämisellä tai leijonien eteen laittamisella. Kerro lapsensurmista. Videoikaa tilaisuus. Levittäkää videota ja muistakaa mainita miten tämänlainen keskustelu on ehdottoman arvokasta ja miten tämänlaisia levittävät ihmiset ovat fiksuja ja kaikissa toimissaan erinomaisia ja  ihailtavan rohkeita ihmisiä. Antakaa heille kunnioitusta. Kutsukaa heitä asiantunteviksi. Ja ennen kaikkea antakaa heille vastuutehtäviä.

3: Älä unohda lapsia. Ja koulua.
    3.1: Yritä saada omia homomyönteisiä kirjojasi kouluihin. Poliittinen puolue joka on sekä puolue että poliittinen on hyvä ja neutraali taho jakamaan tätä materiaalia. Kaikki väärää mieltä oleva ei ole materiaalia johon "lapsilla on halutessaan lupa tutustua". Ne ovat propagandaa joka on kiellettävä. Yritä kieltää itse asiassa muutama kritsillinen nuorisokirja. Jos sensuurilla ei ole lainvoimaa se ei haittaa koska painotalolle tulee joka tapauksessa paniikkireaktioita usein ja kirja jää tulematta.
     3.2: Täysin asiallinen tapa lähestyä koululaisia on teeskennellä olevansa valistusasialla. Varoita ihmisiä huumeiden vaaroista tai auto-onnettomuuksista. Kerro tarinaasi. Joka on tietenkin se, että homoseksuaalien hyväksymisen ihanuus on pelastanut sinut huumeilta. Jos sinua kehotetaan poistumaan, ole ensin ällistyvänäsi ja sitten pahastuvinasi. Kerro sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Älä korosta sitä että tarjoamasi on jotain ihan muuta kuin mitä olit myymässä.
     3.3: Kuutele aikaasi. Mikä on hysteerisintä omassa viiteryhmässäsi juuri nyt? Pelkätäänkö homofobeja? Hyvä! Luo itsellesi kuvitteellinen menneisyys jossa olet kokenut juuri tätä pahinta pelkoasiaa. Kerro miten olit homofobi joka teki hirmutekoja. Muista olla värikäs ja liioitteleva. Älä sen sijaan seulo mikä on ero homofobin ja homoseksuaaliskriittisten välillä. Vastaile omituisia jos lapset kysyvät näistä määritteistä. Soita kitaraa. Lue saamiasi kirjeitä. Olivatpa ne todellisia tai keksittyjä. Kunhan niissä kerrotaan näistä homofobikokemuksissa. Yritä päästä oikeuteen esiintymään homofobiammattilaisena. Sen jälkeen voit esiintymiskeikoillasi puhua siitä miten olet ammattilainen homofobiaan liittyvissä rikoksissa. Ala näkemään homofobiaa kaikkialla, ennen kaikkea konservatiivien nuorten harrastuksissa kuten vaikka kirkkokuorossa. Älä välitä jos yhteyttä kuoron ja homofobian välillä ei ole : Seuraajasi nielevät kuitenkin kaiken. Näe myös symbolisia merkkejä homofobiasta aamiaismuroissasi.
     3.4: Muista että aamunavauksessa on käsiteltävä toistuvasti homojen avioliittoasioita. Erimielisiä on lohdullista laittaa käytävään. Jos käytävälläkin on kuulutustiloja, tunge harhaoppiset vekarat siivouskomeroon. Muistam myös että kun käytte kaksi kertaa vuodessa SETA:n toimistolla, että yrität kaikin keinoin kiertää sitä että joku jäisi tältä reissulta pois. Unohda vaatia tai jakaa lupalappuja. Unohda tarkastaa tämä. Jos lapsi sitten vierailee SETA:ssa ja vanhemmat ovat pahastuneita, selitä että nämä ovat pikkumaisia. Kerro että kasvatuksen ammattilaisena tiedät että lapsi ei vahingoitu yhdestä SETA -reissusta. Mitätöi erimielisyys. Taivu vasta kun vanhemmat laittavat kovan kovaa vastaan. Sillä ethän halua kantaa vastuuta teoistasi lakipykälien ja juristien silmän alla. Se kun estäisi vastaavan kikkailun seuraavien harhaoppisten äpäräin (mahdollisesti pro-heteroperheessä eläneen) kanssa. Jokainen lapsi saadaan tällä tavalla "vahingossa" vähintään kerran SETA -istuntoon.
     3.5: Luokkaretket tarjoavat loputtomasti mahollisuuksia. Ennen retkeä voit kertoa että käytte vaikka makeistehtaalla tai vastaavalla. Paikan päällä saatat kuitenkin kuulla historiallisesti arvokkaasta SETA:n toimipisteestä jossa vierailet kaikkien halukkaiden kanssa. Muut saavat joko istua bussissa tai tulla kanssasi SETAilemaan. Karkkitehdas "unohtuu" tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kokemuksessasi.

4: Erimielisten käsittely on aina tärkeää.
    4.1: Muista aina ensin kysyä ja udella toiselta näkemyksiä ja perusteluja. Jos niitä ei kuulu, hän ei osaa vastata haasteeseen ja olet voittanut. Jos niitä kuuluu hän reagoi eli kokee kysymyksen tärkeäksi ja olet jälleen voittanut.
    4.2: Muista puhua siitä miten erimieliset ovat huonoja ihmisiä joiden moraali rapistuu tai jolla ei voi olla mitään perustaa. Jos he toimivat paremmin ja eettisemmin kuin sinä, selitä että syynä on se että homoystävällisyys takaa hyviä arvoja ja homofoobikotkin kykenevät näitä tunteita seuraamaan. Ja näin ideologiasi on ansio että he ovat niin hyviä kuin ovat.
    4.3: Poliittisesti erimieliset eivät ole samaa jengiä. He ovat ulkopuolisia. Näin mikä tahansa poliittinen kysymys voidaan sotkea omantunnonkysymykseksi. Uskonnonvapautta rikkoo se että joku on poliittisessa kysymyksessä erimielinen ja väittää itseään homojen ystäväksi. Laajenna tätä kaikkeen mahdolliseen, sellaisiinkin asioihin joista ei ole mainintaa SETA:n nettisivuilla.
     4.4: Kirjoita joka päivä vihaisia ja halveeraavia tekstejä joissa viitataan mahdollisimman laajoihin, epätäsmällisesti määriteltyihin mutta konnotaatioiltaan negatiivisiin asioihin. Älä spesifioi erimielisiä. Puhu vain homofobeista.
    4.5: Kerro että ihmisoikeudet tuntevat jonkun sinulle oman lain. Kun YK:n ihmisoikeusihminen korjaa asiaa, väistele. Jos vastapuoli tekee saman virheen muistuta että nyt heidän poliittiset saavutuksensa ovat täysin mitätöityjä koska se on "valheella aikaansaatu laki". Vaikka tämä kohta ei esiintyisi edes valtaosassa homofobien näkemyksiä, sillä ei ole väliä. Asia voitetaan retoriikalla.
     4.6: Muista olla kiukkuinen ja alatyylinen. Poliittinen epäkorrektius ja rääväsuisuus ovat vapauksiasi. Muista kuitenkin että jos vastapuolella kiihtyvät tunteet - vaikka siitä että kerrot heistä nimellä jossain lukemassasi "kirjeessä tulevaisuudesta" tai keksit että he ovat massamurhaa valmistelevia ja kaikki hänen kaverinsa massamurhaajalle taputtajia - syynä on se että hän sydämessään tietää että sinä olet oikeassa. Muistuta että tiedät että homofobi tietää sydämessään olevansa väärässä. Eli kaikki ovat erimielisiä ja vain typeryys ja kapinamielisyys on yhteiskuntarakenteita uhkaavan turmeluksen takana,
     4.7: Muista myös väittää että rooman valtakunta tuhoutui homofobeihin, viittaa vaikka kristillisten kirkkoisien valtakauteen ja vuoden 313 jälkeisen rooman romahduskauteen. Sillä mitä asiantuntijat asiasta sanovat ei paina koska voit - suoraan teokseen ja lähteeseen viittaamatta tietenkin - plagioida teosta jonka joku aatetoverisi kirjoitti 1960 -luvulla.
    4.8: Jos mahdollista, rakenna taaksesi vahva yhteistä. Muista aina opastaa lempeästi väärää mieltä mistä tahansa asiasta olevia. Menkää heidän kotiinsa ryhmänä. Kertokaa että tämä on osa ideologianne sääntöjä ja jos niitä ei noudata voi erota yhteisöstä jonka jälkeen yhteisön sisällä olevat käsittelevät eronnutta kuin tämä olisi kuollut tai ei-olemassa. Muistakaa että näissä käsitellään yksisuuntaisesti vain eheytettävien virheitä. Vaatikaa heitä tunnustamaan ryhmän edessä kaikki, ihan mitkä tahansa heteroseksuaalisten aktioiden yksityiskohdat. (Jos heillä ei ole mitään salattavaa he voivat puhua avoimesti kaikesta.) Siitä jos näitä tehdään ennen ennakkoilmoitusta, öisin tai pienille lapsille ovat vain bonus. Hauskaa on tietenkin varmistaa että jos nämä ihmiset kaikesta avusta huolimatta eroavat yhteisöstä, että heidän nykyiset työsuhteensa pyritään katkaisemaan (ne tosin ovatkin helposti kanssauskovaisten kautta saatuja) ja myös uusien työpaikkojen saamista hankaloitetaan joko kertomalla harhaoppisuudesta (jos puhutaan oikeaoppiselle työnantajalle) tai keksimällä jotain räväkkää omintakeista (jos palkkaaja onkin homofobi eli käytännössä yhteisöstäsi eronnut). Muista että tunnustuksen ja anteeksiannon jälkeen on tarpeetonta mennä poliisille. Yöll kotiin tuleminen ja konsultointi-auttaminen on riittävää. Tärkeää on sen sijaan saada uhri antamaan anteeksi tekijältä. Sillä kaunaisuus ei sovi kunnon suvaitsevaiselle ihmiselle. On ymmärrettävä ja suvaittava myös suvaitsemattomuutta! (Mutta ei homofobeja.)
     4.9: Luo erilaisia hauskoja terapioita. Mukaan voisi koristella vaikka sellaisen että sähköiskujen antaminenen kiveksille parantaa homofobian. Jos joku mainitsee nämä, puhu siitä että myös lievempiä ei-toimivia eheytysterapioita on olemassa ja että niihin saa mennä vapaaehtoisesti sellainen joka ei halua tulla uskonyhteisöstään erotetuksi ja käsitellyksi kuin kuolleena.

+: Bonuksena voit keksiä mitä tahansa. Ryöstäkää ensin jotain äärimmäisen omaa sukupuolistereotypiaanne pönkittävää (jos olet nainen, käsilaukku, jos mies pötkö dynamiittia) ja leikkikää sen jälkeen pahastuneita kun keväjuhlassa ei saakaan pakottaa kaikkia yhteislaulamaan "Lenin setä asuu Venäjällä" -kappaletta. Koska sellainen on kulttuurin ja yhteiskunnan tuho. Rappion alku. Ja ennen kaikkea merkittävin kiista ikinä. Tee näistä elämää suurempia kysymyksiä joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä on tärkeää sillä tavoitteenasi on että sinun homomyönteisyytesi on poliittista ja saa näkyä kaikkialla. Kun taas homomyönteisyys on samalla suojattu niin että sen rajoittaminen rikkoisi homomyönteisyyden autonomisuutta vastaan ja olisi tätä kautta mielipiteenvapauden vastustamista. Näin saat tunkea näkymiäsi julkisuuteen mutta sinulla itselläsi on yhteisöinstituutio joka on määrittynyt jotenkin privaatin piiriin.

palaute

Sain mielenkiintoista palautetta. Lausunto oli lyhyesti "Epäilevät ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan uskontoa, mutta koko ajan jää epäselväksi mikä uskonnossa on vikana." Olenkin toki kärkkäästi arvostellut uskontoja vuosia. Tosin olen sitä mieltä että kenellekään joka on tutustunut argumentteihin ei ole varmasti jäänyt tietämättä syistä miksi näin on tapahtunut. Että mikä siinä uskonnossa minusta on vikana. Tiivistän kuitenkin lyhyesti;

Puhtaasti filosofiset syyt.

Jumalatodistuksina esitetyt argumentit eivät ole vakuuttaneet. Ne eivät ole sellaisia että niiden kanssa ei voisi olla erimielinen muuttumatta typerykseksi. Olenkin pitkin blogiani purkanut käytännässä klassikkoargumentit - ja useat vähemmänkin tunnetut argumentit - premisseihin ja johtopäätöksiin ja katsonut olenko samaa mieltä niiden kanssa. Ja onko niissä virheitä. Jos olen erimielinen niin olen pyrkinyt myös kertomaan syitä sille että miksi.

Jumalatodistusten rakentaminen onkin jäänyt teologiassakin viime aikoina vähemmälle. Enemmän on siirrytty siihen miten jumala ei ole tieteellinen tai todistettu asia vaan uskonasia. Toisin sanoen tässä asiassa tuskin on suurta ongelmaa. Ehdottomia jumalatodistuksia ei ole tuhansien vuosien ajan panostettujen nerojen runsaasta aivotyöstä huolimatta kehitetty. Ainakaan resurssien pula ja aikataulutus ei ole ollut esteenä. Harva asia on saanut yhtä monta vuosisataa keskusvaltaista asemaa itselleen.

Uskonyhteisöjen vallankäyttöön liittyvä kritiikki

Samoin on selvästi tullut näytettyä että uskontojen sisällä, paitsi on tehty pahaa, niin tehdään paljon pahaa nykyäänkin. Ja vaikka tätä tekee vähemmistö niin sitten enemmistö ei tahdo puuttua. Esimerkiksi on tullut varmasti selväksi moitteeni evankelisluterilaisen kirkon asenteesta jossa toimijat voidaan kategorisoida karkeasti ottaen kahteen lokeroon
1: Vanhoillisiin jotka avoimesti moittivat liberaaleja ja puuttuvat asioihin ja estävät muutoksia ja ovat aktiivisia ja aggressiivisia.
2: Leppoistoon joka on liberaalia mutta hymisee tasa-arvosta niin että ei siinä sitten voida auttaa tai tehdä muutoksia koska suvaitsemattomien suvaitseminen.
*; Muitakin on, mutta he harvoin saavat mediatilaa. Joka kertoo siitä että miten instituutio jäsentää sen keihin panostetaan. Ja jo tämä panostus in itself is a sick thing to do! Tämän kaiken vuoksi kokonaisuus on se, että kirkko "kuuntelee" monien ihmisten ongelmia. Mutta ei tee mitään. Jos olet liberaali kukaan ei taistele puolestasi. (Tai ainakaan ei tehnyt näin ennen kuin viime aikoina. olen ollut huomaavinani muutoksia. Joka tietenkin tarkoittaa sitä että asiat paranevat. Ehkä siksi että en ole ollut yksinäni huutamassa tästä asiasta.)

Olen korostanut sitä miten Suomessa on esimerkiksi uskonyhteisöt hoitaneet asioita "sisäisesti". (Ei kerrota polisiille ja vältetään mediatappio ja tämän vuoksi rikolliset eivät ole joutuneetkaan linnaan.) Ja nämä yhteisöt ovat yhteiskunnallisessakin mittakaavassa aika isoja. Ja mukana "yhteistyössä" aika monien juttujen kanssa.

Henkilökohtaiset syyt ja niihin sidotut eksistentiaaliset syyt

Olen myös kertonut omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja siitä miten tämä on vaikuttanut elämääni syvästi (itsemurhayritys). Miten saatanapaniikki vaikutti sukupolvessani moniin muihinkin. Eli ihmisillä pitäisi olla tätäkin kautta sympatiaa ja ymmärrystä jos joskus olenkin asenteellinen ja vihainen. Etenkin kun uskonto kuulemma kasvattaa näitä arvostettavia piirteitä.

Tässä mielessä on jännittävää että tämä ei tuo ymmärrystä ja lempeyttä. Sen sijaan nämä lähinnä ovat lähinnä aseita joita käytetään minua vastaan.

Uskontokritiikin kontekstointi.

Olen jopa kirjoittanut siitä miten uskonnossa on silti aika paljon hyviäkin asioita. Että kysymys ei ole siitä että kategorisesti täytyisi haukkua uskontoja. Että kritisointi ei tarkoita samaa kuin koko ihmisen ja ideologian lyttäys. (Jonka pitäisi auttaa kritiikkini kontekstoinnissa. Siitä huolimatta saan tosin usein kuulla siitä, että vastustan uskontoa ehdottomasti ja totaalisesti. Että esimerkiksi haluaisin kieltää uskonnonharjoittamisen tai sen näkymisen mediassa.)

Tälläisten palautteiden olemassaolemisen syy

Silti joku kertoo, että on jäänyt ilmiselväksi "miksi". Kyllähän se turhauttaa ihan helvetisti. Että tuhansia sivuja kirjoittaa ja sitten joku tulee sanomaa että et ole tehnyt riittävästi työtä. Itse sanon että debunkkaa itse ensin jokainen minun teksti ja palaa sitten kertomaan mikä aika haaskattua elämää on riittävästi ja mikä ei.

Itse asiassa olen kritisoinut uskontoa hyvin monista näkökulmista niin että käsiin jääkin lähinnä se että monet haluavat irrelevantisoida uskontokritiikkiä. Toisin sanoen uskontokritiikille ei haluta antaa mitään arvoa. Tässä kohden voin vain huomauttaa että olen lähestynyt uskontoa ties mistä näkökulmista. Ja olen näyttänyt miten se epäonnistuu niissä kaikissa - ja millä ehdoin se epäonnistuu niissä. Tässä mielessä herääkin kysymys siitä että mikä on se relevantti uskontokritiikki? Uskovaiset eivät koskaan tunnusta että uskontoa ei voisi lähestyä kriittisesti. He eivät sano haluavansa sammuttaa uskontoa koskevaa kritiikkiä. Kuitenkin näyttää siltä että jokainen näkökulma ja perustelu voi olla vain väärin ja turhaa. Haluankin nyt sitten kuulla mikä on se näkökulma joka olisi oleellista uskontokritiikkiä.

Ei ehkä kannata haastaa.

Uskontokritiikin asema onkin se, että jos ei ole uskovainen ensimmäinen asia on utelu. Utelu jossa on usein kyseenalaistava henki. Vaaditaan oman maailmankuvan ja elämänkokemusten syvää kertomista. Utelua tehdään vaikka ei olla ystäviä. Utelu itsessään on vallankäyttöä, vaikka siihen ei muka olisi pakko vastatakaan. Perusasetelma on se, että jos vastauksia ei anna, niin henkenä on se että maailmankuva on järjetön ja perustelematon ja huono. Ja jos antaa niin sitten se on lähinnä sitä että otetaan valtaa näistä omista henkilöhistorioista ja niitä käytetään manipulointiin jos vain mahdollista. (Kokemus on näyttänyt että näin käy hyvin usein. Henkilökohtaistamisen ainut motiivi näyttää olevan se että saadaan mietittyä mikä julistusstrategia on käännytyksellisesti tehokkainta. Tai jos ei niin millä keinoilla on tehokkainta kiristää, mustamaalata internetissä, uhkailla tappouhkailukirjeissä ja vastaavaa.)

Ja sitten kun kritiikin on antanut niin tämä kritiikin antaminen lokeroidaan tietenkin C. S. Lewis -sitaatilla. Toisin sanoen vastauksen olemassaolo kertoo että uskonto on tärkeä asia ja uskonnossa olisi kysymys Jumalan vihaamisesta. Jota ei voi tehdä olematta uskovainen.

On hyvin vaikeaa olla näkemättä tässä asenteessa jotain vikaa. Minulle on sen sijaan jäänyt täysin auki se mikä näkökulma uskonnoissa on se onnistumisen menestystarina. Se kulma jossa ei ole mitään huonoa, paskamaista ja ilkeää. Näyttää pikemminkin siltä että on pahoja uskovaisia jotka avaavat suunsa ja passiivisia uskovaisia jotka antavat tämän tapahtua.

Pieni ajatus vainojen luonteesta.

Juha Leinivaara kirjoitti siitä miten Jakartassa harrastetaan tiukkaa jumalanpilkkalainsäädäntöä. Taustalla on Tjahaja Purnaman uskonnollisen vakaumuksen ja poliittisen suosion välinen yhteys. "Kuvernööri Purnama on kristitty ja kiinalaista etnistä taustaa, joten hänellä on vähemmistötaustainen ura. Siitä huolimatta hän on pärjännyt, sillä mies tunnetaan korruption vastaisesta taistelusta ja reiluista periaatteistaan. Siksi aikaisemmat lokakampanjat - joissa kuvernöörin kristillisyyttä yritettiin käyttää negatiivisena asiana - eivät onnistuneet."

Nyt hän on sitten vaikeuksissa, sillä kun hän puolusti sitä miten islamilainen saa äänestää kristittyjä, tästä editoitiin video jossa hän näytti moittivan islamia. Video oli väärennös, mutta tällä ei ole kovin paljoa väliä. "Harsonon mielestä Purnamalla ei ole mahdollisuuksia, jos tapaus päätyy oikeussaliin asti. Ne ovat nimittäin olleet taustoiltaan poliittisten ja etnisten jännitteiden lataamia kiistoja, joissa itse teologinen ydin jää yhdentekeväksi."

Tämänlainen tilanne on oireellinen, sillä tämänlaisiin viitataan mielellään termillä joka itsellenikin tulee mieleen. Eli uskonnollisena vainona. Kristityt kautta maailman mielellään kertovat miten kristittyjä eri maailmassa vainotaan. Ja Purnama kelpaa tässä esimerkiksi ja uhriksi ja marttyyriksi. Mielestäni ymmärrettävästi. Kuitenkin tässä avainsanana on "teologiasta etääntyminen". Se on monille merkityksellistä. Sillä vastaavat tapaukset saatetaan tulkita hyvin toisella tavalla.

Otetaan esimerkiksi Haiti. Haitissa oli 2010 - ei siis minään kovin kaukaisena aikana - koleraan liittyvä kohu. Alueella lynkattiin lukuisia voodoopappeja koska heistä tehtiin syyllisiä koleraepidemiaan. Voodoopapeilla ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa. On selvää että "Raamattu" ei suhtaudu noitiin kovin hyvin, ja että uskontoon liittyvillä ennakkoluuloilla oli asian kanssa paljonkin tekemistä.

Tässä avainsanana on sen tiedostaminen, että Haiti on kristillinen maa. Näissä tilanteissa helposti korostetaan, että toimintaa ei voida liittää kristinuskoon. Sillä tässä pitäisi heiluttaa Raamatunjakeita ja syyt nähdään siinä että maanjäristys ja kolera järkyttivät ihmisten elinpiiriä ja poliittista järjestystä. Eli teologiasta etääntyminen nähdään samana kuin se, että uskontoa ei voida liittää asiaan. Toisin kuin silloin kun islamilaisissa maissa tapahtuu sitä että teologia on korkeintaan kuorrutusta.

Samoin jos Suomalaisessa MV -lehdessä korostetaan miten islamilaiset ovat vaarallisia levittämällä väärennettyä videota jossa alunperin kenialaisten kristittyjen touhuja kuvanneet videot editoidaan niin että niiden taustalla on islamilaista musiikkia, tilanne nähdään hyvin epäanalogisena Purnaman kohtaaman vääristelyn kanssa. Ei nähdä että vihaa kampanjoineet ovat tuottaneet Jakartaan vilpittömästi pahastuneita islamisteja. Jakartan yhteydessä kristitty kee että "valheiden ja vääristelyjen" levittäminen on propagandaa joka on vainoamisen keino. Suomessa asiallinen huolissaan oleminen on aivan järkeenkäyvää eikä ollenkaan vainoavaa.

Samoin käy tietenkin silloin kun niitä Raamatunjakeita heilutellaan. Näin on tapahtunut esimerkiksi Nigeriassa. Kaikenmaailman Joe Itat perustelevat noitien tappamista sillä, että he perustavat elämänsä "Raamattuun". Tämä tulkitaan kotimaan puolella siten että nämä teot eivät ole Raamatun mukaisia. Koska tapahtumapaikkana on Afrikka, voidaan aina tulkita että teot ovat jotain jonka taustalla on jokin muu kuin kristinusko. Jopa silloin kun asiaa tehdään Kristinusko Puheissa Edellä.

Vielä yksi twisti.

Kaikista hämmentävintä tilanne on tietenkin sitten jos mietitään miten kristinuskoa puolustetaan. Korostetaan että yhteiskuntarakenteissa on asioita joita kristinusko suojelee. Ja ilman näitä yhteiskuntaa ylläpitävät normistot voivat romahtaa ensimmäisestä iskusta. Eli esimerkiksi kristinusko estää murhaamisen ja murhaamisen kieltävät lait ovat lainsäädännössä kristinuskon ansioista. Ateismi nähdään jonain jonka uhka ei ole siinä että sillä on pahoja normeja vaan sitä kautta että se ei estä tiettyjä asioita tapahtumasta. Tällöin ei huomata, että avataan portti siihen että kristinusko selvästi on ongelma koska se ei selvästi suojele massahysterioilta, ei Keniassa, ei Haitissa eikä ilmeisesti Suomessakaan.

Tästä näkökulmasta ei ole jälkeäkään jos aihe vaihtuu toisiin uskontoihin. Islamin kohdalla näkökulma vaihtuu ja korostetaan pahuuteen ohjaavia normeja. Silloin islam on uhka silloinkin kun kyse ei ole uskonnosta ja politiikasta.

Tämä ei tietenkään ole suoraan ristiriidassa. Voidaan nähdä että kristinuskolla on hyvät normit ja muilla uskonnoilla huonot normit. Ateistit ovat normittomia. Kaikki voivat olla uhka hyvien normien yhteiskunnalle.

Ongelmana on vain se, miten argumentaatio siitä miten hyvä ja huono normisto tunnistetaan vaihtuu aina lennosta tilanteen mukaan. Tärkeää on huomata että kriteerit ovat sellaisia että ateistit ja vääräoppiset voidaan tuomita aina, olipa kyseessä sitten politiikka tai ideologia. Ja kristinuskon kohdalla ongelma ei ole koskaan uskonnossa. Ei missään tilanteissa. Tämä pelaaminen on se joka kyseenalaistaa vahviten sen että kristinuskossa olisi kysymys hyvistä normeista. Sillä ei ole konsistentteja argumentteja itsensä suojeluun ja muiden tuomitsemiseen.

Jumala haluaa opettaa sinut partitioimaan ja formatoimaan flashmuisteja

Uskonjulistamisen keinot ovat monet. Entinen miekkailunopettajani Guy Windsor oli ostanut Emtec 64GB -flashmuistin jossa oli täytteenä 6GB kristillistä julistusmateriaalia. (Esimerkiksi videon "The Story of Ruth" ja tekstitiedostija "TIME ALONE W GOD") Sellaista jota ei vieläpä voinut poistaa normaalilla delete -komennolla ja muilla vastaavilla. Toisin sanoen tässä oli leikitty "syvemmälä datlla" ja tätä kautta viety aika paljon muistitilaa ja tehty tämä tavalla jossa muistitilaa ei voi ottaa uusiokäyttöön vaan kristillinen propaganda menee mukaan kaikkialle mihin tämän flashmuistin kanssa sitten meneekin.

Keinot ja kekseliäisyys tämänlaisten takana on usein hämmentävää. Vielä hämmentävämpää on tietenkin se, että tämänlaisten temppujen harjoittaja todella kuvittelee tämänlaisen lisäävän heidän suosiotaan. Tosin vaikuttaakin kovasti siltä että valtaosalle niistä kristityistä joille julistaminen maistuu, tuntuu näkökulmana olevan se että asioiden sanominen on tärkeämpää kuin se että se myös menee perille.

Jopa Jack Chickiä pidetään julistuksellisena menestyksenä koska joku on tämän kautta kääntynyt. Mikä on hauskaa kun huomioi sen että jos julistusmateriaalia levitetään massana niin vaikka sen vaikutus olisi vain yksi käännynnäinen sadasta tuhannesta, sitä kautta saadaan käännynnäisiä pelkästään sillä että yritetään riittävän monta kertaa. Ja samalla unohdetaan että aika moni ihminen vieraantuu kristinuskosta samailsella Jack Chick -materiaalilla.

Jos sananlevitys tehtäisiin sellaisella tavalla joka huomioi yleisönsä se olisi huomattavasti vähemmän ärsyttävää. Tämä tosin johtaisi siihen että kristityt eivät saisi kokea olevansa sorrettuja. (Heidän mielensä toimii aika usein siten että jo yritys kiertää deleetiosuojaus ja yritys poistaa flashmuistista kristillistä propagandaa sama kuin halu sensuroida kristinuskoa...) Moni kristitty onkin tässä suhteessa vähän kuin palomies joka sytyttelee paloja voidakseen tuntea olonsa tärkeäksi ja tarvituksi. He eivät toki ehkä teknisesti halua että heitä kohdellaan ilkeästi mutta he kyllä samalla jotenkin tarvitsevat tätä elämäänsä ja hakeutuvat tilanteisiin joissa heille käy näin.

Tämänlaatuinen on toki jotenkin tyypillistä kaikille moralisteille, kukkahattutädeille ja "social justice warrioreille". Ja tämä on syy katsoa toimintaa eikä vain sitä mitä tämän toiminnan sanotaan tarkoittavan tai edustavan. Ideologinen tausta ja pinnallinen motiivi ei ole kaikki. Ei tämänlaisia flasheja tehtaileva kristitty selvästi mieti sitä että hän saa pelastettua ihmisiä, vaan että hän saa huutaa sanomaansa.

Pakoonlähtijät, vainotut sellaiset

MV -lehti kertoi turvapaikkaa hakeneesta perheestä joka oli varsin erikoislaatuinen. "Griesbachin perhe, äiti Carola, 51, isä Andre, 45, ja heidän kaksi tytärtään ja näiden neljä lasta ajoivat 2300 kilometriä pakettiautolla Pohjois-Saksasta Moskovan Punaiselle torille." ... "Perhe on kertonut lähtönsä syyksi Saksan massamaahanmuuton, lasten varhaisen seksuaalistumisen, demokratian puutteen ja pakolliset rokotukset."

Näkemys on kiinnostava ja tilanne herkullinen. Ei vain sitä kautta että demokratiavajetta pakenee Saksasta maahan nimeltä Venäjä, joka kyllä kertoo jostain joka selittää myös mielipiteitä rokotteisiin liittyen. Mutta myös sitä kautta kiinnostava että kun katsotaan niitä "maahantunkeutujia" on heidän kohdallaan Suomessa kuulemma liian löysä linja. Ja se linja on sellainen, että "Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi myös sen, että järjestö on räjäyttänyt sekä työpaikkasi että talosi, mutta Maahanmuuttovirasto on katsonut, että niin on tapahtunut Mosulin yleisestä turvattomasta tilanteesta johtuen. Talon räjäytys on luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko eikä Maahanmuuttovirasto pidä sitä vainona."

Olen kuitenkin jossain määrin maahanmuuttomyönteinen joten tietenkään en vastusta maastapakoa edes sen vuoksi että pakenemisen syy on siinä että kouluissa puhutaan seksuaalisuudesta, mainoksissa vilata ei-säkkeihin pukeutuvia naisia (btw. yleinen teema jossain muissakin maissa joista maahantullaan esimerkiksi Suomeen) ja ihmisiä rokotetaan.

Itselleni Griesbachin perhe näyttää siltä miltä näyttää moni. He todella demonstroivat sitä osaa kansasta joka jotenkin omilla mielipiteillään kutsuu itseensä kohdistuvaa kontrollia hyysäämistä, juuri sitä samaa jolla tekee mieli hyysätä vammaisia, mielenterveysongelmaisia ja vastaavia. Joten jossain määrin koen heitä kohtaan ristiriitaisia tunteita joista yksi harvinaislaatuisimmista on sellainen hyvin erikoislaatuinen sympatia. Siitä kontrastoivasta tunneskaalasta ei ole kohteliasta puhua. Mutta sen sisällön voi ymmärtää sitä kautta että vainotuksi tulleiden kotia ei ole räjäytetty - vaikka tämäkin olisi tietysti ilmeisesti vain jotain vandalismia josta ei pitäisi välittää - vaan heidän terveydestään on päinvastoin yritetty pitää huolta vaikka päinvastainen voisi olla houkutteleva keino passiiviseen suvaitsevaiseen eugeeniseen projektiin.

Minun on toki vaikeaa nähdä miten maastamuutto ja Venäjään tunkeutuminen olisi hyväksyttävää niistä joista maahanmuutto on kategorisesti niin paha ilmiö että "rajat pitäisi laittaa kiinni". Mutta toki Griesbachin perhe ei vaikuta islamilaisilta eivätkä näytä ulkonäkönsä perusteella "neekereiltä" joten tätä kautta ymmärrä varsin hyvin miksi löytyy ihmisjoukko joka tukee tätä maahanmuuttolinjaa.

Suosittelenkin jokaiselle maahanmuuttokriitikolle jonka mielestä Suomi on nyt kusessa ja massaraiskausten uhan alla muistamaan sen, että jos uhka on heistä todella relevantti niin heidän pitäisi olla pelossaan. Heidän kannattaisikin kenties muuttaa maasta ensi tilassa. Toivoisin monien kohdalla että mahdollisimman pian. Jonkun täytyy saada sanoa tämä epäkorrekti totuus heille ääneen.

Me muut voimme sillä aikaa harjoittaa malttia ja kohtuullista tervettä järkeä.

MV -lehden Betteridgen lain hetki.

Betteridgen laki (Betteridge's law) on nyrkkisääntö jonka mukaan "Any headline that ends in a question mark can be answered by the word no." Tämän säännön mukainen tapahtuma kävi MV -lehdelle. Se jakoi videolinkin otsikolla "Ollaanko tässä Allahin asialla?" Itse "artikkelisointi" kysyy että "Onko islam äärimmilleen vietyä brutaaliutta?" Molempiin vastaus lienee ainakin tämän jaetun materiaalin kohdalla "Ei".

Jaettu aineisto on uskontokritiikin parissa missään määrin tekemissä olleille hyvin tuttu. Tosin ei aivan tuossa muodossa. MV -lehden jakaman videon kuvanlaatua on huononnettu ja siihen on lisätty arabialaista kirjoitusta ja muslimityylistä laulua. Joka on selvästi päälleliimattu "taustanauha", eikä esimerkiksi reagoi videoiden tapahtumiin. Itse video ja sen tapahtumat kuvaavat kenialaisia kristittyjä jotka polttavat elävältä noitina pitämiään ihmisiä.

On vaikeaa uskoa että video on editoinut itseään vahingossa tuollaiseksi. Ja sen jakaminen eteenpäin osoittaa sekä huonoa makua että osoittaa sen, että taustatutkimusta ja faktantarkistusta ei viitsitä tehdä lainkaan. Se, että MV -lehdessä on tuollainen juttu vaatii vähintään valelteluvaiheen jossa video luodaan ja idiotiavaiheen jossa sitä levitetään. Kenties valehtelua ja idiotiaa löytyy tätä laajemminkin prosessissa.

---

Tähän juttuun tekisi mieli kommentoida miten se on nolo "burn" MV -lehdelle. Tai miten se on "so stupid it burns". Mutta en kehtaa.

Mitä oikeuksia "suvakit" varastavat?

Ei ole tavatonta kuulla siitä, miten tavallisilta ihmisiltä viedään mitäkin oikeuksia. Joskus nämä ovat perusteltuja. Mutta toisinaan kuulee että feministit, "suvakit", homoseksuaalit ja liberaalit ja ties ketkä vievät ties mitä oikeuksia ns. "tavallisilta ihmisiltä". Tämä lausunto ei toki ole ainut tapa vastustaa "suvakkeja" tai "feministejä". Mutta se on kuitenkin sen verran yleinen että näen tarpeelliseksi ottaa sen käsittelyyn.

Olen melko usein ihmetellyt tätä. Lähin mielikuva joka tulee, saadaan katsomalla vanhaa arvokeskustelupropagandaa joka koskee naisten äänioikeutta. ; Sävynä on erikoinen yhdistelmä jossa "suffragetit" nähdään toisaalta (1) naisina jotka ovat avioliitossa ja käskevät miehensä pukemaan mekon päälle ja tekemään kotityöt, (2) naisina jotka kieltävät miehiltä äänioikeuden ja (3) naisina jotka ovat naimattomia vihaisia vanhojapiikoja joiden suut olisi ihanaa lukita ja estää leukojen liikkuminen.

On selvää että suffragetit eivät vieneet mitään oikeuksia ; Jos ennen on ollut maan tapa, että naiset tekevät tietyt asiat ja miehet tietyt asiat, niin tämän purkaminen ei pakota miehiä tekemään kotitöitä. Eikä naisten äänioikeus ole sama kuin että tästä edespäin vain naiset saisivat äänestää. Sellainen vaihtoehto toli olisi ollut teoriassa mahdollinen ja olisi käänteistä sovinismia. Suffragettien ajama naisten äänioikeus oli kuitenkin eri asia. Siksi esimerkiksi nykyään kaikilla, niin miehillä kuin naisillakin, on äänioikeus. Naisten äänioikeus ei ollut miesten äänioikeuksista pois.

On selvää, että esimerkiksi homojen avioliitto ei estä yhtään heteroa menemästä naimisiin. On muutenkin hyvin vaikeaa nähdä miten liberaalit estäisivät yhtään mitään. Liberaalit ja muut vastaavat tahot pikemminkin avaavat pakotteita.

Kuitenkin samalla voin ymmärtää miksi näin sanotaan.

Jos katsotaan ihmisten mielipiteenilmaisua ja mielipiteenvapautta, siinä on monia eri asteita. Usein tätä lähestytään dikotomisesti ; Jokainen asia on ikään kuin sananvapauden puolella tai sitä vastaan. Ja tämä vapaus nähdään sitten jonain joka kuvaa hyvin laajakantaisia piirteitä. Jos se on sananvapauden piirissä, se on hyvyyttä. Ja enemmänkin ; Jos se ei tunnu hyvältä, se ei voi olla sananvapauden piirissä ja sen täytyy olla jonkinlainen oikeuksien poisottaminen.

Olen kuitenkin tottunut elämään uskonnottomana ja skeptikkona. Ja tähän liittyvä yleinen reagointi on opettanut minulle miten asiat voivat olla ärsyttäviä vaikka minun sananvapauksiini ei puututtaisikaan. Tässä arvokasta kontrastia tulee suomeen vainoja paennut skeptikko, intialainen Sanal Edamaruku. Hän kuvasi haatattelussaan sitä, miten vaino eroaa näistä ikävistä kokemuksistani. Kontrasti on vahva "Mumbain katolisen kirkon edustajat sanoivat julkisesti televisiossa, että en tule koskaan enää näkemään päivänvaloa. Että saan maksaa tästä, joko laillista tai laitonta kautta." ... "Edamaruku on maanpaossa. Intiassa häntä odottaa nyt pidätys ja mahdollinen tuomio jumalanpilkasta, pahimmassa tapauksessa lynkkaus, jos väki ehtii paikalle ennen lakia. Kolme Edamarukun kollegaa on salamurhattu." ... "On hyvä, että Suomessa on vastavoima pidäkkeettömälle huuhaalle, mutta toisaalta skeptikon tehtävä on aika epäkiitollinen. Siitä saa helposti ilonpilaajan maineen." ... "Suomessa skeptikon suurin vaara on lähinnä saada itselleen rasittavan näsäviisaan maine."

Skeptikkona oleminen on siitä inhottavaa, että tämä maine tulee. Ja se ilmaistaan. Tämän ilmaisu on tietenkin sananvapauden piirissä. Joten tosiasiassa usein kuulemani ärsyttävät ja jopa loukkaavat asiat ovat jotain jota on siedettävä jos pitää sananvapaudesta tai oikeuksista ylipäätään. Tämä on kuitenkin samalla hyvin raskasta. Uskonnottomana olen tottunut siihen että saan kuulla kannanottoja moraalin perustasta ja siitä miten minulla ei ilmeisesti ole sellaista eikä voi olla sellaista. Ei-skeptikko kristitty ymmärtää tämän skeptikon kokemuspiirin jokaisen kerran kun hän pahastuu siitä että joku kertoo sellaisen mielipiteen että "Raamattu on satukirja." ja "Uskovaisuus on mielisairaus". Nämä ovat mielipiteitä ja vakaumusasioita. Ja niiden ääneensanominen on ärsyttävää. Ja kun kliseen kuulee muutaman tuhat kertaa se on varsin ärsyttävä.

Tässä mielessä YLE:n näkökulman juttu muslimeista voikin olla valaiseva. Otsikossa sanotaan että "Kauppakeskuksen Id-juhla osoitti, kuinka kipeästi Suomen muslimit kaipaavat hyväksyntää". Kyse ei ole sananvapaudesta vaan siitä että saa ylipäätään olla. Kun yleinen toistettu aineisto on jotain, se tietysti vaikuttaa niihin islamilaisiin jotka eivät ole terroristeja tai halua sellaisiksi tullakaan. "Tavallisesti uutiset keskittyvät normaalitilan poikkeuksiin tai negatiivisiin asioihin, kuten Lähi-idän kaaokseen. Muslimien rooli päivittäisessä uutistulvassa on tavallisesti kaaoksen aiheuttaja tai sen uhri. Maailmassa on voimia, jotka tekevät hirmutekoja ja kutsuvat sitä islamiksi. Osa länsimaalaisista uskoo viestin, osa käyttää tilannetta hyödykseen saadakseen huomiota ja vaikutusvaltaa. Ja pelonlietsojille riittää aina kuulijoita." Yleinen ongelma ei ole islamilaisuuden sensuuri vaan ulkopulelle, eräänlaiseen hyväksyntäosattomuuteen, ajaminen. "Olen jutellut viime aikoina paljon suomalaisten ja ulkomaalaisten muslimien kanssa. Heitä ahdistaa. Ei ole normaalia joutua vuodesta toiseen perustelemaan, miksi islam ei käske alistamaan vaimoa tai tappamaan vääräuskoisia, vaikka jotkut näin haluavat uskontoa tulkita." Julkisen ja yhteisen juhlan avulla "Hän tunsi olevansa himpun verran hyväksytympi osa suomalaista yhteiskuntaa."

Tämä kontrasti on se ero joka on vaikea tunnistaa. Ja tämä vaikeus on varmasti takana kun ajatellaan aivan vakavasti, että miten liberaalit vievät ties mitä oikeuksia. ; Tässä unohtuu se, että kritiikki ja äänekäs erimielisyys ei ole sananvapauden sensuroimista. Kritiikki itsessään on mielipide. Kritiikin kielto on se joka prosessissa olisi sitä sensuuria.

"Ei kaikki miehet" -korttia heiluttava antifeministi kokee varmasti samaa. Samoin jos sinulla on maahanmuuttoa koskevia mielipiteitä - olivatpa nämä mitä tahansa - saat taatusti kuulla aika usein sihen liittyviä asioita. Vikana ei ole se, että heidän sananvapauttaan olisi erityisesti loukattu. He ovat saaneet sanoa sanottavansa ja heitä on vain tämän näkemyksen vuoksi väheksytty.

Andrea Liandson korostaa poliittisesti korrektia ilmapiiriä sanoessaan, että homoseksuaalien avioliitto loukkaa kristittyjä, hän korostaa poliittisesti korrektia ilmapiiriä jossa asioita ei pidä sanoa ääneen siksi että ne loukkaavat jotakuta. Mutta koska hän puolustaa uskovaisten tabuja tätä ei kutsuta poliittisesti korrektiksi. Ja siksi saattaa näyttää siltä että vain liberaalit haluavat sensuroida loukkaavia ilmaisuja.

Ongelmana ei ole se, että "suvakit" olisivat varastaneet yhtään mitään.

Jos mietitään nykymaailmaa, on selvää että suvakit eivät ole viemässä mitään oikeuksia. Ihminen saa homojen avioliittoonpääsyn aikana olla ihan mitä mieltä tahansa. Laki on jotain joka ei välitä mielipiteistä kuten ei ole välittänyt tähänkään asti. Jos olet homo joka haluaa naimisiin, et ole päässyt vaikka tämä pääsemättömyys kuinka loukkaisi. Eikä tämä ole ollut sinällään sananvapausloukkaus.

Ongelmana voi kuitenkin olla se, että olemme eläneet sensuristisessa yhteiskunnassa ja tottuneet siihen. Kun mietitään tämän hetken räävitöntä keskustelukulttuuria USA:ssa ja Suomessa, on syytä muistaa että USA:ssa ja Suomessa on ollut aiemmin vahvasti sensuroitu media. Erityisesti kristittyjen näkökulmaa suosinut media.

Liberaalit vapautuivat kirjaimellisesti. Harva enää muistaa että "Doorsin" kappaleita haluttiin sensuroida televisiossa koska tietyt jalkoväliin symbolisesti viitanneet sanat ovat olleet liikaa moralisteille. Sama kohtalo on Suomessa koskenut Rauli "Badding" Somerjoen "Fiilaten ja Höyläten" -kappaletta. Tähän on liittynyt myös vahvaa hymistelykulttuuria. Jonka muistan omasta lapsuudestani ja jota minun ei ole ikävä. Se oli erikoinen yhdistelmä kristillis-vakaumuksellista moralismia ja liberaalia hymistelyä. Ja se ei nähdäkseni ollut kovinkaan toimivaa.

Itse muistan kasvaneeni yhteiskunnassa jossa koulukiusaamisen uhrina oleminen tarkoitti sitä että jos asiasta jäätiin kiinni, niin sitten piti jäädä koulun jälkeen kuuntelemaan kiusaajan näkökulma asiaan. Ja minun piti antaa anteeksi että me pääsemme kotiin. (Anteeksipyyntö ei muuten vieläkään merkitse minulle mitään muuta kuin "haluan kotiin enkä halua viettää aikaani tuonlaatuisen ihmisroskan kanssa". Uskon sitäkin vahvemmin kompensaatioon potut pottuina - ja korkoa koroille kasvavaan korvaamiseen tässäkin.) Tässä ilmapiirissä loukkaavuus oli suurin synti. Ihmisiä piti sietää jopa niin että "suvaitsemattomuutta suvaittiin" niin että kousaajaakaan ei saanut ei-suvaita. (Samoin ei saanut olla "loukkaava" uskonnoille, erityisesti kristinuskolle. Loukkaava tässä tarkoitti sitä että ei hymissyt ja hymyillyt tai osoittanut ääneen olevansa samaa mieltä. Eli suunnilleen samaa mitä nykyäänkin.)
1: Kokonaisuudesta jäi vähän sellainen maku että kiusattua rangaistaan prosessilla jossa kiusaajaa kuunnellaan ja ymmärretään ja lopuksi hänelle annetaan armon käydä oikeudesta. Kiusattu joutui taipumaan ymmärtämiseen tai on "huono uhri", sellainen joka ei sovi hymistelevään narratiiviin. Ja seuraavana päivänä kiusaaja kostaa "saamansa jälki-istunnon" jotta ymmärtäisi että tiedon vuotamattomuus olisi tärkeä asia. Tässä ei muistu mieleen että sen täsmälleen saman "jälki-istunnon" istui myös kiusattu. Prosessi ei nähdäkseni estänyt kiusaamista, lähinnä demonstroi että sille ei voi tehdä mitään. Koulun puoli asiasta oli siinä että opettaja teki parhaansa jotta hänen oma perseensä ei olisi tulilinjalla ja osallistui siksi prosessiin jossa oli tehtävä kaikki jotta rehtori voisi pestä kätensä koko asiasta. Moralismi oli tehotonta, eivaikuttavaa ja hampaatonta ja se kohdistui kiusaajaan. Liberaali hymistely esti puuttumiset sortorakenteisiin ja tätä kautta ylläpiti järjestelmää jonka konkreettiset ja merkittävät seuraukset kiusattu joutui kokemaan. Se oli sellaista suvaitsevaisuutta joka suvaitsi suvaitsemattomuutta. Ja jokainen jonka mielestä pitäisi olla suvaitsevainen suvaitsemattomiakin kohtaan tukee tätä järjestelmää. Ja jos ei tunnusta tätä yhteyttä on joko tyhmä tai valehtelija. Hänellä on toki lupa tyhmään mielipiteeseensä ja sen sanomiseen. Todeksi se ei tietenkään muutu vain siksi että hän saa tämän kaiken tehdä.

Itse suosinkin sananvapautta jossa on mukana suvaitsemattomien kontrollia. Kiusaajien kiusaaja on eri asia kuin sellainen joka kiusaa sellaista joka ei kiusaa. Eikä tässä ole mitään ristiriitaa, jota siihen on liitetty, sillä näen että suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että toteuttaa tahtoaan ja tavoitteitaan niin että ei puutu toisten vastaaviin oikeuksiin. Kiusaaja puuttuu toisten vastaaviin oikeuksiin joten kysymys ei ole "samasta asiasta" jota pitäisi "suvaita samalla tavalla". Ehei. Olisi loogisesti ristiriitaista kohdella niitä jotka puuttuvat toisten vastaaviin oikeuksiin kuin he vain ajaisivat omia tahtojaan ja tavoitteitaan. Siksi ei ole ristiriitaista kannattaa suffragetteja jotka tahtovat antaa äänioikeuden naisille ja olla suvaitsematta niitä jotka haluavaat pitää äänioikeuden pelkästään miehille. (Omituista olisi toki jos ajaisi äänioikeutta vain naisille mutta ei miehille, sen vertaaminen olisi oleellista.)

Ei ihme että tähän ilmapiiriin totuttuaan kristilliset tahot ovat olleet helisemässä. He eivät ole enää olleet aina se yleisin tai suosituin tai muodikkain näkökulma. He eivät ole se yksi oikea näkökulma johon muut ovat mahdittomia ja mitättömiä. Tämä on pakottanut esiin sen, että he ovat oppineet arvostamaan sananvapautta. (Vähemmistöt tai arvokeskustelukonfliktiin pakotetut oppivat sen aika nopeasti.) Samanaikaisesti heitä ei ole totutettu kestämään sananvapauden seurauksia ja he kokevat näin ollen koko ajan ja kaikkialla vainottuja.

Tosiasiassa he eivät ole. He vain elävät sitä ärsyttävää elämää mitä kaikki muutkin. Ja tämä ärsyttää jos on aiemmin elänyt jonkinlaista muuta elämää. Sellaista jossa on itse vallassa ja jossa saa loukata toisia niin että nämä eivät saa lyödä takaisin. He ovat tässä asemassaan vieraantuneet elämästä ja asioista. Mieleeni tulee lähinnä Heinrich Himmlerin elämän viimeinen pakoyritys. Hän laittoi silmälapun päälleen, tekaisi itselleen "Heinrich Hitzingerin" nimellä tarvittavat henkilödokumentit. Ja jäi kiinni sen vuoksi että liian makeaan elämään tottuneena hän ei osannut käyttäytyä kuten tavallinen saksalainen. Jonottaminen kärsivällisesti oli paapotulle pikku-Heinrichille liikaa ja epäilykset heräsivät. Näin Himmler joutui erityisen mielenkiinnon kohteeksi ja tämän vuoksi hän jäi kiinni. Ja siinä jonottaessaan Himmleristä varmasti tuntui että nyt ne kiusaavat ja vainoavat häntä aivan tarpeettomasti.

Totta kuin Rotta

Tapio Puolimatka kirjoitti blogiinsa siitä miten SETA voisi ottaa oppia Skepsikseltä. "Olen saanut huuhaa palkinnon Skepsikseltä (kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio) ja kunniarotta-antipalkinnon Setalta. Tältä pohjalta on mielenkiintoista vertailla näitä kahta yhdistystä." Vertailu onkin kiinnostavaa. Puolimatka selitti, että Skepsiksellä on hyvä keskustelukulttuuri.

"Skepsis antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa vastineen Skeptikko-lehteen ja kutsui minut pitämään esitelmän yhdistyksen kokoukseen. Parin sadan ihmisen kokoontumisesta muodostui mielenkiintoinen tilaisuus. Tosin kukaan Skepsiksen hallituksen jäsenistä ei itse asettunut opponoijaksi, vaan opponenteiksi kutsuttiin ulkopuolisia asiantuntijoita. Joka tapauksessa Skepsis antoi molemmille osapuolille mahdollisuuden tuoda esille oman näkemyksensä. Tilaisuuden päätteeksi jatkoimme keskustelua ystävällisessä hengessä iltapalan äärellä." Ja sama koskee tietenkin myös rivijäseniä "Yksi Skepsiksen hallituksen jäsenistä jopa suostui myöhemmin väittelyyn kanssani. Tuossa vaiheessa hän otti yhteyttä kirjojeni kustantajaan ja pyysi saada arvostelukappaleet kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio, joista hän oli muutama viikko aikaisemmin antanut huuhaa palkinnon. Viikkoa ennen väittelyä hän perui osallistumisensa. Joka tapauksessa Skepsiksessä oli avoimuutta keskusteluille. Skeptikko-lehdessä julkaistiin myöhemmin Tiina Raevaaran mielenkiintoinen arvio kirjastani Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Skepsiksen hallituksen jäsenen Juha Leinivaaran blogista ”Paholaisen asianajaja” saan usein lukea mielenkiintoista ja älykästä kritiikkiä omista kirjoituksistani. On totta, että skepsisläiset saattavat turvautua tieteisuskoisiin iskulauseisiin, mutta ainakin he antavat vastustajilleen tilaa puolustaa omia näkemyksiään. Lähestymistapa on reilun aggressiivinen, suora ja huumoriakin löytyy."

Mainituksi tulee myös taloudellinen hyöty "Kirjojeni kustantajan edustaja oli mukana Skepsiksen tilaisuudessa. Koska kirjojen myynti nousi huuhaa-palkinnon ansiosta moninkertaiseksi, hän esitti siellä toiveen, että jollekin kustantajan toiselle kirjalle voitaisiin myöntää huuhaa palkinto seuraavana vuonna. Tämä toive kuitenkin torjuttiin, koska ”emme voi myöntää palkintoa samalle taholle useana vuonna”. Tämä on tietysti ymmärrettävää. Skepsiksen palkitsemien kirjojen myynti on viisinkertainen verrattuna muiden kirjojeni myyntiin."

Seta sen sijaan saa moitetta. Se ei ole avoin eikä keskusteleva. Mukaan livahtaa jopa melko omituista palautetta "Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liikkeiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?" Lisäksi minua kiinnostaa Puolimatkan lausunto "Seta toteaa edelleen: ”Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhuessaan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.” Lapsen hyvinvointia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?". Puolimatka itse on todennut ja lausunut kannanottoja siitä että homot vanhempana ovat eitoivottava ja huono asia. Hän itse tuskin vääntää lausuntojaan siihen muotoon että homojen avio-oikeuksia ei edes saisi puolustaa. Tämä vihjaa että Puolimatkalla ei ole oikein puhtaita jauhoja pussissaan.

Sanon aggressiivisen suoraan ja reilusti että on selvää, että Puolimatkalla ei tosiasiassa ole tässä mitään aikeita puolustaa skeptikkojen keskustelukulttuuria. Hänen tekstinsä on vain ja ainoastaan reaktio hänen tuoreesti saamaansa Setan nimitykseen. Skeptikot ovat olemassa vain jotta voidaan luoda kontrasti. Kontrasti jolla kerrotaan sitä samaa narraatiota jolla Puolimatka on mennyt koko uransa läpi. Eli narraatiota vainotusta toisinajattelijasta.

Tämä on selvää kun muistaa miten hän evoluutiokeskustelusta kirjoitteli. Hän meni vainotuksituleminen edellä puuhun. Skepsiksen ilkeät ja epäreilut tiedepoliisit jotka tallasivat mielipiteenvapautta - jota pluralistiksi itseään kutsuva teismiinpakottaja Puolimatka - saivat osansa. Puolimatkan reilun ja hyvän keskustelukulttuurin kehumista ei siksi löydykään evoluutiokeskustelua kuvanneesta "Tiedekeskustelun avoimuuskoe" -kirjasta.

Olen lisäksi huvittunut että Puolimatkasta on asiatonta että hänelle annetaan kunniarotta -palkinto. Hän itse oli halukas syyttämään Piankaa kuulopuhetuntumalta massamurhan suunnittelijaksi. Puolimatka otti osaa Piankan kiusaamiskampanjaan johon liittyi myös tappouhkailuja. Puolimatka myös kirjoitti tästä kirjaansa jo kun kaikki tieto asiasta oli julkista ja hän tiesi tai hänen olisi akateemisena ihmisenä pitänyt tietää. Eikä hän korjannut kirjojaan kun skepsis-keskustelujen yhteydessä Pianka -casen virheellisyys hänelle tuotiin tietoon. "no anteex" -tyylinen nettikorjaus asiaan saatiin vasta kun Piankalle itselleen asti vietiin tieto ja hän otti lakimies edellä yhteyttä Puolimatkaan.

Puolimatkaa kohdeltaisiin hänen oman keskustelukulttuurinsa mukaisesti jos Seta keksisi että Puolimatka olisi tilaisuudessaan käskenyt teurastaa kaikki homoseksuaalit roviolla. Ja että Puolimatka vihaa sananvapautta ja haluaa pelkän kristillisen median ja ajaa nykypäivänäkin ID -liikkeen Wedge -strategiaa jossa ateismi savustetaan pois yhteiskunnasta akatemiaa ja taiteita myöten. Ei siksi että Puolimatka olisi. Vaan siksi että Puolimatka on aina ollut niin halukas pukemaan marttyyrinviitan päälleen että hänelle totuus on tässä varsin maailmankuvallinen ja pluralistinen asia. Totuutta voi vääntää jotta erimieltä olevat saadaan syytetyiksi vainoamisesta.

Puolimatka ei ole suoran tai reilun aggressiivinen. Hän on passiivisaggressiivinen tavalla jossa hän loukkaantuu jos häneen itseensä kohdistetaan erimielisyyttä ja kritiikkiä. Mutta jossa vastapuolta kohdellaan "rationaalisesti" syyttämällä ties mistä kauheuksista. Tämä ei ole Puolimatkasta ilmeisesti ad hominem -strategiaa sitä kautta että hän muuttaa lausuntojen paketointia. Että vihollisen syyttäminen vainoajaksi ei ole sitä että kritiikin olemassaolosta tehdään todiste omasta vainottunaolemisesta. Vaan sitä että se on asiallista kun siihen käytetään sivistyssanoja. Eli kun vihollista herjataan ei saa käyttää avointa ja suoraa "rotta" -sanaa vaan täytyy kutsua samanlaisilla käsitteillä joilla YK kuvaa niitä jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmiskuntaa kohtaan. Puolimatka ei tiedä mitä hyvässä hengessä käyty keskustelu edes tarkoittaa. (Paitsi ilmeisesti sitten kun tällä luodaan kontrastia jotta joku muu erimielinen saadaan ad hominem -strategian kohteeksi.) Tai ainakaan hän ei sellaista itse osaa harjoittaa. Huumorintajuakaan hänellä ei, tunnetusti, ole. Hän on kuivakka ja tylsä mies joka osaa lähinnä hakea sivistyssanakirjasta termejä joilla voi kertoa olevansa niin ja niin vainottu taas jälleen kerran.

---

Puolimatkan "kunniarotta" -nimityksen osuvuudesta sanon vain sen verran että kyseenalaisin kohta siinä ei ole se "rotta" -sana vaan se "kunnia" -sana.

Pieni ajatus : virkamiehen vapaus

Moni on huolestunut siitä että homoseksuaalien avioliiton kohdalla virkamies kärsii, koska joutuu vastoin vakaumustaan allekirjoittamaan papereita joissa homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Ja jos hän ei suostu niin saa potkut tai palkanalennuksen. Joka on vainoamista ja savustamista ja uskonnonvapautta vastaan.

Monikohan näistä ihmisistä olisi huolestunut siitä että aseenkantolupia voi joutua allekirjoittaa virkamies joka on sitoutunut pasifismiin. Ja jos on, niin on huolestunut siihen suuntaan että ei mahdollisesti itse saakaan sitä omaa asettaan kun joku saa tälläisen vakaumuksesta leimaamattomuuden hyväksyttäväksi tavaksi hoitaa byrokratiaa.

Tällä kaikella ei varmasti ole hirveästi väliä. Sillä itse olen ainakin suunnitellut olevani äärimmäisen huolestunut siitä että suurin osa tylsimmistä työtehtävistäni rikkoo juuri kehittämääni uskontoa vastaan.

---

Muutoin olen kyllä sitä mieltä että jokainen tulkoot toimeen niillä asiakkailla jotka suostuu liikkeeseensä päästämään.

Saarnoista maksamisesta

Tietooni tuli erikoinen kiista joka sijaitsee "kristittyjen sisällä". Kiistan ytimessä on Henri Lentonen. Hän on omien sanojensa mukaan levittänyt evankeliumia ilmaiseksi, kun taas netmission ja uskotv haluavat sitä myydä. Hän valittelee sitä että nykyään saarnat ovat maksullisia. "Mikä on seuraava askel? Maksullista rukoilua? Maksullinen ehtoollinen? Ei ole syytä odotella, että kuinka röyhkeäksi tilanne äityy vaan nyt heti katkaista nämä lonkerot, jotka pilkkaavat Jeesuksen opetuksia ja koko evankeliumin tarkoitusta siis." Hän näkee asian lähinnä hyvin tietynlaisesta kulmasta "Jeesus sanoi, että myykää kaikki mitä teillä on: ei se tarkoita sitä, että myykää evankeliumia ja ostakaa uudet autot!"

Tarkempi vilkaisu viittaa hieman mutkikkaampaan asiaan. Lentonen ei ole levittänyt mitä tahansa materiaalia. Hän on levittänyt konfrenssivideointeja. "Nyt ilmeisesti seuraavaksi tulee lakisyyte mutta otan sen ilolla vastaan ja kiitän! Sillä eihän uskoni olisi mistään, jos ei mitään vainoa kohtaani tulisi! Ja se uskoni tässä on, että evankeliumi kuuluu kaikille ja vapaasti: myös siis köyhille! Näistä tekijänoikeuksista on tullut usein jopa vuosia vankilatuomiota."

Kysymys on siitä, että Lentonen ei levitä omaa esiintymistään. Musiikkibisneksessä asiaa voi verrata livetaltiointeihin joita napataan konserteissa. On ostettu lippu mutta tämä ei tee videoinnista ja julkaisusta laillista. Saarnat ovat henkisiä tuotoksia kuten kolumnit ja blogitekstit. Jos joku myy niitä, niiden levittely ilman asianomaisten esiintyjien lupaa on piratismia.

Itse näkisin että Lentosen ongelma onkin se, että hän määrittelee hyvin laajan määritteen "evankeliumille" ja jatkaa siten siitä että jos on olemassa minkäänlaista määriteltyä kiellettyä evankeliuminlevitystä, se tarkoittaisi, että evankeliointi on tyystin kielletty. Samoin asiasta huomauttaminen ja Lentosen kanssa erimielisyys on vainoa. (Kuten lainaus demonstroi.) ; Toinen ongelma on siinä että hän sotkee etiikkaa ja juridiikkaa yhteen klimppiin enemmän kuin epämääräisesti. Itsekin olen toki eettisessä mielessä huolestunut siitä että hengellisissä piireissä voi törmätä tilanteeseen jossa ihminen tarvitsee sielunhoitajaa, mutta "hänellä ei ollut varaa mennä". Mutta ei tämä ole syy kieltää rahallisen korvauksen vaatimista tai pyytämistä. Säälin synnyttäminen eettisen probleeman kohdalla ei ole sama kuin syy kieltää koko toiminta.

Lentosen kohdalla kysymys onkin siitä että se mitä hän puhuu evankeliumisoinnin kieltämisenä on itse asiassa perimmiltään jotain muuta. Se on sitä että uskonlevittämisestä ei saisi tehdä itselleen ammattia. Jos tämä olisi kielletty, ei olisi mitään "IRR-TV:tä", "TV7", "uskotv":tä, "Radio Deitä" eikä mitään muutakaan vastaavaa. Ja tämä vähentäisi evankeliumin määrää maassamme.

En tunnetusti pidä uskonnolla rahastajista. Tämä eettis-esteettinen kanta on kuitenkin aivan eri asia kuin tämän toiminnan laittomuus. Lentosen tuleekin tiedostaa että hänellä kenties on vain yksi relevantti asia koko hänen pitkässä valituksessaan ; "Suomen lain mukaan minulla on oikeus näitä ladata koska olen saanut luvan suoraan tapahtuman järjestäjältä eli Isolta Kirjalta eli mediapassin ja yksi videoista onkin suoraan lehdistötilaisuudesta videoitu." Tekijänoikeuslaki on mutkikas ja en suoraan sanoen osaa sanoa minkä lakipykälän mukaan tilaisuuden järjestäjällä on lupa määrittää mikä on laillista ja mikä ei. Olen esimerkiksi itse elänyt sellaisessa luulossa että tilaisuuden järjestäjä joka tilaa muusikon keikalle ei todellakaan voisi vain antaa kaikille lupaa videoida ja levittää kaiken keikkamateriaalin. Tämä vaatisi oman "perstuntuman" mukaan luvan esiintyviltä muusikoilta erikseen, ehkä jopa jokaiselta heistä. Mutta tämä ei ole juridinen tieto vaan jotain joka voi muistuttaa "herrasmiessopimusta".

Lentosen ydinongelma onkin siinä että hän toisaalta selittää miten laki on hänen puolellaan. Silloin hänet voidaan haastaa oikeuteen mutta hän lopulta voittaa jutun. Tämä ei ole vainoamista. Toisaalta jos hän häviää oikeusjutun, hän on itse suorittanut rikoksen. Tästä vangitseminen lain määräämän määrän ei ole vainoamista. Itse asiassa rangaistuksen keventäminen uskonnollisen vakaumuksen ja taustamotiivin vuoksi olisi uskonnollista eriarvoistamista ja rikollisen suosimista. Lentonen yrittää saada kaiken, ja vaikka hän sentään ärsyttääkin juuri sellaisia ihmisiä joita pitääkin ärsyttää, hän ei kuitenkaan oikein saa aikaiseksi mitään kovin tehokasta.

Kukaan ei ole estänyt Lentosta luomasta omaa evankeliumia julistavaa tekstiä ja lataamasta sitä nettiin. Hänen omaa vapauttaan evankelisoida ei ole mitenkään rajoitettu. Tosiasiallinen syy taitaakin olla se, että Lentosen valitusvirsi viittaa siihen että hän ei osaa luoda sellaista materiaalia joka olisi rakenteeltaan iskevää ja myyvää. Hän joutuu siksi kopsaamaan joidenkuiden muiden evankeliumisointia. Ja sotkee oman lupansa evankelioida näiden materiaalejen floodaamiseen ympäri internettiä videon latausosoitteen copy-pasteamisen vauhdilla...

Jotain joka kiinnostaa niin paljon että ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä. Ja näitä rahoja voidaan käyttää evankeliumisointia tekevän toiminnan tukemiseen. Sillä rahalla voi esimerkiksi painaa Raamattuja ilmaiseksi jaettavaksi ihmisille. Ei paperi ja painaminen ilmaista ole, ei kristityillekään.

---

Silti kristityt eivät ole oikein ymmärtäneet evankeliumisoinnin ja rahan eettisesti vahvinta suhdetta. Se menee sillä tavalla että jos he haluavat levittää minulle sanomaa, minun on kuunneltava sitä. Ja tämä kuuntelu maksaa saarnaajalle 100€/tunti. Jos asia on todella tärkeä ja sielun pelastus on niin sikarelevanttia ja aineisto on niin käännyttävää, niin kyllähän tälläinen diili on ihan parasta. Jos ei niin joko materiaali ei ole riittävän hyvää tai sitten sielun pelastus ei oikeasti kiinnosta vaan mieli tarttuu johonkin mammonaan...

Tapettavat homot

"Helsingin Sanomissa" uutisoitiin erikoisesta tilanteesta. "Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa on käynnissä merkillinen oikeudellinen väittely, joka liittyy homojen ja lesbojen tappamista vaativaan kansanäänestyshankkeeseen. Oikeusoppineiden mukaan näyttää siltä, ettei osavaltion oikeusministerillä ole valtuuksia pysäyttää selvästi perustuslain vastaista hanketta alkuunsa." Homojen tappamista voisi pitää hyvinkin ei-kristillisenä. Kuitenkin kun USA:ssa on kuolemanrangaistus, on periaatteessa mahdollista keskustella siitä millä teoilla ja asenteilla ihminen on tämän kuolemanrangaistuksen alla.

Olipa tästä mitä mieltä tahansa niin asenne ei ole kovin kaukana siitä miten moni erittäin voimakkaasti itsensä kristityksi identifioivat ovat mieltä Suomessakin. Mieleen tulee ainakin seurakuntavaalikohu parin vuoden takaa. "Jyväskylässä poistettiin Seurakuntaväen ehdokaslistalta kirkkovaltuustoon pyrkivän Eero Talvion vastaukset, joiden mukaan "homot on hävitettävä kansasta". Jyväskylän seurakunta pyysi poistamaan kommentit.
– 3 Moos 18:12 ja 18:22, 3 Moos 20:13 jne. Homot on hävitettävä kansasta. Room 1:26-31. Ansaitsevat kuoleman, perusteli Talvio kantaansa kysymykseen rekisteröityjen parisuhteiden kirkollisesta siunaamisesta.
– Yksi toinen tilanne on ollut, missä ehdokas ja seurakunta kävivät keskustelua ja vastauksen perusteluista pieni osa poistettiin ennen vaalikoneen avaamista. Siinä oli käytetty varsin voimakasta kieltä, kertoo Kirkkohallituksen verkkoviestintäpäällikkö Sami Kallioinen."

Kristitty Sami Liedes edustaa tähän erikoista kantaa. Hän esitti tämän USA:n kohun yhteyteen, että "Minä en ymmärrä, miksi lakialoitteet pitäisi pystyä pysäyttämään tai puolueet kieltämään, oli sitten millainen natsipuolue tahansa. Esimerkiksi kohu Hollannin pedofiilipuolueesta oli minusta samanlainen. Luulisi, että nimenomaan lainsäädäntöteitse pitäisi saada ajaa mitä tahansa; oikea tapa torpata huono aloite on hylätä se, ei kieltää sen esittämistä." Hän edustaa jotakuinkin kantaa jota karkeasti jollain vähän lievemmällä aiheella kannatan. Asioita on käsiteltävä. Pedofiilejen lakialoitteet ovat lakialoitteita. Keskustelu on hyvä asia. Sitten asia voidaan lakaista kielletyksi. Ehdottaminen ei ole lailliseksi tekemistä. Se on vasta yritys tehdä lailliseksi.

Toisaalta voidaan ajatella että joitain asioita pitäisi torjua suoraan. YK:n ihmisoikeuskysymykset kuuluvat lähtökohtaisesti sivistysmaihin, joten suoraan niiden vastaisia lakeja pitäisi ehdottaa syvällä varovaisuudella. Ellei ole jotain aivan erityistä perustetta miksi laki pitäisi saada läpi tämänlaiset voisi kieltää automaattisesti. Kysymys tässä on esimerkiksi harmiperiaatteesta. ; Pedofiilit yrittävät oikeuttaa asiaansa selittämällä että siitä ei ole haittaa lapsille. He joutuvat debatoimaan tästä lujasti, sillä näkemys on loogiikan kannalta mahdollinen mutta tietojen perusteella äärimmäisen epäuskottava ja epätodennäköinen. Nähdäkseni murhaaminen on kuitenkin itsessään suoraan haitta, joten sen kanssa ei voi edes yrittää kikkailla.

Kuitenkin jos kysymys on ihmisten murhaamisesta, on pakko viitata johonkin muuhun kuin siihen että "tämänlaiset tuskin menevät läpi". Godwinin laki pakottaa tämänlaisissa tilanteissa muistuttamaan siitä että Hitlerin juutalaisvastaisuudella oli takanaan hyvinkin ns. "kansan tuki". Samoin Ruandan kansanmurhassa media lietsoi "torakoita vastaan" käytävää sotaa populistisesti. Demokratia ei ole yksinkertaisesti sitä mitä ajattelemme sen olevan.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi kristittyjen parista löytyy tämänlaisia lausuntoja. Etenkin kun Liedes on muiden ohella ollut sitä mieltä että Suomen arvokeskustelun nykytila on hunningolla. Että ilmapiiri on niin kireä että kristittyjä sorsitaan ja lähes vainotaan. En voi olla näkemättä jonkinlaista kontrastia näiden ajatusten välille. Kristityillä onkin usein voimakas marttyyri-identiteetti ja heille on tärkeää olla vainottuja. Siksi on jokseenkin hämmentävää miten haasteellista heidän asenteistaan on saada mitään koherenttia kuvaa. Että mikä on sananvapauden ja demokratian vastustamista ja mikä on vainoa. Miksi ateistit ovat militantteja laittamalla busseihin mainoksia mutta tämänlaisia aloitteita ei pidä sensuroida vaan ne pitää esittää ja pistää demokratiakiertoon ja torpata.

Hulluja on tietenkin jokaiseen ideologiaan. Mutta selvästi ateistejen parista tulee nykyään hyvin harvoin tämänlaisia ideoita. Vaikka heitä kutsutaan militanteiksi, ei ole helppoa löytää sellaisia ehdotuksia joissa kristittyjen massamurhaamista tai muuta vainoa ehdoteltaisiin. Enemmän se on sellaista pikkumaista "emme halu laulaa suvivirttä" -henkistä puuhastelua. Kristityiltä tulee tämänlaisia lakialoitteita ja ehdotuksia julkisuuteen asti. Ja jopa useita kertoja.

Minä ihmettelen vain että kummat ovat kovemman ja vakavamman uhan alla. Kristityt vai ateistit.