Protesti protestanteille

Hannu Kiuru kuvasi kohtaamistaan pahoinpitelijänsä kanssa. "Totean siihen väliin, että et kai sinä nyt kuitenkaan näkövammaisia sentään lyö? Mies ilmoittautuu uskovaiseksi ja selittää, että vammautumiseni johtuu siitä, että olen tehnyt paljon pahaa toisille ihmisille. Näin olen joutunut suuriin velkoihin, jotka minun on maksettava. Hänellekin kuulin olevani 16.000 euroa velkaa ja hän haluaa ne rahat nyt." Tunnistan teologisen argumentin sellaisen kohdatessani, selvästi kukaan ei pahoinpitele ateistisesti tuon tyylisellä argumentilla. Tuonlaatuinen lähestymistapa vaatii uskontoa.

Tarkalleen ottaen asenne viittaa menestysteologiaan. Näkemykseen jossa Jumalan tarjoama siunaus vaikuttaa myös elämässä. Suuri osa pelastusteologiasta on jotain jota on itse asiassa yllättävän vaikeaa nähdä millään lailla kristilliseksi. Essek Kenyon, joka on opin kannalta tärkein on lainaillut monista eri kulttuureista ja hänen New Agen ja esoterian makuinen uskonsisältönsä on niin eklektistä että sitä on vaikeaa pitää kristittynä. Siinä on kristillisiä aineksia ja kokonaisuus on ikään kuin sivutuote siitä kun asioita jotka tavallisesti eivät ole yhdessä liitetään yhteen.

Mutta korostetun kristillistäkin menestysteologiaa on. Suomessa tämänlaista toimintaa on ajanut esimerkiksi helluntailaisuuden kanssa läheisessä ideologisessa suhteessa ollut "Sana ja Ylistys", jonka johtohahmona toiminut Veli Saarikalle on ... sanotaan nyt tietynlaisessa kulttimaineessa. Helluntailaisuus taas on nimenomaan protestanttinen liike.

Rotestanttilaulu

Pizarro harrastamassa
katolista ulkopolitiikkaa.
Tänään vuorossa on
uskonasioista keskustelu
eriuskoisten kanssa.
Atahualpa on hyvin pian
hyvin kiinnostunut antamaan
katoliselle kirkolle kooltaan
varsin merkittävän kolehdin.

Ja tämän ei pitäisi yllättää. Sillä vaikka usein katolisen kirkon kauhutekoja paheksutaan, ja katolisen kirkon osuus esimerkiksi noitavainoissa, ristiretkissä, miekkalähetyksessä ja "siirtomaapolitiikassa" ovat ymmärrettävästi jotain jota kauhistellaan, niin samalla protestanttien tekosia jotenkin kaunistellaan. Etenkin näin Suomenmaassa. Kuulemme miten katolisen kirkon vuoksi ei tunnettu "Raamattua" eikä osattu lukea. Ja että vasta prostestanttien ja Lutherin mukana ihmiset saivat tietoa. Tämä on varsin puolueellista tietoa. Sillä jostain syystä tässä kohden unohtuu että Suomeen asti yltänyt noitavaino oli pahinta juuri protestanttien alueella. No, teloitettiinhan heitä sentään lukutaitoisina ja niin oppineina että osasivat ulkolukumaisesti hokea esimerkiksi uskontunnustuksen. Upeaa!

Kansankirkon retoriikassa tuppaa unohtumaan myös se, että syy siihen miksi Suomi ei ole katolinen maa on varsin yllättävä. Luterilainen kirkko ei levinnyt sen vuoksi että ihmiset syvästi vakuuttuivat ja tulivat vapaaehtoisesti sen uskoon. Se harjoitti pikemminkin vallankaappauspolitiikkaa jossa jo olemassaoleva katolinen järjestelmä otettiin oman uskonsuuntauksen käyttöön. Ja tämän syynä on Kustaa Vaasa. Joka taas ei miettinyt niinkään teologiaa kuin kirkonkellojen sulattamista. Toki kuulemme usein miten uskontoa käytetään poliittisena välineenä ja tämä on kauheaa ja väärin eikä ollenkaan teologian mukaista. Jostain syystä tästä asiasta vaietaan. Katolisen kirkon synnit ovat niin tuttuja että vähänkin vanhempien ateistien tarvitsee niihin viitatessaan muistaa lähinnä jo kouluaikana käymiään luterilaisia uskonnontunteja. (Ja protestanteista näyttääkin varmasti että moni sekoittaa asioita tässä kohden pahasti.) Luterilaisen kirkon parissa tapahtuneet asiat - silloinkin kun kyse ei ole siihen liittyvistä kauhuteoista vaan vain pelkästään vähän noloista asioista - loistavat oppikirjoista poissaolollaan tänäkin päivänä. Tämä on erikoista koska meille kerrotaan että on tärkeää oppia ennen kaikkea yksi uskonto jotta osaa ja tiedostaa omat juurensa ja osaa tätä kautta sitten ymmärtää myös muita uskontoja.

Mutta Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yksi erinomainen etu. Se ei ole kalvinistinen.

Kalvinismi on aina, jos ei suoraan menestysteologinen, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Sillä siinä on normit jotka on tavattu tiivistää TULIP -muistisäännöksi.
1: Total Depravity, eli ihminen on halveksittava. Jumala on hyvä, mutta ihminen synnin turmelema ja läpeensä paha ja ansioton. Unohda ehdoton ihmisarvo, sillä sellaista ei ole.
2: Unconditional Election, eli ihmiset pelastuvat ennaltamäärätysti ja Jumalan armosta, jossa ansio ei paina.
3: Limited Atonement, eli vain osa ihmisistä pelastuu. Jeesus ei kuollut ihmiskunnan vaan kalvinistien vuoksi.
4: Irresistible Grace, jossa pelastukseen predestinoitu on pelastettu ehdoitta. Koska pelastus ei perustu armoon, on pelastunut pelastunut siitä huolimatta miten hän elää elämänsä.
5: Perseverance of Saints, jossa Jumala pitää huolen omistaan jolloin predestinaatio heijastuu siihen että saavuttaa menestystä ja vaurautta jo tässä elämässä. Joka luonnollisesti on se dogmi joka tuo opin lähelle pelastusteologiaa.

Jean Calvin kohtaamisessa
Miguel Serveton kanssa.

Kun katsoo noita kalvinismin oppeja, voi niiden avulla lähinnä tiedostaa sen miltä kohtaaminen käytännössä joka ikisen kalvinistin kanssa tuntuu. Nuo ihmiset ovat todella jotain joiden persoonaa ja käytöstä henkii se, että he uskovat olevansa Total Depravityssä. Ja jos koko ihmiskunta olisi heidänlaistaan tämä uskondogmi olisi hyvin helppoa uskoa ehdottomaksi totuudeksi.

En mielelläni tuomitse ihmisryhmiö ideologioden kautta. Itse asiassa perusteesini on, että yleensä ideologiat ovat melko irrelevantteja. Kusipäät ihmiset ovat kusipäitä olivat sitten kristittyjä tai ateisteja. (Tai fundamentalistiagnostikkoja.) Mutta käytännössä kalvinismissa on jotain sellaista että jos esittää sellaisia termejä kuin "kalvinistinpaskiainen" on pakotettu pyytämään anteeksi sitä että ilmaisussa on liiallista toisteisuutta. Siinä tuntuu olevan jotain sellaista joka todella vaikuttaa konkreettisesti ihmisiin. Ideologia ei yleensä vaikuta. Mutta kalvinismi on omituinen poikkeus. Eikä hyvällä tavalla.
* Kalvinismissa on jotain jota ei voi ymmärtää oikeastaan muuten kuin sitä kautta että se on perimmiltään lakimiehen kehittämä. Ja kalvinisteista se, että he todella ottavat lakimiehen vakavasti ja rakentavat hengellisen todellisuuskäsityksensä lakimihene oppien varaan välittämättä etiikasta. (Aligment Lawful Evil. Jos hyvin käy. Jos huonosti käy predestinoitu korostaa ehdotonta pelastustaan ja on Chaotic Evil.)
* Kalvinismi on uskonto jonka perustaja Calvin käyttäytyi sen verran karseasti, että jopa hänen seuraajansa joutuvat vetoamaan hänen kohdallaan Irresistible Grace -oppiin sen sijaan että selittelisivät toimia eettisiksi. Sillä Calvin oli melkoinen mies. Hänen toimiaan on vaikeaa ymmärtää muuten kuin psykologialla - tarkemmin, erilaisilla "sosiopaatin", "psykopaatin" ja "persoonallisuushäiriön" kaltaisten termien hokemisella. Ja kalvinistin voi ymmärtää sen kautta että hän seuraa tuonlaista miestä hyvillä mielin.

Kontrastiksi on syytä mainita että Lutherin kohdalla häntä on joskus syytetty väärin. Hänen julmuuttaan on jopa liioiteltu. Esimerkiksi hänen lausuntojaan on vääristelty kirjassa "Luther, exposing the Myth", jossa Lutherin väitetään kannustaneen ihmisiä tappamaan kapinoivia maanviljelijöitä. "To kill a peasant is not murder; it is helping to extinguish the conflagration. Let there be no half measures! Crush them! Cut their throats! Transfix them. Leave no stone unturned! To kill a peasant is to destroy a mad dog!" Ja että tämä oli syy maajussien nujertamiseen. Ajatus siitä että ruhtinaat todella olisivat pyytäneet lupaa ja totelleet alamaisina jotain munkkia on varsin hoopo.  Etenkin kun Luther kirjoitti lausuntonsa kapinan alkamisen jälkeen. Ja itse asiassa Lutherin lausunto oli muutamaa astetta mainittua lempeämpi. Lutherin kirje on kuitenkin käännetty hieman eri tavalla. ”Therefore let everyone who can, smite, slay and stab, secretly or openly, remembering that nothing can be more poisonous, hurtful or devilish than a rebel. It is just as one must kill a mad dog : if you do not strike him, he will strike you and a whole countryside with you.” Eli yhteiskuntapuoli oli vahvasti esillä. Tosin Luther samassa viestissä korosti myös armeliaisuutta, sitä että vain katumattomat kapinalliset on syytä lyödä. Ikään kuin viimeisenä keinona. ”Therefore, my good lords, see to it that ye set free, save, help and have mercy upon the poor people : then stab, slay and kill the rest, who can.” Calvinille tämänlaisia liennytyksiä on tarjolla vain niukasti. Itse asiassa mitä enemmän hänen sanomisiaan ja etenkin tekemisiään seuraa, ei voi kuin hämmästellä sitä miten vaikka odotukset olivat matalalla, herra onnistuu silti jotenkin olemaan vielä vähän kauheampi. Lutherista ensivaikutelma on järkyttävä ja ihminen paljastuu lähemmin katsoen. Calvinille käy juuri päin vastoin.

John Ogilvie kohtaa
uskonpuhdistuksen.
Teologisessa debatissa
luterilainen tuntee oman
oppinsa, seuraa sydäntään
ja osaa tätä kautta
ymmärtää myös oman
oppinsa kanssa erilaisia
hengellisiä vakaumuksia.

Kun ihmisellä ei ole itseisarvoa, ei ole ihmeellistä että kaikenlaista tapahtuu. Vähimmillään menestysteologia "tuoteperheineen" vie empatian kärsimyksen edessä. Sillä sellainenhan on tavallaan epäeettistä ja asioiden näkemistä vain puolittain. Kalvinismi on tässä erityisen tehokas, koska sen ytimessä olevat perusopit yhteisvaikuttavat toisiinsa hyvin ikävästi. Ei riitä että ihmisellä ei ole itseisarvoa arvoa, vaan sen lisäksi menestys on merkki predestinoitumisesta, ja kaikkiin eipredestinoituihin on syytä suhtautua pelkällä epäilyksellä koska ihmiset ovat vain pahoja ja huonoja. Lopputulos on ikävä ; Jos kalvinisti ei ole paha, hän ei ole oikeasti kalvinisti eikä oikeasti usko ja seuraa kalvinismin oppeja. Tämä on erityisen hankalaa kun muistetaan että kalvinismi on protestanttinen liike. Ja niiden parissa ihmisen omaa uskoa on tupattu korostamaan. Siksi katolisen kirkon noitavainoissa oli instituutio ja oikeudenkäynnit. Protestanttisissa maissa noitavainoja ei oltu keskusorganisoitu, ja ne keskittyivät oman vakaumuksen seuraamisesta johtuviin lynkkausorgioihin joiden ytimessä oli moralismin ja kauhistelun ja juorukoneiston ympärille rakentunut koneisto.

Siksi ei pidä ihmetellä että jos joku hakkaa vammaisen teologisin syin ja keksii päästään velan ja määrää sille jopa suuruuden, niin tälläiseen tekoon kykenee lähinnä kalvinisti. Tämä ei tietysti olisi kovin merkityksellistä nykysuomessa, jonka valtionkirkon tärkein - kenties ainut - ansio on se, että se ei ole kalvinistinen, mutta internet ja globalisaatio tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä että USA:n uskonnollisten piirien argumentteja ja uskonnollisia ajatuksia kopioidaan käyttöön. Ja siellä kalvinismi on yleistä. Sen vuoksi suomeen virtaa esimerkiksi kreationismin mukana vaikutteita ja asenteita jotka eivät ole pelkästään pseudotieteellisiä. (Ja nämä ihmiset sitten ovat niitä jotka pelottelevat yhteiskunnan vallitsevien arvojen romahtamisesta ja siitä seuraavasta moraalikadosta. He itse eivät sentään elä moraalikadossa, koska he ovat moraalikato itse.)

---

Pahoittelen että otan toistuvasti esiin tätä Hannu Kiurun pieksentää. Puolisoni ihmetteli kuinka voin olla niin vihainen tuosta tapahtumasta, kun en edes pidä koko ihmisestä. Että ei siinä ole mitään järkeä välittää vihollisesta noin vahvasti. Etenkin kun en yleensä välitä juurikaan muista kuin lähimmistä perheenjäsenistä. Nukuin hyvin vähän koska minulla oli tärkeämpää tekemistä. Kuten rageaminen.

samat ja eri ideologiat & "cdesign proponentists"

Kun puhutaan ideologioista, on tietenkin hyvä nähdä milloin kyseessä on sama ideologia ja milloin eri. Asiaa voidaan lähestyä montaa kautta:
1: Nimen kautta. Esimerkiksi kristinusko on nykyään luonteeltaan olennaisesti erilaista kuin vaikka keskiaikainen kristinusko. Siinä on alajuonteita jotka ovat erilaisia. Monet kristityt esimerkiksi helluntaiseurakunnan puolelta eivät pidä katolilaisista ja pitävät tätä jopa "porttouskontona". Kyseessä on silti kristinusko.
2: Olennaisten piirteiden kautta. Tässä ideologialla on jokin piirre, joka säilyy vaikka ideologian nimi muuttuisi sen harjoittajien alla. Vaikka ideologian uudelleennimeää ja sen sisällön pitää identtisenä, on kyseessä sama ideologia.
3: Kannattajien kautta. Eli jos sama ryhmä henkilöitä toimii yhdessä tietyllä tavalla ja muuttaa nimensä, on perusteltua sanoa että ideologia on sama. Nimenmuutos ei muuta ideologian sisältöä, ja usein ideologiat elävät ajan kanssa sisällöllisestikin.

Alustava esimerkki: Jehovan Todistajat.

Monesti asiat esiintyvät yhdessä. Tästä malliesimerkkejä saa rakennettua Jehovan Todistajien kautta. Jehovan Todistajien yksi tyypillisimmistä piirteistä on se, että he kutsuvat itseään kristityiksi. Sitä ei yleisesti pidetä kristillisenä, koska siinä kielletään kolmiyhteisyys ja monet muut näkemykset jotka nähdään "kristinuskon olennaisimmaksi ytimeksi". Tämän, melko suositun, näkemyksen voi ymmärtää sitä kautta että kristinuskolla on juutalaisien tarinoita ja Jumala on olennaisesti sama. Mutta se on kuitenkin kristinuskoa, ei juutalaisuutta. Mutta laajemmin ajatellen "desert dogmat", eli kristinusko islam ja juutalaisuus ovat sama ideologia. Kysymyksessä on siis näkökulmakysymys.

Jehovan Todistajilla on toinenkin piirre, joka tekee siitä hyvän esimerkin. Tämä on "valon kirkastuminen". Heillä on oppimuutoksia. Itse asiassa Jehovan Todistajilla on lehdissä rakenne, jossa "Vartiotornin" pääartikkeli käsittelee vakiintuneita näkemyksiä ja "kysy vastaa" -palstoilla esitetään oppimuutoksia. Niitä ei korostetusti myydä tällä nimellä, mutta asia ei ole suoranainen salaisuuskaan. Jehovan Todistajilta suoraan kysymällä saa tietää että heillä tapahtuu näitä oppimuutoksia. Tämä muutos johtuu tiedon syvenemisestä joka tulee itsekriittisen tarkastelun ja järjestön jumalasuhteen kautta. Monet muutokset voidaan tosin yhdistää myös juridisiin kamppailuihin, kun esimerkiksi jossain maassa on menetetty tiettyjen piirteiden vuoksi uskonnoille normaalisti annettu verovapaus. Valtaosa muutoksista johtuu tietenkin muista asioista, mutta nämä hävittyihin oikeusjuttuihin liittyvät muutokset kuitenkin kertovat "tiettyjä asioita". Muutosten vuoksi Jehovan Todistajat ovat nyt olennaisesti erilainen kuin mitä se oli opin alkuaikoina. – Itse asiassa Suomessakin oli jonkin aikaa sekä Jehovan Todistajia että "Russelilaisia", jotka seurasivat Jehovan Todistajien perustajan näkemyksiä.

Perustajan kautta paljastuu kätevästi myös se, että Jehovan Todistajat ovat jatkumo, joka on vaihtanut nimeä: Se oli alkujaan "Siionin Vartiotorni ja Traktaattiseura", eli "Zion's Watch Tower Tract Society". Charles Taze Russellin perustaman järjestön alun jälkeen oli J. F. Rutherfordin aika, jolloin tapahtui suuria oppimuutoksia. Rutherfordin aikana Jehovan todistajat omaksuivat nykyisen nimensä. Nimeämisen vuoksi Ruthefordia voitaisiin pitää Jehovan todistajien perustajana, mutta toisaalta Russell kuitenkin perusti Vartiotorniseuran joka on Jehovan todistajien laillinen yhdistys yhä tänäkin päivänä. Toisaalta muutos oli asteittainen, joten on järkevää puhua samasta liikkeestä.

Ja lisäksi Jehovan Todistajat yhdistää ihmiset. Rutheford piti Russellin seuraajat, organisaation, varat. Muut ihmiset pääosin mukautuivat ja jakautuivat "vanhoillisiin" Russellilaisin ja "uudistusmielisiin" Jehovan Todistajiin. Jehovan Todistajiin siirtyminen tapahtui seuraamalla, ei erityisen kääntymisen kautta. Ateisti voi kääntyä pois uskonnosta, mutta esimerkiksi lahko voi muuttua kultiksi ilman vastaavaa kääntymistä: Lahkolainen syventää uskonsa ja opiskelee syvemmän kulttiuskon.

Varsinaiseen aiheeseen, kreationismiin.

Sillä tällä kertaa ajattelin ottaa esille kreationismia. Esittely on sitä varten, että yhtenevän linjan ja ideologian tunnistaminen onnistuu. Se, että joku väittää että ei ole jotain ei vielä tarkoita mitään. Kyseessä voi olla myös PR, tai "kuollut kirjain" jota ei noudateta käytännössä. Se, että ideologian kannattaja sanoo jotain julkisuudessa ei vielä tarkoita että tämä olisi mitään muuta kuin mielikuvan myymistä.

Ytimessä on lasten indoktrinaatio, eli lasten opettaminen uskoon. Tässä on tietysti ideana lasten suojelu sekä se, että lasten käännyttäminen on helpompaa koska he eivät ole yhtä kokeneita asioiden arvioijia. Eikä heillä ole ennakkokäsityksiä eikä aikuisiin verrattavissa olevaa kykyä arvioida asioiden totuutta. (Hyvässä ja pahassa.) Tästä päästään tietenkin kouluopetukseen. Juttu tiivistyy mainiostai Worchesterin piispan vaimon kommenttiin kun tämä kuuli ensimmäistä kertaa evoluutiosta: "Descended from the apes! My dear, let's hope that it is not true, but if it is, let us pray that it will not become generally known."

Kreationismin historia pähkinänkuoressa.

"The objective [of the Wedge strategy] is to convince people that Darwinism is inherently atheistic, thus shifting the debate from creationism vs. evolution to the existence of God vs. the non-existence of God. From there people are introduced to 'the truth' of the Bible and then 'the question of sin' and finally introduced to Jesus."
(ID -kriitikko Rob Bostonin näkemys Wedgen ytimestä.)

Kreationismi (kuten fundamentalismikin) on kuitenkin aika tuore ilmiö ihmisen historian mitassa. Amerikan kansa oli kannattanut luomista aikaisemminkin, kuten eurooppalaisetkin jo pitkän ajan. Mutta vasta kilpailijan esiintuleminen nosti esiin tämän kytevät asenteet:
Aluksi evoluutiota ei kritisoitu paljoa. Pääsyynä oli se, että evoluutioteorian kannattajat eivät esittäneet yhteiskunnan muutoksia. Siksi uskonnollisen tahojen oli tärkeämpää keskittyä sellaisiin filosofioihin kuin marxismi, joiden idea kulminoitui vallankumoukseen. Uskonnollisen oikeiston tärkeimpänä tavoitteena oli yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen. Evoluutiokritiikki alkoi vasta siinä vaiheessa kun koulutus yleistyi: Tällöin yhä useampi sai kuulla evoluutiosta ja tätä pidettiin pahana. Evoluutiokritiikki johtui siis siitä että koulussa opetettiin jotain joka soti joidenkuiden uskonnollisia näkemyksiä vastaan. Aluksi vastustus oli epämääräisempää: Fundamentalistit esimerkiksi jakoivat 1910 lappusia joiden mukaan "Darwin's A Dodo!".

Kouluasiat tulivat kuitenkin esiin melko nopeasti.

Vuonna 1918 joukko "anti-Darwinisteja" esitti olevansa huolestuneita siitä että evoluutiota opetetaan koulussa ja että tämä haittaa luomiskertomusta ja varjostaa kristillisyyden antamia opetuksia ja että sillä on vakavia haittoja fundamentalistisille oppilaille ja heidän itsetunnolleen.
1922 William Jennings Bryan aloitti kampanjoinnin, jonka tavoitteena oli vakuuttaa laintekijät bännimään evoluutio julkisista kouluista ja luvata oppilaille vaihtoehtoisia oppikirjoja, joissa oli mm. kuvia alastomasta Eevasta ja Aatamista Eedenin puutarhassa.

1926 evoluutioteorian opettaminen kiellettiin Mississipissä ja 1928 Arkansasissa. Ensimmäinen tärkeä oikeudenkäynti olikin Scopesin oikeudenkäynti 1925, jossa protestantit pyrkivät estämään evoluution opettamisen kouluissa. Siihen aikaan Tennesseessä oli laitonta esittää evoluutiota ja luomisteoriaa opetettiin. Fundamentalistit saivat Daytonin jutusta lisää vauhtia. . Evoluution vastustus kohosi. Huomio vaihtui lakituvasta ruohonjuuritasolle, mutta bannimisen idea säilyi. : Kustantajat huomasivat tilanteen, ja evoluutioteoria alettiin esittää oppikirjoissa vähemmän jyrkässä muodossa tai se jopa poistettiin kokonaan : Kun koulukirjojen kustantajat halusivat pitää ostajat, "evoluution" korvattiin löysillä sanoilla, kuten "kehitys".

Vuoden 1959 Darwinin kirjan satavuotisjuhlat uudistivat kiinnostusta evoluutiokirjallisuuteen. Tämä tietenkin nosti vastareaktioita. Historia näyttää että evoluutiota vastustetaan vain silloin, kun se kuuluu ja näkyy yhtään missään. Kyseessä on siis vaientamiskampanjointi. Vastareaktioinnin seurauksena syntyi ensimmäinen varsinainen kunnolla organisoitunut evoluutiokielteisyys on kuitenkin vuorossa vasta hieman myöhemmin: Se rakentui käytännössä yhdestä ainoasta kirjasta, Whitcomb & Morrisin "The Flood" (1961)ista. 1963 syntyikin sitten "Creation Research Society", joka perustettiin sitä varten että voitaisiin osoittaa vääräksi teoria evoluutiosta ja todistaa Genesiksen luomiskertomus.

Vasta Neuvostoliiton sputnik muutti asioita: Luonnontieteiden opetuksen parantaminen tuli keskiöön, olihan sputnik ikävä propagandatappio. Tämän seurauksena oppikirjoissa oli taas evoluutiota, ja vuoteen 1970 mennessä monet evoluutioteoriabannit poistettiin laista. Ennen tätä kreationistit olivat kuitenkin osassa montaa oikeusjuttua, joissa menestys oli vaihtelevaa: Yksi esimerkki oli 1968 "Epperson vs. Arkansas" -oikeudenkäynti. Samoin esimerkiksi vuonna 1972 Henry Morris perusti "Institute for Creation Researchin". Kuitenkin suunta oli siihen suuntaan, että kreationismi epäonnistui liikaa. Tämän johdosta tästä tehtiin lievennetty versio. Kun räväkämmät jutut eivät menneet lakituvissa läpi, piti koululaisille saada uskonnolliselle oikeistolle sopivampaa materiaalia sitten juuri niin paljon kuin se vain oli mahdollista. "Huolestuneiden kristittyjen vanhempien" tavoitehan on olla paitsi oikeassa, saada systeemiä läpi lakituvassa, ja luonnollisesti he myös ostavat kirjoja ja tukevat toimintaa. Tämä ei sosiaalis-kulttuurillisessa ilmiössä tarkoita oikeastaan muuta kuin että kysyntää alkaa vastata tarjonta.

Kaiken tämän jatkumon pohjalta Intelligent Designin suosion nousu on ymmärrettävää, jopa ennalta arvattavaa. Toki sen perustajilla voi olla muitakin ajatuksia, mutta tosiasiassa juuri poliittinen tilanne teki sen, että se otettiin niin suurella innolla vastaan. Jos protestanttien olisi ollut mahdollista tiukan kristillinen kreationismi läpi, maallikot olisivat pitäytyneet siinä. Ja kun pääasia tästä liikehdinnästä on nimen omaan maallikkojen keskellä tapahtuvaa toimintaa, tämän merkitystä ei voi vähätellä. ID -liikkeen nahanluonti alkoi vuosina 1981-1984, tosin itse termi "intelligent design" otettiin käyttöön vasta myöhemmin. Tämä tukee näkemyksestä kouluopetuksen keskeisyydestä kreationismin suuntauksissa: Se kun ajoittuu McLeanin häviöön vuonna 1982, ja tavoitteisiin selvitä tulevasta "Edwards vs Aguillard" -oikeudenkäynnistä. Kyseisessä oikeudenkäynnissä kreationismi esitettiinkin sitten riisutussa muodossa: "Creation-science does not include as essential parts the concepts of catastrophism, a world-wide flood, a recent inception of the earth or life, from nothingness (ex nihilo), the concept of kinds, or any concepts from Genesis or other religious texts."(Dean Kenyon, "Edwards v Aguillard") Tässä kreationismi määritettiin ulos sen nuoren maan suuntauksista. Eli sanottiin suoraan että kreationismi on muutakin kuin nuorta maata. Kenyonin esitys on nykyään se, mikä on ID:n kanta siitä mikä erottaa heidät kreationismista. (Eli Kenyonin määrittelemä kreationismi ei ole sekään kreationismia?)

Muutos lakitupatilanteessa sai aikaan muun muassa sen, että "Of Pandas and People" -kirjassa muutettiin etsi - korvaa toiminnolla "creationism" -sana muotoon "Intelligent Design". Kirja on kulkenut tällä nimellä melko kauan, mutta sen asiasisällöltään tätä nimenmuutosta lukuun ottamatta melko samanlaiset varhaisemmat versiot taas olivat nimeltään "Biology and Origins" (1987), "Biology and Creation" (1986) ja "Creation Biology" (1983). Tässä kirjassa on kyseessä Älykäs Suunnittelu, koska tätä kirjaa yritettiin saada kouluihin Doverin oikeudenkäynnissä. Vaikka tässä oikeudenkäynnissä paljastuikin, että koulun johtokunta, joka pisti asian vireille ei tuntenut älykästä suunnittelua, ja oli asenteiltaan kreationistista, kirja on ID:tä, koska muutoin kuuluisa ID -ideoija Michael Behe ei olisi sitä puolustanut ja kyseisessä oikeudenkäynnissä ID -näkemyksiä esittänyt. Tosin on mainittava että Behe on itse asiassa vaikuttanut myös em. kirjan kehittämistyöhönkin. Tämän vuoksi kirjan sisällön samanlaisuus ja muutoksen jännittävät välimuodot kertovat siitä miten kreationismin aatesisältö koki muutostrendin, säilyttäen kuitenkin olennaisen osan sisällöstään. (Siitä miten Intelligent Design on olennaisesti erilaista kreationismista kertoo sekin että muutos on likimain niin dramaattinen kuin "Etsi-Korvaa" -toiminnolla Jumala sana vaihdetaan Intelligent Designeriksi...)

Tähän liittyy olennaisesti "Wedge" -dokumentti, jossa ilmoitettiin tavoitteeksi materialismin tuhoaminen ja että kristillisyys vaikuttaa kaikessa, myös taiteessa. Tämä on melko erikoista, koska ID:läiset ovat kovasti julistaneet ajavansa ajattelunvapautta ja kaikkien puolien esittelyä. Näin ei kuitenkaan ole. Dokumenttia ei suinkaan ole hylätty ID -piireissä, koska esimerkiksi Casey Luskin puolustaa sitä. Olennaisinta Wedgessä on kuitenkin se, että se ei ole niinkään kreationistien oikeistokristillisiä ja dominionistisia näkemyksiä ohjaava, kuin niitä heijasteleva dokumentti. Itse asiassa sen sisältämää mallia on toteutettu koko ajan. Wedgtessä ei ollut mitään "uutta". Se ei aloittanut. Se on vain ääneenlausuttu asiantila.

Wedgen tavoitteena kun on vähitellen voittaa sijansa. Tämä tarkoittaa käytännön tasolla esimerkiksi tavoittelemalla oikeusjuttuja jotka voidaan voittaa, ja näistä voidaan sitten jatkaa asteittain. Tämä ei ole mitään väärin tehtyä - juuri sen takia että Wedge, kuten koko ID liike, ei pyri muuttamaan teistien näkemyksiä, vaan kerätä heidät yhdistävät piirteet yhteen. ID:n sisältö heijasteleekin politiikkaa ja kreationistien näkemyksiä, ei rakenna niitä. Tämä on itse asiassa melko yleinen ilmiö. Esimerkiksi ensimmäiset evankeliumit kirjoitettiin monta kymmentä vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kukaan järkevä ihminen ei kuitenkaan sano että kristittyjä ei olisi ollut ennen tätä kirjoittamista. Sama koskee monia muitakin pyhiä kirjoituksia.

"Pandas and Peoplen" strategia on osana "Teach the Controversy" -strategiaa, josta kirjoitettiin vuonna 1999. Tässä strategiassa on keskeistä se, että kouluissa pitää lapsille opettaa molemmat vaihtoehdot. Evoluutitosta täytyy opettaa tarkemmin sen heikkouksia ja ID -liikkeen aatetta pitää muistaa opettaa siellä. Tästä esitettiin "Kitzmiller v. Dover Area School District" (2005) -oikeudenkäynnin jälkeen, jonka ID:läiset ja kreationistit hävisivät, pelkkä evoluutiota kritisoiva versio, jossa toisin sanoen pitää opettaa evoluutiota enemmän, mutta siten että evoluutiokriittisyyttä tuodaan esiin. Kun ID -oppi noudattaa pääasiassa kaavaa "ei evoluutiolla joten sen automaattisella vaihtoehdolla ja kilpailevalla koulukunnalla Älykkäällä Suunnittelulla" tämä ero on kuitenkin hädin tuskin mainitsemisen arvoinen. Borofsky onkin kommentoinut että tämä on ID:tä valepuvussa, mikä rinnastuu hauskasti siihen kun muutama vuosi sitten Barbara Forrest esitti että ID oli kreationismia valepuvussa.ID oli siis eräänlaista häivytettyä kreationismia, jossa ennusvoimaa poistettiin hämärtämällä sen kannanottoja ja evoluutiokritiikki häivytettyä ID:tä.

Kun nämä strategiat eivät tuottaneet hedelmää, on selvä että alkoi uusi "lempeämpi kausi". Barbara Forrest onkin huomauttanut että Doverissa hävityn lakijutun jälkeen strategiointa on uudistunut monellakin tavalla. Tarjolla on " multiple alternative identities: "critical analysis of evolution," "teaching the controversy," teaching the "strengths and weaknesses of evolution," "evidence for and against evolution," and, in the form of legislation in Louisiana and five other states this year, "academic freedom." These code terms are instantly recognized by DI's supporters as announcements of creationist initiatives." Näillä haetaan samaa haluttua lopputulosta.

Uusi strategia ei ole avoimesti edes ID:tä vaan ihan normaalia lasten koulutusstrategiointia. Tästä hyvän kuvan saa lukemalla suomalaista kristittyjen "sisäistä kanavaa", Apologeettawikiä Siinä kiila -strategia on mikä tahansa kaksi toisistaan erottavaa strategiaa. (Itse asiassa määritteleminen on tätä kautta aina kiilan työntämistä.) Siinä puhutaan että ID ajaisi "Suunnitteluteoreettinen kiilastrategia (t. kiila-strategia, engl. Wedge strategy) tähtää tieteen erottamiseen filosofisesta ja uskonnollisesta materialismista, nimittäin havaintoaineistoista riippumattomasta (ei-empiirisestä) ennakkositoumuksesta materiatason selitysten yksinomaiseen hyväksyttävyyteen" ... "Naturalistista tutkimusta ei pyritä kieltämään, rajoittamaan tai parjaamaan, vaan tavoitteena on ensinnäkin saada sille sosiaalisesti hyväksyttyjä vaihtoehtoja ja toiseksi osoittaa eräiden tällaisten vaihtoehtojen paremmuus naturalismiin verrattuna avoimessa väittely- ja kilpailutilanteessa." Tässä takana on tietysti kiilan uudelleenmäärittely. Ja sitten sen jälkeen on tehty ekvivokaatio jossa vanha kiila ja uusi kiila väitetään samaksi asiaksi. Sillä alkuperäinen Wedge -dokumentti, joka on luettavissa internetistä. Sen tavoite ei kuulosta samalta kuin nykyinen: "To defeat scientific materialism and its destructive moral, cultural, and political legacies" ... "To replace materialistic explanations with the theistic understanding that nature and human beings are created by God." Suunnitelmissa on siis materialismin kieltäminen. Wedgessä tämän katsotaan koskevan myös taidetta ja muuta elämää. Tavoitteena on dominionismissa tuttu ideologinen tila, jossa vastustaja on poistettu. Näin saadaan uskonnollinen valtio, jossa jopa taide on kontrollissa. Tätä ei voida unohtaa. Huvittavuutta tähän tuo puheet "ateistisesta kiilasta". On toki totta, että ateistit julistavat kuten mitkä tahansa uskonnot. Mutta vain heidän kohdallaan se on jotenkin paha asia, vain ateistit vainoavat kun yrittävät lisätä vaikutusvaltaansa. Toisekseen tämä määritelmä on keinotekoinen. Sillä ateistit eivät ole kirjoittaneet yhtään Kiila -dokumenttia. He eivät kutsu omaa suunnitelmaansa "Kiilaksi". Sana yhdistetään aina vain yhteen tiettyyn tavoitesuunnitelmaan. Eikä ainakaan minun tietääkseni ateismi yritä kieltää uskontoa yhteiskunnasta tyystin. (Joka muuta väittää, etsiköön virallisen, Wedgeen verrattavissa olevan ateistien tekemän toimintasuunnitelman.)
1: Tässä diskurssissa erikoista on tietysti se, että jos kyse on todella alkuoletuksista, ei niiden paremmuutta voitaisi vertailla. Olisi erilainen looginen asioiden ratkomissysteemi. Vertailu voi onnistua vain yhteisen alkuoletusjoukon sisällä. Kuitenkin "voittaminen" eli "vaihtoehtojen paremmuusjärjestys" on ratkottavissa samanaikaisesti. Näyttää siltä että perspektiivien pluralismi ei ole näille pluralismin nimessä itseään kauppaaville tuttu ilmiö.

Kuitenkin irtautumisessa on myös sellainen kaunis piirre, että Wedgessä kuvattu taiteisiin ja kulttuuriin vaikuttaminen nähdään pahana. Muutenhan siitä ei sanouduttaisi irti. Tämä olisi hyvä muistaa aina : On kuitenkin mielenkiintoista katsoa kuinka ID -linjassa vihataan ateisteja koska näillä on julistuskampanjoita. Tätä nähdään vakavana asiana, se on pyrkimys kiiloittaa ikävällä tavalla. Kuitenkaan uskovaisten vastaavaa julistustoimintaa ei kritisoida, sehän vain kannustaa diskursseja. Tämä kahtiajako tuntuu erityisen kiinnostavalta. Syynä on luultavasti se, että tuore "pehmeydellä itseään myyvä" ja pluralismiin ja moniarvoisuuteen kannustava linjaus on itse asiassa hyvin samanlainen kuin "Discovery Instituten" Wedge : Se tiivistyy sen omaan iskulauseeseen "Defeat darwinism by opening minds." Siinä on selvästi vanha kunnon "visio ja missio". On tavoite ja keinot. Tavoite on ajaa ateismi yhteiskunnasta. Keinoksi nähdään diskurssi. Ja siihen osallistutaan vain koska "jo valmiiksi on päätetty että voitetaan". Tällöin kyse on itse asiassa juuri samasta, mistä on kyseessä silloin kun diktatoorinen asema saavutetaan voittamalla ensin vaalit. (Mitä on tapahtunut pitkin historian muutamaan kertaan.) Silloin on kuitenkin aivan turhaa väittää että kannattaa moniarvoisuutta. Siinä menee välineet ja tavoitteet sekaisin. Tavoitehan on moniarvoisuuden sijasta yhtenäiskulttuuri. Tosin uskon että kaikki eivät tätä tavoittele : Onhan kristillisen aseman vahvistamista jo se, että mennään lähemmäs tavoitetta, eikä tämäkään riko "evon moittimista ja/tai uskonnollisuuden julistamista tieteen nimissä kouluopetukseen ennen kuin ollaan saavutettu paradigma -asema akateemisessa maailmassa."

Wedge on siis ensisijaisesti tietty kristillis-ideologinen toimintasuunnitelma, osa isompaa kristillis-fundamentalistista ja paljon tuota dokumenttia vanhempaa linjaa. Dominionismia. Pohjimmiltaan yksi asia on selvä: Wedge syntyi yhtä paljon ideologisessa tyhjiössä vapaana dominionismista, kuin ID syntyi ilman kreationismin vaikutusta.

Myös diskurssia seuraten jännittävää on se, miten ID -läiset syyttävät keskustelua hysteriaksi ja vainoksi. Tätä syyttelyä, jonka kerrotaan tapahtuvan itselle, tekevät nämä vainotut hyvin palkatut, ihmiset televisioajallaan, lehdistöissään ja useita painoksia myyneine kirjoineen. Käytännön tasolla tarkastellen vainot ovat niinkin "hurjia", kuin se että ID:läinen oli ehdolla tieteenteon johtotehtäviin ja ei saanut paikkaa. Eli johtajaksi ehdolla oleminen olisi vainoamista. Samoin se, että tutkimus tai väitöskirja ei läpäise seulaa kertoo siitä että kyseessä on automaattisesti vaino, vaikka vertaisarvioinnin tehtävä on juuri seuloa, josta automaattisena seurauksena on se, että "kaikki ei mene läpi". Mielestäni vainoamissyytteet ovat sen verran vakavia, ja rikollinen on syytön kunnes toisin todistetaan, että vaino pitäisi myös todistaa. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta se on tässä kysymyksessä melko ratkaiseva. Esimerkiksi ID -myönteinen "Expelled" -elokuva rakennettiin pitkälti tällaisen vainodiskurssin varaan. Tästä vainosta kuitenkin seuraa yksi asia. Se akateeminen tutkimus, jota wedgessä on pistetty tärkeään osaan on jäänyt toteutumatta. Se on ehkä ideologisesti tärkeää, mutta jos tutkimus toimisi sujuvasti ja nousevan paradigman tyyliin yleistyisi runsaasti ja sen tutkimusaiheita löytyisi runsaasti joka paikasta, ei tarvitsisi selittää miksi tutkimusta ei ole. Vaino olisi tätä kautta totta ollessaankin vain ja ainoastaan perustelu sille että tutkimusta ei ole. Tosiasiasa keskustelukenttä on ollut "avointa" koko ajan. Kun sitä seuraa, tietää että siinä on käytetty pitkin matkaa ensisijaisesti argumentteja.

Erotteluun ID:n ja kreationismin välille on puolustettu väitteellä että ID ei käsittele maan ikää. Kuitenkin kreationismi on muutakin kuin YEC -kreationismi, jossa näin tehdään. Tässä tehdään siis samanlainen päättelyvirhe, kuin jos sanottaisiin että luterilaisuus ei ole kristinuskoa koska katolilaiset ovat kristittyjä ja luterilaiset ovat erimielisiä jossain asiassa. Toinen perustelu on näkemysten uniikkius: ID:n oma terminologia on vain sen piirissä käytettyjä. Kuitenkin on hyvä muistaa että jos kreationisti keksii uuden termin, se ei tarkoita että hänen uusi terminsä ei olisi kreationismia. Behen RC esimerkiksi muistuttaa hyvin paljon kreationisti Henry Morrisin 1975 kirjoittaman "Scientific Creationism" -kirjan argumentaatiota. "This issue can actually be attacked quantitatively, using simple principles of mathematical probability. The problem is simply whether a complex system, in which many components function unitedly together, and in which each component is uniquely necessary to the efficient functioning of the whole, could ever arise by random processes." Morris tosin puhui elimistä ja rakenteista, ja Behe keskittyy vain biokemiallisiin pieniin elementteihin. Toisaalta tama näkökulma on monista vain seurausta siitä että Behe on itse biokemisti eikä siksi ota kantaa isompiin kappaleisiin: On siis mahdollista että Morriksen isommat osaset ovat tämän määrittelyn sisällä. Myös Dembskin idea siitä että perimä on niin kompleksi sellaisella tavalla mitä luonto ei voisi tuottaa ilman älyä muistuttaa kovasti kreationistien "jumbojetti kaatopaikalla" -tyyppisiä esityksiä, joissa analogia koneisiin, rakenteiden mutkikkuus ja toimivuus ovat todiste Jumalasta. Kreationistien argumenttirakenteen "moiti evoluutiota ja tämä on automaattinen todiste omalle näkemyksellesi" on olennaisessa ytimessä. Ja jokainen ID -argumentti onkin ainakin toistaiseksi sovellettavissa kreationismiin. YEC -kannattajat lainaavatkin niitä innolla. Koska he sekä tunnistavat rakenteen omakseen. (pseudotieteet ja "lack of originality" kuuluvat yhteen: Kun argumentit eivät sooloile, oma jengi voi tunnistaa ne omakseen helposti.) Ja voivat soveltaa niitä omaan näkemykseensä koska ne sopivat siihen hyvin. Tässä kohden on hyvä huomata, että kreationismissakin on lainattu vanhoja teologisia kannanottoja tähän käyttöön. Kreationisteissakin on ollut aina mukana lievempää kantaa edustavia ja nykyäänkin löytyy tiukan kannan edustajia. Mutta kuten huomaamme esimerkiksi suomalaisessa antievoluutiotrensissä, suomessa tuotettiin kreationismia aikaisemmin ja älykäs suunnittelu sai suosiota myöhemmin. Kannattajapiiri on pysynyt suunnilleen samana: Esimerkiksi Matti Leisola on tuottanut kreationistista ja älykkään suunnittelun materiaalia ahkerasti. Ja muistakin ID -nimistä löytyy myös sellaisia, jotka nyt viime aikoina ovat nostaneet esiin YEC -henkisyyttä, luultavasti siksi että nyt on kahdenlaista pyrintöä: Sellaista joka miellyttää fundamentalisteja, ja on siksi YEC -henkinen. Että sellaista jossa yritetään muuttaa politiikkaa haluttuun suuntaan ja jossa ollaan pluralistisempia.

Toisaalta on sanottu että ID on vanhempaa perua. Että kreationismissa on samanlaisia piirteitä vain koska ID on lainannut ne vanhemmista lähteistä. Tämä on tietenkin tavallaan totta. Mutta tässä avuksi tulee evoluutioteorian historia. Evoluutioksi tulkittavia näkemyksiä on ollut kauan. Anaximander Miletolaisen mielestä elämän maapallolle kehittyneen merissä. Hänen teoriansa mukaan merissä asui valtavia suomukaloja jotka muuttivat kuivalle maalle ja ryhtyivät maa eläimiksi. Ajatus eläinten muutoksista toisiksi ei siis ollut "sinällään uusi". Kuitenkin on erittäin perusteltua sanoa että Darwin keksi luonnonvalinnan systeemin talousteorian kautta. Darwin eli ajassa eikä teoria noussut missään tyhjiössä.

Toisin sanoen ideologinen malli, jossa keskiössä on dominionistinen kristillisen yhteiskunnan tavoittelu jossa kristittyjen sananvaltaa yritetään kasvattaa nykytilaan nähden sekä ajatus siitä että lapsia tulee indoktrinoida, selittävät yleistymisen syyt ja niiden vuosiluvut ja järjestulsen. Vastustava, "eri lähtökohdan näkemys" sen sijaan joutuu väittämään että copy-pastemuutokset kirjasta toiseen "cdesignproponentists" -välimuotoja sisältäen ja muut vastaavat olisivat tapahtuneet "sattumalta". Tämä vaatii aika monta juuri tietynlaista ideaa juuri tiettyyn aikaan. On hyvä muistaa että kaiken takana on yleistymisen syy, ei syntymisen syy. Kun puhutaan ilmiöistä, on hyvä muistaa että vaikka keksimisessäkin ajan hengellä on ehkä vaikutusta, erityisen paljon se vaikuttaa yleistymiseen. Yksilö voi keksiä jotain ajan hengelle epätyypillistä, syntyy tietysti "tarjontaa" mutta jos tälle ei ole "kysyntää", se ei yleisty. "Kukaan ei osta sitä."

Kaiken kaikkiaan ei ole mikään ihme että "Unohdettu Genesis" tuotettiin tiettynä aikana, "evoluutio - kriittinen analyysi" tiettynä aikavälinä ja "Usko, tiede ja Raamattu" tiettynä aikana. Kaikki heijastelee kulttuurin muutoksia ja fundamentalistejen julistuspaineita ja pyrkimyksiä vaikuttaa keskeisesti juuri kouluopetukseen.

Samoin kuin se, että siinä missä normaalisti kouluun saadaan opetukseen sellaisia teoksia jotka ovat saavuttaneet vakaan aseman akateemisessa maailmassa. Näissähän ei mitään kirjan oppilaillemyymisongelmaa tietenkään ole. Kreationismi laajasti katsoen on määritettävissä toimintana jossa "evoluution ja ateismin moittimisen varaan perusteltua uskontoa"yritetään saada kouluun ennen kuin asiasta on debatoitu akateemisessa maailmassa. Vastustus ja kriittisyys on se, jonka jokainen paradigma joutuu läpikäymään. Siksi jos on voittajan puolella on helppoa olla ruohonjuuritason toimijana: Sen kun vain taittaa kädet selän taakse ja odottaa. Muut sen sijaan voivat vääntää akateemisesti mitä haluvat, ja tähän ei ruohonjuuritason toiminta saisi puuttua. Tiedettä ei saisi tehdä uskonnolla eikä politiikalla. (Mitä ei uusateistitkaan osaa. Heistä tiede on todistanut ateismin. En osta tätä argumenttia.)

Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi sanoa? Ei sitä mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Se, että jossain on ideologiaa, kuten tässä tapauksessa dominionismia ja kreationismia, on oikeasti pieni ja irrelevantihko asia. Teen asiasta pienen kuvauksen. Mielestäni jos jokin asia ei ole laitonta, se on sallittua. Sitä ei ehkä suositella, mutta sitä saa tehdä. Siksi jos jokin tietty toimija todetaan laittomiksi joiltain piirteiltään, se voi varsin hyvin poistaa nämä osat ja sen jälkeen se on oppimuutoksen jälkeen laillinen. Kuten Jehovan Todistajat saavat verovapauden joissain maissa määrittelemällä dogmejaan uusiksi. Sillä, onko takana rahanhimo vai ei on merkityksetöntä. Siksi on ihan hyvä sanoa vaikkapa että ID on "korjailtua kreationismia". Asioita on muutettu, tietyistä asioista pyritään pitäytymään. Vaikka toki esimerkiksi Matti Leisola on esitelmöidessään ajoituskysymyksiin - eli YEC -kreationismien suosimaan näkemykseen jossa maa on nuori koska mittaukset jotka antaa vanhoja vastauksia on vääriä - vastatessaan kertonut että ei ole hänen asiantuntemusaluettaan, mutta sitten samalla kerralla intoutunut esittelemään ajoitusmenetelmien kritiikkiä. Mutta nämä voivat olla hairahduksia, joita ihminen tietysti tekee vaikka olisi miten fiksu. Ehkä lipsunta kertoikin vaikkapa siitä että Leisola oli "yhtä kahvikuppia vajaa", esitelmöinnistään väsynyt.

Samoin ideologioissa on selvää että asiat eivät synny tyhjiössä. Ei Darwinkaan ollut väärässä vain sen vuoksi että hän sai ideansa "aikansa hengessä". Jos ideologian läsnäolon tulkitsee pahana, syyllistyy geneettiseen virhepäätelmään. Se taas osoittaa että henkilöllä on sekä pahantahtoinen mieli että huono maku että kyky käyttää huonoa argumentaatiota ja uskoa siihen itsekin. Sillä juuri tätä ajattelua on takana kun evoluution historiaan yritetään kreationistien toimesta liittää natsismia. Vaikka olisi tottakin, se on irrelevanttia.

Itse asiassa minusta koko puheet kreationismin historiasta ja sen olemassaolosta siirtävät diskurssin pois olennaisesta. Uskonnon tärkeys ihmisille, näkemyksen ideologinen tausta ja kaikki muu on irrelevanttia. Jopa vaino on irrelevanttia. Ytimessä saa olla vain ja ainoastaan se, onko tutkimuksia saatu läpi. Jos ei ole, turha syyttää vainoa ellei tästä ole saatu läpi tuomioita. Sillä vainoamisesta on tuomioita saatavilla, ja näitä ei ole oikeuteen haastettu ja voitettu. Siksi koko tämän jutun ydin, jota käsittelin, on itse asiassa sivuraidetta. Vain tutkimuksilla on väliä. Niiden rinnalla filosofiointi ja koherentit ajatusrakennelmat ovat itse asiassa irrelevantteja. Sillä ilman tutkimuksia ne voivat sisältää vain ja ainoastaan systematisoituja ideologisia ennakko -oletuksia.

Vaivojen Pimeä Puoli.

Monet muutkin uskonnot kuin kristinusko on miettinyt maailmassa olevaa tuskaa. Pahan ongelmahan suorastaan hieroi itseään Siddharta Gautaman tutummin Buddhan elämää. Hän päätyi palatsin ulkopuolelle ja näki sairaita ja kuolevia. Tästä hänelle tuli tuska. Hinduilla asiassa korostui karma. Siinä entisen elämän pahat teot kompensoitiin siten että pahat saavat surkeamman osan. Eli esimerkiksi vammainen maksoi edellisen elämän pahoista teoistaan.

Selitys on tällöin niinkin lempeä kuin "Oma syy" -hokema.

Tietenkin tässä on vaikutteita myös kristillisessä maailmassa. E. W. Kenyon kehitti menestysteologian. Niissä kristinuskoon oli otettu vaikutteita monista vieraista uskonnoista. Tässä ajatellaan että Jumala auttaa niitä jotka ovat hyviä. Tätä kautta taloudellisen menestyksen piirteet korostuvat. Iso palkka ja auto ovat siunauksia. Myös sairaudet paranevat kun vain uskoo riittävästi. Syynä on se, että aidosti uskovalla on samalla Jeesuksen auktoriteetti ja valta. Syy on se, että opin mukaan Jeesus itse luopui vallastaan vapaaehtoisesti ihmisten edestä, joten nyt Jeesuksella ei ole valtaa ja voimaa. Toisen tulkinnan mukaan Saatana on vain pelkkä tyhjä kuori, joka saa valtansa ihmisten kautta. Molemmissa tapauksissa tilanne tietenkin asettaa paineita esimerkiksi vammaisille. Parantumattomuus kertoo siitä että ei ole kunnon uskova. Köyhyys ja sairaus ovat siis vain tiedon ja uskon puutetta. Ehkä erikoisin liikkeen kannanotto on se, että se korostaa positiivista tunnustamista. Tässä opissa uskovan puhumat sanat sinällään luovat ihmisen todellisuutta. Se mitä sanot, määrää kaiken mitä tapahtuu.

Se, minkä kuitenkin haluaisin nostaa esiin, on se että New Agessa on myös suosittu tälläinen "Oma syy" -tilanne. Heidän piirissään suositaan nimittäin ajatusta jossa ihminen itse on jolalkin tavalla jumaluus. (Se, millä on tietysti hyvinkin eriävä koska oppi ei ole kovin tarkaan muotoiltu. Miltei kaikki käy. Siksi en puhu "virallisesta opista" vaan "suosiosta".) Tähän liittyy olennaisesti valinta. Tässä toteutuu eräänlainen karman periaate, mutta se keskittyy omiin kokemisiin. Tätä kautta esimerkiksi vammainen on ennen syntymäänsä itse valinnut vammaisuutensa, syystä tai toisesta. Kyse ei siis ole kostosta, vaan omasta valinnasta joka voi tietysti olla vaikka pahan teon kompensoiminen tai vaikka kokeilunhalu. Valinnan syy voi olla monenlainen. Tämä asia nousi ajankohtaiseksi, kun juttelin vammaisuusasioista "energiatasojen kanssa parantavalta". Hän ei tunne skeptikkoluonnettani, joten hän uskalsi "vanhan minäni tuntien" ihan ääneen sanoa että hän ei sitä vammaisille itselleen kerro, koska he eivät tietoisesti muista valintatilannetta.

Minusta aika julma maailma eräillä. Nämä ihmiset vaikuttavat minusta hieman niiltä ihmisiltä jotka ovat olevinaan kovia koska he eivät ole koskaan kokeneet kipua, ja joille se ensimmäinen turpiinsaanti sitten on hyvin kouluttava, opettava ja mullistava kokemus. Näissä minulla on itselläni ristiriita. Koska samanaikaisesti "eettisellä tasolla" toivoo että oppisivat, mutta ei silti ei kovin isosti kuitenkaan haluaisi että niitä tapahtumia joissa oppiminen tapahtuu, olisi. Tietyti "persoonallisella taholla" tekisi mieli hieman kouluttaakin, mutta se jääkööt ajatuksen tasolle.

---

Autoin tänään Hyvinkäällä tuntemattoman sokean asemalta tämän tarvitsemaan paikkaan, koska kukaan muu ei. Mieleeni ei tullutkaan sanoa että olisi jotenkin tämän "oma syy". Siitä kuitenkin tuli mieleen että tästäkin aiheesta voi kirjoitella. Tässä kohden tekisi jopa miettiä että kun tiede ratkoo yleensä mitä on (is) ja tutkii niitä tieteen metodein ja uskonto sitä miten pitäisi olla (ought), ja lähestyy tätä etiikan metodein, miten tälläiset asiat sitten pitäisi nimetä. Sillä, millä metodilla tämä rakennetaan on kuitenkin selvä. Jätän sen kuitenkin sanomatta ääneen.