Teoreettisen viitekehyksen puuttuminen

On melko tavallista että uskovaiset puolustavat teismin rationaalisuutta viittaamalla fysikaalisiin ilmiöihin joihin on uskottu vaikka niitä ei nähdä. Näissä tilanteissa on kysymys epäsuorasta havaitsemisesta. Malliesimerkkejä tästä ovat mustat aukot ja neutriinot. Mustat aukot sitä kautta että valo ei pääse pakenemaan niistä. Ja neutriinot siksi että vaikka niitä nykyään onkin havaittu, ei niitä oltu havaittu silloin kun niistä luotiin teoria. Jumala olisi siis samanlainen kuin nämä asiat.

Vertaus ontuu kuitenkin melkoisen vahvasti. Ja karkeasti syy on se, että Jumalaa ei käytetä selitysmallina. Eron voi tiivistää siihen että miettii fysiikkaa. Koska mustat aukot ja neutriinot ovat fysiikkaa, ei tämä tulkinta ole kovinkaan mielikuvituksellinen. On siis mietittävä mitä tieteenteossa tehdään. Ja fysiikan kohdalla tässä keskiössä ovat yhtälöt.

Mitä yhtälöt ovat fysiikan kannalta?

Fysiikan tieteenfilosofian kannalta yhtälöt ovat induktioita. Toisin sanoen niihin on tiivistetty kuvaus jossa on takana ääretön määrä väitelauseita jotka koskevat tiettyjä asioidentiloja ja niiden välisiä suhteita.

Otetaan melko tärkeä ja kohtuu yksinkertainen Diracin yhtälö. Yhtälö joka on spin-½ -hiukkasten, kuten elektronien, kvanttimekaaninen kuvaus.

Siinä on useita muuttujia ja yhtälön molemmin puolin on asioita. Tätä kautta yhtälöä voidaan muokata jopa alakoulusta tuttuun tyyliin. (Matemaattisesti sama tilanne voidaan kuvata ja järjestellä useilla erilaisilla tavoilla ja tätä kautta yhtälö pitää yhtä paikkaansa kunhan sitä käsitellään oikein.) Lisäksi muuttujat voivat olla muissa yhtälöissä ja niiden kautta muuttujia voidaan korvata toisilla asioilla jos ollaan ovelia ja kekseliäitä. (Jos E=mc² ja jossain kaavassa on johonkn väliin heitetty E, se voidaan korvata tällä mc²:lla.) ; Jos muut muuttujat tiedetään voidaan arvioida mikä se ei-tunnettu muuttuja on. Tämä vaatii tietenkin erilaisia järjestelyjä. Näistä järjestelyistä voidaan sitten hakea monenlaisia asioita. Esimerkiksi luoda kuvaus jossa haetaan hiukkasen gyromagneettista suhdetta:
μ=(2q)/(mc) Tässä kaavassa ja tilanteessa q on hiukkasen sähkövaraus, m on sen massa ja c on, kuten kaikki tietävät, James Clerk Maxwellin aaltomaisten sähkömagneettisten kentän häiriöiden etenemisnopeus tyhjiössä. Muitakin muuttujia voidaan hakea. Mutta tämä on hieno. Sillä muiden muuttujien mittaustavat ovat vakioituneet ja niiden suuruusluokat tunnetaan hyvin suurella tarkkuudella. Gyromagneettisen suhteen tutkiminen on ollut aiemmin vaikeaa joten tätä kautta ollaan saatu ennuste. Tämä ennuste on ollut sellainen että sen tutkiminen on ollut vaikeaa joten se on ollut ennuste joka on jäänyt tulevaisuuteen. Tosin nykyään tätä asiaa voidaan tutkia ja mitata.

Ideana onkin se että tämä yhtälö on teoria. Siitä voidaan erilaisilla kikoilla eliminoida joitain muuttujia jos tutkitaan tiettyjä ilmiöitä ilman että yhtälö lakkaa toimimasta. (Näitä poissieventämisiä tehdään jo peruskoulussa matematiikassa kun käsitellään yhtälöitä.) Yhtälöt ovat siitä käteviä että kun näitä ennusteita tehdään suuri osa niistä koskee sellaisia suureita joita voidaan mitata nykyään. Voidaan katsoa ovatko nämä päteviä. Kaava saa tätä kautta kokonaisuutena vahvistusta niistä asioista joita voidaan testata. Nämä vahvuudet korroboroivat koko kaavaa. Näin ollen vaikka aiemmin hiukkasen gyromagneettisen suheten tutkiminen oli haastavaa ellei mahdotonta, niin silti sen suuruusluokat voitiin ennustaa koska muu osa kaavasta oli niin vahva.

Arkijärjessä tätä ei välttämättä heti osaa ajatella. Sitä miettii vaan että "asian voi havaita tai eihavaita". Tosiasiassa fysiikassa yhtälö on se teoria. Ja tieteessä teoria on pienin tutkittavissa oleva yksikkö. Moni arkijärjellä ajatteleva esittää että teorioista voidaan nostaa deduktiivisesti hypoteeseja jotka ovat pienenpiä kuin tämä teoria. He ovat oikeassa että isosta teoriasta voidaan vetää tämänlaisia ennusteita. Kuitenkin on syytä tiedostaa että näillä hypoteeseilla testataan teorioita. Jos teoria ennustaa jonkin yksittäistapauksen, kuten vaikka gyromagneettisen suhteen kun kohteen massa on määrätty. (Valon nopeutta tyhjiössä on paha käsitellä muuttuvana muuttujana koska se on vakio.) Tällä testataan esillevääntämääni yhtälöä. Joka taas koettelee Diracin yhtälöä. ; Toisin sanoen hypoteeseja ei testata, vaan hypoteesien osuvuus ennusteen kanssa testaa teoriaa. Jonka malli yhtälö on.

Toisaalta omituisuuksilla suojellaan vakiintuneita yhtälöitä.

Jumalalla ei ole tämänlaisia piirteitä. Ja syy on siinä että Jumalaa ei käytetä selittämään havaittuja ilmiöitä. Jos mietitään mihin neutriinoteoriaa tarvittiin, syynä oli se, että betahajoamisen tutkimuksessa havaittiin piirteitä jotka rikkoivat liikemäärän säilymislakia. Koska tämä säilymislaki oli vahva, tätä suojeltiin falsifioitumiselta. Wolfgang Pauli näki että oli keino jolla liikemäärän säilymislakia ei rikottaisi. Tämä vaati sen että oletettiin jotain muuta joka liikkui ja jossa oli tätä mystistä säilymislakia haastavaa liikemäärää. Toisin sanoen neutriino suojasi vahvasti muun todistusaineiston tukemaa teoriaa. Generoimalla neutriino synnytettiin tilanne jossa liikemäärän säilymislakia ei rikottu. Tämä vaati ylimääräisen hiukkasen jonka havaitsemisesta tuli tulevia fyysikoita koskeva ennuste. Tätä ei pidetty ideaaliratkaisuna josta oltiin ylpeitä. Ennen kuin neutriinot todella havaittiin.

Jumalaa käytetään usein nimenomaan aukoissa. Eli on jotain selittämättömäksi koeteltua. Ja Jumalan perustoimintamalli on uskovaisten omissakin sanoissa "yksittäistapaus" ja "ainutlaatuiset tapahtumat". Eli Jumala on anomalia jolla peitetään anomaalisuuksia. On hyvin vaikeaa tietää mikä vahva fysiikan teoria jouduttaisiin falsifioimaan jos Jumalamuuttujaa ei olisi olemassa. Lisäksi uskovaiset eivät ole tekemässä tutkimusohjelmia joissa yritetään havaita "jumalaneutriinoa". He ovat myös tyytyväisiä tähän "voi olla" -tilanteeseen.

Asiaa mutkistaa se, että Jumala joko toimii luonnonlakien ulkopuolella tai saa rikkoa niitä yksittäistapauksissa. Näin ollen Jumala ei selitä mitään ilmiötä vaan on olemassa näiden ulkopuolella. Tätä kautta epäsuora havaitseminen ei ole ollenkaan samanlaista kuin tieteessä. Muu osa testatusta kaavasta ei sano että ei-tutkittavissa oleva muuttuja olisi tietyn suuntainen. Joten muuta kaavanosaa vahvistamalla ei saada varmuutta tähän ei-tutkittuun. Jumalan kohdalla epäsuora havaitseminen ei pidä sisällään teoreettista viitekehystä vaan jotain tunteilua siitä kun katsoo maalauksia ja reagointeja omaan sisäiseen puheeseen oman pään sisällä rukoiluprosesseissa.

Kuinka pimeä aine saattaa matkustaa luokseni.

Avaruudessa on paljon tuntematonta. Draken kaava ja universumin suuruus johtavat usein arvioihin joissa esimerkiksi avaruusolentoja olisi liikkeellä paljon. Toisaalta heitä näkyy aika harvassa. Lähinnä joukko kylähullumaisia ihmisiä kertoo kohtaamisista humanoidien kanssa.

Ja näissä tuntuu olevan usein seksiteemakyllästeisyyttä. Avaruusolennot. Ne ovat aina lisääntymässä kanssamme. Sorkkimassa anaalejamme. Kaappaamassa meitä seksiorjikseen. ; Vaikka periaatteessa zoofiliakin on lähisukulaiseen sekaantumista verrattuna tähtimatkustajien kanssa lisääntymiseen, on seksi suosittua.

Avaruusolentojen maahan tuleminen on kenties iso ajatusloikka, mutta juuri näiden kyseisten ihmisten kanssa sekstaaminen on sitten sitäkin suurempi. Ehkä pettymys seksin vähyyteen onkin laajentanut heidän maailmankuvaansa. Tässä mielessä ei ole ihme että moni yksinäinen kylähullu odottaa avaruusolentojen tulemista.

Toisaalta avaruutta tunnetaan aika vähän ja jopa suurin osa universumin massasta on pimeää ainetta. Joka taas on lähinnä nimi tuntemattomalle. Ehkä käsityksemme universumista ovat vääriä tai sulkeutuneita. Voisihan olla, että pimeä aine on tähtiä, jotka joku sivilisaatio on kätkenyt Dyson-pallojen sisään. Gravitaatioaallot läpäisevät pallon, mutta elektromagneettinen säteily ei.

Minun arvaukseni on tietenkin aivan yhtä huono kuin sinunkin. Mutta valitsen sen lohdullisuuden vuoksi. Pidän näetsen siitä ajatuksesta että universumissa olisi joku tietoinen olento joka haluaisi harrastaa vapaaehtoisesti seksiä kanssani.

Why chicken grossed the road? (Because it's head exploded)

Eija-Riitta Korhola lankesi villiin huhuun. En käyttäisi moista ilmaisua mutta jos YLE käyttää tämänlaista kieltä, sen täytyy olla korkealaatuinen ilmaisu. Korhola väitti että tuulimyllyt olivat tappaneet kanoja Siikaisissa. Tuulimyllyn sijaan kanat oli tappanut minkki. Tämä kaikki on tietenkin hauskaa. Etenkin kun veriset silmämunat on tulleet mainituksi.

Itselleni tuli kuitenkin mieleen vanha urbaani legenda. Siinäkin kyseessä olivat kanat. Ja sen sisältö on sellainen että uskon että sillä voi olla yhteys Korholan väitteeseen. On nimittäin puhuttu siitä miten 7 hertsin taajuus tappaisi kanoja. Infraäänet ovat jotain jota teknologia voisi tuottaa. Ne kun iskevät säännöllisesti mutta hitaasti. Näin ollen ei voisi olla mahdotonta kuvitella että tuulivoimala tuottaisi juuri sen korkuista ääntä.

Väite esiintyy usein. Ja olen joskus teininä itsekin ottanut sen jonkin aikaa vakavasti. Koska siinä oli hienoja sanoja ja menetelmä joka ei ollut napattu taikuuskirjoista vaan joka on fysiikan mukaan teoriassa mahdollista.

Ajatus siitä että jokin tietty resonanssitaajuus tappaisi kanoja ei ole itse asiassa täysin epäfysikaalinen ajatus. Toki emme elä Tintti -sarjakuvissa joten oopperadiivojen laulu ei riko shampanjalaseja. Mutta periaatteessa ihmisäänellä voi rikkoa shampanjalaseja. Tietyillä taajuuksilla voidaan rikkoa laseja. Toki tämä vaatii oikean frekvenssin lisäksi myös desibelejä. Sillä jos on joskus kokeillut resonointia vaikka tietokoneen frekvenssihuutimillaan tietää että oikean frekvenssin löytämisen kuulee. Ja koska kohde päästää ääniä, siitä vuotaa energiaa. Aineen ja energian säilymislaki sanookin loput tästä tilanteesta. Mutta shampanjalasit ovat hauraita ja melko pieniä. Temppu on mahdollisuuksien rajoissa.

Kanojen päät ja kallot ovat kovia objekteja. Niilläkin taatusi on jokin taajuus. Se ei välttämättä ole lajikohtainen koska kanat ovat yksilöitä ja niiden pään koossa on variaatiota. Mutta jokin luku voitaisiin saada hyväksi keskiarvoksi.

Tässä on kuitenkin tiedostettava se, että resonanssia hakiessa frekvenssiluku kasvaa kun kohteen koko pienenee. Tämä on ymmärrettävää jos mietitään mikä aallonpituus on. Ääniaalto etenee äänen nopeudella. Ja siinä on aallonharjoja ja aallonhuippuja. Kun ne osuvat ja vahvistavat toisiaan ne muodostavat rytmin. Joka etenee frekvenssin aikana jonkin verran. Ja mitä pienempi frekvenssi sitä kauempana edellinen rytmiytys on. 7 Hz ääni normaalissa äänennopeudessa on suunnilleen 44 m.

Tämä tukee sitä mielikuvaa missä esimerkiksi niitä shampanjalaseja rikotaan korkeilla äänillä. 7 hertsiä taas on infraääni. Kanan kallo taas on pienempi kuin shampanjalasi. Näin ollen 7 hertsin teoria on aika epäuskottava.

Jos frekvenssiä lähestytään tarkemmin, käytössä on kaava:
f=(1/2π)√(k/m) jossa f on resonointiin vaadittava frekvekssi, m on kohteen massa ja k on jousivakio joka tässä tapauksessa viittaa siihen miten jäykkä tai joustava kohde on.

Tässä kohden on selvää että resonoitava kohde ei ole välttämättä yllä kuvattu. Kkanan kallo on kovaa materiaalia kuten shampanjalasikin. Kuitenkin esimerkiksi ihmisen korva kuulee asioita sillä että simpukkaan syntyy resonanssi-ilmiöitä. Modifioimalla joustavuuden ja massan suhdetta voidaan saada aikaan paljon. Joten kenties 7 hertsissä räjähtäviin kananpäihin saataisiin silti tilaa.

Mutta tämä ei toki riitä. Sillä taajuuden lisäksi tarvitaan volyymiä (ei tilavuutta vaan desibelejä). Ja kanan aivot ovat joustavia mutta täynnä nestettä. Jousivakiolla pelaaminen tuottaa tässä yhteydessä uudenlaisen ongelman. Resonanssi saadaan mutta hauraus menetetään. Kallojen frekvenssitaajuus olisi ollut tätä kautta parempi koska kallo on kovaa materiaalia. Aivoja ei yksinkertaisesti saa särkymään. Tai se vaatisi ainakin niin kovaa volyymia (joka tosin on ongelmana muutenkin) että ajatus siitä että tuulivoimala tekisi tämän on hyvin epäuskottava. Vaadittavat energiamassat havaittaisiin kyllä muutoinkin. Aineen ja energian säilymislaki on tässä mielessä se bitch joka Korholan itsensä lisäksi tekee loppujen lopuksi Korholan väitteistä epäuskottavan.

Aqua jacta Est ; Eli Pakkaspäivän ratoksi

Ulkona oli merkittävän kylmä. Tämän vuoksi kävin heittämässä kiehuvaa vettä ilmaan. Tämä oli tärkeää, koska halusin että vesi jäätyy. Ja jos vesi ei kiehu, se ei ehdi jäätyä. Tämä on tietenkin trendi. Trendi joka on siitä ymmärrettävä, että kun ulkona on riittävän kylmä, niin sinne ei tee mieli mennä. (Minulla on ihmisiä Kemin suunnalla ja sanovat että ulkona illalla ei näy ketään. Kadut ovat yhtä autioita kuin aina ennenkin. Edes mitään Soldiers of Olveja ei näy. Ainoastaan kolme japanilaisturistia. Joka kertonee jotain siitä miten vierasmaalaiset ovat valloittaneet maamme.)

Osa niistä on huomattavasti taiteellisempia tai ainakin suureellisempia kuin vaatimaton oma videoni.

Kiehuvan veden heittäminen on siitä hienoa, että se muuttuu heti "lumeksi". Huoneenlämpöinen vesi ei ehdi tehdä samaa. Se ei muutu lumeksi ilmaan heitettynä. Tämä on täysin epäintuitiivista. Mutta toisaalta fysiikka ei ole intuitiivista ; Veden kohdalla toimii ns. Mpemba effect. Siinä on havaittu että lämmitetty vesi muuttuu kylmässä nopeammin kiinteäksi kuin viileämpi vesi. Tämä ällistyttää jossain määrin fyysikoita. (Ilmiö voi johtua siitä että kuumaan nesteeseen liukenee kaasuja jotka vaikuttaisivat jäätymisominaisuuksiin. Tai siihen että jää on eriste ja kuuma vesi lähtee jäätymään eri tavalla kuin viileämpi.) Ja minua. Koska johan sitä sanoo järkikin että jos vesi on 40 -asteista niin se joutuu jäähtymään 20 -asteiseksi ennen kuin se jäähtyy tätä kylmemmäksi. Joten 20 -asteinen vesi olisi tässä väkisin edellä. Mutta fysiikka on jostain syystä erimielinen. (Efekti on siitä jännittävä että jo Aristoteles on maininnut siitä tosiasiana.)

Jäätymistempussa syynä on kuitenkin yksinkertaisempi asia ; kosketuspinta-ala. Kiehuva vesi on lähempänä höyrystymistä kuin huoneenlämpäinen. Höyryssä vesi on hyvin pieninä osasina joten niiden ympärillä on paljon kosketuspintaa ilmaan. Heittämiseen vaikuttaa sekin että heittäminen paiskoo vettä leveälle, jolloin mahdollisimman suuri osa on kosketuksissa ilmaan. Siksi sama efekti ei tapahdu jo kupissa. Muutoin efekti on hieman kuin lentokoneiden tiivistymisvanoissa.

Onkin hyvä huomata, että jos vettä ei heitäkään vaan vaikkapa valuttaa sitä varovaisemmin, se synnyttää lumiefektiä. Kuitenkin tässä yritelmässä tulin kaataneeksi kuumaa vettä kengälleni. Ja tämä vesi oli hyvin kuumaa. (En osaa tehdä mitään ilman onnettomuuksia ; Kaikesta näkee että olen ninja.) Toisin sanoen valuttaessa kuumaa vettä on hyvin kuuma alue josta "irtautuu" pakkasen puolella olevaa jäähilettä. Tämä onnistui kohtuu hyvin koska ulkona oli tuulista. (Yritin jäädyttää saippuakupliakin, mutta tästä ei tullut oikein mitään kun kuplat karkasivat.)

Paukku

Peräseinäjoen tärkein lahja maailmalle on supersankari Peräsmies. Hänellä on radioaktiivisesta hernekeitosta saatu erikoiskyky lentää pieremällä. Lentokyky ei siis perustu mihinkään yliluonnolliseen. Ja näin voimme tehdä sen, mitä teen. Tämä blogaus ei ole rakettitiedettä. (Paitsi, että se on.)

Kun lähestymme sitä, minkälainen flautus Peräsmiehellä eli Kalervo Perälällä on, on syytä katsoa kiihdyttämistä ja voimia. Fysiikan peruskaavoista löytyy paljonkin mielenkiintoista. Erityisesti nopeus, voima, kiihdyttäminen ja muut vastaavat ovat Peräsmiehen lennossa oleellisia. Jos vaikka oletamme että Peräsmies kiihdyttää itsensä levosta lentoon, voimme laskea paljonko energiaa vaaditaan. Tässä apuna voidaan käyttää moniakin kaavoja. Sellaisia kuin nopeus=etäisyys/aika, kiihtyvyys on nopeus/ajalla...

Tällä kertaa minua kiinnostaa paukun mahti. Tarkalleen ottaen se, että mitä ihmettä tuollainen kiihtyminen lepotilasta vaatii.

Emme tiedä Peräsmiehen painoa tai lentonopeutta. Mutta laittamalla jo "joitain lukuja" tilanteesta saa ymmärrettävän. Peräsmies on pulska, joten hänet voidaan olettaa vaikka 100 kilon painoiseksi. (Luku on suurehko mutta mahdollinen ja ennen kaikkea mukavan ... pyöreä.) Ja tämän nopeus lentäen olisi 10 m/s. Se on kohtuullista juoksunopeutta joten siinä ehtisi reagoimaan. (Ja se on btw 36km/h.) Koska hän on mahtava pierijä, on otettava jokin realistisen oloinen purkauksen kesto. Pidän 5 sekuntia miellyttävänä pyöreänä lukuna. ; Näin ollen nopeuden muutos mainitun 5 sekunnin aikana on 36km/h, voidaan esimerkiksi kätevän automaattisen autolaskurin avulla huomata että kiihtymisen aikana hän lentää 25 m. Kiihtymiseen vaaditaan voimaa 0.2 kN. Työtä kuluu 5 (kNm, kJ). Teho tälläisessä pierussa olisi 1 (kW) joka on noin 1.3 hevosvoimaa.

Mielenkiintoisin asia on tietenkin siinä, että Peräsmies ei ilmeisesti toimi läpivirtausmenettelyllä. Eli hänen suustaan ei tule kaasua joka tulee takaa ulos. Tämä tarkoittaa sitä että hänestä läpimenevä ainemäärä on väistämättä melkoisen pieni. Tämä on siitä jännittävä tieto, että Newtonin kaavat iskevät jännittäviä asioita tajuntaan. Työntövoimassa jossa Peräsmies kulkee suuntaansa, niin vastakkaiseen suuntaan kulkee täsmälleen yhtä voimakas voima. Jokainen tietää että tämä on tässä tapauksessa pierukaasua. Merkittävää onkin se, että koska Peräsmies on läski kun taas pierussa on luultavasti hyvinkin vähän materiaalia, se tarkoittaa sitä, että sen nopeuden on oltava aivan älytön. ; Koska liike-energia on sama, ja koska tiedetään että E_K=½mv², liike-energia on suoraan verrannollinen nopeuden neliöön ja suoraan verrannollinen kappaleen massaan. (0.5 * 100 000 *10² = 5 000 000 ; .5*10*x²=5 000 000 ; 5*x²=5000 000 ; x= neliöjuuri miljoonasta eli tuhat.) Jos Peräsmiehen turbopierun paino olisi vaikka tuikeat 10 grammaa, pitäisi pierun lentää tuhat metriä sekunnissa.

Aikamoinen paukku.

reason d'être

Fysiikka on siitä jännittävää, että se noudattaa matemaattisia sääntöjä. Itse asiassa jopa sillä tavalla että jos täytyy katsoa miten kvanttifysiikka tai suhteellisuusteoria toimii, on usein vältettävä kielellistämistä. Ihmisen normaalin arjen konseptit eivät yksinkertaisesti ole näppäriä kuvaamaan tapahtumia.

Lisäksi matematiikan mukana on tullut muutakin. Matemaattisia konsepteja on käytetty yhä useammassa vaiheessa Osittain tämä näkyy siinä että esimerkiksi Newtonin kohdalla hänellä oli vaikeuksia selittää miksi gravitaatio ei vain vedä kaikkea yhteen pisteeseen. Hän tarvitsi Jumalaa tekemään säätöjä silloin tällöin. Nykyisin tämä ei enää ole ongelma. Matemaattisista säännöistä poikkeamista ei tarvita.

Aukkojen jumala, joka on arkijärkeen sopiva konsepti, on muuttunut kohti normaalisti ei yhtä innostavaa deististä alkusyytä. Tai vähintään jotain joka korkeintaan asettaa maailman liikkeelle ja seuraa sitä sen jälkeen. Tämä muutos on toki tuttu evoluutio-kreationismikeskustelussa jossa universumin säätelyyn tarvittava asioita muuttava ja ihmeillä puuttuva Jumala on korvattu hahmolla joka on kyennyt koodaamaan kaiken matematiikkaan niin että invasiivista fiksaamisat ei enää tarvita. Mutta suuntaus näkyy filosofisemmassa ja fiksummassa kulmassa nimenomaan fysiikassa. (Etenkin kosmologiassa ja vastaavissa.)

David Deutsch ja monet muut ivat vetänyt asiaa vielä eteenpäin. Esille nousee nimittäin kysymys siitä miksi matematiikka toimii tällä tavalla. Selvästi se ei ole ilmiselvää. Sillä kreationismi, Newtonin romahtava universumi ja vastaavat ovat hyviä esimerkkejä siitä miten universumi voisi olla "anomaalisempi". Miksi universumi ei vaadi anomalioita ollakseen olemassa? Monesta tämä yhteensopiminen matematiikan kanssa vaatii selitystä. (Ja tästä on tullut Aukkojen Jumalan korvike joillekin, joka on hitusen huvittavaa.)

Deutschin vastaus on mielestäni hauska. Sillä hän on vetänyt monimaailmatulkintaansa hyvinkin pitkälle tässä kysymyksessä.

Deutschin varsin spekulatiivinen pointti on enemmänkin se että meillä on toimiva matematiikka syistä. Syynä ei ole se että logiikka olisi jotenkin ylivaltainen platoninen ajatus. Lisääminen ja jakaminen eivät ole jotain jolle universumin tarvitsee olla alisteinen. Meillä on matematiikka koska meillä on unversumissamme objekteja joita voidaan laskea. Me usein ajattelemme että matematiikka olisi syntynyt tyhjästä. Mutta luultavasti se ei olisi syntynyt ilman käytännön tarpeita. (Siksi meillä keksittiin maanmittaukseen euklidinen geometria eikä epäeuklidista geometriaa jota on tarvittu myöhemmin ja keksitty myöhemmin.) Monimaailmaan voikin mahtua sekä vaihtoehtoisia matematiikkoja että sellaisia todellisuuksia jotka eivät edes ole perustaltaan laskennallisia.

Sateenkaaresta

Lueskelin "Kotimaan" blogista tekstin sateenkaaresta. Se oli fysiikan kannalta hyvin hämmentävä. Siinä sateenkaarta lähestyttiin "Keli oli ollut tutun sateista ja viileää, mutta tuolle matkalle osui myös riittävästi aurinkoa. Katselin jo matkan päästä sateenkaaren kaarta ja sen värejä. Mitä lähemmäksi sitä tulin, sitä tarkemmaksi värit tulivat ja kaari vahvistui." Tämä on vielä jokseenkin mahdollista. Sateenkaari johtuu siitä että vesipisarat taittavat valoa. Ja jos olosuhteet eivät ole identtiset, voidaan ajaa sellaisiin suuntiin missä ne ovat paremmat.

On kuitenkin syytä tiedostaa, että sateenkaari syntyy tietyissä olosuhteissa auringosta tulevan valon yhteyteen. Joten niin kauan kuin emme ole ajamassa suoraan ulkoavaruuteen ja aurinkoon, sateenkaari itse asiassa pysyy meidän kannaltamme paikallaan. Se, missä olet vaikuttaa siihen missä näet sateenkaaren olevan. Sillä pyöreät vesipisarat heijastavat valoa eri aallonpituuksilla tietyllä tavalla. Ja tietyssä paikassa oleva vesipisara voi heijastaa valoa niin että se heijastaa tietynaallonpituisen valonsäteen silmääsi.

Siksi ei voida saavuttaa sateenkaaren päätä. "Jonkin ajan ja matkan päästä äkkäsin, kuinka sateenkaaren alku oli tien vieressä olevan metsikön laidassa. Jotenkin riemu, jonka se aiheutti, oli aikamoista naurua ja tyrskähtelyä – olen nähnyt yhden luonnon kauniin ihmeen, sateenkaaren, pään ja olen kirjaimellisesti sen alla. Jumalan armollisuuden merkki kaartui ylleni, koko maailman ylle, minun yläpuolelleni." Tämä on joko kuvainnollista kieltä, valehtelua tai sitten lääkkeet ovat unohtuneet. Uskon että ensimmäistä. (Mutta fysiikan kannalta on kiinnostavaa tiedostaa, että tarina sisältää yliluonnollis-symbolisen ihmeen eikä luonnonilmiötä nimeltä sateenkaari.)

Kommenteista läytyy myös moitetta ei-kristityille (tai vääräoppisille kristityille) ja muille homosaation ystäville. "Sateenkaaressa on 7 väriä mutta sateenkaarilipussa vain 6 väriä. Sat sapienti." Tämä kannanotto on hämmentävä siinä mielessä että vesipisarat heijastavat spektrin, eli sen saman minkä prismakin tuottaa. Ja tässä on kysymys siitä että lukuisat aallonpituudet käydään läpi, ihminen jaottelee niitä mielivaltaisesti lokeroihin. Sateenkaaressa on oikeasti laskemattomissa olevan hirvittävä määrä värejä. Tästä hyvänä esimerkkinä on Newton joka jaotteli sateenkaaren alun perin viiteen väriin. Hän tosin oli nykykristittyä viisaampi siinä mielessä että hän tiedosti sen, että ihmisten kyky erottaa värejä on rajallinen. Myöhemmin hän käytti seitsemään väriin lokeroimista. Siistien viivojen mukaan vedettävien raitojen sijaan sateenkaari on sumea valööri. Ja se, että tätä ei tiedosteta 2000 -luvulla kuvaa jollain oleellisella tavalla sitä porukkaa joka nykymaailmassa homosaatiota vastustaa.

Metaforia kiinnostavampaa voivatkin olla tosiasiat. Kuten Michael Stevens voisi sanoa.

Tahroista

Pieniä ihmeitä voi löytää kaikkialta minne katsoo. Esimerkiksi ylläoleva veitsi kuvaa voitahroja veitsessä. Veitsen pintaan on muodostunut metsikkömäinen kuvio. Sitä ei ole maalattu. Tuotin sen toki tarkoituksella, lähinnä sen vuoksi että olen sairaana ja yksin kotona, joten aikaa täytyy kuluttaa johonkin. Tahra on tuotettu leikkaamalla voita ja sitten veitsen lappeeseen tarttunut voinpala on nostettu irti veitsestä kohtuu rauhallisesti "lapepuolelta". Vastaavia kykenee tuottamaan varsin helposti uudestaan ja uudestaan. Hämmentävää olikin että vaikka ilmiö on tuttu, minulla ei ollut juuri mitään käsitystä siitä miksi näin tapahtuu. Siksi asiaa on syytä katsoa tarkemmin. (Esimerkiksi mikroskoopilla.)

Rakenne näyttää joltain jota voisi mielikuvissa liittää esimerkiksi kiteytymiseen. Kuitenkaan tahraa ei ole kasvatettu hitaasti kiteyttämällä. Kuitenkin kyseessä on bifurkaatiopuu. Rakenne liittyy DLA -ilmiöön (Diffusion limited aggregation). Ja se liittyy "satunnaiskävelyyn" ja diffuusioon. Fysiikassa tähän liittyy Robert Brownin löytämä Brownin liike. Brownin liikkeessä voi syntyä "vaihtoehtoisia reittejä" ja tällöin syntyy saniaismainen jakautuva puumainen rakenne. (Brownian tree). Ja tämänlainen syntyy voiveitsessä.

Se mitä näiden rakenteiden kohdalla keskustellaan uudestaan ja uudestaan on se, ovatko nämä fraktaaleita. Karkeasti sanoen vastakkain on "idealistinen" ja "fenomenologinen" näkökanta. Voidaan nähdä että kuvio näyttää fraktaalilta ja siihen liittyy tietyn säännönmukaisuuden variointi. Ja että täydellistä fraktaalia ei tietenkään voi syntyä luonnossa koska luonto on aina epätarkka. Ja sitten toisaalta voidaan nähdä että kyseessä ei ole fraktaali koska siinä sama kuvio ei toistu eri skaaloilla, fraktaalisista vaihtoehdoista vain osa toteutuu. Ja kuvion muodostumisessa ei ole edes "samaa kaavaa" koko ajan koska puun syntytapa muuttuu ympäristön muuttuessa. Esimerkiksi jos veitsen lämpötila ei ole tasainen ja voi irrotetaan veitsestä eri kulmissa tai jossain kohden kääntäen. (Jopa tuossa minun alussa olevassa isossa kuvassani näkyy miten olen nostanut palan kaikkea muuta kuin täydellisen tasaisesti.)

Nähdäkseni voin tapauksessa kokonaisuus voisi syntyä sitä kautta että:
* Voi tarttuu veitseen ja luonto "vihaa tyhjiötä". Kun veitsen pinnassa ei ole voita, siinä on ilmaa. Voin irrottaminen tuottaa siksi imua. Ja kun jossain kohdassa ilma on jo päässyt johonkin väliin sen on helpompi tunkea eteenpäin. Eli kun voita ja veistä pakotetaan erilleen, ilma joutuu etsimään tiensä jostain. Ja se joutuu aloittamaan veitsen ulkoreunasta. Näin muodostuneet ilmakanavat ja toisaalta veitseen tarttunut voi tekevät tällaisen melko säännöllisen kuvion joka etenee siihen suuntaan missä voinpala on irronnut. On diffuusiota kahden elementin rajapinnassa. Yhdistettynä siihen että ei ole determinoitua mikä kohta voista antaa periksi ja mikä ei (kunhan jokin antaa) alku lähtee hyvin pienestä ja nämä pienet erot sitten kasautuvat. Se, miksi ohuita rantuja jää johtuu siitä että voilla on viskositeetti. Koko veitsen pintaa ei täydy saada ilman peittoon että pala saadaan irti veitsestä.
* Toisaalta voidaan kenties muistaa että rasva, kuten voi, on hydrofobinen. Ja jos veitsen terä on hydrofiilinen sen pintaan tarttunut rasva kerääntyy yhteen välttäen kontaktia. Ja sitten syntyisi tuollaisia rakenteita. Tai tämä vahvistaa edellämainittua ilmiötä.

Hawking ja "ateistien ääneenlausumattoman säännön" rikkominen

"Find somebody who wants something for nothing, then give him nothing for something."
(Hustle, TV -serie, important rule of con)

Christian News Wire, taho joka edustaa hienoa uskonnollista perinnettä, on ottanut kantaa alkuräjähdyksen syntyyn. Kuten kaikki tietävät, jokainen kristitty arvostaa NoMa -periaatetta aina kun tiedemies menee uskonkysymyksien alueelle. Heistä molemmilla on oma magisteriansa, ja rajanylityksiä ei voi tehdä. Tämä tosin ei yleensä toimi silloin kun kristityt kertovat mikä fysiikka on järkevää ja mikä ei. Sillä pänttäämällä teologiaa ja osaamalla Raamatun sanojen etymologiaa niiden alkukielellä ovat juuri sitä materiaalia joka takaa syvän ymmärryksen fysiikasta.

Tämän vuoksi onkin relevanttia uutisoida ja luoda keskustelua jossa fyysikko Stephen Hawking saa keskustella Ray Comfortin kanssa. Tämä varmasti takaa sivistyneen ja intelligentsiaa tihkuvan kysymyksen joka selvittää sen mihin tiede pystyy ja mihin ei. Ja mikä on epätieteellistä ja mikä ei.

Alkuun laittamassani linkissä he ottavat kantaa siihen että Hawking oli ottanut kantaa siihen miten universumi on syntynyt tyhjästä ja että tämä ei vaadi mitään ulkopuolista energiaa tai muuta voimaa. "Something from nothing" on heistä pahasti virheellinen. "It is embarrassingly unscientific to speak of anything creating itself from nothing. Common sense says that if something possessed the ability to create itself from nothing, then that something wasn't nothing, it was something - a very intelligent creative power of some sort."

Lausunto on hyvin klassinen. Perussävynä on se, että ateistien pitäisi puhua ikuisesta maailmasta, jossa ytimessä ääretön universumi jolla ei ole alkua. Tämä ääretön ei sitten vaatisi selitystä. Tässä kulmassa Comfortin lausunto on filosofian historian valossa ymmärrettävissä. "Hawking has violated the unspoken rules of atheism. He isn't supposed to use words like 'create' or even 'made.' They necessitate a Creator and a Maker. Neither are you supposed to let out that the essence of atheism is to believe that nothing created everything, because it's unthinking." Lisätukea asiaan saa tietenkin muistamalla sen, että erilaiset alkusyyargumentit ovat hyvin kliseinen osa teologiaa. Alkusyy todistaa että universumilla on alku, eli siis myös ensimmäinen tapahtuma syy-seurausketjussa.

Tämän perusongelma on toki se, että perinteinen "filosofien Jumala" ei valitettavasti pidä sisällään vaatimusta jossa alkusyyn olisi oltava "jonkin sorttinen hyvin älykäs luova voima". Ensimmäinen syy vain määritellään Jumalaksi, eikä sen ominaisuuksiin oteta kantaa. Siksi sellaiset ajatukset kuin alkusyyn persoona, luomiskyky, tietoisuus ja vastaavat ovat päälleliimattua materiaalia jossa ei ole oikein järkeä edes teologian sisäisesti. Mutta toki persoona voidaan argumentoida jotain muuta kautta kuin alkusyyargumentista. Kenties Comfort on oikeassa sanoessaan että "Nor should an atheist speak of gravity as being a 'law,' because that also denotes the axiom of a Law-giver. Laws don't happen by themselves." Onhan tuo argmentti. Siinä on käytetty "because" -sanaa joten sen täytyy olla totta. "Koska" on aina argumentin ja todisteen tunnus. Tosin käytetty esimerkki on klassinen  ekvivokaatio -päättelyvirheestä ; Luonnonlaki ei sano että kyseessä olisi juridinen kokonaisuus, ja tässä on jopa sellainen epäanalogia että juridisia lakeja rikotaan, luonnonlait ovat vain mekaanisia kuvauksia joka viittaa aineen sisäisiin ominaisuuksiin. Tämä esimerkki on siitä huvittava että sitä käytettiin demonstratiivisena esimerkkinä kun kävin yliopistossa kognitiotieteeseen liittyvää tieteenfilosofiaa.
1: Itse asiassa ; Se, että ominaisuus on "laki" voi kenties kertoa enemmän siitä että tieteen kehittämistä on tehty kristillisessä ympäristössä ja tämä on vaikuttanut määritelmien sanavalintoihin enemmän kuin määritelmien asiasisältö. Kristinusko siis lisää väärinymmärtämisen riskiä tiedeasioihin hyvin syvällisellä tavalla.

Mutta kenties tästä huolimatta on totta, että Hawking on piiloteisti. Voihan teismiä virrata asioihin kiertotietä ja huomaamatta. Onhan tähän vakuuttava argumentti. "It seems that Professor Hawking has changed his mind about the need for God. Back in 1988, in his book A Brief History of Time, he said, "If we discover a complete theory, it would be the ultimate triumph of human reason - for then we should know the mind of God." Einstein said that he wanted to know the mind of God. Comfort maintains, "Both men can easily find the mind of God and through it see how we were created - 'In the beginning, God created the heavens and the earth' something of which we were reminded when the first manned mission to moon read from Genesis chapter one. We need to read it again." Mielen muuttaminen on toki oppimisen ja kasvavan viisauden vihje. Vihje kriittisestä ajattelusta ja kyvystä muuttaa mielipiteitä todisteiden kasautuessa. Mutta nähdäkseni tätä mielenmuutosta ei voida perustella mainituilla sitaateilla. Sillä lausunto pitää sisällään toisen hyvin yleisen argumentin joka toistuu kaikkialla siellä missä ihmiset ottavat kantaa asioihin joita he eivät ymmärrä. Nimittäin reifikaatio. Tieteenfilosofiassa opitaan että on ns. mallintavia vertauskuvia ja näkökulmien vertauskuvia. Ja näitä ei pidä toisiinsa sekoittaman tahi ihmisten lisääntyminen tapahtuisi siten että konkreettinen mehiläinen pölyttää konkreettisen kukkasen. Tieteellisen ajattelun ydin on juuri siinä että määritelmien sisällöllä on oleellisesti väliä, ei sillä miten ne paketoidaan.
1: Comfort näyttää ihmiseltä joka todella katsoo vaikka Dawkinsin "itsekäs geeni" -sanaa ja luulee että se opettaa ihmisiä käyttäytymään itsekkäästi ja väittää että termi väittää että geeneillä on tietoisuus. Panpsykismi olisi toki viehättävää mutta Dawkins ei sellaista itse kannata.

Mutta kaikki on tietysti mahdollista, kun liikutaan piireissä joissa arkijärki on tieteen ydin. Ydin joka voi kieltää vaihtoehtoja a priorisesti täysin mahdottomiksi ja pitää näitä ajatuksia kannattavia idiootteina ja typeryksinä. Asennevammainen horse laugh arkijärkipohjalta tiivistyy sen tyylisiin lausumiin kuin "It is embarrassingly unscientific to speak of anything creating itself from nothing. Common sense says that if something possessed the ability to create itself from nothing".

Valitettavasti tyhjän fysiikka ei ole näin yksinkertaista. Kenties ihan siksi, että kvanttifysiikka rikkoo perustaltaan sen mekanistisen maailmankuvan jota klassiset teologit piilo-olettivat argumenttirakenteisiinsa. Fysiikka on valitettavasti muuttunut vähemmän deterministiseksi ja olemukseltaan erilaiseksi kuin mitä asiat olivat jonkun Tuomas Akvinolaisen aikana. Tai Newtonin aikana. (Tai edes Einsteinin aikana - hänhän sanoi että "Jumala ei heitä noppaa".) Siksi moni teisti todella vakavissaan uskoo että jos uskoo alkuräjähdykseen ei voi olla ateisti.
1: Tosin kun alkuräjähdyksestä ei puhuttu, sitä pidettiin naurettavana ja ääretöntä ja ikuista universumia pidettiin todisteena Jumalallisuudesta, koska ääretön. Eikä tämän nähty falsifioivan teismiä tai tekevän ateismia järkevämmäksi. I'm smelling douple standards strong in this one.
2: Akvinolaisen muistaen on toki surullista huomata että teologia on joskus edustanut aikansa hienostuneinta tiedettä ja filosofiaa. Tämä osa on kyllä selvästi menetetty. Teismin tutkimusohjelma on kokenut selvän paradigmanromahduksen. Tärkeimmästä kaiken selittäjästä on tullut yhä triviaalimpi. Jopa niin triviaali että vaikka ennen Jumalaa on käytetty selittämään kaikkea luonnonilmiöitä myöten, nykyisin on tarvittu kaiken maailman NoMa -periaatteita joiden tärkein tehtävä näyttää olevan se, että uskontoa suojellaan tieteeltä ja ylipäätään faktapohjaiselta kritiikiltä. Jos pitää tutkimusohjelmien hedelmällisyyspohjaisesta tieteen määritelmästä, kuten itse kieltämättä jossain määrin teen, tämä on aika tärkeäkin asia.

Itse asiassa tieteellisyyskysymys on kuitenkin vielä otettava kantaa. Intuitiot eivät aina ole väärässä. Näin ollen argumentit voisivat olla huonoja mutta pääpointti elää kaiken tämän jälkeenkin vahvana. Tässä ongelmana on kuitenkin se, että aivan viime aikoina on herännyt paljon keskustelua siitä että fysiikan mukaan on mahdollista saada jotain ei mistään. Tämä on sidottu aivan normaaleihin fysiikan lakeihin. Ja tämä mahdollisuus on todistettu matemaattisesti päteväksi, joten sen peruslogiikassa ei ole vikaa. ; Kun argumentointi on koherenttia (matemaattinen todistus tarkoittaa tätä) ja sen peruslait eivät ole falsifioituja vaan nojautuvat aivan sallittuihin fysiikan tämän hetken lakeihin (joka tekee siitä luonnontieteellisen) voidaan vihjata että kenties "ei mistään tulee jotain" onkin enemmän tieteellinen asia kuin mitä teistit haluavat myöntää.

Itse tosin näen että tämä vastaus on lähinnä osoitus siitä että tämä tyhjästä syntyminen on mahdollista, että ajatus ei ole lähtökohtaisesti tyhmä vaan vaihtoehto. Jolloin sitä ei voi sanoa "mahdottomaksi" olematta eitieteellinen tampio jolla on huonosti kehittynyt symbolifunktio ja hemmetin pisteliäs seksielämä jossain kasvitarhalla. Mistä päästäänkin siihen että kenties "ääneenlausumatonta sääntöä" pitää kutsua "ääneenlausumattomaksi" ihan siksi että tämänlaista sääntöä ei ole olemassa eikä kukaan tämän säännön rikkomisesta syytetty ateisti/fyysikko sellaista ole sanonut. Joka vihjaa siihen että tämä on ad hoc -selitys samalla tavalla kuin se että puhuttaisiin salaisista ja alitajuisista kaunoista sen vuoksi että mikään käyttäytymisessä ja muussa evidenssissä ei viittaa minkäänlaiseen kaunaisuuteen.

Olkoon fysiikaalisen vuorovaikutuksen voimakkuutta kuvaava vektorisuure kanssanne

Rukoilin siten, että energiaa siirtyi runsaasti pinta-alayksikön läpi aikayksikössä (P/A).

Jumala toden totta toimi rukouksessa kautta todella massan ja kiihtyvyyden tulollisesti (mā). Jumalan parantava massa kertaa valon tyhjiönopeuden neliö (mc²) täytti minut, Herran Rakkauden subatomisten hiukkasten tai aaltojen energian eteneminen ympäröi minut. Hengen vaikutuksesta sydämeni lämpökapasiteetti ja sen määrä kohosi entistä korkeammaksi (CΔT). Jaksollinen liike tasapainoaseman ympärillä oli suurta.

Totisesti. Hänen on valta, suure joka kuvaa kappaleiden välisen vuorovaikutuksen voimakkuutta, ja kunnia. Iänkaikkisesti. Aamen.

Tieteellinen maailmankuva ja sen olkiukot

"The Center seeks nothing less than the overthrow of materialism and its cultural legacies."
("The Wedge Strategy")

Ylläoleva tiivistää Intelligent Design -liikkeen perustavoitteen. Ajatuksen heittää "materialismi" kulttuurista, aloittaen tieteistä "koska darwinismi on materialismin heikoin lenkki" ja jatkamalla tästä muualle niin että ateismi saadaan pois taiteita myöten. Käytetty sana on "materialismi". Sitä käytetään varmasti osittain siksi että kommunistien yhteiskuntateoriaa on myyty "materialistisena". Ja toisaalta ahneutta korostava pinnallinen kulttuuri on sekin "materialismia". Näin vastustajaan saadaan kontaminoitua laajakirjoisesti negatiivisia konnotaatioita.

Mutta itse asiassa voidaan sanoa että "materialismi" -sanassa on filosofisesti jotain hyvin oleellista. Sillä sen takana on tavallaan jotain jonka purkaminen on hyvin tärkeää. Sillä osittain tämän takana on se, että ID:n ajatusmaailma on paljon laajemmin jälkeenjäänyttä kuin voimme ikinä oikein mitenkään ymmärtää tai kuvitella. He eivät pelkästään yritä uudelleenlämmittää Paleyn kelloseppäargumenttia ja kuluta aikaansa 1800 -luvun termodynamiikkakäsitysten uudelleenherättämistä tasolle jolla fyysikot eivät niitä ole kannattaneet aikoihin. Sen lisäksi he eivät karkeasti ottaen erota mitä eroa on materialismilla, fysikalismilla ja skientismillä. Niitä käsitellään kuin ne olisivat sama asia. Mutta ne eivät ole. Asia on siitä kiinnostava, että vaikka tämä jaottelu on suunnilleen yhtä tuore kuin Paleyn kelloseppävertaus, hyvin usea näkee Paleyn naurettavuuden mutta ei osaa silti suhtautua samalla huvittuneisuudella ajatuksiin joissa tiede esitetään "materialismina". (Jos ei nimeltä niin siten että tieteen väitetään voivan tutkia vain asioita jotka sitten täyttävät kriteerit joita materialistit käyttivät.)

Materialismi ei ole fysikalismia

Materialismi on perinne, joka alkoi jo ennen Sokratesta. Ja sillä on monia varsin klassisia kannattajia ; Esimerkiksi Epikuroksen tapa ajatella on ehdottomasti materialistinen. (Vaikka hän ei opiltaan maineensa mukainen mässäilijä-hedonisti ollutkaan, vaan korosti kohtuutta. Ja tarvetta siinä mielessä että moni nykyihminen jonka mukaan ihminen on homo religiosus joka luonnostaan tarvitsee uskontoa voidakseen hyvin ja ollakseen iloinen olisi hyvinkin hyväksyvä.) Materialismin ytimessä on se, että ollakseen todellinen asian pitäsi koostua aineesta. Se on kovaa fysikaalista materiaalia. Tässä mukana on usein myös varsin naïvi suhtautuminen havaitsemiseen.

Näin materialismi muistuttaakin sitä miten esimerkiksi Descartes suhtautui aineeseen. Descartesilla aineelliseen kuului esimerkiksi sijainti. Ollakseen fysikaalinen täytyi olla lokaatio. Kartesiolaisen dualismin mallissa oli henki ja materialistinen maailma.

Fysikalismissa on sitten tehty jotain aivan muuta. Tiedemaailmassa alettiin 1800 -luvulla tekemään tutkimuksia jotka eivät selvästi olleet materialistisia sanan normaalissa mielessä. Alettiin esimerkiksi puhumaan erilaisista kentistä. Sittemmin on siirrytty puhumaan aika-avaruusjatkumoista, singulariteeteista. Ja kvanttifysiikka pelastaa materialismia vielä vähemmän, siellä pomppii sellaisia käsitteitä kuin superpositio. Ja ne ovat selvästi tieteellisiä ja fysikaalisia. Mutta ne eivät ole ainetta siinä mielessä mitä materialismi ne näki. Fysikalismi on itse asiassa taipunut enemmänkin siihen että asiat ovat muotoiltavissa. ; Kentät eivät ole Aristoteleen eri elementtien tapaisia. Ne eivät ole kovaa materiaalia joita voi kolkutella yhteen. Nykytieteen konsepteilta saattaa puuttua tilavuus, mutta ne ovat silti tieteellisiä konsepteja.

Tieteenfilosofit voivat korostaa tätä sitä kautta että naïvi suoran havaitsemisen näkökulma, positivismi, on hylätty ja on alettu korostamaan sitä että induktion epätäydellisyys korvataan falsifioituvuudella tai sillä miten hedelmällinen tutkimukselle jokin tutkimusohjelma on. Ja paljonko jokin tutkimusohjelma hyödyttää muitakin tieteenaloja tuottamaan tietoa. Tiede siis käsittelee fysiikkaa eri tavalla kuin materialistit. Ja tieteenfilosofia on korjautunut prosessissa. Fysiikka ja luonnontieteellisyys ei ollut sitä mitä sen on ajateltu olevan.

Fysiikka ei siis olekaan sitä mitä Descartes sen ajatteli. Ja tätä myötä, rehellisesti sanoen, tieteenfilosofian muutos ja tieteessä käytettyjen konseptien muutos, on vaikuttanut yllättävän vahvasti klassisiin skientismin kritiikkeihin. Itse asiassa näyttää siltä että skeptikot ja muut  vastaavat joutuvat kohtaamaan toistuvasti kliseisiä olkiukkoja joita esittävät henkilöt ylvästelevät sillä miten he tietävät enemmän tieteenfilosofiasta kuin nämä skeptikot.

Eroilla on huikea merkitys.

Yllämainitun eron ydinteema on se, että nykyinen fysiikka tekee empiriaa konsepteilla jotka eivät ole ainetta. Ja tätä kautta fysikalismi tiivistyy siihen että "Kaikki mitä on, voidaan kuvailla jonkinlaisen ideafysiikan jonkinlaisella kielellä". Fysiikka koostuu deskriptiivisistä induktioista jotka kuvaavat ilmiöitä ja ennustavat mitä tapahtuu todennäköisemmin kuin toisia asioita ei. Fysiikka vaatii lopputuloksen mitattavuutta ja ennustettavuutta, ei sitä että mittauskohteet olisivat ainetta.

Ja tämä ero on hyvin murskaavaa kaikelle Intelligent Designin "naturalistit torjuvat a priorisesti Jumalan" -väitteille. Sillä periaatteessa materialismi saattaa hyvinkin kieltää Jumalat ja magiikan. Mutta periaatteessa jos ajattelemme vaikka klassista taikauskoista rituaalimagiaa ja nykytiedettä, niin niiden välinen ero on enemmänkin erossa vastaavuudessa mittaustuloksiin kuin siitä että magia olisi jotenkin kielletty.

Jos oikeasti mietimme mitä alkemia on ollut. Siinä on etsitty säännönmukaisuuksia luonnosta. Samoin magiassa on tehty tiettyjä rituaaleja koska sillä on nähty maaginen yhteys jonka kautta maailmassa tapahtuu muutoksia. Samoin ihmeparantajien luo mennään koska ajatellaan että parantaja jotenkin kasvattaa mahdollisuuksia sille että tämä vaiva sitten myös paranisi. Nämä ovat periaatteessa tieteellisesti mitattavia väitteitä. Jos maagikko onnistuu ampumaan tulipallon, hänen rituaalillaan on jokin muitattava ja ennustettava outcome. Ja jos rukousparantaminen ei ole parannusautomaatti niin sen pitäisi silti näkyä tilastollisesti tarkastellen vaikka kaksoissokkotutkimuksissa.

Itse asiassa jo Randin ja Skepsis RY:n erilaiset haasteet osoittavat että tässä maailmankuvassa ei näitä ihmeenomaisia asioita a priori rajata mahdottomiksi. Jos rukousparantaja kykenee Jumalan sanan voimalla parantamaan amputoituja, niin kyseessä on havaittava ilmiö joka osoittaa että rukousparannus on järkevä ajatus ja siitä pitäisi tehdä osa virallista koululääketiedettä. Syytökset muusta koostuvatkin sitten lähinnä siitä että haasteissa epäonnistuneet ovat omaan näkemykseensä a priorisesti niin sitoutuneita että he eivät ole valmiita muuttamaan omaa näkemystään minkään havaintoaineiston edessä. Tämä ei ole kuitenkaan "naturalistien" tai "skeptikoiden" ongelma - tai vielä vähemmän osoitus tieteen rajallisuudesta ja epäonnistumisesta näissä tärkeiden aiheiden selvittämisessä. Se on ainoastaan näiden venkoilijoiden omasta ongelmasta, jota hieman halveksittavasti yritetään projisoida vastustajiin.

Fysikalismi ei torju a priorisesti kuin sellaiset mallit jotka eivät taivu deduktiiviseen tai induktiiviseen kuvaamiseen. Tässä mielessä fysikalismi osuu yllättävän hyvin Quinen siihen henkeen jossa hän selittää että nykytieteilijät eivät maistele kvarkkeja. Samoin Quine on mainettaan avomielisempi siinä mielessä että vaikka hän korostaa että kaikki tietämys on samassa verkossa - eli jaottelu "tiede tutkii näitä aiheita ja uskonto toisia" on perimmäisellä ja syvällisellä tavalla äärimmäisen väärä dikotomia - hän ei korosta että yliluonnollista ei olisi. Hän kuitenkin korostaa että kaikessa mitä ihminen voi tietää on mukana vähintään neuronien aktivoituminen. Näin ollen jos ihminen vaikka saa näyn Jumalalta, se jättää jäljen vähintään aivosoluihin. Ja periaatteessa nämä jäljet ovat havaittavia ja näin saadaan viite itse tapahtumaan. Tämä johtaa asiat enemmänkin siihen että uskovaisilla ei kenties ole tarpeeksi tarkkaa hi-tech -koneistoa jolla he voisivat osoittaa tämän kontaktin tapahtuneen. Neuronin löytäminen ja sen merkityksen tulkinta ovat kuitenkin teknisiä haasteita eivätkä sitä että tiede jotenkin a priori kieltäisi aiheen lähestymisen. ; Quinen jonkinlaisena fanina saattaisin korskahtaa jotain niinkin väkevää kuin että "tieteen ja uskon a priori estämisestä näyttävät puhuvan vain NoMa -periaatetta ja vastaavia kannattavat teistit. Että ehkä TE kiellättä a priorisesti Jumalan tutkimisen tieteellä. Minusta teidän ongelmanne ovat enemmänkin siellä evidenssin suunnassa."

Skientismi ja fysikalismi.

Skientismi on sitten se vaikeampi peruna. Sillä tietyssä määrin skientismin ongelmaksi voidaan laskea se, että se ei ole yksi tietty käsite. Siihen liitetään mielikuvaongelmia, jotka viittaavat hyvinkin eri suuntiin. Ja suurin osa niistä on jollain tavalla relevantteja.

Ensimmäinen kulma on se, että osalle skientismi on materialismia aikana jolloin pitäisi olla fysikalisti. Tämä on relevantti ongelma. Se, että tiede ja filosofia ovat kehittyneet ei tarkoita että kannattajajoukot sivistyisivät rinnalla. Uusimmat teologiset oivallukset eivät tarkoita että monetkin uskovaiset eivät tekisi tyhmiä. Ja täsmälleen sama ongelma on myös niillä jotka kannattavat tieteellistä maailmankuvaa. Monilla on hämmästyttävän naivi suhde tieteeseen, omaan intuitioon ja havaitsemiseen. Tässä mielessä "materialismilla" sitten toisaalta saattaa olla negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnassamme. Näkisin että nykyään moni "mukaintellektuelli" postmodernisti vastustaa tiedettä uskoen että tiede on materialismia. Ja tässä kerhossa painivat myös kreationistit ja pseudoskeptikot. Kaikki mainitsemani kolme ovat pinnallisessa mukasyvällisyydessään vastenmielisiä ideologioita jotka haisevat niin pahasti Dunnin-Kruger -efektiltä ja heidän kritiikinvastauksensa paistavat niin vahvaa kognitiivista dissonanssia että minua hellämielisempi ihminen voisi turhautua tai tulla kovin kovin surulliseksi näistä kohtaamisista..

Toinen kulma on se, että skientismi on "nykytiedeuskoa" enemmänkin kuin "tiedeuskoa". Fysikalismissahan uskotaan että maailma on kuvailtavissa logiikalla jota voidaan testata ilmiöiden kautta. Joka ei tarkoita että nykykulttuurissa olisi tiedetty kaikki. Sen lisäksi nykyfysikalismissa kenties olennaisin palanen on empirismi. Jossa taas ytimessä on a posteriori -perustelujen olemassaolon tunnustaminen ja jopa tämän korostaminen. Jos tämä unohdetaan, syntyy helposti sitä että naureskellaan sille mikä poikkeaa nykytieteestä vain siksi että kyseessä ei ole vallitseva paradigma.

Jos a posteriori -ajatus nostetaan esille, on ajatus siitä että tieteen heikkous nähtäisiin sitä kautta että ennen uskottiin tieteenä flogistoniin ja ties mihin mikä on nykytieteen mukaan aivan naurettavaa, täysin hoopo tiedevastainen argumentti. Sillä jos opimme koko ajan uutta, se korostaa että opimme asioita a posteriori. Tämä vaatii prosessina sitä että heikkoja lenkkejä voidaan ampua alas. Fysikalisti jolle kerrotaan että ennen oli vakavasti pidetty teorioita jotka nyt ovat aivan pellejä, niin hän iloitsee tiedon kasautumisesta. Sillä jos nyt uskottaisiin samat asiat kuin tuhat vuotta sitten niin sehän tarkoittaisi sitä että ihminen tietää asiat oleellisen laajasti a priorisesti, ja että a posterioria korostavan tiedonhankinnan tie on kaluttu loppuun kun maailmasta ei voida selvästi sen avulla enää oikein oppia uusia asioita. Tiedon muuttuminen kertoo että empiria toimii ja voidaan oppia a posteriori. Ja näiden rakenteiden relevanssi on se jonka varaan koko fysikalismin luotettavuus rakentuu. Kritiikki olennaisimmat premissit todistamalla ei ole kritiikkiä vaan vahvistamista ja tukemista. Evidenssi ei muutu kumoukseksi siksi että sen muotoilee olkiukkoa moittivaksi ja ilmaisee sen negatiivissävytteisin ja pilkallisin sanoin.

Fysikalistille tiedon puoliintumisaika on antiautoritaarinen ilon kysymys. Sillä kenties UFOhörhölle ja ties minkä New Age -parannustrinketin kehittäneelle nauretaan samasta syystä kuin miksi pitää nauraa jos joku ottaa nykyään flogistonin vakavasti. Eli sen vuoksi että se ei vastaa nykyhavaintoja. Dogmaattiselle nykytiedeuskovaiselle asia on tietysti eri tavalla. Ja jos skientisti ottaa a priori -asenteen että evoluutio on tosi, se on yhtä halveksittavaa kuin se että joku päättää että Jumala on tieteellisesti todistettu ja että tämä tarkoittaa sitä että evoluutio on kakkaa ja saivartelee käsitepuolivoltteja jotta tätä näkemystä ei tarvitsisi muuttaa. Ja nähdäkseni on olemassa sellaisia skientistejä jotka ovat "tiedeuskoisia" juuri sillä dogmaattisella tavalla.

Oma loppukevennys.

Itsehän en kannata ontologista naturalismia. Eli en väitä että kaikki mikä on on fysikaalista tai tieteen kuvattavaa. Sen sijaan kannatan metodologista naturalismia. Siinä ytimessä on se, että kaikki relevantti keskustelulla välitettävä tieto on jollain tavalla deskriptiivistä. (Siitä poikkeavaa voi olla, mutta se on huvittelua tai jotain muuta kuin tietoa koskevaa. Se ei siinä mielessä voi käsitellä totuutta ja sen ymmärtämistä joten sillä ei ole oikeastaan minulle relevanssia. Niiden heittäjä joko huvittaa minua tai haaskaa aikaani. And that's it.)

Ja tätä kautta päädytään siihen että jos me voimme tietää jostain, se on jotain joka vaikuttaa naturalistisiin konsepteihin luomalla maailmaan ilmiöitä. Sillä ei ole väliä onko ilmiö kivi, aika-avaruusjatkumo, käsilläparannus, yhden neuronin nytkähdys, superposition aaltofunktion romahtaminen tietyllä tavalla tai maagisen rituaalin synnyttämä tulipallo jalkoihin. Ne ovat ilmiöitä joilla on jokin kuvattava luonne. Kuvaamattomissa olevia asioita ei voi suojella kutsumalla niitä "ainutkertaisiksi", koska mistä muuten voidaan sitten tietää että tämä "ainutlaatuinen asia" olikin vaikka "enkeli". Ja että tällä olisi perustellusti ja hyväksyttävästi jokin uskonnollinen ihmisen kuoleman jälkeistä elämää koskeva ulottuvuus.

Tässä suhteessa onkin hyvä korostaa fundamentalistiagnostista immersiivistä suhdetta todellisuuteen. En väitä että "tässä on kaikki", mutta kyseenalaistan jokaisen joka väittää että tietää että "tässä ei ole kaikki". (Ja kaikki jotka ovat kanssani erimielisiä ovat likaisia kerettiläisiä.)

Lämmön aistimisen illuusio ; Eli miten näinkin yksinkertaisessa asiassa on arkijärjen mukaan paradoksi

Jos laittaa viileänä syyspäivänä pihalle samankokoisen rautaisen lusikan ja puisen lusikan ja antaa niiden olla ulkona vaikka pari tuntia, voi niistä huomata kolme asiaa.
1: Metallinen haarukka tuntuu viileämmältä.
2: Lämpömittarilla, vaikkapa sellaisella infrapunaa mittaavalla sellaisella,  mitaten molemmat kappaleet ovat samaa lämpötilaa.
3: Jos lusikkaan laittaa jäätä, jää sulaa metallilusikassa nopeammin kuin puisessa.

Kokonaisuus on arkijärjellä yllättävä. Voisi luulla että juuri kylmän tuntuinen lusikka pitäisi jääpalan sulana. Ja kun kokee omin käsin että metalli on kylmempää, niin olisi luontevaa että se myös suojelisi jäätä sulamiselta.

Tämä testi onkin tavallaan hyvin konkreettinen huomautus siitä että tiede ei ole vain naivia omien aistien jatketta. On hyvä syy sille että emme näe sähköä, emmekä maistele kvarkkeja. On syytä tiedostaa miksi irtaudumme naïvista empirismistä, ja mahdollisesti niistäkin jotka sellaiseen meitä vaativat. Itse asiassa ilman tätä valtaosa tieteestä ei olisi kovinkaan järkevää, toimivaa ja tehokasta. Sellainen välineenä tuottaisi aika tehotonta ja kyvytöntä menoa. Kristinuskon vaikutus tieteen historiaan on sentään jotain josta voidaan keskustella, mutta selvää on että yksi tärkeimmistä tieteen menestystekijöistä on juuri se, että on menty kokeilemaan erilaisia korrelaatioita sen sijaan että istuttaisiin nojatuolissa apuna pelkästään ajattelukyky ja omat arkiset viisi aistia.

Mutta toki ihminen haluaa mielellään vastauksia. Ja esimerkiksi ruokailuväline -esimerkkiini vastaus on varsin helppo. Kaiken ytimessä on se, että lämpötila ja lämmönjohtavuus ovat eri asioita.
1: Kun viemme esineet ulos, niiden ympärillä oleva ilma on eri lämpöistä kuin esine itse. Mutta ajan mittaan termodynamiikka esittää että jos niistä ei tehdä avointa järjestelmää (eli esimerkiksi lämmitetä niitä huoneilmalla) niiden lämpötilaerot tasaantuvat. Sen vuoksi lämpömittari, joka mittaa lämpötilaa antaakin molemmille esineille saman lämpötilan. Ulkoilman lämpötilan. Kunhan aikaa tälle vain annetaan tarpeeksi.
2: Mutta ihminen ei sitten toisaalta tunne absoluuttista lämpöä. Vaan sitä miten lämpö virtaa hänestä pois. Tällöin esille nousee lämpötilaero ja esineiden lämmönjohtavuus. Metallin lämmönjohtavuus on parempi kuin puun. Eli se tasaa lämpötilaeroja nopeammin. Tämän vuoksi esine lämpenee nopeammin kuin puu. Ja aineen ja energian säilymislain ohjaamana tämä lämpö tulee jostakin. Sormesta.
3: Ja lämmönjohtavuus on oleellinen myös jään kanssa. Sillä vaikka metalli on syysilmassa kylmempää kuin käsi, se on kuitenkin lämpimämpää kuin jää. Lämpötila on muutamassa plusasteessa. Metalli tasaa lämpötilan nopeammin, joten lämpöä siirtyy aineen ja energian säilymislain takaamana mukavasti metallista jääpalaan.

Koristemiekat ovat erikseen

Ostin Ropeconista itselleni uuden miekan. Tai tavallaan en. Se on puhtaasti koriste. (Se on myös kuvassa, ja se ei ole todellakaan tikari. Sillä se on sen verran iso että tätä erehdystä voi tehdä vain valokuvasta josta ei näe esineen kokoa. Ilman mittakaavaa tämänlainen illuusio saattaa syntyä.) Se on sen tehneen sepän ensimmäinen miekka. (Hän on vielä kisällinä, joskin takonut tietysti muunlaisia esineitä.) Ja ostin sen siksi että se on hieno. Minulla on käyttömiekat erikseen, enkä suinkaan väheksy sitä että miekanmuotoisia koriste -esineitä tehdään. Sehän osoittaa vain hyvää makua - Sitä paitsi minulla on wallhangereita ennestäänkin.

Sen avulla voi kuitenkin demonstroida muutamia tapoja joita katsomalla voi erottaa "koristemiekkoja" "oikeista". Otan tässä vain sellaisia piirteitä jotka tässä kyseisessä ostoksessa erottavat sen oikeista miekoista. (Siksi en esimerkiksi ota kantaa kahvan ja kiinnityksen rakenteisiin. Tässä miekassa on rakenne periaatteessa aivan oikein. Terä on siinä jatkumo joka jatkuu kahvan läpi pommeliin asti. Tässä on suurimmaksi osaksi kyseessä kahvan rakenteesta, ja tässä esineessä tämä asia on häkellyttävällä tasolla kunnossa. Se on kuitenkin koriste -esine.)

Tarkoitukseni ei ole pilkata seppää joka on kuitenkin tehnyt sen mitä on tavoitellutkin, eli ulkonäöltään hienon esineen. (Ja joka oli lisäksi proaktiivisesti esitti heti kättelyssä että älä sitä vain käyttömiekaksi katso, koska se ei toimi sellaiseen. Valitettavan moni seppä "vastaa vasta kun kysytään" ja arvostan tätä rehellisyyttä.)

Ensimmäinen asia on valmistusmateriaali. Tämä miekka on tehty kovasta mutta hauraasta metallista. Se ei ole rautaa, joka olisi liian pehmeää. Sen sijaan se on tehty hiiliteräksestä. Nämä voivat särkyä miekkailussa tai osuessaan vaikka kypärään tai muuhun suojausmateriaaliin. (Zombieapokalypsiin se itse asiassa kelpaisi tämän vuoksi aika hyvin, koska zombeilla ei ole haarniskaa ja ne eivät laita kovia aseitaan torjumaan iskuja.) Tämä on niitä asioita jotka on hivenen vaikea nähdä suoraan aseesta. (Sitä voi toki kysyä.) Yleensä ostaessani käyttömiekkaa tarkistan jollain tavalla sen että se kestää taipumista josta se palaa takaisin. Rauta taipuu mutta ei palaa ja hiiliteräs ei taivu. Toki tämä on huono testi jos ase on lyhyt, kuten kuvassa.

Tässä aseessa on aika paljon paksuutta ja sen teräprofiili on "hivenen" omituinen. Normaalisti miekoissa on terässä tietynlainen rakenne.
* Tässä aseessa terä kapenee kärjestä ja kärkeä kohden. Tämä profiilin kaventuminen (profile taper) kertoo että se ei ole kirves. Tämä on se jota usein katsotaan miekoissa ja jotka antavat sille sen ulkonäön. Luonnollisesti tämä vaikuttaa aseen käyttöominaisuuksiin. Jos ase on tarkoitettu koviin iskuihin sen pääosa saattaa olla jopa leveämpi kuin kahvan lähellä. Se tekee siitä hitaan ja vaikuttaa tasapainopisteeseen. Pistoaseissa kaventuminen on kaiken a ja o. Tämä ase, kuten suuri osa pistoon ja viiltoon kelpaavista miekoista, on tässä tervehenkinen kompromissi.
* Sen sijaan jos katsotaan terän paksuutta ja sitä miten "se osa joka miekassa on terä, mutta jonka paksuus ei vaikuta sen ulkonäköön". Ja ennen kaikkea katsotaan sen kapenemista (distal taper) voidaan huomata että terä on täsmälleen yhtä paksu kärjestä kuin kahvan kohdalta. Tämä kertoo siitä että miekantekijällä on ollut taitoa. Terä on sileä, suora ja hieno. Ja koriste-esineelle tämä ratkaisu on ehdottomasti oikea. "Käyttömiekoissa" on sen sijaan hyvin tavallista että terä nimenomaan kapenee kärkeä kohden. Sillä tämä on hyvä keino vaikuttaa aseen painopisteeseen. Mitä lähempänä kahvaa painopiste on, sitä näppärämpi sitä on liikuttaa. Ja juuri terän paksuutta käsittelemällä painopistettä voidaan siirtää ilman että aseen viilto-ominaisuuksista tarvitsee luopua niin runsaasti. Eli ilman että tarvitsee vähentää terästä leveyttä. (Toki kaikki massa iskun takana vaikuttaa iskuominaisuuksiin. On turhaa leikkiä että impakti ei olisi kovempi jos tätä ohentamista ei tehtäisi. Ero on siis suhteellinen.)

Myös kahva on tärkeä. Tätä ei voi millään tavalla vähätellä. Kyseisen miekan kahva on ulkonäöltään hieno. Sellaisella macho bullshit -tavalla. Se antaa mielikuvan viikinkityylisestä tosimiehen lelusta. (Se toki tuntuu vähintään yhtä barbaariselta.) Se on myös malliltaan tähän sopivasti esteettinen. Ja se on coolin näköinen. Käyttöesineelle ratkaisu ei olisi kuitenkaan kovin hyvä ; Jos aseen ottaa käteen, voi huomata että se on vain pönkkä puuta ja metallia.
* Pommel ottaa helposti käsiin epämiellyttävän tuntuisesti. Kahvaa ei ole selvästi muotoiltu siten että se olisi käteen sopiva.( Ja tätä ei voi vähätellä. Itse olen itse asiassa - tosin jo luontaisesti - jopa ylikorostanut kahvan mukavuuden tärkeyttä. Aseen on tunnuttava hyvältä tai unohtakaamme kaupat saman tien. Käyttömiekkaa hankittaessa kysymys ei saa olla rahasta tai siitä että hintaa vähennetään, tässä asiassa ei voi joustaa. Samoin kuin aseen valmistusmetallista ja perusrakenteen kestävyydestä. Nämä kun ratkaisevat onko asetta turvallista käyttää. Ergonomiassa vaarannetaan pitkässä tähtäimessä omat kädet ja hauraassa ja huonosti kestävässä aseessa vaarannetaan harjoittelukaverien terveys. Kumpikaan ei saa olla vaihtoehto. Että minkä vuoksi kukaan missään seppä saisi hinnoitella tämäntasoisia asioita ja diilata niillä?) Miekka on esine jota käytetään paljon ja sen on siksi oltava mukava kädessä. Kysymys on siitä mitä nykytyöelämässä puhutaan kun puhutaan työergonomiasta.
* Ja tosiasiassa tämä ei ole vain tätä. Sillä etenkin keskiaikaisessa miekkailussa, jossa ei metsästetä osumia ja pisteitä, on muistettava että miekan iskussa syntyy impakti. Ja Newtonin fysiikan lakien mukaan voimalla on vastavoima. Miekassa isku osuu kohteeseen mutta samalla kohde iskee sinua. Ideana onkin se, että vastustaja muuttuu impaktin voimasta, ja itse sen sijaan johdat impaktin voiman luidesi kautta perimmiltään maahan asti. Voiman jakautuminen on se ero joka saa yhden menemään halki ja toisen pysymään ehjänä. Miekan terä toki jakaa voiman pienemmälle alueelle, mutta kahvalla ja sen muotoilulla on tärkeä tehtävä. Se vaikuttaa siihen miten paljon impakti vuotaa sormien ja ranteen kohdalta. Jos isku vuotaa paljon, se imee paljon myös siitä voimasta mikä kohdistuu viholliseen. Ja toisaalta se voi johtaa siihen että paitsi että teet tehottoman iskun, niin myös satutat ranteesi ja sormesi prosessissa. (Moni takapihamiekkailija venäyttää ja satuttaa ranteitaan ihan koska ei ymmärrä tätä.) Tässä aseessa kahvan muotoilu ei mitenkään erityisesti tue. Joten et saa impaktia ajettua kämmeneen ja sormiin siten että sen voi sitten tukea kyynärspään ja hartian sormiin. Tai voi, mutta ei yhtä sulavasti kuin voisi.

Siksi onkin syytä muistaa että jotkut aseet ovat itse asiassa lähinnä jonkinlainen muokattu rautatanko joka on litistetty ja johon on laitettu kädensija. Ja toisin kuin tämän rehellisen sepän kohdalla, liian moni näistä rakentelijoista ei ole rehellisiä. Moni haluaa miekkaa ostaessaan ostaa itselleen jonkinlaista warrior charismaa. He saattavat tuntea tasapainopisteen merkitsevän jotain mutta eivät katso sitä kontekstissa ja miekanostos näyttääkin heillä hieman hassulta minun silmiini. (Itse en mittaa käyttöaseessa vain painopistettä, vaan katson enemmänkin onko ase suora ja ravistan asetta tietyllä tavalla joka kertoo paljon sen käyttäytymisestä. Itse en osaa kuvata tätä muulla kuin sillä että onko "ase elossa" vai ei. Tämä on jonkinlainen kombinaatio kädensijan muotoilusta, aseen painopisteen manipuloinnista miekan teräprofiilin kaikkien elementtien kanssa. Sekä siitä onko ase aseeksi tarpeettoman paksu vai sen kestämisen takaamisen kannalta naurettavan ohut. ; Esimerkiksi tämä ase on totaalisen kuollut. Niin kuollut että se ei ole edes sotanuija.) Ja osa sepistä tietää että tosiasiassa tälläinen backyard fighter ei koskaan käytä asettaan mihinkään, paitsi korkeintaan leikkeihinsä, joissa ei koskaan paljastu mitään. Ja näin tietyistä asioista vaikeneminen on heille kannattavaa. Se on hyväksi kassavirralle.

Siksi tämä rehellisen sepän tekemä hieno miekka saa toimia opetusvälineenä. Sitäpaitsi tämä rehellisyys oli yksi syy joiden vuoksi ostin sen. (Halusin siis että rehellisyyskin kasvattaisi kassavirtaa.) Siis sen lisäksi että se on kaunis esine, ja oli hinnaltaankin ns. varsin edullinen. (Se on niitä miekkoja joista olen maksanut vähiten, koskaan. Olen ostanut kalliimpia tikareitakin. Ne tosin ovat olleet ns. aseita. Toisin kuin tämä esine.) Toivonkin kaikesta sydämestäni sepälle menestyksekästä tulevaisuutta. (Enkä vähiten siksi, että hänen ensimmäisen miekan ostajanaan tämän esineen arvo nousisi hänen maineensa vuoksi kenties älyttömän suureksi.)

Premissisetti ja eliminointi

Alkusyyargumentaatiossa on yhtenä suosittuna, ja viime vuosina muodikasta, tukea Kalam -argumenttia. Tätä argumenttia voidaan lähestyä monella tavalla. Mutta viime aikoina keskustelussa ollaan keskitytty siihen että aihetta lähestytään argumenttia itseään hieman laajemmalla premissisetillä.

Voimme ottaa seuraavan luettelonomaisen listauksen joka täydentää argumenttia:
P1: Kaikilla fysikaalisen todellisuuden asioilla on ajallinen alku.
P2: Jos kaikilla fysikaalisilla konseptilla on ajallinen alku, niin silloin kaikella on onttinen (ontic) alku.
P3: Jos fyysisellä todellisuudella on onttinen alku niin ainoastaan Jumalalla ei ole onttista alkua.
P4: Kaikella jolla on onttinen alku on jokin sen aiheuttava syy.
P5: Kaikella jolla on onttinen alku on materiaalinen syy.
P6: Jos kaikella konkreettisella on onttinen alku, paitsi Jumalalla, niin onttinen alku kaikelle konkreettiselle todellisuudelle, paitsi Jumalalle, ei voi olla materiaalista syytä.

Craig on itse asiassa paininut sen kanssa, että ylläoleva setti on ilmiselvästi inkonsistentti. Joten jokin kohta on pakko hylätä. Ja kysymys onkin tiivistynyt siihen että minkä premissin on syytä lähteä. Craig eliminoisi kohdan viisi. Hän myöntää että 4 ja 5 ovat vahvasti evidenssin tukemia, joten hän haluaa eliminoida niistä mahdollisimman vähän. Muutoin hän voisi eliminoida sekä kohdan 4 ja kohdan 5. Ja näin Jumalatodistusosa saataisiin kuitenkin pidettyä koherenttina ja eheänä. Mutta muitakin ratkaisuja on ; Fysiikasta intoutuneella mielellä varustava saattaisi eliminoida ennemmin kohdan 4 kuin kohdan 5, sillä kvanttifysiikan erikoisuudet vihjaavat että tälle ratkaisulle olisi tilaa.

Mutta kuten Craig sanoo, mainitut empiiriset premissit ovat vahvoja. Ja kysymys onkin oikeastaan siitä että kenties onkin parempi koherentisoida argumentti siten että eliminoitaisiin jotain aivan muuta. Esimerkiksi Wes Morriston on esittänyt että premissi 3 olisi syytä eliminoida. Panenteistinen linjakin olisi täss mahdollinen. Silloin premissi 6 hylättäisiin. Argumentti ei tällöin olisi enää teistinen eikä ei-teistinen.

Kun katsotaan P1, P2 ja P3 voidaan huomata että ne ovat aika abstrakteja. Ja itse asiassa sen takia että kvanttimekaniikkaa ei ole saatu sidottua yhteen gravitaatioteorian kanssa, on vahva syy nähdä että P1 on täysin filosofinen, eikä itse asiassa fysiikkaa vaikka siinä käsitelläänkin sinänsä fysikaalisia suureita.

Kaikesta huolimatta pelkkä P5 poistaminen ei ole kovin tyydyttävä ratkaisu teistiselle näkemykselle. Sillä jos luetteloa katsotaan voidaan kysyä että entä jos asiaa katsotaankin kaiken konkreettisen todellisuuden kautta, eikä pelkästään sen konkreettisen todellisuuden kautta joka ei ole Jumala. P5 eliminoinnin jälkeen kävisikin niin, että kaikella todellisuudella olisi onttinen alku Jumalassa. Jos näin on, konkreettinen todellisuus on esimerkki jostain jolla on onttinen alku mutta ei syytä. Ja tämä johtaisi siihen että Jumala on syy kaikelle todellisuudelle mukaanlukien itsensä. Mikä sotkisi ajatuksen siitä että Jumala olisi jonkinlainen "liikkumaton liikuttaja", jokin joka on syy muulle mutta jolla itsellään ei olisi syytä. Itseluonnin mahdollisuus taas avaa erikoisia mahdollisuuksia myös fysikalisteille. Siksi on lähes selvää, että klassista teismiä puolustava joutuisi eliminoimaan vielä enemmänkin kuin P5:n.

Pieniä skientistisiä iloja.

Monesti ihmiset ovat kiinnostuneet hirvittävän mahtipontisista asioista. Ja tämä koskee sekä uskontoa että tiedettä. Ja näissä kysymyksissä on hyvin tavallista että tehdään kahta asiaa
1: Joko ollaan supernaturalisteja ja korostetaan että jotain ei tiedetä, ja korostetaan että jos asiaa ei tiedetä nyt kun elämme tieteen läpitunkevaa aikaa, nämä asiat olisivat jotenkin syvästi ratkaisemattomissa.
2: Tai sitten ollaan naturalisteja ja korostetaan että asia on oikeasti jo ratkaistu.

Induktio, josta pitää
päätellä jotain.

Todellisuus on usein toista. Itse, Quinelaisena, en ole niitä ihmisiä jotka uskovat tieteen olevan valmis. Samalla en kuitenkaan kykene katsomaan vakavasti niitä ihmisiä jotka selittävät että "miten vähän tiedämme" ja joista on siksi täysin rationaalista sekoilla ties mitä humpuukia. Sillä jos todellakin tiedämme niin vähän, niin emme todellakaan voi hypätä mihinkään Aukkojen jumalan muunnokseen ja selittää että koska tiedämme vähän niin voimme sitten vakavasti hylätä skientismin ja tehdä avomielisiä tulkintoja joissa tiedetään jotain yliluonnollisesti. Valitettavasti asia on niin että tiedämme vähän JA valitettavasti meidän on vain mentävä siihen mihin tämä vähän tietämämme näyttää.

Ylläoleva pieni videoni suolan muodostamista tippukivistä Suomenlinnassa korostaa että ilmiöt ovat usein pieniä. Tuon mallisissa tippukivissäkin on pieni ohut kuori, ja ne ovat pääasiassa vettä. Osa joka on täynnä suolaa on aivan eri väristä kuin ne ohuet ontot osat. Tämä on kuitenkin jotain josta voidaan tietää jotain ja joka on vain hauska havaita. On kuitenkin hyvin piristävää katsoa mysteereitä. Tässä auttaa hunaja. Jos meidän täytyy todella halata tietämättömyyttä, meidän on todellakin otettava huomioon hunajan valuminen. Sen tieteeseen liittyy ongelma johon ei vielä toistaiseksi tunneta ratkaisua. Hunajan valumisessa on erilaisia tapoja valua, näitä on neljä. Kolme niistä osataan mallintaa ja ymmärtää. Yhtä ei.

Harva kuitenkaan pitää tätä todisteena mysteerin olemassaolemasta. Tavallisten ihmisten (ja humanistien ja etenkin erilaiset ns. innokkaat Jumalan ystävät) odotuksineen tieteestä on ongelma, ei tiede. Ja vaatimus täydellisyydestä on vain yksinkertaisesti naurettavaa. Se, että tiedettä "kritisoidaan" tästä näkemyksestä niin yleisesti kuin sitä tehdään, voidaan sanoa että monilla ihmisillä on asennevamma ja ongelma, ei tieteellä. Noin karkeasti : Tiede ei ole pulassa ja on väärin että nämä ihmiset eivät ole. - Itse asiassa tieteen kohdalla näiden ongelmien selvittely on oleellinen osa asioita. Neil de Grasse Tyson onkin kuvannut asiaa siten, että tavallisten ihmisten odotuksia vastaamaan pyrkivä tiedejournalismi uutisoi asioita usein siten että "tiedemiehet joutuvat palaamaan kirjoityspöytiensä ääreen". Kuin tutkijat olisivat tässä väliajalla istuneet ja pyörittäneet peukaloitaan, ja että tämänlainen laiskuustila olisi jonkinlainen haluttu ominaisuus. Tutkija kuitenkin saa nimeä lähinnä "olemalla ensimmäinen". Tutkimus joka kertoo vaikka pienenkin uuden korrelaation on se mitä siinä ollaan koko ajan tekemässä. Ja aina välistä jokunen mysteeri ratkeaakin. Esimerkiksi vähän aikaa sitten äimisteltiin miksi tietynlaisilla helminauhoilla on omituinen tapa pudota. Tapa joka näyttää arkifysiikalle ja intuitiolle gravitaationkumoamiselta. Asia on sittemmin ratkaistu. Pieni asia, joka on selvinnyt vasta aivan äskettäin. Tämän rinnalla on hyvä miettiä sitä että miten oleellista "emme tiedä" on. Paitsi jos siihen yritetään ns. etsiä ja kokeilla ratkaisu.

Itse asiassa ihmisten tieteelliseen uteliaisuuteen pitäisi kannustaa. Ei siihen että heidän annettaisiin vain lupa laiskana heittäytyä ideologioilleen pyörittelemään peukaloitaan. Että tämä on minun dogma, ja skientisti joka haluaa osoittaa minun olevan väärässä tehkööt työt. Siksi olen kannustava naapureilleni. Naapureilleni jotka kotiini kuuluvien äänten perusteella aivan ilmiselvästi ovat aloittaneet etologisen tutkimuksen, luultavasti saukkojen kanssa. Kenties teilläkin päin ollaan näin oma-aloitteisia. Kenties Teidänkin kannattaisi käydä kiittämässä näitä naapureita heidän tieteellisestä kiinnostuksestaan ja ponnisteluistaan. Kenties voisit ottaa heistä opiksi ja kokeilla joitain asioita vaikka itsekin! (Itselläni on ollut "mekaanisten impaktien ja teologisten nimien huutamisen toimiminen äänen aallonpituuksien kumoajina". Tulokset eivät näytä lupaavilta.)

Avoin kirje huolimattomalle kuskille

Te huolimaton kuski.
(En valitettavasti voi kutsua Teitä etuliitteellä "hyvä" - saati "rakas" tai "arvoisa".)

Lähestyn teitä, valitettavan anonyymiä kuskia. Kuskia, joka on niin mysteerinen että hänen tuntomerkeistään, asuinpaikastaan ja henkilöllisyydestään poliisikin on kiinnostunut. (Älkää käsittäkö väärin, ette ole missään nimessä tärkeä tai merkityksellinen ihminen. Luultavasti lattea persoonanne ei kiinnosta ketään - identiteettinne sitten sitäkin enemmän.) Kuski jonka kohtaamisesta ei ole jäänyt tietoa nimestä tai rekisterinumerosta. Kutsun sinua epäkohteliaasti nimellä "tummansininen henkilöauto". (Nimitys on kieltämättä loukkaava. Jokaiselle nelirenkaiselle.) Keskustelisin asiasta mielelläni kanssasi kasvokkain, mutta oman toimintanne vuoksi se on ollut hyvin vaikeaa. Haen kuitenkin tässä kontaktia jotta voisin viestittää asiani Juuri Teille.

Asia koskee sitä, miten ajoitte suojatiellä sisareni päälle Järvenpäässä, Jampassa, FOX centerin kulmilla, kello 16.30 tienoilla, perjantaina 23 toukokuuta herran vuonna 2014. Impaktin jälkeen olitte raottaneet ikkunaa ja kysyneet "ootko ookoo" ja ajoit pikaisesti lipettiin saatuasi jonkinlaisen äännähdyksen takaisin. Teko on mielenkiintoinen, koska tunnetusti esimerkiksi sisäiset verenvuodot eivät tapa heti. Ja muutenkin onnettomuuden jälkeen uhri on oletettavasti jonkinlaisessa shokkitilassa. Lisäksi tämänlaisissa tilanteissa olisi vähintään kohteliasta jättää yhteystiedot jatkoselvittelyjä varten. Tämän jätitte välistä. (Olen Teille hyvin vihainen. Teoista jota ette ole edes tehneet. Voit toki kokea olosi väärinkohdelluksi tämän pohjalta, mutta jos näin teette niin olette kaiken lisäksi Tyhmäkin.)

Kysymyksesi oli toki erikoisesti muotoiltu. Mutta vastatakseni kysymykseen rehellisesti, niin mikäli tarkoitatte "ookoolla" revähtänyttä rannetta, kyynärpäätä, sekä erinäisiä ruhjeita jotka vaativat terveyskeskuskeikkaa niin siinä tapauksessa hän oli "ookoo".

Kysymyksestäsi heräsi ällistys, joka pakottaa minut filosofioimaan.

Ensimmäinen asia jonka kohtaamisemme herätti oli kysymys. Älä hämmästy, filosofia alkaa usein kysymyksellä. Ja usein myös jää siihen. Luontevin ja intuitiivisin kysymykseni oli "miten tuollaisille annetaan ajokortti?" Ensin pidin kysymystäni validina, kunnes tiedostin että se oli harhautus. Harhautus joka ajoi huomiota syrjään aidommista, tärkeämmistä ja relevanteimmista kysymyksistä. Sellaisista kysymyksistä kuin "miten tuolla tilannetajulla on eletty aikuisikään - eikö noin tyhmä jossain välissä vain spontaanisti unohda hengittää?" Se on paljon oleellisempi kysymys, ja tieto siitä että poliisin kannattaisi painottaa hakuprosessinsa siihen että he etsivät kenties "tummansinistä henkilöautoa jonka kuski on sidottu elämään koko säälittävän epäeettisen idiootin elämänsä jättimäisessä rautakeuhkossa" voi olla rikosteknisesti ratkaiseva tieto joka lopullisesti ratkaisee rikoksen ja saattaa teidät juridiseen vastuuseen teoistanne.

Äläkä ymmärrä tätä väärin. Sillä kommunikaatiosi lähti kysymyksellä. Ja toki, näin jonkinlaisena filosofinplanttuna, osaan ehdottomasti kunnioittaa kysymyksiä. "Meidän alallamme" saatetaan jopa selittää että ei ole tyhmiä kysymyksiä. Tosin olemme myös sen verran kriittisiä kaikille dogmeille että tiedostamme että esittämäsi kysymys "ootko ookoo" on nimenomaan tyhmä kysymys. Aivan järkyttävän tyhmä.

Asiaa voi demonstroida yksinkertaisella fysiikalla. Fysiikka on siitä mukavaa, että impaktissa liikkuvat voimat riippuvat massasta ja nopeudesta. Tässä kohden kohtaisin mielelläni kanssasi kasvokkain ja demonstroisin asiaa empiiris-kokeellisesti. Kenties saisimme jopa rakennettua yhdessä jonkinlaisen konkreettisen fenomenologis-empiirisen tutkimuksen jossa arvioitaisiin eri painoisten ja eri nopeuksilla liikkuvien esineiden nopeuksia. Ja saisimme taulukon joka kertoisi tarkan numeerisen arvon sille kuinka relevantti tahi absurdi kysymys "ootko ookoo" tuon kyseisenlaisen impaktin jälkeen on. Tämä tutkimus olisi kanssasi antoisaa tehdä, sillä oppisimme taatusti molemmat prosessissa paljon. Etenkin jos voisimme huolellisesti ja riittävillä otoksilla käydä läpi koko taulukon.

Mutta koska asennoitumistapasi on se, tämä kohtaamismahdollisuus on kovin estynyt. Ja siksi suosittelenkin että demonstroit asiaa itsellesi. Jos sinulla on mielenkiintoa aiheeseen, suostutan muistamaan että auto toki liikkuu teillä  vaakasuuntaan, esimerkiksi kimmahtaessaan pahki ihmislihaan, mutta toisaalta pudotessakin esineillä on nopeus. Ja tämä nopeus on vakioitu Galileo Galilein toimesta. Tiedämme että maan kohdalla putoamiskiihtyvyys on 9.80665 m/s²
Tätä tietoa on näppärä käyttää.

Jos kuvitellaan että autosi ajoi törmäyshetkellä varsin hiljaa, sellaisella tasolla että sitä hitaampi liike olisi niin hidasta että sen väistäminen olisi varsin helppoa, voisimme olettaa että törmäsit hyvin hitaassa kaupunkiajossa, 35.2 kilometriä tunnissa. Tämä luku ei ole sattumalta 9.8 m/s² Olen valinnut sen jotta sinun demonstroidusti rajoittunut kognitiosi kykenee seuraamaan avustajan avulla päättelyketjuani. Voit nimittäin saada aavistuksen törmäyksen voimasta ottamalla tummansinisen autosi, nostamalla sen vaikka lainaamallasi nosturilla 9.8 metrin korkeuteen ilmaan. Sitten voit mennä seisomaan sen alle. Ja kun tuuli heiluttaa vaijerin varassa riippuvaa autoasi (joka killuu pääsi yllä vajaan 10 metrin korkeudella) voit kysyä että jos vetäisit narusta joka tipauttaa tämän auton päähäsi, niin onko tarpeellista tai informatiivista kysyä kysymystä "ootko ookoo"? Luultavasti molemmat meistä ymmärtävät tämän jälkeen että autoilla on niin paljon massaa, että törmäys sellaisen kanssa on aina otettava vakavasti.

Analyysi ylläolevasta

Olen pakotettu tekemään ylläolevan filosofisen demonstrointikeinojen vuoksi tiettyjä johtopäätöksiä. Filosofit voisivat sanoa että naturalismin läpitunkema analyysini tiivistyisi kahteen pääkohtaan. Pääkohdat olen sitten tiivistänyt lausunnoiksi (statement). Koska kyseessä on kova luonnontiede johon on liitetty eiempiirinen elementti, lajityyppinä on niin sanottu "soveltava etiikka". Analyysini ytimessä on kaksi lausuntoa. Näistä ensimmäinen on yleinen lausunto (general statement) ja toinen on erityinen lausunto (particular statement). Yleinen lausunto toiminnastasi on se, että noin ei saisi tehdä kenellekään. Erityinen lausunto on se, että noin ei kannata tehdä minun sisarelleni.

Varmistaakseni viestini läpimenon (tämä lienee Teidän kognitiiviset kykynne huomioiden kohdallanne enemmän kuin tarpeen) korostan että tämä kannanottoni ei ole uhkaus (threat). En kutsuisi sitä myöskään lupaukseksi (promise). Sillä oikeastaan kysymys on lähinnä tosiasian mainitsemisesta (matter of fact). En siis esitä statementeja utopistisena toiveena tulevaisuudesta tai jonain jolla ilmituon normatiivisia tasoja jotka väittäisivät että esittämäni asiat olisivat jotain perimmäistä hyvyyttä. Lausunnot ovat sen sijaan aivan neutraalisti deskriptiivisiä, ne kuvaavat tulevaisuutta sellaisena kuin se todennäköisesti tulee olemaan.

Tuon tämän tosiasian esiin lähinnä jotta voisitte ottaa itseänne niskasta kiinni. (Ja mahdollisesti autoanne nosturilla.) Ja että asiaa sen eettisistä ja tieteellisistä kulmista reflektoituanne voisitte korjata tekonne ja vaikkapa ilmoittautua poliisille. (En tosin tiedä miten Te reflektoitte yhtään mitään, mutta kenties teillä on jotkin erityiset avustajat tätä varten, tai jokin robotti.) Tämä tomertumisprosessi voisi, rehellisesti sanoen, helpottaa myös omaistenne ja rakkaidenne tuskaa. Sillä heille on varmasti vaikeaa elää kaltaisenne ihmisen kanssa. Esimerkiksi joskus ihmiselle saattaa paljastua, että hän on ollut niin todellisuudentajuton että on esimerkiksi avioitunut kanssanne. Ja että jollakulla saattaa olla jättimäinen halu tehdä noloja itsemurhia siitä myötähäpeästä että hän jakaa kanssasi 50% genetiikastaan.

Toivon että miettimisenne jälkeen ymmärrätte, että teillä ei voinut olla tärkeämpää tekemistä jossain muualla. Toki jos kiirehtimällä vaikkapa saitte pitää työpaikkanne jonka olisitte muutoin menettäneet, olette kenties saavuttaneet jotain poistumisellanne. Mutta ette missään tapauksessa enää ansaitse tätä saavuttamistanne, joten saavutuksestanne on otettu tyystin sen arvo pois.

PS. Kohtaamisesta ja ihmisyysfilosofiasta.

Toki ymmärrän että toivoni nojaa siihen että tomerasti oikaisisitte ajatteluanne ja tekojanne eettisen mietinnän avulla ja toimisitte lisäksi näiden tuottamien tulosten mukaan. Ja kaiken Teistä saamanne tiedon mukaan todennäköisyys tälle lienee äärimmäisen pieni. Lienee vaikeaa saada järkeä ja hyvyyttä läpi ihmiseen joka on niin vihjeetön että ei ymmärrä autolla ajamisesta edes kahta melko pientä asiaa: (a) Sitä että normativiisesti, eettis-juridisella tasolla hit-and-run -tyyliset ajamiset ovat rikollisia. (b) Sitä että operationalis-strategisella tasolla hit-and-run -strategia ei toimi jos uhri jätetään henkiin ja silminnäkijäksi.

Koska selkeästi epäonnistuitte näissä päättelyn muodoissa, tiedämme että jos kykenee yhdellä lyhyellä aktiolla epäonnistumaan lain, etiikan, hyvyyden, järjen, strategian, ja yleisen todellisuudentajun kohdalla, tiedämme että toivoa jostain niinkin syvällisestä kuin katumus ja parannuksenteko ovat varsin kaukaa haettuja. (Mikä palauttaa meidät siihen oleelliseen rautakeuhkokysymykseen ja vahvistaa aiempia argumenttejani.)

Tämä toiveikkuus-toivottomuus on itse asiassa paljastanut minussa uusia puolia. Tämä muistuttaa siitä että kaikissa ihmiskohtaamisissa on mahdollisuus oppia jotain. Teidän kohtaaminen on siis ollut jossain määrin kasvattavaa. Minusta on tämän vuoksi tullut rippusen kasvaneempi ihminen. Kiitos tästä ihanasta mahdollisuudesta. Toivottavasti voin joskus palauttaa teille tämän antamanne palveluksen. Palveluksen josta tekisi mieli sanoa jotain sen suuntaista kuin että "tämä nyt oli aivan liikaa teiltä". (Ja vaikka tämä latteus yleensä sanotaan kohteliaisuudesta, niin Teidän kohdallanne todella, siis todella tarkoitan tätä ; Tekonne oli todella aivan liikaa, vaikka paradoksaalisesti samalla toimintaanne kuvaakin pääasiassa se mitä ette tehneet.)

Hengellisiä puolia. Olen esimerkiksi tullut siihen tulokseen, että jos maailmassa on hyvä ja rakastava Jumala, hän tekee teidän kohdallanne juuri samanlaisen rukousihmeen mitä niille fundamentalisteille tapahtuu niissä "karismaattisissa" ihmeparannustilaisuuksissa. Teidän kohdallanne hän tekisi erityisen luonnonlain joka puhkoo-viiltelee tummansinisen autonne kaikki renkaat riekaleiksi joka ikinen päivä. ; Ja koska minussa on kreikkalaista ja Aesopoksen henkeä, olen kannustunut. Olen hakenut voimaa ja toivoa rukoiluun. Voisin toki faabeloida vaikkapa Sofokleen "Philoctetes" -teosta, josta rukousasenteeni kumpuaa. Mutta tämä referenssi luultavasti menisi ohi, joten viittaan samaa teemaa banaalimmin mutta populaarimmin esittäneisiin ; George Herbert ja Benjamin Franklin ovat esittäneet samantyylisiä hengellisiä lausumia Jumalasta - ja ennen kaikkea siitä minkälaisia ihmisiä Hän näyttää auttavan.

Siksipäs jos joku päivä huomaat, että autosi renkaat on viillelty jo kahtenasadantena päivänä peräkkäin, toivon että et syytä minua tai kostonhimoasi, vaan otat tämän hengellisen kasvun paikkana ja katsot maailmaa jonkinlaisena karmisen vakaana Jumalatodistuksena.

Jos sen sijaan joku päivä huomaat, että autosi on kadonnut pihasta, ja mennessäsi ulos huomaat että autosi killuu 9.8 metrin korkeudella pääsi päällä nosturista killuen ja joku psykopaattisesti hymyilevä kaheli jahtaa sinua tuon em. nosturin kanssa. Niin silloin voit aivan turvallisesti olettaa että se olen minä. Ja että minulla on sinulle hyvin pian kysyttävänä yksi (1kpl) kysymyksiä. - Ja jos ajatuskokeemme vuoksi kuvittelemme em. skenaarion tapahtuvaksi, voinet tässä hetkessä - kenties em. avustajarobittisi tukemana - reflektoida tämän kysymyksen mielessäsi niin että minun ei koskaan tarvitse edes sanoa tätä kysymystä ääneen. Koska luotan siihen että kykenet päättelmään kysymyksen, jonka olet itsekin esittänyt, niin tiedän että tämä pieni implisiittinen kysymys on itse asiassa kohtaaminen, syvä kahden ihmisen välinen vastavuoroinen tapahtuma. Tätä seuraavaa rysähdystäkään ei voi silloin pitää esimerkiksi "pahuutena". Sillä siinä eräässä mielessä olen vain minä sanomassa sinulle "hei!"

Toivoo: Tuomoh

Fysiikkanipotusta ; Eli kuinka Don Rosa ei olekaan erehtymätön

Tätä kirjoitusta ei kannata lukea väärin. Arvostan Don Rosaa sarjakuvapiirtäjänä. Lisäksi käsittelemäni tarina on vallan mainio. Ja kaikista puutteistaan huolimatta se kuitenkin on monin paikoin yllättävän faktuaalinen miettiessään mitä seurauksia saattaisi uskottavasti tapahtua. Erotan myös fantasian faktasta, ja tiedän että sarjakuvat eivät teknisesti ottaen ole luonnontieteen oppikirjoja. Mutta joskus tämänlaiset voivat johtaa opettavaisuuteen. Lisäksi tämänlaisia juttuja on pirun hauskaa miettiä omassa päässään.

Jos ottaa käsiinsä "Matka Maan keskipisteeseen" -sarjakuvan, se kertoo Kertalaaki^TM -aineesta. Se sulattaa ja tiivistää mitä tahansa. Ja se pääsee lipsahtamaan pihalle. Ja tämän seurauksena koko maapallo on uhattuna. Kertalaaki^TM on yksinkertaisesti ainetta, joka syövyttää aivan kaikkea. Se itse asiassa tiivistää siihen törmäämän aineen hyvin pieneksi ja tiiviiksi. Paitsi timantit. Näin ollen Kertalaaki^TM itse asiassa on ainetta jolla ei ole kitkaa, mutta joka tottelee gravitaatiota. Sillä on massa ja inertia, ja sitä voidaan kuljettaa timatista tehdyllä tai sillä pinnoitetulla astialla.

Don Rosan skenaario on itse asiassa hyvin läheistä sukua hyvin klassiselle fysikaaliselle ajatuspähkinälle. Nimittäin sille, mitä tapahtuisi jos kaivaisi tunnelin toiselle puolelle maapalloa. Ja jos sitten hyppäisi siihen. Usein tämä tunneli kuvataan suorana. Ja se onkin lyhin reitti jota kulkemalla päästään maan toiselle puolelle. (Esimerkiksi pintaa pitkin kiertäminen pidentää matkaa.) Tämä tietysti kulkee maan keskipisteen kautta.

Intuitiivisesti ajatus on omituinen koska sitä tiedostaa että jos hyppää kuiluun, se on alaspäin. Mutta jos putoaa paljon niin tuleekin toiselta puolelta ylös. Ja se taas tuntuu olevan ylöspäin. On vaikeaa vain ruveta kuvittelemaan miten gravitaatio toimii maan sisällä. Kun mielessä on se, että maa vetää sisäänsä. Arkijärjen logiikka heittääkin tässä kohden häränpyllyä ; Ajatus siitä että Kiinasta hyppää toiselle puolelle maapalloa putoamalla ja täältä hyppää takaisin ja päätyy taas Kiinaan putoamalla on omituinen. Koska ei voi koko ajan pudota alaspäin ja päätyä silti taas samaan paikkaan.

Kysymys on hyvin yleinen - ja olen miettinyt tunnelia kiinaan itsekin jo joskus 8 -vuotiaana - joten ei ole ihme että asiaa on käsitelty. Jos otetaan vaikka "How Stuff Works" -sivusto, siellä vastataan kysymykseen siitä mitä tapahtuu jos rakentaa kuilun maan läpi ja hyppää. Se tarkastelee asiaa lähinnä gravitaation kannalta. Ja se mainitsee harmoonisen heilahtelun, joka on valitettavan tärkeässä roolissa omaakin tuotostani. "Physics Central" taas kertoo kuinka kauan suorassa kuilussa putoaminen suoraan maan keskipisteeseen kestäisi. "The Straight Dope" taas miettii ilmanpainekysymyksiä tilanteessa. "One Minute Physics" taas miettii muun muassa maapallon pyörimisliikkeen vaikutuksia kuiluprosessiin.

Näkökulmia on siis monia. Ja jokainen fysiikkapelleilystä kiinnostunut on varmasti tutustunut tähän ajatuskokeeseen. Mielestäni jo se, että kysymykseen on vastattu monella eri tavalla toistuvasti kertoo että on tärkeää miettiä ankkojen kohtaloa koostamalla yhteen näitä eri näkökulmia. Lisäksi Don Rosan ankkamaailma on itsessään arvokas kulttuurinen lisä tähän "kuilu maan ytimeen - ja läpi" -kysymykseen. Ratkaisu ei kenties ole hirvittävän luova, mutta tämänlainen ajatusten metakoostaminen on miellyttävää tehdä, näin pääsiäisaamupuhteena, jos on hirvittävä nörtti jolla ei ole muuta elämää.

Spiraalikuilu syvyyksiin.

Myös Don Rosan Kertalaaki^TM kiertää suoraa käytävää pitkin, mutta se jää maan keskipisteeseen. Tämä on sille hyvin luonteva paikka ; Kertalaaki^TM päätyy lopulta sinne, mihin gravitaatio sen vetää. Don Rosa on tässä kuitenkin unohtanut sen, että maapallo pyörii. Tämä voi tuntua mitättömältä, mutta se ei ole. Koska maapallo pyörii, Kertalaakilla on purkissaan tiettyyn suuntaan kulkevaa liikevoimaa. Ja maapallossa kaikki osat kiertävät ympäri vuorokaudessa. Näin ollen maapallon pinta kulkee nopeammin kuin sen ydinosat. ; Itse asiassa jopa pisimmissä ihmisten tekemissä pystysuorissa tunneleissa käy niin että pudotetut kivet eivät päädy pohjalle sen vuoksi että maapallon pinnan pyöriminen antaa vauhdin joka paiskoo kiviä päin suoran tunnelin seiniä.

Tässä nopeudessa on eroja. Päiväntasaajalla ei tarvitse tietää kuin maapallon ympärysmitta, joka on noin 40 000 kilometriä. Joka tarkoittaa 1666.666... km/h  nopeuseroa maapallon keskipisteen kohdalla olevan aineksen tekemään pyörimismatkaan nähden. Tämä tarkoittaa sitä että gravitaatio vetää Kertalaaki^TM:ää maan keskustaa kohden voimakkaasti spiraalinmuotoista rataa. Se ei törmäile seiniin vaan luo käytävää siihen missä se törmäisi seiniin. Toki tämä spiraali nollautuisi jos kertalaaki tiputettaisiin pohjoisnavalla tai etelänavalla. Sieltä Kertalaaki^TM tipahtaisi pystysuoraan kohti maan keskipistettä. Mutta kun katsotaan ilmastoa jonka Don Rosan sarjakuva esittää, on selvää että siinä ei olla napaseudulla. Spiraali on siis kohtuullinen. Paitsi että kun katsotaan sarjakuvaa, niin selvästi tätä ei näytetä. Kuilu on viivasuora jokaisessa kuvassa.

Gravitaatio ja liikevoima.

Mutta koska kuilu on hyvin suora, voimme for the sake of the argument ajatella että ollaan riittävän lähellä napaseutuja jotta eroa ei olisi. Tämä helpotus on hyvä ottaa huomioon, sillä näistä huolimatta edessä on toinen ongelma. Hyvin suuri sellainen.

Ja tässä kohden nousee esiin se, mikä ero on ankoilla ja Kertalaaki^TM:ällä. Don Rosa on itse asiassa sarjakuvassaan kertonut tämän eron. Siinähän suurta huolta aiheuttaa se, että Kertalaaki^TM syövyttää kuilun johon syöksyy ilmaa. Sillä onkalo täyttyy ja gravitaatio vetää kuiluun kaasua. Kertalaaki ei tästä hämmenny, sillä vain timantti hidastaa sen kulkua. Mutta sama ei koske ankkoja. Ankoilla on ilmanvastuksesta johtuva rajanopeus.

Jos meillä on maan läpi kulkeva kuilu, on mietittävä miten gravitaatio vaikuttaa tässä konseptissa. Kun Kertalaaki^TM aloittaa putoamisensa, tärkeintä on huomata, että valtaosa maan massasta on sen alapuolella. Maan keskipisteessä massa kaikkialla ympärillä on suunnilleen vakaa. (Kertalaaki on kooltaan melko pieni joten sen synnyttämä kuilu ei vaikuta gravitaatioon merkittävästi.) Tässä on piste jossa painovoima ei vedä mihinkään suuntaan. Kertalaaki^TM pysähtyisi tähän. Paitsi että ei, koska sillä on liikevoimaa. Se onkin kiihdyttänyt vauhtiaan pudotessaan. Ja tämän keskipisteen ohittamisen jälkeen gravitaatio alkaa hidastamaan sitä. Joka tarkoittaa sitä että Kertalaaki^TM jatkaa matkaansa eteenpäin vielä keskipisteen saavuttamisen jälkeenkin. Itse asiassa kaiken järjen ja aineen ja energian säilymislain mukaan sen pitäisi hiljentää matkaansa vain gravitaation vaikutuksesta. Jonka vuoksi se kaivaisi tunnelia pikku hiljaa hidastuen. Kunnes se putkahtaisi maapallon toiselta puolelta läpi ja aloittaisi uuden putoamisen alaspäin. Se jäisi heilumaan edestakaisin tätä väliä hyvin hyvin pitkäksi aikaa.

Kertalaaki^TM siis putoaisi maan keskipistettä kohden, koska tässä kaikki maan osat vetävät puoleensa, gravitaatio on minimissä. Ja tämä kääntää putoamissuunnan. Näin sitä noustaan putoamisen salliman vauhdin vuoksi kohti maan toista puolta. Ja vauhti on nollassa yhtä kaukana kuin mitä maan keskipisteestä on hypätty. Joka on todennäköisesti maan toisella puolella, toivon mukaan pinnalla. Alapuoli on yhä maan keskipisteessä, joten maan toisella puolella voidaan taas hypätä kuiluun.
1: Jos toisessa päässä on vuoristoa, ei välttämättä pääse maan pinnalle. Mutta tässä kohden on hyvä pitää mielessä "epäuskottava arktinen hypoteesi". Sillä Earth Sandwitch -nimisen leikin mukaan pitää asettaa viipale yhteen kohtaan maata ja toinen täsmälleen toiselle puolelle maapalloa. Ja valtaosa näistä ovat sellaisia että vähintään toinen viipale on märkä. Joka johtaa siihen että kun ankat pudottivat Kertalaaki^TM:n maan pinnalta, se todennäköisesti putkahtaa mereen. Joka alkaa syöksymään kuiluun katastrofaalisin seurauksin. Pohjoisnavan ja etelänavan suhteen etelänapa on manner ja pohjoisnapa ei ole. Mutta toivokaamme että ankat olivat pohjoisella pallonpuoliskolla, ja silloin he selvästi ovat maan päällä. Joten kenties heillä on tämän antamamme ehdon vuoksi edes pienet mahdollisuudet.

Don Rosa pisti ankat tyhjiöön. Tämä on tärkeä asia, sillä ankkojen perusongelmana on se, että jos kuilun kansi pettää he saisivat ilmaa mutta rusentuvat ilmanpaineen vaikutuksesta rusinoiksi. Tyhjiössä ei ole ilmanvastusta joten ankat heiluisivat edestakaisin samaan tapaan kuin Kertalaaki^TM. Seuraukset olisivat katastrofaaliset. Jossain vaiheessa Kertalaaki tulisi ankkoja vastaan. Luultavasti vielä melkoisen kovalla nopeudella. Kertalaaki^TM:n kokoisessa kuilussa ei, by definition, pysty väistämään.

Mitä tapahtuisi jos kuilussa olisi ilmakehän paine?

Tämä kysymys on tärkeä, sillä sarjakuvan antamien tietojen mukaan ei ole todennäköistä että kuilussa olisi täysi tyhjiö. Sinne syöksyi melkomoinen määrä ilmaa ennen kuin kuilun päälle saatiin ilmatiivis kansi. Jos ilmanpainetta on, ankat ovat välittömästi oleellisesti enemmän heikoilla verrattuna Kertalaaki^TM:ään. ; Ankoilla ei ole samaa etumatkaa, koska rajanopeuden saavuttamisen jälkeen ankat eivät enää tulisi nopeammaksi. Näin ollen heidän vauhtinsa riittäisi heivauttamaan heitä vain jotain hieman päälle sata metriä maapallon keskipisteen ohittamisen jälkeen. Ilmanvastus hidastaisi heidän heilumisensa melko nopeasti maan keskipisteeseen. Ja näin Kertalaaki^TM söisi heidät väistämättä. (Koska se, toisin kuin ankat, heiluisi edestakaisin hirmu vauhtia koska se ei hidastuisi lainkaan ilmasta jota se tiivistäisi. Sillä ei ole rajanopeutta erityisominaisuuksiensa vuoksi. Sillä on vain massa ja liikevoima.) Sudenpennut ovat sen verran nokkelia että olettaisi heidän tiedostaneen tämän. Heidän olisi oikeastaan kannattanut rakentaa jokin pyydys siihen kuiluun joka on siinä ankkalinnan päässä. Kun Kertalaaki^TM olisi palannut takaisin koko heilahduksestaan maan keskipisteen läpi, se olisi vain kaapattu timanttikuppiin. Lähellä maan pintaa se olisi myös melko hidas, joten tämä olisi helpompaa toteuttaa kuin se mitä ankat sarjakuvassa tekivät. (Eli kaappasivat Kertalaaki^TM:än suoraan maan keskipisteestä.)

Johtopäätös

Don Rosa ei ole lapsena miettinyt riittävästi sitä mitä tapahtuisi jos hän kaivaisi tunnelin kiinaan. Tämä holtittomuus saattaa ankat hyvin suureen vaaraan. Eikä sellaiseen vaaraan josta voi selvitä ja josta selvinneitä kutsutaan sankareiksi. Eli kyseessä ei ole seikkailu. Sen sijaan hän loi tuomionpäivän skenaarion joka todennäköisesti tuhosi koko maan. Ja ankat. He olivat ensimmäinen uhri. Eikö kukaan ajattele ankkoja? Ankkoja jotka putoavat kaivossa, jossa on seinät mutta ei pohjaa. Tiedevirhe on johtanut toivottomaan tilanteeseen, jonka seurauksena Ankkojen selviäminen on Don Rosan tarinassa se suurin ihme. Etenkin jos fysiikkanyylätessä usko ja toivo ovat menneet pois.