Kun puhutaan modernista, postmodernista tai peräti postpostmodernista kulttuurista, on yleisenä terminä "atomisoituminen". Tässä mielessä syntyy helposti ajatuksia siitä, että uudistunut elämänmeno jotenkin uhkaisi yhteiskuntaa.
Parhaimmillaan tämä voi johtaa teknovastaisiin asenteisiin. Joka on äärimmillään Kaczynskun "Technological Slavery" -kirjan ajatuksia siitä että teknologia muuttaa yhteiskuntaa ja tämä vaatisi arvojen muuttamista. Ja että pitää välttää teknologista kehitystä ja korostaa että yhteiskunta on perinteisesti nojannut siihen että kansalaisille annetaan irrelevantteja vapauksia, eli vaikka lupa valita mieliruokansa tai uskontonsa kun taas oikeasti tärkeät asiat, kuten verotus, ovat sitten jotain johon heillä ei olekaan valtaa. (Jolloin vapaudet ovat hieman kuten mitä lapsille tehdään kasvattamisessa. He saavat valita ottavatko hilloa vai voita puurolle. Kun pääpointti, eli puuron syöminen, ei ole valinta.)
Onko atomisoituminen ja yhteiskunta sittenkään toisiaan vastaan?
Minusta tässä on hyvä katsoa tässä Charles Tayloria. Mielestäni hän on tärkeä vaikka en monesti olekaan samaa mieltä hänen kanssaan. (Toki osa hänen asioistaan on hyvinkin vakuuttavia.) Otan tässä keskiöön hänen kirjansa "Autenttisuuden etiikka". Aloitan siitä mikä on mielestäni vakuuttavaa. Se tiivistyy siihen mitä Taylor kutsuu antroposentrismiksi. Se on hänen mielestään ideologia. Ja itse asiassa se on myös ideologia joka on aina väistämättä poliittinen. Eli siinä on taustalla jokin kuva yhteiskunnasta.
Taylor korostaa että moderni maailma on liberaali. Sitä kuvaavat tietyt arvot. Etenkin seuraavat kaksi;
1: Yhteiskunnallisen elämän perustasossa on tasapuolisuuskeskeinen oikeudenmukaisuus jossa jokainen saa mahdollisuuden oman identiteetin kehittämiseen.
2: Yksilöiden elämässä identiteettiä muovaavat "rakkauskokemukset" ovat ratkaisevia. Ei esimerkiksi yhtenäiskulttuuri.
On hyvä huomata että Taylor suhtautuu identiteettiä muovaaviin rakkauskokemuksiin hyvin eri tavalla kuin Kaczynski. Hän arvostaa niitä. Hän kuitenkin iskee niiden relatiivisuutta vastaan. Hän ottaa keskiöön sen että antroposentrismi esittää moraalikuvansa individualisminsävyttämänä niin että autenttinen korostaa ainutlaatuisuuttaan. Tällöin taustalla ei ole jotain yhteistä ja jaettua. Ollaan erilaisia mutta samanarvoisia. Ja autenttisin ihminen luo jotain itsekseen ja korostaa yksilöllisyyttään.
Tässä on takana perinteinen ajatus siitä että ihmiset olisivat vapaina hyviä. Eli kun ihminen toteuttaa itseään hän olisi myös kunnioitettava. Tämä vaatii uskoa ihmisyyteen ja muuta vastaavaa optimismia.
Individualismi on Taylorin mielestä melko halveksuttavaakin. Hänen kirjansa on melko täynnä konnotaatioiltaan alentavia ilmauksia joilla selvistä jaetaan asennetta argumentaation päälle. Esimerkiksi kuvatessaan (s. 44) nuorten modernien ihmisten asenteita hän kuvasi että "Nuorten elämänasenteen pääpiirteeksi havaittiin jokseenkin helppohintaisen relativismin hyväksyminen. Jokaisella oli omat "arvonsa", joista ei voi kiistellä. Kuten Bloom huomautti, kyseessä ei ollut vain tietoteoreettinen, järjen mahdollisuuksien rajoja koskeva, vaan myös eettinen kanta : Kenelläkään ei ole oikeutta kiistää toisen ihmisen arvoja. Arvomaailma on jokaisen ihmisen oma asia, elämän perusratkaisu, jota muiden tulee kunnioittaa. Relativismia perusteltiin myös vetoamalla keskinäisen kunnioituksen periaatteeseen."
Taylorin mukaan "Nietzschen polku" jossa yhteisön arvoja kyseenalaistetaan johtaa siihen että antroposentrismi vahvistuu. Ihmisen omasta valinnasta tulee vahvin dogmi. Toisaalla hän korostaakin että moderni yhteiskunta helposti vie siihen että jotkut ihmiset ovat parempia kansalaisia ja keskinäisen kunnioituksen kyseenalaistavat ihmiset kohtaavat siksi jotain sellaista leimaamista joka on hierarkista ja jossa tätä kautta ei maistu relativismin ja vapauden sävyt.
Moderni ; Irtautunut ja optimisti
Taylor liittää kirjassaan modernin elämänmenon siihen että se on liian optimistista. Hän korostaa että lätökohtana on Descartesin huomio yksilön oman tietoisuuden yksityisyydestä ja erityisyydestä. Samoin tätä täydensivät uskonnolliset ajatukset jotka korostivat omaatuntoa yli dogmien. Sekä ajatukset siitä että yhteiskunnassa omien vapauksien toteuttamisella ja yksilöillä oli syvä arvo muunakin kuin välineenä itseään suuremmalle yhteiskunnalle joka heijasti Jumalista arvojärjestystä.
Yhteiskunnallinen liberalismi taas liittyy hänestä ennen kaikkea yhteiskunnan muutokseen. Ennen elämänpiiri oli helpommin sidottu tiettyyn paikkaan. Modernissa maailmassa oli oman toimeentulon takia kenties pakkokin irtautua perheestään. Kun ihminen joutuu etsimään töitä ja muuttamaan, syntyy uudenlainen elämisen tapa joka korostaa yksilöllisyyttä.
Tosiasiassa Taylorin mukaan rehellinen ihmiskuva syntyy vain kun ollaan, kuten hän sanoo aivan kirjansa lopuksi ; "ihmisolentoja luonnehtii sekä ylevyys (grandeur) että viheliäisyys (misère). Samaa voidaan sanoa modernisuudesta. Vain molemmat puolet huomioon ottava tarkastelu voi antaa meille sen vääristelemättömän kuvan kulttuuristamme, jota tarvitsemme voidaksemme ottaa vastaan aikakautemme suurimman haasteen."
Sisäiset ristiriidat - molempiin suuntiin...
Taylor näkeekin että on ristiriitaista olla arvoneutraali ja viitata samalla kunnioittamiseen. Tämä on mielestäni tosi huomio. Olen niitä ihmisiä joiden mielestä ei ole mitään aitoja nihilistejä tai mitään arvotyhjiötä. Moderni elämänmenokaan ei tätä kautta edusta nihilismiä. Taylor puhuu yleensä arvojen rappiosta joka ei ole sama asia kuin nihilismi. Toisaalta hän on joskus sisäisesti ristiriitainen ; Hän puhuu joskus täysin moraalikadosta ja arvojen tuhoutumisesta. Tämä on tietenkin täysin ristiriidassa sen kanssa että hän toisinaan korostaa sitä miten ideologinen ja poliittinen ja arvoja sisältävä moderni elämänmeno on.
Taylorhan korostaa toisaalla sitä miten individualismissa valinnanvapaudesta on tehty korkein arvo. Tämä ei tietenkään ole nihilismiä tai totaalista relativismia. Onkin siksi ällistyttävää huomata että hän kohtelee modernia elämänmenoa kuin se olisi relativistista tai nihilististä. Onneksi tämä ei ole yleisin teema. Yleensä Taylor puhuu vain moraalin rappeutumisesta. Se voi toteutua sillä että huonot tai väärät arvot korvaavat hyvät ja oikeat arvot. Joten siinä kohden samaa ristiriitaa ei ole.
Ei-relativistista
Taylor kuvaa sitä miten moni asia on merkityksetön. Hän kuvaa miten ihmisen ainutlaatuisuutta voi kuvata vaikka se että kellään muulla ei ole saman verran hiuksia päässään. Tai että hän on ainut ihminen joka on täsmälleen saman mittainen kuin jokin tietty Siperian tundralla kasvava puu. Samoin hän kuvaa ihmisiä jotka lutraisivat varpaitaan savessa. Taylor ei näe näitä uskottavasti merkityksellisinä. Hänestä hiusten lukumäärään voidaan toki saada merkitystä jos on jokin uskonto jossa tämä hiusten lukumäärä olisi jokin Pyhä Luku. Mutta hän nostaa esiin sen että tässä takana olisi jaettu yleinen arvostus uskontoon eikä tämä hiusten määrä sinällään.
Taylorin kannanotto onkin että samanarvoisuus syntyy sitä kautta että jotkin asiat ovat jaettuja ja yhteisiä. Hänestä esimerkiksi miesten ja naisten tasa-arvo ei johdu siitä että miehet ja naiset olisivat keskenään erilaisia vaan siitä että näistä eroista huolimatta naisia ja miehiä yhdistää esimerkiksi ihmisyys. "Miehen ja naisen tasa-arvoisuus ei perustu heidän erilaisuuteensa vaan siihen, että tuon erilaisuuden yläpuolella heillä on tiettyjä yhteisiä ja toisiaan täydentäviä arvokkaita ominaisuuksia. He ovat esimerkiksi järkevään ajatteluun, rakkauteen, muistamiseen ja molemminpuoliseen arvostukseen kykeneviä olentoja." (s. 80) Hän kiistääkin relatiivisuuden.
Tässä mielessä on syytä huomata että jos Kaczynskin mukaan uskonnonvapaus olisi objektiivisesti jotain pinnallista ja tarpeetonta vapautta, Taylor korostaa että uskonto ja tasa-arvon takana oleva ihmisarvoisuus ovat itse asiassa oleellisesti tärkeitä ja arvokkaita asioita.
Taylor tuokin kirjassaan esiin ajatuksia kunniasta. Siitä miten jonkin asian arvostettavuus on menneisyydessä korostanut sitä että parhaimmisto vaatii vertailukohteen. Jonkin joka on alempi. Esimerkiksi Kanadan tarjoama aatelointi on arvokas vain niin kauan kuin Kanada ei aateloi kaikkia ihmisiä.
Taylorilla onkin vahvasti ajatuksia jonkinlaisesta yleisinhimillisyydestä. Jos ihminen on luonnostaan jotain tästä tulee jaettuja piirteitä. Jaettujen ominaisuuksien heijastaminen ei ole epäautenttista. Yksilön vapaus ei ole aina ristiriidassa yleisen ja yhteisöllisen kanssa. Tämä on mielestäni vähintään kohtuu vakuuttava ajatus. (Joskin se johtuu siitä että harrastan jotain joka on Taylorille vieläkin pahempi kuin relativismi. Nimittäin välineellistä järkeä. Pidän esimerkiksi evoluutiota tärkeänä teemana kun mietitään yhteisöllisyyttä ja ihmisen lajinmukaista käytöstä ja jopa etiikkaa.)
En astu rappeutumisen tielle.
Mielestäni Taylorin tekstissä on paljon asioita jotka nojaavat pelkästään asenteellisesti ladattujen termien varaan. Hän nimittäin puhuu arvojen rappeutumisesta. On hyvin vaikeaa nähdä mihin hän sitoo ajatuksen. Itse asiassa näyttää että kun hän puhuu miten relativistille on mahdotonta puhua jaetuista arvoista koska he ovat ikään kuin sokeita koko näkökulmalle, hän itse heijastaa vastaavaa kun hän ei ymmärrä miten erilaisissa asioissa voidaan nähdä arvoa. Hän näyttää hyväksyvän esimerkiksi mudanlutraamisen arvokkaaksi heti kun se sidotaan uskontoon. Miksi uskonnolla pitäisi olla erityisempi merkitys? Homo religiosus -ihmiskuva ei kuitenkaan ole kovin empiirinen. Se on mukana koska Taylor itse uskoo häneen. Ja tässä mielessä Taylor joissain kohdissa joutuukin viittaamaan siihen että hän vetoaa relativistisesti mielipiteenvapauteen. Hän kirjoittaakin muutamassa yhteydessä että hän sanoo tiettyjä asioita "koska uskon niin".
Itse asiassa näen että Taylorin terävä yhteiskuntamuutoksen kuvaaminen kaivaa kuoppaa hänen rappeutumista korostavalle argumentaatiolleen. ; Nähdään että perinteinen jaetun uskonnon jne. korostava yhteisöllinen ajatus on ollut tärkeä silloin kun toimeentulo on vaatinut sitä että tehdään yhdessä työtä esimerkiksi pellolla. Kun yhteiskuntaa kuvaa resurssien niukkuus on syytä myös tulla toimeen sen kanssa että todellisuus huutaa puutetta. Sitä että ei ole omaisuutta. Siksi asketismia, säästäväisyyttä ja ei-ahneutta korostava ideologia on kätevä. Tämä kätevyys voidaan nähdä sen eettisyyden oikeuttajaksi. Askeesi sanoo fuck it köyhyydelle joka kyllä sinänsä alleviivaa läsnäoloaan. Ja tätä askeesia tarvitaan koska resurssi on jotain jaettua. Jokainen ihminen elää myös leivästä.
Samoin voidaan nähdä että jos kulttuuri on sellainen että on pakko muuttaa pois perheen luota jotta voi elää - on esimerkiksi mentävä tehtaaseen toiselle paikkakunnalle - syntyy irrallisuutta. Uskonnot vastaavat tähän usein yrittämällä korvata perhettä. Mutta tässä prosessissa se helposti itse asiassa alleviivaa sitä mitä elämästä puuttuu. Individualismi on tässä mielessä eräänlaista askeesia. Siinä mielessä että se sanoo fuck it sellaiselle resurssille joka on hyvin niukka. Koska olen välineellinen järkeistäjä muistutan siitä että Dunbarin havaintojen mukaan Taylor on oikeassa sanoessaan että kaupungissa on liikaa ihmisiä jotta kunnollinen perinteinen yhteisöllisyys olisi vanhassa muodossaan edes mahdollinen.
Toisaalta kun katsotaan Maslown tarvehierarkiaa voidaan huomata että siitä saadaan jonkinlainen pohja yleisinhimillisille jaetuille arvoille. Ja tällöin huomataan että kenties ideologian korostamat asiat ovat perspektiivejä. Jotka eivät ole satunnaisia vaan jaettuja. Ja se taso mihin kiinnitetään huomiota kertoo siitä mitkä asiat ovat jo kunnossa. ; Tältä tasolta on selvää että perinteinen "yhteistyössä selviämme hengissä" korostaa turvallisuutta ja muita perustason portaita. Ja niissä on vähemmän itsetoteutusta joka on korkea arvo. Vasta kun yhteiskunta on niin eettinen että Maslown tarvehierarkian perustasot ovat jo toteutuneet voidaan puhua luovuudesta ja muista vastaavista haluttavista asioista.
Individualismi kertookin siitä että yhteiskunnasta on muokattu sen verran eettinen että huomiota voidaan kiinnittää näihin korkeamman tason ongelmiin. Tällöin ei voida puhua siitä että yhteiskunta olisi rappeutunut menneiden aikojen hyvyydestä jossa ollaan jotenkin konkreettisempien ja jaetumpien ja yhteisempien arvojen äärellä. Itse asiassa voidaan nähdä että arvojen jalostumienn on se prosessi joka ylipäätään on voinut johtaa näihin arvokkaampiin asioihin. Kenties vanhat arvot ovat olleet tikkaat joita on tarvittu kun on kehitetty moraalia. Mutta kun ne ovat tehneet tehtävänsä ne ovat vähän kuin alkeelliset televisiot ; Ne ovat olleet käteviä ja mukavia menneisyydessä mutta nykyajan elämänmenossa ne eivät edes toimi. Ja ne voidaan siksi hylätä.
Tämä henki on toki tuttu myös uskovaisille. He kun korostavat että "Vanhan Testamentin" jutut on hylätty ja kaikkihyvä Jumala on voinut ladata ne "Raamattuuun" siksi että sen ajan yhteiskunta on ollut erilainen. Täsmälleen sama huomio voidaankin siirtää Maslown tarvehierarkian avulla koskemaan sitä muutosta joka on tapahtunut (a) kun ollaan siirrytty maanviljelykulttuurista teolliseen kulttuuriin ja (b) siirrytty teollisesta kulttuurista informaatiokulttuuriin. Nämä yhteiskuntamuutokset ovat rakenteellisia ja ne vaativat erilaiset taustaideologiat toimiakseen. Ei siis voida puhua arvojen muutoksesta ajatuksena arvojen rappiona. Vaan siitä että vanhat arvot eivät enää vastaa elämänkokemuksia ja sitä mitä arkielämä tarjoaa ihmisille.
Modernia ei siis saisikaan käsitellä relativismina. Vapaus ei ole samaa kuin relativismi. Keskinäinen kunnioitus ja erilaisten ihmisten sietäminen, suvaitseminen ja heidän kanssaan toimeentulemisen korostaminen ei ole nihilismiä ja arvotyhjiössä elämistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bloom. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bloom. Näytä kaikki tekstit
torstai 24. maaliskuuta 2016
torstai 25. kesäkuuta 2015
Intentioiden ylihavaitsemisargumentista
Areiopagilla otettiin kantaa kognitiiviseen uskontotieteteseen. Siinä nousi esille tietty argumentti, ylihavaitsemisargumentti. Se on varmasti monia uskovaisia ärsyttävä argumentti. Sillä kun uskonnolle etsitään evolutiivisia syitä mietitään usein adaptiivisia selityksiä joiden mukaan uskonnosta on hyötyä. Näin ollen uskonnollisuus olisi ikään kuin samaa kuin hyvyys. Itse, uskontokriitikkona ja ennen kaikkea evoluution puolella vahvana neutraaliteorian kannattajana olen pitänyt tästä argumentista. Sen taustalla on "niin sanottu
ei-adaptionistinen kanta, joka on aiemmin edustanut kognitiivisen
uskontotieteen standardimallia".
"Barrettin mukaan uskonnollisten uskomusten syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmismielen mekanismi, jonka tehtävänä on havaita ympäristössä vaikuttavia toimijoita. Tätä kutsutaan ”toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Agency detecting device, ADD) tai ”yliherkäksi toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Hypersensitive agency detecting device, HADD). Jos liikumme esimerkiksi metsässä ja kuulemme oksien rahinaa, tämä mekanismi saa meidät vaistomaisesti ajattelemaan, että tämän äänen on aiheuttanut joku toimija (luultavasti villieläin). Mekanismi on kehittynyt yliherkäksi, koska selviytymisen kannalta on ollut hyödyllistä havaita ympäristössä liikkuvat toimijat mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Vaikka se tuottaisikin väärän uskomuksen, että pusikossa piileskelee petoeläin, turha varuillaan olo on paljon pienempi harmi kuin syödyksi tuleminen." ... "Kognitiivisen uskontotieteen mukaan tämä mekanismi on uskonnon synnyn kannalta relevantti siksi, että se saa ihmiset näkemään toimijuutta ja tarkoituksellisuutta myös luonnonilmiöiden taustalla. Esimerkiksi luomakunnan kauneus ja järjestys on saanut aikaan hyvin laajalle levinneen uskon luojajumalaan. " Argumentti on toki tuttu ja argumenttina jo varsin vanha. Se on kuitenkin tärkeä ja hyvä argumentti.
Tämä on tietenkin noin muotoiltuna hyvin ikävä. Sillä usein uskovaiset selittävät omia kokemuksiaan. Tulee ties mitä anekdootteja. Heillä on vahvoja kokemuksia ja tunteita joita he eivät koe valehteluna tai hallusinaationa. Ja tämä aitouden kokemus johtaa totuudentunteeseen. Ja tämä teoria koetaan usein nimenomaan epäkohteliaana. Toisin kuin Alvin Plantingan warrant -teoria jonka mukaan ihmisillä on Hyvän Jumalan totuudellisen mukaisesti havaitsemaan säädetty jumala-aisti ja siksi ihmiset voivat luottaa aisteihinsa ja järkeensä. Ja ennen kaikkea näihin tuntemuksiinsa ja myös muiden vilpittömien uskovaisten anekdootteihin.
Tämän argumentin ateistipiireissä saatu perustuukin varmasti aika paljon juuri siihen, että se lupaa ateisteille aika paljon. "Ateistiksi tunnustautuva Paul Bloom on samaa mieltä, mutta hän on siitä huolimatta kriittisempi tieteellisten teorioiden vaikutuksesta uskonnon tiedolliselle oikeutukselle. Mikäli tiede näet osoittaa, että uskonnolliset uskomukset ovat seurausta luonnonvalinnan kautta kehittyneiden kognitiivisten mekanismien yliherkästä toiminnasta, voidaan kysyä, kuinka järkevää näistä evoluution sivutuotteena syntyneistä uskomuksista on pitää edelleen kiinni. Jos uskomukselle ei ole muuta perustetta kuin se, että uskova yksinkertaisesti tahtoo sen olevan totta, siltä puuttuu tiedollinen oikeutus."
Tätä esitetään yleensä siinä kulmassa missä areiopagin tekstikin sen esittää ; "Justin Barrett, jonka mukaan teistinen usko voi olla tosi, vaikka sen synnylle voidaankin antaa täysin luonnollinen selitys. 2+2 on edelleen 4, vaikka tiedemiehet löytäisivätkin ihmismielestä kognitiivisen mekanismin, joka saa ihmiset todennäköisesti uskomaan näin, ja sama pätee uskontoon."
Sen puolella voidaan itse asiassa sanoa tärkeä heikkous kyseisessä argumentissa. Se ei nimittäin teknisesti ottaen tunnista Jumalaa epätodeksi uskomukseksi. Sen sijaan se osoittaa että ihmisissä on tapa reagoida intentioihin jotka voivat olla läsnä vai eivät. Kun pusikossa on leijona tai salaliittoväijyjä pahat mielessä se todella on intentionaalinen olento. Joskus pensaissa ei ole mitään mutta reaktio on sama. Ihminen on siis kognitiivisesti ohjattu reagoimaan intentioihin. Ja Jumalan kohdalla kysymys on epäselvä. On tavallaan ensin tiedettävä Jumalan olemassaolo. Ja vasta sen jälkeen reaktio on harhaan reagoimista.
Näin ollen filosofisesti voidaan todella antaa tilaa sille miten "Van Inwagenin mukaan kognitiivisen uskontotieteen antama naturalistinen selitys uskonnon alkuperälle on kuitenkin yhdistettävissä täysin luontevasti laajempaan yliluonnolliseen selitykseen. Mikäli ajatellaan, että maailmalla on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja, voidaan täysin järkevästi uskoa hänen ohjanneen evoluutiota siten, että ihmisen kognitiiviset toiminnot johtavat todennäköisesti uskonnollisen uskon syntymiseen. Näin ollen evolutiiviset uskonnon alkuperää käsittelevät teoriat eivät van Inwagenin mukaan ole ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa eivätkä muodosta uhkaa sen rationaalisuudelle." Argumentti ei siis oikeastaan tee sitä mitä naturalistit haluavat sen tehdä.
Mutta argumentti onkin vaarallisempi muualla
Toisaalta se ei ole mikään mihin reformoidun epistemologian ystävä, esimerkiksi Plantinga, sen ajattelee tekevän. Hän nimittäin ottaa asian esille ja peräti ajattelee sen tukevan itseään ja omia näkemyksiään. Ydinkohta on lause joka esitetään hänen nimensä yhteydessä ;" Evoluutioteorian mukaan luonnonvalinta ei ohjaa ihmisiä muodostamaan tosia uskomuksia, vaan uskomuksia, jotka ovat hyödyllisiä hengissä selviytymiselle." (Ja tässä asia, ellei peräti se se asia, jossa olen samaa mieltä hänen kanssaan.) Hän näkee että ylihavaitseminen todistaa hänen EAAN -argumenttinsa perusteesin. Siinä korostetaan että hengissä selvitään kun reagoidaan oikein eikä että reagoidaan totuudellisesti. Esimerkiksi tulkinta havaitsemisesta voidaan toteuttaa monin eri tavoin joista kaikki eivät ole tosia. (Belief-Cum-Desire). Hän korosti että jos ihmisen tapa havaita maailmaa ei ole Hyvän Jumalan säätelemä niin sitten evoluutio tuottaisi vain hengissä selviämistä eikä Totuudellisesti havaitsemista. Plantinga yleensä tässä yhteydessä korostaa sitä että hän ei ole evoluutioteoriaa vastaan vaan naturalistista evoluutiotulkintaa vastaan. Eli toisin sanoen hän sanoo että evoluutioteorian ystävä ei voisi olla naturalisti.
On nimittäin asia joka reformoidun epistemologian kannattaa jättää mainitsematta tässä yhteydessä. (Se tila on ilmeisesti käytetty siihen että saadaan hakata "oikeaa vastustajaa" eli pahoja naturalisteja.) Sillä reformoidun epistemologian ytimessä ei ole vain jumala-aistin ja kokemusten luotettavuus. Sen ytimessä on myös warrant -konsepti. Ali ajatus siitä että aistit ovat virheettömiä. Jos ylihavaitsemisargumentti on laajemmin tosi, se falsifioi Jumalan joka antaa meidän aisteillemme takeen. Jos Jumala on, se on toisenlainen.
Ja koska Plantinga ja muut reformoidun epistemologian kannattajat vaativat että maailmankuvan on annettava tae, jotta se voisi oikeuttaa tieteen. Ja tieteen oikeassaoloa arvostetaan ikään kuin ilmiselvyytenä, niin tästä on hyvin laajoja seurauksia. Tämä on ollut kauan hyvin vallitseva piirre Plantingalla. Kuitenkin kyseisessä kirjoituksessa nousee esille jännittävä lausunto;
"Plantinga pitää evolutiivis-psykologisia teorioita ainakin osittain ristiriitaisina kristinuskon kanssa. Hän näkee ristiriidan piilevän siinä, että ne väittävät uskonnon kumpuavan virheellisiä uskomuksia maailmasta tuottavista kognitiivisista toiminnoista."
Tämä on Plantingalta epätavallisen vahva kannanotto. Yleensä hän on korostanut sitä että EAAN -arugmentti koskee naturalismin ja evoluution välistä juopaa. Hän ei ole lähtenyt erityiseen sotaan teististä evoluutioteoriaa vastaan. Tässä kohden hän näyttää joko muuttaneen mieltään tai vaihtoehtoisesti sanovan hieman enemmän siitä mitä hän on aina muutoinkin ajatellut. Hän rakentaa kuilua evoluutioteorian kannattamisen ja teismin välille.
Ylihataivsemisongelma onkin mutkan kautta hyvin vakava ongelma Plantingan kaltaiselle teismille. Sillä tietoisuuden ylihavaitsemisilmiö on hyvin arkinen, tosi ja tutkittu, ja nimenomaan eiteologisissa yhteyksissä. Se on itse asiassa jokaiselle tuttu arjessa. Yön pimeydessä heiluvat pensaat herättävät säikähtämiskokemuksia. Joko tämänlaiset kokemukset täytyisi kiistää tai sitten täytyisi tunnustaa että ihmisen havaitsemis-tulkinta-reagointijärjestelmiä. Olisi pakko hylätä tietyt ajattelutavat. Sillä vaikka Plantinga "Plantingan mukaan hän voi hyväksyä uskonnon naturalistiset selitykset sillä varauksella, että niiden sisällään pitämä maailmankuva tunnustaa vain osan (materiaalisen todellisuuden) siitä kokemuspiiristä, joka kristityllä on. Oman kokemuksensa perusteella kristitty voi siis pitää kiinni jumalauskostaan, vaikka metodologiseen naturalismiin sitoutuneet tieteelliset teoriat olettavatkin uskonnon synnyllä olevan pelkästään luonnollisia syitä." Samalla on kuitenkin hyväksyttävä että jos warrant falsifioituu niin se ei johdu siitä että oltaisiin sitouduttu pahaan naturalismiin. Vaan siihen että maailmankuvasta osa kuitenkin on aina maailmassa elämistä. Sitä, kun "Plantinga ehdottaa, että tiede määriteltäisiin (1) systemaattiseksi ja järjestäytyneeksi toiminnaksi, joka pyrkii löytämään maailmankaikkeutta koskevia totuuksia, ja (2) tekee sen empiirisin menetelmin." Kun tilaa empirismille antaa, joskus käy niin että oma näkemys kumoutuu. Ylihavaitseminen ei kenties ole ongelma teismille, mutta se on ongelma reformoidulle epistemologialle.
"Barrettin mukaan uskonnollisten uskomusten syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmismielen mekanismi, jonka tehtävänä on havaita ympäristössä vaikuttavia toimijoita. Tätä kutsutaan ”toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Agency detecting device, ADD) tai ”yliherkäksi toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Hypersensitive agency detecting device, HADD). Jos liikumme esimerkiksi metsässä ja kuulemme oksien rahinaa, tämä mekanismi saa meidät vaistomaisesti ajattelemaan, että tämän äänen on aiheuttanut joku toimija (luultavasti villieläin). Mekanismi on kehittynyt yliherkäksi, koska selviytymisen kannalta on ollut hyödyllistä havaita ympäristössä liikkuvat toimijat mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Vaikka se tuottaisikin väärän uskomuksen, että pusikossa piileskelee petoeläin, turha varuillaan olo on paljon pienempi harmi kuin syödyksi tuleminen." ... "Kognitiivisen uskontotieteen mukaan tämä mekanismi on uskonnon synnyn kannalta relevantti siksi, että se saa ihmiset näkemään toimijuutta ja tarkoituksellisuutta myös luonnonilmiöiden taustalla. Esimerkiksi luomakunnan kauneus ja järjestys on saanut aikaan hyvin laajalle levinneen uskon luojajumalaan. " Argumentti on toki tuttu ja argumenttina jo varsin vanha. Se on kuitenkin tärkeä ja hyvä argumentti.
Tämä on tietenkin noin muotoiltuna hyvin ikävä. Sillä usein uskovaiset selittävät omia kokemuksiaan. Tulee ties mitä anekdootteja. Heillä on vahvoja kokemuksia ja tunteita joita he eivät koe valehteluna tai hallusinaationa. Ja tämä aitouden kokemus johtaa totuudentunteeseen. Ja tämä teoria koetaan usein nimenomaan epäkohteliaana. Toisin kuin Alvin Plantingan warrant -teoria jonka mukaan ihmisillä on Hyvän Jumalan totuudellisen mukaisesti havaitsemaan säädetty jumala-aisti ja siksi ihmiset voivat luottaa aisteihinsa ja järkeensä. Ja ennen kaikkea näihin tuntemuksiinsa ja myös muiden vilpittömien uskovaisten anekdootteihin.
Tämän argumentin ateistipiireissä saatu perustuukin varmasti aika paljon juuri siihen, että se lupaa ateisteille aika paljon. "Ateistiksi tunnustautuva Paul Bloom on samaa mieltä, mutta hän on siitä huolimatta kriittisempi tieteellisten teorioiden vaikutuksesta uskonnon tiedolliselle oikeutukselle. Mikäli tiede näet osoittaa, että uskonnolliset uskomukset ovat seurausta luonnonvalinnan kautta kehittyneiden kognitiivisten mekanismien yliherkästä toiminnasta, voidaan kysyä, kuinka järkevää näistä evoluution sivutuotteena syntyneistä uskomuksista on pitää edelleen kiinni. Jos uskomukselle ei ole muuta perustetta kuin se, että uskova yksinkertaisesti tahtoo sen olevan totta, siltä puuttuu tiedollinen oikeutus."
Tätä esitetään yleensä siinä kulmassa missä areiopagin tekstikin sen esittää ; "Justin Barrett, jonka mukaan teistinen usko voi olla tosi, vaikka sen synnylle voidaankin antaa täysin luonnollinen selitys. 2+2 on edelleen 4, vaikka tiedemiehet löytäisivätkin ihmismielestä kognitiivisen mekanismin, joka saa ihmiset todennäköisesti uskomaan näin, ja sama pätee uskontoon."
Sen puolella voidaan itse asiassa sanoa tärkeä heikkous kyseisessä argumentissa. Se ei nimittäin teknisesti ottaen tunnista Jumalaa epätodeksi uskomukseksi. Sen sijaan se osoittaa että ihmisissä on tapa reagoida intentioihin jotka voivat olla läsnä vai eivät. Kun pusikossa on leijona tai salaliittoväijyjä pahat mielessä se todella on intentionaalinen olento. Joskus pensaissa ei ole mitään mutta reaktio on sama. Ihminen on siis kognitiivisesti ohjattu reagoimaan intentioihin. Ja Jumalan kohdalla kysymys on epäselvä. On tavallaan ensin tiedettävä Jumalan olemassaolo. Ja vasta sen jälkeen reaktio on harhaan reagoimista.
Näin ollen filosofisesti voidaan todella antaa tilaa sille miten "Van Inwagenin mukaan kognitiivisen uskontotieteen antama naturalistinen selitys uskonnon alkuperälle on kuitenkin yhdistettävissä täysin luontevasti laajempaan yliluonnolliseen selitykseen. Mikäli ajatellaan, että maailmalla on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja, voidaan täysin järkevästi uskoa hänen ohjanneen evoluutiota siten, että ihmisen kognitiiviset toiminnot johtavat todennäköisesti uskonnollisen uskon syntymiseen. Näin ollen evolutiiviset uskonnon alkuperää käsittelevät teoriat eivät van Inwagenin mukaan ole ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa eivätkä muodosta uhkaa sen rationaalisuudelle." Argumentti ei siis oikeastaan tee sitä mitä naturalistit haluavat sen tehdä.
Mutta argumentti onkin vaarallisempi muualla
Toisaalta se ei ole mikään mihin reformoidun epistemologian ystävä, esimerkiksi Plantinga, sen ajattelee tekevän. Hän nimittäin ottaa asian esille ja peräti ajattelee sen tukevan itseään ja omia näkemyksiään. Ydinkohta on lause joka esitetään hänen nimensä yhteydessä ;" Evoluutioteorian mukaan luonnonvalinta ei ohjaa ihmisiä muodostamaan tosia uskomuksia, vaan uskomuksia, jotka ovat hyödyllisiä hengissä selviytymiselle." (Ja tässä asia, ellei peräti se se asia, jossa olen samaa mieltä hänen kanssaan.) Hän näkee että ylihavaitseminen todistaa hänen EAAN -argumenttinsa perusteesin. Siinä korostetaan että hengissä selvitään kun reagoidaan oikein eikä että reagoidaan totuudellisesti. Esimerkiksi tulkinta havaitsemisesta voidaan toteuttaa monin eri tavoin joista kaikki eivät ole tosia. (Belief-Cum-Desire). Hän korosti että jos ihmisen tapa havaita maailmaa ei ole Hyvän Jumalan säätelemä niin sitten evoluutio tuottaisi vain hengissä selviämistä eikä Totuudellisesti havaitsemista. Plantinga yleensä tässä yhteydessä korostaa sitä että hän ei ole evoluutioteoriaa vastaan vaan naturalistista evoluutiotulkintaa vastaan. Eli toisin sanoen hän sanoo että evoluutioteorian ystävä ei voisi olla naturalisti.
On nimittäin asia joka reformoidun epistemologian kannattaa jättää mainitsematta tässä yhteydessä. (Se tila on ilmeisesti käytetty siihen että saadaan hakata "oikeaa vastustajaa" eli pahoja naturalisteja.) Sillä reformoidun epistemologian ytimessä ei ole vain jumala-aistin ja kokemusten luotettavuus. Sen ytimessä on myös warrant -konsepti. Ali ajatus siitä että aistit ovat virheettömiä. Jos ylihavaitsemisargumentti on laajemmin tosi, se falsifioi Jumalan joka antaa meidän aisteillemme takeen. Jos Jumala on, se on toisenlainen.
Ja koska Plantinga ja muut reformoidun epistemologian kannattajat vaativat että maailmankuvan on annettava tae, jotta se voisi oikeuttaa tieteen. Ja tieteen oikeassaoloa arvostetaan ikään kuin ilmiselvyytenä, niin tästä on hyvin laajoja seurauksia. Tämä on ollut kauan hyvin vallitseva piirre Plantingalla. Kuitenkin kyseisessä kirjoituksessa nousee esille jännittävä lausunto;
"Plantinga pitää evolutiivis-psykologisia teorioita ainakin osittain ristiriitaisina kristinuskon kanssa. Hän näkee ristiriidan piilevän siinä, että ne väittävät uskonnon kumpuavan virheellisiä uskomuksia maailmasta tuottavista kognitiivisista toiminnoista."
Tämä on Plantingalta epätavallisen vahva kannanotto. Yleensä hän on korostanut sitä että EAAN -arugmentti koskee naturalismin ja evoluution välistä juopaa. Hän ei ole lähtenyt erityiseen sotaan teististä evoluutioteoriaa vastaan. Tässä kohden hän näyttää joko muuttaneen mieltään tai vaihtoehtoisesti sanovan hieman enemmän siitä mitä hän on aina muutoinkin ajatellut. Hän rakentaa kuilua evoluutioteorian kannattamisen ja teismin välille.
Ylihataivsemisongelma onkin mutkan kautta hyvin vakava ongelma Plantingan kaltaiselle teismille. Sillä tietoisuuden ylihavaitsemisilmiö on hyvin arkinen, tosi ja tutkittu, ja nimenomaan eiteologisissa yhteyksissä. Se on itse asiassa jokaiselle tuttu arjessa. Yön pimeydessä heiluvat pensaat herättävät säikähtämiskokemuksia. Joko tämänlaiset kokemukset täytyisi kiistää tai sitten täytyisi tunnustaa että ihmisen havaitsemis-tulkinta-reagointijärjestelmiä. Olisi pakko hylätä tietyt ajattelutavat. Sillä vaikka Plantinga "Plantingan mukaan hän voi hyväksyä uskonnon naturalistiset selitykset sillä varauksella, että niiden sisällään pitämä maailmankuva tunnustaa vain osan (materiaalisen todellisuuden) siitä kokemuspiiristä, joka kristityllä on. Oman kokemuksensa perusteella kristitty voi siis pitää kiinni jumalauskostaan, vaikka metodologiseen naturalismiin sitoutuneet tieteelliset teoriat olettavatkin uskonnon synnyllä olevan pelkästään luonnollisia syitä." Samalla on kuitenkin hyväksyttävä että jos warrant falsifioituu niin se ei johdu siitä että oltaisiin sitouduttu pahaan naturalismiin. Vaan siihen että maailmankuvasta osa kuitenkin on aina maailmassa elämistä. Sitä, kun "Plantinga ehdottaa, että tiede määriteltäisiin (1) systemaattiseksi ja järjestäytyneeksi toiminnaksi, joka pyrkii löytämään maailmankaikkeutta koskevia totuuksia, ja (2) tekee sen empiirisin menetelmin." Kun tilaa empirismille antaa, joskus käy niin että oma näkemys kumoutuu. Ylihavaitseminen ei kenties ole ongelma teismille, mutta se on ongelma reformoidulle epistemologialle.
maanantai 24. maaliskuuta 2014
Miekan väärinkäyttö
Alkuun laittamani video on elokuvasta "Kingfom of Heaven". Kohtaus sisältää asiavirheen. Vakavan asiavirheen. Suorastaan epäkunnioittavan asiavirheen. Ja tämä on se puoli jota melko harvoin tuodaan esille kun elokuvien miekkailu nostetaan esille.
En nyt viittaa siihen, että miekkailutekniikka olisi huono. Esimerkiksi väitä että nimeltä mainittu asento olisi väärä. Se itse asiassa näyttää aivan standardivarosannolta, saksalaiselta vom Tag -varoasennolta. Joka on jotain jonkakaltaista esimerkiksi Fiore dei Liberin kohdalla ei tunneta ollenkaan. Toki italialaisen perinteen puolessa Vadi tuntee varoasennon nimeltä Posta di falcon, ja viite on tätä kautta täysin asiallinen. En nyt puutu siihenkään, että tosiasiassa matalia varosantoja piisaa sekä saksalaisissa että italialaisissa tyylisuunnissa ; Otetaan vaikka saksalaisessa tyylisyynnassa tunnettu Alber tai italialaisten Porta di ferro. Siinä on kuitenkin puolitotuus, sillä korkeammat asennot ovat aloittelijalle parempia siksi, että alas lyöminen vaatii lyhyempää välimatkaa itsen ja vihollisen välille. On hyvä aloittaa etäisyyden pidosta. Matalia asentoja ei siis kenties suosita aluksi koska ne sotkevat etäisyyttä. (Joka on toki lähinnä yritys olla reilu elokuvantekijöitä kohtaan.)
Sen sijaan se, mitä tässä tapahtuu on hävettävää toisesta syystä. Se halveksii miekkoja. Se mitä elokuvan isä ja poika tekevät - paitsi antavat elokuvaselityksen ja vaadittavat 3 minuuttia harjoittelua jotta elokuvan sankari pääsisi loppuajaksi pätemään miekkamestarina - on se, että he harjoittelevat käyttömiekoillaan. Siis niillä aseilla joita he käyttävät sotimiseen.
Miekkojen kohdalla on ymmärrettävä se, että niitä täytyy huoltaa. Ja ne ovat aikanaan olleet arvokkaita. Niitä ei ole haluttu hajottaa turhan takia. Siksi harjoittelussa on käytetty puuaseita tai tylsytettyjä aseita tai harjoittelua varten tarkoitettuja vähäarvoisempia teräviä aseita, mikäli oppilas on ollut niin pitkällä harjoittelussaan että teräviä aseita on tarvittu siksi että ne käyttäytyvät hieman eri tavalla kuin tylsät aseet. ; Elokuvassa siis tuhotaan arvokasta omaisuutta jonka varaan joudutaan kuitenkin laittamaan henki ja elämä. Kuin tätä typeryyttä korostamaan heti harjoittelun jälkeen erityisen komean sankarimme kimppuun yllätyshyökkääkin joukko aseistettuja vihollisia.
Tämä ei toki ole mitenhään harvinaista elokuvissa. Usein kysytään ovatko taistelukohtaukset tekniseti oikein. (Karkeasti sanoen "eivät" on oikea etukäteisarvaus.) Sen sijaan vähemmän huomiota käytetään siihen että miekkoja kaltoinkohdellaan käytännössä toistuvasti. Muillakin tavoilla, jopa törkeämmillä tavoilla, kuin "Kingdom of Heaven". Joka sentään tiedostaa että miekat olivat niin arvokkaita että sellainen annetaan isältä pojalle perinnöksi. (Sen sijaan että niitä pidettäisiin roskana. Sääli että tätä ei tiedostettu harjoittelukohtauksessa.)
En tässä jaksa nyylätä mistään sentapaisesta, että miekkoja ei ylipäätään kovin usein huolleta, etenkään öljytä. Se on luultavasti sitä vessassakäyntiin rinnastettavaa aineistoa joka oletetaan tehtäväksi "silloin kun ei olla kohtauksessa". Enkä keskity edes siihen että elokuvien tekniikat näyttävät pyrkimään maksimoimaan oman miekan kulumista ; Toki taistelussa on selvää että iskut eivät aina onnistu olemaan oikeaoppisia tai tehokkaita, jolloin teräkontakti on yleensä terä-lape -kontakti, vaan joskus tulee terää rikkovia terä-terä -kontakteja. Mutta näiden määrä tuntuu olevan yliedustettu. (Eli lähes kaikki teräkontaktit ovat terä-terä-kontakteja.) Nämä voi vielä laskea "vahingoiksi" jotka seuraavat siitä tosiasiasta että elokuvien ritareiden kamppailutaidot ovat yleisesti ottaen muutoinkin melko ruosteessa.
Sen sijaan on syytä huomauttaa mitä miekalle tapahtuu kun se työnnetään maahan. (Tai paiskotaan kylmään märkään lumeen kuten "Kingdom of Heaven" harjoittelun aluksi tekee.) Tätä näkee toistuvasti. Siihen nojaten saadaan tietysti rukoilukohtauksia ja tyylikkäitä maassa sojottavia miekkoja. Mutta olisi loukkaus jokaiselle uskovaiselle väittää että uskoakseen yliluonnolliseen taikasetään, he myös uskoisivat että maa ei voisi olla hyvin tuhoisaa miekan terille. Sillä maa (a) lisää kosteutta ja mahdollisesti happamuuden tai emäksisyyden kautta ruostuttaa aseen (b) kuiva hiekkakin tylsyttää terää ja (c) maassa on myös kiviä joihin miekan työntäminen voi vahingoittaa terää.
Toinen usein toistuva yksityiskohta on se, että miekalla on tapettu joku, ja sitten se vain työnnetään huotraan. Tämä on hyvin kompleksisella tavalla väärin, koska (a) veri on suolavettä ja ruostuttaa miekan hyvin tehokkaasti (b) huotra on yleisesti ottaen käsitelty vedenpitäväksi jotta miekka pysyy kuivana ja tämä pinnoitus sitten sulkee kosteuden sisään hermeettisesti ja tämän vuoksi (b1) miekka ruostuu hirvittävän nopeasti (b2) huotra imee itsensä täyteen kosteutta ja suolaa siten että se tuhoaa minkä tahansa muunkin miekan mitä työnnät huotraan sen jälkeen kun se on tuhonnut ensimmäisen miekkasi ja (c) veri liimaa miekan hyvin tehokkaasti nahkaan, ja ruostuminen oikein työntyy jokaiseen huokoseen, eli kun olet kerran työntänyt miekan huotraan, et saa sitä käytännössä hyvin lyhyen ajan jälkeen vedettyä sitä huotrasta pois ennen kuin se on niin ruostunut että se murenee hitusiksi.
Lisäksi usea elokuva tuntuu korostavan että kipinät ovat siistejä. (Ja vihjaavat peräti että hyvin tehdyt miekat kipinöisivät muita enemmän.) Kipinöinti on todellista ja sitä näkee harjoittelussakin joskus. Se johtuu kuitenkin siitä, että miekan terästä irtoaa pieniä teräshitusia jotka kuumenevat hyvin kuumaksi. (Miksi mestaritekoinen miekka olisi tavanomaista hauraampi ja murenevampi?) Pahimpia ovat ne kohtaukset joissa elokuvan joku hahmo esimerkiksi lyö seiniä tai raapii miekalla seinää tai kivettyä maata pitkin siten että syntyy kipinäviiru. Miksi kukaan tietoisesti tylsyttäisi oman aseensa, etenkin kun se mitä näissä kohtauksissa yleensä tapahtuu, on juuri se, että hyökkäykseen ikään kuin valmistaudutaan. Toki kipinäviiruja vetelevät yleensä vain elokuvien pahuutta edustavat hahmot, ja tämä luultavasti on pääselitys miksi he kohtelevat miekkojaan noin törkeästi. (On mahdotonta uskoa muuta kuin että he todella ovat pahoja, syvällisellä ja kieroutuneella tavalla pahoja, kaiken avun ja parannuksen ulkopuolella olevia pahoja.)
Elokuvissa miekat ovat siis jotain joista ei oikein tiedosteta miten ne eroavat vähäarvoisista nuijista. Ja siksi ei tajuta että jos ostaa kalliin aseen joka vaatii huoltoa ja joka voi ruostua käyttökelvottomaksi, sitä huolletaan ja pidetään hyvänä. Sen sijaan että tehtäisiin kaikkensa jotta se olisi tylsä, hajoaisi mahdollisimman helposti, ja ruostuisi jonkinlaiseksi kohtuullisen kevyeksi nahalla pehmustetuksi rautatangoksi mahdollisimman nopeasti. Miekka on ollut hinnakas, ja sen terävänä ja käyttökunnossa pitäminen on ollut tärkeää. Sillä investoinnilla on haluttu saada mahdollisimman hyvä hyöty. Miekalla on haluttu tappaa ihmisiä, sen sijaan että olisi tehty tuotantotavaraa joka takaisi sepälle mahdollisimman hyvät vuosiansiot.
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Raiskausfantasia aka. Ne kerjäsivät sitä!
Kun listataan naisten yleisimpiä seksuaalisia fantasioita, esiin nousee toistuvasti se, että raiskausfantasiat ovat hyvin suosittuja. Se on paitsi yleinen, myös ehdottomasti suosituimpien joukossa. Ajatus on loogikon silmiin omituinen. Sillä jos haluat että sinut raiskataan, sinua ei raiskata. Voidaan siis sanoa, että by definition kukaan ei siis halua raiskaamista. Eli kenelläkään naisella ei voi olla raiskausfantasiaa.
Mutta kun katsotaan tarkasti, voidaan huomata toistuva rakenne. Joka voidaan tiivistää vaikka muotoon "These female sex fantasies usually involve a gorgeous man carrying her off to his bedroom and quickly getting down to business. She’ll protest as he tears her clothing off and expertly arouses her body, but on the inside, she’ll love every minute of it. This continues to the point of penetration, and leads her to an incredible orgasm despite her earlier protests." Tämä muistuttaa aggressiivista seksiä joka arkikielessä taipuu paremmin raiskauksen piiriin kuin mitä määritelmää tuijottava loogikko voisi huomata.
Jos minulta kysytään mitä tässä tapahtuu on se, että tosiasiassa ihmiset ovat monin paikoin melko hyviä erottamaan fantasiat tosiasioista. Itse asiassa koko viihdekulttuuri perustuu siihen. Toimintaelokuvissa maksimoidaan samastuminen ja immersio. Mutta tämä ei tosiasiassa ole samaa kuin fantasian sekoittuminen tosiasioihin. Päin vastoin, niiden tehtävänä on lietsoa fantasiaa jonka tiedetään olevan fantasiaa.
Fantasia ja eläytyminen ei ole eksistentiaalinen todellisuuskokemus
Ja tämä on salaisuus jonka vuoksi kaiken ikäiset ihmiset nauttivat esimerkiksi "Taru Sormusten Herrasta" -elokuvista. On aivan ihastuttavaa fantasioida seikkailuista. Mutta jos tätä luulisi todeksi, tilanne olisi äärimmäisen einautittava. Sillä jos me mietimme paikkaa kuten Mordor, sekä sitä tosiasiaa että siellä on iso lauma örkkejä, nazgûleja ja peikkoja jotka yrittävät etsiä ja tappaa sinut ja kun katsotaan miten kompetentteja he ovat verrattuna vaikkapa tavallista maalaiselämää harrastaneeseen varsin pienikokoiseen maajussiin, kaiken todennäköisyyden valossa he myös onnistuvat tässä. Tämänlainen ajatus voisi aikaansaada pakokauhua ja ruskeita housuja. Elokuvan on synnytettävä immersio, mutta ei häirittävä todellisuudentajua.
Nähdäkseni monen ihmisen kohdalla syvin ongelma ei ole siinä että immersio ja todellisuuskäsitys sekoittuisivat. Vaan se, että näitä pidetään ikään kuin samana asiana. Tästä kenties tyrmäävin esimerkki on se miten saatanapaniikki heijasti pelkojaan roolipelaamiseen 1990 -luvulla. (Nykyään kukaan ei panikoi saatananpalvonnasta, koska pelätään enemmän sitä miten rokotteet, geenimanipuloitu ruoka, kännykkäsäteily ja kaikki muu aikaansaa autismia.) Yhtenä pääteemana oli se, että immersio nähtiin joko (a) pakanallisena ja epätotena maailmankuvana joka harhauttaa herkät mielet skitsofreeniseen jakautumiseen tai psykoottiseen todellisuudentajun hämärtymiseen tai (b) pelien tapahtumien yhteydessä esiintyvät ja kuvitellut ovat todellisia ja roolipeli voi siksi olla okkulttinen työkalu.
Tosiasiassa roolipelin eläytyminen ja heittäytyminen on kuitenkin juuri sitä samaa immersiota mitä televisiota katsoessa tapahtuu. Tosin roolipeleissä tämä on heikompaa koska aistien välittämä maailma ei tosiasiassa muutu mihinkään.
Palatakseni raiskausfantasiaan
Tosiasiassa kun naisilla on raiskausfantasia, he eivät halua että heitä oikeasti raiskataan. Ja fantasia on itse asiassa hyvin spesifi. Nainen ei suinkaan toivo että joku tuntematon, pahanhajuinen ja mahdollisesti sukupuolitautinen hyypiö hyppää veitsen kanssa puskasta ja raiskaa. Ei, he haluavat että
Toki tässä voidaan sanoa että naiset itse asiassa jollain henkisellä tasolla fantasioissaan raiskaavat nämä haluttavat tähtimiehet - eli Johnny Deppillä oli asiasta pointti kun hän selitti että tavallaan media ja naiset raiskaavat häntä - mutta tässä kohden kysymys on hieman kuten masturbointifantasioilla on tapana olla. Ne tuntuvat hyviltä, mutta niissä ei oikeastaan ole uhria. Eikä juuri kukaan (muutamia psykoottisia poikkeusyksilöitä lukuunottamatta) sekoita runkkausfantasiaa todellisuuteen, saati että oikeasti lähtisi edes tavoittelemaan näitä aktioita omassa elämässään. Tässä mielessä naisten raiskausfantasiat ovat hieman kuten rukous ; Don Bakerin oivallus kiteyttää tämän hengen yksinkertaiseksi mietelauseeksi "Prayer is like masturbation. It feels good to the person doing it, and does nothing for the person they're thinking about."
Vielä syvemmin tämä voidaan vetää siihen miten naisia usein syyllistetään raiskauksesta. Pukeutumisargumentissa on toki se puoli että sitä voidaan nähdä turvallisuusasioiden korostamisena ja verrata tätä taskuvarkaista varoittamiseen. Mutta olen kuitenkin kallistumassa siihen kantaan, että miehet kenties tarvitsisivat "hupparikävelyä" jossa korostetaan että vaikka he kävelevät pimeällä hupparissa, se ei tee heistä raiskaajia vaan raiskaajan näköisiä. Aivan kuten naistenkaan minkäänlainen pukeutuminen ei vielä tee huoraa tai raiskauksen kohdetta.
Tätä kautta jos pukeutumisseikka olisikin aito naisen viestintäilmaus, ja mies kuinka lukee viestejä (tässä hirvittävän epärealistisessa skenaariossa joka on kehitetty just for the sake of the fucking argument) oikein ja näkee että kyseessä on raiskaussignaali, hänen pitäisi tiedostaa että nainen ei oikeasti halua tulla raiskatuksi. Tässäkin tilanteessa hän korkeintaan larppaa. Ne eivät kerää sitä oikeasti, juttu on korkeintaan seikkailun ja jännityksen kokemisen vuoksi. (Ja sitäpaitsi jos syyttävä sormi ei kuulu Orlando Bloomille, niin fantasiaa ei ole edes tarkoitettu heidän kanssaan jaettavaksi.) Ja jos tätä eroa ei tiedosta, on ihmisessä jokin hyvin syvällinen vika.
Sillä jos sinä lähdet leikkimään pienten lasten kanssa ja toimit kuin todella uskoisit leikin olevan totta, niin jo kolmevuotias lapsi osaa katsoa pitkään ja selittää että se pieni muovikappale siinä pöydällä ei ole oikea sika vaan pikkuruinen representaatio, ja että oikeat siat ovat isompia ja eläimiä ja hieman eri muotoisiakin. Ja että ne siat eivät aikusten oikeesti puhu, vaan että lasten leikisti ne puhuvat. Että ihan kahjo ja tyhmä on taas tuo hassu setä. ; Eksistentiaalisessa käsitteistössä on kenties aukko heittäytyneen fantasian ja todeksi koetun maailman välillä. Mutta ihan oikeasti ihmisillä tämä ero on usein raudanluja ja selvästi esillä ja tiedostettuna. Jopa ennen kuin ihminen oikeasti osaa edes käyttää sellaisia sanoja kuin "representaatio".
Eli tärkeintä on huomata, että loppujen lopuksi loogikko olikin ihan oikeassa! Kukaan ei halua raiskaamista, by definition.
Kaikille naislukijoille - ja osalle mieslukijoistakin - tiedoksi sen verran että kirjoittajan sisaren mukaan hän näyttää jossain määrin Orlando Bloomilta. Kirjoittajalla itsellään on tosin yhdennäköisyysväitteestä freudilaisempi teoria torjutusta insestistä. Vaikka blogisti ei missään nimessä uskokaan freudin teorioihin.
maanantai 1. kesäkuuta 2009
Alphaman (α♂)
Tällä hetkellä muotia näyttävät olevan erilaiset näkemykset, joiden mukaan ihmisten seksuaalinen arvo määrittyy jollain elementillä. Toki Matt Ridley kertoo kirjassaan "Geenit, kokemus ja ihmisenä oleminen" että tutkimukset näyttävät että naiset hakevat vanhempia ja vakavaraisia miehiä. Hyvin koulutetut ovat useammin naimisissa. Ja miehet taas valikoivat ulkonäön suhteen, useat merkit viittaavat nuoruuteen joka taas kertoo naisen pitkästä lisääntymisiästä.
Tällä hetkellä miehen "luokkajako" on korostetussa asemassa. Tässä jaottelu tehdään yleisesti, kuten "jotain sutinaa" -blogi sanoo: "ylemmäntason (YT), keskitason (KT) ja alemmantason (AT) ihmisistä." 1 Systeemi ei tietenkään toimi yksilötasolla, vaan se käsittelee tilastoja. Tätä kautta suuria linjoja saadaan esiin. On muistettava että ei pidä vetää "yleisestä yksilöön". Tämä on se "profiloinnissa varottava virheajattelu". Toki tämä kertoo jotain ja painottaa arvauksia. Suuri variaatio ei siis tarkoita että sääntöä ei olisi ja "toisilla ei kävisi flaksi muustakin kuin mäihästä". Ja korrelaation löytyminen ei tarkoita yksille napeille lyötyä orjuutta.
Karkeasti voisi sanoa että koostetaan tilastoja ja mitä halutumpi ihminen on muiden keskuudessa, sitä korkeammalla tasolla hän on. Kyseessä ei tietenkään ole kehäpäättely, jos asiaa onnistutaan testaamaan. Esimerkiksi jos arvataan että alfauroksella on paksu lompakko, voidaan asiaa testata tekemällä tilasto varallisuuden mukaan ja vertaamalla. On vain muistettava että yksilötasolla maut eroavat paljonkin. Tämä on siis ihan perus seksuaalivalinnan lajinmukaisten ilmiöiden testaamista.
Tosiasiassa tuskin kukaan lienee yllättynyt siitä että kaikki eivät ole yhtä haluttuja.
Itse asiassa tässä on muistettava, että perinteisesti on ajateltu että juuri nainen valitsee ja mies on ikään kuin se, joka ottaa mitä vaan saa. Tämän ollessa biologinen teoria, sitä kutsuttiin Batemanin periaatteeksi, joka nyt ei vaan kokonaisuutena ole mikään "ihmisen seksualiset salat selittävä taikaluoti". Vaikka sen sisältö onkin arkiajattelussa ja puheessa harmittavankin yleinen.
1: On kuitenkin hyvä muistaa se, mitä yksiavioisuudesta on sanottu: Jos kyseessä on haaremiin perustuva yhteiskunta, jokainen yksiavioinen nainen "kakkoskolmosnelos...vaimoksi" miehelle on joltakulta toiselta pois. Tämä johtaa siihen että yhteiskuntaan syntyy kasvava määrä sellaisia ihmisiä jotka "eivät vaan saa". Tällä voi olla merkitystä jopa yhteiskuntarauhan takia. Maan voi jossain tilanteessa järkevää ohjata yksiavioisuuteen, jos miehet ovat "puutteessa valmiita rähisemään/taistelemaan". Yksiavioisuudessa jopa minulla on mahdollisuuksia, koska naiset eivät voi kaikki valita sitä Orlando Bloomia, suomen seksikkäintä miestä Matti Vanhasta ja kumppaneita. Kun nämä on valittu, naiset joutuvat ottamaan muita. Jos moniavioisuus kielletään, yhteiskunta pakottaa naiset tähän tilanteeseen, halusivatpa nämä tai eivät.
Tähän toinen liittyvä asia on tietysti se, että yksiavioisuus pistää miehen valinnan yhtä tärkeäksi kuin naisen valinnan. Mikä ei tarkoita että "ysin naiset ottaa aina ysin miehiä" tai toisin päin - kuten minulle on esitetty vakavalla naamalla. Se tarkoittaa sitä että sekä naiset että miehet valitsevat. Siksi on hieman kyseenalaista syyttää naisia siitä että juuri he ajavat miehet sellaiseen tilanteeseen jossa "osa jää ilman seksiä" - joka peräti muutetaan retoriseksi kysymykseksi "kenellä on oikeus seksiin?" Sehän voi olla ihan molemmin päin. Itse asiassa voidaan väittää että jos naisilla on useampia miesehdokkaita, eli he ovat miestennielijöitä, sitä todennäköisempää miesten on päästä pukille. Kuitenkin juuri naisten vapautumista syytetään tämän ilmiön aikaansaamisesta. Olen hieman ihmeissäni tästä; Onko ihmisillä nyt jokin seksuaalinen kommuuni, jossa naiset naivat alfauroksia niin innolla että muille ei riitä? Jos näin on, en halua olla alfauros. Liian raskasta.
Kuitenkin ihmettelen ns. "ujousteoriaa". Siinä kun esitetään että "kokemukset kertautuvat". Eli kun sinut on torjuttu lukiossa, olet varovainen. Tietyssä määrin kyseessä on tietenkin "pelurin paradoksi"; Eli keskimäärin useampi vakiopeluri on aloittanut onnekkaasti. Ei siksi että heillä olisi keskimäärin parempi onni, vaan siksi että jos aluksi tulee takkiin, pelaamisen helposti lopettaa. Tässä kohden olen kuitenkin hieman ihmeissäni. Sillä esimerkiksi itse en ole mikään "iskurimies". Toki juttelen ihmisille, naisillekin, mutta muuten. Siinä missä perinteiset naisensaantistrategiat näyttävät olevan kahdenlaisia:
1: "Spam -strategia": Yritä iskeä usein, jolloin joku onnistaa. Heitä paljon arpoja, ei ole väliä jos häviät usein, koska saat kuitenkin massalla esiin. Kutsun ideaa tällä nimellä, koska sähköposteihin roskapostia lähettävät käyttävät samanlaista strategiaa. Riittää että yksi miljoonasta ostaa sen mainostetun rantarolexin.
2: "Special service -strategia", jossa keskitytään iskemisen laatuun. Niitä tehdään harvakseltaan, mutta kun niihin panostetaan, sitä onnistuu tavallista useammin. Määrä korvataan laadulla.
Oma strategiani taas on ollut näiden ulkopuolelta: "älä yritä". Minulla on toki ollut yrityksiä että etenkin erehdyksiä taustalla. Mutta olen huomannut että parisuhteessa oleva tuntuu olevan jotenkin toivottavampi. Ja ne naiset tietävät sen jotenkin ja jostain. Ehkä se on se, että on (1) itseluottavampi ja/tai (2) ottaa heidät muunakin kuin "panopuuna" ja iskemisen objekteina, joka taas antaa heille rauhan. Ja sitten käy kuin kissoille, jotka (ainakin vitseissä, eli ottakaa esimerkkinä) menevät allergikon syliin koska tämä ei jatkuvasti jahtaa ja häiritse niitä. Sellaisen sylissä on tietysti rauhallista olla, ja saa tehdä miten haluaa.
Siksi minulla oli hieman koomiset hetket tänä perjantaina töissä. Nimittäin eräs sinkkumies kertoi minulle miten minun pitäisi nostaa enemmän punttia saadakseni naisia. Hän oli tietysti järkyttynyt kun huomautin että "olo on kuin pankkiirilla joka saa kuulla pultsarilta sijoitusohjeita, mutta ehkä juuri tässä tapauksessa pultsarilla onkin hyvää tietoa eikä vaan pääomaa - kun muistetaan vallitseva pankkikriisi ja muu vastaava". Töitten jälkeen samana päivänä olikin sitä olikin erikoinen tilanne, kun sain lahjan ja treffipyynnön eräältä työpaikan naiselta. Toki olen vakaasti yksiavioinen, mutta aina sen silti hyvällä ottaa.
Ihmettelen vain että mikä naisissa on vikana. Oma puolisoni sanoi että kai ne minun jutut sitten on omalla tavallaan ihan viehättäviä. Naiset kai pitää aluksi siitä että toinen luokittelee kaiken ja heittelee hämmentäviä testipalloja, koska luokittelu vaatii kuuntelua ja testipallot ovat hämäävyydessään humoristisiksi tulkittavia. Mutta pidän kuitenkin olevani aika raskas puolisona ja ihmisenä. Pitkästä parisuhteestani voin kiittää vain ja ainoastan sitä että minun puolisollani on hyvät hermot, pitkä pinna, ja loputon sietokyky ignoroida mitä ihmeellisempiä heittoja hämmentymättä.
Toki minäkin lapsena, teininä ja aikuisenakin olen alati pelannut alphaman -peliä , siitä jopa wikipediaan kirjoittaen.2 Mitään muuta yhteyttä alfauroksiin minusta on melko vaikea löytää. En ole rikas, erityisen komea, fiksu tai ihmisiä ymmärtävä tai huomaavainenkaan. Seksin laadusta en edes uskalla puhua.
1 Blogissa on ikärajavaroitus, koska siinä on usein seksiin liittyviä asioita. Mutta kyseisessä jutussa ei ole sen sortin tavaraa että alaikäinenkin ei sitä voisi lukea. Niin että sitä klikattavaa kohtaa osaa painaa 17 -vuotiaskin. Ja uskaltaa myös. Toki teinin kannattaa tyhjätä selaushistoria äidin varalta.
2 Siinä suosikkiaseeni on videoprojektori joka heijastaa lomavideoita. Se nukuttaa vihollisia. Joskus taide imitoi todellisuutta.
Tällä hetkellä miehen "luokkajako" on korostetussa asemassa. Tässä jaottelu tehdään yleisesti, kuten "jotain sutinaa" -blogi sanoo: "ylemmäntason (YT), keskitason (KT) ja alemmantason (AT) ihmisistä." 1 Systeemi ei tietenkään toimi yksilötasolla, vaan se käsittelee tilastoja. Tätä kautta suuria linjoja saadaan esiin. On muistettava että ei pidä vetää "yleisestä yksilöön". Tämä on se "profiloinnissa varottava virheajattelu". Toki tämä kertoo jotain ja painottaa arvauksia. Suuri variaatio ei siis tarkoita että sääntöä ei olisi ja "toisilla ei kävisi flaksi muustakin kuin mäihästä". Ja korrelaation löytyminen ei tarkoita yksille napeille lyötyä orjuutta.
Karkeasti voisi sanoa että koostetaan tilastoja ja mitä halutumpi ihminen on muiden keskuudessa, sitä korkeammalla tasolla hän on. Kyseessä ei tietenkään ole kehäpäättely, jos asiaa onnistutaan testaamaan. Esimerkiksi jos arvataan että alfauroksella on paksu lompakko, voidaan asiaa testata tekemällä tilasto varallisuuden mukaan ja vertaamalla. On vain muistettava että yksilötasolla maut eroavat paljonkin. Tämä on siis ihan perus seksuaalivalinnan lajinmukaisten ilmiöiden testaamista.
Tosiasiassa tuskin kukaan lienee yllättynyt siitä että kaikki eivät ole yhtä haluttuja.
Itse asiassa tässä on muistettava, että perinteisesti on ajateltu että juuri nainen valitsee ja mies on ikään kuin se, joka ottaa mitä vaan saa. Tämän ollessa biologinen teoria, sitä kutsuttiin Batemanin periaatteeksi, joka nyt ei vaan kokonaisuutena ole mikään "ihmisen seksualiset salat selittävä taikaluoti". Vaikka sen sisältö onkin arkiajattelussa ja puheessa harmittavankin yleinen.
1: On kuitenkin hyvä muistaa se, mitä yksiavioisuudesta on sanottu: Jos kyseessä on haaremiin perustuva yhteiskunta, jokainen yksiavioinen nainen "kakkoskolmosnelos...vaimoksi" miehelle on joltakulta toiselta pois. Tämä johtaa siihen että yhteiskuntaan syntyy kasvava määrä sellaisia ihmisiä jotka "eivät vaan saa". Tällä voi olla merkitystä jopa yhteiskuntarauhan takia. Maan voi jossain tilanteessa järkevää ohjata yksiavioisuuteen, jos miehet ovat "puutteessa valmiita rähisemään/taistelemaan". Yksiavioisuudessa jopa minulla on mahdollisuuksia, koska naiset eivät voi kaikki valita sitä Orlando Bloomia, suomen seksikkäintä miestä Matti Vanhasta ja kumppaneita. Kun nämä on valittu, naiset joutuvat ottamaan muita. Jos moniavioisuus kielletään, yhteiskunta pakottaa naiset tähän tilanteeseen, halusivatpa nämä tai eivät.
Tähän toinen liittyvä asia on tietysti se, että yksiavioisuus pistää miehen valinnan yhtä tärkeäksi kuin naisen valinnan. Mikä ei tarkoita että "ysin naiset ottaa aina ysin miehiä" tai toisin päin - kuten minulle on esitetty vakavalla naamalla. Se tarkoittaa sitä että sekä naiset että miehet valitsevat. Siksi on hieman kyseenalaista syyttää naisia siitä että juuri he ajavat miehet sellaiseen tilanteeseen jossa "osa jää ilman seksiä" - joka peräti muutetaan retoriseksi kysymykseksi "kenellä on oikeus seksiin?" Sehän voi olla ihan molemmin päin. Itse asiassa voidaan väittää että jos naisilla on useampia miesehdokkaita, eli he ovat miestennielijöitä, sitä todennäköisempää miesten on päästä pukille. Kuitenkin juuri naisten vapautumista syytetään tämän ilmiön aikaansaamisesta. Olen hieman ihmeissäni tästä; Onko ihmisillä nyt jokin seksuaalinen kommuuni, jossa naiset naivat alfauroksia niin innolla että muille ei riitä? Jos näin on, en halua olla alfauros. Liian raskasta.
Kuitenkin ihmettelen ns. "ujousteoriaa". Siinä kun esitetään että "kokemukset kertautuvat". Eli kun sinut on torjuttu lukiossa, olet varovainen. Tietyssä määrin kyseessä on tietenkin "pelurin paradoksi"; Eli keskimäärin useampi vakiopeluri on aloittanut onnekkaasti. Ei siksi että heillä olisi keskimäärin parempi onni, vaan siksi että jos aluksi tulee takkiin, pelaamisen helposti lopettaa. Tässä kohden olen kuitenkin hieman ihmeissäni. Sillä esimerkiksi itse en ole mikään "iskurimies". Toki juttelen ihmisille, naisillekin, mutta muuten. Siinä missä perinteiset naisensaantistrategiat näyttävät olevan kahdenlaisia:
1: "Spam -strategia": Yritä iskeä usein, jolloin joku onnistaa. Heitä paljon arpoja, ei ole väliä jos häviät usein, koska saat kuitenkin massalla esiin. Kutsun ideaa tällä nimellä, koska sähköposteihin roskapostia lähettävät käyttävät samanlaista strategiaa. Riittää että yksi miljoonasta ostaa sen mainostetun rantarolexin.
2: "Special service -strategia", jossa keskitytään iskemisen laatuun. Niitä tehdään harvakseltaan, mutta kun niihin panostetaan, sitä onnistuu tavallista useammin. Määrä korvataan laadulla.
Oma strategiani taas on ollut näiden ulkopuolelta: "älä yritä". Minulla on toki ollut yrityksiä että etenkin erehdyksiä taustalla. Mutta olen huomannut että parisuhteessa oleva tuntuu olevan jotenkin toivottavampi. Ja ne naiset tietävät sen jotenkin ja jostain. Ehkä se on se, että on (1) itseluottavampi ja/tai (2) ottaa heidät muunakin kuin "panopuuna" ja iskemisen objekteina, joka taas antaa heille rauhan. Ja sitten käy kuin kissoille, jotka (ainakin vitseissä, eli ottakaa esimerkkinä) menevät allergikon syliin koska tämä ei jatkuvasti jahtaa ja häiritse niitä. Sellaisen sylissä on tietysti rauhallista olla, ja saa tehdä miten haluaa.
Siksi minulla oli hieman koomiset hetket tänä perjantaina töissä. Nimittäin eräs sinkkumies kertoi minulle miten minun pitäisi nostaa enemmän punttia saadakseni naisia. Hän oli tietysti järkyttynyt kun huomautin että "olo on kuin pankkiirilla joka saa kuulla pultsarilta sijoitusohjeita, mutta ehkä juuri tässä tapauksessa pultsarilla onkin hyvää tietoa eikä vaan pääomaa - kun muistetaan vallitseva pankkikriisi ja muu vastaava". Töitten jälkeen samana päivänä olikin sitä olikin erikoinen tilanne, kun sain lahjan ja treffipyynnön eräältä työpaikan naiselta. Toki olen vakaasti yksiavioinen, mutta aina sen silti hyvällä ottaa.
Ihmettelen vain että mikä naisissa on vikana. Oma puolisoni sanoi että kai ne minun jutut sitten on omalla tavallaan ihan viehättäviä. Naiset kai pitää aluksi siitä että toinen luokittelee kaiken ja heittelee hämmentäviä testipalloja, koska luokittelu vaatii kuuntelua ja testipallot ovat hämäävyydessään humoristisiksi tulkittavia. Mutta pidän kuitenkin olevani aika raskas puolisona ja ihmisenä. Pitkästä parisuhteestani voin kiittää vain ja ainoastan sitä että minun puolisollani on hyvät hermot, pitkä pinna, ja loputon sietokyky ignoroida mitä ihmeellisempiä heittoja hämmentymättä.
Toki minäkin lapsena, teininä ja aikuisenakin olen alati pelannut alphaman -peliä , siitä jopa wikipediaan kirjoittaen.2 Mitään muuta yhteyttä alfauroksiin minusta on melko vaikea löytää. En ole rikas, erityisen komea, fiksu tai ihmisiä ymmärtävä tai huomaavainenkaan. Seksin laadusta en edes uskalla puhua.
1 Blogissa on ikärajavaroitus, koska siinä on usein seksiin liittyviä asioita. Mutta kyseisessä jutussa ei ole sen sortin tavaraa että alaikäinenkin ei sitä voisi lukea. Niin että sitä klikattavaa kohtaa osaa painaa 17 -vuotiaskin. Ja uskaltaa myös. Toki teinin kannattaa tyhjätä selaushistoria äidin varalta.
2 Siinä suosikkiaseeni on videoprojektori joka heijastaa lomavideoita. Se nukuttaa vihollisia. Joskus taide imitoi todellisuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)