Tom Kärnä kirjoitti muutamia lyhyitä irrallisia ajatuksia. Muun muassa sielupoloisten repimisestä. "Ajatelkaa sellaista skenaariota, että joku ihminen kuolee. Hänen ruumiistaan luikertelee pian ulos sielupahanen, mutta sitä joku nainen rupeaa sitten nuijimaan kengällä." Hän kirjoitti myös multiversumista "Jos ajatellaan multiversumihypoteesia eli sitä, että maailmankaikkeuksia saattaa olla iso määrä, ja näillä maailmankaikkeuksilla olisi kaikilla eri ominaisuudet. Eli erilaiset luonnonlaitkin vallitsisivat niissä. Monessa niistä ei elämän syntyminen olisi edes mahdollista. Toivon itse henkilökohtaisesti, että jostain toisesta maailmankaikkeudesta löytyisi pitkänomaisia planeettoja. Näillä planeetoilla, jos niillä olisi elämää, olisi vähemmässä määrin erilaisia kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeitä, ja minä olisin tästä niin kovin onnellinen."
Muutakin hän kirjoitti. Mutta jos nämä kaksi asiaa laittaa yhteen voi syntyä jotain jota voi olla hupaisakin laittaa yhteen. Se on hieman kuin seksin kanssa ; Moni arvostaa määrää mutta huolelliselle riittää kaksi, riittää vaikka yhtään tätä pienempi ihmismäärä onkin masturbaatiota.
En tartu multiversumiin antrooppisen periaatteen kautta. Sen sijaan mietin että jos modaalisen realismin mukainen maailma, jossa on erityisen runsaasti mahdollisia maailmoita, saadaan aikaan erikoinen tilanne. Jumalan on helppo olla kaikkivoipa koska hän voi eri maailmoissa toteuttaa erilaisia tiloja. Keskenään ristiriitaisia asioita voi tapahtua eri paikoissa kunhan ne eivät tapahdu samassa maailmassa.
Ja tästä seuraa aikamoista sielujen revintää. Sillä jos minä elän tässä nyt, niin jossain on toinen mahdollinen maailma jossa elän minä, joskin hieman erilaisella tavalla. Kuolemani jälkeen hyvät minät pääsevät Taivaaseen ja pahat minät pääsevät Helvettiin. Siinä saavat yksilö-yksilöiden sielut raastua hyvinkin pieniksi siilteiksi. Sitä on tavallaan joka tapauksessa jo päätynyt Taivaaseen ja Helvettiin samanaikaisesti. Ja mitä enemmän laatikkoa avaa ja katsoo, sitä selvempää on että Schrödingerin kissakin on sekä taivaassa että Helvetissä sen seitsemän sielunsa kertaa.
Tässä on tietenkin inhottavaa tiedostaa olevansa se itse joka päätyy Helvettiin. Tätä lähemmäs henkilökohtaista epäonnistumista ei modaalisessa realismissa pääse.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helvetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helvetti. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. heinäkuuta 2016
perjantai 24. lokakuuta 2014
Riivattu kirkkokeskustelu (eksorsoisikoot, vittu, itsensä)
Katolinen kirkko julkaisi kirjan demonien poismanaamisesta, eksorsismista. Ei sen historiasta. Eikä osoittaakseen vanhanaikaisia oppeja jotta voisi näyttää miten nykyään ollaan teologian kanssa edistyneempiä. Eksorsismi on tällä hetkellä jokseenkin muodissa ja ajankohtaista. Ja siksi tämä teos tehtiin ja julkaistiin. Ja niin että katolinen kirkko tuki sitä.
Tämä ajatus voi olla hämmentävä niille jotka ovat esimerkiksi katsoneet mitä vuotta tällä hetkellä eletään. Mutta tämä nostaa esille puolen joka on olemassa, jopa vahvasti. Kirjoitinkin uuden suomen puolelle lyhyttä tiivistelmää joka koskee eksorsismin renessanssia. Manauksen muodikkuus onkin melko moderni ilmiö. Asiat ovat siis olleet "tältä osin paremmin" aiemmin.
Demonien manaus on juuri sitä materiaalia jota usein vältellään kun puhutaan kirkosta. Itse asiassa jos nostaa esiin edes Helvetillä pelottelun, kirkossa ollaan varsin torjuvia. Näiden kohdalla Ilkka Pyysiäinen on kirjoittanut "Jumalaa ei ole" -kirjassaan jännittävän huomion. Nimittäin sen, että koskaan, siis koskaan, helvetillä pelottelusta tai manaamisesta ei ole tuomittu tai rangaistu. Se on jotain jota paheksutaan hyihyi -tasolla. Jumalanpilkasta sen sijaan voi periaatteessa saada juridisen tuomion sakosta vankeuteen asti.
Demoneista ja manaamisesta puhuminen onkin jotain jonka enemmänkin sanotaan olevan keskiaikaista. Että eikö olisi mitään uudempia asioita moitittavaksi. Tässä usein selitetään jopa että tämänlaiset asiat ovat naurettavia. Että eikö arvon uskontokriitikko ole tutustunut uskontoon, jossa demonit ja vastaavat ovat symbolisia. Demonioppia pidetään siis väärinkäsityksenä, jonain joka on olkiukko jota kukaan ei kannata.
Olen tässä melko vahvasti erimielinen. Demonioppi ei ole kirkon opin eikä kirkon käytänteiden vastainen asia. Se on enemmänkin hävetty asia, ei vastainen asia. Se, että siitä ei haluta puhua ei tarkoita samaa kuin että sitä ei ole olemassa. Ja tässä asiassa katolinen kirkko ei todellakaan ole yksin.
1: Demoniopin näytteitä on jätetty esimerkiksi moderniin katekismukseen. (Jonka tavaaminen on varmasti dogmatiikkaan tutustumista tavalla jota uskontoon tustuva uskontokriitikko tekee.) "Emme osaa selittää, miksi Jumala on sallinut pahan syntyä ja miksi hän sietää sen mahtia. Kristittykin kokee karvaasti pahan vallan omassa elämässään. Edes usko ei näytä vapauttavan meitä sen tuhoavilta voimilta. Rukoilemme kuitenkin, että Jumala itse taistelisi puolestamme. Hän antaa meille kerran lopullisen voiton ja vapautuksen kaikesta pahasta. Jumalan valta on Saatanan valtaa suurempi." Saatana vaikutuksineen on tuossa melko vahvasti konkreettinen ei symbolinen.
2: Ja tosiasiassa voidaan katsoa myös uskovaisten kannattamia asioita. (Joka on jotain jota uskontokriitikko tekee tutustuakseen uskonnon sosiaaliseen puoleen jota ei saa halveksua ja ylenkatsoa, kuten arvoisat uusateismikriitikot usein jaksavat muistuttaa.) Seurakuntalainen tässä taannoin uutisoikin siitä että valtaosalle papeistakin saatana on kaikkea muuta kuin symbolinen "Kirkon tutkimuskeskuksen ja Radio Dein tutkimus paljastaa, että kirkon työntekijät ottavat puheen pahan voimasta ja pimeyden henkivalloista tosissaan. Kyselytutkimus kertoo, että 68 prosenttia kirkon eri työalojen työntekijöistä sanoo uskovansa vakaasti saatanan olemassaoloon. Tämän lisäksi joka viides kirkon työntekijä pitää persoonallisen pahan olemassaoloa todennäköisenä." ja ennen kaikkea rukouksilla ja rituaaleilla on todellista lääketieteellistä mahtia - näin on pakko olla koska vaikka parannusprosessi olisi kuinka yliluonnollinen, paraneminen on maallinen asia - "Kaksi kolmesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijästä uskoo, että rukouksen avulla voidaan parantaa ihmisiä. Vain joka sadas kirkon työntekijä katsoo, ettei Jumala tee parantamisihmeitä nykyaikana."
Tämä nähdäkseni paljastaakin sen, että uskontokritiikki on nykykulttuurissa riivattua. Sillä kirkko ja uskovaiset eivät pelaa kriitikoiden kanssa rehtiä peliä. Uskontokriitikoille esitetään että he eivät osaa ja tunne asiaa vaikka se kuvaisi valtaosan uskovaisten ja pastorien ja uskon eksperttien kantoja asioihin. Sen sijaan en ole koskaan kuullut että uskonjulistajia rajoitettaisiin ja haukuttaisiin samalla tavalla. Että heidän koko sanomisensa mitätöitäisiin samalla tasolla selittämällä siitä miten kaikki eivät uskokaan tuolla opetetulla tavalla. Uskontokriitikon vaaditaan tuovan kritiikin alle vain sellaisia asioita joita 100% uskovaisista kannattaa. Mutta uskovainen saa julistaa oppiaan syvällisenä ja oikein ymmärrettynä kristillisyytenä ja valtionkirkon vakiotilana vaikka vain 2% kannattaisi sitä esitettyä näkemystä. ("Vain kaksi prosenttia kirkossa työskentelevistä ei usko saatanan olemassaoloon lainkaan".) Mikä tietenkin sopii siihen kirkkokeskustelun teemaan jossa teologin paperit antavat oikeuden puhua, kommentoida ja tulkita vaikka evoluutioteoriaa. Mutta jossa fyysikon, biologin tai neurotutkijan paperit ovat irrelevantit kun tunkeudutaan uskon alueelle. Että ei voida pitää tieteellistä tasoa yllä tuollaisella humpuukilla. (Luonnontieteilijöihin kohdistetaan uskovaisten puolella vähättelevää kieltä. He eivät kuitenkaan vastuta tai pidä uskonnon kautta tehtyhen tulkintojen tekemistä vääränä tai huonona silloin kun sillä on empiirisiä sovelluksia vaikka lääketieteen tai biologian tai astronomian alalla.)
Tässä kontekstissa ei ole ihme että "ylilyöntejä" kohdellaan ylimalkaisella hyihyillä. Ihme on se, että joku ei käytä tätä hyväkseen ja vaikka esimerkiksi toistele seurakuntatyössä sen tyylisiä asioita joita itselläni on tullut omakohtaisesti vastaan. Sillä demoni on hyssytelty lähinnä mediasyistä. Eikä kukaan missään koskaan voi olla mitenkään relevantti tai taitava panemaan mitään kapuloita näiden toimijoiden rattaisiin.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Ne kirotut kirotut avaruusolennot
Kirjoitin juuri eilen ajatuksia siitä, miten ulkoavaruuden olentojen etsiminen on astronomien heiniä, kun taas evoluutioteorian kannattajat eivät tätä halua. Tänään sitten uutisoitiin siitä miten Ken Ham suhtautuu avaruusolentoihin. Tämä auttaa näkemään minkälaista on kreationistinen eksoteologia.
Hän haluaa että avaruusohjelma lopetetaan. Hän ei siis kannata ajatusta että erilaisia näkemyksiä testataan, vaan että se lopetetaan, ikään kuin turhana projektina säästösyistä. Kanta turhuudesta tiedetään jo a priori. Siis näin vaikka kreationismin etuja ajaessa hän esittää että hän haluaa molempia puolia ja avoimuutta. Jokainen (ID) kreationisti on totutusti pluralisti juuri tällä tavalla. Jos ja vain jos se hyödyttää hänen omaa agendaansa. Eikä tämä siksi oikeastaan yllätä. Eikä siksi ylittäisi "mielenkiintokynnystäni".
Mielenkiintoista on se, että hän näkee avaruusolennot nimenomaan darwinistisena hapatuksena. Jota hän tällä kertaa kutsuu sekularismiksi. (Hamille monet käsitteet ovat synonyymejä ; ateismi, darwinismi, sekularismi...) "Ham argued that "secularists are desperate to find life in outer space" as a part of their "rebellion against God in a desperate attempt to supposedly prove evolution."" Tämä on toki sitä ajatusta vastaan mitä eilen esitin. Mutta se onkin enemmän nyrkkisääntö. Pystyn varsin hyvin ymmärtämään sen, että Ham näkee asiaa toisin.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee kuitenkin hänen jatkoargumenttinsa. "Ken Ham has said that the U.S. space program is a waste of money because any alien life that scientists found would be damned to hell." Ja hän argumentoi että olivatpa ulkoavaruuden elävät sitten mitä tahansa, niin heillä ei ole pelastusta. "You see, the Bible makes it clear that Adam’s sin affected the whole universe. This means that any aliens would also be affected by Adam’s sin, but because they are not Adam’s descendants, they can’t have salvation,”" Ja tästä hän päättelee että ulkoavaruuden elämä ei olisi aidosti älykästä. "But regardless of whether there was life in outer space, Ham asserted that it could not be truly “intelligent.”"
Tämä on niitä asioita joita on kenties hyvin vaikeaa ymmärtää. Siis oikein kenenkään. Sillä yleensä kun avaruusolennot ovat kyseessä, teologit ovat taipuvaisia ajattelemaan siten että syntiinlankeemus kenties koskee vain Aatamia. Ja näin avaruusolennot eivät ehkä kaipaa pelastusta. Ja jos lankeemus koskee niitäkin, niin sitten Paavi on valmis kastamaan heidät ja näin saattamaan heidät armon piiriin.
Hamin tyylinen reaktio on siksi yllättävä. Kuitenkin, vaikka se voi tuntua julmalta, se itse asiassa kertoo että Hamilla on vähintään jossain määrin lempeä mieli. Mikä ei yllätä minua. Moni voisi nähdä melko julmana ajatuksen jossa teologian ytimessä on se, että Jumala automaattisesti loisi vieraille planeetoille elämää tuhottavaksi. Mutta tämä kulma onkin se syy miksi Ham on niin varma että avaruusolento ei olisi jotenkin syvästi tai oleellisesti tietoinen. Logiikka on samantapainen kuin Craigilla on eläinten tietoisuuden kohdalla. Eläimet nähdään Craigin mallissa joksikin joiden lihaa saadaan syödä ja jotka eivät ole pelastuksen piirissä. Ja jotta Jumala ei olisi julma, niin eläimillä ei saa olla tietoisuutta. Hamin humanoidiargumentti on Craigin argumenttia vahvempi kahta kautta (a) Ham ei joudu kohtaamaa aivojen ja tietoisuuden funktioiden samanlaisuuksia joissa riskinä olisi että vammaiset muuttuisivat ei-ihmisiksi jolloin heitäkin saisi syödä. (b) Hamilla ei ole humanoidinrääkkäyksessä samanlaisia ongelmia kuin Craigilla jonka mielenkiemurat tekevät kohtuullisen helposti valita pari premissiä jotka oikeuttavat eläinrääkkäyksen.
Hamin ajatus jää kuitenkin melko seinään.
1: On vaikeaa mennä sellaisen miehen päähän joissa tuomio on standardina. Klassisessa teologiassa kun on ajateltu että paratiisi oli lahja ja syntiinlankeemus on se syy jonka vuoksi kaikki paha on periytynyt Aatamin jälkeläisille.
2: Asiaa ei auta se, että vaikka hän ei pidä avaruusolentoja aidosti älykkäinä hän lupaa heille kuitenkin Aitoa Helvettiä. Joka on erikoista jos tiedostetaan miten eläinten helvettituomiot ovat kovasti jotain jota ei noin yleisesti oteta vakavasti.
3: Ja vielä vaikeampaa mennä sellaiseen mieleen jonka mielestä se, että jokin jossain on joka tapauksessa tuomittu helvettiin tarkoittaisi että hänen olemassaolostaan olisi parempi olla tietämättä. Ikään kuin pitäisi välttää pahaa mieltä, joka tulee kun tietää että mikä on Kaikkivaltiaan ja läpeensä rakkaudellisen ja hyvän Jumalan - Jumalan joka on kenties itse Hyvyys ja Rakkaus - asettama kohtalo näille eläville olennoille ja avuttomille luojanluomille.
+: Tosin näin uskonnottomana minulle olisi kaikesta huolimatta jonkinlainen helpotus, jos Ham ja hänen kollegansa ajattelisivat samoin kaikista ihmisistä joita uskonto ei kiinnosta. Että pysyisivät loitolla ja katsoisivat muualle ja antaisivat olla rauhassa koska eivät kestäisi sitä murhetta jota oikeudenmukaisuus ja hyvyys heidän mieleensä tuottaa.
Hän haluaa että avaruusohjelma lopetetaan. Hän ei siis kannata ajatusta että erilaisia näkemyksiä testataan, vaan että se lopetetaan, ikään kuin turhana projektina säästösyistä. Kanta turhuudesta tiedetään jo a priori. Siis näin vaikka kreationismin etuja ajaessa hän esittää että hän haluaa molempia puolia ja avoimuutta. Jokainen (ID) kreationisti on totutusti pluralisti juuri tällä tavalla. Jos ja vain jos se hyödyttää hänen omaa agendaansa. Eikä tämä siksi oikeastaan yllätä. Eikä siksi ylittäisi "mielenkiintokynnystäni".
Mielenkiintoista on se, että hän näkee avaruusolennot nimenomaan darwinistisena hapatuksena. Jota hän tällä kertaa kutsuu sekularismiksi. (Hamille monet käsitteet ovat synonyymejä ; ateismi, darwinismi, sekularismi...) "Ham argued that "secularists are desperate to find life in outer space" as a part of their "rebellion against God in a desperate attempt to supposedly prove evolution."" Tämä on toki sitä ajatusta vastaan mitä eilen esitin. Mutta se onkin enemmän nyrkkisääntö. Pystyn varsin hyvin ymmärtämään sen, että Ham näkee asiaa toisin.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee kuitenkin hänen jatkoargumenttinsa. "Ken Ham has said that the U.S. space program is a waste of money because any alien life that scientists found would be damned to hell." Ja hän argumentoi että olivatpa ulkoavaruuden elävät sitten mitä tahansa, niin heillä ei ole pelastusta. "You see, the Bible makes it clear that Adam’s sin affected the whole universe. This means that any aliens would also be affected by Adam’s sin, but because they are not Adam’s descendants, they can’t have salvation,”" Ja tästä hän päättelee että ulkoavaruuden elämä ei olisi aidosti älykästä. "But regardless of whether there was life in outer space, Ham asserted that it could not be truly “intelligent.”"
Tämä on niitä asioita joita on kenties hyvin vaikeaa ymmärtää. Siis oikein kenenkään. Sillä yleensä kun avaruusolennot ovat kyseessä, teologit ovat taipuvaisia ajattelemaan siten että syntiinlankeemus kenties koskee vain Aatamia. Ja näin avaruusolennot eivät ehkä kaipaa pelastusta. Ja jos lankeemus koskee niitäkin, niin sitten Paavi on valmis kastamaan heidät ja näin saattamaan heidät armon piiriin.
Hamin tyylinen reaktio on siksi yllättävä. Kuitenkin, vaikka se voi tuntua julmalta, se itse asiassa kertoo että Hamilla on vähintään jossain määrin lempeä mieli. Mikä ei yllätä minua. Moni voisi nähdä melko julmana ajatuksen jossa teologian ytimessä on se, että Jumala automaattisesti loisi vieraille planeetoille elämää tuhottavaksi. Mutta tämä kulma onkin se syy miksi Ham on niin varma että avaruusolento ei olisi jotenkin syvästi tai oleellisesti tietoinen. Logiikka on samantapainen kuin Craigilla on eläinten tietoisuuden kohdalla. Eläimet nähdään Craigin mallissa joksikin joiden lihaa saadaan syödä ja jotka eivät ole pelastuksen piirissä. Ja jotta Jumala ei olisi julma, niin eläimillä ei saa olla tietoisuutta. Hamin humanoidiargumentti on Craigin argumenttia vahvempi kahta kautta (a) Ham ei joudu kohtaamaa aivojen ja tietoisuuden funktioiden samanlaisuuksia joissa riskinä olisi että vammaiset muuttuisivat ei-ihmisiksi jolloin heitäkin saisi syödä. (b) Hamilla ei ole humanoidinrääkkäyksessä samanlaisia ongelmia kuin Craigilla jonka mielenkiemurat tekevät kohtuullisen helposti valita pari premissiä jotka oikeuttavat eläinrääkkäyksen.
Hamin ajatus jää kuitenkin melko seinään.
1: On vaikeaa mennä sellaisen miehen päähän joissa tuomio on standardina. Klassisessa teologiassa kun on ajateltu että paratiisi oli lahja ja syntiinlankeemus on se syy jonka vuoksi kaikki paha on periytynyt Aatamin jälkeläisille.
2: Asiaa ei auta se, että vaikka hän ei pidä avaruusolentoja aidosti älykkäinä hän lupaa heille kuitenkin Aitoa Helvettiä. Joka on erikoista jos tiedostetaan miten eläinten helvettituomiot ovat kovasti jotain jota ei noin yleisesti oteta vakavasti.
3: Ja vielä vaikeampaa mennä sellaiseen mieleen jonka mielestä se, että jokin jossain on joka tapauksessa tuomittu helvettiin tarkoittaisi että hänen olemassaolostaan olisi parempi olla tietämättä. Ikään kuin pitäisi välttää pahaa mieltä, joka tulee kun tietää että mikä on Kaikkivaltiaan ja läpeensä rakkaudellisen ja hyvän Jumalan - Jumalan joka on kenties itse Hyvyys ja Rakkaus - asettama kohtalo näille eläville olennoille ja avuttomille luojanluomille.
+: Tosin näin uskonnottomana minulle olisi kaikesta huolimatta jonkinlainen helpotus, jos Ham ja hänen kollegansa ajattelisivat samoin kaikista ihmisistä joita uskonto ei kiinnosta. Että pysyisivät loitolla ja katsoisivat muualle ja antaisivat olla rauhassa koska eivät kestäisi sitä murhetta jota oikeudenmukaisuus ja hyvyys heidän mieleensä tuottaa.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Kuin Kuola suupielestä vilahtaa ; Voi helevetin helevetti.
Järvenpää on mukava keskikokoinen Etelä-Suomessa oleva kaupunki jossa kasvoin valtaosan lapsuudestani. Se on urbaani kaupunki, puistobluesin kaupunki. Kaupunki johon monien on vaikeaa liittää uskonnollista fundamentalismia ja ääriliikkeilyä. Kaupunki jossa liberaali Heikki Ruokonen tekee hienoa nuorisotyötä kirkossa. Siksi osasta tuntuu aivan käsittämättömältä, että tämänlaisessa kaupungissa voi 2000 -luvun vaihteessa törmätä ns. saatanapaniikkiin jossa vastustetaan roolipelaamista suorana tienä Helvettiin. (Suunnilleen osoitekartan kera.) Mutta kaupunkiin on vaikuttanut esimerkiksi ns. Hyvinkään paloittelusurma, johon liitettiin saatananpalvonta. Ja siksi ei pitäne hämmästyä jos tämä aikaansaa paniikkia.
Demonstroidakseni sitä miten "monivivahteinen" Järvenpää on näissä asioissa, voidaan ottaa esille Järvenpääläinen juttu vuodelta 2014.
Paholaisen Asianajajan facebookryhmän kautta sain kuulla henkilöstä joka on minulle ns. "nimeltä tuttu - ja vähän naamaltakin". Järvenpääläinen Arto Lehkamo, "virtuaalisaarnaajaksi" itse itseään tituleeraava veikko, kirjoitti uuteen suomeen siitä miten Helvetti on todella olemassaoleva paikka. Ei metafora. Eikä pelkästään metafyysisessä yliluonnollisessa maailmassa sijaitseva paikka. Vaan jokin jolla on ns. lokaatio. Maantieteellinen lokaatio:
"Missä helvetti on:
Helvetti on fyysisesti maan sisällä sijaitseva polttavan kuuma, pimeä, meluisa, rikinhajuinen ja pelottava paikka josta ei ikinä pääse pois. Helvetistä puuttuu armo, sympatia, myötätunto, hyvyys, kauneus ym. Siellä on vain tuskaa, vihaa, syytöstä, pelkoa ja kidutusta. Helvetti ei ole jokin symbolinen metafora tai mielentila, vaan konkreettinen ja hyvin todellinen paikka maan sisällä. Kerrotaan erään venäläisen öljynporausryhmän poranneen todella syvän reiän aina helvettiin asti ja laskeneen sinne mikrofonin. Ennenkuin mikrofoni suli, se ehti tallentaa miljoonien ihmisten karmaisevia tuskanhuutoja."
Muotoilut eivät ole minun. Ne vahvistavat viestiä ja sitä asennetta jolla väite on esitetty.
Ja mikä mielenkiintoisinta, ne viittaavat tunnettuun uskovaisten huijaukseen ja urbaaniin legendaan. Olen kuullut sen aiemminkin, esimerkiksi katujulistajalta. Eikä ihme. "Well to hell -hoax" löytyy jopa englanninkielisestä wikipediasta. Kuin myös suomenkielisestä. Kari Kuula on maininnut helvetin äänien nauhoittamista. Ja xkcd -sarjakuvassakin sille on vitsailtu. Tämä kaikki kertoo siitä että tarina on suosittu ja levinnyt.
Skeptoidissa tätä on ruodittu enemmänkin. Suosion syy ei ole laadussa, vaan levittelyn määrässä. Ongelmat ovat suuria. Ja näin ollen on surullista että väite on niin levinnyt, kun otetaan huomioon miten tyhmä, huono ja ilman kunnollista perustaa se on. Esimerkiksi mitään suoraa varmistettavaa lähdettä tälle ei ole. ; "Christian newsletters were more skeptical, noting not only the factual errors in the story, but also Trinity Broadcasting Network's lack of verifiable sources for their story. Christianity Today ran an article debunking the Well to Hell in July of 1990 (which we'll talk more about in a moment), as did Biblical Archaeology Review two months later." Ja tarinan alkuperän kaivaminen johti melko epätyydyttävään lopputulokseen. "TBN had said on the air that their source was a Finnish newspaper called Ammennusastia which they described as a respected journal. An evangelical minister in Texas, R. W. Schambach, had come across it and sent it to TBN. It turns out that Ammennusastia was not a scientific journal at all, but was a small Evangelical Lutheran magazine that was published in Finland between 1974 and 1989. When Buhler contacted them to ask about the story, they reported that a staff member had written it from memory, having read the story in the daily Finnish newspaper called Etelä-Suomen Sanomat in a section that was for readers to contribute anything they liked, without verification. That reader had seen it in a Finnish paranormal newsletter called Vaeltajat. "
Eli kaiken kaikkiaan on vain väite ja tarina joka on kasvanut matkan varrella - ja jota varioidaan siten että sama tarina tapahtuu eri paikoissa, kuten anonyymillä öljynporauslautalla - ja joita sitten esitetään totena ja ehdottomana todisteena helvetin olemassaolosta. Muuta ei ole. Esimerkiksi mitään varmistettavaa nauhaa ei ole, josta voitaisiin todella varmistaa että äänet ovat todella ihmisiä. Tai että niitä on ollut olemassa juuri tuossa paikassa.
Karkeasti sanoen tarinan varmistettava aineisto tiivistyy siihen että Kuolan niemimaalla todellakin on porattu syvä porausreikä joka on todellinen. Porauksen jatkaminen lopetettiin sittemmin, kun tekniikka petti. Tarina demoneista sen sijaan pyörii vuosikymmeniä sen jälkeen kun poraaminen on lakannut. Eikä siihen liittyvää tarinaa yhtään tarkisteta. Sitä korkeintaan varioidaan.
1: Toki tästä on ääniä. Mutta kuuntelemalla aiheesta tehtyjä nauhoituksia, on epäselvää onko lähde todellakin kaivoskuilusta. Tämä lähdekritiikittömyys on tarpeen, sillä kyseinen ääninauha on jäänyt kiinni siitä että se on tosiasiassa saatu "Verinen Paroni" -elokuvasta. Tätä tietoa ilmankin olisi selvää, että tuontyyppinen ääni ei vielä todistaisi mitään. On vaikeaa nähdä miksi se vaatisi vain ja ainoastaan ihmisten karjuntaa, kun porausreikä reikä maan kuumaan ytimeen. Sen voi kuulla omin korvin, että äänet ovat vakuuttavampia paperilla kuin nauhalla. Helvetinreikä -urbaanilegendan ääninäytteet ja vastaavat ovatkin itse asiassa niin heikkoja että jopa kreationistijärjestö ICR pitää sitä humpuukina.
Loppukaneetti.
Mikä ei tietysti ole mitenkään ainutlaatuista noissa piireissä. Onhan esimerkiksi eräs vakiokäännytyslappu pidetty vuosikymmeniä pyörimässä ja ketään ei kiinnosta tarkistaa lapun taustoja. Eli anekdootti muuttuu silminnäkijäkertomukseksi ja luotettavaksi lähteeksi heti kun vain sen sanoma on omalle uskonvakaumukselle suotuisa. Tämänlaatuisen läpimeneminen vaatiikin niin syvää kritiikinpuutetta kaikelle vähänkin kristinuskoa puolustavalle, että sen jälkeen ei ihmetytä miten Lehkamo on tehnyt "Young Love" -elokuvan, joka on Suomen mittakaavassa "hyvin erikoinen" teos. Ja miten hän levittelee tositarinana ja kriittisesti kultakolikolla todeksi todistetun tyttärensä kertomuksen. (Ja samalla tämän tarinan yhteydessä valittaa lastensuojeluun ilmoittamisesta jonka tekemisessä ei oltu otettu vanhempien maailmankuvaa huomioon.)
Nämä samat ihmiset sitten selittävät että evoluutio on maailmankuvallinen oppi jota tuetaan just so -tarinoin joita ei varmisteta tieteellisen varovaisesti. Ja nämä samat tyypit selittävät miten Piltdownin ihminen on vakava ongelma ja todiste siitä miten evoluutiota tuetaan valehteluin. Kontrasti näistä "evoluutiokriittisistä" puheista kaiken maailman Helvettitarinoihin ja sielunmittaustarinoihin on vähintään komediallinen. Selvästi tässä purematta niellään huijauksia joka on pyörinyt jo vuosikymmeniä. Toisin kuin sen Piltdownin kohdalla johon ei ole viitattu sen jälkeen kun se on petokseksi osoitettu. Itse tiedän että huijauskäännytyslappu ja satu helvettiin asti poratusta reiästä ovat läsnä ja kiertämässä vielä minun lastenlastenkin ikäluokalle.
Evoluutikot eivät selvästi ole tekemässä heitä naurunalaisiksi. He tekevät sen aivan itse. ; Itse asiassa koko asia on niin komediallinen että en voi muuta kuin lopettaa tämän maininnan Michael Stephensiin. Se loppuu kysymykseen, joka on retorinen.
Demonstroidakseni sitä miten "monivivahteinen" Järvenpää on näissä asioissa, voidaan ottaa esille Järvenpääläinen juttu vuodelta 2014.
Paholaisen Asianajajan facebookryhmän kautta sain kuulla henkilöstä joka on minulle ns. "nimeltä tuttu - ja vähän naamaltakin". Järvenpääläinen Arto Lehkamo, "virtuaalisaarnaajaksi" itse itseään tituleeraava veikko, kirjoitti uuteen suomeen siitä miten Helvetti on todella olemassaoleva paikka. Ei metafora. Eikä pelkästään metafyysisessä yliluonnollisessa maailmassa sijaitseva paikka. Vaan jokin jolla on ns. lokaatio. Maantieteellinen lokaatio:
"Missä helvetti on:
Helvetti on fyysisesti maan sisällä sijaitseva polttavan kuuma, pimeä, meluisa, rikinhajuinen ja pelottava paikka josta ei ikinä pääse pois. Helvetistä puuttuu armo, sympatia, myötätunto, hyvyys, kauneus ym. Siellä on vain tuskaa, vihaa, syytöstä, pelkoa ja kidutusta. Helvetti ei ole jokin symbolinen metafora tai mielentila, vaan konkreettinen ja hyvin todellinen paikka maan sisällä. Kerrotaan erään venäläisen öljynporausryhmän poranneen todella syvän reiän aina helvettiin asti ja laskeneen sinne mikrofonin. Ennenkuin mikrofoni suli, se ehti tallentaa miljoonien ihmisten karmaisevia tuskanhuutoja."
Muotoilut eivät ole minun. Ne vahvistavat viestiä ja sitä asennetta jolla väite on esitetty.
Ja mikä mielenkiintoisinta, ne viittaavat tunnettuun uskovaisten huijaukseen ja urbaaniin legendaan. Olen kuullut sen aiemminkin, esimerkiksi katujulistajalta. Eikä ihme. "Well to hell -hoax" löytyy jopa englanninkielisestä wikipediasta. Kuin myös suomenkielisestä. Kari Kuula on maininnut helvetin äänien nauhoittamista. Ja xkcd -sarjakuvassakin sille on vitsailtu. Tämä kaikki kertoo siitä että tarina on suosittu ja levinnyt.
Skeptoidissa tätä on ruodittu enemmänkin. Suosion syy ei ole laadussa, vaan levittelyn määrässä. Ongelmat ovat suuria. Ja näin ollen on surullista että väite on niin levinnyt, kun otetaan huomioon miten tyhmä, huono ja ilman kunnollista perustaa se on. Esimerkiksi mitään suoraa varmistettavaa lähdettä tälle ei ole. ; "Christian newsletters were more skeptical, noting not only the factual errors in the story, but also Trinity Broadcasting Network's lack of verifiable sources for their story. Christianity Today ran an article debunking the Well to Hell in July of 1990 (which we'll talk more about in a moment), as did Biblical Archaeology Review two months later." Ja tarinan alkuperän kaivaminen johti melko epätyydyttävään lopputulokseen. "TBN had said on the air that their source was a Finnish newspaper called Ammennusastia which they described as a respected journal. An evangelical minister in Texas, R. W. Schambach, had come across it and sent it to TBN. It turns out that Ammennusastia was not a scientific journal at all, but was a small Evangelical Lutheran magazine that was published in Finland between 1974 and 1989. When Buhler contacted them to ask about the story, they reported that a staff member had written it from memory, having read the story in the daily Finnish newspaper called Etelä-Suomen Sanomat in a section that was for readers to contribute anything they liked, without verification. That reader had seen it in a Finnish paranormal newsletter called Vaeltajat. "
Eli kaiken kaikkiaan on vain väite ja tarina joka on kasvanut matkan varrella - ja jota varioidaan siten että sama tarina tapahtuu eri paikoissa, kuten anonyymillä öljynporauslautalla - ja joita sitten esitetään totena ja ehdottomana todisteena helvetin olemassaolosta. Muuta ei ole. Esimerkiksi mitään varmistettavaa nauhaa ei ole, josta voitaisiin todella varmistaa että äänet ovat todella ihmisiä. Tai että niitä on ollut olemassa juuri tuossa paikassa.
Karkeasti sanoen tarinan varmistettava aineisto tiivistyy siihen että Kuolan niemimaalla todellakin on porattu syvä porausreikä joka on todellinen. Porauksen jatkaminen lopetettiin sittemmin, kun tekniikka petti. Tarina demoneista sen sijaan pyörii vuosikymmeniä sen jälkeen kun poraaminen on lakannut. Eikä siihen liittyvää tarinaa yhtään tarkisteta. Sitä korkeintaan varioidaan.
1: Toki tästä on ääniä. Mutta kuuntelemalla aiheesta tehtyjä nauhoituksia, on epäselvää onko lähde todellakin kaivoskuilusta. Tämä lähdekritiikittömyys on tarpeen, sillä kyseinen ääninauha on jäänyt kiinni siitä että se on tosiasiassa saatu "Verinen Paroni" -elokuvasta. Tätä tietoa ilmankin olisi selvää, että tuontyyppinen ääni ei vielä todistaisi mitään. On vaikeaa nähdä miksi se vaatisi vain ja ainoastaan ihmisten karjuntaa, kun porausreikä reikä maan kuumaan ytimeen. Sen voi kuulla omin korvin, että äänet ovat vakuuttavampia paperilla kuin nauhalla. Helvetinreikä -urbaanilegendan ääninäytteet ja vastaavat ovatkin itse asiassa niin heikkoja että jopa kreationistijärjestö ICR pitää sitä humpuukina.
Loppukaneetti.
Mikä ei tietysti ole mitenkään ainutlaatuista noissa piireissä. Onhan esimerkiksi eräs vakiokäännytyslappu pidetty vuosikymmeniä pyörimässä ja ketään ei kiinnosta tarkistaa lapun taustoja. Eli anekdootti muuttuu silminnäkijäkertomukseksi ja luotettavaksi lähteeksi heti kun vain sen sanoma on omalle uskonvakaumukselle suotuisa. Tämänlaatuisen läpimeneminen vaatiikin niin syvää kritiikinpuutetta kaikelle vähänkin kristinuskoa puolustavalle, että sen jälkeen ei ihmetytä miten Lehkamo on tehnyt "Young Love" -elokuvan, joka on Suomen mittakaavassa "hyvin erikoinen" teos. Ja miten hän levittelee tositarinana ja kriittisesti kultakolikolla todeksi todistetun tyttärensä kertomuksen. (Ja samalla tämän tarinan yhteydessä valittaa lastensuojeluun ilmoittamisesta jonka tekemisessä ei oltu otettu vanhempien maailmankuvaa huomioon.)
Nämä samat ihmiset sitten selittävät että evoluutio on maailmankuvallinen oppi jota tuetaan just so -tarinoin joita ei varmisteta tieteellisen varovaisesti. Ja nämä samat tyypit selittävät miten Piltdownin ihminen on vakava ongelma ja todiste siitä miten evoluutiota tuetaan valehteluin. Kontrasti näistä "evoluutiokriittisistä" puheista kaiken maailman Helvettitarinoihin ja sielunmittaustarinoihin on vähintään komediallinen. Selvästi tässä purematta niellään huijauksia joka on pyörinyt jo vuosikymmeniä. Toisin kuin sen Piltdownin kohdalla johon ei ole viitattu sen jälkeen kun se on petokseksi osoitettu. Itse tiedän että huijauskäännytyslappu ja satu helvettiin asti poratusta reiästä ovat läsnä ja kiertämässä vielä minun lastenlastenkin ikäluokalle.
Evoluutikot eivät selvästi ole tekemässä heitä naurunalaisiksi. He tekevät sen aivan itse. ; Itse asiassa koko asia on niin komediallinen että en voi muuta kuin lopettaa tämän maininnan Michael Stephensiin. Se loppuu kysymykseen, joka on retorinen.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Syntisiä poltettavaksi
Elokuva "Ghost Rider - aaveajaja" (2007) on itsessään kenties kornein supersankarielokuva pitkiin aikoihin. Elokuva näyttää koostuvan pääasiassa visuaalisuudesta, joka on niin täynnä cool -elementtejä että se muuttuu huvittavaksi, pömpöösiksi, kitchiksi. Tätä voi odottaa kun sankarina on surmanajaja joka muuttuu öisin itsensä saatanan palkkasoturiksi, ja tämä öinen hahmo sitten koostuu lähinnä siitä että nahkatakkiin pukeutunut liekehtivä luuranko ajaa moottoripyörällä.
Kuitenkin tällä elokuvalla on sisällä jonkinlainen teologia. Tätä ei pidä ihmetellä, kun se kuitenkin kylvää ympäriinsä kristillistä symboliikkaa haudankaivajista demoneihin ja helvetinliekkeihin.
Ehkä päällimmäisin huomio on se, että aaveajajaa ei ole possessoitu, hän ei ole tahdoton olento vaikka saatana onkin sopinut että hän omistaa Johnny Blazen sielun. Hän voi jopa kapinoida käskyttäjäänsä vastaan koska "He may have my soul but he doesn't have my spirit." Tämä selittää myös sen, miksi "intiaaninimi liekehtivä kallo" ei voi polttaa demoneja erikoiskatseellaan. Demoni Blackheart selittää "Your Penance stare won't work on me. I've no soul to burn." Toisin sanoen henki (spirit) on asenne joka pitää elossa. Sielu (soul) taas on jotain muuta, jotain joka ilmeisesti on tuonpuoleiselle elämiselle jotenkin oleellisen tärkeää, se on ikään kuin spirit kuolemanjälkeistä elämää varten.
Ja tämä katse onkin sitten hieman erikoisempi. Se nimittäin toimii selvällä toimintaperiaatteella ; Tämä selviää kohtauksessa jossa penance stare kohdistetaan ryöstäjään ; "Look into my eyes. Your soul is stained by the blood of the innocent. Feel their pain!" Se siis polttaa sielun syntisiltä väärintekijöiltä, ja tekojen seuraukset lasketaan viattomien uhrien kärsimykset palauttamalla, ikään kuin karmisena tasapainona.
On hyvin omituista, miksi tämänlainen ominaisuus on jotain jonka Saatana antaa ikään kuin "epäarmolahjana" seuraajalleen. Luultavasti tämä ajatus siitä että syntiset saavat armonsa mukaan onkin liitetty hahmoon sen takia että se koettaisiin moraalisesti oikeutetuksi. ; Se noudattaa USA:ssa yleistä oikeistokonservatiivikristillistä (kalvinismin sävyttämää) koston tematiikkaa jossa Helvetti on osa oikeusjärjestelmää. Saatanan vallassa oleva hahmo sankarina olisi luultavasti liian väkevää materiaalia jotta se voisi menestyä pintakulttuuria hivelevässä elokuvassa, joten tämä on luultavasti se miksi syntisten rankaisu on laitettu elokuvaan. ; Se vihjaa, että sitä kuitenkin oltaisiin hyvisten puolella.
Mutta luterilaiselta kannalta asia muuttuu mutkikkaammaksi. Itse asiassa sitä kautta voi oikeastaan ymmärtää miksi Saatana kylvää tämänlaisia asioita maailmaan. Elokuvahan itse asiassa korostaa sitä että sielut ovat hyvin arvokkaita demoneille. Elokuvassa haluttuna kohteena on "Contract of San Venganza", joka on sopimus jossa on tuhannen ihmisen saatanalle myymää sielua.
Teologisesti luterilaisuudessa taas on kysymys armosta. Jumalan kannalta jokainen penance starella helvettiin lähetetty sielupolo menettää mahdollisuuden katumukseen ja uskoontuloon joka johtaa pahimmallakin syntisäkillä pelastukseen. Saatana on siis vain ahne "antaessaan oikeuden toteutua". Tämä huomio selittääkin paljon kalvinisteista, oikeistokonservatiivisen kristillisyyden "hyveellisyydestä" ja heidän näkemyksestään "oikeudenmukaisuudesta". Ja tämän tiedostaminen taas selittää kokolailla paljon heidän käyttäytymisestä, toiminnastaan ja siitä miten he voivat aamuisin katsoa itseään peiliin tekemättä itsemurhaa puhtaasta häpeästä (vaikka ovat kalvinisteja).
Kuitenkin tällä elokuvalla on sisällä jonkinlainen teologia. Tätä ei pidä ihmetellä, kun se kuitenkin kylvää ympäriinsä kristillistä symboliikkaa haudankaivajista demoneihin ja helvetinliekkeihin.
Ehkä päällimmäisin huomio on se, että aaveajajaa ei ole possessoitu, hän ei ole tahdoton olento vaikka saatana onkin sopinut että hän omistaa Johnny Blazen sielun. Hän voi jopa kapinoida käskyttäjäänsä vastaan koska "He may have my soul but he doesn't have my spirit." Tämä selittää myös sen, miksi "intiaaninimi liekehtivä kallo" ei voi polttaa demoneja erikoiskatseellaan. Demoni Blackheart selittää "Your Penance stare won't work on me. I've no soul to burn." Toisin sanoen henki (spirit) on asenne joka pitää elossa. Sielu (soul) taas on jotain muuta, jotain joka ilmeisesti on tuonpuoleiselle elämiselle jotenkin oleellisen tärkeää, se on ikään kuin spirit kuolemanjälkeistä elämää varten.
Ja tämä katse onkin sitten hieman erikoisempi. Se nimittäin toimii selvällä toimintaperiaatteella ; Tämä selviää kohtauksessa jossa penance stare kohdistetaan ryöstäjään ; "Look into my eyes. Your soul is stained by the blood of the innocent. Feel their pain!" Se siis polttaa sielun syntisiltä väärintekijöiltä, ja tekojen seuraukset lasketaan viattomien uhrien kärsimykset palauttamalla, ikään kuin karmisena tasapainona.
On hyvin omituista, miksi tämänlainen ominaisuus on jotain jonka Saatana antaa ikään kuin "epäarmolahjana" seuraajalleen. Luultavasti tämä ajatus siitä että syntiset saavat armonsa mukaan onkin liitetty hahmoon sen takia että se koettaisiin moraalisesti oikeutetuksi. ; Se noudattaa USA:ssa yleistä oikeistokonservatiivikristillistä (kalvinismin sävyttämää) koston tematiikkaa jossa Helvetti on osa oikeusjärjestelmää. Saatanan vallassa oleva hahmo sankarina olisi luultavasti liian väkevää materiaalia jotta se voisi menestyä pintakulttuuria hivelevässä elokuvassa, joten tämä on luultavasti se miksi syntisten rankaisu on laitettu elokuvaan. ; Se vihjaa, että sitä kuitenkin oltaisiin hyvisten puolella.
Mutta luterilaiselta kannalta asia muuttuu mutkikkaammaksi. Itse asiassa sitä kautta voi oikeastaan ymmärtää miksi Saatana kylvää tämänlaisia asioita maailmaan. Elokuvahan itse asiassa korostaa sitä että sielut ovat hyvin arvokkaita demoneille. Elokuvassa haluttuna kohteena on "Contract of San Venganza", joka on sopimus jossa on tuhannen ihmisen saatanalle myymää sielua.
Teologisesti luterilaisuudessa taas on kysymys armosta. Jumalan kannalta jokainen penance starella helvettiin lähetetty sielupolo menettää mahdollisuuden katumukseen ja uskoontuloon joka johtaa pahimmallakin syntisäkillä pelastukseen. Saatana on siis vain ahne "antaessaan oikeuden toteutua". Tämä huomio selittääkin paljon kalvinisteista, oikeistokonservatiivisen kristillisyyden "hyveellisyydestä" ja heidän näkemyksestään "oikeudenmukaisuudesta". Ja tämän tiedostaminen taas selittää kokolailla paljon heidän käyttäytymisestä, toiminnastaan ja siitä miten he voivat aamuisin katsoa itseään peiliin tekemättä itsemurhaa puhtaasta häpeästä (vaikka ovat kalvinisteja).
torstai 26. syyskuuta 2013
Onko Helvetissä enkeleitä?
Tämä blogaus ei käsittele sitä, onko Helvetti olemassa tahi ei. Se vain käsittelee sitä niinkuin se olisi olemassa. (Lausunto joka itsessään esittää eksplisiittisesti että Helvetti on hyvinkin relevantilla todennäköisyydellä kuvitteellinen skenaario.) Se on myöskin kristinuskon mädättämä läpitunkema.
Viime päivinä kohistiin Helvetin Enkeleistä tehdystä dokumentista. Arto Nyberg teki ohjelmaa Helvetin Enkelien arjesta. Moni näytti pettyvän kun ohjelma antoi moottoripyöräjengistä kohtuullisen rauhanomaisen kuvan. Kun kuvattu elämä ollutkaan sitä mitä "The Sons of Anarchy" kuvaa fiktiossa. Nybergiä kuvattiin muun muassa "hyödylliseksi idiootiksi". Ymmärrän tämän siltä kannalta, että kyseessä on rikollisjärjestö. En kuitenkaan ole kovin yllättynyt siitä että dokumentti on sitä mitä se on ; Jos elämä olisi yhtä surmaa ja jengisotaa, oltaisiin vankilassa tai kuolleina sitä tahtia että systeemi ei pyörisi. Ja tosiasiassahan tämänlainen vierailunäkökulma ei ylipäätään anna kovin kokonaisvaltaista kuvaa mistään järjestöstä. Se kuva mikä syntyy Helvetin Enkeleistä tuokin omaan mieleeni melko vahvasti Jehovan Todistajat ; Molemmilla on ns. rakkaus keskuudessaan, eli tietynlainen ryhmäasenne. Vierailijalle ei näytetä kaikkea sitä muuta. Kaappeihin jää muuta. Tämän tiedostamisen pitäisi riittää. Dokumentti ei ollut siksi suoraan huono. Se on sellainen, mitä tällä lähestymistavalla saadaan. Se on yksi näkökulma ja aspekti Helvetin Enkeleistä. Ja se on siitä kiinnostava, että sitä ei yleensä tuoda esiin - osa kiistää sen olemassaolon ikään kuin mahdollisuudenki tasolla ja siksi ollaan järkyttyneitä. Helvetin enkelit halutaan demonisoida.
Mutta koska olen mies, jonka huomiot keskittyvät oleellisiin, eivätkä detaljeihin, ryhdyin miettimään kysymystä enkeleistä ja Helvetistä. Kun moottoripyöräjengi sanoo olevansa Helvetin Enkeli, niin mihin tämä nimi noin teologisesti viittaa. On toki selvää, että kerhoa tuskin on perutettu Raamattu toisessa ja eksegetiikan kirja toisessa kädessä. Mutta ei tämä näkökulma huvitti hieman itseäni.
Helvetti on siitä mielenkiintoinen paikka, että tavallaan siellä on kovin tarve enkeleille. Toisaalta se on viimeisimpiä paikkoja jonne kuvittelisi enkelin. On ikään kuin sotarintamalinja, jossa demonien päämaja on helvetti ja enkeli taas on taivaassa. Sotavankilaitokset taas eivät tässä henkimaailman sodassa tule oikein edes mieleen.
Helvetin kohalla arkijulistus onkin hankaluuksissa. Osa tuonelassakäymiskertomuksista kertoo miten ihminen on seikkaillut Helvetissä. Sieltä ollaan pelastuttu huutamalla Jeesusta avuksi. Enkelivoimat ovat josksu liittyneet suoraan asiaan. Näidenhoureiden silminnäkijätodistusten mukaan olisi siis enkeleitä jotka kävisivät Helvetissä. Tämä tukee sitä ajattelua jossa Jumala olisi tukevana ja auttavana voimana etenkin siellä missä on vaikeaa. Että Pahan ongelma ratkeaisi ikään kuin siten että hyvyys on ihmisen sisällä olevaa toivoa ja iloa - ja ulkoinen pahuus on vain irrelevanttia materiaa. Tämä selittänee kaikkihyvään rakastavaan Jumalaan uskovien mieltymyksiä sellaisiin sloganeihin kuin "Juoksuhaudoissa ei ole ateisteja." Sekä ne kertomukset joissa hyvinä aikoina näkyy kahdet jäljet ja pahoina aikoina yhdet, koska vaikeina aikoina enkelit kantavat. Helvetin enkeli olisi siis suuri pelastajasankari. Varmasti monesta kiinnostava syy nimetä itsensä Helvetin Enkeleiksi. Mutta on aika vaikeaa uskoa että tästä on kysymys.
Toisaalta Helvettiä on kuvattu nimenomaan ikuiseksi rangaistukseksi josta ei ole pelastusta. Ateistien pelottelu uskovaiseksi huutelemalla sellaisia ideoita kuin "joudut helvettiin kunnes rukoilet Jumalaa avuksi" olisi varsin erikoinen. Sillä jos moni olisi ateisti koska ei ole nähnyt Jumalaa, niin liekeissä oleminen ja muutaman demonin näkeminen konkreettisesti omin silmin saisi varmasti valtaosan ateisteita tekemään todennäköisysyarviot uusiksi. Helvetistä ei siis haeta. Katolinen kirkko edustaa tätä muissakin kristillisissä suuntauksissa suosittua näkemystä selittäen että helvetti on "a state of definitive self-exclusion from communion with God and the blessed." Helvetti olisi siis varsin yksinäiseltä tuntuva paikka, ainakin jos Jumala ja enkelit lasketaan seuraksi. Itse asiassa Helvettiä onkin monesti kuvattu juuri Jumalan ja jumalisuuden puutteen kautta. Helvetissä oleva enkeli olisi siis oksymoroni. Helvetin Enkelit olisi siis ironinen "meitä ei ole" -vitsi.
Toisaalta kun mietimme mitä demonit ovat teologisesti, huomaamme miten ulkonäkökuvasto voi hämätä. Enkelit ja demonit kuvataan usein hyvinkin erinäköisiksi. Kuitenkin "Raamatun" koko idea on se, että demonit ovat langenneita enkeleitä. Helvetin enkelit ovat siis langenneita enkeleitä, eli itse piruja miehiksi. Luultavasti tämä on se tematiikka jolla moottoripyöräjengi on lähtenyt nimeään hakemaan. Se on itse asiassa yllättävän syvällinen tullakseen moottiripyöräjengiltä - taholta joita ei yleensä liitetä sivistyksen ja intelligentsian ydinjoukkoon kuuluvaksi poppooksi.
Eikä teologisointi edes jää tähän. Kristillinen doktriini nimittäin ei pidä sisällään kovinkaan konsistenttia helvettikuvaa. Itse asiassa uusi testamentti pitää sisällään kaksi kreikkalaista sanaa (Tartarus & Hades) ja hepreankielisen sanan (Gehenna). Erot eivät ole vain sanavalintoja ja synonyymejä.
* Hades on hyvin samanlainen kuin Vanhan Testamentin Sheol, joka on yksinkertaisesti kuolleiden paikka. "Unger's Bible Dictionary" kertoo tästä jotain yllättävää ; Hades ei ole erotteleva. Se ei erottele hyviä pakanoista, ja sinne ikään kuin joudutaan joka tapauksessa. Tässä määrittein Helvetin enkeli on hyvinkin mahdollinen, arvoneutraali. Rikollisjengiin kuulunut liivijengiläinen ikään kuin olemuksella alleviivaa ja korostaa, että kaikki pääsevät taivaaseen.
* "The New Schaf-Herzog Encyclopedia of religious Knowledge" kertoo, että Gehenna viittaa Hinnonin laaksoon, joka oli itse asiassa konkreettinen paikka Jerusalemin lähellä. Karkeasti sanoen se oli kaupungin kaatopaikka. Tässä kohden helvetti kuvaa vain sitä että kuollaan synnissä ilman toivoa ja pelastusta. Tähän ei liittynyt rangaistusta vaan poisheittämisen tematiikka. Helvetin enkeli siis viittaa jo enemmän siihen, että "siihen mihin puu kaatuu, siihen se maatuu."
* Tartaros taas löytyy vain yhden kerran uudesta testamentista. (2 Pietari 2:4), jossa sitä kuvataan rangaistuksen paikaksi jossa on 200 langennutta enkeliä. Merkittävää on, että tämä ei mainitse mitään ihmissieluista. Raamattu ei siis esitä että ihmisten sielut kuoltuaan joutuisivat Tartarokseen. Helvettimielikuvat ja helvettikuvasto taas nojaavat juuri Tartarokseen. Helvetin Enkelit ovat itseään nimetessään tuskin liittäneet itseään jonkinlaiseksi sadomasokistipoppooksi.
Viime päivinä kohistiin Helvetin Enkeleistä tehdystä dokumentista. Arto Nyberg teki ohjelmaa Helvetin Enkelien arjesta. Moni näytti pettyvän kun ohjelma antoi moottoripyöräjengistä kohtuullisen rauhanomaisen kuvan. Kun kuvattu elämä ollutkaan sitä mitä "The Sons of Anarchy" kuvaa fiktiossa. Nybergiä kuvattiin muun muassa "hyödylliseksi idiootiksi". Ymmärrän tämän siltä kannalta, että kyseessä on rikollisjärjestö. En kuitenkaan ole kovin yllättynyt siitä että dokumentti on sitä mitä se on ; Jos elämä olisi yhtä surmaa ja jengisotaa, oltaisiin vankilassa tai kuolleina sitä tahtia että systeemi ei pyörisi. Ja tosiasiassahan tämänlainen vierailunäkökulma ei ylipäätään anna kovin kokonaisvaltaista kuvaa mistään järjestöstä. Se kuva mikä syntyy Helvetin Enkeleistä tuokin omaan mieleeni melko vahvasti Jehovan Todistajat ; Molemmilla on ns. rakkaus keskuudessaan, eli tietynlainen ryhmäasenne. Vierailijalle ei näytetä kaikkea sitä muuta. Kaappeihin jää muuta. Tämän tiedostamisen pitäisi riittää. Dokumentti ei ollut siksi suoraan huono. Se on sellainen, mitä tällä lähestymistavalla saadaan. Se on yksi näkökulma ja aspekti Helvetin Enkeleistä. Ja se on siitä kiinnostava, että sitä ei yleensä tuoda esiin - osa kiistää sen olemassaolon ikään kuin mahdollisuudenki tasolla ja siksi ollaan järkyttyneitä. Helvetin enkelit halutaan demonisoida.
Mutta koska olen mies, jonka huomiot keskittyvät oleellisiin, eivätkä detaljeihin, ryhdyin miettimään kysymystä enkeleistä ja Helvetistä. Kun moottoripyöräjengi sanoo olevansa Helvetin Enkeli, niin mihin tämä nimi noin teologisesti viittaa. On toki selvää, että kerhoa tuskin on perutettu Raamattu toisessa ja eksegetiikan kirja toisessa kädessä. Mutta ei tämä näkökulma huvitti hieman itseäni.
Helvetti on siitä mielenkiintoinen paikka, että tavallaan siellä on kovin tarve enkeleille. Toisaalta se on viimeisimpiä paikkoja jonne kuvittelisi enkelin. On ikään kuin sotarintamalinja, jossa demonien päämaja on helvetti ja enkeli taas on taivaassa. Sotavankilaitokset taas eivät tässä henkimaailman sodassa tule oikein edes mieleen.
Helvetin kohalla arkijulistus onkin hankaluuksissa. Osa tuonelassakäymiskertomuksista kertoo miten ihminen on seikkaillut Helvetissä. Sieltä ollaan pelastuttu huutamalla Jeesusta avuksi. Enkelivoimat ovat josksu liittyneet suoraan asiaan. Näiden
Toisaalta Helvettiä on kuvattu nimenomaan ikuiseksi rangaistukseksi josta ei ole pelastusta. Ateistien pelottelu uskovaiseksi huutelemalla sellaisia ideoita kuin "joudut helvettiin kunnes rukoilet Jumalaa avuksi" olisi varsin erikoinen. Sillä jos moni olisi ateisti koska ei ole nähnyt Jumalaa, niin liekeissä oleminen ja muutaman demonin näkeminen konkreettisesti omin silmin saisi varmasti valtaosan ateisteita tekemään todennäköisysyarviot uusiksi. Helvetistä ei siis haeta. Katolinen kirkko edustaa tätä muissakin kristillisissä suuntauksissa suosittua näkemystä selittäen että helvetti on "a state of definitive self-exclusion from communion with God and the blessed." Helvetti olisi siis varsin yksinäiseltä tuntuva paikka, ainakin jos Jumala ja enkelit lasketaan seuraksi. Itse asiassa Helvettiä onkin monesti kuvattu juuri Jumalan ja jumalisuuden puutteen kautta. Helvetissä oleva enkeli olisi siis oksymoroni. Helvetin Enkelit olisi siis ironinen "meitä ei ole" -vitsi.
Toisaalta kun mietimme mitä demonit ovat teologisesti, huomaamme miten ulkonäkökuvasto voi hämätä. Enkelit ja demonit kuvataan usein hyvinkin erinäköisiksi. Kuitenkin "Raamatun" koko idea on se, että demonit ovat langenneita enkeleitä. Helvetin enkelit ovat siis langenneita enkeleitä, eli itse piruja miehiksi. Luultavasti tämä on se tematiikka jolla moottoripyöräjengi on lähtenyt nimeään hakemaan. Se on itse asiassa yllättävän syvällinen tullakseen moottiripyöräjengiltä - taholta joita ei yleensä liitetä sivistyksen ja intelligentsian ydinjoukkoon kuuluvaksi poppooksi.
Eikä teologisointi edes jää tähän. Kristillinen doktriini nimittäin ei pidä sisällään kovinkaan konsistenttia helvettikuvaa. Itse asiassa uusi testamentti pitää sisällään kaksi kreikkalaista sanaa (Tartarus & Hades) ja hepreankielisen sanan (Gehenna). Erot eivät ole vain sanavalintoja ja synonyymejä.
* Hades on hyvin samanlainen kuin Vanhan Testamentin Sheol, joka on yksinkertaisesti kuolleiden paikka. "Unger's Bible Dictionary" kertoo tästä jotain yllättävää ; Hades ei ole erotteleva. Se ei erottele hyviä pakanoista, ja sinne ikään kuin joudutaan joka tapauksessa. Tässä määrittein Helvetin enkeli on hyvinkin mahdollinen, arvoneutraali. Rikollisjengiin kuulunut liivijengiläinen ikään kuin olemuksella alleviivaa ja korostaa, että kaikki pääsevät taivaaseen.
* "The New Schaf-Herzog Encyclopedia of religious Knowledge" kertoo, että Gehenna viittaa Hinnonin laaksoon, joka oli itse asiassa konkreettinen paikka Jerusalemin lähellä. Karkeasti sanoen se oli kaupungin kaatopaikka. Tässä kohden helvetti kuvaa vain sitä että kuollaan synnissä ilman toivoa ja pelastusta. Tähän ei liittynyt rangaistusta vaan poisheittämisen tematiikka. Helvetin enkeli siis viittaa jo enemmän siihen, että "siihen mihin puu kaatuu, siihen se maatuu."
* Tartaros taas löytyy vain yhden kerran uudesta testamentista. (2 Pietari 2:4), jossa sitä kuvataan rangaistuksen paikaksi jossa on 200 langennutta enkeliä. Merkittävää on, että tämä ei mainitse mitään ihmissieluista. Raamattu ei siis esitä että ihmisten sielut kuoltuaan joutuisivat Tartarokseen. Helvettimielikuvat ja helvettikuvasto taas nojaavat juuri Tartarokseen. Helvetin Enkelit ovat itseään nimetessään tuskin liittäneet itseään jonkinlaiseksi sadomasokistipoppooksi.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Kauhea Jeesus
Mutta vaikeampi kysymys on itse asiassa se, miksi kuva on rienaava. Sillä pääsiäinen, etenkin pitkäperjantain teemat, ovat väkivaltakuvastolla ylimässäilyä. Itse asiassa pääsiäisen ja väkivallan suhde on niin tiukka että "vauva.fi:n curlingmammat" joutuvat ruotimaan sitä keskenään ja vääntöäkin syntyy. Pitkän perjantain teemat ovat varmasti kristityille vanhemmille hankalia, koska lapsia noin yleisesti suojataan kauhulta, väkivallalta ja vastaavalta sensuroimalla lastenohjelmia. Kuitenkin kristityt ajattelevat samalla että pinnalliset "Salatuille Elämät" eivät riitä vaan lapselle täytyy tarjota jotain kultturellimpaa. Että ristiinnaulitseminen tulee tuoda esiin ja siitä kertoa. Että tuo gore nyt on vain osa sitä ihanaa ja kaunista pääsiäisen tarinaa jota ateistikin voi kirkossa kuunnella ja nauttia. (Mikä tuntuu rehellisesti sanoen uskottavammalta kuin joulukertomuksen kohdalla, se kun on tylsä. Kyllä minä väkivaltaa katson televisiostakin.)
Tämän väkivalta on peräti teologisesti erikoista. Sillä kristinusko mässäilee väkivallalla vain yhdessä toisessa yhteydessä : Nimittäin Helvetin kohdalla. Sinne kuvitellaan tulijärviä ja ties mitä muita vastaavia goreja elementtejä. Ne ovat kuitenkin ns. varoitusväkivaltaa jossa pelotellaan seurauksilla. Teologisesti Jeesuksen kärsimys ei ole opettavaa kärsimystä, se on enemmänkin velkaa osoittavaa kärsimystä ; Jeesus on tämän väkivallan sijaiskärsijä ja siksi hänen täytyi käydä helvetti puolestamme. Kristinuskon tarina onkin tavallaan se että kärsiessään syntimme puolestamme, Jeesus otti osamme. Ja oikeasti sinun pitäisi olla ristillä. Tämä on se kristinuskon ihana ihmiskuva ja mielikuvasto jolla itsensä maailmaan pitäisi kontekstoida ollakseen kristitty.
Jeesuksen kokemalla väkivallalla on itse asiassa vielä velallisen aseman korostaminen. Sillä on tarinallisesti toinenkin funktio. Karujen kokemusten kuvaaminen varmistaa että "kaveri on todella kuollut". Pitkän perjantain väkivaltagurmeemässäily on perusteltua nimen omaan sillä että tarinan kannalta oleellista oli että ei synny sellaisia selityksiä että Jeesus olisi ollut mies joka vain jotenkin olisi selvinnyt siitä kaikesta hengissä, ja tajuttomana viety luolaan toipumaan ja pelastumaan tätä kautta. Ei. On haluttu varmistaa että Jeesus todella kuoli jotta hän voisi todella ylösnousta. Väkivallalla on siis varsin karu sisältö. Dekapitoitu Jeesus olisi siis itse asiassa vielä vahvempi kristillisen uskon vahvistaja. Tämä ei siis ole rienausta koska se on niin väkivaltainen.
Dekapitoidussa Jeesuksessa on tietysti vain yksi ongelma. Se ei ole historiallinen epätarkkuus ; Jeesusta ei Raamatun mukaan dekapitoitu, mutta tosiasiassa yksityiskohdissa ja esityksissä on usein paljonkin mielivaltaisia kuvauksia jotka eivät ole historiallisesti perusteltuja ja jotka silti hyväksytään. Suurempi ongelma on se, että Jeesusta tuntuu vaivaavan kristillinen suhde amputaatioon. Tarkalleen ottaen kristinuskon kohdalla kenties tärkein konkreettista elämää koskeva teologinen kysymys on se, miksi Jumala ei paranna amputoituja. Ihmeparanemisissa parannutaan syövästä, maksatulehduksista ja vastaavista - jopa kuolleista heränneitä kristittyjä on (ainakin omissa tarinoissaan) useitakin. Mutta amputoituja ei ihmeparanemisissa esiinny. Vaikka raajan irtoaminen on lääketieteellisesti simppeli ja varma keino. Ja sen takaisin kasvaminen on helposti dokumentoitavissa ja näytettävissä. Niin silti tätä ihmettä ei tapahdu. Tässä ei ole nähdäkseni mitään Raamatun vastaista koska Jeesuksellakin oli ongelmia tämän kanssa ; Hän tunnetusti näytti ristiinnaulitsemisen jättämiä reikiä käsissään ylösnousunsa jälkeen. Mikä tarkoittaa sitä että hän ei ollut parantanut niitä.
Kuva onkin rienaava koska jos Jumala olisi kristinuskon Jumala, hän olisi "liian kuollut palatakseen". Kristitty joutuu tässä tasapainoilemaan vaikeassa välikädessä. Väkivaltaa pitää olla jotta Jeesus on taatusti vaineessa. Mutta yli ei saa mennä tai hän on Jumalallisen ihmeparanemiskyvyn ulkopuolella. Siksi mainos on kuin onkin rienaava. (Ja tämä perustelu tarvitaan perusteluksi jotta sinne konsettiin kehtasi mennä.)
Onkin kiinnostavaa, että metallikulttuuriin kuuluu vahvasti kristillinen kuvasto. Rienaamiseen tuntuu olevan tarvetta. "Ruttopuiston rovasti" ottaa tässä esimerkiksi "Rock the Bones"-festivaalit joitka pidetään Hietaniemen hautausmaan lähellä. "Rock on rajaton riemu. Rockissa ei ole miestä eikä naista, ei juutalaista eikä kreikkalaistakaan. Rock ei kunnioita edes kuoleman rajaa, vaan ryömii helposti hautuumaan kiviaidan yli viemään ilosanomaansa myös niille, jotka tahtoisivat levätä rauhassa. Saako perkeleellinen mekkala vainajat nousemaan haudoistaan rokkaamaan? Entä luetaanko pelkät haudassa kääntyilyt joraamiseksi? Hevimusa saa virtansa kuolemaan liittyvistä asioista. Kuolema kiehtoo. Kuolemassa on Poweria."
Tässä näkemyksessä perusongelma on osittain siinä että kristinusko on uskonnollistanut kaikki kuolemaan liittyvät symbolit niin että kulttuurimme ei tunne kuoleman symbolia joka ei olisi kristillinen tai uskonnollinen. Näin moni näkee että jos lainaa symbolia, niin lainaisi taustaideologiaakin. Näin ei tietysti ole, ja tämä osoittaa enemmänkin sen miten yksisilmäisesti asioita katsotaan vain yhden kulttuurin perspektiivistä ja kaikki muu yritetään vaikka väkisin mutiloida ja olkiukotuksin ja kärjistyksin sovittaa se tämän yhden kulttuurin perspektiiviin. Että historiallisuudesta ja omasta ideologiasta ei kyetä nousemaan ja ymmärtämään kohdetta jota on kuitenkin tästä huolimatta pakko kritisoida ja vastustaa.
Kuolema on tässä kohden siitä herkullinen esimerkki symbolien hitaudesta, että kuolema kuvataa viikatteen kanssa. Kun hahmo on syntynyt, viikate on edustanut sen ajan teknologiaa. Mutta vaikka maatalousteknologia on nykyisin hyvin kehittynyttä, kulkee uskontoperäisen mystiikan voimahahmo edelleen viikate olallaan. Leikkuupuimuri ei ole edes hakusessa. Moni on myös vieraantunut koko siitä maanviljelyskulttuurista josta kuoleman viikatehahmo on sisältönsä ja referenssinsä hakenut. Kuoleman käyttäminen symbolina ei silti edusta mitään haikailua agraarikulttuuriin.
Mutta tämä ei ole selityksenä riittävä. Sillä pelkän symbolien käyttöönoton lisäksi mukana on kiistatta rienaamisen henkeä. Rienaus taas on enemmän kuin symbolin käyttöönottoa, se on ikonoklasmia joka on eräänlaista symbolin rikkomista ja symbolin halveksumista. ; Rienaaminen voidaan nähdä myös kannanottona ja kenties se pitäisi jopa nähdä ensisijaisesti sellaisena. Se voidaan nähdä kannanottona siihen että "ei pelota" ja että tämä ei johdu rohkeudesta jossa voitetaan pelko, vaan se, että asiassa ei ole mitään pelättävää. ; On helppoa mekkaloida hautausmaalla jos uskoo että kuolleet pysyvät kuolleina. On helppoa pahastua jos uskoo että näin ei ole. Siksi rokkarit osoittavat varsin konkreettisesti toimillaan että vaikka kuolema kiinnostaa ja kenties pelottaakin, siihen liittyvä kuvasto ei ansaitse ja saa samanlaista kunnioitusta. Rienaus on äärimmäinen irtiotto joka vaatii melko rajua epäuskoa. Rokkari ei usko ylösnousemukseen, siihen että vainajat heräävät häiriöön kuten naapurin mummo - vaan enemmänkin näyttää että mikään mekkala ei riitä.
Suhde on kuin dekapitoidulla Jeesuksella. Siinä missä Jeesus normaalisti on taatusti kuollut jotta voisi nousta kuolleista, on Jeesus tässä prosessissa taatusti niin kuollut että ei enää herää
Kirjoittaja ei pelkää Jeesuskuvastoa, koska hän ei kärsi Horror vacuista. Sen sijaan hän valmistautuu viikonloppuna sekä kastejuhlaan että rippijuhlaan menoon. Ilman Rock and rollia, valitettavasti. ; Näissä juhlissa Jeesusta ei luultavasti dekapitoida, tai edes kastroida.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
HUNAJANKUSIJAT
"CMX" on minulle hyvin(kin) tärkeä bändi. Sen tuotoksia voi tietysti arvottaa monellakin tavalla ; Esimerkiksi subjektiivisen arvioni mukaan ihanimmat yksittäiset löytyvät "Aura" -levyltä. Ja toisaalta banaalihkoa eihyvää kappaletta nimeltä "Matti" ei voida ylittää oikein millään mittareilla, ja sitä voikin siksi vain arvostaa. Jos taas haluaa maksimoida levyn kuunneltavuuden, on valintani "Isohaara".
Mutta CMX:än levyt ovat kokonaisuuksia ja nähdäkseni ylläolevat arviot ovat kuitenkin hieman latteita ja irrelevantteja. Kokonaisuuksia arvioiden esiin voi nostaa vaikka kappaleiltaan hajanaiseksi haukutun "Pedot" -levyn, jota CMX:n kysy-vastaa -palsta paljstaa olevan erityisen "henkilökohtaisesti tärkeän". Siinä onkin vahva kantava teema, sieluttomuuden kokemuksen kanssa eläminen. Tämä levy on monipuolinen, kokonainen ja rikas (complete). Moni kuvaakin siinä olevan jotain joka lohduttaa lohdutonta. Itselleni se tosin luo lohduttomuutta lohtuun, joka on luultavasti vielä parempi. "Talvikuningas" -levyn joka on rakennettu ikään kuin yhdeksi kappaleeksi. Tässä ei ihan onnistuta, ja levy onnistuu sykäyttämään vain paikoin, mutta se on kuitenkin sekin konsistentti kokonaisuus (consistent). Uusin levy, "Seitsentahokas" taas on ennen kaikkea koherentti (coherent). Monet moittivat sitä että kappaleelta puuttuvat hittibiisit, että oikein mikään niistä ei nouse erityisen hyvin esiin. CMX onkin tällä levyllä eräällä tavalla "saavuttanut tasalaatuisuuden".
Suosikkeja sieltä uusimmaltakin kuitenkin löytyy. Moni kehuu "Kusimyrskyä" tai "Rikkisuudeltua". Oma suosikkini on kappaleen lopetus, levyn nimikappale "Seitsentahokas". Nähdäkseni se on kappale jota koko muu levy joko alustaa tai joka huipentaa sen, mitä muut ovat tehneet. Ajattelinkin pyöritellä tämän viimeisen kappaleen läpi.
On hyvä aloittaa otsikosta, joka on siitä omituinen, että koko kappale ei mainitse kyseistä sanaa. Se ei ole edes numerologinen. Se on kuitenkin tärkeä koska se on kappaleen nimi ja päätynyt peräti koko levyn nimeksi. Voidaankin sanoa että tämän seitsentahokkuuden kryptaaminen on se, minkä keksiminen tai tavoittelu voidaan nähdä levyn sisäiseksi ideaksi.
* Seitsemäntahokas on siitä mielenkiintoinen kappale, että se EI ole Platonin kappale. Tämä voi viitata siihen että joko maailma ei noudatakaan matematiikkaa tai ideamaailman heijastumia. Tai sitten se on jotenkin vajaa jota voisi täydentää jotenkin.
* Seitsemän on alkuluku, joten sitä kuvaa jotenkin erikoislaatuinen jakamattomuus. Ihminen on siis kokonaisuus. Ihmistä ei siis kenties voisi jakaa. Tämä voi toisaalta viitata siihen että kenties ihminen olisi täydellinen vain jaettuna, eli yhteydessä vaikkapa rakkauteen tai Jumalaan.
* Seitsemän on kuolemansyntien määrä, joten seitsentahokas voisi elää syntistä elämää.
* Seitsemän on myös Chackrojen lukumäärä. Nähdäkseni "Rikkisuudeltu" -kappale viittaakin juuri chakroihin laulaessaan että "ruusuja sillä on sormenpäissä ja sieluja sillä on seitsemän, sillä on liekit hännännokassa" Jokainen kaltaiseni Umberto Econ "Foucaultin heilurin" fanittaja jolla on kieroutunut likainen mieli muistaa kundaliinikäärmeen suutelun ja perseennuolennan välisen yhteyden.
Nähdäkseni monitulkintaisuus on A. W. Yrjänän suosima keino. Esimerkiksi "Helvetin hyvä paimen" -kappaleesta on usein kyselty että onko se paimen helvetistä vai päinvastoin erityisen taivaallinen. Yrjänä on korostanut että kaksimerkityksellisyys on tarkoituksellista ja että sen miettiminen olisi avaimena. Uskoisinkin että näissä kaikissa ylläolevissa on jokin pieni osanen selittämässä "seitsemyyttä". Nähdäkseni seitsentahokkuus liittyy jotenkin postmoderniin rakkaudettomaan elämään. Joka on jotain joka johtaa Helvettiin tai joka johtaa Helvettiin jo maan päällä. Ja nähdäkseni koko seitsentahokkuus -kappaleessa kysymys on juuri siitä että se voidaan tulkita maallisena metaforana taivaasta, paratiisista ja helvetistä tai jonain jossa taivas, paratiisi ja helvetti ovat metaforia maailmasta.
Aavikko on hyvä vertauskuva koska se on samanaikaisesti sekä tyhjä että karu. Näkisin, että se, että kartta ei päde ja neuvot eivät auta tarkoittaa yksinkertaisesti objektiivisuuden puutetta. Tälle voi olla monta syytä ; joko se klassinen teologinen näkemys jossa tuonpuoleinen on transsendentti että propositionaalinen tieto sieltä on mahdotonta. Mystisissä ulottuvuuksissa on kaikille platonin laskennallisille ideamaailmoille vieras taivas ja helvetti. Eli se voi kertoa siitä että ihminen on joutunut helvettiin.
Toisaalta Nietzschen todellisuutta kuvaa juuri se, että edes tämänpuolisesta maailmasta ei saada kunnolla tietoa. Tätä kuvaamaan on käytetty jopa vertausta "autiomaa jossa voimat leikkivät." Näen että yhteys tähän on vahva. Koska tuulet ovat sisällä se kertoo siitä että voimat ovat subjektiivisia. Ihminen on oman itsensä este. Yrjänän voidaan nähdä moittivan postmodernia ja/tai nihilististä maailmaa juuri tämänlaiseksi.
Tämä vahvistaa edellämainittua. Tämä tosin vihjaa että kyseessä voisi olla enemmänkin maanpäällinen helvetinrakennus, koska helvetti on ikuinen. Neuvottomuus, yksinäisyys ja ohjeistusten puute jossa on kuitenkin käsky mennä eteenpäin ja tieto oman elämän rajallisuudesta nousevat erityisen vahvasti esiin. Nihilisti joka ei usko että maailmaan olisi karttaa - sehän olisi orjamoraalin seuraamista - joutuu kuitenkin tietämään että elettävä on ja kuolemakin koittaa.
Tosin tämä voisi periaatteessa, hyvin vapaasti assosioiden, viitata siihen tunteeseen mikä voisi olla kun katsoo kuoleman jälkeen tuomiota jossa elämä analysoidaan ja päätetään onko paratiisi vai helvetti edessä. Tai sitten se voisi viitata kuoleman hetkellä vilisevää "nauhaa elämästä" josta kulttuuriperinteemme kertoo.
Tämä on kappaleen kertosäe. Ja se on täydellinen. Tämä on kuvaus joka voisi kuvata eksistentialistista Helvettiä. Jotain sellaista jossa haluamasi omena tai vesi on juuri ulottumattomillasi mutta jonain jonka kuitenkin näet. Se on lähes yhtä hyvä kuin Yrjänän helvettikuvat "Pedot" -albumilla, jossa kylmyys, pimeys, liikkumattomuus ja vastaavat teemat korostavat Helvetin olevan yksinäinen ja viheliäinen ja tylsä paikka.
Toisaalta se kuvaa erityisen hyvin yli-ihmisen elämää juuri sellaisena kuin Nietzsche sen kuvaa. Hän oli individualisti joka liitti kärsimyksen erottamattomasti nautintoon ja esitti että mitään täydellisyyttä ei koskaan saavuteta. Eli on ponnistettava ikuisesti. Koko ajan "tiikerin hännän vetäminen" on kuitenkin hyvin raskasta. Ja Yrjänä kuvastaa tätä ikään kuin osana postmodernia hedonistista tavoitteluelämäntapaa. Tai sitten hän viittaa aivan tyylipuhtaaseen individualistiseen elämäntapaan.
Tämä on nähtävissä varsin helposti Eedenin puutarhaksi. Sehän on "kadotettu paratiisi". Yrjänä korostaa että hengellisyyden puute, ei edes ateismi vaan hengellisyyden puute on jonkinlaista hengettömyyttä. Nykyinen ponnistelu-tavoittelukulttuuri jossa ei ole kiinnekohtia on hyvin samanlainen.
Puutarha voidaan nähdä myös konkreettisena. Hengelliseksi Esteetikoksi (isoilla kirjaimilla) kutsuttavissa oleva Emerson aloitti perinteen jota seurasi esimerkiksi Hawthorne. Hawthorne yritti tavoitella "läpinäkyvää silmää" jossa aistihavaintoja yritetään kokea ja kuvata. Pienikin vaikutelma oli tärkeä. Hawthorne kuvasi Sleepy Hollowssa kokemaansa rauhaa, jossa joutilaisuus oli tärkeää. Hänen tunnelmansa rikkoutui kun juna vihelsi. Tämä toi kiireen tuntua jota aikaisemmin edes viikatteita teroittavat niittomiehet eivät olleet työtätehden rikkoneet. Teknologinen muutos on nykyään läpitunkenut maailman, ja "radanvieren asukkaana" (voin halutessani heitellä junia kivillä kotini parvekkeelta) uskaltaisin sanoa, että maailma on "junien läpitunkeva" myös asema-alueiden ulkopuolella. Yrjänä voikin kuvata jotain sellaista missä tämänlainen rauhattomuuden tila on sitä aavikolla kulkemista. Yhteisö on kadonnut ja rauha rikkuuntunut. Ihmiset eivät enää ole yhteisö vaan yhteiskunta. Eivät tee työtä jotta omat intohimot kohtaisivat muiden ihmisten tarpeet, vaan ovat tuottavan rattaan konemaisia osasia. Tässä maailmassa työntekijät eivät ole pohjimmiltaan mitään tuottajia vaan kuluttajia. Ihmisillä ei ole aikaa istua puistoissa. Puistoja kuitenkin rakennetaan, ylläpidetään ja ne ovat auki.
Tämä kohta lähinnä vahvistaa aikaisemman sanomaa; Paratiisivertausta vahvistetaan syntiinlankeemuksella. Hyvän ja pahan tiedon puu on rikkuuntumisen lähde. Tavoittelemme asioita joihin emme ole tyytyväisiä koska jos saavutamme ne, ne muuttavat vain muotoaan. Ja tämän hintana menetämme jotain muuta. Eksistentiaalisessa mielessä merkityksetöntä onko helvetti tuonpuoleinen maailma vai onko se jotain jossa elämme jo nyt.
Syksy on tässä mielenkiintoinen vertaus, koska siihen liittyy sekä elämän hiipumisen ja vanhenemisen teema että se on sadonkorjuuaika jolloin tuska ja nautinto liittyvät yhteen. Paratiisiin sijoittuva syntiinlankeemuskertomus ei toki tunne, mutta kenties tässä voidaan nähdä rinnastus Kainin ja Abelin tarinaan, ensimmäiseen veljessurmaan. Toisaalta maailmassa ihmiset helposti riistävät muita. Eli kun saat kivat lenkkarit, on joku ihminen jota et tunne ja jotain näe riistetty jossain hikipajassa. Ja tämän tyyppinen tematiikka on nykykulttuurissamme sen luu ja ydin. Siitä ei vain puhuta, se siivotaan ja sensuroidaan vähän kuten kuolema ja vanhuuskin.
Tämä on kenties kuvaus siitä miten ihmiset kuoltuaan muuntuvat joksikin jota kuvataan patsaina. Patsas voi olla myös ideaali johon on sovituttava. Tai sitten se on identiteetti. Identiteetti taas on siitä omituinen että se ei aina edes liity siihen mitä ihminen on tai mitä hän tekee. Hitler oli kammottava murhaaja joka on ideaali siitä mitä hän teki. Che Guevara sen sijaan oli kammottava murhaaja joka on ideaali joka ei ole sitä mitä hän teki. Ja siksi jälkimmäisestä voidaan tehdä T -paitoja ja ensimmäisestä ei. Patsas kuvaa joka tapauksessa sitä miten ihminen latistetaan kuvaksi eikä jumalaksi. Patsaita kuvaa se latteus ja ihmisyyden puute joka vaivasi Montaignea erilaisissa pönötävissä muotokuvissa.
Lisävääntöä tähän kohtaan saa jos kuuntelee samalla levyllä olevaa kappaletta "Nrsisti" (joka on jotenkin enemmän narsisti kuin narsisti.) Kyseinen kappale kuvaa rakkaudetonta elämää jota narsisti elää. Kun halutaan olla rakastettu mutta ei onnistuta olla kuin pelätty. Siinä tätä tilaa kuvataan esimerkiksi sanomalla "Kun katson kasvojani / ne on kuivunutta nahkaa / kun etsin silmiäni / tuon graniittisen naaman keskeltä" Silmät ovat sielun peili joten tätä voidaan kuvata sieluttomuudeksi. Seitsentahokkuus voidaan saada mukaan tätä kautta (eli otsikkovalinta ei ole aivan mielivaltainen).
Lainattu kohta voidaan rinnastaa vanhaan ajatukseen siitä miten ilman rakkautta ollaan kilisevä kulkunen. CMX on toki viitannut tähän vertaukseen muillakin kappaleillaan, joten se voidaan ottaa jonakin joka on bändi huomioon ottaen hyvinkin relevantti. Näin ollen ihminen ilman rakkautta on kilisevä kulkunen, eikä ole väliä puhuuko hän enkelten tai filosofien kieltä kun hän murtaa ihmisiä. Tämä on oleellista, sillä kun sydän puhkaistaan konkreettisesti, kuollaan. Mutta jos sydän murtuu siten kuten arkikieli sen kuvaa, niin menetetään rakkaudellisuutta. Josta seuraa luonteva jatko
Mutta CMX:än levyt ovat kokonaisuuksia ja nähdäkseni ylläolevat arviot ovat kuitenkin hieman latteita ja irrelevantteja. Kokonaisuuksia arvioiden esiin voi nostaa vaikka kappaleiltaan hajanaiseksi haukutun "Pedot" -levyn, jota CMX:n kysy-vastaa -palsta paljstaa olevan erityisen "henkilökohtaisesti tärkeän". Siinä onkin vahva kantava teema, sieluttomuuden kokemuksen kanssa eläminen. Tämä levy on monipuolinen, kokonainen ja rikas (complete). Moni kuvaakin siinä olevan jotain joka lohduttaa lohdutonta. Itselleni se tosin luo lohduttomuutta lohtuun, joka on luultavasti vielä parempi. "Talvikuningas" -levyn joka on rakennettu ikään kuin yhdeksi kappaleeksi. Tässä ei ihan onnistuta, ja levy onnistuu sykäyttämään vain paikoin, mutta se on kuitenkin sekin konsistentti kokonaisuus (consistent). Uusin levy, "Seitsentahokas" taas on ennen kaikkea koherentti (coherent). Monet moittivat sitä että kappaleelta puuttuvat hittibiisit, että oikein mikään niistä ei nouse erityisen hyvin esiin. CMX onkin tällä levyllä eräällä tavalla "saavuttanut tasalaatuisuuden".
Suosikkeja sieltä uusimmaltakin kuitenkin löytyy. Moni kehuu "Kusimyrskyä" tai "Rikkisuudeltua". Oma suosikkini on kappaleen lopetus, levyn nimikappale "Seitsentahokas". Nähdäkseni se on kappale jota koko muu levy joko alustaa tai joka huipentaa sen, mitä muut ovat tehneet. Ajattelinkin pyöritellä tämän viimeisen kappaleen läpi.
"SEITSENTAHOKAS"
On hyvä aloittaa otsikosta, joka on siitä omituinen, että koko kappale ei mainitse kyseistä sanaa. Se ei ole edes numerologinen. Se on kuitenkin tärkeä koska se on kappaleen nimi ja päätynyt peräti koko levyn nimeksi. Voidaankin sanoa että tämän seitsentahokkuuden kryptaaminen on se, minkä keksiminen tai tavoittelu voidaan nähdä levyn sisäiseksi ideaksi.
* Seitsemäntahokas on siitä mielenkiintoinen kappale, että se EI ole Platonin kappale. Tämä voi viitata siihen että joko maailma ei noudatakaan matematiikkaa tai ideamaailman heijastumia. Tai sitten se on jotenkin vajaa jota voisi täydentää jotenkin.
* Seitsemän on alkuluku, joten sitä kuvaa jotenkin erikoislaatuinen jakamattomuus. Ihminen on siis kokonaisuus. Ihmistä ei siis kenties voisi jakaa. Tämä voi toisaalta viitata siihen että kenties ihminen olisi täydellinen vain jaettuna, eli yhteydessä vaikkapa rakkauteen tai Jumalaan.
* Seitsemän on kuolemansyntien määrä, joten seitsentahokas voisi elää syntistä elämää.
* Seitsemän on myös Chackrojen lukumäärä. Nähdäkseni "Rikkisuudeltu" -kappale viittaakin juuri chakroihin laulaessaan että "ruusuja sillä on sormenpäissä ja sieluja sillä on seitsemän, sillä on liekit hännännokassa" Jokainen kaltaiseni Umberto Econ "Foucaultin heilurin" fanittaja jolla on kieroutunut likainen mieli muistaa kundaliinikäärmeen suutelun ja perseennuolennan välisen yhteyden.
Nähdäkseni monitulkintaisuus on A. W. Yrjänän suosima keino. Esimerkiksi "Helvetin hyvä paimen" -kappaleesta on usein kyselty että onko se paimen helvetistä vai päinvastoin erityisen taivaallinen. Yrjänä on korostanut että kaksimerkityksellisyys on tarkoituksellista ja että sen miettiminen olisi avaimena. Uskoisinkin että näissä kaikissa ylläolevissa on jokin pieni osanen selittämässä "seitsemyyttä". Nähdäkseni seitsentahokkuus liittyy jotenkin postmoderniin rakkaudettomaan elämään. Joka on jotain joka johtaa Helvettiin tai joka johtaa Helvettiin jo maan päällä. Ja nähdäkseni koko seitsentahokkuus -kappaleessa kysymys on juuri siitä että se voidaan tulkita maallisena metaforana taivaasta, paratiisista ja helvetistä tai jonain jossa taivas, paratiisi ja helvetti ovat metaforia maailmasta.
"Viimein tulet aavikon laitaan
tänne, missä kartta ei päde
tänne, missä neuvot ei auta
on sisälläsi tuulista"
Aavikko on hyvä vertauskuva koska se on samanaikaisesti sekä tyhjä että karu. Näkisin, että se, että kartta ei päde ja neuvot eivät auta tarkoittaa yksinkertaisesti objektiivisuuden puutetta. Tälle voi olla monta syytä ; joko se klassinen teologinen näkemys jossa tuonpuoleinen on transsendentti että propositionaalinen tieto sieltä on mahdotonta. Mystisissä ulottuvuuksissa on kaikille platonin laskennallisille ideamaailmoille vieras taivas ja helvetti. Eli se voi kertoa siitä että ihminen on joutunut helvettiin.
Toisaalta Nietzschen todellisuutta kuvaa juuri se, että edes tämänpuolisesta maailmasta ei saada kunnolla tietoa. Tätä kuvaamaan on käytetty jopa vertausta "autiomaa jossa voimat leikkivät." Näen että yhteys tähän on vahva. Koska tuulet ovat sisällä se kertoo siitä että voimat ovat subjektiivisia. Ihminen on oman itsensä este. Yrjänän voidaan nähdä moittivan postmodernia ja/tai nihilististä maailmaa juuri tämänlaiseksi.
"Tyhjä kyltti nuolen suuntaan
näyttää tietöntä taivalta
edessä puolen elämän määrää
matkaa hiekan kiusaamaa"
Tämä vahvistaa edellämainittua. Tämä tosin vihjaa että kyseessä voisi olla enemmänkin maanpäällinen helvetinrakennus, koska helvetti on ikuinen. Neuvottomuus, yksinäisyys ja ohjeistusten puute jossa on kuitenkin käsky mennä eteenpäin ja tieto oman elämän rajallisuudesta nousevat erityisen vahvasti esiin. Nihilisti joka ei usko että maailmaan olisi karttaa - sehän olisi orjamoraalin seuraamista - joutuu kuitenkin tietämään että elettävä on ja kuolemakin koittaa.
Tosin tämä voisi periaatteessa, hyvin vapaasti assosioiden, viitata siihen tunteeseen mikä voisi olla kun katsoo kuoleman jälkeen tuomiota jossa elämä analysoidaan ja päätetään onko paratiisi vai helvetti edessä. Tai sitten se voisi viitata kuoleman hetkellä vilisevää "nauhaa elämästä" josta kulttuuriperinteemme kertoo.
"Ja tämä on lupaus - mitään et mukaasi ota
Ja tämä on uhkaus - mihin menet, siellä oot
Mitä ikinä pakenet - se odottaa sinua siellä
Mitä ikinä haluat - se muuttaa muotoaan."
Tämä on kappaleen kertosäe. Ja se on täydellinen. Tämä on kuvaus joka voisi kuvata eksistentialistista Helvettiä. Jotain sellaista jossa haluamasi omena tai vesi on juuri ulottumattomillasi mutta jonain jonka kuitenkin näet. Se on lähes yhtä hyvä kuin Yrjänän helvettikuvat "Pedot" -albumilla, jossa kylmyys, pimeys, liikkumattomuus ja vastaavat teemat korostavat Helvetin olevan yksinäinen ja viheliäinen ja tylsä paikka.
Toisaalta se kuvaa erityisen hyvin yli-ihmisen elämää juuri sellaisena kuin Nietzsche sen kuvaa. Hän oli individualisti joka liitti kärsimyksen erottamattomasti nautintoon ja esitti että mitään täydellisyyttä ei koskaan saavuteta. Eli on ponnistettava ikuisesti. Koko ajan "tiikerin hännän vetäminen" on kuitenkin hyvin raskasta. Ja Yrjänä kuvastaa tätä ikään kuin osana postmodernia hedonistista tavoitteluelämäntapaa. Tai sitten hän viittaa aivan tyylipuhtaaseen individualistiseen elämäntapaan.
"Puutarha hiljainen, hylätty
ei suljettu vaan unohdettu
ei lukittu vaan kadotettu"
Tämä on nähtävissä varsin helposti Eedenin puutarhaksi. Sehän on "kadotettu paratiisi". Yrjänä korostaa että hengellisyyden puute, ei edes ateismi vaan hengellisyyden puute on jonkinlaista hengettömyyttä. Nykyinen ponnistelu-tavoittelukulttuuri jossa ei ole kiinnekohtia on hyvin samanlainen.
Puutarha voidaan nähdä myös konkreettisena. Hengelliseksi Esteetikoksi (isoilla kirjaimilla) kutsuttavissa oleva Emerson aloitti perinteen jota seurasi esimerkiksi Hawthorne. Hawthorne yritti tavoitella "läpinäkyvää silmää" jossa aistihavaintoja yritetään kokea ja kuvata. Pienikin vaikutelma oli tärkeä. Hawthorne kuvasi Sleepy Hollowssa kokemaansa rauhaa, jossa joutilaisuus oli tärkeää. Hänen tunnelmansa rikkoutui kun juna vihelsi. Tämä toi kiireen tuntua jota aikaisemmin edes viikatteita teroittavat niittomiehet eivät olleet työtätehden rikkoneet. Teknologinen muutos on nykyään läpitunkenut maailman, ja "radanvieren asukkaana" (voin halutessani heitellä junia kivillä kotini parvekkeelta) uskaltaisin sanoa, että maailma on "junien läpitunkeva" myös asema-alueiden ulkopuolella. Yrjänä voikin kuvata jotain sellaista missä tämänlainen rauhattomuuden tila on sitä aavikolla kulkemista. Yhteisö on kadonnut ja rauha rikkuuntunut. Ihmiset eivät enää ole yhteisö vaan yhteiskunta. Eivät tee työtä jotta omat intohimot kohtaisivat muiden ihmisten tarpeet, vaan ovat tuottavan rattaan konemaisia osasia. Tässä maailmassa työntekijät eivät ole pohjimmiltaan mitään tuottajia vaan kuluttajia. Ihmisillä ei ole aikaa istua puistoissa. Puistoja kuitenkin rakennetaan, ylläpidetään ja ne ovat auki.
"tuhkan peittämin lehdin
keskellään lampi ja puu
musta lampi, punainen suu
sen marjoista on lunnaat
suunnattomat maksettu"
Tämä kohta lähinnä vahvistaa aikaisemman sanomaa; Paratiisivertausta vahvistetaan syntiinlankeemuksella. Hyvän ja pahan tiedon puu on rikkuuntumisen lähde. Tavoittelemme asioita joihin emme ole tyytyväisiä koska jos saavutamme ne, ne muuttavat vain muotoaan. Ja tämän hintana menetämme jotain muuta. Eksistentiaalisessa mielessä merkityksetöntä onko helvetti tuonpuoleinen maailma vai onko se jotain jossa elämme jo nyt.
"Istut siellä syksyn tullen
sylissäsi jonkun ruumis
mykkä niinkuin tulevaisuus
hiljainen kuin syntymä"
Syksy on tässä mielenkiintoinen vertaus, koska siihen liittyy sekä elämän hiipumisen ja vanhenemisen teema että se on sadonkorjuuaika jolloin tuska ja nautinto liittyvät yhteen. Paratiisiin sijoittuva syntiinlankeemuskertomus ei toki tunne, mutta kenties tässä voidaan nähdä rinnastus Kainin ja Abelin tarinaan, ensimmäiseen veljessurmaan. Toisaalta maailmassa ihmiset helposti riistävät muita. Eli kun saat kivat lenkkarit, on joku ihminen jota et tunne ja jotain näe riistetty jossain hikipajassa. Ja tämän tyyppinen tematiikka on nykykulttuurissamme sen luu ja ydin. Siitä ei vain puhuta, se siivotaan ja sensuroidaan vähän kuten kuolema ja vanhuuskin.
"Patsaaksi on kuivuttava, kuvaksi itsestään
jonka päähän seppelettä sovitella voivat
Patsaan sisällä on kello
hento, tiukkaan viritetty
kun se kerran liikahtaa
se puhkoo sydämen."
Tämä on kenties kuvaus siitä miten ihmiset kuoltuaan muuntuvat joksikin jota kuvataan patsaina. Patsas voi olla myös ideaali johon on sovituttava. Tai sitten se on identiteetti. Identiteetti taas on siitä omituinen että se ei aina edes liity siihen mitä ihminen on tai mitä hän tekee. Hitler oli kammottava murhaaja joka on ideaali siitä mitä hän teki. Che Guevara sen sijaan oli kammottava murhaaja joka on ideaali joka ei ole sitä mitä hän teki. Ja siksi jälkimmäisestä voidaan tehdä T -paitoja ja ensimmäisestä ei. Patsas kuvaa joka tapauksessa sitä miten ihminen latistetaan kuvaksi eikä jumalaksi. Patsaita kuvaa se latteus ja ihmisyyden puute joka vaivasi Montaignea erilaisissa pönötävissä muotokuvissa.
Lisävääntöä tähän kohtaan saa jos kuuntelee samalla levyllä olevaa kappaletta "Nrsisti" (joka on jotenkin enemmän narsisti kuin narsisti.) Kyseinen kappale kuvaa rakkaudetonta elämää jota narsisti elää. Kun halutaan olla rakastettu mutta ei onnistuta olla kuin pelätty. Siinä tätä tilaa kuvataan esimerkiksi sanomalla "Kun katson kasvojani / ne on kuivunutta nahkaa / kun etsin silmiäni / tuon graniittisen naaman keskeltä" Silmät ovat sielun peili joten tätä voidaan kuvata sieluttomuudeksi. Seitsentahokkuus voidaan saada mukaan tätä kautta (eli otsikkovalinta ei ole aivan mielivaltainen).
Lainattu kohta voidaan rinnastaa vanhaan ajatukseen siitä miten ilman rakkautta ollaan kilisevä kulkunen. CMX on toki viitannut tähän vertaukseen muillakin kappaleillaan, joten se voidaan ottaa jonakin joka on bändi huomioon ottaen hyvinkin relevantti. Näin ollen ihminen ilman rakkautta on kilisevä kulkunen, eikä ole väliä puhuuko hän enkelten tai filosofien kieltä kun hän murtaa ihmisiä. Tämä on oleellista, sillä kun sydän puhkaistaan konkreettisesti, kuollaan. Mutta jos sydän murtuu siten kuten arkikieli sen kuvaa, niin menetetään rakkaudellisuutta. Josta seuraa luonteva jatko
"Silloin tulet aavikon laitaan,
tänne missä kartta ei päde
tänne missä neuvot ei auta
on sisälläsi tuulista.
Ja tämä on lupaus - mitään et mukaasi ota.
..."
Ja tämä on lupaus - mitään et mukaasi ota.
..."
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
Saatanalliseksi lokeroitu.
Aikaisemmin kirjoittamani saatananpalvontajuttu on nostanut esiin jonkin verran kommentointia. Kirjoitelmaani oltiin loukkaannuttu, koska olin rinnastanut saatananpalvonnan nimen omaan kristillisyyteen. Esimerkkejä annetiin henkien pelosta, taikauskosta, jota on kaikkialla maailmassa. Tällä haluttiin näyttää että saatananpalvonta on jotenkin universaalia.Sain jopa tätä argumenttia olennaisesti värittävän lausunnon "Lewisin Paholaisen kirjeopisto on yksi kirja, jossa paholainen yhdistetään myös "pikkupaholaisiin"/henkiin. Siinä puhutaan Jumalan vastustajasta Paholaisesta ja hänen apureistaan." Tässä korostettiin sitä, että monen maailmankuvassa saatananpalvonta on universaalia toimintaa, jota nähdään kaikkialla maailmassa eri uskontojen parissa. Joten saatananpalvonta ei sitten ole kristillistä. Näkemys on se, että vaikka kristinuskosta ei välttämättä tiedetä mitään "Thaimaassa tutustuin lukemattomiin ihmisiin, jotka eivät tienneet mitään, siis EI MITÄÄN kristinuskosta. Joku muisti, että taisi olla äitiä tai poikaa, kun palvottiin tms." niin silti kristittyjen demonit pyörivät kuvioissa "Pahat henget ja helvetti tunnetaan kyllä buddhalaisessa maailmassa ihan ilman kristinuskon vaikutusta. Se näyttää olevan monen vaikea uskoa. En ymmärrä, miksi. Dantenkin helvetti on vielä leppoisa paikka, jos sitä vertaa monissa Thaimaan temppeleissä oleviin pelottelukuviin."
Olen hieman hämmentynyt, koska kommentoidussa jutussani kirjoitin nimen omaan siitä, miten saatananpalvojilla itselläänkin on omasta maailmankuvastaan pseudohistoria, jossa se liitetään "pakanallisiin aikoihin". Tämä ei vastaa todellisuuskuvaa. Se, että jokin uskoo tai että näkemys on olennainen osa jonkun maailmankuvaa ei vielä tarkoita että pseudohistoria muuttuisi aidoksi historiaksi. Saatananpalvonta on melko nuori liikehdintä, jossa on kristillisiä symboleja, kristillinen maailmanjako. Saatananpalvonta on vastareaktio kristillisyyteen ja sen parissa käytetään kristillisiä symboleja ja käsitteitä ja ajattelutapaa.
Se, että buddhalaiset kotihenget otetaan esimerkiksi saatananpalvonnasta kertoo vain siitä, että koko ilmiö määritellään aivan omalla tavalla. Sellaisella, jota minä en noudattanut jutussani. Kun määritelmä vaihtuu, vaihtuu tietysti moni asia. Jos määritelmää vaihtaa ja sisällön pitää ennallaan syntyy ekvivokaatio. Ekvivokaatiopohjainen argumentaatio taas johtaa olkiukottamiseen ; Kritiikin väitetään sisältävän jotain jota se ei sisällä. Määritelmän sisältö vaihtamalla toinen saadaan sanomaan jotain jota tämä ei ole sanonut ja näin itse rakennettua vastustajaa vastaan hyökkäämällä voidaan tietysti saada tuntuma "keskustelusta", "kritiikistä" ja "argumentaatiosta". Mutta tosiasiassa luvassa on vain imitaatiota, pseudojärkevyyttä.
Tässä onkin sitten vastakritiikki tähän "toisenlaiseen saatananpalvontaan". Syyksi paljastuukin "universaalisti jaettujen totuuksien" sijasta se, että ihminen tulkitsee analogisia taikauskoisia asioita oman maailmankuvansa kautta ja lokeroi vieraatkin uskonnot tätä kautta. Tämä on juuri sitä, mitä Sartrekin piti ilmiselvänä. Kristinusko on länsimaissa niin voimakas kulttuurinen piirre, että ateistillakin on "Jumalasuhde" siinä mielessä että hänelle on opetettu kristillinen Jumalakäsite, johon hän on suhteessa. Ja vaihtaessaan toiseen uskontoon, toinen uskontokin nähdään kontrastissa nimen omaan kristinuskoon. Ei siksi että kristinusko olisi absoluuttinen Totuus. Vaan siksi että sitä opetetaan kulttuurissamme kaikille.
Vielä hirvittävämpää on se tapa jolla juuri tuo "universaali saatananpalvonta" pitää sisällään. Se on kristillinen maailmantulkinta jossa kielletään muut maailmantulkinnat. Suoraan sanoen : Universaali saatananpalvontateoria vaatii suvaitsemattomuutta. Logiikka on tuttu esimerkiksi suomalaisesta saatanapaniikista. Siinä ytimessä on se, että on vain kristinusko ja sitten on sen vastustajat. Sitä on puolella tai vastaan. "Idän harhaoppi" on erilaista kuin oikeaoppinen kristinusko, joten siinä nähdään analogisuutta saatanallisuuteen. Näin synnytetään tulkinta jossa esimerkiksi toisen uskonnon palvomat luonnonhenget ovat demoneja, koska luonnonhengissä on joitain samoja piirteitä joita demoneihin liitetään.
Näin toimivat esimerkiksi Jehovan Todistajat jotka meillä vieraillessaan kertoivat että vieraissa maissa on "kauheita taikauskoja", joissa uskotaan esimerkiksi kummituksiin. He kertoivat että Jehovan Todistajat vievät järjen valoa tähän saatanallisuuteen ; Raamatun mukaan kuolleet eivät puhu, joten kummituksia nähneille kerrotaan että demoni imitoi kuolleita omaisia. Kummitteluilmiöön siis uskotaan ja se vain selitetään eri tavalla ja tätä kutsutaan taikauskon vastustamiseksi. Samoin he selittivät UFO:ista, jotka sekulaareissa länsimaissa ovat demonien keino harhauttaa pois Jehovasta.
Näin toimivat myös roolipelivainoihin innostuneet kristityt saatanapaniikin aikoihin. He näkivät esimerkiksi rooliepelaajien noppien olevan muutakin kuin säännöllisiä monitahokkaita, esimerkiksi ns. "Platonin kappaleita", joiden ominaisuudet ovat vaatimukselle arvontakoneena toimiville nopille, joilla halutaan painottumattomia tuloksia. Sen sijaan ne nähtiin okkulttisina taikakuvioina, muotoihin liittyvän analogisuuden vuoksi. Kulttuuria ei haluttu ymmärtää, vaan se tulkittiin vain omasta lähtökohdasta. Näin syntyy tietysti mielikuvia jostain "totaalisen universaalista". Näin unohtuu että "kuolemanjälkeinen rangaistus johon on yhdistetty väkivaltaista kuvastoa" ei ole synonyymi "kristilliselle helvettikäsitteelle".
Ja samalla logiikalla toimii esimerkiksi Lewis "Paholaisen kirjeopistossa". Henget tulkitaan kristillisestä viitekehyksestä. Näin kristillisyys rakentaa saatanapalvontakäsitteen. Ilman kristinuskoa tätä saatananpalvontakäsitettä ei olisi, joten itse asiassa tämäkin saatananpalvonta on etupäässä kristillinen perspektiivi.
Saatananpalvonta onkin selvästi tietty liikehdintä joka kutsuu itseään saatananpalvojiksi - ja joka käyttää "saatanan" kaltaisia kristillisiä käsitteitä. Ilman tämänlaista on vain yksi uskonto, jonka kautta kaikki erilaiset näkemykset tuomitaan ennakkoluulojen perusteella ; Erilaisesta ja erimielisestä tulee automaattisesti ja suoraan paha, ja peräti ultimaattisella tasolla. Tätä on mahdotonta tehdä oikeutetuksi toiminnaksi tai kätkeä suvaitsevaiseksi lempeydeksi. Se on uskonnon pohjalta tehty äärimmäinen luokitelma, joka kumpuaa uskonnollisesta yksiniittisyydestä, turhanaikaisen dikotomisesta ajattelusta - ennakkoluuloista jotka määritellään uskonnolla eettiseksi ja toivottavaksi.
1: Toki tätä suvaitsevaisuutta yritetään perustella. Niiden ydin perustuu sanojen tasolla "yhtenäiseen ihmisyyteen". Siihen että buddhalainen temppeli pitää sisällään Helvettikuvastoa näyttää kristitylle että ihmisiä vastaan taistelee universaali paha, joka tunnetaan kaikkialla. Ja tätä kautta hän voi julistaa kristinuskoa buddhalaisille samanlaisuuksien kautta. On helpompi purra kristinusko tuttujen elementtien kautta, kuin esittelemällä jotain totaalisen vierasta. Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan "suvaitsevaisuutta samanlaisuuden kautta". Siinä ei suinkaan kasveta aitoon suvaitsevaisuuteen jossa erilaisuus on mukana. Erilaisuuden kieltämällä rakentuva suvaitsevaisuus on sitä että suvaitaan samanlaista, joka on ihmiselle "helppoa". Kun tämän huomaa, voi käydä niin kuin minulle josta tämä "samanlaisuuteen pakottava erilaisuuden kieltävä" tapa on itse asiassa jotain aivan muuta kuin suvaitsevaisuutta. Eli argumentti onkin, vaikka ehkä ensikuullen tuntuu jotenkin järkevältä, tarkemmassa syynissä kuitenkin ns. "harvinaisen huono" ; Kyseessä on enemmän yksisilmäisyyden oikeuttamista ja kätevä julistus/manipulointistrategia kuin suvaitsevaisuutta.
Nolointa on se, että tämän tajuaa jopa huono genrekirjailija, Dan Brown ~ "Kadonnut Symboli" pitää sivulla 34 seuraavaa "'Okkultisista symboleista!' Opiskelijapoika näytti taas innostuvan. 'Washingtonissa on siis saatanallisia symboleita!'
Langdon hymyili 'Ikävä kyllä okkulttinen tarkoittaa vain kätkettyä tai tuntematonta, vaikka se saattaakin herättää mielikuvia saatananpalvonnasta. Uskonnollisten vainojen aikoina oikeaa oppia vastustavaa tietoa on pakko pitää salaisena tai 'okkulttisena', ja koska se uhkasi kirkon asemaa, kirkko määritteli kaiken okkulttisen pahaksi Samat harhaluulot ovat yhä voimissaan.'"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)