Pornografian moraalirappion pohjalta

Kun katsoo pornograafista tuotantoa, voi huomata että siellä on olemassa sellaisiakin suuntauksia kuin ryhmäseksi. Niissä on erilaisia alatyylejä. Niistä kenties yksinkertaisin on kolmen kimppa (threesome). Niissä tämän kannalta relevantteja ovat (a) yhden miehen ja kaksosnaisten välinen seksi (b) äiti opettaa tytärtään seksuaalisuusasioissa yhden miehen avulla.

On helppoa katsoa asiaa miehen näkökulmasta. Kyseessä on selkeästi heteroseksuaalinen aktio. Mutta naisen kohdalla kyseessä on mutkikkaammasta asiasta. Onko kyseessä Bi-seksi? Onko siinä normaaliinkin pornografiaan verraten sopimaton homoseksuaalis-insestillinen ulottuvuus? Jokin aivan tarpeettoman siveetön ekstra? Sellainen joka on "hyvin häiritsevää" ellei "häiriintynyttä"?

Ensimmäinen ja tärkeä kysymys on se, että pitäisikö tämänlaisiin asioihin liittyvät jotenkin ajaa lainsäädäntöön. (Ja mahdollisesti että pitääkö ihmisten vaan mennä hoitoon jos näkee tälläisiä aamuyöstä? En siis puhu pelkästään pornosta vaan siitä mielleyhtymästä. Kiitos vain.)

Tilanne on tietenkin siitä kiinnostava, että pornografia ylläkuvatussa mallissa on hyvinkin sosiaalinen konstrukti. On toki jokseenkin kuvaavaa tiedostaa että kun mies on kahden keskenään sukulaisen naisen kanssa kerralla, naisnäkökulma puuttuu. On toki kuvaavaa että internetistä löytyy myös insestipornoa. Joissa osallistujat kuvataan toistensa vanhemmiksi.

Mutta on kuitenkin syytä huomata että itse näyttelijät eivät itse asiassa ole keskenään biologisia sukulaisia. Tämä on itse asiassa melko helppoa huomata katsellessa niitä "äiti opettaa lastaan" -videoita. Ikäero on oikeasti ehkä 10 vuotta. Harva niin nuorena sikiää. Tosiasiassa kuvassa on insestiä yhtä paljon kuin Orlando Bloom on haltia Legolas.

Tämä fantasiakulma on tullut itselleni vastaan lapsipornoon liittyvissä filosofisissa kannanotoissa. Siinä ääripäitä esittävät ne jotka lataavat innoissaan koneelleen kuvia joissa täysi-ikäiset näyttelijät on puettu ja naamioitu näyttämään huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Tämä ei toki tee haluista yhtään vähemmän pedofiliaorientoituneita. Toisaalta joissain maissa on sitten haluttu kieltää - ei nimenomaan koko pornografiaa alana - vaan "nuorelta näyttäviä" pornonäyttelijöitä.

En tiedä onko näissä aiheena olevissa kolmen kimpoissa kysymys vihjeettömyydestä, eli siitä että asia nähdään vain leimallisesti sen osallistuvan miehen kannalta, jolloin kyseessä on enemmänkin haaremitoiminta. Toisaalta voidaan nähdä että kyseessä on nimenomaan epäsopiva fantasia jonka tyydyttämiseksi luodaan illuusio.

Kaikesta huolimatta itselleni tuntuu jostain syystä relevantilta se, miten esimerkiksi opettava äiti ja se opetettava tytär tai identtiset kaksoset ovat keskenään. Jos he selvästi "käsittelevät miestä" erillään asia on soveliaampaa kuin jos he esierkiksi jakavat keskenään "kielareita" tai vastaavaa. (Joka taas olisi toisenlaisessa kimppaseksissä aivan luontevaa joskin kenties "enemmän kuin hieman lesboslaisuuden sävyttämää".) Ja näin vaikka kyseessä on fantasia ja illuusio ja tiedän näin olevan.

(Toisaalta, mikä pornografiassa ei ole näyteltyä ja illuusioksi tehtyä? Aika vähän, väitän. Jopa ejakulointiin ja siemennesteellä tahrimiseen on käytetty efektejä. Valokuviin voi kelvata jauhoinen vesi. Kuitenkin siemennesteen näkeminen tuntuu olevan samanaikaisesti jotenkin tärkeä "aitouden osoitus"...

Kupit on kuin olisi häät.

Paholaisen Asianajaja nosti esiin sensuuriasiat. Takana on seuraava: Australiassa suhtaudutaan vakavasti pedofiliaan. Tämän vuoksi monenlaisia asioita halutaan sensuroida. Näissä aiheissa rajanveto on yleisesti ottaen vaikeaa. Siksi Australiassa syntyi ehkä erikoisin pornosensuurin rakenne. "pienrintaiset naiset luokitellaan sopimattomaksi materiaaliksi. Pienet tissit luovat vaikutelman lapsipornosta." Myös Tommi Paalanen on kirjoittanut tästä aiheesta.

Mielenkiintoiseksi asian tekee tietysti se, että täysi -ikäisiä on sensuroitu sen vuoksi että heidän sanotaan näyttävän joltakin. Lapsiporno ei enää olekaan alaikäiseen sekaantumista, tai edes tietyssä seksuaalisessa vaiheessa oleva. Se on tietynlaiselta näyttävään sekaantumista. Joku voisi sanoa että tässä mennään hieman yli.

Tässä on tietysti melko paljon ironiaa. Sillä pornoteollisuutta syytetään usein siitä että se lietsoo tietynlaista naiskuvaa jossa odotetaan tiettyä varustusta. Suuririntaisuuden esittäminen on siis paha asia, mutta pienirintaisuus tulee kieltää. Tämä viittaa siihen että oikeasti kysymyksessä ei ole se, onko pornografia hyväksyttävää. On jo päätetty että se ei ole hyväksyttävää - päälle liimataan vain tilannekohtaisesti vaihtuvat perustelut sille miksi näin on. Tämä on toki OK, kun tämä sanottaan suoraan. Tällöin yksilön kanta on selvä ja syy ilmiöön on kaikkien julkisesti tuntema. Mutta yllättävän usein asia halutaan "kätkeä mutkan taakse". Koko perimmäisen tavoitteen olemassaolo vaietaan. Se vain vaikuttaa argumenttivalintoihin. Tämä on vähemmän OK.

Takana on tietysti se että pedofilia on vakava ongelma. Sen vastustamisessa onkin siksi paneuduttava tehokkuus mielessä. Näin voimavarat saadaan mahdollisimman hyvin käytettyä. Toki joka ikinen tapaus on liikaa. Mutta kun realismin pitää mielessä on selvää että vain täysi totalitarismi mahdollistaisi nollatoleranssin - ja silloinkin jos ja vain jos "vartijoiden vartijoiden ... vartija" -ongelma vain onnistuttaisiin vielä ratkaisemaan. Siksi on oltava mahdollisimman tehokkaita.

Olennainen asia on siinä että epäolennaiset keinot kohdistavat voimavaroja väärään suuntaan. Jos ne kohdistetaan epäolennaisiin asioihin - kuten laillisesti ja julkisesti esitettävään pornografiaan joka on tunnetusti hoitanut tähtiensä tunnistamisen - sen sijaan että muistettaisiin että pedofiilit pyörivät ei_niin_julkisessa "underground -pornossa". Valvonnan kohdentaminen ei siis ole kovin kustannustehokasta.

Lisäksi tämä kohdistaa huomioita väärin. Tästä mallista Hankamäki on näyttänyt prosessimallisen systeemin. Keskustelu siirtyy helposti metakeskustelutasolle, jossa ensin voidaan lähteä pedofiliasta ja pian keskustelussa pedofiilit mellastelevat vapaasti ja keskustellaankin pienistä rinnoista. Hankamäki käyttää tässä taidemaailmassa ollutta tapausta valaisevana esimerkkinä. Se on liian herkullinen jätettäväksi linkin taakse: "Olipa kerran Luigi, joka valmisti ja levitti lapsipornoa. Eräs lapsipornon kriitikko nappasi Luigin kuvat internetistä ja teki niistä taidenäyttelyn osoittaakseen, mitä netistä löytyy. Taidenäyttelyyn tuli sitten lapsipornokriitikon kateellinen kollega, joka oli ammatiltaan kriitikko, sillä hän oli epäonnistunut omassa taiteellisessa tehtävässään näyttää toisille, millainen maailma on. Niinpä lapsipornokriitikon kriitikko antoi lapsipornokriitikon ilmi poliisille, joka ryhtyi asian ylikriitikoksi, vei taidenäyttelyn pois ja tukki lapsipornokriitikon sekä lapsipornokriitikon kriitikon suut opettamalla, kuinka asiasta X (sensuroitu) ollaan oikeaoppisesti hiljaa. Tämän kaiken tapahtuessa Luigi levitti lapsipornoa valonnopeudella maailman ympäri."

Kun keskustelu ajautuu tällä tavalla pois uriltaan, voimavaroja tuhlataan irrelevanttiin sepeämiseen. Samanaikaisesti itse asia, joka vaatisi ratkaisua, jää hoitamatta. Pseudotieteiden kohdalla tämä tarkoittaa usein sitä että keskustelu siirtyy avaruusolentojen todistamisesta siihen miten hallitus voi piilotella asioita, ja mitä tieteenfilosofisia todistamisasioita siihen liittyy.

Strategiana tämä on tietysti red herring, jossa asian perustelusta aletaan selittämään miksi hyväksyttäviä perusteluja ei ole. Ja tietysti joskus tämä on ihan aiheellistakin. Se kuitenkin harhaannuttaa helposti keskustelun johonkin aivan muuhun.

Tämän sepeämisen sallin, ja osallistun kinaamiseen ilolla. Koska uskon että avaruusolennot ovat itse asiassa melko irrelevantti asia ratkaistavaksi. UFO -jen kannataminen ei ole mielessäni priorisoitunut kovin korkealle tuhoamisen ansaitsevana juttuna. Se on harmitonta höpöä, joten sen ympärillä voidaan harmittomasti höpöillä.

Mutta oikeasti vakaviin ja ratkaistaviin asioihin on minusta suhtauduttava välineellisemmin.

Pornon määrittelystä, rajaamisesta ja kieltämisestä.

"I can't define pornography, but I know it when I see it."

Pornografiasta on tullut kirjoitettua paljon, koska se on provokatiivinen aihe, jonka kautta voidaan nostaa esiin monia juttuja jotka muuten olisi "tylsiä". Ajattelin että tällä kertaa voisin nakuttaa siitä sen määrittelyn ja kieltämisen kautta. Valitettavasti en ehdi katsomaan pornoa, kun olen aina kirjoittamassa siitä. Olen siis hieman kuten sinkut avioliittoneuvojat.

Pornoa kielen päälle. Määritelmää hakemassa.

Etymologisesti sana "pornografia" tulee kreikan sanasta joka tarkoittaa prostituoituja. Kuitenkaan tämä ei ole sellaisenaan kovin hyvä määritelmä koska pornografiaksi luokitellaan aineistoa joka ei kerro tai kannusta prostituutiota. Tämä on siksi hyvä esimerkki siitä miten etymologia ei ole "täydellisten määritelmien lähde", vaikka joskus tuntuu että tätä sellaiseen käytetään.

Pornografialle on kuitenkin löydettävissä kolme käytettyä päämääritelmää. Se on hyvä, koska muuten ilmiön rajaaminen ja siitä keskustelu olisi aika vaikeaa. Voidaan päästä hieman parempaan kuin "tiedän kun näen", joka on eräänlainen tapa autoritarisoida omat tuntemukset ja fiilikset.
1: Pornografia on mikä tahansa aineisto joka on seksuaalisesti sävyttynyttä. Tällöin käytännössä mikä tahansa voi olla pornografista. Esimerkiksi Viktoriaanisiin aikoihin nilkan näyttämistä pidettiin riskaabelina. Japanissa naisen niskaa pidettiin eroottisimpana ruumiinosana, ja vanhassa kreikassa se oli kainalokuoppa. Toisaalta monissa metsästäjä-keräilijäheimoissa kuljetaan rinnat paljaana ja tämä ei välttämättä ole useimpien mielestä mitenkään eroottissävytteistä. Paitsi tietysti joistakuista. Ja joku voi periaatteessa ottaa innostusta vaikka anatomian tai taidehistorian oppikirjojen kuvista. Tällöin pornografia on kovasti muuttuvaa, kulttuurisidonnaista ja kaikenkattavaa. Toisaalta rajanveto voi olla aiheellinen.
2: Toisen määritelmän mukaan pornografia on seksuaalisesti sävyttynyttä aineistoa joka on pääasiassa tarkoitettu aikaansaamaan kiihottumista. Tässä kohden vältetään monet 1 kohdan omituisuuksista. Taide, heimokulttuuri ja anatomian oppikirjat, puhumattakaan kumisammakoista, ei ole valmistettu siihen tarkoitukseen. Mielenkiintoiseksi tämä muuttuu tietysti siinä vaiheessa kun aletaan miettimään "tekijän motiiveja". Sillä vaikka motiivi olisi kiihottaa, se ei tarkoita että se olisi ainut tarkoitus. Tätä kautta esimerkiksi kaunokirjallisuudeksi, ei pornoksi, yleensä luokiteltu "Lolita" kirjan arviointi on vaikeaa. Se on toki mm. argumentti tai vähintään kysymysten herättely asian tiimoilta. Se on myös seksuaalisesti värittynyt siinä määrin että kiihottumiskysymys on oleellinen. Samoin kuin "Last Tango in Paris" taatusti tavoittelee kiihottumisia, mutta se tekee myös poliittisia kannanottoja. Kysymys on "mikä on tarpeeksi muuta /liikaa kiihottamista".
3: Kolmas tapa on normatiivinen. Siinä pornografia määritellään sitä kautta että niissä on seksuaalisesti kiihottavia aineistoja, joita käytetään jotenkin pahassa ja likaisessa mielessä. Tällöin arvojen loukkaaminen astuu mukaan kuvioihin. Tämä näkökanta korostaa sitä että suuri osa seksuaalisesti kiihottavasta materiaalista ei olekaan pornoa, vaan jotain. Tämä pakottaa vahvaan erotteluun "erotiikan" kanssa, koska tässä pornografia määritellään pahuuden kautta. Tällöin jos puhutaan pornon vahingollisuudesta, tämän esityksen porno on aina vahingollista, ja sen sijaan olisi keskusteltava aina siitä onko "tämä ja tämä" pornoa. Tässä valtavana ongelmana on tietysti se, "kenen arvot". Nimittäin normaalisti kaikki sensuuri tehdään aina ja kaikkialla vedoten jotenkin arvoihin ja ideologioihin joiden kautta ne arvot tulevat. Porno on tässä pohjimmiltaan auktoriteetin asemaan nostetun moraalikäsityksen määrittämää "kiellettyä seksuaalisuutta" tai ainakin sen toteuttamisen rajoittamista. Moraalinäkemykset eroavat tässä kohden suuresti, ja mukaan astuu monia ensimmäisen määritelmän ongelmia:
___3.1: Pitääkö nilkkakuvat kieltää kaikkialla, vai vaan Viktoriaanisissa kulttuureissa, vai ainoastaan Viktorianaikaisen englannin arvoja kannattavilta yksilöiltä? Tämä sama kysymys tulee vastaan oluenmyynnissä: Islamilaiset eivät saa juoda olutta, joten pitäisikö kaikkien oluen juominen kieltää jotta he eivät ajautuisi kiusaukseen?
___3.2: Toinen, yleinen näkemys on se, että pornografia tarkoittaa kaikkea sellaista seksuaalista aineistoa joka vahingoittaa naista. Yleisesti keskustelussa nostetaan esiin juuri naisten oikeudet. Tämä kertoo siitä että miestä ei nähdä pornon suhteen uhrina, mutta se on naiselle ensisijainen asema.
___3.3: Kolmas yleinen näkemys on se, että porno on seksuaalista aineistoa joka turmelee. Tätä kautta se rikkoo jotain "yleisiä arvoja", ja muuttuu yksilön oikeudesta yhteisön asiaksi. Tätä kautta yhteisön arvomaailma on se, mihin on ikään kuin pakko peilata: Yksilön arvoillahan ei voida antaa arvoa koska hän voi sanoa että aineisto "muuttaa" häntä, tai jopa "kehittää" häntä johonkin suuntaan. "Turmelu" on tätä kautta helposti vain mielipide. Erikoiseksi konventioihin vetoamisen tekee se, että Usein esitetään että pornografia olisi vain pienten käyttäjäryhmien juttu. Tämä riippuu taatusti käytetystä määritelmästä. Se on kuitenkin hyvin levinnyt ja taloudellisesti pärjäävä, joka viittaa päinvastaiseen. Marginaaliryhmät eivät voisi tuottaa valtavan suurta kannattavuutta. Se, mitä konnotaatioissa kokeetaan "pornografiaksi" ei siis ole yleisiä näkemyksiä vastaan. Jos moraali on yhteisön moraali, se tarkoittaa sitä että normatiivisen näkemyksen mukaan suuri osa "pornografian" nimellä myytävästä ja tarjottavasta aineistosta ei olisikaan "aitoa pornoa", vaan vaan harmitonta "erotiikkaa". Toisaalta turmelua vastaan puhuu se, että se itse asiassa vähentää ikäviä asioita. Jos tämä on siis perustelu sen vähenemiselle, olisi johdonmukaista väittää että tämä asiantila jotenkin velvottaisi siihen tai tekisivät pornosta jotenkin tuettavan asian, jota kannatettaisiin ja tuettaisiin rikollisuuden vähentämisen ja yhteishyvän nimissä, kuten vaikka uskontojen kohdalla tehdään.
Kun asiaa katsoo laajemmin, on selvää että "seksuaalisesti eksplisiittinen materiaali" voi kulkea hyvinkin erilaiseen tulokseen sen suhteen, onko se pornoa vai ei, vaikka sen kiihottavuus, kantaaottavuus tai haitallisuus ei olisi edes erimielisyyden alla. Ongelmana aiheessa onkin se, että tämä hämärtyy. Olisi syytä keskittyä siihen, mitä haittaa asioista on. Näin samanmielisyys nousee näennäisen erimielisyydenkin takaa helposti ja usein.

Erikoinen 1 ja 3 aineiston välillä on se, että jos asiaa katsotaan laajemmin, harva itse asiassa pitää niiden sisältöä samana. Syy on siinä että kun 3 vahingoittamista pidetään keskeisenä elementtinä, harva itse asiassa pitää sitä seksuaalisesti kiihottavana. Tätä kautta valtaosa esitetystä pornografian nimellä kulkevasta aineistostakaan ei olisi "aitoa pornoa". Raiskaamiset, kuolleisiin sekaantumiset, lapsiporno, silvontaporno, väkivaltaporno ja muut haitalliset asiat ikään kuin "yleistä kannanottoa ajatellen" eivät ole 1 kohdan pornoa mutta ovat ehdottomasti 3 kohdan pornoa. Moraaliarvoiltaan konservatiiviset suosivat tavallisesti juuri tätä määritelmää mutta käyttävät sitä huolimattomasti. He vaihtavat 1 ja 3 kohdan määritelmiä, jotta kaikki seksuaalisesti kiihottava saataisiin kiellettyä automaattisesti pahaksi. Itse asiassa tällöin he eivät argumentoi asiasta, vaan määrittelevät koko ilmiön pahaksi vain sen vuoksi että he eivät pidä siitä. Vastaavalla tempulla voitaisiin kieltää aivan mitä tahansa. Jos uskonto määritetään kultinkaltaiseksi, eli sen harmin ja haitan mukaan. Ja sitten vaihdetaan uskonnon määritelmä yleensä hengellisyyteen ja sanotaan sitten että kaikki hengellisyys tulisi kieltää, harva ottaisi juttua vakavasti.

Yleensä ottaen tästä käy selviksi se, että suuri osa erimielisyyksistä eivät ole edes näkemyksellisiä. Aiheen piirissä kaikki ongelmat määritelmäepäselvyyksissä korostuvat: Yksimielisyys saattaa hämärtyä määritelmäerimielisyyksien taakse. Ja toisaalta joskus sama termi ja sama kanta voi johtaakin erimielisyyteen: Joku voikin vastustaa koko pornografiaa ja toinen vain sitä vahingollista osaa, heillä on keskenään eri määritelmät ja samat sanat. Heidän välillään on tällöin erimielisyys, joka ei näy kovin helposti. Se näkyy vain laajemmassa analyysissä. Ja tällöinkin vain, jos aiheet kuten taidekuvat astuvat mukaan keskusteluun.
Tämä korostaa sitä että aiheen parissa ei voida vain "kokea". Jotta voidaan ylipäätään ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, joka on minimitaso aidolle kommunikaatiolle, ei täyty jos ei olla tarkkoina. Siksi on tiedettävä mitä määritelmiä kukin käyttää, ja että niissä myös pysytään.

Pornon käsiraudat, missä saa käyttää ja missä menee rajat.

Kun mietitään lakiasioita, on pakko miettiä myös sitä mitä valtio saa kieltää ja mitä ei. On oltava jotain perusvapauksia ja joitain perusvelvollisuuksia. Lisäksi eston voimakkuudesta tulisi jotenkin voida päättää. Perinteisesti eroottiseksi luokitellun aineiston esittämisen puolta on pidetty taiteilijoiden ja liberaalien toimesta. Sen sijaan uskonnolliset ja konservatiivisest tahot ovat pyrkineet kieltämään sitä. Yleensä tässä on muutama perussyy:
1: Seksi itsessään nähdään pahana, jolloin sen tekeminen aina on syntiä. Siispä sen esittäminen taiteessa tai pornografiassa on kiellettävä.
2: Seksi itsessään on hyvä asia, mutta pornografia vetää sen väärään paikkaan. Toisin sanoen tämä on sama, kuin vaikka jumalanpalvelus, joka on kirkossa harras tilaisuus, mutta jos se tehtäisiin kaatopaikalla kasassa ihmisen paskaa, se olisi jotenkin luonteeltaan herjaava. Liberaalit taas voivat vastustaa samaa aineistoa joko sen takia että se haittaa naisen oikeuksia ja mahdollisuuksia, orjuuttaa ja tekee hänestä kohteen, objektin.

Toisaalta taas monet, feministitkään, eivät ole vakuuttuneita että se olisi vahingollista. Ja silloin sen rajoittamiseen ei heistä pitäisi olla syytä. Osasta kaikki seksi muuttaa naisen kohteeksi, toisten mielestä vain väkivaltaporno ja alan alipalkkaus tekee niin. Kolmannen mielestä syyllisiä on myös silloin, kun alla on "vapaaehtoinen pakko", eli se että ihminen elää köyhyydessä ja ainut vaihtoehto säälliseen elämään on ammatinvalinta. Tällöin ihminen voi valita köyhyyden. Mutta reiluksi tilanteeksi sitä ei voi silti sanoa.

Molemmissa linjoissa esiintyy tietysti myös moraalin laillistaminen (legal moralism), joka on siitä erikoinen tapa, että siinä vastuu moraalisista toimista otetaan yksilöiltä pois. Se on näkökanta, että jos jokin asia on paha, siitä on tehtävä myös rikollista. Tätä kautta moraalia ei vahdi yksilö, vaan ympäröivä kulttuuri. Oikeus päättää asiasta ei siksi ole yksilöllä vaan yhteiskunnalla. Tätä tapaa voidaan perustella sillä että valtio suojelee kansalaisiaan vahingoittamasta itseään. Ongelmia tulee tietysti tilanteissa, jotka itse näkee harmittomina mutta joita jotkut muut paheksuvat. Pahimmissa tilanteessa valtio muuttuu "isoksi veljeksi", joka kontrolloi toimintaa. Totalitaariset kulttuurit ovat tyypillisesti eläneet tällaisessa tilassa. Yksilön asioista on tehty yhteisön asioita.

Toinen perustelu on tietysti moraalinen paheksuttavuus. Pornografian myyminen aikaansaa paheksuntaa koska se kritisoi uskontojen periaatetta jossa pornografia on kielletty. Tässäkin takana on totalitaristisista valtioista tuttu periaate, jossa kritisoiva diskurssi ja vaihtoehtoiset mielipiteet kielletään. Toisaalta yhteiskunnan pornografistuminen on tuottanut hankaluuksia, kun pornografiaan törmäävät nekin jotka siihen eivät halua törmätä. Tilannetta voi verrata vaikkapa passiiviseen tupakointiin.

Normaalisti liberaalit vastustavat yhteisön valtaa määrätä asiasta, vaikkapa uskonnon kautta. Tosin tässä usein asetetaan poikkeuksia, kuten lasten kohdalle. Yleisenä ilmiönä liberaalissa näkemyksessä porno on sensuuria. Voidaan siis eräällä tavalla sanoa että on yleistä asettaa jotain rajoitteita, ja pitää asiaa enemmän rajanvetokysymyksenä. Tässä perusteluna voi olla vaikkapa esitys siitä että aikuinen osaa miettiä asioita ja on fysikaalisesti eri tavalla kehittynyt. Toki hieman vastaavan tapaista argumentaatiota esiintyy myös pornografian kieltäjillä. He suojelevat yhteisön heikkoja ja ymmärtämättömiä jäseniä, joista osa vain sattuu olemaan aikuisia. Tällöin tilanne vertautuu esimerkiksi huumeisiin, joita aikuisetkaan eivät saa laillisesti.

Jos asiaa lähestytään John Stuart Millin harm principlen kautta, sensuuriin pitäisi olla hyvä syy. Sensuurilla pitäisi estää selvä haitta. Ja se pitäisi rajata siten että harmitonta ei mene tarpeettomasti mukana. Luudalla pitäisi lakaista vahingoittava aineisto. Tätä kautta huumeiden kielto suojelee henkeä ja elämää, mutta pornografian kohdalla tilanne on selvästi erilainen. Ja on selvää että valtaosa pornografiaksi kutsutusta ei aikaansaa ongelmia, jos ongelmaksi lasketaan vain fyysinen vahingoittuminen. Ongelmia tässä perustelussa tulee NAMBLA:n kohdalla. Se kun perustelee lapsipornoa sillä että lapset pitävät siitä. Heidän mukaansa tästä ei siis ole haittaa. Lapsiporno pitäisi siis heistä laillistaa.

Kysymys on tavallaan siitä kuinka suuren arvon ilmaisunvapaudelle antaa. Pornografia on ehkä makaaberia, mutta se on kuvallista ja sanallista ilmaisua. Eihän sananvapaudessakaan kielletä kliseisiä mielipiteitä. Toinen on sen henkilökohtaisuus. Henkilön moraali on hänen käsissään ja seksuaalielämä ei oikeasti muille kuulu. Tätä kautta pornografian kieltäminen on hieman sama kuin komentaminen siihen kenen kanssa saa mennä naimisiin. Tietyssä määrin tätä on tietysti myös laki joka estää lasten kanssa naimisiin menon. Homoseksuaalisten avioliitot ovat jo monisyisempi tilanne. SM -pornossakin on kaksi vapaaehtoista. Täyttyykö harm principlen ehdot, vai onko tarvetta sessiokohtaisempaan tarkasteluun, mikä tarkoittaa tarkempaa erittelyä, määrittelyä ja tarkkailua?

Kaikkien onneksi Millkin hyväksyy suostuttelun, suorastaan kehottaa siihen. Ihmisiä saa siksi varoitella tai suositella jotain asiaa, mutta ei kieltää. Yksilö voi itse päättää ottaako hän toisen esityksen vakavissaan vai ei. Tätä minä kannatan. Hieman kuten uskontojenkin kanssa. On hyvä että tarjotaan. Mutta pakko ei pitäisi osallistua. Ja halutessaan ilmiötä pitäisi voida välttää. Ja osa on sellaista settiä, että on hyvä että kielletään.