Kristittyjen tappioketju

"Seurakuntalaisessa" kerrottiin piispa Seppo Häkkisen ajatuksista. Hän pelkää pakanuuden paluuta. "Seppo Häkkisen mukaan kristillisyyttä ollaan ajamassa Suomessa ulos. Toisesta ovesta tulee kuitenkin uushenkisyys sisään." ... "Virren veisaaminen, ruokarukous ja ylipäänsä kristillinen kasvatus kirvoittavat valituksia viranomaisille. Sen sijaan mindfullness, vuorikristallin näkeminen ja lapsijooga sopivat hyvin. Hindulaisuus tai buddhalaisuus ei näytä haittaavan lainkaan. Risti seinällä on sopimaton, mutta uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii mainiosti." ... "Hänen mukaansa julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuvasti mielipiteitä, joiden mukaan uskontokasvatus joutaa kokonaan pois niin varhaiskasvatuksesta kuin kouluopetuksestakin." ... ""Mindfulness ulottuu jo lapsiinkin". Buddhalaiseen meditaatioon linkittyvä tietoisuus- ja tunnetaitojen opetus leviää jopa päiväkoti-ikäisille lapsille. Artikkelin lopussa kerrotaan mindfullness-tunnin huipentu-van vuorikristallin näkemiseen. Lukijalle ei kerrota, että new age –uskomuksissa vuorikristalli on hyvä meditaatiokivi, joka auttaa keskittymisessä. Se kanavoi kaikenlaista energiaa, joten sitä voidaan käyttää kaikkien ongelmien hoitamisessa, ilmenivätpä ne sitten kehon, mielen, tunteiden tai sisäisen olemuksen tasolla."

Häkkisen lausunto on tavallaan hyvin omituinen.

Olen itsekin melko mindfulness -vastainen. (Se on juuri sellaista pehmohöpöä jota dissaan noin yleensäkin.) Mutta en kykene näkemään sitä buddhalaisena. Se on itse asiassa tausta-asenteeltaan kaikkea muuta kuin maailman harhoista vapautumista. Tämä itse asiassa paistaa jo ilmiön nimessä. Kun buddhalaisuudessa yritetään tyhentää mieli, yritetään olla mahdollisimman mielellisiä "mindful". Tavoitteena on stressin purkaminen. (Minusta mindfulness on kuitenkin oikein näppärää jos haluat hankkia itsellesi valemuistoja.)

Häkkinen viittaakin varmasti taustaan. Mindfulnessiin liittyy meditaatiota joka on menetelmänä tietystä ei-kristillisestä taustasta. Häkkinen sotkeekin keskenään alkuperän ja nykytilan sellaisella tavalla joka tuo oleellisesti mieleen lähinnä aktiivikreationisti Pekka Reinikaisen "noituuden paluu lääketieteeseen" -kirjan. Tämänlaiset ajattelukytkökset vihjaavat Häkkisen ajattelussa olevan tiettyjä rajoitteita.

Häkkisen väitteenä oli että kaikkea muuta uskontoa saa aika kritiikittömästi tuoda päiväkoteihin ja kouluihin paitsi kristillisyyttä. Häkkisen havainnot perustuvat tutkimuksen sijaan toisen käden lähteen anekdootin päälle rakennettuihin tulkintalisiin.
1: Mallia "Kaikki lausuvat yhdessä: ’Kiitos tunnekoulusta, meillä oli mukavaa.’” Lukijalle jää epäselväksi, ketä lopussa kiitetään, opettajaa, toisia lapsia vai jotain tuntematonta jumalaa?" Samaa voi miettiä laulaessaan ei-uskonnonharjoittavaa "suvivirttä" jossa lauletaan "Taas linnut laulujansa visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on." Että viitataanko tässä herralla opettajaan, toisiin lapsiin vai johonkin tuntemattomaan Jumalaan.Samalla voi miettiä sitä onko se viitattu "sielu" jokin uskonnollinen konsepti joka olisi sensuroitu ja jota ei siis olisi julkisessa tilassa?

Tässä unohtuu se, että edes tässä anekdootissa ei puhuta buddhalaisuuteen osallistuttamisesta. Sillä vaikka mindfullness taustaltaan todella pohjautuu buddhalaisen mietiskelyn tekniikoihin, on se itsessään maallis-pinnallisen elämäntavan multihuipentuma ; Sitä haetaan hedonistisesti stressittömyyttä ja ladataan akkuja jotta voidaan toimia oravanpyörässä. Mindfulness ei lupaa nirvanaanpääsyä tai vapautumisat elämän kierrosta. Se pyrkii tekemään tästä elämästä miellyttävää. Toki mindfullness-kentällä on taatusti kaikenlaisia toimijoita, joista osa voi ympätä mukaan new age -ajattelua. En siis sinänsä pidä mahdottomana, jossakin koulussa mindfullness-kurssiin on ympätty mukaan new age-uskomuksia. Mikäli näin on, todennäköisesti suuri osa ihmisistä - etenkin niistä vihaisista ateisteista jotka suuttuvat "Suvivirrestä" on sitä mieltä, että se ei ole okei. Sama pätee joogaan.

Häkkinen ei itse asiassa demonstroi miten muita uskontoja tuodaan kouluihin. Asioista saadaan uskonnollisia lähinnä tuomalla mukaan itse ilmiön sijaan sen syntyhistoria ja muu vastaava. Hän on enemmänkin demonstroinut sitä että ihmiset pahastuvat siitä että kouluissa todellakin tuodaan sitä kristillisyyttä esiin. Kristillisyys selvästi on läsnä, ja siellä tehdään aktiivisesti sitä mihin Häkkinen kannustaa ; "”Nyt on rohkeasti puolustettava uskonnonvapauttamme, siis oikeuttamme oman uskonnon näkymiseen ja harjoittamiseen, myös julkisesti. Nyt on selkeästi asetettava painopiste kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen, niin kodeissa kuin seurakunnissakin"

Häkkisen kommentissa on mukana aivan todellinen yhteiskunnallinen tausta.

Uskontojen, erityisesti kristinuskon, suosiossa onkin tapahtunut laskua. Kun maan keskimääräinen elintaso, demokraattisuus ja tiedeosaaminen kasvavat - ja kun sosiaalisen eriarvoisuus vähenee - uskonto menettää suosiotaan. (Siitä mikä aikaansaa mitäkin on tietysti kiinnostavaa mutta yhteys on, eikä tässä ole oikein mitään kontroversiaalia.) Euroopassa uskontojen suosio on ollut laskusuunnassa jo melko kauan. USA on ollut niitä harvoja hyvinvointimaita joissa uskonnollisuus ei ole menettänyt merkitystään.

Sosiologit ovat selittäneet tätä poikkeusta Peter Bergerin tyyliin ; Viittaamalla vapaisiin markkinoihin. Perusväite on ollut se, että euroopassa uskonnot ovat institutionalisoituneet kun taas vapaasti keskenään kilpailevat kirkot USA:ssa ovat joutuneet miettimään yleisöä ja ovat siksi tuottaneet uskontoja jotka tarjoavat paremmin vastinetta ihmisten tarpeisiin. Tätä kautta institutionalisointi viittaisi eurooppalaisiin valtionkirkkoihin ja kansankirkkoihin jotka taas olisivat ongelma koko uskonnolle. Tosin viime aikoina USA:ssakin uskonnollisuudessa on tapahtunut heikkenemistä. PEW Research Centerin mukaan jopa USA:ssa hengellinen ilmapiiri on muuttunut. Kristinuskon suosio on laskussa, ja vaikka käytännössä vaihtoehtoisten ei-kristillisten uskontojen suosiokin on kasvussa, niin kristinusko on ollut niin läpitunkevaa ja suosittua että sen laskun vuoksi myös uskonnottomuus on yleistynyt.

Tätä kautta on tietenkin päästy siihen tilanteeseen että kenties sekularisaatio on jotenkin väistämätöntä. Pitkän ajan trendit viittaavatkin siihen että uskonnottomuus ja ateismi ovat sekä suositumpia että valtavirtaistuvampia näkemyksiä. Tässä kohden mukana on kaksi elementtiä. Älykkäät ihmiset ovat jostain syystä taipuvaisia päätymään ateismiin. (Kenties siksi että heillä on erilaiset eväät "toisinajatteluun" eikä siksi että ateismi olisi ehdottomammin tosi.) Toisaalta merkittävämpi voima on siinä että kouluttamattomat ja vähemmän älykkäät ihmiset lakkaavat välittämästä uskonnosta.

Tämä tausta tarkoittaa sitä että muiden uskontojen kuin kristinuskon suosio on kasvanut ja tätä kautta on aivan mahdollista että näitä muita uskontoja myös nähdään julkisessa tilassa. Tästä huolimatta tilanteessa on mittakaavaharha. Kun on oikeasti ilmiselvää että "Suvivirressä" lauletaan kristinuskon Luojasta, ja asioita nimetään suoraan kristillisyydeksi ja kristillisiksi aamunavauksiksi, joutuvat muiden uskontojen edustajat tyytymään joko (a) sekulaaristettuihin versioihin joissa ei mainita uskontoa nimellä vaan "buddhalaisuuden" sijaan viitataan "mindfulnessiin" ja joista uskonnolliset ja hengelliset elementit ja puheet pelastuksesta ja tuonpuoleisesta on riisuttu. Tai (b) sellaisiksi jossa New Age -kristallihöpö salakuljetetaan oppitunneille sillä että valehdellaan että se on tollaista kohdan a -ilmiöstä.

Tässä mukana on kuitenkin harha. Häkkinen ei huomaa sitä että moni kriitikko on nimenomaan sekulaari. Sekulaari ei ole samaa kuin antiteisti. Uskontokritiikki tunkeutuu helposti tilanteisiin joissa julkisiin tiloihin laitetaan uskontoa ja että näihin osallistumiseen ei ole vaihtoehtoa. Häkkinen ei anekdootti-innossaan esimerkiksi kertonut oleellista ; Oliko ennen tuntia mahdollisuus kieltäytyä uskonnollisin perustein koko meditointirupeamasta. Sekulaarit kannustavat uskonnonvapauteen. Häkkinen sen sijaan edustaa piispana sitä eurooppalaista instituutio-uskontoa jossa uskonnonvapaus tarkoittaa enemmän sitä että järjestöllä on mainostilaa yhteisessä tilassa jonne on käytännössä pakko mennä ja jossa tapahtuviin asioihin on otettava osaa omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.

Tämä instituutioden vallan sotkeminen yksilöiden ja vain yksilöiden omaisuutena olevaan uskonnonvapauteen on kätevää koska sen jälkeen tämä sekulaari yksilön uskonnonvapauden puolustaminen saadaan vääntymään kaksoisstandardiksi kun ei tiedosteta että nämä "vaihtoehdot" ovat julkisessa tilassa näkyvissä oleellisesti erilaisella tavalla kuin kristinusko näkyy.

Häkkistä näyttää häiritsevän että luokkaan tunkee kaikenlaista pakanauskontoa. Hän ei ole tässä kovin selkeä, osittain siksi että asennevammojen kätkeminen siihen että ei suoraan sano sitä vaan vihjaa siihen suuntaan vahvasti on keino väistellä vastuuta. (Tosin jos Häkkistä ei häiritse, niin montaa muuta uskovaista kyllä häiritsee ja tämä johtaa siihen "yleinen valitus" -teemaan joka on Häkkisen oman tekstin mukaan relevantti.)
1: Sen verran on selvää että sanana "pakanuus" on jo itsessään jossain määrin pejoratiivinen, konnotaatioiltaan kristillisessä yhteydessä pilkallinen. Sanan etymologiakin on kiinnostava ; paganitas -viittaa maalaisuuteen. Moukan ja juntin konnotaatiot ovat suunniteltuja. Tämä on kiinnostavaa koska se sisällöltään kuitenkin viittaa siihen että "on uskovainen joka ei kannata kristinuskoa, juutalaisuutta tai islamia". Toki tätä voisi lieventää ja selittää että jos joku kristitty kutsuu uskonnosta ja hengellisyydestä vieraantunutta mindfulness -tyyppiä pakanaksi niin se on loukkaava vain jos nojaa kristittyjen määritelmään. Monet New Age -ihmiset kutsuvat itseään ihan hyvällä mielin pakanoiksi. Tässä vain unohtuu se että lausujan identiteetti määrittää sen kuka on se joka tarkoittaa jotain käyttäessään sanaa. Kristillisessä perinteessä pakana on lukkiutunut. Ja pakana -sanan käyttö kertoo tätä kautta sanojan asenteesta. Asennevammaisuuden kohtaamisesta arkielämässä taas on jotain josta voi pahastua vakaumuksesta riippumatta. Jos Häkkinen käyttää sanoja jotka kertovat Häkkisen asenteesta muita kohtaan, tästä on asiallista pahastua juuri niin että nojataan siihen "kristilliseen termiviitekehykseen" jota Häkkinen edustaa oikein piispan auktoriteetilla.

Hän ei kuitenkaan näe sitä että tosiasiassa niillä ei ole samanlaista näkyvyyttä ja tilanhallintaa. Esimerkiksi kevätjuhlissa ei yhteislauleta yhtään ainutta buddhalaisten, hindujen, islamilaisten, juutalaisten tai ateistienkaan laulua. "Suvivirsi" tulee kuitenkin laulaa tai piispa Jolkkonen paiskoo ovia. Tässä ja vain tässä asetelmassa on todellakin syytä puhuakin uskontojen samanarvoisesta kohtelusta. Häkkinen ei tätä tee. koska se ei varmasti aja hänen asiaansa.

Häkkinen vertaileekin ei-vertailtavaa samanlaisina.

Oleellisia kriteeriattribuutteja voi olla monia. Jos lähdetään siitä miten Häkkinen itse asiat näkee, eli "Yksinkertaistaen ja kärjistäen voi todeta, että risti seinällä näyttäytyy epäsopivana, sen sijaan uushenkisyyteen liittyvä vuorikristalli sopii aivan mainiosti." niin yksinkertaisesti ja kärjistäen Häkkinen joutuisi
1: Tekemään sen että kävisi läpi kaikkien koulujen kaikki luokkahuoneet ja laskea montako ristiä ja montako vuorikristallia siellä on seinällä koko ajan näkyvissä. Yhden kerran jollain yhdellä tarinassa olevalla kenties oikeasti tapahtuneella anekdoottitunnilla ollut yhden oppitunnin mindfulness -harjoitteeseen liittyvä vuorikristalli tuskin rinnastuu uskonnolliseen symboliin joka on läsnä joka ikisellä oppitunnilla riippumatta luokassa käsiteltävästä oppiaineesta. Tälläinen alati-läsnä oleva on läsnäolollaan symbolista instituutiovaltaa alleviivaava. Ja kun Häkkinen sitten tekee laskentonsa loppuun ja toteaa että vuorikristalleja ei välttämättä löydy ainoankaan luokkahuoneen seinältä paraatipaikalta, hän joutuu kenties keksimään tästä läsnäolon puutteesta sen todellisen syyn siitä miksi näistä seinällä roikkuvista vuorikristalleista ei tule valituksia.
2: Toisaalta on syytä huomata että valitukset liittyvät uskonnonvapauslakien rikkomisiin tai tälläisen rikkomisen epäilyyn. Ja ilmoitus tulee jos läsnäolo on koettu ärsyttävänä ja häiritsevänä. Joten kenties valittaminen johtuu siitä että kristityt ovat muita paskiaismaisempia pyrkyreitä jotka vähät välittävät muiden ihmisten vakaumuksista. (Tämä vastaa rehellisesti sanoen omia kokemuksiani. Kyseessä ei ole varmasti vain näkökulmavalinnasta, koska olen hyvin monessa uskonnollisessa ja ateistisessa ryhmässä. Ja pääsääntönä on että käännyttäjähihhulit ja ateistejen ja uskonnottomien vakaumuksille pilkallisesti suhtautuvat ja muuten heidän näkemyksiään vähättelevät ovat aina kristittyjä. Islamistejen riskeistä puhutaan paljon mutta yksikään islamilainen ei ole vittuillut minulle. Jos saisin euron aina kun kristitty vittuilee minulle, olisin rikas. Kristityt ovat myös johdossa jos ajatellaan itsemurhaan ajettuja läheisiä ja itse henkilökohtaisesti saamiani tappouhkauksia. Kenties kaikki uskonnot ja vakaumukset eivät todella ole samanarvoisia. Kenties ei. Ja tässä "ei" -tapauksessakin on selvää että on turhaa kuvitella että vastavuoroisuuteen taipuvaiset ihmiset eivät jotenkin reagoisi ja muuttaisi asenteitaan niitä ihmisiä kohtaan jotka heitä aina nurjasti, kurjasti, epäreilusti ja olkiukkopilkkojen avulla lähestyvät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.) Islamilaiset tai juutalaiset eivät käännytä tai mesoa. Hindulaisia saattaa nähdä uskontoaan harjoittamassa, mutta he eivät osallistuta kaikkia omiin rituaaleihinsa. Tämä ero kertonee jotain oleellista siitä mitkä uskonnot ovat muita helpommin tilanteissa joissa eriuskoisten uskonnonvapauden rajoja ylitetään. Kristinuskon näkyminen kouluissa on ollut enemmän kuin aktiivista vuosikausia. Ja tässä tilanteessa ei voi sanoa muuta kuin että ihmiselle joka tekee jatkuvasti samaa ja joka vastaa jopa tämän saman tekemisestä johtuviin ongelmiin siten että tekee enemmän sitä samaa ja joka kaiken tämän jälkeen odottaa erilaista lopputulosta. Heille on oma nimensä. Kun organisoitunut ihmisjoukko tekee tätä samaa, sitä kutsutaan uskontoinstituutioksi. Sen kovimpia sekoilijoita ilmeisesti kutsutaan piispoiksi.

Nyt tuli saunamitta täyteen...

"Sana" -lehdessä oli Marko Kulmalan satiirinen kolumni löylykauhojen tekemisestä. Pääteesi kiteytyy kohtaan "Saunasta tuli muinaissuomalaisille pyhä paikka, syntymän, kuoleman ja saunataikojen tyyssija. Tässä katsannossa on selvää, että löylykauha on muinaissuomalaisten pakanallisten riittien keskeinen symboli. On kohtuutonta, että altistamme herkkien sielujen uskonnonvapauden riittityökalujen valmistamiselle. On nimittäin mahdollista, että joku nuori koululainen saa löylykauhasta kipinän ja ryhtyy muinaissuomalaiseksi. Ehkä olisi samalla viisasta kieltää myös saunominen tai saunat laajemminkin."

On selvää että teksti ottaa kantaa uskonnonvapauskysymykseen satiirin keinoin. Ja satiiri onkin hyvä väline juuri tämänlaiseen lausuntojen tekemiseen. Moni ajattelee että huumori olisi typerehtimistä, mutta satiiri kuuluu niihin tyyleihin joissa huumorintaju ja älyllisyys ovat tavallisesti kohdanneet.

Ja tiukassa mielessä olen jopa hyvin samaa mieltä Kulmalan kanssa. Hänen satiirinsa osuu äärimmäistä sensurismia edustavaan ateistiseen tapaan. Sellaiseen jossa uskonto ei saisi näkyä mitenkään julkisuudessa. Ja jossa uskonnot on hilattu pelkästään privaattiin. (Kuten moni kenties muistaakin, en kannata tämänlaista sekularismia.) Vaikka uusateisteja usein moititaan militanteiksi, tämänlainen ajattelu liittyy kuitenkin nimenomaan klassiseen vanhaan ateismiin, jota esimerkiksi vapaa-ajattelijoissa saattaa vielä törmätä. He noudattavat Freudin ja ranskan vallankumouksen valistuseetosta jossa uskottiin että uskonto on taikauskoa (Freudin kohdalla neuroottista taikauskoa) joka sitten karisee kun ihmiset valistuvat. Tällöin henkenä saattaa olla se, että uskonto tulee jopa katoamaan.

"Uusateistien" parissa asiat ovat toisin. Heillä lausunnot ovat realistisempia. Ne ovat toki sekulaareja mutta ne mukailevat enemmänkin Esa Turkulaisen kantaa "Uskontoneutraalia yhteiskuntaa ei ole kukaan ajamassa. Uskontoneutraalia valtiota kylläkin. Valtio ei saa suosia tiettyjä uskonlahkoja, sillä se johtaa epäyhdenvertaisuuteen. Siitä tässä ollaan vouhkaamassa. Jos valtio voisi "suosia" kaikkia samaan aikaan niin sehän ois tosi jees. Mutta kun se ei voi. Niin pragmaattisesti seuraavaksi paras on olla suosimatta ketään." Hän viittaa tässä siihen että joulujuhliin ei ole haluttu ottaa muiden kulttuurien aineistoa, eikä ateistisia lauluja. Mutta kristillisiä lauluja pidetään. Pluralismi on vain juhlapuheissa, ja esimerkiksi uskonnolliset tahot saavat aamunavauksiaan kouluihin aivan eri tasolla kuin vaikka vapaa-ajattelijat. Heihin löylykauhavertaus ei sitten osukaan kovin hyvin.

Itse asiassa tässä kulmassa voidaankin huomata että satiiri ei onnistu kuvaamaan nykyajan ateismia juuri ollenkaan. Tämä ei toki ole kovin uutta tai erikoista. Näyttää siltä että kristityt tutkivat uusateismia perinteiden ja ennakkoluulojensa kautta, eivätkä oikeastaan osaa kysyä uskonnottomilta itseltään yhtään mitään. Tai jos kysyvät, niin ne vastaukset tulkitaan niin että saa nähdä hirvittävän määrän työtä jotta yhden asian saa korjattua.

Tässä kohden löylykauhakeskustelussa on syvä epäanalogia.
1: Kulmala ei näytä tiedostavan, että symbolit muuttuvat ajan mittaan. Ja ympäröivä kulttuuri vaikuttaa tässä hyvin vahvasti siihen mikä on uskonnollista ja mikä ei. Jos kulttuurissamme esimerkiksi pidettäisiin joukolla karhunpeijaisia osana kouluelämää ja kulttuuria, löylykauha olisi todellakin uskonnollinen symboli. Ja silloin se nimenomaan olisi aivan pätevää kieltää. Tilanteet on koettu nimenomaan uskonnon halveksuntana.
2: Tosiasiassa löylykauhan teko on perinne kuten koulujen uskonnolliset juhlatkin. Mutta niissä on oleellinen ero. Nimittäin se, että puukäsitöiden aiheet on valittu tietoisesti mahdollisimman vähän provokatiivisiksi. Koulujen käsitöissä ei tehdä esimerkiksi dildoja juuri siksi että se loukkaisi monen ihmisen näkemystä. Uskonnolliset tilanteet eivät selvästi vastaa tätä käytännettä, koska ne ovat provokatiivisia.
3: Kouluissa myös de facto joustetaan hyvin paljon monenlaisissa asioissa. Esimerkiksi itse muistan kuinka meidän yläasteella tilastomatematiikan tehtäviä muotoiltiin uusiksi sen vuoksi, että erään oppilaan vanhemman mielestä korttipeli on uhkapelaamista joka taas oli uskonnollisista syistä väärin. Tosiasiassa kouluissa on puukäsitöissä ilman ideologioitakin joustettu monista asioista jopa minun kouluaikana. Ja esimerkiksi löylykauhan tekemisen sijaan on voinut askarrella uistimia jos on pyytänyt.

Satiiri kaatuukin siis siihen, että uskonnottomat eivät yleensä halua kieltää kirkkoja ja vastaavia kaikilta. He vain haluavat tehdä samanaikaisesti kaksi asiaa (a) olla osallistumatta mihinkään sellaiseen uskonnolliseen asiaan joka loukkaa heidän vakaumustaan (b) haluavat toimia siten että heidän ei ole väkisin pakko ilmituoda vakaumustaan. Näin ollen kukaan ei ole kieltämässä saunoja kulttuurista tai vaatimassa että muut eivät saa rakentaa löylykauhoja. Ja tässä vaiheessa tarina muuttuukin tarinaksi koulun pikkumaisuudesta. Siitä, että jos joku haluaa tehdä uistimia löylykauhan sijaan, hänen ei missään tapauksessa anneta tehdä niin. Ei vaikka edustaisi suurta ideologista ryhmää.

Tässä on tietysti kova vapaa-ajattelijasokeus. Että ateisteja on vain muutama tuhat. Kuitenkin vain vapaa-ajattelijoita on näin vähän. Ja ateismi on paljon, paljon, laajempi ilmiö. ; Eurobarometri vuodelta 2005 esittää että ateisteja olisi Suomessa 16 prosenttia väestöstä. Kirkon tutkimuskeskuksen "Kirkkomonitor" teki 2003 tutkimuksen jossa ateisteja 12 prosenttia. (Kirkkomonitor 2007 -tutkimuksessa vain 5 % prosenttia, mutta kysymykset olivat erilaiset kuin edellisessä tutkimuksessa, ja samassa tutkimuksessa uskovana piti itseään vain 31 prosenttia). Tuon kaikkein pienimmänkin arvion mukaankin (5 %) ateisteja olisi Suomessa noin 250 000. Mutta koska mitkään muut tutkimukset eivät vahvista tuota pientä prosenttia, vaan esittävät huomattavasti suurempia 15-20 prosentin lukuja, niin on paljon todennäköisempää että oikeat luvut löytyvät siitä suunnasta. Noilla 15-20 prosenteilla, jotka myös Eurobarometri ja muut tutkimukset vahvistavat, ateistien määrä Suomessa olisi jotain kahdeksansadantuhannen ja miljoonan välillä. Tämä selittänee sen, että vaikka olenkin ollut "erilaisten viiteryhmäkikkailujeni kautta" törmäyskurssilla varmasti satojen ateistejen kanssa, ei vastaan ole tullut yhtään sellaista jonka tietäisin vapaa-ajattelijoihin kuuluvaksi. (Varmasti osa heistä on, mutta sen identifiointi ei ole tärkeää, ja voi olla jopa negatiivista.)

Näitä miettiessä voi katsella asioita vaikka siltä kantilta, että mitä tapahtuisi jos uskovaisten lapset laitettaisiin rukoilemaan mekkaa kohti jatkuvasti. Meillä itse asiassa on näyttöä siitä miten asiat pelittävät tältä osin. Itse muistan lukiossa aivan normaalin kristillisen uskonnonopetuksen yhteydessä, kun tutustuimme vieraisiin kulttuureihin. Kun aiheena olivat idän uskonnot, annettiin mahdollisuus joogaamiseen. Jos ei halunnut, ei ollut pakko. Tämä on tietysti tärkeää koska monelle kristitylle jooga johtaa helvettiin. Toimintaa oli hajautettu moneen paikkaan niin että ei tarvinnut välttämättä korostaa että joogaaminen on syntiä, ja näin oppilas voi välttää joogaamisen ilman että "paljastui hihhuliksi nolosti". Tämä on ratkaisu jossa sekä positiivinen uskonnonvapaus että negativiinen uskonnonvapaus toteutuvat hienosti.

Ateistien kanssa tämänlaista ei oikein haluta tehdä.

Ja kuten aiemmin kirjoitinkin, kysymys on useimmilla nimenomaan käytänteistä. Tässä mielessä on jännittävää muistuttaa siitä miten ateistien parissa on Mikko Puumalaisen lausunnon kohdalla puhuttu siitä miten kysymys ei ole suvivirrestä, kuten vaikka Paholaisen Asianajaja muistutti. Siitä huolimatta esimerkiksi "ristin killassa" vaikuttava Sami Liedes tuli puhumaan uskonnonvapausasioita ja hän ei oikein suostunut ymmärtämään että kysymys ei ollut suvivirrestä. Että eikö se suvivirsi ole se ainut asia. Kun se on kenties se pienin niistä riesoista. ; Asian vääristyminen keskustelussa ymmärrettiin Helsingin Sanomissa. Mutta sitten toisaalta jopa YLEn uutisointi oli "suvivirsifiksaatiossa" kertoessaan päätöksen sisällöstä. Mutta kun lukee YLEn uutisen asiasisältöä, voi huomata että siellä korostetaan tiettyjä asioita. "Uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset saattavat kuitenkin valiokunnan mukaan olla ongelmallisia." ... "Valiokunnan mukaan ongelmallisia eivät ole myöskään vuotuiset, juhlapyhien viettoon liittyvät jumalanpalvelukset, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on vapaaehtoista. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mukaan ongelmallisia saattavat olla koulujen päivittäiseen toimintaan kuuluvat, uskonnon harjoittamisena pidettävät tilaisuudet, kuten uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Valiokunnan mukaan niiden ajankohdasta on tiedotettava etukäteen ja varmistettava, että niihin osallistuminen on vapaaehtoista."

Nähdäkseni tämä on sitä mitä suurin osa ateisteista on halunnut korostaa. Lausunto onkin jotain jonka monet tulkitsevat "oman ideologian voitoksi". Uskovaiset ajattelevat että on tehty viisas päätös kun "muutaman tuhannen pahan vapaa-ajattelijan fundamentalistiryhmä ei saanut tuhota suvivirttä jonka puolesta vaarini taisteli talvisodan". Ja ainakin minä ... no korostan sitä että uskonnolliset aamunavaukset ja muut ovat perustuslakivaliokunnan kannan mukaan juuri niinkuin on haluttu korostaa. Että miksi uskonnottomien lapset "vahingossa" laitetaan kirkkoon tai miksi kirkkoon menemättömyys pitää joka ikisen kerran erikseen perustella ja sen edestä taistella.

Tosiasiassa arkielämässä ei ole opettajaa joka kehtaisi tehdä niin että "olemme menossa syömään, joka ei halua ottaa osaa ruokarukoukseen, menee oven ulkopuolelle nyt" Ja tämä onkin se ongelma niiden käytänteiden takana. Samoin jos aamunavauskuulutukset kuuluvat koulun käytävissäkin, lapsen koulu alkaa klo 8 ja aamunavaus on klo 10 (kuten aika tavallista on) ja koulun järjestyssäännöt kieltävät pihalle menemisen, on "vapaaehtoinen osallistuminen" illuusio. Ja juuri näihin puutteisiin sitä on haluttu puuttua. Ihan sen takia että monissa tapauksissa ainut paikka jonne kuulutukset eivät kuulu on siivouskomero.

Ja osa eroista on tietysti paikallisia. Moni esimerkiksi kannattaa pakkouskontoa ateistejen lapsille. Perusteluja haetaan tällöin uskonnonvapauslain sijasta jostain aivan muusta. Nimittäin siitä että nuoria on helpompi käännyttää. "Tunnustava uskonto kuuluu elämään - myös kouluun ja sen tilaisuuksiin." ... "Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu uskonnonvapaus, joka tarkoittaa vapautta uskontoon - ei vapautta uskonnosta. Lapsella on siis oikeus valita uskontonsa. Valinta tapahtuu yleensä nuoruusiässä. Uskonto antaa pohjan arvoille, moraalille ja ihmisarvolle." Ja juuri tämänlaiset asenteet johtavat siihen että de jure perustuslaki sanoo yhtä ja käytännössä voidaan toimia ihan toisin.

Jos minä jatkaisin Kulmalan satiiria tästä kulmasta, seuraavassa vaiheessa pakotettaisiin diabeetikot ja sydäntautisetkin lapset pakkosaunomaan kilpaa. Sillä sauna kuuluu tunnetusti perinteiseen Suomalaiseen kulttuuriin. Itse asiassa Kulmalan satiiri alustikin oman tuhonsa siemenen. Sillä kaikki mikä sitoo saunomisen perinteeseen on sitä argumentistoa jota kautta voidaan pakottaa jokin käytänne kaikille muillekin perinteille. Ja tässä kulmassa analogia uskonnollisiin tilaisuuksiin muuttuu kenties joksikin jota Kulmala tarkoittaa yhtä vähän kuin normaali uusateisti tarkoittaa sekularismissaan sitä että kaikki kirkot pitäisi tuhota koko valtakunnasta.

makyo

"Ihmisten puolesta" -blogiin kerätään negatiivisia kokemuksia zenistä. Varoitusten mukaan esimerkiksi "Zengårdenissa asunut nuori henkilö sai psykoottisia oireita joulun alla olleen sesshinin aikana, mistä johtuen hän joutui lähtemään Zengårdenista ja hakeutumaan hoitoon. Kanssani Zengårdenissa asui myös henkilö, joka kärsi siellä jatkuvista uniongelmista. Hän päätti kesällä lähteä kotiin lepäämään. Sante oli todennut tähän, että ”ne uniongelmat ovat makyota, sinun pitäisi jäädä Zengårdeniin.”" (Zen) buddhalaisuudesta on lempeä ja pehmeä kuva. Että se on lempeää ja rauhallista. Ja että työläys korvataan pitkällä harjoittamisen ajalla ja kiire ja raskaus korvautuisi helppoudella rauhallisuudella. Mutta Zen on vaikeaa ja raskasta. (Tässä ei voi muuta kuin kysyä, että kuka sanoi että syvällisen tulisi olla helppoa?) Tätä mieltä on jopa puolustuskanta "Zen on rankka koulu, jota kaikkien pää ei kestä. Erityisesti zen-retriitti on kova henkinen painekattila, jonka aikana mielen pohjalle kätketyt ongelmat nousevat näkyville. Tässä mielen myrskyssä tukena on Sensei, jolla on kokemusta kymmenistä, jopa sadoista retriiteistä, voidakseen auttaa ihmiset meditaatio-prosessin läpi. Nämä kamppailut jokainen käy omassa mielessään. Meditaation lisäksi zen-retriitin päiväohjelmaan kuuluu joogaa ja siellä on hieman vapaata aikaakin helpottamassa painetta.  Ongelmia saattaa kuitenkin tulla kenelle hyvänsä, tunnen jopa erään psykologin, joka ei kestä pitkää retriittiä, vaikka on koulutettu ihmismielen ammattilainen. Ääritilanteissa Sensei on joutunut kesken kaiken lähettämään ihmisiä takaisin kotiinsa rauhoittumaan."

"Uskontojen uhrien" toiminnanjohtaja on ollut asiaan liittyen yhteydessä kiistan alla olevaan Zen Centeriin ja muistuttaa, että jäsenten "mukaan ei ole reilua, että pieni joukko entisiä jäseniä leimaa heidät lahkoksi tai kultiksi. Heidän mielestään esimerkiksi UUT:n nettisivuilta löytyvät tuhoisan lahkon tunnusmerkit eivät sovi heidän yhteisöönsä. Näitä kriteereitä käytettäessä myös entiset jäsenet ovat arvioineet minulle, etteivät nämä piirteet esiinny ainakaan kovin voimakkaina yhteisössä." Kuitenkin buddhalaisuudessa käytetyt metodit ovat vaativia ja niihin liittyy riskejä "Mietiskelyssä istutaan pitkiä aikoja paikoillaan. Tavoitteena on antaa ajatusten tulla ja mennä kiinnittämättä niihin paljon huomiota. Retriiteillä saatetaan meditoida 10 tuntia vuorokaudessa ja lisäksi olla puhumatta jopa useita päiviä. Tämä ei välttämättä ole mielelle kovin luonnollista tai kevyttä. Sensorisen deprivaation (eli siis ärsykkeiden puutteen) tiedetään voivan johtaa psykoosiin." ja ennen kaikkea buddhalaisuus tavallaan tekee sen, mitä suuri osa uskonnoista tekee. Eli tuo mukaan ihmisiä joille uskonnon ihanne puuttuu elämässä ja sitä tullaan ikään kuin hakemaan. "Buddhalaisuus, mietiskely ja sen kautta tavoiteltu mielen tyyneys houkuttelevat myös niitä, joiden mieli ei ole tyyni. Buddhalaisuudesta etsitään lääkkeitä mielenterveyden ongelmiin, aikamme hektisyyteen ja itsekeskeisyyteen. Zeniläinen mietiskely on kuitenkin vaativaa ja voi olla mielenterveydelle taakaksi eikä tueksi." 
1: Olenkin jopa esittänyt niin tiukkoja lausuntoja, että uskovaisten toimintaa ei pidä selittää teologisen korrektiuden tasolla ; ideologian dogmien ja sitä kautta rakennettujen "oikeaoppisten intressien" kautta uskovaisen ymmärtäminen ei yleensä toimi ongelmatilanteissa. Sen sijaan nyrkkisääntönä on, että uskonnoissa on aina vaikeuksia ja nämä vaikeudet ovat yleensä kyseisen uskonnon dogmien antiteesejä ; (1) Yksittäiset ihmiset hakevat uskonnosta jotain. Ja tämä on jotain jota uskonnon dogmeissa korostuu. Ja sitä halutaan siksi että sitä ei ole. Ja kaikki eivät eheydy ja kasva ihmisinä. (2) Ja jos "yksilöistä joista ei saa yleistää" mennään ideologiaan ongelmallisten uskontojen kieroutuneimmat (~"vääristyneet" ja/tai "pahat") versiot itse asiassa rakentavat ympäristön jossa uskonnon lupaamista asioista tulee mahdollisimman niukkaa jotta tarve uskonnon antamille asioille olisi mahdollisimman suuri.

Onkin tavallaan yllättävää, että monille tuttu sensorinen deprivaatio on jotain jota on melko vaikeaa osata assosioida meditaatioon. "Neurophilosophy" -blogi kertoo, miten se on relevantti vankiloiden eristyssellejen kohdalla. Myös sumussa ajaminen autolla tai veneellä voi johtaa sensoriseen deprivaatioon, jolloin ihminen voi hallusinoida, "menettää aikaa". (Eli noin ilkeästi sanoen saada "ufoabduktio -oireita".) Zenin harjoittajille itselleen tämä yhteys on kuitenkin ilmiselvästi tutumpi. Sillä jo aikaisemmassa lainauksessa mainittu "makyo" tulee esiin "Zeniäisen" blogissa. Käsite on hyvin keskeinen ja perustasolla opetettava ; "Japaninkielinen sana makyo, kirjaimellisesti huono ilmiö, esitellään jo johdantokurssilla. Sillä tarkoitetaan erilaisia harha-aistimuksia, joita istuessa ilmaantuu. Huono ilmiö on huono ainoastaan tarkoituksen­mukaisuuden vuoksi; se pyrkii viemään huomioni pois harjoituksesta." ja sen kuvaus kertoo, että sensorinen deprivaatio on hyvinkin tullut tutuksi "Yksinkertaisimmillaan makyo on vaikkapa outo näköaistimus. Seinässä saattaa näkyä kasvoja, eläimiä tai kirjaimia. Seinän toisella puolella voi näkyä kolmiulotteinen huone. Näkökenttä saattaa kaventua, tummua tai kirkastua. Mielemme on tottunut käsittelemään näköaistimuksia. Kun zazenissa ei ole paljoa visuaalisia virikkeitä, mieli alkaa kehittää niitä."

On kiellettävä, sillei liberaalisti!

"Tuulta ja Tyventä" -blogi käsitteli otsikolla "Tankotanssi - kerran pornoa, aina pornoa" tankotanssia tavalla jossa se kaikissa muodoissaan typistyy naisen alistamiseksi. ("Tämä Päivä" kritisoikin tätä viestiä, joka kertoo että tässä miesten objektisoiviksi tahoiksi tekeminen vaatii miehen aliarviointia.) Näkemyksen voi tiivistää lainaukseen "Kukaan ei voi väittää sinisin silmin, että tankotanssi olisi urheilulaji siinä missä muutkin. Lajista, jota on käytetty strippaamiseen, itsensä myymiseen ja miesten maksulliseen miellyttämiseen jo kauan, ei saada kirveelläkään sellaista urheilulajia, joka ei sisältäisi pornahtavaa mielikuvaa. Kyllä, tankotanssin opetustunneilla ei sentään riisuta vaatteita päältä tai suoranaisesti stripata. Naiset kuitenkin kiekkuvat tangon ympärillä, jonka länsimäissa kehittynyt merkitys vastaa miehen fallosta, hinkkaavat itseään sitä vasten ja liikehtivät tavalla, jonka pitkäaikainen merkitys on ollut miesten kiihottaminen."

Tämä tankotanssin rivouttaminen on kaiken kaikkiaan malliesimerkki joka valaisee moniakin isompia teemoja joita olen esittänyt aikaisemmin. Näin tankotanssin pornografistaminen joka ikisessä sen lievennetyssä eistrippiluolissa tapahtuvissakin muodoissa on jotain joka saa luvan nivouttaa yhteen monia asioita jotka kulttuurissamme ovat kummallisesti. Sillä erityisellä tavalla, joka herättää mielikuvia kaksinaismoralismista ja kaksoisstandardeista.

Ensin on otettava "symboleihin liitetty pahastuminen". Tankotanssin tankokin voidaan tietysti nähdä pelkästään fallossymbolina. Mutta kuten Freudkin aikanaan sanoi : "Joskus sikari on vain sikari." Symboleilla pahastuminen onkin itse asiassa hyvin olennainen osa nykyistä "vapautuneiden" keskustelukenttää. Sillä, kuten aiemmin kirjoitin, vapautuneisuus ilmenee yllättävän usein Foucaultin painajaisena ; Vapautuneen toiminnan sijasta puhutaan vapaudesta ja toiminnan tasalla ollaan aivan yhtä rajoittuneita ja kieltäviä kuin viktoriaaniset ihmiset - jotka sentään ovat avoimesti ja rehellisesti rajoittuneita ja kieltäviä.
1: Huvittavaksi asian tekee "Tuulen ja tyvenen" provenienssinmakuinen otsikointi. Kerran paheksuttu muuttuu aina paheksutuksi samaan tapaan kuin vaikkapa kristittyjen fundamentalistien parissa jooga kaikissa muodoissaan nähdään vain ja ainoastaan pikkusormen antamisena Saatanalle, jonka luontevana lopputuloksena on siirtyminen "idän harhaoppeihin". Fundamentalistit perustelvat tätä juuri "Tuulen ja tyvenen" tapaisella essentialismilla jossa alkuperäinen käyttötapa on ratkaiseva.
___1.1: Ei vaadi valtavaa rationaalista kykyä ymmärtää Sorites -paradoksin kaltaisten ongelmien olemassaolo. Ja tämän paradoksin olemassaolo itsessään toimii kyseenalaistuksena tämänlaiselle ajattelulle ; Jos ei suorastaan kumoa kantaa, niin ainakin näyttää että päinvastainen kanta on tässä logiikassa vähintään yhtä perusteltu. Joka tarkoittaa sitä että argumentti ei ratkaise sitä mitä varten se on rakennettu in first place, jolloin tämä koko perustelu on ignoroitava ja haettava se ratkaisu jostain muualta.
2: Vastaavalla logiikalla on toki moitittu itsepuolustuslajejakin. Ne nähdään vain väkivaltana. Esimerkiksi keskiaikaisella miekkailulla on toki alkuperä sidottavissa kuolemaan asti käytyihin kaksintaisteluihin ja sodankäyntiin. Itse asiassa kaikkeen siihen -miekkalähetykseen ja ristiretkiin- mitä kaltaiseni uskonnottovat katsovat pahalla kristinuskon historiassa. Samoin liikkeillä on ollut pitkäaikainen merkitys tappaa ihmisiä, peräti mahdollisimman tehokkaasti. Silti miekkailun harjoittaminen on käytänteissä etääntynyt tästä perinteestä, ja sitä voidaan kutsua lähinnä kahden termin kautta (1) urheiluna ja (2) historiantutkimuksena. Kukaan ei voi sinisilmäisesti sanoa oikein mitään muuta.

Nykyajan liberalismissahan ollaan menty varsin omituiseen lopputulemaan. Sillä liberalismihan on alun perin tavoitellut nimen omaan vapautta. Nyt sen nimissä tapahtuva toiminta näyttäytyy kuitenkin ensi sijassa erilaisten asioiden kieltoina. Suvaitsevaisuus on muuttunut holhoukseksi. Tämä on sääli, sillä holhoaminen ja rajoittaminen ja sulkusilmäinen tiettyjen toimintojen paheksuminen pelkästään siihen liittyvien historiallisten konseptejen ja pelkän oman maailmankuvan arvotusmielikuvien pohjalta on jotain joka kuuluu konservativismiin ja on juuri sitä mitä liberaalit alunperin vastustivat konservativismissa.. Nykyisin valtaosa itseään vapautuneiksi ja liberaaleiksi kutsuvat ovatkin kahlitsevampia ja konservatiivisempia kuin useimmat konservatiivit.

Tämä koskee monia elämänalueita. Ja feminismi on vallannut seksuaalisuuden tässä teemoissa. "Suojelu" toimii argumenttina holhoukselle. Seksuaalisuudesta on tässä tehty yhä likaista. Se, että joku haluaa sinua seksuaalisesti ei enää olekaan seksuaalisuuden kanssa sinujen olemista, vaan sitä että on esineellistetty. (Ja nimenomaan miehen toimesta. Jos nainen haluaa miestä, tämä ei ole objektisointia, koska miestä ei voi sortaa ja seksualisoida!) Kupla puhkeaa, kun tajuaa että suojelu-holhouksessa kyseessä on henkilökohtainen mielipide, arvolataus, ei mikään tieteellinen termi tai perustelu. Sellainen sopii niille pseudoälykkäille muka-ajattelijoille, joille sanankäyttö "koska" tai "sen vuoksi että" muuttaa minkä tahansa kytköksen "logiikaksi" ja "perustelluksi" ja "järkeväksi". Tosiasiassa logiikassa on kuitenkin rakenne ja säännöt. Ilman tätä rakennetta kyseessä ei ole perustelu vaan väite. Ei johtopäätös vaan premissi.

Pahemmaksi tilanne menee kun tajuaa, että holhous-kontrolli-sensuurilinja ei itse asiassa rajoitu pelkästään seksuaalisuuteen, vaan juuri rakentamalla eri asioista seksuaalisuuden symboleja, feministit itse asiassa haluavat laajentaa kontrollivaltaansa mitä ihmeellisimpiin asioihin. Aivan kuten perhekäsitys on uskonnollistettu, on mitä ihmeellisimmät asiat seksualisoitu niin että yllättävän suuri osa kulttuurimme "yliseksualisoitumisesta" onkin itse asiassa jotain joka vaatii kilon taikasieniä popsineen shamaanimystikon symbolienlukukykyä yhdistettynä vanhoilliseen kauhisteluun toimiakseen millä tahansa tavalla. Mainosmaailman avoin paljastelu onkin likimain ainut asia jossa tämä kauhistelu osuu kohdalleen. Valtaosassa tapauksista kauhistellaan fallossymboliksi määriteltyä asiaa logiikalla jossa miekkailukin muuttuu homoseksuaaliseksi aktioksi kun siinä läiskitään fallossymboleita eli peniksiä vastakkain!

Kadotetut.

Kirjoittelin hieman aiemmin valtionkirkkomme osallistumisprosenteista. Niissä odotukset tulevaisuudelta ovat nykytilaan verrattuna kovin katkerat. Suosio näyttää hiipuvan roimasti. Nyt vastaavat viestit näkyvät jälleen, hieman eri yhteydessä. Aamulehti kertoi laskelmista joissa arvioitiin uskonnollisuuden muutosta. He käyttivät apuna ilmeisen tavallista ideologioiden muutostrendejen laskentametodia. "He käyttivät mallia, jossa väestötietoja vertaillaan yli vuosisadan aikajänteellä." Tämän arvion mukaan esimerkiksi Suomi olisi niiden maiden joukossa joista uskoto jopa katoaisi.

Vasta -argumentit lähinnä vetoavat homo religiosus -näkemykseen. Johonkin jossa uskonnollisuus nähdään perusinhimillisyytenä, eli mikään valistus, järkevöityminen tai muu vastaava ei mitenkään voisi ajaa ihmisiä pois siitä. Tätä he eivät perustele millään ihmisten lukumääriin liittyvällä arvioinnilla, vaan sanovat asian vain koska se heistä on niin, ja tämä mielipiteen olemassaolo ja ilmeisesti lupa lausua tämä ääneen on ikään kuin todiste siitä että näkemys olisi jotenkin relevantti. Otan tästä lähestymistavasta pari esimerkkiä ; "Aika kummallinen väite. Ei ihmisen kaipuu hengellisyyteen mihinkään häviä vaikka mitkä militantti ateistit kuinka yrittäisivät. Päinvastoin, maailman raaistuessa ja valtavirtakirkkojen hävitessä ennustan Missiolle ja kumppaneille menestystä." tai "eikös joku valistuksen ajan filosofikin epäillyt uskonnon loppuvan omalla aikakaudellaan ja siitä on jo pari sataa vuotta...Muslimiväestön lisäksi myös kiinnostus itämaisiin uskontoihin (äiti-Amma, buddhalaisuus, jooga-peräiset mietiskelyuskonnot) on kasvanut Suomessa, joten eipä näytä kiinnostus uskontoihin olevan loppusuoralla (ja tätäkin juttua on aika moni jo kommentoinut - kertonee jotain aiheen kiinnostavuudesta). Ennustajien ilmoituksia on myös lehdet täynnä, vaihtoehto-energiahoitoja saa joka tuppukylältäkin....varsinkin, jos talous heikkenee ja oma terveys menee, harva kykenee omin voimin elämään, hakematta turvaa jostakin. Itse tosin suosittelisin Jeesusta, ei maksa mitään."

Näissä unohtuu vain se, että "vaikea uskoa" on vain omaa tunneperäistä vakuuttuneisuutta kuvaava tila. Argumenttina se olisi horse laugh -argumenttivirhe. Tälläisellä tasolla ei valitettavasti pötkitä pitkälle. Sillä itse asiassa pötkii niin lyhyelle, että edes "rationaalisen ihmisen" vaatimustasoon ei oikein noilla eväillä selvitä. Skenaariopohjaisessa lähestymisessä on sentään trendiarvioita jotka viittaavat siihen että asiat ovat hyvinkin mahdollisia ja uskottavia tapahtumaketjuja. ~ Niiden pohjalla on tosiasioiden hyväksyminen ja tästä tehty estimointi, ei tosiasioiden ohittaminen koska on ennalta päätetty miten asialle tulee käymään.

Uskontoaiheen ahkerakaan kommentointi ei tietysti kerro aiheen pysyvyydestä. Esimerkiksi orjuuden murtumista ennen orjuusaihe oli nimen omaan rajusti esillä ja otsikoissa. Käytiinpä siinä USA:ssa sisällissotakin. Uskonnon vastustaminen on monille tärkeää. Arvioinneissa nykyinen arviointi sidotaan myös johonkin vanhaan metodiin ; Valistusajalla tehty ennustuksen epäonnistuminen siis tarkoittaisi että uskonto olisi ikuinen ilmiö joka ei voisi mitenkään muuttua. Tämäkin on hätäistä ajattelua. (Monellakin tavalla.)

Itsekin tosin uskon että uskonnollisuus ei häviä. Muutostrendit ovat ylipäätään vaikeita ennustettavia. Siksi ennuste on enemmänkin mahdollisia ja kenties jopa uskottavia skenaarioita kuin lukkoonlyötyjä toteutumia.

Siksi haluaisin enemmänkin iskeä uskonnolliseen diskurssiin sen omilla ehdoilla. Ateismia syytetään vaarallisena. Ateismista ja "uusateismista" tehdään uhka, jota kutsutaan leimakirveellä "militantti" vaikka tosiasiassa vihaisinkaan ateisti ei tee mitään sen laatuista mitä keskivertoinen fundamentalistiuskovainen tekee joka päivä. - Puhumattakaan Paul Hilleistä, aborttilääkäreitä uskonnollisista syistä ampuvista aktivisteista joista tehdään leivottuja sankareita niille tätä jo mainittua keskivertotasoa aggressiivisemmille suunnille. Suoraan sanoen uskovaisten parista on helpompaa löytää "militantti" uskova. Tämä näkyy jo siitä, että kun menee Helsingin asematunneliin, kumman löydät ensin ; Innostuksissaan yliampuvan kristillisen lappujulistajan vai ateistisen yli-innokkaan lappujulistajan.
1; Ateistin kohdalla pelkkä oman vakaumuksen ääneenlausunta koetaan ahdistavana. On vain muistettava että uskonnottomien kohdalla kuvaus "militantti" -leimakirves onkin vain uskovaisten kaksoisstandardi ; Uskovaisten innostus on positiivista, kaunista ja yleisinhimillistä ja uskonnottomien negatiivista ja kammottavaa. - Kuten tuon edellä olevan linkin takaa näkyy ; On täysin poliittisesti korrektia sanoa kaikenlaista uskonnottomista, sitä saa esittää jopa erityisen leppoisassa valossa näytetyssä valtavirtauskonnossa lapsille sopivasti. Vastaava ateistiyksilöltä ääneenlausuttuna jossain kaveripiirissä tai internetissä on "militanttia". "Militantti" onkin herjaava muotisana jota heitellään koska joku äksy raivofundamentalisti sanoo niin lempeällä äänellä radiossa sillä standardina olevalla manipuloivalla tavalla jossa ihminen ei huomaa häijyä sisältöä vaan näkee vain pinnallisen retoriikan. Syytös ei tee militanttiudesta totta, ja se että sitä toistetaan kuvaa uskovaisia aivottomina omaan ajatteluun kykenemättöminä dogmakoneina jotka toistavat iskulauseita ihan vain todistaakseen olevansa toiminnaltaan kusipäisiä herjaajia, kenties perusmotivaatioltaan positiivisesti värittyneitä, mutta sehän se vasta tekisi uskonnosta vaarallista ; Uskonto saa positiivisen ja hyvän muuttumaan herjaavaksi ääliöksi! Tätä vastaan puolustautuminen ei ole militanttia vaan perusinhimillistä itsepuolustusta. Ellei peräti hyvyyttä ja kansalaisvelvollisuus!

Kaiken kaikkiaan uusateismi nähdään riskinä ja jonain joka häiritsee ja on vaarallista. Bussimainontaansa pidetään uhkaavana, ahdistavana ja loukkaavana. Sitä ei saisi tehdä. Kuitenkin tässä uskonnon vakauskeskustelussa nousee selvästi esiin että uskonnottomiis, agnostismi tai uusateismi ei voi pitkässä tähtäimessä oikein vedota kehenkään, ja että yleistyminen ei ole ylipäätään muutenkaan mahdollista. Eli ilmiö olisi vain jotain joka olisi muotia pari vuotta ja kenties jopa katoaisi sitten. Yleistymisestä ei siis olisi mitään vaaraa tai uhkaa.

Valitettavasti molempia ei voi saada. Jos ateismi on vaarallinen trendi joka etäännyttää uskonnosta ja on yleistyvä vaarallinen ilmiö jota vastaan on taisteltava se on relevantti näkemys ja homo religiosus on hylättävä. Silloin ei voida sanoa että se olisi joku hassutus joka ei vetoaisi ja joka olisi ohimenevä juttu.

Nojatuolia, sikareita ja hengellisyyttä.

Windsorin miekkailukoulussa on monia humoristisia harjoittelutapoja. Yksi esimerkki niistä on tasapainon ja lihaksiston harjoittamiseen tähtäävä. Siinä kuvitellaan että istutaan mukavassa nojatuolissa, ja että toisessa kädessä on brandylasi ja toisessa sikari. Selkä ja jalat ovat suorana, ja molemmat nostetaan ilmaan niin että mennään ikään kuin linkkuun - kuten kunnon lepotuolissa kuuluukin. Tempua helpottaa se, jos kuvittelee tuolin olevan olemassa.

Satuin aikanani tutustumaan humoristiseen "Bush yoga" -ilmiöön, jossa Bush -muovinukke on taivutettu erilaisiin aivan oikeisiin jooga -asentoihin. Ja sitten niissä on leppoisia ohjeita, kuten sitä miten mielen tyhjennys on monille vaikeaa kun päässä on niin monta ajatusta, mutta että Bush kehuu olevansa tässä oikein lahjakas. Lepotuolitemppu on itse asiassa "paripurna navasana" -niminen asento. Sen avulla Bush hakee itselleen voimaa yrittää jatkaa keskeytyneet sotilaspuuhansa loppuun.

Molemmat esittelemäni lähestymistavat ovat sinällään mielenkiintoisia, että ne ovat etääntyneet varsin kauas joogan hengellisestä historiasta. Windsorinkin valinta on sinänsä sekulaari, että asian voi hakea tiettyyn "ihmisruumiilliseen" tavoitteeseen pyrkivänä liikuntana. Huumori keventää niin että sitä on hauskaa tehdä.

Hengellisyyden siinä näkevät ne jotka haluavat. Ja osa niistä saattaa kenties nähdä niissä pyhäinhäväistystä, kerettiläistä ikonoklasmia. Osa tietysti saattaa nähdä huumorista ja koko systeemin muuttumisesta huolimatta tempussa jotain idän harhaoppeja, joka kontaminoi ja saastaa koko harjoitteen. Kenenkään ei toki ole salilla pakko tehdä jotain jota ei halua. Sellaista ei tosin liene löytynyt, joka olisi lajia harrastanut ja haluaisi jättää hauskan ja silti toimivan harjoitteen käyttämättä.

Uskonpuhdistus.

YLE:ltä oli tullut ohjelmaa: "homoilta". Minulla ei ole televisiota enkä katsonut ohjelmaa. Jännittävää oli, että se aikaansai valtavan kirkosta eroamisen boomin. Yksi ohjelma muutti jäsentilastoja valtavasti. "Orsilan mukaan äkillistä piikkiä Eroakirkosta.fi:ssä ei ole vielä koskaan tapahtunut sattumalta. Piikin syy on aina löytynyt ajankohtaisesta tv- tai radio-ohjelmasta tai lehtijutusta"
1: Itseäni itse asiassa ihmetyttää aika paljon se, että miten yksi keskusteluohjelma voi vaikuttaa asioihin noin paljon. Ilmeisesti ihmiset ovat hyvin vähän tiedostuneita erilaisista asioista, eivät ota selvää. Ja siksi yksittäiset ohjelmat tuovat heille heidän tiedostumishetkensä. Tämä tarkoittaa sitä että ihmiset ovat joko laiskoja tai sitten koko uskontoaihettakaan ei koeta pohjimmiltaankaan niin tärkeänä kuin "ehkä voisi luulla".

Uusi Suomi kuvasi sitä "riemun päiväksi suomen ateisteille". Kuitenkin juttua selatessa on selvää että esiin nousee kaksi asiaa : Kirkkoa yhdistetään konservatiiviseen toimintaan. Mutta toisaalta kirkon uusi linjaus näkyy fundamentalistien silmissä liian homomyönteisenä.

Kirkko näyttää siksi olevan samanaikaisesti kahden aivan erisuuntaisen uskonpuhdistuksen alla samanaikaisesti.

Perinteisesti uskonto on pyrkinyt uskonpuhdistuksella kohti alkuperäänsä. Reformaation tarkoituksena on poistaa vieras aines uskosta. Eli saada tulleet vaikutteet pois ja palata takaisin siihen alkuperäiseen kristillisyyteen, jota pidetään oikeana kristillisyytenä. Tälläiseen ajatteluun kenties kannustaa jo se, että Jeesusta pidetään innoittavana hahmona, jonka pariin ikään kuin yritetään palata.
1: Tätä kautta moni fundamentalistien esittämä asia näyttäytyy uudessa valossa. Esimerkiksi viime päivinä on ihmetelty joogan pakanallisuutta. Sen alkuperä idän uskontoina ikään kuin saastaa koko ilmiön ja siitä tulee siksi idän harhaoppia joka taas on likimain samaa kuin kerettiläisyys tai jopa saatananpalvonta. Alkuperä on ikään kuin "perusluonne", jonka tunteminen antaa ymmärryksen koko ilmiöön ja josta se ei voi irtautua. Tämä selittänee sitäkin miksi etymologia, sanojen alkuperän ja muutoshistorian tuntemus, tuntuu olevan monelle uskovaiselle keskeinen ymmärryksen ja jopa argumentoinnin lähde.
2: Ymmärrettäväksi muuttuu myös fundamentalistiskonservatiivien nostalgia aikoja kohtaan jota ei ole koskaan itse kokenut tai jota ei ole ollut olemassakaan. He tapailevat ihannetta joka sijaitsee menneisyydessä.

Toinen uskonpuhdistuslinja taas nojaa siihen että itselle epämieluisat ainekset halutaan poistaa. Tässä ei ole merkitystä sillä, onko jokin asia vanha vai uusi. Jos se toimii, se pidetään ja jos se ei toimi, se heitetään pois. Toimimisvertaus on sinällään hyvin keskeinen, koska tässä keskiössä ovat yksilöiden mielihyvä ja mielipaha.
1: Tosin on ehdottomasti muistettava että hyvin moni ateisti on eronnut kirkosta ilman muuttamisvaatimuksia. Uskontoja vastustava ateisti voi kannattaa sitä että jokin uskonto sisällään kieltää tai sallii asian, kunhan tämä uskonnon normittava asia ei vain levähdä joksikin joka olisi pakko ottaa yhteiskunnassa toteltavaksi vaikka tätä uskonnonnäkemystä ei jakaisi. Eli poliittinen lakikirja on ohjenuora, joka on eri asia kuin jonkun uskonnon Pyhä Kirja ja näiden synonymisointi on huono asia.
___1.1: Kirkon kannalta tällä ei liene "niin hirveästi" merkitystä, koska kirkosta eronnut iskee loven lompakkoon riippumatta siitä mitä vaateita hänellä on tai ei ole esitettynä. Käskyttämätön toimija voi jopa olla kirkon kannalta hankala, koska se ei ohjaile muutosta tiettyyn suuntaan. On tavallaan virhe jota ei voi korjata käytänteidenmuutoksella.

Molemmat uskonpuhdistajat näkevät tekonsa ensi sijassa eettisinä. Mutta eettisyyden perusteluna on tavallaan asia itse. Kristityt pitävät oikeaoppista ja alkuperäistä kristillisyyttä eettisenä, joten jos joku mielipide rikkoo sitä, on kyseessä automaattisesti pahuus. Ja jos joku viittaa etiikkaan, viittaa itse asiassa omiin tuntemuksiinsa asiasta, ja perustelee että nämä tunteet ovat etiikan lähde.

Egoistinen meditaatio.

Joskus on hauskaa, kun kaksi tahoa joiden kanssa on erimielinen ovat keskenään erimielisiä. Silloin oppii vähintään sen, että "vihollisen viholliset" eivät aina ole ystäviä. Joskus asia on hauskempi. Esimerkiksi nyt voin sanoa että en moiti mielipiteitä, vaan sitä "liian laajaa kontekstia" jossa ne on esitetty.

Tällä kertaa kyseessä on meditaatio. "Muistamisenarvoisia päähänpistoja" kommentoi Rauno Räsäsen kirjoitusta jossa aiheena oli meditaation egoistisuus.

Meditaation egoistisuutta perustellaan sillä, että siinä ihminen vaipuu horrokseen, jossa henkilö hakee huumeenomaista olotilaa. Vastapuoli korostaa että meditoinnissa haetaan kirkkautta eikä huumeissa höröämistä. Ja että meditaatiossa asiat ovat päässä, mutta ne ovat tulleet sinne jostakin. Eli tavallaan vaikka katsomme kiveä, ei päässämme ole kiveä vaan "ajatus kivestä". Ja jos muistelemme tätä kiveä, päässämme on taas ajatus kivestä, mutta ei kiveä.

Meditaatiota vastustava puoli ei pidä eipoliittisesta. Takana on ikään kuin tiedostamisen tila. Kielenkäyttö on poliittista, ja vuorovaikutuskin on poliittisesti värittynyttä. Asian tiedostaminen sitten jotenkin muuttaa tilannetta eettisemmäksi. Meditaatio taas nähdään yksityisenä. Tähän meditaation kannattaja taas sanoo että omaa tilaa on hyväkin rajata, että yksityinenkin voi olla hyvä asia. Ja että vaikka meditoi niin voi tehdä muutakin. Ja tämä voi olla hyvinkin osallistuvaa.⁰

Ei yksityistä vaan julkistettua.

Oma mielipiteeni on, että meditaatiosta on tehty hyvin suurelta osalta julkista: Aivan kuten Lynchkin järjesti julkisen meditointitilaisuuden ja piti tätä auttamisena.¹ Samoin meditointia kaupataan nimen omaan eiyksityisen kautta. Se parantaa mainosten mukaan terveyttä sekä ruumiillisesti että henkisesti. Yksilöille se lupaa huippukokemuksia - se onko kyseessä "antitietoisuus", tietoisuuden poistaminen, vai "ultratietoisuus" eli erityisen tarkka tietoinen tajuamistaso on tässä kohden lillukanvarsia, koska tarjolla on joka tapauksessa tietynlainen kokemus jonka ainutlaatuisuutta kehutaan ja tarjotaan.

Tätä kautta meditaatiosta on tehty hedonistisen kapitalismin ratas. Sillä tavoitellaan jopa parempaa tuotantotehoa. Ihmiset meditoivat jotta se piristäisi mielen ja sielun ja jotta sen harjoittajat tarvitsisivat vähemmän lomaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä että meditointi voi olla muutakin.² Tässä vastaan on kuitenkin tullut uskonnollisuuskentän yllättävän laaja muuttuminen. Ihmiset esimerkiksi voivat erota kirkosta ja palata siihen kun puoliso haluaa häät. Rituaalilla on aina myös hengellinen taso, mutta nykyihminen näkee siinä hyvinkin helposti pelkät bileet ja sen juhlallisuudet. Tätä kautta on selvää että meditaatio on ideaalitasolla - ja tasolla jolla monet sitä harjoittavat - hyvinkin erilainen kuin sen yleinen ilmenemistapa. On kuitenkin aivan selvää että monelle esimerkiksi jooga on ikään kuin vaihtoehto jumpalle.³

Hengellinen on ikään kuin kaupallistettu ja yksityinen julkistettu. Ja esimerkiksi uskontoa julistetaan hyvin suoraan ja kärkkäästi totuusaevon sijasta sen antaman onnellisuuden ja muun vastaavan sijaan. Pascalin vaakakin pohjimmiltaan selittää miten hyvät palkinnot arpajaisissa on. Se kertoo että ne ovat niin hyvät että vaikka arvalla voittaisi tosi epätodennäköisesti, niin kannattaa pelata. Uskonnon kerrotaan parantavan elämää ja että ilman sen kanssa olemista elämä on onttoa. Tämä kaikki vetoaa hedonismiin ja vain siihen. Kaikki uskonto ei kenties ole hedonistista, mutta valtaosa siihen liitetystä puheesta on.

Onhan julistaminen itsessään on kaupallinen akti, joka viittaa että asia ei ole yksityinen ja subjektiivinen, vaan jokin jonka kannatusta voi ja pitääkin voida lisätä kommunikativiisilla keinoilla, jossa erimieliset taivutetaan ja suostutellaan jollain tavoin mukaan kuvioon.⁴

Tiedostettua mutta ei kommunikatiivista.

Toinen asia on se, että vaikka meditoinnissa ihminen joka mietiskelee päänsä sisällä, tuo muistiyksiköissään mietiskelyyn mukaan monenlaisia asioita, kuten henkilöiden lausuntoja ja maailmassa olevia tapahtumia. Kuitenkin tosielämässä on keskusteluja, joiden generoiminen omasta päästä on hieman keinotekoista. Asioita voi meditoinnissa ehkä esittää dialogimuodossa, mutta kun lähteenä on oma tietoisuus, niistä tulee ikään kuin personifioituja monologeja. Tätä kautta siihen ei liity kommunikatiivisuutta. Tätä kautta saadaan aivan selvästi melko olennainen piirre. Meditointi ja aktiivinen valve "ovat tietoisuudessamme", mutta olennaisesti eri tavalla.

---

0 Shaolin munkit ainakin tekevät. He harjoittelevat Kung -fua ja tienaavat tällä aivan fu*kungin paljon rahaa.
1 "Atheist cat thinks your prayer is cute but futile."
2 Olen jopa kokeillut sitä itse. Ainoana ongelmana on se, että meditoidessa joko epäonnistun ja saan liikkumattomuudesta inhottavan olon perseen alle tai sitten nukahdan.
3 Tässä ei ole mitään pahaa, koska minulla miekkailu on vaihtoehto meditaatiolle, ja se voi joskus tarjota erityisen flow -tilan.
4 Tosin egoismissa, hedonismissa ja kaupallisuudessa ei ole sinällään suoraan ja automaattisesti mitään pahaa. Onhan jokainen vapaa täällä kulkemaan, kun jokainen on kohtalonsa kanssa yksinään. Kaupallisuus, hedonismi ja egoismiin tosin liittyy asioita jotka ovat kaikkea muuta kuin.