Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tinkle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tinkle. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. marraskuuta 2016

Keskusohjaamatonta eugeniikkaa?

Kreationisti Reijo Helttula kirjoitti tuoreesta eutanasiaan liittyvästä kansalaisaloitteesta. Samassa yhteydessä hän puhui myös abortista. Ja liitti ne nimenomaan eugeniikkaan. Tämä kysymys on hyvin kiehtova. Sillä tietyllä tasolla hän on hyvin oikeassa. Aborttia on todellakin käytetty eugeniikassa. Ja tätä on tapahtunut Suomessa. Itse asiassa Suomen lainsäädäntöä tutkimalla voidaan havaita eräs jännittävä asia. Helttula tosin tuskin pitää tästä asiasta.

On selvää että jos puhutaan rodunjalostuksesta ei ole mitään mieltä väittää että eutanasia olisi eugeniikkaa. Eugeniikka koskee pääasiassa vanhuksia ja kuolemansairaita. Tuskaiset syöpäpotilaat joilla on muutama viikko elinaikaa ja viimeisiään vetelevät mummot eivät satu olemaan niitä jotka lisääntyvät ja voisivat levittää geeninsä geenipooliin. Tältä osin lausunto siitä että eutanasia olisi eugeniikkaa lähellä on enemmän kieliopillinen siinä mielessä että eutanasia ja eugeniikka pitävät sisällään samoja kirjaimia. Muuten tuo ajatus on tietenkin mieletön ja vihjaa että kenties Helttula ei tiedä oikein mitään eutanasiasta eikä eugeniikasta. (Mutta silti pitää niiden ääneenlausumisesta. Ehkä papukaija on kuullut jossain näitä äänteitä ja matkii niitä mekaanisesti kuin keisarin konesatakieli jonka kilke ei valitettavasti koskaa pärjää ehdalle tieteen  satakielelle. )

Mutta abortissa on jotain mieltäkin. Tälläisiin on mielenkiintoista ja asiallista tarttua.

On hyvä miettiä minkälainen rooli abortilla on ollut Suomen historiassa. Voisin puhua entisaikojen kummituksista, liekkiöistä. Mutta katson kuitenkin lakia. Sillä lain käyttö ja se mihin lait perustavat norminsa on tässä hyvin oleellinen asia.

Abortti, eli sen ajan termeillä raskaudenkeskeytys, oli karkeasti sanoen laitonta aina 1950 -luvulle asti. Ensimmäinen heinäkuuta 1950 abortista tuli mahdollista. Raskaudenkeskeytykeen vaadittiin tällöin lääkärin diagnoosi siitä että äidin henki on vakavassa vaarassa. Kun abortista tehtiin laillista muissa tilanteissa, kysymys ei ollut abortin avaamisesta. Vaan siitä, että haluttiin ehkäistä ns. henkariabortteja joissa kuoli paljon naisia. Ymmärrettiin että abortin kohdalla täyskielto on vastaava kuin yrittäisi torjua viinanjuontia kieltolaeilla. (= Eihän siitä mitään tule, vaikka yritetty onkin.) Laki oli tarkoitettu nimenomaan vähentämään näitä sikiönlähdetyksiä.

1950 -luvun lain ydin oli se, että abortti oli mahdollista 16. raskausviikolle asti. Kahden lääkärin täytyi antaa abortille lääketieteellinen tai eugeeninen syy. Sosiaaliset syyt olivat sellaisia että niitä kuunneltiin mutta ne eivät yksinään voineet olla riittäviä. Toisin sanoen niiden perusteella ei saanut aborttia. Koska vanhat säännöt tunsivat lääkärien hengenvaarakriteerit, lääketieteelliset muutokset lakiin eivät olleet suuria. Eugeeniset piirteet olivatkin se asia joka muuttui tässä eniten. Tämä 1950 -luvun aborttilaki oli tavallaan korostetusti eugeeninen projekti. Ei siksi että abortista olisi tullut eugeniikkaa vaan juuri siksi että tämä eugeenisuus nousi projektissa alleviivatusti esille. Nyt voitiin karsia "perinnöllisiä taipumuksia, jotka jälkeläisissä tulisivat aiheuttamaan mielisairautta, tylsämielisyyttä, ja vaikean ruumiillisen vamman tai muun vian". Suomi oli tuolloin kristillinen maa ja tämä oli kristittyjen mieleen. (Eugeniikan takana kun on pahamainen "mikroevoluutio". Kreationistit tahtuvat unohtaakin esimerkiksi kreationismin historialle tärkeän hahmon nimeltä Tinkle. Joka oli kreationistien johtohahmo ja kova pro-eugeniikan puuhamies. Asiassa on toki enemmänkin yhteyksiä...)

Tämän lainmuutoksen yhteydessä tehtiin toinenkin säädös. Tämän tehtävänä oli saattaa ei-toivotuista raskauksista kärsivät kohtaamaan äitiyden ilot. Toisin sanoen tässä tehtiin sinänsä vastuullisesti että aborttia ei vain nähty ongelmallisena vaan ymmärrettiin että abortteja voidaan vähentää ainoastaan jos yksinhuoltajaäitejä ja vastaavia tuetaan erityisesti. Naisia ohjattiin äitiyshuoltoon.
1: Nykyään tämä on nähdäkseni abortinvastustajilta unohtunut. He vain syyllistävät abortintekijöitä ja puolustavat abortin tekemättömyyttä eettisellä jargonilla ilman käytännön toimia. Ja korostavat perinteisen perhemallin ihanuutta unohtamatta että abortti on relevantimpi jos olet yksinhuoltaja ja näin he ovat kaivamassa arvostusta ja lisäämässä häpeää yksinhuoltajaäideille. Abortin vastustajat väittävät kovasti olevansa pro life, mutta tosiasiassa he ovat moralisteja jotka huutavat ongelmaa ja syyttävät ongelmasta kärsiviä sen sijaan että ratkaisisivat sitä ongelmaa. He ovat myös usein idiootteja jotka vakavalla naamalla ilman mitään häpeää voivat julkisesti ilmoittaa että eutanasia on eugeniikkaa. Ja heidän yhtä tylsämieliset kanssatoverinsa lähinnä johdattavat tolkun ihmiset miettimään sitä vaihtoehtoa että entä jos tämä tylsämielisyys onkin todella seuraus siitä että nykyään ei enää ole käytössä 1950 -luvun eugeeninen aborttiprojekti. He ovat niin tylsämielisiä että eivät mieti yksinhuoltajuutta kuin irrallaan, sinänsä perinteisestä perhemallista poikkeavana ja siksi moitittavana asiana. He eivät kombinoi mitä tapahtuu kun näitä eri elementtejä törmäytetään keskenään. Eli he pystyvät miettimään vain yhtä dikotomiaa kerrallaan. Piikidekin pystyy parempaan. Ja miljoona kertaa nopeammin. ; No kristityt nyt kykenevät vastustamaan itsemurhaakin mutta olemaan samalla sellaisia paskapäitä että heidän kanssaan ollessaan kaikista mieluiten vetäisi itselleen kuulan kalloon...

Aborttilaki ei ollut tyhjiössä. Se liittyi sen ajan perhepolitiikkaan. Abortit nähtiin ennen kaikkea yhteiskunnallisena. Naisten jonkinasteinen velvollisuus oli lisääntyä. Kansakunnan väestönkasvu nähtiin tärkeänä asiana. Aborttien tekeminen oli tätä kautta ennen kaikkea teko jonka kohteena oli yhteiskunta. Tämä ei ollut sattumaa. Äitiysavustuslaki (1937) ja lapsettomuusvero (1937) lähestyivät samaa yhteiskunnallista ongelmaa toisella tavalla. (Äitiysavustuslaki muuten voidaan nähdä positiiviseksi eugeniikaksi. Mutta yleensä vain negatiivinen eugeniikka koetaan ongelmallisena. Geenipoolissa olevien geenien frekvenssejä voi muutella monilla eri tavoilla.) Myös perhelisälaki (1943) ja lapsilisäjärjestelmä (1948) tukivat sitä että kansakunnan lisääntyminen ja kansalaisten määrä oli halutunsuuntainen.

Tämä tilanne kuitenkin muuttui. 1967 viritettiin muutoksia edellämainittuun aborttilakiin. Muutamaa vuotta myöhemmin, tarkalleen ottaen 1.6.1970, voimaan astui liberaalimpi aborttilaki. Tässä aborttilaissa raskaudenkeskeytys muuttui henkilökohtaiseksi. Sen sai tehdä sosiaalisin syin. Esimerkiksi köyhyydestä. Tässä tilanteessa abortti ei enää vaatinut lääkäreiden eugeenista analyysiä. Itse asiassa se muuttui yksilökeskeiseksi. Tämä taas on anti-eugeenista. Sillä jos väestöä halutaan jalostaa geneettisesti aborteilla, se vaatisi keskusjohtamista. Tässä mielessä abortti oli tämän kammotun lainmuutoksen jälkeen monta astetta vähemmän eugeeninen projekti kuin se oli 1950 -luvulla.
1: Siihen jäi jäljelle lähinnä vammaisten syrjintä. Tätä on paha nähdä eugeniikkana koska vammaisten lisääntymisprosentit ovat ilman abortointiakin melkoisen pieniä. Toisin sanoen se voi olla ilkeää ihmisten surmaamista mutta se on eugeniikkaa suunnilleen saman verran ja yllättävän samoin syin kuin eutanasiakin! Tämä ei varmasti vielä hämmennä ajattelukykyistä.

Prosessimuutokssa on takana tärkeä sosiologinen kulma.

Kun aborttia tutkitaan, on Suomen aborttilainsäädännön muutosta kuvattu siten että ennen 1950 -lukua kyse oli rikosoikeudellisesta kysymyksestä. 1950 -luvulla ongelma muutettiin yhteiskunnalliseksi ja medikalisoitiin. Eli toisin sanoen abortista tuli yhteiskunnan ylhäältä ohjaamaa lääkärivaltaa jossa yksilöiden tahto oli mitätön verrattuna kansan parhaaseen. 1970 -luvun muutos taas korostaa kansalaista moraalisen päätöksen tekijänä - eli jonain joka tekee päätökset myös silloin kun hän kenties tekee pahuutta. Tässä yhteydessä puhutaan muutoksesta pluralismiin.
1: Pluralismi on btw. se ideaali jota Tapio Puolimatka väittää kannattavansa aina kun puhuu siitä miten hänellä itsellään olisi oltava enemmän kunnioitusta ja tilaa puhua mediassa, jonka hän naamioi tietenkin jollain retorisella pikkutempullaan vainotuksi olemiseksi.

Esimerkiksi uskonnonvapaus on sellaisenaan pluralistinen laki ; Kun Nyky-Suomen alueella oli jumalanpilkasta tarjolla kuolemantuomiota (vuodesta 1734), oli tämän argumentaatio juuri siinä että tällä suojeltiin yhteisöä. Pelättiin kollektiivisia rangaistuksia. Homoseksuaaleja tukevat lait aiheuttamat hurrikaaneja ja vastaavia eräiden modernienkin kristittyjen päissä, ja näiden takana on sama yhteiskunta-kollektiivin oikeudet joita puolustetaan.

Tässä mielessä onkin kuvaavaa katsoa millä asioilla näkökulmia puolustetaan ja vastustetaan. Esimerkiksi homoseksuaalien avioliittoa vastustavat argumentit ovat olleet selkeästi yhteiskunnallisia. Jopa niin-maar-muka-pluralistisen Tapio Puolimatkan lehtijutuissa kerrotaan miten Rooman valtakunta tuhoutui homosteluun. Puolimatka on huolissaan yhteiskunnan arvopohjasta ja yhteiskunnan jatkuvuudesta, vaikka aidon pluralistin tulisi antaa ihmisten päättää asioista ns. itse omalla harkinnallaan.
1: Oma harkinta kuuluu vain heille jotka vapaasti omasta halustaan kannattavat kreationismia. Mikä on kieltämättä hyvin kristillinen näkemys vapaudesta. Valitettavasti kristinusko ja vapaus eivät vain näiltä tulkintakulmiltaan ole kovin järkeviä konsepteja. Muistuttavat kolmikulmaisia ympyröitä ja kuivaa vesijauhetta josta saadaan vettä kun se...

Tässä mielessä eugeeninen kontrollivalta - esimerkiksi sallittavien perhesuhteiden säätelyn kautta - on paljon lähempänä kristittyjä moralisteja kuin mitä se on heidän haukkumiaan evolutionisteja. Mutta tietenkin kaikenlainen menee läpi sellaiseen ihmseen joka ymmärtää sosiologiasta ja yhteiskuntatieteistä ja jalostuksesta niin vähän että luulee että eutanasia on eugeniikkaa...
En käsitellyt tässä itsemurhaa. Siinä ei ollut tässä kontekstissa hirveästi mieltä ja järkeä. Itsemurha nähdään ongelmana eikä ratkaisuna, pääasiassa siksi että aiheesta puhuvat enimmäkseen ne jotka eivät halua sitä tehdä tai jotka eivät ole sitä kokeilleet. Eutanasia ja itsemurha ovatkin tätä kautta vähän kaksipiippuinen juttu. Bang. Bang.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Abortti, kelpoisuus ja sikiön ihmisarvo

Esa Turkulainen otti osaa pieneen debattiin aborttiasioista. Aborttia vastustettiin hieman erikoisesti. Tavallisesti on totuttu siihen että evoluutio johtaa jotenkin eugeniikkaan ja että tämä on ihmisarvolle tuhoisaa. Ja että lähestytään asiaa ihmisen potentiaalisen arvon kautta. Tällä kertaa argumenttina olikin, että abortti olisi evolutiivisesti huono strategia.

Esa Turkulainen on tietysti toisaalta tullut muistetuksi siitä että hän soveltaa Saganin argumenttia jossa potentiaalinen ihmisyys johtaa väistämättä katolistyyppiseen ehkäisykieltoon ja maksimoi myös yhdyntöjen määrän. Sillä jokainen munasolukin on potentiaalisesti ihminen. ; Tätä vastaan on paha sanoa oikein muuta kuin että hedelmöittynyt sukusolu on jotenkin eri asia. Mutta rajanveto on yhtä keinotekoinen kuin se, että selittää että neuronien sykäykset sikiössä muuttaisivat asian ja että tämä on eri kysymys. Potentiaalinen ihmisarvo ei siksi johda mihinkään keskustelulliseen tulokseen vaan johtaa idioottimaiseen jänkkäykseen joka muistuttaa siitä että pohjimmiltaan etiikkaa ja moraalia myydään oppina hyvyydestä, mutta useimmiten se kuitenkin näyttää käytännössä olevan enemmänkin taito hakea tekosyitä omille mieltymyksille.

On hyvä että esiin tuodaan jotain uutta. Se johtaa edes siihen että jaksaa nähdä vaivaa ja kiinnostua. Toki tämä tekee etiikasta eugeenisen projektin. Mutta kenties ainoastaan eugeniikka jossa karsitaan epäkelpoja koetaan pahana ja ideana on enemmänkin "uusliberalismin hengessä" antaa kaikkien yrittää maksimoida omaa kelpoisuuttaan positiivisen eugeniikan hengessä.
1: Luonnollisuusvetoinen näkemys jossa "luonnollisuus" on aina hyvää on teistiselle maailmankuvalle tyypillinen. Ja tässä maailmassa jo mikroevoluutioonkin uskominen johtaa käytännössä eugeeniseen ajatteluun. Siksi ei pidä ihmetellä että kreationismia rakentamassa mukana oleva kreationistien johtohahmo William Tinkle oli eugeenikko eugeniikan kaikissa sävyissä.

Jos otetaan arvoaksiooman jossa ihmisarvon käsittely sidotaan kelpoisuuteen, ja kysytään "mikä on biologisesti järkevää", voidaan todellakin sanoa että oman jälkikasvun tappaminen on helposti "about tyhmintä mitä voi tehdä". Tässä onkin paljon perää; Abortoitu sikiö on taatusti geneettisesti 50% äidistä. Kaksi aborttia on siis vähän sama kuin tekisi itsemurhan. Onkin hyvä huomata, että evoluutio voi todellakin tätä kautta nostaa esille ihmisarvoa jossa ei tarkastella yksilöä. Evoluutio ei siis aja itsekkyyteen ja hedonismiin. Itse asiassa evoluutio-opin opetus on varsin Schopenhauerin elämäntahtoa koskevia ajatuksia mukaileva. Ytimessä on jälkeläisten tuotanto ja onnellisuus ei välttämättä kuulu prosessiin.

Samalla lausunto on tieteellisesti omituinen.

Eikä pelkästään siksi että voidaan kyseenalaistaa onko oman kelpoisuuden maksimointi todella etiikan ydintä. Jos tämä tie vietäisiin loppuun asti, hyvä yhteiskunta tukisi maksimaalisesti miesten haaremikäyttäytymistä. Ja se kannustaisi kaikkia naisia osallistumaan lisääntymiseen enemmän kuin mitä Lestadiolaiset tekevät ateistejen pahimmissa lapsitehtailufantasioissa. Myös raiskauksen tukeminen olisi hyvä. Ja hedelmättömien naimisiinmenoa ja vastaavaa voitaisiin rajoittaa koska sehän poistaisi puolison kelpoisuutta. Hedelmättömän kanssa avioituminen olisi siis synti samaan tapaan kuin ehkäisy katolisille.

Se kun maksimoisi kelpoisuuksia. Se johtaisi tietysti myös kilpailuun jossa olisi paljon häviäjiä, mutta he olisivatkin huonoa elämää viettäviä jotka eivät huonon kelpoisuutensa vuoksi olisi eettisesti järkeviä. Jostain syystä tätä ei kuitenkaan tuoda esiin aborttikeskustelun yhteydessä ja henkenä on enemmänkin se, että oletetaan että klassinen perhemalli jotenkin maksimoi kelpoisuuden.

Jos nimittäin vaikka uskoisimmekin että kelpoisuuden maksimointi on "biologisesti fiksuinta", ja siksi eettisyyden ydinmehua, ja ottaisimme kaikki sovellukset käyttöön, voisimme nostaa esiin sen mitä evoluutio tekee. Evoluutio on perimmiltään optimointistrategiointia. Ja tässä tavallisena muotona on erilaisten tilannekohtaisten vaihteluiden olemassaolo. Ja sekastrategioiden käyttö on peliteoriankin kohdalla monesti se oikea ratkaisu. Olisi omituista olettaa että olisi vain yksi tietty lopputulos aina ja kaikkialla.
1: Moni evoluutiokriitikko on tietysti konservatiivikristitty ja aborttia vastustamassa. Ja heillä näyttää olevan omituinen tapa "kritisoida" sillä että evoluutio antaa eri tilanteissa erilaiset strategiointiohjeet. Tämä kertoo lähinnä siitä miten vähän he ymmärtävät evoluutiosta ja näin he tunnustavat oman osaamattomuutensa ja tampiousytimensä, joka osaltaan varmasti selittänee miksi heillä on kaikenkattavalla kirjolla typeriä ja epätieteellisiä mielipiteitä.

Voidaan esimerkiksi kysyä että jos abortti olisi evolutiivisesti tyhmintä mahdollista toimintaa, niin miksi monet lajit syövät omia jälkeläisiään. Joskus tämä on omituista. Esimerkiksi omat kirjoahveneni ovat usein kuteneet ja ne puolustavat poikasiaan jonkin aikaa raivoisasti. Sitten tämä vaihe menee ohi ja omat jälkeläiset muuttuvat ruuaksi. Syy on se, että ilman akvaariota poikaset poistuisivat ja ahventen pesänhoitovaisto loppuisi. Jälkeläisten syöminen on tällöin sivutuote eikä oikeastaan mikään evoluutiostrategia. Jälkeläisiä on järkevää suojella ja se, että akvaariossa on seinät kertoo vain siitä että kirjoahveneni ovat ekologisessa loukussa ; Niiden adaptiivinen käytös toimii aivan erilaisessa ympäristössä, eivätkä ne ole kehittyneet "akvaariokaloiksi" sanan perimmäisessä mielessä. Ne vain elävät akvaariossa, eivätkä ole kehittyneet spesifisti juuri akvaarioympäristöön. Evoluutiossa muutokset vaativat aikaa, ja strategiamuutokset ovat siksi joskus jäljessä.

Evoluutiossa ongelmana onkin se, että ihmiset menevät idioottimaisesti joko yksilövalinnan tai jonkinlaisen ryhmävalinnan ideaan. Geenikeskeinen näkökulma on ihmisille hyvin vaikeasti ymmärrettävä. Ja se paistaa läpi myös aborttiargumentissa. Evoluutio selittää miksi omia jälkeläisiä syödään joissain ehdoissa. "The reason infanticide is such an interesting area of study—aside from the fact that there are examples in all walks of animal life—is that it refutes a pervasive misconception about the mechanics of evolution: That animals act in the interest of their species. The ‘survival of the species’ idea makes sense and has no messy morality issues. It suggests that animal behavior would be directed by a desire to propagate the species, likely in order to keep their potential mates alive." Kelpoisuusasiat ovat matemaattisesti tarkasteltavissa ja omien jälkeläisten surmaaminen on jossain tilanteissa kelpoisuudenmaksimointistrategia. "Biologisesti typerintä" onkin tässä mielessä omituinen ja itse asiassa varsin pseudotieteellinen väite. Se kun esitetään jonkinlaisena absoluuttina, sen sijaan että mietittäisiin strategioita ja katsottaisiin onko se osuvaa juuri ihmisille.

Itse asiassa jos katsomme ihmistä, voimme sanoa että meitä kuvaa se, että emme ole r -strategikkoja ensinkään. Emme siis panosta jälkeläisten määrään. Sen sijaan hoivaamme jälkeläisiämme pitkään ja lisäännymme melko harvoin. Tämä ei ole "biologisesti typerää" vaan sitä kutsutaan K -strategiaksi. Ja se on strategia nimenomaan sitä kautta että se toimii. Ja mikä mielenkiintoisinta, toiminta on tässä nimenomaan sitä joka tarkastelee kokonaiskelpoisuutta. Abortinvastustus automaattisesti kelpoisuudelle haitallisena on ehdotonta vain r-stratgiaa harjoittaville eläimille. Joka ihminen ei ole, joten argumentti vaikuttaa yllättävän heikolta juuri siinä kohden missä sen pitäisi toimia ja jossa siihen nojatatan ikään kuin automaattisena ilmiselvyytenä.
1: Ilmiselvyys on useimmiten asenteena jotain josta paistaa ihmisen yksinkertainen ajattelu, tyhmyys ja stereotyyppiset ennakkoluulot ajattelussa. Kutsutaan tätä tilannekonhtaisuustajuttomuutta vaikka maailmankuvalliseksi lukkiutumiseksi. Horse laugh kertookin usein siitä että esittäjällä ei ole argumentteja, vaan asennevammaista paatosta.

Aborttiargumentissa myös sukulaisvalinnan vaikutus unohtuu. Ihmiset kun ovat sosiaalisia ja hyödyttävät lähisukulaisia. Minun sisareni lapset ovat geneettisesti osittain samanlaisia kuin minä. Heidän auttamisensa on hieman kuin itseäni auttaisin. Menneisyydessä vanhempien kuolema on voinut olla tavallista. Tällä on hyvin omituisia epäsuoria vaikutuksia. Esimerkiksi rottapopulaatioissa populaation tiheys vaikuttaa rottien lisääntymisstrategiaan. Tiiviissä yhteisöissä ei lisäännytä yhtä ahkerasti. Syynä on jo sekin, että jälkeläiset kilpailisivat keskenään ravinnosta ja tämä yksistään laskee jälkeläisten kelpoisuutta - riippuen ravinnon määrästä ja vastaavista. Kilpailu koskee myös sukulaisten jälkeläisiä.
1: Narkomaanin lapsi voi mennä sukulaisen hoiviin. Lähisukuiset kilpailevat keskenään samoista resursseista kuten hoivasta ja ravinnosta. Verkostot toimivat hyvin kompleksisesti.

Ihmisetkin elävät nykyään varsin tiiviissä yhteisöissä, joten ei olisi ihmeellistä jos halu välttää jälkeläisten saamista olisi jossain määrin "perua niukkojen resurssien ajoilta". Kysymys voi siis olla erikoisesta ekologisesta loukusta jossa ihmiset toimivat kuin eläisivät yhä metsästäjä-keräilijäyhteisössä. Tämä kertoo että on hyvinkin vaikeaa arvioida milloin abortti on hyödyllinen ja milloin hyödytön. Ilman laskelmaa asiaa ei voi arvioida. Ja sellaienaan "biologisesti typerintä" on itse asiassa ilmaan heitetty väitelause eikä argumentti. Vedotaan eikä argumentoida.

Suoraan sanoen ; Tämänlaisen asennepaatosväitelausetehtailu osoittaa niitä käyttävien ihmisen yleinen rationaalisen kyvykkyyden heikoksi ja ylipäätään järki keskustella heidän kanssaan vakavasti mistään asettuu vakavasti kyseenalaiseksi.

torstai 3. helmikuuta 2011

Evolutionistien maailmankuvasta - ja vähän muidenkin.

"Meistä toiset joutuu kuuhun. / Toiset pääsee kotia. / Voipi sormet mennä suuhun, / jos on pakko valita."
("Eläkeläiset", "Humppaa, saatanat")

Kun esimerkiksi luetaan juttuja siitä, miten kristityt reagoivat Raamatussa oleviin kansanmurhiin, "hyviin kansanmurhiin", esiin nousee usein se, että se että kyseessä on sama Jumala kuin nykykristityillä ei merkitse paljoakaan. Samoin esimerkiksi noitavainojen kohdalla luterilaiset yleensä muistuttavat että katoliset vallanpitäjät eivät antaneet Raamattuja ja käyttivät uskontoa vipuna jolla oikeuttaa erilaiset vallanpitotoimenpiteet erimielisiä kohtaan. Tätä kautta se, että katoliset ovat uskontoluokituksissa kristittyjä ei ratkaise juuri mitään. Samoin Vanhan Testamentin julmiin tapahtumiin viittaukset katsotaan ilkeämielisiksi. Syykin on selvä : "Oikeastaan VT:n julmuuksien kammoksuminen ja ristiretkillä hekumointi menee ohittain ohi ja on osittain kuolleen hevosen ruoskimista, koska on merkittävä osa, jotka eivät kannata minkäänlaisia julmuuksia vaikkakaan eivät voi juuri VT:n kohdalla muuta kuin selitellä. Eli harva kristitty enää polttaisi noitana muita ihmisiä, mutta silti sitäkin tapahtuu, tosin harvakseltaan. Näin ollen msutavalkoinen kritiikki, että kristityt kannattavat noitien polttamista roviolla, koska Raamatussa kehoitetaan näin, on kuolleen hevosen tai tulkinnan ruoskimista."

Yllä oleva perustelu on eräällä tavalla hyvin ymmärrettävä. Ideologioiden julmuutta ei tavallaan voi katsoa tuijottamalla pelkkiin filosofisiin rakenteisiin, vaan ne elävät aina jossain kontekstissa yhteiskunnassa. Tulos syntyy näiden summana Kulttuuriin liittyessään "Raamattua" sovelletaan. Ajat ovat erilaiset.
1: Toki tässä on aika vakavantasoinen kaksijakoinen tulkintatapojen jännite. Jos on esimerkiksi Raamatussa mainitut Jumalan käskemiä kansanmurhia vastustaa, voi tämän nähdä epäkristillisyydeksi jos asiaa katsotaan kirjaimelliseen filosofiseen rakenteeseen tuijottamalla. Tässä kohden on selvää että kristityt kannattavat pakosti "kansanmurhaa ehdoilla". Ideologian sisällön kimmotessa sen kannattajakunnasta, sosiologisen analyysin kautta, on selvää että monet kristityt eivät kannata kansanmurhaa "millään ehdoilla".

Tämänlainen näkemys on helppo ymmärtää vaikkapa kristityn "Kalle"n lausunnon kautta. "Kristittynä on vaikea tunnistaa itseäni tuosta." Argumentti joka tuntuu kohdistuvan omaan kannattamaan ideologiaan mutta ei noudata sen sisältöä maistuu ad hominemilta ja olkiukottamiselta samanaikaisesti. Kritiikki ei tällöin osu kohteeseensa ja se ei aikaansaa mitään asialliseen keskusteluun orientoitumista. Sen sijaan se aikaansaa suuttumista, loukkaantumista, provosoitumista ja kostonhimoa.

Tämän alustuksen jälkeen on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä evoluutioteorian ympärille on rakentunut maailmankuva. On ihmisiä joita voidaan kutsua evolutionisteiksi. Tätä ei pidä sekoittaa pelkkään evoluutioteorian kannattamiseen. Se, että pitää evoluutiota tieteellisenä "ei vielä riitä". Evoluutioteoria on tieteellinen näkemys, ja sitä kannattavat monenlaiset ihmiset, riippumatta iästä, poliittisesta näkemyksestä tai uskovaisuudesta.

Evolutionismi on tietysti lähes leimallisesti Intelligent Designin ja kreationismilinjan lanseeraama termi. Sen sukuisia sanoja kuten "darwinismi" ja muut vastaavat synonyymit ovat pääasiassa termejä joilla kuvataan jotain sellaista ideologiaa jonka jäsenenä ei olla itse. Jos joku kutsuu jotain näkemystä darwinistiseksi tai evolutionistiseksi on lausunti lähes väistämättä kreationistin lausuma. Sanalla on käytössä leimallinen sävy. Siksi aloitan siivousurakalla. Jossa nostetaan esiin se, miten "kohteliasta" kansanmurhaajiin rinnastamista kreationistidiskurssi on.

Did You Forget That They're Called Evilutionists?

Ajattelin kuitenkin käyttää tätä termiä. Se vain muuttuu vahvasti siitä miten sitä on tähän asti käytetty. Tässä suhteessa kreationistien "evolutionismi/darwinismi" muistuttaa herjauksenmakuista argumentaatiota jossa uskovat määriteltäisiin esimerkiksi "satu-uskovaisiksi typeryksiksi" tai joiden väkivaltaisuus muistettaisiin viittaamalla uskovaisten kohdalla pelkästään terroristeihin, ristiretkiin ja noitavainoihin. Esimerkiksi Johnsonin "Evoluution Maailmankuva" tai "Expelled" -elokuva heijastelevat väitteitä joissa darwinismi liitetään eugeniikkaan ja natsien holokaustiin. Evolutionismin väitetään olevan nihilististä. Pääargumentti on se, että luonnonvalinta tarkoittaisi "might make it right" tai että luonnonvalinnan luonnollisuus oikeuttaisi heikkojen kuolemiset ja poistaisi hätäavun hyödyn.

Kun ilmiötä katsotaan yleisesti, on kuitenkin vaikeaa löytää evolutionistia joka rummuttaisi että kreationistit tai Intelligent Designin kannattajat olisivat tässä kohden oikeassa. Sen sijaan tätä asiaa vastustetaan esimerkiksi evolutionistien kultakaivoksessa talk.originsissa. Jos kreationistit sanovat että liberaalit tahtovat tappaa vauvoja, liberaalit lähtevät keskusteluun abortista, jossa he erottelevat vauvan ja sikiön. Tämä näyttää siltä että liberaalien abortinkannatus on kontekstinrajaamista. Mutta he eivät kuitenkaan kiellä abortin kannattamistaan. Tässä kohden on selvää että se ei ole pätevää.
1: Historiallisestikaan tämä väitetty ideologianhistoria ei pidä paikkaansa. Karkeasti sanoen ; Eugeniikkaa perusteltiin mikroevoluutiolla, jonka vuoksi esimerkiksi fundamentalistisista ja puritaanisista kristillisistä arvoistaan tunnettu Kellogg kannatti sitä - samoin kuin ensimmäisiä kreationistisia järjestöjä perustamassa ollut William Tinkle olivat innokkaita eugeniikan ystäviä. Kreationistit myös näkevät eugeniikkaa siellä missä on ideologisesti ja tieteellisesti selvää evoluutionvastustamista. Ja toki koko suhdetta eugeniikkaan pidetään muutenkin väärässä kontekstissa.
___1.1: Tämän blogauksen kannalta olennainen asia on kuitenkin tässä kohden "nykypäivä". Aivan kuten noitavainot ovat nykykristityille jotain jota he eivät kannata. Olennaista on huomata lähinnä se, millä innolla minunkaltainen "evonkelista" vastustaa eugeniikkarinnastusta. Teen sen koska se sotii maailmankuvaani vastaan. Ja mikä sotii maailmankuvaani vastaan ei ole sen mukaista.

Toinen jonka (ID)kreationistit liittävät evolutioon on nihilismi. Tämä on tietysti täysin ristiriidassa aikaisemman kohdan kanssa. Koska nihilisti ei voisi puolustaa eugeniikan moraalista oikeutusta vaikkapa yhteiskunnallisesti. Vihainen, julma ja aggressiivinen - piirteet joita evolutionisteihin halutaan liittää eugeniikan kautta - eivät sovi yhteen nihilismin kanssa. Moraalisyistä vihainen nihilisti olisi oksymoroni.
1: Kun katsotaan esimerkiksi Sam Harrisia, on selvää että hän kannattaa etiikkaa, naturalistinen etiikka kenties muuttuu "käteväksi tavaksi ylläpitää kulttuuria" ja latistuu "ihmisen lajinmukaiseksi käytökseksi", mutta selvästi hänellä on etiikkaa. Toki Harrista leimaa monin paikoin kova raivo uskovaisia kohtaan. Mutta tähän on moraalinen kimmoke, joskin hänen raivonsa kohdistuu minustakin turhan laajasti. Hän yleistää liikaa. Mutta ydin tässäkin on se, että Harriksen viha on ns. "moraalista raivoa". Kysymys ei ole nihilismistä.

Kolmas asia, joka tässä pitäisi mainita on se, että evolutionisteja syytetään yhteiskuntaan puuttumisesta. Tämä on tietysti totaalisen ristiriidassa sen kanssa mitä he eugeniikan kanssa vaativat. Kun olen selittänyt eräälle hyvin nimekkäälle kreationistille moraaliargumentteja siitä miten eugeniikka ei ollut edes evoluutioteorian kannattajien vetämää vaan heidän juttujaan käytettiin pönkittämään sen ajan vallankäyttöpyrintöjä -eli olennaisesti saman mikä luterilaisten noitavainojen katolisuuskritiikissä käytetään- he ovat moittineet että asiaa että ei pitäisi vaan jättää teoriaa kansan käsiin "kuin paskan perseestään" ja olla vaikuttamatta yhteiskunnassa. Kun tämän jälkeen myöhemmin - saman henkilön kanssa - lähdin siihen että pitääkö yhteiskunnallista vaikuttamista sitten tehdä, hänestä evoluutioteoria käyttää liikaa valtaa yhteiskunnassa. Moraalikysymykset ja yhteiskunta ovat kuulemma juntan alla. Postmodernissa yhteiskunnassa näin ei kuulemma saisi tehdä. Näin ollen jos evolutionisti näkee mielestään väärää vaikka fundamentalistien toimissa, hän ei saisi niin paljoa vastustaa niitä vaan hänen pitäisi antaa kansan itse miettiä asioita. Tiedeyhteisön tehtävänä ei kuulemma ole selittää teorioita kansalle, vaan kansan tehtävänä on tehdä omat johtopäätökset eikä tähän saa puuttua. Mielestäni tässä jännitteessä on jotain hyvin mielenkiintoista ja koko (ID)kreationismin kannalta jotain olennaista.

Aitoon evoluutikon maailmankuvaan.

Evoluutikoista muodostuu ryhmä, jolla on erilaisia tukiryhmiä. Ne ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia. Esimerkiksi "Talk.origins" -nettisivusto ja muut vastaavat tarjoavat tietoa kadunmiehille. Niissä tehdään ensi sijassa tieteen popularisointia. Ja niillä on hangaround -ryhmät. Nämä vetävät yhtä köyttä monissa erilaisissa aiheissa. Näin asiaa ei lähestytä "yksilöiden kautta vaan tilastollisemmin". Ja toisaalta mukana on isompi asia kuin pelkkä jonkun näkemyksen kannattaminen. Gravitaatioteoriaa kannattavat kaikki, mutta gravitationisteja on aika vähän. Sen ympärille ei rakennu "aktiivista tukiryhmää". Siksi voidaan sanoa että on evolutionisteja, mutta ei esimerkiksi gravitationisteja.
1: Yksittäistapauksina on tietysti helppo löytää vaikkapa väkivaltainen evoluutioteorian nimeen puhuja, kuten vaikkapa Suomalainen kouluampuja , "Luonnollinen valitsija" -Auvinen. Tai se kiva kreationistikaveri joka lähetti minulle tappouhkauksen. Nämä eivät kuitenkaan ohjaa yleistä kantaa, näitä on hyvä pitää poikkeuksina eikä yleistää liikaa.

Yhdistävät elementit johtuvat osittain siitä että evoluutioteorian vastustus on vahavsti rypäytynyttä. Siihen liittyy fundamentalistis-kristillinen maailmankuva. Tätä kautta evoluution vastustajat ovat esimerkiksi usein konservatiiveja. Osa evolutionisteista tuleekin keskustelukenttään näiden rypäytymissyiden ohjaamana. "Vihollisen vihollisista tulee ystäviä". On helpompaa sulautua joukkoon kun jakaa useampia mielipiteitä. (1) Näin liian erilaiset eivät välttämättä pysy hangaroundaamassa ja (2) mielipiteet myös yhdenmukaistuvat koska sitä kuitenkin debatoidaan yhdessä. Se on aina myös sosiaalista toimintaa.

Tätä kautta usea evolutionisti on liberaali. Ihan vaan siksi että kreationistit ovat konservatiiveja. Sen sijaan uskontokuntaan tämä ei näytä vaikuttavan yhtä voimakkaasti ; John Wilkins on agnostikko, Myers on ateisti ja Miller teistinen evoluutikko. Itse asiassa teistinen evoluutio näyttää liittyvän evolutionismiin yllättävän voimakkaasti. Intelligent Designin "isoon telttaan" yritettiin koota myös teistisiä evoluutikoita. Mutta nykyisin heihin suhtaudutaan hyvin vastakarvaisesti, pääasiassa siksi että he ovat olleet jutuissaan yleisesti ottaen "darwinistien puolella". (Tämä on hieman samanlaista kuin se, miten evoluutikot ovat liberaaleja.)
1: Uusateismin suhden evolutionismiin on se, että likimain kaikki uusateistit ovat evolutionisteja, mutta läheskään kaikki evolutionistit eivät ole uusateisteja. Vanhan linjan ateistit kuten Sartre taas eivät korosta evoluutiokysymyksiä kovin olennaisesti, joten heitä ei voi pitää evolutionistisina. Heille evoluutio oli neutraali, ja he olivat yhtä paljon evolutionisteja kuin vaikkapa gravitationisteja.

Evoluutikot ovat hyvin usein -eivät stalinitsifasistinatsinihilistejä- vaan humanisteja. He ovat hyvin usein myös skeptikoita ja kannattavat muutoinkin empiiristä maailmankatsomusta. Tuntuukin että on aivan mahdollista että uusateistienkin rooli johtuu eräänlaisesta "kimmokkeesta". Ateistit kun ovat usein humanisteja ja vielä useammin naturalisteja. Näin ollen humanistis+naturalistinen klikki darwinismissa houkuttelee enemmänkin luokseen ateisteja, kuin että evoluutioteorian kannattaminen tai tukeminen itsessään ajaisi kohti ateismia.
Kirjoittaja on kauhea ja paatunut evolutionistinaturalistidarwinisti, mutta ei missään nimessä uusateisti. Blogaaja on oppinut sen, että tämänlainen yhteisen logiikan soveltaminen poteroiden molemmin puolin samanaikaisesti on jokin, josta kukaan ei tykkää.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Darwinin holokausti

Melkoisen usein kuulee rinnastuksia siitä, että natsien vainojen takana olisi evoluutioteorian kannattaminen. Tai oikeastaan tätä kuulee vain jos keskustelee kreationistien kanssa.

Tämä on mallirinnastus jonka pohjalta esitetään että evoluutikot ovat pahoja. Luonnollisesti tätä jatketaan "natsikortilla", eli kutsumalla evoluutikkoja natseiksi ja väittämällä että jos olet evoluutikko, olet natsimyönteinen.Tästä ei ole vaikeaa löytää esimerkkejä : Näitä nimittäin pursuaa. Natsianalogia on kuuluisa herja.

Asiaa helpottaa tietysti se, että menneisyyttä on helppo kaivella, ja jos asiaa tarkastelee nykyajan maailmankuvan kautta löytyy paljon erilaista. Osa siitä on hyvinkin pimeää. Tätä kautta poimintasarkaa on aiheesta kuin aiheesta, kunhan vain jaksaa penkoa. Esimerkiksi Erkki Hartikaisen kirjoittama"Evankelisluterilaisuuden pimeä puoli" sisältää viitteitä siitä mitä luterilainen kansankirkkomme on joskus saanut aikaan. Esimerkiksi Luther, luterilaisuuden perustaja, kirjoitti mielenkiintoisia asioita juutalaisista ja heidän tuhoamisestaan. Kaikki luterilaiset ovat siis juutalaistuhomielisiä? Tämä ei ole tietenkään olisi kovinkaan asiallista, eikä edes perusteltua. Ad hominem on ad hominem aivan kuten "voi on voita vaikka ryssä paistas." (tms.)

Tosin sillä erotuksella että luterilaisten historia on totta, eikä sepitettä.
Ennen asiaan menemistä voisi varoittaa että sen teemana on kokolailla se, minkä Wesley R. Elsberry ja Mark Perakh tiivistivät erään työnsä otsikkoon :"How Intelligent Design advocates turn the sordid lessons from Soviet and nazi history upside down".

Sen sijaan Hitler oli sävyiltään hyvinkin kreationistinen. Hitler ei kannattanut rodun edistämistä, vaan kannatti rotupuhtautta. Hänellä oli esimerkiksi mallinnuksia siitä minkälainen nenä on aito arjalainen nenä, ja minkä väriset silmät tulee olla. Hitler vastusti ajatusta hybrideistä. Hän kannatti staattista ja muuttumatonta lajikäsitystä. Tämä on selvää jokaiselle "Mein Kampfin" lukeneelle. vol II kappale XI sanoo : "Kettu pysyy aina kettuna, hanhi jää aina hanheksi, ja tiikeri säilyttää tiikerin luonnon. Ainoa erot, jotka voivat olla olemassa lajinsa puitteissa, täytyy olla eri asteisissa eroissa rakenteellisesa vahvuudessa, aktiivissa voimassa, älyssä, tehokkuudessa, kestävyydessä jne, jotka yksittäiset yksilöt ovat lahjanaan saaneet."
1: Jani Kaaron "Kaiken Oudon ensyklopediaa" selatessa tästä saa hauskan yksityiskohdan. Saksassa rotupuhtauden vaaliminen sai paikoin erikoisia sävyjä. Arjalaisella rodulla ajateltiin olevan paranormaaleja kykyjä, jotka tulisivat esiin kun kaikki vieras rotuaines saadaan erotettua. Siksi rotu piti puhdistaa ja risteymät olivat haitaksi. Tämä ei ollut valtauskonto, mutta rotupuhtauskampanja oli olennaisilta piirteiltään juuri tähän sopiva. Se ei ollut mitään edistyksen hakemista, evoluution maksimointia, vaan paluuta "alkuperäiseen" ja "puhtaaseen". Siksi Hitler olisi ollut valtavan järkyttynyt esimerkiksi nykyhetken kananjalostuksesta, jossa elinvoimaisimmat tuotantoeläimet tuotetaan juuri puhtaita linjoja risteyttämällä.

Evoluutioteorian sijasta Hitleriä inspiroikin esimerkiksi Lanz von Liebenfels, munkki, jonka oli "Theozoology, Or The Account Of The Sodomite Apelings And The Divine Electron." Tämä oli erikoinen teos jossa ristiinnaulitsemiskertomus kirjoitettiin uusiksi ja jossa oli keskiaikaisista bestiaareista otettuja kuvia, joilla mielikuvitusta ruokittiin. "Mein Kampf" -statistiikka eli sanojen laskeminen kertoo jotain: Darwin (0), Kaikkivaltias (6) Jumala (37) Luoja(8) kertoivat että Hitlerillä oli jutuissaan uskonnollisia sävyjä, eikä kirjan sivuilla mitään Darwinia palvottu.

Natsien suhde evoluutioon olikin, ehkä hieman yllättäen, suorastaan hostiili. Kun katsoo listaa kirjoista, joita natsit komensivat kirjarovioihin poltettavaksi, huomaa että sieltä löytyy esimerkiksi Ernst Haeckelin "Schriften weltanschaulichen und lebenskundlichen Charakters, deren Inhalt die falsche naturwissenschaftliche Aufklärung eines primitiven Darwinismus und Monismus ist", joka kritisoi primitiiviseen darwinismiin ja monismiin liittyviä näkemyksiä. Nämä taas olivat, kuten yllä olemme oppineet oli natsiopille keskeisiä:
1: Tämä on sinänsä erityisen mielenkiintoinen kohta, koska Juuri Haeckel yhdistetään vahvasti natsien rotukäsitykseen kreationistien toimesta. Lisäksi aina kun olen nostanut esiin sen, että natsien toiminta oli luonteeltaan sosiaalinen, olen saanut muistutusta siitä että evoluutikot eivät yrittäneet kieltää tätä, vaan antoivat kansan puuhata teorian väärinymmärrysten kanssa. Kun samat ihmiset nyt valittavat siitä että pseudotieteitä vastaan taistellaan, tilanne näyttää kokonaisuutena melko huvittavalta. On selvää mikä ketunhäntä kainalossa tämän asian parissa on.
___1.1: Tosin Haeckelin argumentteja katsoessa on selvää että rinnastukset rasismiin ovat osittain asiallisia. Hänen mielessään eliökunnassa oli voimakas hierarkia, ja rodut olivat vahvasti eriarvoisia. Tämä ei ollut mitenkään erityistä, samantapaiset arvot saadaan käytännössä kaikille sen ajan ihmisille. Esimerkiksi Henry Morse kannatti orjuutta ja vastusti katolilaisuutta vakaasti. Tämä liittyy vahvasti siihen että "vanhat hyvät ajat" eivät olleetkaan niin eettisiä.
Eli toisin sanoen natsismi ei innostunut evoluutiosta vaan "valittu kansa" -tyyppisestä ajattelusta. Sävy oli uskonnollinen ja he tuhosivat evoluutioon liittyvää kirjallisuutta.

Kuitenkin evoluutioon perustuvaa argumentaatiota on käytetty vastaavalla tavalla.

Toimijana eivät kuitenkaan olleet natsit. Tämä liikehdintä oli nimittäin suosittua USA:ssa ja Britanniassa. Esimerkiksi Kelloggs -aamiaismuroista tuttu Kelloggsien veljekset kannattivat eugeniikkaa. He ovat oikeistolaisten perinteisten arvojen malliesimerkki. Murojenkin piti vähentää ihmisten masturbointia ja ajaa oikeisiin arvoihin. He ovat vain esimerkki, sillä tosiasiassa liike sai suurta suosiota. Se ei tosin harjoittanut kansanmurhaa. Siinä oli kaksi osaa (1) älykköjä ja rikkaita kannustettiin lisääntymään ja (2) yritettiin estää "huonojen ainesten" lisääntymispuuhat. Valitettavasti suositusten lisäksi tässä keinoina olivat paikoin kastroinnit. Osassa alueissa tätä tehtiin jopa ilman että asiasta informoitiin. Burroughsin "Tarzan" , tuo jokapojan lukemisto - jonka lähes jokaisen kirjan olen minäkin lukenut - sisältää itse asiassa sen ajan muodikkaan evoluutiopohjaisen perustelun sille miten valkoihoinen ylimys on älyllisesti superior verrattuna esimerkiksi mustiin. Kirja myi, koska se vastasi hyvin ajankuvaa asioista. Ei ole tavatonta tavata ihmistä joiden mielestä mustien ihmisten käännytystyö oli viime hetken pelastus jossa mustat heimot pelastettiin itseltään.
1: Tosin suuri osa tästäkään liikehdinnästä ei ollut evoluutiopohjaista. Ajatus muuttumasta lajista, ja paluusta puhtaaseen alkumuotoon oli vahvana tässäkin kampanjassa. (Ehkä siksi että se oli sosiaalinen liikehdintä, ja siihen aikaan ihmiset olivat uskonnollisempia kuin nykyään.) Esimerkiksi kuuluisa kreationisti William Tinkle, joka oli muun muassa eturintamassa perustamassa kreationistita instituuttia. Hän ehdottomasti kielsi evoluution, sen että ihmiset olisivat eläinkuntaa. Hän itse asiassa kiisti jopa luonnonvalinnan. Hän kuitenkin tuotti eugeniikkaa tukevia kirjoituksia, ja kannatti sitä muutenkin itse.
Tämän takana ei ole mitään suurempaa ideologista halua rinnastaa uskovaiset natseihin. Tämä on vain kyllästymistä siihen että sitä epäsäännöllisen säännöllisesti saa kuulla olevansa natsi vaikka ei ole, ja tämän jälkeen odotetaan ystävällisyyyttä ja konvertoitumista uskoon. Ihan kuin hyvät ja avoimet suhteet saisi aikaan ihmiselle olemalla häijy, ilkeä, herjaava, leimaava. Sitä voisi tietysti vastata samalla mitalla. Mutta huono argumentaatio on yksinkertaisesti liian helppoa ollakseen antoisaa.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Kaikki erilaisia - Kaikki samanarvoisia.

Olen sivunnnut tätä aihepiiriä aikaisemmin muun muassa rasismia käsittelevässä blogauksessani, samoin kuin vainoamista ja sen keinoja käsittelevässä jutussa.

Tosin nyt ajattelin kertoilla hieman kulttuurirelativismista. Tämä on tärkeä aatesuunta, koska sen mukaan eri rotuiset ja eri aatteet eivät luokita ihmisiä paremmuusjärjestykseen.

Christophe Gansin elokuvassa "Le pacte des loups" (The Brotherhood of the Wolf) käsitellään Gévaudanin petoon liitettynä uskonnon ja tasa -arvoisuuden teemoja. Elokuvassa on "kung-fu -intiaani", joka on päähenkilön paras kaveri. Muut tuon ajan ylhäisöläiset sen sijaan pitävät muun rotuisia pakanoina, vähempiarvoisina. Elokuvassa historian mysteeriksi jäänyt Gévaudanin peto, joka "elokuvan ulkopuolella" oli 1760 -luvulla Ranskanmaalla riehunut peto, joka tappoi ihmisiä, ja jonka luonne on jäänyt hämärän peittoon.

Elokuvassa peto oltiin valjastettu syrjijien palvelukseen. (Koska se oli elokuvan sanoma, Kung - Fu -intiaanin akrobatian lisäksi.) Ulkomailta oltiin salakuljetettu hyeena, jota oltiin koulutettu. Tavoitteena oli päästä eitoivotuista ihmisistä eroon, näitä voitiin syyttää pedosta, jota syrjijät väittivät esimerkiksi Jumalan kostoksi vääräuskoisille. Valistushenkinen päähenkilö ei tietenkään uskonut tätä asiaa. Hänen ateisminsa luultavasti vahvistui kun salajuonen takaa paljastui joukko ääriuskovaisia.

Oikeastaan tässä elokuvassa tuli esille se, miksi kulttuurirelativismi on nykyisin hallitsevana.

Vainoamisella on pitkä historia, sitä voisi kutsua "yleisinhimilliseksi". Aina on ihminen ollut valmis liittoutumaan vihollisensa kanssa väliaikaisesti voidakseen lyödä jotain jonka nämä kokevat yhteiseksi viholliseksi. Tätä on sitten oikeutettu ties millä. Apuna on ollut myyttejä ja jumalien käskyjä. Myös Aristoteleen hierarkia ja von Linnén luokittelut, joissa oli erityinen luonnonjärjestys, jossa arvotettiin "luomakunnan portaat". Siinä ihminen oli huipulla ja eläimet tämän alapuolella. Tästä tehtiin sitten erilaisia tulkintoja, joista osassa luokitteltiin kristityt muita ihmisiä paremmiksi. (Harmittomimmillaan tämä eriarvoistaminen johti vain siihen että kristityt menivät harjoittamaan lähetystyötä, pelastamaan villejä ennen kuin näiden tuhansia vuosia kestäneet sosiaaliset systeemit "romahtavat omaan mahdottomuuteensa" ; Käännytystyössähän asettaudutaan aina jollain tavalla ylemmäs, joksikin jonka tulee koulua heikompi kulttuuri paremmaksi.) Näkemys oli aika yleinen: Esimerkiksi George Berkeley tuli aikanaan tunnetuksi siitä, että hän edusti pehmeitä arvoja, koska hänestä orjat olivat sen arvoisia, että heille kannatti opettaa kristinuskoa. Hänestä orjat olivat tämän jälkeen parempia orjia. Kun miettii, että tuollainen näkemys on ollut 1800 -luvulla "pehmeä" ja "suvaitsevainen", ymmärtää kontekstin mistä puhutaan - kenties jopa paremmin kuin esittelemällä niitä hurjempia tai keskimääräisempiä näkemyksiä.

Toki hieman ennen Berkeleytä esiintyi sellainen henkilö, kuin Jean-Jacques Rousseau joka vastusti kulttuurien ja rotujen eriarvoistamista. Hän edusti näkemystä jalosta villistä ; Hän oli sitä mieltä että ihminen oli luontaisesti hyvä, mutta kulttuuri ja tieto on turmellut hänet. Hänestä sivistys olisi pitänyt vaihtaa ja palata takaisin luontoon. Hän sai jonkin verran suosiota, mutta mitään valtaisaa suunnanmuutosta hän ei saanut aikaan.

Kauheimmat esimerkit eivät löydy kristinuskon miekkalähetyksestä, vaikka ne ovatkin aika tunnettuja. Ne löytyvätkin lähempää. Tällin puhutaan tietysti Natsi -Saksasta ja Pääosin englannissa tapahtuneesta eugeniikasta:
1: Natsismia voi ymmärtää hieman romantiikan kauden luonteen kautta. (Johon on lisättävä poliittinen tilanne, jota en tässä kuitenkaan käsittele. Mutta jotta totuus ei unohtuisi...) Kun romantiikka kyllästyi valistuksen maailmankuvaan liian "mekaanisena", haluttiin tilalle tunnetta. Romantiikkaan liittyy kansallisromantiikka, joka tuotti sivutuotteinaan kansallistunnetta: Ei ole sattumaa että Kalevala koottiin silloin kuin se koottiin. Samoin ei ole ihme että Sibelius on kansallissäveltäjämme. Sillä romantiikan ajan hengelle sopivasti he olivat symboleja kansallistunteelle. Ja kuten demokratia on heikko populismille, myös romantiikka oli heikko hieman samantapaiselle ongelmalle. Liiallisuuteen vietynä siitä tulee rasismia. Saksassa tästä taas tuli populistista nationalismia, jossa tiedenäkemyksistäkin hyväksyttiin vain ne, jotka olivat riittävän "Volkish".
2: Eugeniikka taas oli "rotuhygieniaa", käytännössä "jalostusta ihmisillä". Siihen kuului vammaisten pakkosteriloinnit (aivan kuin vammaisten vaikeus saada puolisoa olisi jotenkin niin hyvä että tätä tarvitsisi erikseen tukea...) Eugeniikkan puolesta argumentoitiin evoluutioteoriaan vedoten - tosin taustalla oli edelleen Linnén ja Aristoteleen ajatus kehitysportaista. Tämä on sinänsä jännittävää, sillä saman aikaisesti evoluutiota syytettiin siitä, että se alensi ihmisen eläimen tasolle, ja poisti tuon hierarkian. (Juuri samasta asiasta syytettiin myös Karl Marxia ja Sigmund Freudia.) Eugeniikka ei kuitenkaan ollut pelkästään evoluutiota kannattavien ideologia, vaan esimerkiksi William Tinkle, joka oli muun muassa fundamentalistiuskovainen ja kreationistisen instituutin perustaja - ja ennen kaikkea tunnettu ja aktiivinen evoluution kritisoija. (Hän kiisti jopa sen että ihmiset olisivat eläinkuntaa, hän kritisoi koko luonnonvalintaa - ja tätä myötä "mikroevoluutiota") Hän myös tuotti eugeniikkaa tukevia kirjoituksia, ja kannatti eugeniikaa muutenkin itse. Mutta evoluutioon vetoamista tässä yhteydessä ei kuitenkaan voida myöskään kiistää. Eri kysymys sitten onkin se, kuinka paljon jo taustalla olevia ajatuksia rationalisoitiin. (Karkeasti voisi sanoa, että perustelussa yritetään katsoa faktat ja seurata niitä johtopäätökseen, rationalisoinnissa alussa on johtopäätös ja sitten mietitään miten faktat valitaan ja tulkitaan että ne sopivat siihen. Tämä näkyy yleensä ainakin siten, että rationalisoinnit ovat poikkeuksetta falsifioimattomissa, ts. näkemystä ei voisi kumota millään kuviteltavissa olevalla havaintoaineostolla.)

Sekä natsismia että eugeniikkaa yhdisti rationalisoinnin henki. Ne eivät olleet hirmutekoja, joita tekivät hullut ihmiset, vaan hirmutekoja joita tekivät tavalliset ihmiset, joille oltiin esitetty asiaa tukevia rationalisointeja. Tämä on tärkeä muistaa: Natseja ei vihata siksi että he olivat hulluja, vaan siksi että he olivat tunteettomia tiettyjen kansanryhmien kärsimykselle koska he olivat perustelleet tämän oikeutuksen itselleen riittävän vakuuttavasti.

Kulttuurirelativismi sai suosiota, kun natsien ja eugeniikan kauheudet huomattiin. (Eli toisen maailmansodan jälkeen.) Tässä korostettiin sitä, kuinka ihmiset ovat kulttuurista ja rodusta riippumatta samanarvoisia : Homoseksuaalit, japanilaiset, Zulut ja hindut ovat samanarvoisia kristittyjen valkoisten miesten kanssa. Koska eugeniikka tahrasi genetiikan, eikä hirmutekojen - ihan hyvästä syystä - haluttu toistuvan, tästä seurasi se, että selityksiä kansallisiin eroihin haluttiin selittää muutoin kuin genetiikalla. Ajateltiin että kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat siihen minkälainen ihminen on. Tämä näkyy siten, että esimerkiksi naistutkimuksen tutkimusnäkökulma on sellainen, että se käsittelee enimmäkseen sitä, miten naiset kokevat itsensä osana ryhmää ja miten he kokevat roolinsa ja yhteiskunnan paineen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että naisten naiseutta ja eroa miehiin tutkitaan kuin se olisi kulttuurillista. Karkeasti voisi sanoa että kulttuurillisia eroja tutkitaan ja geneettisiä ei. Geenien vaikutusta ei kuitenkaan suoraan kielletä.

Toisaalta kulttuurirelativismi ei onnistunut siinä, mitä se - aivan syystä - halusi vastustaa. Tämän syykin on selvä:
1: Kun sen mielestä mikä tahansa kulttuuri on yhtä hyvä, se antaa luvan myös despotismille. Samoin kulttuuri, joka kannattaa natsismia tai eugeniikkaa on sen omien normien mukaan "Erilainen mutta samanarvoinen".
2: Kulttuurirelativismi on herkkä dhimmitudelle (aggressiivisen kulttuurin edessä väistämiselle) joka suoritetaan siirretyllä nationalismilla (antamalla muille erioikeuksia jotka itselle laitettuna olisivat rasismia.) Tässähän vain tuetaan "toisenlaista kulttuuria" ja vältetään "kulttuurien välistä skismaa" eli pohjimmiltaan suvaitaan ; Se on siis erityisen herkkä ilmiölle, jota Edward Wilson kutsuu uskonnollistetuksi etnisyydeksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun kulttuurirelativismi kieltää jonkun etnisyyden ilmoittamisen paremmaksi, etninen ryhmä voi tehdä itsestään uskonnon, jolloin se on kulttuuria jota tulee kunnioittaa. Tyypillisesti uskonnollistettu etnisyys näkyy siinä, että toisilta halutaan ottaa oikeuksia pois, koska ne ovat heidän oman etnisen perinteensä uskontonsa vastaisia. (Näkemys vaatii uskonnon nimissä kunnioitusta jotta se voisi poistaa muiden näkemyksiin sopivia asioita koska he eivät pidä niistä.) Tämä näkyy erityisen voimakkaasti islamilaisessa fundamentalismissa ja siitä näkyy viitteitä "telaketjufeminismissä" (joka on aivan eri asia kuin "normaali feminismi", jota minunkin voi katsoa kannattavan.) Selkeiten tämä kuitenkin näkyy Amerikkalaisessa maailmankuvassa, jota conservapedian tekstit edustavat hyvin. Conservapediahan syntyi, kun normaalia wikipediaa pidettiin liian liberaaleja arvoja tarjoavana. Conservapedian tarjoamassa maailmankuvassa tärkeintä on se, että tulee tukea Intelligent Designiä ja Raamattua ja kritisoida evoluutiota, kannattaa perinteisiä perhearvoja, joissa miehellä on tietty rooli ja naisella omansa. Olla poliittisesti oikeistoa ja vastustaa tässä sivussa liberalismia ja kommunismia. Autoilu on perusoikeus, ja "Öljy Amerikkalaisten kultaa", joten ilmastonmuutoksen kritisoiminen on hyvä asia. Samaten on hyvä vastustaa aborttia ja kannattaa kuolemantuomiota. (Mitä useamman kohdan näistä saa, sen parempi.) Nämä sidotaan yhteen "One nation under God" -idealla, joka tarkoittaa aivan yksinkertaisesti sitä, että Amerikka perustettiin kristityksi valtioksi, ja että tämä tarkoittaa sitä että sen tulee aina pysyäkin sellaisena - tai jos se ei ole sellainen, se pitää tehdä sellaiseksi. (kts. Dominionismi) Jos joku ei siis kannata näitä arvoja, hän ei ole "aidosti Amerikkalainen". Eli jos et ole yksimielinen tuosta listan kohdasta olet epäamerikkalainen ja Jeesuskin vihaa sinua. Kun otetaan huomioon Amerikkalaisten erikoislaatuinen siirtolaisuutta koskeva historia, joka ei ole edes kovin pitkäaikaista, tämä on juuri niin lähellä Amerikkalaista etnisyyttä kuin voi olla. (Tähän maailmankuvaan liittyy muuten erikoinen toimintatapa - He liittävät uskonnolliseen näkemykseensä joidenkin tieteellisten asioiden kannanottoja, jolloin nämä kannanotot ovat heistä kannanottoja uskontoon. Heistä tämä tarkoittaa sitä että heidän kanssaan erimielisetkin ovat uskovaisia, "maailmankuvallisia". Tämä tekisi eriävistä näkemyksistä jotenkin samanarvoiset.)

Gévaudanin peto on yhä keskuudessamme.