"Paholaisen asianajajan" facebookryhmä jakoi hartaan uskovaisen lausuman euroviisuvoittajasta, Pertti Kurikan Nimipäivästä. "Kehitysvammaisuudessa ei ole mitään vikaa, he ovat Jumalan siunaamia mutta tuo tie millä kyseinen bändi liikkuu, siitä puuttuu siunaus, rienausta se on. Jo Lordi liikkui samalla tiellä vaikka voittikin. Suomen päällä on mustat pilvet, täällä palvotaan vääriä voimia, jopa osa kehitysvammaisista on saatu palvomaan niitä. Olisi monella myllynkiven paikka."
Lausunnossa etenkin myllynkivikohta oli miellyttävä ; Se viittaa Raamattuun, suoraan Raamattuun, kulkematta terveen järjen kautta. "Matteus 18:6" sanoo että "Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen." Siinä että käskee ihmisiä hyppäämään järveen on toki hyvin Punk. Ja siksi tämä kommentti sopii tämän yhtyeen kohdalle.
Yhtyeen kohdalla erikoista on kuitenkin se, miten tässä yhtyettä syytetään jostain saatanallisuudesta ja pimeisiin voimiin sekaantumisesta. Kappaleesta on kuitenkin hyvin vaikeaa löytää mitään teologisesti epäkorrektia. Siksi kyseessä onkin näyte siitä miten kokonaisvaltaista asioiden uskonnollistamista ja tämän kautta muiden ihmisten kontrollia, rajoittamista ja paheksuntaa harras kristillisyys pitää sisällään. Sävy on toki tuttu. Onhan menneinä aikoina tritonus -intervalli ollut kielletty koska siinä on väärä henki. Tosin tässä on syytä tiedostaa että yhtyeellä on vankka kytkös "Kalevi Helvettiin", joka on monitaiteellinen ja nimeään myöten goottielementtejä ahkerammin lainaava. (Mutta jonka taiteilija kuitenkin uskoo Jeesukseen.)
Tämä ei kuitenkaan ole vastuuttominta sanottua. Se toki edustanee syvintä idiotiaa kaikesta siitä mitä aiheesta ons anottu. Mutta se on sentään levitetty jossain muualla kuin valtavirtamediassa ; "Helsingin Sanomien" kulttuurisivuille kirjoitetaan että "Ei. Pertti Kurikan Nimipäivät ei mene Wieniin rakentamaan Suomi-brändiä. He eivät mene sinne mainostamaan Suomea. Jos he jotain mainostavat, niin itseään." Muutoin kirjoitus on toki positiivinen ja siinä kuvataan hyvää asennetta jota bändi levittää. Mutta vahinko on jo tapahtunut. Monella tasolla. Pinnallisimmillaan se on selviö joka voitaisiin tavallaan sanoa joka ikisen euroviisuedustajan kohdalle. He menevät soittamaan musiikkia ja edustamaan uraansa. Kansallistunne ja maaylpeys liimataan päälle varsin keinotekoisesti. Mutta tätä ei sanota muiden bändien kohdalla, joten tässä on sävynä että tässä kyseisessä bändissä tämä asia olisi jotenkin erityistä. - Ja tässä mielessä lausunto on omituinen jo sen vuoksi että brändäys ei ole jotain jota menestyneet jupit harjoittavat. Bändin huonona puolena on tosin se, että se nähdään vammaisbändinä. Tämä ei ole sitä että yhtye tekisi itselleen brändin, se tavallaan luodaan heidän ympärilleen heistä riippumatta. Ja koska tämä varmasti on luomassa bonusääniä, se todellakin tavallaan luo mielikuvaa Suomesta maana jossa vammaisiakin ihmisiä voidaan päästää esiintymään. Muunakin kuin Barnumin sirkukseen luonnonoikkuina.
Muutoin haluan vain sanoa, että se että aikuiset vammaiset laulavat siitä mitä kaikkea he eivät saa tehdä - ja toisaalla laulavat siitä miten vihaavat tätä maailmaa - on jotenkin uskottavampaa ja rehellisempää kuin se, jos joku kaltaiseni nösvä mätisee jotain hiton urbaania juppiangstiaan. Tai perussuomalainen laulamassa siitä miten vihervasemmisto häntä hirveästi kiusaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Barnum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Barnum. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Pimeä estetiikka.
WTC -iskujen 10 vuotispäivä alkaa olemaan lähellä. Tätä varten esimerkiksi tämän päivän Ilta~Sanomat sisältää turismia käsittelevän kirjoituksen otsikolla "Tuhkasta nousi toivo". Siinä kuvataan miten terrorismi -iskun kohde on tullut holokaustin muistomerkkien ja Auschwitzin keskitysleirin kaltainen turistirysä. Samalla ihmetellään hieman sitä, miten ihmiset valitsevat tämänlaisia makaaberejä kohteita matkailukohteikseen. "Mikä saa ihmiset hakeutumaan varta vasten synkistelemään huolettomana lomapäivänä? Uhrien kunnioittaminen? Tirkistelynhalu? Kauhun ja jännityksen etsiminen kammottavan kuoleman ääreltä?" Tällä matkavalintakohteen valinnalla on ilmiöluonne, jolle on oikein annettu nimikin "dark tourism".
Jukka Hankamäki miettii samaa aihetta, tosin ei turismin vaan maahanmuuton kantilta. Hän perustaa tulkintansa Kantin näkemykseen jossa ylevyyden kokemus vaatii järkeä suuremman luonteen, eli kaikessa sävähdyttävässä on irrationaalinen elementti. "Ylevyyden kokemukseen sisältyy irrationaalinen elementti. Niinpä ylevyyden kokemuksen voi aiheuttaa esimerkiksi ydinpommin räjähdys, jonka seuraukset eivät helposti mahdu kenenkään pieneen päähän." Terrorismiin liittyy siksi suuria tunteita ja siinä voidaan nähdä jopa taiteellisia elementtejä. Hankamäki näkeekin tässä riskinä sen, että tämä on kuitenkin varsin vääristynyt tapa kokea kauneutta ; "Ylevyyden tuottamassa kauneuskokemuksessa on kuitenkin kyse enemmän subliimista kuin esteettisestä elämyksestä." Näin ylevyyden kokemus voi johtaa myös irvokkasiin vääristymiin. Hänestä islamissa on vierautta, jotain jossa on vieraan irrationaalinen ja eksoottinen häivähdys. Tämä on hänestä yksi psykologinen syy sille, että monet kannattavat islamilaisten maahanmuuttoa "He ovat halunneet tuntea turvallista kauhua. Siinä, että muutamat poliittiset tahot ovat ihannoineet muslimien vallan lisääntymistä länsimaissa vielä terrori-iskujen jälkeen ja jatkuvan terrorilla uhkailun aikana, on siis kyse seksuaalisesta häiriötilasta: seksuaalisuuden sublimaatiosta."
Ja vaikka olisikin sitä mieltä että tämänlainen motiiveilla värittäminen on hieman arveluttavaa, on tämäntapaista vääristymää kenties helppo hyväksyä, kun esimerkiksi katsoo historiaan. Barnumin sirkus keräsi vammaisia ja kummajaisia pällisteltäväksi. Tähän liittyi voimakasta ihmisoikeuksien vähentämistä ; Ihminen latistui kummajaiseksi jota tultiin kauhistelemaan. Ihmiset saivat subliimin pelonsekaisen elämyksen.
Tämänlaisesta voisi tietysti ponnahtaa vaikka Zizekiin. Hänen mukaansahan kauhuelokuvien viehätys syntyy turvallisesta pelosta, jossa kauhu syntyy samastumiskokemuksesta. Mutta ei samastumisesta vaarassa olevaan uhriin, jolloin pelko olisi oman heikkouden hyväksymistä ja tätä kautta omien rajojen rikkoutumisesta johtuvaa nöyrtymistä tai pyrkimystä kasvattaa rajojaan ja kykyjään. Hänestä turvallisen pelon synnyttää nimen omaan samastuminen nimen omaan hirviöön on olennainen ; Ihminen saa kauhun kun hän samastuu hetkeksi siihen hirviöön - joka ei kauhuelokuvissa yleensä kuole lopullisesti - ja pääsee tätä kautta kokemaan kiellettyjä tunteita ja vallantunnetta ja muuta mitä normaalisti pidetään hyvinkin irvokkaana.
Näiden lisäksi on tietysti niitä, joista pahuuden huomaaminen korostaa sitä, että on olemassa hyvien ja pahojen normit. Joten pahuuden tunnistaminen on samaa kuin tajuaminen että hyvyydellä on kriteerit. Tämä toisi ne innoittavat tunteet pahan kohtaamisesta. Kysymys on siis tavallaan siitä että "tunnistetaan voitettava" ja "tunnustetaan ylevyyden olemassaolo".
Psykologian puolella asiaa tutkittaessa on huomattu että itse asiassa pelon kokemus koetaan jopa seksikkäänä, jossa syynä voi olla se, että itse asiassa kaikki samastuminen, tunteet ja analyysi unohdetaan kauhun hetkellä. Kysymys ei siis ole samastumisesta, vaan tietoisen tulkinnan irtipäästöstä ja jäämistä tasolle jossa ilmenevät ainoastaan tunne -elämääkin perustavanlaatuisemmat vaistot.
Vaikka näitä eri teorioita voi pitää hieman kaukaa haettuina, psykologisoivina, on kuitenkin hyvä huomata että kauhuelokuvien, pelottavien huvipuistolaitteiden ja massamurhaturismin kaltaisia ilmiöitä on ollut. Jostain syystä minun nuoruuden "kielletty kirja", "Noidan käsikirja", viehätti lapsia niin paljon että moni piti sensuuria tarpeellisena suojelukeinona. Ja jostain syystä LaVeyn edustama satanismikin on nimen omaan esteettisyyttä korostava oppi. Ja jostain syystä rajut huumeiden sävyttämät tarinat tekevät uskontojulistajista kiinnostavia (ainakin uskovaisten mielestä). Ja uskontoon jotenkin näyttää kuuluvan demonit ja helvettikuvasto, jota kuvaillaan joskus "hyvinkin graafisesti". Ja julmatkin murhaajat saavat rakastavaa fanipostia tavallisilta naisilta. - Jotain innoittavaa ja kiinnostavaa irvokkaassa on.
"Intohimomme ovat oikeita Feeniks-lintuja. Kun tuli tuhoaa jonkin niistä, niin tuhkasta nousee heti uusi."
(Goethe)
Jukka Hankamäki miettii samaa aihetta, tosin ei turismin vaan maahanmuuton kantilta. Hän perustaa tulkintansa Kantin näkemykseen jossa ylevyyden kokemus vaatii järkeä suuremman luonteen, eli kaikessa sävähdyttävässä on irrationaalinen elementti. "Ylevyyden kokemukseen sisältyy irrationaalinen elementti. Niinpä ylevyyden kokemuksen voi aiheuttaa esimerkiksi ydinpommin räjähdys, jonka seuraukset eivät helposti mahdu kenenkään pieneen päähän." Terrorismiin liittyy siksi suuria tunteita ja siinä voidaan nähdä jopa taiteellisia elementtejä. Hankamäki näkeekin tässä riskinä sen, että tämä on kuitenkin varsin vääristynyt tapa kokea kauneutta ; "Ylevyyden tuottamassa kauneuskokemuksessa on kuitenkin kyse enemmän subliimista kuin esteettisestä elämyksestä." Näin ylevyyden kokemus voi johtaa myös irvokkasiin vääristymiin. Hänestä islamissa on vierautta, jotain jossa on vieraan irrationaalinen ja eksoottinen häivähdys. Tämä on hänestä yksi psykologinen syy sille, että monet kannattavat islamilaisten maahanmuuttoa "He ovat halunneet tuntea turvallista kauhua. Siinä, että muutamat poliittiset tahot ovat ihannoineet muslimien vallan lisääntymistä länsimaissa vielä terrori-iskujen jälkeen ja jatkuvan terrorilla uhkailun aikana, on siis kyse seksuaalisesta häiriötilasta: seksuaalisuuden sublimaatiosta."
Ja vaikka olisikin sitä mieltä että tämänlainen motiiveilla värittäminen on hieman arveluttavaa, on tämäntapaista vääristymää kenties helppo hyväksyä, kun esimerkiksi katsoo historiaan. Barnumin sirkus keräsi vammaisia ja kummajaisia pällisteltäväksi. Tähän liittyi voimakasta ihmisoikeuksien vähentämistä ; Ihminen latistui kummajaiseksi jota tultiin kauhistelemaan. Ihmiset saivat subliimin pelonsekaisen elämyksen.
Tämänlaisesta voisi tietysti ponnahtaa vaikka Zizekiin. Hänen mukaansahan kauhuelokuvien viehätys syntyy turvallisesta pelosta, jossa kauhu syntyy samastumiskokemuksesta. Mutta ei samastumisesta vaarassa olevaan uhriin, jolloin pelko olisi oman heikkouden hyväksymistä ja tätä kautta omien rajojen rikkoutumisesta johtuvaa nöyrtymistä tai pyrkimystä kasvattaa rajojaan ja kykyjään. Hänestä turvallisen pelon synnyttää nimen omaan samastuminen nimen omaan hirviöön on olennainen ; Ihminen saa kauhun kun hän samastuu hetkeksi siihen hirviöön - joka ei kauhuelokuvissa yleensä kuole lopullisesti - ja pääsee tätä kautta kokemaan kiellettyjä tunteita ja vallantunnetta ja muuta mitä normaalisti pidetään hyvinkin irvokkaana.
Näiden lisäksi on tietysti niitä, joista pahuuden huomaaminen korostaa sitä, että on olemassa hyvien ja pahojen normit. Joten pahuuden tunnistaminen on samaa kuin tajuaminen että hyvyydellä on kriteerit. Tämä toisi ne innoittavat tunteet pahan kohtaamisesta. Kysymys on siis tavallaan siitä että "tunnistetaan voitettava" ja "tunnustetaan ylevyyden olemassaolo".
Psykologian puolella asiaa tutkittaessa on huomattu että itse asiassa pelon kokemus koetaan jopa seksikkäänä, jossa syynä voi olla se, että itse asiassa kaikki samastuminen, tunteet ja analyysi unohdetaan kauhun hetkellä. Kysymys ei siis ole samastumisesta, vaan tietoisen tulkinnan irtipäästöstä ja jäämistä tasolle jossa ilmenevät ainoastaan tunne -elämääkin perustavanlaatuisemmat vaistot.
Vaikka näitä eri teorioita voi pitää hieman kaukaa haettuina, psykologisoivina, on kuitenkin hyvä huomata että kauhuelokuvien, pelottavien huvipuistolaitteiden ja massamurhaturismin kaltaisia ilmiöitä on ollut. Jostain syystä minun nuoruuden "kielletty kirja", "Noidan käsikirja", viehätti lapsia niin paljon että moni piti sensuuria tarpeellisena suojelukeinona. Ja jostain syystä LaVeyn edustama satanismikin on nimen omaan esteettisyyttä korostava oppi. Ja jostain syystä rajut huumeiden sävyttämät tarinat tekevät uskontojulistajista kiinnostavia (ainakin uskovaisten mielestä). Ja uskontoon jotenkin näyttää kuuluvan demonit ja helvettikuvasto, jota kuvaillaan joskus "hyvinkin graafisesti". Ja julmatkin murhaajat saavat rakastavaa fanipostia tavallisilta naisilta. - Jotain innoittavaa ja kiinnostavaa irvokkaassa on.
"Intohimomme ovat oikeita Feeniks-lintuja. Kun tuli tuhoaa jonkin niistä, niin tuhkasta nousee heti uusi."
(Goethe)
perjantai 29. lokakuuta 2010
Eksentrikon kuolema.
Ior Bock oli elämänsä aikana tunnettu Suomenlinnan opas. Ja sen lisäksi hänellä oli kaivausprojekti "Lemminkäisen temppelistä", joka löytyy sitten kun valmistuu. Hän päätyi omiensa puukottamaksi. Maailmassa on yksi eksentrikko vähemmän. Se on huono asia.
Skeptikkona tämänlainen suhtautuminen voi tuntua kummalliselta. Kunnes huomaa että hupsuttelun ja huijauksen välillä on ero: Tai kuten "Napoleonin kompleksit" esittää. "Kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on uskomusasia. Tarralla varustetun silikonilätkyrän energiavirtojen stimulointi on typeryysasia. Ja huijausasia." Tätä kautta voin saada oikeutuksen. Voinkin itse asiassa jakaa epätieteelliset uskomukset muutamaankin erilaiseen luokitukseen.
Skeptikkona voin suhtautua näihin kaikkiin hyvinkin eri tavalla. Yleisen stereotypian mukaan skeptikko vihaisi mielikuvitusta. Tosiasiassa he useammin vihaavat sitä että mielikuvitusta muutetaan väitteeksi tieteellisyydestä ja tätä yritetään sekä julistaa että mahdollisesti tämän kautta voidaan myös tienata. Tällöin "avarakatseisuus" on tieteen nimeen tehtyä uskontokauppaa, jossa vaihtoehtokannattaja on mielikuvituksettoman kylmästi kloonannut jonkun toisen näkemyksen. Ja joku luultavasti tienaa tämän herkkäuskoisuuden kautta ihan oikeaa rahaa.
Voidaan tehdä ainakin seuraavanlainen jako:
1: Puhdas mielikuvitus. Usein esimerkiksi taiteissa ja joissain muissakin hyvissä asioissa käytetään asioita jotka eivät ole totta, ja joita ei esitetä tosina. Näiden vastustamisessa ei olisi kovin paljoa järkeä. Esimerkiksi jos pitää saduista ja pitää satuja satuina, ei tässä ole mitään vääristymää todellisuudentajussa.
2: Arkitodellisuuden vääristäminen, jossa ollaan pelkästään outoja. Esimerkiksi Vergilius piti jättimäiset hautajaiset kärpäselle. Aktio itsessään ei ole väärempi tai oikeampi kuin haudata kuolleita ihmisiä, joten tässä ei voida puhua väärästä, vaan erilaisesta maailmankuvasta. Temppu voi toimia jopa kyseenalaistajana, jossa ihmiset päätyvät miettimään sitä miksi ihmisiä haudataan. Toisaalta Vergilius teki tempauksensa siksi että saisi pitää maaomaisuutensa : Oltiin ajamassa lakimuutosta jossa rikkaiden, kuten Vergiliuksen, maaomaisuutta ajateltiin ottaa valtion käyttöön jaettavaksi ihmisille.
3: Henkilö on olla erikoinen omalaatuisella tavalla. Esimerkiksi pastori Harvest oli hajamielinen tai yksinkertaisesti tunnustuksellisen surkea näyttelijä Robert Coates. Tästä on mahdollisesti jotain kiusaa, mutta toiminta on enemmän harmitonta kuin haitallista.
4: Henkilö voi pelata "viihdepeliä". Näin päädytään valehteluun jonkin asian vuoksi. Tähän liittyy jonkinlainen loismaisuus. Malliesimerkkinä voi olla vaikkapa "aitoja väärennöksiä" tarjoava Barnum tai "mies Formosasta" joka huomasi että kaukaa tuleminen ja eksoottisuus ovat kannattavia ja otti tästä itselleen valeroolin ja elämäntavan.
5: Ihminen huijaa suoraan Martin Hewittin tapaan. Hän otti itselleen professorin arvon huijaamalla ja teki töitä. Hän on kenties mielenkiintoinen ja kevyt tapaus, mutta selvästi omassa asteessa.
Lisäksi voidaisiin miettiä yksilöllisyyden kautta. Bockin kaltaiset toimijat ovat yksin. He eivät ota jotain yleistettyä kertomusta ja levitä sitä. Tätä kautta hänen kenties todellisuuspakoiset näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä vain mielikuvituksettomasti kloonattuja.
Ior Bock on hyvä esimerkki eksentrikosta, jonka näkemys on enemmän huvittavaa kuin harmittavaa. Hän ei myynyt tasapainoa parantavia trinkettejä tai väittänyt että ravistelty hanavesi parantaa syövän. Eikä hän edes tuominnut eriuskoisia pahoiksi ihmisiksi jotka tulevat tuonpuoleisessa kitumaan ja kärsimään. Hänen näkemyksensä on tietysti mielikuvitusta ja epätotta. Mutta jos kaikki uskonnot ja uskovaiset olisivat hupsuja tällä tasolla, ei minulla olisi mitään ongelmia kyseisen alan harrastajien kanssa. (Tosin hämmästyttävän monet ovat, kenties jopa lievemmällä ja harmittomammalla tavalla kuin Bock.)
Skeptikkona tämänlainen suhtautuminen voi tuntua kummalliselta. Kunnes huomaa että hupsuttelun ja huijauksen välillä on ero: Tai kuten "Napoleonin kompleksit" esittää. "Kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on uskomusasia. Tarralla varustetun silikonilätkyrän energiavirtojen stimulointi on typeryysasia. Ja huijausasia." Tätä kautta voin saada oikeutuksen. Voinkin itse asiassa jakaa epätieteelliset uskomukset muutamaankin erilaiseen luokitukseen.
Skeptikkona voin suhtautua näihin kaikkiin hyvinkin eri tavalla. Yleisen stereotypian mukaan skeptikko vihaisi mielikuvitusta. Tosiasiassa he useammin vihaavat sitä että mielikuvitusta muutetaan väitteeksi tieteellisyydestä ja tätä yritetään sekä julistaa että mahdollisesti tämän kautta voidaan myös tienata. Tällöin "avarakatseisuus" on tieteen nimeen tehtyä uskontokauppaa, jossa vaihtoehtokannattaja on mielikuvituksettoman kylmästi kloonannut jonkun toisen näkemyksen. Ja joku luultavasti tienaa tämän herkkäuskoisuuden kautta ihan oikeaa rahaa.
Voidaan tehdä ainakin seuraavanlainen jako:
1: Puhdas mielikuvitus. Usein esimerkiksi taiteissa ja joissain muissakin hyvissä asioissa käytetään asioita jotka eivät ole totta, ja joita ei esitetä tosina. Näiden vastustamisessa ei olisi kovin paljoa järkeä. Esimerkiksi jos pitää saduista ja pitää satuja satuina, ei tässä ole mitään vääristymää todellisuudentajussa.
2: Arkitodellisuuden vääristäminen, jossa ollaan pelkästään outoja. Esimerkiksi Vergilius piti jättimäiset hautajaiset kärpäselle. Aktio itsessään ei ole väärempi tai oikeampi kuin haudata kuolleita ihmisiä, joten tässä ei voida puhua väärästä, vaan erilaisesta maailmankuvasta. Temppu voi toimia jopa kyseenalaistajana, jossa ihmiset päätyvät miettimään sitä miksi ihmisiä haudataan. Toisaalta Vergilius teki tempauksensa siksi että saisi pitää maaomaisuutensa : Oltiin ajamassa lakimuutosta jossa rikkaiden, kuten Vergiliuksen, maaomaisuutta ajateltiin ottaa valtion käyttöön jaettavaksi ihmisille.
3: Henkilö on olla erikoinen omalaatuisella tavalla. Esimerkiksi pastori Harvest oli hajamielinen tai yksinkertaisesti tunnustuksellisen surkea näyttelijä Robert Coates. Tästä on mahdollisesti jotain kiusaa, mutta toiminta on enemmän harmitonta kuin haitallista.
4: Henkilö voi pelata "viihdepeliä". Näin päädytään valehteluun jonkin asian vuoksi. Tähän liittyy jonkinlainen loismaisuus. Malliesimerkkinä voi olla vaikkapa "aitoja väärennöksiä" tarjoava Barnum tai "mies Formosasta" joka huomasi että kaukaa tuleminen ja eksoottisuus ovat kannattavia ja otti tästä itselleen valeroolin ja elämäntavan.
5: Ihminen huijaa suoraan Martin Hewittin tapaan. Hän otti itselleen professorin arvon huijaamalla ja teki töitä. Hän on kenties mielenkiintoinen ja kevyt tapaus, mutta selvästi omassa asteessa.
Lisäksi voidaisiin miettiä yksilöllisyyden kautta. Bockin kaltaiset toimijat ovat yksin. He eivät ota jotain yleistettyä kertomusta ja levitä sitä. Tätä kautta hänen kenties todellisuuspakoiset näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä vain mielikuvituksettomasti kloonattuja.
Ior Bock on hyvä esimerkki eksentrikosta, jonka näkemys on enemmän huvittavaa kuin harmittavaa. Hän ei myynyt tasapainoa parantavia trinkettejä tai väittänyt että ravistelty hanavesi parantaa syövän. Eikä hän edes tuominnut eriuskoisia pahoiksi ihmisiksi jotka tulevat tuonpuoleisessa kitumaan ja kärsimään. Hänen näkemyksensä on tietysti mielikuvitusta ja epätotta. Mutta jos kaikki uskonnot ja uskovaiset olisivat hupsuja tällä tasolla, ei minulla olisi mitään ongelmia kyseisen alan harrastajien kanssa. (Tosin hämmästyttävän monet ovat, kenties jopa lievemmällä ja harmittomammalla tavalla kuin Bock.)
tiistai 26. lokakuuta 2010
Outojen tuijottelusta.
"Freakshowt" olivat 1800 -luvulla hyvin suosittuja. Niissä näytettiin erilaisia epämuodostuneita ihmisiä. Ilmiö yleistyi, kun siamilaiset kaksoset Eng ja Chang Bunker ostettiin ohjelmanumeroiksi. Heitä kierrättänyt "manageri" tienasi suuria summia rahaa siitä että ihmiset tuijottelivat.
Myös Phineas Taylor Barnum kehitti alaa ; Hän kehitti idean halvasta, jonne ihmiset pääsivät hyvin pienellä sisäänpääsymaksulla kokoelmaa erilaisia "luonnonoikkuja". Tämän jälkeen erilaisia vammaisia, epämuodostuneita tai muuten "kummallisia" kierrätettiin ahkerasti. Floridan Gibsontoniin joka tiivistyi kaupungiksi jossa "sirkusnähtävyydet" asuivat.
Ilmiö loppui aikanaan ; Vuonna 1908 "Scientific American" esitti toiminnan epäinhimillisenä.1 1950 -luvulla yleinen mielipide vastusti kummajaisten käyttöä rahanlypsyjärjestelmänä.
Nykyajan ihmisestä epämuodostuneiden töllistely tuntuu varmasti inhottavalta. Mutta on hyvä muistaa että "noihin aikoihin" myös mielisairaaloissa käytiin ihmettelemässä. Erikoisten tuijottelu oli kaiken kaikkiaan yleisempää.
Valistuksen ystävät katsovat että tuijottelu loppui kun niiden takana olevia ilmiöitä alettiin tutkimaan. Tutkittu muuttuu ymmärretyksi, eikä sitä tarvitse enää ihmetellä. Tässä näkemyksessä korostuu se, että ihmisiä kiinnostaa ylimalkaisesti kaikki poikkeavuus ja tuntematon.
Tietysti poikkeavien tuijottaminen on hyvin mutkikas ilmiö. Sillä freakshowt tarjosivat työpaikan monelle. Julkisuus tarjosi jopa oman paikan yhteiskunnassa. "Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria" esittelee erään ihmiskohtalon. Siinä on kummallinen summa jossa yhtenä osana on sairaan välineellistäminen ahneudelle. Ja toisella puolella se, miten villi -ihminen oli sivistynyt ja tätä ihmeteltiin, joka tavallaan avarsi tuijottelevien umpimielisiä ennakkoluuloja ja tätä kautta heidän maailmankuvaansa. Jopa naimakaupat olisivat olleet mahdollisia - ellei ahneus olisi astunut mukaan. Kaikki loppuu tietysti muumiointiin. Kuolleestakin tehtiin näyttelyesine. Kuitenkin vaihtoehdoksi sirkuksille on tullut lähinnä sosiaalituki ja erilaiset hoitolaitokset. Yhteiskuntaan kuuluminen on tietysti lähentynyt ja parantunut ajan kanssa.
Luulen että kaiken kaikkiaan on parempi että vammaisuutta ei alisteta tuijoteltavaksi ohjelmanumeroksi. Kuitenkin itse freakshow -ilmiön takana olleet asenteet itsessään ei ole mitenkään poistuneet. Onhan esimerkiksi Cracked kertonut hirvittävistä museoista : Esimerkiksi "El Museo De Las Momias" koostuu isosta kasasta säilöttyjä alastomia muumioituneita ruumiita ja "Catacombe dei Cappuccini" vaatetettuja sellaisia. "The Mutter Museum" taas säilöö anatomisia outouksia. Ja on tarjolla tietysti muunkinlaisia outoja museoita (missä ei käytetä ihmisosia). Näissä käydään. Eivät ne muuten olisi pystyssä.
Sitten kun olen kauhistellut näitä, avaan television ja alan katsomaan "Duudsoneita" tai "Jackassia". He eroavat vammaisten ihmettelystä vain siten, että Duudsonit ovat harjoitelleet, kun taas freakshowssa olleet olivat yleensä saaneet ominaisuutensa luonnolta.2
Tämä Duudsonien toiminnan suvaitseminen tuntuu hieman erikoiselta, kun on ensin tuominnut freakshowt. Mutta sitten muistaa että on aina Lady Gaga, jonka toilailuja voi seurata. Pekoniin pukeutuminen riittää nykyään tekemään julkkikseksi. Jotenkin tuntuu että managerointi muuttamalla vammaisille tulisi tarjota sama mahdollisuus tienata. (Tosin olen kuullut että Tampassa on nykyään tarjolla esimerkiksi kääpiöpainia.)
1 Aluksi voisi ihmetellä että miksi konservatiivit eivät vastustaneet ilmiötä innolla. Kunnes muistaa että konservatiivit nyt vaan ovat sellaisia että vastustavat vain hyvin tietynlaisia asioita ja kannattavat toisia. Freakshowssa outo oli "hallinnassa" ja sen tuijottaminen oli vapaus joka tarjosi mielenkiintoista viihdettä, jolla opitaan uusia ihmeellisiä asioita maailmasta.
2 ; Että "olen äiti luonto/luontoäiti/Jumala Toivotan teidät tervetulleiksi. Annan sinulle lahjana erikoislahjan Artogrypoosin. Että passokuu vaan."
Myös Phineas Taylor Barnum kehitti alaa ; Hän kehitti idean halvasta, jonne ihmiset pääsivät hyvin pienellä sisäänpääsymaksulla kokoelmaa erilaisia "luonnonoikkuja". Tämän jälkeen erilaisia vammaisia, epämuodostuneita tai muuten "kummallisia" kierrätettiin ahkerasti. Floridan Gibsontoniin joka tiivistyi kaupungiksi jossa "sirkusnähtävyydet" asuivat.
Ilmiö loppui aikanaan ; Vuonna 1908 "Scientific American" esitti toiminnan epäinhimillisenä.1 1950 -luvulla yleinen mielipide vastusti kummajaisten käyttöä rahanlypsyjärjestelmänä.
Nykyajan ihmisestä epämuodostuneiden töllistely tuntuu varmasti inhottavalta. Mutta on hyvä muistaa että "noihin aikoihin" myös mielisairaaloissa käytiin ihmettelemässä. Erikoisten tuijottelu oli kaiken kaikkiaan yleisempää.
Valistuksen ystävät katsovat että tuijottelu loppui kun niiden takana olevia ilmiöitä alettiin tutkimaan. Tutkittu muuttuu ymmärretyksi, eikä sitä tarvitse enää ihmetellä. Tässä näkemyksessä korostuu se, että ihmisiä kiinnostaa ylimalkaisesti kaikki poikkeavuus ja tuntematon.
Tietysti poikkeavien tuijottaminen on hyvin mutkikas ilmiö. Sillä freakshowt tarjosivat työpaikan monelle. Julkisuus tarjosi jopa oman paikan yhteiskunnassa. "Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria" esittelee erään ihmiskohtalon. Siinä on kummallinen summa jossa yhtenä osana on sairaan välineellistäminen ahneudelle. Ja toisella puolella se, miten villi -ihminen oli sivistynyt ja tätä ihmeteltiin, joka tavallaan avarsi tuijottelevien umpimielisiä ennakkoluuloja ja tätä kautta heidän maailmankuvaansa. Jopa naimakaupat olisivat olleet mahdollisia - ellei ahneus olisi astunut mukaan. Kaikki loppuu tietysti muumiointiin. Kuolleestakin tehtiin näyttelyesine. Kuitenkin vaihtoehdoksi sirkuksille on tullut lähinnä sosiaalituki ja erilaiset hoitolaitokset. Yhteiskuntaan kuuluminen on tietysti lähentynyt ja parantunut ajan kanssa.
Luulen että kaiken kaikkiaan on parempi että vammaisuutta ei alisteta tuijoteltavaksi ohjelmanumeroksi. Kuitenkin itse freakshow -ilmiön takana olleet asenteet itsessään ei ole mitenkään poistuneet. Onhan esimerkiksi Cracked kertonut hirvittävistä museoista : Esimerkiksi "El Museo De Las Momias" koostuu isosta kasasta säilöttyjä alastomia muumioituneita ruumiita ja "Catacombe dei Cappuccini" vaatetettuja sellaisia. "The Mutter Museum" taas säilöö anatomisia outouksia. Ja on tarjolla tietysti muunkinlaisia outoja museoita (missä ei käytetä ihmisosia). Näissä käydään. Eivät ne muuten olisi pystyssä.
Sitten kun olen kauhistellut näitä, avaan television ja alan katsomaan "Duudsoneita" tai "Jackassia". He eroavat vammaisten ihmettelystä vain siten, että Duudsonit ovat harjoitelleet, kun taas freakshowssa olleet olivat yleensä saaneet ominaisuutensa luonnolta.2
Tämä Duudsonien toiminnan suvaitseminen tuntuu hieman erikoiselta, kun on ensin tuominnut freakshowt. Mutta sitten muistaa että on aina Lady Gaga, jonka toilailuja voi seurata. Pekoniin pukeutuminen riittää nykyään tekemään julkkikseksi. Jotenkin tuntuu että managerointi muuttamalla vammaisille tulisi tarjota sama mahdollisuus tienata. (Tosin olen kuullut että Tampassa on nykyään tarjolla esimerkiksi kääpiöpainia.)
1 Aluksi voisi ihmetellä että miksi konservatiivit eivät vastustaneet ilmiötä innolla. Kunnes muistaa että konservatiivit nyt vaan ovat sellaisia että vastustavat vain hyvin tietynlaisia asioita ja kannattavat toisia. Freakshowssa outo oli "hallinnassa" ja sen tuijottaminen oli vapaus joka tarjosi mielenkiintoista viihdettä, jolla opitaan uusia ihmeellisiä asioita maailmasta.
2 ; Että "olen äiti luonto/luontoäiti/Jumala Toivotan teidät tervetulleiksi. Annan sinulle lahjana erikoislahjan Artogrypoosin. Että passokuu vaan."
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Moraalisuus sosiaalisuutena
Ihmisen sosiaalinen kyvykkyys voitaisiin määritellä negaation kautta ominaisuudeksi, jota minulla ei ole. Filosofiassa tälläisiä "nagatiivisia määritelmiä" pidetään usein heikkoina, joten asialle on kehitetty hieman erilaisia, "positiivisia määritelmiä", jotka kuvaavat sen ominaisuuksia. Jotain mitä ne ovat, eivät sitä mitä se ei ole.
Sosiaalinen kyvykkyys tarkoittaa ihmisen taitoa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sekä fyysisesti, että sosiaalisesti. Tähän liittyy olennaisimmin kommunikaatio. Sosiaalinen käyttäytyminen voi olla joko negatiivista tai prososiaalista. Prososiaalinen käytös liittyy siihen että haluaa ajaa toistenkin asiaa, olla kiinnostunut muista ja ajaa heidän psyykkistä terveyttään. Tähän liittyviä taitoja ovat esimerkiksi tilannetaju, kyky yhteistoimintaan, toisen halujen tajuaminen ja huomioon ottaminen, yhteisten pelisääntöjen seuraaminen ainakin riittävissä määrin, ja auttaminen.
Moraali taas koskettaa oikeaa ja väärää. Tämä ei välttämättä tarkoita samaa asiaa.
Kuitenkin sosiaalisuus liitetään usein moraaliin argumentaation tasolla. Ihmiset siis vähintään liittävät sosiaalisuuden tähän vahvasti. Syy on luultavasti ainakin siinä, että moraaliset päätökset koskevat usein muita ihmisiä, teoillamme on vaikutuksia muihin ihmisiin. Näin sosiaalisuus on suoraan mukana. Mutta sosiaalisuus on myös epäsuorasti mukana: Esimerkiksi ihmisen suhde luontoon määritetään sosiaalisessa kontekstissa, jos sitä perustellaan sillä että meidän tulisi taata puhdas luonto jälkipolville. Tällöin tilanne nähdään siten että asia vaikuttaa muihin ihmisiin, vielä syntymättömiin. Tätä kautta tämä perustelu värittää luonnonsuojelun sosiaaliseksi epäsuorasti. Sosiaalistettua moraalia löytyykin monesta paikasta:
1: Perinteisesti uskonnoissa pahaa, syntiä, ovat edustaneet sellaiset teot, joissa ihmiset hakevat omaa etuaan muiden kustannuksella. Tämä näkyy suuresti myös Raamatun kymmenessä käskyssä ja sen kuolemansynneissä. Oma ahneus vie yhteistä omaisuutta, etenkin paimentolaisheimoissa. Näin se on rikos muita kohtaan. Samoin laiska on kuin eräs lähimenneisyyden päivä meillä. Kun en tiskannut, puoliso tiskasi. Laiskuus on siis selvästi rikos lähimmäistä kohtaan. Samoin käskyissä on tiettyä kateuskäskyä: "Älä varasta", "Älä himoitse.." ...
2: Varhaisimmat filosofiset oikeudenmukaisuuden teemat käsittelivät sitä, että ihmisen voitiin ajatella jäävän velkaan. Hyvyyden ajateltiin olevan ikään kuin hyödyke, jota voi vastata toinen hyve. Epätasapaino on riistoa, tasapaino on reiluutta. Tässä on takana tietty sosiaalinen sävy. Oikeudenmukaisuus liittyy taas vahvasti moraalissa käsiteltäviin teemoihin. Toki on tietynlainen oletus että oikeudenmukaisuus = moraali, ja tiedämme asian varmasti vain koska olemme määritelleet sen niin. Mutta se on silti hyvin yleinen, ja itsestäni se tuntuu tietyssä määrin, joitain yksityiskohtia lukuunottamatta, uskottavalta.
3: Immanuel Kant esitti että moraalinen toimija on autonominen. Hänen oli itse aktiivisesti mietittävä moraalisuutta ja rakennettava ikuisia ja kattavia moraalilakeja. Hänen kategorinen imperatiivinsa sanoo että "Toimi niin, että tahtosi maksiimi voi olla samanaikaisesti yleinen laki." Vaikka se ei ole suoraan sosiaalinen, vaan pohjaltaan hyvinkin individualistinen, eikä se perustu yksilöiden väliseen sopimukseen tai vuorovaikutukseen, sen perusajatuksena on toisen ihmisen huomioon ottaminen.
4: John Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuus on reilu sopimus. Hänestä jokainen saa toimia vapaasti ja toteuttaa, kunhan tämä toimii suhteessa muihin ihmisiin. Hänen ajatuskokeessaan on kaksi olennaista elementtiä: (1) Alkutila, jossa ei ole mitään valmista moraalia ja (2) Tietämättömyyden verho siitä, että mihin tilaan itse joutuu. Hän nimittäin ehdotti tätä valtion lakien suunnittelun kautta. Hän esitti että jos ihmiset pistettäisiin tekemään lakeja siten että he ovat tietoisia siitä että he joutuvat elämään siinä itse. He eivät tiedä mitään tästä elämästä: He voivat olla naisia, miehiä, terveitä, vammaisia, köyhälistöä, tyhmiä, rumia, kauniita... Kun he suunnittelevat yhteiskuntaa tätä kautta, he ottavat huomioon myös heikompiosaiset.
5: Jürgen Habermas taas ajattelee että moraalisuus syntyy vain diskurssin kautta. Hänen ajattelussaan ei riitä että on normeja, joita on annettu ja joita seurataan. Lisäksi niitä on koeteltava että ne ovat hyviä. Tämä taas tarkoittaa sitä että niitä on testattava. Tämän näkemyksen mukaan perinteiset uskonnolliset näkemykset eivät oikeastaan ole moraalisia, nehän ainoastaan esittävät että näin on toimittava. Ne ovat yhtä hyviä kuin luonnontieteet, joissa ei ole tehty empiirisiä testejä, vaan jossa hypoteesit on sen sijaan hyväksytty ilman koettelua.
Nyt meillä on muutamia hyviä vetoja, jotka tietenkin vakuuttavat ainakin minut. Ainut ongelma tässä on se, että tähän liittyy muutamia kieroja kohtia:
1: Perinteisessä syntiajattelussa on muutamia erikoisia seurauksia. Ne ovat heijastuneet esimerkiksi Amerikkalaiseen Kristilliseen Oikeistoon. Siellä laiskuudesta on korostetusti tehty synti; Siksi konservatiivit korostavat yrittäjyyttä. Se kun kannustaa ahkeruuteen. Heistä Suomen kaltainen toiminta on typerää, koska meillä annetaan lupa olla yrittämättä, lupa olla laiskoja. Heistä sosiaalituki kannustaa siihen että "Voi vaan sanoa että ei osaa, ei jaksa, ei viitsi, kun on niin down." Heillä taas korostuu jo Edward S. Ellisin "Nopsajalka" -kirjoista tuttu "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään". Tämä on kenties suurin erottava yksittäinen tekijä keskiverrossa Suomalaisessa Uskovaisessa. Täällä ollaan jopa melko vahvasti vasemmistolaisia, myös kristillisissä piireissä. Me puhumme tietysti armosta ja heikompien auttamisesta. Kaikkihan haluavat puhua ideologioistaan hyvän kautta.
___1.1: USA ja Suomilinjat on molemmat tehty perustelemalla suhteessa johonkin. USA:ssa sosiaalisuutta edustaa valtion hyvinvointi ja politiikka. Tämä taas on eräänlaista byrokratisoitua sosiaalisuuta, yhteisten asioiden hoitamista. Suomessa taas korostetaan sitä että osa on niin heikkoja, että heitä on autettava. Sääli on sosiaalinen tunne. Ongelmana on se, että nämä ovat aivan päinvastaisia. Tätä kautta pelkkä sosiaalisuus sinällään ei anna kovin tarkkoja vastauksia. Tästä taas seuraa se, että on vaikeaa toimia oikein, vaikka olisi kuinka minun negaationi.
2: Sosiaalisia tunteita käytetään pahaan, hallitsemiseen ja johonkin, joka ei välttämättä ole hyvä asia. Karkeasti sanoen: Sosiaalisuutta käytetään toiseuttamiseen. Otan tästä pari esimerkkiä: Kun uskonnollinen järjestö rakentaa ryhmän sisäisen hengen, siihen kuuluu usein se, että ulkopuoliset pistetään huonommiksi.
___2.1: Tähän liittyy joissain tapauksissa aggressiivisuutta, kuten Islamilaiset terroristit ovat näyttäneet. Tämä on sosiaalista. Islamistiterroristeilla on ollut vahva ryhmähenki. He ovat olleet sosiaalisia, vahvasti. Heillä on ryhmä. Ja he ovat taistelleet hyvinä pitämiensä asioiden puolesta. Sellaistan asioiden, joita he yhdessä pitävät hyvinä.
___2.2: Vielä useammin tähän liitetään säälin tunne. Muut nähdään korjausta tarvitsevina, virheellisinä, harhaanjohdettuina, kadotettuina. Tässä ensimmäinen askel on oman sisäpiirin erottaminen määrittämällä tämä jotenkin, ja jatkamalla tästä siihen että tämä sisäpiiri olisi jotenkin kaikkien the tavoitetila; Jos ei osu, olet epäonnistunut. Tätä kautta esiin nousee erikoisiakin ihmisryhmiä, joita pidetään raukkoina, joita on oikein sääliä. Yksi suurin ja ehkä oudoin säälin kohde on ateismi; Juuri toiseuttavien voimien vuoksi ateisteilta usein kysytään mistä he ovat niin vihaisia että ovat suuttuneet Jumalalle, tai ihmettelevät miten onnetonta ja kylmää tämä heidän elämänsä on. He ovat säälin kohde ; Tämä tietysti innostaa julistustoimintaa, ja toiminta nähdään uskonnosta käsin pelastamisena - ateismin piirissä luultavasti häiritsevänä, tai ehkä jopa loukkaavana. Sääli on myös tehokas tapa asettaa oma ryhmä toisten yläpuolelle; Jos säälit toista, vihjaat että olet itse jollain tavalla hyväosainen, kun toinen taas elää tämän asian puutteessa. Ilman tätä eriyttämistä ryhmä ei "saisi lupaa" yrittää puuttua toisten arvomaailmoihin. Ja tämä taas on sitä jokapäiväistä peruskauraa. Vaikka tietysti parhaat elementit ovat menneisyydestä, jolloin sivistyneet miehet kävivät katselemassa mielisairaaloissa. He toki tekivät tätä tieteen ja hyväntekeväisyyden nimeen, mutta ulkopuolinen näkee että nämä keikat olivat osittain myös sirkusta. Mielenterveydeltään sairaita käytiin töllistelemässä ja ihmettelemässä. Barnum oli saapunut kaupunkiin - paitsi että se oli siellä pysyvästi. Samaa tapahtuu tietysti nykyäänkin. Sääli on tietysti usein jalo tunne, mutta joskus sitä ei käytetä kovin jalosti.
Kaiken kaikkiaan sosiaalisuus on suhteellisen kaikkeensopiva, lähes mikään moraalinäkemys ei ole sen kanssa ristiriidassa suurissa linjoissa. Yksityiskohdat sen sijaan ovat ongelmallisempia. Tai ainakin mielipiteet jakautuvat niissä isommin. Niiden kohdalla minä olen siinä onnellisessa asemassa, että en tunnu olevan sen paremmin selvillä kuin muutkaan.
Sosiaalinen kyvykkyys tarkoittaa ihmisen taitoa olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa sekä fyysisesti, että sosiaalisesti. Tähän liittyy olennaisimmin kommunikaatio. Sosiaalinen käyttäytyminen voi olla joko negatiivista tai prososiaalista. Prososiaalinen käytös liittyy siihen että haluaa ajaa toistenkin asiaa, olla kiinnostunut muista ja ajaa heidän psyykkistä terveyttään. Tähän liittyviä taitoja ovat esimerkiksi tilannetaju, kyky yhteistoimintaan, toisen halujen tajuaminen ja huomioon ottaminen, yhteisten pelisääntöjen seuraaminen ainakin riittävissä määrin, ja auttaminen.
Moraali taas koskettaa oikeaa ja väärää. Tämä ei välttämättä tarkoita samaa asiaa.
Kuitenkin sosiaalisuus liitetään usein moraaliin argumentaation tasolla. Ihmiset siis vähintään liittävät sosiaalisuuden tähän vahvasti. Syy on luultavasti ainakin siinä, että moraaliset päätökset koskevat usein muita ihmisiä, teoillamme on vaikutuksia muihin ihmisiin. Näin sosiaalisuus on suoraan mukana. Mutta sosiaalisuus on myös epäsuorasti mukana: Esimerkiksi ihmisen suhde luontoon määritetään sosiaalisessa kontekstissa, jos sitä perustellaan sillä että meidän tulisi taata puhdas luonto jälkipolville. Tällöin tilanne nähdään siten että asia vaikuttaa muihin ihmisiin, vielä syntymättömiin. Tätä kautta tämä perustelu värittää luonnonsuojelun sosiaaliseksi epäsuorasti. Sosiaalistettua moraalia löytyykin monesta paikasta:
1: Perinteisesti uskonnoissa pahaa, syntiä, ovat edustaneet sellaiset teot, joissa ihmiset hakevat omaa etuaan muiden kustannuksella. Tämä näkyy suuresti myös Raamatun kymmenessä käskyssä ja sen kuolemansynneissä. Oma ahneus vie yhteistä omaisuutta, etenkin paimentolaisheimoissa. Näin se on rikos muita kohtaan. Samoin laiska on kuin eräs lähimenneisyyden päivä meillä. Kun en tiskannut, puoliso tiskasi. Laiskuus on siis selvästi rikos lähimmäistä kohtaan. Samoin käskyissä on tiettyä kateuskäskyä: "Älä varasta", "Älä himoitse.." ...
2: Varhaisimmat filosofiset oikeudenmukaisuuden teemat käsittelivät sitä, että ihmisen voitiin ajatella jäävän velkaan. Hyvyyden ajateltiin olevan ikään kuin hyödyke, jota voi vastata toinen hyve. Epätasapaino on riistoa, tasapaino on reiluutta. Tässä on takana tietty sosiaalinen sävy. Oikeudenmukaisuus liittyy taas vahvasti moraalissa käsiteltäviin teemoihin. Toki on tietynlainen oletus että oikeudenmukaisuus = moraali, ja tiedämme asian varmasti vain koska olemme määritelleet sen niin. Mutta se on silti hyvin yleinen, ja itsestäni se tuntuu tietyssä määrin, joitain yksityiskohtia lukuunottamatta, uskottavalta.
3: Immanuel Kant esitti että moraalinen toimija on autonominen. Hänen oli itse aktiivisesti mietittävä moraalisuutta ja rakennettava ikuisia ja kattavia moraalilakeja. Hänen kategorinen imperatiivinsa sanoo että "Toimi niin, että tahtosi maksiimi voi olla samanaikaisesti yleinen laki." Vaikka se ei ole suoraan sosiaalinen, vaan pohjaltaan hyvinkin individualistinen, eikä se perustu yksilöiden väliseen sopimukseen tai vuorovaikutukseen, sen perusajatuksena on toisen ihmisen huomioon ottaminen.
4: John Rawlsin mukaan oikeudenmukaisuus on reilu sopimus. Hänestä jokainen saa toimia vapaasti ja toteuttaa, kunhan tämä toimii suhteessa muihin ihmisiin. Hänen ajatuskokeessaan on kaksi olennaista elementtiä: (1) Alkutila, jossa ei ole mitään valmista moraalia ja (2) Tietämättömyyden verho siitä, että mihin tilaan itse joutuu. Hän nimittäin ehdotti tätä valtion lakien suunnittelun kautta. Hän esitti että jos ihmiset pistettäisiin tekemään lakeja siten että he ovat tietoisia siitä että he joutuvat elämään siinä itse. He eivät tiedä mitään tästä elämästä: He voivat olla naisia, miehiä, terveitä, vammaisia, köyhälistöä, tyhmiä, rumia, kauniita... Kun he suunnittelevat yhteiskuntaa tätä kautta, he ottavat huomioon myös heikompiosaiset.
5: Jürgen Habermas taas ajattelee että moraalisuus syntyy vain diskurssin kautta. Hänen ajattelussaan ei riitä että on normeja, joita on annettu ja joita seurataan. Lisäksi niitä on koeteltava että ne ovat hyviä. Tämä taas tarkoittaa sitä että niitä on testattava. Tämän näkemyksen mukaan perinteiset uskonnolliset näkemykset eivät oikeastaan ole moraalisia, nehän ainoastaan esittävät että näin on toimittava. Ne ovat yhtä hyviä kuin luonnontieteet, joissa ei ole tehty empiirisiä testejä, vaan jossa hypoteesit on sen sijaan hyväksytty ilman koettelua.
Nyt meillä on muutamia hyviä vetoja, jotka tietenkin vakuuttavat ainakin minut. Ainut ongelma tässä on se, että tähän liittyy muutamia kieroja kohtia:
1: Perinteisessä syntiajattelussa on muutamia erikoisia seurauksia. Ne ovat heijastuneet esimerkiksi Amerikkalaiseen Kristilliseen Oikeistoon. Siellä laiskuudesta on korostetusti tehty synti; Siksi konservatiivit korostavat yrittäjyyttä. Se kun kannustaa ahkeruuteen. Heistä Suomen kaltainen toiminta on typerää, koska meillä annetaan lupa olla yrittämättä, lupa olla laiskoja. Heistä sosiaalituki kannustaa siihen että "Voi vaan sanoa että ei osaa, ei jaksa, ei viitsi, kun on niin down." Heillä taas korostuu jo Edward S. Ellisin "Nopsajalka" -kirjoista tuttu "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään". Tämä on kenties suurin erottava yksittäinen tekijä keskiverrossa Suomalaisessa Uskovaisessa. Täällä ollaan jopa melko vahvasti vasemmistolaisia, myös kristillisissä piireissä. Me puhumme tietysti armosta ja heikompien auttamisesta. Kaikkihan haluavat puhua ideologioistaan hyvän kautta.
___1.1: USA ja Suomilinjat on molemmat tehty perustelemalla suhteessa johonkin. USA:ssa sosiaalisuutta edustaa valtion hyvinvointi ja politiikka. Tämä taas on eräänlaista byrokratisoitua sosiaalisuuta, yhteisten asioiden hoitamista. Suomessa taas korostetaan sitä että osa on niin heikkoja, että heitä on autettava. Sääli on sosiaalinen tunne. Ongelmana on se, että nämä ovat aivan päinvastaisia. Tätä kautta pelkkä sosiaalisuus sinällään ei anna kovin tarkkoja vastauksia. Tästä taas seuraa se, että on vaikeaa toimia oikein, vaikka olisi kuinka minun negaationi.
2: Sosiaalisia tunteita käytetään pahaan, hallitsemiseen ja johonkin, joka ei välttämättä ole hyvä asia. Karkeasti sanoen: Sosiaalisuutta käytetään toiseuttamiseen. Otan tästä pari esimerkkiä: Kun uskonnollinen järjestö rakentaa ryhmän sisäisen hengen, siihen kuuluu usein se, että ulkopuoliset pistetään huonommiksi.
___2.1: Tähän liittyy joissain tapauksissa aggressiivisuutta, kuten Islamilaiset terroristit ovat näyttäneet. Tämä on sosiaalista. Islamistiterroristeilla on ollut vahva ryhmähenki. He ovat olleet sosiaalisia, vahvasti. Heillä on ryhmä. Ja he ovat taistelleet hyvinä pitämiensä asioiden puolesta. Sellaistan asioiden, joita he yhdessä pitävät hyvinä.
___2.2: Vielä useammin tähän liitetään säälin tunne. Muut nähdään korjausta tarvitsevina, virheellisinä, harhaanjohdettuina, kadotettuina. Tässä ensimmäinen askel on oman sisäpiirin erottaminen määrittämällä tämä jotenkin, ja jatkamalla tästä siihen että tämä sisäpiiri olisi jotenkin kaikkien the tavoitetila; Jos ei osu, olet epäonnistunut. Tätä kautta esiin nousee erikoisiakin ihmisryhmiä, joita pidetään raukkoina, joita on oikein sääliä. Yksi suurin ja ehkä oudoin säälin kohde on ateismi; Juuri toiseuttavien voimien vuoksi ateisteilta usein kysytään mistä he ovat niin vihaisia että ovat suuttuneet Jumalalle, tai ihmettelevät miten onnetonta ja kylmää tämä heidän elämänsä on. He ovat säälin kohde ; Tämä tietysti innostaa julistustoimintaa, ja toiminta nähdään uskonnosta käsin pelastamisena - ateismin piirissä luultavasti häiritsevänä, tai ehkä jopa loukkaavana. Sääli on myös tehokas tapa asettaa oma ryhmä toisten yläpuolelle; Jos säälit toista, vihjaat että olet itse jollain tavalla hyväosainen, kun toinen taas elää tämän asian puutteessa. Ilman tätä eriyttämistä ryhmä ei "saisi lupaa" yrittää puuttua toisten arvomaailmoihin. Ja tämä taas on sitä jokapäiväistä peruskauraa. Vaikka tietysti parhaat elementit ovat menneisyydestä, jolloin sivistyneet miehet kävivät katselemassa mielisairaaloissa. He toki tekivät tätä tieteen ja hyväntekeväisyyden nimeen, mutta ulkopuolinen näkee että nämä keikat olivat osittain myös sirkusta. Mielenterveydeltään sairaita käytiin töllistelemässä ja ihmettelemässä. Barnum oli saapunut kaupunkiin - paitsi että se oli siellä pysyvästi. Samaa tapahtuu tietysti nykyäänkin. Sääli on tietysti usein jalo tunne, mutta joskus sitä ei käytetä kovin jalosti.
Kaiken kaikkiaan sosiaalisuus on suhteellisen kaikkeensopiva, lähes mikään moraalinäkemys ei ole sen kanssa ristiriidassa suurissa linjoissa. Yksityiskohdat sen sijaan ovat ongelmallisempia. Tai ainakin mielipiteet jakautuvat niissä isommin. Niiden kohdalla minä olen siinä onnellisessa asemassa, että en tunnu olevan sen paremmin selvillä kuin muutkaan.
maanantai 20. lokakuuta 2008
Erotiikkabisnes.
Tämä on korostetusti mielipide ja kannanotto. Jopa poliittinen. Tänään vain satun olemaan tälläisellä tuulella.
Minulla on työkaverina sellainen leppoisa mies. Hän on asunut briteissä. Siellä, kuten suomessakin, prostituutio on kiellettyä. Suomessa heitä näkyy enemmän katukuvassa. Tai ainakin aikaisemmin näkyi. Ei siksi, että brittiläiset olisivat sellaisia kuin maineensa. Briteillä oli käytössään tart cardit. Ne ovat mainoskortteja, joita jaettiin laittomasti puhelinkoppeihin. Niissä mainotetaan yleensä "puhelintyttöjä", mutta niitä käytettiin myös tiedottamaan muunlaisista "alan palveluksista". Nämä kortit ovat toki laittomia, mutta käytännössä niitä vain siivottiin pois samanaikaisesti kun jakajat kävivät laittelemassa niitä takaisin. Eli korttien kylväminen ei vielä johtanut käytännössä vaikeuksiin. Sen sijaan jos prostituoitu mainosti itseään suoraan kadulla, "Bobbyt olivat oven takana pamput ojossa - mutta väärällä tavalla". Näin katukuva pysyi hieman siistimpänä.
En edes tietäisi koko ilmiöstä, ellei työkaverini keräili niitä, hänellä on niitä useita tuhansia erilaisia. Siis enemmän kuin lapsilla on pokemon -kortteja. Hän on kuitenkin harvinaisen epätietoinen siitä miten "homma toimii käytännössä". Hän ei ole kokeillut näitä mainoksissa mainostettuja tuotteita ja palveluja, vaan hän kerää niitä mainoksia. Häntä kiinnostaa lähinnä ne kortit. hän on luokitellut niitä erilaisiin luokkiin sen mukaan onko ne pahvia, neliväripainatusta, grafiikkaa, käsityöaskartelua ja niin edes päin. Aluksi kun kuulin keräilykohteesta, ajattelin kaikenlaista kerääjästä. Mutta kun sitten juttelin, tajusin että takana oli ihan kiinnostus itse ilmiötä kohtaan, ei niinkään seksuaalisvireinen tirkistely. Tosin jotain kertonee itsestäni sekin, että katsoin korteista muutamia luokituksia. ("Saadakseni kokonaiskuvan" huutaa isoaivokuoreni samalla kun en halua edes tietää mitä "liskonaivoni" kuiskuttelevat.)
Nämä kortit ovat eri näköisiä. Osa on laminoitu, osa on piirroksia, osa valokuvia. Osassa on peräti jotain konsteja joilla niistä on tehty uniikkeja tai henkilökohtaisia. Niissä on huulipunaa tai muuta vastaavaa. Niissä on lisäksi omanlaisensa slangi. "Class A" ja "Class O" on briteissä normaalisti liitetty koulutustasoon, mutta näissä korteissa on kyse jostain "hieman muusta". (Vihje: O niinkuin Oral.) Ne siis ilmaisivat minkälaisia palveluita niistä saatiin. Ja niitähän todellakin on paljon erilaisia. Ja tietenkin korteissa oli myös tarinoita, koska sama tekijä painatti uusia kortteja ja tilanteet voivat elää. Kun vanha kortti näyttää ylpeästi "koulutustasoa", ja tämä "koulutodistus" jää sitten seuraavasta versiosta pois, tiedämme että takana on ollut jonkinasteinen henkilökohtainen tragedia.
Mutta ne ovat vain kortteja, ne ovat ikään kuin turvallinen portti näihin asioihin, ilman että niihin tarvitsee sekaantua. Tarinat ikään kuin jäävät pinnan taakse, ja tosielämän kohtalo latistuu eräänlaiseksi kaukoviihteeksi, joka arvataan eräänlaisella älyllisellä leikillä.
Sillä tosiasiassa me kaikki tiedämme, että prostituutio on kahta asiaa ja niiden sekoitusta:
1: Naiset rahastavat seksillä. Tämä tarkoittaa sitä että he tarjoavat jotain palvelua, ja saavat siitä rahaa. Prostituutio on itse asiassa markkinataloutta, jossa uskotaan, että tekijän ahneus ja asiakkaan toiveet kohtaavat, syntyy palvelu ja lopputulos. Rankimmissa skenaarioissahan toivotaan että se toimisi koko yhteiskunnan ensisijaisena taloudellisena ja yhteiskunnallisena määrääjänä.
2: Naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Jo itse maksusuoritteen tekeminen kertoo siitä, että tilanne ei ole mikään unelmainen. Ei toivoakaan oletuksesta että kliimaksi tulisi joka kerta, tai edes lähelle ; Jos he niin nauttisivat siitä seksistä, niin he varmasti tekisivät sitä ilmaiseksi. Tietenkin tämä on palvelualoilla hieman heikko väite : Itse asiasa samansukuinen argumentti kuin se, että sairaanhoitajien pitää saada pientä palkkaa koska he ovat eräänlaisessa "vakaumustyössä", jossa vihjataan että prostituoitu olisi jotenkin parempi jos hän toimisi vain ilmaiseksi. Tai olisi edes halpa. En usko että halpa hinta kuitenkaan ainakaan vähentäisi halventamista.
Feministi minussa voisi sanoa että naisesta tehdään objekti, kohde. Prostituoitu esineellistetään. Toisaalta monet puolustavat prostituutiota vapaaehtoisuudella, ja sillä että siinä vapaaehtoisesti saadaan hyvää palkkaa asiakaspalvelutyöstä ja että joku jopa pitää tästä. Luulen, että todellinen tilanne on jossain tässä välissä; On niitä joilla on kivaa ja niitä joilla ei. Ja että kaikki eivät ole tasaisen reilussa tai epäreilussa asemassa. (Olen sen verran kyyninen.) Mutta uskon silti siihen että osa saa tästäkin ammatista jotain. Mutta heitä lienee kuitenkin vähän. Kyseessä mielestäni ole pohjimmiltaan se, että asiakkaat olisivat niin epäattraktiivisia, että heidän palvelunsa olisi niin kuvottavaa että siitä tulisi kammottavaa. Itse asiassa en usko myöskään siihen, että näitä palveluja hakevat miehet aidosti haluavat esineellistää naista. Itse asiassa olen melko varma siitä, että miehet elävät jossain harhassa, jossa haetaan myös jollain lailla läheisyyttä. Muutenhan asian voisi hoitaa hyvin itsekin. Jonkinlainen yksinäisyyselementti tässä touhussa on siksi luultavasti mukana. (Englannin kielen hikipediassa kiertää heittosanana sana wangst [wank+angst] joka kuvaa tunnetta joka syntyy siitä kun itsetunto latistuu kun joutuu tarpeeksi pitkään harjoittamaan sooloseksiä. Ja jotenkin minusta tuntuu että niissä piireissä pyörivät nörttipojat tietävät kyllä mistä puhuvat..)
Elokuvien ja kuvien kohdalla tilanne tietenkin hieman muuttuu.
Osa supertähdistä on rikkaita. Heidän ei olisi pakko tehdä työtä mutta he tekevät sitä silti. Tietenkään en usko että läheskään kaikki ovat yhtä onnellisessa asemassa tässä suhteessa. Elokuviksi nettiin voi myös joutua periaatteessa vastoin tahtoaan, kun "kaverin kanssa kuvattu" pätkä päätyykin jonkekin sivustolle kaikkien äimisteltäväksi. Tosin on vaikeaa sanoa missä menee raja. Esimerkiksi "Rooma" -TV -sarjan tuoreimmassa jaksossa, joka on toiseksi viimeinen tuolta tuotantokaudelta, oli kolme seksikohtausta, jotka olivat paljastavuudessaan melko lähellä joitain X -rated -juttuja joihin olen törmännyt. Tietysti HC on selvää, mutta on rajanveto on vaikeaa näköjään muillekin kuin minulle. Eikä Rooman näyttelijöitä pidetä huonoina, tai että heitä sorretaan. Ja toisaalta olen huomaavinani myös sitä että joku Ron Jeremy joka on miespuoleinen erotiikkanäyttelijä, ei olekaan uhri, vaan sen sijaan riistämässä ja toteuttamassa perversioitaan. Kun taas naiset, kuten Silvia Saint, ovat tietenkin uhreja. Minusta tämä epätasa-arvo on aika erikoista. Sillä minulle on opetettu että sukupuolen ei saisi antaa vaikuttaa alistamisen ja halventamisen välineenä.
Ja sitten on tietysti piirretty hentai, jossa ei ole ihmisiä näyttelemässä vaan piirroshahmoja. Se on melko lähellä termiä "victimless crime". Ja tietenkin novellit ovat keksittyä tavaraa, joissa ei edes lainata kenenkään näyttelijän ääntä. Tähän luen ne, joita on eräissä naistenlehdissä puhumattakaan niistä samanlaisista joita julkaisevat sellaiset laatutuotannot kuin Playboy.
Minulla ei siis ole mitään ihan tiukkaa kannanottoa moniin erotiikkabisnekseen liittyviin asioihin. Osa asioista on harmittomampia ja minusta mitä enemmän ihminen on mukana, sitä vähemmän harmitonta se on. "Puhelin on siksi pahempi kuin sarjakuva". Osa toiminnasta on sen sijaan selvästi laitonta, ja kun puhutaan ihmiskaupasta, sitä on aika vaikea perustella. Jo Humelainen näkemys jossa korostetaan emootiokykyä, sympatiaa sekä myötäelämistä ja samaistumista pitäisi olla riittävä perusteena.
Sen sijaan minulla on hieman ankarampi käsitys eroottisista mainonnoista. En siis varsinaisesti kammoa eroottisia kuvia, olen nähnytkin niitä elämän varrella jokusen kappaleen. Mutta niiden kohdalla on minusta aivan sama kuin uskonnonkin kohdalla. "Not my business". En vastusta tai halua kieltää uskontoja, koska niistä monet saavat jotain. En halua kieltää edes asiallista julistamistoimintaa, jossa ollaan kohteliaita eikä häiritä. Ja monet pitävät tietysti eroottisista kuvistakin. Kyllä niitä saa kaupoissakin myydä. Eikä niiden ostaminen ole paha asia. Mutta ei niitä silti tarvitsisi silmien eteen hyppäyttää vain siksi että on sananvapaus.
Etenkin, kun netissä törmää kaikenlaiseen sellaiseen jota ei edes haluaisi olevan olemassa, ja joka silti hyppii silmille väkisin. Minunkin sähköpostiin tunkee jatkuvasti mainoksia "enlarge your penis!" (Mistä ihmeestä ne voivat tietää?) SPAM -viesteissä - joita saan päivittäin koska sähköpostiosoitteeni on kymmenisen vuotta vanha - mainostetaan tipuja (Chick) ja hirviöitä housuissa (monster in a trouser) siihen tahtiin että voisi luulla että mainosmaailmassa uusia trendejä olisivat jonkinlaiset Barnum -tyyliset sirkuseläintarhat. Tosin ei se nyt ihan väärään osuva tulkinta olisikaan.
Minulla on työkaverina sellainen leppoisa mies. Hän on asunut briteissä. Siellä, kuten suomessakin, prostituutio on kiellettyä. Suomessa heitä näkyy enemmän katukuvassa. Tai ainakin aikaisemmin näkyi. Ei siksi, että brittiläiset olisivat sellaisia kuin maineensa. Briteillä oli käytössään tart cardit. Ne ovat mainoskortteja, joita jaettiin laittomasti puhelinkoppeihin. Niissä mainotetaan yleensä "puhelintyttöjä", mutta niitä käytettiin myös tiedottamaan muunlaisista "alan palveluksista". Nämä kortit ovat toki laittomia, mutta käytännössä niitä vain siivottiin pois samanaikaisesti kun jakajat kävivät laittelemassa niitä takaisin. Eli korttien kylväminen ei vielä johtanut käytännössä vaikeuksiin. Sen sijaan jos prostituoitu mainosti itseään suoraan kadulla, "Bobbyt olivat oven takana pamput ojossa - mutta väärällä tavalla". Näin katukuva pysyi hieman siistimpänä.
En edes tietäisi koko ilmiöstä, ellei työkaverini keräili niitä, hänellä on niitä useita tuhansia erilaisia. Siis enemmän kuin lapsilla on pokemon -kortteja. Hän on kuitenkin harvinaisen epätietoinen siitä miten "homma toimii käytännössä". Hän ei ole kokeillut näitä mainoksissa mainostettuja tuotteita ja palveluja, vaan hän kerää niitä mainoksia. Häntä kiinnostaa lähinnä ne kortit. hän on luokitellut niitä erilaisiin luokkiin sen mukaan onko ne pahvia, neliväripainatusta, grafiikkaa, käsityöaskartelua ja niin edes päin. Aluksi kun kuulin keräilykohteesta, ajattelin kaikenlaista kerääjästä. Mutta kun sitten juttelin, tajusin että takana oli ihan kiinnostus itse ilmiötä kohtaan, ei niinkään seksuaalisvireinen tirkistely. Tosin jotain kertonee itsestäni sekin, että katsoin korteista muutamia luokituksia. ("Saadakseni kokonaiskuvan" huutaa isoaivokuoreni samalla kun en halua edes tietää mitä "liskonaivoni" kuiskuttelevat.)
Nämä kortit ovat eri näköisiä. Osa on laminoitu, osa on piirroksia, osa valokuvia. Osassa on peräti jotain konsteja joilla niistä on tehty uniikkeja tai henkilökohtaisia. Niissä on huulipunaa tai muuta vastaavaa. Niissä on lisäksi omanlaisensa slangi. "Class A" ja "Class O" on briteissä normaalisti liitetty koulutustasoon, mutta näissä korteissa on kyse jostain "hieman muusta". (Vihje: O niinkuin Oral.) Ne siis ilmaisivat minkälaisia palveluita niistä saatiin. Ja niitähän todellakin on paljon erilaisia. Ja tietenkin korteissa oli myös tarinoita, koska sama tekijä painatti uusia kortteja ja tilanteet voivat elää. Kun vanha kortti näyttää ylpeästi "koulutustasoa", ja tämä "koulutodistus" jää sitten seuraavasta versiosta pois, tiedämme että takana on ollut jonkinasteinen henkilökohtainen tragedia.
Mutta ne ovat vain kortteja, ne ovat ikään kuin turvallinen portti näihin asioihin, ilman että niihin tarvitsee sekaantua. Tarinat ikään kuin jäävät pinnan taakse, ja tosielämän kohtalo latistuu eräänlaiseksi kaukoviihteeksi, joka arvataan eräänlaisella älyllisellä leikillä.
Sillä tosiasiassa me kaikki tiedämme, että prostituutio on kahta asiaa ja niiden sekoitusta:
1: Naiset rahastavat seksillä. Tämä tarkoittaa sitä että he tarjoavat jotain palvelua, ja saavat siitä rahaa. Prostituutio on itse asiassa markkinataloutta, jossa uskotaan, että tekijän ahneus ja asiakkaan toiveet kohtaavat, syntyy palvelu ja lopputulos. Rankimmissa skenaarioissahan toivotaan että se toimisi koko yhteiskunnan ensisijaisena taloudellisena ja yhteiskunnallisena määrääjänä.
2: Naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Jo itse maksusuoritteen tekeminen kertoo siitä, että tilanne ei ole mikään unelmainen. Ei toivoakaan oletuksesta että kliimaksi tulisi joka kerta, tai edes lähelle ; Jos he niin nauttisivat siitä seksistä, niin he varmasti tekisivät sitä ilmaiseksi. Tietenkin tämä on palvelualoilla hieman heikko väite : Itse asiasa samansukuinen argumentti kuin se, että sairaanhoitajien pitää saada pientä palkkaa koska he ovat eräänlaisessa "vakaumustyössä", jossa vihjataan että prostituoitu olisi jotenkin parempi jos hän toimisi vain ilmaiseksi. Tai olisi edes halpa. En usko että halpa hinta kuitenkaan ainakaan vähentäisi halventamista.
Feministi minussa voisi sanoa että naisesta tehdään objekti, kohde. Prostituoitu esineellistetään. Toisaalta monet puolustavat prostituutiota vapaaehtoisuudella, ja sillä että siinä vapaaehtoisesti saadaan hyvää palkkaa asiakaspalvelutyöstä ja että joku jopa pitää tästä. Luulen, että todellinen tilanne on jossain tässä välissä; On niitä joilla on kivaa ja niitä joilla ei. Ja että kaikki eivät ole tasaisen reilussa tai epäreilussa asemassa. (Olen sen verran kyyninen.) Mutta uskon silti siihen että osa saa tästäkin ammatista jotain. Mutta heitä lienee kuitenkin vähän. Kyseessä mielestäni ole pohjimmiltaan se, että asiakkaat olisivat niin epäattraktiivisia, että heidän palvelunsa olisi niin kuvottavaa että siitä tulisi kammottavaa. Itse asiassa en usko myöskään siihen, että näitä palveluja hakevat miehet aidosti haluavat esineellistää naista. Itse asiassa olen melko varma siitä, että miehet elävät jossain harhassa, jossa haetaan myös jollain lailla läheisyyttä. Muutenhan asian voisi hoitaa hyvin itsekin. Jonkinlainen yksinäisyyselementti tässä touhussa on siksi luultavasti mukana. (Englannin kielen hikipediassa kiertää heittosanana sana wangst [wank+angst] joka kuvaa tunnetta joka syntyy siitä kun itsetunto latistuu kun joutuu tarpeeksi pitkään harjoittamaan sooloseksiä. Ja jotenkin minusta tuntuu että niissä piireissä pyörivät nörttipojat tietävät kyllä mistä puhuvat..)
Elokuvien ja kuvien kohdalla tilanne tietenkin hieman muuttuu.
Osa supertähdistä on rikkaita. Heidän ei olisi pakko tehdä työtä mutta he tekevät sitä silti. Tietenkään en usko että läheskään kaikki ovat yhtä onnellisessa asemassa tässä suhteessa. Elokuviksi nettiin voi myös joutua periaatteessa vastoin tahtoaan, kun "kaverin kanssa kuvattu" pätkä päätyykin jonkekin sivustolle kaikkien äimisteltäväksi. Tosin on vaikeaa sanoa missä menee raja. Esimerkiksi "Rooma" -TV -sarjan tuoreimmassa jaksossa, joka on toiseksi viimeinen tuolta tuotantokaudelta, oli kolme seksikohtausta, jotka olivat paljastavuudessaan melko lähellä joitain X -rated -juttuja joihin olen törmännyt. Tietysti HC on selvää, mutta on rajanveto on vaikeaa näköjään muillekin kuin minulle. Eikä Rooman näyttelijöitä pidetä huonoina, tai että heitä sorretaan. Ja toisaalta olen huomaavinani myös sitä että joku Ron Jeremy joka on miespuoleinen erotiikkanäyttelijä, ei olekaan uhri, vaan sen sijaan riistämässä ja toteuttamassa perversioitaan. Kun taas naiset, kuten Silvia Saint, ovat tietenkin uhreja. Minusta tämä epätasa-arvo on aika erikoista. Sillä minulle on opetettu että sukupuolen ei saisi antaa vaikuttaa alistamisen ja halventamisen välineenä.
Ja sitten on tietysti piirretty hentai, jossa ei ole ihmisiä näyttelemässä vaan piirroshahmoja. Se on melko lähellä termiä "victimless crime". Ja tietenkin novellit ovat keksittyä tavaraa, joissa ei edes lainata kenenkään näyttelijän ääntä. Tähän luen ne, joita on eräissä naistenlehdissä puhumattakaan niistä samanlaisista joita julkaisevat sellaiset laatutuotannot kuin Playboy.
Minulla ei siis ole mitään ihan tiukkaa kannanottoa moniin erotiikkabisnekseen liittyviin asioihin. Osa asioista on harmittomampia ja minusta mitä enemmän ihminen on mukana, sitä vähemmän harmitonta se on. "Puhelin on siksi pahempi kuin sarjakuva". Osa toiminnasta on sen sijaan selvästi laitonta, ja kun puhutaan ihmiskaupasta, sitä on aika vaikea perustella. Jo Humelainen näkemys jossa korostetaan emootiokykyä, sympatiaa sekä myötäelämistä ja samaistumista pitäisi olla riittävä perusteena.
Sen sijaan minulla on hieman ankarampi käsitys eroottisista mainonnoista. En siis varsinaisesti kammoa eroottisia kuvia, olen nähnytkin niitä elämän varrella jokusen kappaleen. Mutta niiden kohdalla on minusta aivan sama kuin uskonnonkin kohdalla. "Not my business". En vastusta tai halua kieltää uskontoja, koska niistä monet saavat jotain. En halua kieltää edes asiallista julistamistoimintaa, jossa ollaan kohteliaita eikä häiritä. Ja monet pitävät tietysti eroottisista kuvistakin. Kyllä niitä saa kaupoissakin myydä. Eikä niiden ostaminen ole paha asia. Mutta ei niitä silti tarvitsisi silmien eteen hyppäyttää vain siksi että on sananvapaus.
Etenkin, kun netissä törmää kaikenlaiseen sellaiseen jota ei edes haluaisi olevan olemassa, ja joka silti hyppii silmille väkisin. Minunkin sähköpostiin tunkee jatkuvasti mainoksia "enlarge your penis!" (Mistä ihmeestä ne voivat tietää?) SPAM -viesteissä - joita saan päivittäin koska sähköpostiosoitteeni on kymmenisen vuotta vanha - mainostetaan tipuja (Chick) ja hirviöitä housuissa (monster in a trouser) siihen tahtiin että voisi luulla että mainosmaailmassa uusia trendejä olisivat jonkinlaiset Barnum -tyyliset sirkuseläintarhat. Tosin ei se nyt ihan väärään osuva tulkinta olisikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)