Jeesus, epäonnistunut profeetta

"Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan."

(Mark. 9:1)

Viime viikolla tiivistyi vuosikausien odottelu. Nimittäin sen odottelu että 2012 väitetään olevan myytillinen maailmanloppuvuosi. Vuodesta on kohkattu useampia vuosia, joten tällä hetkellä elettävä totaalisen epäonnistumisen jälkeinen tila on seesteisyydessään ihanaa. Kuitenkin se, mitä entisistä maailmanlopuista tiedetään, on se, että epäonnistuminen ei merkitse kovin paljoa. Ei vaikka se olisi lukkoonlyöty.

Elämme itse asiassa kulttuurissa jossa maailmanlopunhöyrähtäminen on enemmänkin normi.

Osasyynä tähän on varmasti kristillinen kulttuuri. Sillä vaikka monissa kulttuureissa on käsitelty maailmanloppua, kristinuskon ydinteemat palautuvat eskatologiaan, lopun aikaan ja lopun ajan merkkeihin. Siinä missä muut kulttuurit joko pitävät maailmantuhoa jonain kaukaisena asiana joka ei kosketa ihmiselämää tai jotka yrittävät estää ihmisen elämälle relevanttia mutta potentiaalista maailmantuhoa esimerkiksi ihmisuhrein on kristillisen kulttuurin valitsema tie siinä että lopun ajat ovat ihmisen elinajan aikana relevantteja, tuho on vääjäämätön - ja tämä on jotenkin hyvä juttu.

"Napoleonin komplekseissa" kerrotaankin siitä että itse asiassa muut syyt. Ydinsota ja ilmastonmuutos ovat ihmisille relevantteja riskejä. Nämä lietsovat niitä uskonnon piirteitä joissa maailmanloppua on veivattu. Jos näitä ilmiöitä ei olisi, näistä puolista oltaisiin enemmän hiljaa. "1900-luvun aikana länsimainen kulttuuri on pitkälti normalisoinut maailmanlopun teemana. Kyse ei ole sekopäiden päin honkia laskemista "raamatullisista" excel-taulukoista, vaan siitä, että maailmanlopusta ja erilaisista maailmanlopuista on kuluneen vuosisadan ajan tullut henkisen kulutuskulttuurimme valtavirtaa. Kaunokirjallisuudessa, elokuvassa ja sarjakuvassa apokalyptiset ja postapokalyptiset tapahtumat eivät ole mitenkään epätavallinen aihe." ... "maailmanlopputematiikan valtavirtaistumiselle on myös asiallisia syitä. Kylmän sodan aikana mahdollisuus jos ei maailman, niin ainakin pitkälti globaalin sivilisaation tuhosta nousi esiin eräänä lähitulevaisuuden mahdollisuutena. Globaali ydinsota ei sinänsä olisi mitenkään sen yliluonnollisempi tapahtuma kuin vaikka Oolannin sota, mutta se tarjosi konkreettisen uhkan liki täydellisestä tuhosta. Tämä uhka myös lietsoi uskonnollisten fanaatikkojen ylivilkasta mielikuvitusta yhä hullumpiin tulkintoihin tuhansien vuosien takaisten tekstien kuvitellusta voimasta ennustaa Kashmirin kriisiä tai Turkin asehankintoja."

On lisäksi hyvä huomata, että maailmanloppuennustusten pieleenmeneminen on tavallista. "nyt sitten kuitenkin pitäisi tapahtua jotakin apokalyptisen mullistavaa. Paskan marjat. Onhan näitä törppöjä nähty jo ties kuinka kauan, ja aina he ovat nolanneet itsensä, nuo säälittävät pölvästit." Mutta niihin suhtaudutaan usein itsepelastelevasti. "Jehovan todistajain tyhmät ja vastuuttomat johtajat ovat sekoilleet kaikenlaisia apokalyptisiä merkityksiä erilaisille vuosiluvuille. Koska varsinaisesti Kristus ei ole näemmä palannut, on näitä typerehtimisiä sittemmin liikkeen selkärangattomien selittelijöiden toimesta selitelty siten, että kyseessä ei koskaan minkäänlainen ennustus ollutkaan. Jos ei alun perinkään olisi hullu ja laskisi asioita päin persettä väittäen juttujaan erittäin luotettaviksi, niin ei ehkä tarvitsisi turvautua tällaiseen halveksittavaan semattiseen hiuksenhalkomiseen jälkikäteen."

Kulttuurissamme maailmanloppukulttilaisiin suhtaudutaan toki yleisesti huvittuneisuudella. Mutta toisaalta heitä puolustetaan melko tiukasti. Kristinuskossa syynä on uskonnon omituinen suhtautuminen profeetoihin ; Kun he puhuvat näyistään, on näkyjen pilkkaaminen helposti Pyhän Hengen pilkkaa. Samalla vääristä profeetoista varoitellaan. ~ New -Age -tyylisten puolustukset taas nojaavat samantapaiseen strategiaan jossa sävytys on tosin ihmisläheisempää ; He syyttävät ad hominemista. ; Heillä on ytimessä retorinen kysymys mallia "Jos Nostradamus ja idän viisaat [vaihtuvat tilanteen mukaan tietysti] ovat vuosituhansien aikana sanoneet jotain, niin voisivatko he muka olla väärässä?" Jos väittää heitä vastaan, loukkaa näitä viisaita typeryksiksi ja hoopoiksi. Syyte siitä että epäily olisi herjaavaa on tietysti mahdollista jos ja vain jos ainut millä argumentti nojaa on auktoriteettiin vetoaminen ; Jos ainut varsinainen argumentti tapahtuu ihmiseen vetoamalla, ei tätä tietysti voi kritisoida tarttumatta henkilöön.

Maailmanlopun käsittelyn kulttuurimme on sellainen että maailmanloppua käsitellään usein uskon ja vakaumuksen kautta. Sitä taas vastustetaan muuta kautta. Lisäksi moni on huvittunut siitä miten kukaan on Jehovan Todistaja, kun heidän ennusteet ovat epäonnistuneet. Se, mikä tässä jää helposti huomaamatta onkin se, että itse asiassa kristinuskossa on tehty juuri samoin. Molemmissa on vain jälkikäteenmuuntelun merkkejä. Asioita on selitetty parhain päin ad hoc.

Itse asiassa voidaan kuitenkin sanoa että on mahdollista uskoa historialliseen Jeesukseen ja että tällä on yhteys "Raamattuun". Ja että juuri tätä kautta on perusteltua sanoa että Jeesus on epäonnistunut profeetta. Väärä profeetta. Erehtynyt profeetta. Ennusteissaan pieleen kohkannut loppulappuhihhuli. Tai kuten "Napoleon" saattaisi asian ilmaista, "ammattitolvana". Lopputuloksen voisi sitten itse kukin liittää vaikka Lewisin trilemmaan jos sitä pitää jotenkin järkevänä konseptina. (Tosin en ymmärrä miksi kukaan järkevä ihminen pitäisi. Mutta näissä asioissa - kuten maailmanloppua ennustavien mänttiääliöidenkin kohdalla - meitä on moneen junaan ja kaikenlaisia juttuja joku jossain kannattaa. Jopa moni.)

Jos meillä on hypoteesi, jota emme apriorisesti nollaa, vaan jota avomielisesti käsittelemme vaihtoehtona. Ja että tämä hypoteesi sanoo että Jeesus oli epäonnistunut profeetta Jehovan Todistajien perustajien tapaan. Tämä ehdottomasti sopisi hyvin yhteen monien erikoispiirteiden kautta.
1: Johannes Kastaja julisti eskatologiaa jonka puheissa tuomio oli lähellä. Koska Jeesus oli hänen kastamansa, se kertoo siitä että Johannes Kastajan teologiassa oli harvinaisen paljon järkeä.  Itse asiassa voidaan jopa sanoa että Jeesus julisti samaa viestiä.
2: Jeesuksen "ihmisen poika" -vertaukset voidaan nähdä alluusioina jotka on vedetty Danielin kirjasta. Jeesus on lainannut tätä koska teksti oli jo olemassa hänen elossaollessaan. Se oli yleisölle tuttu. Danielin "ihmisen poika" oli apokalyptinen hahmo. ; Itse asiassa kun mietitään UT:n kirjoituksia, korostetaan kiirehtimistä. Jeesus pyytää ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä. Itse asiassa Jeesuksen lausumissa jopa omien vanhempien hautajaiset ovat vähemmän tärkeitä. Piti jättää kaikki, ostaa miekka ja seurata.
3: Jeesuksen immersiopuheet (viimeisimmät ensin, pienet ovat suuria) eivät olleet kulttuurisessa tyhjiössä. Ne olivat hänen aikanaan pikaisen lopun ajan ennustajien suosiossa.
4: Kun katsotaan Raamattua sen kirjojen kirjoittamisajankohdan mukaan, voimme huomata että varhaisimmin kirjoitetut uuden testamentin kirjat ovat lyhytjänteisempiä. Paavali puhui välittömästä tuhosta. Paavali esimerkiksi kertoo Korinttolaisille kehoituksia muuttaa asiantilaansa pian, sillä loppu on pian tulossa. Markuksen evankeliumissa tätä on enemmän kun taas Johanneksessa vähiten. Tämä on itse asiassa selkeä hahmo joka näyttää että Jeesuksen enusteita ja lopun aikaa koskevia väitteitä on liennytetty. Syy on se, että Johanneksen evankeliumin aikana aikaa oli jo mennyt melko kauan. "Jumalan valtakunnan tulemista" saarnaavat puheet ovat siinä siksi minimissään ja siinä on alettu korostaa enemmän sitä "ikuista elämää". Tämä on itse asiassa ymmärrettävää jos mietitään että alkuseurakunta on ollut Jehovan Todistajien maailmanloppukultti jonka pikaista maailmanloppua ennustaneet puheet ovat epäonnistuneet ja jotka ovatkin sittemmin selitelleet ennustuksiaan vertauskuviksi tai joksikin muuksi. Ja jotka eivät enää lyö päivämääriä esiin, koska niissä on konkreettinen epäonnistumisen mahdollisuus. Sarjaepäonnistunut maailmanlopunennustelija tietää että erehtymätön ennustus on ennustaa että tuho on tulossa "ehkä jo pian".
5: Jeesus puhuu monissa kohden siitä miten loppu tulisi hänen sukupolvensa aikana. Esimerkiksi (Markus 1:15 ; Markus 13:30 ; Matteus 10:23 ;  Markus 9:1 ; Matteus 26:64) Näitä on selitetty kielikuviksi, mutta on aivan ymmärrettävää ja kokonaisuuteensopivaa ottaa ne tosiasiaväitteinä. Sekä Jeesus että Paavali opettivat etíikkaa jossa korostuu väliaikaisuus. Tässä on järkeä jos he uskoivat että lopun ajat olivat sukupolven kysymys.
6: Itse asiassa se, että Paavali ja muut tuoreen ajan evankeliumit ovat lyhytjänteisiä kertovat siitä että Jeesus on todennäläisesti korostanut juuri näitä piirteitä. Eli Jeesus on ollut nopean tuhon profeetta. Samoin selittyy se, miksi alkuseurakunta odotti maailmanloppua "jos ei tänään niin huomenna" -hengessä kun taas nykykirkko selittelee miksi yli 2000 odotuksen vuotta ei ole merkittävä aika Jumalisessa mittakaavassa. Tähän on syy : Etääntyminen Jeesuksesta. Ja etääntymiseen on hyvä syy. Jeesus on epäonnistunut profeetta, ja kukapa sitä väärää profeettaa ja epäonnistujaa haluaisi seurata? Jeesus on uudelleenmääritelty jotta omaa epäonnistumista ei tarvitsisi kestää.
7: Itse asiassa on mielenkiintoista miettiä sitäkin, että miksi ensimmäinen sukupolvi ei kirjoittanut Jeesuksesta biografioita. Vasta toisen sukupolven uskovat kirjoittivat evankeliumit. He ovat toki yrittäneet parhaansa, ja tämä kohta on ateistejen ylituomitsema, että vuosien väli on niin suuri että "sanat katovat". Kuitenkin jos mietitään tämän - tottakai mukanaan tuoman - laadun heikkenemisen sijasta aivan sitä että miksi evankeliumia ei kirjoitettu jo aiemmin, voidaan huomata että jos maailmanloppua on odotettu piakkoin, ei kirjan kaltaiseen työhön ole tarvetta. On julistettava eikä panostettava pitkäjänteisyyttä vaativaan projektiin. Jeesuskirja vaatii aikaa, jota ei ollut. Jos aika on tulossa pian ja Jeesuksen itse omin silmin tavanneet saarnasivat keskuudessa, ei evankeliumeille ollut funktiota.

Onkin merkittävää huomata, että jos nämä ylläolevat tosiasiat otetaan esille, Jeesus epäonnistuneena profeettana on relevantti. Tässä ei ole kysymys "naturalismi-skientismistä", vaan Raamatun katsomisesta. ; Käyttämäni on itse asiassa enemmän uskonmiehen/teologin eikä skeptikko/skientistin viitekehys ; Se vain johtaa mielipiteeseen joka ei ole uskonmiehille tyypillinen toisin kuin skeptikoille. Metodi ja päätelmä menevät monilta ihmisiltä keskenään sekaisin, he eivät osaa erottaa niitä toisistaan. (Siksi painotan asiaa tässä nyt.)

Itse asiassa tässä ylläolevassa logiikassa ei edes tarvitse kiistää ainuttakaan Jeesuksen ihmetekoa ; Onhan selvää että maailma ei toimi sillä logiikalla että "jos on ihmissusia, niin on vampyyrejäkin" tai "jos on taikutta, on iänkaikkinen elämä" Voidaan sanoa että päättelyä ei synny koska on olemassa vaihtoehtoinen ajattelutapa, emmekä voi väittää että se olisi suoralta kädeltä sen huonompi kuin muutkaan ; "Jos Jeesus kykenee nousemaan itse kuolleista paratiisiin, ei ole selvää että hän voi herättää muita paratiisiin - ei vaikka hän osaisi herättä kuolleita takaisin maan päälle Lasaruksen tavoin." Päättelyketju ihmeteoista apokalypsiin ja taivasten valtakunnan olemssaoloon ; ihmeteoista sielun olemassaoloon ja sielun pelastukseen ; on yksinkertaisesti non sequitur.

Jeesus oli ammattitolvana. Tässä hän muistuttaa silmissäni Ior Bockia. Bockiin taas suhtaudun itse asiassa hyvin. Arvostan häntä fiksuna ja erittäin sivistyneenä. (Vaikka onkin kuollut.) Samanaikaisesti hän oli kuitenkin myös paikoin sekaisin kuin seinäkello. (Mikä muistuttaa siitä että Lewisin trilemma tyypittelee ihmisiä ja kohteita liikaa.) ~ Tässä on tosin se ero että odotan Bockin onnistumista enemmän kuin ylöstempausta ja lopun aikojen itkun ja hammasten kiristelyn alkamista. Syy on se, että Lemminkäisen temppeli löytyy kun se valmistuu. Jeesuksen paluuta sen sijaan emme voi tehdä, paras johon kykenemme on maailmanloppu ydinpommin tai ilmastonmuutoksen kautta.

"Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä."

(5. Moos. 18:22)

Paha Pukki

Tuomon töissä saama pieni
hyvän joulun toivotuspiirros;
Pukki joka on pukki sanan
kaikissa merkityksissä..

Joulupukki on hyvin vahvasti jouluperinteissämme. Itse asiassa Kari Suomalaisen legendaarinen pilakuva jossa Jeesus on keskellä materialistista joulutohinaa kuvaakin sitä, että pukin merkitys ei ole ainakaan vähentynyt. Voidaan sanoa että tämä pukki on "Coca-Cola -pukki" ; Punaisen nuttunsakin tuotemerkkikisassa saanut hahmo, jota kuvastaa äärimmäinen pinnallisuus, hedonismi ja lapsenomaisuus. Pukki on siis lapsellinen ja pinnallinen sellaisella tavalla joka saa hurskaat ja hengelliset paheksumaan sitä hitusen. ; Joulupukki tuntuu kelpaavan maallistuneille kristityille ja ateisteille. Näistä jälkimmäinen ryhmä on mielenkiintoinen, sillä joulupukkiin ei kohdisteta juurikaan kritiikkiä - toisin kuin suureen osaan muusta joulun kuvastosta. Syynä onkin varmsti juuri tämä pinnallisuus ; Joulupukki ei edusta uskontoja tai vakaumuksia.
1: Toki pukkia kritisoidaan paljon, pääasiassa kaupallisuudesta ja vastaavasta. Kaikkea kritisoidaan nykyään. Siksi esimerkiksi uskontokritiikistä ei välttämättä kannata pahastua ja ajatella että Jeesus on jäänyt Pukin jalkoihin. Tosiasiassa kaikkea kritisoidaan. Ja tämä ei tarkoita vainoa. Ihmiset vain ovat myötämielisiä pukille, pitävät siitä ja käyttävät tähän liittyvää kuvastoa, joka on eri asia kuin Jeesuksen vainoaminen.

Kuitenkaan ei tarvitse kuin lukea Ior Bockin juttuja, niin voi huomata että pukki voidaan liittää ties mihin merkityksiin. Eikä tässä itse asiassa tarvitse mennä yhtä lennokkaaseen maailmaan kuin mitä Bock meille tarjosi. Riittää että on kylmän kyyninen historian ystävä ja lukee Sirpa Karjalaisen "Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä", ja voimme huomata että pukki on muokkautunut paljon matkan varrella, mutta se voidaan silti sitoa shamanistiseen pukkiin. Tämä pukki kiersi talosta taloon, juopotteli ja jakoi lahjoja ja risuja. ; Joulupukki on toki sidottavissa myös katoliseen perinteeseen. Pyhä Nikolaus on nimi jonka liittäminen tähän yhteyteen tuntuu suorastaan itsestäänselvyydeltä.

Tämä yhteys onkin siitä mielenkiintoinen, että ateistit ovat yleisesti ottaen kammonneet kristillisiä symboleita - ja luultavasti nykyhetken vallitsevan uskontoskaalan vuoksi etenkin kristillisiä sellaisia. Shamanismi ja katolisuus historian symbolitaakkana ei kuitenkaan selkeästi heitä haittaa ; Joulupukkiperinne on siis irtautunut tässä mielessä historiastaan. Voidaan sanoa että se on nimenomaan ja vahvasti pinnallistunut lahjanjakorituaali ilman sen kummempia kosmismystisiä yhteyksiä. Yhteydet ovat muuntuneet historian kuriositeeteiksi.

Kuitenkin on olemassa vielä pieni määrä ihmisiä jotka näkevät yhteyksiä pukkeihin. He näkevät pakanallisissa perinteissä hengellisyyttä. Heitä suurempilukuinen, joskaan ei kovin merkittävä, joukko on sitten niitä uskovaisia jotka tuppaavat näkemään "okkultistisia perinteitä" lähes kaikessa. Heille joulupukki - ja se että ateistit eivät niitä kritisoi - näyte siitä miten okkulttisen paranormaalit pahan voimat yrittävät saada pakanauskonnolle tilaa. Heille pukki ei siis ole pinnallinen, vaan nimenomaan täynnä hengellisiä merkkityksiä. Heille pukki on paha.

1: Onkin jännittävää että kristillistä joulua puolustetaan perinteillä ja suomalaisuudella. Tässä kristillistä historiaa pidetään voimana jolla kristillisyys liitetään jouluun nykyäänkin. Kuitenkin jos pitää perustella miksi shamanistista joulua ei pidetä jokaisessa joulujuhlassa "kulttuurin ja perinteen muistavaksi sekä juuria kunnioittavaksi", huomataan että taustalla on se voima jota kutsutaan "enemmistön tyranniaksi" joka ei johdu vainosta vaan "kulttuurin muuttumisesta". Ja jos tämä käy, niin ei ole ollenkaan mahdotonta että kulttuuri muuntuu myös siten että on eikristillinen joulu. Näkökulma okkulttisesta pakanajumala pukista on perinnevetoiseen kristillisyyteen hyvin vaikeasti yhteensopiva. Jäljelle jääkin vain argumentti Yhdestä Oikeasta Uskonnosta.

"Tattoo Maailmasta" hankittu
ihastuttava joulutervehdys.

Mielestäni pukin pahuus on mielenkiintoinen näkökulma. Jo ihan senkin takia että kauhuelokuvissa on itse asiassa useitakin elokuvia jotka perustuvat juuri siihen että pukki tulee ja tappaa. (Jeesus tulee ja tappaa -genreä ei sen sijaan ole. "Pinnallista ja suojattua" Pukkia kohdellaan siis karummin kuin tätä "vainottua pientä viatonta Joulun ydintä") Suomalainen "Rare export" edustaa tätä genreä, ollen tosin pääasiassa komediallinen. Tämän lisäksi hyvin moni kauhuelokuva on ottanut tästä monta astetta splatterin suuntaan.

1: Ajatus siitä että pukissa on jotain epäilyttävää nojaa tietysti pääasiassa kontrastiin. Kauhuelokuvissa parhaat hirviöt kun tuppaavat pitämään sisällä tavallisesti viattomina nähtyjä piirteitä ; "Ringissä" hirviöön haetaan tehoja siitä että se on pieni tyttö. Juuri tämänlainen kontrastin rakentaminen tuntuu kuvaavan kauhugenreä.

2: Toisaalta pukki on tunnetusti lapsista kiinnostunut, perusluonteeltaan vakoileva ja kyyläävä hahmo. Joka peräti tunkeutuu ihmisten koteihin. Amerikoissa ja monissa muissa maissa joulupukki tulee taloon vaivihkaa kuin varas, yöllä ; Ja mikä pahinta, pukki ei kävele ovesta vaan tunkeutuu taloihin suojattomasta turvallisuus-aukosta, savupiipun kautta, paikalle änkien.

Itse näkisin pukin totalitaarisen kulttuurin edustajana. Se, mikä kauhuelokuvissa tekee pukista epäilyttävän nojaa juuri siihen että pukin toimintatapa on modernina aikana omituinen. Moraalinvalvontaa harrastetaan tavalla joka muistuttaa teokratioita ; Koska pukin toiminta perustuu vakoilijaverkoista kiltteyden määrittelyyn, hän ei ainakaan mitään Montesquieun vallan kolmijakoa harrasta. Hyvän määrittely, valvonta ja palkkio(ja joskus hiilien ja risujen kautta rangaistuskin) ovat pukin syvintä ydintä. Tässä mielessä joulupukki muistuttaa hyvin paljon Jeesusta. Tai oikeastaan ei mitä tahansa Jeesusta vaan juuri sitä Jeesusta joka on muunnettu osan uskovaisten parista lyömäaseeksi.

Tästä voidaan manata avuksi "Nietzsche-pukki" hikipedian vuoden 2012 joulukalenterin 20 luukusta ; "”Tavanomaista on tällaisessa tilanteessa kysyä: Oletteko olleet kilttejä? Se on: Oletteko antaneet tallata luontaisen henkenne, myötäsyntyisen henkisen elämänne, leikata tiikerinkyntenne, vaihtaa raidallisen saalistajanturkkinne likaiseen lypsylehmän taljaan? Oletteko?” Lapset eivät vastanneet. Pukki huokaisi. ”Hyvä on, hyvä on. Oletteko olleet kilttejä tänä vuonna?” ”Joo”, vinkaisi Ituliina hyvin hiljaa ja hengittäen samalla sisään. ”Ja mitä kiltteys on?” vaati pukki saada tietää. Hetken epäröityään Iivari vastasi: ”Sitä, että tottelee.” ”Sinunlaisillesi epäilemättä juuri sitä”, pukki tuhahti." Pukki edustaa siis hyvin alkeellista moraalia, joka on sopivaa nimenomaan lapsille. Sellaista moraalia joka perustuu sille että auktoriteetti määrittää moraalin, valvoo ihmisten tekoja ja palkitsee tottelevaisuuden ja rankaisee pahoista teoista. Tämä on varmasti se syy, miksi pukki liitetään nimenomaan lapsuuteen ; Ihmisten moraalikäsitys kasvaa joulupukkitasosta eteenpäin.

1: Kyllä, ehdottomasti suurimmalla osalla kristityistäkin. Vain hyvin harva jää niin änkyräksi, että eläisi aidosti ja tyylipuhtaasti Jumalallekuuliaisuuskulttuuria jossa hyvyys on objektiivisen moraalin tottelemista. Valtaosa tiukan linjan fundamentalisteistakin on eettisempi kuin tämä heidän usein toistamansa moraalisuusmalli. Syy on se, että ihmiset elävät "uskonnollisuuden sävyttämää elämää", eikä tällä ole useinkaan paljoakaan tekemistä "teologisesti korrektien näkemysten aivottoman tottelemisen" kanssa. Objektiivinen moraalikäsitys siis määrittää varsin lapselle sopivan pukkimoraalin, mutta uskovaiset ovat kyllä riittävän fiksuja osatakseen olla elämättä sen mukaan vaikka sitä filosofiana arvostavatkin.

Alkuperäinen pukki ei yksinkertaisesti
ole enää nykyään ajankohtainen..

Toki Jeesus kuten Pukkikin ovat lientyneet. Enää juuri kukaan lapsista ei pelkää että ei saisi lahjoja. Tämä muistuttaakin itse asiassa uskonnon nykytilaa. Jeesus ja Pukki kelpaavat monelle koska se on hyvin laimea ja pehmohötöytynyt. Teokraattisesta hyvän ja pahan valvojasta ollaan hyvin kaukana molempien kohdalla. Ääripäät ovat marginaalia. Yleensä ihmiset eivät liitä Pukkiin niin kovia ja syviä merkityksiä ; Karkeasti sanoen pinnallistunut symboliikka ei loukkaa samalla tasolla kuin vahvasti syvällistetty, hengellistetty, identiteettiin ja elämäntapaan sidottu, ilmiö.

Paheen pursi (puheen parsi)

Maailmalla pyörii runsaasti erilaisia näkemyksiä maailmasta. Useimmat niistä pitävät sisällään osatotuuden. Mutta kokonaiskuva tuntuu monilta hukkuneen. Tämän vuoksi minun korkeimman käden yksintyöksi jääkin paljastaa Totuus. Eikä mikä tahansa totuus vaan Perimmäinen Totuus. Ja tämä pitää sisällään esimerkiksi totuuden Illuminaateista ja vapaamuurareiden tarkoitusperistä.

Lähtökohdaksi on hyvä ottaa Ior Bockin suvun kronikka. Bockin sukuhan liittyy vahvasti muinaissuomalaiseen "Kalevalan" tarinaperinteeseen, esimerkiksi Lemminkäiseen. Samoin Bock on kertonut meille Atlantiksesta. Atlantis ei hänen mukaansa ole niinkään paikka kuin tila. Tämä muistuttaa siitä että Atlantis on viittaus kulta-aikaan. Kaikkialla kansanperinteessä on syvällä viisautta, jonka pitää sisällään nostalgisia tunteita johonkin erityisen hyvään maailmaan. Tämä on sittemmin tuhoutunut ja vain sirpaleet sen tiedosta ja suuruudesta on nykyään jäljellä. Kaikki kansat kuvaavat huippukauden ja tuhon oikein. Ja sen että tämä kaikki liittyy perimmäiseen totuuteen.

Bock on suomalainen. Tämä ei ole sattumaa. Sillä myös Jukka Nieminen on suomalainen. Nieminen taas on kertonut Suomen muinaiskuninkaista palkitussa ja kiitetyssä "Muinaissuomalaisten KADONNUT Kuningaskunta" -kirjassaan, joka on esimerkiksi vuoden 2010 rajatietokirja. Tässä ytimessä on se, miten muinaissuomi näyttää olleen geometrinen täydellinen suunnitelma. Suunnitelma joka liittyy ns. Ley-linjoihin Sittemmin kadonneessa kuningaskunnassa on ollut valtaa ja mahtia. Kirjassa tosin keskittyy enemmänkin siihen että jääkautta ei tapahtunut ja että Suomessa oli sen sijaan tuho jossa oli mukana esimerkiksi tulvia. Tämä tuho tapahtui hänen mukaansa 10 000 eKr. Hiidenkirnut syntyivät valtavasta plasmapurkauksesta joka taas on ollut niin mahtava, että kaikkialla maailmassa on kuvattuna kalliomaalauksia joissa on ikään kuin tikku-ukko pääalaspäin. Tältä plasmapurkaukset näyttävät, joten tämä on kaikkialla maailmassa tutuksi tullut kuvaus maailmantuhosta.

Bockin kulta-aikaisen Atlantiksen tuhoutuminen luonnollisesti viittaa tähän Niemisen kosmiseen tuhoon. Ne kertovat samoista asioista. Yhteys ei tietenkään muutenkaan ole kummalllinen koska Wettenhovi-Aspan kielianalyysien mukaan kaikki korkeakulttuurit ovat itse asiassa Suomalaista alkuperää. Linjaa jota ansiokkaasti jatkoi Matti Simonaho kieligenetiikkamietelmineen "suomalaiset.org":issa, paikassa joka on sittemmin joutunut illuminatin hampaisiin ja kadonnut internetistä. Mikä tietysti on itsessään todiste siitä että asia ei voi olla kuin totta!

Tämä kaikki antaa tietysti hyvän syyn ja oikeutuksen vilkaista "Kalevalaa", joka tätä kautta nousee arvoon arvaamattomaan. Kalevalaa on tutkinut esimerkiksi Pauli Ojala. Hän on tarkastellut "Väinämöisen veneenveistoa" ja liittää sen globaaliin tulvaan josta esimerkiksi Raamattu kertoo. Näin ollen esimerkiksi Nooa yhdistetään Antero Vipuseen. Ajatus ei ole mitenkään erityisen kummallinen koska esimerkiksi P. Mustapää -pseydonyyminä tunnetuksi tullut Suomalainen on aivan vakvasti otettavasti liittänyt veneenveiston raamatulliseen tulvakertomukseen. Samalla esille tulee että tulvakertomukset ovat kaikkialla kansanperinteessä, joten ne viittaavat samaan tapahtumaan.

Ajatus ei ole huono sillä Väinämöinen on Suomalainen maagikko jolla on taatusti ollut paljon voimaa. Veneenveisto liittyykin siksi siihen miten Väinämöinen on ollut mukana kuvioissa katastrofin aikana. Kerronkin perimmäisen totuuden nyt. Väinämöinen räjäytti Atlantiksen eli Muinais-Suomen magialla, mahdollisesti vuonna 10 000 ekr, mutta on mahdollista että tämä tapahtui niinkin äskettäin kuin 6000 vuotta sitten joka sopii erinomaisesti YEC -kreationistiseen maailmankuvaan ; Tämä luonnollisesti palauttaisi Ussherin arvokkaat Raamatun arvovaltaan perustuvat kalenterilaskelmat jälleen ajankohtaisiksi, joka on kumottu siksi että erilaiset ajoitusmenetelmät antavat kovempia ikiä. Magiapurkaukset kuitenkin uudistavat ionisoinnit ja radioaktiiviset aineet ja tämä sotku on kenties sattumalta tapahtunut juuri siten että maailma ja esimerkiksi ihmisten esineistö vain näyttää vanhemmalta. Toki on mahdollista että maailma ja ihmiskunta on vanhempikin, kansanperinne on vuosilukujen kohdalla epämääräisempi kuin tapahtumien faktuaalisuudessaan. Tapahtumien totuus on parempi ja tarkempi kuin ajoitus. Mutta tämä kuitenkin antaa luvan ajatella vakvasti otettavina kaikenlaisia uusia suuntia kuten Ussherin ajanlaskua!

Raamatun arvoa kukaan taas ei taatusti kiistä! Raamatun tulvakertomus on kuvaus globaalista katastrofista. On hyvä huomata, että ennen tuhoa maan päällä oli "Raamatun" mukaan nefilejä. Nämä olivat erittäin karkeita, suorastaan sieluttomia ihmisiä. Ne syntyivät kun demonit raiskasivat ihmisiä. Tämä on mielenkiintoinen huomio koska nefilit kuvataan erittäin väkivaltaisina ja turmelevina. Tämä viittaa vakavaan tapainturmellukseen ennen maailmantuhoa. Nefilit kuvataan myös erityisen kookkaina. Suuri koko taas on oleellinen indikaattori. Sillä suuri koko, jätit ja muut liittävät esitulvan nefilit suoraan Niemisen Kainuulaisiin ja suomen kansanperinteen jatuleihin. Kytkös Nefileistä - sopivasti Suomen vieressä oleviin - Norjalaisiin saadaan siitä että Thorin kerrottiin taistelleen pahoja jääjättiläisiä vastaan. Nieminen kertoo heidän olleen erityisen suurikokoisia. Tämä ei ole sattumaa.

Tulvan jälkeinenkin aika "Raamatusta" on hyvä ottaa huomioon. Tulvan jälkeen ensimmäinen asia jota yritettiin oli nimittäin Baabelin tornin rakentaminen. Tämä voi tuntua omituiselta, sillä ihmiset heti kapinoivat Jumalaa vastaan joka oli juuri tuhonnut kaiken. Olennaista onkin se, että tuhon jälkeen ihmisillä oli muistoja esitulvan aikaisesta viisaudesta. Kulta -aika, aika jona esimerkiksi ihmisten elinikä oli harvinaislaatuisen pitkä, oli luonnollisesti takana. Kuitenkin heillä oli muistoja siitä mikä johti kukoistukseen. Siksi he rakensivat tornin. Perusajatuksena oli varmasti se, että he yrittivät välttää sitä väkivaltaista anarkiaa joka edelsi tuhoja. Eli ohjaus olisi moraalis-eettistä ihmisten käsittelyä. Kuitenkin tornin rakentaminen paljasti että itse torni oli olennainen ; Vaikka tornia yritettiin rakentaa periaatteessa positiivisin yhteiskuntarakentamisen ja yhteistyön merkeissä, siitä seurasi hajaannus.

Syy tähän on tietysti yksinkertainen ; Magia on yksinkertaisesti voimaa. Kaikkialla kansanperinteissä puhutaan taikuudesta ja magiasta. Ilmiö on globaali. Jopa euroopan tieteellisessä ilmapiirissä tähän on tutustuttu, ja siksi täällä on käsitelty Blondlodtin sätetä ja animaalista magnetismia. Ne kaikki liittyvät siihen mitä jotkut kutsuvat telluriaanisiksi virtauksiksi tai maasäteilyksi. Baabelin torni on ollut keino kanavoida tätä voimaa. On fiksua että tuhon jälkeen entinen suuruus yritetään korjata suuruuden aiemmin tuottaneilla keinoilla jotka ovat vielä tuoreessa muistissa, etenkin jos tuhon syyksi on nähty jokin edeltävä ilmiö kuten moraalin rappeutuminen. Syyt ja seuraukset ovat tieteenfilosofiankin mukaan joskus vaikeasti havaittavissa. Ihmiset ovat vain tulkinneet tuhon syyt väärin.

Kaikki kulttuurit pitävät kulta-aikaa hienona asiana. Ja siksi esimerkiksi New Age pitää sen tavoittelua kauniina asiana. Kuitenkin pohjimiltaan Väinämöisen tulvakatastrofi ja pienemmässä määrin Baabelin tornikin näyttävät että magia on perimmiltään hieman kuten ydinvoima. Se on voimaa josta seuraa suuria riskejä. Ihmsiet ovat usein lyhytjänteisiä ja näkevät vain magian hyvät lyhytaikaiset vaikutukset. Erilaiset loitsut ja ihmeet ottavat myös matkijoita. Näin kulttuurit helposti ryhtyvät valjastamaan magiaa, samaan tapaan kuin ydinvoimakin tuntuu houkuttelevalta jos ei muista sitä jätettä jossa ei ole mukavaa kylpeä. (Mutanttivoimat ovat muuten muistoja telluriaanisille virtauksille altistumisesta ; Ydinvoima on niin samanlaista voimana ja riskinä että sen vaarallisuus yhdistyy kansanperinteen rotumuistiin ja siksi supersankarivoimat on puolitotuutta, sekasikiö modernia ja magiaa, jota ei ole ymmärretty aivan oikein.) Siksi kaikissa kulttuureissa onkin tarinoita faustisesta tapauksista jossa liika uteliaisuus tai voimien hankinta on suututtanut Jumalat tai rikkoo jotenkin muuten luonnollisuuden sääntöjä.

Tämä kaikki on oikeastaan niin ilmiselvää että kaikkia salaliitoterorioita ja esoteerisia näkemyksiä lukiessa ei voi kuin ihmetellä sitä, että kaikki kertovat kulta-ajasta joka on tuhoutunut, ja että tänä aikana oli tunnettu syvin totuus johon palaamista he haikailevat. Miksi he eivät laske voimaa ja tuhoa yhteen? Kaikkihan on suorastaan ilmiselvää kun vähän miettii. Maagikot ja esoteerikot ja hermeetikot ovatkin magian suhteen hieman kuten skientistiset tiedeuskovat joista tiede ratkaisee kaikki ongelmat eivätkä huomaa että tiede ei vain ratkaise ongelmia vaan myös luo uusia.

Tästä päästäänkin siihen mikä on illuminaatin ja skeptisen salaliiton perimmäinen motiivi.

Heitä kuvataan usein pahana. Tämä on ymmärrettävää : Magia on voima jonka hyödyt tuntuvat mukavalta. Ihmiset haluavat niitä. Lisäksi se on taatusti tietoa todellisuudesta, joten sensuuri ei tunnu mukavalta. Illuminaatin salaisuus on se, että he eivät niinkään luo uutta maailmanjärjestystä kuin yrittävät estää vanhaa maailmanjärjestystä tuhoamasta kaikkea ; Magian parissa pelleilevät eivät tiedä mitä tekevät ja yrittävät kontrolloida jotain joka kontrolloi itse asiassa heitä. Illuminatin tehtävänä on suojella tältä magiakatastrofilta. He eivät voi kertoa magiasta koska joku manipuloiva psykopaatti käyttäisi tätä hyväkseen hallitakseen muita. On pakko sensuroida, valehdella ja manipuloida koska ihmiset menevät muuten Faustin tielle.   Magiaa voi toki ohjailla ja keskittää. Siinä onkin oikeastaan kaikki ; Oleellista on, että Ley-linjat liittyvät tähän oleellisesti. Näitä linjojahan on kaikkialla. Ley-linjoista huomataan usein se, että heilurilla mittaavat kaivonkatsojalahjakkuudet huomaavat että ne kulkevat samoista paikoista kun erilaiset kohteet. Tämä onkin totta. Mutta tässä on hyvä huomata että vain osa Ley -linjojen rakennelmista ovat sitä varten että ne merkkaavat Ley-linjan luonnollista sijaintia. Osa on sitä varten että näitä energiavirtauksia ohjataan uusiin suuntiin.

Suuntaamisessa ja ohjaamisessa erilaiset tornit ovat tärkeitä. Tornit ohjaavat pystysuuntaisia virtauksia. Nämä ovat voimakkaita kokoajia, mutta niihin liittyy vahva riski Niemisen kertomiin plasmapurkauksiin. Telluriaaniset voimat kulkevat tämälaisen "ukkosenjohdattimen" tapaan voimia erilaisiin paikkoihin. Toinen asia, joka on huomattava on se, että lisäksi on olemassa maanpinnan suuntaisia virtauksia. Rakentamalla Linjoja nämä voimat voidaan ohjastaa kulkemaan kohti tiettyjä paikkoja. Näin kaikkien Ley-linjojen onkin huomattu osoittavan joihinkin keskeisiin paikkoihin. (Niemiselläkin kuninkailla oli keskittymä. Kainuun Kuninkaat olivat Pohjanmaalla.) Keskittymät taas ovat paitsi vaurauden lähteitä, myös potentiaalisesti vaarallisia.   Koska karkeasti ottaen linjat ja tornit ovat vaarallisia, voidaan mukaan ottaa kristinusko ja vapaamuurarit. Vapaamuurarithan ovat tunnettuja siitä että he rakensivat korkeita katedraaleja. Kristinuskossa taas ollaan mielellään ylhäällä. Tätä kautta meidän maailmaamme on tullut sellaisia asenteellisia sanoja kuin "ylistää" ja "alistaa" jossa korkea on positiivista ja matala huonoa tai kontrolloivaa. Yhteys magiaan on tietysti selvä. Kristinuskon takana on esoteerista tietoa jossa voimien hyvät ominaisuudet korostuvat. Toisaalta illuminatit ovat selvästi erityisen kristinuskovastaisia ; Tähän syy on tietysti se, että kristinusko sisältää tälläisiä asenteellisia ilmauksia ja pyrkii rakentamaan korkeita torneja. Tosin illuminateihin lujasti sitoutuneen skeptikkoliikkeen taipumus vastustaa islamiakin muistuttaa siitä että minareetit ovat muutakin kuin huutotorneja. Itse asiassa islamin riskit ovat vielä suurempia koska se yrittää kanavoida paitsi rakennelmiensa, niin myös jäseniensä kautta energiaa kohti Mekkaa. Kumarrus kohti mekkaa taivuttaa ihmisten kautta kulkevaa animaanista magnetismia eli telluriaanisia virtauksia.

Itse asiassa osa kansanperinteestä muistaa Faustin tarinat ja muut riskeistä varoittamiset. Tarkkaavainen voi huomata esimerkiksi miten Dan Brownin "Da Vinci -koodi" korostaa naiseutta. Tämä on usein ymmärretty väärin, sukupuolisesti. Kuitenkin tämä sukupuolisuus on metafora. Nykyfeministien maailmaan varoitukset menevät siihen että kaikki fallinen on pahasta, joka nähdään syytöksenä miessukukuntaa kohtaan. Tässä olennaisempaa on kuitenkin muotokieli. Falliset muodot ovat todellakin pahoja, ja tätä kautta "naiseus" on kannattavaa. ; Magia liitetään usein miehiin joilla on pitkät falliset sauvat. Nämä ovat ikään kuin antenneja magiaan. (Kaivonkatsontavarvut ovat muuten nekin pieniä falloksia eikä asia taatusti ole sattumaa!)

On hyvä huomata että ideologinen sisältö ei ole tähän asti korostunut. Sillä se ei ole ratkaisevaa, vaan telluriaaniset virtaukset : Kuitenkin on olennaista muistaa että ihminen on tolppamainen olento joka seisoo kahdella jalalla. Näin jokainen ihminen todellakin kanavoi jonkin verran telluriaanista voimaa. Energioilla on myös vaikutus ihmiseen. Ihmiset aistivat magiaa - tästä todistaa useiden kyky aistia auroja ja nähdä niitä omin silmin. Voimakas aura nähdään liitoksissa moniin mahtiasioihin ja täten se on liitetty Totuuteen ja Vapauteen. Ei kuitenkaan ole mietitty että tähän liittyvät myös riskit ; Ei ole sattumaa että nefilit ja jääjättiläiset kuvataan pahoina. He olivat mahtavia ja voimakkaita kuten demonit jotka ovat enkeleitä. (Kaksoissymboli jota ei voi olla väheksymättä edellä tarjoamani tiedon valossa.) Heidän sisällään on kuitenkin vajausta. Eräässä mielessä he ovat mahdin keskittymiä mutta heillä ei enää ole sielua. Tämä hajaannus korostuu hyvin buddhalaisessa maailmassa. He pyrkivät irtautumaan maailmasta, juuri siitä johon kytkeytymistä ja yhteenkuuluvuutta New Agelaiset korostavat. Matalasti istuva meditaatio -asentokin on enemmän kuin pelkkä kätevä tapa olla paikallaan. Buddhalaisia kuvaakin askeettisuus ja rauha.

Katolisen kirkon hyvistä ideologioista huolimatta heidän korkeissa katedraaleissa olevien munkkien pedofiiliset suhteet kuoripoikiin näyttäytyvätkin uudessa valossa; Fallisen muotokielen pahuus muuttaa reagointitapaa. Useinhan sitä väärin katsotaan että ideologia ohjaa käytöstä ja että siksi ideologian moraalinormit ylläpitävät järjestystä. Kutienkin tosiasiassa hajaannuksen aikana ihmiset käyttäytyvät huonosti. Ideologia korkeintaan heijastelee telluriaanisten virtausten yleistilaa mutta ei suuremmalti ohjaa sitä. Siksi katoliset papitkin voivat toimia vakaumustaan vastaan. Toki ideologialla on joskus väliä ; Se on kuitenkin käytöksen kautta tapahtuvaa. Esimerkiksi islamin kohdalla ideologia saa ihmiset samanaikaisesti eri puolilla maailmaa keskittämään telluriaanisen virtauksen purskeita kohti Mekkaa. Aluetta jota ympäröi aavikko ja joka on tunnettu väkivallasta ja sodista ja terrorista.

Magian ja hajaannuksen ja epämoraalisuuden suhekin on selvä ; Äärimaagiset nefilit käyttäytyivät ikävästi, mahdollisesti siksi että magia tuntuu käyttäjästään hyvältä ja heistä tuli ikään kuin narkomaaneja jotka ajattelivat vain seuraavaa annostaan. Kytkeytminen magiaverkkoon yhä syvemmin nousee tällöin tavoitteeksi. Tämä syventyminen ja sen tuoma mielihyvä on tuttua jokaiselle joka on yrittänyt olla maagikko. Tämä on kuitenkin vain pintasilausta siihen himoon verrattuna jota syvä magiaan kytkeytyminen tuottaa.

Onneksi on olemassa illuminati. Se hallitsee maailmaa joten elämme "latistuneessa" maailmassa jossa riskejä on minimoitu. Siksi magianharjoittajat ovat nykyään melko vähissä. Toiminta on ollut niin tehokasta että edes Tampereen, Niemisen mukaan vapaamuurareihin liittyvän kaupungin, Näsinneula ei ole johtanut meitä tuhoon. Illuminati osaa keskittää valtaa esimerkiksi puhelinverkkojen ja internetverkon kautta. Nämä rakenteet ohjaavat luonnostaan telluriaanisia virtauksia ja levittävät ne mahdollisimman laajaksi verkoksi sen sijaan että niistä rakentuisi verkko joka osoittaa kohti tiettyä paikkaa. Samoin ajatus kaupunkirakentamisesta on ollut tärkeä oivallus ; Suurkaupunki on hieman kuten metsä ; On paljon pystysuoria suuntauksia, mutta koska ne eivät ole pistemäisiä vaan lähellä on runsaasti muita vastaavia, yhdenkään niistä kautta ei kulje riittävää energiakeskittymää jotta kriititnen vaarallinen raja keskittymässä (vrt. ydinräjähdyksen kriittinen massa) ylittyy. Siksi maailmaa suojeleekin aidantekijöiden salainen järjestö. He muistavat että aidan tai muurin tehtävä on aivan päinvastainen kuin korkean tornin ; Se paitsi pitää eläimiä sisällään, niin myös rakentaa helposti verkoston joka ei ole linjamainen eikä korkea. Tämänlainen jakaa energiaa. Toki jopa vapaamuurarit ovat tiedostaneet tämän jollakin tavalla ja siksi linnoissa ei ole pelkästään tornit, vaan myös ympäröivät muurit ja kenties jopa vetinen vallihauta joka estää ylikuumenemisen. (vrt. ydinvoimalan lauhdealtaat.)

Näin ollen illuminatit eivät ole pahoja. Eivätkä oikeastaan kukaan muukaan. Kaikilla on hyvät intentiot. Ero asenteissa johtuu vain tiedon ja viisauden määrästä. Tämän vuoksi illuminatit voivat toki kritisoida kovastikin erilaisia esoteerikkoja, mutta he tietävät totuuden ja osaavat siksi arvostaa näitä ihmisinä. Sen sijaan New Agelaisissa ja muissa vastaavissa on magian kautta vihaa ja hajaannusta (jota äksyt nettiskeptikot vain imitoivat ja näyttelevät) ja sen takia illuminatit kuvataan salaliittolaisina joiden motiivina on usein puhdas pahuus. Tämän huomioiminen selittää monta asiaa aivan uudella tavalla.

 Loppupaljastus.

En ole saanut tiiltä päähäni ja seonnut. Sen sijaan yllä oleva on demonstraatio. Demonstraatio siitä miten helppoa esoteerinen ajatteluprosessonti ja mekanismi on. Usein ajatellaan että tietellinen ajattelu on helppoa asioiden dogmaattista ulkolukua. Kuitenkin tieteessä on kriittisyyttä jossa on mukana metodi ; Ei riitä että opettelee teorian vaan on opeteltava syyt miksi se on uskottava. Yhteys ei riitä. Siksi tieteellisen yhteyden kehittäminen on vaikeampaa. Luovuus ja avomielisyys joka salaliittoteorioiohin liitetään on siis itse asiassa vain asioiden helpottamista. ; Kun ei tarvitse miettiä perusteluja vaan pelkästään etsiä sitä että joku on sanonut jotain, on helpompaa liittää asioita yhteen. Lopputuloksena on tarina joka kyllä nivoutuu jopa koherentisti erilaisiin "tosiasioihin" (tai oikeaoppisten kannattamiin dogmiin) mutta jolla ei silti ole totuusarvoa tai rationaalisen maailmanselityksen asemaa. Näin varmistuu että pelkkä nimen esittäminen ja tätä kautta jonkun läheen antaminen väitteelle on pohjimmiltaan auktoriteetin antamista eikä perustelua.

Tämän osoittaakseni tein tänään itselleni pienen haasteen. Päätin että kun pidän temppuilua helppona olisi minun syytä kyetä tekemään sellaisia itsekin. Jos asioiden yhdistäminen on pelkkää lukeneisuutta, minulla pitäisi olla hyvät edellytykset kehittelyille. Tämän ylläolevan kaikenkattavan maailmanselityksen takana onkin oikeasti vain junamatka töistä kotiin. Annoin itselleni aikaa 24 tuntia. Käytin niist 1,5 tuntia miettimiseen ja tunnin kirjoittamiseen. Tosiasiassa sisältö yhdistelee "julkista esoteerikoiden totuutta" melko klassisella tavalla, mukana on vain joitain aivan omia kehitelmäideoiita jotka tekevät kokonaisuudesta omaleimaisen. Tavalla joka on esimerkiksi Luukanen-Kildeen jutuissa selvää että NWO -teorioissa on vain iso kasa peruslementtejä joita toistetaan. Loppu perussalaliitostakin on monomaniaa, jossa on kenties yksi omaleimainen idea joka nivoo kaiken yhteen. Siksipä salaliittoteoreetikot kehuvat omaleimaisuudella, mutta  he usein toistavat itseään väsyttävissä määrin. Itse asiassa jopa antamani kulma on varmasti NWO -maailmankuvalaiselle kerettiläisyyttä, sillä vaikka perustelumetodit ovat oikeita, se kuitenkin hyökkää jotain "ilmiselvyyksiä" vastaan ja ajattelee laatikon ulkopuolelta esimerkiksi illuminatin roolista.

Koska temppu on tämänkin verran helppoa, yritelmä itse asiassa oli itselleni henkilökohtaisesti tärkeä. Vauhtiin päästyäni juttu eteni nopeasti ja se oli hauskaa eikä työlästä. Kehitteleminen oli itse asiassa vielä helpompaa kuin ennalta kuvittelin. Näin ollen jos oma tuotokseni on "halpa mekaaninen herätyskello" on ammatikseenkin asioita kyhäilevien rakennelmat vain hädin tuskin laadukkaampia. Itse asiassa omia kyhäelmiäni hieman tiiviimmin lähteistetyn (en näe eroa laadussa vaan ainoastaan lähteiden määrässä joka johtunee siitä että hän ei kirjoita kirjojaan 2 tunnissa) Niemisen kohdalla on huomattava, että hänen kehitelmänsä on hänen itsensäkin mukaan niin hyviä että perustekstejä lukiessa hänen olonsa on kuin hän olisi "rolex-etsivä" jossain idän halvassa kopionyrkkipajassa. Arvostukseni New Age/uuspakana/esoteerikko/hermeetikkojen keskimääräisestä kekseliäisyydestä ja luovuudesta rapistui tässä parin tunnin rykäisyssäni. Ja se rapistui urakalla. ~ Toki salaliittoteorioihin uskova voi lohduttautua sillä että olen illuminati-skeptikko. Tässä tapauksessa on kuitenkin mietittävä sitä vaihtoehtoa että entä jos tämä olikin vähän kuin wikileaks? Ehkä Totuus onkin oikeasti tässä!

---

Jos jollakulla on kaikenkattava ymmärrys todellisuudesta eli aivan toisenlainen parissa tunnissa kyhätty kattava maailmanselitys joka sisältää kaiken, kuten vaikkapa kebabkioskit, marttakerhot ja judon, niin kommentteihin vain!

Eksentrikon kuolema.

Ior Bock oli elämänsä aikana tunnettu Suomenlinnan opas. Ja sen lisäksi hänellä oli kaivausprojekti "Lemminkäisen temppelistä", joka löytyy sitten kun valmistuu. Hän päätyi omiensa puukottamaksi. Maailmassa on yksi eksentrikko vähemmän. Se on huono asia.

Skeptikkona tämänlainen suhtautuminen voi tuntua kummalliselta. Kunnes huomaa että hupsuttelun ja huijauksen välillä on ero: Tai kuten "Napoleonin kompleksit" esittää. "Kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuus on uskomusasia. Tarralla varustetun silikonilätkyrän energiavirtojen stimulointi on typeryysasia. Ja huijausasia." Tätä kautta voin saada oikeutuksen. Voinkin itse asiassa jakaa epätieteelliset uskomukset muutamaankin erilaiseen luokitukseen.

Skeptikkona voin suhtautua näihin kaikkiin hyvinkin eri tavalla. Yleisen stereotypian mukaan skeptikko vihaisi mielikuvitusta. Tosiasiassa he useammin vihaavat sitä että mielikuvitusta muutetaan väitteeksi tieteellisyydestä ja tätä yritetään sekä julistaa että mahdollisesti tämän kautta voidaan myös tienata. Tällöin "avarakatseisuus" on tieteen nimeen tehtyä uskontokauppaa, jossa vaihtoehtokannattaja on mielikuvituksettoman kylmästi kloonannut jonkun toisen näkemyksen. Ja joku luultavasti tienaa tämän herkkäuskoisuuden kautta ihan oikeaa rahaa.

Voidaan tehdä ainakin seuraavanlainen jako:
1: Puhdas mielikuvitus. Usein esimerkiksi taiteissa ja joissain muissakin hyvissä asioissa käytetään asioita jotka eivät ole totta, ja joita ei esitetä tosina. Näiden vastustamisessa ei olisi kovin paljoa järkeä. Esimerkiksi jos pitää saduista ja pitää satuja satuina, ei tässä ole mitään vääristymää todellisuudentajussa.
2: Arkitodellisuuden vääristäminen, jossa ollaan pelkästään outoja. Esimerkiksi Vergilius piti jättimäiset hautajaiset kärpäselle. Aktio itsessään ei ole väärempi tai oikeampi kuin haudata kuolleita ihmisiä, joten tässä ei voida puhua väärästä, vaan erilaisesta maailmankuvasta. Temppu voi toimia jopa kyseenalaistajana, jossa ihmiset päätyvät miettimään sitä miksi ihmisiä haudataan. Toisaalta Vergilius teki tempauksensa siksi että saisi pitää maaomaisuutensa : Oltiin ajamassa lakimuutosta jossa rikkaiden, kuten Vergiliuksen, maaomaisuutta ajateltiin ottaa valtion käyttöön jaettavaksi ihmisille.
3: Henkilö on olla erikoinen omalaatuisella tavalla. Esimerkiksi pastori Harvest oli hajamielinen tai yksinkertaisesti tunnustuksellisen surkea näyttelijä Robert Coates. Tästä on mahdollisesti jotain kiusaa, mutta toiminta on enemmän harmitonta kuin haitallista.
4: Henkilö voi pelata "viihdepeliä". Näin päädytään valehteluun jonkin asian vuoksi. Tähän liittyy jonkinlainen loismaisuus. Malliesimerkkinä voi olla vaikkapa "aitoja väärennöksiä" tarjoava Barnum tai "mies Formosasta" joka huomasi että kaukaa tuleminen ja eksoottisuus ovat kannattavia ja otti tästä itselleen valeroolin ja elämäntavan.
5: Ihminen huijaa suoraan Martin Hewittin tapaan. Hän otti itselleen professorin arvon huijaamalla ja teki töitä. Hän on kenties mielenkiintoinen ja kevyt tapaus, mutta selvästi omassa asteessa.

Lisäksi voidaisiin miettiä yksilöllisyyden kautta. Bockin kaltaiset toimijat ovat yksin. He eivät ota jotain yleistettyä kertomusta ja levitä sitä. Tätä kautta hänen kenties todellisuuspakoiset näkemykset ovat hänen omiaan eivätkä vain mielikuvituksettomasti kloonattuja.

Ior Bock on hyvä esimerkki eksentrikosta, jonka näkemys on enemmän huvittavaa kuin harmittavaa. Hän ei myynyt tasapainoa parantavia trinkettejä tai väittänyt että ravistelty hanavesi parantaa syövän. Eikä hän edes tuominnut eriuskoisia pahoiksi ihmisiksi jotka tulevat tuonpuoleisessa kitumaan ja kärsimään. Hänen näkemyksensä on tietysti mielikuvitusta ja epätotta. Mutta jos kaikki uskonnot ja uskovaiset olisivat hupsuja tällä tasolla, ei minulla olisi mitään ongelmia kyseisen alan harrastajien kanssa. (Tosin hämmästyttävän monet ovat, kenties jopa lievemmällä ja harmittomammalla tavalla kuin Bock.)