Pelko ja vahvistus ; Tragedian synti

Meillä on töissä yksi muslimi. Islamissa ja juutalaisuudessa on yksi sellainen puoli joka minua viehättää. Joka tekee siitä paremman kuin kristinuskosta. Ne eivät ole julistususkontoja. Tämä antaa mahdollisuuden siihen, että he eivät töni minua joten minun ei tarvitse töniä heitä.

Tämä työpaikan muslimi on oikeastaan työpaikan ainut tyyppi jonka kanssa oikeastaan kaveeraan. Selvää on että hänelle uskonasiat ovat ilmeisen tärkeitä. Ja hänellä oli vaikeuksia ymmärtää että miten ihmisellä voi olla sellainen vakaumus ja siihen liittyvä asenne kuin minulla. Toisaalta itselläni oli hänen kohdallaan tiettyjä vaikeuksia ymmärtää asioita kuin älyllisellä tasolla. Ja tätä kautta tavallaan kokonaan. Mutta on syytä muistaa että ihmisissä on aina enemmän yhdistävää kuin erottavaa. Uskonnot erottavat, mutta on jotain yliesmaailmallista joka yhdistää. Uusi "Punisher".

Olen huomannut että supersankarisarjat ja elokuvat toimivat usein sosiaalisena liimana hyvin erilaisten ideologioiden välillä noin laajemminkin. Ne ovat helppoja, tarinamuotoisia ja niihin tarttuminen on helppoa. Ne ovat jaettua pinnallista kulttuuria joka muistuttaa siitä miksi monet taiteelliset, poliittiset ja älylliset asiat ovat ensin muhineet kahviloissa ja baareissa. Näissä paikoissa on ollut hedelmällisyyttä koska niissä eri uskonnot ovat voineet kohdata ja vaihtaa ajatuksia. ; Kahvila on nykyäänkin paikka jossa ateisti ja muslimi voivat keskustella keskenään – ja mikä Isisin kannalta järkyttävintä, tulla toimeen. Ei ihme että ISIS on iskenyt kahviloihin. Se on siitä fiksu järjestelmä että se tietää mikä heitä pahiten uhkaa. Pilapiirtäjät, kahvilat ja neutraalit ihmismassat. Sen sijaan ISIKSELLÄ ei ole ollut tarvetta iskeä äärioikeistolaisiin ja uusnatsistisiin mekastuskerhoihin tai puolustautua naisia urheasti kuviteltujakin vihollisia vastaan puolustavien katupartiolaisia vastaan erilaisin taktisin iskuin.

Syynä on varmasti se, että uskonnot eivät ole esimerkiksi niinsanotusti yhdistäneet kansaa pitkään aikaan. Jopa vahviten yhtenäisyyttä tukevat konservatiivit erottautuvat uskonnolla liberaaleista, ovat ikään kuin se ajatuspoliisi joka paitsi luo eriarvoisuuksia jossa laki ei ole sama kaikille, niin myös määrää että he ovat niitä joille laki tarjoaa parhaat privileegiot.

Viihteessäkin oli vaihe jolloin kadotettiin yhtenäiskulttuuri. Mutta kiitos kaupallisuuden ihmeiden, viihde on monopolistunut ja näin suosutuimpien ohjelmatallennepaikkojen tarjonta-algoritmit ja mainokset tuottavat kulttuurisia hyperilmiöitä. Ja nämä ovat niitä jotka yhdistävät vahvastikin.

Ne itse asiassa ovat hieman samantapaisia kuin uskonnot. Paitsi että niitä ei oteta samalla tavalla turhan vakavasti. Ja tämä on tärkeää. Ilmapiirieron voi aistia vaikkapa ”Shadiversityn” käydessä läpi Mormoneille pyhää Labanin miekkaa. Paikassa on usein läpikäyty erilaisia miekkoja ja esimerkiksi elokuvien fantasiahahmojen aseiden autenttisuutta on käyty läpi. Niiden kohdalla ei ole samanlaista efektiä kuin silloin kun hän esittelee mormonina oman uskontonsa miekkaa periaattessa samalla otteella ; Otetaan aika ja kulttuuripiiri ja tehdään tästä yleistyksiä jotka ovat perusteltuja ja johdetaan tästä johtopäätöksiä.

Uskonnot otetaan pömpöösisti niin mormonin kuin mormonismin vastustajien puoella ja yht’äkkiä ollaan erikoisessa disclaimerviidakossa. Jossa itsekin huomaa reagoivansa tavallisuudesta poikkeavasti. Näin siitä huolimatta että videota katsovan täytyy olla aika kovasydämienn että analysoijan into asiastaan ei jollain tavalla koskettaisi. Siis vaikka pitäisikin mormonismia harvinaisen hölmönä uskontona joka pilaa ydintään vielä sillä että on julistususkonto. Vieläpä sitä pahinta ovikellonsoittamis-lähetystyömallia. Sitä voi olla jopa hyvin vaikeaa ymmärtää mormoneja. Mutta toisaalta Shadiversityä seuraavalla saattaakin olla järkytys kun rationaalinen tyyppi sitten jossain videossa yllättäen paljastaakin olevansa vaikkapa jotain mormonin tyylistä.

Ja tämä tavallaan on se perusongelma. Thunkissa on pieni video siitä miten eletään kulttuurissa jossa ymmärtämättömyydestä on tehty argumentti. Se, että juuri sinä et kykene ymmärtämään miten joku voisi olla jotain tarkoittaa sitä että vastapuoli on jotenkin läpeensä typerä. Olen itse tottunut retoriseen lausuntoon jossa joku ei voi ymmärtää miten joku rationaalinen tyyppi voisi olla vaikkapa ateisti. Mutta toisaalta aivan yhtä paljon on heitä, jotka sitten liberaalilta puolelta eivät ymmärrä miten kukaan rationaalinen ihminen voisi uskoa rautakautiseen taikauskohömppään aka kristinuskoon. Tai miten ei voi ymmärtää ihmistä joka äänestää ja kannattaa Brexitiä tai Trumpia. Kun oma ignoranssi nostetaan tällä tavalla korskeasti hyveeksi ollaan luonnollisesti saavutettu jonkinlainen nollapiste.

Ja tässä yhteydessä Punisher on hyvä.

Sillä Frank Castle eli Punisher on hyvin erityinen sankari. Tarkalleen ottaen hän on hahmo jota osa pitää sankarina ja osa antisankarina. Hän edustaa perinteisiä sotilashyveitä ja pahaa vastaan taistleua tavalla joka ei juurikana eroa monista glorifioiduista actionsankareista. Kostamisen, sotilaallisuuden ja taistelun teemat ovat monien mieleen. Mutta kuitenkin Punisherissa on helposti muitakin puolia. Etenkin tässä modernisoidussa Punisherissa.

Hänethän laitettiin aika nokkelasti aluksi "Daredeviliin". Daredevilin vastinpariksi. Tämä oli erinomainen ratkaisu koska ketään ei kiinnostanut että oliko Wilson Fisk hyvä vai paha tai voittaako Daredevil tämän lopuksi. Kiinnostavaksi tilanne muuttui kun erilaiset oman käden oikeutta harrastajat pistettiin yhteen. Punisher oli tässä kontekstissa astetta selvemmin paha joka tekee pahaa pahoille. Ja se oli kiinnostavaa. Toki Punisheriakin tuomitaan. Punisheria pidetään mielettömänä ja suunnilleen pinnallisimpana sarjakuvahahmona mitä olla ja saa. Jos Peter Parker on edes nörttien voimaannuttamisfantasia ja murrosikäallegoria jossa teini saa lihakset ja alkaa ravistelemaan valkoista seittimäistä juttua käsistään, ei Punisher tarjoa edes tätä. Punisheria pidetään mielettömänä ja jopa mielenvikaisena.

Mutta väittäisinkin että Punisheria vihaavat eniten ne jotka eivät ole punisheria ymmärtäneet. Ne ihmiset joista on kaikista ilmiselvintä että Punisherissa ei ole mitään mitä järkevä tai tunteiltaan terve voisi ymmärtää, väheksyvät sitä kaikista eniten.

Josta päästään siihen että Punisherhan ei ole mielenvikainen. Moni kutsuu Punisheria mielisairaana koska hän juoksee ympäriinsä ampumassa ihmisiä hengiltä. Hän onkin selvästi teknisessä mielessä sarjamurhaaja sanan mitä täysimmässä mielessä. Mutta hän ei ole psykopaatti, sillä hän tuntee tiettyjä asioita joita psykopaatit eivät tee. Hän ei ole myöskään PTSD -tyyppi koska hänen väkivaltansa ei ole satunnaista ja äkillistä vaan suunnitelmallista. Punisher ei mahdu mielenvikaisten ihmisten profiileihin.

Tämä ei tietenkään sinällään olisi vielä kovin tärkeää, sillä viihteen osuvuus psykologisessa kuvauksessa nyt ei vain ole kovin laadukasta noin yleensä. Tärkeää on kuitenkin että hänet on käsikirjoitettu nimenomaan valitsijaksi joka tekee tietoisia ratkaisuja. Punisherin motiiveista onkin haluttu tehdä mahdollisimman ymmärrettäviä ja jopa samatuttavia. Viha järjestäytynyttä rikollisuutta kohtaan oikeutetaan tunteilla jotka ovat varsin normaaleja. Punisher vähintään yrittää olla samastuttava ja ymmärrettävä toimija.

Punisher on, kuten Aristoteles esitti. ”Tragedia on esitys sellaisesta toiminnasta, joka on vakava ja joka muodostaa kokonaisuuden ja jossa on laajuutta. Tragedia esitetään kielellä, joka on maustettu eri muodoissa kunkin osan vaatimusten mukaan. Tragedia on toimivien puhetta, eikä se ole kertovassa muodossa, ja synnyttämällä sääliä ja pelkoa se saa aikaan näiden tunteiden puhdistumisen”.

Vaikka Punisherin toimintaa ei hyväksyisi hänen tekojaan voisi silti ymmärtää. Jopa samastua miksi hän tekee mitä tekee vaikka se ei mukailisikaan omaa ideologiaa. Ja tämä on se ongelma; Nykyaikana on aika vaikeaa samanaikaisesti ymmärtää ja olla hyväksymättä. Joskus eroa korostetaan mutta silloin taustalla on aika vahvasti sellaista henkeä että tekoja ymmärretään ja tekojen muodon toteutustapaa ei kehdata hyväksyä. Jossa korostetaan että toimijan ideologia vastaa omaa mutta sitten halutaan irtautua itse aktiosta. ; Jossain määrin siis venkoillaan omien ajatusten ja niihin aika luontevasti sitoutuvien toimenpiteiden tuottaman kognitiivisen dissonanssin tai sosiaalisen nolouden kanssa. Ja tämä tietenkin liittyy siihen miksi ”en voi mitenkään ymmärtää miten joku” -henki ylipäätään toimii.

Itselleni Punisher on ollut jo aika kauan kohtuu tärkeä sankari. Eikä pelkästään siksi että hänellä ei ole supervoimia, hän ei käytä naamiota ja hänen kykyjensä selitys on taidoissa. Vaan siksi että Punisherin ytimessä on aina ollut ajatus siitä miten pieni töytäisy muuttaa yhteiskuntakelpoisen yksilön joksikin joka on määritelmällisesti sarjamurhaaja termin täysimmässä mielessä. Ja että itselläni ei itse asiassa ole käynyt kovin kaukana jokin vähemmän onnistunut vastaava.

Sitten kun jotain ymmärrystä haetaan se tehdään puutteellisesti.

Punisherin kaltaiset väkivaltaiset ekstremistit sidotaan helposti tiettyihin ideologioihin tai mielisairauksiin ; Karkeasti ottaen vielä niin että kuvaus kertoo kuvaajastaan enemmän kuin kuvatusta. Ne ihmiset joista kulttuuri, yleensä erityisesti heidän oma kulttuurinsa, on oleellinen pitämään ihmisiä tappamasta toisiaan, korostavat vihollisten ideologiaa. Ja sitten ne jotka uskovat ihmisten hyvyyteen yrittävät patologisoida sen ja muuttaa asian ”mielettömäksi”. Ja osa sekoittaa näitä molempia selittämällä miten itsensä vihaama ideologia on traumatisoinut ihmiset ”mielettömiksi”. Näissä sentään väitetään että ilmiötä ymmärretään, joten ne ovat kuitenkin sentään puhtaan mielivaltaisuuden ulkopuolella.

Väkivaltaisia ekstremistejä näkemyksineen on analysoitu. Siitä on tehty kunnon tutkimustakin. On selvää että jokainen militantti ekstremisti kirjoittaa asioita oman ideologiansa kautta. Toisin sanoen islamilainen ekstremisti käyttää islamia ja Breivik manifestissaan esimerkiksi ajatusta jossa sosiaalidemokratia uhkaa yhteiskuntajärjestelmää ja johtaa sen tuhoon.

Mutta eri ideologisia ekstremistejä yhdistävät tietyt yhteiset piirteet. Toisin sanoen jos kultuuri erottaa niin näiden takana on paljon keskenään yhteistä. Väkivaltainen ekstremismi nojaa seuraaviin näkemyksiin. Luettelen tunnuspiirteet ja avaan niitä hieman tutkimuksen kautta ja omin sanoin.
1: Tarve epäkonventionaalisille ja äärimmäisille toiminnoille. Ekstremismi ei siis näe pelkästään uhkia maailmassa vaan näkee myös että systeemin sisällä toimiminen ei voi ratkaista ongelmaa.
2: Ekstremistillä on perusteita joiden nojalla hänellä on vähentynyt vastuu väkivaltaisuudestaan. Väkivalta on esimerkiksi ”välttämätöntä” joko uhan vakavuuden vuoksi tai siksi että ilman spektaakkelia omalle asialle ei saa huomiota. Väkivalta ei siis ole vain nautinto jota haetaan vaan nimenomaan jokin asia joka on ikävä asia mutta on vaan tehtävä.
3: Sotilaallisen terminologian käyttö konteksteissa joissa sitä ei ole tavattu käyttää. Sotafantasioinnissa on se puoli että normaali arkinen ei-sotatilanne väritetään eräässä mielessä sellaiseksi käyttämällä siihen liittyviä sanoja. Sitä ollaan itse ”sen ja sen sotilaita” ja vastapuolella on sitten vaikkapa kansanpettureita.
4: Uskomus siitä että omalle viiteryhmälle kuuluva ansaittu paikka – yleensä tietenkin vallassaolopaikka- on jotenkin estynyt ja että tämä on traagista ja jopa uhkaavaa. Uhoava uhriutuminen on toisin sanoen varoitussignaali.
5: Menneisyyden glorifiointi. Tämä on tietenkin oleellista koska kun ekstremisti samanaikaisesti alleviivaa sitä että nykytilassa ollaan jotenkin uhattuna ja omalla ryhmällä on jokin erityinen asema, on tämän aseman oikeutuksen tapahduttava jotain kautta. Glorifioitu menneisyys on tässä hyvin käytetty teema.
6: Kun sotilaallinen terminologia korostaa aktiota ja menneisyys on glorifioitu ei ole ihme että ekstremismiryhmiä kuvaa utopia-ajattelu. Toisin sanoen heillä on mielessään ihanneyhteiskunta. Joka tietenkin mukailee tarkasti heidän ideologiaansa tavalla jossa suojaudutaan tehokkaasti ja asianmukaisesti sitä vaarantavista tahoista.
7: Katastrofiointi. Luvataan yhteiskunnan ja oman viiteryhmän tuhoa ja kokemaa välitöntä uhkaa. Maailma on kaatumassa ihan kohta pian.
8: Yliluonnollinen elementti. Usein tähän liitetään ihmeenomaisia tapahtumia. Aivan puhtaasti ateistinen väkivaltaekstremismi on tietenkin mahdollista mutta se on vaikeutunutta. Koska rohkeus lähteä taistelemaan tilanteesta joka on omassa päässä kuvattu alisteiseksi on jotain jossa ei valeta toiveikkuutta. Itse asiassa uhriutuminen voi jopa lannistaa hengettömäksi uhoajaksi jos mukana ei ole jotain yliluonnollista lupausta.
9: Tarve poistaa paha, kaikki paha, maailmasta. Ja pahaa tietenkin edustaa se ryhmä jota eksremismi itse vastustaa.
10: Asian puolesta kuolemisen glorifiointi.
11: Velvollisuus osallistua vihollisia tuhoavaan sotaan.
12: Tarkoitys pyhittää keinot -ajattelu erityisesti jos vastassa on vihollisia.
13: Sotilashyveiden yleistäminen kaiken elämän hyveiksi. Tähän liittyy myös ajatus koston hyveellisyydestä ja yliluonnollisten olentojen militanttejen ominaisuuksien korostamisesta vaikka harva armeijan käynyt niitä siihen liittisikään.
14: Vihollisten dehumanisointi. Toisin sanoen se, että vihollinen nähdään puhtaasti pahana. Ja toisaalta tätä ei nähdä ymmärrettävänä toimijana jonka lainen kukaan järkevä terve ihminen voisi olla.

Merkittävää on kuitenkin se, että nämä arvot ovat ekstremismeillä lähinnä vahvempia kuin tavallisilla ihmisillä. Ainakin omalla kohdallani muutama listan varoitusmerkki on suorastaan arkikäytössä. Ideologioiden torjuminen on ylpeilyn aihe. Mutta tosiasiassa se kertoo että ihmisillä ei ole mitään kovin hyvää käsitystä kritiikkinsä kohteesta. ; Ekstremismissä, jopa väkivaltaisessa ekstremismissä, pelottavinta on se, että se ei ole mitään vieraan ideologian ja mielipuolten juttua. Juuri sinäkin olet mitä luultavimmin joitain ripauksia vaille valmis Frank Castle. ; Asioita voi ymmärtää. Mutta ei hyväksyä. Koska jos ne hyväksyy ne saattaa hyväksyä itsessään.

---

Lähteet:
Aristoteles, ”Περὶ ποιητικῆς” (320-330eaa) [Suom. ”Runousoppi”]
Saucier, Akers, Shen-Miller, Stankov & Knezevic, ”Patterns of Thinking in Militant Extremism” (2009) 
”Shadiversity”. ”What did the Sword of Laban look like? from Book of Mormon”
”Thunk”, ”On Understanding Others”
KLyfe, ”Psychology Of THE PUNISHER - Science Behind Superheroes”

This might be a bit intrest... irritating.

Maahanmuuttokritiikki, utilitarismi ja terrorismi

Nykyään vastustetaan aika paljon maahanmuuttoa Se on siitä omituinen aihe, että siitä ei kuulemma saa puhua. Mutta siitä puhutaan hyvin paljon. Ja sen kautta pääsee eduskuntaan valta-asemiin eikä leirille saamaan patukkaa jalkapohjiinsta. Karkeasti ottaen tämä kritiikki noudattaa yhtä argumenttipohjaa jota sitten siirretään eri aiheisiin. Tämä tekee maahanmuuttokritiikistä melko yksinkertaista.

Kysymys on yksinkertaisesti siitä että esitetään kannanottoja riskianalyysiin. Maahanmuuttajat vievät yhteiskunnan varoja jotka sitten tuottavat haittoja suomalaisille. Maahanmuuttajat raiskaavat tilastollisesti enemmän ja tästä tulee haittoja suomalaisille. Maahanmuuttajissa on islamistiterroristeja joka on uhka yhteiskunnalle.

Yhteiskuntatieteissä harjoitetaan usein utilitarismia. Utilitarismi on yksi seurausetiikan muoto. Siinä katsotaan tekoja ja niiden odotettavissa olevia seurauksia. Eri ratkaisuja punnitaan ja sitten valitaan se, mikä niistä tuottaa parhaat seuraukset. Mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle. John Stuart Millin ja Jeremy Benthamin tapaiset utilitaristit ovat yksinkertaisesti tavoitelleet moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaatteen. ; Utilitarismissa tilastollisella tasolla katsottu etu, puhdas odotettavissa olevien seurausten tarkastelu ja hedonismi ja hyötyajattelu nivoutuvat yhteen.

Katsotaan mitä eri ratkaisuista on odotettavissa. Arvioidaan näitä keskenään ja katsotaan mikä hyödyttää eniten. Tämä vaikuttaa kovin objektiiviselta ja tekniseltä ja muutenkin joltain sellaiselta jonka joku voisi arvioida siististi kuin kaupankäynnissä kassan taseen.

Utilitarismi onkin jotain joka on usein esiintynyt konservatiivien parissa jonain joka olisi pelkästään teknistä tiedettä. Eli sen takana ei olisi mitään eettistä taustaa. Tai vähintään he ovat olleet tätä mieltä niin kauan kuin ateistit tai vastaavat tahot eivät ole olleet kuvioissa. Heidän kohdallaan konservatiivi on muistanut moraalin salakuljettamisen ja tätä kautta alleviivanneet nihilismin riskiä.

Tämä on merkittävää kun puhutaan vaikkapa rikostilastoista ja niissä olevista yli- ja alideustuksista vaikkapa maahanmuuttokeskustelussa. Koska maahanmuuttoon liittyy riskejä ja negatiivisia seurauksia, on maahanmuuttokriitikoista pienempi paha jättää heidät maan ulkopuolelle. Tämä on aika ymmärrettävissä oleva argumenttirakenne jota on paha pitää sellaisenaan rasistisena.

Utilitarismin kohdalla haasteita syntyy yleensä kahdesta asiasta;
* Hankaluutena on se, että ilman etiikkaa koskevia lisäoletuksia utilitarismi on kätevä siinä mielessä että voidaan ajatella odotettavissa olevia seurauksia. Mutta kun katsotaan mikä on parempi lopputulos kuin toinen, joudutaan tekemään oletuksia joissa eri utilitaristikin voi tulla eri päätökseen siitä mikä on oikea ratkaisu. ; Nykyaikana utilitarismi on sen verran vahva että jos sanoo että siitä että ilmastonmuutos on fakta ei vielä voida vetää päätelmiä siitä miten tavallisten ihmisten tai yritysten vapauksia tulisi saada rajoittaa yhteiskunnan toimesta, häntä pidetään moraalirelativistina. Ja moni näkee että ilmastonmuutos on poliittinen ideaali ja jos kannattaa vapautta ja oikeistolaista yhteiskuntaetiikkaa niin sitten täytyy vastustaa ilmastonmuutosta.
* Utilitarismi mahdollistaa viattomien uhraamisen. Utilitarismiin kun mahtuu esimerkiksi ajatus siitä miten esimerkiksi yhdyskunta joka ei löydä symbolisesti merkittäviä vihollisia voi suojella yhteiskuntarauhaa teloittamalla viattoman. ; Howard Simmons onkin korostanut että utilitarismi voi rangaista viattomia korostamalla sitä että (1) signaloi sitä että valtio haluaa rangaista ja tätä kautta se rajoittaa rikoksentekointoa. (2) rangaistus sellaisenaan promotoi moraaliopetusta kommunikoiden yhteisölle moraaliarvoja (3) tarjoamalla emotionaalisen katarsiksen yhteisölle, uhrin omaisille uhrille itselleen. Ylipäätään utilitarismissa on mahdollista jyrätä vähemmistöjä enemmistön kustannuksella, vaikka yhteiskuntarauhan nimissä. Tällä on syviä vaikutuksia esimerkiksi uskonnonvapauteen ja mielipiteenvapauteen.

Maahanmuuttokeskustelun kannalta tässä on kiinnostava oire. Maahanmuuttokriitikot puhuvat mielellään terrorismista ja yli- ja aliedustuksista. Kuitenkin jos heille tarjoaa faktoja siitä että tosiasiassa ihmisiä kuolee paljon enemmän auto-onnettomuuksissa, he lakkaavat olemasta seurauseetikoita ja utilitaristeja. Tässä vaiheessa he korostavat sitä että sillä millä tavalla ihmiset kuolevat on paljon väliä.

Tässä kohden voidaan nähdä että etiikka perustuukin johonkin aivan toiseen kuin utilitarismiin. Joka tavallaan alleviivaa sitä miten utilitarismi ei ole mikään ideologiaton yhteiskuntajärjestys jossa ei olisi eettisiä valintoja ja mielipiteenvaraisia moraalipremissejä. Voidaan nimittäin nähdä että auto-onnettomuuksien kohdalla vastaan tulee ”Doctrine of Double Effect”; Se on filosofinen periaate jonka mukaan haittoja ei katsota vain seuraustensa kautta. Sen sijaan katsotaan mitä intentioita tekijöillä on. Näkemyksellä on pitkä ja kunniakas perinne. Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen on pitänyt sitä tärkeänä osana moraalisia mietintöjä.

Tämän doktriinin hengessä on hyvä tiedostaa mitä se muuttaa. Jos mietitään asiaa puhtaasti seurausetiikka mielessä, tällöin se jos esimerkiksi sallitaan autojen rakentaminen voidaan arvioida kuinka moni ihminen kuolee auto-onnettomuuksissa. Tämä lisää kuolleisuutta. Mutta ihmiset rakentavat moottoriteitä ja autoja ja ostavat autoja ja ajavat niillä teillä siksi että he haluavat päästä eri paikkoihin. Toisin sanoen kasvaneet kuolinluvut eivät ole tavoiteltuja seurauksia vaan seurauksia siitä että maailmassa sattuu vahinkoja.

Jos katsottaisiin pelkästään kuolintilastoja ja pidettäisiin ihmisen elämän arvoa äärettömänä ja absoluuttisena, pitäisi utilitaristisessa mallissa kieltää autotiet. Koska seuraus on seuraus riippumatta siitä mikä on toiminnan tavoite. Pelkästään seurauksia katsellen autot ovat pahempi ongelma kuin terroristit.

”Doctrine of Double Effect” muuttaa asioita. Sillä siinä haittoja punnitaan sen kautta ovatko haitat joitain joita tavoitellaan kun asiaa tehdään. Vai ovatko haitat sivutuote. Näin samanlainen odotettavissa oleva seuraus ja yhtä suuri kärsimys voi olla pahempaa riippuen siitä millä tavoittein tekoja on tehty.

Tässä merkittävää on että terrorismi on tavoitteellista toimintaa. Tässä mielessä se vertautuu väkivaltarikoksiin, erityisesti murhiin. Toki tässä esiin tulee sekin että tavallisia murhia tapahtuu enemmän kuin terrorismia. Mutta henki on kuitenkin hyvin erilainen.

Tällä on syvä merkitys juuri siksi että terrorismi on itse asiassa siitä erikoinen rikollisuuden muoto että sen uhriluvut jäävät useimmiten tilastollisesti aika pieniksi. Iskuja tehdään ennen kaikkea niiden symboliarvon vuoksi. Terrori-iskun ytimessä on itse asiassa nimenomaan se, että isku lietsoo yhteisöön hyvin laajasti pelkoa. Uhrilukuun ja panokseen nähden saadaan isoja seurauksia ja vaikutuksia ihmisten toimintaan.

Kun intentioita otetaan mukaan arviointiin onkin selvää että terrorismi eroaa auto-onnettomuuksista siten että terroristejen päätavoite on itse asiassa myös laajemman paniikin synnyttäminen. Joka on hyvin erilainen päätavoite kuin mitä on monessa pahoinpitelyssä ja murhassa. ; Tässä mielessä terrorismin kohdalla ”Doctrine of Double Effectin” kannattaja voi ohittaa sitä että terrorismia on itse asiassa kuolintilastotasolla aika vähän ja että vain hyvin harva muslimi on terroristi. Marginaaliuteen viittaaminen ei tehoa kun ollaan siirrytty utilitaristisesta tasosta pois.

Onkin kiinnostavaa katsoa 90 -luvun lopun terrorismin käsittelyä. Oxfordin tietosanakirja osaa kertoa että terrorismin ytimessä on väkivallan käyttöä uhkailutarkoituksiin. Salamurhat, pommitukset ja symbolisten kohteiden tuhoaminen ovat tärkeitä. Ja että terrorismi liittyy pelotteluvaikutukseen ja on ytimeltään poliittista. Vallankumoukselliset ja toisaalta nationalistit mainitaan terrorikeinojen käyttäjinä. ; Nykyään terrorismi tuo mieleen helposti uskonnot, etenkin islamin. Mutta toisaalta ; Selvää on että uskonnon täytyy olla ei-sekulaari uskonto, eli olla poliittinen uskonto, jotta se voi tuottaa terrorismia. Terrorismissa uskonnollinen vakaumus tuodaan yksityisistä tiloista julkiseen tilaan ja tälle asetetaan poliittisia päämääriä.

Tätä kautta jopa konservatiivien kannattama suhtautuminen terrorismiin alleviivaa sitä miten utilitarismi ei ole mikään tekninen ja ideologiaton tapa punnita ratkaisuja. Auto-onnettomuuksista puhuva vasemmistolainen ärsyttää heitä ja on tällöin heidän silmissään peräti moraalirelativisti. Vaikka se on äärimmäisen seurauseettinen ja utilitaristinen kanta. Kun tämän huomion sitten osaa suhteuttaa voi nähdä vastaavat asenneloikat silloin kun konservatiivit itse nojaavat utilitaristisiin perustelurakenteisiin.

Lopuksi on ehkä hyvä täsmentää se, että en tässä sano että utilitarismi olisi väärin. Itse asiassa itse olen seurausetiikoiden kannattaja. Se mitä olen oppinut on se, että intentiot ovat ihmisten pään sisäisiä asioita jotka eivät vaikuta muiden ihmisten elämiin sellaisenaan. Niihin vetoaminen on tässä mielessä usein riskien kohteiden tai uhrien kannalta irrelevantteja. ; Niillä ei haluta korjata tai muuttaa systeemiä tai omaa käytöstä ja toiminaa. Sillä pestään vastuu ja yritetään jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

---

Olen toki huvittunut siitä miten nyt islamterrorismi on kieltämättä muotia ja miten tätä alleviivataan kovasti. Kuitenkaan ei ole kauan aikaa siitä kun eurooppalainen terrorismi oli kristillistä. ; Olen ollut itsekin elossa aikoina joina euroopan mantereella ihmisiltä on kysytty ovatko he protestantteja vai katolisia. Noitavainoihin ja ristiretkiin ei tarvitse mennä. Itse en jotenkin jaksa uskoa että muutaman kymmenen vuoden tauko tarkoittaisi samaa kuin ”ei koskaan enää”. Tässä vaiheessa marginaaliudesta voivat puhua vain utilitaristit, ne joille ”Doctrine of Double Effect” ei merkitse islamterrorisminkaan kohdalla.

Mahtikirkko

Suurmoskeijan rakennuttaminen on jakanut runsaasti mielipiteitä. Karkeasti leirijako menee maahanmuuttokeskustelun linjojen mukaan. Ne jotka kannattavat maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta kannattavat moskeijaa. Ne, jotka vastustavat maahanmuuttoa vastustavat sitä.

Kuitenkin kysymys on mutkikkaampi. Esimerkiksi uusin "Uskomaton" -lehti (saatavina ilmaiseksi "Voima" -lehden liitteenä) kuvaa sitä miten on eri asia antaa humanitaarista apua ihmisille ja kannattaa sitä että heille annetaan apua ja turvaa kuin tukea tämänlaista rakentamista. Tässä mielessä uskonnottomien lehden kyseisen jutun kanta asettuukin melko selvästi siihen puoleen että he kannattavat maahanmuuttoa ja humanitaarista apua, mutta se vastustaa kirkon rakentamista.

Tässä kohden tilanne on kuitenkin erikoinen.

Sen mitä olen aiheeseen liittyviä mielipiteitä pumpannut, vastaan on tullut esimerkiksi pornolehtien Raamattuun vaihtamisesta tuttu Tommi Paalanen. Hänen perusteensa ovat sellaista mallia että islamin arvomaailma on vastenmielinen. Ajatus kirkkojen torjunnasta onkin varmasti luonteva sekulaarille joka haluaa kirkon ja julkisen tilan erottamista. Itse taas näen että uskonnolliset rakennukset kuuluvat yhteiskuntaan ja jos osiltaan vastenmieliset uskonnot eivät saisi perustaa uskonnollisia pytinkejä, niin vähässäpä olisivat ne maassamme olevat uskonnolliset pytingit. (Paalasen omaa toimintaakin on toki moitittu usein vastenmieliseksi.)

Vastaavaa asennetta löytyy myös uskovaisilta. Esimerkiksi 19.4.2017 Metro -lehden tekstiviestipalsta koostui viestittelystä jossa korostettiin että jos annetaan suurmoskeijalle lupa niin sitten pitäisi rakentaa yhtä suuri buddhalaistenkin temppeli. Hänestä torjuisimme buddhalaisten paikan lähtökohtaisesti joka on itse asiassa varsin kyseenalainen ja kaikkea muuta kuin ilmiselvä ajatus. Viesteissä nousi esiin myös se, että jos moskeija rakennetaan niin se ei saisi olla suurempi kuin Helsingin Tuomiokirkko.

Itse en ole sekulaari ja kantani esimerkiksi kirkon sisäiseen avioliittokäytänteeseen on yksinkertainen ; Syrjikööt sisäisesti ketä huvittaa kunhan eivät vaadi minulta rahaa. Tässä mielessä muslimit rahoittavat omat moskeijansa eikä minulla ole sen suurempaa ongelmaa tästä. Jos buddhalaiset rahoittavat oman temppelinsä "niin siitä vaan".

Toki on selvää että kirkkorakennukset ja moskeijat ovat vallannäytöllisiä symboleita. Uskonnot mittaavat kikkeleitään. Suurmoskeijan on esitetty olevan jopa kaksi kertaa Helsingin Tuomiokirkon kokonen. Minusta tämänlainen on rahantuhlausta mutta syntynyt pytkinki on teoriassa nähtävyys (käyn kirkoissakin, katsos) joten se voi tässä mielessä olla panos-tuotos -suhteeltaan huomattavasti parempi turismitulonlähde kuin Guggenheim ikinä olisi voinut olla. ; Toisaalta tämä ei ole paljon ja kenties tämän alueen voisi hyötykäyttää jotenkin toisella tavalla. Olisinkin kiinnostunut tietämään mitä taloudellista hyötyä, työllistymistä tai muita konkreettisia suunnitelmia on tarjota sille maalle jolle suuri temppeli rakennetaan.

Näin ollen näkemykseni latistuu aika viileästi kaavoituskysymyksen tapaisiin byrokratioihin. Niistä ei hirveästi mitään keskustelua saada irti; Kristittyjen ja muslimien rakennukset ovat "joidenkin toisen ideologian rakennuksia" ja molemmissa ideologioissa minua mitä ilmeisemmin pidetään vastenmielisenä kerettiläisenä. (Se miten tästä tehdään seurauksia, niin muslimit eivät ole tehneet minulle vielä mitään pahaa. Vielä. Kristityt sen sijaan ovat jo nyt kerinneet. Jo nyt.) Mielestäni uskonnottomien humanistien pitäisi huutaa enemmän siitä että yksikään kirkkorakennus ei saisi olla suurempi ja prameampi kuin kaupungin suurin luonnontieteellisiä kirjoja sisältävä kirjasto. (Sellaisessa olisi itse asiassa jotain viehättävää.) Voitto olisi kuitenkin symbolinen.

Olen toisaalta elänyt Järvenpäässä jossa on ollut moskeija (pienmoskeija).

Se oli Suomen pohjoisin moskeija. Siitä ei ole seuranuut mitään. Se on ollut tässä mielessä enimmäkseen tylsä. Sitä tosin ovat tarvinneet tataarit jotka tuskin edustavat sitä muslimisuuntausta josta nyt ollaan huolissaan.

Tässä kohden puhutaan tietenkin muslimiterroristeista. Terrorismin tutkija on ainakin huolissaan siitä, että kuka moskeijan rahoittaa. Tahojen taakse nähdään puolueellinen ja aggressiivinen ja poliittinen islam. Ja aina kun uskonto ja politiikka yhdistetään puhutaan jostain joka samanaikaisesti "kuuluu demokraattisessa yhteiskunnassa olevaan julkiseen tilaan" että on "hemmetinmoinen ongelma ja riski jo pelkästään olemassaolollaan." ; Itse tosin näen että moskeijan rakentaminen on jokseenkin eri asia kuin muslimien valvonta. Pelkään enemmän "yksittäisiä aktivistisoluja". Sellaisia jotka ovat esimerkiksi pitäneet suomenkielistä ISIS -blogia. Minun on vaikeaa uskoa että he voisivat pitää oppitunteja tai vastaavia jossain suurmoskeijassa. Moskeijast tulee pikemminkin nähtävyys tältä osin. Näin ollen intressi ei ole ihan sama asia kuin terrorismin lisääntyminen tai edes se onko muslimeilla jotain aggressiviisia suuntauksia maassamme.

Itse olen kuitenkin ainakin toistaiseksi periaatteessa kielteinen tämän kanssa.

Syy on kenties erikoinen. Mielestäni monikulttuurisuus on näppärä idea. Mutta en pidä ns. "salaattikulho" -mallista. Tämä on ikävä asia siinä mielessä että heimohenkinen ihminen mielellään synnyttää sellaisia. Kannatan kunnon "melting pot" -mallia. Tämä tarkoittaa sitä että ei rakenneta keskittymiä. Jos keskittymät alkavat syntymään ne helposti myös ruokkivat toisiaan. Sillä (1) jos olet keskittymässä jossa olet outo ja vähemmistö niin mielelläsi muutat sieltä pois jolloin asuinalueet eriytyvät helposti tietylle kulttuuripiirille. (2) Toisaalta jos olet vähemmistönä jossain ja haluat kaltaistesi seuraan niin helposti muutat sinne alueelle jossa on samanhenkisiä ihmisiä.

Tässä mielessä kannatan seka-astuttamista. Joka tarkoittaa sitä mitä se tarkoittaa. Moni kannattaa "Muslimien lähettämistä huitsinnevadaan", mutta tässä on enemmän NIMBY -asennetta kuin todellista hajauttamisen henkeä. Todellinen hajauttmainen kun vaatisi sitä että osa maahanmuuttajista asetettaisiin asumaan myös ns. "paremmille alueille". Sillä muuten syntyy samanlaisia ongelmia kuin on tapahtunut kun köyhiä, alkoholiongelmaisia ja muita on päästetty soljumaan edullisille alueille. Siellä on niitä "särkyneiden kortteleiden kujia".

Siksi en yleensä ottaen luota niihin kaupunkeihin joissa on Chinatown. En siksi että chinatownit olisivat erityisen vaarallisia. Mutta ne usein merkitään karttoihin. Vaarallisia alueita ei samalla tavalla helposti mainosteta.

Moskeija varmasti toimii houkuttimena. Muslimit muuttavat lähialueelle. Ja sitten siellä on oma erillinen asuinalueensa. Ja tässä on sitten helppo muhia jos on sitä muslimivähemmistöä joka on aggressiivista. ; Tässä mielessä kokonaiskuva onkin se että on ihmisiä jotka ovat tyhmistä syistä kanssani samaa mieltä. Tämä ei ole heille ansioksi. Sillä filosofit eivät yleensä arvosta arvauksella saatuja tuloksia ; Toisin sanoen jos arvaat jonkin asian ja tosiasiat ovat sen puolella, se ei ole viisautta tai tietoa. Se, että olet oikeaa mieltä vääristä syistä johtuu siitä että tosiasiat ja toimintaehdot sattuvat tuurilla olemaan puolellasi. Se ei ole millään tavalla ansiokasta.

Tässä mielessä ymmärrän tavallaan miksi emme halua suurmoskeijaa Suomeen edes tiettyjen muslimien rahoilla. Sitä en tosin ymmärrä miksi kansana myymme näille samoille tahoille aseita.

Selitykset ja vaikutukset

Maahanmuuttokritiikkikeskustelussa on karkeasti ottaen kaksi puolta ; Sellainen joka ylikäyttää "rasisti" -sanaa. Ja sellainen joka syyttää vastapuolta em. leimakirveen käyttämisestä sellaisella voimalla että oikeasti rasistikin voi sanoa että "en ole rasisti". Tämä on nähdäkseni ongelma.

Olen itse katsonut että tekosyyt tunnistetaan vaikutuksista. Eli ; Jos jokin kriteeriattribuutti on todella takana, se on se jonka muuttuminen muuttaa asioita. Näin ollen jos jokin osuu kriteeriattribuuttiin tämän rajatun ryhmän ulkopuolellakin, hänet asetetaan samaan asemaan, Jos tämän vain sanotaan olevan asian takana, ei asian muuttaminen vaikuta. Vaan jos syytetty osuu haluttuun kategoriaan vaikka ei täytä ääneen sanottuja ehtoja ei ehtojen täyttymättömyys haittaa.

Toki tilannetta voidaan katsoa myös koherenssin kautta ; Esimerkiksi jos on ihminen jonka mielestä hän ei vastusta maahanmuuttoa mutta ei pidä työttömänä loisimisesta ja vaatii että sitä tehdään työtä, mutta sama ihminen on vaatimassa että maahanmuuttoa haluavat ihmiset varmuuden vuoksi suljetaan muurejen taakse, niin hän tosiasiassa tuskin on hirveästi mitään työasioita miettimässä. Nämä ovat kaksoisstandardeja ja sinällään kuvaavat vilpittömyyttä tai järjenkäyttöä. Mutta kuitenkin hieman eri asia kuin mistä tässä puhuin.

Tässä mielessä on kiinnostavaa miettiä sitä, miten keskimääräinen syytös puhuu islaminuskosta. Työllistymisestä ja vastaavista; Tässä kohden on selvää että suhtautuminen oman maan työttömiin ei ole sama. Eli jos suomalainen ei mene töihin häneen suhtaudutaan eri tavalla kuin pakolaiseen. Näin ollen kysymyksessä avainteesi on kenties liitoksissa työntekoon. Mutta todellinen vaikutin on kuitenkin syntyperässä ja kansalaisuudessa.

Tai ei edes kansalaisuudessa aina. On mahdollista että ihminen korostaa kansalaisuutta sanoissaan. Mutta maassamme syntynyt suomen kansalainen ja työtä tekevä kristitty maahanmuuttaja - jollainen btw. oli eräässä työpaikassani - saa kuulla samanlaisia lausuntoja, on selvää että "kansalaisuus" onkin jotain jota ei tunnisteta mistään juridiikasta tai statuksesta. Ne ovat jotain jotka nähdään "naamasta". Nämä eivät voi olla uskontoa tai kansalaisuutta koska ne eivät näy päällepäin. Tämänlainen toiminta on de facto rotuperustaista eli rasismia.

Toiminta triggeröityy rodusta eikä analyysi islamilaisuudesta kiinnotsa, sitä ei haluta tehdä, joten kyseessä on rasisti. Ja jos väittää ääneen että ei ole niin on valehteleva rasisti tai idiootti rasisti. (Vaihtoehtoja tälle ei ole eikä tule.) Jos uskonto olisi tärkeää olisi havaittavissa enemmänkin samantyylistä aggroilua joka on itse asiassa minua jo hiemankin nuorempien sukupolvien parissa aika tuttua. Terrorismi Euroopassa oli nimittäin ei-niin-kauan-aikaa sitten vahvasti kristillistä. Tarkalleen ottaen katoliset-protestantit -vääntöistä. Tällöin tiellä kulki joukkoja jotka oikeasti tenttasivat ihmisten uskonnollista vakaumusta. Tässä mielessä aggroilevat ei-rasistit ovat jännittäviä. He nimittäin eivät näitä kysymyksiä tee. He eivät kysy "onko työpaikka tai työpaikkahaastattelu tulossa" eivätkä he kysy myöskään siitä että "oletko islamisti vai kristitty". Mikä kertoo oikeastaan kaiken mikä tarvitsee tietää.

Toki tässä on huomattava että islamin vastustus ei sekään usein näytä riittävältä. Esimerkiksi vanhassa kotikaupungissani Järvenpäässä on jo vuosia ollut moskeija. Siitä ei ole ollut mitään ongelmia. Mutta kyseessä ei ole mikä tahansa moskeija. Alueen moskeijan taustalla ovat venäjältä peräisin olevat tataarit. Olen keskustellut tataareista maahanmuuttokriittisten kanssa ja heihin näytetään suhtautuvankin kohtuullisen asiallisesti. Eli tässä mielessä pelkkä ulkomaalaisuus, ulkomaalaisuustaustaisuus ja islamilaisuus ei triggeröi. Mikä vihjaa siihen että islam ei ole kovinkaan vahva kritiikin ydin. ; Moni näyttää vastustavan hyvin vahvalla triggeröitymisasteella nimenomaan arabitaustaisia ja mustia, jotka ovat islamilaisia lähinnä tilastollisesti ja tätä asiaa ei olla kiinnostuttuja testaamaan.

Tästä kohden jokainen voi ihan itse miettiä onko triggeröitymisen takana ajatus rodusta vai uskonnosta. Vai kenties siitä että islam ei olekaan maahanmuuttokriitikoille mikään monoliitti vaan takana on enemmänkin ajatus siitä että tataarien islaminusko on jotenkin oleellisesti erilaista. Selvää on että tämä ei missään tapauksessa voi olla niin yksinkertaista kuin miksi sitä kuvataan.

Kuolla puolesta.

Islamistinen itsemurhaterroristi voi ilmoittaa haluavansa kuolla Allahin puolesta. Tämä on mielenkiintoinen ajatus. Kristityillähän Jeesus kuoli ihmisten puolesta. Ilmeisesti niin että hän kuoli kolmeksi päiväksi sillä tavalla puoliksi ja sitten kaikki Häneen uskovat kuolisivat samalla tavalla puoliksi, mutta pidemmän ajan kuin kolmen päivän hengessä.

Islam selvästi osoittaakin kovempaa epäitsekkyyttä ja halua kuolla jonkun muun puolesta. Mutta ajatus tämän takana on silti aika erikoinen. Miettii nyt että kävisikö muka oikeasti niin, että jos itsemurhaterroristi jäisi kotiinsa katsomaan internetpornoa ja syömään sipsejä, niin sitten seuraavana päivänä olisi uutisissa se, että Allahilla olisi ollut mahdollisuus, mutta koska terroristi sitten jaksanut pelastaa häntä ja kuolla tämän puolesta niin nyt sitten Allah on kuollut, lopullisesti...

Marttyyriyden ydin.

Carolyn Marvin ja David Ingle herättivät huomiota kirjallaan "Blood Sacrifice and the Nation". Tässä  korostettiin että nationalismin takana on asenne joka korostaa uhrautumista ja kuolemista maan puolesta. Ja että tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla ; Nationalismi ei elä sotavoitoilla ja sankaruudella. Jopa hävityt sodat kääntyvät helposti nationalismin moottoreille. Sen sijaan kuolleet sodassa olevat oman puolen kuolleet ovat erityisen oleellisia. Sodassa kuolleet sotilaat menettävät ison osan ominaisuuksistaan ja muuttuvat osoitukseksi siitä miten kyseinen valtio on kuolemisen arvoinen.

Taustalla on asenteita jotka sitten voivat ottaa vielä epäterveemmän suunnan. Esimerkiksi jos ajatellaan islamistisia itsemurhaterroristeja, heidän ideaalinaan on vähän sama mutta pidemmälle vietynä. ; Itsemurhaterriristihan voisi monessa tapauksessa tehdä salavihkaisen pommi-iskun kuolematta itse. Mutta selvästi marttyyriyteen kannustetaan erityisin tuonpuoleisuuslupauksin. Tämä ei ole sotastrategiaa vaan sitä, että kuollut oman puolen tyyppi toimii vahvana symbolina siitä miten marttyyri oli valmis kulemaan uskonsa puolesta ja tätä kautta usko oli kuolemisen arvoinen.

Tämänlainen marttyyriasenne on tietenkin siitä erikoinen että hyvin moni länsimainen ihminen on tottunut siihen että he eivät uhraa itseään.

Buddhalaiset munkit voivat tehdä polttoitsemurhia ja islamistit terrori-iskuja. Mutta kristitty elää uhriutumisesta jonka tekevät muut kristityt. ; Länsimainen kristitty itse asiassa monin paikoin väistää konflikteja. (Olen itse asiassa kehittänyt oman häijyhkön retoriikkani alun perin juuri siksi että huomasin että se on se ainut asia joka toimii. Tietyn innokkuusrajan ylittäneet kristityt lopettavat vain jos siitä on uhkaa tai haittaa heille itselleen.)

Länsimainen kristitty on siitä erikoinen olento että hän muistaa joka paikassa kertoa siitä miten ateisteja ei kohdella länsimaissa "viimeisen viiden vuoden aikana" (tjsp.) samalla tavala kuin jossain ulkomailla. Mutta he itse voivat marttyyrioitua siitä miten kristityt kokevat jossain muualla vainoa. He itse eivät koe sitä. Mutta uhrit ovat tärkeitä - jos ei muuta niin apostolien seikkailut Roomassa on muistettava.

Onkin erikoista että marttyyrius korostuu mutta siihen ei haluta ikään kuin itse ottaa osaa. Muiden kristittyjen taistelu jossain kiinassa ikään kuin oikeuttaa fundamentalismiin valahtaneen länsimaisen pumpulissa eläneen hyvinvointikristityn vakaumuksen ja statuksen vainottuna ihmisenä jota pitää kuunnella tämän uhristatuksen vuoksi tai kautta. Vaikeuksia ei kestetä itse mutta silti otetaan ikään kuin "marttyyripisteet täysillä".

Mene tilanteen nahkoihin.

Marttyyriydessä on toinenkin puoli. Ja se näkyy hyvin kansallistunteen kohdalla. USA on ollut useissa sodissa. Ja koska se tapaa sotia oman maan ulkopuolella, se rekrytoi sankarisymboliikalla sotiin joita ei tapahdu sotilaiden omassa maassa. Näissä sodissa on tavannut käydä niin että symboleja on arvostettu. Mutta sitten kun arkkuja on alkanut tulemaan laumoittain takaisin maahan, on niihin alettu suhtautumaan muina kuin symboleina.

Merkittävää on että vaikka sodanvastaiset tyypit ovat yleensä niitä jotka korostavat omien kuolleiden lukumääriä, niin nämä takaisin tulevat kuolleet vaikuttavat tavalla joka on relevantti sen kannalta miksi mielipiteet sotien varrella muuttuvat. Kun sotilas tulee kuolleena kotiin, tätä vastaanottavat ihmiset ovat heidän perhettään. Näissä oloissa sotilaan kuolemauhri on todennäköisesti otettu vahvemmin. Kun oma sodassa silpoutunut ja kuollut poika tulee takaisin, ei tätä nähdä enää symbolisena valtion ihanuuden symbolina. Se on myös oma kuollut lapsi. Abtrakti vieras ei uhkaa marttyyrimyyttiä.

Olenkin tässä mielessä luonut yksinkertaisen ajatuskokeen jonka avulla voi punnita sitä missä mielessä omassa mielessä olevat marttyyrit ovat abstrakteja symboleja ja missä mielessä faktuaalisia symboleja.  ; Sinun on kuviteltava oma perheenjäsenesi sen kuolleen paikalle. Ja vasta jos mielipiteesi ei millään tavalla muutu, niin vain siinä tapauksessa symbolisi on edes jollain uskottavuudella aito. Muuten olet koristellut sitä jollain abstraktilla ja valheellisella fantasialla. Toisin sanoen jos korostat sotauhrauksia sinun on kuviteltava oma lapsesi tuntemattoman sotilaan hautaan. Vailla nimeä ruumismassojen mukana nimettömänä haudatuksi, edes omalla nimellä varustettua hautakiveä. Jos yhä tämämkin kohdalla kykenet tuntemaan vain arvokasta nationalistista läikyntää sydänalassa ja partioottista paatosta jalkovälissä olet todella aidosti ymmärtänyt marttyyrikuoleman symbolin.

Ilman tälläistä olet tosiasiassa sekoittamassa sen että jokin laitos velvoittaa miehet sotimaan henkensä uhalla ja sen että nämö ihmiset vapaaehtoisesti ilman velvollisuuksiakin tekisivät riemumielin saman ja olisivat valmiita kuolemaan maansa puolesta.

Kuin kaksi marjaa ; (oma maa maasika ja mamu -musulmaanikka)

Ei ole tarpeen tehdä liiallisia yleistyksiä joissa menee valehtelemaan vaikka sitä että kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta kaikki terroristit ovat muslimeja. On silti syytä muistaa että osa muslimeista on terroristeja.

Tässä yhteydessä onkin osattu kertoa Suomenkielisestä ISIS -blogista. Asiasta kertoi Iltalehti ja Yle. Jälkimmäinen haastattelee SuPon yhdysmiehiä. Ja tässä yhteydessä muistutetaan miksi aktivismissa "yksittäinen hullu" ei ole kovin relevantti argumentti. "Hän korostaa, että Suojelupoliisin vuonna 2015 antama uhka-arvio sisältää jo myös yksittäisten toimijoiden toteuttamat iskut. Usein näiden yksittäisten toimijoiden teoissa on taustalla joko propaganda tai joku muu vastaava inspiraatio. Eli ilmiötasolla tämä on ollut uhka-arviossa tiedossa jo hyvinkin pitkään."

Itse bloginkin voi etsiä kepeällä googlailulla. Sitä seuratessa tulee hyvin erikoisia tuntemuksia. Ensinnäkin seassa on omituisuuksia kuten "Lataa PDF Totisesti kaikki ylistys kuuluu Allahille". Toisaalta sivusto on täynnä sen tyylisiä materiaaleja että mieleen tulevat tutut iskulauseet "Rajat kiinni!" -ryhmästä. Sieltä pursuaa esiin sellaisia älyn riemuvoittoisia lauseita kuin kuin "KARKOTA VIHOLLINEN VAHINGOITTAMASTA VALTIOTASI". Jos tekisi arvauskoneen lauseista joissa ei suoraan mainita Allahia tai kulttuurimarksisteja, ei kovin helposti voisi erottaa kumpi iskulause on kummasta..)

Toki Rajat kiinni! -retoriikka ei ole täysin reilu vertailu. Sillä tuossa ISIS -blogissa suomen kieli, oikeinkirjoitus ja sivistyssanaisto on tuolla muslimipuolella paremmin hallussa.. (Molemmat tahot toki koostuvat sanomisensa pääasiassa käännösmateriaaleista.)

Ehkä tämä selittää senkin miksi taannoisissa VOK -polttopulloiskuissa tuntui olevan "yksittäisiä hulluja" joilla on ollut "taustalla joko propaganda tai jokin muu vastaava inspiraatio. Ja samalla pelottelumekanismi kaatui siihen että toteutus oli tehty niin idioottimaisesti. Tässä mielessä pelkäänkin ehkä ISISiä enemmän tällä hetkellä kuin "Rajat kiinni!" -tyyppejä. Ihan kognitiivisen potentiaalin vuoksi.

Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta joskus yli puolet terrorismista pidätetyistä ovat muslimeita

Teuvo Hakkarainen joutui vaikeuksiin sanottuaan sellaisia iskulauseita kuin "Kaikki muslimit eivät ole terroristeja mutta kaikki terroristit ovat muslimeita." Olen kuullut samanlaisia iskulauseita itsekin. Ja väitettä on pidetty totena jopa sen jälkeen kun tarjolla on ollut tilastoja jotka sanovat suoraan jotain aivan muuta.

Tilastoja on helppo esitellä ; Europol on pitänyt julkisia tilastoja terrorismista jo aika kauan. (Vuosi 2006 on ensimmäinen vuosi joka on tilastoitu ja julkisesti tarkasteltavana.) "EU Terrorism Situation & Trend Report TE-SAT" on hyvä paikka hakea terrorismia koskevaa tietoa. Esimerkiksi sellaista tietoa, että separataistinen terrorismi - jota on vaikeaa liittää islamismiin - on ollut pitkään ehdottomasti yleisin terrorismin muoto.

Mukavasti kotisohvalla istuen tiedoista voi myös tehdä excel -kaavioita ja tehdä niistä kuvia. Ja koska meitä ei tietenkään kiinnosta separatismi vaan muslimiterrorismi - koska se kaikkia nykyään kiinnostaa - niin voidaan sitten ottaa esiin tähän liittyvät luvut joka vuodelta ja tehdä niistä seuraava kuvaaja;

Ja koska tämä ei välttämättä kerro riittävästi, voidaan lisäksi ottaa modifioitu pätkä sellaisesta joka tuottaa kaikista maahanmuuttokriittisten kannalta miellyttäviä lukusuhteita. Ja laittaa tähän lisäviiva joka näyttää sen missä menee puolet terrorismista. Koska vaikka moni maahanmuuttokriitikko laittaa "kaikki terroristit" kovin korkeaksi tavoitteeksi, riittää monille varmasti puoletkin.

Jakaumista ja selityksistä

Tieteenteossa käsitellään monesti jakaumia. Jakaumat ovat monenlaisia. Niistä tutuin on varmasti suora lineaarinen suora korrelaatio. Siinä asioiden välillä on suora yhteys, joka on helposti tajuttava, havaittava ja vakion suuruinen. Korrelaation sanominen korrelaatioksi on näiden asioiden välisen suhteen kuvaus. (Jota voidaan sitten yrittää erilaisilla keinoilla jatkoargumentoida ja sitoa syy-seurausasioihin.)

On esimerkiksi hyödyllistä tiedostaa Poisson-jakauma, koska se kuvaa toisistaan riippumattomia tapahtumia joilla on vakioitu todennäköisyys. Monille tuttu Gaussin kellokäyrä/normaalikäyrä on tässä yhteydessä hyvä mainita. Samoin on syytä tunnistaa monenlaisia käppyröitä, eksponentiaalisesti kasvavia ja muita vastaavia.

Usein jakauman kuvaus onkin se mitä tehdään. Moni kokee että selityksissä olisi jotain metafyysisempää tai syvällisempää. Mutta hyvin usein kyse ei ole sen kummemmasta. Osa onkin sitä mieltä että näistä puuttuu "ymmärrys".
1: Itse taas näen että "ymmärrys" on vaikeamääritteinen asia jonka relevanttius on ylipäätään harvinaisen yliarvostettua silloinkin kun sitä on käsitteellistetty ; Usein tässä taustalla on temppuja joissa esimerkiksi ensin valitetaan että kvanttifysiikka ei ymmärrä joitain asioita, sitten niillä kuitenkin yritetään ymmärtää jotain asioita ja sitten tämä ymmärrys tarkoittaa maailmankuvallisuutta. Siksi aina kun kuulee "kvantti" sanan filosofiaan taipuvaiselta on oltava varovainen. Myös tämän blogauksen yhteydessä. Vetäkää varmistimet!

Tässä tekstissä nostan esiin tavallaan hauskan ilmiön johon liittyy mielestäni innostavan näköisiä jakaumia. (Visuaalisesti miellyttäviä omituisia käppyröitä.)

Se näyttää hyvin erikoiselta. Sitä käytetään sellaisissa tilanteissa joissa jakaumassa on paljon satunnaisuutta, mutta ne eivät kuitenkaan ole toisistaan täysin riippumattomia. Esimerkiksi tälläisistä käyvät esimerkiksi itsemurhat, jotka ovat sellaisia että ne synnyttävät matkintaa. Siksi itsemurhat ovat pääasiassa satunnaisia, mutta niissä on kuitenkin klusteroitumista. Vastaavaa jakaumaa tarvitaan myös rikosten ennustamisessa ja tulivuorenpurkausten käsittelyssä.

Hawkes process tuottaa jakaumia joissa on ehdollinen intensiteetti. Tämänlaiset asiat ovat hankalia jos pitää arvioida asioiden muuttumista lyhyellä aikavälillä. Purskaukset kasvavat ja niitä pitää syystäkin tärkeinä syy-seuraussuhteina. Mutta tosiasiassa pieni poikkeama normaalista keskivertotilasta heilauttaa tulosta lyhytaikaisesti paljon pois keskiarvosta. Tässä käytetään kaavaa
λ=μ+k₀Σwe^-w(t-ti) Jossa μ kuvaa satunnaiselementtiä, k₀ kertoo että tämä kasvaa asian tapahtuessa ja loppuosa sitten kuvaa sitä miten ja millä ehdoin tämä bonus säilyy (eli muutos katoaa mitä kauemmas mennään edellisen kerran tapahtumisesta). Kun luvut säädetään sopivasti saadaan tapahtumat sopimaan lukuihin. Ja tätä voidaan pitää ilmiön kuvauksena. Tässä onkin kiistatta takana jotain jota joku voisi kenties nähdä ymmärrykseksi. Esimerkiksi ymmärrykseksi siitä miten voimakkaasti ja pitkäjänteisesti itsemurhat vaikuttavat itsemurhatilastoissa. Tai rikostilastoihin. Tai terrorismitilastoihin. Tai maanjäristyksiin. Ja moneen muuhun vastaavaan asiaan...

100% islamilaista terrorismia ja muita yksinkertaisuuksia ; Eli etninen profilointi feat. Dunning-Kruger -efekti

Kirjoitin eilen "Uuteen Suomeen" melko yksinkertaisen jutun etnisestä profiloinnista. Taustalla oli se, että Jussi Halla-aho oli esittänyt EU -komissiolle että sen tulisi käyttää etnistä profiolointia.

Siinä perusargumenttina ei ollut se, että kiistäisin esimerkiksi islamistien yliedustuksen terrorismissa. Sen sijaan korostin sitä että vaikka profilointia käytetään, niin sen toiminnallisuudessa on reunaehtoja. Tässä kohden viittasin
1: Aivan eksplisiittisesti Bayesin kaavaan, helppoon ehdollisen todennäköisyyden malliin joka johti siihen että terrorismin oikein- ja väärintunnistaminen on hyvin epätarkkaa sen vuoksi että jos otetaan tarkkailtava kohde, kuten vaikka islamistit, niin niistäkin vain hyvin hyvin pieni prosenttiosuus tekee terrori-iskun. Toisin sanoen havaintoihin tulee kohinaa.
2: Toisaalta sitten implisiittisesti viittasin peliteoreettiseen laskelmaan jonka ideaan viittasin kolmella lähteellä. Ja joka esitti että profiloinnin harrastamisessa on huomioitava painoarvo joka annetaan. Ja tämä painoarvo on suoraan se onko sitä kannattavaa tehdä vai ei. Tässä tapauksessa ei.

Saamani vastaukset olivat mallia "et voi maalata mustaa valkoiseksi". Ja tätä toistettiin esimerkiksi selittämällä että kaikki euroopassa tapahtuneet terrori-iskut viimeisen 20 vuoden ajalta ovat olleet islamistien tekemiä. Tai tätä saatettiin korjata että oikeasti luku on vain 95,5%. Vaikka en kiistänyt yliedustusta kommentit olivat toistuvasti mallia "Jos nyt otetaan 20 viimeistä vuotta niin tilastoista löytyy varmasti tukea etnisille ja uskonnollisille ryhmille yliedustettuina. Totuuden kieltämisellä et saavuta yhtään mitään." Kritiikin ydin oli tämä.

On toki jännittävää huomata tämänlaisia sana "euroopassa" on varmasti valikoitunut siksi että maailmassa terrorismi on helposti googlattavassa muodossa erilainen. Eli yksi googlehaku ja väite olisi heti paljastunut aikamoiseksi vedätykseksi.Toisaalta 20 -vuotta on valikoitu varmasti siksi että muuten tulisi maintuksi IRA ja muut vastaavat klassikot. Tässä voi kuitenkin olla hieman järkeä koska Eurooppa on Eurooppa ja teoriassa globalisoituneessakin maailmassa se voi olla erilainen kuin ympäri maailman (joskin tämä on hyvin epätodennäköistä). Ja terrorismikin voi muuttua ja tottakai sitä torjutaan nykyajan terrorismia.

Erikoista oli sen sijaan huomata miten tämä väitekaksikko toistui senkin jälkeen kun viittasin europolin aineistoon (joka käsittelee terrorismia euroopassa, ja vuodelta 2015, joka on ollut alle 20 vuotta sitten. Se on ollut myös alle 2 vuotta sitten, goddamit.) "In 2015, a total of 1077 individuals were arrested for terrorism- related offences, which is a significantly higher number than that of 2014 (774), and is a continuation of the upward trend. Most arrests occurred in France (424), Spain (187) and the UK (134). The number of individuals arrested on suspicion of terrorism- related offences increased in 11 Member States, most notably in France (2014: 238, 2013: 225). The largest proportion of arrests in the EU was linked to jihadist terrorism (687), as it was in the two preceding years (2014: 395 and 2013: 216). Arrests for both separatist (168) and left-wing terrorism (67) rose compared to 2014 (154 and 54 respectively)." Kysymys oli vain viimeisimmästä raportoidusta vuodesta ja sinä tapahtuneista terrori-iskuista löytyi lukuja jotka esittivät että tämä toistettu perusväite oli virhe.

Tässä kohden yliyksinkertaistuksen henki onkin jännittävä. Samat ihmiset näkevät että asiat ovat yksinkertaisia. 100% tai käytännössä 100% teoista ovat islamistien tekemisiä joten etninen profilointi on järkevää. Samat lukivat että tekstini olisi etnistä profilointia vastaan kategorisesti vaikka tosiasiassa etninen profilointi toimii vain ehdoilla. Ehdoilla joita nykytilanne ei täytä.

Kun oman tekstini perusargumentti tiivistettiin kommentteihini muotoon joka viittasi siihen että juttu oli ymmärretty, "Otetaan täysin fiktiivinen esimerkki tilastomatematiikasta, profiloinnista ja rikoksen ehkäisystä. Oletetaan populaatio... Anteeksi, nyt puhutaan Makkosellekin: Oletetaan m a a, jossa on 5 miljoonaa asukasta. Heistä 200 000 on maahanmuuttajia. Maassa tehdään vuosittain 100 henkirikosta, joista maahanmuuttajat tekevät 10. Maassa tehdään vuosittain 1 000 raiskausta, joista maahanmuuttajat tekevät 200. Koko väestö tekee siis 0,2 henkirikosta 10 000 asukasta kohden. Maahanmuuttajat tekevät 0,5. Yliedustus on 2,5-kertainen. Koko väestö tekee 2 raiskausta 10 000 asukasta kohden. Maahanmuuttajat tekevät 10. Yliedustus on 5-kertainen. Mikäli pyrkimys on henkirikosten ja raiskauksien ehkäiseminen ja selvittäminen, kannattaisiko keskittyä maahanmuuttajiin, tuohon niin selvästi yliedustettuun ryhmään. Ja jättää huomiotta 90% henkirikoksista ja 80% raiskauksista? Ei. Mutta mikäli pyrkimyksenä onkin punatukkaisten, vasenkätisten, diabeetikkojen tai maahanmuuttajien tekemien henkirkosten ja raiskauksien ehkäiseminen ja selvittäminen, toki on syytä keskittyä tutkimaan näitä ryhmiä."

Oli asia silti selvästi liian vaikea tiettyjen ihmisten aivosoluille. Tässä viitattiin jopa melko ironisesti käytännön työn tekemiseen. "Yritän palauttaa perustelusi maan pinnalle sillä arkijärjellä, jota kovin kritisoit. Voi esittää vaikka millaisia hienoja kaavoja ja teorioita aattensa tueksi, mutta todellisuus osoittaa toista. Kumpaako uskoisin? Riskiryhmien profilointi on oleellinen osa rikosten ennaltaehkäisyä. Nytkö pistettäisiin rikostutkinnan käytännöt uusiksi? Koska rasismi." (Enkä minä edes sanonut etnistä profilointia rasismiksi!) Eli laskelmilla ei ole väliä koska ne ovat vaan norsunluutorneilua jonka voi ohittaa ja nokittaa onelinerillä jonka sanoja vaan riittävästi luottaa olevansa kansanomainen ja oikeassa, sanovat älyköt mitä tahansa. Tässä kohden ongelmana onkin se, että tosiasiassa Euroopassa terrorismintorjujat ovat tosi hyviä. (Ja esimerkiksi "Scientific Americanin" viitteeni referoi nimenomaan ammattilaisen tekemään laskelmaan, joka selviäisi jos viitteitä jaksaisi seuloa. Eli tutustua siihen argumenttiin mitä sanon. Jonka perusideaan tosiaan annoin kolme erilaista lähdettä joiden tasot vaihtelivat populaarista hyvin vaikeaan.) Itse taas väitän aivan suoraan niin että euroopassa terrorismijutut ovat asiantuntijoiden, eivätkä Halla-ahon, takia kunnossa jo nyt. Halla-aho on haluamassa muuttaa järjestelmää juuri siksi että ammattilaisten harrastama seulonta ei vastaa hänen itsensä arkijärkeä. Riskiryhmien profilointia harrastetaan ehdoilla. Ehdoilla joiden toiminta on, valitettavasti, sidoksissa matematiikkaan ja havaintoihin. Siksi jos euroopassa ei hyvä asiantuntijajärjestelmä nykyään harrasta Halla-ahon esittämää, siihen on mitä luultavimmin syy. Syy taas on helppo käsittää jos katsoo niitä laskelmia joita pyörittäen asiantuntijat juttujaan tekevät. (Kato, he käyttää sitä matematiikkaa koska se kuvaa valitettavasti sitä tosiasiaa paremmin kuin se että joku kokee arkijärkensä kaikkivaltiaaksi.)

Näyttikin siltä että kommentoijat olettivat että kiistän yliedustukset. Ja uskoivat että tosiasiat olivat heidän puolellaan. Ja että nämä tosiasiat olivat että vain islamistit tekevät terrori-iskuja. Minua syytettiin tosiasioiden unohtamisesta ja kiertämisestä vaikka vain minä lähteistin määriä koskevat väitteet (ja kohtuu relevantteihin tahoihin) ja perustelin käyttämällä niitä laskennallisia malleja joita kohderyhmäprofilointia käytetään turvallisuudessa. (Ja jotka ovat btw. itselleni tuttuja sitä kautta että satuin tekemään viisi vuotta työkseni markkinatutkimusjuttuja. Joissa piti oikeasti päättää useita kertoja päivässä onko hakua relevanttia painottaa yliedustusten mukaan vai kannattiko mennä brute forcella.) Kritisoijat toistivat asioita jotka olin ottanut huomioon jo itse tekstissä. Ja kokivat että heidän kommenttinsa olivat argumentatiivisia - eivätkä esimerkiksi ei-mihinkään perustuvia tyhjiä väitelauseita joissa oli asennetta mutta ei faktaa tai perustelua - ja relevantteja osia keskustelua.

Tötterötyömoralismi

Pääsin kuuntelemaan maahanmuuttokriitikoiden puhumista. Tässä ei ollut välihuutoja tai kritisointeja. Tässä mielessä sitä kautta saa mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen ; Tavallisesti netissä puheita voidaan jarrutella tai sovittaa debattimuotoon. Tässä mielessä selkääntaputtelevat jengit antavat varmasti uusia näkökulmia aiheeseen.

Itse tulkitsin että maahanmuuton ytimessä ei ollut rasismi vaan teoria laiskuudesta. Tämä tuli varsin selvästi esiin kun kuuntelin sitä miten maahanmuuttokriitikot korostivat mikä on hyvän ja huonon maahanmuuton ero. Hyvinä maahanmuuttajina pidettiin vietnamilaisia jotka perustivat yrityksiä. Somaleiden he eivät uskoneet yksityisyrittävän vain huumemyyjinä (He eivät ilmiselvästi ole vierailleet Helsingin Hämeentiellä.)

Tässä kohden Syyrialaiset nähtiin a priori samaan luokkaan kuin somalit. Tässä korostettiin sellaisia asioita kuin kielitaito, jonka puute estäisi ensimmäisen sukupolven imigranttien yhteiskuntaan sopeutumisen. Tässä kohden teoria on tietenkin siinä mielessä erikoinen että ei se kielitaito varmaan ollut kunnossa niillä kehutuilla vietnamilaisillakaan.

Tässä kohden kysymys oli mielenkiintoinen. Sillä työmoraalin taakse nähtiin aika vahvasti termi "kykenee tulemaan toimeen omillaan". Tämä näkemys on tietenkin siitä kiinnostava että sen voisi ajatella koskevan mitä tahansa sosiaalitukea. Mutta keskustelussa tämä oli enemmän ns. teologisesti korrekti versio siitä mitä tosiasiassa ajettiin. Kysymyksessä on se, että työtön saisi saada työttömyystukea jos hän tekisi mitä vaan. Siis aivan mitä tahansa. Eli jos olisi valmis haravoimaan lehtiä niin yhteiskunta voisi auttaa loput. Kyseessä oli pelkästään ilmainen apu. Tämä on se tausta jota sovellettiin suomalaisiin laiskottelijoihin - jotka jostain syystä oletettiin vasemmistolaisiksi jotka haluavat asua Helsingissä ilman että tekevät töitä. Ja tämä näkökulma oli se jolla maahanmuuttajatkin tuomittiin.

Tämä näkemys on aika perinteistä Suomalaista työmoraalia. Joka on vanhemmilla sukupolvilla ollut sinänsä järkevä että siihen aikaan oli todellakin tarjolla ns. "tötterötöitä" joissa ei tarvinnut taitoa tai ymmärrystä. Edes tulosta ei ollut välttämättä pakko tehdä. "Tötterötyöt" kuuluvat tätä kautta menneeseen aikaan, siihen omituiseen aikaan jolloin ei ollut nykyiseen malliin pätkätöitä. Ja joissa keskiverto ihminen pääsi eläkeputkeen ja pitkään yhdessä työpaikassa tehtyyn työhistoriaan.

Tässä mielessä en näe näkemyksen takana rasismia vaan vanhentuneeseen työnteon rakenteeseen perustuvan moraaliskeskeisen ajatuksen. Kyse on enemmän moralismista joka perustuu vanhanmallisen menneen maailman työihanteeseen kuin rasismiin.

Ei tässä tosin tuntunut olevan kaikki.

Toisaalta tässä kohden oli huomattavissa jotain omituisuuksiakin. Sillä maahanmuuttokeskustelussa tuli erikoinen kulma älypuhelimiin. He korostivat että Syyriasta lähtee hyväosaisia ihmisiä ja he päätyvät Suomeen elintasopakolaisina. Korostuksina oli että Syyriassa on myyty lamborghineja jotta päästään Suomalaisen sosiaaliturvan makuun. Tässä tuntui korostuvan työn sijaan muu. Se, että pitäisi auttaa köyhimpiä. Älypuhelimet hienoine malleineen korostavat että "autetaan vääriä ihmisiä". Perusasenteena oli että liberaalit rikkaat eivät ole tottuneet tekemään "kunnon työtä".

Itse näen että rikkailla lähtijöillä on eniten menetettävää ja resurssit pakenemiseen. Ja toisaalta jos he ovat rikkaita niin eivät he mistään harmittomasta pakene. Ei se Suomalainen Sosiaaliturva varmaan hirveästi hetkauta jos lähtötilanne on se, että on niitä Lamborghineja myytäväksi. Että tosisyystä sieltä paetaan. Toisaalta köyhiä ja epätoivoisia on varmasti helpompi rekrytä väkivaltatöihin, esimerkiksi ISIKseen..

Taikasana; Kansainväliset sopimukset

Tuoreen uutisoinnin mukaan Suomi on valmistautunut ottamaan vastaan ISIS -joukkoihin lähteneitä. Ideaalisella tasolla ajatellen tämä on minulle hyvin epämieluisa ajatus. Jos minulta ja vain minulta kysyttäisiin, jakaisin tuollaiseen meneville menolippuja. Ja tämä menolippu ei olisi Suomeen. Mutta asiaa ei kysytä minulta. Itse asiassa sitä ei kysytä edes Suomen valtiolta, tavallaan.

Suomella on ollut erikoinen tapa ottaa myös palkkasotilaiksi lähteneitä takaisin maahan. Ja toisen vapaustaistelija on tunnetusti toisen terroristi. Ja tähän on syitä jotka eivät johdu minusta tai edes Suomen valtiosta.

Ja tässä onkin se aiheen perusongelma. Jos puhutaan maahanmuuttajamääristä ja vastaavista, puhutaan asioista joilla on jotain tekemistä kansainvälisten sopimusten jne. ulkopolitiikan kanssa. Niitä ei voi ratkaista sisäpoliittisilla keinoilla ja tämän yrittäjä olisi, suoraan sanoen, ääliö, tyhmä, tampio ja muutenkin sellainen että kenties olisi hyvä jos Suomi antaisi heillekin menolippuja jonnekin mahdollisimman kauas. (Mutta ei tee koska kyse ei ole minusta tai edes Suomen valtiosta.)

En ole optimisti ja minulle on aivan selvää että ideologisesti jumittavat tyypit ovat temperamentiltaan ikuisesti sellaisia että ovat taipuvaisia ääriajatteluun. Ja jos tramatisoituvat sodissa niin tuskin se PTSD auttaa kanssaelämisessä. Mutta jos kansainväliset sopimukset määräävät asioitsa jotain niin sitten se ei ole vaihtoehto.

Ja tässä tapauksessa yritys terapoida ja palauttaa osaksi yhteiskuntaa on se toisiksi paras vaihtoehto kaikista mahdollisista maailmoista. Ja luultavasti paras käytettävissä olevista aidosti mahdollisista maailmoista. Ja jo se että terapoidaan kertoo että "poliitikot ja maahanmuuttoasioista päättävät suvakit tajuuvat" että tässä on oikea ja konkreettinen vaara johon tulee puuttua ja jonka haittoja tulee yrittää minimoida. Se, että tätä tekee keinoilla jotka eivät sovi niiden ihmisten pirtaan jotka tuntevat vain karkotuksen ja ruumiillisen kurituksen ja pitkät vankilarangaistukset ei muuta tätä tosiasiaa. Mutta maailma ei ylipäätään suuresti välitä siitä että toimiiko se sellaisilla mekaniikoilla ja sellaisella kompleksisuustasolla että yhteiskuntamme suusta huohottavain kansanosa sen ymmärtää, hyväksyy ja kykenee ottamaan osaksi identiteettiään.

Tässä mielessä pitääkin kysyä, että haluatko mieluummin ideologiset fanaatikot kontrolloituna vai kontrolloimattomina riehumaan yhteiskuntaan. (Itse suhtaudun samalla asenteella kaikkiin, myös niihin joilla on sekä väkivaltarikostuomio ja jotka ovat tämän lisäksi Odinin sotureissa. Suosittelen samaa kyynisyyttä kaikille muillekin. Vaikka eihän sekään ole tarkalleen ottaen minun bisnekseni.) Terapointi on tässä mielessä jonkin tekemistä.

Sama tietenkin koskee pakolaismäärien jakautumista. Kansainvälisissä sopimuksissa on kysymys "reaalipolitiikasta" siinä mielessä että siinä mitä tahansa asiaa voidaan käyttää kun tehdään diilejä ja kauppaa toisista asioista. Näin ollen pakolaiskiintiöasia on mukana jotta saadaan esimerkiksi kansainvälistä kaupankäyntiä ja vastaavia yhteyksiä.

Ja tämän seurauksena pakolaismääriä jaotellaan. Eikä se katso maantiedettä siinä mielessä jota "pussinperistä" puhuvat MV -lehden lukijat pitävät. Heidän argumenttinsa on että pakolaisen tulisi muuttaa vähän. (Mikä on erikoista. Mutta he ovatkin vihaisia niille islamilaisille maille jotka ovat laittaneet "rajat kiinni", osittain siksi että jostain erikoisesta syystä juuri nämä maat eivät ole mukana samoissa kansainvälisissä sopimuksissa kuin Suomi.) Mutta pakolaisia pyöritellään maasta ja kiintiöistä toiseen. Ja lisäksi pakolaisilla on jonkin verran vapaata tahtoakin, joten he tietenkin pyrkivät mielellään sellaisiin maihin joissa heidän olisi mahdollisimman hyvä. Mikä tekee heistä ei-idiootteja. (Itse näen että maahanmuutosta tulee hankaluuksia mutta jos maahan tulee uusia kansalaisia toivon että he eivät sentään olisi idiootteja..)

Tässä on takana sitä samaa kyynisyyttä jota voi hakea toisesta suunnasta. Jos esimerkiksi mietit sitä miksi poliitikot välttävät "kansanmurha" -sanaa, ja puhuvat vaikka "kansanmurhalta muistuttavista" ilmiöistä, syynä on se että on tehty kansainvälinen ihmisoikeussopimus jonka mukaan valtio on velvollinen puuttumaan toisen suvereenin maan sisäpolitiikkaan jos siellä tehdään kansanmurhia. Tämän pykälän kiertely johtaa sanavalintoihin. Samasta syystä kun ensimmäiseen maahan ilmoittautuu, niin maat jakavat pakolaisia maasta toiseen koska ovat tehneet sopimuksia asioista. Siinä ei ole mitään ymmärrettävää. Paitsi jos on niin tyhmä että on sen sortin autistinen sosiopaatti, että mieli ei ymmärrä mitä "diili" tarkoittaa. En usko että näin on monenkaan kohdalla vaikka tosiasiat yrittävät kyllä kovasti tätä vakaumustani kyseenalaistaa.

Ulkopolitiikka on siitä hankalaa että sillä on muitakin vaikutuksia. Yksi niistä on kyyninen "jos maassa ei ole armeijaa siinä on jonkun toisen maan armeija" -lause. Joka on puoliksi tosi. Tosiasiassa Suomi ei ole ydinasemahti joten meillä ei ole oikeasti väliä että kuinka montaa ryssää Suomalainen vastaa. (Ja vaikka olisikin, se tuskin olisi Talvisodan tasoista.) Oikea vertauskysymys on että montaako ydinpommia Suomalainen sotilas vastaa. Jos kyyninen lause viedään loppuun niin se pitäisi muotoilla muotoon "jos maassa ei ole relevantisti voittoon kykenevää armeijaa, siinä on jonkkun toisen maan armeija". Tässä kyynisessä hengessä yksi syy siihen että Suomeen ei ole hyökätty on se, että me olemme osana kansainvälisiä sopimuksia emmekä joutuisi taistelemaan yksin. (Kun Suomi taisteli teimme silloinkin diilejä esimerkiksi saksalaisten kanssa. Hitler kävi suomessa tapaamassa Mannerheimiä. Koska kansainvälinen yhteistyö sodassa on pirun tärkeää, on tämänlainen Saatanan kanssa sopimuksen tekeminen ymmärrettävä "reaalipoliittinen ratkaisu"!)

Jos lopettaisimme ihmisoikeussopimukset ja maahantulijamääräkiintiöt ja vastaavat, niin menettäisimme paljon muitakin diilejä. Sellaisia joiden syy-seuraussuhteet voivat olla hyvin keinotekoisia. (Ihan sen vuoksi että mitä tahansa voidaan diilata mihin tahansa muuhun.) Seuraukset olisivat hyvin vaikeasti ennustettavia. Ja tuskin kovin positiivisia. Ja tämänlainen tuho on seurauksena siitä että seuraa jotain ideaalia eikä mieti politiikkaa käytännön tasolla.

Ulkopolitiikassa ei ole tässä mielessä edes mitään hirveän vaikeaa älyllistä kapasiteettia vaativaa. Täytyy vaan ymmärtää mitä "diili" tarkoittaa. Tämän ymmärtää, paitsi jos on samanaikaisesti vakavasti autistinen ja sosiopaatti. Tai jotain sinne päin. (Olen virallisesti tyhjä asiaankuuluvista riittävän ikävistä ja vittupäisistä herjauksista. Lisää omasi tähän __________.) Moni yrittää ratkoa arvopuhetunteilulla, utopiaihanteella ja sisäpolitiikalla ulkopoliittisia ilmiöitä ja ongelmia. Ja tämä ryhmä ei ole sitä jota pidetään utopistisena haihattelijoina. Vaan sitä jotka luulevat olevansa fiksuja ja jalat maassa olevia ihmisiä. (Mikä kyllä vihjaa että jos maahan sittenkin tulvisi idiootteja ja aggroiluun taipuvaisia luonnevammaisia, niin he voisivat oikeasti integroitua yhteiskuntaan jopa hämmentävän hyvin.)

Kuoleva valo

Olen pelaillut "Dying Light" -peliä. En ole siinä kovin hyvä. Ja kaiken muun ohella pelin vaikein asia on kontrollien säätö. Ja niiden käyttäminen tutoriaalissa. Tutoriali joka on pelin vaikein kohta ei ole kovin mielekäs ratkaisuna noin muutenkaan. Ja peli jonka kontrollit ovat yhtä huonosti suunnitellut kuin tässä pelissä ei saisi koskaan, siis koskaan, päästä markkinoille mihinkään. ; Esimerkkinä pelin nerokkuudesta on se, että neliö on sekä nappi jolla kerätään alati loppumassa olevia nuolia että vaihdetaan nuolityyppiä toiseen. Tästä päätyy helposti tilanteeseen jossa ampuu normaalin nuolen, yrittää lootata sen mutta vahingossa vaihtaakin nuolen räjähtäviin nuoliin jolla sitten ampuu zombia lähietäisyydeltä. Koska aikaa tämänlaisissa tilanteissa odottamiseen ei ole.

Mutta asiaan.

Peli sijoittuu periaatteessa kuvitteelliseen Harranin kaupunkiin jossa on zombieita. Ja se on siitä erikoinen zombiepeli, että se alkaa tilanteesta johon pelit yleensä päättyvät. Eli zombien puremaan. Ratkaisu on periaatteessa kiinnostava ja olisin toivonut että sitä olisi käytetty enemmänkin hyväksi tarinassa.

Harranin kaupunkia ei ole suoraan sidottu mihinkään. Peli myös ovelasti ottaa kantaa siihen että kaikki henkilöt ja paikat ovat satunnaisia. Kuitenkin pelin lokaatiosta on tullut eräs sen fanien keskenään kinatuimmista asioista. Pelin tekijät eivät ole ottaneet kantaa tähän. Mutta nähdäkseni tähän teoriaan on olemassa vain yksi vastaus. Ja se ei ole Brasilia. (Joka on niiden mielestä pelin lokaatio jotka eivät ymmärrä mitään kulttuurista.)

On selvää että sijainti on lähi-idässä. Luultavimmin nimenomaan Turkissa. Lähi-itään viittaa kaikki. Ei toki zombien örinä joka on hieno ja yhdistävä asia ihmsikunnalla. (Meillä on peukalo-ote ja kun muutumme zombieiksi örisemme samalla tavalla. Humaania.) Mutta esimerkiksi taustamusiikissa ja latausruuduissa olevat äänimaisemat viittaavat nimenomaan lähi-idän suuntaan.

Pelissä on myös ruokia joita lootataan (jää)kaapeista. Perusesineitä ovat sellaiset ruuat kuin "helva" ja "baklava". Ulkona on näkyvissä julisteita joissa on huntuihin pukeutuneita naisia. Silmälasinkeruutehtävällä voidaan katsoa ihmisten kirjahyllyihin ja siellä on esimerkiksi opas halalruokavalioon. Hahmot ovat selvästi sen näköisiä että heihin törmääminen on todennäköistä nimenomaan lähi-idässä. Läsnä on arabeja ja mustia. Ambulansseissa näkyy hätänumero 112. Joka on, paitsi Suomen, niin myös Turkin, hätänumero.

Lisäksi Harran on historiaa tunteville tuttu. Se on muinainen tuhoutunut kaupunki joka sijaitsi Mesopotamiassa, lähellä nykyistä Turkkia. Tämä Lähi-idän kaupunki on tunnettu muun muassa siitä että muuan Raamatussa mainittu Laaban, jonka nurkissa Iisak ja Jaakob asuivat  tiettävästi asui siellä.

Voidaan toki sanoa että Brasilia on "mahdollinen" siinä mielessä että sen ilmasto ja rakennuskanta ja monet edellä mainitut asiat voivat tapahtua siellä. (Muslimivähemmistökin voi tuottaa kirjoja halal -ruuasta.) Mutta Turkissa ja Lähi-idässä kaikki nämä piirteet eivät ole vain mahdollisia vaan enemmänkin todennäköisiä.

Tästä voidaan tehdä poliittisia kannanottoja.

"Dying Light" on siitä erikoinen peli että siinä on tavallisia tehtäviä ja sivutehtäviä. Ja näissä on nyrkkisääntö joka pätee - ei nyt aivan joka kerran, mutta pääsääntöisesti. Pääjuonen roolina on se, että Harraniin soluttautuva sotilas, pelin sankari, joutuu miettimään mitä hän on valmis tekemään. Ja päämajalla mikä tahansa teko on riittävän oikeutettu. Samalla esimerkiksi lääkkeiden tuominen maahan rajoittuu koska "se ei ole poliittisesti kätevää". Lisäksi jossain tilanteissa siviiliväestön varusteita täytyy erikseen tuhota jotta nämä joutuisivat olemaan kontaktissa tiettyjen Harranissa olevien toimijoiden kanssa. Joilta halutaan tietoja.

Pääjuonen tehtävät ovat "veemäisiä". Jos taas haluaa auttaa ihmisiä ja tehdä Harranista toimivamman kaupungin, ne ovat sitä sivujuonitehtävää joka tehdään omalla ajalla jos huvittaa. Ulkomaat ja virallinen kansainvälinen yhteisö ovat karseita.

Teemana on se, että läheiset ihmiset ovat muuttuneet zombieiksi, rajat on laitettu kiinni niin että pakoon ei pääse, ja ulkomaan apua ei tehdä koska se ei ole poliittisesti järkevää. Tämän jälkeen ihmetellään sitä miksi eloonjääneet vaikuttavat vähintään moraalisesti kyseenalaisilta tai mieleltään järkkyneiltä.

Tästä voi vetää mielenkiintoisia aateyhteyksiä. Lähi-idän poliittinen tilanne ei tällä hetkellä ole kovin hyvä. (Ja "Dying Light" on aika uusi peli.) Aktivoituneet islamistit ovat periaatteessa sen laatuisia hirviöitä että ISISläiset olisivat saman tien voineet muuttua zombieiksi. Ulkomailla halutaan laittaa rajat kiinni koska pitää auttaa omassa kotimaassa. Mutta sitten tätä ulkomaille auttamista ja tukemista ei sitäkään saa tehdä.

Nähdäkseni peli onkin aika poliittinen. Sitä voi tosin olla vaikeaa huomata kaiken kontrollihelvetin ja zombienliiskaamisen ohesta.

Hieman vääränlainen pääsiäiskokko ; Eli miten kirkonpoltto synnyttää erikoista flamea

Pohjanmaalla on tavattu polttaa pääsiäiskokkoja. Tapa ei ole kaikkialla Suomessa yhtä yleinen. Tällä kertaa pääsiäisroihu oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen. Ylivieskan kirkko on poltettu. Teko on tiettävästi ollut tahallinen ja siitä on otettu yksi tekijä kiinnikin. (Myös Pattijoella on palanut kirkollisesti pääsiäisenä. Ylivieska ei siis ole yksittäistapaus.)

Koska tietoa ei vielä ole, on hyvä katsoa pinnallisesti aiheesta sanottuja pikateoriointeja.

Itseäni kiinnostaa se, että teoriat ilman tietoa ovat käytännössä väistämättä huonoja ja vääriä. Ne ovat kenties totuudenmukaisia sitten kun tietoa on saatu lisää. Mutta ne ovat silti oikeassa enimmäkseen tuurilla. Pikateoriat kertovat kuitenkin asenteista ja sanojansa maailmankuvasta melkoisen paljon. Siksi tämä onkin kenties hauskin hetki penkoa tätä aihetta.

Ensimmäinen ajatukseni oli hyvin perinteinen. Eli teon takana voisi olla jokin ateistinen tai saatananpalvonnallinen taho. Symbolismi ja ikonoklasmi olisikin vahvana kun palo tapahtui nimenomaan pääsiäisenä. Saatananpalvonnallinen kirkonpoltto on kuitenkin kenties "niin 1990" -lukua. (Tosin edes Tyrvään kirkonpolton ja Porvoon tuomiokirkonpolton takana ei tiettävästi ollut oikeasti saatananpalvontaa. Joten onkohan 90 -lukuakaan.. Em. paloihin verrattuna Ylivieskan tuhon dramaattisuutta lisää tietenkin se, että kirkko on puukirkko. Sen korjaaminenkin tulee tarkoittamaan "alusta uudelleen rakentamista".

Mutta olen vanhanaikainen. Ajan henki on muuttunut. Syyllisiä ja syyttävää sormea ei enää heilutella niillä tavoilla jotka olivat "ilmiselviä" vielä 10 vuotta sitten. Silloin olisi syyllisiä haettu hevirockmusiikin ystävistä, roolipelaajista, saatananpalvojista ja ateisteista. Nykyään selitystä haetaan sieltä missä syyttävä sormi osoittaa muutenkin. Ja sormen suunta on vaihtunut. (Ilman että sormenosoittelijat tunnustavat virheitään menneisyydessä ja tunnustavat epäonnistumisensa aiemmin. Sormi syyttää, entisiin virheisiin ei palata.) Siksi nyt humalaista punkkaria todennäköisempi tekijä on Ylivieskaan soluttautunut ISIS -soturi. Nykyaikana kaikki tietenkin menee maahanmuuttokeskusteluun. (Kansan elämän koulun käyneiden syvien rivien yhteinen vihollinen ei enää olekaan ateisti vaan maahanmuuttaja tai "suvakki".)

Toki teko olisi voinut olla periaatteessa terrorismiakin. Itse asiassa Turkki lähettikin maailmanlaajuisen varoituksen. Tässä hengessä wikipediaankin tupsahti vähäksi aikaa sittemmin deletoitu uutinen jossa kerrottiin että muslimit olivat polttaneet kirkon ja että tästä alkaa uskontojen välinen sota. Samassa hengessä on ajateltu että kyseessä voisi olla kirkon sisäinen salaliitto. Rajat kiinni! -ryhmässä teoretisoitiin että palaneen kirkon tilalle rakennetaan moskeija ja siksi se poltettiin. Polttaminen olisi halvempi ratkaisu kuin purkaminen. Ja pian islamilaisten "joikha" kuuluisi ympäri kylän.

Mutta koska kiinnijääneestä on paljastettu suunnilleen ainoastaan se, että hän on kantasuomalainen, on nähtävissä että on ihmisryhmä joka imitoi terroristeja hämmästyttävän hyvin. (Ja jonka jäsenet ovat heitelleet palavia esineitä Ylivieskassa aiemminkin...) Itse asiassa aiemmin samana päivänä "Rajat kiinni" -ryhmässä otettiin kantaa arkkipiispan monikulttuurisuusnäkemysten vuoksi. (Ja iskulle löytyy myös puolestapuhumista. On ihmisiä jotka ovat iloisia tapahtumasta. Henkenä on esimerkiksi se, että kirkko ei kunnioita omia rahoittajiaan. Ja on pettänyt Suomen.) Puheissa oli myös vähintään vertauskuvallista kirkonpolttoa. Näin ollen pahojen maahanmuuttajien pahuuden todistava teko ei voikaan olla tehokas yksittäistapaus joka todistaa jotain geneeristä ihmisryhmästä. Tosin esiin on noussut näkemyksiä siitä että teko on suvakkien false flag. Eli "suvakki" on lavastanut maahanmuuttokriittiset pahoiksi. Kyse ei siis ole sittenkään perinteinen yksittäistapaus.

---

Blogisti rakastaa ikonoklasmia, mutta vastustaa kirkonpolttoa, jos ei muuten niin siksi että polttaja ei omista tuhoamaansa esinettä. Toisaalta huomiotaherättävää on se, että niin "suvakit" kuin "kriittisetkin" ovat intoutuneet keskustelemaan kirkon palamisesta paljon. Tekoa tuomitaan ja siihen kommentoidaan ja siitä ollaan järkytytty. Kuitenkaan tässä ei ole kenenkään koti palanut ja sisällä ei ole ollut eläviä ihmisiä. VOK -keskuksiin heitettyjen polttopullojen kohdalla tilanne ei ole ollut tämä. Miksi niistä ollaan järkytytty huomattavasti laimeammin?

Pahuuden ytimessä.

Olen oppinut että islamistit ovat pahoja. He vastustavat naisten tasa-arvoa. Siksi islamisteja vastaan taistelemaan tarvitaankin naisia puolustavia Soldiers of Odin -katupartiolaisia ja muita vastaavia. Ihmisiä jotka arvostavat naisia. Samoin olen oppinut että islamistit ovat pahoja koska he esittävät väkivaltafantasioita. Toisin kuin kristityt joiden oppi on lempeä ja väkivallaton myös toisinajattelijoille.

Kun Brysselissä tapahtui pommi-isku tämä vahvistui. Oli helppoa nähdä että tämä isku on jossain tekemisissä tekijän vakaumuksen kanssa. Toki muitakin selityksiä voi olla, koska yhteiskunnallisissa ilmiöissä harvoin on kyse vain yhdestä muuttujasta. Mutta silti voidaan sanoa että tietyn islamilaisen klusterin jäsenyys tarkoittaa jotain kun haetaan selitystä ja katsotaan asiaan liittyviä korrelaatteja. Oli helppoa olla uskontokriittinen ja ymmärtää asiakokonaisuus.

Brysselin isku oli luultavasti kostoisku. Sillä terroristi saatiin juuri aiemmin kiinni, pizzatilauksen avulla. (Uutinen ei kertonut olivatko kyseessä alle kuuden euron pizzat ja oliko Junes Lokan korostamalla Pizzamafialla tekemistä asian kanssa.)

Mutta sitten luin siitä mitä Suomalaista naisrauhaa suojelevan Soldiers of Odinin kannattajajäsen ja MV-lehden intohimoinen tukija James Hirvisaari toivoo Suomessa rasismia vastustavien naisten joutuvan räjähdyksen uhriksi. Semmosta naisrauhaa sitten. Ihan vaan sen vuoksi että heidän ihmiskuvansa on Hirvisaaren mukaan tarpeettoman aurinkoinen ja optimistinen ja hyväntahtoinen.. Ja nyt en ymmärrä enää mistään mitään.

Mietitään hetki

Törmäsin argumenttiin joka on tavallaan uskottava. Se koskee inkvisiitiota. Katolinen inkvisiitio on mainettaan parempi. Inkvisiittorit olivat juristeja jotka yrittivät selvittää tekijän syyllisyyttä. Näin he itse asiassa vapauttivat suurimman osan syytetyistä. Näin ollen inkvisiitio estää ihmisten kuolemista.

Logiikka on toki siinä mielessä rautainen että väkilukuun suhteutettuna pahimmat noitavainot ovat tapahtuneet luterilaisilla alueilla, esimerkiksi ruotsin valtakunnan noitavainoissa, oli enemmän lynkkausmielialaa jossa oli tärkeämpää epäillä, syyttää ja rangaista kuin minimoida riskit.

Kuitenkin jos halutaan antaa katoliselle uskolle synninpästöä, unohtuu että inkvisiitioilla kuitenkin oli vakaumusrikoksia. Joista oli rangaistuskena kuolemanrangaistus. Inkvisiition mainetta pesevä argumentti on sama kuin selittäisi että ISIS olisi humaani heti jos se palkkaisi uskonoppineita jotka tarkasti analysoisivat onko syyllinen todella aidosti islamista luopunut kerettiläinen tai muu vääräoppinen. Ja että suuri osa jäisi teloittamatta tämän vuoksi.

Olisihan se toki parempi kuin. Mutta olisivat ne silti barbaareita.

---

Sitä sanotaan, että ei saa tuomita kristillisiä kulttuureita nykyajan kriteerein. Mikä on erikoista koska tyypit selittävät että uskonto on yhteiskuntien arvomuisti tai uskonto on peräti pääsy objektiiviseen moraaliin. Itse näen että menneet julmat ajat ovat todellakin olleet erilaisia kuin nykyaika. Silloin kristinuskolla on ollut enemmän valtaa ja se on tehnyt ympäröivästä maailmasta enemmän, vahvemmin ja kristillistä. Ja tätä ei voi kiertää muuta kuin selittämällä että uskonnot itse asiassa eivät olekaan yhteiskunnan arvomuistia.

"Evankeelisia"

Hikipediassa on, sattumalta kohtuu vahvasti minun tekemäni, juttu evankeelisesta kristillisyydestä. Se on vähän saman tapainen kuin juttu kuin Intelligent Designistä. Siinä viivaillaan yli sanoja ja kutsutaan uudella nimellä. Syy on mielenkiintoinen. Ja se on sama miksi käytän "fundamentalismia" yleissanana. Tapa ärsyttää niitä jotka pitävät itseään evankeelisina.

Patheosissa on mielenkiintoisia kirjoituksia siitä miten evankeelisuuden ja fundamentalismin suhde on ollut ja muuttunut historian varrella. Karkeasti ottaen voisi sanoa että evankeelinen kristillisyys oli alun perin jotain joka enemmänkin irtautui, oli irrallaan ja halusi olla irrallaan fundamentalismista. Nykyisin kannat ovat liuenneet niin että ne ovat käytännössä sama asia. Fundamentalismi -sanasta yritetään vain päästä irti koska sana on tahrautunut niin kristillisen päsmäröimis-metelöimisen kuin islamilaisen terrorisminkin kautta.

Jaottelu "evankeelisiin kristittyihin" ja "fundamentalisteihin" on jotain joka on hyvä vetää silloin kun puhutaan aatehistoriasta. Nykyaikana tämä jaottelu on usein perin juurin irrelevanttia. Juuri kuin se, että erottaisi Intelligent Designin aivan eri asiaksi kuin kreationismin.

---

Se, miksi en kutsu fundamentalisteja evankeelisiksi on vähän sama kuin miksi suosin sitä että kutsun ISIS -joukkoa sillä loukkaavalla D -sanalla. You know. Douche.

Ehdotus uuden kansallislaulun paikaksi

Elämme Suomessa. Se on sivistysvaltio. Hyvinvointivaltio. Maa joka on kristillinen eikä koostu ISIS -terrorismista. (Tosin täytyy muistaa, että oikeasti ei saisi kutsua ISIStä ISIKseksi. Sen sijaan sitä piti kutsua sillä toisella nimellä. Mikä se oli? "douche"?)

Tämä tarkoittaa sitä, että kansallismieliset voivat olla rohkeita ja auttaa yhteisöään parhaansa mukaan. Ja tämä parhaansa mukaan. Tästä hengestä hyvänä esimerkkinä olkoot Markus Jansson; Tuo mies jonka luona Poe on aina vahvana. Onkin kieltämättä syytä miettiä sitä, minkälaisia puuhastelijoita ja kädettömiä amatöörejä maahanmuuttokeskusten polttelussa on.

Ja tietenkin hieman vaikutusvaltaisempi joukko. Sellainen joukko jonka puheita otetaan hyvin vakavasti. Sellaisella tavalla jossa kehotetaan enemmänkin kuuntelemaan. Sellainen jonka leimaaminen trollin provokaatioksi olisi punaviherkuplaan menemistä.

Tässä kontekstissa sitten on luettava MV -lehteä. Siellä kerrotaan, että "Seinäjoen VOK! Palomiehet kertoivat, että maksaa veronmaksajille noin 600€ kerta, kun he käyvät, eli 2-5 kertaa viikossa, ja kuukaudessa parhaimmillaan 20 kertaa." ... "Pakolaiskeskus Seinäjoki, 2- 5 kertaa viikossa kakarat pihalle. Lastensuojeluasia?" ... "Jos kotiisi tulisi palokunta 4 kertaa viikossa, niin olisiko lastensuojelu kimpussasi saman tien?"

Jossain menee ironiamittari rikki. Mieleni tekisi kysyä että mitä jos joku ulkopuolinen kävisi polttelemassa kotia kovin usein niin olisiko tämä syytä ottaa poliisiasiaksi. Mutta tässä unohtuisi se, että monille maahanmuuttokriitikoille polttamiset ovat vain ennaltaehkäisevää Suomen puolustamista. (Konsepti on kaduilla tuttu "ennaltaehkäisevän väkivallan" nimellä väkivaltarikoksissa.) Koska kysymys heille on kansallismielisyydestä joka vaatii hyvin uudenlaisia arvoja. Tarkalleen ottaen yhtä arvoa ja vain yhtä arvoa. Ehdotankin että uusi patrioottinen Suomi ottaa itselleen sopivan uuden kansallislaulun. Sellainen on jo sävelletty. Siinä lauletaan vain tuosta yhdestä arvosta.

Selviytyjien logiikkaa

Klassisesti selviytymistaitoja on liitetty vihamielisissä olosuhteissa hengissä pysymiseen. Tällöin puhutaan vaikka Robinson Crusoesta autiolla saarella. Tai siihen, että lentokone putoaa mysteeriselle saarelle. (Sellaiselle jolla ei tiputeta ruokapaketteja taivaasta.)

Tässä kohden sosiaalisuus ja yhteistyö ovat kiinnostavia vaihtoehtoja. Ja molemmissa on puolensa. Esimerkiksi Robinson Crusoen strategia toimi paremmin yksin. Joten oli kenties hänen onnensa että laivan mukana ei uponnut muita. Hän sai haltuunsa kaikki resurssit ja käytti niitä taitavasti. Mitä useampi selviytyjä on, sitä vähemmän näitä perusresursseja on. Robinson Crusoe käytti tätä resurssistoa, työvälineitä ja ravintoylijäämää siihen että rakensi itselleen esimerkiksi vuohiaitauksia. Laivassa ollut ruoka ei säily hirveän kauan. Mutta se on kuitenkin aikaa jota ei tarvitse käyttää metsästykseen joten tämän säästyneen ajan voi käyttää muuhun.

Toinen strategia taas perustuu siihen että ryhmässä resurssien käyttö ja hankinta tehostuvat. Ryhmässä voidaan metsästää, rakentaa parempia suojia. Ja kasvatetaan todennäköisyyttä sille että mukaan on varattu juuri tilanteen vaatimia työvälineitä ja siihen liittyvää tietotaitoa. Sillä ryhmässä jokainen voi olla spesialisti. Ja tällä väistämättä saadaan lisää pelivaraa.

Toisin sanoen jossain tilanteissa kannattaa olla yksin. Esimerkiksi sellaisissa joissa saaliseläimiä on vähän mutta tarjolla on jokin uponneen laivan tapainen arvokas resurssilähde. "Ympäristön kantokyvyn" ylittäminen johtaa enemmistön nälkiintymiseen ja tuottaa käytännössä väkisinkin kuolemia.

Mutta tosiasiassa monelle selviytyminen ei tarkoita tätä. Sillä "Tosi TV" on tuottanut moniakin selviytymisformaatteja. (Kuten "Selviytyjät") Ja niissä on aivan eri logiikka. Sillä siinä missä perinteisessä selviytymisessä sosiaalisuus johtaa siihen että kaikki elävät pidempään, on näissä formaateissa kysymys pudotuspelistä. Ei ole tärkeää selvitä mahdollisimman kauan vaan selvitä putoamatta aivan loppuun asti. Yksi ja vain yksi voittaa. Muut eliminoidaan riippumatta siitä mitä strategioita kilpailijat sitten valitsevatkin.

Tämä on tuonut noihin peleihin erikoisen lisäelementin. Itse asiassa yhteistyöstrategioita on vähemmän mutta tilanne vaatii entistä enemmän sosiaalista juonittelua. Siinä toki ryhmien sisälle syntyy pieniä liittoutumia. Ja nämä ovat kannattavia. Ryhmät takaavat toistensa kanssa lähinnä sitä että sen jäseniä todennäköisesti ei tiputeta. Ja näin tiputukset voidaan keskittää joko avuttomiin "helposti pudotettaviin" joista ei ole hyötyä kilpailuissa tai - ellei peräti useammin - vahvojen pelaajien poisäänestämiseen.

Ryhmää tarvitaan suurimman uhan eliminointiin. Valitettavasti tämän jälkeen ryhmässä kannattaa tehdä "backstabaus" yhtä askelta ennen kuin muut ovat tekemässä sitä itselle. Kun muu tiimi vielä pelaa yhteen, on syytä tiputtaa se vahvin. Karkeasti sanoen haasteena on se, että putoamiseen vaikuttaa usein myös oma miellyttävyys. Ja kotikatsojat ja kanssakilpailijat eivät pidä toveriensa selkäänpuukotuksesta. Jonka vuoksi yksi vahvimmista strategioista keski- ja loppupeleissä ovatkin yksinselviytymisstrategiat joissa ollaan hyvin taitavia. Oma tila kun antaa tilaa näyttää itsen ja omat taidot sen sijaan että on se yksi siitä ryhmästä.

Tästä voisi vetää pienen yhteiskunnallisen analogin.

Nykyään moni puhuu yhteiskunnan pysyvyydestä. Mutta kun tilannetta katsoo, voi huomata että tässä ei tarkoiteta sitä että harjoitettaisiin pitkän tähtäimen selviytymissuunnitelmia. Sen sijaan kilpailukyky on hierakista. Pyritään olemaan "ykkösiä" ja tekemään tätä mahdollisimman nopeasti seuraavassa kvartaalissa. Samoin ajatus jonkinlaisesta "yhtenäiskulttuurista" - olipa tämä sitten amerikkalainen kulutuskulttuuri tai islamilainen teokratiakalifaatti - on vallalla. Kysymys ei siis ole kulttuurien ja kulttuurin selviämisestä vaan pudotuspelistä.

Olen suoraan sanoen hieman äimistynyt miksi tämä strategia vetoaa. Sillä tositv -ajattelu on lyhytjänteistä ja todennäköisesti vähänkin pidemmällä katsantokannalla tuhoisaa.

Voidaan jopa sanoa että ennen tuolla "tositv -ajattelulla" onkin pärjätty. Jos mietitään Englantia joka halusi siirtomaita, voidaan muistaa että se rakensi itsestään valtion jossa "aurinko ei laske". Moni tosin koki että britannia oli samalla paikka "jossa oli aina kolkka jonne aurinko ei paista". Ja nykyään saarivaltio onkin maltillisen kokoinen ja strategialtaan huomattavasti vähemmän invasiivinen.

Ja yhdysvallat. Se ei ole tuottanut siirtomaita vaan on hankkinut maailmanvaltiaan asenteensa sillä, että se on nimenomaan lähinnä estänyt heikompia maita kiipimästä mahdissa sen tasolle. Muut maat ovat sille tärkeitä. Eivät monikulttuurisuuden nimissä, vaan sen vuoksi että tehtaiden halpatyövoima voidaan siirtää säästösyistä ulkomaihin ja pumpata arvon lisääntymisestä kaikki mahdollinen irti omassa maassa ja omaan maahan. Tämän sivutuotteena on monikulttuurinen maapallo jossa on erilaisia alueita. Ei samanarvoisia alueita, mutta tämä moninaisuus on järjestelmä jota USA haluaa hyvinkin paljon tukea. Sen sijaan, että se puhtaasti tuhoaisi kaikki muut maat ja yrittäisi alistaa ne siirtomaikseen.

Tämä on jotain jota Daesh -terroristit eivät ymmärrä. He ovat iloisia invasiiviseta nopeasta leviämisestään. Mutta eivät tiedosta että tämä johtaa todennäköisesti siihen että väärin kokeneet pakenevat maasta tuottamasta heille lisätuloja. (Crackedissa on itseasiassa mielenkiintoinen teksti jonka mukaan ISIS lehdissään ei halua että sen valta-alueilta muslimit muuttaisivat pois. Se menettää paenneiden mukana rahaa. Puhdasta rahaa. Muslimien maastapaon tukeminen on samaa kuin iskisi ISISiä kukkaroon. Ja terroristijärjestölle joka palkkaa ja rekryää keitä tahansa halukkaita kuolleet ovat vain resurssi, jotain jota voidaan surutta uhrata ja tuhlata, kun taas raha on rahaa. Lisää ihmisiä eli taistelijoita riveihin, kun voidaan aina järjestää panemalla. Joka on varsin yleisen mielipiteen mukaan miellyttävää. Raha on sen sijaan niukkaa.) He pelaavat väärää selviytymispeliä.