Taikasana; Kansainväliset sopimukset

Tuoreen uutisoinnin mukaan Suomi on valmistautunut ottamaan vastaan ISIS -joukkoihin lähteneitä. Ideaalisella tasolla ajatellen tämä on minulle hyvin epämieluisa ajatus. Jos minulta ja vain minulta kysyttäisiin, jakaisin tuollaiseen meneville menolippuja. Ja tämä menolippu ei olisi Suomeen. Mutta asiaa ei kysytä minulta. Itse asiassa sitä ei kysytä edes Suomen valtiolta, tavallaan.

Suomella on ollut erikoinen tapa ottaa myös palkkasotilaiksi lähteneitä takaisin maahan. Ja toisen vapaustaistelija on tunnetusti toisen terroristi. Ja tähän on syitä jotka eivät johdu minusta tai edes Suomen valtiosta.

Ja tässä onkin se aiheen perusongelma. Jos puhutaan maahanmuuttajamääristä ja vastaavista, puhutaan asioista joilla on jotain tekemistä kansainvälisten sopimusten jne. ulkopolitiikan kanssa. Niitä ei voi ratkaista sisäpoliittisilla keinoilla ja tämän yrittäjä olisi, suoraan sanoen, ääliö, tyhmä, tampio ja muutenkin sellainen että kenties olisi hyvä jos Suomi antaisi heillekin menolippuja jonnekin mahdollisimman kauas. (Mutta ei tee koska kyse ei ole minusta tai edes Suomen valtiosta.)

En ole optimisti ja minulle on aivan selvää että ideologisesti jumittavat tyypit ovat temperamentiltaan ikuisesti sellaisia että ovat taipuvaisia ääriajatteluun. Ja jos tramatisoituvat sodissa niin tuskin se PTSD auttaa kanssaelämisessä. Mutta jos kansainväliset sopimukset määräävät asioitsa jotain niin sitten se ei ole vaihtoehto.

Ja tässä tapauksessa yritys terapoida ja palauttaa osaksi yhteiskuntaa on se toisiksi paras vaihtoehto kaikista mahdollisista maailmoista. Ja luultavasti paras käytettävissä olevista aidosti mahdollisista maailmoista. Ja jo se että terapoidaan kertoo että "poliitikot ja maahanmuuttoasioista päättävät suvakit tajuuvat" että tässä on oikea ja konkreettinen vaara johon tulee puuttua ja jonka haittoja tulee yrittää minimoida. Se, että tätä tekee keinoilla jotka eivät sovi niiden ihmisten pirtaan jotka tuntevat vain karkotuksen ja ruumiillisen kurituksen ja pitkät vankilarangaistukset ei muuta tätä tosiasiaa. Mutta maailma ei ylipäätään suuresti välitä siitä että toimiiko se sellaisilla mekaniikoilla ja sellaisella kompleksisuustasolla että yhteiskuntamme suusta huohottavain kansanosa sen ymmärtää, hyväksyy ja kykenee ottamaan osaksi identiteettiään.

Tässä mielessä pitääkin kysyä, että haluatko mieluummin ideologiset fanaatikot kontrolloituna vai kontrolloimattomina riehumaan yhteiskuntaan. (Itse suhtaudun samalla asenteella kaikkiin, myös niihin joilla on sekä väkivaltarikostuomio ja jotka ovat tämän lisäksi Odinin sotureissa. Suosittelen samaa kyynisyyttä kaikille muillekin. Vaikka eihän sekään ole tarkalleen ottaen minun bisnekseni.) Terapointi on tässä mielessä jonkin tekemistä.

Sama tietenkin koskee pakolaismäärien jakautumista. Kansainvälisissä sopimuksissa on kysymys "reaalipolitiikasta" siinä mielessä että siinä mitä tahansa asiaa voidaan käyttää kun tehdään diilejä ja kauppaa toisista asioista. Näin ollen pakolaiskiintiöasia on mukana jotta saadaan esimerkiksi kansainvälistä kaupankäyntiä ja vastaavia yhteyksiä.

Ja tämän seurauksena pakolaismääriä jaotellaan. Eikä se katso maantiedettä siinä mielessä jota "pussinperistä" puhuvat MV -lehden lukijat pitävät. Heidän argumenttinsa on että pakolaisen tulisi muuttaa vähän. (Mikä on erikoista. Mutta he ovatkin vihaisia niille islamilaisille maille jotka ovat laittaneet "rajat kiinni", osittain siksi että jostain erikoisesta syystä juuri nämä maat eivät ole mukana samoissa kansainvälisissä sopimuksissa kuin Suomi.) Mutta pakolaisia pyöritellään maasta ja kiintiöistä toiseen. Ja lisäksi pakolaisilla on jonkin verran vapaata tahtoakin, joten he tietenkin pyrkivät mielellään sellaisiin maihin joissa heidän olisi mahdollisimman hyvä. Mikä tekee heistä ei-idiootteja. (Itse näen että maahanmuutosta tulee hankaluuksia mutta jos maahan tulee uusia kansalaisia toivon että he eivät sentään olisi idiootteja..)

Tässä on takana sitä samaa kyynisyyttä jota voi hakea toisesta suunnasta. Jos esimerkiksi mietit sitä miksi poliitikot välttävät "kansanmurha" -sanaa, ja puhuvat vaikka "kansanmurhalta muistuttavista" ilmiöistä, syynä on se että on tehty kansainvälinen ihmisoikeussopimus jonka mukaan valtio on velvollinen puuttumaan toisen suvereenin maan sisäpolitiikkaan jos siellä tehdään kansanmurhia. Tämän pykälän kiertely johtaa sanavalintoihin. Samasta syystä kun ensimmäiseen maahan ilmoittautuu, niin maat jakavat pakolaisia maasta toiseen koska ovat tehneet sopimuksia asioista. Siinä ei ole mitään ymmärrettävää. Paitsi jos on niin tyhmä että on sen sortin autistinen sosiopaatti, että mieli ei ymmärrä mitä "diili" tarkoittaa. En usko että näin on monenkaan kohdalla vaikka tosiasiat yrittävät kyllä kovasti tätä vakaumustani kyseenalaistaa.

Ulkopolitiikka on siitä hankalaa että sillä on muitakin vaikutuksia. Yksi niistä on kyyninen "jos maassa ei ole armeijaa siinä on jonkun toisen maan armeija" -lause. Joka on puoliksi tosi. Tosiasiassa Suomi ei ole ydinasemahti joten meillä ei ole oikeasti väliä että kuinka montaa ryssää Suomalainen vastaa. (Ja vaikka olisikin, se tuskin olisi Talvisodan tasoista.) Oikea vertauskysymys on että montaako ydinpommia Suomalainen sotilas vastaa. Jos kyyninen lause viedään loppuun niin se pitäisi muotoilla muotoon "jos maassa ei ole relevantisti voittoon kykenevää armeijaa, siinä on jonkkun toisen maan armeija". Tässä kyynisessä hengessä yksi syy siihen että Suomeen ei ole hyökätty on se, että me olemme osana kansainvälisiä sopimuksia emmekä joutuisi taistelemaan yksin. (Kun Suomi taisteli teimme silloinkin diilejä esimerkiksi saksalaisten kanssa. Hitler kävi suomessa tapaamassa Mannerheimiä. Koska kansainvälinen yhteistyö sodassa on pirun tärkeää, on tämänlainen Saatanan kanssa sopimuksen tekeminen ymmärrettävä "reaalipoliittinen ratkaisu"!)

Jos lopettaisimme ihmisoikeussopimukset ja maahantulijamääräkiintiöt ja vastaavat, niin menettäisimme paljon muitakin diilejä. Sellaisia joiden syy-seuraussuhteet voivat olla hyvin keinotekoisia. (Ihan sen vuoksi että mitä tahansa voidaan diilata mihin tahansa muuhun.) Seuraukset olisivat hyvin vaikeasti ennustettavia. Ja tuskin kovin positiivisia. Ja tämänlainen tuho on seurauksena siitä että seuraa jotain ideaalia eikä mieti politiikkaa käytännön tasolla.

Ulkopolitiikassa ei ole tässä mielessä edes mitään hirveän vaikeaa älyllistä kapasiteettia vaativaa. Täytyy vaan ymmärtää mitä "diili" tarkoittaa. Tämän ymmärtää, paitsi jos on samanaikaisesti vakavasti autistinen ja sosiopaatti. Tai jotain sinne päin. (Olen virallisesti tyhjä asiaankuuluvista riittävän ikävistä ja vittupäisistä herjauksista. Lisää omasi tähän __________.) Moni yrittää ratkoa arvopuhetunteilulla, utopiaihanteella ja sisäpolitiikalla ulkopoliittisia ilmiöitä ja ongelmia. Ja tämä ryhmä ei ole sitä jota pidetään utopistisena haihattelijoina. Vaan sitä jotka luulevat olevansa fiksuja ja jalat maassa olevia ihmisiä. (Mikä kyllä vihjaa että jos maahan sittenkin tulvisi idiootteja ja aggroiluun taipuvaisia luonnevammaisia, niin he voisivat oikeasti integroitua yhteiskuntaan jopa hämmentävän hyvin.)