"Moral Majority" on tullut vuosien saatossa tullut tutuksi siitä, että rockmusiikki, heavy ja muut vastaavat nuorisomusiikin lajit ovat syyllisiä lähes kaikkiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Asiaa "todistetaan" varsin joustavasti. Esittäessnn yhteyksiä he eivät karsi vaihtoehtoja : esimerkiksi vaihtoehto, että ahdistuneet kuuntelevat ahdistavaa musiikkia ei ole heistä vaihtoehto. Ja korrelaatioitkin kehitetään enimmäkseen väitepohjalta.
Yksi heidän käyttämänsä strategia nojautuu subliminaalisiin viesteihin. Heistä musiikissa on piiloviestejä jotka aivopesevät ihmisiä. Niistö löytyy esimerkiksi takaperinkuultuja sanomia. Näiden toimivuudesta ei ole takeita. Ja itse asiassa viestitkin syntyvät enimmäkseen väitepohjalta.
Piiloviestien kuuleminen on itse asiassa kuitenkin hyvin jännittävä ilmiö. John Vokey ja Don Read tekivät niihin liittyvän tutkimuksen. He kuunteluttivat verrokkiryhmälle musiikkia takaperin. 10% ihmisistä kuuli takaperin soitetussa musiikissa jotain viestiä tai sanoja. Toiselle koeryhmälle kerrottiin että musiikissa oli takaperin soitettuna tietty viesti, jonka sisällön Vokey ja Read olivat arponeet, 90% kuuntelijoista kuuli juuri kyseisen viestin kappaleessa.
Tämä viittaa siihen, mitä piiloviestejä tai esimerkiksi nauhoilta kummitusten sanomia etsivien avomielisyys tarkoittaa. Nimittäin aivan selvästi suhtautumistapa viestiin muuttaa asioita dramaattisesti. Siksi skeptikko ei luultavasti kuule muuta kuin nauhan murahdusta siinä missä kummitusviestin (EVP -ilmiön nimellä) tai subliminaalisen viestin etsijä kuulee sanoja ja kommunikaatiota. Syynä on se, että avomielisyys on itse asiassa erittäin voimakasta ennakkoluuloisuutta ; Todistusaineisto assimiloidaan hyvin joustavasti, jotta se sopii siihen mitä aineistolta on ennalta päätetty ja odotettu.
Tämänlainen joustavuus tuntuu tietysti kuuntelijasta itsestään avomielisyydeltä. Hehän todellakin tulkitsevat maailmaa joustavammin eivätkä "nipota" yksityiskohdista, tai edes pääpiirteistä. Asenne on äärimmäisen joustava todistusaineistoa kohtaan. Valitettavasti ennakkoluulo onkin sitä vahvempi ennakkokäsityksen kanssa. Tätä kautta olemattomia viestejä voidaan todellakin kuulla. Ja "Moral Majority" jäsenineen voi toimia hyvässä uskossa ja levittää perättömiä syytöksiä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EVP. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EVP. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. tammikuuta 2011
lauantai 2. tammikuuta 2010
OXXXOXXXOXXOOOXOOXXOO
Apophenia on psykologinen ilmiö, jossa ihmiset illuusionomaisesti havaitsee järjestystä ja merkitystä jossakin satunnaisessa. Merkityksettömyys näyttää merkitykseltä. Tilastotieteen termeillä kyseessä on aina Tyypin 1 virhe, false positive. Liika herkkyys yhteyksille johtaa siihen että ihminen näkee liian helposti jotain jota ei ole. Ilmiön tutkinta alkoi psykoottisten ihmisten tutkimuksessa.
Klaus Conrad esitti että se on "motivoimatonta yhteyksien näkemistä". Myöhemmin huomattiin että ilmiö koskee mielenterveydeltään aivan normaalejakin ihmisiä. Ilmiötä käytetään esimerkiksi joidenkin uskonnollisten kokemusten taustaselittämisessä.
Apophenia on melko laaja ihmisen harhatulkinnan ilmiö. Sen takana on muutamia erilaisia virheentekotapoja. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin seuraavat:
1: Clustering illusion on harha, jossa ihminen kokee että satunnaisissa merkkijonoissa on järjestystä, järjestysklustereita. Daniel Kahneman ja Amos Tversky liittivät tämän ilmiön ajattelun prosessointiin, heuristiikkaan. Mielemme käsittelee aineistoa, ja usein tavoitteena on löytää nopeasti "kohtuu hyvin toimiva ratkaisu" sen "täysin oikean vastauksen" sijasta. Thomas Gilovich, Robert Vallone ja Amos Tversky huomasivat että tämä näkyy esimerkiksi urheilujuontajien ja urheilun ystävien puheissa. Kilpailumenestyksessä esimerkiksi nähtiin "kausia", jollain oli onnea ja toisilla oli huonon onnen kausi. Tilastollinen käsittely näytti kuitenkin sattumaa. Vastaava taikausko on tietysti tuttua myös uhkapelien maailmassa.
2: Pareidolia taas on sitä että nähdään kuvissa ja kuullaan äänissä merkityksiä, jotka tuntuvat epätodennäköiseltä. Tämän vuoksi esimerkiksi väärinpäin soitetuissa nauhoissa voidaan kuulla viestejä jotka tulkitaan backmaskingiksi, joihin liitetään tarinoita manipuloinnista. Parapsykologian ystävät taas kuulevat nauhojen kohinassa puhetta, jonka he kokevat johtuvan kummitusten viestinnästä. Kuvien puolella ihmiset näkevät helposti kasvoja ja silmiä vaikkapa lautalattiassa.
3: Confirmation bias, jossa asioiden yhteensopivuus painaa enemmän kuin niiden sopimattomuus. Tässä on takana kaksi osaa: (1) Ensimmäinen puolisko ei ole apopheniaa, koska se johtuu assimilaatiosta. Odotuksemme ja maailmankuvamme painottavat tulkintaa, ja sen kanssa sopimaton hylätään ja siihen sopivat valikoidaan helpommin kuin pitäisi. (2) Sen toinen tyyppi, illusory correlation, sen sijaan on apopheniaa, koska siinä satunnaisten asioiden välissä vain nähdään yhteys. Vahvistusharhoja on hyvin monenlaisia:
___3.1: Forer efektissä ihmiset kokevat että jokin asia on räätälöity juuri heille sopivaksi, vaikka se sopiikin yleisemmin ihmisiin. Tämä vaikuttaa esimerkiksi yhtenä astrologian taustavoimana. Ihmiset kokevat satunnaiset sanajonot harvinaisen hyvin itseensä sopivina. Astrologiassa, kuten muissakin mukana on myös "muutakin vaikutusta" kuin apophenia. Odotukset, halut, toiveet ja maailmankuva vahvistavat räätälöintikokemusta : Esimerkiksi se että kuulijalle esitetään että se on juuri hänelle tehty vahvistaa tätä harhaa, samoin kuin se että arvion antajan kerrotaan olevan "asiantuntija" tai "kehittäjä" vahvistaa kokemusta siitä että arvio on osuva.
___3.2: Synchronicity on kokemus siitä että jos kaksi asiaa tapahtuvat samaan aikaan, koetaan niillä olevan yhteys toisiinsa vaikka asiat ovat tapahtuneetkin samanaikaisesti sattumalta. Sattuma saa siis ikään kuin merkityksen.
Apopheniaa vastaan käyty tärkein taisteluväline on aineiston käsittely ja itsekriittisyys. Conrad kirjoitti tästä seuraavasti "A Cognitive Approach to Situation Awareness: Theory and Applicationissa" : "While observations of relevant work environments and human behaviors in these environments is a very important first step in coming to understand any new domain, this activity is in and of its self not sufficient to constitute scientific research. It is fraught with problems of subjective bias in the observer. We (like the experts we study) often see what we expect to see, we interpret the world through our own personal lens. Thus we are extraordinarily open to the trap of apophenia."
Vaikka apophenia ilmiö itsessään ei tavoitteellista tai maailmankuvariippuvaista, nämä kuitenkin liittyvät siihen mutkan kautta. Maailmankuvaan ja sen antamiin odotuksiin sitoutuminen nimittäin tuottaa sokeita pisteitä, jotka vaikeuttavat harhautumisen huomaamista. Tehty virhe otetaan totena, eikä sitä tajuta virheeksi. Näin harha "näyttää, maistuu ja tuntuu" havainnolta.
1: Ja siksi apophenian varaan voidaan rakentaa monia ennakkokäsityksiä vahvistavia argumentteja. Esimerkiksi uhkapelimaailmassa taikauskon takana on sitäkin, että onnen vaihtelu on "kokemus" joka on pelureille "havainto". Se "selitetään" jollain asialla, kuten taikasukilla jotka on ollut jalassa "hyvän onnen kausina".
Vaikeaksi ilmiön tekee tietysti se, että hahmojen huomaaminen voi tarkoittaa sitä että henkilö näkee tavoitteita ja ideologioita jossakin, missä niitä ei ole, on sen erottaminen monista ryhmäpaineen avulla tuotetuista harhakäsityksistä hyvin vaikeaa. Niissähän jokin sääntö opetetaan, ja tästä syntyy motivoitua yhteyksien näkemistä. Tämä tarkoittaa sitä että jos salaliittoteoriajengi näkee yhteyksiä UFO:ista, se tulkitsee vaikka satunnaiset lehtiuutiset niin että niiden takana on jokin voima. Jokin toinen salaliittojengi voi nähdä samoissa jutuissa yhteyden illuminatin toimintaan. Se, että näitä yhteyksiä harjoitellaan huomaamaan kertoo että ne ovat maailmankuvan kautta rakennettuja harhoja. Tässä tulee helposti tulkinnallisia vaikeuksia. On esimerkiksi vaikeaa sanoa johtuuko jokin tietyn yksilön stereotypia (enemmän) ennakkoluuloista vai siinä että hän vahvistaa mielessään yhteyksiä väärin.
Otsikon nimi juontaa Thomas Gilovichin tutkimukseen. Siinä hän havaitsi, että ihmiset kokevat esimerkiksi tuon merkkijonon säännönmukaiseksi, vaikka sillä on kaikki satunnaisen merkkijonon ominaisuudet. Syynä on se, että ihmiset odottavat satunnaiselta merkkijonolta enemmän vaihduntaa kuin mitä satunnaisessa oikeasti on. Ihmisten satunnaiseksi kokemissa merkkijonoissa X jälkeen on useammin O kuin X, ja O:n jälkeen olisi useammin X kuin O. Ihmiset kokevat että jos asiat eivät ole vierekkäin, ne ovat satunnaisia. Hajallaan olo tuntuu sattumalta. Kuitenkin oikeassa satunnaisuudessa syntyy myös pieniä kohtia, klustereita, joissa asiat ovat yhdessä, rypäytyneenä.
Klaus Conrad esitti että se on "motivoimatonta yhteyksien näkemistä". Myöhemmin huomattiin että ilmiö koskee mielenterveydeltään aivan normaalejakin ihmisiä. Ilmiötä käytetään esimerkiksi joidenkin uskonnollisten kokemusten taustaselittämisessä.
Apophenia on melko laaja ihmisen harhatulkinnan ilmiö. Sen takana on muutamia erilaisia virheentekotapoja. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin seuraavat:
1: Clustering illusion on harha, jossa ihminen kokee että satunnaisissa merkkijonoissa on järjestystä, järjestysklustereita. Daniel Kahneman ja Amos Tversky liittivät tämän ilmiön ajattelun prosessointiin, heuristiikkaan. Mielemme käsittelee aineistoa, ja usein tavoitteena on löytää nopeasti "kohtuu hyvin toimiva ratkaisu" sen "täysin oikean vastauksen" sijasta. Thomas Gilovich, Robert Vallone ja Amos Tversky huomasivat että tämä näkyy esimerkiksi urheilujuontajien ja urheilun ystävien puheissa. Kilpailumenestyksessä esimerkiksi nähtiin "kausia", jollain oli onnea ja toisilla oli huonon onnen kausi. Tilastollinen käsittely näytti kuitenkin sattumaa. Vastaava taikausko on tietysti tuttua myös uhkapelien maailmassa.
2: Pareidolia taas on sitä että nähdään kuvissa ja kuullaan äänissä merkityksiä, jotka tuntuvat epätodennäköiseltä. Tämän vuoksi esimerkiksi väärinpäin soitetuissa nauhoissa voidaan kuulla viestejä jotka tulkitaan backmaskingiksi, joihin liitetään tarinoita manipuloinnista. Parapsykologian ystävät taas kuulevat nauhojen kohinassa puhetta, jonka he kokevat johtuvan kummitusten viestinnästä. Kuvien puolella ihmiset näkevät helposti kasvoja ja silmiä vaikkapa lautalattiassa.
3: Confirmation bias, jossa asioiden yhteensopivuus painaa enemmän kuin niiden sopimattomuus. Tässä on takana kaksi osaa: (1) Ensimmäinen puolisko ei ole apopheniaa, koska se johtuu assimilaatiosta. Odotuksemme ja maailmankuvamme painottavat tulkintaa, ja sen kanssa sopimaton hylätään ja siihen sopivat valikoidaan helpommin kuin pitäisi. (2) Sen toinen tyyppi, illusory correlation, sen sijaan on apopheniaa, koska siinä satunnaisten asioiden välissä vain nähdään yhteys. Vahvistusharhoja on hyvin monenlaisia:
___3.1: Forer efektissä ihmiset kokevat että jokin asia on räätälöity juuri heille sopivaksi, vaikka se sopiikin yleisemmin ihmisiin. Tämä vaikuttaa esimerkiksi yhtenä astrologian taustavoimana. Ihmiset kokevat satunnaiset sanajonot harvinaisen hyvin itseensä sopivina. Astrologiassa, kuten muissakin mukana on myös "muutakin vaikutusta" kuin apophenia. Odotukset, halut, toiveet ja maailmankuva vahvistavat räätälöintikokemusta : Esimerkiksi se että kuulijalle esitetään että se on juuri hänelle tehty vahvistaa tätä harhaa, samoin kuin se että arvion antajan kerrotaan olevan "asiantuntija" tai "kehittäjä" vahvistaa kokemusta siitä että arvio on osuva.
___3.2: Synchronicity on kokemus siitä että jos kaksi asiaa tapahtuvat samaan aikaan, koetaan niillä olevan yhteys toisiinsa vaikka asiat ovat tapahtuneetkin samanaikaisesti sattumalta. Sattuma saa siis ikään kuin merkityksen.
Apopheniaa vastaan käyty tärkein taisteluväline on aineiston käsittely ja itsekriittisyys. Conrad kirjoitti tästä seuraavasti "A Cognitive Approach to Situation Awareness: Theory and Applicationissa" : "While observations of relevant work environments and human behaviors in these environments is a very important first step in coming to understand any new domain, this activity is in and of its self not sufficient to constitute scientific research. It is fraught with problems of subjective bias in the observer. We (like the experts we study) often see what we expect to see, we interpret the world through our own personal lens. Thus we are extraordinarily open to the trap of apophenia."
Vaikka apophenia ilmiö itsessään ei tavoitteellista tai maailmankuvariippuvaista, nämä kuitenkin liittyvät siihen mutkan kautta. Maailmankuvaan ja sen antamiin odotuksiin sitoutuminen nimittäin tuottaa sokeita pisteitä, jotka vaikeuttavat harhautumisen huomaamista. Tehty virhe otetaan totena, eikä sitä tajuta virheeksi. Näin harha "näyttää, maistuu ja tuntuu" havainnolta.
1: Ja siksi apophenian varaan voidaan rakentaa monia ennakkokäsityksiä vahvistavia argumentteja. Esimerkiksi uhkapelimaailmassa taikauskon takana on sitäkin, että onnen vaihtelu on "kokemus" joka on pelureille "havainto". Se "selitetään" jollain asialla, kuten taikasukilla jotka on ollut jalassa "hyvän onnen kausina".
Vaikeaksi ilmiön tekee tietysti se, että hahmojen huomaaminen voi tarkoittaa sitä että henkilö näkee tavoitteita ja ideologioita jossakin, missä niitä ei ole, on sen erottaminen monista ryhmäpaineen avulla tuotetuista harhakäsityksistä hyvin vaikeaa. Niissähän jokin sääntö opetetaan, ja tästä syntyy motivoitua yhteyksien näkemistä. Tämä tarkoittaa sitä että jos salaliittoteoriajengi näkee yhteyksiä UFO:ista, se tulkitsee vaikka satunnaiset lehtiuutiset niin että niiden takana on jokin voima. Jokin toinen salaliittojengi voi nähdä samoissa jutuissa yhteyden illuminatin toimintaan. Se, että näitä yhteyksiä harjoitellaan huomaamaan kertoo että ne ovat maailmankuvan kautta rakennettuja harhoja. Tässä tulee helposti tulkinnallisia vaikeuksia. On esimerkiksi vaikeaa sanoa johtuuko jokin tietyn yksilön stereotypia (enemmän) ennakkoluuloista vai siinä että hän vahvistaa mielessään yhteyksiä väärin.
Otsikon nimi juontaa Thomas Gilovichin tutkimukseen. Siinä hän havaitsi, että ihmiset kokevat esimerkiksi tuon merkkijonon säännönmukaiseksi, vaikka sillä on kaikki satunnaisen merkkijonon ominaisuudet. Syynä on se, että ihmiset odottavat satunnaiselta merkkijonolta enemmän vaihduntaa kuin mitä satunnaisessa oikeasti on. Ihmisten satunnaiseksi kokemissa merkkijonoissa X jälkeen on useammin O kuin X, ja O:n jälkeen olisi useammin X kuin O. Ihmiset kokevat että jos asiat eivät ole vierekkäin, ne ovat satunnaisia. Hajallaan olo tuntuu sattumalta. Kuitenkin oikeassa satunnaisuudessa syntyy myös pieniä kohtia, klustereita, joissa asiat ovat yhdessä, rypäytyneenä.
torstai 27. marraskuuta 2008
Hidden.
Luultavasti jokainen on kuullut subliminaalisista viesteistä, eli piilotajuisista viesteistä. Niillä tarkoitetaan esimerkiksi videoissa olevia yhden kuvan pätkiä, joilla yritetään saada henkilö ostamaan tuotetta. Ne voivat olla levyissä olevia kätkettyjä viestejä. Ajatus näissä on se, että koska ihminen ei ehdi tajuta niitä, ne vaikuttavat suoraan alitajuntaan; Subliminal message ei ole alitajuinen subconcious message, jos se huomataan. Toimivuus perustuu teoriaan, jossa tietoisuus ei näe, mutta piilotajunta on tikkana.
Itse asiassa useita piilotettuja viestejä tunnetaan: Oma suosikkini on Pink Floydin "Empty Spaces" Siihen kun on backmasking -tekniikalla ladattu takaperoista ääntä , joka kääntämällä sanoo "Congratulations! You have discovered the secret message!" Lisäksi Don Rosa piilottelee sarjakuviensa ensimmäiseen ruutuun kirjaimet D.U.C.K. (Dedicated to Unca Carl from Keno.) Pidän näiden etsimisestä. Osa on vähemmän hauskoja Ozzy Osbournen "Bloodbath in Paradise" sisältää takaperin laitettuja elokuvasta "Manaaja" peräisin olevia kiroiluja. Itse asiassa tälläiset piilotetut viestit ovat paljon käytettyjä. Fanit etsivät niitä. Ja lisäksi uskonnolliset tahot etsivät niitä suurella innolla -etenkin piilotettuja saatanallisia säkeitä etenkin heavy metal -musiikista- koska he haluavat taistella niiden demonisia vaaroja vastaan.
Kuuluisin todiste piilotettujen viestien tehosta oli vuodelta 1957. Silloin James Vicary kertoi että hän onnistui lisäämään elokuvateatterin popcornin ja Coca-Colan myyntiä laittamalla yksittäisiä kuvia elokuvaan. (nimeltä "Picnic") Viestit olivat "Drink Coke" ja "Hungry? Eat popcorn". Tämä sai aikaan valtavan mediamylläkän. Lehdistön mielestä se oli kammottavaa. Aldous Huxley oli sitä mieltä että jos hän olisi tiennyt ilmiöstä aikaisemmin, hän olisi laittanut sen mukaan kirjaansa "Uljas uusi maailma". Richard Nixonin kiinnostus aiheesta oli mielenkiintoinen: Hän esitti lähipiirilleen, että se voisi olla "politically useful."
Wilson Key kiinnostui alitajuisesta mainonnasta 1970 -luvulla. Hän kertoi, että hänen oli pitänyt esittää luokassa piirtoheittimellä kuvaa, ja kun hän katsoi sitä hän huomasi siinä epämääräisen yksityiskohdan. Kirjahyllyssä oli erektiossa oleva penis. Hän alkoikin käymään läpi kuvia. Hän käänteli niitä nurin, peilikuviksi ja käsitteli muutoin vastaavilla tavoilla ja kävi kuvat läpi yksityiskohtaisesti. Hän teki löydön, jolle antoi nimen "S - E - X -business". Hänen ajatuksensa tässä takana oli se, että kuviin lisätään elementtejä, joita lukija ei huomaa tajunnallaan, mutta jotka hän huomaa piilotajunnassaan. Kun nämä ovat seksuaalisia, henkilö yhdistää mainostettavan tuotteen seksiin, ja tästä seuraa luja sidos. Lukijat ovat "biologisesti ohjelmoituja reagoimaan". Hänestä mainoksiin oli usein piilotettu kirjaimet SEX sekä tietenkin erilaisia kuvia tisseistä ja peniksistä. Hän kirjoitti aiheesta supersuositun kirjan "Sublimal Seduction." Jännittävää tässä kirjassa oli se, että se lisäsi muun muassa eroottisen playboy -lehden myyntiä; ihmiset ostivat sitä -eivät suinkaan artikkeleiden vuoksi, kuten minä- vaan voidakseen etsiä siitä piilotettuja viestejä kirjassa opetettujen vihjeiden perusteella.
Akateeminen maailma ei arvostanut teosta, mutta Key vetosi siihen että akateemikkojen oletetaan tekevän tylsiä kirjoja, joita kukaan ei lue. Kateus esti arvostuken. Suosio ei kuitenkaan tuhoa sanomaa.
Tähän asti homma näyttää hyvältä ja uskottavalta. Valitettavasti selvisi, että Vicaryn laite oli menossa patentoitavaksi. Hän ei siksi aluksi ottanut kantaa asioihin. Myöhemmin selvisi, että hänellä ei ollutkaan tieteellisiä tuloksia asiasta. Dominic Streatfeildin "Brainwash" -kirjassa kuvataan muutamia testejä, joiden pohjalta huomattiin että vaikutusta ei saatu. Joskus henkilöt ostivat mitä mainostettiin, joskus he toimivat päin vastoin. Joskus kun mainostettiin popcornia, koehenkilö halusikin hot dogia. Karkeasti: Vaikutukset olivat kiltisti sanoen ristiriitaisia, rumasti sanoen satunnaisia.
Parhaimmillaan ollaan päästy siihen, että mainonnalla saadaan vaikutuksia vain tietyin reunaehdoin: Alitajuntaan vetoavilla viesteillä saatiin tuloksia kun mainostettiin teemerkkiä, ja valittavana oli kaksi vaihtoehtoa, jotka olivat suunnilleen yhtä hyviä ja tunnettuja merkkejä. Mainonta tehosi janoisiin melko hyvin ja eijanoisiin hieman. Tämä on kaukana tehokkuudesta normaalielämässä, jossa vaihtoehtoja on paljon. Ja ennen kaikkea käännytystyöhön niistä ei näytä olevan. Jos vihaat suklaata, sinua ei saada alitajunnallisesti ostamaan suklaata. Mahdollisesti sinut saadaan kuitenkin haluamaan hieman enemmän sitä mitä haluat.
Lisäksi Key ei paljastunut kovin hyväksi lähteeksi; Hän esitti, että SEX esiintyi Rembrandtin maalauksissa, USA:n 5$ setelissä, Kanadalaisissa seteleissä, Ritz cracker -keksit sisälsivät hänestä lukuisia kappaleita SEX-iä, samoin kuin Time -lehden artikkeleissa, hotellien menuissa, koulujen oppikirjoissa, viinapulloissa, pornolehdissä, erilaisissa katalogeissa ... Sitä oltiin ujutettu jopa uutiskuviin. Lyhyesti: Hän näki "S-E-X -businessta" suunnilleen aivan kaikessa. Ja jokainen näistä tulkinnoista esitettiin "tieteellisenä löytöinä". Jokaikinen näistä oli Keyn mukaan tietenkin myös "tarkoituksellisesti laitettu". Myös Vance Packardin kirja "The Hidden Persuaders" oli suosittu teos, joka kertoi salaliittoteorioita siitä kuinka ihmisten käytöstä manipuloitiin samalla keinolla. Näitä ja muita vastaavia oli -ja on yhä- paljon.
Tosiasiassa tämä on tavallinen ilmiö. En usko että Key tai Pacard olisivat huijanneet ja valehdelleet tarkoituksella, vaan he yksinkertaisesti näkivät juuri sitä mitä etsivät, näkivät mitä halusivat nähdä. Ihmisillä on luonnostaan taipumus löytää yhteensattumia joita ei ole, sääntöjä satunnaisuudessa. Tämän vuoksi syntyy myös esimerkiksi Friedrich Jurgensonin alkuunpanema EVP -ilmiö ("Electronic Voice Phenomena", myös "Extremely Low Voice Phenomena"). Se on tunnettu kummituksista kiinnostuneiden tuntema efekti, jossa autiotaloissa ja muissa kummittelupaikoissa nauhoitetuista ääninauhoista kuullaan erilaisia epämääräisiä ääniä, jotka sitten tulkitaan kummitusten puheeksi ja niissä kuullaan myös sanoja ja jopa lauseita. ~ Kun puhutaan ihmisistä, ei nauhalle tarvitse laittaa salattua viestiä, jotta sellainen voitaisiin sieltä löytää.
Tämä on siis oikeastaan sama asia, kuin salattujen demonisten yhteyksien näkeminen esimerkiksi kirjoissa: Kun yleissivistystä kerätään ja kaikkia mahdollisia aasinsiltoja käytetään, saadaan aikaan mistä tahansa valtava määrä yhteyksiä; Jokin yksityiskohta voi viittata esimerkiksi suoraan Raamatun kautta johonkin kielikuvaan, tai olla linkki jonkun muun tuhannen maailmanuskonnon tai tarinan kautta tulkittavissa joksikin. Olisi aika vaikeaa löytää asiaa, josta tälläistä yhteyttä ei voitaisi mitenkään löytää.
Tämän lisäksi usea "löydetty salattu viesti" on huijausta ja/tai/eli levinnyttä urbaania legendaa: Esimerkiksi nörtit ovat löytäneet olemattomia viestejä esimerkiksi Disneyn elokuvista "leijonakuninkaasta" SEX -tekstin joka lukee pilvissä, "Kuka viritti ansan, Roger Rabbit" -elokuvassa olevan kolme ruutua, jossa Jessica Rabbit on alasti & "Aladdin" -elokuvassa olevan kohdan, jossa sanotaan "All good children take off your clothes." Näitä ei ole, ja nörttiluonteiset ovat tarkistaneet ja voivat halutessaan myös uudelleentarkistaa asian käymällä pätkiä tarkasti, esimerkiksi kuvanauhaa kuva kuvalta, lävitse.
Niiden kanssa on vain sama, kuin itse ilmiönkin kanssa. Ne ovat hyviä tarinoita, joten ne muistetaan. Lisäksi ajatus siitä, että "viesti voi vaikuttaa" on mahdollinen ja tuntuu arkijärjellä "järkeenkäyvältä" ; Tämä valitettavasti on aivan eri asia, kuin se että asia olisi todella aito ja ilmiöön uskominen rationaalista. Juttu kuulostaa uskottavalta, mutta ei ole sitä. Ja kun siihen liittyy hyvä tarina, ja pelko huijatuksi tulemisesta, se otetaan kansan piirissä vakavasti.
Tämä ilmiö on siis yksinkertaisesti syntynyt jäädäkseen.
Kuitenkin ihan aitojakin piilotettuja viestejä on. Mutta ratkaisevaa onkin se, ovatko ne todella toimivia manipuloinnin välineitä ; Voidaan toki sanoa, kuten Judas Priest -yhtyettä vastaan tehdyssä oikeudenkäynnissä tapahtui (Yhtyettä syytettiin itsemurhasta, joka johtui piilotetusta viestistä. Itsemurhaajien omaiset esittivät että "Do it" sanoi "Stained Glass" ja yhdisti asian itsemurhaan.Viesti luultavasti on olemassa, koska heidän tuotantoyhtiönsä "hukkasi studionauhat", joilla asia oltaisiin voitu selvästi osoittaa..) Siellä esitettiin, että että itsemurhaan ajavaa viestiä ei voida todistaa tieteellisesti, koska eettiset standartit estävät asioita niin että ei voida tehtä testiä jossa laitetaan itsemurhaa suunnittelevat kuuntelemaan ja katsotaan tappavatko he itsensä. Tämä on totta, mutta olisi silti aika erikoista väittää että itsemurha toimisi jotenkin olennaisesti eri tavalla kuin muut vastaavat ilmiöt. Tieteellisiä ja selviä todisteita piilotajuisten viestien toimivuudesta ylipäätään missään ei ole, joten olisi aika erikoista väittää että ne toimisivat niissä yksityiskohdissa joita ei voida testata. Älä tee itsemurhaa tänään!
Itse asiassa useita piilotettuja viestejä tunnetaan: Oma suosikkini on Pink Floydin "Empty Spaces" Siihen kun on backmasking -tekniikalla ladattu takaperoista ääntä , joka kääntämällä sanoo "Congratulations! You have discovered the secret message!" Lisäksi Don Rosa piilottelee sarjakuviensa ensimmäiseen ruutuun kirjaimet D.U.C.K. (Dedicated to Unca Carl from Keno.) Pidän näiden etsimisestä. Osa on vähemmän hauskoja Ozzy Osbournen "Bloodbath in Paradise" sisältää takaperin laitettuja elokuvasta "Manaaja" peräisin olevia kiroiluja. Itse asiassa tälläiset piilotetut viestit ovat paljon käytettyjä. Fanit etsivät niitä. Ja lisäksi uskonnolliset tahot etsivät niitä suurella innolla -etenkin piilotettuja saatanallisia säkeitä etenkin heavy metal -musiikista- koska he haluavat taistella niiden demonisia vaaroja vastaan.
Kuuluisin todiste piilotettujen viestien tehosta oli vuodelta 1957. Silloin James Vicary kertoi että hän onnistui lisäämään elokuvateatterin popcornin ja Coca-Colan myyntiä laittamalla yksittäisiä kuvia elokuvaan. (nimeltä "Picnic") Viestit olivat "Drink Coke" ja "Hungry? Eat popcorn". Tämä sai aikaan valtavan mediamylläkän. Lehdistön mielestä se oli kammottavaa. Aldous Huxley oli sitä mieltä että jos hän olisi tiennyt ilmiöstä aikaisemmin, hän olisi laittanut sen mukaan kirjaansa "Uljas uusi maailma". Richard Nixonin kiinnostus aiheesta oli mielenkiintoinen: Hän esitti lähipiirilleen, että se voisi olla "politically useful."
Wilson Key kiinnostui alitajuisesta mainonnasta 1970 -luvulla. Hän kertoi, että hänen oli pitänyt esittää luokassa piirtoheittimellä kuvaa, ja kun hän katsoi sitä hän huomasi siinä epämääräisen yksityiskohdan. Kirjahyllyssä oli erektiossa oleva penis. Hän alkoikin käymään läpi kuvia. Hän käänteli niitä nurin, peilikuviksi ja käsitteli muutoin vastaavilla tavoilla ja kävi kuvat läpi yksityiskohtaisesti. Hän teki löydön, jolle antoi nimen "S - E - X -business". Hänen ajatuksensa tässä takana oli se, että kuviin lisätään elementtejä, joita lukija ei huomaa tajunnallaan, mutta jotka hän huomaa piilotajunnassaan. Kun nämä ovat seksuaalisia, henkilö yhdistää mainostettavan tuotteen seksiin, ja tästä seuraa luja sidos. Lukijat ovat "biologisesti ohjelmoituja reagoimaan". Hänestä mainoksiin oli usein piilotettu kirjaimet SEX sekä tietenkin erilaisia kuvia tisseistä ja peniksistä. Hän kirjoitti aiheesta supersuositun kirjan "Sublimal Seduction." Jännittävää tässä kirjassa oli se, että se lisäsi muun muassa eroottisen playboy -lehden myyntiä; ihmiset ostivat sitä -eivät suinkaan artikkeleiden vuoksi, kuten minä- vaan voidakseen etsiä siitä piilotettuja viestejä kirjassa opetettujen vihjeiden perusteella.
Akateeminen maailma ei arvostanut teosta, mutta Key vetosi siihen että akateemikkojen oletetaan tekevän tylsiä kirjoja, joita kukaan ei lue. Kateus esti arvostuken. Suosio ei kuitenkaan tuhoa sanomaa.
Tähän asti homma näyttää hyvältä ja uskottavalta. Valitettavasti selvisi, että Vicaryn laite oli menossa patentoitavaksi. Hän ei siksi aluksi ottanut kantaa asioihin. Myöhemmin selvisi, että hänellä ei ollutkaan tieteellisiä tuloksia asiasta. Dominic Streatfeildin "Brainwash" -kirjassa kuvataan muutamia testejä, joiden pohjalta huomattiin että vaikutusta ei saatu. Joskus henkilöt ostivat mitä mainostettiin, joskus he toimivat päin vastoin. Joskus kun mainostettiin popcornia, koehenkilö halusikin hot dogia. Karkeasti: Vaikutukset olivat kiltisti sanoen ristiriitaisia, rumasti sanoen satunnaisia.
Parhaimmillaan ollaan päästy siihen, että mainonnalla saadaan vaikutuksia vain tietyin reunaehdoin: Alitajuntaan vetoavilla viesteillä saatiin tuloksia kun mainostettiin teemerkkiä, ja valittavana oli kaksi vaihtoehtoa, jotka olivat suunnilleen yhtä hyviä ja tunnettuja merkkejä. Mainonta tehosi janoisiin melko hyvin ja eijanoisiin hieman. Tämä on kaukana tehokkuudesta normaalielämässä, jossa vaihtoehtoja on paljon. Ja ennen kaikkea käännytystyöhön niistä ei näytä olevan. Jos vihaat suklaata, sinua ei saada alitajunnallisesti ostamaan suklaata. Mahdollisesti sinut saadaan kuitenkin haluamaan hieman enemmän sitä mitä haluat.
Lisäksi Key ei paljastunut kovin hyväksi lähteeksi; Hän esitti, että SEX esiintyi Rembrandtin maalauksissa, USA:n 5$ setelissä, Kanadalaisissa seteleissä, Ritz cracker -keksit sisälsivät hänestä lukuisia kappaleita SEX-iä, samoin kuin Time -lehden artikkeleissa, hotellien menuissa, koulujen oppikirjoissa, viinapulloissa, pornolehdissä, erilaisissa katalogeissa ... Sitä oltiin ujutettu jopa uutiskuviin. Lyhyesti: Hän näki "S-E-X -businessta" suunnilleen aivan kaikessa. Ja jokainen näistä tulkinnoista esitettiin "tieteellisenä löytöinä". Jokaikinen näistä oli Keyn mukaan tietenkin myös "tarkoituksellisesti laitettu". Myös Vance Packardin kirja "The Hidden Persuaders" oli suosittu teos, joka kertoi salaliittoteorioita siitä kuinka ihmisten käytöstä manipuloitiin samalla keinolla. Näitä ja muita vastaavia oli -ja on yhä- paljon.
Tosiasiassa tämä on tavallinen ilmiö. En usko että Key tai Pacard olisivat huijanneet ja valehdelleet tarkoituksella, vaan he yksinkertaisesti näkivät juuri sitä mitä etsivät, näkivät mitä halusivat nähdä. Ihmisillä on luonnostaan taipumus löytää yhteensattumia joita ei ole, sääntöjä satunnaisuudessa. Tämän vuoksi syntyy myös esimerkiksi Friedrich Jurgensonin alkuunpanema EVP -ilmiö ("Electronic Voice Phenomena", myös "Extremely Low Voice Phenomena"). Se on tunnettu kummituksista kiinnostuneiden tuntema efekti, jossa autiotaloissa ja muissa kummittelupaikoissa nauhoitetuista ääninauhoista kuullaan erilaisia epämääräisiä ääniä, jotka sitten tulkitaan kummitusten puheeksi ja niissä kuullaan myös sanoja ja jopa lauseita. ~ Kun puhutaan ihmisistä, ei nauhalle tarvitse laittaa salattua viestiä, jotta sellainen voitaisiin sieltä löytää.
Tämä on siis oikeastaan sama asia, kuin salattujen demonisten yhteyksien näkeminen esimerkiksi kirjoissa: Kun yleissivistystä kerätään ja kaikkia mahdollisia aasinsiltoja käytetään, saadaan aikaan mistä tahansa valtava määrä yhteyksiä; Jokin yksityiskohta voi viittata esimerkiksi suoraan Raamatun kautta johonkin kielikuvaan, tai olla linkki jonkun muun tuhannen maailmanuskonnon tai tarinan kautta tulkittavissa joksikin. Olisi aika vaikeaa löytää asiaa, josta tälläistä yhteyttä ei voitaisi mitenkään löytää.
Tämän lisäksi usea "löydetty salattu viesti" on huijausta ja/tai/eli levinnyttä urbaania legendaa: Esimerkiksi nörtit ovat löytäneet olemattomia viestejä esimerkiksi Disneyn elokuvista "leijonakuninkaasta" SEX -tekstin joka lukee pilvissä, "Kuka viritti ansan, Roger Rabbit" -elokuvassa olevan kolme ruutua, jossa Jessica Rabbit on alasti & "Aladdin" -elokuvassa olevan kohdan, jossa sanotaan "All good children take off your clothes." Näitä ei ole, ja nörttiluonteiset ovat tarkistaneet ja voivat halutessaan myös uudelleentarkistaa asian käymällä pätkiä tarkasti, esimerkiksi kuvanauhaa kuva kuvalta, lävitse.
Niiden kanssa on vain sama, kuin itse ilmiönkin kanssa. Ne ovat hyviä tarinoita, joten ne muistetaan. Lisäksi ajatus siitä, että "viesti voi vaikuttaa" on mahdollinen ja tuntuu arkijärjellä "järkeenkäyvältä" ; Tämä valitettavasti on aivan eri asia, kuin se että asia olisi todella aito ja ilmiöön uskominen rationaalista. Juttu kuulostaa uskottavalta, mutta ei ole sitä. Ja kun siihen liittyy hyvä tarina, ja pelko huijatuksi tulemisesta, se otetaan kansan piirissä vakavasti.
Tämä ilmiö on siis yksinkertaisesti syntynyt jäädäkseen.
Kuitenkin ihan aitojakin piilotettuja viestejä on. Mutta ratkaisevaa onkin se, ovatko ne todella toimivia manipuloinnin välineitä ; Voidaan toki sanoa, kuten Judas Priest -yhtyettä vastaan tehdyssä oikeudenkäynnissä tapahtui (Yhtyettä syytettiin itsemurhasta, joka johtui piilotetusta viestistä. Itsemurhaajien omaiset esittivät että "Do it" sanoi "Stained Glass" ja yhdisti asian itsemurhaan.Viesti luultavasti on olemassa, koska heidän tuotantoyhtiönsä "hukkasi studionauhat", joilla asia oltaisiin voitu selvästi osoittaa..) Siellä esitettiin, että että itsemurhaan ajavaa viestiä ei voida todistaa tieteellisesti, koska eettiset standartit estävät asioita niin että ei voida tehtä testiä jossa laitetaan itsemurhaa suunnittelevat kuuntelemaan ja katsotaan tappavatko he itsensä. Tämä on totta, mutta olisi silti aika erikoista väittää että itsemurha toimisi jotenkin olennaisesti eri tavalla kuin muut vastaavat ilmiöt. Tieteellisiä ja selviä todisteita piilotajuisten viestien toimivuudesta ylipäätään missään ei ole, joten olisi aika erikoista väittää että ne toimisivat niissä yksityiskohdissa joita ei voida testata. Älä tee itsemurhaa tänään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)