Perverssi facebook

Facebook oli mennyt tulkitsemaan kuuluisan Vietamin sotaa koskevan kuvan lapsipornoksi. Kuva napalmin polttamasta lapsesta oli tulkittu pornografiseksi, ilmeisesti sen vuoksi että facebookissa katsotaan enemmän muotoa kuin sisältöä. Kuvassa juoksevan lapsen alastomuus on tulkittu suoraan siksi että kuva olisi sisällöltään eroottinen.

Jos facebook näkee kuvan pornografisena, eli seksuaalisia himoja ruokkivana kuva-aineistona, se on melkoisen perverssi.

60 euron vitsi

Puolisoni kertoi, että hänen oppilaansa olivat käytävällä jutelleet "Senran Kagura" -nimisestä pelistä. Se on peli joka on käytännössä läpeensä täynnä ns. fan serviceä. Kyseessä on erotisoitu tappelupeli.

Heitin vitsillä, että en ole kovin kiinnostunut käsikonsolipelistä. Mutta sitten kun tekevät tuon pelin PS4 -tasoisella grafiikalla niin pelaan sitä. Mainitsin samassa yhteydessä, että teen samoin jos "Custer's revengestä", "Libyan armysta"  ja "Harvesterista" tehdään nykygrafiikalla tehdyt versiot. Ensimmäisessä väistellään nuolia jotta päästään panemaan kaktukseen sidottua alstonta intiaania. Toisessa on kyseessä normaali asemasotapeli jossa ammutaan lähestyviä vihollisia. Mutta jonka kenttien jälkeen saadaan teloitaa avuttomia sotavankeja. Kolmannessa taas klikkailtiin ruutuun jossa oli kidutettavia ihmisiä ja riippuen mihin klikkasi, näitä ihmisiä sattui juuri siihen paikkaan.

Ilmeisesti karkeuteni ei riittänyt. Sillä nyt minulla on "Senran Kaguran" täyshintainen kalliilla ostettu peli. Puolisoni oli siis tarkistanut tämän moraaliltaan ja kiinnostavuudeltaan kyseenalaisen pelin versiot ja käynyt ostamassa sen vaikka se sotiikin hänen arvojaan vastaan.

Suihinottojen monenlaisista merkityksistä

"The Sopranos" -televisiosarjassa ensimmäisen tuotantokauden loppupuolella Antony Soprano esittää kohtuu nimekkään lausuman. Josta etenkin alleviivaamani kohta on jäänyt jonkinlaiseksi tunnetuksi onelineriksi. "Uncle June and I, we had our problems with the business, but I never should have razzed him about eating pussy; This whole war could have been averted. Cunnilingus and psychiatry brought us to this." Sanominen on siitä erikoinen, että periaatteessa seksi ei ole mafiatoimintaa. Mutta sillä oli suuri vaikutus. Sarjan aiemmassa jaksossa asiaa lähestyttiin maskuliinisuuden menettämisen kautta. Se, että mafiapomo nuolee naisille orgasmin penetraation sijaan nähtiin heikkoutena. Ja heikkouden näyttämisellä taas sitten on valtava merkitys mafiapomon töihin.

Ajatus on tietenkin melko hämmentävä minun tyyliselleni ihmiselle. Nykyajan miehillä on jopa jonkinlainen tarve todistaa miehisyytensä panotaitojensa kautta. Tätä kautta miehen täytyy kyetä tyydyttämään naisensa. Tämä on osittain hyvä asia, siinä mielessä että nainen pitää ottaa huomioon. Mutta se on osittain huono asia, koska se nyt on jonkinlainen vaatimus ja velvollisuus asiassa jossa ei välttämättä ole sijaa sellaisille.

Mutta toki suuseksiin voidaan liittää viestejä ja merkityksiä jotka ovat melko vahvasti kulttuurista riippuvaisia. On kenties oleellista tiedostaa että, kuten kunnon stereotyyppisen mafioson tuleekin, (An)Tony Soprano on roskankuljetusalalalla, italialainen ja katolinen. Ja katolisessa uskonnossa seksin sallittu tehtävä on lisääntyminen. Ei huvittelu. Tässä mielessä ei ole ihmeellistä jos ei-lisääntymiseen-johtavat seksuaalisuuden muodot ovat paheksuttuja. Ja ne ovat paheksuttuja kategorisesti. Siksi esimerkiksi kuuluisa piispa Burchard (Wormsin piispa) esitti vuonna 1012 melko kovia katumusharjoituksia naisille jotka olivat ottaneet suihin omalta aviomieheltään. Katumusharjoitus eli rangaistus oli seitsemän kertaa kovempi kuin mitä nainen sai paheksuttavasta dildon käyttämisestä.
1: On kenties mielenkiintoista tietää että seksuaalisesti virittynyt ja symboleja ja vertauksia käyttävä "Laulujen laulun" 2:3 esittää neidon lausuman kohdan "Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta." Kohta käyttää varsin "freudilaisia symboleja ennen Freudia". Konteksti ei ole paheksuva. Raamattu on siis kenties vähemmän moralisoiva kuin monet sitä seuraavista.

Italialaisilla on tietenkin taustalla myös roomalaista kulttuuritaustaa. Ja tässä eroteltiin vahvasti suihinottaja ja suihinantaja. Roomalaisille oli tärkeää erottaa että kuka oli passiivinen vastaanottaja (fellation) ja kuka oli dynaaminen seksin saaja (irrumation). Tässä suihinottaja oli siis symbolisesti "naismainen" ja symbolisoi heikkoutta ja alistumista. Se joka sai suihinoton osoitti tätä kautta jonkinlaista valtaa toisen yli ja tämä ei sen vuoksi ollut niin paha asia. (Sama jaottelulogiikka oli tosin roomalaisilla myös homoseksuaalisuudessa ; Nykykulttuurissa asiaa paheksutaan kategorisesti, mutta antiikin roomassa vastaanottava homoseksuaali demonstroi heikkoutta ja oli tätä kautta halveksittava.)

Selvästi tähän aiheeseen saakin paljon viestintää ; Pakkaa voisi sekoittaa silläkin, että egyptiläisissä tarinoissa Osiris koottiin kasaan ja hänen vaimonsa puhalsi hänet eloon hänen uudelleenrakennetun peniksensä kautta. (On sitä vähemmän epämiellyttäviäkin tapoja herätä. Etenkin jos herää henkiin eikä vaan sunnuntaiaamuun kalseaan.) Osiriksen isä ei tarvinnut prosessissa edes apua. Geb -jumalaa kun ilmennetään muun muassa hahmoilla jotka ottavat itseltään suihin. (Tämä aihe on kuitenkin liian Ior Bockia tähän blogaukseen, kenties käsittelen tätä tärkeää, kiinnostavaa ja relevanttia asiaa myöhemmin.)

On sinänsä mielenkiintoista, että ylläoleva on melko sukupuolineutraalia. Joko suihinotto kielletään kategorisesti kaikilta. Tai sitä arvostetaan yleisesti. Tai sitten jaottelu on ottaja-antaja. Ja tuomittavuus tulee sitten vasta ikään kuin mutkan kautta sukupuolisuusasenteista. (Niin että "suihinpantava" mies on naismainen, toisin kuin "suuhunpanija".) Toisaalta tämä antaa minulle mahdollisuuden laajentaa asiaa vahvemmin miesnäkökulmaan. Suihinotto herättää tietenkin keskustelua. Ja tässä on usein sukupuolinen näkökulma. Ja nykyaikana, kun "biologisempi sukupuolisuus" on tärkeämpi kuin "enemmän laajennettua sukupuolta" edustava ottaja-antaja -näkökulma, on syytä lähestyä asiaa.

Mitä feministi ajattelee suihinotosta?

Ei pelkästään sen takia että julkisessa keskustelussa on oikeasti esitetty näkemyksiä joiden mukaan feminismi aikaansaa suihinottoja. Lily Tomlin esitti että "One of the fallouts of feminism is that girls became more accessible. Maybe not wisely accessible. A lot of young girls-- they're expected to give blow jobs now. Young, young girls, as far as I can perceive. Maybe 12 or 13 years old. I mean, that's a rite of passage, I suppose. As a feminist, I don't want those girls to be used. Maybe they love giving blow jobs, I don't know. Maybe they do? But I don't think you really love giving boys in general blow jobs without any feeling to someone you're not close to. I don't try to speak for people that young. I'm not that young anymore. But my own sense of self - I wouldn't give myself away that easily."

Koska periaatteessa valtaosa feministeistä edustaa ajattelua jossa kulttuuria/ryhmää ja siihen liittyviä kokemuksia ei voida kunnolla käsittää tämän ryhmän ulkopuolella, voisi luulla että feministeillä ei olisi kovin vahvoja teorioita siitä miksi miehet haluavat suihinottoja. Heillä voisi toki olla vahvoja näkemyksiä siitä miltä miehen haluama suihinotto tuntuu vastaanottajalta. Ja heillä voisi olla teorioita siitä mitä naisen haluama suihinotto edustaa. Tästä on itse asiassa käyty feministien sisäisiä väittelyitä. Vastustavassa kulmassa korostuu usein jonkinlainen kaiku roomalaisesta kulttuurista. Pippeli varmasti maistuukin ikävältä ja varmasti miellyttävämpiäkin asioita voisi maistella. Suun täyttäminen voi olla aggressiivista. Ja siihen voi liittää symboleja.

Tätä kautta voidaan nähdä että karkeimmissakin väitteissä on osatotuus, mutta tuskin koko totuutta. Siksi esimerkiksi nainen, feministi ja bloggari kirjoittaa "Clarissa's blogissa" siitä että tietyt näkemykset ovat "quasi-feminism". Ja hän luettelee tiettyjä konventioita jotka eivät hänestä ole ... tyydyttäviä, vaikka ne ovat feministien esittämiä ja kohtuu yleisiä."Men who dislike giving oral sex to women are misogynist jerks.", "Men who love administering oral sex to women cannot possibly be misogynist jerks.", "Women who dislike receiving oral sex do not exist. If they do, they must be oppressed victims of patriarchy.", "Women who enjoy giving oral sex are subservient to men.", "The final destination of sperm during oral sex has ideological connotations.", "A true marker of whether a man is a feminist is how enthusiastically he gives oral sex to a woman and how willing he is not to ask for oral sex to be administered to him." Nämä kuvaukset ovat siis liian tiukkoja ja valtaosa feministeistäkin pitää niitä tarpeettoman pitkällevietyinä. Mutta nuo esitetyt edustavat sitä kulmaa jota kuitenkin esiintyy feminismin nimellä.

Paheksuvassa kulmassa ongelmana on se, että niissä on Poen laki hyvin vahvana. Demonstranttina auttaa (toivon mukaan) ironisesti nimetty "I blame patriarchy" -blogi. Ironisuuteen (toivon mukaan) viittaavat toki sellaiset lauseet kuin debatin kovuuden yhteyteen liitetyt "Some of you even argued that blow jobs are the dudely equivalent of cunnilingus. But then someone actually used the word ‘cum’." Lisäksi erimielisyys nähdään sensuurina eikä sananvapautena "I am chastened. I’d forgotten that when it comes to sex, it is the duty of the radical feminist to shut the fuck up. Sex, which, along with religion, is the new religion, is sacrosanct territory. It is anti-feminist to point out the ideological problems with certain patriarchal sexbot traditions because so many women enjoy patriarchal sexbot traditions." Lopussa on klassinen halpa sarkasmi, joka kyllä yleensä karsii toivoa vitsikkyydestä ja vihjaa että vaikka kirjoittaja sanoisi "vitsi, vitsi" niin hän on enintään värittänyt omia mielipiteitään ja väistelee sitä että on tullut sanoneeksi mitä ajattelee. "We all know that in a patriarchy, (and by ‘patriarchy’ I mean a social order in which all women are subject, by universal agreement, to all men), on accounta the power differential, all relationships with men are inherently inequitable. Except, it turns out, relationships wherein women suck cock! That’s when patriarchy miraculously recedes into the aether and male privilege becomes a distant memory! No woman was ever so free as the woman with a mouth full of throbbing gristle! How could I have been so blind? Less blaming and more cocksucking, that’s my new motto! Mystery solved! The struggle is over!"

Onneksi paheksunnassa on asteita. Ja minusta huomattavasti terveempää on lähestyä asiaa "puolipaheksuvalla" tavalla. Feministe -blogissa asiaa  ... kielellistetään ... seuraavalla tavalla ; "I’m no fan of shaming women for their sexual choices. I think it’s absolute bullshit to call one’s feminism into question because she gives head, or because she enjoys BDSM, or because she engages in whatever other “Patriarchy-approved” sex practice. If I can be a feminist in my make-up, skirts and toe-pinching stilletos, then you can certainly be one while you orally pleasure your male partner." Eli kirjoittaja ei kutsu suihinottajia ei-feministeiksi. (Joka on tiettävästi tapa luokitella hyviin ja pakanoihin.) Tässä pahuutena on kuitenkin se, että se hyökkää sisaruutta kohtaan. "I take serious issue with the sister-shaming" ... "But. While my feminism allows freedom in our choices, and while my feminism never shames the individual women who make those choices, it does require that we examine the system in which those choices are made. And sexual choices aren’t immune to scrutiny." eikä se että nuo mainitut piirteet eivät voisi olla yhteydessä miesten harjoittamaan valtapeliin. "A simple fact is that lots of people get off on sexual power - overpowering someone, or feeling overpowered. That’s obviously not the entire issue with blowjobs, but in some situations it’s certainly part of it, just as its part of any sex act. Porn is the extreme example, where male power over women is routinely eroticized to increasingly troubling levels (rape porn, etc). And in our individual sex lives, many of us get off on displays of power, small and large." Kykenen ymmärtämään ja hyväksymään tämänlaatuisen ajattelun huomattavasti paremmin.

Kuitenkin heiltä löytyy vastauksia ja teorioita siihen "Why Men Love Blowjobs?" Ja nämä vastaukset eivät ole kovin tuomitsevia. Teorioita esitetään hyvin laidasta laitaan. Esimerkiksi nähdään että
* Penis jollain tavalla erityisesti määrittää miehen tai jopa on tämä mies. Joten suihinotosta kieltäytyminen kategoriseti olisi jonkinlainen hylkääminen. Tai siihen suostuminen olisi jotenkin erityinen tämän miehekkyyden hyväksyminen.
* Kyseessä voi olla yhteydentunne.
* Penis on hyvin herkkä joten kyseessä on luottamusta vaativa naisen armoille asettuminen.
...

Voiko pornolla olla jotain sanottavaa?

Pornografiassa suihinottokuvat ovat hyvin yleisiä. Tämä on hyvin erikoista. Koska evolutiivisesti halusta laueta suihin ei ole kovin suurta lisääntymiseen liittyvää merkitystä. On tavallaan hämmentävää että pornografiassa on niin paljon suihinottokuvia. Ja että niitä katsovat nimenomaan miesyleisö. Olisi kenties jossain määrin ymmärrettävää että naiskatsoja haluaisi jotenkin välttää raskautta ja pitää seksuaalisuutta ennen kaikkea hauskanpitona. Toisaalta miehenä uskallan sanoa että ehkäisyn valvominen on jonkinlainen murhe ja tätä kautta suihinotto voi korostaa myös miehellä viihteellisyyttä ja huolettomuutta. Jota yleensä kaivataan pornossa enemmän kuin kuvitelmaa pitkäaikaisesta parisuhteesta ja perheestä sen tyttöystävän kanssa jonka sukunimi on .jpg. Suihinottokuvat ovatkin usein hyvin leikillisiä. Ne eivät yleensä ilmennä alistamista tai väkivaltaa. Tämä viehättäneekin miehiä ja tämänlaiset kuvat saavat klikkejä. (Koska muuten kuvat olisivat luultavasti toisenlaisia.)

Toisaalta suihinottokuvat ovat sellaisia että niihin voidaan liittää siemensyöksyn näkeminen. On tavallaan hämmentävää että tämä on hyvin tärkeä osa pornokonventioita. (Jos siis ajattelee asiaa biologisen lisääntymisen kannalta sellaisella jyrkkyydellä johon vain selibaattiin lupautunut tiukkapipoinen katolinen pastori voi. On tämä toki kiinnostavaa jos asiaa mietitään puhtaasti evolutiivisestikin. Se kun tuijottaa kelpoisuutta ja sitoo sen lisääntymiseen lähes yhtä tiukkapipoisesti. Mutta ei toki aivan yhtä tiukasti.) Se on kenties jonkinlainen "samastumistodiste". On helpompaa kokea jota näkee. Kasvoille tai rinnoille laukeaminen on siis kenties demonstraatio siitä että tapahtuma on jotenkin oleellisesti ollut aito. (Ja epäuskottavasti halu saastata naista. Jos näin olisi, konteksti olisi väkivaltaisempi tai aggressiivisempi.)

Naisten suihinoton kohdalla kuva on itse asiassa mutkikkaampi. Suihinottoa näkyy paljon hyvin "pehmopornoisessa kuvissa". Suihinotto on vahvemmin hardcorea, ja perustuu siihen että suihinotto nähdään. Mutta pehmeämmässä erotiikassa miehen pää on kätevä siihen että asioita itse asiassa kätketään. Tätä kautta naiselta suihin ottaminen näyttää korostavan suihinoton intiimiyttä vielä vahvemmin kuin miehillä. Ja koska näitäkin kuvia miehet katsovat, se lähettää viestiä joka ei ole läpeensä paha.

Toisaalta suihinottoa näkyy oleellisena osana kolmen kimppaa. Yhteys on tietenkin ymmärrettävä. Jo neoliittisessa taiteessa on kuvattu ns "hummeria" jossa on nainen joka ottaa suihin mieheltä samalla kun toinen mies penetroi häntä. Modernina aikana myös FFM -kombinaatio on suosittu. Eli kaksi naista on yhden miehen kanssa ja tämän vuoksi toinen nainen on tietenkin suuhoidon saajana. Ihan sen takia että miehellä on yksi penis, eikä edes kaksihaarainen sellainen. Ryhmäseksi on hyvin hankala konteksti. Se tulkitaan hyvin helposti siten että jos mies on kahden naisen kanssa niin se korostaa miehen valloituskykyä ja on täten naista alistava. Kun taas jos kuvassa on kaksi miestä ja nainen niin kyseessä on miesdominanssi joka saadaan pelkällä lukumäärällä. Tosimaailma ei liene näin mustavalkoinen ja kokonaisuudet toimivat "molempiin suuntiin".

Mutta sitten onkin huomattava että naisten suihinotossa on yleinen dominointikulma. Facesitting ei ole aina lempeää. Nainen voi dominoida miestä ja jättää tämän tyydyttämättä. Tämä viittaa siihen että naiselta suihinottamisessa on olemassa vahva aggressiivinen kulma. Joka voidaan itse asiassa heijastaa "muinaiseen roomaan", jaotteluun ottajasta ja antajasta. Tässä mielessä suihinotto voi olla myös naisen suunnalta melko vahvaa dominointia. Eri asia on tietenkin se, haluavatko miehet tälläistä katsoa. Ilmeisesti aika moni haluaa.

Kiinnostavaa onkin se, että jossain määrin sukupuolielimet ovat erilaisia. Ja näin miehiltä imemiseen liittyy siemenneste ja kysymykset nielemisestä ja sylkemisestä. Lisäksi penis tunkeutuu suuhun ja kenties jopa kurkkuun tavalla joka voi olla aggressiivinen. Kuitenkin on yleistä että nainen on domina pakottamalla miestä suuseksiin. Ja toisaalta kun domina sitten ottaa suihin, siihen liittyy purentakulma. Nainen ei olekaan samalla tavalla riskissä. Periaatteessa jos dominamies on kurkkuun tunkemisineen liian aggressiivinen, nainen voi kostaa hyvin helposti suoraan miehisyyteen. Naiselle vastaavaa ei varmasti pysty tekemään. Näitä eroja pornografia varmasti käyttääkin hyväkseen sen erikoisimmissa perversioissa.

Romanttinen?

"I feel the color in my cheeks rising again. I must be the colour of the communist manifesto."
("Fifty Shades of Grey")

"Fifty Shades of Grey" -elokuva on melko karu. Sitä levitetään sadomasokistisena, mutta se on seksipuolellaan yllättävän mieto. Itse asiassa hämmentävän mieto. Niin mieto että siitä voidaan aivan täysin laskea leikkiä. Elokuva on nimittäin täynnä manipuloinnissa käytettyjä keinoja. Elokuvan Christian Gray soveltaa uskonnollisten kulttien aivopesumenetelmiä.

Ymmärrettävää olisi, että joku pitää sadomasokismista. Tälläinen tiedostava nainen voisi käsittää manipuloinnin ja pitää siitä. (Tosin en tiedä mitä hän saa tuon elokuvan ... käytännössä jostain muusta kuin sadomasokismista.) Mutta ei. Jostain syystä löytyy sellainen pääasiassa naisista koostuva ihmisryhmä, jonka mielestä elokuva on romanttinen. Elokuva on suosittu naisten parissa jotka ovat varttuneemmille kuin teinit. Ja sitä pidetään jostain syystä romanttisena. Tämä on hämmentävää. Kenties syynä on se, että ihmisiä ei koulita manipulointimenetelmiin. Manipulointi toimii juuri sen takia että sen voi sekoittaa johonkin muuhun. Tämä muistuttaa siitä että kultteihin tai aivopesuun astuakseen ei tarvitse olla tyhmä.

Tämä varomattomuus voi olla kenties jopa kulttuurissa. Ja miksipä ei olisi ; "Fifty Shades of Grey" alkoi "Twilight" -sarjan fanitekstinä ja sittemmin se muutti lähinnä nimet ja miljöön. Myös Twilightissä oli havaittavissa hyväksikäyttävän miehen ideaali. Ja moni piti sitäkin romanttisena, erittäin romanttisena. Ja se oli myös suosittu, teinitytöt pitivät tätä jotenkin ihanana. Kenties siksi että he kiinnittivät huomiota detaljeihin eivätkä kokonaisuuteen.

Ja itse asiassa tarkemmin ajatellen monissa romanttisissa komedioissa on melko kauheita mieshahmoja. ; Esimerkiksi häihin hyppääminen dramaattisen puheen kanssa viittaa että nainen nähdään jonain päättämättömänä olentona joka sitten voidaan manipuloida puolelle periaatteessa tempulla. Ikään kuin häihin mentäisiin hyvin pienellä harkinnalla ja tunteella.

Tämä yhteys saattaa kertoa siitä miksi moni mies ei pidä romanttisista elokuvista. Nainen voi ajatella että nämä miehet on kasvatettu siihen että voisi olla herkkä, lälly ja epämiehekäs mies. Ja siksi kenties miestä pitää kouluttaa elämään maailmassa jossa herkkyys ei olekaan epämiehekästä. Mutta luultavasti moni mies kokee vain että nämä temput ovat feikkiä. Romanttinen ja manipuloiva sosiopaatti kun ei oikeassa elämässä kulje monienkaan mielessä kovin lähellä toisiaan.

Mutta kenties kulttuurimme opettaakin naisia olemaan "herkkiä" siten että heitä kannustetaan olemaan varomattomia ja kiinnittämään paljon huomiota detaljeihin ja niiden estetiikkaan ilman tätä laajempaa kokonaisuutta. Kenties heille ei kouluteta varovaisuutta. Miehille sen sijaan opetetaan että heidän täytyy olla machomiehiä joista sorretaan internetin keskustelupalstoja myöten. Elämässä pitää siksi varoa ja taistella. Maailmassa olevien vaarojen ja seikkailun ja pärjäämisen korostaminen johtaa siihen että manipulointi ja epäily ja epäluottamus ovat vahvemmin päähän taottuja.

Kenties tässä on yhteys siihenkin että naiset ovat harvemmin ateisteja ja korostavat miehiä useammin hengellisyyttä. Kenties moni mies on koulittu maailmaan jossa korostetaan sitä että kulttiin joutuminen on riski.

---

Mutta toisaalta. Ovathan monet romanttiset elokuvat romantiikkaa. Jos ei goottiromantiikkaa niin ainakin kauhua.

UGH, Olen lukenut

Viime päivinä kohinaa on syntynyt siitä että joissain kirjastoissa on erotettu oma sateenkaarihylly. Eli materiaalia joissa on tarjolla homoseksuaalisuusaihetta. Moni uskovainen on pahastunut tästä. Heistä tälläinen on siveetöntä. Heistä kirjastojen pitäisi rakentaa sivistystä ja heistä siihen ei kuulu siveettömyys ja moraalittomuus. Kulttuuri ja sivistys on kaunista eikä siihen kuulu pervoilu. Ennen ei ollut homosaatiota eikä homorummutusta. Eikä tämänlaisia kohuja ollut. Olen samaa mieltä. Kun minä olin lapsi ja nuori, ei ollut nykyistä homorummutusta. Silloin kirjasto oli suosikkipaikkani. Minä, siveä kristitty seurakuntanuori olin suuressa linjassa hyvin naivi. Luin esimerkiksi lasten sarjakuviksi luokiteltavia teoksia pitkälle teini-ikääni.

Siitä huolimatta olin varsin monipuolinen. Kirjastoissa sai tutustua muuhunkin. Esimerkiksi sellaiseen materiaaliin kuin "Myrkky", "Aarne Ankka" ja "Namusetä". Tutustuttua tuli myös Milo Manaran sekä Ralf Königin sarjakuviin. Taidehyllystä saattoi löytää Tom Of Finland -kirjan jossa oli tarjolla taidetta. Ja klassisempaan makuun saattoi nähdä suuria kokovärikuvia joissa oli esimerkiksi Goyan "Alaston Maja". (Ja muukin Goyan tuotanto on varsin kiehtovaa.) Kohuja ei syntynyt. Ei vaikka Jean M. Untinen-Auelin kirjoissa oli mammuttipornoa.

Kirjasto tarjosi myös maailmankirjallisuutta. Se tarjosi monenlaista kiehtovaa. maailmankirjallisuuden klassikoissa usein tapetaan, irstaillaan ja juopotellaan runsaasti. Gabriel Márguezin "Sadan vuoden yksinäisyys" tarjoaa innostavaa näkökulmaa seksiaktioihin. Kokematon teini saattaa saada erikoisia tuntemuksia myös Henri Charrièren "Vanki nimeltä Papillonin" intiaanien pariin tehdystä saaripaosta. Markiisi de Saden kirjoja oli mahdollista etsiä kun löysi. Tämän ja kaiken muun tarjosi ilmaiseksi Järvenpään kaupunginkirjasto. Ja kun tämän varastot loppuivat, tarjolla oli muitakin kirjastoja, ympäri Suomen. Nekin pelkillä matkakuluilla! James Joyce jäi sentään lukematta.

Ei vaikka vanhempien kirjastojen varastoista saattoi löytää ihmeitä, kuten vaikkapa 1800-luvun lopulla ilmestyneitä anatomian oppikirjoja jossa oli kauniita akvarellikuvia sukupuolitaudeista. (Nykykirjoissa ei ole lainkaan niin hyvää kuvitusta.) Näitä olen nähnyt alaikäisenä, kirjaston tiloissa kirjaston omaisuutena. Kukaan ei pahastunut. Paitsi joskus roolipeleistä. "Noidan käsikirja" sai myös kieltoja, koska ne koettiin lapsille suunnatuiksi.

Nykyään, kun kaikenmaailman sateenkaarilait eivät ole iskeneet läpi, voi kirjastossa lukea "Twilightiä" ja "fifty shades of greytä". Tarkkaavainen kristitty saattaa käydä kirjastossa sen verran että löytää luokat 11, 15, 20 ja 21 alaluokkineen. Niiden sisältö aikaansaa joskus jonkin verran paheksuntaa. Onneksi heitä lohduttaa se, että yleisesti uskontohyllyt on n. 3 kertaa isompia kuin Luonnontieteiden osiot. Ehkä siitä joku saa lohtua. Ei näytä saavan.

Nykyaikana, 2015, pahastutaan aikuistenkin kirjahyllyistä. On tullut sanomista. Sen tyylistä että "lopetan kirjastopalvelut", aivan kuin kirjastoa haittaisi jos siellä ei kristitty kävisi, se kun saa rahansa verovaroista ja verotus on jotain jota ei voi vain lopettaa. (Epäilen onko lukemattomuus mikään muutoskaan näillä ihmisillä.) Etenkään kun myös paheksutut suuntaukset maksavat veroja. Paheksuntaa on herättänyt myös sen sortin kysymyksiä kuin "miks ihmiset eivät vain ole toisenlaisia ja anna muiden olla mitä ovat", joka on tosin ironinen kun huomioi sen kuka sen sanoo ja millä asialla.

Niin, minun täytyy kyllä korostaa että kirjastoissa on myös ideologinen uskontohylly. Itse asiassa uskonnolle on varattu kokonainen pääluokka. Yleisessä Kymmenluokituksessa eli koko kakkonen - mikä alkaa tuntua oikein sopivalta paikalta... Vain alaluokka 29 on varattu muille kuin "Raamattuun" perustuville uskonnoille. Historiallisista syistä - eli kirjaston entinen sivistystehtävä ja kustannuskulttuurin entinen profiili (sivistävää, uskonnollista ja maahenkistä kirjallisuutta) - uskonnolla on tosiaan ylipainottunut osa, kun ajatellaan, että esim. pääluokassa 6 on tekniikka, tietotekniikka, liikennevälineet, kaikki käsityöt, metsästys ja kalastus, kotieläimet, ruoanlaitto, puutarhanhoito, liikenne, kaupallinen toiminta, postimerkit ja majakat ja merenkulku näin lyhyesti ilmaistuna. Jos homosaatio on uskontoon verrattua rummuttamista, on maailmankuvalliseen luokitteluun tottuneella kirjastolla enemmän kuin hyvä syy perustaa hylly.

En ymmärrä miksi he nyt niin loukkaantuvat. Itse olen pitänyt uskontohyllyn erottamisesta. Se on ollut kätevää, koska luokittelu ei pakota lukemaan vaan helpottaa löytämistä. Ja löytämistä voi käyttää kahdella tavalla. Joko siihen että lukee jotain. Että siihen että välttää jotain. Uskontohyllyt ovat hienostuneita koska niihin usein tungetaan materiaalia joka muualla olisi kovin vaivaannuttavaa. Itse asiassa monet fundamentalistit ovat ymmärtäneet tämän. Heistä onkin tärkeää saada tuotettua materiaalia joka ei luokittuisi uskonnoksi. Heistä on tärkeää että esimerkiksi kreationistien kirjoja on salavihkaisesti biologiahyllyssä. Monessa paikoissa strategia onkin toiminut. Siellä jopa puolet evoluutioaiheisista kirjoista ovat silkkaa apologetiikkaa ja evoluutiokritiikkiä. (Ja ne evoluutioaiheiset kirjat ovat jostain 1980 -luvulta, ajalta ennen suurta lamaa, jolloin oli ilmeisesti varaa ostaa kirjastoon luonnontieteellisiäkin kirjoja biologiapuolelle.) Kun otetaan erikseen sateenkaarimateriaali, niin ei tule vahingossa otettua sieltä romaaneista homosaatiota tyrkyttävää kirjaa. Luulisi kristityn ilahtuvan sateenkaarihyllystä.

Kun olen luullut että teemana on se että perinteisen avioliiton näkemyksiä sorretaan ja että mielipiteitä ei saa sillai tallata ja sortaa joten konservatiiveille pitää antaa lisää sananvapaustilaa ja oikeuksia. En ymmärrä. Tuntuu että Pasi Turusen kavereiden tulkinnasta tulee uusi eksegetiikan osa-alue. ; Sananvapaus ja sensuuri ovat heillä hyvin mystisiä. Yleisiä käsitteitä jotka toimivat hyvin erikoisella mekaniikalla ; Kun kirjastossa on kovin vähän jonkun marginaalisen ryhmän, kuten fundamentalistikristittyjen tiukinta apologetiikkaa, saadaan kuulla että ollaan tiukkapipoja sensuuria harjoittavia olentoja. Mutta kun yksi tiukkapipo löytää penkomalla kirjastosta yhden omaan maailmaansa sopimattoman kirjan hyllyistä, hän kerää joukon paheksumaan ja huutamaan verorahoista ja sopimattomasta materiaalista ja lapsista ja vaatimassa tarkempaa valikointia. Tässä helposti unohtuukin se, että kirjastojen varastot ovat täyttyneet aikojen saatossa pikku hiljaa. Ja itse asiassa ne ovat yleensä alle 1% kunnan menoista. Jonka seurauksena on helposti niin että jos otetaan jokin yksi tietty hylly, kuten vaikkapa sateenkaarihylly, ei siihen ole valunut omia verorajoja edes yhden sentin verran. Ja kirja, joka on yllättävän säilyvä esine, on juuri tätä kautta mahdollistanut sen että melko pienissäkin paikoissa on edes jonkinlainen kirjasto.

---

Päättelen että sivistys ja aito sananvapaus, mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus ovat kirjastojen aihesensuristeille aivan sietämätön asia. Kaipaan nuoruuttani jolloin oikeistofundamentalistikristittykonservatiivit olivat miltei kunnon ihmisiä. Sellaisia jotka punastuivat ja pakenivat paikalta jos laittoi pöydälle näkyvästi esille vaikkapa "Seksi ja erotiikka" -nimisen kirjan. He eivät sensuroineet vaan savustivat kerhoistaan pihalle ja kieltäytyivät olemasta kanssasi. Mikä, let's face it, on keskimääräinen oikeistofundamentalistikristitty huomioiden, enemmänkin palkinto kuin rangaistus..

Mitä eroa on seksikomedioilla ja romanttisilla komedioilla?

Olemme pelanneet ilmaisilla ajoilla eräällä kanavapaketilla. (Koska velvoitetta jatkaa ilmaisen ajan päätyttyä ei ole...) Tämä on ollut sinänsä kiinnostavaa, että olen voinut katsoa hyvin paljon sellaisia elokuvia jotka ovat itselleni täysin uusia. Ja ennen kaikkea olen voinut katsoa huonoja elokuvia. Sellaisia joita normaalit televisiokanavat eivät näytä. Ja joiden ostaminen tuntuisi tuhlaukselta. Tämä on ollut melko leppoisa ja hupaisa ratkaisu.

Tämän vuoksi olen saanut tuntumaa romanttisiin komedioihin ja seksikomedioihin. Etenkin jälkimmäiset ovat olleet minulle aiemmin vain marginalisesti tuttuja. Romanttisia komedioita on aikaisemminkin tullut katsottua ajantäytteenä. Nyt kun niitä on tullut nähtyä useampia, kykenen jopa huomaamaan jotain eroja genrejen välillä.

Ensinnäkin on syytä huomata että komedian ja tragedian ero on tavallisesti nähty siten että tragediassa asiat keskittyvät hamartiaan. Sankari jotenkin tekee virheen joka lopulta tuhoaa hänet. Komediassa ei tietenkään ole näin. Kuitenkin sekä seksikomediat että romattiset komediat voidaan nähdä hamartian valossa. Mutta keskenään hyvin erikoisesti erilaisilla tavoilla.
1: Romanttisissa komedioissa on usein uhkaava hamartia joka uhkaa ns. onnellista loppua. Tyypillisimmillään tässä on kyseessä jonkinlainen vaikea valintatilanne. Ne ovat elokuvassa aluksi vaikeita. Mutta lopulta paljastuu että jompi kumpi näistä valinnoista on ehdottomasti väärä. Elokuvan keskellä tämä voi olla vaikea tiedostaa, mutta lopulta asian todellinen luonto paljastuu. Tai oikeastan katsojan kannalta useimmiten "oikeaan suuntaan" usein alleviivatusti vihjataan, mutta tämä on elokuvan sankarille - tai oikeastaan useimmiten sankarittarelle - mysteeri. Hamartiaan uhataan langeta mutta siltä vältytään. Näin saadaan yhdistettyä valinnan vaikeus yhdistettyä deterministiseen "se oikea" -ajatteluun.
2: Seksikomedioissa on usein kysymys nimenomaan siitä että tapahtuu jonkinlainen lankeaminen. Mutta sitten tämä lankeaminen paljastuu lähinnä noloksi eikä oikeasti vaaralliseksi. Itse asiassa seksikomedioissa on usein aivan käsittämättömän mukautuvia ja hyväntahtoisia ihmisiä jotka haluavat ratkaista konfliktit ja ongelmat niin että kaikille saadaan onnellinen loppu.
    2.1: Toki tässä on poikkeuksia. "Lesbovampyyrien tappajat" -elokuvassa on selkeä paha jota vastaan taistellaan. Mutta toisaalta se onkin seksikomedian lisäksi parodiallinen kauhukomedia. Nämä lisägenresekoitelmat tuntuvat muutoinkin olevan poikkeus.

Josta saadaan erikoinen kasa pieniä huomioita;
* Romanttiset komediat on usein kirjoitettu stereotyyppisille naisille. Seksikomediat taas stereotyyppisesti miehille.
* Romanttisessa komediassa on kyyninen ihmiskuva jossa on oikeasti pahoja manipuloivia ihmisiä. Seksikomedioiden ihmiskuva on sitten jopa naïvin viaton.
* Seksi on harmitonta, romantiikka vakavaa.

Toinen asia onkin sitten tavallaan jatkoa tälle.

Voidaan nimittäin nähdä että romanttinen komedia että seksikomedia voidaan jollain tavalla liittää pornografiaan.

Visuaalisesti seksikomediat ovat yllättävänkin lähellä pornoa. Monissa kohtauksissa on selvää että ainut mikä erottaa seksikomediat pornosta on kuvien rajaus. Tätä tukevat myös kohtaukset. Monissa seksiin voidaan päätyä varsin pornonkaltaisella olemattomalla käsikirjoituksella. Romanttisissa komedioissa taas ollaan lähempänä erotiikkaa, joskin tässä erot ovat vielä paljon suurempia.

Kuitenkin jos katsotaan kohtausten rakennetta ja niihin liittyvää kontekstia, voidaan huomata että seksikomediat ovat monesti paljon rivompia kuin porno. "American Pie" -elokuvasarjan huiluseksiviittaukset ja tukkaan kuseminen ja koiran "paneminen" ovat jotain johon ei törmää kunnonkunnon pornossa. Näkemieni seksikomedioiden noloushuippu on kuitenkin "Milf" -elokuvassa. Siinä opiskelijapoika ajautuu suhteeseen kaverinsa äidin kanssa. He harrastavat seksiä ja päätyvät filmille. Opiskelijan kaveri tulee paikalle ja paneskelijat menevät vuoteen alle piiloon. Opiskelijan kaveri näkee että on filmattu ja ryhtyy katsomaan tuotosta. Mutta koska filmi on kuvattu takakulmasta, hän ei näe äitinsä kasvoja. Ja sen vuoksi hän masturboi tämän videon tahtiin. Samalla kun hänen äitinsä ja paras kaverinsa on alle metrin päässä sängyn alla katselemassa asiaa. Tämänlaista "mielikuvitusta" ei ole useinkaan pornossa.

Kuitenkin jos katsotaan näitä rivouksia tarkemmin, on niissä tehty muutakin kuin rajauksenmuutoksia. Ne ovat jotenkin äärimmäisen eiseksikkäitä. Seksikomedioiden kohdalla pornoelementit ovat lähes itseironisia. Ne ovat vähän kuin joku olisi katsonut niin paljon pornoa että olisi kyllästynyt siihen ja leikkisi parodioivasti sen konventioilla siten että koko pornolle oleellinen katsojan kiihottuneeksisaaminen unohtuu. ; Monesti sitä korostetaan että seksi ei ole erotiikkaa. Ja jos tätä on vaikeaa uskoa, niin valaistuksen asiaan saa katsomalla muutaman seksikomedian. Itse asiassa asia valkeni minulle täydellisesti vasta katsottuani näitä seksikomedioita. (Tämä on hieman omituinen mysteeri ; Hieman kuin se tosiasia, että ranskalaiset ovat hauskoja, seksi on hauskaa ja komediat ovat hauskoja. Mutta ranskalaiset seksikomediat eivät ole hauskoja. Koskaan.)

Sen sijaan romanttisissa komedioissa joissa on vähemmän paljasta pintaa ja joissa ei ole rivouksia ovat itse asiassa asettelultaan ja kuvaamistavaltaan selvästi paljon vahvemmin seksiin innostavia. Sen vuoksi teinipojat tietävät että romanttisia komedioita katsotaan treffeillä kun taas seksikomedioita katsotaan yhdessä buddyjen kanssa. Seksikomediat ovat rivoja ja niiden ydin on male bonding. Ja tässä kontekstissa seksuaalinen kiihottuminen olisi äärimmäisen epäsopivaa. Romanttiset komediat sen sijaan eivät ole rivoja koska niiden yhtenä, kenties tärkeimpänä, tehtävänä on saattaa katsojat rakastelutunnelmaan. Rivous tässä yhteydessä voisi olla jopa etäännyttävää.

Viimeisin ajatus.

Jos minun pitäisi ottaa "tyypillinen romanttinen komedia" niin voisin sanoa että se on genrenä hyvin lähellä erotiikkaa, seksikomediaa ja trilleriä. (Niissä on aina ikään kuin aavistus trilleriä, joka johtunee juuri kyynisestä ihmiskuvasta jossa on "väärä"  ja "oikea" ja konkreettinen riski tehdä väärin.) Seksikomediakin on sitten luonnollisesti hyvin lähellä romanttista komediaa. Mutta se ei genrenä hivo trilleriä vaan pornoa. Sen lisäksi aika moni seksikomedia hipoo mitä tahansa parodiaelokuvaa. (Minkä vuoksi kauhuseksikomedioita saadaan tuotettua.)

---

Tämän lisäksi romanttiset komediat ja seksikomediat on yleisimmin järkyttävän huonosti käsikirjoitettuja. Mutta tämä yhdistää genrejä, ei erota niitä. Sitä voisi luulla että kyky nähdä ihmisissä myös paha olisi eioptimistista ja siksi mieleeni, mutta näin ei ole. Molempien lajityyppien edustajat ovat keskimääräistä useammin huonoja elokuvia.

Olenko minä heteroseksuaali?

Jos työmatkani varrella on naissiluetilla itseään mainostava
sadomasokistisia palveluja tarjoavan dominan palveluyritys,
niin onko tämä silhuetti jonkinlaista perverssiä "lesbosaatiota"?

Olen pitänyt itseäni heteroseksuaalina. Peräti sellaisella tavalla jossa metroseksuaalisuuden tapaisetkin ovat "liian homoa". (Sanapari joka on tavallaan hyvin tärkeä tämän blogauksen ymmärtämiselle.) Nyt minun on kuitenkin ollut pakko harkita asiaa. Olenkin luultavasti homoseksuaali. Minä en ole tässä välissä muuttunut mihinkään. Kysymys on siitä miten heteroutta määritellään.

Käytän sitaattioikeutta ja nostan esiin sen miten Katri Salminen on "Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut" -ryhmässä korostanut seuraavaa "Kyllä media leimaa nykyään kaikki heterosuhteet perversseiksi. Se leffa, 50 Shades of Grey esimerkiksi. Kaikenlaista luonnotonta tungetaan jo heteroidenkin makuuhuoneeseen! Ja tästä laista on tullut monelle peräti perseraiskattu olo. Avioliiton pyhyys meni siinä. Kun sopimusehtoja muutetaan, heteroiden avioliitot mitätöityvät ja jonkun voi olla pakko mennä homoliittoon! Saati että miten pahalta tuntuu kun nyt joku voi harrastaa makkarissa muutakin kun lauantaiseksiä saunan jälkeen. Esim. homoutta. Oli itsestäänselvää että ennen lakimuutosta homot homoilivat vähemmän. Ja kaikki tv-sarjat... Missään ei enää näe heterorakkautta. Homosaatio on vallannut median."

Katsotaanpa Salmisen määritelmää tarkemmin.

Hänestä media on täynnä homosaatiota, missään ei näe heterorakkautta. Ja mediassa "Fifty Shades of Grey" edustaa tätä seksuaalista mediaa. Ajatus on erikoinen. Sillä kyseinen elokuva pitää sisällään tarpeettomankin paljon naisen ja miehen välistä seksiä. Eli se on by definition heteroseksiä eikä ainakaan homoseksiä. Tämä on tietenkin hyvin järjetöntä.

Mutta Salmisen ajatuksista löytää sen ytimen kun miettii miten hän itse asiassa määrittelee heterouden. Hän nostaa ytimeen "heterorakkaus" -sanaparin. Tämä on kiehtova uuskäsite jonka kautta voidaan ymmärtää monia asioita. (Kuten aiemmin käyttämäni "liian homoa" -sanapari.) Tässä ei ole kyseessä siitä että nainen ja mies harrastavat keskenään seksiä. Kysymys ei ole vain sukupuolesta. Heteroseksuaalisuus ansaitaan "heterorakkaus" -käsitteellä joka on hyvin tietynlaista. Heteroseksuaalinen sadomasokismielokuva on loukkaus, koska se on vääränlaista heteroseksuaalisuutta.

On mielenkiintoista huomata että "Fifty shades of Grey" on eräänlainen nykyajan "Emmanuelle". Eli masturbointimateriaalia heteroille, etenkin heteronaisille, kenties jopa etenkin meksikolaisille heteronaisille. Elokuva ei siis yritä tehdä propagandaa jossa esitettäisiin että heterous olisi sadomasokismia ja sadomasokismi sikaperverssiä ja pahaa. Päin vastoin, siinä tuodaan esille uudenlaisia ajatuksia siitä miten heteroseksuaalisuus on laajempi ja kiinnostavampi asia kuin kliininen suunnilleen vaatteet päällä harjoitettu seksi jonka ainoana tavoitteena on lapsen siittäminen ja kaikki tästä poikkeava on syntiä.

Salmisen määritelmä siis tarkoittaa että heteroseksuaalinen sadomasokismi ei ole heteroseksuaalisuutta vaan loukkaus heteroseksuaalisuutta kohtaan. Kaikki mikä vääristää "heterorakkautta" pitää sisällään homoseksuaalisen elementin olipa se sitten samaa vai eri sukupuolta edustavien kanssa harjoitettuun seksiin ajamista. (Joka on hyvin lähellä sitä että metroseksuaalinen ihonhoito ja hajustaminen ja pukeutuminen on "liian homoa" vaikka sillä kaikella metroseksuaalisuudella yritettäiisiin päästä naisten pöksyihin.) Tämä onkin kiinnostava asia.

Media ja "heterorakkaus"

Sillä hyvin monesti näyttää olevan niin että "homosaatiosta" puhuvat esittävät että julkisuudessa ei ole mitään heteroseksuaalista. Tämä on erikoista koska kun olen viimeksi katsonut, niin elokuvissa on käytännössä aina heteroseksuaalinen pari. Usein peräti hyvin monogaaminen. Toki tämä johtuu osittain mieltymyksistäni. Esimerkiksi "The Last of the Mohicans" on heteroseksuaalinen elokuva, mutta se on kohtuu vanha. Toisaalta olen katsonut viikonloppuna "The Legend of Hercules" -elokuvan jossa oli monogaamista heteroutta. Samoin "Green Lantern" oli paitsi todella huono elokuva niin myös heteroseksuaalinen pussailuineen. "Pathfinder" oli toki siinä mielessä perverssi että siinä oli sekoitettu rotuja, mutta jos eurooppalaisen ja intiaanin välinen suhde sallitaan niin voidaan huomata että suhde on kuitenkin heteroseksuaalinen. "Delivery man" -elokuvassa käydään runkkaamassa spermapankkiin, mutta ytimessä on kuitenkin heteroseksuaalinen ydinperhe. Ja nämä ovat vain elokuvia jotka katsoin viime viikonloppuna. En ole valikoinut niitä muuten kuin sillä että olen ne viimeksi katsonut.

Sama kattaa kulttuurin laajemminkin "Nälkäpelissä" sankaritar on heteroseksuelli. "Twilight" on jopa korostetusti kristillisen seksuaalietiikan allegoria. On siis vaikeaa ymmärtää että miten niin nykyelokuvissa ei koskaan nähdä heteroseksuaalisuutta ja sellaisen parisuhteen ihailua. On vaikeaa pitää yllä väitettä heterouden näkyvyydestä, paitsi jos on niitä uskovaisia joiden mielestä televiso on Saatanan Sontaluukku jollaista ei pidä lainkaan katsoa. Jos ei näe yhtään elokuvaa niin voi helposti pitää mielikuvaa siitä että heteroseksuaalisuutta ei ole elokuvissa.

Mutta kaikki tämä on tietysti väärää seksuaalisuutta. Sillä se oksentaa heteroseksuaalisuuden päälle olemalla "perverssiä". Perverssiksi sen tekee jo julkisuus. Tämä näkyy siinä miten nämä moralismitahot käsittelevät heteroseksuaalisuutta julkisuudessa. Silloin puhutaan "yhteiskunnan yliseksualisoinnista". Jos joku myy alusvaatteita rintavilla kuvilla, tätä ei nähdä heteroseksuaalisuuden mainostamisena. Ei vaikka kuvaan melkoisen usein ympätäänkin myös hymyileviä miehiä. Naisten meikkimainoksissakin nähdään miten naisen meikki kestää sään, tuulet ja ankarat suutelot. Mies pitää saada kuvaan. Tätä ei nähdä "heteropropagandana" vaan "yhteiskunnan yliseksualisoitumisena". Joten tämän jälkeen on melko selvää miksi missään ei nähdä heteropropagandaa mutta kaikkialla nähdään homopropagandaa. Tässä näkökulmassa edes "Twilight" ei näytä "heterorakkautta" joten se on kauheaa yliseksualisointia. (Ja kun katsotaan kaikkia niitä paidattomia miehiä tuossa em. elokuvasarjassa, niin onhan se "liian homoa".)

Tämä kokonaisuus on kenties hyvä tiedostaa.

Nykyajan homoseksuaalisuuskeskustelussa ytimessä näyttää olevan ajatus sensuroituna uhrina olemisesta. Ja usein tässä näyttää olevan se, että kadulla kävelevä heteropari joka pussaa ei mainosta heteroutta, kun taas kadulla suuteleva homo mainostaa homoutta. Osittain syynä on se, että jos heteroseksuaalisuutta näyttää julkisuudessa niin se on heteroseksuaalisuuden ryvettämistä. Sillä julkinen suutelu on yliseksualisointia ja muutenkin kiusallista. Tämä määrittelytapa kuitenkin lähinnä tekee heteroseksuaalisuuden mainostamisesta mahdotonta. Heteroutta voidaan lähestyä vain seksittömästi perhekonseptin kautta. Heti kun siinä on se "seksuaalisuus" -osio se muuttuu "yliseksualisoinniksi" jota ei enää osata liittää heteroseksuaalisuuteen. (Siksi "heterorakkaus" onkin hyvä. Se ilmentää jotain hyvin aseksuaalista jossa on tietynlainen ulkoisista merkeistä koostuva perhe-elämä ja jossa on jonkinlainen mysteeri että miten ne lapset siihen perheeseen tulevat. Ainakaan asiasta ei voida julkisesti puhua koska se olisi epäsiveellistä ja halveeraisi hyvät heterot jonkinlaisiksi pervoiksi.)

Tämä tietenkin tekee heteroseksuaalisuudesta äärimmäisen harvinaista. Minä itse asiassa elän ihmeellisen tarkasti kristillisen monogaamisen heteroseksuaalisen ihanteen mukaista elämää. Moni kristitty joka ihaili kristillisiä arvoja on eronnut ja mennyt uudelleen naimisiin. (He myös menivät nuorempina naimisiin kuin mitä minä harrastin seksiä. Tosin tämä ei ole minun ansioni, jos tahdosta ja yrityksestä olisi ollut kiinni niin asiat olisivat kenties päin vastoin.) Mutta Salmisen kriteerit "heterorakkaudelle" ovat sen verran tiukat että en tiedä täytänkö minä niitä oikein mitenkään. Olen mieleltäni perverssi. Seksuaalisuudeltani olen mitä ilmeisimmin jonkinlainen fetisisti joka sihisee hississä. Ellen peräti pervo sellaisella tasolla että se ei ole heteroseksuaalisuutta vaan sen ryvettämistä.

Usein heteroutta puolustetaankin kaksin määrittein. Ensinnä viitataan siihen että enemmistö on heteroseksuaalisia. Silloin ytimessä on kuitenkin mies+nainen harrastavat seksiä keskenään -teema. Mutta sitten useimmiten kuitenkin heteroseksuaalisuus on jotain hyvin spesifiä, sellaista jossa mies+nainen sadomasokismia harrastamassa ovatkin homosaation asialla eivätkä heteroita lainkaan.

Tämä onkin tärkeää. Sillä Katri Salmisen kommentti liittyi keskusteluun jota käytiin Susanna Koivulan blogauksen "Päivä, jolloin avioliitosta tuli lainsuojaton" ympärillä. Siinä selitetään että ""Yksityisissä keskusteluissa monet ihmiset sanoivat minulle, etteivät uskalla enää sanoa mielipidettään ääneen. Eräs toimittaja totesi hyvin eräässä radio-ohjelmassa tähän tapaan: "miehen ja naisen välisestä avioliitosta on tehty perversio, jonka kannattamisesta on tullut häpeällistä.""

Tässä, tietenkin, sekoillaan hyvin vahvasti. Mutta  tässä sekoillaan muutoinkin kuin sotkemalla seksuaalisuus, heterous ja siveys epämääräiseksi mössöksi jossa ekvivokaatiot laulavat ja jossa jokainen kerettiläinen heteroseksuaali on yhtä kuin homopropagandisti. Tässä sotketaan vainoaminen siihen että asioista keskustellaan avoimesti tavalla jossa ollaan erimielisiä näiden heterorakkauspropagandistien kanssa. Kerettiläinen joka sanoo mielipiteensä ääneen ei siis ole vain homopropagandisti, hän on myös vainoa harrastava homopropagandisti.

Heteroseksuaaliset avioliitot ovat laillisia. Niitä ei illegitimoida. Avioliittokäsitteen salliminen muillekin ei ole heteroseksuaalien oikeuksista pois. (Se on sama kuin väittäisi että se että saa valita uskontonsa ja mennä vaikka ortodoksikirkon jäseneksi olisi pois luterilaisten uskonnonvapaudesta.) Lisäksi on huomattava että jos lainsuojattomuudesta puhutaan niin tietääkseni Suomessa Homoseksuaaliset teot ovat olleet Suomessa rangaistavia vuoteen 1971. Se oli siis rikollista. Homous oli by definition lainsuojatonta. Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta virallisesti listattu sairaus vasta vuonna 1981. "Heterorakkaudesta" ei ole tehty sairautta, saati laitonta, vieläkään. (Sadomasokismikin on siitä kiinnostava, että senkin kohdalla se määriteltiin sairaudeksi melkoisen pitkään.)

Samoin on hyvä tiedostaa että hetero-pride -kulkuetta ei kaasutettu pippurisumutteella. Homojen kulkuetta taas on kaasutettu. Muutoinkaan heteroseksuaalisuuden korostamisesta ei saa korkeintaan lutkamoralisointia. Ja tätäkin moralisointia harrastavat yleisesti juuri ne samat tahot jotka vastustavat "homopropagandaakin". (Joka toki korostaa että kyseessä ei ole mikään homofobia vaan laajempi julkisen seksuaalisuuden vastustaminen. Mikä on kiinnostavaa koska uskonnon kohdalla paheksuntaa synnyttävien asioiden piilottamista kutsutaan sekularismiksi ja nämä ihmiset yleisesti dissaavat sekularismia ihan täysillä.) Mitään oikeaa syytä pelätä ei ole. Uhristatus ja marttyyrinkruunun saaminen itselle vain on tärkeää.

Ja siksi hyvin monesti näytääkin siltä että mediassa kohkaa erilaisia heterorakkauspropagandisteja jotka aloittavat sanomisensa "esitän näkemystä jota kukaan ei esitä missään". Ja sitten seuraavaksi hän laittaa megafonin volyymit yhteentoista. Ja muiden aatetoverien joukot sitten huutavat kuorosa tätä samaa viestiä melkoisella massalla ja innolla. Mielipiteitä selvästi kuullaan. Kaikki tietävät esimerkikiksi Pasi Turusen, Tapio Puolimatkan ja Susanna Koivulan mielipiteistä. He ovat kirjoittaneet kirjoja ja saaneet tilaa mediassa.

Se mikä tässä taitaakin ahdistaa on se, että ihmisillä on sananvapaus. Eikä moni käytä tätä siihen että olisivat samaa mieltä näiden heterorakkauspropagandistejen kanssa. (Joka ei ole heterouden vastustamista. Koska normaalin ihmisen määritelmä heteroseksuaalisuudelle ei ole niin tiukka ja omituinen ..poikkeavuudessaan perverssi ... kuin näillä em. ihmisillä.) Kun joku on erimielinen ja sanoo tämän rehellisesti ääneen käyttäen muutakin kuin poliittisesti korrektia kieltä, se on hirveän loukkaavaa. Kuitenkin samalla nämä ihmiset valittavat poliittisesta korrektiudesta jossa mielipiteitä siloitellaan ja sensuroidaan eufemismein ja keskustelun välttämisien kautta. Moni "ei uskalla avautua" koska joku on asiasta ääneen erimielinen. Ja monelle tämä on se mikä ahdistaa ja ärsyttää. Ymmärrän ahdistuksen ja ärsytyksen. Mutta se on enemmän näissä ärsyyntyvissä olevaa nolostumista jonka takana on vallanhalu ja kyvyttömyys sietää erimielisyyttä. Omaa pikkumaisuutta on turhaa naamioida vainoamiseksi.

---

Minähän haluan lisää tissejä katukuvaan. Vaikka en ilmeisesti olekaan hetero.

Mammuttipornoa

Ihmisten rivoudella "ei tietyssä määrin" ole rajoja. Tästä käytännöllisen, joskin todennäköisesti häiritsevän, esimerkin saa katsomalla hetken PornMD -sivua. Sivu ei suinkaan näytä mitään pornografista materiaalia. Sen sijaan se on koostesivusto jossa katsotaan yhden pornonjulkaisijatahon eri sivustoilla juuri tällä hetkellä tehtyjä hakuja. Huomiotaherättävää on, että tekstivirta on katkeamatonta. Ja osa hauista sitten ovat luonteeltaan melko ... häiritseviä.

Mutta on kenties aika siirtyä varsinaiseen aiheeseeni. Mammuttipornoon. (Vanhempani, opettajani ja perheeni ovat taatusti ylpeitä paneutumisestani tähän ilmiöön.) Ja tämän aiheen ytimessä ovat naiset. Jotka voivat olla tässäkohden yllättävän rivomielisiä. Voisin alustaa, että tutkimuksissa on havaittu että monet naiset kiihottuvat eläinten harrastamasta seksistä. "The study, conducted by Meredith Chivers of the Center for Addiction and Mental Health and J. Michael Bailey of Northwestern University, was published in the October issue of Biological Psychology. The researchers found that while straight men are only aroused by females of the human variety, straight women are equally aroused by all human sexual activity, including lesbian, heterosexual and homosexual male sex, and at least somewhat aroused by nonhuman sex." (Kyseisen tutkimuksen tehneen perheet varmasti muistavat ylpeyttä kun kehuivat naapureilleen miten heidän fiksusta lapsestaan tulee ihan oikea tieteen ammattilainen.) Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään zoofilia, sillä nainen ei halua tietenkään itse harrastaa seksiä eläimen kanssa. Tässä mielessä "Avara luonto" tarjoaakin monelle varsin paljon riemastuttavaa materiaalia. (Luonto-ohjelmissa on hämmästyttävä määrä saalistusta ja eläinten keskenään harrastamaa seksiä.)

Tämä vastannee mieltäni häiritsevästi kaikertamaan ongelmaan. Olen nimittäin lukenut kirjallisuutta. Sellaista jota ei lasketa pornografiseksi. Ja joita ei ilmeisesti lasketa edes erotiikaksi. Ne ovat lisäksi sellaisia joiden kohdeyleisöksi yleensä mielletään naiset. Tai ainakaan ne eivät ole pelkästään miehille suunnattuja. Niissä ei ole ikärajaakaan. Olen nimittäin kohdannut tilanteen jossa olen ensin lukenut Untinen-Auelin "Tasangon vaeltajat" -kirjaa. Kirjaa jossa kuvataan mammutteja jotka harrastavat seksiä. "Valtava uros hyväili rauhoittavasti naaraan selkää kärsällään. Sen mahtava elin miltei viisti maata. Sitten se ponnisti pystyyn, nousi naaraan selkään ja laski etujalkansa sen lapojen tienoille." ... "Sen kahdelle mutkalle käyristyneen, hämmästyttävän liikkuvan elimen koukistunut pää löysi naaraan matalalla sijaitsevan aukon, kallistui ylöspäin ja tunkeutui syvään." ja niin edespäin. Sitten otan Baxterin "Hopeaturkki" -kirjan. Joka kertoo että "Aina Proboksen ajoista lähtien mammutit ja heidän serkkunsa ovat ilmaisseet näin valmiutensa paritteluun. Lopultakin Hopeaturkki antoi härän siirtyä taakseen." ... "Sitten hän tunsi kuinka Riippukorva tunkeutui häneen." Molemmissa teoksissa aktiota seurataan toki pidempään. Mutta ilmapiiri ja henki tulee ilmi jo tuosta. Merkittävää on että kohtauksien kuvaustavat ovat sanavalinnoiltaan juuri sellaisia joita kohdataan tekstiaineistossa jonka tarkoitus on herättää seksuaalista innostumista. Mutta vähemmän niissä joissa asiaa kuvataan luontodokumentinomaisesti tapahtumana.

Olen luullut että miehet ovat yli-innostuneita jättielimistä ja peniksen koosta. Ja niin edespäin. Sen lisäksi olen luullut että mammuttiporno olisi liian rajua niinsanottuihin miestenlehtiin. Kenties nämä luulot pitävät yhä paikkaansa. Mutta.

Raiskaus on hauskaa?

"Fifty Shades of Grey" on avannut sadomasokismin yleisesti hyväksytyksi. NYT -liite käsitteli tätä kulttuurinmuutosta. Muutosnopeus perversiosta hauskaksi fetissiksi on tapahtunut hirveän ripeästi. "Sadomasokismi, transvestismi ja fetisismi poistettiin Suomessa tautiluokituksesta vasta vuonna 2011. Neljä vuotta sitten alistusleikkien harrastaja sai Suomessa siis vielä sairausdiagnoosin." On jossain määrin mielenkiintoista että ihmiset ovat aikaisemmin olleet sairaita ja sitten he ovat terveitä. Eivätkä he ole muuttuneet välissä, sen sijaan lääkärit ovat vain päättäneet heidän olevan terveitä.

Kiinnostavaa asiassa on tietenkin se, että asia on tasa-arvokysymyksen kannalta haasteellinen. Jossain määrin perversioiden hyväksyntä kertoo suvaitsevaisuudesta ja tätä kautta seksuaalisesta tasa-arvosta. Mutta on kuitenkin hämmentävää että naiset ovat olleet kiinnostuneita em. sadomasokismikirjasta. Sillä siinä on kuitenkin mieshahmo joka on nähtävissä heteronormatiivisena ja sovinistisena. "Alan harrastajien mielestä kirjat eivät myöskään edusta turvallista ja vapaaehtoista BDSM:n harrastamista, sillä toisin kuin kirjoissa, todellisuudessa alistaminen ja alistuminen tapahtuvat BDSM-suhteessa aina kummankin osapuolen suostumuksella." Mikä kertoo että kirjassa alistaminen ja alistuttaminen ei ole vapaaehtoista.

"Ylioppilaslehti" kuvaakin sitten kolumnimuodossa sitä miten nainen voi intoutua juurikin materiaalista joka voidaan nähdä raiskauspornoksi. Ja jossa nimenomaan nainen on alistettuna ja raiskattuna. Kolumnisti (nainen) kertookin että "Seksuaalisuuteni on ollut liian rankassa ristiriidassa sen kanssa, mitä minulle on opetettu oikeasta ja väärästä käytöksestä, toisen ja itsensä kunnioittamisesta ja tasa-arvosta sukupuolten välillä." Kolumnisti leikittelee siitä että pitäisi kenties irtautua siitä että seksifantasiat nähdään alistamisen kautta "Seksuaalisuuden historiasta kiinnostuneen hollantilaistutkijan ja homoaktivistin Gert Hekman mukaan tasa-arvon ideologiaa ei välttämättä pitäisikään tunkea jokaisen ihmisen makuuhuoneeseen. Seksillä ja tasa-arvolla ei ole tekemistä toistensa kanssa" mutta päätyy sitten kuitenkin "Aitoa tasa-arvoa vain olisi se, että voi valita vapaasti ne roolit, joissa viihtyy, sängyssä ja sen ulkopuolella. Siksi jokaisen, ja uskoakseni erityisesti jokaisen naisen, tulisi omistaa omat nautintonsa ja fantasiansa, olivat ne miten epäkorrekteja tahansa."

Tämä puoli on hyvinkin relevantti. Sillä jos mietitään raiskausta ja raiskausfantasiaa, niin ihminen näkee niiden välillä kuitenkin eron. Kuvittelun ja todellisuuden välinen ero on hyvin oleellinen ja se tekee eron roolipelaamisen ja leikkimisen ja skitsofrenian tai ääriuskonnollisuuteen vajoamisen välillä. Ihmiset kyllä tietävät eron. Haasteena tässä on sitten se, että ei ole ollenkaan tavatonta, että viihdettä tuomitaan siten kuin tätä eroa ei olisi. Suurimpana ongelmana on se, että jos tämän "ajan hengen mukaisen" ajatuksen S/M -seksuaalivähemmistöistä ottaa keskiöön, voi huomata että se itse asiassa purkaa pohjaa hyvin monelta feministiseltä keskustelukulttuurilta. Kun Sarkeesian tuomitsee tietokonepelit sovinistisina, hän tarvitsee henkeä jossa tätä eroa ei ole. Samoin kun feminismin parissa vaikkapa MacKinnon on torjumassa torjumassa pornografiaa, on viihde pakko nähdä "porttina todellisuuteen".
1: Itse asiassa tämä koskee kaikkea moralistista sensurismia. Kommunistit näkevät usein kansan propagandan kohteena jotka eivät kykene analysoimaan mediaa. Ja sitten toisaalta esimerkiksi Tapio Kangasniemi vihaa kaikkea ei-kristillistä fantasiaa. Hän kertoo "Magia lastenkirjallisuudessa" -teoksessa että. Harry Potter -kirjat sotkevat fantasian ja toden (s. 34), eivätkä ole moraalisesti yleviä (s. 40) Logiikka kaikessa sensurismissa on hyvin sama. Se nimetään suojeluksi.

Koska näkökulmani on tässä blogauksessa pääasiassa feminismiin suuntautunut, voisin ottaa tästä esiin sen, että tämänlaiset seksuaalivähemmistöasiat ovat käteviä. Sillä feminismissä on suuntauksia joissa yritetään irrottautua sukupuolinormeista. Niiden kautta on hyvin vaikeaa käsitellä esimerkiksi sukupuoltaan korjaavia, etenkin kun tässä liitetään paljon ulkoisiakin piirteitä tähän sukupuolen korjaamiseen.

Lisäksi seksuaalisuuden ... poliittinen epäkorrektius ... iskee pahiten evoluutiopsykologian puolelle. Moni esimerkiksi pitää epäeettisenä että evoluutiopsykologi yhdistää neoteeniset piirteet joksikin mitä miehet haluavat. Siinä kun haetaan nuoria ja neitsyitä. Se, että tässä selittää että K -strategiaisena ihmisen lapsi vaatii sikana huoltoa. Mies joka panostaa jälkeläiseen joka ei ole oma "menettää resursseja" kelpoisuusmielessä. Ja tunnettu fakta on että nainen tietää biologisen yhteyden, mies tietää vain mitä on mennyt sisään. Ja koska nuorempi todennäköisemmin ei ole jo raskaana ja todennäköisemmin sillä ei ole sukupuolitauteja. Feministien puolella helposti nähdään että tämä tavallaan antaa sovinistille luvan valittaa siitä että "akka rupsahtaa" ja kohdella ihmistä huonosti. Se, että selitetään miksi tietyt toimintatavat ovat yleisiä muuttuvat näissä piireissä hyvin helposti vastustettaviksi eettisiksi konsepteiksi. Tämänlaiset selitykset kun kertovat että ihmisillä on preferenssejä jotka sitten johtavat siihen että tästä piirteestä voidaan tehdä pornoa helpommin kuin toisenlaisesta. Ja tämä ei sitten enää olekaan aivopesumateriaalia joka siivoamalla saataisiin seksuaalisuudesta eettistä ja poliittisesti korrektia.

Tokin on pakko huomauttaa että tässä asiassa on yksi poikkeus. Ja se poikkeus tuntuu olevan poikkeava kaikille. Jos nimittäin mietitään miehen raiskatuksi tulemista, riippumatta sitä onko se homoseksuaalista vai heteroseksuaalista, sitä pidetään hauskana. "Ylioppilaslehden" (toinen) artikkeli sitten kertoo juuri tästä. "Raiskaus ei koskaan ole vitsi, sanotaan. Paitsi silloin, kun sen kohde on mies." Viihteessä onkin käytetty paljon kohtauksia joissa miehen kanssa harrastetaan seksiä ilman tämän suostumusta. Ja tätä pidetään jotenkin huvittavana. Olipa kyseessä vankiloiden saippua-ansa tai romanttiseen komediaan liitetty kohtaus jossa nainen tunkeutuu miehen huoneeseen. Ja tässä ei ole kysymys siitä että tästä ei saisi tehdä viihdettä. Miehen raiskaamisessa on erikoinen asenne. Vitsejä tehdään usein nimenomaan raskaista aiheista "Monet loistavat stand up -koomikot kertovat hulvattomia vitsejä kuolleista vauvoista, insestistä ja joukkomurhista. Esimerkiksi Aristokraatit-dokumentissa joukko koomikoita kertoo kukin oman versionsa kuuluisasta vitsistä, jonka päätarkoituksena on olla mahdollisimman rivo, ällöttävä ja järkyttävä. Aiheina voivat olla esimerkiksi insesti, raiskaus, koprofilia, nekrofilia, eläimiin sekaantuminen ja murhat" mutta miesten kohdalla kyse ei ole siitä että asia nähdään kaameutensa kautta hauskana jossain satiirissa tai komiikassa. Vaan se on sitä miten asiaan suhtaudutaan kun raiskaus tapahtuu oikeassa maailmassa. "Miehiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan puolestaan suhtaudutaan julkisessa keskustelussa ja mediassa lähes yhtä kepeästi kuin komediaelokuvassa. Sitä on usein vaikea ottaa todesta. Lähipiirissäni suorittamani pikaisen gallupin perusteella moni mies sivuuttaa asian naureskellen, koska miestä nyt ei vain voi raiskata." Aito miehen raiskaaminen on siis jotain joka nähdään fantasiana. Jonain joka on yhtä aito tilanne kuin sadomasokistisen runkkausfantasian naisia alistava mies on "todellinen" naisille. "Miehiä kuitenkin raiskataan elokuvien lisäksi myös todellisuudessa. Ei yhtä usein kuin naisia, mutta yhdysvaltalaisen RAINN-järjestön mukaan vuonna 2003 yksi kymmenestä raiskauksen uhrista oli mies, ja noin kolme prosenttia amerikkalaismiehistä oli joutunut raiskauksen tai sen yrityksen uhriksi. Jostain syystä siitä ei kuitenkaan liiemmin puhuta. Ongelmana on kyvyttömyys nähdä mies uhrina." Näihin tilastoihin joutuminen onkin varmasti absurdi kokemus jota ei halua omalle kohdalleen (etenkään raiskauksen lisäksi).

Minä tietysti kannatan raiskausvitsejä, myös miestenraiskausvitsejä. (Sen lisäksi että kirjoitan itsekin raiskausteemaista "huumoria", esimerkiksi hikipediaan.) Mutta tässä pointtina onkin juuri se, että on tyhmää olla moralisti jossa fantasiaa pidetään totena. Mutta aivan yhtä tyhmää on olla antimoralisti siksi että pitää todellisuutta fantasiana.

Kuinka suuresta osasta ei-pornoa halutaan tehdä sellaista

Taidemaalarit ovat varmasti kautta aikojen olleet vaikeuksissa sen kanssa mikä on taidetta ja mikä erotiikkaa tai peräti pornoa. Tästä ääripäinä on renessanssiylimys joka tilaa maalauksen jossa on tarkoituksellista alastomuutta, jolloin taiteilija haluaa kenties tehdä taidetta mutta tilaaja määrää sisältöön itselleen jotain joka on vähintään hyvin lähellä pornografista materiaalia. Tai sitten taiteilija haluaa tehdä taidetta mutta tilaaja on joku vähän niuhompi renessanssipaavi joka pitää vaikkapa alastomuusasioita paheellisina ja syntisinä.

Mutta asialla on konkreettisempiakin ulottuvuuksia. Sellaisia jotka eivät jää enää jonkun taidekriitikon ja filosofisen luokittelijan maailmaan. Vaan jonain joka vaikuttaa jopa relevantimpiin maailmanasioihin kuin kirjaston luokitusnumeroon. (Joka on konkreettinen ja yllättävän tärkeä asia.) Sellaiseen joka teoriassa saattaa vaikuttaa hyvinkin laajasti siihen mitä ihmiset voivat jatkossa tehdä ja miten häntä kohdellaan tämän jälkeen.

Itse näkisin että maailmassa on olemassa "yhteiskunnan seksualisoitumista" koskeva käsite. Jossa on kaksi puolta. Ensimmäinen on se, että erilaista vähäpukeista ja sisällöltään seksuaalista materiaalia on hyvin paljon saatavilla. Toinen taas on se, että moni normaali ja eiseksuaalinen asia väännetään seksuaaliseksi. Esimerkiksi äitien imetys on aikaisemmin aivan varmasti ollut normaalia ; Ei ole ollut mitään tutteleita ja vauvat on ruokittava. Nykyisin se koetaan hyvinkin helposti rinnan näyttämisenä, joka taas nähdään erotisoituna. ; Suomessa on toinenkin yhteys joka näyttää olevan erotisoitumassa. Nimittäin sauna.

Eräs facebookystäväni (omituinen käsite, myönnän) on ottanut osaa hyväntekeväisyyskalenteriin joka on sauna -aiheinen. Se ei ole sisällöltään eroottinen. Mutta siinä on aiheen vuoksi alastomuutta. Toki rajatusti. Mistään rintojen heiluttelusta ei ole kysymys. Mutta toisaalta juuri tämä tuottaa jossain määrin ongelmia. Koska sitten näin tämän em. facebookystäväni alasti, tein kuten jokainen kunnollinen mies tekee nähdessään sievän naisen paljasta pintaa internetissä. Eli kirjoittaa aiheesta kommenttia privaatisti.

En ole tässä mikään moralistikukkahattusetä. Tai ainakaan en kovin vahvasti. Luonnollisesti toivon hyvää onnea hyväntekeväisyyskalenterille. En koe myöskään että pornoa tai erotiikkaa itsenään tarvitsisi kieltää. En paheksu ihmistä sen vuoksi että hän riisuu hyväntekeväisyyden puolesta. En edes silloin kun se on selvästi tätä mainittua saunakalenteria erotisoidumpaa - kuten monesti näkee turkista vastustavissa kampanjoissa joissa alastomia naisia käytetään huomionherättäjinä.

Saunan eiseksuaalinen luonne on nimittäin jotain joka on siitä hankala että se on hyvin helppoa erotisoida ja seksualisoida kysymättä ihmiseltä itseltään lupaa. Konteksti on hyvin helppoa häivyttää. Tämä liittyy oleellisesti siihen mistä kirjoitin aikaisemmin. ; En pitänyt julkkisten vuodettujen eroottisten kuvien katselemista sopivana. Sen sijaan korostin että ammattilaisten tekemä porno on - jos ei täysin eettistä niin ainakin huomattavasti vähemmän epäeettistä - koska kuvatut ovat antaneet luvan siihen että heidän kuviaan käytetään juuri tämänlaisessa kontekstissa.

Koska saunakalenteri oli selkeästi ei-eroottinen on siinä riskejä tämänlaisiin ongelmiin. "Rehti eroottinen kuva" on siitä suora että konteksti on selvä. Ja tässä mielessä kuva on selvästi tiettyyn tarkoitukseen tehty ja sitä on mahdollista käyttää sellaiseen. Mutta koska kyseessä ei ole eroottinen kuva joka olisi tehty sellaiseksi, on riskinä se että kuvaa käytetään johonkin jota varten ei ole annettu lupaa ei niin kuvaajalta kuin ennen kaikkea kuvatulta mallilta (tai kuvassa olevalta kohteelta, tai ihmiseltä, miten tämän sitten haluaakin ilmaista). Alastomuus on helpohkoa viedä pois kontekstista. Ja tämä on se ongelma ja riski.

Esitinkin kampanjaan esittäneelle kysymyksen siitä että mitä jos hänen kuvaansa käytetään jollain kamalalla tavalla. Enkä tässä tarkoita sitä että joku teinipoika masturboi kalenterikuvan päälle, vaan siitä että jos joku vaikka ottaa kuvan talteen ja se vuotaa julkisuuteen ennen vaikka presidentinvaalikampanjoita. Kuvana josta on vaikka taktisella rajauksella ja kalenterikontekstin hämärtämisellä tehdään skandaali jossa tämä henkilö sitten on joku jolla on "kyseenalainen ja irstas menneisyys". Tämä konteksti olisi tietysti valehtelua. Mutta se olisi melko helppoa tehdä.

Ja tiedän että jos tämänlainen tilanne sattuu osumaan omalle kohdalle niin se iskee yllättävän vahvasti.
1: Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani eräs nuori nainen oli ollut aivan oikeissa eroottisissa kuvissa. Nämä kuvat eivät olleet mitään merkittävän rajua materiaalia ja kohtuullisen hyvällä maulla tehtyjä. Kun tieto asiasta työpaikalla levisi kädestä käteen kiertävien kuvien kautta, nuori nainen sai tietysti kohdata ilmeitä ja katseita. Joiden syyn hän joko tiesi tai sitten ei. Sosiaalinen asenne oli varmasti raskasta kantaa. Olin vihainen hänen puolestaan. En sääli sitä että jollain riittää kehoa tämänlaisiin kuviin. Mutta paheksun siitä että mahdollisesti palkan tai seikkailun takia takia tehdystä projektista tehdään jonkinlainen ihmistä luokittava ansa. En ole mikään kovin ihana ihminen, mutta on jokin raja jolla ihmistä saa kohdella ja missä ei.
2: Samoin pornokuvaistaminen on muutenkin ase. Puolisoni kohtasi tätä koulussa kun hänen naamaansa leikkaa-liimattiin ammattilaispornonäyttelijöiden vartaloihin ja pistettiin koulun oppilaiden parissa kiertoon. Oli selvää että tämä iski sekä itsetuntoon että vaikutti ammatissa tarvittavaan karismaan ja auktoriteettiin. Tämänlaisesta tempusta olin sen verran vihainen että en vieläkään tiedä tekijän sukunimeä. Etunimen tiedän. Sukunimen paljastuminen saattaisi olla vakavahenkisen kaksintaistelun paikka.

Oikeastaan tässä saunakuvassa ongelmana onkin oikeastaan juuri se että vaikka sukupuolella, iällä ja ulkonäöllä ei pitäisi tämänlaisissa asioissa olla jotain merkitystä, sillä ei ole. ; Minä miehenä ja korkeintaan kohtuullisen näköisenä voisin patsastella aivan umpimunasillani samassa kalenterissa ja tätä kuvaa ei kukaan missään ikinä väittäisi pornografiseksi menettämättä kasvojaan. (Olen toki tällä hetkellä komeimmillani ikinä, mutta se johtuu enimmäkseen siitä että olin karsean näköinen teini.) Mutta kun nuori sievä nainen on paljon tätä rajatummin ja vähemmän paljastavasti kuvassa, on riski tämänlaiseen olemassa. Tasa-arvoisessa maailmassa jossa sukupuolia kohdeltaisiin tekojensa mukaan tätä ei tapahtuisi. Mutta tässä kohden on selvästi olemassa jokin hyvin relevantti ero.

Facebookystäväni oli toki siinä rohkea että hän esitti että hän ei murehdi tämänlaisista asioista. Koska hän ei tee väärin vaan oikein. Ja jos pelkää mahdollisia ongelmia ei oikein saa tehtyä mitään. Että internet on vähän kuin ase, että aseet eivät tapa ihmisiä vaan ihmisten intentiot. Hän on tässä mielessä rohkeampi kuin minä. Enkä tarkoita rohkeudella sitä eroottisissa kuvissa käytettyä rohkeutta. Vaan sellaista ns. aitoa rohkeutta. Ilman tämänlaista rohkeutta meillä olisi tarjolla vain riskitöntä taidetta ja riskittömiä projekteja. Ilman tämänlaista rohkeutta ei tarvittaisi lainkaan perinteistä sensuuria koska kaikki hoitaisivat kaiken ennakkosensuurilla.

Avoin kirje Keira Knightleylle (Suomeksi, vaikka hän ei edes osaa kieltä)

Arvoisa Knightley.

Kuulin uusimmasta tempauksestanne, jossa päätitte vilauttaa lehdistölle sillä ehdoin että mitään kuvankäsittelyä ei tapahdu. Teko on ymmärrettävä, sillä muistan kuinka kohdallanne "King Arthur" -elokuvan julisteissa käytettiin kuvankäsittelyä. Se onkin eräs tunnetuimmista ja käytetyimmistä esimerkeistä.

Luonnollisesti olen monellakin tavalla iloinen päätöksestänne, olenhan ihaillut teitä muutenkin kuin ammattitaitonne vuoksi esimerkiksi "Pirates of Caribbean" -elokuvasarjassa (siinä, jossa teillä on miekka). Ja koska etiikkani ei salli katsoa ilman lupaa vuodettuja vähäpukeisien tahi alastomien naisten kuvia, on tekonne tietenkin kaunis ja arvokas lahja monessakin mielessä. Haluaisin toki sanoa että näin ei olisi, että olen läpeensä professionaalinen ja kohtelen silmiini tulevia aistisignaaleja neutraalisti. Mutta se olisi valehtelua. Pahoittelen tätä asennettani kuitenkin, vähän. Siitä huolimatta että tempauksesi menestyy juuri kaltaisteni ihmisten vuoksi tai ansiosta.

Olette myös tässä ottamassa osaa johonkin jota on selvästi liikkeellä. Meillä Suomessa pyörii puoliviihteellinen pikkuvitsienlaukomisohjelma "Hyvät ja Huonot uutiset". Sellainen jossa ihmiset arvioivat internetissä ja muutoin tiettyjen aivan oikeiden uutisten sisältöä. Että ovatko ne hyviä vai huonoja. Ja sitten julkkisvieraat heittävät vitsejä aiheesta. Tuoreesti käsitelty uutinen oli se, miten alusvaatefirma lopetti kuvien retusoimisen ja tämän vuoksi heidän myyntinsä kasvoi. Tämä on luonnollisesti hyvä uutinen. Dove -saippuan "Real Beauty" -mainoskampanjallakin on ilmeisesti mennyt hyvin. Tämä onkin asia joka on kenties tulossa muuttumaan. Tai sitten saamme vähintään lisää vaihtelua. Joka on sekin hyvä.

Näistä kaikista hyvistä puolista huolimatta minun on vaikeaa uskoa että toimintasi johtaa tavoiteltua lopputulosta kohden. Sillä kanssanne olo on hieman sama kuin katsoisi uutta Calvin Cleinin rohkeaa mallivalintaa. He kun ovat valinneet "Plus Size Model". Tätä oikein mainostetaan. Että nyt on terveemmän kokoisia malleja. Ja sitten kun menee katsomaan, niin nehän ovat laihempia kuin minä! Ja kukaan ei taatusti heitä minulle läskivitsejä. Jos sanon McDonaldsissa että "Super Size Me", he tajuavat että kysymys on ruoka-avusta keskitysleirivangille. Siksi onkin omituista että näitä luuviuluja korostetaan jotenkin extra-large -malleina. Jo tämä ajatus tuntuu jopa pahentavan sitä laihuuspakkoa.

Teidän toimintanne kohdalla olen näkeväni hieman samanlaisia sävyjä. Sillä, älkää ottako tätä väärin, te olette aivan liian ihana. ; Ajatukseni on kenties minulle intuitiivisesti luontevampi ja ilmiselvempi sen vuoksi että olen mies. - Tai siitä että olen minä, ja omat ajatukset tuntuvat aina itselle järkevämmiltä kuin muille ; Mutta en halua panostaa erityisesti tähän työhypoteesiin.

Miesten maailmoissa naisten ihanuus on ollut ja on nykyäänkin valitettavankin yleinen keskustelunaihe. Ja jonkin näkymän näihin ihanteisiin saa katsomalla tämän likaisen mieheyden puolen ydinmehusta, eli pornografiasta. En tässä väitä että rintojen vilauttelu olisi väistämättä samaa kuin pornorunkkausobjektiksi ryhtyminen tai pornoammattilaisuus. En pidä tempaustanne pornona. Joskin voin olla lähes varma että sitä käytetään myös kuin se olisi pornoa. Mutta nostan esiin sen, miten pornotähdillä rintojen koko on yllättävänkin ihmismäinen. (En sano "pieni" vaan "ihmismäinen". Se on "pieni" korkeintaan suhteellisesti niihin ylinormaaleihin silikoniärsykkeisiin verrattuna.) Kenties tässä on osansa silläkin että pornoa tuotetaan usein melkoisen halvalla, joten editointeihin ei ole panostettu. Eikä käsikirjoittamiseen, mutta kuvanretusointi on tämän kirjeen kannalta tärkeä. Mutta silti voisi ajatella että suosio tulisi suurempirintaisille jos suuret rinnat olisivat todella jokin miesilmiö. Tämänlaatuisesta ei näy merkkejä.

Photoshop onkin jonkinlainen naisten sisäinen ilmiö. Kun katsotaan seksualisoituja ja vahvasti retusoituja naisia, ne näyttävät olevan naistenlehdissä. Meikit, naisten muotivaatteet ja vastaavat näyttävät luuviuluja joilla on retusoitu jättimäiset ja pinkeän pystyt jättirinnat. Tässä mainostajat käyttävät hyväkseen naisten epävarmuutta ja kateutta. Noita tunteita jotka tietysti koskevat kaikkia ihmisiä, mutta koska he myyvät tuotteita naisille, he hyväksikäyttävät nimenomaan naisten kateutta ja epävarmuutta. Enkä usko että naiset menevät halpaan kohdallanne. Jokainen terve täysjärkinen ihminen näkee että te olette kadehdittavan ihana. Koska ideanne ei kierrä epävarmuus-kateusaspektia en pidä sitä niin tehokkaana kuin mitä sen suuri näkyvyys lehdistössä antaisi odottaa. (Kuitenkin, kiitos.)

Rehellisesti ja Kunnioittaen.
Tuomoh ; Teidän, rintojenne ja miekkojenne suuri fani
Vaikka kukaan ei kyllä opikaan miekkailua niin nopeasti kuin teet sen em. elokuvasarjassa.

Piikittelyä

Eilen harvinaisen moni erosi kirkosta. Esimerkiksi MTV3 uutisoi aiheesta lyhyesti. Eikä ihme, sillä "eropiikit" ovat nykyään ainut tapa jolla kirkkokeskusteluun syntyy eloa, kiinnostusta ja reagointipakkoa. Media kiinnostuu ja papit aukovat sanaisia arkkujaan. (Sillä kirkon sisällä voi vaikuttaa, eroamalla joukoittain.)

Syitä arvailtiin ja ehdotettiin sen olevan Päivi Räsänen. Kenties siksi että se yleensä on Räsänen. Räsäsen liittäminen piikkiin johtuu siitä että hän oli Turun Sanomissa ottanut kantaa siihen miten kristillisdemokraatit tekevät jos tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. Myöhemmin hän on selittänyt, että mistään sellaisesta ei ole ollut kyse. Ihmiset ovat syystä ihmeissään siitä miksi Räsäsen lausunnoissa ei ole tolkkua. Tässä mielessä olisi miellyttävää huomautella Räsäselle kuinka hänen oma toimintansa "ei ole millään tavalla johdonmukainen reaktio". (Päivi Räsänen tosin on epäjohdonmukaisuuden suurmestari joten hänellä on tässä lausunnossa syvä kokemusasiantuntijuus. Ottakaamme hänet vakavasti.)

Mutta tässä tapauksessa piikki on luultavammin kasautuma useasta eri asiasta. Ja ne liittyvät vähintään valtavan relevantisti ja johdonmukaisesti juuri kirkkoon. Kirkon seurakuntavaaleja on mainostettu ahkerasti. Vaalit ovat kirkon yksi tärkeimpiä PR -työkaluja. Ne selittävät että juuri näillä vaaleilla ja niissä äänestämällä voi vaikuttaa asioihin. Kirkon virallinen kanta on näyttänyt tässä olevan selvä. Kuulukaa kirkkoon niin voitte itse vaikuttaa. Että asioihin ei pidä vaikuttaa eropiikeillä vaan toimimalla sisältä päin. Seurakuntavaaliehdokas Pirkko Kuvamo edusti ihmisryhmää joka uskoi tämänlaisia puheita. Hänet sensuroitiin pois Seurakuntaväki-nimisen ehdokaslistan kustantamasta vaalilehdestä koska hänellä oli väärä mielipide homoista. Monille tämänlaatuinen todistaa että kirkko itse asiassa valehtelee heille näillä "vaaleilla voit vaikuttaa" -jutuilla.

Lisäksi kirkko on menossa sexhibition -messuille. "Kotimaassa" Teemu Laajasalo on esittänyt että teko ei ole kovin viisas. Hänestä sexhibition -messuissa kirkon rooli on joko tukea pornoa tai sitten olla ilonpilaajana, mikä tunnetusti lisää positiivista suhtautumista kirkkoon kuin ämyyreillään pilkkaa huutavat jeesusbussilaiset rock -konserteissa. Nuorempaa kristillisyyttä edustava Eveliina Ojala oli sitten aiheen parissa tuohtunut hieman erilaisesta syystä. "Tulevana viikonloppuna järjestetään Sexhibition-erotiikkamessut, jonne on menossa seurakunnan työtekijöitä paikalle kohtaamaan ihmisiä. Mutta tätä ei nähdäkään kirkon uudenlaisena jalkautumisena ihmisten pariin, vaan tunkeutumisena asioihin, jotka eivät kuulu kirkolle. Ja taas kirkko on tehnyt jotain väärin." Nämä puolet korostavat että sexhibitionmessut ovat nostaneet eripuraa eri linjoissa oleellisesti eri syin. Samaa mieltä ollaan lähinnä siitä että temppu ei ole kovin hyvä. ; Itse olen tässä tosin kohtuullisen liberaali. En nimittäin koe että olisi mitään uutta tai innovatiivista siinä että kirkko ns. tunkee petipuuhien tiimoille lausuntoineen. Se on suorastaan sen vakiintuneimpia tehtäviä. Toisaalta kuitenkin epäilen että onko sexhibition -messut riittävän avomielisiä kirkolle. Mutta nämä ongelmat olisivat toki relevantimpia (joskin hieman uudella kulmalla) jos sexhibitionmessut vallottaisikin katolinen kirkko. Sen parissa näkyvyyttä saaneet perversiot kun ovat toki perverssejä, mutta myös maassamme laittomia.

Arhi Kuittisen linkkisillisalaatti tuo toki esiin jotain muutakin pientä. Arkkipiispalta on tullut äärimmäisen laittamaton lausunto ykkösaamuohjelmassa. Aiheena oli ollut se, että nuoriso oli huolissaan eläkkeistään. Arkkipiispa, hyvätuloinen ihminen, korosti tässä "Kun toimittaja on juuri kertonut nuorten ahdistuksesta niin piispa sanoo "En minäkään huolehtinut nuorena... eläkkeestä"." Ei tässä voi muuta sanoa kuin että arkkipiispa huolehtii tässä henkilökohtaisesti siitä miten köyhyyteen ja markkinatilanteeseen tulee reagoida "Minäkään". Arkkipiispan sana lienee relevantti kirkon viralliselle kannalle. Lisäksi lausunto riippuu herran oman navan ympärillä ja nojaa kummalliseen ajatukseen siitä että hänen sukupolvensa aikana työnteon logiikka olisi samanlaista kuin nykyään. X -sukupolvelaiset harvemmin uskovat tuota. Takkiraudassa on tästä työnmuutoksesta kirjoitettu. Ja olen itsekin kirjoittanut juuri tästä aiheesta. Nämä lausumat eivät toki välttämättä ole absoluutteja ja Jumalan Sanaa. Mutta oleellista on, että tämä työnteon ero on ajatuksena tuttu monille nuorille ja varhaiskeski-ikäisille. Ja ironista kyllä, Arkkipiispa itse demonstroi tätä eroa sillä että hänen nuoruudessaan tälläisistä asioista ei tarvinnut huolehtia ja huolestua. Kun nykymaailmassa on. Mutta se riittää että uskoo tämänlaiseen poliittiseen rakennemuutosajatukseen. Sillä sen jälkeen arkkipiispan lausunto näyttää typerältä, idioottimaiselta ja muutenkin vastenmieliseltä. Ja tämänlainen olisi varsin koherentti syy erota kirkosta. Kirkkohan myy itseään köyhien ja heikompien auttamisen asialla. Tässä ne asenteet näkyivät sitten konkreettisesti.

Eettisesti tuotettua pornoa?

Melko vähän aikaa sitten internettiin vuosi melko valtava määrä julkkisten eroottisia/seksuaalisesti sävyttyneitä kuvia. Nämä ovat kuvia joita kaltaiseni heteroseksuaali mies varmasti ... nauttisi ... katsoa. Mutta joita en katsonut, koska se olisi ollut jopa minun dekadenttiin makuuni turhan ... epäeettistä. Jos kuka tahansa näistä tähdistä kysyisi minulta että haluanko nähdä heidän tissinsä, niin mikä ettei. Mutta kun kysymys ei ollut tästä, vaan siitä että haluanko tunkeutua heidän yksityiselämänsä alueelle ilman heidän lupaansa nähdäkseni heidän tissinsä. Ja tämä ei ole seksikästä, vaan epäeettistä. Tosin se voi olla myös seksikästä. Mutta epäeettisyyskohdasta en jousta.

Tämä nosti esiin sen, että pornografia ei ole pelkkää seksuaalisuutta vaan myös tietoturvaa. Ja tämä voidaan itse asiassa liittää niinkin erikoiseen aiheeseen, kuin ketä saa valvoa milläkin ehdoilla. Ja ennen kaikkea sitä kuka saa katsoa ja valvoa.

Tämä johdattaa pornografia -aiheen varsin mielenkiintoisiin kulmiin. Tavallisesti arvokeskustelu aiheesta käsittelee sitä että pitäisikö pornografia kieltää vai ei. (Poliittinen / uskonnollinen julkiselämän rajoite / yhteiskunnassa muuten ilmenevä ideologia.) Ja tämä sitten yleensä nojaa enemmän tai vähemmän etiikkavetoisiin oikeutuksiin, usein kyse on siitä onko pornografia itsessään, yhtenä aiheena, hyvä vai paha asia. (Joka on eri asia kuin sen kieltämisen vaatiminen. Tupakointi on pahasta, mutta se on kuitenkin laillista eikä jokainen joka pitää tupakkaa pahana pidä sitä kiellettävänä.)

Ala ja uhrautuminen

Vuotamisasia nostaa esille sen että pornon eettisyydessä on selvästi variaatiota. Jos katsomme perinteistä pornografiaa, puhutaan usein siitä miten seksityöntekijä on uhri. Usein tässä nostetaan pahimmat kulmat, kuten mahdollinen ihmiskauppa ja prostituoiduksi ajaminen. Mutta myös pienempiä ja vähemmän vakavia - ja siksi myös luultavasti yleisempiä ja relevantimpia - ongelmia alan hyväksyttävyydelle tarjotaan.

Kuitenkin pornoala on ammatti, jonka takana on jonkinlainen valinta. Pornoteollisuus on kuin mikä tahansa muu ihmisiä (mahdollisesti) pienellä palkalla pomputtava teollisuudenala. Ja voidaan aivan täysin sanoa että tässä mielessä jos siitä tulee vahinkoa, niin ala on vähän kuin Extreme Duudsoneiden kanssa. Että ei pidä hämmästyä ja valittaa kun työnkuva on mitä on. Että oma uravalinta.

Alalle toki voi päätyä montaa kautta. Työhönoton kohdalla työnhakijan epätoivoinen asema voi tarkoittaa hyväksikäyttöä. Palkan suuruus voi olla liian mitätön tehtyyn työhän ja työn tekemisen ehdot ja seuraukset voivat olla sellaisia että niitä ei ymmärretä kunnolla ennen kuin nimi on paperissa. Vapaa tahto alanvalinnassa ei siis kenties olekaan niin kovin vapaa. Tämä vihjaa siihen että alalla voi olla ongelmia. Ja ne on katsottava tilannekohtaisesti. (Tämä asia on hyvä pitää mielessä sillä palaan tähän tämän blogauksen lopussa lisää.)

Kuvan katsominen.

Joku voisi ajatella että pornografian katsomisessa on tätä kautta monenlaisia ongelmia. Jos maksaa rahaa, niin silloin tukee järjestelmää joka alipalkkaa ihmisiä. Mutta jos katsoo ilmaiseksi, niin tuo kuitenkin mainostuloja ja ylläpitää systeemiä. Ja jos onnistuu jotenkin piratoimaan systeemin, niin takaa sen että alalla ei ole välttämättä edes mahdollisuutta varaa maksaa kunnollisia palkkoja.

Mutta nämä ongelmat ovat mitättömiä verrattuna siihen mitä tapahtuu kun joku vuotaa yksityisiä pornokuvia. Näille kuville on yleensä suostumus. Mutta tämä suostumus on tehty jossain kontekstissa. Ja tämä on suhteellisen merkittävä asia ; Suostumus annetaan usein hyvin rajatussa mielessä. Ihmiset voivat julkisessa saunassa olla alasti. Mutta tästä tilanteesta ei saa vain ottaa valokuvia ja levittää niitä ympäriinsä. Samoin ihminen voi riisuutua ja paikalla on vaikka puoliso ja tähän suostutaan. Mutta se ei tarkoita että nudistibileet samassa tilassa olisivat automaattisesti nekin OK.

Vuodettujen kuvien katsominen on siis sama kuin pornoteollisuus. Mutta ilman pornoteollisuutta. Ilman minkäänlaista kohteen suostumista. (Pornografiassa asiat eivät ole hyvin, heillä voi olla ties kuinka epätoivoista ja huonolla sopimuksilla tehtyjä suostumuksia. Mutta nämä ovat edes jonkinlaisia suostumuksia.) Kyseessä näissä kuvissa ei ole näiden ihmisten ammatinvalinta. Eivätkä he tienaa tällä. Sen sijaan joku nämä tiedot vuotava voi tietää. Eli ala on kuin pornoa jossa suostumuksen lisäksi puuttuu tyystin palkka. (Huonokin palkka on palkka ja siis edes aavistuksen parempi kuin ei palkkaa ollenkaan.)

Itse asiassa tämä suostumuksen ja palkan puute muuttaa asiaa. Hyvin suuri osa pornografian katsomisen pahuudesta ovat delegoitua pahuutta. Toki tässä aiheessa puhutaan pornon syntisyydestä tai siitä miten se voi muuttaa ihmistä. Mutta suurissa määrin laajatehoisimmat argumentit näyttävät koskevan juuri sitä että katsoessa jonkun muun pahan tekemistä lisätään. Pornon katselija ei siis tee mitään pahaa, vaan pahantekijä olisi se rahanahne pornomoguli joka yleensä nuoria ja kokemattomia naisia kameralle alistaa ja näin heitä hyväksikäyttää ja pahanapitää. (Termejä jotka eivät ole vastakohtia vaikka luulisi.) Tämä on siis ikään kuin "pahuuden tukemista" enemmän kuin suoraa kyltymätöntä omakätistä pahuutta.

Suostumuksen puute on siitä mielenkiintoinen, että kun pornografiassa on yleisesti annettu lupa että sinulla on lupa katsoa kuvia (joko jonkinlaisen maksun tai mainostulojen kautta ilmaisen katselun) kautta. Ja näin et suoraan osallistu siihen palkkakeskusteluun ja ehtokeskusteluun jonka pornotähdet käyvät työehdoistaan "jossain muualla". Mutta tässä tapauksessa kun suostumusta ei ole annettu, katsominen itsessään on nähtävissä "rikokseksi eettisyyttä kohtaan". Tällöin pornoa katsova itse asiassa harrastaa jonkinlaista teknistä salakatsomista. Tästä puuttuu oma läsnäolo rikospaikalla, mutta toisaalta rikoksen hedelmät, eräässä mielessä ryöstösaalis, on tässä kuitenkin jaossa ja siihen ollaan hyvinkin halukkaita osallistumaan.
1: Eli tekee jotain joka karkeimmillaan on sitä että porataan reikä tyttöjen pukuhuoneeseen ja tirkistellään, ja joka hieman sofistikoituneemmillaan on sitä että reikään laitetaan kamera. Ja hieman sofistikoituneemmilla otat kameran tallentamaan ja katsot tulokset kotonasi....

Yleensä ottaen samasta syystä ihmiset sallivat poliisien valvontakamerat, mutta eivät pidä siitä että ?"joku ilpo"? pyörii kulmilla digizoomi vähäpukeisten ihmisten ikkunoihin osoittaen. Poliisilla on tallentamiseen syy, ja poliiseja sentään kontrolloidaan jotenkin. Ja vähintään heitä on kohtuu vähäinen määrä. Ja poliisienkin kohdalla omaan kotiin tehty puhelinkuuntelu ja salakameroiden asettaminen tuntuu sitten jo montaa astetta kiusallisemmalta. Ja jos poliisit vain saisivat vuotaa kaiken maailman kännitoilailuja joka paikkaan internetissä huvikseen, asenteet turvakameroita kohtaan muuttuisivat varmasti melko nopeasti vastahankaisemmiksi.

Tämä kaikki on syytä muistaa. Sillä kun julkkisten kuvia vuosi, esille tuli sen tyylisiä ajatuksia että itse tämän median tekeminen olisi nolo/syntinen asia, jolloin asian vuotaminen on ikään kuin asianmukainen rangaistus tästä pahasta teosta. Kaikki näistä ihmisistä eivät välttämättä sano tätä vain siksi, että he ovat halunneet katsoa noita kuvia, eivät koe niitä mitenkään erilaisiksi kuin muitakaan pornokuvia, ja koska he nauttivat ja harrastavat pornon katsomista he eivät halua tehdä katsomisesta epäeettistä tekoa. (Jossa tapauksessa tuollaisen lauseen omat pornohiireilyt paljastava kulma on vain oikeutettu rangaistus siitä että on nolo runkkari jonka ainut keino mitenkään saada purettua seksuaalisia purkaumiaan on rohypnol.)

Näille muille ihmisille on kenties tarpeen selittää että kuvien vuotaminen on aktio jossa rikotaan ihmisen autonomiaa joka on syytä muistaa aina kun on alasti tai humalassa.

Julkkiksilla voi olla tarve eroottisiin kuviin, koska he ovat ensinnäkin ihmisiä joiden eroottisia kuvia on kiva ylipäätään katsoa. Ja koska heillä voi työolosuhteiden kautta olla vain harvoja yhteisiä vapaita hetkiä joten parisuhdepuuhastelut on hoidettava median välityksellä. (Siis vähän kuten ne tyypit jotka keskustelivat Sampo Syreenin kanssa, tosin ilman Sampo Syreeniä. Joka on tosin mainio mies joka kuuluu niihin yksilöihin joiden tekemisistä tulen jotenkin hyvin omanlaisellani tavalla ... kateelliseksi.) Ja näihin omiin tarpeisiinsa he käyttävät laillisella tavalla kameraa jonka he ovat laillisesti ostaneet. Kuvaustilanne on ollut sovittu, joten ainoat rikkeenomaiset teot tässä koskevat tämän näin tuotetun aineiston levittämistä.

Asioita yhteen nivova ajatus.

Valvonnan ja työolosuhteiden kautta pornokeskustelu saadaan melko helposti siirrettyä sen tyyliseen eettiseen kulmaan mitä on tupattu harrastamaan kulutustuotteiden kanssa. Ja tässä hyväksikäyttötematiikka voi tuoda mieleen vaikkapa meikit. Eläinkokeiden kohdalla eläinten hyvinvointi ja eläinten oikeudet ovat olleet aihe joka on korostanut sitä että meikkien ostaminen tukisi pahaa teollisuutta. Tämä ei kuitenkaan ole saanut ihan kaikkia näistä asioista kiinnostuneita lopettamaan meikkaamista vaan he ovat sen sijaan alkaneet korostamaan luonnollisia ja eettisiä meikkejä. Silloin tuotantotavat ja testausmenetelmät ovat jotenkin näistä epäeettisistä meikkilaitoksista eroavat. Eikä siksi ole tavallaan niin asiallista tuomita koko meikkialaa. (Paitsi jos on moralisti ja pitää niitä lähtökohtaisesti sievistelynä. Joka vertautuu siihen että ajattelee että porno on lähtökohtaisesti syntiä. Ideologiat ovat tässä suhteessa sellaisia että niiden vaikutukset ovat samantapaisia.)

Mutta pornon kohdalla keskustelu ei sen sijaan kovin usein tuo esille sitä että minkälaisilla työehdoilla porno olisi reilua. Olisikin mielenkiintoista tietää että olisiko olemassa palkkaehtoja ja työntekoehtoja joilla pornoalalla työskenteleminen olisi eettistä. (Jos ei, niin huono palkka ja ihmiskauppa ja muut mahdolliset pelotteet olisivat jotenkin oleellisia argumentteja jotka ratkaisisivat onko porno eettistä vai ei. Ne ovat tälle ihmiselle lähinnä sitä tauhkaa jolla peitetään ideologinen dogma aiheen takaa.) Mikä esimerkiksi olisi oikeanlainen työehtosopimus seksityötä tekevälle? Minkälaiset lomat, terveydenhoito ja työehdot ovat. Ja niin edespäin.

Nähtävästi tässä kulmassa olisi tilaa jollekin. Eikä aiheesta tietääkseni ole yleisessä keskustelussa kovin paljoa puhuttu. (Toki pienemmissä piireissä tämänlaiset asiat varmasti ovat nousseet monillakin keskustelun aiheeksi. Mutta yleensä kun pornokeskustelua käy, se on sitä eettis-ideologis-poliittista eikä työvoimapoliittista vääntöä.)

---

I said "this is a reason for master debate", not mastur.... you know