Siitä huolimatta olin varsin monipuolinen. Kirjastoissa sai tutustua muuhunkin. Esimerkiksi sellaiseen materiaaliin kuin "Myrkky", "Aarne Ankka" ja "Namusetä". Tutustuttua tuli myös Milo Manaran sekä Ralf Königin sarjakuviin. Taidehyllystä saattoi löytää Tom Of Finland -kirjan jossa oli tarjolla taidetta. Ja klassisempaan makuun saattoi nähdä suuria kokovärikuvia joissa oli esimerkiksi Goyan "Alaston Maja". (Ja muukin Goyan tuotanto on varsin kiehtovaa.) Kohuja ei syntynyt. Ei vaikka Jean M. Untinen-Auelin kirjoissa oli mammuttipornoa.
Kirjasto tarjosi myös maailmankirjallisuutta. Se tarjosi monenlaista kiehtovaa. maailmankirjallisuuden klassikoissa usein tapetaan, irstaillaan ja juopotellaan runsaasti. Gabriel Márguezin "Sadan vuoden yksinäisyys" tarjoaa innostavaa näkökulmaa seksiaktioihin. Kokematon teini saattaa saada erikoisia tuntemuksia myös Henri Charrièren "Vanki nimeltä Papillonin" intiaanien pariin tehdystä saaripaosta. Markiisi de Saden kirjoja oli mahdollista etsiä kun löysi. Tämän ja kaiken muun tarjosi ilmaiseksi Järvenpään kaupunginkirjasto. Ja kun tämän varastot loppuivat, tarjolla oli muitakin kirjastoja, ympäri Suomen. Nekin pelkillä matkakuluilla! James Joyce jäi sentään lukematta.
Ei vaikka vanhempien kirjastojen varastoista saattoi löytää ihmeitä, kuten vaikkapa 1800-luvun lopulla ilmestyneitä anatomian oppikirjoja jossa oli kauniita akvarellikuvia sukupuolitaudeista. (Nykykirjoissa ei ole lainkaan niin hyvää kuvitusta.) Näitä olen nähnyt alaikäisenä, kirjaston tiloissa kirjaston omaisuutena. Kukaan ei pahastunut. Paitsi joskus roolipeleistä. "Noidan käsikirja" sai myös kieltoja, koska ne koettiin lapsille suunnatuiksi.
Nykyään, kun kaikenmaailman sateenkaarilait eivät ole iskeneet läpi, voi kirjastossa lukea "Twilightiä" ja "fifty shades of greytä". Tarkkaavainen kristitty saattaa käydä kirjastossa sen verran että löytää luokat 11, 15, 20 ja 21 alaluokkineen. Niiden sisältö aikaansaa joskus jonkin verran paheksuntaa. Onneksi heitä lohduttaa se, että yleisesti uskontohyllyt on n. 3 kertaa isompia kuin Luonnontieteiden osiot. Ehkä siitä joku saa lohtua. Ei näytä saavan.
Nykyaikana, 2015, pahastutaan aikuistenkin kirjahyllyistä. On tullut sanomista. Sen tyylistä että "lopetan kirjastopalvelut", aivan kuin kirjastoa haittaisi jos siellä ei kristitty kävisi, se kun saa rahansa verovaroista ja verotus on jotain jota ei voi vain lopettaa. (Epäilen onko lukemattomuus mikään muutoskaan näillä ihmisillä.) Etenkään kun myös paheksutut suuntaukset maksavat veroja. Paheksuntaa on herättänyt myös sen sortin kysymyksiä kuin "miks ihmiset eivät vain ole toisenlaisia ja anna muiden olla mitä ovat", joka on tosin ironinen kun huomioi sen kuka sen sanoo ja millä asialla.
Niin, minun täytyy kyllä korostaa että kirjastoissa on myös ideologinen uskontohylly. Itse asiassa uskonnolle on varattu kokonainen pääluokka. Yleisessä Kymmenluokituksessa eli koko kakkonen - mikä alkaa tuntua oikein sopivalta paikalta... Vain alaluokka 29 on varattu muille kuin "Raamattuun" perustuville uskonnoille. Historiallisista syistä - eli kirjaston entinen sivistystehtävä ja kustannuskulttuurin entinen profiili (sivistävää, uskonnollista ja maahenkistä kirjallisuutta) - uskonnolla on tosiaan ylipainottunut osa, kun ajatellaan, että esim. pääluokassa 6 on tekniikka, tietotekniikka, liikennevälineet, kaikki käsityöt, metsästys ja kalastus, kotieläimet, ruoanlaitto, puutarhanhoito, liikenne, kaupallinen toiminta, postimerkit ja majakat ja merenkulku näin lyhyesti ilmaistuna. Jos homosaatio on uskontoon verrattua rummuttamista, on maailmankuvalliseen luokitteluun tottuneella kirjastolla enemmän kuin hyvä syy perustaa hylly.
En ymmärrä miksi he nyt niin loukkaantuvat. Itse olen pitänyt uskontohyllyn erottamisesta. Se on ollut kätevää, koska luokittelu ei pakota lukemaan vaan helpottaa löytämistä. Ja löytämistä voi käyttää kahdella tavalla. Joko siihen että lukee jotain. Että siihen että välttää jotain. Uskontohyllyt ovat hienostuneita koska niihin usein tungetaan materiaalia joka muualla olisi kovin vaivaannuttavaa. Itse asiassa monet fundamentalistit ovat ymmärtäneet tämän. Heistä onkin tärkeää saada tuotettua materiaalia joka ei luokittuisi uskonnoksi. Heistä on tärkeää että esimerkiksi kreationistien kirjoja on salavihkaisesti biologiahyllyssä. Monessa paikoissa strategia onkin toiminut. Siellä jopa puolet evoluutioaiheisista kirjoista ovat silkkaa apologetiikkaa ja evoluutiokritiikkiä. (Ja ne evoluutioaiheiset kirjat ovat jostain 1980 -luvulta, ajalta ennen suurta lamaa, jolloin oli ilmeisesti varaa ostaa kirjastoon luonnontieteellisiäkin kirjoja biologiapuolelle.) Kun otetaan erikseen sateenkaarimateriaali, niin ei tule vahingossa otettua sieltä romaaneista homosaatiota tyrkyttävää kirjaa. Luulisi kristityn ilahtuvan sateenkaarihyllystä.
Kun olen luullut että teemana on se että perinteisen avioliiton näkemyksiä sorretaan ja että mielipiteitä ei saa sillai tallata ja sortaa joten konservatiiveille pitää antaa lisää sananvapaustilaa ja oikeuksia. En ymmärrä. Tuntuu että Pasi Turusen kavereiden tulkinnasta tulee uusi eksegetiikan osa-alue. ; Sananvapaus ja sensuuri ovat heillä hyvin mystisiä. Yleisiä käsitteitä jotka toimivat hyvin erikoisella mekaniikalla ; Kun kirjastossa on kovin vähän jonkun marginaalisen ryhmän, kuten fundamentalistikristittyjen tiukinta apologetiikkaa, saadaan kuulla että ollaan tiukkapipoja sensuuria harjoittavia olentoja. Mutta kun yksi tiukkapipo löytää penkomalla kirjastosta yhden omaan maailmaansa sopimattoman kirjan hyllyistä, hän kerää joukon paheksumaan ja huutamaan verorahoista ja sopimattomasta materiaalista ja lapsista ja vaatimassa tarkempaa valikointia. Tässä helposti unohtuukin se, että kirjastojen varastot ovat täyttyneet aikojen saatossa pikku hiljaa. Ja itse asiassa ne ovat yleensä alle 1% kunnan menoista. Jonka seurauksena on helposti niin että jos otetaan jokin yksi tietty hylly, kuten vaikkapa sateenkaarihylly, ei siihen ole valunut omia verorajoja edes yhden sentin verran. Ja kirja, joka on yllättävän säilyvä esine, on juuri tätä kautta mahdollistanut sen että melko pienissäkin paikoissa on edes jonkinlainen kirjasto.
Päättelen että sivistys ja aito sananvapaus, mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus ovat kirjastojen aihesensuristeille aivan sietämätön asia. Kaipaan nuoruuttani jolloin oikeistofundamentalistikristittykonservatiivit olivat miltei kunnon ihmisiä. Sellaisia jotka punastuivat ja pakenivat paikalta jos laittoi pöydälle näkyvästi esille vaikkapa "Seksi ja erotiikka" -nimisen kirjan. He eivät sensuroineet vaan savustivat kerhoistaan pihalle ja kieltäytyivät olemasta kanssasi. Mikä, let's face it, on keskimääräinen oikeistofundamentalistikristitty huomioiden, enemmänkin palkinto kuin rangaistus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti