Joskus keskustelu menee hiustenhalkomiseksi. Joskus siihen on tarvettakin. Jouduin pieneen keskusteluun jossa ihmiset moittivat siitä että puhuin "pakkoselibaatista". Heistä käsite oli ristiriitainen koska selibaatti tarkoittaa tahdonalaista päätöstä olla ilman seksiä. Mielestäni "pakko" -etuliite on nimenomaan tämän vuoksi tarpeen. Että tiedotetaan täydennyksestä.
Tätä miettiessä tuli kuitenkin toinen, omituisempi, ongelma. Mitä tehdä jos haluaa puhua yhdellä käsitteellä ihmisistä jotka eivät saa seksiä vaikka haluavat? Näyttää siltä että yleistä käsitettä tähän ei ole.
Itse asiassa itse voisin nähdä että olisi olemassa laaja "siveys" -käsite joka kattaa tahdonalaista seksittömyyttä. Se kattaisi laajakirjoisesti harvaseksisyyttä, seksittömyyttä että jonkinlaista etiketinmukaista käyttäytymistäkin. Ilman seksiä vastentahtoisesti jäävät eivät ole kuitenkaan kovin hyvin tämän termin mukaisia.
Sitten voidaan ajatella että on aseksuaaleja jotka eivät halua seksiä. He ovat jossain määrin selibaatteja. Mutta käsite on tarkempi joten on kenties syytä käyttää tätä koska se on eksaktimpi. Selibaatti ei ole väärä ilmaisu, mutta aseksuaali kuvaa tilannetta paremmin. Tästä ihanteesta voidaan jopa päätellä että jos selibaatti -sanaa ehdottomasti tarvitaan se viittaa juuri niihin joilla on seksuaaliset halut mutta jotka elävät ilman seksiä.
Käsitteellisesti hankalin sitten on se selibaatti. Käsitteen ympäristö on siitä vaikea että on hankalaa nähdä missä määrin se on todella vapaaehtoista. Esimerkiksi historiallisen painolastin kautta voidaan muistaa että monessa aatelisperheessä nuorempia lapsia lähetettiin luostareihin jossa taas komennettiin selibaattiin ideologia edellä. Tottelevaisuus ja kuuliaisuus on jossain määrin hankala aihe aina kun käsitellään vapaasti valintaa. Selvästi tässä on tilaa manipuloinnille. Joten kenties selibaatissa onkin eivapaaehtoisia konnotaatioita.
Jos pakkoselibaattia ei siis saa käyttää niin mikä käsite sitten sopisi? En ole keksinyt muuta kuin "lassukan". Joka tietenkin viittaa Henry Laasasen ajatuksiin siitä että naisten seksuaalinen valta pakottaa jonkun elämään ilman seksiä. Ja tämän "alempitasoisen miehen" ympärille on kehitetty vahva "uhrina olevien miesten diskurssi". Joten rassukka+Laasanen=lassukka. Tämä tosin tuntuu kuvaavan leimallisesti nimenomaan miehiä. (Mikä on omituista koska käsite on uussana eikä mikään vakiintunut termi.) Joten millä helvetin sanalla minä sitten saan viitata pakkoselibaatteihin?
2 kommenttia:
Pakotettu-ja/tai-muutoin-välttämätön-seksittömättömyydettömyydessä-elämättömyys. Vaadi tämän termin käyttöä myös muilta, niin eivätköhän he/ne pian anna luvan siihen pakkoselibaattiin (sanana).
Että hyökkäys on paras puolustus?
Eihän tuonluonteisen ylimitoitetun käsitteen kanssa voi oikein sanoa muuta kysymyksen. Esimerkiksi seuraavan ; "Mitä jos ylimääräiset käsitehirviöt ovat matemaattisen ajattelumme luomia valekäsitteitä?" (Vastaushan tuohon on "eikö siinä tapauksessa ole aika kiehtovaa, että nyt kun ne on luotu, ne ovat olemassa.")
Itse olen pragmaattisempi. Näen että tuonlainen käsiterunkkaamisen vaatiminen "pakkoselibaattisanakiellossa" johtuu siitä että ei haluta nähdä kokonaisuutta. Eli viestiä. Ei heille voi muuta kuin sanoa että heillä on omituinen tapa ottaa käyttöön käsitteet toisen lauseissa. Että luultavasti tiedän mitä sanalla tarkoitan enemmän kuin hän tietää mitä minä sillä tarkoitan.
Mutta jos olisin taiteellinen kaunosielu, niin kertoisin että viestini ovat pieniä purskahtavia taideteoksia, kenties banaaleja ja irvkokkaita, mutta sellainenkin on taidetta. Ja että silloin voihan sitä kaikenlaista termipilkunviilausta tehdä, ihan nähdäkseen mitä käsitteitä ja symboliikkaa teos on käyttänyt. Mutta taide, kuten myytti, ei selity tulkinnalla vaan nimenomaan kuuluu selittämättömän alueelle, missä voima asuu. Jos on asuakseen. Voihan autonmoottrinkin pistää osiin, mutta palasina se ei toimi. Niin sanoisin jos olisin jotain mitä en.
Lähetä kommentti