Konservatiivien "etninen, kenties jopa geneettinen erityispiirre"

"Mitä mieltä Suomessa saa olla" -kirjasta voi ottaa esille erikoisen argumentin. Se löytyy Joonas Konstigin kirjoittamasta luvusta "Kulttuurisodan anatomia eli miten suvaitsevaisuus ruokkii suvaitsemattomutta" Siinä viitataan Karen Stennerin näkemykseen siitä miten kohtaaminen erilaisuuden kanssa usein ruokkii konfliktia. Henkenä on että "Erilaisuuden kasvattaminen ja korostaminen lisäävät suvaitsemattomuutta, päinvastainen vähentää sitä." Luku korostaa että on olemassa ihmistyyppi johon kuuluvia kutsutaan kirjassa autoritaarisiksi. "Autoritaarinen tarkoittaa sisäsyntyisiä taipumuksia, jotka ajavat ihmisiä korostamaan yhteisyyttä ja samanlaisuutta (oneness and sameness). Autoritaariset ihmiset ovat ryhmäihmisiä, groupish." Merkittävää on että "Autoritaarit eivät ole ongelma silloin, kun yhteisö on homogeeninen. Autoritaarisuus voi silloin nukkua, ja autoritaarit ovat suvaitsevaisia, koska he eivät koe yhteisyyttä uhatuksi. Kun taas yhteisöä uhkaa normatiivinen uhka (siis uhka ryhmän yhteisyydelle ja samanlaisuudelle ja sääntöjen noudattamiselle), sen kokeminen herättää ihmisten latentit taipumukset autoritaarisuuteen. Uhka voi olla todellinen tai ei, mutta jos uhka koetaan, se on faktisesti totta, koska sillä on todellisia seurauksia. Tällaisen uhkan kokevaa väkeä ei edes tunnista samaksi kuin se oli vielä hetki sitten. Niinpä nykyäänkin moni suvaitsevainen ihmettelee, miksi suomalaiset ovat yhtäkkiä muuttuneet rasisteiksi."

Ajatus on siitä kiinnostava, että siinä käytöstä kohdellaan biologisena. Ajatus ei minua lähtökohtana haittaa. Geenien ja poliittisen vakaumuksen välillä on aivan uskottavasti olemassa yhteys. Kiinnostavaa onkin katsoa sitä miten näitä geneettisiä yhteyksiä käsitellään ja miten yhteiskunnan pitäisi niihin liittyviä asioita ratkaista.

Usein tämänlaista argumentaatiota on ajateltu jonain jossa tietty ihmisryhmä tuomitaan. Tätä onkin kieltämättä tehty. Esimerkiksi "soturigeenin" nimellä kulkenut MAOA -geeni on aikaisemmin liitetty maoreihin ja tätä kautta maahanmuuttokeskusteluun. Tällöin sävy on ollut tuomitseva. Aggressiivisuus on nähty etnisenä ja kenties jopa geneettisenä erityispiirteenä. (Viittaus Halla-ahoon tahallinen.)  Ja tätä linjaa voi vetää aina "magneettimediaan" asti. Siellä esitettiin että "MAOA-”soturigeenin” lisäksi professori Raine ei uskalla sanoa mitään rotujen välisistä eroista geeneissä ja aivojen rakenteessa. Aihe on kuitenkin hyvin tärkeä. Richard Lynn on todistanut, että psykopatia on erityisen yleistä mustien keskuudessa ja että julma väkivalta on epätavallisen yleistä juuri Afrikassa sekä mustien populaatioiden keskuudessa ympäri maailmaa. Jossain vaiheessa tämä tulee nousemaan julkisen keskustelun aiheeksi, mutta tutkijat tekevät kaikkensa aiheen sensuroimiseksi." ja tähän liittyen tiedusteltiin että "Onko eugeniikka todella epäinhimillisempää kuin ”riskilasten” laittaminen karanteeniin?"

Konstig ei tietenkään ehdota eugeniikkaa. Sillä hän on itse konservatiivi ja puolustamassa tätä puolta. Tässä on kuitenkin enemmänkin kyse tietyn käyttäytymismallin luonnollistamisesta. Koska tietyt olosuhteet altistavat tietylle käytösmallille, ja tiettyjä käytösmalleja pidetään epäsopivina näitä olosuhteita on muutettava. Sillä kyseessä ei ole vain etninen vaan myös geneettinen erityispiirre.

On hyvä huomata että geenien ja käytöksen suhde hyväksytään myös silloin kuin se koskee itseä. Pidän siitä ajatuksesta että joku oikeasti tunnustaa että ideologia ja asenteet eivät olekaan rationaalisen ja tieteellisen ajattelun seurausta vaan tunteilua joka johtuu siitä että on geenit. Siinä on jotenkin melko vähän tilaa ylimielistelylle oman ideologian ja asennevamman erinomaisuudessa paistetteluun. Erikoista on kuitenkin se, miten toimenpiteet helposti muuttuvat sen mukaan sattuuko epämiellyttävä piirre koskemaan itseä vai jotakuta muuta.

---

Itse en tosin usko että autoritaarit voitaisiin oikeasti vain rauhoittaa marginalisoimalla erilaisuus ja luomalla heitä suojaava yhtenäiskulttuuri jossa ollaan siinä mielessä sekulaareja että uskonto, tästä yhtenäiskulttuurista poikkeava uskonto, siivotaan täysin pois katukuvasta. (Mikä on hieman ironinen jos ollaan valittamassa siitä että Suomessa ei saisi olla avoimesti konservatiivi.) Muistan miten minun nuoruudessani kohkaannuttiin roolipeleistä. Ja miten maahanmuuton lisäksi ateismi herätti kovasti kiukkua. Tosiasia on että jos on ryhmähenkinen, valitsee helposti sen erilaisuuden kohteen sen mukaan. Jos tarjolla ei ole ihonväriä niin sitten huomio keskittyy pienempiin ja pienempiin "ahdistaviin piirteisiin". Siksi Suomessakin on ollut autoritaarista asiatonta pelleä käyttäytymistä myös ennen kuin roolipelejä, uusateismia ja maahanmuuttajia olikaan. Esimerkiksi lestadiolaiset suhtautuivat Beatlesiin ja televisioon luomalla henkistä väkivaltaa ja laumahenkisyyttä korostavan "hoitokokous" -konseptinsa. Aivan varmasti tämä liittyi siihen että erimielisyys ahdisti. Mutta tämä näyttää että jos erimielisyyttä näissä ei olisi niin sitten autoritaarit olisivat ahdistuneet jostain muusta. Kenties hyvä yhteiskunta mitataankin sen mukaan miten tämän aggressiivisen ongelmajoukon geneettiset erityispiirteet huomioidaan niin että niiden negativiiset toimet eivät kohdistu geneettiseti terveempiin yksilöihin.