Elin tavallista elämää kunnes googlasin yhtä musiikkikappaletta.

Sosiaalinen media harrastaa kohdistettua mainontaa. Se on harrastanut tätä melko paljon. Siksi olenkin hieman ihmeissäni kun olen alkanut saamaan näkyviini erittäin runsaasti "Clear Blue" -raskaustestimainoksia. Raskaustesti joka mainostaa itseään sitä kautta että se tunnistaa hyvät päivät tulla raskaaksi ja näkee kuinka pitkälle raskaus on edistynyt.

Mainokset kysyvät "oletko valmis ottamaan hymyn elämääsi". Ja hymyllä ne tarkoittavat vauvaa. Ajatus on tietenkin aika ahdistava. Jos raskaustehti tuottaa mainoksissa näkyviä nauruja ja hymyjä itselleni lähinnä siitä että testi näyttää maksimaalisesti kohti mahoutta. (On sitä joskus ollut jopa säikkyjä aiheesta, oikeasti.) Siinä miten pitkällä raskaus olisi on kiinnostava lähinnä sitä kautta että aborttia ei saa jos sikiö on jo kehittynyt liiaksi. Mainosta ei selvästi ole kohdistettu tälle kohderyhmälle.

Paras mainoslause kaltaiselleni miehelle on kuitenkin "tule raskaaksi Clear Bluen avulla". Nyt jo mieskin synnyttää, ilmeisesti vain siksi että moni ikäiseni alkaa saamaan tarpeekseen sukulaisten kyselyistä siitä miten pikkujalat taapertavat ja miksi eivät.

En minä tämän kaiken edessä voi kuin äimistellä muuta kuin sitä, että mitä ihmettä minä olen googlettanut? Mielestäni en mitään. Paitsi CMX:än kappaletta "lapsi", that is. Toivon että kyse ei ole siitä.

Lahja vai palvelus?

Joskus maailma on omituisempi kuin voi kuvitella. Tästä hyvänä esimerkkinä on Richard Phillipsin kohtaama oikeudenkäynti. Hän oli tohtorismies joka kohtasi hämmentävän tilanteen kun hänen aikaisempi seurustelukumppaninsa vaati elatusmaksuja heidän yhteisestä lapsestaan.

Tämänlaiset asiat ovat yleensä yksinkertaisia. Mutta Sharon Irons oli siitä erikoinen äiti, että keskusteluun ei noussut perinteinen siittäminen. Lapsen olisi täytynyt syntyä oraaliseksillä. Lapsi kuitenkin oli Phillipsin lapsi. Mikä tarkoitti sitä, että Irons oli ottanut sperman talteen ja hedelmöittänyt itsensä ns. "muumimukimenetelmällä".

Kiistana oli tietenkin se, voiko tämänlaisessa tilanteessa olla elatusvelvollinen. Tuomio oli, että siemenneste oli lahja ja lahjaan liittyy ajatus siitä että kohde saa tehdä lahjalla mitä haluaa. Tämä oli Phillipsin kannalta ikävää sillä hän oli haastanut Ironsin oikeuteen siitä että tämä oli tehnyt hänet vastentahtoisesti isäksi. Juristit siis päättivät että koska ei oltu sovittu siemennesteen palauttamisesta (tai muusta pulauttamisesta) sai Irons tehdä sillä mitä halusi eikä Phillips voi siksi valittaa. Koska Ironsia ei syytetty raiskauksesta, tässä ei siis lain edessä ollut ongelmaa.

Itse näkisin että suostumus suuseksiin on luultavasti tehty vahvoin mutta implisiittisin lisäoletuksin. (Jopa niin implisiittisin että Phillips ei ole sanonut niitä koska oletukset ovat olleet niin vahvoja että hän ei ole voinut edes kuvitella vaihtoehtoja niiden implisiittisten ilmiselvyyksien tilalle.) Toisin sanoen jos hän olisi tiennyt siemenensä loppusijoituksesta tarkemmin, hän tuskin olisi suostunut prosessiin. Näin ollen Irons olisi loukannut jotain moraalista prinsiippiä siitä huolimatta että lakituvassa hänelle kävi hyvin.

Itselleni hämmästyttävintä on se, että olen itse asiassa nähnyt sperman enemmänkin sotkuna kuin lahjana ; Orgasmi on palvelus, ja jos puhutaan suihinotosta niin nainen suostuu siihen. Tällöin tämä palvelus on lahja. On tavallaan omituista pyytää lainkaan mieheltä suostumusta suihinottoon, jos tämä on ensin osoittanut orgasmihalukkuutensa.

Kysymys on toki laajempi.

Tuossa oikeudenkäynnissä yksityiskohdat ovat varsin ainutkertaisia. Mutta tästä huolimatta voidaan nähdä että tässä on yhtymäkohta (pun intended) ehkäisyyn. Joskus ehkäisy pettää, mutta oletuksena on ollut että se toimii. Pahat kielet kertovat jopa vauvakuumeisista naisista jotka puhkovat neuloilla kondomeita koska heidän puolisonsa ei ole ilmaissut haluavansa vanhemmaksi. Tämä on hyvinkin lähellä Ironsin temppua.

Tavoitteellisuus jossa vastahanka ohitetaan päämääräsuuntaisella ja luovalla ajattelulla nähdään usein joksikin jossa ei olla vilpittömällä mielellä liikenteessä. ; Sitä on joko tiennyt tai olisi pitänyt tietää että toinen osapuoli ei halua vanhemmaksi, kun tämänlaisia kikkailuja ylipäätään joutuu tekemään.

Lisähuolena tämä voi tietenkin koskea myös ns. muumimuki -isiä. Lesboperheissä kun voidaan hankkia perheenlisäystä adoption ulkopuolelta. Siten että ryhdytään lapsen biologisiksi vanhemmiksi. Ja se onnistuu samalla tavalla kuin sinkuiltakin. Pahat kielet kertovat että lisääntyminen ei ole avioliittokonseptin asia. Lisääntymiseen tarvitaan vain sukusoluja. Ja näitä voidaan levittää monella tavalla, kuten Irons demonstroikin tämän blogauksen alussa.

Toki tämä tehdään yleensä "hyvässä sopimushengessä". Mutta teoriassa on mahdollista että jos lesboperhe eroaa tai heille iskee taloudellinen ongelma, on ihminen kannustunut teettämään isyystestejä ja vaatimaan elatusmaksuja lapsen biologiselta isältä. Tällöinkin siittiö on tietysti ollut lahja. Ja biologiseksi vanhemaksi ryhtyminen on ollut tavoitteellista. Mutta se kokonaisuus on silti hämmentävä.

Luultavasti tämänlaisia ei hirveästi mietitä ns. valtavirtafeminismissä. Sillä naiset voidaan raiskata. Mutta tämänlaisen tapahtumaketjun kohteeksi voi tulla vain mies. Isä ei voi vain ryhtyä salavanhemmaksi varastamalla naisen munasolun omistukseensa. Näkisin että tämänlainen prosessi "ei ole raiskaus sanan täydessä mielessä, mutta tavallaan se on".

Pikku parasiitit.

"Don't worry. Many women learn to embrace this parasite. They name it, dress it up in tiny clothes, arrange playdates with other parasites..."
(House MD, "Motherhood")Usein ajatellaan että äidin ja lapsen suhde on yhteistyö, tai sitten lapsi nähdään äidin loisena. Kummassakaan näkemyksessä ei korosteta sitä että äidin kannattaisi olla konfliktissa jälkeläisensä kanssa. Toki tämä näkemys on osittain perusteltu: Esimerkiksi evolutiivisesti äidillä ja lapsella on hyvin samanlainen perimä, joten geenitasolla se että äiti tappaa lapsensa tai lapsi äitinsä on "vähän sama kuin itseään tappaisi."

Kuitenkin konfliktia on olemassa. Voisin tietysti referoida viitaten omiin konflikteihini oman äitini kanssa. Niistäkin saisi aikaan jotain mielenkiintoista. Mutta on ehkä kivempaa puhua pari sanaa raskauden ajasta.

Sillä raskaudesta löytyy esimerkki sellaisella tasolla jossa ei ole tietoista toimintaa. David Haigin "Genetic conflicts in human pregnancy" kertoo jännittäviä asioita : Istukka kontrolloi äidin verensokerin ja verenpaineen tasoa sikiön hyväksi tuottamalla verensokeria nostavaa ja verenpainetta kasvattavia hormoneja, äidin tarvetta vastaankin. Istukka porautuu äidin verisuonistoon ja pakottaa ne laajentumaan. Siksi istukka nähdäänkin sikiön elimenä, joka sallii sikiön loisinnan. Äidin elimistö taas nostaa insuliinitasoaan, eli se taistelee näitä muutoksia vastaan. Mielenkiintoista kyllä tilanne on sellainen että jos sikiön hormonitoiminnassa on tässä kohden muutoksia, ei äidin insuliinitason eritys kasva, jolloin tilanne ei muutu. Toisin sanoen prosessissa on mukana elementtejä, jotka voidaan poistaa ilman että mitään muuttuu.

Syynä yllä olevaan on se, että äiti ja sikiö ovat "vain puoliksi äiti". Sikiön kannalta edullisinta on että äiti panostaa siihen mahdollisimman paljon, kun taas äidin kannalta on järkevää että hän itsekin pystyy lisääntymään jatkossakin. Siksi sikiön kannalta on haluta "ottaa vähän enemmän kuin on äidille optimaalista". Äidin taas kannattaa vastustaa näitä pyrkimyksiä, tavoitella omaa optimiaan. Siksi muutokset ovatkin vastapareja ; ne vaikuttavat toisensa kumoavasti. Sikiö jossa on imevä istukka saa itselleen etua, joten tämä on hyödyllinen asia - etenkin kun se ilmestyessään tuskin haittaa geeniä itseään jos/kun lisääntymistä ei tehdä lähisukulaisten kesken, joten se pääsee yleistymään ennen kuin "haittaa itseään" eli geeni on sekä emolla että jälkeläisellä. Ja tietenkin kun sitä ollaan vanhempia ja tälläistä alkaa olla liikkeellä, tähän on optimaalisempia vaihtoehtoja.

Osasta sikiöistä tulee emoja, peräti niin että kaikki emot ovat olleet joskus sikiöitä itsekin. Ja kaikilla emoilla on sikiö. (Tämä ei ole kvanttimystiikkaa.)

Tuo on tietysti teknistä ja limaista. Mutta tavallaan kysymys on samasta asiasta, mitä eläimillä tapahtuu vierotuksen aikana. Kysymys on siitä, miten paljon äidin voimavaroista jaetaan yhdelle ja tietylle jälkeläiselle. Siksi emo ei vierotuksessa anna poikasen imeä, mutta poikanen yrittää silti ahkerasti. Poikaselle voidaan keksiä "on oppinut" -selityksen, joka ehdottomasti selittää sen käytöksen maitoa haluavana. Mutta emon toiminnan muutos jäisi tässä selityksessä auki. Voimavarojen optimiero kertoo miksi näin tapahtuu.

Lajinmukaisesti tässä pitää muistaa että lasta korostetaan usein. Lapsesta tulee helposti loinen. Äidin kannattaa itsensä kannalta ajatellen toimia joskus tätä vastaan. Mutta älkää silti tappako toisianne.

---

Minun piti kirjoittaa tämä juttu kaverilleni (nainen) joka taannoin sai lapsen. Jäi lähettämättä. Äitienpäivään se kuitenkin sopii aiheensa vuoksi jotenkin. Joskin oudosti.

Naisen kaaos.

Miehiä on historiallisesti pidetty rationaalisina ja aktiivisina. Naisiin on yhdistetty passiivisuus. Esimerkiksi Siri Kotajärvi on kuvannut minulle sukupuolikäsityksiä lausumalla "Mies puolustaa, nainen suojelee." Mies on se, joka miekan kanssa ryntää hyökkääjää vastaan ja nainen on se, joka ruumiillaan hyppää lastaan murhaavan miehen miekan eteen ja antaa henkensä. Mies kuvataan aktiivisena toimija -soturina ja nainen passiivisena vastaanottajana ja uhrautuvana. Näkemyksissä naisten ja miesten hyveet ovat kovin erilaisia.

Tämä näkemys on vanhastaan liitetty raskauteen. Esimerkiksi Aristoteles oli sitä mieltä että ihmisen synty oli maanviljelymetafora. Miehen aktiivinen siemen menee naisen passiiviseen maaperään, ja komentaa tämän tuottamaan satoa. Onnistuessa tulos on mies ja ihmisestä kehittyi nainen vain koska kehityksessä oli häiriötekijöitä. Nainen syntyy ominaisuuksien puutteesta, vajavaisena.

Platonilla on hyvin samantapainen esitys. Mutta tässä maaperä on ikään kuin yksittäistapaus. Kaiken takana on suurempi ja laajempi osa. Kosminen järjestys, jota hyvä yhteiskunta, hyvä yksilö ja maailman tapahtumat seuraavat. Platonin "Timaioksessa" puhutaan maailmanjärjestyksestä seuraavalla tavalla: Siinä on kaksi osaa.
1: Nous, järki. Tämä voima synnyttää järjestystä. Järki tavoittelee harmonista järjestystä ja se saavuttaa sen paitsi jos sen tielle tulee esteitä. Kaikki ilmiöt joissa on jonkinlaista järjestystä tai harmoniaa tai rytmiä ovat järjen aikaansaannoksia.
2: Ananke, joka on sattumanvaraisuutta tuottava voima. Ilman järkeä tämä vallitsisi.

Platon miettii mitä tapahtuisi ilman järkeä. Tästä hän päätyi ajattelemaan kaaoottista alkutilaa, khoraa. Platonille Khora oli ikään kuin viljeltävä maa, joka on kovaa eli vastustaa auramiehen järjen mahtia. Platonille khora oli tätä kautta olennainen: Se selitti miksi Platonin ylirationaaliset ja muuttumattomat ideat eivät toteutuneet maan päällä, jossa niistä näkyy vain "varjoja luolan asukkaille". Ympyrän idea on täydellinen ideamaailmassa mutta harpillakin piirretyssä ympyrässä on pieniä kuhmuja ja mikroskooppisen pieniä kohtia joissa kynä ei olekaan koskenut paperia... Tätä kautta khora on ensi sijassa maailman aineellista todellisuutta koskeva perustila. Sen vuoksi maailmassa on paljon järjestystä mutta se on kuitenkin muuttuva ja epätäydellinen.

Tämän vuoksi Platonin maailma yhdistää Parmenideen ja Herakleitoksen näkemykset. Parmenideen mukaan maailmassa ei tapahdu muutosta. Herakleitoksen mukaan kaikki muuttuu koko ajan. Muuttumisen takana on khora, ja pysyvyyden takana ideamaailmaan liittyvä nous. Tätä kautta muutokseen liittyy aktiivisuus ja passiivisuuskin. Tuli on aktiivista, se kuumentaa kiveä joka ei muuten kuumenisi. Kivi ei kuumenna tulta, se sen sijaan reagoi passiivisesti tuleen. Koska khora on perustila, on sen rooli passiivinen vastarinta, ja vaikka ideat ovat muuttumattomia, ne ovat se joka muokkaa kaaoksesta aktiivisesti asioita, eli ne näkyvät muutoksissa aktiivisena.

Kaikki tämä yllä oleva höpinä on tärkeää koska Platon vertaa järkeä isään ja kaaosta äitiin. Tässä on takana vahva henki siitä että naisen rooli on olla järkeä vastaan hangoitteleva, passiivinen ja irrationaalinen. Ja miehen rooli on olla järkevä ja aktiivinen.

Esimerkiksi Luce Irigaray, kuuluisa feministi, on kuitenkin suostunut tähän jaotteluun. Tässä feminiininen on säilyttävä ja uudistava voima, kun taas maskuliininen on rationaalista ja välineellistä muuttavaa - ja tätä kautta potentiaalisesti destruktiivistakin - voimaa. Uusiutuva voima ei muuta järjestystä eikä sillä ole tiettyä päämäärää. Se suojelee. Irigaray siis pitää Platonin voimat ikään kuin naisen ja miehen erilaisen luonteen osina, ja jopa kääntää ne paikoin toisin päin. Hänestä ihmiset yrittävät ymmärtää liikaa sen sijaan että ihmettelisivät. Irigarayllä järjen tavoite onkin nimen omaan yritys ymmärtää ja ottaa haltuun, hallita ja vangita maailma. Sen sijaan korkein hyve on kyky ihmetellä ja jättää asia silleen.

Toisaalta esimerkiksi Lloyd on esittänyt että tämänkaltainen erilaistaminen itse asiassa tukee perinteisiä stereotypioita, ja että siitä olisi luovuttava. Järki on vain liitetty maskuliinisuuteen vaikka se on yhtä paljon naisten kuin miestenkin asia, samoin kuin kyky ihmetellä. Kaikki puheet joissa naiset yhdistetään vertauskuvilla peltoon ovat analogioita, jotka vain tukevat tarinanomaisesti jo olevia sukupuolisuuskäsityksiä ja ennakkoluuloja. Analogioiden kohdallahan ongelma on usein se, että hyvinkin samanlaisilta löytyy käytännössä aina ainakin yksi piirre (eri sijainti, eri atomit...) joka ei toteudu. Ratkaisevaa onkin tavallaan se, toteutuuko analogia juuri tässä kyseisessä kohdassa. Ja tätä ei ilman tutkimusta voi tietenkään pitää muuna kuin eräänlaisena jäsenneltynä arvauksena.

Itse olen melkoisen varma siitä että naiset ja miehet ovat jossain määrin erilaisia, mutta paljon löytyy samaakin. Puheet pelloista ja suojelusta yhdistettynä naiseuteen tai mieheyteen saavat kuitenkin kysymään ennen kaikkea sitä, että onko takana muuta kuin mielikuvia jotka on puettu retorisesti tehokkaiksi kielikuviksi.