Eheyttävät mystiset kokemukset.

Joskus kannattaa olla ilkeä. Oljenkortta viilaillessa kohtasin nimittäin uudenlaisen asian, jota en ole tullut ajatelleeksi.

"Itse näen Vaillantin ongelmaksi sen, että hän katsoo hengellisyyden olevan jokin kaiken hyvän ja kivan lähde. Itse en näe asiaa pelkästään näin. Hengelliset tai mystiset kokemukset voivat olla myös ahdistavia. Tämä ei kuitenkaan johdu "uskonnosta" vaan siitä, että ihminen kohtaa omaan itseensä kuuluvat heikkoudet. Tätä ei tule kuitenkaan kieltää ja markkinoida hengellisyyttä jonkinlaisena kaiken kivan lähteenä. Vaillantin perusasetelma on kuitenkin mielenkiintoinen: usko voidaan nähdä merkityksellisenä psyykkisenä ilmiönä."

George E. Vaillant on nimittäin malliesimerkki siitä miten mystisten kokemusten ajatellaan aina vain eheyttävän. Hengellisyys nähdään vain tukevana voimana. Sitä tarjotaan ratkaisuksi moniin elämää koskettaviin ongelmiin. Kuitenkin historia on pullollaan myös pelottavia ja ahdistavia mystisiä kokemuksia. Tämä ei ole se uusi asia.
1: Minusta se, että sanoo että negatiivinen ei johdu "uskonnosta" vaan ihmisen heikkouden kohtaamisesta, on melko lailla sama kuin sanoisi että positiivinen ei johdu "uskonnosta" vaan siitä että ihminen kohtaa sisällään olevat vahvuudet, positiiviset tunteet, ilon, rakkauden ja rauhan, joihin me pystymme ihan itse samaan tapaan kun ihan itse voimme olla heikkoja.

Uusi asia oli se, että nämä pelottavat ja ahdistavat kokemukset olisivat mahdollisesti negatiivisia. Olen ikään kuin automaattisesti olettanut että ne olisivat kasvattavia. Ehkä syynä on se, että olen kasvattanut itseäni ulos muutamista fobioista väkisin, siedättämällä. Nämä ovat : kiputilat ja kärpäset. Jälkimmäinen tuli siitä kun astuin lapsena maamehiläispesään. En alkanut pelkäämään mehiläisiä, vaan sen sijaan kärpäsiä. Yliherkkyys kivulle taas tulee helposti jos saa riittävän kauan ja riittävän paljon turpiinsa. Kokemukset näiden poistelun parissa ovat olleet raskaita mutta parantavia. Niiden kautta on helppoa ymmärtää miksi jotkut hyppäävät laskuvarjolla. Itsensä voittaminen ja addrenaliini ovat samanaikaisesti inhottavia että hyvin mukavia asioita.

Mystikoista tälläistä "pahakin voi vahvistaa" -kantaa tukemaan saa vaikka Carlos Castanedan kautta. Hän kertoo miten peyote aikaansaa joskus pahoja asioita, mutta hänen shamaaniopettajansa sanoi että se maistuu juuri niin pahalta kuin käyttäjä. Castanedan luotettavuutta antropologina voidaan tietysti asettaa monin paikoin kyseenalaiseksi, mutta tässä kohden hän mukailee "muutenkin tunnettua". Nämä pelottavat kokemukset esitetään voimistavina. Castanedan tuotannossa muun muassa kerrotaan että soturiksi tuloon liittyy erityisiä hetkiä, joina hän kokee tuskaa. Ja mitä kovempi tuska on, sitä enemmän soturi kasvaa.

Tätä kautta mystiikassa on helposti esitys, jossa kaikki on hyvää kohti menemistä. Jos se tuntuu mukavalta, se on elähdyttävää ja terapeuttista. Jos negatiivista, se on kasvattavaa. Tätä kautta olipa kokemus mukava tai ikävä, mystiselle kokemukselle saadaan "sitä tukeva selitys". Astetta pahempi on tietysti se, jos hengellisyydestä otetaan vain hyvät asiat, jolloin negatiivisten kokemukset kielletään, tai niistä tehdään kokijan vika.

Toisaalta aina mystinen kokemus ei liity ihmisen omiin heikkouksiin. Kun minä tutustuin shamanismiin, opettelin lucid dreamingia. Sellaista jossa tunnistetaan että nukutaan, ja ollaan heräämättä ja sitten tehdään mitä halutaan. Minulla oli tähän "tiettyjä lahjoja", se vaatii todellisuuden kyseenalaistamista valveillakin. Ja olen aina nukkunut huonosti ja oudosti, joskin paljon juuri tämän vuoksi. Minulla oli joko tähän liittyen tai tähän liittymättä unihalvaus. Se ei ollut kovin miellyttävä kokemus: Sen koettuaan ymmärtää paremmin eräiden kansantarinoiden taustoja, ja sitä miksi niitä kohdanneet ovat voineet selittää tapahtumaa demonejen hyökkäyksellä. En pidä sen vaikutuksia välttämättä eheyttävinä. En usko että takana oli mitenkään väistämättä edes se paljon puhuttu "oman itsen heikkouden kohtaaminen". Ajatus siitä että kokemus olisi aito hengellinen kokemus voisi olla hyvinkin ahdistava. Tässä suhteessa on helppoa uskoa että takana oli "vain aivohäiriö".

Toki tämäkin kokemus voi olla kasvattava, koska se innosti "lopettamaa puuhastelut". Sshamaanina itseään pitävä tietysti pitää kohtaamistani aitona hengellisenä kokemuksena ja minua pelkurina. So to be it.

Automaattinen puolustus.

"Anna Valerious:"We Transylvanians always look on the brighter side of death."
Van Helsing:"There's a brighter side of death?"
Anna Valerious:"Of course. It's just harder to see." "
(Stephen Sommers,"van Helsing")

Tämä on tavallaan jatkoa tälle aikaisemmalle jutulle. Laajemmassa kaavassa tämä on tietenkin olennainen osa ajatteluvirheiden painotusasiassa, joiden huomioimista pidän olennaisen tärkeänä osana koko ajatteluprosessin käsittelyssä sekä esimerkiksi argumentaatiovirheiden metsästyksessä - ja jopa evidenssien painoarvoissa.

Puolustusmekanismit eli defenssimekanismit ovat tärkeä ja olennainen osa ihmisen psyykkistä itsesäätelyä. Niiden avulla selvitään vaikeuksista. Ajatus siitä että ihminen torjuu eri tavoin, on peräisin Freudin psykonalyysistä, mutta sitä käytetään myös siitä irrallisissa psykologian teorioissa. Pääideana on se, että kun ihminen kohtaa vaikeuksia, stressiä ja kognitiivista dissonanssia, hän yleensä selviää niistä jotenkin. (Jos ei, seurauksena olisi itsemurha.) Defenssimekanismeille ominaista on se, että niihin turvaudutaan automaattisesti, ilman että asiaan erityisesti keskitytään. Tämä erottaa defenssimekanismit coping -mekanismeista, joissa tunteita hallitaan tietoisesti.

George Eman Vaillant on jaotellut defenssimekanismit neljään tyyppiin. Otan näistä muutamia esimerkkejä. Luokituksista ei ole yksimielisyyttä, joten jonkun mekanismin sijainneissa on "lähdekohtaista vaihtelua". Toinen huomattava asia on se, että erilaisia nimityksiä eri menetelmille on paljon, eikä tämä suinkaan ole "täydellinen listaus" kaikista defenssimekanismeista:
1: Psykoottisissa defenssimekanismeissa asia käsitellään harhoihin turvautumalla:
___1.1: psychotic denial, jossa asian olemassaoloa ei voida hyväksyä millään tasolla.
___1.2: delusional projection, jossa asian takana nähdään esimerkiksi jonkinlaista salaliittoa.
2: Neuroottisissa defenssimekanismeissa tilanne havaitaan realistisesti mutta niihin liittyvä merkitys muutetaan käänteiseksi.
___2.1: Reaction Formation eli reaktionmuodostus, jossa henkilö toimii juuri päin vastoin, kuin mitä hän itse asiassa haluaisi tehdä.
___2.2: Repression, jossa asian olemassaoloa ei nosteta tietoiseen käsittelyyn ; Jos sitä ajatellaan, ikään kuin "vaihdetaan puheenaihetta".
___2.3: Displacement, jossa seksuaalinen tai aggressiivinen kokemus siirretään johonkin turvalliseen kohteeseen.
___2.4: Isolation, jossa tapahtuma erotetaan ideoista. Tämän erityismuotoja ovat esimerkiksi asiaan liittyvä maaginen ajattelu, tai asian selvittäminen rituaaleilla.
3: Kypsymättömissä defenssimekanismeissa uhan olemassaolo kielletään tai siihen liittyvä vastuu siirretään muualle.
___3.1: Rationalisoiminen eli selittely joissa asia selitetään itselle myönteiseksi.
___3.2: Devaluoiminen, jossa asian arvo kielletään. Asia on tapahtunut, mutta "se ei haittaa", vaikka "ennen tapahtumaa" ajatus siitä olisi ollut ikävä ja eitoivottava.
___3.3: Projektio, joka on paranoian lievä muoto. Siinä omat paheet siirretään ulos ja ikävä asia katsotaan johtuvaksi esimerkiksi muiden kateudesta.
___3.4: Denial, jossa asian tapahtuminen kielletään koska sen myöntäminen olisi liian raskasta.
___3.5: Idealisointi, jossa kohde nähdään parempana kuin se oikeasti on. Optimism bias, jossa omat kyvyt suhteessa keskivertoon nähdään parempina kuin ne ovat, on yksi tämän erikoismuoto.
4: Kehittyneissä defenssimekanismeissa ominaista on että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti ja vain siihen liittyviä tunteita hallitaan siihen asti että uhkaava tilanne on ohi.
___4.1: Altruismi, jossa henkilö korvaa pahan olonsa tekemällä muille hyvää ja auttamalla heitä.
___4.2: Huumori, jossa henkilö käyttää huumorin keinoja nähdäkseen ikävässä asiassa myös positiivisia asioita.
___4.3: Introjection, jossa henkilö ottaa jonkun ideologian ja syventyy siihen niin syvästi että hän samaistaa ideologian persoonaansa.