Missing Think

"Mielestäni satanismi on saatananpalvontaa. Mitä järkeä muuten olisi käyttää juuri nimeä "satanismi", jos asialla ei todellisuudessa nähtäisi yliluonnolista ulottuvaisuutta? Levyn kirkkokin on nimeltään "Saatanan kirkko"! Pikemminkin tämä on nähtävissä sielunviholllisen tavanomaisena taktiikkana, missä asiat esitetään sekoittavasti, uskotellen, että satanismi muka olisi jotain vaaratonta, ihmisen hyvien ominaisuuksien esiin tuomista. Kovin läpinäkyvää! Jeesus Kristus on tullut tekemään tyhjäksi tällaiset saatanan juonet."
("Santtu")

Ylläoleva sitaatti huvitti minua eilen suunnattomasti. Toki tässä oli mukana voimakas ajatus siitä, onko tämänlaiselle lausumalle nauraminen enää jotain jota saa tehdä ; Lausuntoa antavat ihmiset kun ovat vähän helppoja maaleja huumorille. Vähän kuin Johanna Tukiainen, joka on sellainen että jos vain heittää ilmaan ajatuksen vitsistä, hän suorastaan juoksee aktiivisesti sitä päin. Päätin kuitenkin nauraa.

Sitten lakkasi naurattamasta. Kyseinen lausuma on toki idioottimainen. Mutta se on silti samanaikaisesti mainio esimerkki siitä mikä ero on reflektiolla ja perustelulla. (En nyt katso sitä että hän on kyvytön kirjoittamaan LaVeyn nimeä oikein. Sellaiseen tarttuminen olisi halpamaista grammarnatsiutta kun sisältö tulee kuitenkin ilmi.)

Lausuma on nimittäin ilmiselvästi reflektio mutta ei perustelu ; Santtu kuvaa melko tarkasti kuvauksen jossa on yhteys joka selvästi vakuuttaa hänet itsensä. Tämän perusteella hän sitten vetoaa muihin ihmisiin. Kuitenkaan hän ei tässä sinällään pedanttisen tarkassa ajatteluprosessinsa ilmituonnissa tee mitään joka ohjaisi muita tekemään niin. Toki pintatasolla voisi näyttää että hän olisi perustellut, asettanut argumentin. Mutta tämä on illuusio.

Rakenteellisesti kyseinen selitys nimittäin kiistää ideologian normit ja käytänteet ja katsoo pelkästään nimilappua. Logiikassa tämä tarkoittaa sitä että hän ei katso määritelmää vaan määritelmän nimilapuksi valittua merkkiyhdistelmää. Logiikassahan on kysymys siitä että katsotaan lauseiden rakennetta ; Olennaisena on konnektiivit ja muuttujaviittauksille ja vakioille annetaankin yleensä jopa abstrakteja nimiä kuten "A", "B" jne. Tämä vakioiden ja muuttujaviittausten abstrakti nimeäminen on mahdollista koska sillä tasolla ei ole merkitystä.

Olennaista on se, että jos premissit ovat tosia, ja operaatiot (AND/OR...) ovat määritellyt, siitä seuraa tiettyjä asioita. Logiikan voima on juuri siinä että jos "A":n korvaa sanalla "Perkele" tai "Kissa" tai "Kahvikuppi", niin jos premissit ovat yhtä todet, on perustelukin yhtä tosi. Santtu ei tätä tajua ja hän tuijottaa pelkästään määritelmän nimilappua sen sijaan että toimisi kuten kunnon argumentoija ja katsoisi määritelmän sisältöä ja perustelun rakennetta.

Heti kun hypähtää termin "nimilapun taakse" ja tajuaa että argumentti on hieman kuin hillopurkki, jossa etiketti ei kerro kaikkea, ja että perustelu on nimen omaan sitä että käydään maistamassa, huomaa mistä on kysymys ; LaVeyn ideologiassa ei ole selvästi sisällöllisesti ole kysymys saatananpalvonnasta. Se esittää että saatana on vertauskuva. Vertauskuvallisuus on hyvin tärkeää ; Se kontekstoi määritelmän. Kysymys on itse asiassa sen tajuamisesta, että vaikka Jeesus eräässä vertauksessaan puhuikin leivisköistä (raha) ja niiden maahan hautaamisesta ja niillä kaupankäymisestä, hän ei oikeasti tarkoittanut sitä että kristityn tulisi olla kaupankävijä, kauppamies ja muutenkin rahan perään. Jeesuksen vertaus ei ollut kannustus taseen ja voittojen maksimointiin. Se oli vertaus sananlevittämisestä. Leiviskä oli vakaumuksen symboli, eli ei konkreettinen vakaumus.

Maallisemman esimerkin tästä saa ottamalla Johnny Deppin saaman mediaongelman. "Santtu" on päättelyvirheineen samassa virheessä missä mediakin. Julkkisjuoruilijajurnalistit ohittivat kielikuvan "mediajulkisuus raiskaa" ja ottivat esiin aidon raiskaamisen. Tämän jälkeen he leikkivät että lausuma halveksi raiskattuja. Eihän muuten olisi järkeä käyttää kyseistä sanaa, jolla on tietty merkitys. Kontekstointi on tärkeää. Nimilappu sai liikaa huomiota, ja siitä vedettiin jotain jota siinä ei sisällöllisesti ollut. Tämä tarkoittaa sitä että juorujournalistit olivat typeriä ja pinnallisia.
1: Tämänlaiseen ajatteluvirheilyyn ajautuvien olisi kenties positiivista heittäytyä geenipoolin ulkopuolelle, se, että he eivät levittäisi suttuisia aivojen rakenteeseen ja toimintaan vaikuttavia geenejään olisi palvelus ihmiskunnalle.

LaVeyn valitsema nimitys johtuu oikeasti todennäköisesti aivan puhtaasta huomiohuoraamisesta. Provokatiivinen nimi lisää kiinnostusta. Mediajulkisuus tuo jäseniä ja tämä taas tuo mainetta ja varoja ideologian päämiehelle. Suoraan sanoen, strategia on toiminut.
1: Ja itse asiassa tästä tulee hieman samanlainen fiilis minkä Hotakainen kuvaa "Jumalan sana" -kirjassaan rokkarista nimeltä Evil. (s. 292) "Paha ei koskaan esittäydy, paha on piilossa, paha kytee. Hyvä on esillä, hyvyyteen kääriydytään ja hyvyyteen vedotaan. Rokkari hakee nimellään uskottavuutta, joka katoaa heti kun tuonlainen nimi otetaan käyttöön." ... (s. 296) "Evil on söpö, mutta hän ei tiedä sitä. Evil haluaisi olla rankka, mutta hänestä ei ole siihen. Evil on riippumaton ja marginaalinen taiteilija, joka on viimeksi antanut haastattelun maan suurimpaan aikakauslehteen, jonka kannessa hän seisoi vinossa ja sanoi viihtyvänsä keskiluokan ulottumattomissa. Evil on herttainen."

Satanismin ideologia kuitenkin sisällöllisesti korostaa yksilöä ja kiistää eksplisiittisesti kaiken yliluonnollisen. Ulkopuolisen voiman palvonta ei tule esiin myöskään ideologian sisällöstä. Itse asiassa satanismista saadaan saatananpalvontaa vain määritelmän sisällöt vaihtamalla ; Prosessi tässä on sama, jolla esimerkiksi juoksusta saa epäjumalan. Mikä tahansa jolla on arvo ja merkitys muuttuu Jumalaksi tai nimetään Pyhäksi, jolloin kyseessä on eräänlainen epäjumala ja tätä kautta juokseminen ja LaVeyn kristinuskosta poikkeava arvomaailma määrittyy saatananpalvonnaksi. Tämänlainen sanakikkailu on kuitenkin typerää. Pohjimmiltaan siinä nimittäin ohitetaan mitä toinen sanoo ja tarkoittaa, ja hänen sanomisensa sisältö määritellään uusiksi omien mieltymysten mukaan ja sitten väitetään että toinen tarkoittaa oikeasti tätä. Argumenttivirhelistauksessa tämänlainen arkikielessä "kusipäisenä ohipuhumisena" tunnetua ilmiötä kutsutaan asiallisemmalla nimellä olkiukko. Se on argumenttivirhe, ei perustelua vaan manipulaatiota, vetoamista.

Tämänlainen nimilappuun tuijottaminen saa voimansa abstraktiokyvyttömyydestä ; Pohjimmiltaan nimilapun sana tarkoittaa jossain jotakin, johon on liitetty konnotaatioita jotka välitetään sitten itse asiaan. Tämänlainen terminsiirtäminen on typerää (kuten yllä olen osoittanut). Silti se on uskonnollisissa piireissä hyvin paljon käytetty. Koska se vetoaa ihmisiin jotka eivät osaa erottaa reflektiota perustelusta ja vakaumusta varmistetuista tosiasioista tai tuntemuksia ja ennakkoluuloja havaitsemisesta.

Tätä kautta olen esimerkiksi kohdannut ihmisen joka oli sitä mieltä että nimi "missing link"/"puuttuva linkki" tarkoitti jo nimenä sitä, että evoluutio ei voi olla totta. Hänestä ihmisen ja apinan välimuotoja ei ole. Kuitenkin lehdistökin usein provokatiivisesti kutsuu uutta välimuotoa "puuttuvaksi linkiksi", koska termin sisältö ei ole se, mitä siinä olevissa sanoissa on. Jouduinkin ennen kreationistisen Lubenowin "Myytti apinaihmisestä" -kirjaa kamppailemaan sen kanssa että ihmiset väittivät että puuttuvia linkkejä ei ole. Tai että niitä on niin vähän että ne mahtuvat pöytälaatikkoon. Lubenow onneksi sattui tuossa kirjassa kuvaamaan määrää runsaaksi. Näin "puuttuva linkki" -määritelmän etikettiä sisällön sijasta tuijottaminen on jäänyt vähemmäksi.

Ja tietysti tämä nimeämisen kautta tehty ilmiö on olennaisena osana Intelligent Designiä. Esimerkiksi Dembskin tapa jaotella maailmaan perustuu siihen että hän määrittelee että on kolme osiota. Sattuma, Lainomaisuus ja Suunnittelu. Hän väittää että Suunnittelu on jotain joka jää kun kaksi muuta eliminoidaan. Hän, kuten kaikki ID -piirissä, kieltäytyvät virallisella tasolla puhumasta mekanismeista ja luonteesta. "Älykkyys" ei siis ole mikään määritelty sisältö, vaan nimilappu ; Emme esimerkiksi tiedä liittyykö siihen sellaisia asioita kuin "tietoisuus", "intentio"... Nämä asiat eivät ole mukana määritelmäsisältönä tai jontain joiden mukanaolo "Suunnittelu" -luokassa olisi pakosti läsnä. Näin ollen ajatus siitä että Suunnitteluun liittyisi mikään aktiivinen agentti johtuu siitä että termin nimeen on valittu sana, jolla on arkikäytössä tietty sisältö denotaatioineen ja konnotaatioineen. Ja nämä sitten salakuljetetaan koko ideologian ytimeen. Ja ihmiset eivät oikeasti huomaa tätä, koska yllättävän harva osaa erottaa reflektoimisen ja perustelun toisistaan. Manipulointi ja vetoaminen tuntuu monista samalta kuin todistaminen ja perustelu. Tämä on huolestuttavaa.

Pimeä estetiikka.

WTC -iskujen 10 vuotispäivä alkaa olemaan lähellä. Tätä varten esimerkiksi tämän päivän Ilta~Sanomat sisältää turismia käsittelevän kirjoituksen otsikolla "Tuhkasta nousi toivo". Siinä kuvataan miten terrorismi -iskun kohde on tullut holokaustin muistomerkkien ja Auschwitzin keskitysleirin kaltainen turistirysä. Samalla ihmetellään hieman sitä, miten ihmiset valitsevat tämänlaisia makaaberejä kohteita matkailukohteikseen. "Mikä saa ihmiset hakeutumaan varta vasten synkistelemään huolettomana lomapäivänä? Uhrien kunnioittaminen? Tirkistelynhalu? Kauhun ja jännityksen etsiminen kammottavan kuoleman ääreltä?" Tällä matkavalintakohteen valinnalla on ilmiöluonne, jolle on oikein annettu nimikin "dark tourism".

Jukka Hankamäki miettii samaa aihetta, tosin ei turismin vaan maahanmuuton kantilta. Hän perustaa tulkintansa Kantin näkemykseen jossa ylevyyden kokemus vaatii järkeä suuremman luonteen, eli kaikessa sävähdyttävässä on irrationaalinen elementti. "Ylevyyden kokemukseen sisältyy irrationaalinen elementti. Niinpä ylevyyden kokemuksen voi aiheuttaa esimerkiksi ydinpommin räjähdys, jonka seuraukset eivät helposti mahdu kenenkään pieneen päähän." Terrorismiin liittyy siksi suuria tunteita ja siinä voidaan nähdä jopa taiteellisia elementtejä. Hankamäki näkeekin tässä riskinä sen, että tämä on kuitenkin varsin vääristynyt tapa kokea kauneutta ; "Ylevyyden tuottamassa kauneuskokemuksessa on kuitenkin kyse enemmän subliimista kuin esteettisestä elämyksestä." Näin ylevyyden kokemus voi johtaa myös irvokkasiin vääristymiin. Hänestä islamissa on vierautta, jotain jossa on vieraan irrationaalinen ja eksoottinen häivähdys. Tämä on hänestä yksi psykologinen syy sille, että monet kannattavat islamilaisten maahanmuuttoa "He ovat halunneet tuntea turvallista kauhua. Siinä, että muutamat poliittiset tahot ovat ihannoineet muslimien vallan lisääntymistä länsimaissa vielä terrori-iskujen jälkeen ja jatkuvan terrorilla uhkailun aikana, on siis kyse seksuaalisesta häiriötilasta: seksuaalisuuden sublimaatiosta."

Ja vaikka olisikin sitä mieltä että tämänlainen motiiveilla värittäminen on hieman arveluttavaa, on tämäntapaista vääristymää kenties helppo hyväksyä, kun esimerkiksi katsoo historiaan. Barnumin sirkus keräsi vammaisia ja kummajaisia pällisteltäväksi. Tähän liittyi voimakasta ihmisoikeuksien vähentämistä ; Ihminen latistui kummajaiseksi jota tultiin kauhistelemaan. Ihmiset saivat subliimin pelonsekaisen elämyksen.

Tämänlaisesta voisi tietysti ponnahtaa vaikka Zizekiin. Hänen mukaansahan kauhuelokuvien viehätys syntyy turvallisesta pelosta, jossa kauhu syntyy samastumiskokemuksesta. Mutta ei samastumisesta vaarassa olevaan uhriin, jolloin pelko olisi oman heikkouden hyväksymistä ja tätä kautta omien rajojen rikkoutumisesta johtuvaa nöyrtymistä tai pyrkimystä kasvattaa rajojaan ja kykyjään. Hänestä turvallisen pelon synnyttää nimen omaan samastuminen nimen omaan hirviöön on olennainen ; Ihminen saa kauhun kun hän samastuu hetkeksi siihen hirviöön - joka ei kauhuelokuvissa yleensä kuole lopullisesti - ja pääsee tätä kautta kokemaan kiellettyjä tunteita ja vallantunnetta ja muuta mitä normaalisti pidetään hyvinkin irvokkaana.

Näiden lisäksi on tietysti niitä, joista pahuuden huomaaminen korostaa sitä, että on olemassa hyvien ja pahojen normit. Joten pahuuden tunnistaminen on samaa kuin tajuaminen että hyvyydellä on kriteerit. Tämä toisi ne innoittavat tunteet pahan kohtaamisesta. Kysymys on siis tavallaan siitä että "tunnistetaan voitettava" ja "tunnustetaan ylevyyden olemassaolo".

Psykologian puolella asiaa tutkittaessa on huomattu että itse asiassa pelon kokemus koetaan jopa seksikkäänä, jossa syynä voi olla se, että itse asiassa kaikki samastuminen, tunteet ja analyysi unohdetaan kauhun hetkellä. Kysymys ei siis ole samastumisesta, vaan tietoisen tulkinnan irtipäästöstä ja jäämistä tasolle jossa ilmenevät ainoastaan tunne -elämääkin perustavanlaatuisemmat vaistot.

Vaikka näitä eri teorioita voi pitää hieman kaukaa haettuina, psykologisoivina, on kuitenkin hyvä huomata että kauhuelokuvien, pelottavien huvipuistolaitteiden ja massamurhaturismin kaltaisia ilmiöitä on ollut. Jostain syystä minun nuoruuden "kielletty kirja", "Noidan käsikirja", viehätti lapsia niin paljon että moni piti sensuuria tarpeellisena suojelukeinona. Ja jostain syystä LaVeyn edustama satanismikin on nimen omaan esteettisyyttä korostava oppi. Ja jostain syystä rajut huumeiden sävyttämät tarinat tekevät uskontojulistajista kiinnostavia (ainakin uskovaisten mielestä). Ja uskontoon jotenkin näyttää kuuluvan demonit ja helvettikuvasto, jota kuvaillaan joskus "hyvinkin graafisesti". Ja julmatkin murhaajat saavat rakastavaa fanipostia tavallisilta naisilta. - Jotain innoittavaa ja kiinnostavaa irvokkaassa on.

"Intohimomme ovat oikeita Feeniks-lintuja. Kun tuli tuhoaa jonkin niistä, niin tuhkasta nousee heti uusi."
(Goethe)

Uusateismin suhde satanismiin.

Usein fundamentalistit katsovat että jos jokin oppi on Raamatunvastainen, sitä voidaan kohdella melko helposti samana epäjumalallisena tavarana. Tämä on johtanut siihen että ollaan huolimattomia esimerkiksi sellaisten sanojen kuin "saatananpalvonta" kanssa. Tästä oli muun muassa seurauksena saatanapaniikki lähimenneisyydessä.

Kuitenkin kun lueskelee esimerkiksi satanismin perustajan, Anton Szandor LaVeyn listaamia kuolemansyntejä, tulee helposti mieleen se, miten uusateistinen keskustelukenttä lainaa niistä hyvinkin useita.
1: On kenties hyvä muistuttaa että satanismi ei ole saatananpalvontaa ; Saatananpalvonta on selvästi teististä, eräänlaista käänteistä kristinuskoa. Satanistit ovatkin usein esittäneet että saatananpalvonta on yhtä dogmaattista kuin kristinuskokin, eivätkä siksi kannata sitä. Saatananpalvonta on teististä, satanismi taas on ateistista. Tai kuten eräs satanisti minulle kertoi, satanismi hyväksyy myös agnostismin siinä mielessä että siinä vältetään dogmaattisuutta.

Jotta uusateistejen näkemyksiä voidaan kunnolla verrata satanistien oppeihin, on kenties paras lyhyesti suomentaakin ne:
1: Typeryys, tietämättömyyttä katsotaan hieman läpi sormien.
2: Teeskentely, ei pidä ikään kuin näyttää ulos mitään jota ei voi toteuttaa.
3: Solipsismi, ei pidä elää omassa normistossaan ja olettaa että maailma noudattaa niitä.
4: Itsepetos, jossa tabujen ottaminen kielletään. Asioihin saa sitoutua jos hyväksyy ne pohjimmiltaan typeryyksiksi, jolloin ei itse asiassa enää itsepetä itseään.
5: Laumahenkisyys, jossa eletään sitä kautta että voidaan totella toisia.
6: Perspektiivin puute, jossa kannustetaan ajattelemaan asioita laajemmin. On tärkeää yrittää ymmärtää asioita. Tämä ei ole välttämättä niinkään tietojen puutetta, vaan enemmänkin sitä, miten niitä tietojaan käyttää.
7: Aiempien ortodoksisuuksien unohtaminen. Uutena esitettyjä asioita ei saa pitää uusina vain sen takia että niitä esitellään uudessa paketissa.
8: Ylpeys joka ei ole rakentavaa. Ylpeys itsessään on jotain kannatettavaa, mutta jos ylpeys latistaa tekoja ja passivoi, se ei ole hyväksi.
9: Tyylitajun puute.

Uusateismikin korostaa rationaalisuutta, jossa korostuu tieto ja niiden käyttäminen. Uusateismi myy itseään ensisijassa tieteellisen maailmankuvan korostamisena - jopa siinä mielessä että jopa Jumalakysymys on sen piirissä muutettu luonnontieteelliseksi kysymykseksi. Uusateismissa hyväksytään ylpeys itseen, ja tällä tehdään pesäeroa uskontoihin joissa perisynnin tuomalla itseruoskimisella on aina ollut sija.

Kuitenkin satanismi on ensisijassa oppi hyvästä elämästä. Ja itse asiassa se on hitusen okkultistiselta vivahtava sellainen. Ja tämä taas rakentuu egoistisen lähestymistavan ympärille. Uusateismi taas esittää olevansa ensisijassa todellisuusväite, jossa hyvän elämän opit eivät ole kovin olennaisessa roolissa. Se päin vastoin esittää individualismia, jossa ei ole mitään satanistien "kuolemansyntien" tapaisia asennerikkeitä.

Toki esimerkiksi Sam Harris on esittänyt merkkejä luonnollisesta etiikasta, jolloin uusateismiin saadaan mukaan eettinen perspektiivi. Mutta tämä perustuu vahvasti ajatukseen etiikasta jota voidaan lähestyä ihmisen lajinmukaisen käyttäytymisen kautta. Satanisti katsoisi tässä kohden, että kysymys olisi laumakäyttäytymisestä, jossa keskiarvo määrittelee ihmisen. Satanismi ei ole demokraattista vaan perussävyltään aristokraattisempaa. Uusateisti myy tavallista onnellista ihmistä, satanismi eleganttia hienostunutta herrasmiestä, jolla on vaikutusvaltaa. Uusateismi on passiivisempaa ja leppeämpää jossa korostetaan sitä että voidaan nauttia elämästä. Satanismi taas on vaativaa, ja on suoranaisesti sanoen vaikeasti noudatettava elämänkatsomus.

Tässä mielessä uusateismi ei ole niin lähellä satanismia kuin voisi aluksi ajatella. Rationalismin korostaminen ei ole kovin merkittävä liimaava elementti - lähes kaikki länsimaiset ajattelutavat korostavat järkevyyttä, rationaalisuutta ja tieteellisyyttä jollakin tavalla. Jopa pseudotieteiden kohdalla tämän tavoittelu on olennaista, he vain epäonnistuvat yritelmissään tehdä taikauskosta tiedettä. Hekin silti kunnioittavat järkevyyttä eräänlaisena tavoitteena.