Tännekö halusit mennä ; no tähän on joka tapauksessa tultu

On ollut hyvin toistuva väite, että ateistit moittisivat kristittyjä koska kristityt ovat hyviä ja lempeitä. Eivätkä islamisteja jotka ovat hurjia. Tämä väite (ns. fatwakateus) on tuntunut melko erikoiselta aina. Sellaista voi odottaa ihmiseltä joka ei tiedä mistä puhuu. Ja sellaisen ihmisen mielipiteen ja sanomisen arvo on melko kyseenalainen. (Tarvitsemme sananvapauden kaltaisia itseisarvoja osittain juuri siksi että kaikilla sanomisilla ei niitä ansioita juuri ole. Näin niitä ei voi perustella itsellään tai hyödyillään vaan pitää ikään kuin kaivaa metatasolta eettinen suoja näille asioille.)

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin esimerkiksi sellainen että Hemant Mehta kertoo siitä miten Southern Poverty Law Center on nimennyt Maajid Nawazin ja Ayaan Hirsi Alin antimuslimiekstremisteiksi. Eli ongelmallisella tasolla muslimiesktremisteiksi. SPLC on tunnettu siitä että se pitää erilaisista viharyhmistä listoja.

Islamkritiikki onkin pinnalla jos puhutaan Sam Harrisista, Christopher Hitchensistä ja vastaavista. Voidaan jopa mainita että jotkut tunnetut youtube äänet kuten Pat Condell ovat jopa muuttuneet vuosi vuodelta jyrkemmiksi islamkriittisyydessään.

Jokainen ateistien ryhmissä vieraillut tietää että jo muutaman vuoden ajan ateistien sisäinen skisma on ollut siinä miten kannat eroavat feminismi-antifeminismilinjamassa ja miten islamkritiikkiä tehdään ja miten siihen suhtaudutaan. Tässä kohden on kysymys enemmänkin "rintamalinjoista". Jos olet feministi tai antifeministi tai välttelet islamkritiikkiä tai harrastat islamkritiikkiä joudut kovan hyökkäyksen kohteeksi. Huolimaton saattaa kenties ignoranssissaan sekoittaa kritiikin läsnäolon siihen että jotain ei saa sanoa. Ja kenties islamkritiikkiä ja antifeminismiä esille tuova on saattanut erehtyä sillä perusteella mitä kommentteja he ovat saaneet. Hiemankin pidempi puolueeton tarkastelu - tai vähän lyhyempi vierailu ateisti "Thunderf00tin" viestinnässä - paljastaa kuitenkin totuuden tästäkin asiasta.

Jossain määrin puolet näyttävät jopa määrätyiltä. Sillä jos Richard Dawkins esitti ateismiuransa alkuvaiheilla lausuntoja jotka olivat pro-feminismi, hän on selvästi siirtynyt antifeministiseen suuntaan.

Tämä on siitä kiinnostava asia että uusateismi jota alkujaan levitettiin yhtenäisyyden kautta on muuttunut tälläiseksi kuppikuntaisuudeksi. Aluksi viestinä oli että ateistit saavat demokratiassa kokonsa suuruista poliittista valtaa ja uskottavuutta sillä että he sanovat kantansa ääneen. Nyt sananvapausasia on ilmeisesti parantunut koska oikeuksien hankkimisen ja yhteispelin sijasta haetaan tälläistä sisäistä vääntöä. (Itse jakautumisilmiö on sinänsä hyvin odotettavissa vähänkin isommissa ideologioissa.)

Erikoista onkin se että perinteinen humanistinen ateisti on omissa eksistentialismeissaan, kommunistit keskuudessaan. Vanhalla ateismilla on tässä mielessä oma lokeronsa. Internetissä taas pärjää olemalla röyhkeä joten antifeministinen islamkriittisyys pärjää hyvin. Näyttääkin siltä että humanistisille mutta luonnontiedeorientoituneille tiederunkkariateisteille pitäisi järjestää jokin oma tila. Miksi tätä pitäisi kutsua? Uusuusateismiksi? Postuusateismiksi? Menee kuule metaiseksi tämä.

Yhdessä yhteiskuntaa ja hyvinvointia rakentaen

Jos minun on joskus vaikeaa uskoa että "vihainen ateisti" ei olisi olemassaoleva ihmisryhmä, käyn kuuntelemassa Pat Condellia. Hän on aloittanut aikanaan kohtuullisen asiallisena. Hänen ärsyyntymisensä oli vielä siinä sarkasmin siedettävällä linjalla. Sittemmin hän on lipunut monta askelta vihaisempaan suuntaan. Suuntaan jossa brittikorostuskaan ei luo herrasmiehen illuusiota. Kohti lepakonkakkahulluutta. Ylläolevassa rantissaan hänen, kenties jonkin eksoottisen rabieksen version turmelemat, aivonsa tuovat kuitenkin esiin myös jotain jossa on hitusen järkeä. (Se pitää tosin kaivella esiin kaiken alta. Sitten kun tiedostetaan että tämä on hänen asiallisimpia viestejään, voi miettiä mitä ne pahemmat ovat.)

Uskovaiset puhuvat usein siitä miten ateistejen pitäisi kunnioittaa heitä. Tätä vaatiessaan he kuitenkin hyvin usein tekevät jotain aivan muuta. Ja tämä suvaitsevaisuuteen kannustaminen on itsessään hyvin suvaitsematonta. Ja sen tyylistä että uskovaiset tekevät heidän kunnioittamisestaan hyvin hyvin vaikeaa. Itse asiassa niin vaikeaa, että voidaan hyvin sydämin sanoa että ateistit ovat, kenties Pat Condellia ja muutamia muita vihaisemman linjan ekstremistejä lukuunottamatta, varsin suvaitsevaisia ja pitkämielisiä.

"Helsingin Sanomiin" viestinsä saanut Timo Vuorela onkin sitten hyvä esimerkki ihmisestä joka vaatii kunnioitusta tällä korostamallani varsin eriskummallisella tavalla.

Aloitan helposta.

Erikoista on, että hän syyttää Karismaa epätarkoista lausumista, mutta sitten hän menee esittämään kristinuskosta seuraavaa "Karisman mukaan tasavertaisuuden ideaan tai eettisiin kysymyksiin ei tarvita Raamattua tai Jumalaa. Ei välttämättä tarvitakaan. Kristinuskonkin mukaan nämä asiat on "kirjoitettu jokaiseen ihmissydämeen", ja niistä todistavat järki ja omatunto. Nämä sydämen tuntemukset on sittemmin kirjattu pyhään kirjaan. Kautta kristinuskon historian eettiset kysymykset ovat olleet omantunnon ja järjen dynaamista vuoropuhelua Raamatun ja Jumalan kanssa." Tämä on mielenkiintoinen väite, koska se koskee oikeaoppista luterilaisuutta. Joka ei ole Suomen kattavin uskonjärjestelmä. Kreationistit ja viidesläiset ottavat vaikutteita kalvinismista jossa nimenomaan näin ei ole. Samoin lestadiolaiset eivät ole luterilaisia.

Lausuma on siis puolitotuus. Ja se on myös todella naurettava sellainen, kun muistetaan miten kansankirkkomme virallisessa lausumassa korostetaan moniarvoisuutta ja epädogmaattisuutta, jossa rikkautta on se että kirkossa on kaikenlaisia hupsuttelijoita. Ja sitten toimitaan ikään kuin kirkko todella noudattaisi dogmaattisesti Lutherin oppia kirjaintakaan unohtamatta ja poistaisi keskuudestaan ne jotka näin eivät tee.

Vielä pahemmaksi puolitotuudeksi se muuttuu kun se liitetään siihen kontekstiin missä ateisti tai vaan kaltaiseni uskonnoton agnostikkokin uskontoon törmää aina. Kirjoitin aikaisemmin pidemmän kirjoituksen siitä, minkälaisia versioita "ateisteilla ei ole moraalia" -argumentti esiintyy. Siitä on monta versiota.

Hyvin moni edustaa kalvinistista linjaa jossa ateistit nimenomaan eivät ole yhteydessä etiikkaan vaan ovat suoraan Saatanan ohjaukseessa ja predestinoituja helvettiin. Kristittyjen apologeetikoiden parissa taas suositaan vaikkapa muodikkaasti William Lane Craigin "God Command Theorya", jossa Jumalan auktoriteetti selittää moraalin ja ateisti on siksi joko moraaliton koska ei tottele, tai sitten hän on idiootti joka tottelee Jumalaa mutta ei tiedä moraalinsa alkuperää. Sofistikoituneetkin teologit tekevät innolla Suomessa kirjoituksia joissa "uusateismin" korostetaan olevan idioottimainen moraaliasioissa. He voivat toimia moraalisesti mutta eivät ikään kuin voi selittää sitä. Tästä argumentista emotionaalisen version antaa Piispa Jolkkonen joka varmasti teoillaan edustaa jollain tavalla osuvasti "kirkon virallista kantaa". Hän kaipaa vanhoja ateisteja jotka viittasivat arvotyhjiöön ja nihilismiin. Onnellinen vääräoppinen on modernina aikana kauhistus. Ateisti jolla ei ole paskaa lapsuutta ja halua viiltää ranteita auki ei ikään kuin ole ollenkaan sallittu asiantila. Tämänlainen ateisti on tyhmä koska ei tiedä että hänen arvonsa ovat kristilliset arvot joista hän on velkaa kristityille koska ateismi ja evoluutio eivät voi selittää altruismia. Ja moraalin lähestyminen on jotain joka vaatii Jumalan. Eli jos hyvä ja paha ovat olemassa, Jumalan on pakko olla olemassa. Pseudosuvaitsevainen kanta onkin kristinuskossa vallitseva tila.

Voidaankin aivan täysin ihmetellä miksi ateistit ovat niin erilainen kohde kuin vaikka rotukysymyksessä. Sillä jos tummaihoinen kertoo kokeneensa rasismia, ei kukaan kiistä tätä sillä perusteella että hän on valkoihoinen, eikä itse ole nähnyt rasismia tai koe käyttäytyvänsä rasistisesti. Uskonnottomien kohdalla ongelmat kiistetään. Mitään ei kuulemma tapahdu, ollenkaan koskaan missään. Suvivirsi ei voi olla kansalaisuustesti yhdessäkään kylässä. Olen toki tässä varovaisen optimistinen, mutta kuitenkin korostan että tekemistä vielä riittää. ; Vuorela ei vain taida elää sitä tappouhkailujen sävyttämää elämää johon vaikka evoluutiota kannattava uskonnoton joutuu yllättävän helposti ja ilman syytään. Hän ei joudu myöskään joudu epäsäännöllisen säännöllisesti vääntämään päiväkodissa tai koulussa siitä että heidän lapsiaan ei laiteta kumarrusrukoilemaan mekkaa kohti. Ateistien lapsia kun tungetaan helposti kirkkoihin ja uskonnonopetukseen vanhempien tahtoa vastaan. Erilaisilla kikkailuilla, jossa ei pakanalapsen laittamista siivouskomeroon uskonnollisen aamunavauksen aikana vältellä.

Itse asiassa näen Vuorelan hyvin tietyssä kontekstissa. Hän on kiusaajien puolella. Jos koulukiusaamisessa tehtäisiin niin että koulussa on normeissa nollatoleranssi kiusaamiselle. Ja sitten jos joku tulee kiusatuksi ja tiedottaa tästä, niin vedottaisiin sääntöihin joissa lukee että koulussa on nollatoleranssi kiusaamiseen ja että siellä ei kiusata. Ja tämän jälkeen pidettäisiin aamunavaus jossa korostetaan miten epäkunnioittava ja koulua kohtaan loukkaava tämä kiusatuksi tullut on kun hän tiedottaa kiusaamisesta. Että eikö vaan kannattaisi olla suvaitsevainen ja yrittää tulla toimeen muiden kanssa. Noudattaa sääntöjä. Kiusatun joka puolustaa itseään tai tuo kiusaamisen esiin on muuttunut joksikin jonka tulisi nyt pyytää anteeksi kiusaajiltaan. Tai jos kiusaaminen lopulta tunnustetaan niin sitten pitää antaa heti anteeksi sillä jokaisen suvaitsevaisuutta vaativan ei pidä koskaan olla "suvaitsematon suvaitsemattomuudelle".

Tässä sitä on paha olla. Sillä rakenne muistuttaa Lestadiolaisten pedofiliakohua. Siinähän ei ollut kyse siitä että enemmistö lestadiolaisista olisi pedofiileja. Vaan siitä että yhteisö piilotteli ongelmia ja kiisti niiden olemassaolon. Ja loukkaantui verisesti jos joku nosti ongelmaa puolella lauseella esille. Ja vaati uhreja antamaan tekijöille anteeksi koska se on kristillistä armeliaisuutta. ; Ei. Uhrin ei tarvitse antaa anteeksi, eikä tekijä saa anteeksi pyytämällä Jumalalta mitään. Sillä uhri on se ihminen jolle teko on tehty. Ateisti ei ole "vihainen" jos puolustaa itseään. Aivan kuten pedofiilin raiskaamaksi tullut ei ole "militantti ja huono kristitty" jos hän vie lestadiolaispomon poliisikuulusteluun jossa tämä tuomitaan.

Vuorela onkin tässä hyvä esimerkki siitä miten yhteiskunnassa asiat ovat juuri näin. Hän yrittää toki värittää ateismin negatiivisesti. Mutta hän itse omalla toimellaan demonstroi miten tarpeen uskonnonvapauden parantaminen maassamme todella on. Eli hän omalla toimellaan - ja tehden sen "Helsingin Sanomien" kaltaisessa suuressa mediassa vahvistaa miten tämä ei ole mitään kulttirageilua vaan valtavirtaa - demonstroi miten hänen kritiikkinsä kohteet ovat oikeassa.

En ole koskaan törmännyt yhteenkään "sofistikoituneeseen kristittyyn" joka olisi puuttunut fundamenatlistikristittyjen piinaamiskampanjoihin. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus kun tarkoittaa sitä että fundamentalistien kiusaamiskampanjat ovat kirkon rikkautta ja moniäänisyyttä. Teksti on aina juuri niin että "kirkko on laupias ja lempeä". Ja sitten kannustetaan siihen että suomessa moniarvioisuus ei tapahdu siten että totellaan Petri Karismaa ja muita "fundamentalisteja", sillä tärkeintä on kuunnella niitä viidesläisiä joita on valtionkirkon vallanpitoportailla ihan älyttömiä prosenttimääriä.

Aloituksen kautta on hyvä ottaa kova aines esiin.

Vuorelan teksti nojaa yllättävälle asetelmalle. "Suomi ei ole vapaa-ajattelijoiden ihailema Ranska, mutta suomalaisilla ateisteilla on uskonnonvapauden vuoksi asiat erittäin hyvin, jos he vain voisivat harjoittaa suvaitsevaisuutta ja lopettaisivat yhteiskunnan rakenteiden purkamisen ja rakentaisivat hyvinvoivaa Suomea rinnakkain kristittyjen kanssa." Tämä ei ole kehotus suvaitsevaisuuteen. Tämä on syytös ja vihje. Itse asiassa koko Vuorelan teksti kaatuu heti jos ateistit olisivatkin osa rakentavaa yhteiskuntaa. Tekstin logiikka vaatii tämän piilopremissin tai se kaatuu onttouttaan. Ei liene kovin rakentava tai suvaitseva tapa lähestyä asiaa.

Sillä ytimessä on se, mikä on "rakentavaa toimintaa". Nähdäkseni ateistit (a) tekevät töitä siinä missä muutkin. Se kammottu Petri Karismakaan ei ole mikään verorahoilla loisiva työtön joka vapaa-ajallaan rakentelee polttopulloja ja särkee rakennuksia. Hän on diplomi-insinööri joka kouluttaa ammattikoululaisille koneistusta. Se on nähdäkseni työ joka tukee sitä että ihmiset tekevät asioita yhteiskunnan hyväksi. Se on rakentavaa toimintaa. Ateistit käyvät töissä.

Samoin on mielenkiintoista huomata, että tosiasiassa "yhteiskunnan rakenteiden purkaminen" on niitä ilmaisuja jotka ovat käytännössä aina asenteellisesti väritetty. Tässä kohden se on syytös. Mutta jos mietitään mitä yhteiskunnassa tehdään silloin kun se on todella vapaa ja demokraattinen. Siinä keskustellaan laeista ja lainmuutoksista.

Esimerkiksi Päivi Räsänen on tässä viime aikoina puhunut siitä että purettaisiin rahankeräyslakiin liittyviä asioita. Että ihmiset voisivat antaa rahaa sellaisiin asioihin joita he kokevat hyväksi, ja että tätä ei kovin ankarasti pitäisi rajoittaa. Hän hakee tässä mallia esimerkiksi USA:sta, ja hän haluaa tietysti korostaa erityisesti sitä että uskonnolliset järjestöt saisivat rahankeruunsa tapahtumaan jouhevasti. Tätä ei kuitenkaan myydä "yhteiskunnan rakenteiden purkamisena". Ja jos minä lausuisin siihen ironisesti että "vaikka emme olekaan USA, maa yhden Jumalan alla, jota monet kristityt ihannoivat ajatuksena, heillä on asiat erittäin hyvin joten heidän tulisi lopettaa yhteiskuntarakenteiden purkaminen ja ryhtyä rakentavaan työhön." Vuorelan kohdalla tätä pidetään järkevänä. Sillä kohteena ovat ateistit.

Kysynkin, että miten niin uskonnonvapausasiat voivat olla kunnossa jos ateistien ajamat lainmuutosehdotukset pitäisi tyystin lopettaa asiattomana? Miten voi olla niin että jos ihminen demokraattisessa maassa ääneen ottaa kantaa lainmuutosasioihin ja hakee innoitusta jostain toisesta sivistysmaaksi laskettavasta paikasta, on yhtäkkiä joku joka ei ole demokraattisen yhteiskunnan rakentava yksikkö ja toimija? Miten tämän lauseen yhteydessä voidaan sanoa että kaikki on OK? Nähdäkseni rakentavaa on juuri se, että jos näkee että jokin on yhteiskunnalle parasta, että ottaa tämän asian avoimesti esiin. Silloin Petri Karismankin teot ovat aivan asiallisia.

Mutta me elämmekin yhteiskunnassa jossa ateismi ymmärretään joksikin josta pitää suuttua. Sillä se nähdään jonain jossa vaihdetaan Raamattuja pornoon. Jota pitää tietysti pahastua koska se, että ihmiset vapaaehtoisesti vaihtavat asian A asiaan B ja tekevät tätä julkisesti on jotain joka ei kuulu rakentavaan yhteiskuntaan jos se loukkaa jotakuta. Paitsi jos se on "Suvivirsi", that is. (Muistamme toki miten "kiinnostava kysymys" lain ja oikeuden suhde on Päivi Räsäselle ja muille kristityille. Ja voimme kysyä mitä omatunto monilla sanoo uskonnonvapauden kohdalla ateismista. Ja tiedämme että moni seuraa omaatuntoaan tässä hyvinkin vahvasti.)

Tosiasia on, että minä olen uskovaisille suvaitsevainen. Työskentelen heidän kanssaan. Työpaikallamme on varmasti hyvin keskivertoinen Helsinkiläinen työpaikka, jossa on kristittyjä ja jopa pari ateistia. Ei meillä ole mitään vaikeuksia siellä. Minua ei ole siellä kiusattu siellä uskonnottomuuden, miekkailuharrastuksen tai varttihulluuden vuoksi. En halua kieltää uskontoa yhteiskunnasta tai sulkea kirkkoja tai pyhäkouluja. (Kannatan goddamit jopa yleistä uskonnonopetusta, koska näen sen oleellisena suojana kreationismia vastaan.)

Haluaisin vain elää yhteiskunnassa jossa kukaan ei koskaan automaattisesti kysyisi niitä asenteellisia kysymyksiä joita enemmistö kysyy. Siis niitä jotka kysyvät arvotyhjiöstä ja nihilismistä. Ja jotka kertovat että Jokelan Pekka-Eric Auvinen näytti mitä evolutionismi tarkoittaa sovellettuna jos järkevä ja sisäisesti koherentti ihminen niin tekee. (On hyvin yleistä.) Eli ihmiset eivät asennoituisi niillä "kysymyksillä jotka ovat perimiltään bashaamista ja haastamista ja suvaitsematonta ideologiarunkkaamista" joita Hemant Mehtan kautta aikaisemmin esiintoin. Näitä kuitenkin pidetään "kiinnostavina filosofisina kysymyksinä jotka ovat hyvin tärkeitä" ja siksi niitä pitäisi kunnioittaa. Mutta annas olla jos ateistilla on vastaukset jotka ovat kristityistä epämukavia tai ei heidän teologiansa antamien rajoitusten mukaisia. (Kristityt antavat ehdot joilla ateistien pitäisi vastata oman maailmankuvansa kysymyksiin? Mitä suvaitsevaisuutta tämä on?) Ateistien omatunto siis myönnetään mutta sitten yht'äkkiä sen arvo kiistetään. Vuorelankin mukaan Petri Karisman omatunto lakiehdotusasioissa on vain repivää ja rikkovaa, ei siis jotain jota tulisi kunnioittaa ja ottaa vakavasti demokraattisessa - ja ehdottomasti ei teokraattisessa, koska yksikään kristitty koskaan missään ei kannata mitään siltä haiskahtavaakaan - yhteiskunnassa.

Ainakin minä olen halukas rakentamaan yhteiskuntaa. En vain ymmärrä miksi hyvinvointi vaatisi jeesustelua. Enkä ymmärrä miten se on mahdollista nykyisessä järjestelmässä jossa uskovaiset ovat niinkin yleisesti niin helvetin suvaitsemattomia kuin ovat nykytilassa. Korostankin että hyvinvointi on työntekoa ja lainsäädännöstä keskustelemista demokraattisessa projektissa. Ei sitä että lainsäädäntö dogmautetaan vetoamalla perinteisiin ja siihen että "kristilliset arvot" ovat joskus historiassa olleet perinteiset maamme dogmat joita kaikki ovat noudattaneet. Uskonto, ateismi, tietokonepelaaminen ja kuopassa masturboiminen taas ovat harrastuksia. Ne eivät ole rakentavaa yhteiskunnan tekemistä. Ne ovat yksityistä hauskanpitoa jolle hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollisuus osallistua, mutta jos ja vain jos niin haluaa. Jos lakkaisimme laajamittaisesti käymästä töissä ja maksamasta veroja, yhteiskunta kaatuisi äkkiä. Jos oikein kukaan ei sen sijaan käy kirkossa, niin ... no, eläisimme nyky-yhteiskunnassa.

Olen varovaisen optimistinen, koska näen että yhteiskunnan uskonnonvapausasiat edistyvät pikku hiljaa koko ajan. Mutta samalla muistan sen työmäärän ja ajan jota tähän on vaadittu. Ateistit ovat toimillaan tehneet muutoksia. Ja suunta on osoitus siitä että sama on jotain jota pitää tehdä jatkossakin. Olen kuitenkin hieman pessimistinen, sillä tosiasiassa mitään suvaitsevaisuutta ei ole maailmassa jossa ateistien puolella on Condellin kaltaisia ihmisiä ja uskovaisten puolella asenteellisia Condellin klooneja. Eli ihmisiä kuten Jolkkonen ja Vuorela. Jos näitä lepakonkakkahulluja on riittävästi, ja he saavat mitään kunnioitusta ja näkyvyyttä suurissa medioissa. Se ei ole rikkautta ja moniarvoisuutta, vaan suvaitsemattomuuden suvaitsemista sellaisissa mittakaavoissa että jäljellä ei ole mitään muuta kuin sitä että jokainen on suvaitsematon omassa lokerossaan ja bashaa vihollisiaan tasolla joka perinteisesti on vaatinut selityksekseen joko kupan tai jonkinlaisen rabieksen omituisen version. ; Näiden ihmisten ääneen päästäminen on yksinkertaisesti ja vain suvaitsemattomuutta suvaitsevaisuutta kohtaan.

Voiko ihminen edustaa ryhmittymää johon kuulumisen hän kiistää?

"What has been called "New Atheism" is neither a movement nor new, and that what was new was the publication of atheist material by big-name publishers, read by millions, and appearing on best-seller lists."
(Tom Flynn, "Why I Don't Believe in the New Atheism")

Ylläoleva lausuma liittyy siihen, että uusateismiksi kutsutulla ei ole järjestelmää. Ei instutuutioita eikä oikein virallista sisältöäkään. Esimerkiksi jos katsoo Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin näkemyksiä moraalista, voi huomata että Dawkins kannattaa humen giljotiinia kun taas Harris nimenomaan kritisoi tätä vahvasti. Ja tämä liittyy myös heidän suhteeseensa ns. skientismiin.

Uusateismiin liittyykin toinen puoli. Se, mitä olen ateistien ja skeptikoiden parissa pyörinyt, olen huomannut kolme asiaa (a) avoimia ateisteja on melko paljon (b) uusateismi -termiä ei käytetä ryhmän sisäisen identiteetin tunnuksena ja (c) toistuvasti esiin nousee ajatus siitä onko relevanttia nimeytyä uusateistiksi, että mikä on ylipäätään tämänlaisen jaottelun funktio.

Yleisesti ottaen "uusateismi" onkin käsite jota "sen viholliset" käyttävät ahkerasti. Joitain poikkeuksiakin on. Esimerkiksi suomenkielinen "mitä uusateismi tarkoittaa?" on ateistien oman kannan ilmoittamisen kirja. Joka ilmiselvästi käyttää kyseistä käsitettä. Toki yhdeksi syyksi voidaan sanoa se, että kirjan on toimittanut Jussi K. Niemelä, joka kuuluu siihen siipeen joka on yrittänyt uudelleennimetä ateistien yleiskäsitteen alta pienempiä alaryhmiä esimerkiksi "Bright" -kampanjoinnilla. Myöskään tämä ei saanut hirveästi tuulta siipiensä alle.
1: Tosin "Bright" -käsite sai kuitenkin selvästi enemmän suosiota kuin "uusateismi" -termi. Osa on jopa sanonut sen tapaisia asioita että "uus" -etuliite tuntuu vieraannuttavalta koska uusateismin opeissa ei ole mitään kovin uutta. Ja lisäksi "uus" -etuliike tuo mieleen jonkinlaisen epätoivoisen lämmittelyn. Ja lisäksi osa korostaa että "uusnatsi" -sanakin voi tulla assosiaatioihin. Nämä lienevät syitä jonka vuoksi "uusateismi" -sana on sen kriitikoiden parissa saanut enemmän suosiota kuin vaikkapa edellämainitsemani "bright" -termi.

Tämä kertoo siitä että nimeäminen on osa identiteettisotaa. Modernin ajan viestinnässä on tärkeää nimetä ryhmiä. Tunnistus tekee ikään kuin mahdollisuuden (a) ilmaista itseään tai (b) laittaa jokin tietty ihmisryhmä "tulilinjalle". ~ Tämä nimeämisen voima on tullut itselleni tutuksi. On nimittäin käsite jota kukaan evoluution kannattaja ei oikeastaan käytä itsestään. Se on "evolutionisti" ja etenkin "darwinisti". Käytännössä näiden sanojen käyttäminen kertoo melko suoraan, että tässä on kysymys kreationismista ja tietyn ihmisryhmän vihaamisesta. Käsite on käytännössä vain evoluution vastustajien käytössä. Kukaan evoluutioteorian kannattaja ei korosta olevansa "darwinisti".

Mutta let's face it. Identiteetit ovat tässä tavallaan turhia.

Tarkkaavaisimmat voivat huomata sen, että käytän "evolutionismi" -sanaa kovasti. Tämä on harkittu päätös. Harkitsin nanosekunnin ajan sitä että ottaisin "darwinismi" -sanan. Mutta se on asenteeltaan arkaaisempi ja leimaavampi, ja se on sellainen että siihen on vaikeaa suhtautua realistisesti. Sillä en tiedä nykyajan evoluutioteorian osaajia jotka seuraisivat Darwinin oppia. Sävyjä pitää hakea vanhoillisimpienkin tietämieni ja tuntemieni evoluutioteorian kannattajien kohdalla 1970 -luvun evoluutioteoreettisten näkemysten puolelta. Siksi, jos minulta pyydettäisiin lupaa kutsua minua darwinistiksi, sanoisin lainatakseni itseäni viisaampaa ; "Käyhän se, mutta ensin teidän täytyy ottaa minut kiinni, lamauttaa, tappaa, paloitella, krematoida, valaa tuhkat sementtiin ja upottaa möhkäle Mariaanien hautaan, koska siihen saakka panisin vastaan. Jos niin pitkälle pääsette, suostun."
1: Peruste: Ihmisryhmän olemassaolokysymys ja yhteennivoutumiskysymys on astetta eri asia kuin nimeäminen. Olemassaolevan ryhmän kutsuminen "21 trisomiaksi" on asiallista, toisin kuin termin "mongoloidi" kylväminen. (Kuten olenkin tässä saanut kuulla termiä huolimattomasti käytettyäni, vaikka se olikin "vain" mongolivitsin yhteydessä.) Samasta syystä minä en voi ottaa olemassaolevaa ryhmää, kreationistien ja Intelligent Designistien ja apologeetikkojen kokonaisklimppiä ja alkaa kutsumaan tätä virallisella termillä "aivoripuloijat". Se voisi olla minusta lystikästä ja kuvaavaa, mutta se ei silti noudata asiallisen nimeämisen kriteereitä. Siksi evolutionismi eikä darwinismi. Jälkimmäinen on selkeämmin asennevamman läpitunkeva. Jos olet erimielinen, kutsun sinua virallisesti aina ja ikuisesti "aivoripuloijaksi". Pyrin tekemään kaikkeni jotta siitä tulee virallinen termi sanakirjoihin ja kansiin.  - Tosin järkyttyisin, jos näin oikeasti tapahtuisi ja termi todella otettaisiin viralliseen käyttöön. Sillä järkevät ihmiset osaavat käyttää "suhteellisuudentajua" näissä asioissa. Jos se on vaikeaa, viekää käsitteelliset invaliditeettinne muualle.

Kuitenkin käytän käsitteitä. Syynä on se, että vaikka teknisesti kyseessä ei ole instituutio, tai oikein edes mitenkään organisoitunut liike, se on kuitenkin jotain jolla on sosiologista merkitystä. Mikään Richard Dawkins ei myöskään ole määritellyt mitään oppia, vaan hän enemmänkin nosti esille näkemyksiä jotka olivat jo valmiiksi hyvin yleisiä esimerkiksi internetissä.

Selvästi nykyajan internetissä pyörivään ateistien joukkoon kuuluvat ihmiset eivät ole mitenkään täysin satunnaisia. Ja selvästi tämä näkemysjoukko eroaa hyvin vahvasti vanhasta kommunistisesta ateismista, Freudin taikauskon hiipumista kuvaavasta maailmanvalloitusateismista, valistusajan ateismista sekä ennen kaikkea eksistentiaalisesta ateismista. Näihin rinnastukset kuvaavat sitä että henkilöllä ei ole kovin taidokasta otetta ns. ympäröivästä maailmasta ja kritiikkinsä kohteesta. Ja vain ja ainoastaan tämän erilaisuuden takia ryhmän nimeksi tulee saada jotain. Ja uusateismi nyt on käytössä, ja jossain pienissä määrin myös seuraajiensa käyttämä.

Tämä kuvastaa oleellisesti Pascal Boyerin jakoa. Hän tarkasteli uskontoa "teologisesti korrektilta" tasolta ja käytännön toiminnan tasolta. Ja näiden välillä on usein syvä ero. Toisin sanoen ihmisillä on teologisesti korrekti taso jossa on mallivastauksia siitä mikä on oikein ja mikä ei. Ja käytännössä ihmiset kuitenkin toimivat hyvinkin eri tavalla. Ja kysymys ei ole pelkästään yksittäisten ihmisten hairahtumisesta, vaan siitä että uskonnot voivat kerätä "sisäisiä käytänteitä".
1: Rehellisesti sanoen Boyerin ajatus iski mieleeni kuin miljoona volttia. Mutta ei siksi, että hän puhuu uskonnosta. Vaan sen vuoksi mitä opin varsin pian vartijana toimiessani. ; Kaikkia vartijoita koskee täsmälleen sama lainsäädäntö, jota päntätään ulkoa. Jokainen yksilö noudattaa lakia, paitsi ne jotka hairahtuvat. Mutta ennen kaikkea jokainen vartiointiyritys on muodostanut jonkinlaisen "talon sisäisen" modus operandin joka opitaan muilta saman firman vartijoilta. Se ei ole sitä että suoraan rikotaan lakia, vaan että tietyt asenteet ja toimintamallit joita sovelletaan lain antamien puitteiden sisällä ovat varsin eisatunnaiset, mutta eri vartiointifirmojen välillä erilaiset. Ja vasta nämä viimeisimmät määrittävät perimmiltään oikean ja tilanteenmukaisen käyttäytymisen rajat.

Itsensä nimeäminen ei olekaan kovin tärkeää.

Tästä hyvän esimerkin saa, kun tarkastellaan wikipedian "fundamentalismi" -artikkelissa käytyä "keskustelua". Siinä ytimessä oli se, onko ateismi fundamentalismia. Sen lähinnä väitettiin täyttävän fundamentalismin määritelmät, mutta tarkkaavainen voi kyllä huomata että annetut määritelmät eivät kuvaa ateismia käytännössä lainkaan. ; Esimerkiksi fundamentalismille tyypillistä millennialismia, jonkinlaisen tuhon odottamista, löytää vain harvoin. Käytännössä jos suomesta haluaa löytää ateistin joka odottaa maailmanpaloa joutuu hakemaan sitä henkilöistä jotka ovat "identiteetiltään sekundaarisesti ateisteja". Eli sellaisesta kuin Jussi Halla-aho, joka on identifioitunut julkisesti enemmän perussuomalaisena kuin ateistina. Hän odottaa muslimivalloitusta ja kulttuurin tuhoa. Jussi K. Niemelä ja muut ateistit katsovat tulevaisuuteen päin vastoin positiivisesti, he usein uskovat että juuri nyt on se pahin aika, jolloin ongelmat pitää nostaa esiin ja parannettavaksi. (Tämänlainen positiivisuus on itselleni vierasta, mutta en sentään odota maailmanpaloakaan.)

Esimerkiksi jokainen joka kutsuu uusateismia militantiksi on ongelmissa, sillä tässä kuvataan sitä että uusateismi olisi ulospäin hyökkäävää ja aggressiivista. Kuitenkin niin Boyer kuin muutkin aihetta psykologisesti lähestyvät ovat määritelleet, että

"1. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät valvomaan toistensa julkista käyttäytymistä.
2. Fundamentalistiset ryhmät pyrkivät rankaisemaan uskonnollisten normien rikkomista näyttävästi ja julkisesti.
3. Fundamentalistinen väkivalta on pääosin suunnattu saman kulttuurisen yhteisön jäseniä, ei ulkopuolisia vastaan.
4. Fundamentalistien pääasiallisena hyökkäyksen kohteena on yleensä oman uskonnollisen perinteen modernisoitunut ja paikallinen muoto."

Eli antiteismi ja aktivismi eivät ole fundamentalismin tunnuspiirteitä. Ja itse asiassa uusateismi on tunnettu siitä että "kunhan on ateisti" -asenne on hyvinkin vahvana. Aktivismi voi vituttaa ja olla ärsyttävää, mutta se ei kuitenkaan ole psykologialtaan fundamentalistista. Oman ryhmän jäseniin ei aseteta oikeaoppisuuspaineita ja apostasia ei ole pahempi asia kuin "pelkästään väärä mielipide". Kritiikin kohteena on ensisijaisesti uskonto ja sen instituutiot, eivät ateismista eronneet.

Tämä määritelmiin osumattomuus painaa enemmän kuin väite. Se, että kukaan ateisti ei tunnustaudu fundamentalistiksi on itsessään arvotonta, sillä fundamentalismi on negatiivisilla konnotaatioilla läpiladattu sana. Sillä jos näin ei minusta olisi, olisin tampio jos käyttäisin uusateismi, evolutionismi tai mitään muuta vastaavaa käsitettä. Käsitteeseen osuminen, eikä käsien peseminen, muuta yhtään mitään.

Demonstroin lausuntoni wikipedian fundamentalismiaiheesta otettuun keskusteluun. Kommentin tekijä, varsin tunnettu "evoluutikoiden" dissaaja-saivartelija, oli jännittävästi hiljaa siinä vaiheessa kun aiheena oli se, että kukaan ateisti ei tunnusta olevansa fundamentalisti. Mutta kristillisen keskustelun kohdalla esiin nousee välittömästi seuraava lausunto ; "Tällä hetkellä artikkelissa esitetään jotain mm. Suomen "fundamentalistilahkoista". Olisiko jollain tietoa mitä "fundamentalistilahkoja" Suomessa on? (etenkin sellaisia, jotka itse nimeävät itsensä sellaisiksi). Tai olisiko jollain tietoa nykysuomalaisista, jotka kutsuvat itseään fundamentalistiksi. Edesmennyt teologian ja filosofian tohtori Uuras Saarnivaara oli esimerkiksi tällainen, mutta Suomessa (yleisesti) "evankeliset kristityt kieltäytyvät fundamentalistin nimestä" (kuten linkitin jo edellä) Huomautan vielä, että näin kirjoitetaan STI:n sivustolla, joka on suomalaisen teologisen tutkimuskentän ehkä alkuperäistä fundamentalismi-ideaa lähimpänä oleva laitos. Heidän omaa sivustoaan lainaten: " Se [STI] pitäytyy toiminnassaan Raamattuun ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon tunnustukseen."

Tämä on hyvin jännittävää. Sillä tässä unohdetaan se, että fundamentalismin tutkimuksessa pidetään hyvin keskeisenä sellaista käsitettä kuin dominionismi. Ja sen ydinteemana on se, että asioita yritetään muuttaa vaivihkaa. Dominionisti kiistää lähtökohtaisesti olevansa fundamentalisti. Siitä huolimatta käsite on niin keskeinen että se on päätynyt suomalaisen, itsekin aktiivina kristittynä uskonmiehenä tutuksi tulleen, Markku Ruotsilan "Yhdysvaltojen kristillinen oikeisto" -kirjaan. Ja lisäksi tässä tunnustuksessa sitoudutaan yhden tietyn kirjan virheettömyyteen. Sillä itseidentifiointi on aina vain teologista korrektiutta. Se ei ole kovin mielenkiintoista tai edes tärkeää jos tutkitaan onko jotain viiteryhmää olemassa.
1: Tämä "ei tarvita itseidentifiointia" on toki premissi. Mutta se on myös premissi jonka varassa oikeus käyttää "evolutionismi" ja "uusateismi" -sanaa nojaa! Ja jos tämä romahtaa, niin Laajasalo teki vakavan virheen puhuessaan Petri Karisman kanssa käymässään keskustelussa toistuvasti sanaa "fundamentalismi" viittaamaan ateismia. Jos olet erimielinen, korostat että itseidentifiointi on merkityksellistä ja jos tämän jälkjeen mielestäsi voi käyttää "fundamentalistinen ateismi", "ateistinen fundamentalismi", "uusateismi", "dominionismi", "darwinismi" -tyylisiä käsitteitä kaikesta huolimatta ... Niin haista paska. Olet kaiken rationaalisen argumentiston ulkopuolella, aivosi ovat pelkkää säälittävää hukkaan heitetyn biomassan irvikuvaa. End. of. discussion. Mieluummin viillän oman kurkkuni auki sahateräisellä sotilasveitsellä ja vuodan valtimovereni jälkikasvusi päälle kuin vaihdan kanssasi ajatuksia minuutin ajan. Ja tämä johtuu siitä että minulla on vielä tervejärkiset prioriteetit elämässäni. Että sillälailla.

Tässä valossa on siis selvää että jos suomessa ei ole fundamentalismia, suunnilleen missään ei ole. Odotellessaan voi miettiä vaikka sitä miten wikipediaan esille laitetun Chigagon yliopiston fundamentalismitutkimuksen mukaan fundamentalismin tunnuspiirteisiin heijastuu:
* "Reagointi uskonnon marginalisoitumiseen". Onko yleistä kuulla lausuntoja joissa esimerkiksi ollaan huolestuneita ateismin yleistymisestä tai siitä että miten vähän uskovaisia onkaan.
* " Valikoivuus omien perinteiden ja kirjoitusten suhteen" heijastuu oikeaoppisuuskeskusteluun jossa pahastutaan naispapeista, koska se on hyvän opin vastaista.
* "Moraalinen dualismi: todellisuus jaetaan selkeästi hyvään ja pahaan" joka näkyy siinä miten esimerkiksi koetaan aivan helvetin tärkeänä tuottaa materiaalia jonka sisältönä on se, että ateistinen oppi ajaa väkisin arvotyhjiöön, nihilismiin ja moraalin täyteen katoamiseen. Ja kuinka näitä paheita myös sidotaan käytäntöihin esimerkiksi tekemällä tulkintoja siitä miten ateismi on vaikuttanut vaikka Pekka-Eric Auvisen kouluammuskeluun. Puhumattakaan siitä että kun mietitään minkälaista moraalia näissä paikoissa usein kannatetaan, niin muistetaan että moraaliin on liitetty voimakas etuliite "objektiivinen".
* "Ehdottomuus ja erehtymättömyys: pyhiä kirjoituksia pidetään kirjaimellisesti tosina, erehtymättöminä ja absoluuttisen auktoritatiivisina; tulkinnat voivat tosin vaihdella" Sitoutuminen Raamattuun on mainittu jopa puolustuspuheessa jossa korostetaan että ei olla fundamentalistisia. Kuinka syvältä tämä onkaan? Etenkin kun eteen tulee usein lausuntoja joiden mukaan Raamatussa ei ole virheitä, ja tätä oppia ollaan halukkaita suojelemaan myös ns. "hyvien kansanmurhien" kohdalla. Ja tämä yltää myös Raamatun aikojen ulkopuolelle.
* "Millenarismi ja messiaanisuus: käsitys hyvän lopullisesta voitosta ja historian päättymisestä" Tämä on erikoista kun muistelen kuulleeni asioita ylöstempauksista kärsimyksen aikoihin ja profetioihin.
* "Valikoitu jäsenyys: jäsenet käsittävät itsensä erityisen jumallisen kutsun saaneiksi tai valituksi joukoksi pelastettuja" Ja valtionkirkon syvin ongelma on se, että Raamatun syvimmät opit on hukattu. Harvassa ja vähässä ovat Tosi Uskovat myöskin tiemmä. Tosi marginaalista, vähässä ovat Herran Tosi Seuraajat. Suurin osa on tapauskovaisia ja lepsuja, eivät oikeasti ole antautuneet Jumalan armon alle.
* "Käyttäytymisvaatimukset: kieltoja, jotka koskevat etenkin pukeutumista, ravintoa, nautintoaineiden käyttöä, parinvalintaa sekä viihteen ja kirjallisuuden kulutusta; ryhmän tunnukset toimivat kulttuurisina merkitsijöinä ja ryhmäidentiteetin tunnuksina." Nähdäkseni olutta halutaan pois kaupoista, kauppojen aukioloaikoja hallita, vaikeuttaa homoseksuaalien avioonpääsyä. Ja eipä sitä saa vääriä oppeja tarjoavia fantasiakirjojakaan saada Suomeen, kiitos Leena Rauhalan, joka ei edustane Suomen Äkäisintä marginaalisinta kiihkomielisintä kristillisyyttä edes. (Läheskään.)

Nyt kun olemme oppineet jotain ryhmäidentiteetin tunnistamisesta, tavalla jossa "emme ole rasisteja vaan roturealisteja" ei ole argumentti kuten ei "en ole natsi vaan maahanmuuttokriittinen". Eikä siksi että termit on jossain määrin käsittettävissä eufemismeiksi. Sillä tosiasiassa kaikki katsotaan toiminnasta.

En nimittäin malta olla ottamatta esille skeptikoita.

Skeptikoihin suhtaudutaan kohtuullisella suvaitsevaisuudella verrattuna ateisteihin. Itse asiassa tämä näyttää olevan se termi jota minusta käytetään silloin kun esittelijä haluaa esitellä näkemykseni positiivisessa valossa valehtelematta. "Skeptikko" on jotenkin miellyttävä verrattuna vaikka "en ateisti mutta antiteistiin" tai "fundamentalistiagnostikkoon" joita itse suosin.
1: Moni korostaa että he ovat ateisteja mutta eivät antiteistejä, minua riemastuttaa heittää antiteesi. Se hämmästyttää koska ihmiset jollain tasolla tietävät että antiteistiksi identifioituminen on kuin fundamentalistiksi tunnustautuminen. Kukaan ei identifioidu sellaiseksi ja pahin käsienheiluttelu ja kiistäminen asiaan tulee jos nimenomaan on fundamentalisti.. Tämäkin on jonkinlaista "yleistä tietoa", joten wikipedian keskustelu näyttänee monille hupaisalta sen vuoksi.

Siellä kuitenkin mainitaan skeptikot. Lainaan pitkän, vähintään kohtuullisen laadukkaankin, kommentin joka heijastelee sitä miten skeptikot ovat "niitä kivoja de facto ateisteja" monille. "ei ole kysymys opin sisällöstä ateismissa, vaan siitä, millainen on ateistien suhtautuminen omaan maailmankatsomukseensa ja muiden maailmankatsomuksiin. Esimerkiksi "tavallisten" uskovaisten ja "fundamentalististen" uskovaisten ero ei ole siinä, mikä on heidän suhteensa kristilliseen oppiin. Molemmat tunnustavat samat perusasiat ja uskomukset, mutta suhtautuminen omaan uskontoon/maailmankatsomukseen on erilainen. Suomessakin on huomattava ero Vapaa-ajattelijoiden ja Skeptikoiden välillä - ei opin sisällössä (vaikka yksityiskohdissa onkin huomattavia eroja) vaan suhteessa omaan maailmankatsomukseen ja toisten ihmisten vastakkaisiin maailmankatsomuksiin, kuten esimerkiksi uskontoihin. Kaikki ateismi ei todellakaan ole fundamentalistista ateismia, niin kuin ei kaikki kristinusko ole fundamentalistista kristinuskoa, mutta osa ateismista on fundamentalistista, samoin kuin osa kristinuskosta on fundamentalistista."

Olin pitkään jopa samoilla kannoilla. Sitten kuitenkin tuli Rebecca Watson ja "elevatorgate". Muutama hississä sanottu sana oli ahdistanut Watsonia, ja hän koki tilanteen sekä seksuaalisena että ahdistelevana, vaikka mitään kourimisia ei suoraan käytykään. Tästä seurasi Richard Dawkinsin kommentti jossa hän - hyvin konservatiiveilta kristityiltä tutun tapaisesti - vihjasi ironisella viestillä, että Watsonin tulisi huolehtia pienemmistä ongelmista. Ja tämä sitten jakoi skeptikoita älyttömän vahvasti kahtia. Osa puolusti Watsonia, toiset lähettivät hänelle jopa tappouhkauksia.

En ole ateistisissa ryhmissä koskaan törmännyt tämänlaiseen, itse asiasas mihinkään vastaavaan. Esimerkiksi Phil "Thunderf00t" Mason joka aikaisemmin teki aika hyviä skeptisiä debunkkausvideoita, päätyi jonkinlaiseen ... misogyyniseen kurimukseen.
1: Olen toki havainnut vihadegeneraatioita myös ateisteissa - niistä kenties dramaattisin on ollut Pat Condellin rapistuminen kohtuu herrasmiesmäisestä britistä jonkinlaiseksi islampakkomielteiseksi huutajaksi. (Ja minulla ei todellakaan ole mitään kunnon islaminbashausta vastaan. Kysymys on tekemisen tavasta.) Mutta nämä ovat olleet kohtuu hitaita mökkihöperöitymisiä. Elevatorgate on sen sijaan vaikuttanut yllättävän nopeasti, yllättävän laajasti - ja nyt kun tapauksesta on mennyt jo melko kauan aikaa, niin voin sanoa myös että yllättävän pitkäkestoisesti.

Elevatorgate kertoi selvästi skeptikot eivät ole mikään "satunnainen joukko ihmisiä". Teologisesti korrektilla tasolla "tieteellinen maailmankuva" on vähintään yhtä ambivalentti kuin demarkaatio -ongelma. Silti siellä on klimppejä joilla on selkeä luonne ja yllättävän laajasti ja monin paikoin myös selvät leirijaot.
1: Ja kyse ei ole pelkästään siitä, että he nyt debunkkaavat tiettyjä aiheita, joiden vaikeus ei lisäksi usein ole kovin haastavaa. Tämä nimittäin on hyväksyttävissä koska skeptikot ovat usein ihan tavallisia ihmisiä, joten olisi konua vaatia jotain lukion käynyttä skeptikkoa kumoamaan virheitä jostain modernista fysikaalisesta teoriasta jota alan huippuammattilaiset pitävät humpuukina koska vasta he ymmärtävät siihen liittyvät konseptit.

(Yhteis)vastuusta ja sen pakoilusta ~ Uskonto ilman ateisteja on uskonnonvapautta ilman uskonnonvastuuta

"Takkiraudan" näkemys kouluampujien ja yhteiskuntarakenteiden yhteydestä on erikoinen ; "Syyllisiä tapahtuneeseen eivät ole liian höllät aselait. Syyllisiä eivät ole väkivaltaiset videopelit. Syyllinen ei ole sekularisaatio. Syyllisiä olemme me kaikki - tai siis ne newtownilaiset, jotka ajoivat Adamin siihen pisteeseen, että hän pimahti." Tämän vastapuolella taas on esitys joka on päinvastaista viestiä. Siinä joukkosurmat nähdään nimenomaan yksilön omina rikoksina. "Kyynisenä ja nykymenoon vittuuntuneena ajattelijana luulen, että suurin syyllinen murhaan on tietenkin tuo NILKKI itse , joka painaa liipasinta, vaikka tähtäimessä olisi pikkuinen lapsi. Teon taustoja voisi sitten miettiä nanomillin verran ja todeta, että nyky-yhteiskunnan arvojen murentuessa ja "jumalan kuollessa" jotkut kusipäät nostavat itsensä jumaliksi ja kostavat pahan olonsa viattomille sivullisille ja jopa lapsille."

Molemmat ovat tavallaan ymmärrettäviä. Takkiraudassa korostetaan sitä, miten teoilla on seurauksia. Ja ihmisillä on jonkinlainen vastuu näistä. Toinen puoli taas korostaa yksilön vastuuta omista teoista, eli kuvaa jossa ihmisellä on vapaa tahto tai muuten vastuu omista tekemisistään. ; Pohjimmiltaan tämä näyttäytyykin politiikasta tuttuna vääntönä jossa vasemmisto korostaa yhteiskunnan rakenteita ja oikeisto taas yksilöiden omia tekoja. Niissä molemmissa on omalla tavallaan järkeä. [Takkiraudassa tosin korostetaan yhteisöä, joka ei ole sama kuin yhteiskunta, vaan on enemmän konkreettisempi ihmisen elinpiiri.]

Itse en kuitenkaan näe että yhteisö on syyllinen joukkomurhiin. Sen sijaan kiusaajat ovat syyllisiä kiusaamiseen ja sivustakatsojat ovat syyllisiä "heitteellejättöön" ; Moni ihminen ajattelee että passiivisuus ei ole aktio. Se on kuitenkin aina valinta. Suomen lainsäädäntö tunteekin sen, että jos esimerkiksi jättää ensiavun tekemättä, on syyllinen. Passiivisuus on joskus tuomittavaa, koska valinta aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä on ihmisellä. Ja tästä vastuusta ei voi pestä käsiään. Jokainen sivustakatsoja on syyllinen tähän. Samoin joka ikinen kiusaaja on syyllinen kiusaamiseen. (Sen sijaan vain ne kiusaajat joiden kohde "sattuu pimahtamaan" eivät muutu korostetusti syyllisiksi. Vastuu ei ole lottoa joka riippuu muiden ihmisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.)

Syyseuraussuhteita analysoidessa on hyvä huomata, että vastuu on hyvin omituinen. Suomessa on tilastotietojen mukaan peruskoulussa 522 400 oppilasta. Jos ne jaetaan peruskoulujen määrällä (2719 kpl) saadaan yhteen kouluun pyöreästi 192 oppilasta. Käytännössä jokaisessa koulussa kiusataan, ja yleensä kiusaamisen ytimessä on "pienryhmä", "kourallinen ikäviä tyyppejä". Joukkosurmien kuolonuhrien määrä on toki ikävä, mutta on itse asiassa kahden käden sormilla laskettavissa. Kun vastuu näistä jaetaan kiusaamisiin, ei ole vaikeaa arvioda että kiusaamisen syyseuraus surmaamiseen on joka tapauksessa melko heikko. On selvää että kiusaajaa ei voida saattaa vastuulle muusta kuin kiusaamisesta. Tämä on korostettua myös sivustakatsojille, jotka eivät toimi vaikka voisivat.

Tämä kannanotto korostaa sitä että olen pohjimmiltani individuaalin vastuun ystävä. Vastuu usein delegoidaan ryhmälle. Esimerkiksi sivustakatsoja kiistää syyllisyytensä koska oli vain osa ryhmää eikä auttaminen ole hänestä velvollisuus. (Kun ei ole pakko, niin tekemättä jättäminen ei ole heistä pahuutta. Mielenkiintoinen etiikka heillä ; "Tottelin vain käskyjä" -sanoi se natsivainaakin.) Yhteisö on tekosyy. Yhteisö hakee koheesiota nappaamalla ihmisiä kiinni heidän vastuustaan ja yrittämällä ottaa sen itselleen. Tämän jälkeen etiikka on vain sääntöjen mukaan elämistä. Seurauksena on helposti se, että poikkeavia tylytetään. (Tämä vie minut miltei aika lähelle Takkirautaa, tosin mielestäni olen tässä maltillisempi. Tämä kokemus siitä että ei ole ekstreemi friikki on harvinainen ja hellin sitä sydämessäni.)

Tästä on hyvä mennä ateismiin. "Takkiraudassa" korostetaan että ateisteja vainotaan oikeasti monissa maissa. Hänen reagointinsa on huomauttaa että jos ateisteja kiusataan, niin he makaavat kuin petaavat, koska islam on paha. "Ateistien olisi pitänyt tietää mikä on islamin oikea karva. Heidän olisi pitänyt tietää että islamilaisissa maissa jumalattoman osa on todella tukala. Heidän olisi pitänyt tietää, että uskonto ei ole yksilöä vaan yhteiskuntaa varten ja se on meemipleksi, jolle on oma memeettinen lokeronsa. Heidän olisi pitänyt tietää, että uskonnoton yhteiskunta ei ole mitään muuta kuin memeettinen tyhjiö, joka odottaa vain täyttymistään. Ja heidän myös olisi pitänyt tietää että uskonnonvastainen työ, silloin kun se luo tietä islamisaatiolle, on käytännössä omaan jalkaan ampumista." Tämän suhde kouluampumisiin on tietysti kahtalainen. Voidaan nähdä että Takkirauta antaa uskonnolle synninpäästön ja antaa sen tylyttää yksilöitä. Tässä mielessä hän antaa kouluampujille enemmän sympatiaa kun ateisteille. (Vaikka heidän tekonsa ovat hyvin eritasoisia.) Toisaalta voidaan nähdä että Takkirauta delegoi kaikessa vainossa vastuun uhrille. Eli jos kiusattu kouluampuja ampuu, niin ammuttu on maannut niinkuin on pedannut. Ja jos sivustakatsojan, niin mitäs sivutsakatsoi. Ja jos lapsen, niin mitäs syntyi vanhemmille jotka kuuluvat yhteisöön jonka tapana on tylyttää.

Tässä en voi muuta kun palauttaa muistiin sitä, että sääliö on syyllinen heitteellejättöön ja ampuja on syyllinen (joukko)murhaan. On aivan selvää että molemmat ovat syyllisiä. Mutta aivan yhtä selvää on että toinen on syyllisempi kuin toinen. Ja että mittasuhteet eivät ole enää samalta planeetalta. ; Eli ateisti on kenties syyllinen provokatiiviseen puheeseen, epäkohteliaisuuteen, vittuiluun. Johonkin joka loukkaa esimerkiksi muslimeita syvästi.

Kuitenkin tässä näkyy selvästi että Ruukinmatruuna ei ole katsonut ateismia kovin tarkasti. Hän selittää ateismin aivan suoraan "Ateisteille islam on ollut aina jotain ihqua kun taas kristinusko on ollut se pahapahapaha." En sano muuta kuin että fatwaenvy on naurettavan paska heitto. Sen esittäminen ja kohdistaminen uusateisteihin vie sanojaltaan täyden uskottavuuden.

Uusateismi on nimittäin hyvin vahvasti erilaista kuin se ateismi, joka oli muodissa tuossa 10-20 -vuotta sitten. Sillon ateisteja kuvasi vasemmistolaisuus, joka on sittemmin muuntunut vihervasemistolaisuudeksi. Tässä vähemistöasemassa oli merkitystä. Islamiin suhtauduttiin paremmin koska se oli vähemmistöä. Siinä missä vihervasemmistolainen ateisti on humanisti-postmodernisti, joka ajaa moniäänisyyttä ja suurten kertomusten kuolemaa, on uusateisti sekularisti-skientisti, joka ajaa enemmänkin sitä että uskontojen julkista näkyvyyttä vähennetään ja tehdään siihen osallistumisesta jotain johon ei ole pakko osallistua, eli johon voi halutessaan ottaa osaa. ~ Internet nähdään tässä äärimmäiseksi sananvapauden paikaksi, logiikalla että minnekään ei tarvitse väkisin mennä lukemaan. Tosimaailmassa taas korostuu poliittinen korrektius joka voi olla jopa hieman ylilyövää, sillä uusateistit tekevät Jeesuslauluista symbolin uskonnon vallalle.

Uusateistit ovat nimenomaan olleet hyvinkin kriittisiä islamille. Esimerkiksi uusateismin epävirallinen Suomen keulakuva, Jussi K. Niemelä, on ollut äkäinen islamiin liittyvistä asioista ympärileikkauksista uskonnolliseen vainoamiseen. Sam Harrista taas ei voi jyrkkyydessään edes ymmärtää ilman islamvihaa ; Häneen vaikuttaa ensi sijassa 9/11 -terrori-iskut jotka näyttävät hänestä uskontojen pahuuden. Se, että tätä ei huomaa kertoo siitä että kritisoidaan aihetta jonka ilmiöitä ja virtauksia ei ymmärretä.
1: Jos uusatemissa on jokin kaksoisstandardi ja uskontojen eri tavalla kohtelu, niin se on kyllä hyvin vahvasti idän suuntan kallellaan. Aika monista ateisteista buddhalaisuus, taolaisuus ja muu itämainen ja cool japan ovat ihquja. Itse asiassa en ole lukenut uusateismikirjaa jossa islamia ei olisi jossain paikoissa kritisoitu vahvastikin. Jopa uskontovihaisena ja islamfoobikkona pidetty Pat Condell on kuvastanut buddhalaisuutta miltei ystävällisestä (joskin buddhalaisuuden teologian kannalta hieman väärin) että "Buddhism. Religion with no god. Magnificent. Like religion with no walls." Condellin aggressiotyyppi taas on sen verren huolestuttava, että en usko että hän kykenee tuota kauniimpaan uskovaisen kohteluun. ; Itse asiassa väitän että jos otetaan yhteiskunnallinen merkitsevyys huomioon, islamkritiikin osuus uusateistien uskontokritiikissä on korostettua ; Sitä tehdään enemmän kuin pelkkien islamistejen prosentuaalisesta lukumäärästä voisi arvata. Islam näyttäytyy Harrisin ja muiden kautta helposti itsemurhaterrorismin, kunniamurhien, pippelin ja pimpan silpomisen summana eikä oikein muuna. En tiedä miksi tämä ei ole Takkiraudalle "riittävästi", ja jos ei ole niin mitä pitäisi tehdä että olisi..

Toinen asia joka on huomattavaa on se, että kun vasemmistolaisuus on poliittista, on uusateismi leimallisemmin skientististä. Tämä on johtanut siihen että tärkein syy olla ateisti ei ole se, että kristityt ovat pahoja. Uusateismi on keskittynyt pelkästään siihen onko rationaalista olla ateisti. Tässä evidentialistiset jumalatodistukset ovat se, mihin keskitytään koska vain niillä on relevanssia. Uuateismilla ei ole "pelisilmää" koska he eivät tavoittele poliittista valtaa. Se ei ole teknisesti katsoen edes käännyttämisliike, se on enemmänkin julistusliike. Kauneimmillaan, tosin tilassa joka tapahtuu aivan liian harvoin, se on tiedostamisliike. Uusateistit eivät tavoittele mitään ateistista maailmanjärjestystä.

Se, mitä ateismin arvotyhjiöön sitten kuuluu, niin kysymys onkin seuraava; Jos ateismin syvin ydin on fatwakateudesta johtuva islamin varominen ja kritiikin keskittäminen kristinuskoon, niin miksi islamissa vainotaan ateisteja? Islamilainen julmuus on tässä tietysti syy. Mutta aivan yhtä tärkeää on kysyä, että jos ateismi on "memeettinen tyhjiö", niin miksi meillä on Hirsi Ali? Hän on luopunut islamista ja kritisoi tätä. Uusateisteille Hirsi Ali on hyvin tunnettu ja toistettu hahmo, hän on henkilö jonka tietäminen ja liittäminen uusateismin yhteyteen on relevanttia. ; Syynä on juuri se, että ateistit tietävät. Ateistejen perussanomaan kuuluu se, että uskonnottomia kiusataan, suomessakin. Tämä ei suinkaan hiljennä heitä. Päinvastoin, tämä on heistä syy nousta kapinaan. Ateismin kohdalla skientismi on tuonut nimittäin mukanaan - minun makuuni hieman pömpöösin - Totuuden. Ja tätä he ovat valmiita puolustamaan. Ateistejen koheesioon riittää identiteetti ja vastustaja, ei siihen Jumalaa tarvita. He eivä taistele yhteiskunnallisen vallan vaan . Siksi uusateistien strategiaa ei voikaan ymmärtää manipulaation ja vallantavoittelun keinoin, vaan on katsottava että he puolustavat ihmisen lupaa omaan etiikkaan yhteisön painostuksesta huolimatta - toisin kun esimerkiksi käännytyskristillisten, joiden toimia ei voi oikeastaan edes ymmärtää ilman näitä kahta klikkiä.
1: Tämä on juuri sitä heimohenkisyyttä joka ihmisissä on Takkiraudan mukaan väistämättä, ja jonka kanssa pitäisi vain elää. "Tuo "heimolaisuus" on ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä. Deal with that." Onkin yllättävää että Takkirauta on niin toistetun mutta psykologisesti aivan arvottoman homo religiosus+arvotyhjiö -skeidan pauloissa että ei tajua että koheesio ajaa ateistit puolustamaan toisiaan, sillä ytimessä on vapauden ja totuuden pömpöösit arvot. Takkirauta näkee vain että uskontokritiikki on yhteisöä vastaan käyvää yksilöllistymistä eli pahuutta. Korjaan. "Eikä ainoastaan epäkohteliasta, vaan yhteisön kannalta omaan jalkaan ampumista." ja että "Ateismi ja liberalismi johtavat väistämättä hedonismiin. Ja mitä tyhmemmästä ihmisestä on kyse, sitä varmemmin."

Uusateistit ottavat yhteisvastuuta. Heillä on sisäinen koheesio. Islamkriitikot tekevät hommaa henkensä uhalla. Vainoja tapahtuu koska he eivät suostu "pysymään kaapissa" ja teeskentelemään islaminuskoisia. Onkin ihmeellistä että miksi Takkirauta ei tässä kohden mieti sitä että jos yhteisöllä on vastuu, niin eikö vihainen ateisti täällä kristillisessä yhteiskunnassakin sitten delegoi sitä vastuutaan uskovaisille? Tai että jos ateismi on vain memeettinen tyhjiö, miksi sen Kertomus saa ihmiset ajautumaan marttyyreiksi? Miksi ateistit metelöivät että heitä kiusataan, jos he ovat hedonisteja jotka voisivat hiljentyä ja päästä paremmin rauhaan antamalla yhteisölle periksi?

Nähdäkseni uskovaisuus onkin ryhmäkuria jossa meempileksi ylläpitää yhteisöä. Poikkeavia kiusataan. Suomessakin. Its asiassa näkisin että sekä fundamentalistikristityt, maahanmuuttajaislamistit, homoseksuaalit, ateistit ja vastaavat ovat yhdessä veneessä siinä että yhteisölle he ovat marginaalia ja toinen. (Buddhalaiset vähemmän!) Ateistit luovat kiusattujen yhteisön, joka hoitaa niitä puolustamisn ja auttamisen ja yhteisvastuun henkeä jota kristityt eivät ainakaan minun kokemusteni mukaan harjoita. Kristityt taktikoivat ja alistuvat yhteisölle ja ovat sääliöitä.

Ateistejen kohdalle voidaan sanoa karusti se, että ateistejen itsepuolustus kiusaamista vastaan on uskovaisten toimesat määritelty kiusaamiseksi.
1: Koulukiusattuihin liitetään usein omituinen teema jossa kiusaaja on aggressiota ja kiusattu on pasifisti joka rohkeasti puolustaa ideaaliaan. Se ei valitettavasti mene näin. Itse olin toki aluksi "toisen posken kääntäjä", eli en puolustautunut. Olin oikein tunnettu tästä "pasifistisuudesta". Sittemmin tilanne muuttui, mutta sillä ei ole väliä. Kiusattu on nimittäin enemmänkin puolustuskyvytön. Hän ei voi vaan ruveta supersankariksi ja piestä kolmea tyyppiä kerralla. (Tämä vaatisi useiden vuosien aktiivisen itsepuolustustreenin. Ja jos tämä on, ei yleensä ole enää niin nuori että koulukiusaaminen olisi relevantti osa omaa elämän riskipotentiaalia.) Kiusatun pasifismi ei merkitse, koska hänellä ei ole valtaa vaikuttaa mihinkään. Koulukiusaajat lisäksi tuppaavat valittaa itsepuolustuksesta ; Itsekin kävin kerran jälki-istunnossa kuuntelemassa höpöjä koska purin yhtä kiusaajaa. Ei ollut rangaistus. Kaduttaa lähinnä se, että maistui pahalta ääliö. Sai minkä ansaitsin. Paitsi en saanut mitalia, mutta näin muuten.
2: Ateistejen kohdalla tilanne onkin juuri se, että ensin ateisti haastetaan ja tätä isketään raamatulla ja jumalatodistuksella päähän. Mutta sitten kun hän debatoi jumalatodistuksia vastaan, paikalle saapuu korskea pro-hengellinen joka korostaa että Jumalan olemassaolo ei ole relevanttia vaan se että se tukee yhteisöä koska muuten arvotyhjiö. Kun tätä vastaan puolustetaan sillä  tosiasialla, että uskonto ei ole historialtaan mikään etiikan riemuvoitto, tätä nähdään kauheutena ja ilkeytenä. Ja kun näyttää että vainoa tapahtuu, korskeasti ilmoitetaan että ateistit saavat kostoa koska ovat häijyjä. Eli koska ateistit kiusaavat, voittaessaan ärsyttävästi uskovaiset debatissa sekä siitä että voiko ateisti olla rationaalinen että siitä voiko ateisti olla eettinen.

"Tiedemies" lausuu tämän idean "Takkiraudalle" melko tiiviisti;

"Mielekkäintä on lähteä määritelmästä, jonka mukaan ateismi on sitä, että ihminen ei usko jumaliin ja myöntää tämän. Tällaisella määritelmällä ei ole juuri minkäänlaista poliittista ulottuvuutta. Tottakai osa ateisteista on aktiivisia ja haluaa esimerkiksi että yhteiskunnassa ateismin myöntäminen olisi hyväksyttävää ja sallittua.
Näin ei kuitenkaan ole. Edes Suomessa ei ateismin tunnustamista pidetä hyvänä käytöksenä, vaan jos joku sanoo olevansa ateisti julkisesti, tätä pidetään loukkaavana ja epäasiallisena. Niin kauan kun ihmiset suhtautuvat tällä tavalla, niin itku ja poru siitä, että "ateistit kiusaavat yhyy yhyy" on naurettavaa ja lapsellista. Sen suhtautumisen myötäileminen on yksinkertaisesti raukkamaista.
Se on suunnilleen samantasoista kuin taannoin sivusta seuraamani tilanne eräässä naapurustossa Suomessa. Kadun varressa asui pikkuvanha poika, ehkä 6 tai 7 vuotias, joka oli kiinnostunut Pokemoneista ja Star Warsista tms. noin 2-3 vuotta vanhemmat pojat kiusasivat pienempää poikaa ja kun tämä onnistuneesti (ja ikäänsä nähden nokkelasti) aukoi näille päätä, nämä juoksivat kotiin kertomaan vanhemmille että poika kiusaa.
Ateistien haukkuminen on samanlaista. Otetaan valtiovalta, kirkko, armeija jne, jotka ovat täynnä uskonnollisia rituaaleja ja indoktrinaatiota. Yksilö pistää sen verran hanttiin että toteaa että ei oikein näe touhussa mitään järkeä, niin alkaa kauhea silmien pyörittely, käsien vääntely, hiusten harominen ja hammasten kiristely siitä, miten huonotapainen ja hyökkäävä tämä yksilö on."

Suomessa uskonnonvapaus onkin siinä tolalla, että joukkoampujille on helpompi antaa sympatiaa. Autismi on kouluampujille lievennys joka kertoo että yhteisö piinaa vammaista, ja että yhteisöt ovat julmia kiusaamiskoneita jotka tuottavat koululaitosten kaltaisia "lasten vankiloita". Ateistejen "poliittinen pelisilmättömyys" liitetään Takkiraudalla myös aina nimenomaan autistisuuteen. Ateisteille ei kuitenkaan anneta samoja joustoja kuin kouluampujulle. ~ Takkirauta ei ole tässä asenneilmapiirissä yksin ; Valtavalle määrälle ihmisistä murha voidaan antaa anteeksi katumisella. Ateismi taas on vakava rikos. Eikä Pyhän Hengen pilkkaa saa anteeksi edes katumalla.

Mutta tässä sitä pidetään huonona piirteenä, näin siitä huolimatta että esimerkiksi kirkossakäymisestä ja uskonnollisiin juhliin osallistumisesta on tehty yhteisöön kuulumisen kannalta relevantteja, jonne pitää mennä. Tämä ei lopu peruskouluun, vaan jatkuu aikuisiällä tilanteissa joissa on mietittävä kannanottoja vaikkapa häihin ja ystävien kastejuhliin. Usein kysymys on siitä mikä on kohteliasta eikä se, tuhoaako yksi talo ja virsi mielenterveyden. Kysymys on siitä että jos uskontoon vetoaa tämä nähdään toimeksi jossa ihmisestä ei välitetä, eli vastakkain ei ole ideologia ja yhteisö vaan ideologia ja ystävät tai ideologia ja perhe. Näitä valintoja ei ole kiva tehdä.

Ja haluan korostaa peräti sitä että nämä valinnat ovat vaikeita koska niissä on priorisoitava arvostamiensa asioiden väliltä. Ateisti ei siis ole mikään ääri-individualisti joka haistattaa muille ihmisille. (Paitsi uskovaisten märissä fantasioissa. Tosin tämä taitaa olla ainut tapa jolla allekirjoittanut pääsee osaksi kenenkään märkiä unelmia.) Se, miten uskonnottoman ja kristityn eläminen nyky-yhteiskunnassa eroaa onkin juuri tässä. Uskovaiset pääsevät kokemaan tätä lähinnä jos ovat lääkäreitä jotka joutuvat aborttitilanteeseen. He joutuvat valitsemaan työn ja uskon väliltä. Metelistä kuunnellen tämä on aivan kauhiaa. Uskonnottomalle priorisointi on oleellinen osa elämää. Koulun joulukirkossa on valittava "oma vakaumus vai koulun sosiaalinen piiri". Kaverien häissä joutuu miettimään "oma vakaumus vai ystävän rakkauden julkitunnustamisessa läsnäolo". Kaverin lasten kastajaisissakin joutuu miettimään "oma vakaumus vai kunnia olla kummina ja täten merkittäväksi kaveriksi tunnustautuminen". Uskonnoton joutuu valitsemaan. Kristitylle maailma on tehty sellaiseksi että syvä valintaa ei tule vastaan. Uskovaisena sitä joutuu kohtaamaan korkeintaan kiusauksia - ja näistä ei uskonnotonkaan pääse irti.

---

Kirjoittaja on agnostikko. Peräti fundamentalistiagnostikko. Hän on elänyt kristityn elämää ja huomannut että kristityt eivät oikeasti tue edes omiaan, toisin kuin ateistit. Hän ei ole ateisti koska hän näkee uusateismin ainoan arvon siinä miten he kritisoivat muita. En näe ateismin "pihviä", eli sitä mikä ateismissa on onnistunutta ateismin puolustamista. (Karkeasti ; Ateistit ovat hyviä näyttämään miten eiateistit ovat väärässä, mutta eivät sitä miten ateistit itse ovat oikeassa.) Hän ei ole kohdannut ateistejen kohdalta syrjintää edes kristittynä, tai nykyään agnostikkona. Uskovaisten ns. "kyseenalaistelu-haastaminen-pahana pitäminen" sen sijaan on agnostikon elämässä arkipäivää. (Joka tulee ihmisten ensireaktiona vastaan joka ikinen kerta kun vakaumuksen joko itse ilmituo tai se tulee muuta kautta selväksi.) Samoin kuin se, että jos uskovaisten kyvyt ylittävään perusteluun alkaa ja heidän argumenttinsa päihittää, on reagointina suuttumus siitä miten häijy sitä on. Hän on tehnyt tästä niin karun loppupäätelmän että jos hänet tuomitaan häijyksi joka tapauksessa, voi sitä sitten saman tien olla häijy. Kun tuomio on kerran joka tapauksessa sama, voi siitä sitten edes nauttia niistä pahuuden tuomista hedelmistä.

Kolkutellaan ja muristaan (Vittuile mulle, beibe!)

"Ridicule is the only weapon which can be used against unintelligible propositions."
(Thomas Jefferson)

"Paahtoleipä" -blogissa oli esillä Pat Condellia, ja päälle haettiin kriittistä mutta positiivista kulmaa uskonnoista. Condell on brittiaksenttia ja kilttejä sanoja lempeällä äänellä lausuva ateisti. Hänestä sai tunteita "mm" (Henkilö, joka vierailee tässäkin blogissa kommentoimassa.). Lausunto on kuvaava "Minulle sinun suomalainen versiosi pikkupiruiluineen oli rehellisempi versio. Hymyilevä jenkki minkä tahansa asian takana tuottaa outoja fiboja." En voi olla enempää yksimielinen "mm:n" kanssa. Condellin tyyli, jossa sivistynyt ulkokuori pitää sisällään melko häijyn sisällön, on ärsyttävä.

Moneen tämänlainen charmi kuitenkin puree. Syynä on luultavasti se, että moni sekoittaa sivistyssanatyylin eettisyyteen. Minun tekisi mieli sanoa niille, joista kohtelias tyyli on keskustelevaa ja ystävällistä, että "You're thinking that using polished words is same as being polite. And think that having educated vocabulary is same as being nice or even good." Ei pitäisi. Tämänlainen ajattelutapa tuntuu kuitenkin kovin yleiseltä. Kuitenkin terävimmät saavat "mm:n tapaan" kylmiä väreitä pintasiloitellusta epäkohteliaisuudesta ja häijyydestä.

Itse asiassa moni sekoittaa kiroilun ad hominem -argumentaatiovirheeseen. Näinhän ei edes ole ; Ad hominem tarkoittaa tietynlaista rakennetta, jossa toisen habitus tarkoittaa että hänen argumenttinsa on väärässä. On ad hominem sanoa että "Edustat skeptikoita joten et osaa tai voi ymmärtää todellisuutemme syvällisiä rakenteita joita uskonto käsittelee, joten teologiaa koskevat lausuntosi ovat varmasti väärin". Sen sijaan ei ole ad hominem sanoa että "olet siis laskenut että 2*3=54, mutta kun katsomme tarkemmin laskukaavoja, on tulis 6 -Vähäx oot ääliö." Ensimmäinen on kenties kohteliaan sävyinen, mutta se on ad hominem. Jälkimmäinen on ihan oikea argumentti jota on koristeltu epäkohteliaalla villin kurituksella.

HARVASSA KYPSIÄ

Tämä alustus johtaa Jeremy Stangroomiin. Myers nosti tietoisuuteeni hänen projektinsa. Hän on yksinkertaisesti kirjoittaja, joka kerää ateistejen sanomia epäkohteliaita lausuntoja. Tämän hän ajattelee johtavan johonkin. Että tässä olisi jotain merkitystä ja että hän jotenkin osoittaisi tällä että ateistit ovat ilkeitä. Tai että ne ovat edes ilkeämpiä kuin muut. Hänen tiedonhakumekanisminsa näyttävät varsin tarkoitushakuisilta. ; Hän otti muun muassa hampaisiinsa Russell Blackfordin, joka on hyvin ystävällinen. Häneltä oli kuitenkin luikahtanut yksi epäkohtelias lausunto 2 vuotta aikaisemmin. Joten juuri tämä tietysti päätyi Stangroomin blogiin. On selvää että otos ei vastaa keskiarvoa.

Itse asiassa tämänlainen "tarkkuus" on yksi osa mikä uskontokeskusteluissa usein ja helposti ärsyttää. Ihminen tekee usein jokusen hairahduksen, joten aineistoa tällä tavalla cherry pickaten tietysti löytyy. Sanaan palataan kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Ja kritisoiminen ja vastaannouseminen koetaan pilkkaavana. Lausuntoihin viittaavilla on perusväitteenä, että hänen aiheenahan on vain se, että uskontoa ei saa pilkata, ja tämälaiset ateistien lausunnot ovat epäkohteliaita ja niitä vastaan pitää nousta! Ja kontekstin huomautus koetaan samana kuin antaisi luvan sanoa näitä herjaavia asioita.

KISKOMATTOMAT UKKELIT

Tämänlainen toiminta tunnetaan uskontokeskustelujen piirin ulkopuolella, laajemmin sitä kutsutaan nimellä "tone trolling". Uskovaisten tone trollingissa yleistä on, että sama epäkohteliaisuus sallitaan uskovaisten puolella. Esiin saattaa tulla esimerkiksi seuraavia lausuntoja "These atheists are as bad as Pat Robertson .... who I will not be discussing because he is not an atheist." Tämänlaista harjoittavat yllättävän usein nimen omaan "kiltit tai sellaisena esiintyvät uskovaiset", joita epäkohteliaisuus huolettaa jos ja vain jos se tapahtuu ateisteilla, koska uskovaisilla on sentään oikea vakaumus - eikä kristitty tietysti pilkkaa toista uskovaa koska toinen on kuitenkin samalla pelastustiellä.

"Tone trollingin" ongelmallinen seuraus on tietysti se, että yritys olla kohtelias ei riitä, koska pienikin epätäydellisyys nostetaan valtavan ja pitkäaikaisen metelin kohteeksi. Jos tauon jälkeen menee vilkaisemaan juttuja, on tuttu vimma vastassa.

Suoraan sanoen se toimii parhaiten, että on suoraan ja rehellisesti häijy ja vastaa mainittuun "Tone Trollingiin" röyhkeästi, että pilkassa oli jopa jotain terää, mutta nyt kun asia tuodaan esiin, niin sen olisi tietysti kertoa vielä vähän röyhkeämmin. Kun pannaan menemään ja kyyditellään turpaa, voi toinen puoli kylmentää varpaansa ja jää kämpille piristymään sen sijaan että leikkii jotain kunnan sovitteluelintä. Tälläisessä tolkuttomassa muljotiksessa tulee helposti tervalla kypsytetyksi ; Ei yksinkertaisesti auta olla tuhiseva rassukka.

Uskovaisten lausunnot asioiden esiinottamiseen on seuraava reaktio Myersin blogauksen kommenteissa; "Yes, perfect, a rude unpleasant atheist and the REST of his followers nodding in agreement. SAD INDEED. Maybe atheist should learn to be PLEASANT, you know? Perhaps give some to charities? Perhaps make the world better? Noooooooooooooooooo, we can't do that, we just Kill the WEAK and POOR, right? And then insult them. Sad indeed" Eli ateistejen nähtiin olevan jotain jotka eivät tee hyväntekeväisyyttä, haluavat tappaa heikot ja köyhät ja sitten pilkkaa heitä. Yleiskuva onkin se, että kohtelias ateisti on tietysti vain se, joka on kykenemätön moraaliin. Sitten ihmetellään että patut vihoittelee - tai lyö läskiksi ja kieriskelevät pimeässä.

Asia sisältää tietysti huvittuneisuutta, koska uskovaiset ovat usein kovasti selittämässä ateisteille miten he ansaitsevat Helvetin. Ja miten ateistit ovat pahoja. Lausunnon sisältö tiivistuyy "ThirdMonkey" -nimimerkin vuodatukseen. "As an atheist I have been told by my own president that I am not a true citizen and that I can't be a patriot. As an atheist I am routinely told that I am immoral. As an atheist I am constantly told that I will go to hell. As an atheist I am forced to tolerate religious practices during government functions and risk arrest if I complain." ... "And now I have to listen to you telling me that I must take all of this in stride and be polite and considerate of their feelings?" Tämä tiivistää omat kokemukseni - asia on sinänsä korni, sillä en ole ateisti. Minua vain kohdellaan suoralta kädeltä sellaisena, eikä joku agnostinen sävy oikeasti kiinnosta täsmentämisen jälkeenkään. - Eikä ihme, kun Matti Leisola laukoo kreationistiluennoillaan kuuntelijoille että "samaa jengiä".

KOPPIA HELISTÄMÄSSÄ

Kaiken kaikkiaan tämä tilanne on ajanut minut "Punk -asenteeseen". Tässä genressähän on aika usein varsin erikoinen fani-artisti -suhde. Punkkarien rillutteluissa artistit vittuilevat yleisölle ja niin kuuluukin tehdä, sillä pelin henki on että ei pidä olla rassukka tuvassa, sitä voi olla vaikka rillit kuvissa jos vaan huutelee suoraa. Tästä esimerkkinä on CMX -bändi, jonka fanisivujen kommunikaatio -osio koostuu siitä miten bändin pojat vastaavat asiattomuuksilla. Itse bändin kappaleet ovat (monesti) hyvin sivistyneitä. Olen itse ottanut saman suhtautumisen tähän blogiin. Teksteissä en vittuile hirveästi. Kommenttiruutu taas on sitä varten, että "annan palaa, kaasun kanssa en jarrun". Tästä syntyy minusta juuri oikea kombo.

---

Kirjoittajalle voi vittuilla tämän blogauksen kommenttiosiossa ; Kenenkään sanoja en muuttele.

Muiden vapaudet.

"Niin kauan kun et vahingoita, tee mitä haluat."
("Rede", Wiccojen sääntö.)

Tässä on muistettava jälleen se, että en käsittele moraalia tai etiikkaa sellaisenaan, vaan lähinnä sitä miten se ilmenee. Tämä on siis hieman sama asia, kuin se että on eri asia tutkia tasa-arvoisuutta lainsäädännön tasapuolisuuden, sukupuolten välisten palkkaerojen, oikeusistuntojen tuomioiden vertailun tai muun vastaavan kautta ja sitten kysellä naisilta kokevatko he olevansa tasa -arvoisia vai eivätkö.

Käsittelen asiaa yleensä tästä näkökulmasta, koska muu tuntuu minusta keinotekoiselta. Jos etiikka, moraali ja muut siihen liittyvät asiat eivät ole ihmisyhteisöjen määrittelemiä toimintamalleja, niin sitten puhutaan jo sen verran erikoislaatuisista asioista, että en uskalla niihin ottaa kantaa. Tähän kohtaan voisi laittaa vaikkapa sitaatin Pat Condellilta: "And it is fun to speculate about the big guestions, like "the meaning of life", because you never know if somebody might actually come out with the answer. So far nobody has, which will explain why there is so many expert opnions of the subject."

Yleisesti normit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne tuntuvat hyviltä. Vaikka tyytyväisyys ja onnellisuus eivät ole välttämättömiä etiikan kulmakiviä, ihmiset kuitenkin tekevät sääntöjä ja elävät ikään kuin se olisi näin. Kuitenkin joskus tuntuu, että ihmiset eivät noudatakaan tunteitaan: Tutkimukset osoittavat, että ihmiset muun muassa pelkäävät erilaisuutta, "ryhmänsä ulkopuolisia" ja ovat taipuvaisia tekemään johtajan käskyjä. Zimbardon ryhmät jotka jaettiin vankeihin ja vanginvartijoihin sai pelottavia sävyjä vaikka ryhmät valittiin sattumalta ja tiedettiin että ollaan koetilanteessa. Nämä ovat luonnollisia tapoja, ja jos moraalisäännökset selittyvät Westermarck -efektin kohdalla -eli insestin on päätetty olevan epäeettistä koska siihen on normaalisti vastenmielisyyden tunteita- täten, luulisi että nämä osoittaisivat että etiikka ei rakennukaan tunteiden varaan. Moraali ei olisikaan silloin mikään lajinmukaisen käyttäytymisen ilmentymä.

Tässä on kuitenkin otettava huomioon pari asiaa. Nämä toki selittävät miksi esimerkiksi natsi -saksa onnistui tekemään mitä teki. Mutta yleisesti ottaen näitä vastustetaan. Tunteiden määräävään voimaan luottava voi selittää itsensä kuiville pelon kautta; Jokaisella ihmisellä on taipumus jossain suhteissa harjoittaa aggressiivisuutta, mutta he eivät halua että muilla olisi tätä vapautta. Ihminen toisin sanoen kieltää vainoamisen, ei siksi että hän ei haluaisi vainota, vaan sen takia että jos vainoamista ei kiellettäisi, häntä itseäänkin saisi vainota.

Tämän vuoksi ihmisillä on pääsääntöisesti niin, että pahoja asioita ja syntejä ovat teot, joissa yksilö rikkoo muiden oikeuksia saadakseen etua. Hyveitä ovat ryhmän mukana toimiminen ja yhteispeli - ja asiat joista saa itselle hyvää, mutta ei tuota haittaa muille, eivät ole yleisesti pahoiksi koettuja asioita.

Ja tämä rakenne selittää muun muassa sen, miksi moni kieltää itsensä kannalta vastemielisiä asioita, joka ei vaikuta muutoin hänen elämäänsä. Näin selittyy esimerkiksi etenkin dominionistisessa fundamentalismissa tyypillinen halu kieltää muilta sellaisia asioita joista ei pidä; Näin he haluavat esimerkiksi kieltää oluen myynnin tavallisissa kaupoissa, vaikka he eivät missään tapauksessa osta olutta. Samoin abortin vastustajat haluavat kieltää abortin, vaikka he eivät tee sitä vaikka se olisi kuinka sallittua. Homoseksuaalisuus pitää kieltää vaikka itse ei menisikään homoseksuaaliseen suhteeseen vaikka se on kuinka sallittua. Tämä tuntuu yleensä aika hupsulta jos ei ole heidän aatteensa edustaja.

Tämä ei pohjimmiltaan eroa rakenteellisesti hirveästi siitä, että kielletään sisarusten väliset avioliitot. Perustelunahan tässä käytetään usein jo Aristoteleeltä peräisin olevaa kannanottoa siitä että sen on oltava väärin, koska siitä syntyy usein vammaisia lapsia. Tämä on aivan totta, mutta kyseessä ei ole mikään kirous tai genetiikka. Toisaalta jos joku haluaa kieltää vammaisten lasten synnytyksen, hän saa valittamista. Sisarusten välistä avioliittokieltoa perustellaan kuitenkin juuri näin.

Nämä kielletään, koska ne ovat itsestä vastemielisiä, ja jos ne kielletään itse ei menetä mitään.

Näin meillä on muutamia normeja ("itse" tässä kohdassa on yksilö josta tulee massaa: Hän ei ole pelkkä 1 ihminen, vaan jos esimerkiksi vapaan aggression salliminen haittaa useimpia ihmisiä, he kokevat sen yksilöinä pahana ja tämä laajentuu yhteiskunnalliseksi.):
1: Asia tuntuu kaikista pahalta, ja sen kieltämisestä ei tule itselle negatiivisia tunteita kuten pelkoa joten se on kiellettävä.
2: Asiaan tuntuu hyvältä, eikä siitä ole itselle haittaa, kuten inhon tunteita, jos se sallitaan, joten se on sallittava.
3: Asia tuntuu kaikista hyvältä mutta sen salliminen kaikille tuottaa itselle ikäviä tunteita, joten se on kiellettävä.
4: Asia tuntuu kaikista pahalta mutta sen kieltäminen tuottaa itselle haittaa, joten se on sallittava.

Toisin sanoen, vaikka pinnallisesti tuntuu että normeissa ei ole tunteita mukana, ne on sieltä kuitenkin nähtävissä.

Ki; hengellinen henkinen.

"Religion with no God. Magnificient;
Like prison with no walls."
(Pat Condell, "What's good in religion.")

Itsepuolustuslajeja harrastaessa törmää melko usein ihmsiin, joille KI -voima merkitsee todella paljon. He puolustavat tätä näkemystä kuin uskontoa. Itseäni ei KI -puoli ole juuri kiinnostanut. Monet niihin liittyvät harjoitukset toimivat mielestäni koska ne tuottavat oikeanlaisen mielentilan

Osalle ihmisistä tälläinen asennoituminen ei riitä. Heistä lajia ei voi harjoittaa ja ymmärtää, jos ei usko KI -hin. Nämä ihmiset eivät ainakaan toistaiseksi koskaan ole olleet kouluttajia vaan niitä tavallisia harrastajia. Ehkä kouluttajistakin moni uskoo, mutta ei tuo sitä niin aggressiivisesti esiin. Syynä voi tietysti olla ihan sekin, että moni voisi lopettaa lajin tuollaisen asenteen vuoksi. Ja se näkyisi heidän lompakossaan. Raha on mitä mainioin suvaitsevaisuuden lisääjä; Tässä tapauksessa voit siis ostaa itsellesi kunnioitusta ja ihmisoikeuksia.

Näiltä KI -voimiin uskovilta kuulee usein, että vaihtoehtona KI -hin uskomiseen olisi se, että luottaa vain puhtaasti voimaan ja aggressiivisuuteen. Heidän mukaansa kamppailu on myös henkistä. Itse korostan että se on suurimmalta osin henkistä. Keskittyminen ja oikea mielentila ovat erittäin, erittäin, tärkeitä. Mutta se että osoittaa että "henkinen ei tarkoita hengellistä" on lähes yhtä vaikeaa kuin marsipaanille tangon opettaminen.

Sillä olen useita kertoja kuullut, että KI ei ole lainkaan hengellistä tai uskonnollista. Olen kuullut että "se on vain Jing ja Jang". Voit uskoa KI -voimaan ilman että uskot Jumalaan. Ja että siksi sen kutsuminen "hengelliseksi" on väärin. Ei pidä sanoa "mielelliset syyt vai hengelliset syyt", koska Jumalan puute tekee KI -voiman "eihengelliseksi". Henkinen on henkistä ja KI on henkistä. Ja koska minäkin pidän henkistä puolta kamppailussa tärkeänä, uskon KI -voimaan tai olen sisäisesti ristiriitainen.

Tässä on tietenkin ongelmana se, että hengellinen käsitetään ainoastaan eurooppalaisessa mielessä; Euroopassa hengellisyys ja Jumala liittyvät yhteen. Intelligent Designin mukaan KI kuitenkin olisi "älykäs syy." Se kun ei ole luonnonlakia eikä sattumaa, joten se jää näiden eliminoinnissa jäljelle. Tässä suhteessa voidaan aistia sitä, kuinka länsimainen hengellisyyskäsitys ei ole osannut ottaa huomioon itämaista hengellisyyskäsitystä; Älykäs toimija ei olekaan ainut vaihtoehto joka eliminoinnissa jäisi jäljelle. Tässä mielessä kantani ymmärtäminen vaatii siis länsimaisen hengellisyysnäkemyksen osittaista laajentamista, uudelleenmäärittelyä. Kun se, mitä tarkoitan hengellisyydellä ymmärretään oikein, en ole sisäisesti ristiriitainen : Voin uskoa mielelliseen toimintaan aivotoimintani kautta ilman että mitään jingiin ja jangiin nojaavaa KI -elementtiä tarvitaan.

Lisäksi olen huomannut että nämä KI -uskovaiset suhtautuvat nuivasti sellaisiin lajeihin kuin Savate. Kyseltyäni syitä tähän olen havainnut sen, että syynä ei suinkaan ole se, että tämä laji ei toimisi. Syynä ei ole se, että lajissa ei olisi hienostunutta taistelusysteemiä, jonka sisäistäminen vaatii silti omistautunutta harjoittelua. Sillä savate on tehokas että elegantti että harjoitusta vaativa. Syynä on pikemminkin nimenomaan se, että se toimii, eikä siinä uskota KI -voimaan. Paras perustelu on se, että "henkinen aspekti silti puuttuu", joka jostain syystä tarkoittaa että se on "barbaarista". Kuitenkin Savaten harjoittajat luottavat mielentilaan, keskittymiseen ja muuhun. Heillä on kenties vain hieman maallisempi selitys sille, miksi se toimii. Siksi tuollainen "barbaariseksi" nimitttäminen on pohjimmiltaan pelkkä "ad hominem", kannanotto siihen että KI -voimaan uskominen jotenkin tekee lajista eettisemmän, kuin sellainen jossa siihen ei uskota. Että laji jossa keskitytään sisäiseen rauhaan jolla murskataan vastustajat, muuttuu eettiseksi jos siinä on "hengellinen lisäelementti".

Mielestäni tällä asennoitumisellani en ole epäkunnioittava. Tavoittelen oikeaa mielentilaa ja korvaan KI -keskittämiset sellaisilla ajatuksilla, kuin "liike lähtee lantiosta". Sitäpaitsi saan valtavan kamppailuedun, koska KI -voima ei toimi niihin jotka siihen eivät usko.