Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ham. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ham. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Mockumentarismi ja reagointipakko
Kreationismista on tulossa dokumentti "We Believe In Dinosaurs". Nimeäminen on kiinnostava, sillä kreationistit eivät ole pääasiassa teorioita dinosauruksista. Mutta toisaalta kreationismissa on kova fiksaatio dinosauruksiin. Ja tätä kautta nimi kuvaa oleellisesti ideologiaa juuri sillä tasolla jolla se toimii. Jostain syystä virallinen kuvaus ideologiasta ei pidä sisällään dinosauruksia yhtä paljon kuin se paketti jolla kreationismi kääritään. Ja kun käärepaperin avaa, on sielläkin usein hämmentävä määrä dinosauruutta. (Vaikka Raamatussa niillä onkin hämmentävän pieni osuus kokonaisuudessa ja sivumäärässä.)
On tavallaan hauskaa vilkaista Pauli Ojalan dinoglyfejä joiden perusviesti on siinä, että ihmiset ovat eläneet dinosaurusten kanssa ja tarinat lohikäärmeistä ovat dokumentteja ja silminnäkijäkertomuksia dinosauruksista. Kreationistit ovat pykänneet myös omia nähtävyyksiään joissa kertovat maailmankuvastaan. Ja ne tuppaavat olemaan dinosauruspuistoja. Jos Kent Hovind on "Dr Dino" niin ID -piirien kirjat evolutionismin maailmankuvasta voidaan kuvittaa vihaisilla tyrannosauruksilla. (Dinosaurus on symbolina leimaamassa evolutionisteja julmiksi.) Dokumentissa on kuitenkin otettu keskiöön dinopuistot. Mukana on ainakin Ken Ham, ja jossain määrin hänen Nooan arkki -projektinsa.
Ham on ollut mukana dokumenttiin liittyvissä haastatteluissa. Mutta toisaalta hän on sittemmin tuominnut dokumentin ennen kuin on sitä nähnyt ; Syynä on se, että dokumentissa on haastateltu mm. entisiä kreationisteja. Hamin mielestä dokumentti on tältä pohjalta "mockumentary". (Koska tätä sananvapaus ja eri puolten kuuntelu tarkoittaa niille, jotka siitä kaikista koviten huutavat.) Reagoinnin voimakkuus on jännittävä, koska Ham ei ole edes voinut nähdä kyseistä dokumenttia vielä.
Panda's Thumbissa on tähän liittyen kirjoitus. Ham oli pahastunut kun hänen teoriansa dinosauruksista oli kuvattu väärin. Washington Post oli sanonut että Hamin mielestä dinosaurukset olivat kuolleet tulvassa. Ham on reagoinut tähän voimakkaasti. Hänen mukaansa dinosaurukset olivat arkissa, mutta kuolivat pian tulvan jälkeen. "To most of us, it might not seem to make much of a difference whether he’s claiming dinosaurs died during the mythical flood or immediately after, but to stridently religious creationists like Ham, the Post article might as well have claimed he believes in the world of Harry Potter." Ilmeisesti "dinojen mahtuminen arkkiin" on niin vanha ja kulunut pilkka että siitä irtautuminen on kreationisteille tärkeää. Vaikka suurimmalle osalle ero on hyvin mitätön.
Hamilla on muutenkin ollut sellainen tapa, että hän on usein tarkka medianäkyvyydestään. Hän ilmaisee itseään omien kanaviensa kautta. Mutta toisaalta hänellä on ollut tapana jakaa informaatiota heti asiavirheen edessä. Kommenteissa muistetaankin siitä, miten näin on käynyt aikaisemminkin; "When the media incorrectly reported that tax payer dollars were going towards the building of the ark, he spent an inordinate amount of time explaining exactly how it was being funded and the tax breaks they would receive etc. It just made him look even worse."
Ham on mielestäni tässä hyvin inhimillinen. Kenelläpä ei olisi jonkinasteista kokemusta SIWOTI -syndroomasta - siitä että on korjattava jotain kun joku on väärässä internetissä. Itse olenkin huvittunut siitä miten tätä voidaan käyttää hyväkseen. Esimerkiksi eräs hikipediatoverini on aktivoinut keskustelua ja perusteluyhteyttä ilmastonmuutosdenialistien kanssa siten, että on epäillyt näitä kommunisteiksi. (Koska hän tiedostaa että ilmastonmuutosdenialismi korreloi vahvasti juuri kommunismia vihaavien ideologioiden kanssa.)
Itsekin olen huomannut että parhaita ja systemaattisimpia vastauksia ei saada kysymällä. Kysymällä ihmiset tuottavat lyhyttä kiertelyä, epämääräisyyksiä - tai parhaimmillaan jonkin "ideologisesti korrektin" mallivastauksen joka kuvaa hämmentävän vähän heidän toimintaansa käytännössä. Sen sijaan kun käyttää provokaatiota ja trollausta kuulusteluvälineenä, saa hyvinkin osuvaa kuvausta siitä miten ihmisen maailmankuva oikeasti jäsentyy.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Intelligent Designiä on yhä vaikeampaa erottaa kreationismista
ID on siitä hauska teoria että se ei ole keksinyt uusia tieteellisiä konsepteja sitten Dembskin "No Free Lunch" -teoksen. Sen näkyvyys on hyvin pientä. On tavallaan hauskaa seurata, miten kreationistit tuottavat yhteistyöprojekteina silloin tällöin kirjoja. Mutta ne ovat yhä populaarimpia, suuremmalla fonteilla kirjoitetumpia, ohuempia ja sisällöltään toisteisempia. ; Dembski ja Behe sentään kirjoittivat paksuja ja vaikeita teoksia joissa he hioivat klasissia kreationistiargumentteja niiden parhaimpaan mahdolliseen muotoon.
Tästä kenties vahvin esimerkki on Douglas Axen "Undeniable: How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed". Teos on jotain joka selvästi alleviivatusti korostaa sitä että se on käytännössä täysin ja peittelemättä perinteinen kreationistiteos. Kirja ei ota kantaa maan ikään joten voidaan sanoa että se osuu johonkin joka voi olla joko YEC tai OEC -kreationismia. Mutta se on selvästi nimenomaan perinteistä kreationismia.
Douglas Axe ei teoksessaan itse asiassa tunnu edes yrittävän peitellä tätä. Kirjassa ei ole uusia argumentteja. Sen sijaan se on tyylillisesti ja filosofisesti paitsi yksinkertaisempi niin myös selvästi paluuta kohti perinteistä kreationistista kirjoittelua. Se on ohut kirja jossa on pilakuvia ja kevyttä tyyliä. Ja lisäksi teos on avoimesti kristusta evankelioiva. Axen teoksessa luoka on alleviivatusti ja eksplisiittisesti kristittyjen Jumala. Ei Behehenkistä saivartelua siitä että Jumala voisi olla avaruusolento. Tämä on kiinnostavaa koska ID -yhteisö on perinteisesti korostanut että ID ei ole uskontoa koska se ei ota kantaa Suunnittelijan persoonaan.
Toisaalta perinteistä kreationismia muistuttaa myös lähestymisessä käytetty tiedonfilosofia; ID saattoi joskus kevyesti sanoa että evoluutio on maailmankuva. Ja että kyseessä on maailmankuvien taistelu. ID:llä oli perinteisesti hyvin postmoderni ydin. Phillips Johnson käynnisti itse asiassa ID -liikkeen melkolailla sen ajatuksen perusteella että darwinismia dekonstruoitiin. Axe on sen sijaan perinteinen kreationisti. ; Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, eli aivan kuten 1980 -luvun kreationistimateriaalissa. Huomattavaa on myös se, että tieteenfilosofia on ehdollistunutta muutenkin hyvin kiinnostavalla tavalla. Axen teos on sarjakuvilla levitetyä asenteilua jota on totuttu tapaamaan evankeelisessa kreationistimateriaalissa. Toisaalta tässä on tuttua paluuta siihen että evoluutio on massiivinen salaliitto. (Eli aivan kuten esimerkiksi Kent Hovindilla.) Evoluutio ei siis ole vaan maailmankuva vaan ilmiselvästi väärässä oleva asia. Sellainen jonka väärässäolo on ilmiselvää kaikille joita ei ole täysin aivopesty.
Toisaalta jos Behe ja Dembski ja ID korostivat sitä että demarkaatio-ongelma on vaikea ja haastava ja tässä on erimielisyyttä, Axe pitää kysymystä helppona. Hänen ajatuksensa on se, että intuitio on tieteentekoa. Axen tiedonfilosofia on kuvattavissa lyhyellä suoralla lainauksella ; "We tend to overlook two key facts. One is that everyone validates their design intuition through firsthand experience. The other is that this experience is scientific in nature. It really is. Basic science is an integral part of how we live." Intuitio on tietenkin päätynyt myös teoksen nimeen. Tämä tieteen määrittely on hyvin lähellä sitä mitä YEC -kreationisti Ken Ham on käyttänyt vuosia materiaalissaan. Axe sanookin suoraan että kreationismin suosio on todiste siitä että se on tieteellistä. "Because everyone practices common science, public reception of scientific claims is arguably the most significant form of peer review. For professional scientists to assume that public skepticism toward their ideas can only be caused by public ignorance is just plain arrogant." Itse olen toki huvittunut koska suurin osa tieteestä on hyvinkin epäintuitiivista. Ja lähes kaikkeen löytyy denialismia joka on suositumpaa kuin (ID)kreationismi nykymaailmassa...
Oikeastaan ainut asia jota Axen kirja todistaakin on se, että ID on nykyään yhä vahvemmin kahta asiaa (1) huonoa tiedettä kun kreationismin kansansuosio katoaa ja katoaa vähintään samaa tahtia kuin ID -kirjallisuuden aivojen rasittavuustasot (2) ID on nimenomaan vakaumuksellista kreationismia jota yritettiin myydä myydä jonain muuna strategisena vetona poliittisista syistä kun esimerkiksi haluttiin vaikuttaa evoluution ja luomisopin opettamiseen kouluissa.
Nämä asiat tosin tiesin jo ennen kirjan avaamista. Ja Axen oman kirjan logiikan mukaan tämä on vähintään ironista. Hän nimittäin korostaa että uskottavuusarviointi on ihmisillä niin verissä että evoluution voi tuomita ilman että osaa evoluutioteorian konsepteja tai osaa sen teorioita tai edes ymmärtää niitä matemaattisia sääntöjä joilla esimerkiksi populaatiogenetiikkaa mallinnetaan. Axen logiikalla tämä oli tietoa. Toki kun tuomitsen kirjan näin joku voisi tuomita tämän intuitioni asennevammaksi. Mutta tälle tielle ei kannata mennä. Koska sen kanssa Axen tämä teoskin edustaisi pelkkää asennevammaa evoluutioteoriaa kohtaan. Asennevammaa joka johtuu siitä että evoluutioteoria ei sovi yhteen sen kristillisen maailmankuvan kanssa jota uskomaan hänet on tietenkin aivopesty, koska muutenhan hän tietenkin ymmärtäisi että se on lähtökohtaisesti naurettava...
Tästä kenties vahvin esimerkki on Douglas Axen "Undeniable: How Biology Confirms Our Intuition That Life Is Designed". Teos on jotain joka selvästi alleviivatusti korostaa sitä että se on käytännössä täysin ja peittelemättä perinteinen kreationistiteos. Kirja ei ota kantaa maan ikään joten voidaan sanoa että se osuu johonkin joka voi olla joko YEC tai OEC -kreationismia. Mutta se on selvästi nimenomaan perinteistä kreationismia.
Douglas Axe ei teoksessaan itse asiassa tunnu edes yrittävän peitellä tätä. Kirjassa ei ole uusia argumentteja. Sen sijaan se on tyylillisesti ja filosofisesti paitsi yksinkertaisempi niin myös selvästi paluuta kohti perinteistä kreationistista kirjoittelua. Se on ohut kirja jossa on pilakuvia ja kevyttä tyyliä. Ja lisäksi teos on avoimesti kristusta evankelioiva. Axen teoksessa luoka on alleviivatusti ja eksplisiittisesti kristittyjen Jumala. Ei Behehenkistä saivartelua siitä että Jumala voisi olla avaruusolento. Tämä on kiinnostavaa koska ID -yhteisö on perinteisesti korostanut että ID ei ole uskontoa koska se ei ota kantaa Suunnittelijan persoonaan.
Toisaalta perinteistä kreationismia muistuttaa myös lähestymisessä käytetty tiedonfilosofia; ID saattoi joskus kevyesti sanoa että evoluutio on maailmankuva. Ja että kyseessä on maailmankuvien taistelu. ID:llä oli perinteisesti hyvin postmoderni ydin. Phillips Johnson käynnisti itse asiassa ID -liikkeen melkolailla sen ajatuksen perusteella että darwinismia dekonstruoitiin. Axe on sen sijaan perinteinen kreationisti. ; Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, eli aivan kuten 1980 -luvun kreationistimateriaalissa. Huomattavaa on myös se, että tieteenfilosofia on ehdollistunutta muutenkin hyvin kiinnostavalla tavalla. Axen teos on sarjakuvilla levitetyä asenteilua jota on totuttu tapaamaan evankeelisessa kreationistimateriaalissa. Toisaalta tässä on tuttua paluuta siihen että evoluutio on massiivinen salaliitto. (Eli aivan kuten esimerkiksi Kent Hovindilla.) Evoluutio ei siis ole vaan maailmankuva vaan ilmiselvästi väärässä oleva asia. Sellainen jonka väärässäolo on ilmiselvää kaikille joita ei ole täysin aivopesty.
Toisaalta jos Behe ja Dembski ja ID korostivat sitä että demarkaatio-ongelma on vaikea ja haastava ja tässä on erimielisyyttä, Axe pitää kysymystä helppona. Hänen ajatuksensa on se, että intuitio on tieteentekoa. Axen tiedonfilosofia on kuvattavissa lyhyellä suoralla lainauksella ; "We tend to overlook two key facts. One is that everyone validates their design intuition through firsthand experience. The other is that this experience is scientific in nature. It really is. Basic science is an integral part of how we live." Intuitio on tietenkin päätynyt myös teoksen nimeen. Tämä tieteen määrittely on hyvin lähellä sitä mitä YEC -kreationisti Ken Ham on käyttänyt vuosia materiaalissaan. Axe sanookin suoraan että kreationismin suosio on todiste siitä että se on tieteellistä. "Because everyone practices common science, public reception of scientific claims is arguably the most significant form of peer review. For professional scientists to assume that public skepticism toward their ideas can only be caused by public ignorance is just plain arrogant." Itse olen toki huvittunut koska suurin osa tieteestä on hyvinkin epäintuitiivista. Ja lähes kaikkeen löytyy denialismia joka on suositumpaa kuin (ID)kreationismi nykymaailmassa...
Oikeastaan ainut asia jota Axen kirja todistaakin on se, että ID on nykyään yhä vahvemmin kahta asiaa (1) huonoa tiedettä kun kreationismin kansansuosio katoaa ja katoaa vähintään samaa tahtia kuin ID -kirjallisuuden aivojen rasittavuustasot (2) ID on nimenomaan vakaumuksellista kreationismia jota yritettiin myydä myydä jonain muuna strategisena vetona poliittisista syistä kun esimerkiksi haluttiin vaikuttaa evoluution ja luomisopin opettamiseen kouluissa.
Nämä asiat tosin tiesin jo ennen kirjan avaamista. Ja Axen oman kirjan logiikan mukaan tämä on vähintään ironista. Hän nimittäin korostaa että uskottavuusarviointi on ihmisillä niin verissä että evoluution voi tuomita ilman että osaa evoluutioteorian konsepteja tai osaa sen teorioita tai edes ymmärtää niitä matemaattisia sääntöjä joilla esimerkiksi populaatiogenetiikkaa mallinnetaan. Axen logiikalla tämä oli tietoa. Toki kun tuomitsen kirjan näin joku voisi tuomita tämän intuitioni asennevammaksi. Mutta tälle tielle ei kannata mennä. Koska sen kanssa Axen tämä teoskin edustaisi pelkkää asennevammaa evoluutioteoriaa kohtaan. Asennevammaa joka johtuu siitä että evoluutioteoria ei sovi yhteen sen kristillisen maailmankuvan kanssa jota uskomaan hänet on tietenkin aivopesty, koska muutenhan hän tietenkin ymmärtäisi että se on lähtökohtaisesti naurettava...
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Ennakoiva syntiyttäminen
William Dembski oli Intelligent Designin kantava voima. Hän oli liikkeen valovoimaisimpia, ellei peräti aivan valovoimaisin, stara. Ainoastaan Michael Behe kykeni kilpailemaan hänen kanssaan merkittävyydessä. Jopa ID -liikkeen perustaja Phillip Johnson jäi merkittävyydessä jälkeen. ID oli käytännössä pääasiassa Dembskin CSI -konsepti ja Behen IC -konseptien varassa. Ne olivat ideologian "raskasta tykistöä".
Kuitenkin kun Dembskin suosion romahdusta katsoo, on syytä huomata että liikkeen alkuvaiheessa oltiin kovin vihaisia siitä miten Dembskiä sorretaan. Se, että toiset tieteentekijät eivät halunneet keskustella CSI -asiasta tai olleet kiinnostuneita koko konseptista oli kauhistuttavaa. ID myikin itseään sananvapaudella.
Tässä suhteessa sananvapaus näyttää olevan sama kuin tarpeettoman monella maahanmuuttokriittisellä ; Pinnallisesti kannattavat kyllä sananvapautta. Mutta kuitenkin ei tarvitse kovin hirveästi raaputtaa kun löytyy ihmisiä jotka kannattavat sananvapautta mutta vihaavat suvakkeja niin että ratkaisuksi mielipide-eroon tulee (Itsekin pääsin toissa yönä seuraamaan keskustleua melko suuressa ja julkisessa foorumissa sitä miten jossa tosiaan komppaavat maahanmuuttokriitikot keskustelivat siitä tarvitaanko suvakkeja mihinkään ja mitä turhalikoille voidaan tehdä. Valitettavasti tämä ketju "katosi" moderoinnin myötä. Siitä olisi nimittäin varmasti saanut rikosnimikkeitä. Itse suosin evidenssin esillelaittoa ja jakamista vain ja ainoastaan kaikkialla. Nimet ja profiilikuvat ei-sensuroituina.)
ID -liikkeen kohdalla onkin seurannut se, että Dembski esitti kannanottoja Nooan arkista. Ja sen jälkeen on käynyt siitä erikoisesti, että häntä on haluttu kuulla aika vähän luennoimaan myöskään sananvapaudesta kiinnostuneiden kreationistien pariin. Jostain syystä tämä paariointi ei ollut sortamista, toisin kuin tiedemiesten kiinnostumattomuus. On hämmentävää miten Dembskin suosio romahti äärimmäisen vahvasti ja melko nopesti. Erityisen vaikeaa on ymmärtää miten sananvapautta ja akateemista vapautta niin kovasti puheissaan toitottaneet tahot tekevät tätä. Ja tekevät tätä niin suurissa määrin että yksi Nooalausunto muuttaa kaiken. ID oli kuitenkin aika laaja ilmiö.
Syynä on varmasti osaltaan se, että kyse on tavallaan moraalista eikä tieteestä. (Vaikka kreationistit eivät näitä kovin tiukasti toisistaan eriytä. Ja evoluutiota vastaankin soditaan hyvin ankarasti ad hominem -linjalla selittämällä että evoluution täytyy olla väärässä koska eugeniikka ja natsit nähdään sen hedelminä.) Dembski on valaissut tätä eroa tuoreessa haastattelussaan. Haastattelussa jonka pohja on kiinnostava. Dembski korostaa että kristittyjen tulisi voida keskustella asioista sisäisesti. Oikeaoppisuusvaateet johtavat siihen että kristityt toimivat huonosti. "There’s a mentality I see prevalent in conservative Christian circles that one can never be quite conservative enough. This got me thinking about fundamentalism and the bane it is. It’s one thing to hold views passionately. It’s another to hold one particular view so dogmatically that all others may not even be discussed, or their logical consequences considered. This worries me about the future of evangelicalism." Tämä on tietenkin helppoa nähdä hänen omien kokemustensa kautta. Itsestänikin tuntuu että kristityt aika harvoin kykenevät kesksuteluun. Oikeaoppisuutta vaaditaan aina vain enemmän. Ja kristinuskon ongelmien kritisointi on kiellettyä koska sen nähdään kohdistuvan koko kristinuskon essenssiä vastaan. Kristitty ei siis voi tätä edes tehdä muuttumatta paariaksi.
Onkin huvittavaa muistaa että ID -liikkeen sisällä tuotettiin, rummutettiin ja mainontakikkailtiin elokuva "Expelled: No Intelligence Allowed" jossa selitettiin miten ID -liikkeen hahmot eivät saaneet sanoa sanomisiaan yliopistoissa. Tätä kauhisteltiin ja pidettiin tieteellisen asenteen vastaisena. Dembski huomauttaa kuitenkin miten häneen kohdistettiin kritiikkiä. "Ken Ham went ballistic on it, going around the country denouncing me as a heretic, and encouraging people to write to my theological employers to see to it that I get fired for the views I take in it." Ken Ham on vielä suvaitsevaismainen kreationisti, koska hän on tiukkuudessaan sieltä löysemmästä ja liberaalimmasta päästä.
Toisaalta Dembski on tehnyt mitä ID -liike ei. Se kun ei kaivellut skismoja YEC ja OEC -kreationistien välille. Ei ollut väliä uskoiko tuhansien vuosien vai miljoonien vuosien ikäiseen maahan. "Suuri teltta" (Big Tent) oli tärkeämpi. Että saadaan yhteisvoimin riittävästi ihmisiä jotta darwinismi saadaan päihitettyä ja ajettua "Wedge" -dokumentin hengessä kulttuurista taiteita myöten. Dembskin mukaan YEC-OEC -skisman ydin on tavallaan pahan ongelmassa. (Nämä erot ovat varmasti joillekin ajatus siitä että ID ei ole kreationismia. Ero ei kuitenkaan ole kreationismin ja ei-kreationismin välillä vaan nuoren maan kreationismin ja vanhan maan kreationismin välillä.) Dembski esittää, että "The reason this divergence between young-earth and old-earth creationists is relevant to the problem of evil is that Christians have traditionally believed that both moral and natural evil are a consequence of the fall of humanity. But natural evil, such as animals killing and parasitizing each other, would predate the arrival of humans on the scene if the earth is old and animal life preceded them. So, how could their suffering be a consequence of human sin and the Fall? My solution is to argue that the Fall had retroactive effects in history (much as the salvation of Christ on the Cross acts not only forward in time to save people now, but also backward in time to save the Old Testament saints)." Eli nuoren maan kreationisteja huolettaa ennen kaikkea se, että maailmassa oleva kärsimys selitetään syntiinlankeemuksen kautta. Luonnossa on julmia tauteja, petoeläimiä, inhottavia parasiitteja ja vastaavia koska ihmiset ovat tehneet syntiä. Jos tätä menoa on ollut miljoonia vuosia ennen ihmisiä tämä koetaan uhaksi tälle selitykselle.
Karkeasti sanoen tästä on seurannut se, että erimielisyys koetaan synniksi jo ennakkoon eikä asiaan haluta tutustua. Koska syntiä pitää yrittää välttää. Näin OEC -asenne ja Nooan tulvan kritisoiminen syntiytetään ennakoivasti. Toisaalta Dembski tarjoaa ajatuksen siitä että Jumala ei ole ajallinen perinteiseen malliin. Ja siksi perisynti voi vaikuttaa ajassa taaksepäin aivan kuten Jumala voi pelastaa ihmisiä Taivaaseen vaikka nämä ovat kuolleet ennen kuin Jeesus on edes syntynyt, saati sovittanut heidän syntejään kuolemallaan.
Kuitenkin kun Dembskin suosion romahdusta katsoo, on syytä huomata että liikkeen alkuvaiheessa oltiin kovin vihaisia siitä miten Dembskiä sorretaan. Se, että toiset tieteentekijät eivät halunneet keskustella CSI -asiasta tai olleet kiinnostuneita koko konseptista oli kauhistuttavaa. ID myikin itseään sananvapaudella.
Tässä suhteessa sananvapaus näyttää olevan sama kuin tarpeettoman monella maahanmuuttokriittisellä ; Pinnallisesti kannattavat kyllä sananvapautta. Mutta kuitenkin ei tarvitse kovin hirveästi raaputtaa kun löytyy ihmisiä jotka kannattavat sananvapautta mutta vihaavat suvakkeja niin että ratkaisuksi mielipide-eroon tulee (Itsekin pääsin toissa yönä seuraamaan keskustleua melko suuressa ja julkisessa foorumissa sitä miten jossa tosiaan komppaavat maahanmuuttokriitikot keskustelivat siitä tarvitaanko suvakkeja mihinkään ja mitä turhalikoille voidaan tehdä. Valitettavasti tämä ketju "katosi" moderoinnin myötä. Siitä olisi nimittäin varmasti saanut rikosnimikkeitä. Itse suosin evidenssin esillelaittoa ja jakamista vain ja ainoastaan kaikkialla. Nimet ja profiilikuvat ei-sensuroituina.)
ID -liikkeen kohdalla onkin seurannut se, että Dembski esitti kannanottoja Nooan arkista. Ja sen jälkeen on käynyt siitä erikoisesti, että häntä on haluttu kuulla aika vähän luennoimaan myöskään sananvapaudesta kiinnostuneiden kreationistien pariin. Jostain syystä tämä paariointi ei ollut sortamista, toisin kuin tiedemiesten kiinnostumattomuus. On hämmentävää miten Dembskin suosio romahti äärimmäisen vahvasti ja melko nopesti. Erityisen vaikeaa on ymmärtää miten sananvapautta ja akateemista vapautta niin kovasti puheissaan toitottaneet tahot tekevät tätä. Ja tekevät tätä niin suurissa määrin että yksi Nooalausunto muuttaa kaiken. ID oli kuitenkin aika laaja ilmiö.
Syynä on varmasti osaltaan se, että kyse on tavallaan moraalista eikä tieteestä. (Vaikka kreationistit eivät näitä kovin tiukasti toisistaan eriytä. Ja evoluutiota vastaankin soditaan hyvin ankarasti ad hominem -linjalla selittämällä että evoluution täytyy olla väärässä koska eugeniikka ja natsit nähdään sen hedelminä.) Dembski on valaissut tätä eroa tuoreessa haastattelussaan. Haastattelussa jonka pohja on kiinnostava. Dembski korostaa että kristittyjen tulisi voida keskustella asioista sisäisesti. Oikeaoppisuusvaateet johtavat siihen että kristityt toimivat huonosti. "There’s a mentality I see prevalent in conservative Christian circles that one can never be quite conservative enough. This got me thinking about fundamentalism and the bane it is. It’s one thing to hold views passionately. It’s another to hold one particular view so dogmatically that all others may not even be discussed, or their logical consequences considered. This worries me about the future of evangelicalism." Tämä on tietenkin helppoa nähdä hänen omien kokemustensa kautta. Itsestänikin tuntuu että kristityt aika harvoin kykenevät kesksuteluun. Oikeaoppisuutta vaaditaan aina vain enemmän. Ja kristinuskon ongelmien kritisointi on kiellettyä koska sen nähdään kohdistuvan koko kristinuskon essenssiä vastaan. Kristitty ei siis voi tätä edes tehdä muuttumatta paariaksi.
Onkin huvittavaa muistaa että ID -liikkeen sisällä tuotettiin, rummutettiin ja mainontakikkailtiin elokuva "Expelled: No Intelligence Allowed" jossa selitettiin miten ID -liikkeen hahmot eivät saaneet sanoa sanomisiaan yliopistoissa. Tätä kauhisteltiin ja pidettiin tieteellisen asenteen vastaisena. Dembski huomauttaa kuitenkin miten häneen kohdistettiin kritiikkiä. "Ken Ham went ballistic on it, going around the country denouncing me as a heretic, and encouraging people to write to my theological employers to see to it that I get fired for the views I take in it." Ken Ham on vielä suvaitsevaismainen kreationisti, koska hän on tiukkuudessaan sieltä löysemmästä ja liberaalimmasta päästä.
Toisaalta Dembski on tehnyt mitä ID -liike ei. Se kun ei kaivellut skismoja YEC ja OEC -kreationistien välille. Ei ollut väliä uskoiko tuhansien vuosien vai miljoonien vuosien ikäiseen maahan. "Suuri teltta" (Big Tent) oli tärkeämpi. Että saadaan yhteisvoimin riittävästi ihmisiä jotta darwinismi saadaan päihitettyä ja ajettua "Wedge" -dokumentin hengessä kulttuurista taiteita myöten. Dembskin mukaan YEC-OEC -skisman ydin on tavallaan pahan ongelmassa. (Nämä erot ovat varmasti joillekin ajatus siitä että ID ei ole kreationismia. Ero ei kuitenkaan ole kreationismin ja ei-kreationismin välillä vaan nuoren maan kreationismin ja vanhan maan kreationismin välillä.) Dembski esittää, että "The reason this divergence between young-earth and old-earth creationists is relevant to the problem of evil is that Christians have traditionally believed that both moral and natural evil are a consequence of the fall of humanity. But natural evil, such as animals killing and parasitizing each other, would predate the arrival of humans on the scene if the earth is old and animal life preceded them. So, how could their suffering be a consequence of human sin and the Fall? My solution is to argue that the Fall had retroactive effects in history (much as the salvation of Christ on the Cross acts not only forward in time to save people now, but also backward in time to save the Old Testament saints)." Eli nuoren maan kreationisteja huolettaa ennen kaikkea se, että maailmassa oleva kärsimys selitetään syntiinlankeemuksen kautta. Luonnossa on julmia tauteja, petoeläimiä, inhottavia parasiitteja ja vastaavia koska ihmiset ovat tehneet syntiä. Jos tätä menoa on ollut miljoonia vuosia ennen ihmisiä tämä koetaan uhaksi tälle selitykselle.
Karkeasti sanoen tästä on seurannut se, että erimielisyys koetaan synniksi jo ennakkoon eikä asiaan haluta tutustua. Koska syntiä pitää yrittää välttää. Näin OEC -asenne ja Nooan tulvan kritisoiminen syntiytetään ennakoivasti. Toisaalta Dembski tarjoaa ajatuksen siitä että Jumala ei ole ajallinen perinteiseen malliin. Ja siksi perisynti voi vaikuttaa ajassa taaksepäin aivan kuten Jumala voi pelastaa ihmisiä Taivaaseen vaikka nämä ovat kuolleet ennen kuin Jeesus on edes syntynyt, saati sovittanut heidän syntejään kuolemallaan.
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Uskonnonvapaus vai uskovaisenvapaus?
Kreationismi on hauskaa seurattavaa. Se ei ole enää nykyisin kovinkaan relevanttia seuratavaa. Mutta siihen liittyy kuitenkin tärkeitä teemoja. Ken Ham on esimerkiksi perustanut Nooan arkki -teemaisen puiston joka on opettavainen, jos pitää nuoren maan kreationismia tieteenä. Paikka on hankkinut rahoitustaan verovaroin. Se kuitenkin samalla haluaisi palkata sinne töihin vain ihmisiä jotka uskovat että maa on alle 6000 vuotta vanha. Tähän liittyy juridisia ongelmia. Sillä verovaroin rahoitetut paikat eivät saa valita työntekijöitä uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tähän liittyen keinona on ollut se, että Arkkipuistoon palkataan ihmisiä mutkan kautta ; Työntekijät haetaan sellaist kautta että he ovat jo sinne päästäkseen läpikäyneet uskonnollisen vakaumuksen tenttaamisen. Joka on sillä kohden laillista, koska se paikka ei hanki rahoitustaan verovaroin. Arkkipuisto on tuottanut ongelmia myös sitä kautta että Amerikoissa koulujen tulee olla uskonnollisesti neutraaleja. Ja tämä on perustuslaissa. Näin ollen kysymys ei ole siitä mikä on kenenkin mielestä reilua vaan siitä keidän Amerikan kansalaisten on noudatettava perustuslakia. Kreationismin opetus (julkisissa)kouluissa on kielletty koska se on lakituvassa tuomittu uskonnoksi. Mutta samalla Arkkipuistossa vieraillaan luokkaretkillä (julkiset koulut tekevät). Joka taas on perustuslain vastaista, joskin siitä on vaikeampaa jäädä kiinni.
Suomen suuntaan tilanne tietenkin näyttää erikoiselta. Sillä meillä on koulussa uskonnonopetusta. Itse asiassa siinä määrin perustuslailla suojattuna, että meillä ei saada "Suvivirttä" pois yhteislaulutilanteista. Luokkaretkillä voidaan käväistä kirkossakin. Tämä näkyy myös lukio-opintojen kohdalla ; Koulutussysteemi muuttuu sellaiseksi, että pian meillä on koulutusjärjestelmä jossa ei ole lukiossa pakko käydä yhtään ainutta kurssia biologiaa. Mutta yksi pakollinen uskonnonkurssi kuitenkin on. Biologiaa ei ole perustuslailla suojattu samalla tavalla. Ja tämä tietysti ilahduttaa kreationistia. Sillä hänen tai hänen lapsensa ei ole pakko opetella pahaa evoluutioteoriaa. Mutta uskontoa tai elämänkatsomustieto on kuitenkin pakotettua vaikka olisi mikä igteisti jonka mielestä uskonto ei ole relevanttia edes sille tasolle että olisi tärkeää identifioitua ateistiksi.
Näiden kahden välisen eron ymmärtäminen on tärkeää. Ei siksi että maan asenteet olisivat erilaisia. Tosiasia on että modernit ateistit hakevat argumenttinsa ja asenteensa Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin tapaisilta ihmisiltä. Joiden keskustelukulttuuri on sovittautunut Amerikan malliin. Samoin Suomen konservatiivit hakevat argumenttinsa pääasiassa "rapakon tuolta puolen". Esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on napattu ilman merkittävää omaa luovuutta ulkomaisesta keskustelusta. Ja jos tutustuu Tapio Puolimatkaan ja hänen tuotantoonsa, voi huomata että hänen sanomisissaan ei ole hänen omia kehittämiään argumentteja. Hän sen sijaan hyvin tiivistää näkemyksiä jotka kiertävät Amerikkalaisten fundamentalistien parissa. Hän on toki hyvin perillä tästä kiertelystä ja osaa tiivistää näitä käytettyjä teemoja hyvin. Ja sellaistakin tarvitaan.
Tärkeää onkin se, että näissä eroissa korostuu hyvin vahvasti se, mitä uskonnonvapaus ylipäätään tarkoittaa. Ja tämä tiivistyy siihen että on kenties oleellista katsoa sekularismia.
Sekularismi ; Yhteiskunnallisen uskonnonvapauden idea
Sekularismissa on kysymys uskonnon inklusiivisuudesta. Jos mietitään miksi kannatetaan maailmaa jossa uskonto näkyy vähän julkisessa elämässä ja miksi politiikkaa ei haluta tehtävän uskonnollisin argumentein on ymmärrettävä se, miten uskonnonvapaudellinen yhteiskunta eroaa teokratioista. Ja se eroaa tässä teokratioista tavalla joka varmasti on näkemyksenä melkolailla jaettu. Eli tiukin oikeistofundamentalistikonservatiivikristittykin ymmärtää perustan. Ja hyväksyykin sen mitä luultavimmin.
Näkemys on yksinkertaisesti siinä että oikeusvaltioissa on velvollisuus kohdella kansalaisia puolueettomasti. Lainsäätäjien, tuomareiden ja virkamiesten tulee pitää samanlaisia järjestelmiä ihmisten uskonnollisista vakaumuksista huolimatta. Murhasta tuomitaan samalla tavalla olipa tekijä kristitty tai islaminuskoinen tai ateisti. Ei tuomita ja rangaista ideologioita vaan yksittäisiä tekoja ja niitä tehneitä ihmisiä. Ideologian vainoamista ei siis harrasteta edes silloin kun tuomitaan lauma ideologisesti motivoituneita terroristeja. Terroristien tuomiot tulevat siitä että he tekevät rikoksia ja tukevat rikoksia tavoilla jotka nekin luokitellaan rikoksiksi. Ja jos tästä syntyy yliedustus tämän ideologian kannattajista, niin sitten syntyy.
Uskonnonvapaus tarkoittaa siis sitä että juutalainen ei saa kevyempiä tuomioita jos hän kivittää ihmisiä vaikka hänen uskontonsa niin käskee. Ja jos poliitikko menee kristillisen vakaumuksensa mukaan sanomaan että murhasta tuomittu tulee vapauttaa vaikka kuolemantuomiosta siksi että hän on kääntynyt kristityksi, tätä ei saa tehdä. (Ei vaikka kuolemantuomio nähtäisiin ylipäätään huonona asiana.) Tälläisten aloitteiden ajaminen on siis yksiselitteisesti pois demokraattisesta oikeusvaltiosta ja kohti teokratiaa.
On selvää että tämä inklusiivinen ideaali on liberaali. Se kannattaa moniarvoisuutta. Uskonnonvapaus on tässä määritelmällisesti moniarvoisuutta. Tämä voi tietysti herättää mielipiteitä "suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta". Mutta tässä on tietysti menty siihen että luodaan ristiriitaa sinne missä sitä ei ole. ; Liberalismista ja moniarvoisuudesta tehdään olkiukko.
Tämä liberaali perusta toki tarkoittaa sitä että jos et hyväksy ajatusta siitä että yhteiskunnan tulee kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän vakaumuksestaan riippumatta, niin sitten sinulla ei ole hirveästi syytä ajaa sekularismia.
Toki tässä on erikoisia sivujuonteita.
Ongelmana on se, että sekulaarissa yhteisössä lähes kaikesta yritetään tehdä uskontoa. Evoluutioteorian uskonnollistaminen on tästä hauska esimerkki. Koska USA on hyvin vahvasti ja laajasti tämän yllämainitsemani periaatteen mukainen, siellä kannattaa yrittää tehdä evoluutioteoriasta uskontoa. Koska sen jälkeen sitä ei saa opettaa koulussa. Sekularismin riskinä onkin juuri se, että aiheet menevät siihen että niitä yritetään muokata uskonnoiksi. Toisaalta sitä voi nähdä että uskontoa helposti naamioidaan ei-uskonnolliseksi. Esimerkiksi yrittämällä luoda kreationismin kaltaisia ilmiöitä joiden perusteesinä on että Jeesustelu ei ole uskontoa vaan luonnontiedettä.
Se onkin syy miksi en itse ole juuri ollenkaan sekularisti. Näen että oikeusvaltiossa ja demokratiassa kaikki asiat ovat debatoitavissa. Myös nämä uskonnonasiat. Jos runsas enemmistö ajaa jonkin mielipiteen läpi niin sitten ajaa. Vaikka tämä olisi sitten kreationismin opettaminen peruskoulussa pakollisena kouluaineena. (Mitä kukaan ei tiettävästi aja. Mutta joka olisi minusta aika kammottavan epämiellyttävä seuraus juuri minun itseni kannalta.) Tässä on tietenkin mukana riski siihen että oikeusvaltio mutatoituu täysveriseksi teokratiaksi.
Voidaankin miettiä sitä että jos puhutaan maallisista perusteista, niin niiden takana on illuusio siitä että nämä periaatteet olisivat jaettuja. Tai jaetumpia kuin uskonnolliset asiat. Toki monet fysikaaliset ilmiöt ovat sellaisia että niistä ei olla oikein mitenkään erimielisiä. Ja jossain määrin kyse onkin siitä että naturalisti on ihminen joka luottaa tieteen periaatteisiin joihin kaikki uskovat. Ja muut sitten esittävät että tämän lisäksi olisi jotain muunlaisia periaatteita, jotka sitten eivät ole tietenkään jaettuja.
Kuitenkin aika harvoin poliittista keskustelua tehdään tälläisten jaettujen tosiasioiden pohjalta. Tämä näkyy hyvin vaikka aborttikysymyksessä. Moni katsoo että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä. Itse taas näen että ihmisyys vaatii riittävän mutkikasta neurologiaa, joka mahdollistaa kärsimyksen. Ja näin ollen minä olen vaatimassa abortille lähinnä nykymallia hitusen tiukempaa aikavaatimusta kun taas jotkut haluavat kieltää sen kokonaan. Erimielisyys ei ole siinä että milloin siittiö puhkaisee munasolun solukalvon. Eikä siitä milloin sikiöltä voidaan löytyä neuronitoimintaa. Erimielisyys on jossain aivan muussa. Vastaavaa tapahtuu käytännössä kaikessa poliittisessa keskustelussa.
Tässä kohden väitänkin että sekularismi on sitä että poliitikkoja pidetään byrokraatteina. (Juristit ovat toki byrokraatteja. He opettelevat tosiasioiden sijasta systematisoitua byrokratiaa. Ihan sen vuoksi että ihmisiä kohdeltaisiin samojen periaatteiden mukaan.) Ja itse asiassa kaikkia julkisessa tilassa toimivia pidetään byrokraatteina. Itse ainakin näen että en halua olla byrokraatti yhtään useammin kuin haluan. Ja tästä seuraa se, että kannatan yksilöiden uskovaisenvapautta enemmän kuin sekulaarien ajamaa mahdollisimman laajalle levitettyä yhteiskunnallista uskonnonvapautta. Tämä toki tarkoittaa sitä että mitään suojelua vaikka jumalanpilkasta ei tarvita. Uskovaisella on lupa sanoa mitä sanoo, vaikka poliittisessa keskustelussa. Ja sitten häntä saadaan pilkata ja sanoa että kuinka omasta mielestä hölmö ja naurettava tämä esitys on. Olen toki tuonut tätä asiaa esille kun aiemmin kirjoitin Tahdon-kampanjasta ja homojen avioliitosta.
Suomen suuntaan tilanne tietenkin näyttää erikoiselta. Sillä meillä on koulussa uskonnonopetusta. Itse asiassa siinä määrin perustuslailla suojattuna, että meillä ei saada "Suvivirttä" pois yhteislaulutilanteista. Luokkaretkillä voidaan käväistä kirkossakin. Tämä näkyy myös lukio-opintojen kohdalla ; Koulutussysteemi muuttuu sellaiseksi, että pian meillä on koulutusjärjestelmä jossa ei ole lukiossa pakko käydä yhtään ainutta kurssia biologiaa. Mutta yksi pakollinen uskonnonkurssi kuitenkin on. Biologiaa ei ole perustuslailla suojattu samalla tavalla. Ja tämä tietysti ilahduttaa kreationistia. Sillä hänen tai hänen lapsensa ei ole pakko opetella pahaa evoluutioteoriaa. Mutta uskontoa tai elämänkatsomustieto on kuitenkin pakotettua vaikka olisi mikä igteisti jonka mielestä uskonto ei ole relevanttia edes sille tasolle että olisi tärkeää identifioitua ateistiksi.
Näiden kahden välisen eron ymmärtäminen on tärkeää. Ei siksi että maan asenteet olisivat erilaisia. Tosiasia on että modernit ateistit hakevat argumenttinsa ja asenteensa Sam Harrisin ja Richard Dawkinsin tapaisilta ihmisiltä. Joiden keskustelukulttuuri on sovittautunut Amerikan malliin. Samoin Suomen konservatiivit hakevat argumenttinsa pääasiassa "rapakon tuolta puolen". Esimerkiksi Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" on napattu ilman merkittävää omaa luovuutta ulkomaisesta keskustelusta. Ja jos tutustuu Tapio Puolimatkaan ja hänen tuotantoonsa, voi huomata että hänen sanomisissaan ei ole hänen omia kehittämiään argumentteja. Hän sen sijaan hyvin tiivistää näkemyksiä jotka kiertävät Amerikkalaisten fundamentalistien parissa. Hän on toki hyvin perillä tästä kiertelystä ja osaa tiivistää näitä käytettyjä teemoja hyvin. Ja sellaistakin tarvitaan.
Tärkeää onkin se, että näissä eroissa korostuu hyvin vahvasti se, mitä uskonnonvapaus ylipäätään tarkoittaa. Ja tämä tiivistyy siihen että on kenties oleellista katsoa sekularismia.
Sekularismi ; Yhteiskunnallisen uskonnonvapauden idea
Sekularismissa on kysymys uskonnon inklusiivisuudesta. Jos mietitään miksi kannatetaan maailmaa jossa uskonto näkyy vähän julkisessa elämässä ja miksi politiikkaa ei haluta tehtävän uskonnollisin argumentein on ymmärrettävä se, miten uskonnonvapaudellinen yhteiskunta eroaa teokratioista. Ja se eroaa tässä teokratioista tavalla joka varmasti on näkemyksenä melkolailla jaettu. Eli tiukin oikeistofundamentalistikonservatiivikristittykin ymmärtää perustan. Ja hyväksyykin sen mitä luultavimmin.
Näkemys on yksinkertaisesti siinä että oikeusvaltioissa on velvollisuus kohdella kansalaisia puolueettomasti. Lainsäätäjien, tuomareiden ja virkamiesten tulee pitää samanlaisia järjestelmiä ihmisten uskonnollisista vakaumuksista huolimatta. Murhasta tuomitaan samalla tavalla olipa tekijä kristitty tai islaminuskoinen tai ateisti. Ei tuomita ja rangaista ideologioita vaan yksittäisiä tekoja ja niitä tehneitä ihmisiä. Ideologian vainoamista ei siis harrasteta edes silloin kun tuomitaan lauma ideologisesti motivoituneita terroristeja. Terroristien tuomiot tulevat siitä että he tekevät rikoksia ja tukevat rikoksia tavoilla jotka nekin luokitellaan rikoksiksi. Ja jos tästä syntyy yliedustus tämän ideologian kannattajista, niin sitten syntyy.
Uskonnonvapaus tarkoittaa siis sitä että juutalainen ei saa kevyempiä tuomioita jos hän kivittää ihmisiä vaikka hänen uskontonsa niin käskee. Ja jos poliitikko menee kristillisen vakaumuksensa mukaan sanomaan että murhasta tuomittu tulee vapauttaa vaikka kuolemantuomiosta siksi että hän on kääntynyt kristityksi, tätä ei saa tehdä. (Ei vaikka kuolemantuomio nähtäisiin ylipäätään huonona asiana.) Tälläisten aloitteiden ajaminen on siis yksiselitteisesti pois demokraattisesta oikeusvaltiosta ja kohti teokratiaa.
On selvää että tämä inklusiivinen ideaali on liberaali. Se kannattaa moniarvoisuutta. Uskonnonvapaus on tässä määritelmällisesti moniarvoisuutta. Tämä voi tietysti herättää mielipiteitä "suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta". Mutta tässä on tietysti menty siihen että luodaan ristiriitaa sinne missä sitä ei ole. ; Liberalismista ja moniarvoisuudesta tehdään olkiukko.
Tämä liberaali perusta toki tarkoittaa sitä että jos et hyväksy ajatusta siitä että yhteiskunnan tulee kohdella ihmisiä samalla tavalla heidän vakaumuksestaan riippumatta, niin sitten sinulla ei ole hirveästi syytä ajaa sekularismia.
Toki tässä on erikoisia sivujuonteita.
Ongelmana on se, että sekulaarissa yhteisössä lähes kaikesta yritetään tehdä uskontoa. Evoluutioteorian uskonnollistaminen on tästä hauska esimerkki. Koska USA on hyvin vahvasti ja laajasti tämän yllämainitsemani periaatteen mukainen, siellä kannattaa yrittää tehdä evoluutioteoriasta uskontoa. Koska sen jälkeen sitä ei saa opettaa koulussa. Sekularismin riskinä onkin juuri se, että aiheet menevät siihen että niitä yritetään muokata uskonnoiksi. Toisaalta sitä voi nähdä että uskontoa helposti naamioidaan ei-uskonnolliseksi. Esimerkiksi yrittämällä luoda kreationismin kaltaisia ilmiöitä joiden perusteesinä on että Jeesustelu ei ole uskontoa vaan luonnontiedettä.
Se onkin syy miksi en itse ole juuri ollenkaan sekularisti. Näen että oikeusvaltiossa ja demokratiassa kaikki asiat ovat debatoitavissa. Myös nämä uskonnonasiat. Jos runsas enemmistö ajaa jonkin mielipiteen läpi niin sitten ajaa. Vaikka tämä olisi sitten kreationismin opettaminen peruskoulussa pakollisena kouluaineena. (Mitä kukaan ei tiettävästi aja. Mutta joka olisi minusta aika kammottavan epämiellyttävä seuraus juuri minun itseni kannalta.) Tässä on tietenkin mukana riski siihen että oikeusvaltio mutatoituu täysveriseksi teokratiaksi.
Voidaankin miettiä sitä että jos puhutaan maallisista perusteista, niin niiden takana on illuusio siitä että nämä periaatteet olisivat jaettuja. Tai jaetumpia kuin uskonnolliset asiat. Toki monet fysikaaliset ilmiöt ovat sellaisia että niistä ei olla oikein mitenkään erimielisiä. Ja jossain määrin kyse onkin siitä että naturalisti on ihminen joka luottaa tieteen periaatteisiin joihin kaikki uskovat. Ja muut sitten esittävät että tämän lisäksi olisi jotain muunlaisia periaatteita, jotka sitten eivät ole tietenkään jaettuja.
Kuitenkin aika harvoin poliittista keskustelua tehdään tälläisten jaettujen tosiasioiden pohjalta. Tämä näkyy hyvin vaikka aborttikysymyksessä. Moni katsoo että ihmisyys alkaa hedelmöityksessä. Itse taas näen että ihmisyys vaatii riittävän mutkikasta neurologiaa, joka mahdollistaa kärsimyksen. Ja näin ollen minä olen vaatimassa abortille lähinnä nykymallia hitusen tiukempaa aikavaatimusta kun taas jotkut haluavat kieltää sen kokonaan. Erimielisyys ei ole siinä että milloin siittiö puhkaisee munasolun solukalvon. Eikä siitä milloin sikiöltä voidaan löytyä neuronitoimintaa. Erimielisyys on jossain aivan muussa. Vastaavaa tapahtuu käytännössä kaikessa poliittisessa keskustelussa.
Tässä kohden väitänkin että sekularismi on sitä että poliitikkoja pidetään byrokraatteina. (Juristit ovat toki byrokraatteja. He opettelevat tosiasioiden sijasta systematisoitua byrokratiaa. Ihan sen vuoksi että ihmisiä kohdeltaisiin samojen periaatteiden mukaan.) Ja itse asiassa kaikkia julkisessa tilassa toimivia pidetään byrokraatteina. Itse ainakin näen että en halua olla byrokraatti yhtään useammin kuin haluan. Ja tästä seuraa se, että kannatan yksilöiden uskovaisenvapautta enemmän kuin sekulaarien ajamaa mahdollisimman laajalle levitettyä yhteiskunnallista uskonnonvapautta. Tämä toki tarkoittaa sitä että mitään suojelua vaikka jumalanpilkasta ei tarvita. Uskovaisella on lupa sanoa mitä sanoo, vaikka poliittisessa keskustelussa. Ja sitten häntä saadaan pilkata ja sanoa että kuinka omasta mielestä hölmö ja naurettava tämä esitys on. Olen toki tuonut tätä asiaa esille kun aiemmin kirjoitin Tahdon-kampanjasta ja homojen avioliitosta.
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Mistä tiedät että Raamattu on historiallinen dokumentti? Olitko katsomassa?
Jaottelu ei tietenkään ole mitenkään uusi. Se on hyvin klassista kreationismia. Ham asettautuu tässä jaloon perinteeseen Kent Hovindin kanssa. Hovindin klassinen kysymys kaikkeen häntä vaivaavaan on vaatia silminnäkijätarinaa. "Were you there?" Ja jostain syystä hän ei hyväksy vastaukseksi vastausta "kyllä". Miten hän tietää tämän vaihtoehdon absurdiksi? Oliko hän siellä? Jos hän oli paikan päällä näkemässä kuinka matelijat muuttuivat nisäkkäiksi, niin miksi hän epäilee tätä? Ehkä hän oli väärässä paikassa oikeaan aikaan!
Olen esimerkiksi blogannut siihen liittyvästä tieteenfilosofiasta jo aiemmin. Näen tämän olevan liitoksissa siihen että kreationismi ei arvosta induktiivista päättelyä. Joka tarkoittaa sitä että kreationismi ei tosiasiassa ole lainkaan luonnontieteellisen tai empiristisen ajattelun mukaista vaan on enemmänkin klassista klassisinta rationalismin perinnettä. Jossa on toki aina viitattu myös "maailmassa oleviin asioihin". Kreationismi ei tältä osaltaan ole erkautunut teologiasta. Se ei puhu empiriasta.
Tässä kohden ongelmia nouseekin niinkin kaukaa kuin Hamin omasta esimerkistä. "A study has shown that tenrecs, hedgehog-looking creatures, have an amazing ability to hibernate (observational science) so the scientists inferred that the tenrecs must have hibernated through the dinosaur extinction (historical science)!" Tämä on itse asiassa hyvin erikoinen esimerkki koska tässä väitetään että tanrekien ("tenrec" suomeksi) hibernaatiokysymys viime vuodelta ei olisi historiallista tiedettä. Ja tästä päädytään täyteen kysymykseen. Kysymykseen siitä että miksi ei ole? Tosiasiassa aina kun otamme kantaa vaikkapa tankrekien talviuneen, ei riitä että on tavattu yksi tanrekki nukkumassa talviaikaan. Lajin useita yksilöitä on täytynyt tarkkailla pidemmän aikaa. Tämä tekee talviunesta ajallisen kysymyksen. Kysymyksen jossa otetaan kantaa siten että kun tanrekit ovat nukkuneet talviunta viime vuosina, niin tänä vuonna tämän lajin yksilöt ovat tekemässä samoin. Tulevaisuus, kuten vaikka ensi talvi ja viime talvi ovat molemmat "ei suoraan havaittavissa". Ne ovat Hamin määritelmissä "historiallista tiedettä".
Sama ongelma herää tietenkin kreationistien klassisimmissa kysymyksissä.
1: Kun kreationistit kysyvät evoluutiokysymyksen kohdalla että "miksi kissat eivät muutu koiriksi" he pitävät tätä haasteena evoluutiolle. Koska eivät ymmärrä että tämä havainto suorastaan kumoaisi evoluution vaan sen sijaan he ajattelevat toisella tavalla. Kreationistien logiikkana on tietenkin se, että se mitä tapahtuu nyt ja mitä nähdään suoraan nykyajassa on jotain joten maailma on toiminut aina. Ja tiedätkö mitä tämä on? Tämä on Hamin määritelmien mukaan historical science.
2: Vielä vakavammin tämä ajallisuus näkyy YEC -kreationistien klassikossa, kuupölyargumentissa. Siinä ajatellaan että kuupölyä kasautuu tietyn verran havaitusti nykyään. Joten pölyn määrä on ollut koko menneisyyden verran sama. Ja sitten kuupölyä ajatellaan olevan liian vähän. Ja näin ollen on paremmin perusteltua että maa olisi nuori kuin että se olisi vanha. Näitä ja vastaavia esitetään aina "nauloina darwinistien arkkuun". Mutta nämähän ovat juuri sitä samaa "nyt on näin joten menneisyydessä on tapahtunut samalla tavalla" -logiikkaa jota kreationistit vihaavat Huttonin ja Lyellin kohdalla uniformitarianismissa jonka mukaan maan geologiset tapahtumat on ymmärrettävissä ajatuksella jossa nykyisyys on menneisyyden avain. Nuoren maan kreationistit halveksivat tätä logiikkaa syvästi evoluution ja maantieteen kohdalla.
3: Mutta annas olla kun aiheena on suolan määrä meressä joka perustuu samanlaiseen perustelurakenteeseen. Siinä vaiheessa esimerkiksi AiG kunnioittaa argumenttia. Ja tätä ei myydä historiallisena tieteenä ja maailmankuvallisuutena. Vaan kyseessä on laadukas kova tiede. "If the world’s oceans have been around for three billion years as evolutionists believe, they should be filled with vastly more salt than the oceans contain today." Ja kun he laskeskelevat he pitävät että tämä on "Best Evidences From Science That Confirm a Young Earth". Ei sanaakaan siitä että tämä on maailmankuvallista tulkintaa. Sen sijaan korostetaan että tässä tietty asiantila todistetaan.
Tämä jaottelu "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa hevonpaskaa. Empiriassa on kysymys induktiivisessa päättelystä. Ja kreationistit eivät hyväksy perustelurakennetta silloin kun se antaa heille epämiellyttäviä tuloksia. Silloin induktiolta vaaditaan deduktion ehtoja. Muutoin, silloin kun tulokset miellyttävät, se on kreationisteille nerokasta ajattelua. Kysymys ei siis ole tieteenfilosofiasta siinä mielessä että mietitään prosesseja joilla selvitetään asioiden oikea laita. Vaan siitä että sopivat argumenttirakenteet valitaan sen mukaan että niillä saadaan sanottua niitä asioita jotka rapsuttavat omaa maailmankuvallista agendaa. Kreationistien tiede edistyykin siten että he yrittävät varmistaa mitä he jo tietävät valmiiksi. Ensin on johtopäätös ja sitten mietitään millä premisseillä tähän päädytään. Jos näin ei olisi ei voitaisi ymmärtää miksi he samanaikaisesti halveksuvat Lyelliä ideologisena jargonina jolla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. mutta pitävät merien suolapitoisuusargumenttia nerokkaana.
Ja tätä kautta voidaankin oikeastaan korostaa että miksi tanrekien hibernaatiota ei pidetä historiallisena tieteenä. Syynä on se, että kreationisteilla on varsin konsistentti suhde kirjoituksiin. He luottavat niihin aivan älyttömästi. Koska "Raamattu" on historiallinen dokumentti he eivät kyseenalaista näiden todistusvoimaa. (Jota tietenkin korostaa luottamus silminnäkijäkertomuksiin ja vastaaviin omakohtaisiin anekdootteihin ; Ja siksi viime vuoden talviunet ovat operationaalista tiedettä.) Kreationisteista emme voi genomista nähdä mitä miljoonien vuosien aikana siellä on tapahtunut. Sellainen ei heistä kuulu kokeelliseen luonnontieteeseen vaan uskomuksiin. Matti Leisola onkin aiheeseen nähden selittänyt että vastaukset tämänlaisiin kysymyksiin löytyy vain kirkonkirjoista. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa isyystestit ; Itse asiassa genomi on ainoa luotettava todistaja. Silminnäkijät helposti valehtelevat ja sanovat samoja asioita mitä rehellisetkin sanovat.
Mutta vaikka tämä olisi tottakin, on jäljellä suurin kysymys. Mistä tiedämme että esimerkiksi vanhat "Raamatun" kirjoitukset ovat "säilyneet muuttumattomina vuosituhansia"? Ollakseen operationaalista tiedettä täytyisi nähdä kuka kirjoittaa ja milloin kirjoittaa. Muutoin joudutaan esimerkiksi ajoittamaan dokumentteja. (Suuressa osassa historiallisia dokumentteja on lähinnä löytöpaikka, eikä niissä ole edes väitettyjä kirjoituspäiväyksiä. Vaikka sellaisetkin voisi valehdella helposti.) Muun muassa niillä ajoitusmenetelmillä joita kreationistit halveksivat maailmankuvallisena historiantulkintana. Kreationistit pitävät kirjoituksia luotettavina.
Mutta tosiasiassa he voivat luottaa niihin vain siksi että hekin jossain syvällä sisällään tietävät että "induktofobinen" ajattelu jossa jaetaan tiede "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa täyttä hevonpaskaa. Jaottelu "oikeaan operatiiviseen tieteeseen" ja "maailmankuvatulkinnalliseen historiatieteeseen" perimmiltään kyseenalaistaa kysymyksen siitä voidaanko historiaa mitenkään tieteellisellä otteella tutkia. Ja kreationistit pitävät historiasta "aivan liikaa" jotta he voisivat käydä valitsemansa menneisyydestä tietämisen kyseenalaistamisen sen johdonmukaiseen loppuun asti.
perjantai 1. elokuuta 2014
Pieni ajatus : Salaliittoteoriat ja "false flagejen" suosio
Ei tarvitse seurata kovin paljoa salaliittoteorioita, kun kuulee että ties minkä takana on ns. false flag -isku. False flag tarkoittaa lavastettua hyökkäystä. Eli on tehty operaatio, jonka tekijäksi lavastetaan jokin vihollinen. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi saada aikaan vihollisuuksia, hankkia oikeutus tai kansan suosio omalle toiminnalle, tai mustamaalata poliittista vastustajaa.
Esimerkkeinä kuuluisista false flag -operaatioista voi mainita vaikka Mainilan laukaukset. Neuvostoliitto lavasti tykistöiskun Mainilan kylään ja "provosoitui" tästä niin että rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen. Selvästi niitä siis voidaan tehdä. Lisäksi on intuitiivisesti vetoavaa ajatella että tekemällä oma isku johonkuhun voitaisiin mustamaalata vastustajaa. Siksi ei ole yllättävää että esimerkiksi Dan Koivulaakson kokema kirjastopuukotusvälikohtaus tulkittiin Juho Eerolan mielessä false flag -operaatioksi. Eli kun vastustetaan äärioikeistoa, on houkuttelevaa joutua rikoksen uhriksi jotta vastapuoli mustamaalautuisi. Ja siksi olisi järkevää lavastaa joku oikeistolaiseksi ja saada tämä hyökkäämään.
Keskustelin rippusen näistä asioista sellaisen ihmisen kanssa jolla on varsin paljon ammattitaitoa tiedustelusta. Hänen mukaansa false flag -iskujen onglemana on se, että ne ovat kaikista vaikein isku tehdä onnistuneesti sellaisella tavalla että niillä olisi samanaikaisesti laajuutta että vaikutusta.
* Ensimmäinen asia on tietysti se, että false flag vahingoittaa aina "sitä asiaa jota itse kannatetaan". On toki kenties houkuttelevaa tehdä jostakusta oman puolen tyypistä marttyyri. Mutta jos tapat jonkun liikkeen merkittävän jäsenen, niin tämä haittaa myös omaa liikettänne. (Dan Koivulaakson kuolema haittaisi äärioikeiston vastustamista koska hän tietää aiheesta paljon ja voi eläessään esimerkiksi luennoida ja tuottaa kirjoja.) Tämä tarkoittaa sitä että jos suunnitelma menee läpi ja false flag -isku otetaan vakavasti, niin siitä huolimatta luulon tulisi olla kannattavampi kuin se tila ennen tätä. Toisaalta jos isketään johonkuhun pikkutekijään, isku menettää vaikutusvaltaansa. Pikkutekijöiden kuolema ei ole yhtä selvää ideologiaa vastaan hyökkäämistä. (Kirjastoisku liitettiin äärioikeistoon mainetta suttaavasti vain koska kyseessä oli Koivulaakso ja tämän kirja.)
* Toisaalta vakoilussa tiedetään että organisaatiolle on syytä tehdä tietynlainen rakenne. Tämä on tuttua myös terroristeille. Perusongelma koskee tiedon vuotamista. Ja sen vuoksi täytyy luoda klusterimainen hallittu rakenne. False flag -iskussa ongelmana on se, että joko suunnitelma on muutaman tekijän puuhaama juttu jolloin se ei ole mittakaavaltaan välttämättä relevantti. (Pari puukottajaa ovat poikkeus josta ei voi yleistää.) Isompi joukko tuo uskottavuutta mutta toisaalta salaliitto laajenee niin suureksi että informaatio vuotaa väkisinkin läpi.
* Perusongelma false flagissa on se, että sen pitää teeskennellä olevansa jokin muu järjestö. Ja tämä ei onnistu kovin automaattisesti. Sillä yhteyksistä ja niiden puutteesta kertyy tietoa. (Koivulaakson puukotus oli relevantti vain koska tekijöillä oli tunnettuja kytköksiä oikeistoon. Toki heidät on teoriassa voitu soluttaa oikeistoon ikään kuin kaksoisagentteina, mutta soluttaminen vaatii työtä ja riskejä. Eli on vaikeampaa soluttaa kuin olla soluttamatta. Ja kaikki nämä liittyvät siihen miten vaikeaa ja helppoa false flag on tehdä.)
* Itse asiassa kun katsotaan onnistuneita false flageja, niissä onkin yleensä Mainilan laukauksista tuttu efekti. Tosiasiassa maailmassa oli riittävästi tietoa siitä että iskut olivat lavastettuja. Venäjää ei hämätty, se ei oikeasti huijaantunut. Eikä oikein kukaan muukaan. Se olikin julkinen tekosyy, politiikan vuoksi rakennettu. Ei siksi että kukaan oikeasti luulisi asiaa tosissaan.
False flagin luonteena onkin juuri se, että se ei ole onnistuneesti hämännyt mitään informoitua tahoa. Tieto voidaan sitoa aineistoon. Ja siksi false flag -syytös ilmaanheitettynä ei ole argumentti. Se on argumentti vasta kun aineisto ja tiedot ovat esillä. Sitä kuitenkin käytetään salaliittoteorioisa ad hoc -selityksenä jolla havaintoaineisto voi olla mahdollinen. Sen ympärille rakennetaan tarina joka sopii havaintoaineistoon. Sen sijaan että todistettaisiin että isku todella on false flag. ; Itse asiassa jos joku hokee toistuvasti false flagista, hän korostaa lähinnä sitä että hän ei ole hirveän osaava tiedustelusta. Itse asiassa nolasin itseni, kun kysyin aivan suoraan että kun salaliittoteoreetikot puhuvat false flageista, niin miten voi erottaa oikean false flagin väärästä. Että miten niitä voidaan käyttää onnistuneesti. Sävy oli se, että false flagit ovat niin vaikeita verrattuna muihin strategioihin, että kaikki false flag -puheet ovat hevonpaskaa ellei esillä ole erityisen hyvää argumenttia teorian puolesta. Muut vaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti uskottavampia.
On äärimmäisen vaikeaa saada false flag sekä tehokkaaksi että kannattavaksi ilman että tästä on ilmoilla niin paljon tietoa että data itse näyttää että se on roskaa. Salaliittoteorioita kuunnellessa saattaa syntyä käsitys että kaikki koko ajan tekevät false flag -iskuja. Mikä pohjimmiltaan tarkoittaa että he pitävät Suurta Maailmanvaltaa huonona kähmijöinä, vakoilijoina ja propagandan tekijöinä. (Vakoiluasiat "toimivat paranoialla" ; Siis ei sillä että hyvät tekisivät vaikeiten onnistuvia, vaan juuri siten että parhaat vakoilijat varmistavat onnistumista ja minimoivat epäonnistumista parhaansa mukaan. Parhaat vakoilijat eivät siis tee näkyvimpiä stuntteja. Amatööriä ne voivat innostaa, mutta he jäävätkin kiinni.) Salaliittoteorioissa yleisin strategia on se harvinaisin. Salaliittoteoreetikot ovatkin innokkaita amatöörejä joiden tiedustelupuolen osaaminen näyttää olevan täynnä lähinnä Dunning-Kruger -efektiä ja egon täyttämää luottamusta salaliittoteoreetikon omaan oveluuteen ja taitoon tunnistaa salakavaluuksia.
No, voiko tätä ihmetellä, kun minullekin ajatus siitä että false flag olisi jotenkin erityisen relevantti ja ovela strategia tuntui "uskottavalta" ja "ilmiselvältä". False flag tuntuu intuitiiviselta, ja rehellisesti sanoen joltain sellaiselta jota itse voisin ihan oikeasti lähteä tekemään. Mutta minä olenkin vakoilu-propaganda -akselilla amatööri. Ammattilaisen, asiantuntijan ja minut tälläisissä asioissa erottaakin juuri se, että ammattilaiset eivät tee mikä amatööristä tuntuu kätevältä ja ovelalta juonelta. Ammattitaidolla on yleensä väliä. Juuri siksi että hommat eivät mene siten kuten jossain amatöörien foliohattufantasioissa.
Siksi Ken Ham ei ole evoluutikoiden soluttama tyyppi jonka tehtävänä on pilata uskovaisten maine. Hän oikeasti on idiootti joka vastustaa NASA:n ulkoavaruuden elämän mahdollisuuden tutkimusta ja korostaa että oikeaa tiedetttä tuetaan siten että rakennetaan enemmän koko perheen nähtävyyksiä, luomistieteen museoita. Vaikka on kyllä epäintuitiivista uskoa että joku voisi tosissaan olla noin tyhmä. Hän on. Ja niin on suuri osa ihmisistä. Myös oikeistolaiset kirjastopuukottajat kuuluvat aivan uskottavasti tähän kategoriaan.
Esimerkkeinä kuuluisista false flag -operaatioista voi mainita vaikka Mainilan laukaukset. Neuvostoliitto lavasti tykistöiskun Mainilan kylään ja "provosoitui" tästä niin että rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen. Selvästi niitä siis voidaan tehdä. Lisäksi on intuitiivisesti vetoavaa ajatella että tekemällä oma isku johonkuhun voitaisiin mustamaalata vastustajaa. Siksi ei ole yllättävää että esimerkiksi Dan Koivulaakson kokema kirjastopuukotusvälikohtaus tulkittiin Juho Eerolan mielessä false flag -operaatioksi. Eli kun vastustetaan äärioikeistoa, on houkuttelevaa joutua rikoksen uhriksi jotta vastapuoli mustamaalautuisi. Ja siksi olisi järkevää lavastaa joku oikeistolaiseksi ja saada tämä hyökkäämään.
Keskustelin rippusen näistä asioista sellaisen ihmisen kanssa jolla on varsin paljon ammattitaitoa tiedustelusta. Hänen mukaansa false flag -iskujen onglemana on se, että ne ovat kaikista vaikein isku tehdä onnistuneesti sellaisella tavalla että niillä olisi samanaikaisesti laajuutta että vaikutusta.
* Ensimmäinen asia on tietysti se, että false flag vahingoittaa aina "sitä asiaa jota itse kannatetaan". On toki kenties houkuttelevaa tehdä jostakusta oman puolen tyypistä marttyyri. Mutta jos tapat jonkun liikkeen merkittävän jäsenen, niin tämä haittaa myös omaa liikettänne. (Dan Koivulaakson kuolema haittaisi äärioikeiston vastustamista koska hän tietää aiheesta paljon ja voi eläessään esimerkiksi luennoida ja tuottaa kirjoja.) Tämä tarkoittaa sitä että jos suunnitelma menee läpi ja false flag -isku otetaan vakavasti, niin siitä huolimatta luulon tulisi olla kannattavampi kuin se tila ennen tätä. Toisaalta jos isketään johonkuhun pikkutekijään, isku menettää vaikutusvaltaansa. Pikkutekijöiden kuolema ei ole yhtä selvää ideologiaa vastaan hyökkäämistä. (Kirjastoisku liitettiin äärioikeistoon mainetta suttaavasti vain koska kyseessä oli Koivulaakso ja tämän kirja.)
* Toisaalta vakoilussa tiedetään että organisaatiolle on syytä tehdä tietynlainen rakenne. Tämä on tuttua myös terroristeille. Perusongelma koskee tiedon vuotamista. Ja sen vuoksi täytyy luoda klusterimainen hallittu rakenne. False flag -iskussa ongelmana on se, että joko suunnitelma on muutaman tekijän puuhaama juttu jolloin se ei ole mittakaavaltaan välttämättä relevantti. (Pari puukottajaa ovat poikkeus josta ei voi yleistää.) Isompi joukko tuo uskottavuutta mutta toisaalta salaliitto laajenee niin suureksi että informaatio vuotaa väkisinkin läpi.
* Perusongelma false flagissa on se, että sen pitää teeskennellä olevansa jokin muu järjestö. Ja tämä ei onnistu kovin automaattisesti. Sillä yhteyksistä ja niiden puutteesta kertyy tietoa. (Koivulaakson puukotus oli relevantti vain koska tekijöillä oli tunnettuja kytköksiä oikeistoon. Toki heidät on teoriassa voitu soluttaa oikeistoon ikään kuin kaksoisagentteina, mutta soluttaminen vaatii työtä ja riskejä. Eli on vaikeampaa soluttaa kuin olla soluttamatta. Ja kaikki nämä liittyvät siihen miten vaikeaa ja helppoa false flag on tehdä.)
* Itse asiassa kun katsotaan onnistuneita false flageja, niissä onkin yleensä Mainilan laukauksista tuttu efekti. Tosiasiassa maailmassa oli riittävästi tietoa siitä että iskut olivat lavastettuja. Venäjää ei hämätty, se ei oikeasti huijaantunut. Eikä oikein kukaan muukaan. Se olikin julkinen tekosyy, politiikan vuoksi rakennettu. Ei siksi että kukaan oikeasti luulisi asiaa tosissaan.
False flagin luonteena onkin juuri se, että se ei ole onnistuneesti hämännyt mitään informoitua tahoa. Tieto voidaan sitoa aineistoon. Ja siksi false flag -syytös ilmaanheitettynä ei ole argumentti. Se on argumentti vasta kun aineisto ja tiedot ovat esillä. Sitä kuitenkin käytetään salaliittoteorioisa ad hoc -selityksenä jolla havaintoaineisto voi olla mahdollinen. Sen ympärille rakennetaan tarina joka sopii havaintoaineistoon. Sen sijaan että todistettaisiin että isku todella on false flag. ; Itse asiassa jos joku hokee toistuvasti false flagista, hän korostaa lähinnä sitä että hän ei ole hirveän osaava tiedustelusta. Itse asiassa nolasin itseni, kun kysyin aivan suoraan että kun salaliittoteoreetikot puhuvat false flageista, niin miten voi erottaa oikean false flagin väärästä. Että miten niitä voidaan käyttää onnistuneesti. Sävy oli se, että false flagit ovat niin vaikeita verrattuna muihin strategioihin, että kaikki false flag -puheet ovat hevonpaskaa ellei esillä ole erityisen hyvää argumenttia teorian puolesta. Muut vaihtoehdot ovat lähtökohtaisesti uskottavampia.
On äärimmäisen vaikeaa saada false flag sekä tehokkaaksi että kannattavaksi ilman että tästä on ilmoilla niin paljon tietoa että data itse näyttää että se on roskaa. Salaliittoteorioita kuunnellessa saattaa syntyä käsitys että kaikki koko ajan tekevät false flag -iskuja. Mikä pohjimmiltaan tarkoittaa että he pitävät Suurta Maailmanvaltaa huonona kähmijöinä, vakoilijoina ja propagandan tekijöinä. (Vakoiluasiat "toimivat paranoialla" ; Siis ei sillä että hyvät tekisivät vaikeiten onnistuvia, vaan juuri siten että parhaat vakoilijat varmistavat onnistumista ja minimoivat epäonnistumista parhaansa mukaan. Parhaat vakoilijat eivät siis tee näkyvimpiä stuntteja. Amatööriä ne voivat innostaa, mutta he jäävätkin kiinni.) Salaliittoteorioissa yleisin strategia on se harvinaisin. Salaliittoteoreetikot ovatkin innokkaita amatöörejä joiden tiedustelupuolen osaaminen näyttää olevan täynnä lähinnä Dunning-Kruger -efektiä ja egon täyttämää luottamusta salaliittoteoreetikon omaan oveluuteen ja taitoon tunnistaa salakavaluuksia.
No, voiko tätä ihmetellä, kun minullekin ajatus siitä että false flag olisi jotenkin erityisen relevantti ja ovela strategia tuntui "uskottavalta" ja "ilmiselvältä". False flag tuntuu intuitiiviselta, ja rehellisesti sanoen joltain sellaiselta jota itse voisin ihan oikeasti lähteä tekemään. Mutta minä olenkin vakoilu-propaganda -akselilla amatööri. Ammattilaisen, asiantuntijan ja minut tälläisissä asioissa erottaakin juuri se, että ammattilaiset eivät tee mikä amatööristä tuntuu kätevältä ja ovelalta juonelta. Ammattitaidolla on yleensä väliä. Juuri siksi että hommat eivät mene siten kuten jossain amatöörien foliohattufantasioissa.
Siksi Ken Ham ei ole evoluutikoiden soluttama tyyppi jonka tehtävänä on pilata uskovaisten maine. Hän oikeasti on idiootti joka vastustaa NASA:n ulkoavaruuden elämän mahdollisuuden tutkimusta ja korostaa että oikeaa tiedetttä tuetaan siten että rakennetaan enemmän koko perheen nähtävyyksiä, luomistieteen museoita. Vaikka on kyllä epäintuitiivista uskoa että joku voisi tosissaan olla noin tyhmä. Hän on. Ja niin on suuri osa ihmisistä. Myös oikeistolaiset kirjastopuukottajat kuuluvat aivan uskottavasti tähän kategoriaan.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Ne kirotut kirotut avaruusolennot
Kirjoitin juuri eilen ajatuksia siitä, miten ulkoavaruuden olentojen etsiminen on astronomien heiniä, kun taas evoluutioteorian kannattajat eivät tätä halua. Tänään sitten uutisoitiin siitä miten Ken Ham suhtautuu avaruusolentoihin. Tämä auttaa näkemään minkälaista on kreationistinen eksoteologia.
Hän haluaa että avaruusohjelma lopetetaan. Hän ei siis kannata ajatusta että erilaisia näkemyksiä testataan, vaan että se lopetetaan, ikään kuin turhana projektina säästösyistä. Kanta turhuudesta tiedetään jo a priori. Siis näin vaikka kreationismin etuja ajaessa hän esittää että hän haluaa molempia puolia ja avoimuutta. Jokainen (ID) kreationisti on totutusti pluralisti juuri tällä tavalla. Jos ja vain jos se hyödyttää hänen omaa agendaansa. Eikä tämä siksi oikeastaan yllätä. Eikä siksi ylittäisi "mielenkiintokynnystäni".
Mielenkiintoista on se, että hän näkee avaruusolennot nimenomaan darwinistisena hapatuksena. Jota hän tällä kertaa kutsuu sekularismiksi. (Hamille monet käsitteet ovat synonyymejä ; ateismi, darwinismi, sekularismi...) "Ham argued that "secularists are desperate to find life in outer space" as a part of their "rebellion against God in a desperate attempt to supposedly prove evolution."" Tämä on toki sitä ajatusta vastaan mitä eilen esitin. Mutta se onkin enemmän nyrkkisääntö. Pystyn varsin hyvin ymmärtämään sen, että Ham näkee asiaa toisin.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee kuitenkin hänen jatkoargumenttinsa. "Ken Ham has said that the U.S. space program is a waste of money because any alien life that scientists found would be damned to hell." Ja hän argumentoi että olivatpa ulkoavaruuden elävät sitten mitä tahansa, niin heillä ei ole pelastusta. "You see, the Bible makes it clear that Adam’s sin affected the whole universe. This means that any aliens would also be affected by Adam’s sin, but because they are not Adam’s descendants, they can’t have salvation,”" Ja tästä hän päättelee että ulkoavaruuden elämä ei olisi aidosti älykästä. "But regardless of whether there was life in outer space, Ham asserted that it could not be truly “intelligent.”"
Tämä on niitä asioita joita on kenties hyvin vaikeaa ymmärtää. Siis oikein kenenkään. Sillä yleensä kun avaruusolennot ovat kyseessä, teologit ovat taipuvaisia ajattelemaan siten että syntiinlankeemus kenties koskee vain Aatamia. Ja näin avaruusolennot eivät ehkä kaipaa pelastusta. Ja jos lankeemus koskee niitäkin, niin sitten Paavi on valmis kastamaan heidät ja näin saattamaan heidät armon piiriin.
Hamin tyylinen reaktio on siksi yllättävä. Kuitenkin, vaikka se voi tuntua julmalta, se itse asiassa kertoo että Hamilla on vähintään jossain määrin lempeä mieli. Mikä ei yllätä minua. Moni voisi nähdä melko julmana ajatuksen jossa teologian ytimessä on se, että Jumala automaattisesti loisi vieraille planeetoille elämää tuhottavaksi. Mutta tämä kulma onkin se syy miksi Ham on niin varma että avaruusolento ei olisi jotenkin syvästi tai oleellisesti tietoinen. Logiikka on samantapainen kuin Craigilla on eläinten tietoisuuden kohdalla. Eläimet nähdään Craigin mallissa joksikin joiden lihaa saadaan syödä ja jotka eivät ole pelastuksen piirissä. Ja jotta Jumala ei olisi julma, niin eläimillä ei saa olla tietoisuutta. Hamin humanoidiargumentti on Craigin argumenttia vahvempi kahta kautta (a) Ham ei joudu kohtaamaa aivojen ja tietoisuuden funktioiden samanlaisuuksia joissa riskinä olisi että vammaiset muuttuisivat ei-ihmisiksi jolloin heitäkin saisi syödä. (b) Hamilla ei ole humanoidinrääkkäyksessä samanlaisia ongelmia kuin Craigilla jonka mielenkiemurat tekevät kohtuullisen helposti valita pari premissiä jotka oikeuttavat eläinrääkkäyksen.
Hamin ajatus jää kuitenkin melko seinään.
1: On vaikeaa mennä sellaisen miehen päähän joissa tuomio on standardina. Klassisessa teologiassa kun on ajateltu että paratiisi oli lahja ja syntiinlankeemus on se syy jonka vuoksi kaikki paha on periytynyt Aatamin jälkeläisille.
2: Asiaa ei auta se, että vaikka hän ei pidä avaruusolentoja aidosti älykkäinä hän lupaa heille kuitenkin Aitoa Helvettiä. Joka on erikoista jos tiedostetaan miten eläinten helvettituomiot ovat kovasti jotain jota ei noin yleisesti oteta vakavasti.
3: Ja vielä vaikeampaa mennä sellaiseen mieleen jonka mielestä se, että jokin jossain on joka tapauksessa tuomittu helvettiin tarkoittaisi että hänen olemassaolostaan olisi parempi olla tietämättä. Ikään kuin pitäisi välttää pahaa mieltä, joka tulee kun tietää että mikä on Kaikkivaltiaan ja läpeensä rakkaudellisen ja hyvän Jumalan - Jumalan joka on kenties itse Hyvyys ja Rakkaus - asettama kohtalo näille eläville olennoille ja avuttomille luojanluomille.
+: Tosin näin uskonnottomana minulle olisi kaikesta huolimatta jonkinlainen helpotus, jos Ham ja hänen kollegansa ajattelisivat samoin kaikista ihmisistä joita uskonto ei kiinnosta. Että pysyisivät loitolla ja katsoisivat muualle ja antaisivat olla rauhassa koska eivät kestäisi sitä murhetta jota oikeudenmukaisuus ja hyvyys heidän mieleensä tuottaa.
Hän haluaa että avaruusohjelma lopetetaan. Hän ei siis kannata ajatusta että erilaisia näkemyksiä testataan, vaan että se lopetetaan, ikään kuin turhana projektina säästösyistä. Kanta turhuudesta tiedetään jo a priori. Siis näin vaikka kreationismin etuja ajaessa hän esittää että hän haluaa molempia puolia ja avoimuutta. Jokainen (ID) kreationisti on totutusti pluralisti juuri tällä tavalla. Jos ja vain jos se hyödyttää hänen omaa agendaansa. Eikä tämä siksi oikeastaan yllätä. Eikä siksi ylittäisi "mielenkiintokynnystäni".
Mielenkiintoista on se, että hän näkee avaruusolennot nimenomaan darwinistisena hapatuksena. Jota hän tällä kertaa kutsuu sekularismiksi. (Hamille monet käsitteet ovat synonyymejä ; ateismi, darwinismi, sekularismi...) "Ham argued that "secularists are desperate to find life in outer space" as a part of their "rebellion against God in a desperate attempt to supposedly prove evolution."" Tämä on toki sitä ajatusta vastaan mitä eilen esitin. Mutta se onkin enemmän nyrkkisääntö. Pystyn varsin hyvin ymmärtämään sen, että Ham näkee asiaa toisin.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee kuitenkin hänen jatkoargumenttinsa. "Ken Ham has said that the U.S. space program is a waste of money because any alien life that scientists found would be damned to hell." Ja hän argumentoi että olivatpa ulkoavaruuden elävät sitten mitä tahansa, niin heillä ei ole pelastusta. "You see, the Bible makes it clear that Adam’s sin affected the whole universe. This means that any aliens would also be affected by Adam’s sin, but because they are not Adam’s descendants, they can’t have salvation,”" Ja tästä hän päättelee että ulkoavaruuden elämä ei olisi aidosti älykästä. "But regardless of whether there was life in outer space, Ham asserted that it could not be truly “intelligent.”"
Tämä on niitä asioita joita on kenties hyvin vaikeaa ymmärtää. Siis oikein kenenkään. Sillä yleensä kun avaruusolennot ovat kyseessä, teologit ovat taipuvaisia ajattelemaan siten että syntiinlankeemus kenties koskee vain Aatamia. Ja näin avaruusolennot eivät ehkä kaipaa pelastusta. Ja jos lankeemus koskee niitäkin, niin sitten Paavi on valmis kastamaan heidät ja näin saattamaan heidät armon piiriin.
Hamin tyylinen reaktio on siksi yllättävä. Kuitenkin, vaikka se voi tuntua julmalta, se itse asiassa kertoo että Hamilla on vähintään jossain määrin lempeä mieli. Mikä ei yllätä minua. Moni voisi nähdä melko julmana ajatuksen jossa teologian ytimessä on se, että Jumala automaattisesti loisi vieraille planeetoille elämää tuhottavaksi. Mutta tämä kulma onkin se syy miksi Ham on niin varma että avaruusolento ei olisi jotenkin syvästi tai oleellisesti tietoinen. Logiikka on samantapainen kuin Craigilla on eläinten tietoisuuden kohdalla. Eläimet nähdään Craigin mallissa joksikin joiden lihaa saadaan syödä ja jotka eivät ole pelastuksen piirissä. Ja jotta Jumala ei olisi julma, niin eläimillä ei saa olla tietoisuutta. Hamin humanoidiargumentti on Craigin argumenttia vahvempi kahta kautta (a) Ham ei joudu kohtaamaa aivojen ja tietoisuuden funktioiden samanlaisuuksia joissa riskinä olisi että vammaiset muuttuisivat ei-ihmisiksi jolloin heitäkin saisi syödä. (b) Hamilla ei ole humanoidinrääkkäyksessä samanlaisia ongelmia kuin Craigilla jonka mielenkiemurat tekevät kohtuullisen helposti valita pari premissiä jotka oikeuttavat eläinrääkkäyksen.
Hamin ajatus jää kuitenkin melko seinään.
1: On vaikeaa mennä sellaisen miehen päähän joissa tuomio on standardina. Klassisessa teologiassa kun on ajateltu että paratiisi oli lahja ja syntiinlankeemus on se syy jonka vuoksi kaikki paha on periytynyt Aatamin jälkeläisille.
2: Asiaa ei auta se, että vaikka hän ei pidä avaruusolentoja aidosti älykkäinä hän lupaa heille kuitenkin Aitoa Helvettiä. Joka on erikoista jos tiedostetaan miten eläinten helvettituomiot ovat kovasti jotain jota ei noin yleisesti oteta vakavasti.
3: Ja vielä vaikeampaa mennä sellaiseen mieleen jonka mielestä se, että jokin jossain on joka tapauksessa tuomittu helvettiin tarkoittaisi että hänen olemassaolostaan olisi parempi olla tietämättä. Ikään kuin pitäisi välttää pahaa mieltä, joka tulee kun tietää että mikä on Kaikkivaltiaan ja läpeensä rakkaudellisen ja hyvän Jumalan - Jumalan joka on kenties itse Hyvyys ja Rakkaus - asettama kohtalo näille eläville olennoille ja avuttomille luojanluomille.
+: Tosin näin uskonnottomana minulle olisi kaikesta huolimatta jonkinlainen helpotus, jos Ham ja hänen kollegansa ajattelisivat samoin kaikista ihmisistä joita uskonto ei kiinnosta. Että pysyisivät loitolla ja katsoisivat muualle ja antaisivat olla rauhassa koska eivät kestäisi sitä murhetta jota oikeudenmukaisuus ja hyvyys heidän mieleensä tuottaa.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Evoluutio "tiimikysymyksenä"
Teististä evoluutiota promotoiva "God of Evolution" -sivusto lähestyi kreationismia siitä näkökulmasta että YEC pitää evoluutiota pelastuskysymyksenä (~salvation issue). Olenkin törmännyt toistuvasti kreationisteihin jotka harjoittavat sen tyyppistä retoriikkaa kuin "evoluution hylkääminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto kristillisyyteen". (Suomessa näkemys on peräisin useimmiten AiG [Answer in Genesis] -järjestön Ken Hamilta ja joskus harvemmin ICR:ltä [Institute for Creation Research].) Tällöin huomio on tietysti siinä että mikä mielipide ihmisellä on evoluutiosta. Tässä ei sitten usein korosteta sitä laatua jolla tämä irtautuminen tehdään.
Ihmisille on hyvin luontevaa toimia täten. Se, miten johonkin tulokseen päädytään ei paina yhtä paljon kuin se että ollaan tiettyä mieltä. Tämän vuoksi toistuvasti erilaiset kristityt esittelevät "tieteellistä maailmankuvaansa" tai yrittävät tiedottaa että "eivät ole kuin fundamentalisteja" koska he "uskovat evoluutioon". Ikään kuin olisi jokin ihme ja yllätys että kristitty voi uskoa evoluutioon. Tai että tätä edes tarvitsisi tuoda esille.
Nähdäkseni siinä että itseään kristityksi identifioiva voi kannattaa evoluutioteoriaa. Sen pitäisi olla jopa ilmiselvää. "Skepticblog" esimerkiksi kirjoitti tuoreesti siitä kysymyksestä miten vähän kreationisteja itse asiassa on. Amerikoissa trendiä seurataan galluptutkimuksessa jonka kysymykset on leimattuja. Asiaa on kysytty kauan samalla tietyllä kysymyksellä : "Which of the following statements comes closest to your views on the origin and development of human beings: human beings have evolved over millions of years from other forms of life and God guided this process, human beings have evolved over millions of years from other forms of life, but God had no part in this process, or God created human beings in their present form at one time within the last 10,000 years." Kysymystä ei voida vaihtaa koska tiedetään, että kysymyksen muotoilu vaikuttaa siihen miten niihin vastataan. Ja vakiokysymys kertoo oikeaa tietoa trendeistä. Eli siitä onko kreationismin suosio nousussa vai laskussa. Kysymyksen vaihtamien sotkisi datan tältäosin. Toisaalta tiedetään että kysymykset on muotoiltu siten että kristitty helposti ylivastaa siihen niin että hänet lasketaan kreationistiksi tavallista useammin. "Gallup poll only gives us three possibilities, and load two of the answers with “God”, which is an obvious bias right from the start." Kreationismin suosio ei siis olekaan niin suurta kuin voisi luulla. Joka korostaa sitä että teistisen evoluution kannattajia on varsin paljon. Joten kenenkään asioita seuranneen ei pitäisi hämmästyä lainkaan jos kuulee jonkun olevan teistinen evoluutikko.
Silti olen viimeisen kuukauden aikana törmännyt kahteen ihmiseen jotka ajattelevat vakavasti että olen "antiteisti" sen vuoksi että sekoitan "evoluutiokysymyksen" liian vahvasti aiheeseen. Olen ajatuksesta hieman huvittunut. Nähdäkseni tämä paljastaa lähinnä sen mitä he luulevat minun kannattavan ja eikannattavan ja mistä syistä. "Emme ole fundamentalisteja" on ikään kuin turvasatama monelle kristitylle ja heidän on vaikeaa käsittää että kreationismikritiikin ulkopuolellakin on aivan rationaalista ja hyvin tehtyä uskontokritiikkiä.
Nämä ihmiset eivät selkeästi ole keskittyneet asioihini kovin suurella pieteetillä. (Mistä ei voi tietysti ketään syyttää. Heillä on varmasti tärkeämpääkin tekemistä.) Esimerkiksi Kenneth Miller "Finding Darwin's God" -kirjoineen on minulle suuri nimi. Hän oli myös moittimassa Intelligent Designiä aina oikeudessa asti. Joku suomalainen Junkkaala on tässä kaliiberissa pelkkä piipertelijä. (Mikä ei ole Junkkaalan väheksyntää vaan mittakaavaistamiskysymys.) Junkkaalaa on jopa esitetty minulle jonkinlaisena demonstraationa ihmistyypistä jonka pitäisi jotenkin yllättää minua. (En käsitä mistä tämä ajatus on saanut pohjansa. Ja rehellisesti sanoen se on hyvin loukkaava. Minkä sortin ignorantikkona minua oikein pidetään?)
Otin Kenneth Millerin esiin sen vuoksi että hän on hyvä evoluutiossa. Sillä minulla ei ole väliä siitä mitä mieltä on, vaan mitä osaa. Moni esittää minulle "kannatan evoluutiota" (tai jopa "uskon evoluutioon") -lausuntoja kuin kysymys olisi jostain mielipiteestä joka määräisi ikään kuin jotain "puolia". Ikään kuin kristitty olisi heti jotenkin samalla puolella ja fiksu kun edustaisi oikeita mielipiteitä. Ikään kuin asia ratkaistaisiin sillä mitä mielipiteitä ihmisellä on eikä sillä miten hyvin hän ajattelee.
Sosiaalisissa ryhmittymissä tätä kenties tehdäänkin ja näitä on asiallistakin tehdä. Mutta tässä kohden en voi kysyä muuta kuin että "mitä väliä"? Mielipiteet ovat arvottomia jos niiden takana ei ole osaamista ja ymmärrystä. Evoluution kannattaminen ja vastustaminen on tiimikysymys lähinnä (1) pseudoskeptikoille jotka eivät osaa tieteellistä ajattelua mutta haluavat halveksua itseään tyhmempiä (2) kreationisteille joille se on "salvation issue" ja (3) muille halveksittaville idiooteille.
Kristitty voi osata evoluutionsa. Mutta hyvin usein näitä "kannatan evoluutiota" -ihmisiä kuvaa kuitenkin se, että he eivät esimerkiksi huvikseen laskeskele Kimuran yhtälöitä. Heidän osaamisensa evoluutiomekaniikasta on vähintään ympäripyöreää ellei peräti koostu niistä evoluutio-olkiukoista joita kreationistit liittävät evoluutioteoriaan ja joita nämä kreationistit sitten kumoavat. Jos taidot puuttuvat, kannanotto asiasta on merkityksetön. He "uskovat" johonkin "evoluutioon". Ei siihen voi sanoa muuta kuin Reggae OK. Kunnioitan kreationistejakin näitä ihmisiä enemmän, sillä he sentään ovat miettineet asiaa (huonosti). Näiden ignoranttien "evoluutioon" "uskovien" idioottien on aivan turha rinnastaa itseään Millerin tai Junkkaalan tapaisiin fiksuihin teistisiin evoluutikoihin. Sillä kysymys ei ole siitä mitä mieltä on vaan siitä prosessista jolla siihen on päädytty.
Ihmisille on hyvin luontevaa toimia täten. Se, miten johonkin tulokseen päädytään ei paina yhtä paljon kuin se että ollaan tiettyä mieltä. Tämän vuoksi toistuvasti erilaiset kristityt esittelevät "tieteellistä maailmankuvaansa" tai yrittävät tiedottaa että "eivät ole kuin fundamentalisteja" koska he "uskovat evoluutioon". Ikään kuin olisi jokin ihme ja yllätys että kristitty voi uskoa evoluutioon. Tai että tätä edes tarvitsisi tuoda esille.
Nähdäkseni siinä että itseään kristityksi identifioiva voi kannattaa evoluutioteoriaa. Sen pitäisi olla jopa ilmiselvää. "Skepticblog" esimerkiksi kirjoitti tuoreesti siitä kysymyksestä miten vähän kreationisteja itse asiassa on. Amerikoissa trendiä seurataan galluptutkimuksessa jonka kysymykset on leimattuja. Asiaa on kysytty kauan samalla tietyllä kysymyksellä : "Which of the following statements comes closest to your views on the origin and development of human beings: human beings have evolved over millions of years from other forms of life and God guided this process, human beings have evolved over millions of years from other forms of life, but God had no part in this process, or God created human beings in their present form at one time within the last 10,000 years." Kysymystä ei voida vaihtaa koska tiedetään, että kysymyksen muotoilu vaikuttaa siihen miten niihin vastataan. Ja vakiokysymys kertoo oikeaa tietoa trendeistä. Eli siitä onko kreationismin suosio nousussa vai laskussa. Kysymyksen vaihtamien sotkisi datan tältäosin. Toisaalta tiedetään että kysymykset on muotoiltu siten että kristitty helposti ylivastaa siihen niin että hänet lasketaan kreationistiksi tavallista useammin. "Gallup poll only gives us three possibilities, and load two of the answers with “God”, which is an obvious bias right from the start." Kreationismin suosio ei siis olekaan niin suurta kuin voisi luulla. Joka korostaa sitä että teistisen evoluution kannattajia on varsin paljon. Joten kenenkään asioita seuranneen ei pitäisi hämmästyä lainkaan jos kuulee jonkun olevan teistinen evoluutikko.
Silti olen viimeisen kuukauden aikana törmännyt kahteen ihmiseen jotka ajattelevat vakavasti että olen "antiteisti" sen vuoksi että sekoitan "evoluutiokysymyksen" liian vahvasti aiheeseen. Olen ajatuksesta hieman huvittunut. Nähdäkseni tämä paljastaa lähinnä sen mitä he luulevat minun kannattavan ja eikannattavan ja mistä syistä. "Emme ole fundamentalisteja" on ikään kuin turvasatama monelle kristitylle ja heidän on vaikeaa käsittää että kreationismikritiikin ulkopuolellakin on aivan rationaalista ja hyvin tehtyä uskontokritiikkiä.
Nämä ihmiset eivät selkeästi ole keskittyneet asioihini kovin suurella pieteetillä. (Mistä ei voi tietysti ketään syyttää. Heillä on varmasti tärkeämpääkin tekemistä.) Esimerkiksi Kenneth Miller "Finding Darwin's God" -kirjoineen on minulle suuri nimi. Hän oli myös moittimassa Intelligent Designiä aina oikeudessa asti. Joku suomalainen Junkkaala on tässä kaliiberissa pelkkä piipertelijä. (Mikä ei ole Junkkaalan väheksyntää vaan mittakaavaistamiskysymys.) Junkkaalaa on jopa esitetty minulle jonkinlaisena demonstraationa ihmistyypistä jonka pitäisi jotenkin yllättää minua. (En käsitä mistä tämä ajatus on saanut pohjansa. Ja rehellisesti sanoen se on hyvin loukkaava. Minkä sortin ignorantikkona minua oikein pidetään?)
Otin Kenneth Millerin esiin sen vuoksi että hän on hyvä evoluutiossa. Sillä minulla ei ole väliä siitä mitä mieltä on, vaan mitä osaa. Moni esittää minulle "kannatan evoluutiota" (tai jopa "uskon evoluutioon") -lausuntoja kuin kysymys olisi jostain mielipiteestä joka määräisi ikään kuin jotain "puolia". Ikään kuin kristitty olisi heti jotenkin samalla puolella ja fiksu kun edustaisi oikeita mielipiteitä. Ikään kuin asia ratkaistaisiin sillä mitä mielipiteitä ihmisellä on eikä sillä miten hyvin hän ajattelee.
Sosiaalisissa ryhmittymissä tätä kenties tehdäänkin ja näitä on asiallistakin tehdä. Mutta tässä kohden en voi kysyä muuta kuin että "mitä väliä"? Mielipiteet ovat arvottomia jos niiden takana ei ole osaamista ja ymmärrystä. Evoluution kannattaminen ja vastustaminen on tiimikysymys lähinnä (1) pseudoskeptikoille jotka eivät osaa tieteellistä ajattelua mutta haluavat halveksua itseään tyhmempiä (2) kreationisteille joille se on "salvation issue" ja (3) muille halveksittaville idiooteille.
Kristitty voi osata evoluutionsa. Mutta hyvin usein näitä "kannatan evoluutiota" -ihmisiä kuvaa kuitenkin se, että he eivät esimerkiksi huvikseen laskeskele Kimuran yhtälöitä. Heidän osaamisensa evoluutiomekaniikasta on vähintään ympäripyöreää ellei peräti koostu niistä evoluutio-olkiukoista joita kreationistit liittävät evoluutioteoriaan ja joita nämä kreationistit sitten kumoavat. Jos taidot puuttuvat, kannanotto asiasta on merkityksetön. He "uskovat" johonkin "evoluutioon". Ei siihen voi sanoa muuta kuin Reggae OK. Kunnioitan kreationistejakin näitä ihmisiä enemmän, sillä he sentään ovat miettineet asiaa (huonosti). Näiden ignoranttien "evoluutioon" "uskovien" idioottien on aivan turha rinnastaa itseään Millerin tai Junkkaalan tapaisiin fiksuihin teistisiin evoluutikoihin. Sillä kysymys ei ole siitä mitä mieltä on vaan siitä prosessista jolla siihen on päädytty.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Miksi sinulla on niin pitkät kädet, oi isoäiti?
 |
| Ken Ham, kädet ojossa. |
Samalla se on myös kuvaus siitä, miten kreationismissa on usein kysymys dinosauruksista. Ja siitä, miten fundamentalismia usein kuvaa syvä kiinnostus ja viehätys kaikenlaiseen seksuaaliseen. (Mutta voiko heitä syyttää? Itseänikin elämässä vie eteenpäin lähinnä juuri kiinnostus dinosauruksiin ja runkkaamiseen.)
Minikäsien teoria on kuitenkin tavallaan jotain joka tuntuu hyvinkin järkeenkäyvältä. Se ei ole ristiriidassa minkään havaintoaineiston kanssa. Tosin lehteen on livahtanut syvä ideologinen ristiriita. Ristiriita joka johtuu siitä, että vaikka Intelligent Design onkin kreationismia, ei kaikki kreationismi ole Intelligent Designiä. Itse asiassa kun ID:n perusnormi on, että Suunnittelijan motiiveja tai persoonaa ei voida tietää, ei sen teorioissa ollenkaan voida sanoa että Suunnittelijan tavoitteena olisi että masturbointia ei harjoiteta tuossa dinosuvussa. Se luokittelisi vain että onko raaja sattuman, lainomaisuuden vai Suunnittelun tulos. Ja muu olisi sitten ideologista lisäolettelua.
Silti ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen että teorialla ei ole kovin suuria rationaalista arvoa. Itse asiassa sitä on niin vähän, että ensimmäinen asia joka tulee mieleen jopa kreationisteja seuranneelle on ajatus siitä että onko uutinen jonkinlainen feikki. Eikä moni kreationistikaan sitä varmasti kovin vakavasti ota. Jonkinlaisena sivuvitsinä. Tämä on tärkeä huomio. Sillä monesti järkevyys sekoittuu sisäiseen ristiriidattomuuteen. Mutta, kuten tieteenfilosofi Duhem osoitti, saivartelulla voidaan aina luoda ristiriidattomuutta.
Kun huomataan saivarteluteema, pahan ongelman ja rakenteiden funktioiden välisen yhteyden filosofia ja se, että ristiriitainen ideologia ei by definition ole järkevä voidaan jatkaa eteenpäin.
"Moraalinen suunnittelu suoraan elimistössä" on siitä mielenkiintoinen käsite, että se voidaan nivoa tuoreesti kirjoittamaani tekstiin piilokalvinismista. Siinäkin ytimessä oli se, että (a) sisäiset ristiriidat ovat usein mukana ja (b) kalvinistisessa maailmassa on luontevaa että moraaliin voidaan pakottaa rajoittamalla valinnanvapautta. Kantilainen sen sijaan voisi sanoa dinosaurusken käsistä, että ihmisellä on riittävän pitkät kädet juuri sen vuoksi että hän saa valita runkkaako vai ei. Eli ihmisellä on valinta joka tekee teoista eettistä. T-rex ei sen sijaan voi ylpeillä sillä että ei masturboi, koska sillä ei ole vaihtoehtoja. (Sen lisäksi sillä ei ole kielitaitoa eikä riittävää kognitiivista prosessointikykyä tälläisiin, mutta unohdetaan ne nyt tässä, ajatuskokeen vuoksi.) Tämä tarkoittaa sitä että Ham on laittanut kalvinistista piilokytköstä jopa tähän lausuntoon dinosauruksen käsistä.
Ja tämän seurauksena teen argumenttipuun. Seuraava ei siis koostu eri näkökulmista. Vaan se on prosessi, jossa joka vaiheessa käsitellään yksi premissi. Ja jos olet sitoutunut johonkin aiemmin, et voi vaihtaa siihen liittyviä asioita lennosta olematta sisäisesti ristiriitainen. Näin ollen kuvaan prosessin jossa eri näkökulmat asettuvat hierarkisesti tavalla jonka sisällä on argumentti joka käsittää vain koko tekstin. Tämä on pitkä argumentti ja vaatii lukijalta paljon. Mutta se on tehtävä, koska kokonaiskuvan saa vain tätä kautta. Itse asiassa valtaosa sofistikoituneesta teologiasta onkin "kusessa" siksi että siellä vallitsee vahva domeenispesifisyys. Ollaan erikoistuttu yhteen ongelmaan, ja asiat ratkaistaan kohta kerrallaan miettimättä ovatko ne keskenään yhteensopivia. Haaste vastataan kun se tulee vastaan ja toisen ongelman kohdalla saatetaan valita tämän kanssa ristiriitainen ratkaisu. Voitetaan taistelu - hävitään sota -metafora sopinee tähän väliin kuvaamaan sitä miten tässä käy.
Ja tämä voidaan liittää vahvasti myös piilokalvinismitekstiin linkkaamaani tekstiin joka käsitteli pahan ongelmaa. Siellä esille nimittäin nousi kantilainen ajatus siitä, että moraali ilman valintaa myös pahaan on oksymoroni. Tämä on hyvin tärkeä huomio. Sillä se korostaa sitä miten vahvasti esimerkiksi luterilainen teologia eroaa kalvinismista.
Kalvinismissa on ytimessä teema predestinaatiosta. Jumalan suvereenius on niin mahtava, että ihmisillä ei ole mitään aitoa vapaata tahtoa. Kaikki on "moraalista suunnittelua", paitsi raajat, myös mentaaliset rakenteet. Tämä malli korostaa sitä että Euthyfronin dilemma on väärä koska moraalissa kysymyksessä on vain Jumalan auktoriteetti asioihin. Jumala on hyvä koska hänellä on valta. ; Ja näin ollen on turhaa miettiä sitä että (a) Jos Jumala seuraa itseään suurempaa moraalilakia, häntä voidaan sanoa hyväksi, mutta toisaalta voimme tarkistaa moraalisuutemme ilman Jumalaa, eli teismi ei olekaan suoja arvotyhjiöltä ja nihilismiltä. (b) Jos Jumala ei seuraa itseään suurempaa moraalilakia, hänen valtansa on mielivaltaista, eikä häntä voida sanoa aidosti moraaliseksi, koska moraaliudella ei tässä ole muuta lähdettä kuin se, että "Jumala on". (+) Kalvinisti siis täsä kohden ns. "bite the bullet" ja myöntää että hyvyys redusoituu mielivaltaiseen valtaan ja auktoriteettiin.
Sen sijaan luterilaisuuden - ja myös katolisuuden - ytimessä on juurikin ihmisen vapaa valinta. Sävyt ovat siksi väistämättä kantilaisempia. Siinä kohden ongelmaksi nousee vahvemmin ns. "entäs taivaassa" -vastaveto. Teknisesti voidaan kysyä, että eikö kaikki pahan ongelman ratkaisut todista, että paratiisissa on sitten myös kärsimystä.
Tässä puolustuspuheena on yleisesti ottaen se, että ihminen ei paratiisissa todellakaan omaa relevanttia vapaata tahtoa. Valinta pelastukseen tai tuomioon tehdään maan päällä. Puolustus on tavallaan teologisesti uskottava, mutta se johtaa uuteen premissiin joka kyseenalaistaa kaiken pahan ongelman ratkaisemisen maan päällä. Nimittäin sen, että vapaa valinta on todella niin arvokas että kärsimys oikeuttuu todella tällä. Jos paratiisi on haluttava ja eettinen asia tai ei ainakaan paheksuttava asia, niin onko se sitten todella niin että vapaa tahto ja siihen liittyvä oikeus vääriin ja epäeettisiin ratkaisuihin on sen arvoista.
Samalla tietysti luterilainen tulee tunnustaneeksi että Jumalaa ei voi kutsua hyväksi jos Jumala ei viittaa korkeampaan moraalilakiin. Sillä jos hyvyys on Jumalankaltaisuutta - kuten vaikkapa Craig selittää - ei Jumala voi olla hyvä koska, jos ei ole valintaa hyvän ja pahan välillä, moraali olisi oksymoroni. (Kuten asia esitettiinkin. Jos hyväksyttäisiin että Jumala ei voisi olla paha suvereeniudestaan huolimatta, tunnustettaisiin että tosiasiassa kyky pahantekoon ei olisikaan oleellista ja se palauttaisi argumentistossa siihen aikaisempaan ongelmaan.) Ratkaisu Euthyfronin ongelmaan onkin siis toinen. Jumala nojaa itseään korkeampaan etiikkaan ja siksi Jumala on parempi Jumala kuin vaikka Baal, joka vaikka olisi luonut maailman, on epäeettinen koska uhraa ihmisiä Jumalalle. Ihmisen osuus etiikassa on tällöin vahvempi. ; Siinä missä kalvinisti voisi selittää että hänen kommenttinsa homoseksuaaleihin eivät kerro siitä miten hän haluaisi asian olevan, koska hän nojaa Jumalan suvereeniuteen, luterilaisessa opissa ihmisillä on moraalitaju ujutettuna omaantuntoon, jopa ateisteilla. Ja siksi omantunnon mukaan olisi mentävä ja kommentti homoista kertoisi nimenomaan että haluaa tiettyjä asioita.
Entäs taivaassa-vastaveto onkin oikeastaan lähinnä keino esiintuoda erilaisia piilo-oletuksia jotka ovat hieman kuten Ken Hamin moraalitulkinnat T-rexin käden designistä. (ID:läiset, mikäli olisivat sisäisesti ristiriidattomia toisin kuin käytännössä useimmiten eivät ole, korostasivat että Ham tulkitsee aineistoa, eli lisää prosessiin maailmankuvallisia taustaoletuksia.)
Tämä luterilaisen ja katolisuuden niputus on tietysti monista epätyydyttävä. Siksi onkin syytä huomata, että näiden oppien välillä on eroa. Tärkeä ero löytyy vaikkapa sieltä mihin lestadiolaisuutta käsittelevä blogi sen osuvasti asettaa. Luterilainen oppi nojaa ns. sola sriptura -malliin, jossa "Raamattu" on se ilmoitus joka on, ja jonka jälkeen ei tule mitään uutta. "Raamatun" tulkinta voi sen sijaan muuttua, kun Raamattua tulkitaan kunkin omalla omallatunnolla. "Sen sijaan perimätieto tai “seurakunnan neuvot” eivät ole uskomisen kohde eivätkä opilllisen auktoriteetin lähde. Ne ovat syntyneet ihmisten tuottamana, ne eivät ole enempää Jumalan kuin “Pyhän Hengenkään” ilmoituksia. Koska luterilainen kristinuskon oppi perustuu ainoastaan Raamattuun, se on altis uudelleen tulkitsemiselle." Tämä on siitä oleellinen huomio, että Jehovan Todistajat joille syntyy koko ajan uutta materiaalia jota tulkitaan Jehovan valon kirkastumisena ei ole luterilaisen opin mukaista. Samoin katolisuus jossa Paavi voi tunkea bullaansa ja esittää erilaisia kannanottoja ja oppimuutoksia viittaavat siihen että luterilaisuus on irtautunut katolisuudesta muustakin syystä kuin anekaupan takia. ; Ja suurinta riemua syntyykin siitä kun huomataan että ev.lut. kirkkomme sisällä puuhaava lestadiolaisuus ei ole sekään luterilaista etiikkaa. (He ovat siellä, mutta yllättävän usein eivät ole opillisesti joustavia ja vetoavat dogmatiikkaan ja oppiin esimerkiksi homoseksuaalisuuskysymyksessä ja naispappeuskysymyksissä. Jos dogmalla on väliä, heillä ei olisi sananvaltaa asiaan. Jos dogmalla ei ole väliä, dogmaan perustuva argumentti heiltä on sitten tyhjä kupla.) Ja itse suorastaan repeän nauruun, koska tämä korosaa sitä miten omituisia adventistit ovat. Adventistit kun tunnistaa siitä että he ovat karismaattisia, luottavat johtajaan, kertovat anekdootteja omista uskonnollisista kokemuksista. Ja heidät tunistaa siitä että he haukkuvat pääasiassa kahta asiaa, nimittäin evoluutiota saatanalliseksi uskonnoksi ja katolista kirkkoa porttokirkoksi. Heidän teologiansa on kuitenkin autoritaarista, seurakunnalla ja sen karismaattisilla johtajilla on vahva ote. Ja itse asiassa katolisista heidät erottaa lähinnä ihailtujen uskonsankarien persoona ja se että nämä eivät kanna hassua paavinhattua. Adventistit ovatkin ikään kuin populistista katolisuutta, jossa ero äitikatolisuuteen on lähinnä anekaupassa jota adventistit vastustavat. Ja jota katolinen kirkkokaan ei tiemmä enää nykyaikana harrasta.
En ottanut ilmoituspuolta esiin turhaan. Sillä se vetää suhdetta ihmeisiin. Siinä missä kalvinisti voi helpostikin halata suuria ihmeitä, on luterilainen varovaisempi. Luterilaisuudessa korostuu siksi se, että ihmeiden oletetaan olevan aika pieniä. (Kreationistit sen sijaan katsovat että vain suuret ihmeet ovat hyvää evidenssiä, siksi eliminatiivinen filtteri, jossa designiksi hyväksyttävän sattuman pitää olla harvinaislaatuinen, korostuu.)
Tämä sopii ajatukseen siitä että maailmaa voidaan selittää oleellisesti luonnonlaeilla. Ja tästä päästään sormimetaforaani jota olen soveltanut siinä piilokalvinismiartikkeliin laitetun pahan ongelma -linkin keskustelun puolella. ; Linkin takana olevassa pahan ongelman argumentissa henkenä on juuri se, että kärsimys on tarpeen. Siellä kerrottiin että Jumala voisi tappaa kaikki, jolloin pahaa ei tehtäisi. Mutta että tämä olisi vielä suurempi paha. Samoin siellä kerrotaan että pitää olla kyky vääriin ratkaisuihin jotta oikealla on väliä. Tämä on hyvin rajallinen. Ja siinä muutamalla ratkaisun vääräksi osoittamisella isketään kokonaisuuteen. Kun pahan ongelman ytimessä on kaikkivaltius, ei riitä että on olemassa yksi tai kaksi huonoa ratkaisua. On osoitettava että ne kaikki olisivat huonompia.
Tässä taas yleensä määritellään kaikkivoipaisuutta uusiksi. Linkin takana kaikkivoipaisuus on selitetty joksikin jossa sisäisesti ristiriitainen on mahdotonta. Sormiesimerkkimetaforaa apunakäyttäen ratkaisussa vajaasti "eliminoidaan vasara" ja kerrotaan että vasarasta on enemmän hyötyä kuin sormikivusta on haittaa. Ja kerrotaan että jos ihmisen tappaisi tai tälle ei antaisi sormia, hän myös voisi särkeä sormeaan mutta tilanne olisi yhä huonompi. (1) 1: Tässä voitaisiin kysyä, että onko oleellista että ihmiselle luodaan sellainen hermosto että hän ylipäätään voi lyödä itseään sormeen vasaralla. Kognitio voisi ohjata vasran aina naulaan eikä sormeen. Kalvinisti voikin nähdä että vasaralla sormeen lyöminen on jossain liitoksissa suvereniteettiin. Kalvinistille predestinaatio näkyykin myös menestyksenä elämässä. (2) Tässä voitaisiin kysyä myös että miksi meille ei luoda peukaloa joka ei voisi mennä rikki vasaralla tai muullakaan. (+) Näistä ensimmäinen on kognitiivisesti haasteellinen, mutta se perustuu kalvinismiin joka on ohitettu aiemmin. Se ei ole ongelma kalvinisteille, mutta koska luotetaan vapauteen ei tähän vaikeaan haasteeseen tarvitse vastata. Toinen sen sijaan on kognitiivisesti helppo. Vetoamalla luonnonlakeihin luterilainen voi selittää että meillä ei ole fysikaalisesti mahdollista että sormet kestäsivät mitä vain. Ratkaisuna on siis se, että kaikkivoipaisuus rajoitetaan tähän yhteen universumiin.
Joku voisi olla tyytyväinen. Mutta tämä nostaa esille hyvin oleellisen ongelman. Jos ratkaisee asian fysiikan kannalta väittää että muunlaiset universumit ovat mahdottomia tai irrelevantteja. Tässä kysymyksessä jossa on kysymys kaikkivoipuudesta rajoittuu hyvin triviaalinomaiseksi. Luterilainenkin voi ajatella että Jumalalla oli kenties maailmaa luodessaan valinnanvaraa, ja tämä on jostain syystä valikoitunut monien mahdollisten mutta eitoteutuneiden universumien joukosta. ; Ja tästä päädytään siihen että on tavallaan pakko valita Leibnizin "paras mahdollisista maailmoista" taustateoriaksi. Tämä itse asiassa sopii luterilaiseen ajatustapaan varsin hyvin. Muut universumit ovat huonompia, siis irrelevantteja, koska Jumala on hyvänä ja kaikkikykyisenä valinnut parhaan mahdollisen maailman. Pahan ongelman premissit siis ikään kuin itsessään ratkaisevat siihen liitetyn haasteen.
Tämä on myös koherentti suhtautuminen luterilaiseen ihmeisiin suhtautumiseen. Siinä missä adventistit voivat kohkata ihmekertomuksilla vaikka siitä miten rekka ajoi lapsen yli, mutta että suojelusenkeli suojeli kristittyä lasta niin että rekka ajoi hänen yli ilman että lapsi vahingoittui. Mitä nyt jäi renkaanjäljet puseroon jotta pyykkipäivä tuli rekkaonnettomuudesta. Tässä ihmemallissa ei olisi tavatonta että ihminen löisi itseään sormeen vasaralla ja sormi ei menisi rikki. Ja kun kysymys on kaikkivoipuudesta se, mikä on mahdollista on mahdollista. Ja jos peukalo ei mene rikki yhdellä, sen ei tarvitse mennä rikki kenelläkään muullakaan. Selitys siitä että peukalo ei mene vasarasta rikki johtuu siitä että vaihtoehto ei ole mahdollinen, eikä siis edes kaikkivoipuuden rajoissa.
Ja tämä johtaa hyvin vahvasti deismiin jossa Jumala ei vaikuta universumissa mitenkään. Sillä jokainen ihme herättää kysymyksen siitä miksi niin ei käy toisaalla. Ja vastaukset niihin palauttavat puussa niihin ongelmiin jotka johtavat ihan eri tielle. Deismin Jumala ei vastaa rukouksiin, ei puutu maailman menoon ihmeillä eikä vaikuta ihmisten elämässä. Sillä muutoin tulee ristiriita joko pahan ongelmaan tai euthyfronin dilemmaan. Jumala voi toki tehdä mitä haluaa, mutta jos oppi on sisäisesti ristiriitainen joudutaan tunnustamaan että Jumalaa ei rajoita edes logiikan lait. Ja tämä taas on perin ongelmallista niille joista "tee niin iso kivi että et jaksa nostaa sitä" ei ole relevantti ongelma koska Jumala toimii koherentisti. Ja se itse asiassa tunnustaa että ei ole mitään tarvetta edes olla järkeenkäypä ideologia, joten koko keskustelu siitä onko uskonvakaumus rationaalinen, järkevä tai hyvin perusteltu katoaa sekin tätä myötä. Logiikka on liian rajoittunutta ja uskonnolla ei ole enää suhdetta tieteeseen tai muihin vastaaviin kysymyksiin.
Ja deismin kohdalla ongelmana taas on se, että jokaisessa mutkassa on pitänyt ottaa premissi. Ja jokainen premissi antaa luvan olla erimielinen. Eräässä mielessä tulkinnat johtavat siihen että lopputulos on ns. epätodennäköinen. Kun niin monta metafyysistä premissiä on pakko osua kohdalle ennen kuin juttu on järkevä, olisi aikamoinen sattuma että juuri nämä metafyysiset premissit osuisivat kohdalle. Teologia on siis koherentti mutta saivartelua - vähän samaan tapaan kuin Ken Hamin teoria T -rexin käsistä oli mahdollinen mutta silti ei järkevän ihmisen juttu.
Näistä ongelmista huolimatta varmaa on se, että jossain on joku joka kertoo tietävänsä miten Jumala toimii siitä huolimatta mitä mieltä ihmiset ovat ja mitä he sitten tekevätkin. Ja uskovat olevansa rationaalisia ja että Jumala todella on tieteellisen tutkimuksen todennäköiseksi osoittama. Sanoopa siihen logiikka tai kuka tahansa mitä tahansa. Sillä saivartelu sallitaan ja ristiriidat eivät koskaan ole merkittäviä.
Vastauksena otsikon kysymykseen sanon lähinnä sen verran, että jotta kreationisti-isoäiti voisi ns. heilutella käsiään argumentaatiossa. Jos mieleesi tuli jotain muuta, niin hyi hyi sinua pervoa!
torstai 6. helmikuuta 2014
Debatin viemää
Radio Deissä oli harjoitettu kreationimin parissa suositulle asialle. Eli livedebatoinnille. Matti Leisola ja Atte Korhola väittelivät radiossa. Minun ei varmasti tarvitse kertoa kenellekään sitä miten syvästi en välitä mistään yleisöväittelyistä. Ne ovat promootiota, jossa pelataan enemmän karismalla kuin sisällöllä. Kannatan tieteellistä debatointia, mutta kirjallisena. Siinä kun pelataan substanssilla eikä viestintäosaamisella.
 |
| Monista on aina yhtä kiinnostavaa saada kuulla rautakautisista ideoista jotka esitetään uusina modernin tieteen huippukeksintöinä. |
Amerikoissa libedebateilla on kuitenkin seuraajia. Tästä hyvänä esimerkkinä on hyvin tuore kreationismiväittely jossa itse Ken Ham väitteli Bill Nyen kanssa. Väittelystä oltiin sen verran kiinnostuneita, että siihen jopa valmistauduttiin asiaankuuluvasti. Debatilla oli paljon seuraajia. Väittelyn jälkeen mm. kreationisteiksi identifioituvat saivat lähettää viestejä evoluutiosta tietäville.
1: Josta en tähän laita sen enempää kuin sen, että viestin "vastaanottajana" asiassa on vain yksi millään tavalla kiinnostava ja relevantti asia. Se, että muutama kreationistinaisista oli melko sieviä ja jopa seksikkäitä. Mutta yhdessä tekstien typeryyden ja siihen omalla kohdallani vahvasti liittyvän turn-off -vaikutuksen vuoksi kikkelini on hyvin hyvin hämmentynyt. Ja siinä kaikki mitä sain. Osa skeptikoista on erimielisiä ja näkevät asiassa jotain muun reagoimisen arvoista. Mutta he ovat väärässä. Väärässä!
 |
| Kuvan aasi ei osallistu julkkisväittelyihin, mutta jos se osallistuisi, se tekisi parempia argumentteja kuin Ken Ham ikinä. |
Tämänlaisissa debateissa huolena on se, että niillä annetaan kreationismille näkyvyyttä. Toinen tärkeä huoli on se, että tosiasiassa dogmaattiset ihmiset eivät hevillä muuta mielipiteitään - itse asiassa edes tavalliset ihmiset, aivan ilman pakkomielteitä, eivät muuta mielipiteitään kovinkaan helposti. Slatessa oleva "skeptikon yhteenveto" käydyn debatin mediapelistä onkin mielenkiintoinen. Ennen debattia oli ollut jonkinlaista huolta "I was torn about the event; I think it’s important that science get its advocacy, but I also worry that by even showing up to such a thing, Nye would elevate the idea of creationism as something worth debating."
 |
| Älyllisyyden riemuvoitto. Että Hurraa! |
Tässä kristillinen enemmistö onkin tärkeässä osassa. Sillä kuten jo aiemmassa korostettiin sitä miten Ken Ham ei nuoren maan kreationisminsa kanssa edusta kovinkaan montaa kristittyä ihmistä, voidaan evoluutiodenialismin taakse nähdä vahvempi ja kaikenkattavampi vääristyminen. Vääristyminen jossa väärinymmärrettynä ei ole vain tiede vaan myös uskonto. Uskonnon ja dogman tasolla evoluutiota pidetään ateistisena näkemyksenä joka "naturalisminsa" vuoksi on yleisesti uskontoa vastaan. Kuitenkin evoluutio ei vastusta uskontoa yleensä, vaan pelkästään muutamia hyvin pieniä ja loppujen lopuksi merkityksettömiä suuntauksia. "Ham is insidiously wrong on one important aspect: He insists evolution is anti-religious. But it’s not; it’s just anti-his-religion. This is, I think, the most critical aspect of this entire problem: The people who are attacking evolution are doing so because they think evolution is attacking their beliefs. But unless they are the narrowest of fundamentalists, this simply is not true." Jos itse muotoilisin asian, korostaisin että "evolution is not against religion in general, but as any scientific theory, it can contradict certain religious beliefs. So it can be against religion in particular."
Tästä huolimatta tiedekysymyksiä ei ratkaista käsiäänestyksillä tai livedebateilla. Koskaan.
perjantai 15. marraskuuta 2013
Lastenkaltaisten on kreationistien valtakunta
Ken Ham kirjoitti liikuttuneensa 7-vuotiaan kuuntelijansa oppivaisuudesta. Viestin sävy on se, että 7-vuotiaskin voi ymmärtää kreationismia. Ja että tämä on kannustettava ja hyvä asia. "And here’s a suggestion: the next time AiG speakers are in your church, maybe you should keep your young children with you to hear them. They may not understand everything, but they will pick up more than many people think they will."
Otin Hamin lausunnon esiin siksi, että se tuo esille muutamia hyvin keskeisiä puolia kreationismissa. Ensimmäinen asia on se, että sen perusväitelauseet ovat varsin helppoja. Ja valtaosa kreationismista on niiden toistamista. Ja tätä pidetään hyvänä asiana. Sillä kreationismi elää Dunning-Kruger -efektistä. Se pitää arkijärjenmukaisuutta hyveenä. Ja tätä kautta helppous muuttuu hyveeksi. Kreationistien maailmassa se, että jo 7-vuotias voi ymmärtää kreationistien väitelauseet ja oppisisällöt ja kannattaa niitä, tarkoittaa sitä että sen totuudenmukaisuus olisi sekin varsin ilmiselvä asia. Eli evoluutio on niin ilmiselvä vale, että sen tajuamiseksi ei paljoa tarvita.
Itse asiassa monesti kreationismin henkenä on suorastaan se, että tiede on vaikeaa koska se on arkijärjestä etääntynyttä ja täynnä valehtelukikkailuja. Jos tiede on liian vaikeaa, voit silti ymmärtää kreationismia ja kokea olevasi tieteellisesti kompetenssi. Vaikeus itsessään on todiste huonoudesta. Tämän vuoksi esimerkiksi Alvin Plantingan näkemykset ovat suosittuja. Hänen argumenteissahan Jumala on antanut ihmiselle älyn jotta tämä voisi ymmärtää maailmaa. Ja kun maailma on ihmisymmärryskeskeinen, on tästä vain pienehkö loikka siihen että tämän ymmärtämisen tulisi olla myös ihmiselle lajityypillisesti helppoa. Ja tätä kautta päädytään intuitioon.
Onkin erikoista miten Torrancen ajatuksesta mennään paljon pidemmälle intuitiivisuuden puolelle. Torrancen maailmassa se, että Jumalausko tuo maailmaan ihmisjärjenmukaisuutta. jos universumi on älyllisen tekonen, on maailmankaikkeuden rakenteen tehnyt rationaalinen olento, jolloin sen ymmärtäminen on mahdollista rationaalisten olentojen voimin. Kreationisti ei ajattele, että universumin rakenne olisi vain mahdollista ymmärtää. He ovat sitä mieltä, että sen ymmärtäminen on jotenkin helppoa. "Think less" -ajattelun maailmaan rynnistäminen saa "ilmiselvyys" ja "johan sen sanoo järkikin" -luonteen. Ja siksi 7 -vuotiaan kreationismin ydinteemojen hallinta on siis Hamilta kannustusta siihen, että kreationismi on valaisevaa ja ilmiselvästi totta.
Tämä ei ole se ainut puoli. Sillä Hamille on, muiden kreationistien tapaan, tärkeää ajatella lapsia. Hamin näkemyksessä kreationismin ymmärtäminen on argumentti tuoda 7 -vuotiaat kreationistitilaisuuksiin. Tällä taistellaan sitä mallia vastaan jossa kreationismi olisi tieteellistä ja älykästä. Sillä tämä malli korostaisi että kreationismi olisi vain fiksujen aikuisten asia. Hamille on tärkeää että lapset tulevat mukaan. Tämä ei ole sattumaa ;: Kreationismi on ytimeltään julistuksellinen. Ja se pitää lasten mukaanottamista keskeisenä. Perhakeskeisyys ja kasvatuskeskeisyys on johtanut muun muassa kreationismin huomattavimpaan piirteeseen. Nimittäin siihen, että kreationismi näkyy vahviten asioissa jotka koskevat kouluopetusta. Siksi lausunto 7-vuotiaan mukaantuomisesta on tärkeä valaisija kun mietitään kreationismin eetosta.
"Dallas Observerissa" on tähän oleellisesti liittyvä kirjoitus. Osa evolutionisteista on moittinut sitä siitä, että se suhtautuu kreationismiin ymmärryksellä. Se onkin kieltämättä siitä erikoinen aatehistoriaesitys, että se ei ota mitenkään suoraan kantaa kreationismin filosofiaan ja sen tieteellisyyteen. Se kuvastaa vain pyrkimyksiä. Toki tämänlainen tapa lähestyä aatehistoriaa tapahtumien kautta on epäilyttävä - tällä strategialla hyvin usein kätketään ideologinen agenda ja myydään sitä "pragmaattisena", "käytännöllisenä" ja "ideologiattomana".
Kyseinen teksti on kuitenkin mielestäni ihan onnistunut. Se liittää kuvaavasti kreationismin toiseen asiaan, hieman laajempaan asiaan. Nimittäin siihen, miten sekularismia ja uskonnon opettamista on pidetty koulutusasioista kinaamisen ytimessä hyvin kauan. Tässä teemana ei ole pohjimmiltaan tai alun perin edes mikään evoluutio tai evoluution debunkkaus tai evoluution ja uskonnon suhde. Vaan sekularismi. Muu on sitten tämän pääteeman koristelua. "Fighting over religion in public education is practically an American pastime. We've been doing it for more than a century, at least. Take the Nativist groups in Philadelphia. In 1844, they began spreading baseless rumors about a Catholic initiative to remove the Bible from public schools. In the midst of an economic downturn, this inflamed Protestant animus toward a growing Irish immigrant population. Riots broke out. Two Catholic churches were torched. Nobody's burning houses of worship over education nowadays, but the fear of secularism and modernity remains as potent as ever." Voidaan oikeastaan sanoa, että kreationismi on marginaalinen alatyyppi tästä pääilmiöstä. Ja että siinä missä Suomessa vielä keskustellaan uskonnonopetuskesta sen oikealla nimellä, USA:ssa se on vain kätketty "tiedekeskusteluun". Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, miten
1: Sekularismi maksimoi yhteiskunnan uskontokeskustelun ja polemisoi keskustelun. Sillä vastapuolen leimaaminen uskonnoksi poistaa sen arvon ja merkityksen. Sekulaarissa uskonto pitää jättää privaattiin, joten uskonnoksi leimattu asia ei saa suunvuoroa. Tämä on se syy miksi itse olen sekularismin kohdalla "kreationistien asialla". En pidä evoluutiokritiikistä, mutta en kannata täyttä uskonnosta siivottua sekulaariutta. Julkisen uskonnon tärkein tehtävä on se, että se ei pakko-osallistuta lauluihinsa ja rituaaleihinsa ja ei häiriköi minua ja muita ihmisiä. Siihen asti Jeesusmainonta on ihan sallittua. Kysymys on hyvistä tavoista -joita ei pidä sekoittaa "hyviin intresseihin", joka on tärkeää kokska muistamme että julistaja yleensä itse kokee vain varoittavnsa muita heikoista jäistä ja tämä palvelus oikeuttaa heitä olemaan tungettelevia ja muuten epäkohteliaita. (Ja jos/kun kohteliaisuutta ei noudateta julistajan puolella, niin sitten julistaja sanoo, että millään hyvilä tavoilla, kunnioituksella ja kohteliaisuudella ei ole väliä ja sitten heille saa olla vitun ikävä. Mitäs läksit - nii-hii-hii.)
2: Sekularistisissa maailmoissa aidosti uskonnollinen näkemys ei menetä intressejään ja se keksii siksi jotain... kiertoteitä. Siksi jos Suomessa kiellettäisiin uskonnon opetus kouluissa, kreationismi saisi vähintään kasvaneen potentiaalin johon vaikuttaa. Tässä mielessä uskonnonopetus on kenties jopa eräs keskeisimmistä suojista kreationismia vastaan.
3: Historiallisesti, kun katsotaan sitten noitavainoja tai muuta lynkkauskulttuuria, katolisella kirkolla on tässä tarpeettoman huono maine. Protestanttisissa maissa noitavainot olivat väkilukuun nähden suurempia kuin katolisissa maissa. Katolinen uskonto institutionalisoi noitavainot inkvisiittoreille, ja tämä taas, vaikka olikin nykyajan silmään julma laitos, jakoi pääasiassa armahduksia. Kreationismilla ideologinen historia voi olla se selittävä elementti, jota tarvitaan liikkeeseen liittyvien varsin aggressiivisten piirteiden ymmärtämiseksi.
Dallas Observer tekee mielestäni hyvää työtä kuvatessaan kreationismin tilannetta ymmärrettävästi. Myötämielisyys kreationismia kohtaan ei mielestäni ole niin vahva kuin moni moittii ; Osittain ymmärtäminen voi tosin johtaa sympatiseeraamiseen. Kreationistien motiivimaailma on monille vieras. Argumentit tunnetaan ja on helppoa rakentaa pahuuskeskeinen motiivi, ja tämä tulinta vääristänee etenkin liberaalien näkemyksiä konservatiivisista kreationisteista. Olen tässä hieman kuten P. Z. Myers , joka viittaa Dallas Observerin tekstiin ja korostaa, että kreationismin valta onkin selvästi viime aikoina vähentynyt. Ja että kreationismin näytön paikka ja vallan heikkeneminen tulee tästä Dallas Observerin tekstistä ihan hyvin esiin."The Gablers, Phyllis Schlafly, Ray Bohlin, the Discovery Institute…they all get a mention, and the sordid descent of the Texas Board of Education into chaos and stupidity are all explained. It doesn’t have a real ending yet, but there are some promising suggestions that the creationists’ influence is beginning to wane." (Suosion väheneminen kyllä näkyykin.)
Dallas Observer ottaa kantaa nykyaikakeskeisesti. Kreationismin nykykanta on se, että se kokee vainoksi, kiusaamiseksi ja vääryydeksi sen, että kreationismi on kielletty kouluaineena. "Teaching creationism in public schools has been unconstitutional for more than 25 years." Ja että kreationisteilla on tiukka näytön paikka. Avainkysymys on siinä, että "Will anti-evolutionists be able to adapt and survive in a new textbook market?" Ja että taistelu ei oikeastaan enää voi jatkua - ainakaan valitulla lakitupa-kouluopetuslinjalla - enää kovin kauaa. Kun ennakkopäätöksiä asioista kertyy, samoja asioita ei enää voida tuoda uudelleen esille kovinkaan helposti. "It details five-, 10- and 20-year plans to see intelligent design become the dominant theory. They're looking far beyond whatever victories or losses they receive in Texas. They're looking to a future in which faith and science are indistinguishable, and where faith and society are inextricable." Tämä tulevaisuuteen tähtäävä tavoitteisto ja sen tiellä olevat kasautuvat vaikeudet näkyvät vaikkapa tämän päivän Google Trends -tilastoista.
En tosin iloitse kovin paljoa. Sillä perimmiltään ymmärrän että kina kasvatuksen ja koulutuksen yhteydestä ei ole kovin kaunis. Vastakkain on näkemys jossa valtion tulisi opettaa uskontoa ja että uskonnonopetus on valtion asia (kreationistit) ja tätä vastustaa näkemys jossa lasten uskonto ja sen kasvatus on vanhempien kotona tapahtuva asia (sekularistit). Molemmat ovat rehellisesti sanoen perseestä. Lapsi ei ole valtion hallittavaa omaisuutta vaan kansalainen. Ja vaikka lasten kasvatus on vanhempien tehtävä ja työ, ei lapsi ole teknisesti ottaen vanhempiensa omaisuutta ja heidän ideologinen orjansa jonka tehtävänä olisi toimia jonain passiivisena astiana johon saadaan kaataa mitä vanhemmat sitten mielivätkin.
Otin Hamin lausunnon esiin siksi, että se tuo esille muutamia hyvin keskeisiä puolia kreationismissa. Ensimmäinen asia on se, että sen perusväitelauseet ovat varsin helppoja. Ja valtaosa kreationismista on niiden toistamista. Ja tätä pidetään hyvänä asiana. Sillä kreationismi elää Dunning-Kruger -efektistä. Se pitää arkijärjenmukaisuutta hyveenä. Ja tätä kautta helppous muuttuu hyveeksi. Kreationistien maailmassa se, että jo 7-vuotias voi ymmärtää kreationistien väitelauseet ja oppisisällöt ja kannattaa niitä, tarkoittaa sitä että sen totuudenmukaisuus olisi sekin varsin ilmiselvä asia. Eli evoluutio on niin ilmiselvä vale, että sen tajuamiseksi ei paljoa tarvita.
Itse asiassa monesti kreationismin henkenä on suorastaan se, että tiede on vaikeaa koska se on arkijärjestä etääntynyttä ja täynnä valehtelukikkailuja. Jos tiede on liian vaikeaa, voit silti ymmärtää kreationismia ja kokea olevasi tieteellisesti kompetenssi. Vaikeus itsessään on todiste huonoudesta. Tämän vuoksi esimerkiksi Alvin Plantingan näkemykset ovat suosittuja. Hänen argumenteissahan Jumala on antanut ihmiselle älyn jotta tämä voisi ymmärtää maailmaa. Ja kun maailma on ihmisymmärryskeskeinen, on tästä vain pienehkö loikka siihen että tämän ymmärtämisen tulisi olla myös ihmiselle lajityypillisesti helppoa. Ja tätä kautta päädytään intuitioon.
Onkin erikoista miten Torrancen ajatuksesta mennään paljon pidemmälle intuitiivisuuden puolelle. Torrancen maailmassa se, että Jumalausko tuo maailmaan ihmisjärjenmukaisuutta. jos universumi on älyllisen tekonen, on maailmankaikkeuden rakenteen tehnyt rationaalinen olento, jolloin sen ymmärtäminen on mahdollista rationaalisten olentojen voimin. Kreationisti ei ajattele, että universumin rakenne olisi vain mahdollista ymmärtää. He ovat sitä mieltä, että sen ymmärtäminen on jotenkin helppoa. "Think less" -ajattelun maailmaan rynnistäminen saa "ilmiselvyys" ja "johan sen sanoo järkikin" -luonteen. Ja siksi 7 -vuotiaan kreationismin ydinteemojen hallinta on siis Hamilta kannustusta siihen, että kreationismi on valaisevaa ja ilmiselvästi totta.
Tämä ei ole se ainut puoli. Sillä Hamille on, muiden kreationistien tapaan, tärkeää ajatella lapsia. Hamin näkemyksessä kreationismin ymmärtäminen on argumentti tuoda 7 -vuotiaat kreationistitilaisuuksiin. Tällä taistellaan sitä mallia vastaan jossa kreationismi olisi tieteellistä ja älykästä. Sillä tämä malli korostaisi että kreationismi olisi vain fiksujen aikuisten asia. Hamille on tärkeää että lapset tulevat mukaan. Tämä ei ole sattumaa ;: Kreationismi on ytimeltään julistuksellinen. Ja se pitää lasten mukaanottamista keskeisenä. Perhakeskeisyys ja kasvatuskeskeisyys on johtanut muun muassa kreationismin huomattavimpaan piirteeseen. Nimittäin siihen, että kreationismi näkyy vahviten asioissa jotka koskevat kouluopetusta. Siksi lausunto 7-vuotiaan mukaantuomisesta on tärkeä valaisija kun mietitään kreationismin eetosta.
"Dallas Observerissa" on tähän oleellisesti liittyvä kirjoitus. Osa evolutionisteista on moittinut sitä siitä, että se suhtautuu kreationismiin ymmärryksellä. Se onkin kieltämättä siitä erikoinen aatehistoriaesitys, että se ei ota mitenkään suoraan kantaa kreationismin filosofiaan ja sen tieteellisyyteen. Se kuvastaa vain pyrkimyksiä. Toki tämänlainen tapa lähestyä aatehistoriaa tapahtumien kautta on epäilyttävä - tällä strategialla hyvin usein kätketään ideologinen agenda ja myydään sitä "pragmaattisena", "käytännöllisenä" ja "ideologiattomana".
Kyseinen teksti on kuitenkin mielestäni ihan onnistunut. Se liittää kuvaavasti kreationismin toiseen asiaan, hieman laajempaan asiaan. Nimittäin siihen, miten sekularismia ja uskonnon opettamista on pidetty koulutusasioista kinaamisen ytimessä hyvin kauan. Tässä teemana ei ole pohjimmiltaan tai alun perin edes mikään evoluutio tai evoluution debunkkaus tai evoluution ja uskonnon suhde. Vaan sekularismi. Muu on sitten tämän pääteeman koristelua. "Fighting over religion in public education is practically an American pastime. We've been doing it for more than a century, at least. Take the Nativist groups in Philadelphia. In 1844, they began spreading baseless rumors about a Catholic initiative to remove the Bible from public schools. In the midst of an economic downturn, this inflamed Protestant animus toward a growing Irish immigrant population. Riots broke out. Two Catholic churches were torched. Nobody's burning houses of worship over education nowadays, but the fear of secularism and modernity remains as potent as ever." Voidaan oikeastaan sanoa, että kreationismi on marginaalinen alatyyppi tästä pääilmiöstä. Ja että siinä missä Suomessa vielä keskustellaan uskonnonopetuskesta sen oikealla nimellä, USA:ssa se on vain kätketty "tiedekeskusteluun". Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, miten
1: Sekularismi maksimoi yhteiskunnan uskontokeskustelun ja polemisoi keskustelun. Sillä vastapuolen leimaaminen uskonnoksi poistaa sen arvon ja merkityksen. Sekulaarissa uskonto pitää jättää privaattiin, joten uskonnoksi leimattu asia ei saa suunvuoroa. Tämä on se syy miksi itse olen sekularismin kohdalla "kreationistien asialla". En pidä evoluutiokritiikistä, mutta en kannata täyttä uskonnosta siivottua sekulaariutta. Julkisen uskonnon tärkein tehtävä on se, että se ei pakko-osallistuta lauluihinsa ja rituaaleihinsa ja ei häiriköi minua ja muita ihmisiä. Siihen asti Jeesusmainonta on ihan sallittua. Kysymys on hyvistä tavoista -joita ei pidä sekoittaa "hyviin intresseihin", joka on tärkeää kokska muistamme että julistaja yleensä itse kokee vain varoittavnsa muita heikoista jäistä ja tämä palvelus oikeuttaa heitä olemaan tungettelevia ja muuten epäkohteliaita. (Ja jos/kun kohteliaisuutta ei noudateta julistajan puolella, niin sitten julistaja sanoo, että millään hyvilä tavoilla, kunnioituksella ja kohteliaisuudella ei ole väliä ja sitten heille saa olla vitun ikävä. Mitäs läksit - nii-hii-hii.)
2: Sekularistisissa maailmoissa aidosti uskonnollinen näkemys ei menetä intressejään ja se keksii siksi jotain... kiertoteitä. Siksi jos Suomessa kiellettäisiin uskonnon opetus kouluissa, kreationismi saisi vähintään kasvaneen potentiaalin johon vaikuttaa. Tässä mielessä uskonnonopetus on kenties jopa eräs keskeisimmistä suojista kreationismia vastaan.
3: Historiallisesti, kun katsotaan sitten noitavainoja tai muuta lynkkauskulttuuria, katolisella kirkolla on tässä tarpeettoman huono maine. Protestanttisissa maissa noitavainot olivat väkilukuun nähden suurempia kuin katolisissa maissa. Katolinen uskonto institutionalisoi noitavainot inkvisiittoreille, ja tämä taas, vaikka olikin nykyajan silmään julma laitos, jakoi pääasiassa armahduksia. Kreationismilla ideologinen historia voi olla se selittävä elementti, jota tarvitaan liikkeeseen liittyvien varsin aggressiivisten piirteiden ymmärtämiseksi.
Dallas Observer tekee mielestäni hyvää työtä kuvatessaan kreationismin tilannetta ymmärrettävästi. Myötämielisyys kreationismia kohtaan ei mielestäni ole niin vahva kuin moni moittii ; Osittain ymmärtäminen voi tosin johtaa sympatiseeraamiseen. Kreationistien motiivimaailma on monille vieras. Argumentit tunnetaan ja on helppoa rakentaa pahuuskeskeinen motiivi, ja tämä tulinta vääristänee etenkin liberaalien näkemyksiä konservatiivisista kreationisteista. Olen tässä hieman kuten P. Z. Myers , joka viittaa Dallas Observerin tekstiin ja korostaa, että kreationismin valta onkin selvästi viime aikoina vähentynyt. Ja että kreationismin näytön paikka ja vallan heikkeneminen tulee tästä Dallas Observerin tekstistä ihan hyvin esiin."The Gablers, Phyllis Schlafly, Ray Bohlin, the Discovery Institute…they all get a mention, and the sordid descent of the Texas Board of Education into chaos and stupidity are all explained. It doesn’t have a real ending yet, but there are some promising suggestions that the creationists’ influence is beginning to wane." (Suosion väheneminen kyllä näkyykin.)
Dallas Observer ottaa kantaa nykyaikakeskeisesti. Kreationismin nykykanta on se, että se kokee vainoksi, kiusaamiseksi ja vääryydeksi sen, että kreationismi on kielletty kouluaineena. "Teaching creationism in public schools has been unconstitutional for more than 25 years." Ja että kreationisteilla on tiukka näytön paikka. Avainkysymys on siinä, että "Will anti-evolutionists be able to adapt and survive in a new textbook market?" Ja että taistelu ei oikeastaan enää voi jatkua - ainakaan valitulla lakitupa-kouluopetuslinjalla - enää kovin kauaa. Kun ennakkopäätöksiä asioista kertyy, samoja asioita ei enää voida tuoda uudelleen esille kovinkaan helposti. "It details five-, 10- and 20-year plans to see intelligent design become the dominant theory. They're looking far beyond whatever victories or losses they receive in Texas. They're looking to a future in which faith and science are indistinguishable, and where faith and society are inextricable." Tämä tulevaisuuteen tähtäävä tavoitteisto ja sen tiellä olevat kasautuvat vaikeudet näkyvät vaikkapa tämän päivän Google Trends -tilastoista.
 |
| Huvittavinta on se, että tänä vuonna Meyerin "Darwin's Doubt" on ollut uunituore ja sitä on mainosteltu. Sen avulla on yritetty luoda uutta toivoa ja hypeä kreationismiin. Silti tämän vuoden suosioluvut eivät ole oikein kivunneet mihinkään nähtävään piikkiin. Kenties laimein koskaan näkemäni kreationistien "myyrävuosi". |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)