Ihmiset tykkäävät samastua mitä ihmeellisimpiin asioihin. Itse esimerkiksi olen viime päivinä pelannut uutta Senran Kaguraa ja olen prosessissa huomannut että on aavistuksen merkityksellistä lokeroida itseä ja muita suhteessa nakuilevien ninjatyttöjen kouluihin. (Hurraa Homura Gurentai!)
Tämä on tietenkin hoopoa koska koko sarja (animeineen ja peleineen) on läpikotaisen absurdi ja hölmö. Ja uusimmassa pelissä suurin osa aseista ja ominaisuuksista on vain heitettävissä hahmolta toiselle ja tätä kautta hahmoissa ainut uniikki ominaisuus on ääni ja ulkonäkö. Joka sekin on täysin modifioitavissa pelin sisällä. Toisin sanoen hahmot ovat menettäneet vahvasti uniikkiuttaan peliteknisien ratkaisujen kautta. Ja silti hahmot ja koulut tuntuvat merkityksellisiltä. Tämän voisi selittää tarinalla jota tässä pelissä hädin tuskin on. Tämä alleviivaa sitä miten samastumiskokemuksia saa omituisistakin paikoista. Jos minä saan jotain fiiliksiä tästä, suurin osa kokee varmasti syvemmin.
Tässä on tietenkin oleellinen suhde itsereflektioon. Ja tässäkin asiat ovat jännittäviä. Sillä monesti ajatellaan että itsereflektiolla olisi jotain arvoa sellaisenaan. Että ihmiset samastumisen ja kasvamisen kautta tunnistavat ja tehostavat erilaisia piirteitä itsessään.
Asioiden varmistaminen itsereflektiolla on tietenkin vaikeaa koska jo horoskooppienkin kautta tiedetään että horoskooppeihin uskovat Forer efektin voimalla ajattelevat että menetelmien lopputulokset puhuvat puolestaan. Jopa arvotut ominaisuuslistat tuntuvat osuvilta jos niiden tuotantotapaa jotenkin personalisoidaan. Vaikka personalisointi ei tosiasiassa vaikuttaisi lopputulokseen oikeasti. Mielikuva tästä riittää.
Tämä on syytä muistaa kun mietitään miten pitkään älykkäitä ja fiksuja ihmisiä viehätti esimerkiksi humoraalioppi. Tai miten modernina aikana MBTI -mittari herää suurta luottamusta myös sellaisten ihmisten parissa joilla ei ole koulutusta, osaamista tai kiinnostusta psykologisten testien luotettavuuden arviointimenetelmien sisällöstä saati soveltamisesta käytäntöön. Näitä taitoja ei tarvita luottamuksen syntymiseen.
Usein ajatellaan että kysymisen tavalla ja itsereflektion sisällöllä on vähäinen merkitys. Eli joko ajattelee että itsereflektio toimii tai sitten se ei toimi. Todellisuus on usein jossain tässä välissä. Ja tämä ero on tärkeä kun mietitään miten jokin persoonallisuustesti toimii ja toinen ei. Vaikka ne muuten olisivatkin arkijärjen ja kielen tasolla kovin toisiaan muistuttavia, toinen testi voi olla hyvä ja toinen huono. Niiden reliabiliteetti ja validiteetti voivat olla hyvin erilaisia.
Tähän liittyen onkin hauskana välipalana ottaa oikeaa psykologista tutkimusta jota on tehty niinkin omituisesta aiheesta kuin fiktionaalisen maailman Harry Potterin kouluista. Harry Potterilla on tietenkin paljon faneja ja heille on käynyt sama kuin minulle Senran Kagurassa. Joten tutkimukseen löytyy riittävää otoskokoa ja muuta miellyttävää. "Harry Potter and the measures of personality: Extraverted Gryffindors, agreeable Hufflepuffs, clever Ravenclaws, and manipulative Slytherins" Tutkimuksen kohteena olivat Harry Potter fanien aktiivit. Eli ihmiset joille tämä kirjasarja oli erityisen merkityksellinen.
Tutkimuksessa yhdistettiin itsereflektiota, kouluihin samastumista ja Big Five -persoonallisuustestiä sekä "Dark Triad" -testiä. Näitä verrattiin toisiinsa. Tätä kautta saatiin esiin erilaisia yhteyksiä. Ja kuten arvata saattaa yhteydet eivät toimi samalla tavalla. Vaikka Harry Potterin tuvat ovat kaikki aivan yhtä fiktionaalisia lokerointimenetelmiä, osa niistä korreloi ja toiset eivät. Ja joskus korrelaatit olivat omituisia.
1: Luihusiin liitetään arkijärjessäkin se, että tarkoitys pyhittää keinot. Tässä koulussa on sisällä pahoja ihmisiä vaikka tämä ei teknisesti ottaen ole mikään pahuuden luokkakunta. Henkilöt joilla oli vahvoja Dark Triadin piirteitä (psykopaattisuutta, narsismia ja machiavellististä opportunismia) samastuivat luihusiin. Tätä kautta itsereflektio todella korreloi näiden piirteiden kanssa. Tämä on mielenkiintoinen ajatus koska usein meille kerrotaan että narsistien tunnuspiirteenä olisi jokin jalo tietämättömyys jossa he eivät voi tietää tilaansa. Toki aika yleisesti on ajateltu että narsismi myös korreloisi oman narsistisuuden tietämisen ja sen avoimen tunnustamisen kanssakin. Tässä mielessä tämä tutkimus tukee selvästi tätä jälkimmäistä yleistä ajatusta.
2: Tutkijat olivat odottaneet löytävänsä ulospäinsuuntautuneisuudesta korrelaation Rohkelikkojen tuvan kanssa. Mutta tutkimus ei näyttänyt tätä. Toisin sanoen oma pelkuruus ei vähennä rohkeuden tai sosiaalisen avoimuuden arvostamista tai sellaiseksi samastumista. Kenties tämä johtuu siitä että rohkeus ja sosiaaliset taidot ovat positiivisia luonteenpiirteitä ja ihmiset tuppaavat kehumaan itseään itselleen. Lake Wobegon -efektin vuoksi suurin osa ihmisistä tuntee olevansa keskivertoista parempia käytännössä millä tahansa mittarilla.
3: Toisaalta älykkyys on positiivinen piirre ja se korreloi Korpinkynnen älykkäiden ihmisten koulun kanssa. Yhteyttä oli tosin myös arvostuksen haluamisen kanssa. Tämä herättää mietteitä siitä miksi niin moni netissä haluaa esittää olevansa MBTI -mittarilla INTJ. Osa on oikeasti fiksuja ja netti on heille ehkä ainut viestintäkanava. Osa heistä voi sitten olla ihan älyllisesti normaaleja tyyppejä joilla on halu päteä ja he kehuvat itseään itselleen.
Tämä muistuttaa siitä että itsereflektio toimii vain joskus. Itsereflektio voi heijastaa haluja ja kuvitelmia. Itsetietoisuuselementti taas on jotain joka on siitä vaikeasti mitattava asia että me kaikki kai luulemme että meillä on hyvä sellainen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MBTI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MBTI. Näytä kaikki tekstit
tiistai 3. lokakuuta 2017
torstai 15. syyskuuta 2016
Moraalista, realismista ja uskomuksista
David Killoren on kirjoittanut siitä miten moraalinen realismi on uskonto. Näkemys on jokseenkin erikoinen. Sillä moraaliset asiat voivat periaatteessa olla olemassa ilman että kysymys on teismistä. Metaetiikkaa miettiville filosofeille tämänlainen ero on merkittävä. Tosin on tunnustettava että suuri osa teisteistä harjoittaa arvotyhjiöargumentaatiota jonka mukaan Killoren tulkinta on hyvinkin relevantti. Sillä heistä teismin ulkopuolella ei ole mitään mahdollisuutta moraaliseen realismiin.
John Danaher on kirjoittanut tästä oman analyysinsä. Itse muotoilen asioita hieman eri tavalla, koska se on oman laajennukseni kannalta tarkoituksenmukaista. (En tee argumenttireferaattia vaan sovellan ja jatkokehittelen. Danaher kuvaa argumentin ja tarkastelee sen heikkouksia ja vahvuuksia. Tämä on eri asia. Ja siksi meillä on erilainen lähestymistapa.)
Moraalisen realismin määrittelyä.
Tässä argumentissa hän määrittelee moraalisen realismin näkökannaksi jossa;
1: moraali ei palaudu objektiivisesti vaikkapa ihmisen lajityypilliseen käytökseen, evoluutioon ja aivomassaan. Toisin sanoen normit ovat normeja mutta eivät naturalistisia faktoja. Normit palautuvat vain hyvyyteen (irreducibly normative).
2: Nämä moraalitosiasiat ovat objektiivisia (objective). Ne ovat jollain tavalla eivätkä toisella tavalla.
3: Ja riippumattomia ihmisten mielipiteistä ja mielestä (mind-independent). Vaikka ihmiskuntaa ei olisi olemassa ja toimimassa, moraaliset tosiasiat olisivat silti olemassa.
4: Ja lisäksi on huomattava näkemyksen optimismi (optimism) siitä että tiedämme nämä moraaliset tosiasiat, miten ne ovat ja eivät ole.
Määritelmä on mielestäni hyvä. Ja vaikka ei olisikaan, niin filosofiassa asioita usein määritellään ja tästä seuraa asioita. Joten määritelmä ei siunaustani kaipaakaan. Määritelmä on siitä kiinnostava että siinä ei oleteta teismiä. Kuitenkin argumentti koskee uskontoa ja uskonnollisuutta.
Killorella on joitain huomioita.
Killore puhuu siitä, miten moraalinen realismi vaatii optimismia. Koska ilman tätä se menettäisi viehättävyytensä. Käytännössä moraaliseen realismiin liittyy halu soveltaa. Ilman tätä tarjolla olisi nihilismiä. Tässä mielessä voidaan jo huomata mitä kautta moraaliseen realismiin voidaan saada uskonnollisuutta mukaan, vähän samaan tapaan kuin Intelligent Design -konseptin avulla saatiin manipuloitua tilaa YEC -kreationismille vaikka teeskenneltiin että kyse ei voi olla siitä mitenkään. (On eri asia humauttaa YEC -kontentista kuin sanoa että ID olisi ollut vain tätä. Tämä olisi liioittelua. Selvää on kuitenkin se, että se oli myös tätä. Rahoituksen ja ideologisten syiden takia tämä on itse asiassa merkittävä osa ID:n lyhyeksi jääneen valtakauden selittämistä.)
Toisaalta moraalinen realismi maksaa ison hinnan tästä kaikesta. Sillä olettaessaan ei-naturalistisuuden he irrottautuvat selittämisprosesseista. Ja elämme aikaa jolloin argumentin voimakkuus riippuu siitä miten hyvin sen avulla voidaan selittää luonnollisia faktoja tai jotka ovat sellaisia joita luonnolliset faktat selittävät. Tässä mielessä moraalisen realismin kannattajat luopuvat siitä että heidän näkemyksensä voisi selittää luonnossa olevia asioita. Tätä kautta esimerkiksi evoluutiopsykologia muuttuu helposti sen viholliseksi. Sillä se yrittää selittää käytöspiirteitä ja moraalikäsityksiämme luonnontieteellä.
Tässä vaiheessa uskonnollisuuskonsepti näyttää melko heikolta. Itse asiassa Killore tuo mieleen hyvin tavanomaisen ja lattean keskustelun uskosta ja tieteestä. Jossa "usko" on mikä tahansa jota ei ole tieteellä todistettu. Tämä on osa sitä vallitsevaa keskustelua jossa loogisen positivismin rajat tarkoittavat että "tieteeseen uskominen on tiedeuskoa". Tämänlainen olisi varsin laadutonta. Kun kaikesta saadaan uskontoa niin tottakai moraalisesta realismistakin saadaan uskonto. Päättelyn kannalta voi sanoa että argumentti voitaisiin saada sisäisesti ehyeksi, mutta mitä väliä ; True but not intresting.
Onneksi Killore ei jää tälle tasolle. Hän erottaa kahdenlaisia "tyhjän päällä olevia" uskomuksia. Sokea usko ("blind faith") on eri asia kuin ei-tieteellinen uskomus ("unscientific belief"). Faith- ja Belief -sanojen erittelyä näkee paljon, joten on tavallaan hauskaa törmätä siihen tälläisessä vähän viistossa yhteydessä. On selvää että näkemykset eivät ole identtisiä. Ja kohta 2 on "laajempi" ja kohta 1 on "spesifimpi".
Killoren mukaan jos ihminen uskoo johonkin asiaan vaikka se ei näyttele mitään roolia siinä kun luonnollisen maailman prosesseja selitetään, on kysymys faith -uskosta eikä belief -uskomuksesta. Moraalisessa realismissa taas uskotaan moraalisiin totuuksiin vaikka selitetään että ne ovat fyysisistä tosiasioista irrallisia. (Tässä mielessä voidaan nähdä että esimerkiksi skientisti voi aivan täysin pitää sisällään kohdan 2 uskomuksia. Mutta se ei vielä tee siitä uskonnonkaltaista. Se on belief. Toisaalta moraalinen realismi on tässä käsittelyssä melko selvästi faith.)
Tätä prosessia sitten käytetään hyväksi ja luodaan järjestelmä jossa optimismilla rakennetaan järjestelmä jossa neuvotaan miten meidän tulee elää elämäämme. Tässä uskotaan ihmisen ulkopuoliseen ei-fysikaaliseen voimaan ja tätä kautta rakennetaan ehdoton ohjeistus jonka avulla ihmisten tulee elää. Tämä selittää vähintään sitä miksi uskovaiset ovat niin kovasti (1) sekä sitomassa moraalista realismia teismiin, että (2) vaatimassa naturalisteilta että heidän tulee selittää moraali, ja nimenomaan objektiivinen moraali tai heitä syytetään arvotyhjiöargumenttien kautta nihilisteiksi tai selitetään, että heidän moraalillaan ei voi olla perustaa. Eli älyllinen peruste hyvyydelle puuttuisi ja hyvä naturalisti olisi irrationaalinen.
Moitetta;
Argumentissa tarkastellaan aika vahvasti suhdetta yliluonnolliseen (supernatural). Tämä on melko tavanomainen, jopa kliseinen ja tässä mielessä tylsä, tapa lähestyä asiaa. Suurin osa uskonnoista nojaa siihen että luonnonilmiömaailman ulkopuolella on jotain. (Tosin jotkin uskonnoista ja niiden suuntauksista eivät vaadi.) Moraalinen realismi on määritelmällisesti tämänlaista. Joten tässä ei ole mitään kovin uutta.
Voidaan jopa sanoa että Killoren argumentti on malliesimerkki siitä mistä kirjoitin aikaisemmin. Siinä kuvattiin sitä miten rakennetaan "tavallaan metaisia/piilotettuja kehäpäätelmiä", eli otetaan sellaisia konsepteja joita vain ideologian kannattajat hyväksyvät ja näistä johdetaan lopputulokset jotka näitä ideologian kannattajia miellyttävät. Argumentit ovat sinällään irrallisina valideja. Ne vaan tuskin vakuuttavat ketään. Jossain määrin tämänlainen "kuorolle saarnaaminen" on häiritsevää, sillä moni sekoittaa sellaisen debatointiin ja oman kannan puolustamiseen erimielisyystilanteissa.
1: On selvää että metaetiikassa teistien arvotyhjiöargumentit joissa on objektiivisen moraalin selittämisen vaatimus ovat kehäisiä. Siinä selityskonsepti laaditaan ja sen selitystä vaaditaan tavalla jonka lähinnä teisti hyväksyy. Tätä kautta argumentaatio ei tietenkään ole vakuuttavaa koska sitä ei käydä naturalismin ehdoilla vaan siten että teisti salakuljettaa omat teistiset ehtonsa naturalistien käsitteiden ja ajatusten ulkopuolelta. Ja pitää omien vaatimustensa ja naturalismin maailmankuvan välistä skismaa todisteena voitostaan.
2: Kuitenkin kun Killore määrittelee uskoa, hän tekee tavallaan saman tempun. Hän käyttää naturalistisia konsepteja tärkeänä erona beliefin ja faithin välillä. Joten ei pidä ihmetellä jos tälläisiä tuloksia syntyy. Teisti tuskin tämänlaista määrittelyä kuitenkaan hyväksyy.
Mihin suuntaan itse vetäisin asiaa?
Näkisin että voisin jaotella eron sokean uskon ja asiallisen ei-perustellun uskomuksen välille hieman eri tavalla. Sain tähän idean katsottuani yhtä peliä arvioivan videon. ; Tässä kohtaan otan esiin MBTI -persoonallisuustestin. (Kuten sitä videolla käytettiin.) En siksi että pidän siitä. (En arvosta kyseistä testiä kovin korkealle.) Mutta siinä on ajatus "intuitiivisuudesta" ja "konkreettisuudesta" jonka haluaisin ottaa tarkasteluun tässä Killoren alustamassa kontekstissa. Tässä kohden keskityn siihen miten se käsittelee intuitiota.
Siinä on kohta jossa vaihtoehtoina ovat S-N. (Sensing - iNtuition.) Eli oletko ihminen joka aistii vai käyttää intuitiota. Mielestäni tämä on oleellisempi kohta kuin uskontokeskustelussa usein käytetyt teemat jotka voisivat löytyä MBTI -mittarin toisesta kohdasta T-F. (Feeling - Thinking). Moraaliaihetta on taas usein lähestytty siten että ihmisläheisyys, seurakuntakeskeisyys ja sosiaalisuus ovat hyviä ja itsekkäät teot ovat pahoja joten tässä kohden kliseet taipuisivat ehkä vähän akselin E-I -suuntaan. (Extraversion - Introversion). Mutta tämä ei ole kovin hyvin klisettä kuvaava joten ei tästä sen enempää. (Uskonnon valta taas liittyy siihen ollaanko "Judgemental" vai ei.)
Oleellista on huomata, että MBTI -mittarin intuitiivisuus ei tarkoita sitä mitä se esimerkiksi minun arkikielikäytössä tarkoittaa. Itse puhun intuitiosta jonain joka antaa alitajunnasta ideoita. Nämä ovat mielessäni nimenomaan rajoitteita. Eli muuten olisi paljon vaihtoehtoja mutta intuitio karsii niistä tyhjät pois. Tässä mielessä intuitio on ei-tiedostettua mutta ei-spekulatiivista. MBTI -mittarissa intuitiivisuus on kuitenkin vastapoolina sille että "asiat vain havaitaan ja otetaan itsestäänselvyyksinä".
Videossa käsitellään moraalista valintaa. Ja tässä korostettiin sitä että S (aistijat) -tyypit ovat sellaisia että he ottavat asiat ensivaikutelmien mukaan. He eivät pidä spekuloinnista. Intuitiiviset taas miettivät erilaisia vaihtoehtoja ja tarkastelevat ilmiöitä, joka johtaa asioilla teoretisoimiseen. Aistijat toimivat (ensi)vaikutelmalla. Eli tavalla jota itse pidän intuitiota korostavana. Tässä on hyvin vähän harkintaa. Asiat otetaan kuten ne näyttävät. Muu on haihattelua, hörhöttelyä, humpuukia ja suoraan naurettavaa. He kokevat olevansa jalat maassa ja järki päässä kulkevia ihmisiä. Ja tätä kautta konkreettisesti oikeassa toisin kuin ne teoreettiset abstraktioiden ja ei-havaittavuuksien haihattelijat.
Mielestäni tämä on erikoista, koska tätä kautta maailmankuva muuttuu vähemmän relevantiksi. Kysymys on enemmän asenteesta jolla tämän maailmankuvansa kantaa. Olen moittinut monia skeptikoita pseudoskeptikoiksi. Koska he toimivat kuten "aistija". He pitävät asioita ilmiselvyyksinä ja näiden tosiasioiden toistaminen sinällään on kaikki. He kulkevat "jalat maassa, järki jäässä". Sama ilmiselvyys ja "asia on objektiivisesti hyvä tavalla joka on ilmiselvä myös erimielisille jotka perimmiltään tietävät olevansa väärässä, paitsi jos on lääkkeet jääneet ottamatta" -asenne on tuttu myös uskovaisten parissa. Asiat enkelikokemuksista moraaliin otetaan ensivaikutelmapohjalta. Ikään kuin havaitaan sellaisenaan.
Teoretisointi koostuu aina spekulaatioista. Jos loogisen positivismin kumoutumisesta voi jotain oppia niin sen. Tieteellinen tieto on induktioita, joiden avulla havaitaan patterneja ja ennustetaan testiasetelmien lopputuloksia. (Ei induktioita edes havaita sellaisenaan. Karkea suora havaitseminen ja verifiointi on niin sata vuotta sitten vanhentunutta mutta yleisesti kannatettua että se ei ole enää kannatettavissa edes ironisen hipstercoolisti.) Naïvi realismi putoaa tähän kategoriaan. (Vaikka olisikin oikeat mielipiteet päntätty koulun oppikirjoista. Se, että luottaa teorioihin ilmiselvyyksinä ja tosiasioina ei tee sitä että nämä teoriat olisi käsitelty mielessä oikein. Dogmien kanssa ollaan oikeassa vähän kuin vahingossa, jo oleman maailmankuvan kautta eikä sitä rakentaen tai korjaten.)
Tässä mielessä erot ovat paikoin pieniä. (On yhä mahdollista että skientisti on faith tai belief. Eli "ei voi tuomita kaikkia".) Toisaalta suurin osa uskonnosta muuttuu tässäkin "puhtaaksi uskoksi", jolla ei ole oikeutuksia. Tästä huolimatta näkökulma jolla asia tehdään on hyvin oleellisesti erilainen. Ja tämä tekee uskovaisista kaikkea muuta kuin niitä "näkymättömällä haihattelijoita" joina heitä moititaan. Teologian puolelta näitä teoretisoijia ja aksiomaattiverkkojen rakentelijoita toki on ollut. Mutta tosiasiassa uskonto on sokeaa juuri siksi että moni uskovainen "kulkee omasta mielestään jalat maassa ja silmät auki". Ja juuri tämä on se heidän perimmäinen virheensä. Virheensä joka tekee heidän uskostaan sokeaa. Sokeaa koska se on ennakkoluulojen mukaan vaitoehdottomasti menemistä, menoa ensivaikutelmien pohjalta vailla harkintaa ja itsekritiikkiä.
Ja tämä kritiikittömyys saa heitä luottamaan esimerkiksi siihen että heidän moraalilausumansa ovat ehdottomia totuuksia, jotka eivät riipu heistä itsestään ja mielipiteilystään. Tämä varmuus omien moraaliarvostelmien ehdottomuudesta saa heidät olemaan moraalisia realisteja juurikin Killoren määrittelemällä tavalla.
John Danaher on kirjoittanut tästä oman analyysinsä. Itse muotoilen asioita hieman eri tavalla, koska se on oman laajennukseni kannalta tarkoituksenmukaista. (En tee argumenttireferaattia vaan sovellan ja jatkokehittelen. Danaher kuvaa argumentin ja tarkastelee sen heikkouksia ja vahvuuksia. Tämä on eri asia. Ja siksi meillä on erilainen lähestymistapa.)
Moraalisen realismin määrittelyä.
Tässä argumentissa hän määrittelee moraalisen realismin näkökannaksi jossa;
1: moraali ei palaudu objektiivisesti vaikkapa ihmisen lajityypilliseen käytökseen, evoluutioon ja aivomassaan. Toisin sanoen normit ovat normeja mutta eivät naturalistisia faktoja. Normit palautuvat vain hyvyyteen (irreducibly normative).
2: Nämä moraalitosiasiat ovat objektiivisia (objective). Ne ovat jollain tavalla eivätkä toisella tavalla.
3: Ja riippumattomia ihmisten mielipiteistä ja mielestä (mind-independent). Vaikka ihmiskuntaa ei olisi olemassa ja toimimassa, moraaliset tosiasiat olisivat silti olemassa.
4: Ja lisäksi on huomattava näkemyksen optimismi (optimism) siitä että tiedämme nämä moraaliset tosiasiat, miten ne ovat ja eivät ole.
Määritelmä on mielestäni hyvä. Ja vaikka ei olisikaan, niin filosofiassa asioita usein määritellään ja tästä seuraa asioita. Joten määritelmä ei siunaustani kaipaakaan. Määritelmä on siitä kiinnostava että siinä ei oleteta teismiä. Kuitenkin argumentti koskee uskontoa ja uskonnollisuutta.
Killorella on joitain huomioita.
Killore puhuu siitä, miten moraalinen realismi vaatii optimismia. Koska ilman tätä se menettäisi viehättävyytensä. Käytännössä moraaliseen realismiin liittyy halu soveltaa. Ilman tätä tarjolla olisi nihilismiä. Tässä mielessä voidaan jo huomata mitä kautta moraaliseen realismiin voidaan saada uskonnollisuutta mukaan, vähän samaan tapaan kuin Intelligent Design -konseptin avulla saatiin manipuloitua tilaa YEC -kreationismille vaikka teeskenneltiin että kyse ei voi olla siitä mitenkään. (On eri asia humauttaa YEC -kontentista kuin sanoa että ID olisi ollut vain tätä. Tämä olisi liioittelua. Selvää on kuitenkin se, että se oli myös tätä. Rahoituksen ja ideologisten syiden takia tämä on itse asiassa merkittävä osa ID:n lyhyeksi jääneen valtakauden selittämistä.)
Toisaalta moraalinen realismi maksaa ison hinnan tästä kaikesta. Sillä olettaessaan ei-naturalistisuuden he irrottautuvat selittämisprosesseista. Ja elämme aikaa jolloin argumentin voimakkuus riippuu siitä miten hyvin sen avulla voidaan selittää luonnollisia faktoja tai jotka ovat sellaisia joita luonnolliset faktat selittävät. Tässä mielessä moraalisen realismin kannattajat luopuvat siitä että heidän näkemyksensä voisi selittää luonnossa olevia asioita. Tätä kautta esimerkiksi evoluutiopsykologia muuttuu helposti sen viholliseksi. Sillä se yrittää selittää käytöspiirteitä ja moraalikäsityksiämme luonnontieteellä.
Tässä vaiheessa uskonnollisuuskonsepti näyttää melko heikolta. Itse asiassa Killore tuo mieleen hyvin tavanomaisen ja lattean keskustelun uskosta ja tieteestä. Jossa "usko" on mikä tahansa jota ei ole tieteellä todistettu. Tämä on osa sitä vallitsevaa keskustelua jossa loogisen positivismin rajat tarkoittavat että "tieteeseen uskominen on tiedeuskoa". Tämänlainen olisi varsin laadutonta. Kun kaikesta saadaan uskontoa niin tottakai moraalisesta realismistakin saadaan uskonto. Päättelyn kannalta voi sanoa että argumentti voitaisiin saada sisäisesti ehyeksi, mutta mitä väliä ; True but not intresting.
Onneksi Killore ei jää tälle tasolle. Hän erottaa kahdenlaisia "tyhjän päällä olevia" uskomuksia. Sokea usko ("blind faith") on eri asia kuin ei-tieteellinen uskomus ("unscientific belief"). Faith- ja Belief -sanojen erittelyä näkee paljon, joten on tavallaan hauskaa törmätä siihen tälläisessä vähän viistossa yhteydessä. On selvää että näkemykset eivät ole identtisiä. Ja kohta 2 on "laajempi" ja kohta 1 on "spesifimpi".
Killoren mukaan jos ihminen uskoo johonkin asiaan vaikka se ei näyttele mitään roolia siinä kun luonnollisen maailman prosesseja selitetään, on kysymys faith -uskosta eikä belief -uskomuksesta. Moraalisessa realismissa taas uskotaan moraalisiin totuuksiin vaikka selitetään että ne ovat fyysisistä tosiasioista irrallisia. (Tässä mielessä voidaan nähdä että esimerkiksi skientisti voi aivan täysin pitää sisällään kohdan 2 uskomuksia. Mutta se ei vielä tee siitä uskonnonkaltaista. Se on belief. Toisaalta moraalinen realismi on tässä käsittelyssä melko selvästi faith.)
Tätä prosessia sitten käytetään hyväksi ja luodaan järjestelmä jossa optimismilla rakennetaan järjestelmä jossa neuvotaan miten meidän tulee elää elämäämme. Tässä uskotaan ihmisen ulkopuoliseen ei-fysikaaliseen voimaan ja tätä kautta rakennetaan ehdoton ohjeistus jonka avulla ihmisten tulee elää. Tämä selittää vähintään sitä miksi uskovaiset ovat niin kovasti (1) sekä sitomassa moraalista realismia teismiin, että (2) vaatimassa naturalisteilta että heidän tulee selittää moraali, ja nimenomaan objektiivinen moraali tai heitä syytetään arvotyhjiöargumenttien kautta nihilisteiksi tai selitetään, että heidän moraalillaan ei voi olla perustaa. Eli älyllinen peruste hyvyydelle puuttuisi ja hyvä naturalisti olisi irrationaalinen.
Moitetta;
Argumentissa tarkastellaan aika vahvasti suhdetta yliluonnolliseen (supernatural). Tämä on melko tavanomainen, jopa kliseinen ja tässä mielessä tylsä, tapa lähestyä asiaa. Suurin osa uskonnoista nojaa siihen että luonnonilmiömaailman ulkopuolella on jotain. (Tosin jotkin uskonnoista ja niiden suuntauksista eivät vaadi.) Moraalinen realismi on määritelmällisesti tämänlaista. Joten tässä ei ole mitään kovin uutta.
Voidaan jopa sanoa että Killoren argumentti on malliesimerkki siitä mistä kirjoitin aikaisemmin. Siinä kuvattiin sitä miten rakennetaan "tavallaan metaisia/piilotettuja kehäpäätelmiä", eli otetaan sellaisia konsepteja joita vain ideologian kannattajat hyväksyvät ja näistä johdetaan lopputulokset jotka näitä ideologian kannattajia miellyttävät. Argumentit ovat sinällään irrallisina valideja. Ne vaan tuskin vakuuttavat ketään. Jossain määrin tämänlainen "kuorolle saarnaaminen" on häiritsevää, sillä moni sekoittaa sellaisen debatointiin ja oman kannan puolustamiseen erimielisyystilanteissa.
1: On selvää että metaetiikassa teistien arvotyhjiöargumentit joissa on objektiivisen moraalin selittämisen vaatimus ovat kehäisiä. Siinä selityskonsepti laaditaan ja sen selitystä vaaditaan tavalla jonka lähinnä teisti hyväksyy. Tätä kautta argumentaatio ei tietenkään ole vakuuttavaa koska sitä ei käydä naturalismin ehdoilla vaan siten että teisti salakuljettaa omat teistiset ehtonsa naturalistien käsitteiden ja ajatusten ulkopuolelta. Ja pitää omien vaatimustensa ja naturalismin maailmankuvan välistä skismaa todisteena voitostaan.
2: Kuitenkin kun Killore määrittelee uskoa, hän tekee tavallaan saman tempun. Hän käyttää naturalistisia konsepteja tärkeänä erona beliefin ja faithin välillä. Joten ei pidä ihmetellä jos tälläisiä tuloksia syntyy. Teisti tuskin tämänlaista määrittelyä kuitenkaan hyväksyy.
Mihin suuntaan itse vetäisin asiaa?
Näkisin että voisin jaotella eron sokean uskon ja asiallisen ei-perustellun uskomuksen välille hieman eri tavalla. Sain tähän idean katsottuani yhtä peliä arvioivan videon. ; Tässä kohtaan otan esiin MBTI -persoonallisuustestin. (Kuten sitä videolla käytettiin.) En siksi että pidän siitä. (En arvosta kyseistä testiä kovin korkealle.) Mutta siinä on ajatus "intuitiivisuudesta" ja "konkreettisuudesta" jonka haluaisin ottaa tarkasteluun tässä Killoren alustamassa kontekstissa. Tässä kohden keskityn siihen miten se käsittelee intuitiota.
Siinä on kohta jossa vaihtoehtoina ovat S-N. (Sensing - iNtuition.) Eli oletko ihminen joka aistii vai käyttää intuitiota. Mielestäni tämä on oleellisempi kohta kuin uskontokeskustelussa usein käytetyt teemat jotka voisivat löytyä MBTI -mittarin toisesta kohdasta T-F. (Feeling - Thinking). Moraaliaihetta on taas usein lähestytty siten että ihmisläheisyys, seurakuntakeskeisyys ja sosiaalisuus ovat hyviä ja itsekkäät teot ovat pahoja joten tässä kohden kliseet taipuisivat ehkä vähän akselin E-I -suuntaan. (Extraversion - Introversion). Mutta tämä ei ole kovin hyvin klisettä kuvaava joten ei tästä sen enempää. (Uskonnon valta taas liittyy siihen ollaanko "Judgemental" vai ei.)
Oleellista on huomata, että MBTI -mittarin intuitiivisuus ei tarkoita sitä mitä se esimerkiksi minun arkikielikäytössä tarkoittaa. Itse puhun intuitiosta jonain joka antaa alitajunnasta ideoita. Nämä ovat mielessäni nimenomaan rajoitteita. Eli muuten olisi paljon vaihtoehtoja mutta intuitio karsii niistä tyhjät pois. Tässä mielessä intuitio on ei-tiedostettua mutta ei-spekulatiivista. MBTI -mittarissa intuitiivisuus on kuitenkin vastapoolina sille että "asiat vain havaitaan ja otetaan itsestäänselvyyksinä".
Videossa käsitellään moraalista valintaa. Ja tässä korostettiin sitä että S (aistijat) -tyypit ovat sellaisia että he ottavat asiat ensivaikutelmien mukaan. He eivät pidä spekuloinnista. Intuitiiviset taas miettivät erilaisia vaihtoehtoja ja tarkastelevat ilmiöitä, joka johtaa asioilla teoretisoimiseen. Aistijat toimivat (ensi)vaikutelmalla. Eli tavalla jota itse pidän intuitiota korostavana. Tässä on hyvin vähän harkintaa. Asiat otetaan kuten ne näyttävät. Muu on haihattelua, hörhöttelyä, humpuukia ja suoraan naurettavaa. He kokevat olevansa jalat maassa ja järki päässä kulkevia ihmisiä. Ja tätä kautta konkreettisesti oikeassa toisin kuin ne teoreettiset abstraktioiden ja ei-havaittavuuksien haihattelijat.
Mielestäni tämä on erikoista, koska tätä kautta maailmankuva muuttuu vähemmän relevantiksi. Kysymys on enemmän asenteesta jolla tämän maailmankuvansa kantaa. Olen moittinut monia skeptikoita pseudoskeptikoiksi. Koska he toimivat kuten "aistija". He pitävät asioita ilmiselvyyksinä ja näiden tosiasioiden toistaminen sinällään on kaikki. He kulkevat "jalat maassa, järki jäässä". Sama ilmiselvyys ja "asia on objektiivisesti hyvä tavalla joka on ilmiselvä myös erimielisille jotka perimmiltään tietävät olevansa väärässä, paitsi jos on lääkkeet jääneet ottamatta" -asenne on tuttu myös uskovaisten parissa. Asiat enkelikokemuksista moraaliin otetaan ensivaikutelmapohjalta. Ikään kuin havaitaan sellaisenaan.
Teoretisointi koostuu aina spekulaatioista. Jos loogisen positivismin kumoutumisesta voi jotain oppia niin sen. Tieteellinen tieto on induktioita, joiden avulla havaitaan patterneja ja ennustetaan testiasetelmien lopputuloksia. (Ei induktioita edes havaita sellaisenaan. Karkea suora havaitseminen ja verifiointi on niin sata vuotta sitten vanhentunutta mutta yleisesti kannatettua että se ei ole enää kannatettavissa edes ironisen hipstercoolisti.) Naïvi realismi putoaa tähän kategoriaan. (Vaikka olisikin oikeat mielipiteet päntätty koulun oppikirjoista. Se, että luottaa teorioihin ilmiselvyyksinä ja tosiasioina ei tee sitä että nämä teoriat olisi käsitelty mielessä oikein. Dogmien kanssa ollaan oikeassa vähän kuin vahingossa, jo oleman maailmankuvan kautta eikä sitä rakentaen tai korjaten.)
Tässä mielessä erot ovat paikoin pieniä. (On yhä mahdollista että skientisti on faith tai belief. Eli "ei voi tuomita kaikkia".) Toisaalta suurin osa uskonnosta muuttuu tässäkin "puhtaaksi uskoksi", jolla ei ole oikeutuksia. Tästä huolimatta näkökulma jolla asia tehdään on hyvin oleellisesti erilainen. Ja tämä tekee uskovaisista kaikkea muuta kuin niitä "näkymättömällä haihattelijoita" joina heitä moititaan. Teologian puolelta näitä teoretisoijia ja aksiomaattiverkkojen rakentelijoita toki on ollut. Mutta tosiasiassa uskonto on sokeaa juuri siksi että moni uskovainen "kulkee omasta mielestään jalat maassa ja silmät auki". Ja juuri tämä on se heidän perimmäinen virheensä. Virheensä joka tekee heidän uskostaan sokeaa. Sokeaa koska se on ennakkoluulojen mukaan vaitoehdottomasti menemistä, menoa ensivaikutelmien pohjalta vailla harkintaa ja itsekritiikkiä.
Ja tämä kritiikittömyys saa heitä luottamaan esimerkiksi siihen että heidän moraalilausumansa ovat ehdottomia totuuksia, jotka eivät riipu heistä itsestään ja mielipiteilystään. Tämä varmuus omien moraaliarvostelmien ehdottomuudesta saa heidät olemaan moraalisia realisteja juurikin Killoren määrittelemällä tavalla.
tiistai 29. joulukuuta 2015
Miksi se analoginen pärjää ison viitosen verran paremmin?
MBTI -testin kannattajien parissa on huomattavissa kahta piirrettä;
1: Ensimmäinen on ongelmien vähättely. Kun sen kohdalla puhutaan vaikka reliabiliteetista ja validiteetista, siitä ei välitetä. Selitetään vaikka dikotomian kohdalla vastaan mitä tahansa (yleensä ei mitään joka vakuuttaisi ketään jolla on alan koulutusta, joskus sentään jotain kiinnostavampaakin) jotta saadaan sanoa että sillä ei ole väliä.
2: Sille haetaan arvovaltaa selittämällä että se on samanlainen kuin Big Five (aka FFM) josta puuttuu 1 akseli. Joka on itse asiassa hitusen totta. Niissä on hieman samaa ajatustapaa. Tosin kaikki ero on siinä miten näitä käsitteitä käytetään ja lähestytään. Ja metodi on tieteessä yleensä keskeisempi kuin se, minkälaisella asenteella sitä lähestyy.
Jos MBTI olisi analoginen Big Fiven kanssa niin sitten Big Fivellä täytyisi olla samoja ongelmia? Tässä kohden voidaan viitata vaikka kulttuurienvälisiin tutkimuksiin, joissa sanotaan sellaisia asioita kuin "In cross-cultural studies, reliability of the FFM has been highest". Samanlaisia asioita sanotaan muissakin jossa niitä on vertailtu. Täydellinen sekään ei ole. Mutta testi pärjää kuitenkin varsin hyvin tuolla vertailulla. "Initial pilot test results showed an excellent internal reliability for each of the subscales. However, validity test extracted only four factors of the Big Five Inventory with factor loadings ranging from 0.573 to 0.803. The four factors were extraversion, conscientiousness, neuroticism and openness to experience."
Jos MBTI on todellakin tieteelliseltä kannalta sama kuin Big Five miinus yksi attribuuttiakseli niin miksi Big Five ei kärsi samoista tunnuslukuongelmista kuin MBTI?
1: Ensimmäinen on ongelmien vähättely. Kun sen kohdalla puhutaan vaikka reliabiliteetista ja validiteetista, siitä ei välitetä. Selitetään vaikka dikotomian kohdalla vastaan mitä tahansa (yleensä ei mitään joka vakuuttaisi ketään jolla on alan koulutusta, joskus sentään jotain kiinnostavampaakin) jotta saadaan sanoa että sillä ei ole väliä.
2: Sille haetaan arvovaltaa selittämällä että se on samanlainen kuin Big Five (aka FFM) josta puuttuu 1 akseli. Joka on itse asiassa hitusen totta. Niissä on hieman samaa ajatustapaa. Tosin kaikki ero on siinä miten näitä käsitteitä käytetään ja lähestytään. Ja metodi on tieteessä yleensä keskeisempi kuin se, minkälaisella asenteella sitä lähestyy.
Jos MBTI olisi analoginen Big Fiven kanssa niin sitten Big Fivellä täytyisi olla samoja ongelmia? Tässä kohden voidaan viitata vaikka kulttuurienvälisiin tutkimuksiin, joissa sanotaan sellaisia asioita kuin "In cross-cultural studies, reliability of the FFM has been highest". Samanlaisia asioita sanotaan muissakin jossa niitä on vertailtu. Täydellinen sekään ei ole. Mutta testi pärjää kuitenkin varsin hyvin tuolla vertailulla. "Initial pilot test results showed an excellent internal reliability for each of the subscales. However, validity test extracted only four factors of the Big Five Inventory with factor loadings ranging from 0.573 to 0.803. The four factors were extraversion, conscientiousness, neuroticism and openness to experience."
Jos MBTI on todellakin tieteelliseltä kannalta sama kuin Big Five miinus yksi attribuuttiakseli niin miksi Big Five ei kärsi samoista tunnuslukuongelmista kuin MBTI?
maanantai 28. joulukuuta 2015
Gimme five, I give you Sieg Heil.
Takkiraudassa käsiteltiin Big Fiveä. Jota rinnastettiin MBTI -testiin. Argumentaatio muistutti sitä, että "Big Fiveä pidetään psykologien keskuudessa yhtenä parhaimpana persoonallisuustestinä, ja se on hyvin pitkälle vanha tuttumme Myers-Briggs täydennettynä viidennellä akselilla eli neuroottisuus-vakaus -akseli. Näin saadaan 25 tyypitystä eli 32 tyyppiä MBTI:n 16 tyypin sijaan. Samalla tavoin kuin MBTI:ssä, myös Big Fivessä sijoittuminen kullekin akselille noudattaa normaalijakaumaa ja useimmilla se sijoittuu akselin keskivälille."
Tämä on melko hauskaa, ottaen huomioon että sanavalinnat "apinanraivosta" johtunevat siitä että hän on lukenut tuoreen aikaisemman kirjoitukseni. Valitettavasti vastaukset esitettyihin haasteisiin ovat siinä jo ennalta vastattuina. On toki mielenkiintoista törmätä tieteelliseen keskusteluun jonka sisältö on sana "apinanraivo". Itse käytän tälläisiä termejä vasta sen jälkeen kun olen ensin demonstroinut miksi asia on typerä tai huonosti perusteltu. Tässä niitä käytetään argumenttien sijasta. (Koska MBTI -kulttilaiset eivät osaa paremminkaan argumentoida ja puolustaa asiaansa?)
Itse huomautan, että jopa nettitestinä ajatellen on selvästi huomattavissa, että Big Fivestä puuttuvat dikotomiat siinä muodossa missä ne MBTI:ssä ovat. Siinä ei tavalllaan mitata akseleita joiden ääripäässä on ominaisuuksia joita pidetään vastakohtina. Siinä mitataan yksittäisiä attribuutteja. Kysymyksien muotoilu on oleellisesti erilaista. Niiden kautta ilmiöt määrittyvät. Tätä kautta kysymykset ovat sellaisia että niiden viittaamat peruskäsitteet ovat vähemmän tulkinnanvaraisia. Tämä johtuu siitä, että niistä puuttuvat MBTI -testeille tyypilliset "kaksoiskysymykset", joissa kaksi mahdollisesti eri asiaa oletetaan saman akselin kääntöpuoliksi.
Onkin lähes mahdotonta, että (a) kategoriat edes vastaisivat 1:1 toisiaan. (b) Ja toisaalta on lähes mahdotonta, että luomalla enemmän kategorioita tarkemmin määritetyillä käsitteillä johtaisi siihen että lopputulos olisi tulkinnanvaraisempi ja epätarkempi. Itse olen esimerkiksi ollut MBTI -testeissä aina IN -alkuinen. Mutta kun introversiota lähestytäänkin sekä ekstroversion ja akkomodaation kautta, voidaan huomata että sosiaalisuutta lähestytään hyvinkin erilaisella tavalla. Sen vuoksi oma vastaavuustaulukkoni olisikin Ruukinmatruunan oman konversiotaulukon mukaan ENTP. Jota minun on kuitenkin lähes mahdotonta saada MBTI -testissä. Tämä on ymmärrettävissä juuri siksi, että akselit eivät tarkalleen ottaen ole "samat plus yksi lisää". Niissä on samansuuntaisia sävyjä. Mutta käsitteellistäminen on tehty jossain tapauksissa - kuten minun kohdallani - oleellisesti eri tavalla. (Käsitteellistäminen suoritetaan kysymyksien muotoilulla ja vastaavalla.)
Take Free Big Five Personality Test
Personality Test by SimilarMinds.com
Itse koen myös että Big Fiven kuvaus on itse asiassa hyödyllisempi omaisilleni ja ystävilleni kuin MBTI. He tavallaan ymmärtävät mikä on vialla ja millä tavalla. Juuri sen takia että MBTI:n tapa ei oikein osaa erottaa varautuneisuutta, itsekkyyttä ja seurallisuutta eri akseleiksi juuri sellaisella tavalla josta olisi hyötyä. Introversioon tuppaa menemään klimppiin monia vaihtoehtoisia tulkintoja ja painotuksia. Jotka voivat vaihtua ihmiseltä toiselle. Big Five käsitteellistää asioita eri tavalla ja siinä on vähemmän tilaa sille että yksilö määrittelee termin oman päänsä sisällä. Minä ymmärränkin tätä kautta aika konkreettisesti miksi MBTI ei ole ammattipsykologien parissa yhtä suosittu kuin "iso viitonen" (vaikka se onkin monien kyökkipsykologien parissa suositumpi kuin "iso kolmonen"). Vaihtoehdoksi taitaakin jäädä se, että maallikot vain pitävät itseään ammattilaisia parempina, ilman koulutusta alalle. Ja selittävät tiedemaailman erimielisyyden pois viitaten agendoihin ja apinanraivoihin. Tämänlaiselle anti-intellektuellille omahyväisyysasenteellekin on kategoria. Denialismi.
Jos MBTI -tyypit tekisivät älykkyystestejä, he kysyisivät ensin kertaa "tunnetko itsesi älykkäämmäksi kuin muut" ja sitten loisivat kaksi kategoriaa siihen missä on eniten hajontaa ja jossa suurin osa kohinasta on. Eli keskiarvon kohdalle. Ja sitten he antaisivat luokille nimeksi "nöyrät-välkyt". Ja pitäisivät tätä yhtenä attribuuttiakselina. Joka käytännössä tarkoittaisi sitä että kaikki kirjoittaisivat analyysiä siitä miten oleellisesti erilaisia "välkyt" ovat "nöyristä" ja miten tämä vastaa monien henkilökohtaista intuitiota siitä että järki ja tunteet ovat yhteensopimattomia vaihtoehtoja.
Tämä on melko hauskaa, ottaen huomioon että sanavalinnat "apinanraivosta" johtunevat siitä että hän on lukenut tuoreen aikaisemman kirjoitukseni. Valitettavasti vastaukset esitettyihin haasteisiin ovat siinä jo ennalta vastattuina. On toki mielenkiintoista törmätä tieteelliseen keskusteluun jonka sisältö on sana "apinanraivo". Itse käytän tälläisiä termejä vasta sen jälkeen kun olen ensin demonstroinut miksi asia on typerä tai huonosti perusteltu. Tässä niitä käytetään argumenttien sijasta. (Koska MBTI -kulttilaiset eivät osaa paremminkaan argumentoida ja puolustaa asiaansa?)
Itse huomautan, että jopa nettitestinä ajatellen on selvästi huomattavissa, että Big Fivestä puuttuvat dikotomiat siinä muodossa missä ne MBTI:ssä ovat. Siinä ei tavalllaan mitata akseleita joiden ääripäässä on ominaisuuksia joita pidetään vastakohtina. Siinä mitataan yksittäisiä attribuutteja. Kysymyksien muotoilu on oleellisesti erilaista. Niiden kautta ilmiöt määrittyvät. Tätä kautta kysymykset ovat sellaisia että niiden viittaamat peruskäsitteet ovat vähemmän tulkinnanvaraisia. Tämä johtuu siitä, että niistä puuttuvat MBTI -testeille tyypilliset "kaksoiskysymykset", joissa kaksi mahdollisesti eri asiaa oletetaan saman akselin kääntöpuoliksi.
Onkin lähes mahdotonta, että (a) kategoriat edes vastaisivat 1:1 toisiaan. (b) Ja toisaalta on lähes mahdotonta, että luomalla enemmän kategorioita tarkemmin määritetyillä käsitteillä johtaisi siihen että lopputulos olisi tulkinnanvaraisempi ja epätarkempi. Itse olen esimerkiksi ollut MBTI -testeissä aina IN -alkuinen. Mutta kun introversiota lähestytäänkin sekä ekstroversion ja akkomodaation kautta, voidaan huomata että sosiaalisuutta lähestytään hyvinkin erilaisella tavalla. Sen vuoksi oma vastaavuustaulukkoni olisikin Ruukinmatruunan oman konversiotaulukon mukaan ENTP. Jota minun on kuitenkin lähes mahdotonta saada MBTI -testissä. Tämä on ymmärrettävissä juuri siksi, että akselit eivät tarkalleen ottaen ole "samat plus yksi lisää". Niissä on samansuuntaisia sävyjä. Mutta käsitteellistäminen on tehty jossain tapauksissa - kuten minun kohdallani - oleellisesti eri tavalla. (Käsitteellistäminen suoritetaan kysymyksien muotoilulla ja vastaavalla.)
Big Five Test Results:
Your Global5/SLOAN type is SLUEI
Your Primary type is Inquisitive
|
| Extroversion (54%) medium which suggests you average somewhere in between being assertive and social and being withdrawn and solitary. Accommodation (40%) moderately low which suggests you are, at times, overly selfish, uncooperative, and difficult at the expense of the well being of others. Orderliness (46%) medium which suggests you are moderately organized, structured, and self controlled while still remaining flexible, varied, and fun. Emotional Stability (38%) moderately low which suggests you are worrying, insecure, emotional, and anxious. Inquisitiveness (80%) high which suggests you are very intellectual, curious, imaginative but possibly not very practical. |
Personality Test by SimilarMinds.com
Jos MBTI -tyypit tekisivät älykkyystestejä, he kysyisivät ensin kertaa "tunnetko itsesi älykkäämmäksi kuin muut" ja sitten loisivat kaksi kategoriaa siihen missä on eniten hajontaa ja jossa suurin osa kohinasta on. Eli keskiarvon kohdalle. Ja sitten he antaisivat luokille nimeksi "nöyrät-välkyt". Ja pitäisivät tätä yhtenä attribuuttiakselina. Joka käytännössä tarkoittaisi sitä että kaikki kirjoittaisivat analyysiä siitä miten oleellisesti erilaisia "välkyt" ovat "nöyristä" ja miten tämä vastaa monien henkilökohtaista intuitiota siitä että järki ja tunteet ovat yhteensopimattomia vaihtoehtoja.
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
MBTItä helvettiä tuo edes tarkoittaa?
"Takkirauta" -blogissa kirjoitetaan usein MBTI -tyyppimittarista. Kommenttien puolella hän esittää oikein helmen. Kun kommentoija nostaa esiin sen, että persoonallisuuden tutkijat eivät yleensä ota MBTI -mittaria vakavasti tai tieteellisenä, ei blogisti kiistä tätä tosiasiaa vaan vastaa "No jos MB on huuhaata psyyken arvioinnin ammattilasten mielestä, se on huuhaata. Argumentum ad auctoritatem yhdistyneenä blankosanoihin. Kiistätkö Sinä, että akseleita introvertti-ekstrovertti, intuitiivinen-asiapohjainen, ajatteleva-fiilistelevä ja järjestelmällinen-spontaani olisi olemassa? Jos kiistät, kiistät samalla tosiasiat. Jos et kiistä, myönnät että MBTI:n perusteet ovat kunnossa."
On toki mielenkiintoista ottaa huomioon se, että "Puskistahuutelija" on asenteen ja tyylinsä perusteella todennäköisesti "Ruukinmatruuna" ja hän kävi blogissani kommentoimassa kun kirjoitin MBTI -aiheesta. Silloin lähestyin asiaa tieteellisen tutkimuksen kautta ja epämieluisia tuloksia tuottaneeseen tieteeseen ei tartuttu. Sen sijaan ihmeteltiin millä motiivein tuo tutkimus oli tehty. Muutenkin näyttää siltä että "Ruukinmatruunan" muutkin aihetta koskevat lausunnot nojaavat vahvasti siihen että hän käyttää blankosanoja. Asia on perusteltua kun voi sanoa sivistyssanan biometria. Ja sen sijaan että todistaisi että MBTI on toimiva teoria hän selittää että "se ei ole sellainen teoria" kuin kriitikot sanovat. Ja se on väkevästi tosi koska "MBTI:llä on vakavastiotettava psykologinen pohja (nuo neljä attribuuttiakselia, joita ei käy kiistäminen). Tämä pohja tekee MBTI:stä luotettavan, mutta vain tilastollisesti, siis puhuttaessa isoista ihmismääristä." Attribuuttiakseli on tässä yhteydessä kuitenkin nimenomaan blankosana. Se ei välttämättä olisi sellainen. Mutta tapa jolla sitä käytetään selvästi on sitä.
Ja tuo alkuun nappaamani, Ruukinmatruunan omasta mielestään varmasti vakuuttava, lainaus demonstroi lähinnä sitä että jos on olemassa validi MBTI -luokitelma ja siinä on olemassa kategoria INTJ, jota kuvaa "INTJ:s only appear to be good at everything, but only because they won't allow themselves to be observed doing anything until they have become highly skilled at it." niin sitten Ruukinmatruuna ei ole INTJ koska ei hän näyttäytyisi tuollaisella osaamistasolla muuten julkisuuteen. Tuo alkuun ottamani kommentti on sellaisenaan demonstraatio korkeintaan Dunning-Kruger -efektistä. (Mitä oloa vahvistaa se, että kun puhun korrelaateista niin saan huomautuksen siitä että korrelaatiossani ovat käsitteet väärin päin ja puhutaan implikaationuolista. Korrelaatio ei sellaisenaan tarkoita edes kausaatiota, joten järjestyksellä ei ole väliä. Implikaationuoli taas on sitten tämän päälle jotain vähän muuta.)
Tämänlaiseksi jätettynä tämä blogaus olisi tässä muodossaan Ruukinmatruunan "asiablogaamista". Mutta koska minä olen minä pyrin enemmänkin siihen että kirjoitan metallurgiasta laadukkaammin kuin Ruukinmatruuna filosofiasta. (En tiedä mitä se tarkoittaa tässä aiheessa. No, jotain vittumaista, minut tuntien). Voisin jättää asian vain toteamiseen. Toteamiseen siitä, että "mitä tuo alkuun laittamani heitto muka edes tarkoittaa". Se voisi olla totta tai ei. Ja minulla voisi olla argumentteja asian puolesta tai ei. Mutta tällä ei olisi väliä koska uskottavuus ja asiapitoisuus tuotaisiin esiin statementmuodossa.
Viittaan tässä että olen aiemmin käsitellyt MBTI:tä. Ja en toista niissä olevia asioita. Tämä blogaus pitää siis takanaan kohtuu laajan faktapohjan johon tartun viitteenomaisesti. Sillä tämä asia on alkeista. Tämä asia on niin alkeista että olen kokenut tarpeettomaksi edes puhua asiasta noin 1+1 -tasolta. Mutta luultavasti tämä on se joka tuottaa suurimpia hankaluuksia. Se, että ei ole oikeasti tullut mietityksi sitä mitä persoonallisuuden tai vaikka älykkyyden mittaaminen oikeasti tarkoittaa.
Määritelmät.
Kun katsotaan sitä että onko ihmisillä olemassa ekstroversio ja introversio, MBTI on siinä suhteessa hyvin "kulttuurirelativistinen" malli. Suoraan sanoen. Jos olet mieleltäsi postmoderni niin siinä on sinulle tuskin suurta ongelmaa. Psykologiassa yritetään toki olla astetta vakavampia. Ja tämä onkin se syy miksi MBTI ei ole psykologien hyväksymä. Tässä on hyvä tiedostaa että kun Ruukinmatruuna puhuu auktoriteettiin vetoamisesta, niin taustalla on kuitenkin ilmiö. Se, että MBTI ei ole saanut ammattipsykologeja yhtä innokkaiksi kuin maahanmuuttokriittistä konservatiivista poliittisesti sävyttynyttä blogia pitävät sinänsä ihan fiksut, joskin pakkomielteiset ja ärhäkkäät ihmiset.
Kysymys siitä, että MBTI:llä on "neljä attribuuttiakselia" on siitä kiinnostava, että on aivan oikeasti katsottava mitä se ylipäätään tarkoittaa. Arkipsykologian kannalta tämä on suuri haaste. Myös sellaisissa aivan valideissa testeissä kuin älykkyysosamäärän tutkiminen. Moni näkee että heillä on näkemys siitä mitä älykkyys on. Ja sitten tätä mitataan. Kuitenkin tosiasiassa tesissä täytyy olla älykkyys joka on määritelty. MBTI -mittarissa mielenkiintoista onkin se, että valtaosa ajasta ja voimavaroista on käytetty lopputulosten kuvaamiseen. Se, mitä lopputulos ikään kuin tarkoittaa on saanut paljon enemmän ja vahvempaa analyysiä kuin se, miten tätä aineistoa on saatu. Ja tämä on ongelmallista, koska ominaisuuksia mitatessa lopputulos on helposti yhtä laadukas kuin sen heikoin lenkki.
Ja vielä ongelmallisempaa tässä on se, että MBTI -mittarissa vastauksia kerätään sellaisella tavalla että se, että määritelmät olisi tehty niin sillä ei ole väliä. Koska kysymyksiin vastaajan pitäisi ensin tuntea nämä määritelmät hyvinkin seikkaperäisesti. Ja näin ei ole. Testissä vastataan kysymyksiin. Ja kun viitataan vaikka sosiaalisuuteen ja yhdessäoloon, niin se mitä tämä sana tarkoittaa voi olla hyvinkin määrätynlainen sille vastaajalle. Mutta toinen vastaaja voi määritellä asiaa hyvinkin eri tavoilla.
MBTI:n kohdalla perusongelma on se, että käsitteet ovat yksilöille helposti yksiselitteisiä. Mutta tavalla jonka voi rikkoa analyyttisellä filosofialla. (Eli analyyttisyydellä.) Tosiasiassa MBTI ei mittaa mitään attribuuttia. Se pikemminkin tuottaa neljä tunnuslukua joiden takana on hyvinkin erilaisia elementtejä. Ja mikä pahinta ; Yksilöt eivät tulkitse niitä samalla tavalla.
Tämä tuli itselleni melko selväksi kun mietin miksi itse saan hyvinkin erilaisia tuloksia MBTI -testistä. Syynä on se, että minun on monesti oikeasti vaikeaa vastata kysymyksiin. Syynä on se, että sanat ovat itse asiassa hyvin yleisluonteisia ja kielifilosofiaan tottunut saattaa jopa tiedostaa että käytetyillä sanoilla on useita vakiintuneita denotaatioiltaan ja konnotaatioiltaan toisistaan poikkeavia sisältöjä. Kun kysytään mitä niistä, ei testi auta. Kysymykset ovat hämäriä. Ja valinnat ja painotukset tulevat fiiliksellä tilanteessa. Kognitiotieteeseen tutustuneena tiedän että ihmiset eivät tavallisesti mieti tämänlaisia. Joten heille tämä tulkinnallisuus menee helposti täysin ohi. (Aspergerin syndroomaiset itse asiassa ovat suurelta osin vaikeuksissa juuri siksi että heille tämä tulkinta ei ole niin ilmiselvää. Ja ongelmia tulee kun se ei ole yhdenmukaista muiden kanssa. Yhdenmukaisuuserojen takana on tila erilaisille tulkinnoille.)
Ajatukseni on kuitenkin helpompi ottaa esiin toista kautta. Sellaisessa "akselissa" jossa en koe että minulla olisi hirveästi muutoksia. Introversiota ja ekstroversiota katsoessa tulos voisi riippua syvästi päivästä ja henkilöstä. ; Kun mietitään vaikka akselia introvertit ja ekstrovertit, on selvää että joka päivä voin kokea olevani jossain jossain muuttujassa jossa on kaksi ääripäätä. Ja niin voi jokainen muukin. Mutta jopa kaltaiseni antisosiaalikko voi jonain päivänä voin korostaa sitä että en pelkää ihmisiä ja olen estoton ja jossain mielessä "rohkea". Ja tätä kautta saan ekstroversioon päin menevämpiä tuloksia. Toisaalta joinain päivinä voi korostua enemmän se, että en luota ihmisiin joka voi tehdä minusta hyvin "ujonoloisen" tai varautuneen. Joskus taas korostuu se, että viihdyn hyvin seurassa, etenkin tutussa kohtuu pienessä seurassa. Ja olen tällöin jopa kohtuu spontaani ja vauhdikas seuramies. Mutta toisinaan taas se, että joskus introversiota ja ekstroversiota katsotaan sosiaalisuuden sijasta siitä kerääkö voimia yksin vai seurassa. Kaikki nämä akselit ovat määrittelyn jälkeen objektiivisia. Ne ovat kuitenkin myös joskus keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa ei siis ole mitään "introversio-ekstroversiota" jota mitattaisiin. Sen sijaan mitataan sanajoukkoja jotka liittyvät "sosiaalisuus", "seurassa viihtyminen" "ulospäisnuuntautuneisuus" jonka takana on hyvinkin ihmisestä toiseen vaihtuvia käsityksiä. Voidaan sanoa että tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan mikään attribuutti. Se on enemmänkin kattotermi jonka alla on useita eri ominaisuuksia (rohkeus, spontaanius, luottamus, jopa maailmankuvallinen ihmisten rakastaminen). Ja mikä pahinta. Kaikille ihmisille tämä attribuuttirykelmä tämän akselin takana ei edes ole sama.
Tässä mielessä on aika omituista sanoa että MBTI -mittari olisi toimiva heti jos olisi olemassa jotain jolla tämä voitaisiin määritellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Älykkyydenkin kohdalla kognitiotieteen aluksi tungettiin opeteltavaksi valtava määrä erilaisia älykkyyden määritelmiä. Se, että näitä määritelmiä on olemassa ei vielä tee älykkyydestä puhumisesta järkevää. Sen sijaan on katsottava miten tämä älykkyys määritellään ja miten sitä käytetään. Ilman tätä tasoa älykkyys onkin täsmälleen samanlaista kyökkipsykologiaa jolla älykkyydestä puhutaan maallikoiden parissa. Se on yleisesti ottaen potaskaa koska selkeästi heillä älykkyyttä ei ole määritelty kovin selkeästi, ja itse asiassa keskustelussa älykkyysnäkökulmat vaihtuvat toiseen pitkin matkaa. (Koska käsitteitä ei ole määritelty niitä käytetään hyvin "joustavasti" ja epämääräisesti.) Se, että esimerkiksi älykkyysosamäärätesti selkeästi mittaa jotain objektiivista ei tarkoita että kaikki älykkyystestien nimellä kulkevat olisivat vakaalla pohjalla. Itse asiassa älykkyystestien alkupuolella on jopa ollut paljon testejä jotka ovat olleet selvästi virheellisiä. Ja näin siitä huolimatta että älykkyys itsessään voidaan ottaa käsittelyyn.
1: Onkin hyvä huomata että älykkyyden reaktionopeusmalli ja älykkyyden prosessointitehomalli johtavat siihen että molemmat ovat objektiivisia ja älykkyyteen liittyviä. Reaktiokykymme kuitenkin heikkenee ja prosessointitehoa kuvaa Flynnin efekti. Jos vaihtaa määritelmiä lennosta voi generoida valheellisia väitteitä. Flynnin efekti ei esimerkiksi nosta reaktionopeuksia tai reaktionopeuksien hidastuminen ei falsifioi Flynnin efektiä. Mokia ei tehdä jos tajutaan määritellä asiat huolellisesti ja tiedostaa että ei ole mitään sellaista "attribuuttia" kuin älykkyys. On sen sijaan ihmisiä joita kuvaavia piirteitä voidaan lähestyä ominaisuus-ilmiöryppäin ja korrelaatein. Ja näitä ryppäitä on sitten erilaisia ja niitä varten on varattu nimilappu "älykkyys". Ei ole siis vain niin että "onko älykkyys olemassa vai ei". Vaan siitä että määritellään tarkasteltavat kohteet yksiselitteisesti ja mitataan niitä tavoilla jotka mittaavat juuri näitä.
Tämä on toki jotain jota voidaan käsitellä ja jota varmasti onkin käsitelty. Olen kirjoittanut tähän viitteitä jo kun aiemmin kirjoitin siitä mihin MBTI kelpaa. (Se kuvaa itsen ihanneminää, sitä miksi haluaa tulla.) Näen että on turhaa luoda mitään objektiivista luokitelmaa joka tarkoittaa jotain tiettyä asiaa. Sen sijaan on syytä tiedostaa että testin tekijä itse vastaa niihin kysymyksiin. Ja hänelle luetaan tulokset jotka käyttävät näitä samoja käsitteitä. Näin ollen hän itse kyllä tietää mitä se tulos tarkoittaa. Ulkopuolinen ei välttämättä käytä samoja sanoja ihan identtisellä tavalla. Mutta tällä ei ole väliä jos tuloksenluvun tulkitsee samalla käsitteistöllä. Näin ollen testi voi kertoa jotain kun ihminen sitoutuu testin tekemisessä ja luennassa identtiseen käsitteistöön. Tämä näyttää valitettavan usein puuttuvan ja MBTI:tä lähestytään kuin se olisi jokin joka antaa lukeman josta voitaisiin puhua ikään kuin se luokitelma olisi kaikille sama. Tosiasiassa yhden viitekehyksen INTJ voi olla toisen viitekehyksen jotain hyvinkin muuta. Yhden introvertti voi olla toisen ekstrovertti jos toinen tarkastelee luottamus-ujousteemalla ja toinen lähestyy asiaa rohkeusteemalla.
Toki ongelma ei tarkoita täyttä huonoutta. Tämä yllä sanomani voitaisiin tulita helposti väärin. (Koska jostain syystä jos "jotain ei ole huomioitu" niin monelle se tarkoittaa samaa kuin "täysin arvoton". En vetele tämänlaisia.) Monimääritteisyydestään huolimatta MBTI selvästi mittaa jotain. Käsitteet eivät ole täysin satunnaisia. Ja hyvä testin tekijä vaikuttaakin havaitusti testitulosten toistettavuuteen. Joten selkeästi tämä asia on jotain joka vaihtelee jopa ammattilaistasoisissa testeissä. Toisaalta tämä muutos vihjaa siihen että testissä on jotain hyvääkin. Nähdäkseni varmin vakuutus siitä että takana on "jotain" on kuitenkin varsin erikoista kautta. Sain Ruukinmatruunalta pyytämällä nipun erilaisia viitteitä, joissa on lähestytty älykkyyttä ja MBTI -testiä. Niissä on selvästi havaittavissa että älykkyys korreloi eri luokkien kanssa eri tavalla. Koska älykkyystestit on tehty asianmukaisesti, ja eri luokkien välille syntyy keskenään erilaisia tuloksia, se viittaa siihen että tulokset eivät ole satunnaisesti valikoituneet. Tämä vaatii sitä että MBTI ei ole täysin tyhjä. Monimerkityksellisyys ei tarkoita täyttä satunnaisuutta. (End of discussion.) Monimerkityksellisyys tuo epätarkkuutta mutta lopputulos ei tarkoita samaa kuin "täysin mielivaltainen". (Taustalla on monia eri ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa ominaisuuksia. Ja kenties jotkut valinnat ja painotuksetkin ovat paljon yleisempiä kuin toiset.) Tämä on syytä tiedostaa.
Lukutavan vääristymät.
Kenties seuraavaksi onkin syytä huomata että se, että ominaisuus on olemassa ja se olisi yksiselitteinenkin, ei vielä riitä. Kun asiaa mitataan on syytä mitata sitä mitä mitataan. Vaikka ominaisuudet olisivat absoluuttisia, ihmisestä toiseen samoja ja vastaavia niin se ei riitä. Jos mittari jolla sitä mitataan on väärä, lopputulos ei toimi. Siksi siitä että "attribuuttiakselit ovat olemassa" ei mitenkään takaa että testin perusta olisi kunnossa. Ehei.
Näistä ehkä helpoin on se, että MBTI:ssä ei ole minkäänlaista "valheenpaljastusta". Sekä aineiston keruussa että tulkinnassa on harjoitettu käytäntöjä jotka nimenomaan psykologit tietävät harhauttaviksi. Toisin sanoen vaikka testi toimisi teoriassa täydellisesti niin mukaan tulee vääristymälähteitä ja tuloksia tulkitaan tavoilla jotka tekevät siitä merkityksettömän. (Jo tämä yksinään tekee testistä scheissenbergiä. Siitä huolimatta että attribuutit ja testi muuten olisi hyvä. Jos tutkittavasta tulee vääristymiä ja tulkintakenttä harjaanjohtaa sitä mitä tulokset tarkoittavat, testin "perusta" on kaikkea muuta kuin kunnossa.)
Se ei myöskään mittaa itse asiaa vaan ihmisen mielikuvaa. Tämä on aivan oikeasti relevantti kysymys. Esimerkiksi älykkyystestiä ei tehdä siten että kysytään useita kertoja minkälainen ihminen kokee olevansa. Sen sijaan hänet laitetaan ratkaisemaan ongelmia joita ratkotaan älykkyydellä. Ja niistä joko selvitään tai ei selvitä. Tämä on erityisen merkittävä MBTI -testin kannalta siinä mielessä että
1: Lähes kaikilla ihmisillä on ns. Lake Wobegon efekti. Siinä ihmisillä on itsestä todellista ruusuisemmat kuvat. Ihmiset jotka yrittävät olla rehellisiä ja kuvaavat ovatko he keskimääräistä tyhmempiä tai älykkäämpiä, kuvaisivat itsensä noin 80% keskimääräistä älykkäämmiksi. Tämä on tavallista heikompaa lähinnä masennuspotilailla. Joten kenties MBTI toimii hieman paremmin masentuneille ihmisille. Tosin tämä tulos on siitä miellyttävä, että se tekee MBTI:stä hyvän siinä missä sitä pidän hyvänä. Eli ihanneminänsä kuvaamisessa. Jos ihminen arvostaa sosiaalisuutta, hän todennäköisemmin vastaa sosiaalisuutta korostavammin vastauksiaan. Usko tuloksiin taas voi olla placeboaskeleen lähempänä tämän ihanteen saavuttamista. Ja tässä mielessä testi ei ole läpeensä pahuutta. (Mutta "vankka psykologinen pohja" in your ass. Tai onhan tuossa tieteysti psykologinen pohja. Ei vaan sellainen jota Ruukinmatruuna siihen yrittää sovitella.) Tätä ongelmaa ei MBTI -asteikossa ole oikein mitenkään tarkasteltu. Kun sanoo että "carbage in-carbage out" eikä testin onnistuvuutta testata, yritetä testata tai edes ole keksitty tapaa jolla testin osuvuutta ja siihen vastanneen valelteluasteita voitaisiin tunnistaa niin vastaus on "Puskistahuutelijan" "no shit sherlock". No, valitettavasti tätä ongelmaa ei selvästi ole ratkaisu. (Siihen ei ole laadukkaampaa vastausta muualtakaan tarjolla.) Tosiasiassa MBTI -testistä saisi ihan oikeasti paremman sillä että niillä mitattaisiin toimintaa. Eli sen sijaan että kysyttäisiin oletko sosiaalinen, pistettäsiin sosiaalisia kykyjä ja rohkeutta mittaaviin tehtäviin.
2: Toinen ikävä asia on Dunning-Kruger -efekti. Sen mukaan ihmiset jotka ovat erityisen huonoja jossain aiheessa yliarvioivat kykyjään. Ja pahasti. Itse asiassa he eivät edes tiedä mitä eivät tiedä ja tässä mielessä he ovat hyvin pihalla. Tämä on hyvin tärkeää siinä mielessä, että Hannu Lauerma esimerkiksi on kertonut kirjoissaan miten väkivaltarikolliset jotka harrastavat hyvin räjähtävää spontaania ja harkitsematonta väkivaltaa voivat pitää suurimpana ongelmanaan sitä että he ovat liian kilttejä. Syynä on itsetuntemuksen puute ja itsehillinnän ja kiltteyden ymmärtämisen puute hyvin laajalla tasolla. "Tunnetajuttomuus" johtaa vääriin tuloksiin. Tämä ongelma on käsittääkseni jotain jota MBTI -testeissä joskus ja parhaimmillaan osataan kuitenkin ottaa huomioon. (Testiä ei tällöin suositella esimerkiksi tarkkailuluokkalaisille.) Eli MBTI -testi ihmisille joilla on jo hyvä itsetunto voi olla aivan toimiva. (Joskin voi olla syytä miettiä mikä tarve testaamiselle tällöin on. Testi joka toimii vasta kun ihminen jo tietää vastaukset valmiiksi on hieman omituinen testi tehtäväksi. No, jos haluaa varmistaa sen minkä jo ennalta tietää ja nauttii prosessista niin miksipä ei. Yleensä psykometriassa tosin yritetään saada jotain uutta tietoakin sillä testaamisella.)
Tähän liittyvä kolmas ongelma liittyy sitten jo siihen keskusteluympäristöön ja tulkitsemispiireihin joita MBTI -ilmiön ympärillä pyörii. Jos on tutustunut psykologiaan joka toimii kategoriointi-ihmistuntemusteeman ympärillä (Esimerkiksi ihan sitä alkeistason tietämisen kautta että mitä Wiseman on popularisoinut) niin tulkinnasta innostuneiden nettikirjoittelua ja vastaavaa leimaa vahva forer -efektin maku. Toki tätä näkyy jo siinä kun joku ulkopuolinen tulkitsee mitä tämä ylipäätään tarkoittaa.
Forer -efekti näyttää myös olevan hyvin vahva syy miksi testiin luotetaan. Esimerkiksi eräs miekkailukaverini pitää MBTI -testiä hyvänä. Ja moni muu näyttää olevan samoilla teemoilla. Ja näissä selvääkin selvintä on, että testiin ei luoteta siksi että olisi tutustuttu psykometrian tieteeseen ja katsottu onko MBTI:llä validiteettia ja reliabiliteettia. Vaan että he ovat tehneet testin ja saaneet tulokset. Ja ne vaikuttavat hyvin päteviltä. Valitettavasti kaikissa huuhaaluokituksissa horoskoopeista lähtien Forer efekti tekee niin että tulokset tulkitaan itselle sopiviksi. Arvotutkin attribuuttilistat koetaan osuvina jos ne on vain personalisoitu jotenkin. Eli vaikka väitetty että syntymäpäivä tai henkilön asentokieli tai jättämä jälki "johonkin aurakameraan" niin jo tämä tekee lopputuloksesta luotettavamman oloisen. (Horoskooppeihinkin luotetaan helposti juuri siksi että "en uskonut, luon huvikseni kuvauksia ja ne tuntuivat osuvan.")
MBTI: testi itse sisältää vääristymälähteitä ja sen tulkinta vielä vahvistaa niitä. Näin ollen vaikka testi mittaisi oikeasti olemassaolevaa ominaisuutta joka olisi objektiivisesti määritelty, niin se ei merkitsisi silti juuri mitään. Tämä puoli yksinään olisi aivan hyvä syy sille, että ammattilaiset eivät MBTI -testiä ota vakavasti.
Itse "mittauskin" on mitä on.
MBTI on pohjalta lähinnä kategorioiva teoria. Se ei tässä mielessä ole altis falsifioinnille. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista kysyä onko koko käsitteille tavallaan mitään objektiivista pohjaa. Toisaalta voidaan nähdä että sillä voi olla deskriptiivistä arvoa tästä huolimatta. Tässä mielessä on syytä tiedostaa että asiallinen psykologinen testi onnistuu reliabiliteetissa ja validiteetissa. Nämä ovat se litmuksen testi joka on annettava testille kuin testille. Ja MBTI -testi ei tässä kehuttavasti menesty. Oikeastaan kaikki keskutelu asian "vakaasta psykologisesta pohjasta" pitääkin lopettaa tähän.
Tässä aiheessa huomio toki siirtyy siihen miten kyökkipsykologiassa ongelmat voidaan lakaista. Tämä taas tehdään tavoilla jotka alleviivaavat sitä miten huonosti psykometriaa on osattava jotta nämä selitykset menisivät läpi. (Itse toivon että MBTI -testin puolustajilla on parempia argumentteja. Olisi ehkä attribuutiovirhe yleistää että argumenteissa toistuvat virheet kuvaisivat itse testiä. Testin kannatuksen syistä ne tosin kertovat sitäkin enemmän. Maallikoiden suosiot saadaan sitä kautta että ihmiset ovat tunneolentoja, ei sillä että testi olisi tiedettä. Siksi horoskoopit ovat suositumpia kuin monet aivan pätevät psykologiset testit.)
Toki on syytä huomata että MBTI -testissä on oleellisia virheitä jotka olisi helppo korjata. Ne eivät tavallaan liity mitenkään edes siihen mitä ominaisuuksia kuvataan ja miten niitä tentataan. Itse asiassa näistä näkyvin on juuri se, että kuvaukset tyypitetään dikotomisesti. Testin kannattajat selittävät että kyseessä on jatkumo. Mutta miksi sitä sitten kuvataan heikolla tavalla? Testin reliabiliteetti on heikko koska tulokset kuvataan kahtena ja vain kahtena kategoriana. Ja nämä kategoriat vieläpä "katkaistaan" keskikohdasta tavalla jossa katkaisukohta on lähellä sitä missä suurin osa ihmisistä on. Tämä kuvaustapa on huono. Siinä hukkuu valtavasti informaatiota. Tätä ei kuitenkaan oikein haluta muuttaa. Ja onkin hämmentävää että tulosten kuvaamiseen on jämähtänyt noin omituinen ratkaisu. Testistä saisi oikeasti laadukkaamman sillä että heitettäisiin nuo kirjainyhdistelmät pois.
Myynninlisää;
Tosin on selvää että kun testiä katsoo, ihmisiä näyttää viehättävän juuri se että se kategorioi ihmisiä arkkityyppeihin juuri tuolla tavalla. Toisin sanoen kuvaustapa jossa lopputulos on dikotominen kirjainyhdistelmä on myyntiargumentti joka tehdään siitä huolimatta että se on suunnilleen huonoin tapa kuvata ilmiötä jos se todellakin on jatkumo. ; MBTI -testi luokin kategorioita lähinnä siksi että ilmeisesti oli kiva laittaa kategorioita johonkin kategorioiden vuoksi. Joten miksipä ei laittaa sitä paikkaan ja kuvata sitä tavalla joka vääristää ja hukuttaa informaatiota pahimmalla mahdollisella tavalla?
Toisaalta validiteetin kohdalla on huomattavissa että ihmiset eivät näytä tyypittyvän kategorioihin. Tämä on erityisen tärkeä aiemmissa blogauksissani mainitsemassani Nowackin tutkimuksessa. (Jonka motiivit ovat kunnossa, ja jonka tieteentekotapakin on kunnossa, kiitos vaan "Puskistahuutelijalle.) Kun katsotaan miten kysymyksiin vastaaminen liittyi toisiinsa, huomattiin että vaikka testissä tietyt kysymykset mittaavat aina yhtä akselia, jolloin tarkasteltavana on aina yksi attribuutti kerrallaan, niihin vastaamisen kohdalla ei ole yhteyttä. Eli kun vastaat yhteen tietyllä tavalla, ei ole erityisen paljon todennäköisempää että vastaisit saman kategorian muihin kysymyksiin samalla tavalla.
Tätäkin vastaan on puolustauduttu samalla tavalla millä MBTI -testin puolustaja puolustaa aivan kaikkea. Eli selittämällä että MBTI ei ole arkkityyppinen testi jossa oletettaisiin että ihminen on vaikka introvertti tai ekstrovertti. Vaan että kyseessä on nimenomaan harmaasävyinen jatkumo. Tämä olisi siinä mielessä hyvä, että se selittää miksi yksi kysymys ei liity toiseen. Valitettavasti tämä kuitenkin vihjaa että kenties koko akselia ei ole tosiasiassa olemassa ainakaan millään tavalla jota tämä kyseinen testi mittaisi. Sillä jos mietitään mitä introversio ja ekstroversio tarkoittaa, niin siinä on oletus siitä että se on jonkinlainen tilastollinen taipumus toimia tietynlaisissa tilanteissa. Voidaankin nähdä että jokainen testin kysymys on ikään kuin jotain jolla mitataan tämän taipumuksen voimakkuutta. Jos validiteettia ei ole, se tarkoittaa sitä että kysymyksiin vastataan toisistaan riippumattomasti. Valitettavasti tämä vihjaa siitä että testiä ei voi yleistää mihinkään. Sillä ulkomaailmankin tilanteet ovat - parhaimmillaan, silloin kun henkilön omat vääristymät eivät vaikuta, hän tuntee itsensä ja kuvaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla johon hän kykenee ja nämä kyvyt ovat suuret - tavallaan yksi kysymys. (Siis jos testi oikeasti toimii ja sitä voidaan soveltaa noin niinkuin mihinkään.) Jos testin sisällä ei ole yhteyksiä vastausten välillä, niin miksi ne korreloisivat näidenkään kanssa?
Kysymyspatteria toisin sanoen luetaan siten että kysymykset olisivat tilastollinen testi joka mittaa taipumusta. Ja tällä taipumuksella ei olisi mitään sisäistä yhteyttä. Siitä saataisiin prosenttiluku joka sitten kuitenkin jotenkin pitäisi sisällään jonkin sisäisen yhteyden joka toimisi testin ulkopuoliseen maailmaan. ; Onkin selvää että kun MBTI -testin kannattaja puhuu validiteettiongelmista, hän käyttää testiä ikään kuin jonain jota käsitellään aivan eri ehdoin kuin ulkomaailmaa. Kysymyksien ei tarvitse liittyä toisiinsa koska ne mittaavat taipumusta joka on tilastollinen. Mutta taipumukset kuitenkin kuvaavat jotain joka sitten on yleistettävissä. Validiteetti nimenomaan mittaa näitä teemaisia yhteyksiä. Ja tässä mielessä ongelma on hyvin paljon syvempi kuin voisi luulla. Se, että validiteetti testin sisällä ei paina koska harmaasävyinen jatkumo pakottaisi tulkintaan jossa jokainen ympäristössä tehty aktiokin olisi osa harmaasävyistä jatkumoa ja validiteettia näihinkään ei olisi. Jolloin testin puolustaja väittää että hänen testiään ei voi soveltaa taipumusten mittaamiseen elämässä. Jos siis olisi koherentti.
Lopputulos ; MBTI -kultti sössii vielä senkin mitä hyvää on jäljellä;
MBTI on hyvin omituinen testi. Sitä voi käyttää johonkin. Se ei siis ole aivan yhtä huono kuin arvottu ja nimeen liitetty horoskooppi. (Vaikka tätä rinnastusta usein tehdäänkin.) Mutta ei juurikaan. (Jota "ei ole horoskooppia" -puolustukseen menijä taas ei oikein huomioi yleensä.) Se on vain hämmentävän huono. Ja nimenomaan siten että siinä on elementtejä jotka ovat ilmiselvästi sitä huonontavia, ne olisi helppo korjata ja tätä korjausta ei tehdä. (Ja testin puolustajat suuttuvat jos niihin viittaa. MBTI:n ympärillä onkin "kulttiluonteista toimintaa" jonka ironisuutta kuvaa se, että testiä käytetään juuri sellaisilla tavoilla joita testin ei väitetä opettavan. Kuten esimerkiksi millä alalla töissä menestyisi.)
Itse asiassa mitä enemmän tämän testin psykologisesti varmaa pohjaa lähestyy, sitä vahvemmin on selvää miten erilaisilla ja monenlaisilla tavoilla se on huono juuri sellaisella tavalla joka ei miellytä psykometrian ammattilaisia. (Joka on se syy miksi he eivät siitä pidäkään.) Toki tässä on osittain syynä sekin että laatukriteerit ovat laatukriteereitä. Ja osalla ne ovat matalampia. Ja ammattilaiset voivat vaatia mersua kun taas mopo voi riittää joillakin siihen erektioon ja suditteluun mitä he kaipaavat.
Toisaalta MBTI:ssä on joitain hämmentävän huonoja piirteitä jotka voitaisiin korjata. Minäkin osaisin niitä parantaa, joskaan en ehkä ihan mersuksi asti parannella. Ja tässä kohden käsittämättömintä onkin se, että testi näyttää ikään kuin "syntyneen valmiina". Sitä editoidaan ja muokataan hämmentävän vähän. Sen mittaamistapaa ja tulosten esittämistä ei hiota paremmaksi ja paremmaksi. Se ei täsmennä ja paranna itseään ja se ei tavallaan opi virheistään. Tässä syynä lienee se, että MBTI on ennen kaikkea bisnestä. Ja bisneksen kannalta esimerkiksi huonoon paikkaan tehty kategoriointi toimii. Wiseman tietää miksi horoskoopit vetoavat juuri sillä rakenteella kuin ne vetoavat. Ja kategoriointi tässäkin kohdassa varmasti lisää käyttäjämiellyttävyyttä. Niin että maksaja ja testin tekijä on tyytyväinen. Ja kokee saaneensa ymmärrystä. Tätä puolta ei välttämättä arvioida tai mitata sillä että ovatko tulokset annettu tieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta kaiken kaikkiaan ; MBTI ei ole kunnossa. Se ei ole täysin mielivaltainen. Sen etuina on lähinnä käyttäjäystävällisyys ja se että se on halpa ja edullinen tehdä ja toistaa. Se on tässä mielessä käytettävyydeltään erinomainen testi. (Siinä mielessä, että sen voi tehdä ilman avustajaa tai erityistaitoja tai harjoittelua.) Jossa testin tehnyt saa sellaista hyvää fiilistä jota saa kun joku ulkopuolinen varmistaa sinulle sen jonka olet jo valmiiksi tiennyt.
Eikä se ennen kaikkea ole kunnossa vain siksi että olisi neljä attribuuttia jotka olisivat olemassa. Ei. Se lähestyy kattokäsitettä täsmentämättä niitä. (Big Five tekee tätä esimerkiksi paremmin. Sen kysymykset luovat määritelmiä ja eksaktoivat niitä aivan eri tasolla. Pinnallisesti niissä on paljon samaa.) Mutta ottamatta tätä epämääräisyyttä huomioon tuloksien tulkinnassa. Ja se ei edes mittaa näitä ominaisuuksia vaan lähestyy asiaa "asian vierestä" ja nojaa sen varaan että ihmiset todella tuntevat itsensä ja ovat rehellisiä. Siitä huolimatta että nimenomaan psykologia on näyttänyt että ihmisten käytös ja näkemys ja ennusteet omasta käytöksestä ovat paitsi virheellisiä, niin myös virheellisiä tavoilla joihin liittyy ns. systemaattinen virhe. (Eli määrittelemällä luottamusrajoja hallitsemalla tulos olisi tieteenmukainen, vaan tulokset nimenomaan vääristyvät.) Lopputuloksia käsitellään ja luokitellaan tavalla joissa hukataan informaatiota. Lopuksi se sitten myy tämän kuin horoskoopin.
MBTI -testiä katsoessa olo onkin usein hyvin hämmentynyt. Sitä oppii että teoriassa testiä ei saa tehdä siten että se kertoisi missä työssä tai ammatissa menestyy. Kuitenkin sitä hyvin usein käytetään juuri tähän ja tämänlaisiin. (Jopa samat henkilöt jotka ensin yhtäällä korostavat että testiä ei voi soveltaa mihin sitä ei voi soveltaa. Mutta toisaalta sitten keskustellaan muualla kuin sitä voisikin soveltaa.) Ja tämän huomioimisen jälkeen käteen jää hyvin vahva kuva siitä että MBTI on testi joka ei selvästi sovellu helvetin moneen asiaan. Testi ei tee ja sano ties mitä. Ja testi ei myöskään ole juuri minkäänlainen sellainen testi kuin kriitikot sanovat. Tässä prosessissa auki jää vain yksi kysymys. Miksi MBTI on vahva ja mihin sitä oikeasti voi soveltaa. Mikä on sen sovelluskenttä. Mikä hyöty siitä on? Mikä arvo on esimerkiksi testillä joka antaa itsetuntemusta mutta joka vaatii toimiakseen harvinaisen lujaa itsetuntemusta? Kun teen testin niin miksi se mittaa relevantteja ominaisuuksia relevantilla tavalla ja antaa käteen jotain josta on eksaktisti hyötyä johonkin.
Aivan kuin MBTI olisi kehitelmä joka on lähtenyt amatööripsykologiapohjalta siten että mielessä ovat ensin olleet kategoriat. Ja tämän ympärille on sitten rakennettu testikysymystö joka tukisi tätä kategoriointia. Sitten kriitikot ovat tajunneet että mitään kategorioita ei olekaan ja tähän on reagoitu siten että on puhuttu jatkumoista. Muutenkin näyttää että MBTI on vahvimmillaan siinä että se rationalisoi tätä pysyvää ydintään siten että se reagoi kritiikkiin. Mistä tietenkin seuraa se, että testistä jää hyvin tietynlainen vaikutelma. (Jonka kuvasin aiemmin tässä samassa blogauksessa.)
MBTI onkin siitä jännittävä testi, että MBTI on hieman kuten uskonto. Siinäkin usein "teologisesti korrekti" taso joka eroaa vahvasti siitä sosiaalisesta hurinasta jota sen ympärillä menee. Onkin kenties tarpeen erottaa MBTI -testi testinä. Ja MBTI -sosiologisena konseptina (kulttina) jota kiinnostaa luoda hyvin laajoja teorioita siitä miten joku luokitus itsellä kuvaa itseä ja ennustaa tiettyjä asioita yksilötasolla hyvinkin tarkasti. Ja jonka toimintatavat ovat usein suoraan ristiriidassa siihen mitä virallinen MBTI sanoo siitä mitä testillä voidaan ja ei voida tehdä. ; Ja samanaikaisesti MBTI on kuin uskonto siinäkin mielessä että sillä filosofisemmalla puolella ei olisi relevanssia ilman sitä sosiaaliselta puolelta tulevaa suosiota ja vallanantoa. Maallikot eivät käytä MBTI -testiä oikein mutta he puolustavat teoreettista konseptia innokkaasti ja verevästi. Ja toisaalta sitten kovan painan tullen MBTI -teoreetikko irtauttaa itsensä täysin tästä rahvaasta ja selittää miten heidän juttunsa on hienompi ja ihan eri juttu kuin se millä tätä kokonaisuutta myydään. (Tässä testi on kyllä nerokas. Se on rakenteeltaan sellainen että se menisi kaupaksi ilman substanssiakin. Siinä on hieman substanssia mutta myynnin kannalta tällä ei ole väliä.)
On toki mielenkiintoista ottaa huomioon se, että "Puskistahuutelija" on asenteen ja tyylinsä perusteella todennäköisesti "Ruukinmatruuna" ja hän kävi blogissani kommentoimassa kun kirjoitin MBTI -aiheesta. Silloin lähestyin asiaa tieteellisen tutkimuksen kautta ja epämieluisia tuloksia tuottaneeseen tieteeseen ei tartuttu. Sen sijaan ihmeteltiin millä motiivein tuo tutkimus oli tehty. Muutenkin näyttää siltä että "Ruukinmatruunan" muutkin aihetta koskevat lausunnot nojaavat vahvasti siihen että hän käyttää blankosanoja. Asia on perusteltua kun voi sanoa sivistyssanan biometria. Ja sen sijaan että todistaisi että MBTI on toimiva teoria hän selittää että "se ei ole sellainen teoria" kuin kriitikot sanovat. Ja se on väkevästi tosi koska "MBTI:llä on vakavastiotettava psykologinen pohja (nuo neljä attribuuttiakselia, joita ei käy kiistäminen). Tämä pohja tekee MBTI:stä luotettavan, mutta vain tilastollisesti, siis puhuttaessa isoista ihmismääristä." Attribuuttiakseli on tässä yhteydessä kuitenkin nimenomaan blankosana. Se ei välttämättä olisi sellainen. Mutta tapa jolla sitä käytetään selvästi on sitä.
Ja tuo alkuun nappaamani, Ruukinmatruunan omasta mielestään varmasti vakuuttava, lainaus demonstroi lähinnä sitä että jos on olemassa validi MBTI -luokitelma ja siinä on olemassa kategoria INTJ, jota kuvaa "INTJ:s only appear to be good at everything, but only because they won't allow themselves to be observed doing anything until they have become highly skilled at it." niin sitten Ruukinmatruuna ei ole INTJ koska ei hän näyttäytyisi tuollaisella osaamistasolla muuten julkisuuteen. Tuo alkuun ottamani kommentti on sellaisenaan demonstraatio korkeintaan Dunning-Kruger -efektistä. (Mitä oloa vahvistaa se, että kun puhun korrelaateista niin saan huomautuksen siitä että korrelaatiossani ovat käsitteet väärin päin ja puhutaan implikaationuolista. Korrelaatio ei sellaisenaan tarkoita edes kausaatiota, joten järjestyksellä ei ole väliä. Implikaationuoli taas on sitten tämän päälle jotain vähän muuta.)
Tämänlaiseksi jätettynä tämä blogaus olisi tässä muodossaan Ruukinmatruunan "asiablogaamista". Mutta koska minä olen minä pyrin enemmänkin siihen että kirjoitan metallurgiasta laadukkaammin kuin Ruukinmatruuna filosofiasta. (En tiedä mitä se tarkoittaa tässä aiheessa. No, jotain vittumaista, minut tuntien). Voisin jättää asian vain toteamiseen. Toteamiseen siitä, että "mitä tuo alkuun laittamani heitto muka edes tarkoittaa". Se voisi olla totta tai ei. Ja minulla voisi olla argumentteja asian puolesta tai ei. Mutta tällä ei olisi väliä koska uskottavuus ja asiapitoisuus tuotaisiin esiin statementmuodossa.
Viittaan tässä että olen aiemmin käsitellyt MBTI:tä. Ja en toista niissä olevia asioita. Tämä blogaus pitää siis takanaan kohtuu laajan faktapohjan johon tartun viitteenomaisesti. Sillä tämä asia on alkeista. Tämä asia on niin alkeista että olen kokenut tarpeettomaksi edes puhua asiasta noin 1+1 -tasolta. Mutta luultavasti tämä on se joka tuottaa suurimpia hankaluuksia. Se, että ei ole oikeasti tullut mietityksi sitä mitä persoonallisuuden tai vaikka älykkyyden mittaaminen oikeasti tarkoittaa.
Määritelmät.
Kun katsotaan sitä että onko ihmisillä olemassa ekstroversio ja introversio, MBTI on siinä suhteessa hyvin "kulttuurirelativistinen" malli. Suoraan sanoen. Jos olet mieleltäsi postmoderni niin siinä on sinulle tuskin suurta ongelmaa. Psykologiassa yritetään toki olla astetta vakavampia. Ja tämä onkin se syy miksi MBTI ei ole psykologien hyväksymä. Tässä on hyvä tiedostaa että kun Ruukinmatruuna puhuu auktoriteettiin vetoamisesta, niin taustalla on kuitenkin ilmiö. Se, että MBTI ei ole saanut ammattipsykologeja yhtä innokkaiksi kuin maahanmuuttokriittistä konservatiivista poliittisesti sävyttynyttä blogia pitävät sinänsä ihan fiksut, joskin pakkomielteiset ja ärhäkkäät ihmiset.
Kysymys siitä, että MBTI:llä on "neljä attribuuttiakselia" on siitä kiinnostava, että on aivan oikeasti katsottava mitä se ylipäätään tarkoittaa. Arkipsykologian kannalta tämä on suuri haaste. Myös sellaisissa aivan valideissa testeissä kuin älykkyysosamäärän tutkiminen. Moni näkee että heillä on näkemys siitä mitä älykkyys on. Ja sitten tätä mitataan. Kuitenkin tosiasiassa tesissä täytyy olla älykkyys joka on määritelty. MBTI -mittarissa mielenkiintoista onkin se, että valtaosa ajasta ja voimavaroista on käytetty lopputulosten kuvaamiseen. Se, mitä lopputulos ikään kuin tarkoittaa on saanut paljon enemmän ja vahvempaa analyysiä kuin se, miten tätä aineistoa on saatu. Ja tämä on ongelmallista, koska ominaisuuksia mitatessa lopputulos on helposti yhtä laadukas kuin sen heikoin lenkki.
Ja vielä ongelmallisempaa tässä on se, että MBTI -mittarissa vastauksia kerätään sellaisella tavalla että se, että määritelmät olisi tehty niin sillä ei ole väliä. Koska kysymyksiin vastaajan pitäisi ensin tuntea nämä määritelmät hyvinkin seikkaperäisesti. Ja näin ei ole. Testissä vastataan kysymyksiin. Ja kun viitataan vaikka sosiaalisuuteen ja yhdessäoloon, niin se mitä tämä sana tarkoittaa voi olla hyvinkin määrätynlainen sille vastaajalle. Mutta toinen vastaaja voi määritellä asiaa hyvinkin eri tavoilla.
MBTI:n kohdalla perusongelma on se, että käsitteet ovat yksilöille helposti yksiselitteisiä. Mutta tavalla jonka voi rikkoa analyyttisellä filosofialla. (Eli analyyttisyydellä.) Tosiasiassa MBTI ei mittaa mitään attribuuttia. Se pikemminkin tuottaa neljä tunnuslukua joiden takana on hyvinkin erilaisia elementtejä. Ja mikä pahinta ; Yksilöt eivät tulkitse niitä samalla tavalla.
Tämä tuli itselleni melko selväksi kun mietin miksi itse saan hyvinkin erilaisia tuloksia MBTI -testistä. Syynä on se, että minun on monesti oikeasti vaikeaa vastata kysymyksiin. Syynä on se, että sanat ovat itse asiassa hyvin yleisluonteisia ja kielifilosofiaan tottunut saattaa jopa tiedostaa että käytetyillä sanoilla on useita vakiintuneita denotaatioiltaan ja konnotaatioiltaan toisistaan poikkeavia sisältöjä. Kun kysytään mitä niistä, ei testi auta. Kysymykset ovat hämäriä. Ja valinnat ja painotukset tulevat fiiliksellä tilanteessa. Kognitiotieteeseen tutustuneena tiedän että ihmiset eivät tavallisesti mieti tämänlaisia. Joten heille tämä tulkinnallisuus menee helposti täysin ohi. (Aspergerin syndroomaiset itse asiassa ovat suurelta osin vaikeuksissa juuri siksi että heille tämä tulkinta ei ole niin ilmiselvää. Ja ongelmia tulee kun se ei ole yhdenmukaista muiden kanssa. Yhdenmukaisuuserojen takana on tila erilaisille tulkinnoille.)
Ajatukseni on kuitenkin helpompi ottaa esiin toista kautta. Sellaisessa "akselissa" jossa en koe että minulla olisi hirveästi muutoksia. Introversiota ja ekstroversiota katsoessa tulos voisi riippua syvästi päivästä ja henkilöstä. ; Kun mietitään vaikka akselia introvertit ja ekstrovertit, on selvää että joka päivä voin kokea olevani jossain jossain muuttujassa jossa on kaksi ääripäätä. Ja niin voi jokainen muukin. Mutta jopa kaltaiseni antisosiaalikko voi jonain päivänä voin korostaa sitä että en pelkää ihmisiä ja olen estoton ja jossain mielessä "rohkea". Ja tätä kautta saan ekstroversioon päin menevämpiä tuloksia. Toisaalta joinain päivinä voi korostua enemmän se, että en luota ihmisiin joka voi tehdä minusta hyvin "ujonoloisen" tai varautuneen. Joskus taas korostuu se, että viihdyn hyvin seurassa, etenkin tutussa kohtuu pienessä seurassa. Ja olen tällöin jopa kohtuu spontaani ja vauhdikas seuramies. Mutta toisinaan taas se, että joskus introversiota ja ekstroversiota katsotaan sosiaalisuuden sijasta siitä kerääkö voimia yksin vai seurassa. Kaikki nämä akselit ovat määrittelyn jälkeen objektiivisia. Ne ovat kuitenkin myös joskus keskenään ristiriidassa. Tosiasiassa ei siis ole mitään "introversio-ekstroversiota" jota mitattaisiin. Sen sijaan mitataan sanajoukkoja jotka liittyvät "sosiaalisuus", "seurassa viihtyminen" "ulospäisnuuntautuneisuus" jonka takana on hyvinkin ihmisestä toiseen vaihtuvia käsityksiä. Voidaan sanoa että tosiasiassa tämä ei ole ollenkaan mikään attribuutti. Se on enemmänkin kattotermi jonka alla on useita eri ominaisuuksia (rohkeus, spontaanius, luottamus, jopa maailmankuvallinen ihmisten rakastaminen). Ja mikä pahinta. Kaikille ihmisille tämä attribuuttirykelmä tämän akselin takana ei edes ole sama.
Tässä mielessä on aika omituista sanoa että MBTI -mittari olisi toimiva heti jos olisi olemassa jotain jolla tämä voitaisiin määritellä. Tämä ei pidä paikkaansa. Älykkyydenkin kohdalla kognitiotieteen aluksi tungettiin opeteltavaksi valtava määrä erilaisia älykkyyden määritelmiä. Se, että näitä määritelmiä on olemassa ei vielä tee älykkyydestä puhumisesta järkevää. Sen sijaan on katsottava miten tämä älykkyys määritellään ja miten sitä käytetään. Ilman tätä tasoa älykkyys onkin täsmälleen samanlaista kyökkipsykologiaa jolla älykkyydestä puhutaan maallikoiden parissa. Se on yleisesti ottaen potaskaa koska selkeästi heillä älykkyyttä ei ole määritelty kovin selkeästi, ja itse asiassa keskustelussa älykkyysnäkökulmat vaihtuvat toiseen pitkin matkaa. (Koska käsitteitä ei ole määritelty niitä käytetään hyvin "joustavasti" ja epämääräisesti.) Se, että esimerkiksi älykkyysosamäärätesti selkeästi mittaa jotain objektiivista ei tarkoita että kaikki älykkyystestien nimellä kulkevat olisivat vakaalla pohjalla. Itse asiassa älykkyystestien alkupuolella on jopa ollut paljon testejä jotka ovat olleet selvästi virheellisiä. Ja näin siitä huolimatta että älykkyys itsessään voidaan ottaa käsittelyyn.
1: Onkin hyvä huomata että älykkyyden reaktionopeusmalli ja älykkyyden prosessointitehomalli johtavat siihen että molemmat ovat objektiivisia ja älykkyyteen liittyviä. Reaktiokykymme kuitenkin heikkenee ja prosessointitehoa kuvaa Flynnin efekti. Jos vaihtaa määritelmiä lennosta voi generoida valheellisia väitteitä. Flynnin efekti ei esimerkiksi nosta reaktionopeuksia tai reaktionopeuksien hidastuminen ei falsifioi Flynnin efektiä. Mokia ei tehdä jos tajutaan määritellä asiat huolellisesti ja tiedostaa että ei ole mitään sellaista "attribuuttia" kuin älykkyys. On sen sijaan ihmisiä joita kuvaavia piirteitä voidaan lähestyä ominaisuus-ilmiöryppäin ja korrelaatein. Ja näitä ryppäitä on sitten erilaisia ja niitä varten on varattu nimilappu "älykkyys". Ei ole siis vain niin että "onko älykkyys olemassa vai ei". Vaan siitä että määritellään tarkasteltavat kohteet yksiselitteisesti ja mitataan niitä tavoilla jotka mittaavat juuri näitä.
Tämä on toki jotain jota voidaan käsitellä ja jota varmasti onkin käsitelty. Olen kirjoittanut tähän viitteitä jo kun aiemmin kirjoitin siitä mihin MBTI kelpaa. (Se kuvaa itsen ihanneminää, sitä miksi haluaa tulla.) Näen että on turhaa luoda mitään objektiivista luokitelmaa joka tarkoittaa jotain tiettyä asiaa. Sen sijaan on syytä tiedostaa että testin tekijä itse vastaa niihin kysymyksiin. Ja hänelle luetaan tulokset jotka käyttävät näitä samoja käsitteitä. Näin ollen hän itse kyllä tietää mitä se tulos tarkoittaa. Ulkopuolinen ei välttämättä käytä samoja sanoja ihan identtisellä tavalla. Mutta tällä ei ole väliä jos tuloksenluvun tulkitsee samalla käsitteistöllä. Näin ollen testi voi kertoa jotain kun ihminen sitoutuu testin tekemisessä ja luennassa identtiseen käsitteistöön. Tämä näyttää valitettavan usein puuttuvan ja MBTI:tä lähestytään kuin se olisi jokin joka antaa lukeman josta voitaisiin puhua ikään kuin se luokitelma olisi kaikille sama. Tosiasiassa yhden viitekehyksen INTJ voi olla toisen viitekehyksen jotain hyvinkin muuta. Yhden introvertti voi olla toisen ekstrovertti jos toinen tarkastelee luottamus-ujousteemalla ja toinen lähestyy asiaa rohkeusteemalla.
Toki ongelma ei tarkoita täyttä huonoutta. Tämä yllä sanomani voitaisiin tulita helposti väärin. (Koska jostain syystä jos "jotain ei ole huomioitu" niin monelle se tarkoittaa samaa kuin "täysin arvoton". En vetele tämänlaisia.) Monimääritteisyydestään huolimatta MBTI selvästi mittaa jotain. Käsitteet eivät ole täysin satunnaisia. Ja hyvä testin tekijä vaikuttaakin havaitusti testitulosten toistettavuuteen. Joten selkeästi tämä asia on jotain joka vaihtelee jopa ammattilaistasoisissa testeissä. Toisaalta tämä muutos vihjaa siihen että testissä on jotain hyvääkin. Nähdäkseni varmin vakuutus siitä että takana on "jotain" on kuitenkin varsin erikoista kautta. Sain Ruukinmatruunalta pyytämällä nipun erilaisia viitteitä, joissa on lähestytty älykkyyttä ja MBTI -testiä. Niissä on selvästi havaittavissa että älykkyys korreloi eri luokkien kanssa eri tavalla. Koska älykkyystestit on tehty asianmukaisesti, ja eri luokkien välille syntyy keskenään erilaisia tuloksia, se viittaa siihen että tulokset eivät ole satunnaisesti valikoituneet. Tämä vaatii sitä että MBTI ei ole täysin tyhjä. Monimerkityksellisyys ei tarkoita täyttä satunnaisuutta. (End of discussion.) Monimerkityksellisyys tuo epätarkkuutta mutta lopputulos ei tarkoita samaa kuin "täysin mielivaltainen". (Taustalla on monia eri ominaisuuksia, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa ominaisuuksia. Ja kenties jotkut valinnat ja painotuksetkin ovat paljon yleisempiä kuin toiset.) Tämä on syytä tiedostaa.
Lukutavan vääristymät.
Kenties seuraavaksi onkin syytä huomata että se, että ominaisuus on olemassa ja se olisi yksiselitteinenkin, ei vielä riitä. Kun asiaa mitataan on syytä mitata sitä mitä mitataan. Vaikka ominaisuudet olisivat absoluuttisia, ihmisestä toiseen samoja ja vastaavia niin se ei riitä. Jos mittari jolla sitä mitataan on väärä, lopputulos ei toimi. Siksi siitä että "attribuuttiakselit ovat olemassa" ei mitenkään takaa että testin perusta olisi kunnossa. Ehei.
Näistä ehkä helpoin on se, että MBTI:ssä ei ole minkäänlaista "valheenpaljastusta". Sekä aineiston keruussa että tulkinnassa on harjoitettu käytäntöjä jotka nimenomaan psykologit tietävät harhauttaviksi. Toisin sanoen vaikka testi toimisi teoriassa täydellisesti niin mukaan tulee vääristymälähteitä ja tuloksia tulkitaan tavoilla jotka tekevät siitä merkityksettömän. (Jo tämä yksinään tekee testistä scheissenbergiä. Siitä huolimatta että attribuutit ja testi muuten olisi hyvä. Jos tutkittavasta tulee vääristymiä ja tulkintakenttä harjaanjohtaa sitä mitä tulokset tarkoittavat, testin "perusta" on kaikkea muuta kuin kunnossa.)
Se ei myöskään mittaa itse asiaa vaan ihmisen mielikuvaa. Tämä on aivan oikeasti relevantti kysymys. Esimerkiksi älykkyystestiä ei tehdä siten että kysytään useita kertoja minkälainen ihminen kokee olevansa. Sen sijaan hänet laitetaan ratkaisemaan ongelmia joita ratkotaan älykkyydellä. Ja niistä joko selvitään tai ei selvitä. Tämä on erityisen merkittävä MBTI -testin kannalta siinä mielessä että
1: Lähes kaikilla ihmisillä on ns. Lake Wobegon efekti. Siinä ihmisillä on itsestä todellista ruusuisemmat kuvat. Ihmiset jotka yrittävät olla rehellisiä ja kuvaavat ovatko he keskimääräistä tyhmempiä tai älykkäämpiä, kuvaisivat itsensä noin 80% keskimääräistä älykkäämmiksi. Tämä on tavallista heikompaa lähinnä masennuspotilailla. Joten kenties MBTI toimii hieman paremmin masentuneille ihmisille. Tosin tämä tulos on siitä miellyttävä, että se tekee MBTI:stä hyvän siinä missä sitä pidän hyvänä. Eli ihanneminänsä kuvaamisessa. Jos ihminen arvostaa sosiaalisuutta, hän todennäköisemmin vastaa sosiaalisuutta korostavammin vastauksiaan. Usko tuloksiin taas voi olla placeboaskeleen lähempänä tämän ihanteen saavuttamista. Ja tässä mielessä testi ei ole läpeensä pahuutta. (Mutta "vankka psykologinen pohja" in your ass. Tai onhan tuossa tieteysti psykologinen pohja. Ei vaan sellainen jota Ruukinmatruuna siihen yrittää sovitella.) Tätä ongelmaa ei MBTI -asteikossa ole oikein mitenkään tarkasteltu. Kun sanoo että "carbage in-carbage out" eikä testin onnistuvuutta testata, yritetä testata tai edes ole keksitty tapaa jolla testin osuvuutta ja siihen vastanneen valelteluasteita voitaisiin tunnistaa niin vastaus on "Puskistahuutelijan" "no shit sherlock". No, valitettavasti tätä ongelmaa ei selvästi ole ratkaisu. (Siihen ei ole laadukkaampaa vastausta muualtakaan tarjolla.) Tosiasiassa MBTI -testistä saisi ihan oikeasti paremman sillä että niillä mitattaisiin toimintaa. Eli sen sijaan että kysyttäisiin oletko sosiaalinen, pistettäsiin sosiaalisia kykyjä ja rohkeutta mittaaviin tehtäviin.
2: Toinen ikävä asia on Dunning-Kruger -efekti. Sen mukaan ihmiset jotka ovat erityisen huonoja jossain aiheessa yliarvioivat kykyjään. Ja pahasti. Itse asiassa he eivät edes tiedä mitä eivät tiedä ja tässä mielessä he ovat hyvin pihalla. Tämä on hyvin tärkeää siinä mielessä, että Hannu Lauerma esimerkiksi on kertonut kirjoissaan miten väkivaltarikolliset jotka harrastavat hyvin räjähtävää spontaania ja harkitsematonta väkivaltaa voivat pitää suurimpana ongelmanaan sitä että he ovat liian kilttejä. Syynä on itsetuntemuksen puute ja itsehillinnän ja kiltteyden ymmärtämisen puute hyvin laajalla tasolla. "Tunnetajuttomuus" johtaa vääriin tuloksiin. Tämä ongelma on käsittääkseni jotain jota MBTI -testeissä joskus ja parhaimmillaan osataan kuitenkin ottaa huomioon. (Testiä ei tällöin suositella esimerkiksi tarkkailuluokkalaisille.) Eli MBTI -testi ihmisille joilla on jo hyvä itsetunto voi olla aivan toimiva. (Joskin voi olla syytä miettiä mikä tarve testaamiselle tällöin on. Testi joka toimii vasta kun ihminen jo tietää vastaukset valmiiksi on hieman omituinen testi tehtäväksi. No, jos haluaa varmistaa sen minkä jo ennalta tietää ja nauttii prosessista niin miksipä ei. Yleensä psykometriassa tosin yritetään saada jotain uutta tietoakin sillä testaamisella.)
Tähän liittyvä kolmas ongelma liittyy sitten jo siihen keskusteluympäristöön ja tulkitsemispiireihin joita MBTI -ilmiön ympärillä pyörii. Jos on tutustunut psykologiaan joka toimii kategoriointi-ihmistuntemusteeman ympärillä (Esimerkiksi ihan sitä alkeistason tietämisen kautta että mitä Wiseman on popularisoinut) niin tulkinnasta innostuneiden nettikirjoittelua ja vastaavaa leimaa vahva forer -efektin maku. Toki tätä näkyy jo siinä kun joku ulkopuolinen tulkitsee mitä tämä ylipäätään tarkoittaa.
Forer -efekti näyttää myös olevan hyvin vahva syy miksi testiin luotetaan. Esimerkiksi eräs miekkailukaverini pitää MBTI -testiä hyvänä. Ja moni muu näyttää olevan samoilla teemoilla. Ja näissä selvääkin selvintä on, että testiin ei luoteta siksi että olisi tutustuttu psykometrian tieteeseen ja katsottu onko MBTI:llä validiteettia ja reliabiliteettia. Vaan että he ovat tehneet testin ja saaneet tulokset. Ja ne vaikuttavat hyvin päteviltä. Valitettavasti kaikissa huuhaaluokituksissa horoskoopeista lähtien Forer efekti tekee niin että tulokset tulkitaan itselle sopiviksi. Arvotutkin attribuuttilistat koetaan osuvina jos ne on vain personalisoitu jotenkin. Eli vaikka väitetty että syntymäpäivä tai henkilön asentokieli tai jättämä jälki "johonkin aurakameraan" niin jo tämä tekee lopputuloksesta luotettavamman oloisen. (Horoskooppeihinkin luotetaan helposti juuri siksi että "en uskonut, luon huvikseni kuvauksia ja ne tuntuivat osuvan.")
MBTI: testi itse sisältää vääristymälähteitä ja sen tulkinta vielä vahvistaa niitä. Näin ollen vaikka testi mittaisi oikeasti olemassaolevaa ominaisuutta joka olisi objektiivisesti määritelty, niin se ei merkitsisi silti juuri mitään. Tämä puoli yksinään olisi aivan hyvä syy sille, että ammattilaiset eivät MBTI -testiä ota vakavasti.
Itse "mittauskin" on mitä on.
MBTI on pohjalta lähinnä kategorioiva teoria. Se ei tässä mielessä ole altis falsifioinnille. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista kysyä onko koko käsitteille tavallaan mitään objektiivista pohjaa. Toisaalta voidaan nähdä että sillä voi olla deskriptiivistä arvoa tästä huolimatta. Tässä mielessä on syytä tiedostaa että asiallinen psykologinen testi onnistuu reliabiliteetissa ja validiteetissa. Nämä ovat se litmuksen testi joka on annettava testille kuin testille. Ja MBTI -testi ei tässä kehuttavasti menesty. Oikeastaan kaikki keskutelu asian "vakaasta psykologisesta pohjasta" pitääkin lopettaa tähän.
Tässä aiheessa huomio toki siirtyy siihen miten kyökkipsykologiassa ongelmat voidaan lakaista. Tämä taas tehdään tavoilla jotka alleviivaavat sitä miten huonosti psykometriaa on osattava jotta nämä selitykset menisivät läpi. (Itse toivon että MBTI -testin puolustajilla on parempia argumentteja. Olisi ehkä attribuutiovirhe yleistää että argumenteissa toistuvat virheet kuvaisivat itse testiä. Testin kannatuksen syistä ne tosin kertovat sitäkin enemmän. Maallikoiden suosiot saadaan sitä kautta että ihmiset ovat tunneolentoja, ei sillä että testi olisi tiedettä. Siksi horoskoopit ovat suositumpia kuin monet aivan pätevät psykologiset testit.)
Toki on syytä huomata että MBTI -testissä on oleellisia virheitä jotka olisi helppo korjata. Ne eivät tavallaan liity mitenkään edes siihen mitä ominaisuuksia kuvataan ja miten niitä tentataan. Itse asiassa näistä näkyvin on juuri se, että kuvaukset tyypitetään dikotomisesti. Testin kannattajat selittävät että kyseessä on jatkumo. Mutta miksi sitä sitten kuvataan heikolla tavalla? Testin reliabiliteetti on heikko koska tulokset kuvataan kahtena ja vain kahtena kategoriana. Ja nämä kategoriat vieläpä "katkaistaan" keskikohdasta tavalla jossa katkaisukohta on lähellä sitä missä suurin osa ihmisistä on. Tämä kuvaustapa on huono. Siinä hukkuu valtavasti informaatiota. Tätä ei kuitenkaan oikein haluta muuttaa. Ja onkin hämmentävää että tulosten kuvaamiseen on jämähtänyt noin omituinen ratkaisu. Testistä saisi oikeasti laadukkaamman sillä että heitettäisiin nuo kirjainyhdistelmät pois.
Myynninlisää;
Tosin on selvää että kun testiä katsoo, ihmisiä näyttää viehättävän juuri se että se kategorioi ihmisiä arkkityyppeihin juuri tuolla tavalla. Toisin sanoen kuvaustapa jossa lopputulos on dikotominen kirjainyhdistelmä on myyntiargumentti joka tehdään siitä huolimatta että se on suunnilleen huonoin tapa kuvata ilmiötä jos se todellakin on jatkumo. ; MBTI -testi luokin kategorioita lähinnä siksi että ilmeisesti oli kiva laittaa kategorioita johonkin kategorioiden vuoksi. Joten miksipä ei laittaa sitä paikkaan ja kuvata sitä tavalla joka vääristää ja hukuttaa informaatiota pahimmalla mahdollisella tavalla?
Toisaalta validiteetin kohdalla on huomattavissa että ihmiset eivät näytä tyypittyvän kategorioihin. Tämä on erityisen tärkeä aiemmissa blogauksissani mainitsemassani Nowackin tutkimuksessa. (Jonka motiivit ovat kunnossa, ja jonka tieteentekotapakin on kunnossa, kiitos vaan "Puskistahuutelijalle.) Kun katsotaan miten kysymyksiin vastaaminen liittyi toisiinsa, huomattiin että vaikka testissä tietyt kysymykset mittaavat aina yhtä akselia, jolloin tarkasteltavana on aina yksi attribuutti kerrallaan, niihin vastaamisen kohdalla ei ole yhteyttä. Eli kun vastaat yhteen tietyllä tavalla, ei ole erityisen paljon todennäköisempää että vastaisit saman kategorian muihin kysymyksiin samalla tavalla.
Tätäkin vastaan on puolustauduttu samalla tavalla millä MBTI -testin puolustaja puolustaa aivan kaikkea. Eli selittämällä että MBTI ei ole arkkityyppinen testi jossa oletettaisiin että ihminen on vaikka introvertti tai ekstrovertti. Vaan että kyseessä on nimenomaan harmaasävyinen jatkumo. Tämä olisi siinä mielessä hyvä, että se selittää miksi yksi kysymys ei liity toiseen. Valitettavasti tämä kuitenkin vihjaa että kenties koko akselia ei ole tosiasiassa olemassa ainakaan millään tavalla jota tämä kyseinen testi mittaisi. Sillä jos mietitään mitä introversio ja ekstroversio tarkoittaa, niin siinä on oletus siitä että se on jonkinlainen tilastollinen taipumus toimia tietynlaisissa tilanteissa. Voidaankin nähdä että jokainen testin kysymys on ikään kuin jotain jolla mitataan tämän taipumuksen voimakkuutta. Jos validiteettia ei ole, se tarkoittaa sitä että kysymyksiin vastataan toisistaan riippumattomasti. Valitettavasti tämä vihjaa siitä että testiä ei voi yleistää mihinkään. Sillä ulkomaailmankin tilanteet ovat - parhaimmillaan, silloin kun henkilön omat vääristymät eivät vaikuta, hän tuntee itsensä ja kuvaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla johon hän kykenee ja nämä kyvyt ovat suuret - tavallaan yksi kysymys. (Siis jos testi oikeasti toimii ja sitä voidaan soveltaa noin niinkuin mihinkään.) Jos testin sisällä ei ole yhteyksiä vastausten välillä, niin miksi ne korreloisivat näidenkään kanssa?
Kysymyspatteria toisin sanoen luetaan siten että kysymykset olisivat tilastollinen testi joka mittaa taipumusta. Ja tällä taipumuksella ei olisi mitään sisäistä yhteyttä. Siitä saataisiin prosenttiluku joka sitten kuitenkin jotenkin pitäisi sisällään jonkin sisäisen yhteyden joka toimisi testin ulkopuoliseen maailmaan. ; Onkin selvää että kun MBTI -testin kannattaja puhuu validiteettiongelmista, hän käyttää testiä ikään kuin jonain jota käsitellään aivan eri ehdoin kuin ulkomaailmaa. Kysymyksien ei tarvitse liittyä toisiinsa koska ne mittaavat taipumusta joka on tilastollinen. Mutta taipumukset kuitenkin kuvaavat jotain joka sitten on yleistettävissä. Validiteetti nimenomaan mittaa näitä teemaisia yhteyksiä. Ja tässä mielessä ongelma on hyvin paljon syvempi kuin voisi luulla. Se, että validiteetti testin sisällä ei paina koska harmaasävyinen jatkumo pakottaisi tulkintaan jossa jokainen ympäristössä tehty aktiokin olisi osa harmaasävyistä jatkumoa ja validiteettia näihinkään ei olisi. Jolloin testin puolustaja väittää että hänen testiään ei voi soveltaa taipumusten mittaamiseen elämässä. Jos siis olisi koherentti.
Lopputulos ; MBTI -kultti sössii vielä senkin mitä hyvää on jäljellä;
MBTI on hyvin omituinen testi. Sitä voi käyttää johonkin. Se ei siis ole aivan yhtä huono kuin arvottu ja nimeen liitetty horoskooppi. (Vaikka tätä rinnastusta usein tehdäänkin.) Mutta ei juurikaan. (Jota "ei ole horoskooppia" -puolustukseen menijä taas ei oikein huomioi yleensä.) Se on vain hämmentävän huono. Ja nimenomaan siten että siinä on elementtejä jotka ovat ilmiselvästi sitä huonontavia, ne olisi helppo korjata ja tätä korjausta ei tehdä. (Ja testin puolustajat suuttuvat jos niihin viittaa. MBTI:n ympärillä onkin "kulttiluonteista toimintaa" jonka ironisuutta kuvaa se, että testiä käytetään juuri sellaisilla tavoilla joita testin ei väitetä opettavan. Kuten esimerkiksi millä alalla töissä menestyisi.)
Itse asiassa mitä enemmän tämän testin psykologisesti varmaa pohjaa lähestyy, sitä vahvemmin on selvää miten erilaisilla ja monenlaisilla tavoilla se on huono juuri sellaisella tavalla joka ei miellytä psykometrian ammattilaisia. (Joka on se syy miksi he eivät siitä pidäkään.) Toki tässä on osittain syynä sekin että laatukriteerit ovat laatukriteereitä. Ja osalla ne ovat matalampia. Ja ammattilaiset voivat vaatia mersua kun taas mopo voi riittää joillakin siihen erektioon ja suditteluun mitä he kaipaavat.
Toisaalta MBTI:ssä on joitain hämmentävän huonoja piirteitä jotka voitaisiin korjata. Minäkin osaisin niitä parantaa, joskaan en ehkä ihan mersuksi asti parannella. Ja tässä kohden käsittämättömintä onkin se, että testi näyttää ikään kuin "syntyneen valmiina". Sitä editoidaan ja muokataan hämmentävän vähän. Sen mittaamistapaa ja tulosten esittämistä ei hiota paremmaksi ja paremmaksi. Se ei täsmennä ja paranna itseään ja se ei tavallaan opi virheistään. Tässä syynä lienee se, että MBTI on ennen kaikkea bisnestä. Ja bisneksen kannalta esimerkiksi huonoon paikkaan tehty kategoriointi toimii. Wiseman tietää miksi horoskoopit vetoavat juuri sillä rakenteella kuin ne vetoavat. Ja kategoriointi tässäkin kohdassa varmasti lisää käyttäjämiellyttävyyttä. Niin että maksaja ja testin tekijä on tyytyväinen. Ja kokee saaneensa ymmärrystä. Tätä puolta ei välttämättä arvioida tai mitata sillä että ovatko tulokset annettu tieteellisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta kaiken kaikkiaan ; MBTI ei ole kunnossa. Se ei ole täysin mielivaltainen. Sen etuina on lähinnä käyttäjäystävällisyys ja se että se on halpa ja edullinen tehdä ja toistaa. Se on tässä mielessä käytettävyydeltään erinomainen testi. (Siinä mielessä, että sen voi tehdä ilman avustajaa tai erityistaitoja tai harjoittelua.) Jossa testin tehnyt saa sellaista hyvää fiilistä jota saa kun joku ulkopuolinen varmistaa sinulle sen jonka olet jo valmiiksi tiennyt.
Eikä se ennen kaikkea ole kunnossa vain siksi että olisi neljä attribuuttia jotka olisivat olemassa. Ei. Se lähestyy kattokäsitettä täsmentämättä niitä. (Big Five tekee tätä esimerkiksi paremmin. Sen kysymykset luovat määritelmiä ja eksaktoivat niitä aivan eri tasolla. Pinnallisesti niissä on paljon samaa.) Mutta ottamatta tätä epämääräisyyttä huomioon tuloksien tulkinnassa. Ja se ei edes mittaa näitä ominaisuuksia vaan lähestyy asiaa "asian vierestä" ja nojaa sen varaan että ihmiset todella tuntevat itsensä ja ovat rehellisiä. Siitä huolimatta että nimenomaan psykologia on näyttänyt että ihmisten käytös ja näkemys ja ennusteet omasta käytöksestä ovat paitsi virheellisiä, niin myös virheellisiä tavoilla joihin liittyy ns. systemaattinen virhe. (Eli määrittelemällä luottamusrajoja hallitsemalla tulos olisi tieteenmukainen, vaan tulokset nimenomaan vääristyvät.) Lopputuloksia käsitellään ja luokitellaan tavalla joissa hukataan informaatiota. Lopuksi se sitten myy tämän kuin horoskoopin.
MBTI -testiä katsoessa olo onkin usein hyvin hämmentynyt. Sitä oppii että teoriassa testiä ei saa tehdä siten että se kertoisi missä työssä tai ammatissa menestyy. Kuitenkin sitä hyvin usein käytetään juuri tähän ja tämänlaisiin. (Jopa samat henkilöt jotka ensin yhtäällä korostavat että testiä ei voi soveltaa mihin sitä ei voi soveltaa. Mutta toisaalta sitten keskustellaan muualla kuin sitä voisikin soveltaa.) Ja tämän huomioimisen jälkeen käteen jää hyvin vahva kuva siitä että MBTI on testi joka ei selvästi sovellu helvetin moneen asiaan. Testi ei tee ja sano ties mitä. Ja testi ei myöskään ole juuri minkäänlainen sellainen testi kuin kriitikot sanovat. Tässä prosessissa auki jää vain yksi kysymys. Miksi MBTI on vahva ja mihin sitä oikeasti voi soveltaa. Mikä on sen sovelluskenttä. Mikä hyöty siitä on? Mikä arvo on esimerkiksi testillä joka antaa itsetuntemusta mutta joka vaatii toimiakseen harvinaisen lujaa itsetuntemusta? Kun teen testin niin miksi se mittaa relevantteja ominaisuuksia relevantilla tavalla ja antaa käteen jotain josta on eksaktisti hyötyä johonkin.
Aivan kuin MBTI olisi kehitelmä joka on lähtenyt amatööripsykologiapohjalta siten että mielessä ovat ensin olleet kategoriat. Ja tämän ympärille on sitten rakennettu testikysymystö joka tukisi tätä kategoriointia. Sitten kriitikot ovat tajunneet että mitään kategorioita ei olekaan ja tähän on reagoitu siten että on puhuttu jatkumoista. Muutenkin näyttää että MBTI on vahvimmillaan siinä että se rationalisoi tätä pysyvää ydintään siten että se reagoi kritiikkiin. Mistä tietenkin seuraa se, että testistä jää hyvin tietynlainen vaikutelma. (Jonka kuvasin aiemmin tässä samassa blogauksessa.)
MBTI onkin siitä jännittävä testi, että MBTI on hieman kuten uskonto. Siinäkin usein "teologisesti korrekti" taso joka eroaa vahvasti siitä sosiaalisesta hurinasta jota sen ympärillä menee. Onkin kenties tarpeen erottaa MBTI -testi testinä. Ja MBTI -sosiologisena konseptina (kulttina) jota kiinnostaa luoda hyvin laajoja teorioita siitä miten joku luokitus itsellä kuvaa itseä ja ennustaa tiettyjä asioita yksilötasolla hyvinkin tarkasti. Ja jonka toimintatavat ovat usein suoraan ristiriidassa siihen mitä virallinen MBTI sanoo siitä mitä testillä voidaan ja ei voida tehdä. ; Ja samanaikaisesti MBTI on kuin uskonto siinäkin mielessä että sillä filosofisemmalla puolella ei olisi relevanssia ilman sitä sosiaaliselta puolelta tulevaa suosiota ja vallanantoa. Maallikot eivät käytä MBTI -testiä oikein mutta he puolustavat teoreettista konseptia innokkaasti ja verevästi. Ja toisaalta sitten kovan painan tullen MBTI -teoreetikko irtauttaa itsensä täysin tästä rahvaasta ja selittää miten heidän juttunsa on hienompi ja ihan eri juttu kuin se millä tätä kokonaisuutta myydään. (Tässä testi on kyllä nerokas. Se on rakenteeltaan sellainen että se menisi kaupaksi ilman substanssiakin. Siinä on hieman substanssia mutta myynnin kannalta tällä ei ole väliä.)
lauantai 14. helmikuuta 2015
E(rinomaisuus)myytti
 |
| Mannerheim, tuo libertaristinen yli-ihminen, erinomainen harvinaislaatuinen lumihiutale, kuin Gandalf - yksi harvoista, komentaa kuuliaisia terrakottarobottiammattilaisiaan kohti suuruutta ja erinomaisia suorituksia ja riskialtista maksimikilpailutettua palkkaa. |
Siinä on ytimessä sellainen poliittinen kulma että miten paljon koulutuksella saa rahaa takaisin. En ole lähestynyt tietoasiaa sillä tavalla. Olen siinä mielessä idealisti. Tai oikeastaan en ole. En vain ole riittävän markkinahenkinen ja rahanahne. Pidän muita tavoitteita kiinnostavimpana. En myöskään kuulu niihin ihmisiin joiden mielestä yhteiskuntaa pitäisi ylipäätään ohjailla kuin se olisi "Monopoli". (Joskin ymmärrän jollain tasolla että on syytä miettiä että valtio ei mene konkurssiin.) En kuitenkaan näe ongelmaa siinä että joku tutkii asiaa ja tekee siitä päätelmiä. On vaikeaa olla eri mieltä esimerkiksi seuraavan lausuman kanssa : "Nature allocates people with different amounts of talent and opportunities. Nature has no need to be fair. Using such natural experiments and economic theory, some inferences on the causal relationships can be drawn." Minua ei myöskään ihmetytä osa sanotusta "In the second essay we take seriously the Becker schooling model, which states that people decide on the schooling investments based on the marginal costs and marginal benefits of education. We note that if the marginal returns vary across individuals, there is no single parameter for the return to schooling. Instead, the appropriate model is a variant of a random coefficients model."
Mutta esseiden joukosta on tietenkin vaikeaa seuloa yhtä asiaa. Päätin tarttua yhteen detaljiin. (Koska kun minulta pyytää jotain, ei koskaan tiedä saako. Ja jos tietää että saa niin ei tiedä mitä saa ja haluaako tätä.) Siinä käsitellään taidon ja palkan suhdetta. Tässä havaitaan että instituutioilla on vaikutusta. Ammattiliitot ja muut taistelevat palkkojen nousulla tavoilla jotka eivät liity taitoihin. Taitojen ja palkan suhde onkin selittänyt joskus enemmän kuin nyt. "Single-skill model performs best in explaining changes in the period from 1983 to 1989." Toisaalta vaikka nykyään korostetaan ammattitaidon merkitystä "Most interestingly, very little evidence of increasing demand for skills is found in this study. At least changes in the demand for skills do not show as widening skill related wage differences." Tämä johti minut sivupoluille. Ja tämän sivupolun tulen tarjoamaan.
Maailmassa on nimittäin muutamia myyttejä joista en pidä. Kun olin nuori, kysyin isältäni että mikä on hänen mielestään nykyajan myytti. Hän lähestyi asiaa mielenkiintoisesti. Sillä moni korostaa että uskonnonvapauteen ja vastaaviin liittyisi myyttejä. Tai että seksiin liittyy myyttejä. Mutta tosiasiassa nämä eivät ole erityisen vahvoja myyttejä koska (a) ne eivät oikeasti ohjaa elämäämme niin paljoa (b) ja niistä puhutaan aika paljon. Hänestä aikamme myytti oli se, miten tehdä rahaa. Ajatus on kiinnostava, koska yhteiskunnassamme kaikessa puhutaan rahasta. Itse asiassa jopa paljon puhuttu uskonto on puolustuksissaan uskomiseen uskomista, eli ajatusta jossa yhteiskunta tai yksilö hyötyy siitä että on uskovainen. Hyötyajattelussa on kyse rahasta tai siihen rinnastettavista asioista. Sen lisäksi jos rahan tekemisestä keskustellaan, on selvää että asiasta loukkaannutaan syvästi poliittisin syin. Joko siksi että on epäkohteliasta kertoa yrittämisestä kommunisteille. Tai kertoo siitä että sukupuolikiintiöt ja ammattiliitot johtavat siihen että palkkaa ei saada oikeastaan enää "tehdystä työstä" tai "taidoista" sanan vahvimmassa mielessä. Tai siksi että libertaristi itkee kun hänelle kerrotaan että tilastojen mukaan varmin keino rikastua ei olekaan yrittää ahkerasti ja työskennellä ja yrittää. Vaan se, että valitsee isovanhempansa ja vanhempansa joilta saa pesämunan jolla opiskella ja sosiaalisen verkoston ja siihen sopivat käyttäytymismallit.
1: Minulla oli muuten hirvittävästi hyötyä siitä että isäni on hyvä vartija. Ei pelkästään siksi että hänen nimellään saisi työpaikkoja, vaan sen takia että hän on kertoillut jonkin verran työjuttuja jotka ovat itse asiassa välittäneet tietotaitoa ja hiljaista tietoa siitä millä metodein ja millä asenteella työt tulevat hyvin tehdyksi. Vartijan hommista ei vain saa palkkaa. Ja duuni on perseestä ja sopii vain ihmisille joilla on jotain pahemman kerran vialla päässä. Kaikella kunnioituksella isälleni tämä. Idea on kuitenkin sama.
Tässä kohden mielestäni tärkeimmät myytit eivät kuitenkaan ole poliittisesti kiinnostavia. Uusitalon aiheet varmasti kiinnostaakin niitä joilla on jonkinlainen puoluepoliittinen asenne. Ei siksi että hän esittelisi poliittisesti vääristeltyä aineistoa ja pseudotiedettä. Vaan siksi että aiheet ovat niitä joita puoluepoliittisesti miettivät miettivät. Minulle tämä on hieman vierasta. Ja siksi otankin esille toiset myytit.
1: Ensimmäinen on essentialismi. Tässä on monta osa-aluetta. Ensimmäinen niistä on "älykkyysmyytti". Siinä ajatellaan että älykkyys tarkoittaa suunnilleen samaa kuin toteutuneet taidot. Lahjakkuus on kuitenkin hyvä erottaa taidosta. Niiden välillä on usein ahkeruuden kokoinen kuilu. Lahjakkuus auttaa mutta ei vie perille. Ja ilman lahjakkuuttakin voi usein päästä perille. (Joskin jalattomat amputoidut eivät voi voittaa juoksukilpailuja paitsi joissain erityisissä paralympialaisissa.) Tätä sitten levitetään sen tyylisissä sarjoissa kuin "Skorpion". Toisaalta olen ollut havaitsevinani että sama henki ympäröi myös MBTI -luokituksia. Niiden tuloksista luetaan ikään kuin suositus. "Olet INTJ joten sinulla varmasti olisi lahjoja tiedeuralle". Tämä ei kuitenkaan ole edes itse testin tarkoitus. Sosiaalisissa piireissä tämä jatkotulkinta ikään kuin liimataan päälle. Aivan samoin kuin älykkyydenkin kohdalla. Ajatus ihmisen essenssistä, joko aidosta tai kuvitellusta ominaisluonteesta, muuttuu taidoksi kuin simsalabim. Potentiaalinen muuttuu aktuaaliseksi vaikka nämä ovat eri konsepteja.
2: Toinen on taitomyytti. Michael Gerber on kirjoittanut kirjan "The E Myth" joka käsittelee sitä miten moni pieni yritys kaatuu. Syynä ei ole välttämättä se, että niissä tehtäisiin työt huonosti. Mutta aina se ei johdu myöskään ammattiliitoista tai muusta kommunismista. Usein yrittäjät tekevät bisnessuunnitelmia joissa ollaan liian sitoutuneita myyttiin siitä että jos yrittäjä ja hänen palkkaamansa työntekijät osaavat tehdä jotain, niin se tarkoittaisi sitä että he myös osaavat tehdä siitä bisnestä. Eli jos osaat kirjoittaa, osaat kirjoittaa tavalla josta tulee rahaa.
Pelottavaa onkin, että usein älykkyysmyytti kombinoidaan erinomaisuusmyytin kanssa. Silloin syntyy jotain sellaista jonka eetos on liiaksikin nykyaikaa. Esimerkiksi itse varmasti hämmästytän joitakuita ihan sillä miten hienosti ja kaikenkattavasti osaan alisuoriutua rahallisesti. Minulla toki on työpaikka josta tulee ihan palkkaa. Mutta toisaalta on huomioitava että kirjoitan hyvin paljon sellaista josta tulee lähinnä miinusta tilille. (Vähintään siten että työ pitäisi tuntipalkkaistaa jotenkin.) Puolisoni esimerkiksi kävi kuuntelemassa stand-uppia ja selitti että ei se oikein eronnut siitä mitä meillä on kotona koko ajan. (Hän ei korostanut sitä että olisin erityisen hauska, vaan nimenomaan sitä että stand-upin ammattilainen itse asiassa pärjää rahallisesti varsin "kohtuullisella" tai "inhimillisellä" taitotasolla.) Mutta olihan siinä valtava ero. Minä en elä paskanjauhannallani, teen sen ikään kuin omalla kustannuksellani. Minulla ei ole bisnesmallia enkä voi vain kuvitella että voisin vitsailemalla muuttaa tilanteen niin että simsalabim rahaa alkaa tulemaan ovista ja ikkunoista.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Tämä blogaus johtuu vain siitä että me INTP:t emme usko MBTI -luokituksiin...
Hikipediaan tuotettiin vihdoin artikkeli MBTI -testistä. Se syntyi yhteistyönä "Humppakuution" aka "Takkirauta" -blogin "Ruukinmatruunan" että "NPOV"in aka "Aleksanterin Ratkaisu" -blogin "Squirrelin" voimin. (Joista ensimmäinen puhuu itsestään kolmannessa persoonassa ja jälkimmäinen on niin keisaria että häntä teititellään monikkomuodossa.)
Merkittävää projektissa on lähinnä se, että kantamme MBTI -testiin ei voisi olla erilaisempi. "Ruukinmatruuna" pitää testiä hyvänä. Minua se ei miellytä. Teksti on rakenteellisesti tuotettu kenties parhaalla mahdollisella tavalla ; Testiä kannattava "Humppakuutio" on kirjoittanut sen vähän kuin minä olisin tehnyt sen sarkastisesti. Ja minä olen kuvittanut ja väritellyt artikkelia sillä asenteella kuin olisin tehnyt sen ironisesti. Minusta kokonaisuus toimii sortumatta liialliseen asennevammaan suuntaan tai toiseen.
Kannattaa kenties tehdä oma mielipide lukemalla itse artikkeli. Tosin hikipedia ei ole ollut toimintavarma viime päivinä joten artikkeli on olemassa hyvin abstraktilla tavalla, sellaisella jossa se ei kenties ole havaittavissa olevassa virtuaalitodellisuudessa. Mutta kyllä se siellä jossain on. (Sillä lailla metafyysisesti, ontologisesti. Piilossa kuin deistien Jumala.)
Olen kuitenkin tietoinen niistä asenteista jotka artikkelin innoittamisessa ovat vaikuttaneet. "Ruukinmatruunan" blogissa on tuore artikkeli joka puolustaa MBTI:tä. Se taas on selvästi vastareaktio niihin suuntauskiin joita olen itse edustanut. Ja siinä mielessä siihen on tärkeää myös vastata. Toki tässä Ruukinmatruunan artikkelissa on hämmentävän vähän lähteistystä ja hirveän paljon väitteitä. Tämä tekee siitä melko heikon puolustuksen. Yritän kuitenkin ohittaa tämän puolen. Vaikka rehellisesti sanoen tuntuu kuin kritiikiltä puolustautunut olisi lukenut huolimattomasti esim. vakavastiotettavamman aikaisemman kirjoitukseni ja reagoi tähän ei-tieteellä. Tässä blogauksessa ei ole paljoa viitteitä eikä yksikään niistä ole vaikea. Syynä on oikeastaan se, että kaikki tarvittava data on jo aikaisemmissa MBTI -blogauksissani ja tämä on vain niiden aukikirjoittamista. Tekstit saa näkyviin painamalla auki MBTI:n blogin alla olevasta hakusanavalikosta. Kaikki saa yhdellä kertaa auki, mikä on kätevää kuin poni. (Valitettavasti ilman niitä tämä blogaus ei varmasti tunnu kovin järkevältä, ja valitan jos tästä syntyy tarpeetonta vaivaa.)
1: En itse asiassa tiedä onko suomenkielisissä blogeissa oikein intouduttu MBTI -kritiikistä. Ja minulla on vähän sen tyylinen olo että vähän humoristisempaan vetooni MBTI -stä tekemääni juttuun reagoinut nimimerkki "Puskistahuutelija" on todennäköisesti Ruukinmatruunan alter ego. Tai jokin joka pseudonyymillä on kakkosalanimenä. Eli sukkanukke. Tämä on toki vain teoria, mutta luonteen samanlaisuus ja vastaavat korostavat että yhteys tuntuu varsin vahvalta. Ehkä tästä ei pitäisi nostaa mitään meteliä mutta en malta olla pikkuisen mainitsemasta asiasta.
On hyvä ottaa diplomaattisesti.
Monessa kohden näkee että olemme itse asiassa hyvinkin samaa mieltä yksityiskohdista. Vaatimustasomme ovat vain erilaisia. Tässä kohden on todellakin asiallista minulta täsmentää muutamia detaljeja. Ensimmäinen asia on yhteys Jungilaisuuteen ; Ruukinmatruuna esittää että "Carl Jung ei perustanut MBTI:tä, vaan sen perustivat Katherine Briggs ja Isabel Myers, ja se on ensisijaisesti MB-tyyppi-indikaattori, ei J-indikaattori. Jungin osuus rajoittuu lähinnä siihen, että hän loi arkkityypin käsitteen (vrt. roolipelien "hahmoluokka") ja siihen, että hän löysi nuo sekundaariset ja tertiääriset funktiont." ja "Jungilaista psykologiaa mukana on lähinnä siteeksi, ja MBTI perustuu lähinnä Myersin ja Briggsin havainnoille ihmisistä ja asioista."
Tämä on hyvin kiinnostava huomio, sillä jungilaisuudella on hyvin määrätynlainen tapa luokitella ihmisiä. Jungilaisuuteen liittyy arkkityypin käsite. Ja tässä jo pikainen kepeään sivustoon tutustuminen muistuttaa että arkkityypit ovat tavallaan vain puolet jungilaisuudesta. Jungilla oli 12 arkkityyppiä ja ne voitiin karkeasti jakaa siten että oli ikään kuin neljä asennoitumistapaa jotka voitiin nähdä kahtena jatkumona. Oli kaaos-järjestys ja ego-sosiaalisuus -akseli. Joista sitten oli "karkeasti ilmaisten" kolme arkkityyppiä kaaoottiselle, järjestykselle, egolle ja sosiaaliselle. (Asia ei toki ole niin simppeli mutta se on riittävän tarkka tämän blogauksen tarpeisiin.) Tämän lisäksi Jung toki puhui muista täydentävistä seikoista. Ja voidaankin suoraan nähdä mikä tämä on. Yhteyden tuntee vaikkapa "human metrics" -sivuston kuvaus Jungilaisesta luokittelusta;
"According to Carl Jung's typology, all people can be characterized using the following three criteria:
Extraversion - Introversion
Sensing - Intuition
Thinking - Feeling
Isabel Briggs Myers added a fourth criterion:
Judging - Perceiving
These four criteria are called "dichotomies" since each of them represent a continuum between two opposite poles."
Joku voisi sanoa että tämä tekee yhteydestä käytännössä validin. Ruukinmatruunahan korostaa että ns. "Big Five" on seuraavanlaatuinen "Nuo akselit ovat täsmälleen samat kuin Big Fiven akselit miinus neuroottisuus." Yhteys onkin aivan taatusti olemassa. Onko Big Five siis argumentti MBTI:n puolesta vai ei? Nähdäkseni on mieltymyskysymys näkeekö analogian suurena vai pienenä. MInä en pidä MBTI:hin tehtyä uudistusta kovin merkittävänä mutta Hans Eysenck on esittänyt "The Natural History of Creativity":ssä että ero olisi oleellinen "This (the MBTI) creates 16 personality types which are said to be similar to Jung's theoretical concepts. I have always found difficulties with this identification, which omits one half of Jung's theory (he had 32 types, by asserting that for every conscious combination of traits there was an opposite unconscious one). Obviously the latter half of his theory does not admit of questionnaire measurement, but to leave it out and pretend that the scales measure Jungian concepts is hardly fair to Jung." Toisaalta minä pidän "Big Fiveä" oleellisesti parempana kuin MBTI:tä, ja tämä on minulle suoranainen argumentti jonka mukaan MBTI:tä ei oikeastaan kannattaisi tehdä. Moni ei varmasti koe hirveää jännitettä tai ristiriitaa Big Fiven tulosten ja MBTI -testauksen tulosten välillä. Mutta jos on perfektionistin luonne niin on. Mutta syy sille miksi Big Five eroaa enemmän MBTI:stä kuin MBTI Jungilaisesta luokittelusta on minulle tärkeä ja laajempi kysymys. (Tästä myöhemmin tässä samassa blogauksessa.)
Toisaalta "Ruukinmatruuna" on kanssani täysin ja täsmälleen samaa mieltä siinä että mihin testiä ei voi käyttää. "MBTI kertoo sen, mille alalle ihminen todennäköisesti tulee hakeutumaan tai ajautumaan. Se ei kerro sitä, miten hän siinä pärjää Myers ja Brigs itse totesivat, että testin käyttäminen rekrytoinnissa on erittäin epäeettistä. Samalla tavoin jos ihminen alkaa käyttää MBTI-tuloksia ihmissuhteissaan, tulokset yleensä ovat erittäin huonot." Tosin meillä onkin tässä suunnaton erimielisyys siinä että mikä on MBTI -kritiikkin asiallinen kohdistus ja mikä ei. Karkeasti ottaen hän varmasti kokee että moittiessani rekrytointijärjestelmiä olkiukotan testiä koska se ei ole sellainen testi. Joka on taas minusta lähinnä triviaalilla tavalla tosi, ja että tosiasiassa kaikki nämä henkilötestaukset ovat "sosiologisen MBTI -ilmiön" kannalta relevantteja. (Josta on myös myöhemmin tässä blogauksessa. Kyllä. Avaan sitä miksi käytän nimitystä "MBTI -kultti"...)
Vastustavampaa otetta.
Sitten on jotain joiden kohdalla en voi olla kovin samanmielinen. Otan alkuun tavan jolla Ruukinmatruuna tuottaa vastauksia kritiikkiin. Hän huomaa reliabiliteetin. "50% ihmisistä saa eri tuloksen eri kerralla, koska heidän attribuuttinsa sijoittuvat hyvin lähelle akselin puoltaväliä, ja tällöin yksi tai kaksi kysymystä eri tavoin vastattuna riittää kääntämään neulan sinne puolenvälin toisella puolen olevaan lokeroon riippuen päivän fiiliksistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö akseleita ja varsinkaan niiden ääripäitä olisi olemassa."
Vastaus on siitä kiinnostava että olen itsekin aikaisemmissa blogauksissani korostanut että tämä on varmasti syynä siihen että testin reliabiliteetti on huono. Mutta tässä näyttää hieman siltä että Ruukinmatruuna on minulle hieman kuten Jehovan Todistaja teologille. Jehovan Todistaja on hyvin uppoutunut omaan järjestelmäänsä. Teologilla on kuitenkin erilainen ns. kokonaiskuva. ; Usein tästä seuraa se että teologia on epätarkka Jehovan Todistajan näkemyksistä, ja Jehovan Todistaja kokee tämän olkiukottamisena. Mutta kokonaiskuvaa on syytä katsoa tarkemmin.
On nimittäin taatusti niin että en ole hirvittävän paljoa keskittynyt MBTI -mittarin yksityiskohtiin. En nimittäin ole nähnyt mitään kannustinta tutustua siihen sen paremmin. Sillä se, että onko jokin asia syvemmän tarkastelun arvoinen on pikemminkin jotain jota lähestytään psykometrialla. Minulla on takanani jonkin verran kognitiotieteen opintoja yliopistolla, ja tätä kautta minulle on tullut jokseenkin tutuksi se miten päätetään että onko jokin jotain vaiko ei.
Karkeasti ottaen psykometriaakin voidaan lähestyä jatkumolla. Eli ajattelutavalla jota MBTI -mittarikin käyttää. Eli jossa on tavallaan neljä ominaisuutta joita sitten kuvataan käyttämällä ääripäitä. Jatkumossa on sitten ääripäitä joita kuvaa tietyt piirteet ja näin niistä syntyy eräänlaisia "arkkityyppejä". Psykometriassa on totuttu tekemään arvioita katsomalla reliabiliteettia ja validiteettia. Reliabiliteetti on sitä että eri testaukset antavat peräkkäin samat tai lähes samat tulokset. Ja validiteetti on sitten sitä että testi todella kuvaa maailmassa todella olevia piirteitä. Psykologiassa validiteetti todistetaan tietynlaisilla testeillä. Ja näin voidaan luoda testejä joiden:
1: Reliabiliteetti on korkea ja validiteetti korkea. Nämä ovat hyviä testejä. Ja toimivat usein itsereflektiossakin, paitsi jos ovat rakenteiltaan mutkikkaita.
2: Reliabiliteetti on matala mutta validiteetti hyvä. Tämänlaiset kertovat tilastollisia totuuksia maailmasta. Mutta niitä on vaikeaa käyttää vaikkapa itsereflektiossa koska itsereflektio vaatii sitä että "yleisestä voidaan vetää hyvin yksityiseen". Nämä toimivat yhteiskunnallisissa ja muissa vastaavissa joissa otoskoot ovat suuria ja katsotaan yksilöiden sijasta vaikkapa trendejä.
3: Reliabiliteetti on korkea mutta validiteetti huono. Tämänlainen testi "mittaa jotain" mutta sitä ei oikein voi soveltaa mihinkään. Soveltuu itsereflektioon aika heikosti koska on vaikeaa sanoa mitä tämä testi sitten oikeastaan tarkoittaa. Tosin voivat käydä itsereflektioon jos ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja muistettavia. ; Se, mitä "jokin" on on hankala koska monissa ennustusperinteissä on konventioita. Esimerkiksi käden tietyt viivat tarkoittavat tiettyä asiaa ja tietty syntymäaika ja syntymäpäivä tietää tiettyjä merkkejä. Näin erilaisissa kulttuurisissa ennusjärjestelmissä voi olla korkea reliabiliteetti mutta olematon validiteetti. "Jokin" on silloin jonkin asian tulkinta jossain ideologiassa tai kulttuurissa.
4: Reliabiliteetti on matala mutta validiteetti matala. Tämä on horoskooppiosastoa. On kenties epäreilua laittaa MBTI tähän luokkaan. Mutta osuu se tähän huomattavasti paremmin kuin siihen jossa on tarjolla laatua ja gloriaa.
On pinnallista käsitellä vain yksi kerrallaan. Kokonaisuus syntyy siitä että on reliabiliteetti ja validiteetti. Ja puolutuksessa nämä molemmat on huomioitava. Ja lopputuloksesta syntyy kokonaisuus. Tämä ylläoleva toikin esiin sen mistä olen tohottanut. Ruukinmatruuna korostaa että MBTI on hyvä itsereflektiossa. Tähän ei kuitenkaan näytä olevan kovin hyviä syitä. Itse asiassa ainut syy näyttää olevan se, että muu soveltaminen työ-ja-parisuhde -tyylisissä asioissa on hänestäkin heikoilla kantimilla. En voi ymmärtää miten voi olla että samanaikaisesti "...kun puhutaan suurista ihmisjoukoista - 10 000+ - niin sitä vähemmän yksilöllisyys ja yksilölliset tulokset merkitsevät ja sitä enemmän ollaan tilastomatematiikan kanssa tekemisissä. Jos joku ihminen saa tuloksen vaikkama ISFP, niin on erittäin todennäköistä, ettei hän vastaa 1:1 tuota arkkityyppiä "taiteilija". Mutta mitä isommasta joukosta on kyse, sitä enemmän tuon joukon keskiarvo muistuttaa tuota arkkityyppiä. On todennäköistä, että kun otetaan otos 10 000 ISFP:stä ja tutkitaan heitä joukkona, niin tällöin tuon joukon keskiarvo vastaa aika hyvin tuota lokeron arkkityyppiä." että "...kertoo kaikkein parhaimmin, millainen jokainen ihminen itse on ja miten hän toimii joutuessaan pois tolaltaan ja käyttäytymistä esimerkiksi huumaavien aineiden vaikutuksessa, paniikissa, voimakkaassa stressitilanteessa, merkittävässä ympäristön muutoksessa jne. Tällöin ihmisen käyttäytyminen muuttuu persoonallisuustyypin mukaan riippuen tyypin preferenssijärjestyksestä." Tätä jännitettä ei pelasta edes jännittävä anekdootti merihädästä. Jos jokin toimii tilastollisesti sillä voi olla yhteiskunnallisia sovelluksia. Voidaan vaikkapa selvittää jonkun suuren ihmisryhmän käyttäytymismalleja. Ja nähdä että mitä suurempia joukot sitä paremmin ne yleisesti ottaen seuraavat tiettyä mallia. Mutta jos tästä yleisestä pitää vetää yksityiseen niin tilanne on sitten jo paljon mutkikkaampi.
Se, miten näen Ruukinmatruunan tekemän puolustuksen on se, että olen huvittunut siitä miten hänen tarjoamansa selitys miksi reliabliliteetti on huono ei ole samaa kuin testin pelastus. Se on päin vastoin jotain jossa ikään kuin on kuopassa ja luulee että ongelma ratkeaa kaivautumalla vielä syvemmälle. ; Jos Ruukinmatruunan puolustuksesta haluaa löytää sen oivalluksen kultajyväsen, se on siinä että hän antaa sellaisen selityksen sille miksi reliabiliteetti on huono että testin validiteetti ei mene samalla pilalle. Eli hän pelastaa validiteetin selittämällä miksi reliabiliteetti on huono. Tätä kulmaa tietysti korostaa sekin että Ruukinmatruuna kertoo esimerkiksi että "MBTI:llä on vakavastiotettava psykologinen pohja (nuo neljä attribuuttiakselia, joita ei käy kiistäminen). Tämä pohja tekee MBTI:stä luotettavan, mutta vain tilastollisesti, siis puhuttaessa isoista ihmismääristä."
1: Koska olen aiemmin maininnutkin siitä että jakauman keskikohta heikentää reliabiliteettia, kuten se tekeekin, se johtaa siihen että testiä voisi parantaa. Useinhan jos testiin lisätään luokitelmia sen reliabiliteetti heikentyy koska on "pienempi maali" johon osua. Mutta jos ajatellaan gaussin käyrää on hyvä tehdä jaotelmia samalla tavalla kuin älykkyysosamäärätestien kohdalla on tehty. Siinähän ei jaeta gaussin käyrän paksuun kohtaan luokitusta jossa alle 100 on tyhmä ja yli 100 on fiksu. Vaan sen sijaan on enemmänkin jaoteltu siten että 80-120 on normaalin rajoissa ja yli 120 on lahjakas ja alle 80 "jotain ihan muuta". Reliabiliteetti saataisiin tältä osin kuntoon varsin helpolla tempulla. Ja kiinnostava kysymys onkin että miksi tätä ei ole tehty.
Kuten olen aiemmin kirjoittanutkin, MBTI -testin reliabiliteettia ja validiteettia on testattu melko paljonkin. Ja se ei ole mitenkään mainittavan hyvä kummassakaan. Ruukinmatruuna korostaa että "Myers-Briggs -tyypitys perustuu neljälle akselille, jotka varmasti ovat meissä jokaisessa olemassa ja joiden kiistäminen on typerää." Valitettavasti jos on ihminen jonka bullshittoleranssi on nolla, ei todisteeksi riitä väite. Dogmaattisuus ja varmuus tämänlaisissa asioissa ei ole sama kuin se että asia on todellakin vankasti tosi.
Se, että sanoo jonkun kiistämisen olevan typerää on horse laugh -argumenttivirhe jos tätä ei tue psykometrisellä todisteilla.
Itse asiassa näkisin että MBTI -testin validiteettiin iskee se, että vaikka testattavilla yksilöillä onkin intuitiivinen ajatus siitä mitä käsitteet tarkoittavat, niin tosiasiassa käsitteet ovat laajemmassa mielessä moniselitteisiä. Jos otetaan vaikkapa ajatus introversiosta ja ekstroversiosta, voidaan vaikka lainata Michael Moffan ajatusta "Note how vague, ambiguous, unclear and confusing the ISFJ “friendly”, like “quiet”, is: Suppose you operate out of a clique—friendly to insiders, hostile to outsiders, which is in fact an all too common occurrence in daily life, including in the workplace. Are you “friendly” or not? How could you possibly not agree you are friendly, even though you are unfriendly to the vast majority of human beings? Therefore, anyone who has any kind of in-group—which is most people, can be called “friendly”. There’s nothing special about that." Moniselitteisyys syö aina validiteettia. On yhä epäselvempää mihin testi tähtää. Vaikka sama testattava vastaakin aina oman mieltymyksensä mukaan, tämä ei syö välttämättä reliabiliteettia. Mutta reliabiliteetin puolustus ei syö sitä asiaa että tämä on vain tekosyy sille miksi validiteetti on heikko. ; Ongelma on toki siitä mielenkiintoinen että MBTI -näkemyksessä validiteetti on hyvin jännittävä. Osa siitä nimittäin toimii kohtuu hyvin. Introversio-Ekstraversio -näkemys on niistä itse asiassa validiteetiltaan parhain. Ja se on juuri sitä suuntausta joka koskee tuota ylläolevaa moniselitteisyyttä. Muiden kohdalla asiat ovat siis vieläkin vaikeampia.
Ja syy miksi Big Five on minusta parempi johtuukin juuri siitä että se ei ole täysin identtinen MBTI -mittarin kanssa. Siinä on nimittäin pohdittu asioiden välisiä yhteyksiä ja eroja. Jos kyseessä on todella ominaisuus, niiden välillä on tiettyjä yhteyksiä ja jos ne ovat erillisiä ne klusteroituvat erikseen. Kun "Big Five" on minusta oleellisesti erilainen ja parempi, nipotan tietyssä mielessä. Mutta korostan kuitenkin että kyse on laadun kannalta relevantista nipottamista. Mutta en malta olla lainaamatta "correlational analyses showed that the four MBTI indices did measure aspects of four of the five major dimensions of normal personality. The five-factor model provides an alternative basis for interpreting MBTI findings within a broader, more commonly shared conceptual framework" ... "there was no support for the view that the MBTI measures truly dichotomous preferences or qualitatively distinct types, instead, the instrument measures four relatively independent dimensions." Eli toisin sanoen MBTI ei mittaa aivan sitä mitä voisi ajatella jos asiaa lähestyisi pelkästään intuitiivisin ennakkokäsityksin. Tosiasiassa validiteetin kohdalla jännittävin piirre onkin se, että MBTI:n puolustajat osaavat kyllä kertoa miksi validiteettiin ja reliabliliteettiin perustuvat kritiikit ovat virheellisiä, koska "kyseessä ei ole sellainen testi". Mutta heiltä toisaalta puuttuu sen tyyppinen ajatus kuin selittäminen. MBTI -testille ei tässä "ei sellainen testi" -muodossa ole esitetty falsifiointikriteeriä. Eli ei ole sellaista aineistoa joka voisi kumota teorian. Tämänlainen on yleisesti ottaen oireellista. Mutta tämä tietenkin syntyy sivutuotteena jos reliabiliteetti ja validiteetti ovat vähän mitä ovat.
Se, miten moniselitteisyys sitten tarkoittaa voi vaatia esimerkin kautta selittämistä. Voitaisiin kuvitella että minä loisin nelikenttäisen psykologisen testin joka perustuisi Fiore dei Liberin miekkailun hyveisiin. Voisin ottaa niistä yhden (celeritas), jota kuvaa susi(ilves). Se tarkoittaa sekä älykkyyttä että nopeutta.
* Nämä toki sopivat yhteen siinä mielessä että älykkyysosamäärätesteissä on aikarajoja ja kysymyksessä onkin prosessointinopeuden arviointi.
* Mutta tässä on kuitenkin paradoksi. Joka liittyy siihen miten taannoin kohistiin reaktioajasta, siitä miten se korreloi älykkyysosamäärän kanssa. Ja miten reaktioaika on hidastunut. Mutta silti tällä hetkellä vaikuttaa Flynnin efekti. Eli nopea reaktioaika korreloi älykkyyden kanssa, mutta älykkyysosamäärä on trendinä kasvussa vaikka reaktioaika on hidastumassa. Ihmismieli hämmentyy mutta tosiasiassa nämä johtuvat lähinnä siitä että yhteenniputus on virhe. Jos ajatellaankin asiaa analogisesti voidaan huomata että ihmisen massa korreloi voimakkuuden kanssa positiivisesti. Mutta kun katsotaan läskejä niin monet heistä eivät ole vahvoja vaikka heillä onkin suuri elopaino. Kun tämän tiedostaa, ajattelee monisärmäisemmin ja paradoksit avautuvat.
* Lisäksi Kahnemanin havainnot ihmisen ajatteluprosessien toiminnasta tietää kertoa että ihmisessä on nopea intuitiivinen järjestelmä ja tälle vaihtoehtoinen laadukas ajattelujärjestelmä joka on hidas. Näin ollen nopeus ja ongelmien ratkaisu eivät olekaan toisiinsa nivoutuneita vaan jopa toisilleen vastakkaisia.
* Ja sitten voidaan huomata että toinen mittarin hyve (audatia), rohkeus, voikin lisätä myös nopeutta ja toimintavalmiutta joten näiden kahden välillä onkin korrelaatio. Ja muitakin yhteyksiä voidaan kuvitella
* Joka kaiken kaikkiaan tarkoittaa sitä että vaikka voinkin ottaa kellon ja mitata reaktioaikoja ja laittaa pikatestejä siihen miten osataan toimia ripeästi hädän hetkellä. Ja tehdä kyselyjä siitä miten nopeaksi itsensä tuntee ja miten älykkääksi. Ja mitata sitten miten hyvin osaa matematiikkaa ja pisteyttää tämän. Tämä voidaan tehdä objektiivisesti kellojen ja pisteiden kanssa. Mutta silti tämä ei tee celeritaksesta jotain sellaista ominaisuutta jonka kritisoiminen olisi automaattisesti typerää. Se, että testit voidaan tehdä ja niistä saadaan tulos ja keskiarvo tjsp. ei tee siitä samaa kuin laadukas mittari.
Ylläoleva on kuitenkin minusta kätevä tapa luokitella ihmistä. Celeritas -hyve on kompromissi. Mutta ei siksi että se olisi jokin ihmisen ominaisuus jossain gaussinkäyrällä. Vaan siksi että se on näkökulma ja se voidaan tehdä. Celeritas -reliabiliteetin testi voitaisiin saada suureksi. Mutta se mitä tämä tulos sitten tarkoittaisi on todellakin haasteellisempi asia. Toki näihin on hyveellistä sitoa identiteettinsä. (Niin minäkin olen tehnyt. Oikeasti. Ja varmasti tieteellisesti heikommin kuin MBTI -mittauksissa!) Kysymys on siis siitä että mikä on ihmisen ominaisuus ja mikä on vain näkökulma joka voidaan ottaa. Kaikki MBTI -skaalat eivät ole mitenkään ilmiselviä ominaisuuksia, mutta ne ovat varmasti monille käteviä näkökulmia.
Näkökulmia mihin?
No ei ainakaan itsereflektioon. Kun blogauksen alussa viittasin "Puskistahuutelija" -nimimerkkiin, nostan esiin sen että hän sanoi vain "no shit Sherlock" kun korostin että MBTI -testissä voi valehdella. Ja että se on oikeasti vain kasautuva testi jossa kysytään kysymyksiä ja vastaaja vastaa niihin itsetuntemuksensa pohjalta. Tämä on jotain jota voi saada vain ihmiseltä joka on vähintään kohtuullisen huono psykometriassa. Sillä virhelähteiden huomiointi, eikä pelkästään se että niiden kautta selittää miksi testissä on puutteita vaan niiden huomiointi, on juurikin tärkeää kun asioita testataan. Se on ilmiselvää jokaiselle joka ei ole dogmaattinen vaan joka päinvastoin tietää että on parasta että on nollatoleranssi hevonpaskalle. Se tarkoittaa juuri asioiden varmistelua eikä sitä että asia käy "arkijärkeen ja intuitioon kuin nyrkki oravan silmään ja kenkä tämän kulkusille".
1: Moni toki uskoo että hänellä on nollatoleranssi typerehtimiselle, esimerkiksi moni uskovainen dissaa tiettyjä asioita humpuukina hyvinkin vahvasti. Mutta joskus tämä nenä harhaopeille johtuu siitä että on hyvin leimalliset dogmaattiset näkemykset joiden vastainen tuomitaan suoralta kädeltä automaattisesti idioottimaisesti yhtä nopeasti kuin hevonen nauraa. Tällöin on helppoa väittää asioita vankalla kokemuksella ja kutsua tätä realiteettientajuksi. Syvä ajautuminen hyvin spesifiin huuhaaseen ja kaiken tämän vastaisen dogmaattinen torjunta jossa sitten menee paljon huuhaatakin roskiin ei ole ihan sama asia kuin huuhaaimmuniteetti tai nollatoleranssi paskapuheille.
Tämä kahdesta syystä.
1: Nimittäin jos mietimme testejä, osa niistä on sellaisia että niissä saa varsin helposti haluamansa tuloksen. Osa taas on sellaisia että tuloksissa manipulointia on vaikeutettu huomattavasti.
1.1: Kognitiotieteessä käytetään usein esimerkiksi aukontäyttötehtäviä joissa on useita eri tapoja vastata oikein. Ja se vastaustavan valinta on jotain josta ollaan ensi sijassa kiinnostuneita. Ihminen helposti kiinnittää onnistumiseen ja älykkyyteensä huomiota ja yrittää ratkaista nämä tehtävät. Tämänlaisessa on melko vaikeaa valehdella koska vastaaja joutuu miettimään useita ratkaisuja kaikkiin kysymyksiin ja valitsemaan niistä. Ja tämän kanssa menee sitten enemmän aikaa. (Näihin tosin yleensä voi vaikuttaa jopa tavalla joka muistuttaa manipulointia. Eli aukkotehtävät ratkeavat kontekstin mukaan hyvin odotettavissa olevilla tavoilla.) Tämä vaikeus on symmetristä. Eli jos poikkeaa siitä "omimmasta ratkaisusta" niin joutuu näkemään enemmän vaivaa. (Valehtelu ja manipulointi on vaikeutta jossa on harmaasävyisyys. Mahdottomuus ei ole kysymys. Helppous ja vaikeuskysymys on sitten asia erikseen.)
1.2: Älykkyystestit ovat sellaisia että niissä on epäsymmetria. On hyvin helppoa valehdella itselleen huono älykkyysosamäärätestitulos. Mutta jos yrität valehdella testissä että älykkyysosamääräsi on superhyvä, sen valehtelu onnistuu vain kaikkia todennäköisyyksiä ja odotusarvoja vaivaavalla tuurilla. (Sillä älykkyystestit mittaavat sitä älykkyyttä jota älykkyystestien suorittaminen vaatii.) Et voi vain manipuloida mitä tahansa tulosta.
2: Toinen, jo aiemmin korostamani asia onkin sitten se, että itsetuntemuksen apuvälineeksi MBTI toimii heikosti koska saat tietää sen mitä jo tiedät. Se ei huomioi lake wobegon efektiä (testin tekemisvaiheessa). Se ei huomioi forer -efektiä (tulosten saamisen ja sen vaikutukset identiteettiin). Ja siksi testi on heikko tältä osin. Tosin tässä paradoksina on se, että näen että MBTI todella mittaa ja on hyödyllinen yhdessä asiassa. Juuri se, että se ei huomioi näitä ihmisen itsepetoksen muotoja se kertoo siitä minkälaisena ihminen kokee itsensä. Lopputulos on enemmän ideologinen kuin itsetuntemuksellinen. (Paitsi jos itsetuntemus on hyvä. Mutta kaikilla meillä on tietenkin myös ideologia eikä tässä ole mitään pahaa.)
Mikä helvetin MBTI -kultti?
Ylläolevasta kritiikistä voinee huomata että moitteeni on "moitetta ehdoilla". Se ei ehkä ollut aiemmissa teksteissäni yhtä vahvasti esillä. (Osittain siksi että osa niistä oli humoristis-sarkastisessa kulmassa. Ja se perustelluin oli kirjoitettu itsetarkoituksellisen häijysti.)
Jos lähdetään aivan siitä että mihin "Ruukinmatruuna" on blogauksessaan tarttunut. Hän tarttuu "horoskooppi" -sanan käyttöön. Se on kenties epäreilu, mutta tosiasiassa se on kuitenkin enemmänkin retorista koristelua kuin argumentti. Argumentti on muualla. Ja on kiinnostavaa huomata mihin ihmiset kiinnittävät huomiota. "Ruukinmatruuna" puolustautuu psykoanalyysikytkökseltä ja horoskooppirinnastukselta. Ne ovat ideologisia yhteyksiä. Tosiasiassa psykoanalyysiyhteys on ikävä jos ja vain jos ei pidä psykoanalyysistä. Ja siihen reagointi on lähinnä sitä että ihmistä kiinnostaa aatehistoria enemmän kuin vaikka psykometrian kannalta relevantit validiteetti ja reliabiliteetti.
Tämä on vihje. Vihje siitä mikä on oleellista. Kun katsotaan MBTI -mittauksia, niissä on taso jota kognitiivisessa uskontotieteessä kutsuttaisiin "teologisesti korrektiksi tasoksi". Eli se on se taso missä MBTI -mittausta pitää tehdä ja mitä siitä saa tulkita. Tämän lisäksi on se sosiologinen taso jossa MBTI -mittauksiin vedotaan ja niitä käytetään. Tässä kohden kiinnostavaa on, että MBTI -testin suosion syyt ja keksimisen ideat on pidettävä erikseen. MBTI:n suosion takana on se, että se on iso bisnes jossa on sovelluksia työnhakuun ja parisuhdemarkkinoihin. Samalla testin kehittäjä ja testin teoriaosuus korostaa että jokaisen pitäisi tehdä testi vapaaehtoisesti ja että sitä ei voi käyttää tuollaisiin. (Jos työpaikkojen testit ja nettitestit jätetään pois, ei moni törmää koko ilmiöön. Ja näiden heikkous tunnustetaan käsittämättä mitä tämä tarkoittaa kokonaisuuden kannalta.) Ihanteiden ja käytänteiden välinen kuilu on suuri. Ja tämä kertoo että MBTI -testin yliarvostuksen (eli sitä että testiä tehdään ja sen tuloksiin viitataan mielellään, usein ja useammin kuin tätä laadukkaampien testien tuloksia).
"Ruukinmatruuna" myöntääkin että "Myers-Briggs -tyyppi-indikaattori (MBTI) on asia, jota tässä blogissa on käyty aika lailla läpi ja käytettykin - INTJ:stä on tullut ruukinmatruunalle osa identiteettiä. Se onkin psykologiassa aika paljon käytetty tyypitys." (Tosin testin kehittäjillä ei ollut psykologista koulutusta. Eikä tyypitystä oikeasti käytetä vaikkapa kliinisessä psykologiassa. Kuten aiemmin tähän liittyen kirjoitinkin blogissani MBTI -testien käsittely on hyvin eriytynyt oma klikkinsä. Mutta annetaan tämän nyt olla.) MBTI on nimenomaan identiteettikysymys. Ja tällöin tietysti tyypityksen kritisoiminen uhkaa tätä identiteettiä. (Etenkin jos selittää että luottaa vain luonnontieteisiin ja että on nollatoleranssi hevonkukulle.) Takkiraudan kommenteista onkin hauskaa lukea siitä miten monelle ihmiselle on tärkeää esitellä itsensä tuloksensa kautta. Ja miten tärkeää on että näitä tyyppejä on yksi. Ja miten tämä tyyppi ikään kuin muokkautuu identiteetiksi jota ei oikein haluta vaihtaa kuin paitaa.
Tätä henkeä korostaa se, miten MBTI -mittarin käyttö ammatinvalinnassa voidaan nähdä huonona. Mutta sitten kuitenkin käytännössä esitetään sen tyylisiä lausuntoja kuin "tarvitaan INTJ toteuttamaan asioita joita ENFP ideoi." Joka viittaa toteuttavaan asteeseen. MBTI -stereotyypit oikeutetaan tosina "suurilla tilastoilla" tavalla jossa katoaa se että virallisen totuuden mukaan tyypitys mittaa enemmän asennetta kuin taitoja.
Tässä kohden Ruukinmatruunalla on toki jonkinlainen melko hauska vastaveto. Hänhän todellakin korosti että MBTI -mittari voidaan liittää myös negatiivisiin asioihin. Syynä on se, että MBTI -testien tarjoamat pelkät positiiviset vastaukset ovat optimistisia ja siksi houkuttelevat ihmisiä. Testi "joka vittuilee" tuomitaan helposti huonoksi testiksi vaikka sillä olisi reliabiliteettia ja validiteettia. Tässä jännittävä piirre on kuitenkin se, että virallisia MBTI -tekstejä läpikäydessä tämä positiivisuus tulee vastaan. Mutta sitten kun tarjolla on negatiivisia niin niissä on enemmänkin humoristisuuden sävy. Ja siksi Ruukinmatruunan generoimat negatiiviset kuvaukset muuttuivat hikipedian MBTI -vitsiartikkelin perusmalleiksi. Sillä ne ovat jotenkin erilaisia ja hauskoja ja niihin suhtaudutaan eriyttävästi huumorilla. Mutta jos piirteet ovat positiivisia niin niihin nyökytellään. Että kyllähän minä olen juuri kuten tuo sanoo.
1: Varsin ansiokkaasti minusta kyllä. Ruukinmatruuna tuo hikipediaan lisäarvoa, joskin hän ei selvästi osaa rakentaa vitsejä vaan on enemmän sarkastinen tai inspiroitunut. Minä en osaa inspiroitua vaan rakennan huonoja vitsejä. Joista minulla onkin vuosien kokemus...
Tämä ei tietenkään tarkoita että MBTI olisi huono. (Siihen liittyvän olen käsitellyt jo aiemmin.) Ei myöskään ole huono asia että ihminen ottaa jonkun konseptin ja tekee tästä osan identiteettiään. (Vrt. minä ja Fiore dei Liberin hyveet. Ja se että blogini on tunnettu siitä että jaottelen "evoluution" ja "evolutionismin" toisistaan erikseen, ja pidän itseäni evoluutioteorian kannattajana ja jossain määrin tästä huolimatta myös evolutionistina. Samaan tapaan on ihan ymmärrettävää että ottaa sen hyvän MBTI -testistä ja ryhtyy MBTI -istiksi.) On kenties epäreilua kutsua tätä sosiaalista pöhinää - MBTI -testien sosiaalisen suosion syytä - kulttitoiminnaksi. Mutta toisaalta. Jos nimityksessä ei olisi loukkaavaa hyperbolaa, se en olisi minä.
1: Ja tämä sosiologinen puoli on se, jonka vuoksi minä rinnastan MBTI:tä horoskooppeihin ja käytän "kultti" -sanaa. Sillä suosion syyt ja ihmisten käytös näiden testien äärellä (ja jossain määrin myös heidän suhtautumisensa kriitikoihin) muistuttavat juuri sitä miten horoskooppien kannattajat tekevät ja suhtautuvat tämän mittarin kanssa. Tämä on hieman epäreilua sille "teologisesti korrektille" MBTI:lle. Mutta yllättävän vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)