Miten Darwin ei ole kiistanalainen

Pasi Heikuran "Aristoteleen kantapäässä" on "juttua" Darwinista ja evoluutiosta. Siinä esitetään kysymyksiä kuten "Darwinin teoria mullisti ihmisen maailmankuvan. Monien mielestä se oli kohtalokas kristinuskolle; onhan ajatus elollisen hitaasta kehittymisestä ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa. Mutta luettiinko Raamatun luomiskertomusta kirjaimellisesti luonnontieteellisenä faktana vielä keskellä 1800-luvun teollista vallankumousta? Ja jos luettiin niin, eikö Lajien synty vapauttanut Raamatun tieteellisen opuksen todistustaakasta niin, että sitä voitiin vihdoin lukea uskonnollisena kirjallisuutena? Eikö Darwin ansaitsisi oikeastaan pyhimyksen arvon paljastettuaan, miten luomiskertomuksen ihmeet ovat oikeastaan kulkeneet? Onko Darwinismin ja uskonnon väitetyssä vastakkainasettelussa sittenkään nokikkain uskonto ja tiede, vai onko siinä tiede valjastettu uskonnon ja ateismin välisen riidan käsikassaraksi?"

Tässä herää esille tietysti esimerkiksi klassinen kysymys siitä että onko Jumala nähtävissä enemmän siinä että hän on luonnonlakien säätäjä, vai korostetaanko ihmettä, jolloin juuri se missä ei ole luonnonlakia ja selitystä koetaan Jumaliseksi. Jumala voidaan tietysti sovittaa moneen paikkaan, myös evoluutioon.
1: Evoluutiokeskustelussa onkin usein painottunut se, että esimerkiksi Dawkins selittää että Paleyn kelloseppäargumentti oli merkittävä ennen evoluution tietämistä ja että evoluutioteoria oli ikään kuin ovenavaus joka salli sen että kykenit olemaan älyllisesti rehellinen ateisti. Hän siis kannattaa ajattelun monimuotoisuutta jossa uskovaisella voi olla erilainen keskustleukulttuuri ja perustelusäännöt kuin ateistilla ja uskovaisen ei tarvitse oikeuttaa itseään ateistien ehdoilla ja täten löytyy tilaa moniarvoisuudelle. Mutta samalla hän tekee työtä jotta tasan tarkkaan olisi niin että ateisteille ei saataisi tilaa. Että "järjellinen ateisti" olisi mahdottomuus ja kiellettävä konsepti. Sillä tämä on hänen näkemyksensä uskonnonvapaudesta. Se, joka väistämättä kumpuaa kun hänen filosofiansa eri osaset laitetaan yhteen. Se, jota ei näy hänen PR -puheissaan joka kertoo joko siitä että hän ajaa PR -asiaa tai se, että hän ei ole kovin hyvä teologi-filosofi. (Uskallan väittää että hänen tuotantonsa yleislaatu kiistää jälkimmäisen.)
___1.1: Tässä voidaan nähdä toki tiukkaa Jumalan ihmeen falsifiointia, jota tietysti tapahtuu jos oletetaan Jumala aukkojen Jumalan kautta nähtäväksi mystiseksi toimijaksi josta ei tiedetä miten hän toimii vaan joka näkyy vain mysteerissä eli siinä mitä ei tiedetä ja joka ylittää järjen. Mutta tällöin tietysti joka ikinen luonnonlaki olisi jonkinlainen Jumalagiljotiini kun gravitaatioteoria jotenkun kumoaisi sen että Jumalan rakkaus työntäisi ja pitäisi selittämättömästi meitä yhdessä.
___1.2: Mutta järkevämpää on kuitenkin nähdä että evoluutio on perustaltaan tilaa antava. Eli sen voima ei ole siinä että se kumoaisi Jumalaa vaan päinvastoin se antoi tilaa olla ateisti. Tällöin evoluutio antaa tilaa olla älyllisesti rehellinen ateisti että älyllisesti rehellinen uskova. Tällöin evoluutio olisi avomielisempi kuin esimerkiksi Paleyn kelloseppäargumentti joka tuomitsee ateistit typeryksiksi.
2: Tämä ajatus on mielenkiintoista nostaa esille nykyaikana;
___2.1: Esimerkiksi Alvin Plantinga on korostanut maailmankuvien merkitystä ja joka on kuitenkin samanaikaisesti nähnyt paljon vaivaa selittääkseen miten evoluutio ja naturalismi (joka hänellä on käytännössä samaa kuin ateismi) eivät sovi yhteen, eli että ateistit eivät voisi olla älyllisesti rehellisiä jos uskovat evoluutioon.
___2.2: Toiset taas näkevät että evoluutio on ateismia, eli evoluution kritisoiminen estäisi ateismin tyystin. Ihan sen takia että heistä tilanne on hyvin erilainen kuin mitä Plantinga sanoo ; Heistä juuri se ainut tapa olla älylliseti koherentti ateisti on se, että kannattaa evoluutiota. Ja jos evoluutio on roskaa ei voisi olla ateisti. Tätä ajetaan toistuvasti ID:ssä, jossa ongelmana on se, että se samanaikaisesti väittää että sen tulkinta on jumalasta riippumaton, eli siinä tutkitaan vain Suunnittelua ottamatta kantaa Suunnittelijaan. Samalla he kuitenkin yrittävät eliminoida kaikki ne teistiset kuvat joissa teistinen evoluutio on ytimessä. Sillä he eliminoivat evoluutiota ja esimerkiksi ID:n perustaja Johnson on kirjoissaan selittänyt että teistinen evoluutio on vähän kuin ottaisi väärää rahaa aidon kullan sijasta. Ja Leisola on luennoillaan selittänyt että teistinen evoluutio on kuin ratsastaisi samanaikaisesti kahdella hevosella jotka kulkevat eri suuntiin.
___2.3: Usea peräti uskoo molempiin, sekä Plantinga että ateismi=evoluutio -kaavaan samanaikaisesti joka on tietysti sellaisella (oksy)moronistisella tavalla surkuhupaisaa. Heitä kuvaakin se, että he vihaavat pääasiassa ateismia ja haluavat pilkata sitä keinolla millä hyvänsä ja päätyvät siksi olemaan typeriä.

Uskaltaisinkin jatkaa tästä (agnostikko) Wilkinsin linjoille. Hän nimittäin on kirjoittanut että Darwin ja evoluutio ei liity oikeastaan juuri mihinkään mihin sitä usein liitetään. Maan ikä oli tiedemiesten vakiinnuttama jo ennen Darwinia. Darwin ei ollut myöskään uusi siinä että yhdisti ihmiset eläimiin. Sillä jo Linnéllä oli luonnonjärjestys jossa ihminen luokiteltiin mukaan eläinkuntaan. Edes rasismiin ja rotuhygieniaan häntä on vaikeaa liittää "Darwin was not controversial because he implied racist ideas about humans. He never did and the racism that is sometimes associated with his ideas preceded him by centuries (and were good Christian virtues) and were mediated by those who disagreed with him." Tässä Wilkinsilläkin nousee se, että Darwin kiisti Jumalan välttämättömyyden. Darwinin vaarallisuus ei siis ole siinä että hän olisi falsifioinut Jumalan tai todistanut Jumalan negaation, vaan enemmänkin siinä että hänen jälkeensä voitiin sanoa että eläinkunta voi mahdollisesti olla olemassa ilmankin Jumalaa ; "No, the reason why Darwin was controversial is very, very simple. Darwin argued that complex designs could arise without a mind to guide it."

Tästä seuraa se, mikä on oleellista. Evoluutio ei ole kiistanalainen, mutta sen ympärillä herätetään kiistoja. Ja usein kiistaa ei käydä tästä ydinkysymyksestä. Sen sijaan häntä yritetään kritisoida jollain joka vaikuttaa vähemmän uskonnonvapauteen iskemiseltä. "All the supposed “controversies” of Darwinism (or that phantom, “neo-Darwinism”) are post hoc attacks based on the prior objection to the lack of a guiding hand in biology. Don’t like natural selection? Attack Darwin by calling him a racist or blaming him for the Holocaust. Say he is antiessentialist. Say he is anti-religion. No matter how much evidence one puts forward that these are deliberate lies manufactured by those who hate Darwin for natural selection, it won’t stop the prevarication industry." Eli kun vastustetaan ateismin mahdollisuutta, ei tätä haluta kuvata tämänlaisena vaan halutaan korostaa että evoluutio laitetaan syylliseksi holokaustiin ja antisemitismiin. Tämä ei ole ihme, sillä nämä ovat tehokkaampia, emotionaalisesti vakuuttavampia, kuin tunnustus siitä, että oikeasti halutaan elää teokratiassa jossa ei ole mahdollista olla fiksi ateisti, eli että ateisteja päästäisiin kohtelemaan huonompina säälittävinä kansalaisina. Joka taas nousee ajatuksena esiin välittömästi jos ydinkysymys nostetaan värittämättä esiin. Eli sitä ei väritetä jumalafalsifikaationa vaan mahdollisuutena olla uskovaisen lisäksi myös ateisti.

Wilkinsiltä löytyy myös tulkinta jonka kautta evoluutiovääntöä sekä ateistejen että teistien kautta voidaan miettiä. Hänestä evoluutiota voidaan kritisoida hyvin ja huonosti. Ja huonolle kritiikille on annettu liikaa tilaa. "Sensible philosophical critics of Darwin focus on selection for that reason. It undercuts our prior belief that We Are Special. Human mentation, cognition, language, morality, religion or economics is somehow privileged in the universe. Bullshit. We are an animal and we arose without the universe seeking us (although, as I have argued, a deity might choose this universe because we evolve in it). The human exceptionalism which critics like Fodor, Fuller, Plantinga and the rest presume but do not argue for unfairly places the onus on Darwinians. It is time to stop taking them seriously." Itsekin kannustan ihmisiä tähän, ainakin ajatuksen tasolla. Sillä uskon että huonon evoluutiokritiikin vuoksi hyväkin kritiikki värittyy ; Koska valtaosa kritiikistä on roskaa on helpompaa ajatella että hyväkin kritiikki olisi samanlaista kuin se kaikki muu. Kun aihe ylikyllästetään roskalla, kultahippusten olemassaolostakaan ei välttämättä tiedä ja koko kasa on helppo ohittaa jopa silloin kun aihetta olisi muuhunkin.

Kattilankannen paukuttajat.

"If a man would, that the Buckler work the said effect, to wit: that it may be able with his smallness to cover the whole body, he must hold and bear it in his fist, as far off from the body as the arm may possibly stretch forth, moving always the arm and buckler together, as one entire and solid thing, having no bending, or as if the arm were united to the buckler, turning continually all the flat thereof towards the enemy."
(Giacomo Di Grassi, "Ragione di adoprar sicuramente l'Arme, si da offesa come da difesa" = "DiGrassi, His True Arte of Defence")

Olen käyttänyt tässä jutussa pääasiassa kahta lähdettä. Sussex Rapier Schoolin "buckler" -artikkelia ja ARMA:n "Sword and Buckler Fencing" -artikkelia. Tämä valottaa pienen kilven historiaa ja hieman käyttöäkin. Tämä liippaa läheltä jopa tämän blogin nimeä, ja selvittää asioita sen ympäriltä ja reunoilta.

Nimi: Buckler, kupurakilpi.

"Oxford English Dictionary" kuvaa bucklerin(ransk. bocler:"having a boss") pieneksi metalliseksi kilveksi, jota pidetään kiinni kädellä, ja jota ei ole sidottu käsivarteen hihnoilla. Osa historiallisista sanan käytöistä kuitenkin viittaa suurempiinkin kilpiin, sekä pieniin kilpiin joita on kiinnitetty käsivarteen. Yleisesti ottaen kuitenkin bucker tarkoittaa pientä "kattilankannen tapaista" kilpeä, jota pidetään kädessä. Sitä ei siis ole sidottu käsivarteen. Osa bucklereista on hieman suurempia kuin toiset ja eräissä on erilaisia ulokkeita. Yleinen on keskeltä lähtevä piikki, jolloin se itse asiassa muistuttaa jonkin verran pyöreäkupuista pistomiekkaa, jossa on vain "erittäin lyhyt terä". Osassa on reunassa metallisia hammastemaisia osia, joiden tehtävänä on tehdä se, että kun siihen iskee miekalla, se ei liu -u, vaan pysähtyy siihen. Tätä kautta miekkaa voi vääntää haluamaansa suuntaan. Osa on erikoisen muotoisia, esimerkiksi neliön mallisia. Suuri osa on kuitenkin yksinkertaisia, pyöreäreunaisia ja pieniä metallikilpiä. Niiden reunaan osuessa miekka ei pysähdy, vaan enemmänkin liukuu syrjään. Näidenkin teho on kuitenkin ihan hyvä.

Käyttö:

Tekniikat olivat vaihtelevia. Esimerkiksi DiGrassin otsikossa esittämäni metodi on yksinkertainen. (Oma mielipide : luetaan "hyvä".) Se perustuu siihen että kilpi siirtää miekkaa, ja tätä kautta se tarjoaa suojaa. Tämä etu kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauempana kilpeä pidetään, joten hänen mallissaan kilpeä pidetään aina suorin käsin edessä. Hänelle sillä ei suinkaan isketä miekkaa syrjään, vaan se toimii passiivisemmin. Toisilla tekniikat voivat perustua siihen että kilpi on aina miekkakäden suojana ja sen lähellä, jolloin se avaa torjuessaan hyökkäyslinjaa hieman samaan tapaan kuin suurempikin kilpi. Kuitenkin osa tekniikoista sisältää esimerkiksi siihen että kilvellä siirretään asetta syrjään niin että se ei ole miekkakäden lähellä. Ja sillä voi myös lyödä.

Mielestäni paras syy miekan ja bucklerin käyttöön on "yksinkertaisuus". Se on samanaikaisesti torjuva että hyökkäävä. Sen pieni koko tekee siitä kuitenkin nopean. Kun sen yhdistää miekan kanssa, voidaan siirtää syrjään, torjua, ja tehdä monia muita manööverejä ilman että miekkakäden toimintaa rajoitetaan mitenkään.

Käyttöhistoria.

Buckleria on käytetty kauan. Esimerkiksi 1200 -luvulla kilpimallia oli jo käytössä. Tämä tiedetään koska "Ms I.33" näyttää kuvia munkeista jotka käyttävät miekkaa ja kilpeä, ja jotka tekevät erilaisia manööverejä, kuten hyökkäyksiä ja disarmauksia. [kuvassa.] Tämä on todella vanha miekkailukoodeksi. Ja se käsitteli tätä yhdistelmää. Se kertoo kuinka keskeinen osa tämän kilven käyttö on ollut, ja kuinka pitkät perinteet sillä oli. Toki muissakin koodekseissa on viitattu tämän käyttöön. Esimerkiksi Talhofferin "Armatur und Ringkunst" vuodelta 1459 käsittelee kyseisen kilven käyttöä.

Tätä kautta miekka + buckler -metodit ovat yksi vanhimmista miekkailuperinteistä. Sen valtakausi kesti myös yllättävän pitkään. Tämä yhdistelmä assosioidaan usein 1400-1500 -lukujen tavallisiin rivisotilaisiin, ja heidän mellasteluunsa. (Mistä hieman myöhemmin.) mutta sillä on myös muuta perinnettä. Se on ollut myös ritarien ase. Keskiajalla bucklerit olivat yleisempiä kuin muunlaiset kilvet.

Sitä käytettiin etenkin kevyempien joukkojen mukana. Yleinen oli esimerkiksi asetelma jossa tavallisia sotilaita laitettiin bucklerin ja miekan kanssa riviin ja heidän taakseen laitettiin keihäsmiehiä. Tätä strategiaa käytetiin paljon 650 - 1100 -lukujen välillä. Myös kuuluisassa Agincourtin taistelussa vuonna 1415 englantilaisilla jousimiehillä oli ainoana suojuksenaan buckleri. Bucklerin käyttö yleistyi, koska aseet kevenivät, ja toisaalta eisotilaallinen miekankäyttö yleistyi. Se oli pieni ja hyvin mukana kuljetettava torjunta -ase, jota voitiin käyttää nopeastikin etenevässä taistelussa. Tämä muutos alkoi jo ennen kuin rapier alkoi saamaan laajempaa suosiota. Bucklerin käyttökelpoisuutta kuvannee sekin, että Amerikan Virginiaan perustetun Jamestownin (1607) raunioista on löydetty sellainen.

Bucklerperinne alkoi hiipumaan jo 1500 -luvun lopulla. Esimerkiksi vuonna 1578 julkaistussa tekstissä kuuluisa miekkailumestari Vincentio Saviolo kuvasi buckleria "kunnioittavasti"[ironic.] seuraavasti : "a clownish dastardly weapon". Syyksi perinteen hiipumiseen arvioidaan sitä että miekat kevenivät, jolloin vasemman käden torjuntametodit menettivät merkitystään, samat syyt vaikuttivat myös miekkailuasennon muuttumisen: Suorasta kohtaamisesta siirryttiin kohti kylki edellä kohtaamista. (Tosin on vaikeaa sanoa mikä vaikutti mihin, koska kokonaisuudessa yksi asia vaikuttaa toiseen ja kokonaisuus määrittelee sen miten systeemi toimii.) Syy häviöön voi olla myös laki ja muotisyyt. Esimerkiksi Elisabet I kielsi 1562 tietyn tyyppiset bucklerit lailla, muiden asioiden ohella. Lakikielto meni seuraavasti: "... neither any buckler with a sharp point or with any point above two inches in length, [shall be allowed within the city] upon pain of forfeiting the sword or dagger passing the said length, and the buckler made otherwise than is prescribed, to whomsoever will seize upon it, and the imprisonment of his body that shall be found to wear any of them, and to make fine at her Majesty's will and pleasure."

Myös Shakespeare viittasi "swing-bucklerseihin", joka on hyvin lähellä nimitystä joka kuvasi ryhmää äänekkäitä ja riidanhaluisia nuoria miekkamiehiä joita kuvattiin nimellä "swash bucklers". Thomas Fullerin mukaan nimitys tuli siitä kuinka he olivat äänekkäitä kilpiensä kanssa "From swashing and making a noise on the buckler." Nimen yksityiskohdista on eri näkemyksiä. Osa arvelee että nimitys johtui siitä että kilpeä kannettiin tavallisesti vyöllä, jossa se piti kävellessä ääntä, esimerkiksi miekkaa vasten, toiset ajattelivat että se johtui siitä kuinka tekniikat ovat usein äänekkäitä, kun kilpi kaikuu ja pitää ääntä hieman kuten kello. (Ja osa uskoo että syynä on ollut jopa tapa haastaa kaksintaisteluun hakkaamalla miekkaa kilpeä vasten. En tiedä, miten "huhupuhe" tämäkin tarina on.)

Selvää on kuitenkin se, että sekä termi "swashbuckler" ja "swasher" ovat termejä, jotka kehitettiin 1500 -luvulla kuvailemaan haasteenhaluisia miekkamiehiä: Se oli eräänlainen "nuoren vihaisen miehen" symbolinimi, tosin tässä vaiheessa nimitys on epäaatelinen + rehentelevä + metelöivä + haasteenhaluinen rivisotilas. Nimen kaiku ei varmasti ollut omiaan tekemään kilvestä kovin suosittua.

Joitain kaksintaisteluja tämän kilven kanssa onkin tehty. Kuuluisa on esimerkiksi "Guy de Chabot vs. François de Vivonne" joka käytiin 1547. Taistelun syy oli se, että Chabot (Jarnacin lordin vanhin poika) tunnusti de Vivonnelle (La Chateigneraien poika) että hän harjoitti "tiettyjä asioita" isänsä uuden nuoren vaimon kanssa. Juttu levisi, ja niin de Chabot joutui kohtaamaan huhupuheet siitä kuinka hän harrasti seksiä äiti(puolensa) kanssa.(Muthafucka , kyllähän sen tietää mitä siitä seuraa.) Taistelun hävisi de Vivinnelle, joka nöyryyttyi tappiostaan ja repi kääreensä ja kuoli haavoihinsa. Taistelu oli sen verran kuuluisa, että mm. "a coup de Jarnac" sai tämän taistelun yhteydessä "levinneen nimen" joka tarkoitti odottamatonta mutta toimivaa hyökkäystä. Tällä kamppailulla oli vaikutusta myös siihen että lailliset kaksintaistelut kiellettiin Ranskassa.

---

Nykyisin "swashbuckler" on muuttunut ja se kuvaa etenkin fiktiivisiä hahmoja. Se yhdistetään muskettisotureihin ja merirosvotyyppisiin elokuviin. Termi yhdistetään joskus myös "Star Warsin" tapaisiin elokuviin. Minun englannin yläastekirjani viittasi sanan käännökseen "rämäpää."