Kontribuutioni avioliittolain voimaanastumiseen ja homohäiden vastustajien kanssa keskusteluun.

Häähää hähää hähähähä hää hähää hähää hää hähää hähää häähä hää hähähää häähää hähähää häähähää hähähä hä hähäähähä hähäähähä hähä hähähä hähä hähää hähähähää hähä hää hähähää hää hää hähää hähää häähähää hähähää häähä häähäähää häähä hähäähä hähää hähää häähää hähää hää hää hähähää hähäähäähä hähähää hähäähähä hähäähähä häähäähää hähäähähä hähäähähä hähää hähää häähä hähäähäähä hähää hähähä häähähää hähää hähää. [stop]

Kuka ei kuulu joukkoon ; "Ulkopuolinen mädätys"

1.3. homoseksuaalit pääsevät naimisiin. Avioliittolain muutosta vastustettiin osittain siten että hämärrettiin eroa kirkon ja valtion avioliiton välillä. Ja toisaalta sen kannattajat korostivat että kirkko hoitaa omat asiat autonomisesti.

Tässä mielessä asia on sinänsä mielenkiintoinen, että ainakin itselleni kirkkohääpuhe on hyvin irrelevanttia. Oma kantani on ollut karkeasti ottaen se mikä uskontoja muutenkin. Niin kauan kuin ihmisoikeuksia ja Suomen lakia ei rikota, niin syrjikööt sisäisesti ketä huvittaa. Niin kauan kun on mahdollisuus erota kirkosta eikä velvoiteta maksamaan tätä syrjimishupia, niin tehkööt oman sisäisen kannattajahallintansa miten mielivät.

Ja tätä kantaa on tietenkin laki ja kirkkokin. (Joskin he kieltämättä käyttävät hieman erilaisia sananvalintoja asian kuvaamiseen..) Suomen evankelisluterilainen kirkko kun on autonomisempi kuin valtionkirkko. Ts. sillä on valtionkirkkoon liittyvä rituaalivalta ja "luonteva läsnäolo" ja niihin liittyvä vallan ja oikeutuksen demonstrointi. Mutta valtio ei voi päättää kirkon käytänteistä muuta kuin hyvin poikkeavien tekojen kohdalla. Kirkon päätökset tehdäänkin kirkon sisällä. Kirkon autonomiaan kuuluu se, että kirkko säätää omaa toimintaansa koskevat lait, ja eduskunta vahvistaa ne. Kirkon vihkimiskäytäntöjä ja muuta uskonnonharjoittamista säätelevät lait eivät voi olla lähtöisin eduskunnasta, kuten tästä lakialoitteesta. Kirkon pitää itse sellaiset muuntuneet käytänteet laatia. Tässä seurakuntaan kuuumiseen liittyy usein vahva insentiivi ; Kirkkoon kuuluminen mahdollistaa sen että kirkon asioihi voi vaikuttaa sieltä kuuluisasta "sisältä päin". Kirkkoon kuulumattomilla ei tähän ole valtaa. (Paitsi sitä kautta että voivat ehdottaa ja kannattaa lakeja jotka koskevat uskonnon rahoittamista yhteisöverotuksella. Tai voivat asettaa omalle jäsenyydelleen ehtoja joihin kirkko sitten tarttuu tai ei kun suunnittelee asioita sieltä kuuluisasta "sisäänpäinlämpeävyydestä päin"..)

Autonomisuudesta kertoo se, miten voidaan lukea vaikka "kotimaasta" siitä, miten tilanteessa korostetaan omantunnonvapautta, joka tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta kieltäytyä vihkimisestä. Moni asia on muutenkin tilannekohtaisesti hoidettavissa. Osa paikoista suhtautuu vihkimisiin myönteisesti, osa ei. ; Oleellista on tiedostaa että homojen avioliiton vastaisen kannan mielestä on uskonnonvapauden vastaista ja vainottua olla sillä puolella jossa ei jouduta puhumaan oman näkemyksen mukaisesta toiminnasta tulevisa potentiaalisista sanktioista ja seuraamuksista.

Silti tilanne on selvästi ahdistava monille homoavioliiton vastustajalle.

Kun katsotaan homojen avioliittojen vastustajia, tässä nousee toistuvasti teema. Teema joka näkyi mainiosti "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebookryhmässä. Siellä kysyttiin kovasti tuohtuneesti siitä, miten halutaan että "kaikki menee oman pillin mukaan". Neuvottiin että jos kerhon säännöt eivät viehätä niin sitten pitää perustaa oma kerho ja mennä sinne. Kerho oli tietenkin evankelis-luterilainen kirkko.

Tuohtumukseen on tietenkin helppoa reagoida siten että jos ihmisillä on omantunnonvapaus niin kirkko on tosiasiassa paikka joka on mainostanut että sen sisällä voi vaikuttaa. Ei saisi erota kirkosta vaan vaikuttaa siihen sisältäpäin. Tästä on tehty toki hyvin vaikeaa. Säännöt ovat konservatiiviset. Tarvitaan roima enemmistö että asioita saadaan muutettua. Muuten mennään "kuten siihenkin asti". Kirkon toiminnan säilyminen ennallaan vaatii pienemmän kannatuksen kuin toiminnan muuttaminen. (En toista asiaa sanasta sanaan, mutta kysymys oli huomattavasti pejoratiivisempi joten tämä tosiasiassa antaa kysymyksestä vähemmän raivopäisen ja tätä kautta uskottavamman kuvan. Tämä on siis tavallaan palvelus. Mielestäni on hyvä joskus katsoa sanoman sisältöä ja ohittaa kiukkuista muotoa. Olen itsekin sellainen raivopää että olisi mukavaa jos itsellekin joskus tapahtuisi jotain vastaavaa.)

Mutta jos kirkko muuttaa käytänteitään niin kyseessä on juuri se että kerho muuttaa näitä sääntöjään. Kyllähän jokainen kerhovertaukseen lähtevä toki ymmärtää tämän. Samoin kuin tietenkin ymmärtää sen että jos on kaksi mielipidettä "homot eivät mene naimisiin" ja "homot menevät naimisiin" niin molempia ei voida saada. Ja että ennen ei tullut konservatiiveilta nurinaa kun asiat menivät "heidän pillinsä mukaan". Ei nurinaa kuulunut vaikka elettiin yhtenäiskulttuurissa jossa asiat menivät "heidän pillinsä mukaan" myös kirkkokerhon ulkopuolella.

On selvää että tässä onkin kysymys toisesta asiasta.

Muutosvastarintaisten parissa on kehittynyt voimakas kertomus siitä miten kirkon ulkopuoliset voimat ovat kovasti pelaamassa tässä kohden. Tästä maailmankuvasta saa kenties asiallisimman kuvan nappaamalla esiin Arto Jääskeläisen sanomisia. Jääskeläinen on huomattavasti asiallisempi kuin ryhmän kyselijä.

Jääskeläisen puheissa toistuu ajatus kirkon ulkopuolelta tulevista vaatimuksista. "Kirkkoon ja uskonnollisiin yhteisöihin kohdistetaan ulkoapäin vaatimuksia, jotka ovat perustavan laatuisesti yhteisöjen sääntöjen ja opin vastaisia. Yksi esimerkki, mutta ei ainut sellainen, on vihkiminen samaa sukupuolta olevalle parille." Tähän on löydettävissä tarkennuksia. "Kirkolla on oppi ja säännöt. Jäsenyys on vapaaehtoinen. Jos ei halua noudattaa sitä, on parempi poistua. Voithan perustaa oman seurakunnan, missä Raamatusta revitään pois ne sivut, jotka ei miellytä eikä sovi sinun kehittämääsi järkeisoppiin." Tämä teema toistuu Jääskeläisellä muuallakin, ja luo lisävaloa kokonaisuuteen. "Kaikkien suomalaisten kirkko- ja tunnustuskuntien virallinen kanta avioliittoasiassa on, että avioliitto tarkoittaa vain miehen ja naisen liittoa." ... "Kaikissa merkittävissä Raamattuun tai Koraaniinkin perustuvissa yhteisöissä virallinen kanta on miehen ja naisen liitto. Ei siitä ole epäilystä, etteikö virallisesta kannasta poikkeavia pappeja olisi tai etteikö hakemalla löytäisi edes jotain yhteisöä, joka on tuosta poikkeava."

Jääskeläisen kuva uskonnoista ja uskonnonvapaudesta onkin sellainen, että hänelle uskonto on pyhä kirja+sen dogmatiikka+sille alistuminen täysin. Toisin sanoen uskonnonvapaus on enemmänkin instituution vapautta. Sitä että Raamatulla ja sen oikeaoppisella tulkinnalla on instituutio joka antaa määräyksiä. Kokonaisuus joko otetaan sellaisenaan tai kerhosta pois. ; Tämä näkemys eroaa hyvin vahvasti siitä uskonnonvapausajattelusta joka on ollut länsimaille vallitseva hyvin kauan ; Uskonnonvapaus on yksilön vapautta. Instituutioilla ei ole omantunnonvapautta ja lupaa koostaa ihan itse omia mielipiteitään.

On erikoista että vihervasemmistolaisuus nähdään hänen lausunnoissaan suoraan epäkristillisyytenä. Mutta se onkin liitoksissa juuri tähän yksilöiden omantunnon täysin ohittavaan uskonnonvapauden uusiomääritelmään ; Dogmaa vastaan olevat eivät ole enää kristittyjäkään. Vääräoppisten tulisi erota kirkosta sen sijaan että äänestäisivät omia kantojaan ja tekisivät niistä kerhon uusia sääntöjä.

Onkin mielenkiintoista miettiä mitä kirkosta eroaminen ja kirkkoon kuuluminen ja sen ulkopuoliset voimvat tarkoittavat.

Konservatiivien menoa katsellessa on helppoa huomata että moni heistä eroaa kirkosta koska kirkko tekee heistä vääriä asioita. Tämä nähdään suoraan epäkristillisyytenä. Toisin sanoen kirkkoa uhkaavat piispat ja papitkin ovat kristinuskon ulkopuolisia voimia jotka mädättävät. ; Samalla uskonto on äärimmäisen politisoitunut ja ei-kirkkoonkin kuuluvat lainsäädäntökysymykset tulkitaan tässä samassa viitekehyksessä ja siksi kristitty joka äänestää homoseksuaaleista väärin eduskunnassa joskaan ei kirkon sisäisissä äänestyksissä edustaa myöskin kirkon ulkopuolisia pahoja voimia. ; (Kirkkoon kuulumaton voikin sitten ilmeisesti edustaa kirkon sisäpuolisia voimia? Ainakin kirkosta kovaäänisesti eronneet fundamentalistit ovat kovasti haluamassa määrittää mitä kirkon tulee tehdä.)

Tämä on tietenkin lähinnä deskriptiivinen kuvaus. Minun ei tarvinne erikseen tuomita tai kritisoida. Jääskeläisen kritisoiminen onkin kuin kantaisi lusikalla vettä kuivaan kaivoon. Sen sijaan katson mitä tämä tarkoittaa vallankäytön kannalta.

Kirkkoinstituutio on siitä mielenkiintoinen että sillä on tällä hetkellä (1) isohko ja varmahko rahoitus. Kirkollisvero yhdistettynä yhteisöverotukseen takaa jotain jota lahkoilla ei ole. (2) Melko hyvä maine. (3) Erinomainen näkyvyys.

Näistä onkin kysymys kun puhutaan siitä miksi erimielisiä halutaan ehdottomasti ajaa eroamiseen. Vaihtoehtoina kun on se, että (1) säännöt pysyvät ennallaan ja vääräoppiset poistuvat (2) säännöt muuttuvat ja itse joudutaan muuttamaan. Ja on mukavaa jäädä sellaiseen jossa on enemmän resursseja. Tähän liittyen huomiotaherättävää on sekin, miten uskonnonvapauden vastaisena monet uskonnolliset tahot näkivät sen kun kirkko leikkasi niiden taloudellista tukea. Nämä järjestöt suhtautuivat usein homoseksuaaleihin varsin vastahankaisesti ja jopa aggressiivisesti. Oli mielenkiintoista miten heidän mielipiteisiinsä ei puututtu. Ainut mihin puututtiin oli heidän rahoituksensa. Toisin sanoen uskonnonvapauden vasustamista näistä ihmisistä on se että muut ihmiest eivät halua maksaa sitä. (Tässä mielessä jokainen kristitty joka ei takaa sitä että voin miekkailla ilmaiseksi syrjii minua. Nyyh. Vainotun kyynel. Kauheaa kuin rutto, kuppa ja miesflunssa!)

Toki asiassa on yksi lisäkin.

Kirkon fundamentalistit ovat olleet sellaisia että maailma on pitkään mennyt heidän pillinsä mukaan. He ovatkin nyt olleet viimeiset pari vuosikymmentä katkeroituneita siitä että he ovat hävinneet monia kannanottoja. Tässä mielessä on luontevaa että he kokevat että maailma yhä enemmän mädättyy hyppimään liberaalien pillin mukaan. Tässä unohtuu että jokainen muutos on tarkoittanut että ennen tätä heillä on ollut maailma mallilla jossa on hypitty fundamentalistien pillin mukaan.

Tai luulenpa että harva on unohtanut yhtään mitään. Sillä samat tyypit ovat elossa. Itse asiassa uskonkin että liberaalien mädätyksessä on tuhon tuntua syistä joita psykologi kutsuisi projisoinniksi. Konservatiivit pelkäävät että liberaalit ovat samanlaisia vallassaolijoita kuin hekin ovat olleet. Kun antamieni Jäskeläisen linkkien takaa löytyy lausuntoja siitä että pitäisi tehdä vaikeammaksi tallata, on takana villi totuus. Sääntöjenmukaisen piinaamisen ammattilaiset tietävät kyllä mitä heitä itseään voi odottaa.

Olenkin hämmästynyt miten monet homoseksuaalien avioliiton puolustajat ihmettelevät ja kyselevät. Itselleni on ihan selvää mikä Jääskeläistä pelottaa. Itse asiassa on sanottava että olen pirunmoinen jätkä ja pelottava vastustaja kenelle tahansa missä tahansa asiassa ihan sillä että toimin ihmisiä kohden kuin fundamentalistikrisityt tekisivät. "WWFD" ("What Would Fundie Do") on usein oikotie aika tehokkaisiin ja häijyihin temppuihin. Jotka ovat vähemmän raakoja ja ilmiselviä kuin ISIS -terroristien päänkatkuu. Mutta jolla vihollis-puoli-ihmisiä on näpsäkkää ajaa itsemurhaan. Ja joista ei itse joudu vastuuseen kovin helposti. Häijyys-riskittömyys -akseli on se jolla Suomessa on näissä asioissa pelattu. Onkin hyvä ensin katsoa mitä Jääskeläinen haluaa korjata. Tätä kautta saadaan arvokkaita vihjeitä. Sitten tarjoan hieman spoilereita. Sitä kautta voi ymmärtää että Jääskeläisen huolet ovat todellisia. (Ei sillä että välittäisin. Itselleni merkittävää onkin lähinnä saada maksaa potut pottuina. Annan sen armon mitä osoittivat minulle. Eli tarjolla on aina vain kovemmalle vaihteelle siirtymistä eikä koskaan löysää tai periksiantamista.)
1: Suoraan sanoen asian ihmettely on vihjeettömyyttä. Vastaavaa kuin kysyisi vakavasti askarruttavana ja avoimena probleemana kysymystä "miksi ihmiset pelkäävät ja kokevat vastenmielisyyttä kristinuskoa kohtaan?". Itse ihmettleen sitä miten en "kristinuskon kokemiseni" jälkeen ole yrittänut useampaa itsemurhaa. Samoin kuin sitä miten kostonhimoni on niinkin maltillista ja raivonpuuskani niin harvinaisia kuin ne ovat. Kiusaamiseen on ollut keinoja ja ne ovat tehokkaita ja pelottaa ajatuskin että ne kohdistuisivat itseen tai läheisiin. Asia nyt vain on näin. Jos ei kristittyjä miellytä niin toimikaa hittovie sitten oleellisesti toisella tavalla, sellaisella vähemmän mulkkumaisella ja yleispaskiaismaisella. Ymmärrän että konsepti on hämmentävän monelle moraalin rappeutumisesta huolestuneelle arvotyhjiötä pelkäävälle niinmaan totaalisen vieras. Tai en ymmärrä, mutta näin olen huomannut olevan.

"Näistä ongelmista johtuen parempi suoja sekä tarkennukset lainsäädäntöön ja menettelyihin tuntuvat tarpeellisilta:
1) Uskontokuntien autonominen asema tulisi vahvistaa eduskunnan kiireellisellä päätöksellä selkeämmin niin, että ongelmia ei synny. Periaatteen tulisi olla selkeä, että vihkiminen on yhteisön oikeus yhteisön omilla ehdoilla, ei velvollisuus. Lisäksi oikeustoimen, kuten kirkollinen vihkiminen, tulee olla pätevä ja rekisteröitävissä vain, kun se on tehty yhteisön sääntöjen mukaisesti. Nämä rajaukset poistaisivat painostuksen kirkkoa ja uskonnollisia yhteisöjä kohtaan.
2) Uskonto, vakaumus ja oikeus ilmaista mielipiteensä tulisi suojata paremmin syrjintää, tukahduttamista, mitätöintiä ja vihamielistä toimintaa vastaan. Myös oleellinen kohta: Riippumatta kohdistuuko teko vähemmistöön vai enemmistöön.
3) Vanhempien oikeus kieltäytyä vakaumuksen vastaisesta opetuksesta ja poliittisesta vaikuttamisesta koulussa pitäisi kirjata selkeästi ja täydellisesti Suomen lakiin. Euroopan Ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla englanninkielisessä merkityksessään tulee ottaa huomioon. Lisäksi politisoitunut materiaali, kuten Setan tuottama, ei kuulu kouluun.
4) Oikeutta perustaa yksityiskouluja tulee vahvistaa. Lupamenettely olisi parhaimmillaan helppo ja nopea. Lupia perustaa yksityiskouluja näyttäisi olevan aiemmin hankaloitettu poliittisilta vaikuttavin perustein. Yksityiskoulut voisivat helpottaa myös kuntia mahdollistaen monipuolisemman opetuksen tarjoamisen täydentäen kunnan omaa opetustarjontaa."

Miltä näyttäisi jos tässä annettaisiin samalla mitalla?

Alla on teksti jossa on periaatteita ja tilanteita joita on aivan oikeasti tullut vastaan. Monet niistä ovat tuttuja kaikille jotka ovat olleet kirkossa - etenkin ns. "luottamushenkilöiden" kanssa tekemisissä. Nämä temput ovat monesti käytettyjä ja suosittuja. Ja niihin on liittynyt runsaastikin arvokeskustelua. Twisteistä huolimatta moni varmasti tunnistaakin tapahtuneet tilanteet. Sen jälkeen ei varmasti ole vaikeaa ymmärtää miksi niitä "Kiristyksiä" halutaan nyt. Ja miten ennen tämänlaiset käytänteet ovat olleet jotain joita nämä asiasta nyt valittavat eivät missään tapauksessa ole halunneet purkaa tai muuttaa aikaisemmin. Tässä yksinkertaisesti pelätään että metsä vastaa kuten siihen on huudettu. (Omalla kohdallani 1990 -luvun lopusta asti.) Ja rehellisesti sanoen ; On ihan inhimillistä että yhteistyö ei suju sellaisen ihmisen kanssa joka on ensin kauan ollut paskiaismainen, valtaakäyttävä, ilkeä ja muutenkin nuiva.

1: Ensin ole aktiivinen ja kartoittava seurakunnassasi. Kysele ja selvitä ihmisiltä heidän kantansa homoihin. Vaikeneminen on epäilyttävää. Korosta tässä positiivista uskonnonvapautta ja lupaa keskustella sananvapaudellisesti mielipiteistä. Utelua ei saa rajoittaa mitenkään. Ohita pyynnöt. Utele sähköpostilla. Jos muuten ei käy selväksi, kysele ihmisen tuttavilta. Tätä kautta kartoitat kaikki seurakuntasi työntekijöiden ja aktiivien homokannat. Vaadi henkilökohtaista kantaa kirkkoherralta, papeilta, kappalaisilta, kanttoreilta, diakoneilta, nuorisotyöntekijöiltä, suntioilta ja kirkkokuorolaisilta.
     1.1: Jos kanta on yhtään negatiivinen tai homojen avioliittoa vastustamista ymmärtävä, kerro että he eivät ole aidosti seurakuntalaisia. He ovat ulkopuolelta tulevaa mädätystä, huonoja kristittyjä ja Jeesuksen hylkääjiä. Kerro että he ovat uhka yhteiksunnalle. Kerro että he eivät kykene kasvattamaan lapsia. Kerro että he ovat rikollisia ja sairaita. Toista tätä heille jatkuvasti ja kaikissa yhteyksissä. Kirjoita aiheesta blogeja joka päivä. Saa kaverisikin kirjoittamaan aiheesta blogeja joka päivä. Räyhää sosiaalisessa mediassa kaveriporukalla. Aina kun joku kyseenalaistaa toimintaa, kerro että olet vain yksi ihminen ja tätä kautta sinulla ei voi olla valtaa. Ja että et kykene tai halua rajoittaa sananvapautta vaan haluat vain saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan. Jatka entiseen malliin. Jätä pajastamatta että omilla aivoilla ajattelu tunnistetaan siitä että he ajattelevat juuri kuten sinä.
     1.2: Jos olet kirkon työntekijä, korosta omantunnonvapautta niin että et suostu työskentelemään kenenkään sellaisen kanssa joka yhtään vastustaa tai haluaa millään tavalla rajoittaa homojen avioitumista ja toimintaa kirkossa. Lopeta heidän kanssaan keskustelu. Itse asiassa on parempi jos lopetat heidän tervehtimisensä. Älä vastaa jos he puhuttelevat sinua. Itse asiassa on parempi jos poistut paikalta heti, kun he tulevat samaan tilaan kanssasi. Voit myös opetella aatetoverisi kanssa käytänteen jossa keskustelette keskenänne ja annatte väärämielisen olla tilassa. Puhukaa hänen lävitseen niin että kuuntelette toisianne ja tämän ihmisen puhetta tai kehoa ei edes olisi olemassa. On myös suositeltavaa järjestää seurakunnassa boikotti niin että mahdollisimman moni seurakuntalainenkin on mukana tässä toiminnassa.

2: Seuraavaksi muista yhteiskunnallinen aktiivisuus. Muista aina että sinulla on sananvapaus ja lupa sanoa se ääneen. Vastapuolella on sen sijaan propagandaa ja loukkaavuutta jota tulee saada rajoittaa. Mahdollisesti jopa kieltää. Itse asiassa on parasta jos lainsäädännössä on pykälä joka sensuroi vastustajiasi mutta ei sinua itseäsi.
     2.1: Jos kristittyjen kulkuetta vastaan hyökätään kaasuaseella, muista pitää hurskasteleva puhe jossa korostat sitä miten kristittyjen ärsyttävä kulkue oli provokatiivinen ja että ymmärrät jotenkin kovasti sen kaasuttajan tunteita ja motiiveita. Ja jos korostuu että iskun kohteena oli myös lapsia, muistuta siitä että vanhempien tulisi tajuta että lapsia ei pidä viedä vahingolliseen aivopesutoimintaan mukaan. ; Muista vähän ajan kuluttua puhua siitä miten omatunto ja laki ovat joskus vaikeita asioita ja että jokainen joskus haluaa vähän rikkoa lakia omantuntonsa vuoksi. Muista että tämä on vain aprikointia ja pohdintaa. Asioita tulee saada miettiä. Ja tehdä omia johtopäätöksiä. (Niiden mainitseminen ääneen lehdistön edessä ei sen sijaan ole usein viisasta.)
     2.2: Jos kuulet valtion virkamiehestä joka vakaumukseensa vedoten ei suostu leimaamaan heteroiden avioliittopapereita, tee hänestä suuri sankari. Moiti kaikkia jotka kritisoivat tämänlaisa työn tekemättä jättämistä mitenkään,
     2.3: Itse asiassa muista myös että yrityksillä on lupa valikoida asiakkaansa. Jos siis kuulet että joku yritys ei myy kakkua tai ruokaa homojen avioliiton vastustajille, kiitä heitä. He ovat rohkeita suoraselkäisiä ihmisiä joiden kaltaisia pitäisi yhä useampien, mielellään kaikkien, olla.
     2.4: Keksi että kristityt haluavat tappaa ihmiskunnasta 95% ilmalevittäisellä ebolalla. Liitä tämä johonkin tiettyyn ihmiseen. Ilmianna häntä poliisille. Lietsoudu ja kirjoita tappouhkauksia. Kirjoita asia myös kirjoihin ja kansiin. Älä tarkista väitteen todenperäisyyttä. Se kertoo oleellisia asioita joita ei tarvitse sitoa tosiasioihin varmistuksin. Itse asiassa jatka tätä vuosikausia niin usein kuin kykenet. Vasta kun tämä nimeltä mainittu keksimäsi syntipukki lähestyy sinua lakimiehet edellä, vastaa yksinkertaisesti "no anteex". Kaiken pitää olla tällä sujut tai vastapuoli on kohtuuton. Voit myös mennä esiintyjiksi erilaisiin homojen avioliittoa vastustavien vastustamiseen keskittyviin tilaisuuksiin. Voit pitää siellä esitelmän joka koostuu kirjeestä tulevaisuudesta. Tässä kerrot miten jos kristittyjen homoseksuaalien avioliiton vastustajien tahto menee missään asiassa läpi niin tästä alkaa hirveä vainoamissarja. Kerro siitä miten nämä ihmiset, siinä kirjeessäsi tulevaisuudesta, polttavat vääräuskoisia noitina. Kerro miten ristiretket ovat maan uusi tapa. Voit myös värittää tarinaa vaikka pienillä esineillä raiskaamisilla, vääräoppisten vankilaan heittämisellä tai leijonien eteen laittamisella. Kerro lapsensurmista. Videoikaa tilaisuus. Levittäkää videota ja muistakaa mainita miten tämänlainen keskustelu on ehdottoman arvokasta ja miten tämänlaisia levittävät ihmiset ovat fiksuja ja kaikissa toimissaan erinomaisia ja  ihailtavan rohkeita ihmisiä. Antakaa heille kunnioitusta. Kutsukaa heitä asiantunteviksi. Ja ennen kaikkea antakaa heille vastuutehtäviä.

3: Älä unohda lapsia. Ja koulua.
    3.1: Yritä saada omia homomyönteisiä kirjojasi kouluihin. Poliittinen puolue joka on sekä puolue että poliittinen on hyvä ja neutraali taho jakamaan tätä materiaalia. Kaikki väärää mieltä oleva ei ole materiaalia johon "lapsilla on halutessaan lupa tutustua". Ne ovat propagandaa joka on kiellettävä. Yritä kieltää itse asiassa muutama kritsillinen nuorisokirja. Jos sensuurilla ei ole lainvoimaa se ei haittaa koska painotalolle tulee joka tapauksessa paniikkireaktioita usein ja kirja jää tulematta.
     3.2: Täysin asiallinen tapa lähestyä koululaisia on teeskennellä olevansa valistusasialla. Varoita ihmisiä huumeiden vaaroista tai auto-onnettomuuksista. Kerro tarinaasi. Joka on tietenkin se, että homoseksuaalien hyväksymisen ihanuus on pelastanut sinut huumeilta. Jos sinua kehotetaan poistumaan, ole ensin ällistyvänäsi ja sitten pahastuvinasi. Kerro sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta. Älä korosta sitä että tarjoamasi on jotain ihan muuta kuin mitä olit myymässä.
     3.3: Kuutele aikaasi. Mikä on hysteerisintä omassa viiteryhmässäsi juuri nyt? Pelkätäänkö homofobeja? Hyvä! Luo itsellesi kuvitteellinen menneisyys jossa olet kokenut juuri tätä pahinta pelkoasiaa. Kerro miten olit homofobi joka teki hirmutekoja. Muista olla värikäs ja liioitteleva. Älä sen sijaan seulo mikä on ero homofobin ja homoseksuaaliskriittisten välillä. Vastaile omituisia jos lapset kysyvät näistä määritteistä. Soita kitaraa. Lue saamiasi kirjeitä. Olivatpa ne todellisia tai keksittyjä. Kunhan niissä kerrotaan näistä homofobikokemuksissa. Yritä päästä oikeuteen esiintymään homofobiammattilaisena. Sen jälkeen voit esiintymiskeikoillasi puhua siitä miten olet ammattilainen homofobiaan liittyvissä rikoksissa. Ala näkemään homofobiaa kaikkialla, ennen kaikkea konservatiivien nuorten harrastuksissa kuten vaikka kirkkokuorossa. Älä välitä jos yhteyttä kuoron ja homofobian välillä ei ole : Seuraajasi nielevät kuitenkin kaiken. Näe myös symbolisia merkkejä homofobiasta aamiaismuroissasi.
     3.4: Muista että aamunavauksessa on käsiteltävä toistuvasti homojen avioliittoasioita. Erimielisiä on lohdullista laittaa käytävään. Jos käytävälläkin on kuulutustiloja, tunge harhaoppiset vekarat siivouskomeroon. Muistam myös että kun käytte kaksi kertaa vuodessa SETA:n toimistolla, että yrität kaikin keinoin kiertää sitä että joku jäisi tältä reissulta pois. Unohda vaatia tai jakaa lupalappuja. Unohda tarkastaa tämä. Jos lapsi sitten vierailee SETA:ssa ja vanhemmat ovat pahastuneita, selitä että nämä ovat pikkumaisia. Kerro että kasvatuksen ammattilaisena tiedät että lapsi ei vahingoitu yhdestä SETA -reissusta. Mitätöi erimielisyys. Taivu vasta kun vanhemmat laittavat kovan kovaa vastaan. Sillä ethän halua kantaa vastuuta teoistasi lakipykälien ja juristien silmän alla. Se kun estäisi vastaavan kikkailun seuraavien harhaoppisten äpäräin (mahdollisesti pro-heteroperheessä eläneen) kanssa. Jokainen lapsi saadaan tällä tavalla "vahingossa" vähintään kerran SETA -istuntoon.
     3.5: Luokkaretket tarjoavat loputtomasti mahollisuuksia. Ennen retkeä voit kertoa että käytte vaikka makeistehtaalla tai vastaavalla. Paikan päällä saatat kuitenkin kuulla historiallisesti arvokkaasta SETA:n toimipisteestä jossa vierailet kaikkien halukkaiden kanssa. Muut saavat joko istua bussissa tai tulla kanssasi SETAilemaan. Karkkitehdas "unohtuu" tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kokemuksessasi.

4: Erimielisten käsittely on aina tärkeää.
    4.1: Muista aina ensin kysyä ja udella toiselta näkemyksiä ja perusteluja. Jos niitä ei kuulu, hän ei osaa vastata haasteeseen ja olet voittanut. Jos niitä kuuluu hän reagoi eli kokee kysymyksen tärkeäksi ja olet jälleen voittanut.
    4.2: Muista puhua siitä miten erimieliset ovat huonoja ihmisiä joiden moraali rapistuu tai jolla ei voi olla mitään perustaa. Jos he toimivat paremmin ja eettisemmin kuin sinä, selitä että syynä on se että homoystävällisyys takaa hyviä arvoja ja homofoobikotkin kykenevät näitä tunteita seuraamaan. Ja näin ideologiasi on ansio että he ovat niin hyviä kuin ovat.
    4.3: Poliittisesti erimieliset eivät ole samaa jengiä. He ovat ulkopuolisia. Näin mikä tahansa poliittinen kysymys voidaan sotkea omantunnonkysymykseksi. Uskonnonvapautta rikkoo se että joku on poliittisessa kysymyksessä erimielinen ja väittää itseään homojen ystäväksi. Laajenna tätä kaikkeen mahdolliseen, sellaisiinkin asioihin joista ei ole mainintaa SETA:n nettisivuilla.
     4.4: Kirjoita joka päivä vihaisia ja halveeraavia tekstejä joissa viitataan mahdollisimman laajoihin, epätäsmällisesti määriteltyihin mutta konnotaatioiltaan negatiivisiin asioihin. Älä spesifioi erimielisiä. Puhu vain homofobeista.
    4.5: Kerro että ihmisoikeudet tuntevat jonkun sinulle oman lain. Kun YK:n ihmisoikeusihminen korjaa asiaa, väistele. Jos vastapuoli tekee saman virheen muistuta että nyt heidän poliittiset saavutuksensa ovat täysin mitätöityjä koska se on "valheella aikaansaatu laki". Vaikka tämä kohta ei esiintyisi edes valtaosassa homofobien näkemyksiä, sillä ei ole väliä. Asia voitetaan retoriikalla.
     4.6: Muista olla kiukkuinen ja alatyylinen. Poliittinen epäkorrektius ja rääväsuisuus ovat vapauksiasi. Muista kuitenkin että jos vastapuolella kiihtyvät tunteet - vaikka siitä että kerrot heistä nimellä jossain lukemassasi "kirjeessä tulevaisuudesta" tai keksit että he ovat massamurhaa valmistelevia ja kaikki hänen kaverinsa massamurhaajalle taputtajia - syynä on se että hän sydämessään tietää että sinä olet oikeassa. Muistuta että tiedät että homofobi tietää sydämessään olevansa väärässä. Eli kaikki ovat erimielisiä ja vain typeryys ja kapinamielisyys on yhteiskuntarakenteita uhkaavan turmeluksen takana,
     4.7: Muista myös väittää että rooman valtakunta tuhoutui homofobeihin, viittaa vaikka kristillisten kirkkoisien valtakauteen ja vuoden 313 jälkeisen rooman romahduskauteen. Sillä mitä asiantuntijat asiasta sanovat ei paina koska voit - suoraan teokseen ja lähteeseen viittaamatta tietenkin - plagioida teosta jonka joku aatetoverisi kirjoitti 1960 -luvulla.
    4.8: Jos mahdollista, rakenna taaksesi vahva yhteistä. Muista aina opastaa lempeästi väärää mieltä mistä tahansa asiasta olevia. Menkää heidän kotiinsa ryhmänä. Kertokaa että tämä on osa ideologianne sääntöjä ja jos niitä ei noudata voi erota yhteisöstä jonka jälkeen yhteisön sisällä olevat käsittelevät eronnutta kuin tämä olisi kuollut tai ei-olemassa. Muistakaa että näissä käsitellään yksisuuntaisesti vain eheytettävien virheitä. Vaatikaa heitä tunnustamaan ryhmän edessä kaikki, ihan mitkä tahansa heteroseksuaalisten aktioiden yksityiskohdat. (Jos heillä ei ole mitään salattavaa he voivat puhua avoimesti kaikesta.) Siitä jos näitä tehdään ennen ennakkoilmoitusta, öisin tai pienille lapsille ovat vain bonus. Hauskaa on tietenkin varmistaa että jos nämä ihmiset kaikesta avusta huolimatta eroavat yhteisöstä, että heidän nykyiset työsuhteensa pyritään katkaisemaan (ne tosin ovatkin helposti kanssauskovaisten kautta saatuja) ja myös uusien työpaikkojen saamista hankaloitetaan joko kertomalla harhaoppisuudesta (jos puhutaan oikeaoppiselle työnantajalle) tai keksimällä jotain räväkkää omintakeista (jos palkkaaja onkin homofobi eli käytännössä yhteisöstäsi eronnut). Muista että tunnustuksen ja anteeksiannon jälkeen on tarpeetonta mennä poliisille. Yöll kotiin tuleminen ja konsultointi-auttaminen on riittävää. Tärkeää on sen sijaan saada uhri antamaan anteeksi tekijältä. Sillä kaunaisuus ei sovi kunnon suvaitsevaiselle ihmiselle. On ymmärrettävä ja suvaittava myös suvaitsemattomuutta! (Mutta ei homofobeja.)
     4.9: Luo erilaisia hauskoja terapioita. Mukaan voisi koristella vaikka sellaisen että sähköiskujen antaminenen kiveksille parantaa homofobian. Jos joku mainitsee nämä, puhu siitä että myös lievempiä ei-toimivia eheytysterapioita on olemassa ja että niihin saa mennä vapaaehtoisesti sellainen joka ei halua tulla uskonyhteisöstään erotetuksi ja käsitellyksi kuin kuolleena.

+: Bonuksena voit keksiä mitä tahansa. Ryöstäkää ensin jotain äärimmäisen omaa sukupuolistereotypiaanne pönkittävää (jos olet nainen, käsilaukku, jos mies pötkö dynamiittia) ja leikkikää sen jälkeen pahastuneita kun keväjuhlassa ei saakaan pakottaa kaikkia yhteislaulamaan "Lenin setä asuu Venäjällä" -kappaletta. Koska sellainen on kulttuurin ja yhteiskunnan tuho. Rappion alku. Ja ennen kaikkea merkittävin kiista ikinä. Tee näistä elämää suurempia kysymyksiä joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Tämä on tärkeää sillä tavoitteenasi on että sinun homomyönteisyytesi on poliittista ja saa näkyä kaikkialla. Kun taas homomyönteisyys on samalla suojattu niin että sen rajoittaminen rikkoisi homomyönteisyyden autonomisuutta vastaan ja olisi tätä kautta mielipiteenvapauden vastustamista. Näin saat tunkea näkymiäsi julkisuuteen mutta sinulla itselläsi on yhteisöinstituutio joka on määrittynyt jotenkin privaatin piiriin.

Lapsivaikutus

Aidon Avioliiton eräs pysyvimpiä teemoja on ollut lapsivaikutuksesta puhuminen. Heistä homojen avioliitto on ongelmallinen koska siinä ei ole huomioitu lapsivaikutusta. Tämä on hyvin erikoinen teema koska käsittääkseni lakialoitteiden kohdalla ei ole mitään vaatimusta siitä että lapsivaikutus voisi torpata lainmuutoksen. (En löytänyt tähän viittaavia pykäliä laistakaan, vaikka yritin etsiä sellaista.)

Kysymys on tietenkin omituinen. Koska tosiasiassa ennen päätöstä monikin taho otti kantaa asiaan lasten puolesta. Lapsivaikutus ei ole mikään vaatimus tai juridinen este. Ja jo pelkästään Puolimatkan kuuluisa asiantuntijalausunnon nimellä annettu kannanotto on tässä mielessä jotain huomioitavaa. Toisaalta on syytä muistaa että toiset, sellaiset tahot kuin arvostettu Mannerheimin Lastensuojeluliitto nimenomaan otti kantaa asiaan lapsivaikutus mielessään. Oikeuksiin keskittyneet tahot kuten Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen UNICEF ry eivät nähneet ongelmaa. Heillä on kyllä takanaan riittävää asiantuntemusta lasten kärsimykseen liittyvistä tutkimuksista ja ihmisoikeusjuridiikasta. Ja jotain sellaista jota Puolimatkalla ei ole - eli yleinen kompetenssi ja arvostus.

Koska lapsivaikutus on niin tärkeä se pitäisi tietenkin huomioida monissa asioissa. Jostain syystä Aidon Avioliiton tyypit eivät ole raivonneet koulutusleikkauksista joita Sipilä on tehnyt. Niissä lapsivaikutus on melko ilmiselvästi negatiivinen. (Tai vähintään "ei ole tehty yhtään tutkimusta tai lausuntoa siitä".) Muutenkin näyttää siltä että lapsivaikutus ei kiinnosta arvokonservatiiveja juuri missään muualla kuin tässä yhdessä asiassa. Puolimatka ei ole kirjoitellut siitä miten lapset kärsivät tässä yhteydessä. (Kuten hän ei muuten ole ottanut kantaa siihenkään miten tietyt uskonnollisuuden ilmentämismuodot vahingoittavat lapsia. Ja että näitä muotoja löytyy kristityistä. Suomalaisista. Ja erityisen paljon kreationisteista jotka tykkäävät Puolimatkasta ja hänen jutuistaan. Jännittävä asia "unohtaa".)

Lapsivaikutusta ei ole huudeltu myöskään lasten piiskaamisen kohdalla. Vieläkin on konservatiiveja joista vitsaaminen kuuluu lasten kasvatukseen. Ja psykologia näyttää melko yksiselitteisesti että lasten piiskaamisella on lähinnä huonoja vaikutuksia. Ehkä näissä konteksteissa ymärretään että (1) lapsivaikutus ei ole jotain joka on pakko aina tehdä (2) negatiivinen lapsivaikutus ei ole mikään tapa tehdä asioita laittomiksi (3) ja jos selvittäminen on velvoite sen ei välttämättä johda mihinkään toimenpiteisiin.

Sanna Ukkola vihaa perinteistä kristillistä avioliittoa.

William Hogarthin maalaus "Marriage à-la-mode" ("Avioliittosopimus") kuvaa naimisiinmenoa. Maalaus kertoo tarinaa. 1740 -luvulla tämänlainen satiirius oli rohkeaa. Nykykatsoja ei välttämättä edes huomaa maalauksessa mitään omituista. Maalauksen tarina kuvaa ahneutta. Ylhäiset herrasmiehet tekevät keskenään sopimuksia. Itse avioituvat ignoroivat toisiaan. Sulhasen kaulassa on jälkiä joita voidaan arvioida kupan synnyttämäksi. Morsian taas on kiinnostuneempi hakkailusta lakimiehen kanssa.

Tämä on tietenkin satiirinen lähestyminen perinteiselle kristilliselle avioliitolle jota on harrastettu kristittyjen ollessa valtakulttuuri. Tässä kritiikki kohdistuu ennen kaikkea sovitulle avioliitolle. Sovitulle avioliitolle joka on määritelmällisesti avioliitto, jonka osapuolet on määrännyt yhteen jokin ulkopuolinen taho, tavallisesti naimisiinmenevien puolisojen vanhemmat lasten suostumuksella. Pakkoavioliitto tarkoittaa liittoa jossa morsiamen ja sulhasen mielipiteistä ei välitetä. ; Näiden välillä on aste -ero.

Nykyään on yleistä että molemmista edellämainituista avioliitoista ei noin yleisesti ottaen pidetä.

Tosin siitä on vielä jäänteitä. Jotka tuntuvat olevan mukana erityisesti kristillisissä piireissä. ; Ainut itse tietämäni sovitun avioliiton makuinen tapahtuma on liittynyt siihen kun eräs nainen hommautui raskaaksi. Koska abortti oli syntiä, oli vaihtoehtona toisen osapuolen suostuttelu avioliittoon. Tämä ei ollut suoraa pakottamista, sen sijaan kysymys oli enemmänkin "vapaaehtoisesta pakosta". ; On selvää että kristillinen siveysetiikka, abortinkielto ja mahdollisesti vielä kaupan päälle oleva negatiivinen suhtautuminen ehkäisyyn tuottavat satoaan.

Toisaalta sovitun avioliiton sävyjä voidaan nähdä muutenkin kaikessa "haulikkohäissä". Ja siinä miten osa ihmisistä kokee hyveellisenä sen, että "isä ikään kuin vahtii haulikon kanssa tyttärensä kosijoita". Vanhempien suostumus ja tahto on näissä selvästi se ensimmäinen. Tätä myydään suojelulla ja lapsen parhaalla. Mitkä tosin ovat suosittuja selityksiä kaikissa sovituissa avioliitoissa.

Sanna Ukkola näkee sovittuja avioliittoja hieman muualla.

Ukkolan mielestä rakkaudesta on viime aikoina tehty kyyninen vitsi. Tässä hän nostaa esille pinnallisen televisioviihteen.Tässä hänellä on vähän sellainen sävy jossa median tehtävänä on kaataa passiivisten ihmisten päähän tietoa ja asenteita. Ja tätä kautta media ikään kuin määrittelee ihmisten mielipiteet.

Itse näen että jos televisiosta ei tule ohjelmaa joka Ukkolaa viehättää, niin hän saa sitten olla katsomatta sellaista. Tosi -TV:tä pääsee hyvin karkuun - esimerkiksi itse törmään siihen hyvin harvakseltaan. Tässä mielessä voidaan sanoa että jos asia ärsyttää niin "ei se nyt mikään kristinusko ole" - sitä kun ei oikein tahdo pakoon päästä edes yrittämällä. Sanon asian tällä tavalla koska Ukkola itse muotoilee asioita hyvin asenteellisesti. Se, että hän osaa sanoa "kyyninen" tai "rappeuttava" on ikään kuin argumentti. Itse näen että kyseessä on enemmän horse laugh -argumentaatiovirhe. (Jos osaa esittää vain statementeja argumentoinnin sijaan on suurempi riski ihmisten sivistykselle ja sen turmeltumiselle kuin mikään Tosi-TV ikinä.)

On huomattavaa että hän moittii monia hyvin erilaisia formaatteja.

Otan käsittelyyn kaksi Ukkolan esitystä jotka ovat minusta hyviä ääripäitä. Tämä on valaisevaa koska Ukkola puhuu melko geneerisesti lajityypin ohjelmista. Kuitenkin niiden erot ovat niin oleellisia, että ne tulisi ottaa huomioon astettakin analyyttisemmässä lähestymistavassa.

"Vastikään alkoi Kiss Bang Love -deittiohjelma, jossa "todellista rakkautta" etsitään "aistien varassa". Kiusallisessa ja epämukavassa formaatissa parisuhdetta haetaan suutelemalla, lääppimällä ja kopeloimalla kymmentä tuntematonta silmät sidottuina."

Tässä on selvästi kysymys ensi-ihastuksesta ja sen muodostumisesta. Näkökulma ei ole sovittu avioliitto. Tämä itse asiassa vastaa hämmentävän suuren osan mielikuvia. Olen kuullut hyvin paljon kertomuksia "rakkaudesta ensisilmäyksellä". Kieltämättä aina näitä kuullessani oloni on suunnilleen sama kuin Ukkolalla. Eli näen että ei siinä ole oikeasti rakastuttu toiseen kun ei tätä ole vielä tunnettu. Että kivat tissit sinä näit. Näiden kautta on päädytty nopeastikin avioliittoon. (Ja jos tämänlaiselle antaa periksi niin voi päätyä haulikkoavioliittoon jos sattuu olemaan väärissä kristillisissä skeneissä.) Mielestäni romanttinen ensisilmäyksellä rakastuminen onkin kyyninen vitsi. Ja varmasti syynä siihen että moni ei kestä vaikeuksia parisuhteessaan. Odotuksissa pettyminen johtaa varmasti avioeroihinkin.

Nämä avioliitot ja seurustelut ovat liitoksissa osallistujien omaan tahtoon. Ja jos näitä ei voida kunnioittaa, niin kuka sitten on se päättävä ja holhoava taho joka päättää näiden ihmisten puolesta miten mennä naimisiin? Näitä pikaihastumisia on kyllä tullut nähtyä. Ja niitä usein myydään romanttisilla tarinoilla ja kristillisellä etiikalla. Silloinkin kun häävieraille on ilmiselvää että tässä ollaan menossa karikkoon.

Onhan Suomessa toki harrastettu avioliittoja joihin on kuulunut kristillinen rippikoulunkäyntivelvollisuus. Onko Ukkola sitten se joka sanoo että näin ei saa tehdä? Tämä kysymys on relevantti sillä Ukkolan toinen esimerkki pakottaa häntä vastaamaan tietyllä tavalla.

"Kiss Bang Love tulee samoilta tekijöiltä, jotka ovat vastuussa ehkä kaikkien aikojen tökeröimmästä deittiformaatista Ensitreffit alttarilla. Siinä parisuhdeasiantuntijoiden valitsemat, toisilleen täysin ventovieraat ihmiset menevät keskenään naimisiin ensitreffeillään tv-katsojien ja tuotantoyhtiön iloksi. Treffit järjestetään alttarilla ja seremoniamestarina toimii vihkijä. "Tuntemattoman ihmisen kanssa naimisiin meneminenhän on äärettömän jännittävää. Se on tosi innostavaa", hehkuttaa tirkistelyohjelman kolmannen tuotantokauden asiantuntija. Vai niin. Järjestettyjä avioliittoja näkee joissakin maissa, enkä ole kovin monien kuullut hehkuttavan niitä "jännittävinä" tai "innostavina"."

Ukkola on siinä mielessä oikeassa että kyseessä on määritelmällisesti sovittu avioliitto. Toki osallistujat tekevät tämän omasta tahdostaan jo ilmoittautumalla ohjelmaan. Mutta tämä tekee siitä lähinnä "ei pakkoavioliiton". Laajempaan sovittuun avioliittoon se sen sijaan osuu.

"Aikoinaan hääpäivän ajateltiin olevan jokaisen nuoren unelmien täyttymys, jolloin ystävien ja sukulaisten edessä annetaan lupaus yhteisestä loppuelämästä. Kyyninen tv-formaatti onnistuu banalisoimaan avioliiton ja tekemään siitä irvokasta viihdettä. Se tekee naimisiinmenosta vitsin, avioliitosta absurdin sosiaalisen kokeen, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon massia formaatin tuottajille. Samaan aikaan kun tuotantoyhtiö tekee avioliitosta pilkkaa, homot taistelevat oikeudestaan päästä naimisiin samalla tavalla kuin heterot. Mutta mitä merkitystä koko avioliittoinstituutiolla kohta enää on, kun se voidaan solmia huvin vuoksi katsojien viihdyttämiseksi ventovieraan kanssa?"

Ukkola viitannee itselleni tuntemattomiin aikoihin. En näe tässä pilkkaa. Toki saatan pilkata sitä että tälläisten formaattien kieltäminen tarkoittaa sitä että Ukkolan kaltaiset moralistit pääsevät mestaroimaan että kuka saa ja ei saa mennä naimisiin ja mitä avioliitto saa tarkoittaa yksilöille itselleen. Ikään kuin aikuinen ihminen ei saisi myös sössiä omaa elämäänsä.

Kenties tässä on kysymys siitä että aika harva oikeasti on sitoutunut vanhoihin kristillisiin moralistiisiin normistoihin joissa joku ulkopuolinen tulee sanomaan parin itsensä puolesta että mitä he tekevät. Ikävää toki on että tämä vapautuminen tarkoittaa sitä että sitä ikään kuin vapaaehtoisesti hypätään sovittuun avioliittoon. Tähänkin tosin liittyy koukku. Romantiikka on käytännössä aina jonkinlainen kyyninen vitsi. Vitsi joka myy vapautta ja valintaa mutta tosiasiassa tarjoaa kahleita ja pakotteita. Jotka yleensä tulevat itsen ulkopuolelta, eikä vain siitä parisuhteessa olevalta kumppanilta.

Siksi Ukkola puolustaa perinteisiä avioliittokäsityksiä. Hän unohtaa tässä lähinnä sen mitä perinteet tarkoittavat. Kun hän heittää että "Keinotekoiset tv-formaatit riisuvat rakkaudesta ja kahden ihmisen parisuhteesta kaiken kauneuden, mikä niissä voisi olla. Ne tekevät rakkauden etsimisestä surullista ja epätoivoista hapuilua." niin repeän. Sillä tosiasiassa rakkauden hakeminen on tätä. Tai on parhaimmillaan ja aidoimmillaan tätä.

Voisko kaikki kognitiivisilta kyvyiltään kolmevuotiaat huudella?

Sitä voi luulla olevansa mukana älykkäässä ja järkiperäisessä tärkeän poliittisen kampanjan puuhastelussa. Mutta sitten sitä onkin jossain "Fröbelin palikoiden" konsertissa. Tosin sillä erolla että esiintymislavalla oli harvinaisen vähän palikoita.

Piispojen kannat katossa.

Piispankokous käsitteli avioliittolain muutoksen suhdetta kirkollisiin vihkimisiin. Tämä kaikki on tietenkin hienoa. Etenkin kun siitä tehdään virallisia selontekoja ja kaikkea. Tämä edustaa jo aika vahvasti "kirkon virallista kantaa". (Ja jostain syystä se näyttää kovin samanlaiselta kuin Päivi Räsäsen kanta. Joka ei edustanut kirkon virallista kantaa. Ja Päivi Räsäsen mielipiteiden liittäminen kirkkoon oli asiatonta kun sieltä erottiin solkenaan. Mutta on hyvä että tämä kaikki on nyt kaikille selvää. Edustaminen on kirkon virallisessa kannassa tärkeämpää kuin asiasisältö. Muotoeroamiseen viitataan jos kohdataan substanssieroamista. Retoriikka ennen syitä! Ylevää!)

Linjaus homoseksuaalejen ja avioliiton suhteesta kiinnosti lehdistöä. "Piispainkokous linjasi: Kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina nainen ja mies". Tähän on reagoitu siten että tässä kirkko olisi määritellyt mitä avioliitto on. Esimerkiksi Petteri Pietikäinen(kd) korosti, että "Kirkko otti piispojensa suulla avioliittoon selkeän - Raamatun mukaisen - kannan, jonka mukaan se on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto." Tämänlaatuinen reagointi on mahdollista ihmisille joiden symbolifunktio toimii "oikoraiteilla". Asia ja siihen liittyvä symboli menevät keskenään sekaisin. Asia ja siihen liittyvä rituaali nähdään yhtenä ja samana.

Tämä on toki nähtävissä muutenkin. Ei ole tavatonta että häärituaalia ja kirkollista vihkimistä pidetään relevanttina. Niin relevanttina että joku maistraattivihkiminen on vain jokin tekoavioliitto tai vähempi avioliitto. (En tiedä miten menee näiden ihmisten keittiössä, että yrittävätkö syödä reseptikirjoja?)

Piispankokouksella ei ole valtaa määrittää avioliittoa joka on juridinen yksikkö. Eikä se edes yrittänyt toimia teokraattisesti eli määrätä uskontoinstituutiona maallisia ja poliittisia konsepteja ikään kuin yläpuolelta. Tämän näkee siitä miten "kirkollinen vihkiminen ei ulotu samaa sukupuolta oleviin pareihin, vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan noin puolen vuoden kuluttua". Astetta väkevämpi muotoilu löytyy "Valomerkin" puolelta. Siellä sanotun mukaan "Kirkollinen avioliitto kuuluu vain naiselle ja miehelle". Tämäkään ei sano että kaikki avioliitot ovat kirkollisia tai kristillisiä avioliittoja. (Sellainen olisikin kohtuullisen mielenvikaista.)

Itse ihmettelen miksi homoseksuaali haluaisi kuulua kirkkoon kun sen asenteet ovat mitä ovat. Ja miksi haluaisivat häät kirkossa. Mutta se mitä minä ymmärrän ja käsitän ei ole kovin tärkeää. En ymmärrä miten joku kuuntelee haitarimusiikkiakaan. Tiedän homoseksuaaleja jotka haluavat maistraattihäät mutta joista homoseksuaalinen avioliitto on silti kristillinen synti ja he eivät voisi kuvitellakaan menevänsä kirkossa naimisiin. Monella on erilainen kanta. Häät voivat heille symbolisoida vaikka yleistä arvostusta. Sitä, että hekin pääsevät "oikeisiin naimisiin" eivätkä vaan "juridisiin naimisiin" kuten jotkut kirkkoon kuulumattomat pakanat. Häät voivat olla myös tälläinen arvostuksen symboli. Ja varmaan jotain muitakin syitä voidaan arvailla. Tämä minun pohdintani ei ole kuitenkaan tärkeää.

Ratkaisu on muutoin kiinnostava.

Olen karkeasti ottaen muotoillut oman kantani kirkkohäihin niin, että "kirkko syrjikööt sisäisesti ketä haluaa". Näillä päätöksillä se tekee minulle vain yhden asian. Se kertoo viestejä joiden perusteella liityn tai eroan järjestöstä - annan tai pidän oman kymmenyksen kymmenykseni. Ja aika moni tekee samalla tavalla. Toisin sanoen kirkko saa päättää asioista ihan miten tahansa ja minä päätän sitten siitä haluanko tällaista toimintaa esimerkiksi rahoittaa yhtään. Moni ajatteleekin samalla tavalla. Lausunto aikaansai esimerkiksi pientä eropiikkiä eroakirkosta.fi -sivustolla. (Viime aikoina kirkolliset ovat usein ottaneet kantaa että kirkosta lähtee pääasiassa konservatiiveja islam/maahanmuuttosyin. Tämä on jossain määrin paluuta vanhaan.)

Homojen avioliiton vastustuksessa nousi toistuvasti esiin se, miten päätös jotenkin automaattisesti johtaisi siihen että kirkossa homot menisivät avioon. Ja tämä nähtiin uskonnonvapauden murenemisena. On selvää että piispankokous demonstroi että jokainen näistä väitteistä oli vihjeettömiä. Selvästi tästä ei ole kyse. Toki asiasta voidaan keskustella sen vuoksi että laki muuttuu. Mutta keskustelumahdollisuus ei ole uskonnonvapauden tallaamista oikein millään (mielenterveillä) kriteereillä.

Toki tähän liittyen on korostettava yhtä puolta. Avioliittoon vihkimisoikeus on rajoittamaton. Tämä tarkoittaa sitä että jos pappi vihkii homoseksuaalin kirkossa, tehty avioliitto on validi. Tämä on tietenkin uhka niille joista homoja ei saa kirkossa naittaa. Toki tämä homoseksuaalisuustilanne ei ole mitenkään poikkeavanlaatuinen. Vastaava tilanne on ollut kirkkoon kuulumattomien (usein ateistien) kohdalla. Tämä demonstroitui kun kirkkoon kuulumaton Vesa Keskinen sai kirkkohäät. "Vesa Keskisen ja Janen vihkipappi toimi virkavelvollisuuden vastaisesti – sai kirkolta huomautuksen". Tilanne oli haastava koska laki ja kirkollinen käytäntö kohtasivat. Ja tähän liittyen Keskisen avioliiton validius oli pitkän aikaa sotkuinen ; Että oliko hän avioliitossa vai ei ollut. Lopputulos oli kuitenkin se, että maistraatti rekisteröi Keskisen avioliiton siitä huolimatta, että hän ei ollut kuulunut kirkkoon. Keskistä ei siis vihitty uudelleen maistraatissa vaan papin suorittama vihkiminen oli pätevä.

Odotankin nuhtelukohuja jotka liittyvät siihen että joku kapinapappi vihkii homoseksuaalin kirkossa.

Itse Rakkaus.

Modernia elämänmenoa pidetään itseriittoisena ja egoistisena. Uskomme että arvot ovat romahtaneet, eli muutokset ovat olleet muutoksia pois Oikeasta, rappeutumista. Ja siksi sitä katsotaan hyvällä susiparina elämistä.

Mutta kyllä nykyäänkin paheksutaan ns. esiaviollista seksiä. Ja toisaalta kyllähän esiaviolliset ilot kyllästyttävät ja sitä haluaisi muuttaa ne aviollisiksi velvollisuuksiksi. Mutta minkäs teet ; Nyky-yhteiskunnan avioliittosäädökset ovat niin suvaitsemattomia ja vanhakantaisia, että 2000+/- luvun Suomessa ei voi mennä naimisiin itsensä kanssa.

"Jos ette tee kuten haluamme, leikkaamme omista erityisoikeuksistamme"...

Uusi kirkolliskokous ja sen suhde avioliittokysymykseen on puhuttanut. Luultavasti kirkko jatkaa entisellä linjallaan. Tämä on tietenkin siitä mielenkiintoinen asia, että kun tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin, sitä vastustettiin usein viitaten siihen miten tässä yritetään hallita kirkkoa. ; (Toki syynä on varmasti ollut enemmän se, että parempien argumenttien puutteessa kelpaa vähän huonompikin köpellys - ja kenties se että moni näkee häät ja kirkkohäät synonyymeiksi - kuin se että tähän sanottuun olisi uskottu.)

Kuitenkin tässä yhteydessä on palattu myös Kari Mäkisen taannoin nostamaan teemaan. Kirkko ja muut uskonnolliset yhteisöt voivat lain muuttumisen jälkeen luopua vihkimisoikeudesta. Toisin sanoen tämän jälkeen kirkkohäät olisivat rituaali mutta eivät juridinen rituaali. Laput olisi täytettävä maistraatissa aivan kuten ateistienkin. Tästä esimerkkinä olkoot homot avioon päästävää lainmuutosta keinolla ja argumentilla millä hyvänsä vastustava Antero Laukkanen. "Esitys jättää huomioimatta sen, että kristilliset kirkot, jotka suorittavat suurimman osan avioliittoon vihkimisistä, eivät ole vielä muodostaneet kantaa uuteen tilanteeseen. On mahdollista, että avioliittokäsityksen eriytymisen seurauksena osa kirkkokunnista luopuu vihkimisoikeudesta"

Tätä on jopa pidetty jonkinlaisena uhkauksena. Argumenttina on ollut että homoseksuaaleja ei pidä avioon päästämän koska sitten moni uskonnollinen yhteisö voi haluta luopua vihkioikeudesta. Ja siksi laki ei saisi muuttua.

En tiedä mitä tähän voi sanoa ; Kun katsotaan tämän hetken vihkimisoikeutta, niin vihkimisoikeus myönnetään uskonnolliselle yhteisölle. Käytännössä kun tämä ehto täyttyy ja oikeutta hakee, luvan saa. Paitsi että Pro Seremoniat tai Vapaa-ajattelijat eivät sellaista tule saamaan. Sillä jostain syystä vaikka jokainen uskovainen yleensä mielellään huutaa ja hokee siitä että ateismi on uskonto, he eivät tässä yhteydessä halua sille uskontojen oikeuksia myöntää. Tämä on siitäkin merkittävää että monin paikoin ateistejen avioliittoon pääseminen on hyvin vahvasti vaikeutunut. ; Minusta itse asiassa olisi hyvä jos kaikki uskovaisetkin joutuisivat tähän samatasoiseen maistraatin aukioloaikaan sovittamiseen niin kenties virastojen toiminnat - kuten tämän hetken hyvin erikoiset ja äärimmäisen rajoitetut aukioloajat - saataisiin kuntoon kerralla. Näkisivät miten erinomaisen toimiva ja jouheva on se järjestelmä joka saa kirkollisiltakin aina kehua ja muistutusta. (Koska niinhän usein käy kun ollaan ideologisesti suhteessa johonkin käytänteeseen eikä itse jouduta käyttämään sitä vaihtoehtoa. Silloin se vaihtoehto toimii aina niin hyvin.)

Tämä jollain hassulla tavalla demonstroi sitä miten hyvässä asemassa uskonnot ovat. Ne elävät erikoisoikeuksilla verrattuna moneen muuhun aatteeseen, ideologiaan, filosofiaan, elämänfilosofiaan, maailmankatsomukseen .... verrattuna.

Ne elävät ikään kuin privileegoiiden maailmassa kuin suklaaliukuhihnan päähän aseteltu pikkulapsi. Sitten kun joku muu haluaa maistaa konvehdin sieltä tai täältä tämä pikkulapsi pahastuu verisesti. Että jos joku muu saa syödä pinosta niin häntä sorretaan. Koska ilmeisesti pikkulapsen mielessä tämä on hänen karkkiaan ja hänen liukuhihnanpäänsä. Mutta on kyllä jonkin huippu siinä että tämä pikkulapsi selittäisi että jos joku toinen syö yhdenkään konvehdin niin sitten hän itse jättäisi syömättä jonkin erityisen hyvän konvehdin. Ikään kuin karkki olisi kuin kaurapuuroa joka olisi väkisin syötävä jotta saisi luvan jälkkärille. Mutta sellaiseksi sitä meneekin suklaaliukuhihnan päällä. Todellisuudentajuttomaksi. Sellaiseksi että ne koetut ikävyydet ovat itse asiassa vain sitä että ollaan ahneita eikä tajuta että suklaa on yleensä ihmisille jälkiruokaa eikä pääateria.

Maan kulttuurin aksiomatisointia

IltaSanomat kuvasi mitä asioita maahanmuuttajille opetetaan maastamme. Otan esiin joitain kohtia, nimenomaan parisuhteesta.

”Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koskevat kaikkia ihmisiä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammasta tai sairaudesta, uskonnosta, etnisestä taustasta tai vakaumuksesta riippumatta.”
”Naiset pukeutuvat katseita, ei kosketusta varten.”
”Tyttö ja poika päättävät itse haluavatko seurustella.”
”Suomessa raskauden ehkäisy on tavallista ja täysin hyväksyttyä.”
”Voi asua yhdessä toisen kanssa, vaikka ei ole naimisissa.”
”Naimisiin saa mennä 18-vuotiaana ja avioeron saa, vaikka toinen ei sitä halua.”
”Myös nainen ja nainen tai mies ja mies voivat olla parisuhteessa.”
”Homoseksuaaleja on kaikissa maailman maissa ja kansoissa.”

Teksti on siitä erikoinen, että siinä on kohta jossa pukeutuminen olisi jonkinlainen "lupa katseelle". Kuitenkin kulttuurissamme tuijottamista pidetään hyvinkin pahana. (Mitä demonstroi aikaisempi nolo kohtaamiseni junassa.) Yleensä naiset pukeutuvat itsensä vuoksi ja näyttääkseen kauniilta. Ja tässä ei välttämättä haeta mitään sosiaalista. Sitä kenties vaan pukeudutaan kauniisti koska se vaikuttaa omaan itsetuntoon. Kauneus ilman ulkopuolista katseen kohdetta on aivan mahdollinen.

Tosin olen itse asiassa melko varma siitä että suuri osa meikkaamisesta ja pukeutumisesta on naisten sisäistä statuskilpailua. Eli sen tarkoituksena ei ole edes olla miehen katseen kohde, vaan nimenomaan osoittaa oma varkkuus ja hyvä maku ja muodikkuus ensi sijassa muille naisille.

Kenties tuo kohta onkin mukana siksi että se on helpompaa selittää ulkomaalaisille. Heidän kulttuurissaan nainen on ennen kaikkea suhteessa mieheen. Ja tärkeämpää onkin selittää että koskettaminen ei ole OK. Länsimaisessa kulttuurissa jopa stripteasetanssijoita koskee "älä koske" -sääntö. (Tai ainakin näin on välittynyt televisiosarjoista. En valitettavasti ole kokeillut käytännössä onko tämä sääntö totta. Minua ... ?valistuneemmat? ... voivat toki ladata kommentteihin tietävyyttään.) Näin ollen ohje ei olekaan kuvaus kulttuurista vaan jotain joka on väärin mutta ohjaa käytöstä tehokkaammin oikeaan suuntaan.

Toisaalta en halua tietää mitä tekee loogikko jos kulttuurissa on (1) OK että ollaan parisuhteessa vaikka ei olla avioliitossa ja kerrotaan sitten että (2) tyttö ja poika voivat asua yhdessä ja (3) että avioliittoon pääsee 18 vuotiaana. Ja sen jälkeen kerrotaan miten maassa ei noudateta perinteisiä heteronormatiivisia hyviä tapoja. Kun tapainturmelus on läväytetty kasvoille, voisi mieleen tulla 1+1 -yhteenlaskuja joita luettelon tekijälle tuskin edes voisi tulla mieleen. Kuten sitä että onhan sitä OK mennä vaikka pedofiiliseen suhteeseen kunhan toinen osapuoli haluaa. Koska on OK olla yhdessä ilman avioliittoa. Ja että täysi-ikäisyys olisi vain juridinen juttu avioliittoon liittyen. Tai jotain.

Toisin sanoen ; Toivottavasti nämä otetaan yleisohjeina ja nyrkkisääntöinä eikä aksioomina.

En minäkään ymmärrä...

Minulla on ollut mallivastauksia. Niillä pääsee elämässä pitkälle. Sillä suuri osa "arvokeskustelusta" koostuu kliseistä. En ymmärrä miksi sellaista pitää käydä ja miksi kliseilijöiden rajaaminen keskustelun ulkopuolelle on "kuplaan menemistä". Mutta näin monet väittävät.

Homojen avioliiton kohdalla keskusteluun nousi usein teema "en oikein ymmärrä miksi homojen pitäisi päästä naimisiin". Aiemmin vastaukseni oli pelkästään siinä, että "ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää". Joka tavallaan käänsi haastamiseksi tarkoitetun kysymyksen ja sen "tee kaikki työt" -asenteen kysyjän ignoranssin korostamiseksi. Se on passiivinen, ilkeä mutta ei aggressiivinen vastaus.

Jokin on kuitenkin viime aikoina tiukentunut. Sillä nyt kn avioliittokonseptissaan perhekeskeinen/lisääntymiskeskeinen ihminen sanoi, että "minä en oikein ymmärrä miksi homojen pitää päästä naimisiin" ja minä vastasin, että "minä en oikein ymmärrä miksi sinun on annettu lisääntyä, mutta kaikkea ei kai tarvitsekaan ymmärtää". Tässä on jo sen verran tiukempi sävy, että hämmästyttää itseänikin. Se oli aktiivinen, aggressiivinen ja ilkeä. Tuollaista vastausta voisi odottaa joltain Olli "neekerien pallit vex" Sademieheltä, ei minulta. No, ehkä evolutionismi sittenkin johtaa väistämättä eugeniikkaan. (Tai sitten olin vain äkäinen.)

Toki oikeasti minun ei pitäisi ymmärtää sitä miksi esimerkiksi minun tyylisten ihmisten avioliitot eivät ole ongelma. Emme hanki lapsia. Ja jos vahinko tulee niin abortoidaan. Joten miten tässä olisi se lasten saamisen tärkeys muka jotenkin eri tavalla kuin umpihomoilla? Luulisi että kristittyä loukkaisi sen abortin verran enemmän. Ja mikä se abortti oli? Heiltä kuulemani mukaan se on "murha".

Onko polyamoria hyökkäys yhdenvertaisuutta vastaan?

En ole hirveän suuri moniavioisuuden ystävä. Tässä mielessä olen ollut hämmentynyt siitä "jos puolustaa homoja niin slippery slope moniavioisuuteen" -linjamaa. Eikä asiaa ole ainakaan vähentänyt se, että homoseksuaalisuudella on jotain jota polygamialla ei ole. Nimittäin se, että polygamia ei ole lainkaan seksuaalinen suuntautuminen.

Yhtenä syynä tähän on tietenkin se, että polygamia tulee usein esiin ns. haaremeissa. Ja niissä on hyvin tiukka ja epäsymmetrinen valtahierarkia. On selvää että haaremia pitävällä miehellä on suuria vapauksia joita haareminaisilla ei ole ollut. (Haaremissa olevat naiset eivät ole ainakaan avoimesti saaneet pitää omia haaremeitaan. Heitä ovat monissa paikoin jopa vahtineet kastraatit jotta he eivät näin tekisi eivätkä saisi edes vartijoidensa kanssa seksiä.)

Haaremi on tätä kautta luonnollisesti hyökkäys sukupuolien tasa-arvoa vastaan. Ja se voidaan nähdä eriarvoistavana juuri sitä kautta että toisilla (kaikki miehet) on edes mahdollisuus massa-avioon ja toisilla (kaikki naiset) eivät.

Toki käytännössä haaremit myös luovat seksin saamisen eroja.
* Sillä miehiä ja naisia on usein suunnilleen sama määrä. Näin ollen miehen mahdollisuus haaremiin johtaa siihen että miesten kesken haaremikulttuureihin syntyy enemmän kilpailua. Suurempi osa ei väkisinkään saa mitään ja osa saa useamman.
* Naisilla tilanne on siitä tasaisempi että heistä useammalla on mahdollisuus saada oma lisääntymispäsmäri. Näin ollen naisen kohtalo on tasaisempi ja varmempi. (Tavalla josta he tuskin ovat kovin kiitollisia.)

Bonoboutopia?

Tämä ei toki ole täysin sama asia kuin kaikki polygamia. Polyamoria -termin alle liittyy usein ajatus tavallista vapaammasta liitosta. Se ei rikkoisi yhdenvertaisuutta vastaan. Eikä tasa-arvoa vastaan. Itse asiassa se voisi monissa tapauksissa jopa lisätä kaikkien seksin saamista. ; Jopa siinä määrin että mieleen tulee keskiaika. Ja nimenomaan mainettaan huomattavasti avomielisempi keskiaika. Aika ennen kupan ilmaantumista. (Itse asiassa juuri mikään muu tauti ei ole muuttanut käyttäytymisnormistoa ja kulttuurin siveysnormeja kuin kuppa teki tultuaan Eurooppaan.) Jos rakkaus on vapaata ja sitä ripottuu kaikille, sukupuolitaudit - joita kaikkia lääketiede ei ole onnistunut päihittämään vieläkään - saisivat valtavan tehokkaan leviämiskeinon. Teoriassa tälläinen polygamia voisi luoda jonkinlaisen "bonoboutopian" jossa ei tarvittaisi  Henry Laasasia lietsomaan seksuaalielämässään pettyneitä miehiä. Ja luomaan heitä kuvaamaan "markkina-arvoltaan alempiarvoisien miesten" tapaisia ryhmittymiä.

Kun puolisoon ei tarvitsisi sitoutua, voitaisiin kenties harrastaa seksiä niidenkin kanssa joiden kanssa ei olla niin viehättyneitä tai joita ei muuten ajateltaisi. Näin ollen satunnaisseksin saaminen joltakulta olisi jopa kasvavaa koska yleinen seksuaalisuus sulkisi. ; Ajattelutapa toimii ainakin talousmaailmassa. Kun eksklusiivinen tuote muuttuu bulkkiluksukseksi, sen myyntimäärät kasvavat. (Joskin hinta ja arvostus laskevat todennäköisesti prosessissa.)

Paretoseksin riski.

Ongelmaksi tässä yhteydessä nouseekin tavallaan talousasioista tutut ilmiöt. Mainitsin "myynnin" tässä hieman epäkunnioittavassa kontekstissa vertauksena. Juuri sen vuoksi, että talousmaailmassa on kokeiltu täysin rajoittamatonta vapaakauppaa. Tämä on oikeistoon kytköksissä oleva ajatus. Siinä kuka tahansa saa periaatteessa tehdä kauppaa kenen kanssa tahansa. Mutta käytännössä tästä seuraa "Amerikkalaisen unelman paradoksi". Heillä lakiin on säädetty että jokaisella on mahdollisuus tavoitella onnea. Saavuttamisesta ei puhuta mitään. Ja suurin osa ei sitä onnea saavutakaan. Sillä vapaa markkinatalous johtaa siihen että suosituimmat ja menestyneimmät kokoavat ja muut jopa köyhtyvät. Yhdenvertaisuuden ei tarvitse taata kaikille tasaista menestystä vaan ainoastaan mahdollisuus yrittämiseen.

Ja tämän vertauksen mielessä seksin vapautuminen tarkoittaakin sitä, että yhdenvertaisuutta tai tasa-arvoisuutta ei rikota. Mutta lopputulos olisi silti ongelmallista. ; Ja se iskee vahviten tahoon joka ei yleensä tule mieleen. Jo nykyisessä järjestelmässä on ihmisiä joille ei tule seksiä ovista tai ikkunoista. Tai oikein mitenkään. Heillä ei tilanne muutu paretojakaumamaailmassakaan. Sen sijaan tämä vaikuttaa voimakkaiten keskitasoon ja alempaan keskitasoon. Normaali venyy kohti "jakauman pitkää häntää". Toisin sanoen paretojakauma iskee "seksuaaliseen keskiluokkaan".

Tilanne on reilu koska kaikilla on samat oikeudet yrittää panna kaikkia. Mutta tosiasiassa kauppaan tarvitaan kuitenkin kaksi joten se olisi suostumusta vaativa. Aivan kuten kaupankäyntikin. (Ellei sitten eletä raiskauskulttuurissa jossa ns. suvakkihuoraa saa raiskata mielin määrin, kunhan muistaa tehdä sen tuttujen kesken. Tjsp.) Ja näin suosituimmilla on vientiä, mutta heikoimmat jäävät mainostusmäärien alla huomaamattomiin.

Ilmiö on varmasti tuttu parinvaihtofoorumeilla. Klikkausmäärät ja suostumukset eivät jakaudu tasaisesti. Itse asiassa sosiaalinen media ja kaikki muut paikat jotka on "vapautettu" muuttuvat prosessissa sellaisiksi että esimerkiksi lukijamäärät jne. noudattavat pareton periaatetta, Zipfin lakia jne. jakaumia. Niitä kaikkia kuvaa se, että osa saa hirvittävästi ja itse asiassa suurin osa nimenomaan ei.

Toki tämäkin pelko on todennäköisesti turha.

Sillä ihmiset eivät oikeasti käyttäydy seksin kanssa näin. Matt Ridley onkin kirjoittanut siitä miten jännittävää on, että kaikissa kulttuureissa syöminen on julkinen toimenpide mutta seksi tehdään piilossa. Seksi on ihmisille erilaista. Ridley viittaa tähän ilmiöön myös polygamian kohdalla. Sillä ei-haaremimallisia vapaan rakkauden kokeiluita on tehty. Kun tutkitaan hippikommuuneja joissa ihanteena on ollut vapaan rakkauden harrastaminen, kommuunit ovat usein käytännössä kaatuneet mustasukkaisuuskriiseihin. Toisaalta muutama niistä on luonut koheesiota kulttimaisella luonteella joissa on ollut de facto haaremirakenne. ;

Toisin sanoen talousvertaus tuo esiin riskin joka voisi toteutua mutta joka ei toteudu. Koska ihmiset eivät oikein taivu bonoboutopiassa elämiseen. Kenties olemme siihen väärä laji. Polyamoria vapaimmassa mallissa - kenties jonkinlaisella satunnaistamisella jossa suosiota voisi saavuttaa oleellisesti tuurilla eikä rahalla tai ulkonäöllä tai karismalla, eli ohittamalla yleinen haluttavuus jollain muulla - voisi olla lääketieteellisen ja teknologisesti ylivertaisen maailman utopia. Se voisi teoriassa toimia. Aivan kuten kommunismikin. Se voisi toimia kunhan sen soveltamisessa ei käytetä ihmisiä.

Isyys (todellisessa) testissä

Isänpäivän kunniaksi on keskusteltu isyydestä. Tämä on siitä kiinnostava piirre, että juhlapäivän aihe antaa ikään kuin kehotuksen keskustella tästä kyseisen päivän teemasta. Tämän vuoden arvokeskustelun ytimeen on astunut Mikael Jämsänen. "Me Naisiakin" kiinnostaa. Aihe on selvästi hänelle tärkeä, sillä hän kampanjoi isyytensä tunnustamisen puolesta jo vuonna 2009. Jolloin Ilta-Sanomia kiinnosti.

Taustalla on avoliiton, avioliiton ja perheen suhde. "Mikaelin unelma omasta perheestä toteutui tammikuussa 2009, kun hän sai avopuolisonsa kanssa tyttären. Mikaelin avovaimo oli tuolloin virallisesti naimisissa toisen miehen kanssa, mutta avioero oli jo vireillä. Mikael oli alusta asti mukana neuvolakäynneillä, perhevalmennuksessa ja synnytyksessä. Hän piti isyysloman ja vietti tiiviisti vauvan kanssa muutaman ensimmäisen kuukauden. Sitten Mikaelin ja lapsen äidin suhde päättyi yllättäen ja nainen palasi aviomiehensä luokse." Isyyslaki (11/2015) sanoo asiasta 2§ "Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana." 3§ taas toteaa "Jos isyyttä ei todeta 2 §:n nojalla, isyys vahvistetaan maistraatin tai tuomioistuimen päätöksellä. Isä on tällöin se: 1) joka on siittänyt lapsen; 2) jonka siittiöitä on käytetty äidin hedelmöittämiseen muulla tavalla ja lapsi on tästä syntynyt." Lain edessä isä on siis primaaristi avioliittostatukseen sidottu konsepti eikä biologinen konsepti. Aviomiehen isyyden voi kumota vain lapsen äiti, aviomies tai lapsi täytettyään 15 vuotta. (Uusi laki on mielestäni kiinnostava, koska se on vahvistettu melko lailla vähällä näkyvyydellä.) Periaatteessa aiheeseen liittyy oleellisesti laki oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta. Jossa muun muassa todetaan, että isyystestiin voi joutua väkisin 12§. "Jos se, jolle on 11 §:n 2 momentin nojalla asetettu uhkasakko, on ilman laillista estettä jättänyt tuomioistuimen antaman tutkimusmääräyksen täyttämättä, tuomioistuin voi tuomita hänet uhkasakkoon ja, jos näytteen ottaminen on yhä tarpeen asian selvittämiseksi, asettaa uuden, korkeamman uhkasakon. Jos on todennäköistä, ettei tutkittava tai hänen laillinen edustajansa uhkasakosta huolimatta noudata 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua tutkimusmääräystä, tuomioistuin voi uhkasakon asettamisen sijasta määrätä, että tutkittava on tuotava näytteen ottamiseen ja että näyte saadaan ottaa vastoin hänen tai hänen laillisen edustajansa tahtoa. Tuomioistuimen annettua 2 momentissa tarkoitetun määräyksen poliisi on velvollinen antamaan näytteen ottamiseen tuomista ja näytteen ottamista varten tarvittavaa virka-apua."

Juridisesti katsoen Isyystutkimuksella pyritään selvittämään kahdessa tilanteessa.
1: Kun lapsi tai hänen äitinsä on oikeudessa nostanut kanteen isyyden vahvistamiseksi ja isäksi väitetty henkilö ei jostain syystä ole halukas tunnustamaan isyyttään. Tämä voi olla biologiselle isälle haluttavaa koska hän voi tätä kautta välttyä elatusmaksuilta ja hän voi varmistaa, että lapsi ei tule jakamaa perintöä "oikean perheen oikeiden lasten kanssa" vaikka lapsen äiti olisikin isän henkilöllisyyden kertonut. (Koska tälläinen on vain väittämistä ilman todisteita.) Yleissääntönä on se, että tästä ei periaatteessa voi kieltäytyä. Laki on todennäköisesti oikeutettu moraalisella ajatuksella jossa isyyteen liittyy velvollisuuksia.
2: Vastaavasti myös mies, joka vaatii itselleen lapsen isyyttä, voi vaatia tehtäväksi isyystutkimusta. Mutta kuten Jämsäsen tapaus demonstroi, tämä voidaan toteuttaa muiden kuin isän suostumuksella. Isyyteen liittyvät oikeudet eivät ole siis yhtä kiertämättömiä kuin velvollisuudet. Tämä selittää sen miksi Jämsänen on osallistunut oikeudenkäynteihin ja työskennellyt ankarasti mutta ei ole saanut tahtoaan läpi. Laki ei tässä laske biologista isyyttä kovin merkittäväksi.
+: Bonuksena asiassa on se, että lain mukaan jos avioliitossa oleva isä vaatii isyystestiä mutta äiti ei halua sitä antaa, niin isyystestiä ei tehdä. Avioliitto on tässä toisin sanoen melko vahva isyydenmäärittäjä. Ja lapsen huoltaminen on ilmeisesti nähty keskeisemmäksi kuin se, onko huoltaja biologisessa suhteessa lapseen.

Olen seurannut sitä miten Jämsänen on saanut paljon sympatiaa. Monet liberaalit että konservatiivit arvostavat sitä että isä saisi oikeuden lapsiinsa. (Toki tausta-argumenteissa on maailmankuvallisia eroja.) Tähän liittyy kuitenkin eräs erikoinen piirre. Nimittäin se, että isyys olisi nimenomaan biologista isyyttä eikä sosiaalista isyyttä. Tai siis niin että biologinen isyys olisi jotenkin oleellisesti sidoksissa siihen sosiaaliseen isyyteen. Minun on vaikeaa nähdä tätä ilmiselvyytenä. Olen pikemminkin ajatellut niin että biologiseen vanhemmuuteen ei vaadita paljon mitään. Yksi oikein ajoitettu ejakulaatio. Siinä ei ole mitään erityistä. Sen sijaan aitoon isyyteen liittyy sitten tekoja, juuri sitä sosiaalista isyyttä. ; Jämsäsen tapauksessa tehokkuutta tuo se, että hän on selvästi ollut astetta vakavammassa suhteessa tuon raskauden alkamisen aikoina. Jos pikkujouluissa humalassa tapahtunut pano saisi oikeuden mennä vaatimaan tapaamispäiviä vakiintuneeseen avioliittoon, tilanne saisi varmasti paljon vähemmän sympatiaa. Ja tosiasiassa biologista isyyttä korostavissa testeissä "syrjähyppy-isyys" johtaisi siihen, että yhdellä lapsella olisi oleellisesti erilainen perinnönjakotilanne kuin kaikilla muilla perheen lapsilla vaikka perhe-elämä on muuten samanlainen. Sen vuoksi avioliittoon sidottu isyysoletus ei ole välttämättä niin huono. Se ei toki ole täydellinen mutta se sentään liittyy siihen oleelliseen isyyteen (sosiaaliseen isyyteen) vahvemmin kuin geenejä tarkasteleva testaus (biologinen isyys). Ja tämä sosiaalinen puoli on ainakin minun mielestäni se todellinen isyyden testaus.

---

Kirjoittaja haluaisi poistaa kuitenkin isyyden epäsymmetriaa. Jos isältä voidaan vaatia isyystesti, niin halutessaan isällä olisi oikeus vaatia isyystestiä myös. Näin siitä huolimatta että raskaus on projektina suurempi panostus lapseen kuin ejakulointi jossain assan vessassa. Asiaan saattaa toki liittyä sellainenkin elementti että teoriassa "muumimukimenetelmällä" lapsia ns. epäviralisesti hankkiva lesbopari voisi tienata elatusmaksuja vaatimalla biologiselta isältä isyystestin. Ja tämä ei eräistä periaatteellisista syistä ole miellyttävä asia.

"Eroselfiet"

Hannu Kiuru kirjoitti "eroselfieistä", otsikolla "Muotia juuri nyt:Eroselfiet!" "Siinä he yhdessä hymyilevät kuin ei olisi hätiä mitiä. Paitsi että tuossa kuvassa he ovat juuri eronneet toisistaan. Kuva löytää tiensä kumpaisenkin Facebook-sivulle tiedoksi kavereille: Ei tämä ole maailmanloppu, me erosimme ystävinä."

Laajalla skaalalla katsoen hänen argumenttinsa muistuttaa sitä että jos väärää kantaa ajava asia on suosittu, siihen viitataan termillä "muoti". Mutta jos omaa kannattamalla asialla, sanotaan nyt vaikka kirkolla, on paljon jäseniä pitää sitten kertoa että miten 4.1 miljoonaa kuuluu kirkkoon.

Selfie nähdään pelkästään omakuvan kautta. "Näyttämöllä esitetään tarinaa syntiinlankeemuksesta. Alaston hahmo istuu lähteen reunalla ja katsoo kuvajaistaan veden pinnasta. Katselee tarkkaan, ihaillen. Hän ei kuule, ei näe, ei välitä, kun toinen alaston hahmo häntä etäämpänä huhuilee. Peiliin katsoja on lumoutunut, haltioissaan. Hän on rakastunut omaan kuvaansa, unohtaen kaiken muun." Eroselfieissä on kuitenkin kaksi ihmistä. Kyseessä on siis "jokin muu". Ja kuin varmemman vakuudeksi "Samoin hämmästyttävää on, että asia kuvataan "Selfish (engl.) tarkoittaa itsekästä. Tänä päivänä ihmisen itsekkyys, omahyväisyys, näkyy siinä, ketä hän kuvaa. Selfiet eli omakuvat ovat nyt suosiossa. Minä. Minulle. Minun. I, me, mine. Monet ovat valmiit riskeeraamaan oman henkensäkin saadakseen hyviä kuvia itsestään. Ja vähän perspektiiviä kuvaan saadaan, kun kännykkä liitetään ns. selfietikun nokkaan." Selfiet toki ovatkin typeriä. Mutta eroselfieissä ei ole kysymys yhdestä ihmisestä. Siinä on kaksi ihmistä ja sosiaalinen viesti.

Tästä päästään pääkysymykseen ; Ovatko eroselfiet jotenkin erityisen itsekkäitä tai pahoja. Nähdäkseni eivät. Kiurua ahdistaa seuraava; "Ero ei kuitenkaan ole mitään leikkiä, se on aina osoitus epäonnistumisesta. Suhde ei toiminut. Odotimme toisiltamme liikoja tai liian vähän. Emme osanneet puhua toisillemme, ohitimme toistemme tunteet ja tarpeet. Emme tienneet, miten tästä olisi voinut päästä eteenpäin. Ennen erotilanteissa yhteisiä valokuvia saatettiin repiä riekaleiksi vihan ja raivon vallassa. Tänäänkö sitten pitäisi hymyillä eroselfieissä? Suru ja viha jäävät Keep smiling-mallissa iloisen ulkokuoren alle. Se on tuhoisaa." Tässä on jo jonkinlainen argumentti. (Etymologia ei ole argumentti. Sanaa ei käytetä siten kuin joku kielinikkari vääntää sanan alkulähteitä tai sanaleikkejä kääntelemällä.)

Tämä ei ole väistämätöntä mutta hyvinkin mahdollista. Ja kaikessa selfiekulttuurissa on tämä sama vika. Itse asiassa jopa uskonto voidaan nähdä tämänlaisen lähteeksi. Niissähän korostetaan että jokainen ihminen on syntinen. Mutta ulospäin pitää käyttäytyä tiettyjen periaatteiden mukaan. Se, että tietyt asiat ja käytöstavat ovat uskonnon normeja ja dogmeja tuovat harhan jossa pitää teeskennellä itseään ihanteellisempaa. Tämä ei ole väistämätöntä mutta hyvinkin mahdollista. Tässä mielessä voidaan sanoa että Hannu Kiurun ongelmana ei ole välttämättä se, että asiat jäävät kaivelemaan vaan se että valta tähän kaiveluun liittyen annetaan väärälle taholle.

Viha vai teeskentely

Hannu Kiurun ohjemaailma sitten ei olekaan kovin hyvä asia. Hän ajaa väkivaltakatharsiksen tukemista. "Kun ero kenkuttaa, niin silloin pitää kenkkuilla. Sosiaalisesti hyväksyttävä tapa purkaa raivonsa on viedä se erossa itselle jäänyt matto pihan perille ja piestä se tamppaustelineessä niin pahanpäiväisesti, että matto jo vallan apua huutaa. Aina kun villipeto uhkaa saada sinusta vallan, niin ei muuta kuin maton kanssa ulos ja sitten vasta piiskaussession jälkeen sisään, kun et enää pure hammasta, vaan ilmeesi muistuttaa lähinnä lauhkeaa lammasta. Onhan sinun uskallettava kohdata ne asiat, jotka olet vastikään menettänyt." Tämä on hyvin huono asia. Sillä vaikka tämä ns. lashing out on katharttista, siitä seuraa ongelmia. Sillä viha helpottaa vain hetkeksi. Ja samalla opetat että väkivallan purkamisesta tulee hyvä olo. Ja tämä johtaa siihen että entistä helpommin purat väkivaltaa tällä keinoin. Vihanhallinta huononee.

Josta päästäänkin siihen miksi on kenties hyvä miettiä sitä että pitäisikö erotilanteissa opetella teeskentelemään. Kiuru itsekin toteaa kommenteissa että "Työttömyys, viina, kirves ja perhe Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe Aivan liian monissa avioerotilanteissa miehen mielenterveys järkkyy niin, että lopputuloksena on verinen perhetragedia." Onko kenties sittenkin parempi teeskennellä kuin "Kaikella on aikansa. On aika repiä fotoja, raastaa hiuksiaan, itkeä suureen ääneen, polkea jalkaa, kieritellä itseään itsesäälissä. Ja eräänä päivänä on aika huomata, että surutyö on käyty läpi. Elämä voittaa."

Rauha

Ongelma ei toki jää vain tähän. Sillä tosiasiassa tuossa on annettu surutyölle kaava. Ja tämä kaava on usein vankila. Ja tämä vankila rakennetaan määrittelemällä rakkaus ja ystävyys tiukalla tavalla ja vaatimalla kaikki tähän muottiin. Lisäksi esiin tulee se että tietynlainen sureminen ei olekaan oikeaa surutyötä.

Kun Hannu Kiurun tekstiä kehutaan ja elämänkokenut ihminen kertoo että "Olen miettinyt myös tuota ilmiötä, että kun avioliitto epäonnistuu, erotaan ystävinä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Miten ystävistä erotaan? Jos ollaan ystäviä, niin yhdessä ollaan yleensä elämän kiemuroissa jakaen ilot ja surut. Siitä mielestäni ystävyys tunnetaan." niin voin toki olla ymmärtäväinen. On todellakin mahdollista harjoittaa filia -suhdetta ja asua yhdessä. Mutta mikä onkaan platonisen ystävyyden ja parisuhteen välinen ero? Mitä on jos on "friends with benefits"? Mitä on jos on "spouse without benefits"? Jonkinlainen aristoteelinen samanarvoisuuden läpitunkeva ystävyys voidaan varmasti saavuttaa. Mutta tätä on kuitenkaan paha pitää oikeanlaisena.

Itse asiassa itse en voi ymmärtää miten suunnilleen kukaan, siis kukaan, ei voi ymmärtää että joskus rauhassa eroaminen on todellakin se mitä tapahtuu. Olen itse niitä ihmisiä jotka eivät ole harrastaneet avioeroja. Mutta minulla on kuitenkin ollut naissuhteita. Ja niissä on ollut vahvasti sävy "ystävyydellä eroamisesta". Eikä pelkästään siinä klassisessa "sanotaan että erotaan ystävinä mutta oikeasti ei enää nähdä ikinä" -luokassa. Näkisin että monesti voi olla ystävä mutta saman katon alle asumaan ja seksiä harrastamaan haluaa jonkun toisen. Ja tämä tekee "ei ole sama asia" -luokan. Jos ei ihminen ymmärrä mitä tarkoittaa eri osoitteeseen muuttaminen mutta ystävänä pysyminen, en halua tietää miten tälläisen ihmisen lapset voivat ikinä aikuistua. Ja niin edespäin.

Ja sitten se tärkein. Mika Sipura on kirjoittanut blogiinsa hyvin hienon tekstin. Hän oli käynyt eroprosessia. Ja siihen oli liittynyt myös eroterapiaa. Terapiaryhmissä on ilmoilla ilmapiiri jossa piti olla rehellinen. "Moni itki ja muut jakoivat jaksuhaleja. Kun minun vuoroni tuli, kerroin aluksi ajasta jolloin oli vaikeaa, mutta viimeiset puoli minuuttia käytin hyvien uutisten kertomiseen. Olin tavannut mukavan neidon, ja meillä oli kivaa yhdessä. Tunsin kuinka vieressäni istuneen, jo alussa ryhmän matriarkalta vaikuttaneen naisen syke kiihtyi, ja hän alkoi liikehtiä levottomasti. Tajusin mokanneeni. Positiivisuus ei kuulunut tilaisuuteen. Nainen otti ryhmän ohjaajalta ohjat, ja alkoi opastaa minua: elin selviytymissuhteessa, jollaisia hänelläkin oli ollut. Seitsemän, tai jotain sellaista. Niitä tulee ja menee, eikä niitä kannata ottaa vakavasti. Joitakin ihmisiä vain käytetään ponnahduslautana. Muut nyökyttelivät, ja ryhmän ohjaaja totesi, että selviytymissuhde oli todennäköisesti kyseessä, sillä surutyöni näytti olevan kesken." Ilmoille oli tullut vahva teema jossa hän oli pilannut muiden surutyön. Mikä on tietenkin huvittavaa sillä Sipuran "selviytymissuhde" on kestänyt hyvin hyvin hyvin hyvin kauan.

Eli vähän kuin kirkossa ja uskovaisten parissa olisi. Rehellinen pitää olla. Kunhan rehellisyys tarkoittaa sitä että osuu juuri tiettyyn annettuun muottiin. Jos ei sovi niin suree väärin. Tai hoitaa kriisitilanteen väärin - esimerkiksi ilman kirvestä tehty avioero on ilmeisesti jonkinlainen kalvava ja sisältä mädättävä epäonnistuminen. Ja nämä avuliaat ja auliit ihmiset mielellään vetoavat "psykologiseen kokemukseensa" ja "elämänkokemukseensa" jonka perusteella he kertovat sinulle miltä sinusta oikeasti ja perimmiltään tuntuu. Jos siis vain osaisit itse huomata että sinulla on joku ilmiselvä defenssi - kuten "selviytymissuhde" - menossa. Eli pitää olla rehellinen eli sopia annettuun muottiin. Itse tosin ajattelen että jos pitää vedota auktoriteettinsa "psykologisena osaajana" kun terapoitava ei muottiin sovikaan niin se viittaa siihen että mitään psykologista silmää olekaan ja siksi se yrittää olla vain auktoriteetti.

---

Toki Kiurun blogaus on siitä hyvä että jos minulle tulee ongelmia niin tiedän mistä tahoista pysyä kaukana. Jos minun vihaprofiililla lähtee seuraamaan noita lashing out -ohjeita niin prosessissa syntyy ennen pitkää ruumiita.

Hamilo ja Aito Avioliitto

Aidon Avioliiton kohdalla on puhuttu paljon siitä, miten se (muka) sopii ateisteillekin. Perustelut tähän ovat olleet hyvin "ilmavia". Kerrotaan esimerkiksi anonyymistä ateistista joka äänestää KristillisDemokraatteja.

Tämänlaisiin on aina syytä suhtautua epäillen. Kun esimerkiksi kun Pauli Ojala on minulle henkilökohtaisesti mailitellut "homoystävistään", tarinoiden takaa paljastui eheytymishoitojen puolesta luennoiva aktiivikristitty. Asian raaputtelu toki vaati hieman vaivaa koska tietenkin tätäkin kohdeltiin lähtökohtaisesti anonyyminä, Ojala kertoi vain että oli ollut "mieshuorana". Mikä sitten piirteenä viittasi varsin tunnettuun evankelista-eheyttäjään. Nimen mainitsematta jättäminen on aina oire. Oire siitä että takana on "jotain muuta".

Tällä hetkellä on kuitenkin melkoisen selvää että "mysteeriateisti" on todellinen henkilö. Eli Marko "Nuuskamuikkunen" Hamilo. (Kun Syksy saapuu ja niin edes päin.) Hamilo on lähestynyt asiaa avoimesti Aidon Avioliiton puolustajana.

Olen itse asiassa hänen kanssaan yllättävän suuresti samoilla linjoilla. Hamilo korostaa että avioliittolainmuutos ei tee merkittäviä muutoksia. Adoptio on enemmän periaatteellinen kuin käytännöllinen. (Homoperheisiin adoptoituja tuskin montaa kappaletta vuodessa.) Hamilo puhuu lainmuutoksesta symbolisena taisteluna jossa on kyse enemmänkin maailmankuvien statuksen näyttämisestä. Hamilolla on myös pirteä tapa nähdä avioliitto jonain joka on vahvasti velvoite. Yhteiskunta haluaa että heteroperheet ovat yksiavioisia ja pysyviä. Homojen kohdalla taas hedonismi ei haittaa. Hamilo tunnustaa kuitenkin myös sen että käytännössä jo nykyään avioliitto on dekonstruoitu, kun esimerkiksi vieraissakäyminen ei ole rikos ja avioeron kohdalla avoliiton ja avioliiton väliset erot eivät ole suuria.

Itse toki olen sitä mieltä että "hyviä argumentteja" asian puolessa Hamilolla on enemmän sen puolelle että miksi asiasta välittämiselle ei pitäisi olla väliä. Joku voisi jopa sanoa että kun homot arvostavat avioliittoa niin tämä saattaa tuoda symbolista lisäarvoa avioliitolle noin yleensä. Kun avioliitosta on muutoin etäännytty niin kenties se että avioliitto nähdään taistelun arvoisena asiana nostaa sen arvostusta. Näin ollen homot eivät kenties hyödyttäisi sellaisenaan, mutta heterotkin voisivat sitten heidän arvostuksensa kautta olla monogaamisempia. Ei kai siitä ole haittaakaan jos yhteiskunta kannustaa homojakin olemaan ei-hedonistisia?

Lisäksi toki pidän Hamilon lähestymistä ongelmallisena siinä mielessä että hän toisaalta puhuu siitä miten sananvapautta ja uskonnonvapautta pitää kunnioittaa ja sateenkaaripuolen asian ajaminen on tämän oikeuden riskeeraamista. (Syrjitään sillä että syytetään syrjijiksi. Kuten hän ei tässä yhtään vihjaa että vastapuoli on syrjivää...) Toisaalta hän kuitenkin aivan avoimesti selittää että on kauheaa että lain läpimenon jälkeen puututaan ihan uusiin asioihin. Kun edellisen lainmuutoksen kohdalla oli katsottu että avioliittoon ei kosketa, hän pitää nykyisiä yrityksiä petoksena. Vaikka de facto parisuhdelaki ei koskenut avioliittoon. Koska jos se koskisi niin sitten tätä nykyistä arvokeskustelua ei tarvitsisi käydä koska avioliittoon olisi jo puututtu. Hamilo siis haluaa kieltää ja rajoittaa näitä siirtymisiä. Ihan kuin demokraattisessa päätöksenteossa pitäisi lyödä lukkoon sellaisia asioita kuin mitä lakiehdotuksia kansalaiset saavat haluta myöhemmin. (Parisuhdelain aikaan minä en esimerkiksi ole ottanut kantaa yhtään mihinkään. Hamilo on kenties sen verran setämies että hän unohtaa että nuorempiakin on.)

Slippery slopea on toki tietysti vedetty aikanaan sillä että parisuhdelakia ei saisi käsitellä koska homot pääsevät avioliittoon. Ihan kuin parisuhdelaki olisi huono siksi että myöhemmin voi nousta joku ihan toinen keskustelu. Nykyään parisuhdelakia kuitenkin pidetään niin hyvänä myös näiden Aidosti Avioliittolaisten puolella. Kenties siksi että kalteva pinta, jopa silloin kun seuraukset ovat ennustetunlaiset, eivät tosiasiassa kosketa sitä itse keskustelussaolevaa lainmuutosta lainkaan..

Silti Hamilo on kenties ensimmäinen Aidon Avioliiton parissa annettu vähänkään syvempää filosofista ja tieteellistä analyysiä kestävän lausunnon antajana. On hyvä että tuohonkin liikkeeseen saadaan edes jotain järkeä. Tähän asti meno on ollutkin varsin idioottimaista ja huonosti perusteltua. Sellaista jossa on haissut se henki että on pitänyt piilottaa liikkeen vahvoja uskonnollisia taustoja, epärehellisesti. Hamilo korjaa tietysti yksin tein tätäkin ongelmaa hyvin suuresti. Olisikin ollut miellyttävää jos hän olisi ollut mukana jo aivan aluksi, Heurekassa.

Mustahattuinen mies käy Aidon Avioliiton pisteellä

-Hyvää, sanoi mustahattuinen mies, päivää. Haluaisin yhden.
-Olkaa hyvä. Tuossa on kynä.
-Vaikuttaa hieman erikoiselta Helkama -avioliitolta. Muuten hyvä, mutta vain Pappi puuttuu.
-Anteeksi kuinka?
-Tämähän on "Aidon Avioliiton" piste?
-Ehdottomasti.
-Että ei sellaista feikkiavioliittoa minkä sisareni kanssa tehtiin lapsena, kun halusi leikkiä morsianta. Oli muuten häpeällinen hetki nuoren pojan elämässä.
-Ei, ihan juridisesta avioliitosta on kyse eikä leikkimisestä.
-Erinomaista. Tälläiset Las Vegas -häät ovat kyllä muodikas. Ja tiettävästi on vaikeaa kristittyjen päästä naimisiin kun ovat sitä äänekästä vähemmistöä. "Ensitreffit alttarilla" on kyllä kokeilunhaluiseen mieleeni sopiva. Tuo tummatukkainen ... annas kun tihrustan ... Susanna? ...on kyllä aika pant... sievä ja varmasti hyväkäytöksinen vaimona.
-Emme me herran tähden tässä ihmisiä naita!
-Mitä? Anteeksi erehdykseni. Halusitte tietysti ajaa sitä paljonpuhuttua avioliittoa ihmsiten ja koirien kanssa. Itse olen kyllä kiinnostunut menemään naimisiin Pentti Oinosen koiran kanssa. Siinä vasta kehuttu puoliso! Olen muuten kuullut että koirat näyttävät isänniltään. Mikä ei toki pidä Oinosen kohdalla paikkaansa -pikemminkin päinvastoin.
-Kaikella rakkaudella, painukaa Helvettiin.
-Sinnehän minä.

Lapsivaikutusta ei huomioitu?

"Aito Avioliitto" -aloite onnistui kuin onnistuikin kaahimaan läpimenoon vaadittavan määrän ääniä, isolla työllä. Sanotaan näin että minulla ei ole hirveästi lisättävää siihen miten merkittävä ja todennäköisesti vaikutusvaltainen tämä kokoaminen on.

Nyt, etenkin aivan viime metreillä, aloitteen kannattajat ovat innokkaasti puhuneet lapsivaikutuksesta. Tässä on kerrottu nimenomaan siitä että "lapsivaikutusta ei ole arvioitu". Aloite siis tarvittiin koska varsinainen aloite vietiin läpi ilman lapsivaikutuksen kartoittamista.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys monellakin tavalla. Sitä nimittäin voisi huomauttaa, että lapsivaikutus on pyydetty jo aiemmin. Jo vuonna 2008, kun kun säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta ( 391/2009). Lisäksi Mannerheimin Lastensuojeluliitolta saatiin nimenomaan kannanotto myös tämän "Tahdon2013" -aloitteen kohdalla. Molemmat olivat myönteisiä. On selvää, että vaikutus lapsiin on kiinnostanut ja siitä on sekä pyydetty että saatu asiantuntijalausuntoja.

Puheet taitavatkin olla sitä että tasa-arvoisen avioliittolain muutosvaiheessa ei käsitelty Tapio Puolimatkan tuoreimpia kauhistelukertomuksia. Hänen kirjansa "Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin" kun pitää otsikkoaan myöten asiavirheilyä. YK:n ihmisoikeus ja lasten oikeudet olivat toki oikein muodikas asia. Sääli vain että YK:n ihmisoikeudet eivät ole buffetpöytä ; Ihmisoikeudet eivät oikein koske samaa sukupuolta olevien avioliittolakia kumpaankaan suuntaan. Olinkin tänään revetä naurusta kun lukaisin viime perjantain Metro -lehden. Sen tekstiviestipalstoilla Puolimatkan hengentuotetta kehutaan ja kerrotaan että siellä on anekdootteja siitä miten lapsi oli adoptoitu homoperheen seksileluksi. (Myös heteroperheisiin on adoptoitu kaltoinkohdelluiksi.) Ja miten lesboperheeseen adoptoitu poika oli isänkaipuussa harrastanut homoseksiä 12 -vuotiaana. (Miten juuri tämä on tieteellisesti osattu varmistaa?)
1: Puhumattakaan siitä että kun tiede korvautuu kauhistelevilla yksittäistarinoilla ei ole kyse lapsivaikutuksen analysoinnista. Ja bonuksena se millä on väliä vaikka tiedepuoli onkin jo romahtanut ; Muistetaan että Tapio Puolimatkan lähdekritiikki ei osannut selvittää Pianka -härdellin salaisuuksia senkään jälkeen kun se oli ollut useita vuosia aivan ilmiselvää jopa fanaattisimmissa ID -piireissä. Tiedetään että tässä asenneilmapiirissä anekdoottien faktuaalisuuskin on vahvasti kyseenalainen. Puolimatka ei yksinkertaisesti ole Pianka -casen jälkeen ollut hahmo jota voi pitää missään mielessä luotettava todistaja.

Samoin on tietenkin hupaisaa lukea niitä juttuja joissa korostetaan että biologisen vanhemmuuden katkeaminen ahdistaa koska siitä syntyy hylkäämiskokemus. Ja sitten tästä syytetään homoja. Tosiasiassa heteroperheisiin adoptoiduilla tämä sama biologinen yhteys katkeaa. Ja jos oikein asiaa katsotaan, niin heteroperheet ovat se taho joka näissä adoptiotapauksissa hylkäävät. Homoseksuaalit sen sijaan valitsevat, ilmiselvästi halukkaasti.

Selvästi kyse ei ole lapsivaikutukseta vaan siitä että lapsivaikutuksesta ei ole annettu samaa mielipidettä kuin "Aidon avioliiton" aatteen kannattajilla on. Tämä on aivan eri asia kuin "ei ole annettu". Tai jos on niin se todistaa, että Aito Avioliitto olisi epädemokraattinen toimija koska niiden mukaan asiantuntijalausunnoilla on merkitystä jos ja vain jos se antaa heidän maailmankuvansa mukaista ja sitä hivelevää materiaalia. Rehellisesti ottaen tämä kuulostaakin useiden kohdalla varsin uskottavalta selitysmallilta.

Toisaalta tässä on toinenkin mielenkiintoinen pulma. "Tahdon2013" nimittäin herätti paljon keskustelua. Sikapaljon. Homoasiaa ja sen kritisoimista tuli yliannos jokaisesta tuutista. Miksi keskusteltiin jostain Pentti Oinosen hauveliargumenteista ja siitä mitä joku tietty sanakirja on painanut avioliiton määritteeksi? (Kun taas toiset sanakirjat antoivat erilaisia määrittelyitä.) Miksi lapsivaikutusta ei esitelty ja todistettu tieteellä vaan jauhettiin niitä koottuja totaalisen typeriä virheargumentteja?

Myös Tapio Puolimatkalta pyydettiin ja saatiin kannanotto. Lakia suunniteltaessa huomioitiin siis myös em. taho. Kun Tapio Puolimatkalta on pyydetty asiantuntijalausunto, niin miksi ihmeessä hän ei ollut laittanut siihen sitä lapsivaikutusta? Näyttääkin siltä että lain läpimentyä Puolimatka ilmestyi selittämään että lainmuutos meni läpi sen takia että hän itse ei ollut osannut tuoda esiin relevantteja asioita. Eli toisin sanoen koska Puolimatka itse ei osaa tehdä työtään ja omien sanojensakin mukaan toimi niin perseestä että ei osannut valottaa lapsivaikutuksesta.
1: Koska jos hän olisi lapsivaikutuksesta kirjoittanut asiantuntijalausuntoon, ei voitaisi sanoa että lapsivaikutusta ei ole kommentoitu. Tai ehkä voitaisiin, koska MLL:n lausuntoa ei laskettu. Tämä johtuu kuitenkin enemmän Aidon Avioliiton hämärästä suhteesta logiikkaan kuin siitä onko lapsivaikutus huomioitu vai eikö ole...

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä että AA -liike on saanut käsittelynsä. Se tietenkin täytyy käsitellä. AA -kerho ei koostu pahoista ihmisistä. (Joskin he ovat voineet juoda aivonsa. Tai se ainakin selittäisi monen kohdalla paljon.) Eikä moni heistä ole mitään kiusaajia tai ilkeys mielessä. (Tiemmä. Ehkä.) Sen sijaan jos aatetta vetää sen tyylisillä lausunnoilla kuin "lapsivaikutusta ei ole huomioitu" niin on sitten vain idiootti. Totaalinen tampio. Sen tyylin olmi että miltei kannattaisin sellaista kansalaisaloitetta joissa ehdotettaisiin sellaista, että tuollaisella kognitiolla varustetut laskettaisiin siihen vastuullisuusluokkaan jossa ovat alle 18 -vuotiaat ihmiset. Eli luokkaan jossa ei osteta viinaa kaupasta eikä äänestetä vaaleissa. Nuo ihmiset saavat jopa kaltaiseni periaatteessa joviaalin tyypin näkemään jotain hyvää ja kaunista eugeenisissa projekteissa.

Ihmisoikeuksista, ihmisvelvollisuuksista ja negatiivisesta vapaudesta ihmisyyteen

Ihmiset puhuvat melko runsaasti ihmisoikeuksista. Erityisen omituista on se, että joskus arvokeskusteluissa törmää jopa siihen että keskustelu siirtyy siihen onko jokin asia ihmisoikeus vai vain oikeus. Jossain määrin kyseessä on vain valta joka on annettu tietyille instituutioille. Ihmisoikeus voidaan nähdä jonain jota perustellaan filosofisella ihmisarvolla ja joka legitimoidaan näiden instituutioiden kautta.

Mutta jotain yleisiä teemoja voidaan kuitenkin nähdä. Ja voidaan nähdä, vaikka keskustelut menevätkin helposti vääntöön siitä että onko homojen avioliittoon meneminen ihmisoikeus, tai onko lapsen oikeus isään ja äitiin ihmisoikeus YK:n sääntöjen mukaan. Tai siihen onko vangeille annettava äänioikeus tai heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan.

Yllättävä nyrkkisääntö on siinä että perinteisesti kun puhutaan oikeuksista, käsitellään useimmiten sellaisia aiheita jotka on näppärää kuvata positiivisina vapauksina joita annetaan ihmisille valittaviksi. Ihmisarvojen kohdalla kysymys on kuitenkin usein kysymys negatiivisista vapauksista tai velvollisuuksista. Eli jos ihmisoikeudet käskevät että ihmisillä on ruumiillinen koskemattomuus, se tarkoittaa itse asiassa sitä että monet väkivallanteot ovat kiellettyjä ja on velvollista noudattaa näitä velvollisuuksia ja käskyjä.

Tässä mielessä voidaan huomata että esimerkiksi "Raamatun" kymmenen käskyä ovat itse asiassa monilta kohdiltaan vahvasti nimenomaan ihmisoikeuslakeja. Huomio on kiinnostava koska kouluaikanamme opettajamme ajatteli haastaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun. Ja siinä kiellot piti kuvata ilman ei -sanaa, positiivisen kautta. Se oli hyvin vaikeaa. Saman sisällön kuvaaminen kieltoina oli näppärämpää. Ihmisillä on negatiivinen vapaus ruumiillisesta vahingoittumisesta ja velvollisuus totella tätä käskyä.

Tässä mielessä vapaus valita jokin uskonto voi olla ihmisoikeuskysymys kun taas vapaus olla vaikka kristitty on sitten "vain" oikeus. Sääntö on toki nyrkkisäännönomainen. (Jo senkin takia että jotta voidaan tunnistaa piirteet jotka yhdistävät ihmisoikeuksia pitää ensin olla jokin yksimielisyys siitä mitkä ovat ihmisoikeuksia. Erimielisyys tässä voi muuttaa tuloksia.)

On kuitenkin oleellista huomata että ihmisoikeudet ovat yleensä jonkinlaista "paskamaisuuden rajoittamista". Toki on hyvä huomata että jos ajatellaan velvollisuutta auttaa haavoittunutta, kysymys on jo positiivisesta velvollisuudesta jossa pitää tehdä jotain. Kysymys ei ole enää kiellosta tehdä jotain vaan velvollisuudesta tehdä jotain. (Kyseessä on kuitenkin nyrkkisääntö.)

Yksilön vai yhteisön velvollisuus ja oikeus?

Se, mitä ihmisoikeus sitten tarkoittaa on aivan toinen asia. "Raamatun" tapa on ollut hyvin yksilökeskeinen. Kymmenen käskyä sitoo yksilöitä. Tämä toki sopii melko hyvin kristilliseen ajatukseen jossa pelastus ei ole kollektiivista vaan yksilön asia. Siinä näkökulmassa on luontevaa ajatella että yksilöillä on oikeus ja velvollisuus noudattaa ihmisoikeuksia. Näin ollen oikeudet ja velvollisuudet säädetään yhteiskunnassa mutta yksilöiden velvollisuus on totella niitä.

Modernina aikana tästä ajatuksesta on suurelta osalta luovuttu. Sen sijaan on ajateltu että ihmisoikeudet ovat velvollisuuksia joita tavoitellaan yhteiskunnan säädöksin. Toisin sanoen yhteiskunta pitää tehdä sellaiseksi että ihmisoikeusrikokset olisivat epätodennäköisiä. Tässä ei luoteta kansalaiseen vaan siihen että koulutus, opastus, rankaisu ja ties mitkä muut keinot otetaan käyttöön jotta ihmiset noudattaisivat ihmisoikeuksien säätämiä asioita muutenkin kuin velvollisuudentunnostaan. ; Ihmisoikeuksien valvominen on tässä instituution asia. Siinä esimerkiksi rangaistaan rikollisia ja muuten ohjataan niin että tehdään yhteiskunta joka takaa ihmisille pääsyn resursseihin joita koetaan elämisen arvoiseksi. Ja pois niistä jotka haittaavat sitä.

Näkökantaeronmuutos on aika oleellinen.

USA on omituinen maa. Siellä tehtiin abortti lailliseksi, mutta monissa paikoissa tilanteet on hoidettu niin että aborttiklinikoita on hyvin vähän ja niihin on todella vaikeaa päästä. Joten käytännössä vaikka kukaan ei ole estämässä aborttia, niin sitä ei saa tehtyä. Samoin tuoreen avioliittokäytänteenmuutoksen kohdalla on ollut niin että laki antaa oikeuden, mutta sitä voi olla vaikeaa leimata kun etenkin pienillä paikkakunnilla on vähän pappeja ja he voivat vakaumussyistä kieltäytyä.

En nyt sano että abortti tai homoseksuaalin häät ovat ihmisoikeus. Mutta sen sijaan esitän että ajatuskokeen vuoksi voidaan olettaa näin. Mitä tämänlainen käytänne tarkoittaa jos ihmisoikeuksia ajatellaan yksilöiden ja instituutioiden tasolla? Jos ajatellaan asiaa yksilötasolla, niin yksilöiden oikeuksia ei rikota. Ihmisillä on oikeus aborttiin eikä kukaan estä sitä. Institutionaalisella tasolla ihmisoikeusrikos kuitenkin tapahtuu koska systeemi on koodattu sellaiseksi että lain suomia oikeuksia ei pääse käyttämään.

Suomessa tämä kategoriaero on relevantti toisaalla. Monien paikkakuntien ateistejen avioliitto on kätevä keino muistuttaa että naimisiinmenoasiassa ateistit ovat toisen luokan kansalaisia. Oikeus avioliittoon ja perheen perustamiseen on tavallisesti liitetty ihmisten perusoikeuksiin, ellei peräti ihmisoikeuksiin. Perhe ja lisääntyminen ja niihin kajoaminen on eugeniikan jälkeen koettu erityisen suojeltavaksi asiaksi. (Ja avioliitto on joidenkuiden mukaan perheen ja lisääntymisyksikön juridinen kirjaaminen tähän liittyvien perintöoikeuksien ja vastaavien kuittaamiseksi byrokratiasta.)

En mene sanomaan että byrokratiamyllyyn pääseminen olisi ihmisoikeus. (Onko se "negatiivinen vapaus" ja jos on niin mistä? "Vapaus sinkkuudesta?") Mutta jotain oleellista ajateltavaa tästä kenties kuitenkin saa.