Ihmiset puhuvat melko runsaasti ihmisoikeuksista. Erityisen omituista on se, että joskus arvokeskusteluissa törmää jopa siihen että keskustelu siirtyy siihen onko jokin asia ihmisoikeus vai vain oikeus. Jossain määrin kyseessä on vain valta joka on annettu tietyille instituutioille. Ihmisoikeus voidaan nähdä jonain jota perustellaan filosofisella ihmisarvolla ja joka legitimoidaan näiden instituutioiden kautta.
Mutta jotain yleisiä teemoja voidaan kuitenkin nähdä. Ja voidaan nähdä, vaikka keskustelut menevätkin helposti vääntöön siitä että onko homojen avioliittoon meneminen ihmisoikeus, tai onko lapsen oikeus isään ja äitiin ihmisoikeus YK:n sääntöjen mukaan. Tai siihen onko vangeille annettava äänioikeus tai heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan.
Yllättävä nyrkkisääntö on siinä että perinteisesti kun puhutaan oikeuksista, käsitellään useimmiten sellaisia aiheita jotka on näppärää kuvata positiivisina vapauksina joita annetaan ihmisille valittaviksi. Ihmisarvojen kohdalla kysymys on kuitenkin usein kysymys negatiivisista vapauksista tai velvollisuuksista. Eli jos ihmisoikeudet käskevät että ihmisillä on ruumiillinen koskemattomuus, se tarkoittaa itse asiassa sitä että monet väkivallanteot ovat kiellettyjä ja on velvollista noudattaa näitä velvollisuuksia ja käskyjä.
Tässä mielessä voidaan huomata että esimerkiksi "Raamatun" kymmenen käskyä ovat itse asiassa monilta kohdiltaan vahvasti nimenomaan ihmisoikeuslakeja. Huomio on kiinnostava koska kouluaikanamme opettajamme ajatteli haastaa ihmisiä positiiviseen ajatteluun. Ja siinä kiellot piti kuvata ilman ei -sanaa, positiivisen kautta. Se oli hyvin vaikeaa. Saman sisällön kuvaaminen kieltoina oli näppärämpää. Ihmisillä on negatiivinen vapaus ruumiillisesta vahingoittumisesta ja velvollisuus totella tätä käskyä.
Tässä mielessä vapaus valita jokin uskonto voi olla ihmisoikeuskysymys kun taas vapaus olla vaikka kristitty on sitten "vain" oikeus. Sääntö on toki nyrkkisäännönomainen. (Jo senkin takia että jotta voidaan tunnistaa piirteet jotka yhdistävät ihmisoikeuksia pitää ensin olla jokin yksimielisyys siitä mitkä ovat ihmisoikeuksia. Erimielisyys tässä voi muuttaa tuloksia.)
On kuitenkin oleellista huomata että ihmisoikeudet ovat yleensä jonkinlaista "paskamaisuuden rajoittamista". Toki on hyvä huomata että jos ajatellaan velvollisuutta auttaa haavoittunutta, kysymys on jo positiivisesta velvollisuudesta jossa pitää tehdä jotain. Kysymys ei ole enää kiellosta tehdä jotain vaan velvollisuudesta tehdä jotain. (Kyseessä on kuitenkin nyrkkisääntö.)
Yksilön vai yhteisön velvollisuus ja oikeus?
Se, mitä ihmisoikeus sitten tarkoittaa on aivan toinen asia. "Raamatun" tapa on ollut hyvin yksilökeskeinen. Kymmenen käskyä sitoo yksilöitä. Tämä toki sopii melko hyvin kristilliseen ajatukseen jossa pelastus ei ole kollektiivista vaan yksilön asia. Siinä näkökulmassa on luontevaa ajatella että yksilöillä on oikeus ja velvollisuus noudattaa ihmisoikeuksia. Näin ollen oikeudet ja velvollisuudet säädetään yhteiskunnassa mutta yksilöiden velvollisuus on totella niitä.
Modernina aikana tästä ajatuksesta on suurelta osalta luovuttu. Sen sijaan on ajateltu että ihmisoikeudet ovat velvollisuuksia joita tavoitellaan yhteiskunnan säädöksin. Toisin sanoen yhteiskunta pitää tehdä sellaiseksi että ihmisoikeusrikokset olisivat epätodennäköisiä. Tässä ei luoteta kansalaiseen vaan siihen että koulutus, opastus, rankaisu ja ties mitkä muut keinot otetaan käyttöön jotta ihmiset noudattaisivat ihmisoikeuksien säätämiä asioita muutenkin kuin velvollisuudentunnostaan. ; Ihmisoikeuksien valvominen on tässä instituution asia. Siinä esimerkiksi rangaistaan rikollisia ja muuten ohjataan niin että tehdään yhteiskunta joka takaa ihmisille pääsyn resursseihin joita koetaan elämisen arvoiseksi. Ja pois niistä jotka haittaavat sitä.
Näkökantaeronmuutos on aika oleellinen.
USA on omituinen maa. Siellä tehtiin abortti lailliseksi, mutta monissa paikoissa tilanteet on hoidettu niin että aborttiklinikoita on hyvin vähän ja niihin on todella vaikeaa päästä. Joten käytännössä vaikka kukaan ei ole estämässä aborttia, niin sitä ei saa tehtyä. Samoin tuoreen avioliittokäytänteenmuutoksen kohdalla on ollut niin että laki antaa oikeuden, mutta sitä voi olla vaikeaa leimata kun etenkin pienillä paikkakunnilla on vähän pappeja ja he voivat vakaumussyistä kieltäytyä.
En nyt sano että abortti tai homoseksuaalin häät ovat ihmisoikeus. Mutta sen sijaan esitän että ajatuskokeen vuoksi voidaan olettaa näin. Mitä tämänlainen käytänne tarkoittaa jos ihmisoikeuksia ajatellaan yksilöiden ja instituutioiden tasolla? Jos ajatellaan asiaa yksilötasolla, niin yksilöiden oikeuksia ei rikota. Ihmisillä on oikeus aborttiin eikä kukaan estä sitä. Institutionaalisella tasolla ihmisoikeusrikos kuitenkin tapahtuu koska systeemi on koodattu sellaiseksi että lain suomia oikeuksia ei pääse käyttämään.
Suomessa tämä kategoriaero on relevantti toisaalla. Monien paikkakuntien ateistejen avioliitto on kätevä keino muistuttaa että naimisiinmenoasiassa ateistit ovat toisen luokan kansalaisia. Oikeus avioliittoon ja perheen perustamiseen on tavallisesti liitetty ihmisten perusoikeuksiin, ellei peräti ihmisoikeuksiin. Perhe ja lisääntyminen ja niihin kajoaminen on eugeniikan jälkeen koettu erityisen suojeltavaksi asiaksi. (Ja avioliitto on joidenkuiden mukaan perheen ja lisääntymisyksikön juridinen kirjaaminen tähän liittyvien perintöoikeuksien ja vastaavien kuittaamiseksi byrokratiasta.)
En mene sanomaan että byrokratiamyllyyn pääseminen olisi ihmisoikeus. (Onko se "negatiivinen vapaus" ja jos on niin mistä? "Vapaus sinkkuudesta?") Mutta jotain oleellista ajateltavaa tästä kenties kuitenkin saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti