Rippikoulua käytetään kirkon menestystarinan luomiseen. Lähinnä sitä kautta, miten suuri osa nuorista käy sen. Tämän nähdään kantavan perinteisiä rippikoulun arvoja. Kuten sitä, että rippikoulu nähdään oleellisena aikuistumisriittinä, ikään kuin sen hengessä että joskus muinoin ei edes saanut mennä naimisiin jos ei ollut käynyt rippikoulua.
Tämä tilanne on muuttumassa. Juhani Räsänen korostaa sitä miten monilla alueilla kastetaan alle puolet lapsista, ja tämän vuoksi rippikouluikäisistä on 2020 -luvulla alle puolet kastettuja. Hän näkee että rippikoululla on toinenkin ongelma "Suurempi uhka rippikoululle on kuitenkin sen sisäisen uskottavuuden mureneminen. Brändiajattelussa brändimokalla (brand failure) tarkoitetaan epäonnistumista tuotteen maineen ylläpitämisessä. Yhdessä brändimokan tyypissä brändia edustavan henkilön oman brändi joutuu ristiriitaan tuotteen brändin kanssa. Tästä ovat esimerkkejä palomiehen osallistuminen tuhopolttoon tai poliisin rattijuoppous." Tässä Räsänen kertoo perimmäisen syyn "Rippikoulussa brändiristiriitaa edustavat opettajat, jotka eivät itse usko opettamaansa asiaan. Miespapeista uskontunnustuksen allekirjoittaa 46 prosenttia, mutta naispapeista vain 23 prosenttia. (Radio Dei/KTK 2/2013 Kysely ev.lut. seurakunnan työntekijöille)." Tätä hän sitten heijasteluttaa syy-seuraussuhteeseen nuorten kanssa "Viimeisimmän kartoitukseni mukaan rippikoululaisista noin 75 prosenttia on ateisteja tai jonkun sortin agnostikkoja."
"Huoli nuorista" tuntuu olevan muutoinkin vahvasti ilmoilla. Areiopagilla oltiin huolestuneita siitä minkälaisia mielipiteitä lukioikäisillä oli uskosta ja tiedosta. "Uskonnonpedagogiikan alan tutkimuksessa on todettu, että nuorten asenteet uskontoa kohtaan muuttuvat negatiivisemmiksi tyypillisesti yläkoulun aikana. Tämän ajatellaan johtuvan esimerkiksi siitä, että nuoret jäävät vaille tukea yrittäessään sovittaa yhteen uskonnollista ja tieteellistä maailmankuvaa." Artikkeli tukee tätä osoittamalla että suomalaisten nuorten maailmankuvassa luonnontieteellä on hyvin vahva asema ja tällä on yhteys siihen että uskonnolla ei nähty merkitystä "Merkillepantavaa on, että selkeästi suurin osa tieteellisiä teorioita kannattavista nuorista perusteli kantaansa sillä, ettei luomiskertomusta tai muita uskonnollisia selityksiä voida pitää uskottavina tai merkityksellisinä, koska niiltä puuttuvat tieteelliset todisteet. Nuorten käsityksiä leimasi ajatus siitä, että uskonnollisten uskomusten ja uskon totuusarvoa tulee arvioida tieteen kriteerein." Merkittävää oli että tässä näkemystä väritettiin melko kiinnostavasti. Sen lisäksi että nuorten mielipiteet tulkittiin rippikoulun epäonnistumiseksi. "Näyttää kuitenkin siltä, että suurimmalle osalle lukiolaisista muutamaa vuotta aiemmin käyty rippikoulu ei ole onnistunut selventämään luomiskertomuksen luonnetta ja suhdetta tieteen teorioihin." Sen lisäksi siitä piti tehdä myös lapsekasta "maailmankuva, jossa ei ole tilaa sekä uskonnolliselle että tieteelliselle tiedolle, on yhteydessä varhaisempiin uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun kehitysvaiheisiin." Tämä on keino medikalisoida "vääräoppinen".
Olen tältä osin huvittunut.
Harva asia ilahduttaa mieltäni kuin tämänlainen. Se vihjaa että yhteiskunta on muuttumassa ja eräät eivät tykkää. Ja nämä eräät eivät voisi olla oikeampia ihmisiä tähän. Mutta on kiinnostavaa nähdä miten omituiseen näkökulmaistoon kristillinen maailmanselitys on jämähtänyt.
Mitä tässä voi sanoa? Teemoitan muutaman huomion.
* Räsäsen kommentissa itseäni ällistyttää se, miten siinä käytetään brändijargonia tavalla joka ällistyttää. Kirkolla on jotenkin tapa hokea brändi -sanaa ja kuvitella sitten olevansa trendikäs ja ajassa mukana. Näen että yritys jolla on taitava brändi ei hoe että sillä on brändi. Se toteuttaa hyvää brändisuunnitelmaa.
* Sen lisäksi Räsänen heijastelee autenttisuuden mainosvoimaa. Eli sitä että jos kristityt ovat avoimesti tietyllä tavalla kristittyjä niin sitten ei ole mitään ongelmaa.
* Toisaalta areiopagin kirjoitus taas sitoo ihmiset maailmankuvakeskeisiksi filosofisiksi toimijoiksi. Ja tällä nähdään yhteyksiä moneen muuhun asiaan.
Nämä kaikki kohdat ovat itse asiassa jotain joita voidaan pitää äärimmäisen valistuksen ajan ihmiskuvaisena. Itse asiassa se on äärimmäisen valistushenkinen. Areiopagin tekstissä ihmisten maailmankuva on hieman kuin "vanhan" talousteorian rationaalinen ihminen joka laskelmoi ja tekee parhaat kaupat. Henkenä on että kun ihmisille opetetaan "oikea uskon ja tieteen suhde" niin sitten he ovat tästä samaa mieltä ja hyväksyvät sen. (Sen sijaan että vaikkapa pitäisivät uskonnollisten ihmisten valitsemaa näkökulmaa turhanpäiväisenä sen jälkeen kun ovat ymmärtäneet sen.) Itse en, luultavasti kognitiotiedetaustani vuoksi, kykene ottamaan ihmistä tälläisenä umpirationaalisena olentona.
Me emme käyttäydy ja hanki maailmankuvia filosofisen laskentakoneiston kautta. (Harva osaa sellaista edes käyttää. Lehtien kolumneiden - saati mielipidekirjoitusten argumenttivirheiden kasaaminen johtaa lähes poikkeuksetta luetteloiden tekeminen. Mikä osoittaa helposti ja varsin dramaattisesti miten "fiksuja" ihmiset ovat. No, we are not.)
Itse kääntäisin asian.
En pidä ihmistä älyllisesti kovin suorituskykyisenä olentona. Sen sijaan olemme sosiaalisia olentoja. Ja olemme sosiaalisia siinä määritelmässä että luomme mielellämme ja helposti jengejä. (Areiopagi tekee virheen olettaen että maailmankuva ohjaa tekojamme ja maailmankuvan opettaminen on keskeistä. Se asettelee mielikuvia valitsemaansa lapsellisuushierakiaan katsomatta sosiaalisuutta.)
Otan lisäksi näkökulman siitä että pappien asenteet ovat sopeutuneet muuttuneeseen tilanteeseen. Kirkko ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan, arvoasioissa suunnannäyttäjä. Se on passiivinen toimija joka edustaa rituaalivaltaa. Se on jälkijunassa. Kirkko tulee olemaan läsnä sitten kun tämä on luontevaa. Yleinen maallistumisen trendi vaikuttaa niin pappeihin kuin rippikoululaisiinkin. Sen vuoksi pappien vakaumuksettomuudesta on kauhisteltu paljon lyhyemmän aikaa kuin ateismin ylivallasta. ( Räsänen tekee siis klassisen korrelaatio-kausaatiovirheen jota tavataan demonstroida esimerkillä siitä että jäätelönmyynti ja hukkumiskuolemat rinnastuvat yhteen, josta hän päättelee että jäätelönsyönti aikaansaa hukkumista ja asia ratkaistaan kieltämällä jäätelökioskit.)
Epäluuloja syntyy pääosin toista kautta. Ja tämä toinen syy ei ole mitenkään erikoinen. Se on sosiaalinen media. (Tai se että se on epäsosiaalinen media. Tai jengejä luova media.) Uskon että monet vanhoilliset papit eivät suostu ymmärtämään että "sosiaalinen media" on jotain muuta kuin "virtuaalia" ja siksi jotain tyhjää ja turhaa ja merkityksetöntä. Internet on todellinen paikka. Se on nuorille hyvin konkreettinen asia, merkityksellinen elämässä - kenties jopa merkityksellisintä arjessa ja sen touhuissa.
Internetissä on oikeita ihmisiä. Ja jos vierailee millä tahansa keskustelupalstalla niin voi huomata että nämä ihmiset riitelevät toistensa kanssa. Ihmiset ovat, paitsi tyhmiä, myös kusipäitä. Ja tavallaan nämä liittyvät yhteen. Ei tavallaan pidä puhua siitä että mikä on uskon ja tieteen suhde. On väärin erottaa etiikka ja faktat. Sillä tässä maailmassa on tärkeää että on oman jengin kannalta oikeanlaiset mielipiteet molemmissa.
Kyseessä on ns. maailmankuvasota.
Se on periaatteessa copy-pastetettu Suomeen, usein käännetty (heikkotasoisesti) jonkinlaiselle (banaalille) hieman suomea muistuttavalle kielelle. Ja nämä kinat ovat järkyttävän kovia. Ne ovat järkyttävän häijyjä. Siellä tehdään puolia. Vahvin linja on liberaali-konservatiivi -linjalla.
Tähän sitten nivotaan melkolailla puoliväkisin hyvin monia eri asioita.
* Esimerkiksi crank magnetism -ilmiö näyttää että ihmisten maailmankuvissa on omituisia klimppiytymiä. Kun uskoo yhteen asiaan on ikään kuin pakko uskoa toiseenkin asiaan vaikka tähän ei olisi mitään väistämätöntä syytä.
* Tässä uskonto on leimautunut konservatiiviseksi ja ateismi liberaaliksi. (Vaikka tähän ei ole mitään filosofista tai maailmankuvallista pakotetta.)
* Enkä malta olla huomauttamatta, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastustaminen on sidottu joihinkin oikeistopoliittisiin suuntauksiin ja kreationismi tiettyihin uskonnollisiin suuntauksiin. (Ja kuten aiemmin kirjoitinkin, kreationismin kannattaminen korreloi ilmastonmuutoksen vastustamisen kanssa.)
...
Tässä kontekstissa on virhe käsitellä pelkkää kysymystä evoluutiosta ja muista tieteellisistä kysymyksistä ja niiden suhteesta uskontoon. Etenkin jos sitä käsitellään "osaako antaa oikeat vastaukset vai onko lapsellinen korjaan alemmilla kypsyystasoilla" -hengessä. Asioiden kannattaminen liittyy jengiytymiseen. Ja jengin kautta syntyvä identiteetti on vahva. On turhaa leikkiä että kyseessä olisi jokin maailmankuvan opettamisen prosessi. Kysymys on korkeintaan indoktrinaatiokilpailusta. Monille tärkeää on että on hyvä liberaali tai hyvä konservatiivi. Molempia maailmankuvasodan puolia kuvaa se että ihmiset näennäisesti korostavat mielipiteenvapautta samalla kun muodostavat samanmielisten selkäänpaukuttelijoiden piirin. Josta muodostuu se jengi jonka tuen kautta koetaan jotain yhtenäisyyttä ja yhteyttä johonkin. Tässä ihmiset rakentavat asian tueksi rationaalisia argumentteja after the fact. (Tai siis epäonnistuvat tuottamaan rationaalisia argumentteja, noin useimmiten.) Tässä kulmassa on aivan väärin lähestyä asiaa valistuskulmasta.
On turhaa miettiä sitä miksi homoseksuaali nuori menettää uskonsa ja eroaa kirkosta kuultuaan uskovaisten homopuheita. Sillä homoja vastustetaan ja tuki on hymistelyä ja apu lähinnä symbolista. (Pyydetään abstrakteilta homoilta abstraktisti määrittelemättömien tahojen määrittelemättä jätetyistä teoista.) Jos sitäkään.
On turhaa miettiä miksi evoluutio ja tiede nähdään uskonnon vihollisiksi kun netissä evoluutiopuolta hoitavat ateistit ja kun uskonto mainitaan, se on kreationismin puolella. Koskaan ateistinen evoluution kannattaja ei myöskään kohtaa ketään teistisen evoluution kannattaja joka uskovaisidentiteetin kanssa vastustaisi kreationisteja ja puolustaisi ateisteja evoluutioasiassa.
Ja tässä on havaittavissa se, mikä kirkolla on ollut sen syvimpänä ongelmana.
* Kirkossa on konservatiiveja joilla on hyvin äksy ja toisiaan selkään paukuttava joukko. He tukevat toisiaan. Jos olet konservatiivi, sinua haukkuvat liberaalit mutta sinulla on tukea toisista konservatiiveista jotka käyvät läimimässä toisiaan selkään. Yhteishenki ja tuki luo yhteisön joka tuntuu tärkeältä koska se on mukava ja samalla se on tarpeen "niitä vihollisia" vastaan.
* Jos sen sijaan olet uskovainen ja liberaali, niin konservatiivit räyhähtävät sinulle hyvinkin äksysti. Uskovat liberaalit ovat kuitenkin "leppoistoa". He eivät tue liberaalia pulassa . Sen sijaan he puhuvat moniarvoisuudesta ja siitä miten konservatiivitkin ovat kaikki yhtä kivaa perhettä. Sinulla ei ole todellista tukea ja apua. Liberaalit eivät tue esimerkiksi pulassa olevia liberaaleja vaan puolustavat konservatiivien mukaansopivuutta. Hymistelyssä tärkeintä voi olla se että pastorin virka jatkuu huomenna samanlaisena kuin tänään. Tärkeintä on että hymistely on korvannut tukemisen. Kuuluminen on jotain jota opetetaan mutta jonka mukaan ei toimita.
Kirkon liberaalisiipi on kuin tyyppi joka sanoo että "kiusaaminen on rumaa" ja katsoo sitten sivusta ja pitää ilmaisuna sitä että joku hakkaa ja kiusaa ihmisiä pihalla. Homoseksuaali nuori nykykirkossa saa kuulla hymyillen esitettyjä asioita siitä miten "aika ei ole kypsä". Hymistelyä. Kirkko ei tälläisessä tilanteessa auta eli tee eettistä hyvää. Nuori homoseksuaali kristitty elää elämäänsä nyt ja tässä tänään eikä jossain sellaisessa ensi vuosituhannen kivakirkossa joka liberaalien utopiahymistelyissä kumpuaa. Ilman apua hädässä oleva ihminen jää yksin. Jää, vaikka kirkon virallinen kanta määrittäisi hänet "tervetulleeksi". Miten ihminen voi olla aidosti tervetullut paikkaan jossa häntä kiusataan ja jossa kiusaajien toimiin ei tartuta ja konkreettisesti puututa? Kirkko ei tämänlaisista skismoista välitä, vaan se vain määrittelee hymyillen. Se on helppoa kun on etääntynyt tästä ihmisten maailmankuvasodassa päivittäin kokemasta arjesta. (Sitähän voi vaikka vähätellä "virtuaaliseksi".)
Ja tämä ei koske pelkästään homoseksuaalisuutta. Tämä koskee myös esimerkiksi evoluutiokeskustelua. Kirkko on ollut tavattoman haluton, jopa kiusaantunut, ottamaan kreationismia vakavasti. Jopa sellaiset olemassaolevat kristityt teistisen evoluution kannattajat kuin Junkkaala eivät näy "sometasolla". Kreationisteilla on uskonkaveri joka läimii selkään ja kehuu sitä miten kiva youtubevideo olikin osattu ihan itse netistä googlata, että tieteellinen keskustelu oli tässä. Liberaali evoluutiota tukeva kristittysaa tässä tukea lähinnä ateisteilta. Mikä taas on sosiaalista liimaa ja ajaa ihmisiä kohti ateismia ja pois kristityistä.
* On leimallista että evoluutiokeskustelussa kreationismia puolustetaan myös uskonnonvapausargumentilla. Evoluution kannattamista torjutaan tiedeuskona ja naturalismina. Ja on tavallaan hupaisaa että tähän kielenkäyttöön turtunut huomaa saman "vihollisen kielen" jopa tuossa linkkaamassani Areiopagin tekstistä jossa mainitaan "tiedeusko" negatiivisessa aiheyhteydessä pariinkin kertaan. Tämä luonnollisesti synnyttää assosiaatioyhteyden joka on sosiaalinen ja kirkosta etäännyttävä. Toki tämä ei yllätä koska Areiopagille itse asiassa tulee myös kreationismia puolustavaa aineistoa. Mikä ei ainakaan vähennä assosiaatiota. Ja tekee siitä kenties jopa pienessä määrin relevantin toden huomion.
Samoin homoseksuaalin on ilo mennä ateistien pariin koska nuoria liberaaleja ateisteja, etenkin uusateismia, kuvaa aktivismi. Richard Dawkinsin "Jumalharhan" ideana ei ollut käännyttää kaikkia ateisteiksi ja luoda ateistivaltiota vaan se että ateisteja on ja vaikka he eivät ole edes keskenään samaa mieltä asioista, heidän määränsä on suuri ja jos he ilmaisevat rohkeasti mielipiteensä niin johan alkaa tapahtumaan. Tässä ei luoteta että "aika on kypsä" vaan nähdään että ateistit ovat itse jaksaneet riittävästä, he ovat kypsiä. Ja tässä tilanteessa maailma on muutettava itse. Kirkko ei sen sijaan muuta maailmaa, se ratsastaa siinä mikä on vallitsevaa, koska se on "luontevaa".
Itse asiassa uskonnon esittäminen tässä ratkaisuna on hoopo. On olemassa erityinen nimitys ihmisille jotka toistavat samaa odottaen erilaista lopputulosta. Rippikoulua ja uskonnonopetusta on jo kokeiltu. Ne ovat jo nyt käytössä. Ja ne eivät ole ratkaisseet ongelmaa. Itse asiassa uskon että Räsäsen ehdottama "dogmaattisten kristittyjen tie" pahentaa tilannetta. (Jos vaatimuksena on että pappien pitää alleviivata ja olla samanmielinen uskontunnustus kirjaimellisesti, se on by definition dogmaattista.) Minun kääntymisen aikana ei ollut nykyisenlaista somekulttuuria. (Tai oikeasti oli kyllä. Mutta vähäisempänä.)
Minua etäännytti se, että uskonnon parissa ja nimissä ilmeni mielenkiintoisia viestejä. Sellaisia joissa nuoria syyllistettiin siitä että he tekivät jotain asioita. Jotka sitten olivatkin ei-kristillisiä. Nuorten tavalliseen elämänmenoon kuuluvat asiat - ei siis mikään huorinteko ja kovien huumeiden piikittäminen - olivat syntiä. Vahviten asia näkyi omalla kohdallani saatanapaniikissa. Kun roolipelaaminen muuttui syytteeksi saatananpalvonnaksi, oli syytös samanaikaisesti törkeä ja vakava että sen verran absurdi että se taatusti etäännytti sosiaalisesti. Opin esittäminen onkin ongelma. Ja Räsänen jossain määrin yrittää sammuttaa tulipaloa kehottamalla ihmisiä ruiskuttamaan liekkeihin niinmaan kauhiasti bensiiniä.
Minä toki iloitsen kirkon väärästä toimintastrategiasta.
Kirkko ja uskovaiset ovat olleet koko minun elämäni ajan enemmistössä ja hyvin vankasti vallassa. Omakohtaisen elämäni kautta syntynyt kaunamieli voisi runoilla että tilanne on ollut se, että;
* Enemmistöstatus on ollut oikeutus. Rippikoulun iso kävijämäärä on perustelu ja oikeutus sille että ollaan tärkeitä. Samoin kirkkoonkuulumisprosentti. Nyt on hyvinkin mahdollista että hyvinkin pian koittaa aika jolloin kristittyjen on monin paikoin ryhdyttävä tukemaan monikulttuurisuutta saadakseen oikeutuksen itselleen. (Tässä vaiheessa kristitty ei voi kuin toivoa että heitä kohdellaan toisin kuin miten he itse muita kohtelivat kun muut olivat vähemmistössä.)
* Maamme on hyvin kulttuurisesti homogeeninen. Ja tätä valtaa on käytetty niin että esimerkiksi minun elämäni on ollut sen osalta ehdottomasti paljon viheliäisempää ja paskamaisempaa.
* Toki uskontojen parissa on mukavia ihmisiä mutta yllättävissä määrin se että ihminen ääneen identifioituu uskovaiseksi ja astuu esiin ajamaan uskontonsa dogmeja, tämä ihminen on käytökseltään ja muiden kohtelultaan sen verran sosiopaatti että heitä kuunnellessa alkaa pikkuhiljaa uskomaan, että heidän munuaisensa olivat syntyessä väärinpäin, ja pumppaavat kaiken kusen heidän päähänsä. Tai vaihtoehtoisesti heidän peräsuolensa oli syntyessä väärinpäin ja siksi he pumppaavat kaiken sen paskan heidän suustaan. (Muita vaihtoehtoja ei oikein ole.)
Väitän että näillä "kohtaamisilla" on ollut syvä vaikutus siihen että olen etääntynut uskonnosta. Ja pidän niin islamia kuin kristinuskoakin viheliäisinä instituutioina jotka ovat parhaimmillaan turhia. Ja valitettavan usein ne eivät ole turhia vaan ärsyttäviä ja jopa hengenvaarallisia. Elämänkokemukseni on rakentunut näissä kohtaamisissa. Ja tämän elämän koulun perskokemus vihjaa että jengimentaliteettinen uskovainen demonstroi että jos ihmisien elämässä on mitään älyllistä, sivistynyttä, syvällistä, hyvää ja kaunista, se pitää etsiä nimenomaan muualta kuin nuo ihmiset. Jos vuosituhanten perinteet ja yritys ja viisaiden ihmisten mietiskelyt ovat kulminoituneet nykyajan kristittyihin niin sen pahempi näille uskonnoille. (Näin tietenkin pitää tehdä koska se on hieno ikiaikainen perinteinen juttu jota on kunnioitettava tämän olemassaolon keston kautta. Vuosituhansilla on tehty jotain. Paras. Kauan.)
Paras argumentti uskonnon pahuuden puolesta on se että kuuntelee uskovaisia
vaahtosuita vaikka varttitunnin verran. (Vielä parempaa : Heidän tilaisuuksissaan voi käydä. En tiedä mitään joka etäännyttää enemmän uskonnoista kuin herännäisjengien pippaloissa pyörähtäminen. Paitsi se että käy kuuntelemassa kreationistien luentoesityksiä, joissa esiintyy paitsi paskaa tiedettä niin varsin riemastuttavaa asennevammailua ja häijyyttä. Etenkin jos tilaisuus on korostetusti vain "kreationistien sisäinen luento", jonne odotetaan vain uskonveljiä.) Ja tässä
oleellista on että nykynuorille somemaailma takaa tätä ryönää
internetintäydeltä 24/7 valonnopeudella suoraan nuoren omaan kotiin ja
verkkokalvoille. Minun nuoruuteni oli saatanan vittumaista, mutta nykyajan maailmankuvasota on vielä jyrkempää. (Minä olen onnistunut vuosien mittaan paatumaan, minulla alkaa olemaan juuri ja juuri riittävä sadistisuus ja masokistisuus siellä pärjäämiseen.)
Se, että ihmiset nyt ovat lähteneet ja etääntyneet on ahdistanut heitä. Mistä tulee hyvä mieli. Se on lähes yhtä hyvää kuin kosto. Paitsi että se kestää kauemmin. Jatkamalla entiseen malliin kirkko nopeuttaa eroamisia ja etääntymistä. Etenkin Etelä-Suomessa jossa asun. Sillä täälläpäin ihmiset alkavat olemaan useammin liberaaleja kuin konservatiiveja. Kirkolla on ollut niin kauan aikaa ymmärtää ja korjata tilannettaan, että jos sen olemassaolo vaarantuu sen omien typeryyksien vuoksi niin sen parempi. Ei voisi käydä paremmalle instituutiolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti