On kiinnostavaa huomata että pseudotieteilijät käyttävät samaa kieltä kuin monet älyköt. Skientismistä ja tiedeuskosta puhuminen yhdistää näitä. Kuitenkin heidän tapansa käyttää termiä on hieman erilainen. Pseudotieteilijä ja arkijärjellä puhuja käsittää tiedeuskon analogiana, jossa ytimessä on harhaluulo siitä että tieteellisyys on tiettyjen mielipiteiden dogmaattista kannattamista eikä metodiin nojaamista. Jossa suvaitsemattomuus ja uskonnollinen vallankäyttö ovat kritiikin ja joidenkin asioiden kannattamisen puutteen selitys. Älymystö taas puhuu jostain aivan muusta puhuessaan skientismistä. Tämä on helppo unohtaa kun käytetyt sanat ovat kuitenkin keskenään identtiset. (Kenties siksi että pseudotieteilijät mielellään lainaavat ja väärinkäyttävät hienon kuuloisia termejä ja sisältö voi tätä kautta muuttua aika radikaalisti.)
Mutta nekin jotka näkevät skientismin enemmän tieteenfilosofisten periaatteiden ja tutkimuskäytänteiden kautta. Sen sijaan argumenttina on se, että kokeellinen testaus on rajoittavaa. Eli tieteellisyysvaatimus rajoittaa heidän mielestään tärkeisiin kysymyksiin vastaamista. Ja usein vastaamista tavoilla joista he itse pitävät. Tässä usein myös ollaan pettyneitä siitä että tiede ei vastaa loogisen positivismin ihanteita. Käytännössä myös akateemisessa puolessa tämä termi liittyy ennen kaikkea maailmankuvaerimielisyyksiin. Jota voisi kutsua eri aksioomistojen väliseksi kiistaksi, kunhan kiistan toinen osapuoli on empiirisyyteen painottunut ja toinen enemmänkin rationalismia.
Selittämällä että tiede on uskonto tai uskonnonkaltainen nojaa ennen kaikkea siihen että jos jokaisessa maailankuvassa on aksioomia, ei tieteellinen maailmankuva ole aksioomaton. Tässä voi olla taustalla viattomimmillaan se, että viestijän sanavarasto on pieni ; Silloin joku ei sano että tiedeusko on uskonto vaan sanoo että tieteen kannattajillakin on aksioomia.
1: Ja termin käyttäminen voi hämmentää maallikkoa sotkemaan "uskonto" -sanan arkimerkityksen "tiedeuskonto" -sanaan ja klassinen väärinkäsitys on valmis. Ilman ainuttakaan ilkeämielistä intentiota. Tapahtuu vain sanan "uskonto" konnotaatioihin juuttuminen. Ja koska uskonto on mitä on, se on kerännyt ymmärrettävästi termin ympärille negatiivisia konnotaatioita. Negatiivisten konnotaatioiden olemassaolo ei voisi olla paremmassa paikassa. Kenties "uskonto" -sanan konnotaatiot tuovat mukaansa sen että kriittinen lähestyminen on pseudotieteilijöille syy esittää "inkvisiitio" -termiä?
Kaikessa tietenkin on aksioomia. Siinä tilanteessa kaikki olisi uskontoa eikä olisi mitään muuta kuin uskontoa. Kuitenkaan harva tosiasiassa kannattaa ajatusta jossa tieteellinen konkreettinen empiirinen (fysiikka jne.) pettäisi. He menevät huoneeseen ja olettavat että sillä on jokin lämpötila. He eivät suostu siihen että heidän päätään kohti lyödään teroitettu kahdenkädenmiekka vaikka tieto miekan dekapitaatiovaikutuksista on empirian periaatteiden kautta saatu induktiivinen ennuste. (Tai jos suostuvat niin heillä on empirian periaatteiden kautta saatua tietoa tehokkaista viiltosuojista ja vastaavista.) Kaikki tietävät että tämä on aivan eri tasoista tietoa kuin jonkun sellaisen aksiomaattisen järjestelmän antama tieto jossa rukous tekee viillonkestäväksi ja jossa matotkin lentävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti