Toisaalta konservatiivit ovat hyväksyneet SSS -hallituksen leikkauslinjan. Siinä leikataan sosiaalituista. Verotuksellisiin ratkaisuihin ei ole ryhdytty joten talousongelma hoidetaan leikkaamalla menoista. Tämä on valintakysymys talousongelmien hoitamiseen. Ja tämän linjan seuraukset tiedetään jo edelliseltä lamalta. Lasten huostaanotot tulevat lisääntymään.
Jos mietitään miksi näin on, yksinkertaisin ratkaisu olisi tiedostaa ns. "maailmankuvasota" (aka. "culture wars"). Nykyään liberaaleiksi ja konservatiiveiksi helposti poteroidutaan. Ja tässä käy helposti niin, että tietyt ydinkysymykset - kuten näkemys homoseksuaalisuudesta - sitten määrää mihin leiriin kuulutaan. Ja tämä leiri sitten prososiaalisesti ohjaa muitakin mielipiteitä. Leirit ovat monessa kohden jotain jotka toimivat ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Eli leirit eriytyvät ja jossain määrin vahvistavat omia kantojaan erilaisiksi kuin niillä toisilla. - Toisin sanoen näkemys taloudesta saattaa johtua siitä mitä mieltä on uskonnosta ja homoseksuaaleista. Ei miettimällä asioita. Ja näin ollen koherenttiudella ei ole yhtä paljon väliä kuin "oikeilla mielipiteillä".
Mutta on siinä muutakin.
Kun katsotaan ihmisoikeuksien näkökulmia, voidaan muistaa että konservatiivilla on helposti 1700 -lukulainen esiteollisen ajan näkemys ihmisoikeuksista. Joissa asioita katsotaan yksilöiden kautta. Uudempi näkökulma taas painottaa rakenteita. Liberaalit katsovat hyvin usein rakenteita. (Osittain siksi että vasemmistolaiset ovat muissakin asioissa tottuneet katsomaan rakenteita, kiitos kommunismin.)
Kun SSS -linjan säästöjä katsoo rakenteiden kautta, voi huomata että siinä huononnetaan lasten asemaa rakenteellisesti. Klassisemmin ajatteleva taas näkee että valtion velvollisuus ei ole valvoa kansalaisten etiikkaa. Se olisi ikään kuin kunkin syrjäytyvän omalla vastuulla. Näin ollen suhde rahaan muuttuu oleellisesti. Jos rakenteiden kautta katsova näkee taloudellisen tukemisen, hän katsoo vain seurauksia. Väheneviä huostaanottoja. Mutta yksilöiden kautta katsova näkee että yksilöt saavat vain enemmän rahaa viinaan, eli saavat tilaa tehdä yksilöinä syntiä toisten maksamana.
Homot taas nähdään yksilöinä tekemässä "syntiä". Ja siksi yksilöllinen aktio on jotain jota voidaan moittia ja rajoittaa. Huomattavaa onkin että homous ei ole näiden ihmisten mukaan "relevantilla tavalla rakenteellista" ; Argumenttilinjat menevät siten että monet konservatiivit korostavat sitä että homoseksuaalisuus on valinta, ikään kuin elämäntapa.
Tämä huomio on jossain määrin huvittava. Sillä tein aikanani artikkelin konservativismin nietzscheläistymisestä. Ja tämä homojen ja köyhien tarkastelu paljastaa että uuskonservatiivit ovat hyvinkin postmoderneja. He toki teknisesti nimenä vihaavat postmodernismia koska se liitetään mielikuvissa liberaaleihin. Mutta postmodernit ajatustavat ja jopa kielenkäyttö on napattu käyttöön. Osittain sen vuoksi että liberaalien valtarakenteet otetaan haltuun hämäämällä sillä että käytetään heidän käyttämäänsä kieltä. Ja osittain sen takia että ihmisillä on kova into heittää "nihilismin" ja "postmodernin" tyylisiä käsitteitä osaamatta ollenkaan keskustella vaikkapa poststrukturalismin peruslähtökohdista oikein mitenkään.
Nimittäin jos katsotaan postmodernismia, sen perusteeseinä on juuri "biologian ylittäminen". Nähdään että ihminen on perimmiltään vapaa. Postmoderni ihminen näkee että ihmistä voidaan jossain määrin yrittää ohjailla mutta ihminen voi nähdä tämän illuusion läpi ja tiedostaa perimmäisen vapautensa. Ja näin ollen vaikka rakenne ohjaisikin riitelyyn ja masennukseen ja mielenterveyshäiriöihin ja tätä kautta lisäisi lastenhakkaamisen todennäköisyyttä, niin lopulta yksilö itse on vastuussa siitä hakkaako vai ei.
Ja juuri tämä on se minkä takia niin monessa asiassa uskonnollinen vouhkaus ja telaketjufeminismi kulkevat yhtä matkaa. Moralismissa kun vastustetaan pornografiaa, uskovaiset ja telaketjufeministit voivat olla hyvin vihaisia. Vaikka toinen onkin konservatiivi ja toinen liberaali. Samoin kun katsotaan evoluutiopsykologien kohtelua, vaikkapa YLEn uutisoiman Markus Rantalan kokemusten kautta, voidaan huomata että auton renkaiden puhkomista ja vastaavaa harjoittavat ovat karkeasti joko "uskovaisia" tai "humanisteja". Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Sillä uskovaiset ja feministit ovat kovasti puhumassa siitä miten he ovat uhreja. Silti he harvemmin joutuvat alansa vuoksi ottamaan salaisen puhelinnumeron. Eivätkä uutiset pullistele sitä miten Matti Leisolan ja Anna Kontulan autoja toistuvasti rikotaan. Kuitenkin kuulemme vain feministien ja uskovaisten ikävistä kokemuksista, emmekä juuri koskaan tiedostu evoluutiopsykologien haasteista, koska väninä ja uhriutuminen on kätevämpää ja helpompaa viestiä julkisuuteen kun on vallassaoleva ei-vainottu.
Uuskonservatiivia ja vasemmistoliberaalia yhdistääkin ajatus siitä miten he ovat toisinajattelijoita. Eivätkä mitä tahansa toisinajattelijoita. Toisinajattelijoita joilla on merkittävä määrä uhripääomaa johon marttyyristi vedota. Onkin hyvä tiedostaa että kulttuurisodassa on karkeasti ottaen kaksi puolta siksi että kummallakin puolella on merkittävästi valtaa. Ja tämän vallan rinnalla muut näkemykset jäävät jalkoihin ja tallautuvat. Vainotuksi itseään valittavat molemmin puolin vievätkin huomion kaikista muista. Mikä tavallaan äärimmäisen vahvasti demonstroi sitä miten paljon valtaa ja vähän vainoa heihin oikeasti kohdistuu.
2 kommenttia:
Monet ihmiset ovat epäloogisempia kuin oletetaan. Harva kuuluu kokonaan johonkin joukkoon. Jostain syystä - ihmisluonnon takiako - maailmaa on helpompi käsitellä, jos olettaa kaikkeen ajatteluun kahtiajaon. En nyt tarkoita vain ulkopuolista tarkastelijaa vaan myös erilaisten joukkojen sisäistä ajattelua ja rajoittuneisuutta.
Mielestäni puhut tässä myös tästä asiasta, tarkoituksella tai tarkoituksetta. Mitä enemmän olettaa toisesta, sitä vähemmän on mahdollista ymmärtää häntä.
Tiukka oikeassaolo ärsyttää minua, tuleepa se miltä taholta tahansa. Se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, vaan sitä, että "erilaisetkin" voivat kohdata toisensa aidosti. Jostain syystä tällainen "erilaisten" rauhanomainen kohtaaminen ei sovi kaikille. Kaiken ei tarvitsisi olla "maailmankuvasotaa".
Olen huomannut, että monet "tiukkapipot" ovat ärsyttäviä ihan sellaisenaan. Heille saattaa taistelu olla tärkeämpää kuin tulos.
Valitettavasti maailmassa on maailmankuvasotaa. Esim. kirkon ongelmana on se, että konservatiivipiireistä löytyy tukijoita tälle poteromellakoinnille. Liberaalien puolella ongelmat lakaistaan maton alle. Ainut tapa liberaalin kristityn saada tukea hyökkäyksen alla on rynnätä ateistien pariin. Kiusaajat kiusaavat eikä se lopu sillä että selitetään että olisi ihanteellista että ei kiusattaisi. (True but.) Ei ihme että poteroidutaan, kun tilanne on tämä. Ihmiset ovat tässä mielessä jollain tasolla loogisia.
Lähetä kommentti