Jos katsotaan "Leijonakuningas" -elokuvaa, siinä on selvä yhteiskunnallinen viesti. Se kuvaa luontoa ja sitä miten luonnollisuus on tärkeää. Puhutaan elämän kierrosta. Elokuvan alku ja loppu kuvaavatkin sitä miten uusi sukupolvi syntyy, ja kaikki jatkuu samanlaisena. (Elokuva on toisinto "Hamletista" ja "Kimba the White Lionista" joka ei ole tarina plagioinnin voimasta ja siitä miten ihmisen luovuus on vähäisempää kuin voisi luulla. Se tukee tätä tarinaa kaiken kiertämisestä. Ratkaisut ovat siis filosofisesti perusteltuja.) Tämä tekee sen perusasetelmasta konservatiivisen sanan konservatiivisuus klassisessa merkityksessä. Eli siinä mielessä että asioiden säilyttämistä arvostetaan.
Elokuva on siitä jännittävä, että sen syvin perusviesti on moderneille konservatiiveille vieras. Sen voisi muotoilla muotoon "tiedä paikkasi". (Elokuva tapahtuu Afrikassa.) Tietyt asiat ovat tietyillä paikoilla eikä pidä kiirehtiä. (Sen sijaan elokuva ei ole varoitus "varo mitä toivot" vaikka Simba laulamassa iloista rallia siitä miten hän toivoo että hän tulisi kuninkaaksi mahdollistuu tarpeettoman aikaisin kun hänen isänsä kuolee.) Tämä järjestys korostaa sitä että leijonat ovat kuninkaallisia. Järjestyksessä olevaa paikkaa ei ansaita taidoilla tai saavutuksilla vaan syntyperällä.
Tämä järjestys myös oikeuttaa leijonien saalistuskäyttäytymisen. Kun Simba keskustelee hänen isänsä kanssa siitä mitä hänen lauleskelujensa hauskoille taustalaulajille ja kenties ystävillekin tapahtuu, kerrotaan aivan suoraan että heidät syödään. Ja että sitten kun leijonat kuolevat, heidän ruumiistaan tulee multaa jota ruoho syö ja jota leijonien saaliit syövät. Elokuva ei kerro paljoa mätäbakteereista. Eikä siitä että leijonien saaliit kuolevat ennenaikaisesti, kivuliaasti ja väkivaltaisesti. (Hieman kuten Mufasa ja Scarkin.)
Scar onkin tarinassa vahva hahmo. Hän ennen kaikkea kyseenalaistaa tämän luonnollisen järjestyksen haluamalla päästä kuninkaaksi omilla ansioillaan. Tämä arpeutunut hahmo joka on traumatisoitunut ja jota nimitellään tämän vamman kautta, selittää hiirille ennen syömistään että maailma ei ole reilu. (Hänellä on, arpensa sijainnin kautta päätellen, mahdollisesti esteettisen vamman lisäksi myös otsalohkovamma, joka selittäisi hänen tietyt sosiaalis-moraaliset vaikeutensa.) Hän puuhastelee hyeenojen kanssa elefanttien hautausmaalla, paikassa joka on on Mufasan hallitseman yhteiskunnan kannalta slummialueita. Hyeenat haluavat syödä ja niillä on nälkä. (Mikä kertoo siitä miten käy kun ei satu syntymään kuninkaaksi vaan väärään sosiaaliseen luokkaan yhteiskunnassa jossa ei ole statuskierrolle tilaa.) Scar on ehdottomasti paha ja väärässä. (Tätä alleviivataan laulukohtauksella jossa on suoraan lainattua natsiestetiikkaa, koska hienovaraisuus.)
Merkittävää on, että kun Simba adoptoidaan kahden miehen talouteen ja oppii elämään kuten hippikommuunissa eletään (syömällä hyönteisiä), Scar ottaa vallan. Luonto muuttuu ruohottomaksi, karuksi ja aivan kaikilla on nälkä. Tämä johtunee siitä että Scar ei kunnioita elämän kiertoa. Ja mahdollisesti siitä että jos kaikki haluavat syödä tarpeekseen, syntyy paljon kulutusta. Hyeenat ja leijonat ovat kuitenkin luonnolle raskaita koska ne ovat luonteeltaan predatorisia. Ja näin resurssit kuluvat ylikulutuksessa.
Tämä muuttuu vasta sitten kun mitään opiskelematon Simba kyllästyy Nalan nalkutukseen. (Suunnilleen sama syy joka sai minut saamaan opiskeluni loppuun.) Ja kukistaa senhetkisen hallitsijan. Sen jälkeen, hyvin pian ja ihmeellisesti, luonto kukoistaa jälleen vihreänä. Joka muistuttaa siitä että kommunistiset yhteiskunnat joissa yritetään jakaa köyhille resursseja on johtanut omituiseen yhteiskuntaan joka yhdistää matalan elintason kovaan luonnon saastumiseen. Toisin kuin suunnilleen mikään muu yhteiskuntajärjestys.
Tätä kautta uskallan sanoa että elokuvan eettinen sanoma on se, että yhteiskunnan parhaaksi pitää elää siinä roolissa mihin sattuu syntymään. Ja toimivan yhteiskunnan ero on siinä että hyvässä yhteiskunnassa rikkailla hyväosaisilla ei ole nälkä. Tämän kulutusyhteiskunnan malliksi annetaan kuitenkin vaihtoehto. Jos ei halua elää kuten sanotaan, täytyy elää Hakuna Matata. (Suomeksi : "vedetään läskiksi".) Tällöin vaikka yhteiskunta olisi huono, löytyy jostain aina riittävästi hyönteisiä ja muuta iljettävää syötäväksi. Mutta jos haluaa elää kulutusyhteiskunnassa, kannattaa kaikesta huolimatta valita biologiset vanhempansa huolella. Adoptiovanhemmat kun eivät muuta mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti