Kun aloitin skeptikkona olon, oli maailma vielä sellainen että monet ajatukset olivat ns. pseudotieteitä. Ne väittivät olevansa tieteellisiä teorioita ja näkemyksiä. Niissä oli positiivisia väitelauseita. Esimerkiksi Loch Nessin hirviön olemassaolosta.
Tämä linjama sitten muuttui. Alkoi putkahtelemaan näkemyksiä joita oli kutsuttava denialistisiksi. Niissä ei enää ollut kysymys siitä että olisi esitetty jokin tieteellinen väite vaan sen sijaan herätetään epäilyä tieteen näkemyksiä vastaan. Tällöin esiin putkahteli monenlaista. Esimerkiks ilmastonmuutosdenialismia ja holokaustin kiistämistä.
Prosessi onkin varsin hyvin nähtävissä kreationismilinjan muutoksissa. Ennen vanhaan oltiin suoraan jotain YEC -kreationisteja jotka väittivät että maa on tietyn ikäinen ja Raamattu on kirjaimellisesti tosi. Tätä epämääräistettiin Intelligent Designillä joka vältteli monia näitä kysymyksiä ja teemoja. Joka sittemmin rapautui "evoluutiokriittisyydeksi".
Denialismi on suuressa roolissa myös politiikassa. Tämä ei ole sinänsä yllättävää sillä politiikanteko ei ole usein tiedettä noin ylipäätään. Ja poliittisen denialismin kohdalla on mahdotonta pitää tieteen kriteeristöä jotenkin annettuna tai edes relevanttina näkökulmana. Tai vaikka olisikin niin harvalle ihmiselle tämä menee läpi. Toki holokaustin kiistäminen, revisionismi, oli sidoksissa politiikkaan. Mutta siinä oli sentään historiatieteen metodi aika vahvasti mukaanotettavissa.
Poliittisessa denialismissa on kyseessä salaliittoteoriointi ilman salaliittoteoriaa. Esimerkiksi Obaman ympärille kehittyi "birther" -liike jonka tärkeimpänä tavoitteena oli luoda epäilyä siihen että Obama ei ollut Amerikan kansalainen. Tätä lähestyttiin hyvin kyseenalaisin ja ei-todistavin keinoin. Ja tämä näyttää koskevan myös nykyistä politiikkaa. Tämän sisällön voi tietää jo nyt. MV -lehti esitti että Hillary Clintonin sairaskertomukset olisivat vuotaneet. Ja että hänellä olisi dementia. Kekkosrinnastuksista innostuneena asiaa voi tietenkin seuloa vaikka "Snopesista". Ja mitään tukea tämän "vuodon" faktuaalisuudesta ei ole. Onkin selvää että tätä teoriaa tullaan rummuttamaan tulevina vuosina melko paljon. Jos ei muuten niin siksi että vaikka virallisen näköisiä dokumentteja voi väärentää photoshopilla helvetinmoisella sarjatulella, on tämänlaisen "vuodon" vääräksi todistaminen sitten sitäkin vaikeampaa. Helposti jää aina epäily tai mahdollisuus sellaiseen. Ja tämä riittää denialisteille.
Denialismin vuoksi faktantarkistus onkin muuttunut entistä tärkeämmäksi ja tiukemmaksi. Ei enää riitä että sanotulle on lähde ja että se ei ole tosiasioiden vastainen. Täytyy ehdottomasti varmistaa että lähde on tosi. Maailma muuttuu tätä kautta yhä vittumaisemmaksi ja työläämmäksi paikaksi skeptikolle. Enää pseudohöpö ja antiskeptinen anti-intellektuellismi ei puhu tieteestä vaan siitä miten ohjataan politiikkaa jolla sitten määritellään esimerkiksi tieteenteon määrärahat. Tälläistä ei voi voittaa vertaisarvioinnilla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Clinton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Clinton. Näytä kaikki tekstit
torstai 11. elokuuta 2016
torstai 5. kesäkuuta 2014
L -koodi ja sikiönlähdetystä ; Pihlajakatumuspilleröintiä
"The lady doth protest too much, methinks."
(William Shakespeare, "Hamlet")
Shakespeare ymmärsi asioiden kieltämiseen liittyvän ongelman. Kun joku liian kovasti kieltää jotain, se vihjaa että teko on jo lähes toteutumisen tasolla. Tai ainakin sen, että jos jotain asiaa kiistää monta kertaa, epäluottamus herää väkisinkin.
Itselläni on tähän liittyvä "omaelämänkerrallinen hauskahko anekdootti". Miekkailukoulumme juhlissa osa ihmisistä viettää siellä koko yön ja poistuu vasta aamulla. (Tämän porukan pitää tietysti sitten esimerkiksi siivota paikkoja, yleensä varsin krapulaisena.) Olen tätä porukkaa ja olen lukuisia kertoja nukkunut yön yli. Erään kerran sitten rakensimme siskonpetityylisen ratkaisun. Tilaa oli vähän ja nukuin erään naispuoleisen miekkailijan vieressä.
Emme harrastaneet seksiä. Mutta kotonani hieman ylikorostin tätä asiaa, siis sitä että emme harrastaneet seksiä, toistamalla sitä eri väleissä ainakin viisi tai kuusi kertaa siitä että emme harrastaneet seksiä. Emme harrastaneet seksiä, mutta jossain vaiheessa tästä hokemasta tuli tosiasiatilankuvauksen sijasta jotain joka korostaa että joku oli miettinyt seksinharrastamista naispuoleisen miekkailijan kanssa.
1: Oikeasti olen vain häveliäs, niin uskomattomalta kun se voi vaikuttaakin. En ole tottunut nukkumaan naisten vieressä. Ylipäätään ihmiselle jonka kohdalla koskettamiseen tarvitaan vuosien ritualisoitu lähestymistapa jonkun vieressä nukkuminen on häiritsevää. Emme. siis. harrastaneet. seksiä. Ymmärsitten varmasti kuitenkin pointin. Hokeminen on epäilyttävää, jokainen toisto vie uskottavuuden sanomisen sisällöstä vaikka se olisikin aivan totta. Ei ole tehokkaampaa tapaa diskreditoida asia kuin kiistää se liian jyrkästi.
Tämä tarina alustakoot tämän päivänsosiaalipornoa ajankohtaisinta journalistista tapahtumaa.
Tänään jokaisen kunnon moralistin on täytynyt pahastua lasten ja sikiöiden kuolemasta. Kysymyksessä on tietysti Galwayn katolinen laitos josta on paljastunut joukkohauta nimettömiä ruumiita. Nunnien pitämä hoitolaitos ja lähemmäs 800 lapsen ruumista herättävät tietysti paljon myötätuntoa. Etenkin kun ei puhuta muinaishistoriasta, vaan rikoksen tekijöitä voidaan vielä esimerkiksi kuulla asiaan liittyvistä yksityiskohdista.
Korjaan. Moralistit ovat puhuneet kotimaanasioista. Oulussa on löydetty "kolme tai viisi" "lasta tai sikiötä". "poliisille ilmoittautui oululainen 35-vuotias nainen, joka kertoi pakkausten sisältävän kolmen lapsen ruumiit, jotka hän oli synnyttänyt kotonaan kymmenen vuoden aikana. Nainen on nyt pidätetty. Tutkimuksissa ilmeni, että pakkaukset pitivät sisällään viiden lapsen tai sikiön ruumiit, joista osa oli pahoin hajonnut. Poliisin mukaan sikiöiden tai lasten ikää ei tässä vaiheessa pystytä tarkasti sanomaan. Tämän hetkisen käsityksen mukaan kyseessä ovat lähes täysiaikaisten sikiöiden tai lasten ruumiit, jotka ovat useita vuosia vanhoja." Tapahtuma on luonteeltaan hyvin poikkeuksellinen ja skandaalinomainen, ja saanut paljon mediatilaa. Erikoisena piirteenä onkin juuri se, että sikiöitä tai lapsia on säilytetty vuosia ja niiden kanssa on jopa muutettu. Tekijällä ei ole ollut aiempaa rikoshistoriaa ja hän on käynyt töissä ja on muutenkin ollut sellainen että ihmiset eivät ole huomanneet mitään vaikka hän on elänyt normaalin sosiaalista elämää.
Mutta itselleni siihen on liittynyt "omituisia signaaleja". Siis tätä tapausta uutisoidaan hyvin omintakeisella tavalla ja siihen liittyy todella vaikeasti selitettäviä ilmauksia ja asioita. Ensimmäinen asia on se, että kohtukuolemia sattuu melko harvoin. Toinen asia on, että viisi sikiötä on yhdelle ihmiselle melko paljon. Päivän epistolaan asian palauttaa se, että asiassa on mainittu ja kielletty tietty yhteys hyvin tomerasti. On kielletty, on kielletty, on kielletty. Ennen kuin rikoksesta on ehditty mitään tosiasioitakaan mainita, on tietyt asiat jo kolmesti kielletty. Jostain syystä uutisoinnissa on ollut erityisen tärkeää korostaa että "Mitään viitteitä ei ole myöskään siitä, että vauvasurmat liittyisivät millään tavalla uskontoon." Ja se asia johon surmat eivät liity on ... uskonto.
Miksi tämä pitää mainita? Jos ajatellaan rikoksia, niin ei ole todellakaan tavallista että korostetaan tekijän uskontoa tai uskonnottomuutta. Juuri tämä normaalista poikkeaminen on se omituinen signaali joka hämmästyttää. Yleensä teon motiivit ja muut kerrotaan ja se mihin rikos liittyy. Joka lisää asian hämmästyttävyyttä vielä entisestään. Lisäksi Oulussa asian ympärille on tehty rukoushetki joka on mittakaavassaan sen tyylinen, että jos uskonto ei liity asiaan mitenkään, niin tämänlainen strategia on ikään kuin sosiaalipornoon kallistuvaa. Ja vaikka näkemykseni kirkosta ei ehkä ole paras mahdollinen, niin näen että he noin yleensä pyrkivät ns. kohtuulliseen asiallisuuteen onnettomuustilanteissa. Uhreja ja tekijöitä ajatellaan enemmän kuin luulisi, ja huomattavasti enemmän kuin keltainen lehdistö ja kaikenmaailman kohu-uutisointejen varaan kommenttejaan suoltavat filosofiblogistit.
Asiasta onkin helppo rakentaa päähän jonkinlainen "tosielämän L -koodi". Jossa L ei viittaa lesboon vaan lestadiolaiseen. Oulussa on paljon lestadiolaisia. Lestadiolaiset taas, vaikka eivät ole opillisesti kovin ydinluterilaisia, ovat yleensä toimineet hyvässä yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Siksi on enemmän kuin todennäköistä että Oulun sikiösurmien tekijät tai ainakin lähipiiri pitää sisällään juuri näitä Oulun lestadiolaisia. ; Ja tätä kautta syntyy selitys sille miksi sikiöitä on niin paljon. Lestadiolaiset eivät ole tunnetusti ehkäisyn ystäviä. Lisäksi sikiön kätkeminen ei näytä kovin järkevältä toiminnalta kun ottaa huomioon nykytilanteen jossa abortti on kohtuullisen yleinen vaihtoehto. Lestadiolaisilla asiaan liittyy kuitenkin sosiaalista painetta.
Suomen kummitusperinne tietää kertoa ihtiriekoista, jotka ovat lähdetettyjä sikiöitä tai vastasyntyneitä, jotka kummittelevat. Tarinat kertovat vanhasta maailmankuvasta, jossa äpärä oli syntiä ja abortti ei ollut vaihtoehto. Tämänlaisessa kulttuurissa hengariabortit tai vauvansurmat ovat olleet tiedetty lieveilmiö. "Jälkiabortti kotikadulla" tai "pihlajakatumuspilleröinti" (aka. vauvansurma) on ollut usein ainoa ratkaisu. Oulun talo on siis tässä kohden syvemmässä liitossa perinteiseen Suomalaiseen kulttuuriin kuin kenties haluamme.
Mutta ei. Näissä moneen kertaan kieltämisessä on ongelma.
Tämänlainen ei tosiasiassa ole mitään terävänäköistä salaisuuksienpaljastamista. Salaliittoteoriat toimivat nimittäin juuri tämänlaisella ajatusketjulla. Niissä on toki faktaa nimeksi ja täytteeksi, eikä ajatuskulku ole mahdoton. Mutta tosiasiassa uutisista voi päätellä lestadiolaisefektin aivan yhtä vahvasti kuin minun voisi päätellä olevan avionrikkoja. (Kaikenlaista syntiä on tullut tehtyä, mutta ei tätä. Toki tässä on hyvä huomata että on vaikeaa tehdä aviorikoksen syntiä minun naamalla ja etenkin luonteella.)
Siksi ihmettelenkin sitä miksi tätä uutisointia on tehty tällä tavalla. Tämänlainen hyvin epäilyttävä ja tavallisuudesta poikkeava uutisointistrategia on otettu käyttöön. En olisi ottanut asiaa muutoin esiin, mutta tästä uutisoinnista on oikeasti syntynyt useitakin varsin kovakaliiberisia ja korkealentoisia teorioita.
1: Ensimmäisen teorian mukaan lestadiolaiset kiistävät suoraa yhteyttä siksi että epäsuorat yhteydet, kuten vaikka lestadiolaismiehet jotka eivät suostu seksiin ehkäisyllä, ovat niin vahvoja.
2: Ja että se, että uskonto ei liity asiaan mitenkään tarkoittaa että tekijä olisi vahvasti uskonnoton, joku uusateisti tai vastaava ja että uutinen siksi kertoo että ateismi on syypää rikosketjuun. Että kun ensin sallitaan abortit kun sikiöt eivät ole ihmisiä, niin tämä on vain asian darwinistinen loppupäätelmä.
En pidä kumpaakaan asiana jonka voi riittävän vahvasti päätellä uutisista. Ja oikominen tämänlaisessa tilanteessa johtaa syyttelyyn. Ja seuraukset on huomioitava, joten tälläisiä oikomisia harrastaneella ihmsellä on joko taipumus olla ignorantti idiootti tai sitten asenteellisesti mutantti -ihminen jonka munuaiset ovat syntyessään nurinpäin ja pumppaavat kaiken kusen heidän päähänsä. Enkä tiedä kumpi vaihtoehdoista on pahempi. Enkä välitäkään tietää. En halua olla näiden tulkintojen kanssa ja näitä väkertävien ja vakavasti ottavien ihmisten kanssa missään tekemisissä. Uskovaisille ystäville, joiden kritiikki tietysti kohdistuu minun suuntaani enemmän kuin tuo esillenostamani L -koodi -teoria voivat minun puolestani palata takaisin siihen toisenlaiseen kieltämiseen, kuten kauppojen sunnuntaiaukioloaikoihin ja kaikkeen muuhun. Lopuksi minulla ei ole muuta sanottavaa koko asiaan kuin heittää epämääräisiä Bill Clinton -sitaatteja. (Klintonin Bili, aina naisten huulilla.)
(William Shakespeare, "Hamlet")
Shakespeare ymmärsi asioiden kieltämiseen liittyvän ongelman. Kun joku liian kovasti kieltää jotain, se vihjaa että teko on jo lähes toteutumisen tasolla. Tai ainakin sen, että jos jotain asiaa kiistää monta kertaa, epäluottamus herää väkisinkin.
Itselläni on tähän liittyvä "omaelämänkerrallinen hauskahko anekdootti". Miekkailukoulumme juhlissa osa ihmisistä viettää siellä koko yön ja poistuu vasta aamulla. (Tämän porukan pitää tietysti sitten esimerkiksi siivota paikkoja, yleensä varsin krapulaisena.) Olen tätä porukkaa ja olen lukuisia kertoja nukkunut yön yli. Erään kerran sitten rakensimme siskonpetityylisen ratkaisun. Tilaa oli vähän ja nukuin erään naispuoleisen miekkailijan vieressä.
1: Oikeasti olen vain häveliäs, niin uskomattomalta kun se voi vaikuttaakin. En ole tottunut nukkumaan naisten vieressä. Ylipäätään ihmiselle jonka kohdalla koskettamiseen tarvitaan vuosien ritualisoitu lähestymistapa jonkun vieressä nukkuminen on häiritsevää. Emme. siis. harrastaneet. seksiä. Ymmärsitten varmasti kuitenkin pointin. Hokeminen on epäilyttävää, jokainen toisto vie uskottavuuden sanomisen sisällöstä vaikka se olisikin aivan totta. Ei ole tehokkaampaa tapaa diskreditoida asia kuin kiistää se liian jyrkästi.
Tämä tarina alustakoot tämän päivän
Tänään jokaisen kunnon moralistin on täytynyt pahastua lasten ja sikiöiden kuolemasta. Kysymyksessä on tietysti Galwayn katolinen laitos josta on paljastunut joukkohauta nimettömiä ruumiita. Nunnien pitämä hoitolaitos ja lähemmäs 800 lapsen ruumista herättävät tietysti paljon myötätuntoa. Etenkin kun ei puhuta muinaishistoriasta, vaan rikoksen tekijöitä voidaan vielä esimerkiksi kuulla asiaan liittyvistä yksityiskohdista.
Korjaan. Moralistit ovat puhuneet kotimaanasioista. Oulussa on löydetty "kolme tai viisi" "lasta tai sikiötä". "poliisille ilmoittautui oululainen 35-vuotias nainen, joka kertoi pakkausten sisältävän kolmen lapsen ruumiit, jotka hän oli synnyttänyt kotonaan kymmenen vuoden aikana. Nainen on nyt pidätetty. Tutkimuksissa ilmeni, että pakkaukset pitivät sisällään viiden lapsen tai sikiön ruumiit, joista osa oli pahoin hajonnut. Poliisin mukaan sikiöiden tai lasten ikää ei tässä vaiheessa pystytä tarkasti sanomaan. Tämän hetkisen käsityksen mukaan kyseessä ovat lähes täysiaikaisten sikiöiden tai lasten ruumiit, jotka ovat useita vuosia vanhoja." Tapahtuma on luonteeltaan hyvin poikkeuksellinen ja skandaalinomainen, ja saanut paljon mediatilaa. Erikoisena piirteenä onkin juuri se, että sikiöitä tai lapsia on säilytetty vuosia ja niiden kanssa on jopa muutettu. Tekijällä ei ole ollut aiempaa rikoshistoriaa ja hän on käynyt töissä ja on muutenkin ollut sellainen että ihmiset eivät ole huomanneet mitään vaikka hän on elänyt normaalin sosiaalista elämää.
Mutta itselleni siihen on liittynyt "omituisia signaaleja". Siis tätä tapausta uutisoidaan hyvin omintakeisella tavalla ja siihen liittyy todella vaikeasti selitettäviä ilmauksia ja asioita. Ensimmäinen asia on se, että kohtukuolemia sattuu melko harvoin. Toinen asia on, että viisi sikiötä on yhdelle ihmiselle melko paljon. Päivän epistolaan asian palauttaa se, että asiassa on mainittu ja kielletty tietty yhteys hyvin tomerasti. On kielletty, on kielletty, on kielletty. Ennen kuin rikoksesta on ehditty mitään tosiasioitakaan mainita, on tietyt asiat jo kolmesti kielletty. Jostain syystä uutisoinnissa on ollut erityisen tärkeää korostaa että "Mitään viitteitä ei ole myöskään siitä, että vauvasurmat liittyisivät millään tavalla uskontoon." Ja se asia johon surmat eivät liity on ... uskonto.
Miksi tämä pitää mainita? Jos ajatellaan rikoksia, niin ei ole todellakaan tavallista että korostetaan tekijän uskontoa tai uskonnottomuutta. Juuri tämä normaalista poikkeaminen on se omituinen signaali joka hämmästyttää. Yleensä teon motiivit ja muut kerrotaan ja se mihin rikos liittyy. Joka lisää asian hämmästyttävyyttä vielä entisestään. Lisäksi Oulussa asian ympärille on tehty rukoushetki joka on mittakaavassaan sen tyylinen, että jos uskonto ei liity asiaan mitenkään, niin tämänlainen strategia on ikään kuin sosiaalipornoon kallistuvaa. Ja vaikka näkemykseni kirkosta ei ehkä ole paras mahdollinen, niin näen että he noin yleensä pyrkivät ns. kohtuulliseen asiallisuuteen onnettomuustilanteissa. Uhreja ja tekijöitä ajatellaan enemmän kuin luulisi, ja huomattavasti enemmän kuin keltainen lehdistö ja kaikenmaailman kohu-uutisointejen varaan kommenttejaan suoltavat filosofiblogistit.
Asiasta onkin helppo rakentaa päähän jonkinlainen "tosielämän L -koodi". Jossa L ei viittaa lesboon vaan lestadiolaiseen. Oulussa on paljon lestadiolaisia. Lestadiolaiset taas, vaikka eivät ole opillisesti kovin ydinluterilaisia, ovat yleensä toimineet hyvässä yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Siksi on enemmän kuin todennäköistä että Oulun sikiösurmien tekijät tai ainakin lähipiiri pitää sisällään juuri näitä Oulun lestadiolaisia. ; Ja tätä kautta syntyy selitys sille miksi sikiöitä on niin paljon. Lestadiolaiset eivät ole tunnetusti ehkäisyn ystäviä. Lisäksi sikiön kätkeminen ei näytä kovin järkevältä toiminnalta kun ottaa huomioon nykytilanteen jossa abortti on kohtuullisen yleinen vaihtoehto. Lestadiolaisilla asiaan liittyy kuitenkin sosiaalista painetta.
Suomen kummitusperinne tietää kertoa ihtiriekoista, jotka ovat lähdetettyjä sikiöitä tai vastasyntyneitä, jotka kummittelevat. Tarinat kertovat vanhasta maailmankuvasta, jossa äpärä oli syntiä ja abortti ei ollut vaihtoehto. Tämänlaisessa kulttuurissa hengariabortit tai vauvansurmat ovat olleet tiedetty lieveilmiö. "Jälkiabortti kotikadulla" tai "pihlajakatumuspilleröinti" (aka. vauvansurma) on ollut usein ainoa ratkaisu. Oulun talo on siis tässä kohden syvemmässä liitossa perinteiseen Suomalaiseen kulttuuriin kuin kenties haluamme.
Mutta ei. Näissä moneen kertaan kieltämisessä on ongelma.
Tämänlainen ei tosiasiassa ole mitään terävänäköistä salaisuuksienpaljastamista. Salaliittoteoriat toimivat nimittäin juuri tämänlaisella ajatusketjulla. Niissä on toki faktaa nimeksi ja täytteeksi, eikä ajatuskulku ole mahdoton. Mutta tosiasiassa uutisista voi päätellä lestadiolaisefektin aivan yhtä vahvasti kuin minun voisi päätellä olevan avionrikkoja. (Kaikenlaista syntiä on tullut tehtyä, mutta ei tätä. Toki tässä on hyvä huomata että on vaikeaa tehdä aviorikoksen syntiä minun naamalla ja etenkin luonteella.)
Siksi ihmettelenkin sitä miksi tätä uutisointia on tehty tällä tavalla. Tämänlainen hyvin epäilyttävä ja tavallisuudesta poikkeava uutisointistrategia on otettu käyttöön. En olisi ottanut asiaa muutoin esiin, mutta tästä uutisoinnista on oikeasti syntynyt useitakin varsin kovakaliiberisia ja korkealentoisia teorioita.
1: Ensimmäisen teorian mukaan lestadiolaiset kiistävät suoraa yhteyttä siksi että epäsuorat yhteydet, kuten vaikka lestadiolaismiehet jotka eivät suostu seksiin ehkäisyllä, ovat niin vahvoja.
2: Ja että se, että uskonto ei liity asiaan mitenkään tarkoittaa että tekijä olisi vahvasti uskonnoton, joku uusateisti tai vastaava ja että uutinen siksi kertoo että ateismi on syypää rikosketjuun. Että kun ensin sallitaan abortit kun sikiöt eivät ole ihmisiä, niin tämä on vain asian darwinistinen loppupäätelmä.
 |
| Kielletään kaikenlaista! Koska oman positiivisen uskonnonilmaisun arvo yhteiskuntatasolla on merkittävää vain suvivirren kohdalla. |
torstai 30. syyskuuta 2010
Toisen käden suista.
"Toisen käden tietoa saan. / Syön kerran syötyä ruokaa. / Joudun laulun uhrin tapaamaan."
(Absoluuttinen nollapiste, "Pimeässä vietetty aika minuuteissa")
Huhut ovat ilmiönä varsin mutkikas ilmiö. Olenkin eräällä tavalla peräti vältellyt aihetta. Ne ovat tämän blogin kannalta tärkeitä koska ne liittyvät vahvasti sensuuriin ja keskustelukulttuuriin. Sekä siihen että miten sanoma ja sanoja pitäisi erottaa. Huhu on kuitenkin minun debattiasenteessani "eräänlainen ongelma".
Huhun määritelmän lähestymisestä sitä kautta mitä se ei ole.
Ensiksi erotan huhut juoruista. Sillä juorussa on kysymys pienimuotoisemmasta ilmiöstä. Juoruilu liittyy sosiaalisene peliin jossa juoruajalla on jonkinlainen yhteisöllinen sidos sekä juorukerhoon että juoruttavaan. Huhut taas ovat laajemmin levinneitä. Niissä on kysymys laajemmasta asiasta.
1: Toki juoru on monen huhun alkulähde - ja joissain tapauksissa erottelua on hyvinkin vaikeaa tehdä.
Huhu liittyy tavallaan myös valehteluun. Kuitenkin huhun erottaa valehtelusta intentio. Huhun kertoja levittää tietoa pitäen sitä totena tai vähintään uskottavana ja mielenkiintoisena. Valehtelijalla taas on selvä tuntuma sanotun asian vääryydestä. Tätä kautta huhupuheiden levittäjä on eri kuin valehtelija.
1: Huhu voisi liittyä myös hieman vitsailuun. Mutta vitsailussa kuulija ja kertoja tietävät molemmat että asia ei ole totta.
Huhu liitetään helposti epäluotettavuuteen ja suoranaiseen epätotuuteen. Kuitenkin huhuina on alkanut esimerkiksi Bill Clintonin seksisuhde Monica Lewinskyn kanssa. Asia oli totta, mutta se paljastui vasta kun huhumylly oli hyvin laaja ja asiaa ruvettiin tutkimaan. Selvisi ja paljastui monelaisia mielenkiintoisia asioita, kuten likaisia mekkoja. Nämä todisteet näyttivät että huhu oli totta.
Huhun määritelmä sitä kautta mitä se on.
Huhu on "sekä kanava että viesti". Toisin sanoen tarvitaan monta elementtiä että huhua voi puhua huhuna.
1: Huhun täytyy perustua lähteistämättömään tai huonosti lähteistettyyn tietoon. Huhu ei ole ensimmäisen käden tarina, vaan "moni sanoo" -kertomus. Kreikan martyros tarkoitti paikalla ollutta todistajaa. Huhupuheissa on kysymys kuulopuheista, jolloin asia kuullaan mutkan kautta. Vääristelty itsensä todistajaksi väittäminen on valehtelua. Mutta kuullun eteenpäin kertominen
2: Huhu vaatii leviämisen sosiaalisessa verkostossa jossa asiaa kerrotaan toisille. Tätä kautta esimerkiksi lehdistön uutisankka on journalistinen huhupuheen uskominen tai huhupuheen rakentaminen. Huhu on yleisesti ottaen hyvin suosittu ja laajalle levinnyt ennen kuin siitä aletaan puhumaan huhuna, eikä juoruna.
Huhu on suusta suuhun leviävä tosiasiaväite, jonka lähteistys on huolimatonta.
Huhuiluun viestikanava.
Huhut leviävät ensi sijassa siksi että ne ovat messevistä aiheista. Niiden sanoma kiinnostaa jollakin tavalla kuulijoita ja ihmisiä. Siksi sitä kerrotaan toisille. Kauhistelu tai muu vastaava virike on siksi helposti viestin leviämisen takana. Siksi huhut leviävätkin hyvin nopeasti.
1: Jopa niin nopeasti että niihin sopii Douglas Adamsin "huonoja uutisia" koskeva sääntö. Hän kun muistutti että mikään ei liiku valoa nopeammin, paitsi huono uutinen, jonka leviämisellä on aivan omat lakinsa.
Karkeasti voitaisiin sanoa että asian (1) aiheen yleinen kiinnostavuus, (2) väitetyn tapahtuman tärkeys ja (3) yleinen epätietoisuus asiasta tekevät juorusta mehevän.
1: Mutta usein huhut leviävät myös niiden "keveyden" vuoksi. Niitä pidetään hauskoina tai jopa harmittomina. Siksi tämä on enemmän nyrkkisääntö kuin ehdoton laki.
Huhujen ongelmana on kaksi asiaa. Ensin on alkuperäisen viestin luotettavuus. Sitten on levityskanavan luotettavuus. Huhupuheet kun voivat esimerkiksi saada yksityiskohtia matkan varrella. On hyvin vaikeaa arvioida ovatko kaikki "suusta -suuhun" kertoneiden ketjussa olleet yksilöt arvioineet viestin kertojan luotettavaksi oikein syin. Ja ovatko he levittäneet muistin tai tarinaniskijän ominaisuuksiensa vuoksi tarinaa eteenpäin muuttuneessa muodossa.
1: Kyseessä on eräänlainen rikkinäinen puhelin. Joskushan viesti tulee selvänä läpi. Mutta usein viesti muuttuu matkalla.
Huhuiluun suhtautumisesta.
Huhun suosion syy tulee usein retorisista syistä. Aihe on vaan niin messevä. Tämä tuottaa vaikeuksia minunlaiselleni, jonka mielestä "ei saa ampua viestintuojaa vaan viestiä". Ja joka ajattelee samalla vahvasti myös että "viestin kritisointi ei ole viestintuojan lyttäämistä".
Huhu on kuitenkin sekä kanava että viesti samanaikaisesti. Siksi käy niin että:
1: Jos kritisoit viestin sisältöä epäuskottavaksi, se ei vaikuta huhuun mitenkään koska se kerää voimansa siitä että "monet sanovat näin" ja aihekin on mielenkiintoinen ja sopii hyvin esimerkiksi omiin ennakkoluuloihin tai pelkoihin.
2: Ja jos kritisoit viestikanavaa, se on sama kuin sanoisit kertojaa epäluotettavaksi. Tätä taas on vaikeaa ellei mahdotonta olla ottamatta henkilökohtaiseksi.
Itse asiassa ongelma on hyvinkin paljon yllä mainittua suurempi. Sillä jo viestin kritisoiminen kertoo epäluottamuksesta. Sillä juorussa perustelu joudutaan "tietovajeen" vuoksi - objektiivisen tiedon puute on yksi juorun leviämistä helpottava tekijä, se antaa ikään kuin epäilyille tilaa - helposti tekemään lähdekritiikkiargumentein. Tällöin kertoja loukkaantuu. Ja loukkaat hänen kavereitaankin. Sitä "luotettavaa tyyppiä" joka on sen tarinan kertonut.
Omalta kohdaltani olen ratkaissut tilannetta siten että huhu ei ole todiste. Huhu on epäluotettava koska sitä ei voi varmistaa. Kuitenkin iso huhu tekee asian tutkimisesta tärkeää. Jos ei muuten, niin sen vuoksi että korjataan "yleinen vihrekäsitys". Siksi esimerkiksi Bill Clintonin tapaus oli hyvä esimerkki siitä, miten huhu tuomitaan todeksi tai epätodeksi vasta kun on saatavilla tietoa asiasta. Siihen asti huhu on epäilyttävä.
1: Vetoan tässä sellaisiin hyveisiin kuten "syytön kunnes toisin todistetaan". Koska ne toimivat melko kohteliaina syinä, joissa ei kertojaa suoraan tuomita juoruämmäksi ja juorukelloksi.
Huhujen siipien katkaisusta.
Toinen huhun kannaltani ongelmallinen seikka perustuu sananvapauteen ja sensuuriin. Minähän kannatan niitä kovasti. Kuitenkin samanaikaisesti pidän huhuja ongelmana. Huhuihin puuttuminen on kuitenkin sensuuria.
Tässä kohden tilannettani voidaan verrata melko sujuvasti "vapaan rakkauden ystävään", joka kannattaa seksuaalista vapaamielisyyttä. Sellainen jonka mielestä liika hygienia tuottaa vain kliinisen ja tylsän seksielämän. (Itse asiassa en kannata itse, vaan vertaudun tälläiseen.) Tässä tilanteessa huhu on ikään kuin sukupuolitauti. (Vertaus on sinänsäkin osuva että huhun leviäminen on eräänlainen kontaminaatio : Juttu hyppää ihmisestä toiseen jonkun kanavan kautta.)
Tätä kautta uskallan sanoa että huhupuheiden määrä -ja laajuus - todennäköisesti kasvaa sananvapauden laajenemisen seurauksena. Siksi sananvapauden kanssa pitää tunnistaa huhujen oireet. Vapaan rakkauden tuntijan on tunnistettava sukupuolitautien oireet hyvinkin tarkasti jotta hän voi edes jokseenkin turvallisesti jatkaa "mielenkiintoisen epäkliinistä elämäänsä."
Siksi minäkin suhtaudun huhuihin siten että sananvapauden kannattajana ja sensuurin vastustajana korostankin "tervettä järkeä", "tiedettä" ja "lähdekritiikkiä", joiden avulla epämieluisa mutta väistämätön seuraus "saadaan pidettyä säällisissä rajoissa".
(Absoluuttinen nollapiste, "Pimeässä vietetty aika minuuteissa")
Huhut ovat ilmiönä varsin mutkikas ilmiö. Olenkin eräällä tavalla peräti vältellyt aihetta. Ne ovat tämän blogin kannalta tärkeitä koska ne liittyvät vahvasti sensuuriin ja keskustelukulttuuriin. Sekä siihen että miten sanoma ja sanoja pitäisi erottaa. Huhu on kuitenkin minun debattiasenteessani "eräänlainen ongelma".
Huhun määritelmän lähestymisestä sitä kautta mitä se ei ole.
Ensiksi erotan huhut juoruista. Sillä juorussa on kysymys pienimuotoisemmasta ilmiöstä. Juoruilu liittyy sosiaalisene peliin jossa juoruajalla on jonkinlainen yhteisöllinen sidos sekä juorukerhoon että juoruttavaan. Huhut taas ovat laajemmin levinneitä. Niissä on kysymys laajemmasta asiasta.
1: Toki juoru on monen huhun alkulähde - ja joissain tapauksissa erottelua on hyvinkin vaikeaa tehdä.
Huhu liittyy tavallaan myös valehteluun. Kuitenkin huhun erottaa valehtelusta intentio. Huhun kertoja levittää tietoa pitäen sitä totena tai vähintään uskottavana ja mielenkiintoisena. Valehtelijalla taas on selvä tuntuma sanotun asian vääryydestä. Tätä kautta huhupuheiden levittäjä on eri kuin valehtelija.
1: Huhu voisi liittyä myös hieman vitsailuun. Mutta vitsailussa kuulija ja kertoja tietävät molemmat että asia ei ole totta.
Huhu liitetään helposti epäluotettavuuteen ja suoranaiseen epätotuuteen. Kuitenkin huhuina on alkanut esimerkiksi Bill Clintonin seksisuhde Monica Lewinskyn kanssa. Asia oli totta, mutta se paljastui vasta kun huhumylly oli hyvin laaja ja asiaa ruvettiin tutkimaan. Selvisi ja paljastui monelaisia mielenkiintoisia asioita, kuten likaisia mekkoja. Nämä todisteet näyttivät että huhu oli totta.
Huhun määritelmä sitä kautta mitä se on.
Huhu on "sekä kanava että viesti". Toisin sanoen tarvitaan monta elementtiä että huhua voi puhua huhuna.
1: Huhun täytyy perustua lähteistämättömään tai huonosti lähteistettyyn tietoon. Huhu ei ole ensimmäisen käden tarina, vaan "moni sanoo" -kertomus. Kreikan martyros tarkoitti paikalla ollutta todistajaa. Huhupuheissa on kysymys kuulopuheista, jolloin asia kuullaan mutkan kautta. Vääristelty itsensä todistajaksi väittäminen on valehtelua. Mutta kuullun eteenpäin kertominen
2: Huhu vaatii leviämisen sosiaalisessa verkostossa jossa asiaa kerrotaan toisille. Tätä kautta esimerkiksi lehdistön uutisankka on journalistinen huhupuheen uskominen tai huhupuheen rakentaminen. Huhu on yleisesti ottaen hyvin suosittu ja laajalle levinnyt ennen kuin siitä aletaan puhumaan huhuna, eikä juoruna.
Huhu on suusta suuhun leviävä tosiasiaväite, jonka lähteistys on huolimatonta.
Huhuiluun viestikanava.
Huhut leviävät ensi sijassa siksi että ne ovat messevistä aiheista. Niiden sanoma kiinnostaa jollakin tavalla kuulijoita ja ihmisiä. Siksi sitä kerrotaan toisille. Kauhistelu tai muu vastaava virike on siksi helposti viestin leviämisen takana. Siksi huhut leviävätkin hyvin nopeasti.
1: Jopa niin nopeasti että niihin sopii Douglas Adamsin "huonoja uutisia" koskeva sääntö. Hän kun muistutti että mikään ei liiku valoa nopeammin, paitsi huono uutinen, jonka leviämisellä on aivan omat lakinsa.
Karkeasti voitaisiin sanoa että asian (1) aiheen yleinen kiinnostavuus, (2) väitetyn tapahtuman tärkeys ja (3) yleinen epätietoisuus asiasta tekevät juorusta mehevän.
1: Mutta usein huhut leviävät myös niiden "keveyden" vuoksi. Niitä pidetään hauskoina tai jopa harmittomina. Siksi tämä on enemmän nyrkkisääntö kuin ehdoton laki.
Huhujen ongelmana on kaksi asiaa. Ensin on alkuperäisen viestin luotettavuus. Sitten on levityskanavan luotettavuus. Huhupuheet kun voivat esimerkiksi saada yksityiskohtia matkan varrella. On hyvin vaikeaa arvioida ovatko kaikki "suusta -suuhun" kertoneiden ketjussa olleet yksilöt arvioineet viestin kertojan luotettavaksi oikein syin. Ja ovatko he levittäneet muistin tai tarinaniskijän ominaisuuksiensa vuoksi tarinaa eteenpäin muuttuneessa muodossa.
1: Kyseessä on eräänlainen rikkinäinen puhelin. Joskushan viesti tulee selvänä läpi. Mutta usein viesti muuttuu matkalla.
Huhuiluun suhtautumisesta.
Huhun suosion syy tulee usein retorisista syistä. Aihe on vaan niin messevä. Tämä tuottaa vaikeuksia minunlaiselleni, jonka mielestä "ei saa ampua viestintuojaa vaan viestiä". Ja joka ajattelee samalla vahvasti myös että "viestin kritisointi ei ole viestintuojan lyttäämistä".
Huhu on kuitenkin sekä kanava että viesti samanaikaisesti. Siksi käy niin että:
1: Jos kritisoit viestin sisältöä epäuskottavaksi, se ei vaikuta huhuun mitenkään koska se kerää voimansa siitä että "monet sanovat näin" ja aihekin on mielenkiintoinen ja sopii hyvin esimerkiksi omiin ennakkoluuloihin tai pelkoihin.
2: Ja jos kritisoit viestikanavaa, se on sama kuin sanoisit kertojaa epäluotettavaksi. Tätä taas on vaikeaa ellei mahdotonta olla ottamatta henkilökohtaiseksi.
Itse asiassa ongelma on hyvinkin paljon yllä mainittua suurempi. Sillä jo viestin kritisoiminen kertoo epäluottamuksesta. Sillä juorussa perustelu joudutaan "tietovajeen" vuoksi - objektiivisen tiedon puute on yksi juorun leviämistä helpottava tekijä, se antaa ikään kuin epäilyille tilaa - helposti tekemään lähdekritiikkiargumentein. Tällöin kertoja loukkaantuu. Ja loukkaat hänen kavereitaankin. Sitä "luotettavaa tyyppiä" joka on sen tarinan kertonut.
Omalta kohdaltani olen ratkaissut tilannetta siten että huhu ei ole todiste. Huhu on epäluotettava koska sitä ei voi varmistaa. Kuitenkin iso huhu tekee asian tutkimisesta tärkeää. Jos ei muuten, niin sen vuoksi että korjataan "yleinen vihrekäsitys". Siksi esimerkiksi Bill Clintonin tapaus oli hyvä esimerkki siitä, miten huhu tuomitaan todeksi tai epätodeksi vasta kun on saatavilla tietoa asiasta. Siihen asti huhu on epäilyttävä.
1: Vetoan tässä sellaisiin hyveisiin kuten "syytön kunnes toisin todistetaan". Koska ne toimivat melko kohteliaina syinä, joissa ei kertojaa suoraan tuomita juoruämmäksi ja juorukelloksi.
Huhujen siipien katkaisusta.
Toinen huhun kannaltani ongelmallinen seikka perustuu sananvapauteen ja sensuuriin. Minähän kannatan niitä kovasti. Kuitenkin samanaikaisesti pidän huhuja ongelmana. Huhuihin puuttuminen on kuitenkin sensuuria.
Tässä kohden tilannettani voidaan verrata melko sujuvasti "vapaan rakkauden ystävään", joka kannattaa seksuaalista vapaamielisyyttä. Sellainen jonka mielestä liika hygienia tuottaa vain kliinisen ja tylsän seksielämän. (Itse asiassa en kannata itse, vaan vertaudun tälläiseen.) Tässä tilanteessa huhu on ikään kuin sukupuolitauti. (Vertaus on sinänsäkin osuva että huhun leviäminen on eräänlainen kontaminaatio : Juttu hyppää ihmisestä toiseen jonkun kanavan kautta.)
Tätä kautta uskallan sanoa että huhupuheiden määrä -ja laajuus - todennäköisesti kasvaa sananvapauden laajenemisen seurauksena. Siksi sananvapauden kanssa pitää tunnistaa huhujen oireet. Vapaan rakkauden tuntijan on tunnistettava sukupuolitautien oireet hyvinkin tarkasti jotta hän voi edes jokseenkin turvallisesti jatkaa "mielenkiintoisen epäkliinistä elämäänsä."
Siksi minäkin suhtaudun huhuihin siten että sananvapauden kannattajana ja sensuurin vastustajana korostankin "tervettä järkeä", "tiedettä" ja "lähdekritiikkiä", joiden avulla epämieluisa mutta väistämätön seuraus "saadaan pidettyä säällisissä rajoissa".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)