Rakkautta vastaan = elämän puolesta

"Syntymän jälkeinen huuto, perkauspöydän alta raikunut parkaisu, jolla hän oli vetänyt huomion puoleensa ja toimittanut äitinsä mestauslavalle, ei ollut suinkaan sellainen vaistomainen huuto, jolla rukoillaan sääliä ja rakkautta. Se oli ollut tarkoin harkittu, ehkä suorastaan viimeistä piirtoa myöten harkittu huuto, jolla vastasyntynyt oli ottanut kantaa rakkautta vastaan ja silti elämän puolesta. Vallitsevissa oloissahan jälkimmäinen oli mahdollista vain ilman edellistä, ja jos lapsi olisi vaatinut molempia, hän olisi epäilemättä kokenut piankin surkean lopun."
(Patrick Süskind, "Parfyymi", sivu 26)

Usein ajatellaan että elämän puolella oleminen tarkoittaa samaa kuin rakkaudellisuus ja pehmeät arvot. Ylläoleva lainaukseni kertoo että tosiasiassa monesti ne ovat toisensa poissulkevia. Luonnontilassa evoluutiokin muistuttaa että eloonjääminen vaatii usein muiden vahingoittamista. Eloonjääminen on usein tuskaisaa ja pullollaan kamppailua. Tämä nähdään usein juuri evoluution kohdalla ja tätä kautta syytetään että evolutionistit olisivat maailmankuvaltaan julmia. Kuitenkin valtaosa uskovaisten pro life -argumentaatio on nimenomaan tämänlaista. Vaihtoehtona on rakkauden ja elämän väliltä valitseminen joka muistuttaa oleellisesti tuota kohtaa jonka yhteys aborttiin ja lapsen saamaan rakkauteen lienee jopa alleviivaava. Toinen johon vaihtoehtoisuus sopii on tietysti eutanasia. On valittava kärsiminen tai kuolema. Elämä ja kiduttava tuska jossa ei ole tarjolla mitään hyvää ja kaunista tai kuolema ilman tämänlaista äärimmäistä kärsimystä. Valitettavaa vain on se, että etenkin ne kristityt jotka ovat ensimmäisenä huutamassa evolutionisteille heidän julmuudestaan eivät tajua että täsmälleen sama juttu tekee kristinuskosta äärimmäisen julmaa.

Näin raskaan syytöksen jälkeen on kenties hyvä aloittaa alkukevennyksellä ; Tämän päivän "Metron" tekstiviestipalstalla oli erikoinen lausunto eutanasiasta ; Sen mukaan ateistit eivät ymmärrä kärsimystä ja kannattavat siksi eutanasiaa, eivätkä hae siksi apua Jumalalta kärsimyksiinsä.

Lausunto oli tiivistettyä omituisuutta. Ensinnäkin kärsimysteema on ateisteilla hyvinkin hallussa. Sen sijaan uskovaisuus johtaa helposti nimenomaan kärsimysdenialismiin.
1: Pahan ongelma on pulma nimenomaan kristityille. Kärsien kuolevalle on toki helppoa myydä kontrastia, mainoistaa paratiisia joka on niin paljon parempi kuin tämä elämä maan päällä. Mutta samalla sitä joutuu vakavasti miettimään sitä miten rakastava Jumala haluaa kuolevaa kiusata tuolla tasolla. Ja jos sille on oikeutus, niin tämän pitäisi kaiken järjen mukaan olla oikeutus myös paratiisissa. (Jos Jumala voi tehdä ilman tämänlaista kitumista JA sille on olemassa paratiisitila jossa eettisyyden laskun ongelmia ei tule, niin saman tilan voisi toteuttaa maan päälläkin.) Ateismin ydin on kärsimyksen tunnustamisessa, jotain jossa tuskaa, kärsimystä ja ihmiskokemusta ei vähätellä tai työnnetä maton alle jollain naurettavilla taikauskokonsepteilla.
2: Tässä lausumassa on taikauskoinen näkemys siitä että Jumala huolehtii automaattisesti rukousvastauksena kivunhoidon tai ei anna kenellekään määräänsä enempää. Tämä muistuttaa tilannetta joka minulla oli armeijassa. Kun keskusteltiin onko ihminen valmis joko kuolemaan nälkään vai osallistumaan kannibalismiin, uskovainen piti valintavaihtoehtoa vääränä. Jumalan hengissäpito rukousvastauksena olisi oikea "out of box" -vastaus. Tämä oli luonnollisesti naivia. Mutta siinä on vaikea nähdä oikeastaan mitään kaunista. Tämä taas on halveksuttavaa kärsivien ihmisten kokemusten merkityksen kieltämistä. Tätä tapaa uskontokeskustelussa hyvin tavallisesti.
-> Voidaankin sanoa että kirjoittaja itse näytti että nimenomaan tämänlaisia lausuntoja tuottavat kristityt eivät ymmärrä kärsimystä pätkääkään. He vain haluavat rakentaa tilan jossa jos haluat eutanasiaa, sinulle kerrotaan että pitäisi rukouilla kivun loppumista Jeesukselta. Ja jos käännyt rukoilemaan eikä apua tule, niin et ole tietysti sitten oikea kristittykään jos tämän jälkeen haluat sitä eutanasiaa. Eli uskovaisten maailmankuva velvoitetaan tässäkin yleiseksi normiksi, oma maailmankuva ratkaisee eikä muiden. Ateisti palaa kuitenkin Helvetissä koska ei ole antanut sieluaan Jumalalle, joten mitä hiton väliä sillä on teologisestikaan jos hän tässä vaiheessa tekee itsemurhan. Helvetti on sama kaikille. Ja ikuinen. Eli vaikka kristitty olisi oikeassakin, ei uskontoargumentilla olisi mitään merkitystä asian kannalta.

Tämä oli kuitenkin vain kevyttä alkusoittoa. Samaa teemaa voidaan soveltaa laajemminkin. Kohtasin kehuja "Seurakuntalaisessa" ilmestyneestä, "houkutteleva armomurha" -otsikon alla olevasta eutanasiakannanotosta. Koska lausuntoa kehuttiin runsaasti eutanasian vastustajien ja kristittyjen puolella, se ilmiselvästi tiivistää oleellisia eutanasian kannattajien näkemyksiä aiheesta. Koska kirjoittaja on koulutettu, se esittää eutanasian kannattajien näkemyksiä oleellisesti minumaalisella paskanjauhannalla. (Auktoriteetti on vastuu, jos ei vastuutaan kykene kantamaan ei kannata sanoa yhtään mitään.)

Mielenkiintoista on, että kyseinen teksti on täynnä huonoa perustelua ja se on itse asiassa asenteellinen peräti aivan otsikkoaan myöten. Se ei käytä vakiintunutta eutanasia -termiä vaan turvautuu asenteelliseen "armomurha" -nimeen. Kun juuri ja juuri olin tottunut siihen että homokeskustelussa homojen avioliitto oli kammottavaa koska siinä "vähemmistöjen mielipiteestä ajetaan enemmistön mielipide" on tämänl lausunnon kirjoittaja osannut uudelleenmääritellä demokratian varsin mielenkiintoisesti "Päätöstä ei tietenkään tehty asennetyhjiössä vaan yleiseen asenteeseen viitaten: suurin osa suomalaisista hyväksyy eutanasian. Siinä mielessä päätös oli populistinen, ja juuri se tekeekin siitä vaarallisen."

On hyvä huomata, että  lausunnon kirjoittaja kutsuu rivien välistä koko demokraattista järjestelmää vaaralliseksi. Hänen määritelmänsä populismille on asenteellinen ja puutteellinen, ja koko demokraattinen päätäntäkoneisto meneekin sen alle. Tämänlainen määritelmä joudutaan luonnollisesti tekemään koska eutanasia ei ole klassisesti mikään houkutteluaihe. - Eutanasia on jotain joka ei ole laki jossa tietty ehto johtaa tiettyyn lopputulokseen, vaan yksittäisen ihmisen päätäntävaltaan liittyvä oikeus josta kaikki valitsevat. Näin ollen se ei ole mitään pakottavaa lainsäädäntöä. Tämä huomio on tärkeä, koska se nostaa esille sen, että eutanasia ei ole pakotettu toimenpide jota tehtäisiin maailmankuvan vastaisesti vaikkapa kristitylle. Kun tämän huomaa, ymmärtää miksi tarvitaan sitä "lääkärit massamurhaa ihmisiä" -asennetta jota aikaisemmin moitin -ja johon peräti palaan myöhemmin tässä blogauksessa. Tämä  "eutanasia joillekin tarkoittaa samaa kuin pakkoeutanasiaa kaikille tai manipuloituja pakkoeutanasioita monille" -kortti tarvitaan koska ilman sitä eutanasia on deomkraattinen enemmistöpäätös joka menee läpi lainsäädännössä. Jos tätä pelotetta ei seuraa, ei ole mitään fasistista populismia jossa massa ja keskiarvo määräävät Kansan mielipiteen josta erimielinen olisi laitonta eikä tätä erimielisyyttä saisi soveltaa omassa elämässään. ; Sen sijaan on aito demokratia jossa on variaatiota ja valinnanvapautta oman maailmankuvan mukaan ja jossa enemmistön mielipide ei dominoi vähemmistöä tiettyyn ratkaisuun eikä vähemmistön mielipide pakota omista säännöistään enemmistön sääntöä.

Lisäksi kirjoittaja esittää varsin omituisen lausunnon siitä mitä eutanasia tarkoittaa "minua paremmin asiaan perehtyneidenkin mukaan, suurelta osin lisääntyneeseen itsekkyyteen ja haluun olla menestyvä, terve, nuori tai nuorekas ja parhaassa tapauksessa vielä kauniskin. Kaikkea sitä, mitä yleensä liitetään hohdokkaaseen elämään, jossa rahaa on ja kuluttaa voi. Kaikki se, joka sotii tätä kuvaa vastaan koetaan negatiivisena ja epäonnistumisena silloinkin, kun itseään ei voi syyttää vääristä valinnoista tai mistään muustakaan. Se, ettei ole menestyvä ympäröivän maailman ja vallitsevien mittareiden mukaan, on tällaisessa asenneilmastossa omiaan synnyttämään ahdistusta ja elämänväsymystä. Vanhat ihmiset ovat tässä erikoisasemassa. Huonossa merkityksessä. Vielä kun on nuori tai keski-ikäinen voi - sairaanakin - uskoa parempaan tulevaisuuteen, joka tekee hänestä menestyvän kanssaihmisten silmissä. Vanha ihminen ei voi näin ajatella." Lähteistämätön väite siis määrittelee eutanasian kannattamisen silikonirintoihin verrattavissa olevaksi menestysajatteluksi joka kumpuaa kulutushenkisyydestä ja kapitalismista.

Rehellisesti sanoen tämä väite tuntuu omituiselta, sillä en löytänyt googlaamalla mitään sosiologista tutkimusta joka olisi käsitellyt. Eutanasiakannanottojen tilastot eivät näyttäneet tämänlaista korrelaatiota. Kun nimittäin lähestytään eutanasiaa, on olemassa kaksi tapaa lähestyä sitä.
1: Miten eutanasian vastustajien filosofia määrittelee eutanasian ja miten he lokeroivat eutanasian kannattajat. Tässä ei oikesti tutkita syitä sille miksi eutanasiaa kannatetaan tai eutanasiaa vastustetaan, vaan tämä kertoo lähinnä siitä minkälaisilla leimakirveillä eutanasian vastustajat eutanasian kannattajia herjaavat. Jos luokitelma jää tämänlaiseksi filosofioinniksi, se on vastustavan mielipiteen ohittamista ja olkiukottamista.
2: Miten eutanasian kannattajat argumentoivat asian puolesta ja minkälaisia poliittisia suuntauksia näiden kannattajien takana on. Tämä kertoo oikeat syyt sille miksi eutanasiaa kannatetaan. Ja samalla nähdään ideologiset kytkökset.
-> Itse en ole koskaan törmännyt eutanasian kannattamisen argumenttiin joka käyttäisi näitä esitettyjä argumentteja. En ole koskaan törmännyt Kukaan ei ole puolustanut eutanasiaa sillä että sairastuminen olisi epäonnistunutta. Samoin jo se, että vasemmisto eikä kokoomus on ajanut eutanasiaa, muistuttaa että eutanasiaa ajavat enemmänkin "kapitalismia vastustavat ekofasistit" kuin kilpailuintoiset menestysfanaatikot. Näin ollen "paremmin perehtunyt" lienee joku valehteleva idiootti joka on sekoillut sen kanssa että "silikoninrinnat ovat suosiossa" ja "eutanasia on suosiossa" ja katsoneet että näiden takana olisi yksi yhdistävä elementti. Oikeasti kannattajaryhimen ideologinen tausta on tärkeä, eikä voida vain yhdistää satunnaisesti asioita yhteen ilman kunnollista perustelua. Tämänlainen olkiukkoherjaava huolimattomuus ei toki yllätä, koska ideologistisia filosofeja joilla ei ole kiinnostusta vastustajien aitojen kantojen selvittämiseen ennen heidän moittimistaan ei ole vaikeaa löytää. Varsinkaan kristityissä dogmatiikkaan perustuvissa argumenteissa jotka ovat se pääasiallinen pohjimmainen syy eutanasiakannoissa.

"Menestys/Nuoruuskortissa" uskallankin suoraan sanoa että kysymys on suoranaisesta asian vääristelystä. On toki varmasti totta että nuoren on helpompi pelätä kuolemaa. Samalla ajatus omakohtaisesta kuolemasta on monelle etäinen. Tämä voi johtaa näkemysvääristymään joka korjautuu katastrofien ja omakohtaisen kuoleman lähellä. Ja esimerkiksi omaisen kuolema voi muuttaa nuoren mieltä. Kuitenkin kun katsotaan oikeasti eutanasian kannattajia Suomessa, esiin nousee vanhoja patuja ja Esko Valtaoja. Nuoruuskortin sijasta onkin huomattava että eutanasian kannattaminen yleistyy kun kohdataan omakohtaista kärsimystä tai omaisen kärsimystä. Esko Valtaojakin on entisen vaimonsa asialla, hän kun oli kuolinvuoteella ilman eutanasiaa sellaista halunnut ja oli vannottanut että Valtaojan pitäisi asiaa ajaa. Esko Seppänen on samoilla linjoilla.

Eutanasiaa kannatetaan kärsimysargumentaatiolla. Näin ollen "nuoruus-kapitalismikiipimis" -näkökulma on irrelevantti. Minä kannatan eutanasiaa enkä käytä tätä argumenttia. Enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan kannattavan tälläistä. Itse asiassa eutanasian kannattamisen argumentteja luettelevat artikkelit kuten "Reasons for Euthanasia" ja "Arguments in Support of Euthanasia" eivät edes tunne tätä argumenttia eutanasian kannattajien argumentiksi. Siksi koenkin että tämänlainen syytös on valehtelevaa panettelua joka kohdistuu myös minuun yksilönä. Koen että eutanasiakeskustelussa on arvioitava parhaiden ja yleisten esitettyjen argumenttejen mukaan sen sijaan että keksitään että "vastustajat nyt ovat tätä mieltä" ja moititaan tätä. ~ Herjaavien populististen olkiukojen rakentaminen ei ole asiallista ja jos siihen ryhtyy henkilö joka ensimmäisenä artikkelissaan mainostaa akateemisia tutkintojaan, voidaan sanoa suoraan että kyseinen ihminen ei ole kyseistä akateemista paperiaan ansainnut ainakaan tämäntasoisella roskalla.

Lainaamani kirjoitus jatkaa jollain jota voisi kutsua "pakottamis -murha-aaltoargumentiksi". "Asenneilmastolla ja käsityksillä elämästä ja elämän arvoista on keskeinen rooli kun pohdimme lääketieteen tohtori Risto Kemppaisen esittämää kysymystä (HS 23.5): "Halusiko potilas varmasti eutanasiaa itse vai painostettiinko tai ohjattiinko häntä?" Kun vanhana ja/tai sairaana on muuttunut hyödyllisestä kansalaisesta haasteeksi ja ongelmaksi, voi armomurhan pyytäminen tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Jopa sankarilliselta." Tämä rakentuu selvästi sen oletuksen varaan että eutanasia olisi muka juuri tie vanhussurmiin ;
Tämä eutanasian "murha-aaltoargumentointi" on yleistä, vaikka esimerkiksi Santorum kärähti housut kintuisssa valehtelusta, kun hän väitti että eutanasian salliminen tarkoittaisi sitä, että se olisi oikotie vanhusmurhiin ja että tämän jälkeen vanhuksia alettaisiin tappamaan. Hän vetosi maihin joissa eutanasia on laillista ja syytti niissä tapahtuvan juuri tätä. Valitettavasti tilastot näyttävät että tätä seurausta ei tapahdu. Santorum siis joko valehteli tai oli epäkriittinen syyttelijä. Ja onpa tätä täsmälleen samaa virhettä hoettu myös Suomessa. Ja tämä siis tiedetään kokemuksesta. Se, mitä on käytetty pelotteena onkin päinvastoin antanutkin kannustavia kokemuksia. Murha -aalto on epätodennäköinen. Lisäksi tämä argumentti on typerä koska siinä eutanasiaan liittyvä ongelma nähdään täyskieltona, vaikka oikeasti tämä tarkoittaa vain valvonnan lisäämistä. Toki laki sallii tietyt rajat. Näin ollen "laiton eutanasia" rinnastuu hieman valelääkäreihin. Toki heitä on, mutta heidän määräänsä voidaan selkeästi vaikuttaa tarkkailulla ja valvonnalla. Ja määrä on niin marginaalista että vain idiootti kieltäisi lääkärit tyystin koska joku voisi olla valelääkäri. Ilman asiallista proseduuria tehty eutanasia on murha eutanasian kannattajienkin mielestä. Ei kukaan ole tälläisiä ajamassa, tai että eutanasia olisi standarditoimenpide jota tehtäisiin ilman valvontaa. (Paitsi Soini joka ilmeisesti luuli että eutanasian kannattajat eduskunnassa toimittaisivat teot itse omakätisesti. Tai sitten hän oli vain idiootti joka ei ns. osaa argumentoida.)
1: Haluan toki että kristityt kieltävät rippikoulun jne. koska "ei voida olla varmoja että omasta suustaan lausuu haluavansa, vaan kenties suku ja julistaja on painostanut tai uskontotunnit ja pyhäkoulu on manipuloineet hänet uskomaan että tämä on hyvä." Ja siksi esimerkiksi kirkollisverottaminen olisi väärin koska "ei voida olla varmoja alitajuisista kannanotoista". Sillä jos argumentti on hyvä, se on hyvä ja sitä voidaan käyttää laajasti. Ja jos se on huono, siihen ei luoteta. Itse en tästä argumentista pidä, mutta toisaalta rippikoulu on uskovaisten sisäinen järjestelmä johon voidaan vaatia sovellettavaksi heidän omaa ajattelujärjestelmäänsä. Alitajuiset mielipiteet eivät ratkaise käytännössä. Syy annettuun suostumukseen on monesti irrelevantti, ja vasta näyttö painostuksesta on ratkaiseva.

Tässä kohden onkin hyvä huomata, että eutanasian vastustajat itse valehtelevat korostamalla kivunlievityksen supertehokkuutta ja selittävät että eutanasia on lääkäreiden killingspereen alkusoitto jossa vanhuksia nukutetaan väkisin. Tämä yhdistelmä on omituinen koska Sveitsiin tehdään eutanasiamatkoja. Näin ollen on selvää että eutanasiaa ei voida määritellä pakotetuksi väkivalta-aktioksi joka tehdään suostuttelemalla vasten tahtoa. On selvää että eutanasiaa halutaan. Tuskat ovat siis aitoa ja niitä hakevat sairaat ja kärsineet ihmiset. Ne eivät ole jotain jota silikinorintanuoret ajavat lainsäädäntöön ja jota lääkärit sitten toteuttavat standardina kaikille mielestään riittävän sairaille. "Pakoteargumentaatio" ei siis kaiken kaikkiaan toimi.

Siksi jos joku vakuuttui tästä seurakuntalaisen artikkelista ja kehui sitä osuvaksi ja viisaaksi, niin kysyn häneltä vain että "Pardon, wut?" Samalla on pakko herättää mielessään ihmetys siitä että uskonto liitetään usein etiikan ytimeen. Eli uskontoa tarvittaisiin kunnolliseen arvokeskusteluun ja että uskonnon ymmärtäminen auttaisi tässä. Kuitenkin tilanne näyttää siltä että tilanen ei ole juuri näin. Asenteellisin etiikka ja huonolaatuisin arvokeskustelu kumpuaa nimenomaan uskonnollisuuden vahviten leimaamista teksteistä. Tämä ei voi olla sattumaa. Ja rehellisesti sanoen se ei olekaan sattumaa. Tuoreesti suomessakin uutisoidun tutkimuksen mukaan vahvasti uskovaiset ovat vähemmän empaattisia. "Havaitsimme, että tunnesiteen voimakkuus vaikutti ratkaisevasti siihen, ryhtyivätkö vähemmän uskonnolliset ihmiset auttamaan toisia vai eivät. Vahvasti uskonnollisilla henkilöillä auttamishalu näyttäisi kytkeytyvän vähemmän tunteeseen ja enemmän muihin tekijöihin kuten oppiin, yhteisölliseen identiteettiin tai maineeseen."

Tämä sitten sulkeekin blogaukseni kehykset - voimme palata jälleen alkuun katsomaan kärsimystä, elämän puolesta vai rakkauden puolesta -valintaa.

Vastakkain onkin (a) uskonnollis-ideologiseen ihmiskuvaan sidottu rakkaudeton "pro life" jossa ihmisen oma valinta ei ole paskankaan arvoinen ja ohitettavissa rakkaudettomalla ideologialla jossa ihmisen tahto määritellään ratkaisun kannalta irrelevantiksi roskaksi esimerkiksi "Seurakuntalaisen" artikkelin sanoin "Armomurhapuoltajien vilpittömyys ei sitä paitsi poista sitä tosiasiaa, että elämä alusta loppuun on Jumalan lahja meille ihmisille" jonka vaihtoehtona on sitten (b) empaattisuuden kautta ihmisrakkaudellisuuteen sidottu "hyvä kuolema", joka kunnioittaa ihmisen tahtoa ja kärsimyskokemusta sen sijaan että kiistäisi niiden arvon ja merkityksen vedoten johonkin näkymättömään ideaaliin jota kuoleva ei välttämättä itse edes jaa.

Pohjimmiltaan valinta käydään ideologiatasolla "ihminen vai tietty yksi uskonto" -kysymyksessä. Mielestäni jos tästä kysymyksestä tarvitsee edes keskustella, on asiat aika huonosti. Toki myönnän että koska elämme demokraattisessa keskustelukulttuurissa ja uskovaiset ovat mitä ovat, on tämä huonosti meneminen jokin jota voi vain odottaa ; Pro life näyttäytyy yhtä kylmäksi ja julmaksi kuin se Jumala joka löytyy esimerkiksi Swinburnen teologiasta selittämässä pahan ongelmaa ; Swinburnehan näkee että Jumala voi oikeuttaa juutalaisten joukkosurmia koska siitä seuraa kylmällä logiikalla muita hyviä asioita, kuten ihmisten vastustusta ja kauhistelua ja että aito synti antaa natseillekin aidon vaihtoehdon jossa voidaan valita synnin ja hyvyyden väliltä. Juurä tämä kylmä ja ihmisestä kiinnostumaton Jumala pilkottaa "pro life" -teemasta kauttaaltaan. (Ihmekkö tuo, sama ukkohan se on.)

---

Kirjoittajan jalona ajatuksena on, mikäli tilanne sitä vaatii, salakuljetuttaa itselleen revolveri sairaalaan. Ihan sen takia että jos eutanasian vaihtoehtoa ei suoda - esimerkiksi siksi että "ehkä joku voisi painostaa jolloin tehdään tavallaan murha" - niin voi sentään ampua aivonsa seinälle sen tohtorin läsnäollessa joka ei eutanasiaa suostu tekemään edes off the record. Ihan vaan sen takia että "tälläistä tempausta ei kukaan painosta". Kenenkään ei tarvitse miettiä että oliko oma tahto. Kenties jostain saa myös "I really want myself euthaniced" -rannekkeita joilla tahdon voi vakaasti ilmaista. Tai tatuoinnin. Revolveri on kuitenkin paras. Siinä on voimakkain statement. Tälläisiä ei tarvita kuin muutama niin lainsäädäntö muuttuu. Tai ainakin aulavartiointi.

Täydellinen kosto

Rick Santorum on tullut tutuksi ennen kaikkea yhdestä asiasta. Se ei ole hänen poliittinen uransa, vaikka se onkin ollut melko huomattava. Hänen nimestään on tullut käsite ja ilmiö, santorum. Tästä termistä on jopa wikipedia -artikkeli, ja se löytyy oikeistakin sanakirjoista. Kuuluisuuden voisi luulla olevan positiivinen asia. Ikävä vain että santorumin sanakirjamerkitys on seuraava "that frothy mixture of lube and fecal matter that is sometimes the byproduct of anal sex." Syynä on se, että Santorum teki uskonnollis-ideologisia ylilyöntejä homoseksuaalien tuimassa kohtelussa. Termi on levinnyt niin laajalle, että santorum -googlehaku antaa ensimmäisenä linkkinä juuri tämän varsin kyseenalaisen määritelmän. Suomenkielellä sama termi on sley, joka viittaa homoseksuaalejen oikeuksiin liittyvään yhteisöön.

Olen niitä ihmisiä joiden mielestä tämänlainen nimeäminen ja määrittely on levitessään ja onnistuessaan ns. täydellinen kosto. Se ei ole väkivaltainen ja se saa suosiota jos ja vain jos se nähdään jollain tavalla omaksi. Näin määritelmän yleistyminen antaa sille demokraattista yllättävää voimaa. Santorumin kohdalla ei tarvitse kuin muistaa se, että todennäköisesti tämä määritelmä on se ainut asia joka hänestä jää historiankirjoihin. Ja koska kyseessä on termi jonka syntytapa tunnetaa, tästä tulee etymologien alati tuntema tarina, joka jää vähintään tiedemaailman tietoon.

On itse asiassa vaikeaa sanoa onko tämänlaisten termien tekeminen totaalista ad hominem -argumentaatiota vai ei. Sillä termien määrittelyssä sisältö yleensä ratkaisee. Toisaalta tämänlainen asennoituminen on taatusti hyvinkin herjaushenkistä. Näin ollen syntyy minulle ideaalinen tilanne jossa argumentin perustelupuoli ei kärsi jos määritelmää käytetään koherentisti. Loogisesti kysymyksessä ei siis ole ad hominem. Kuitenkin retoriikkatasolla sävytys on häijy ja herjahenkinen (herjaus ei ole välttämättä ad hominem) ja tällä tasolla olen "ylipäätään ottanut melko suuria vapauksia".

The Philosophical Lexicon on hieman kuten tämänlainen kosto. Siellä määritellään termejä liittämällä niitä erilaisiin filosofeihin. Määritelmät ovat filosofisia ja viittaavat usein osuvasti johonkin tiettyyn hahmoon. Tämä on toki vähemmän makaaberi, ja itse asiassa mukana on asiallisia ja kohteliaitakin määritelmiä. Tämänlaiset termit ovat usein joko hauskoja tai opettavaisia.Esiin voisi nostaa vaikkapa seuraavat pari kappaletta, jotka koen paitsi osuviksi, myös käteviksi termeiksi ottaa arkikäyttöön:
1: "lewis, adj. (said of an argument) Having premises and conclusions unrelated in content (e.g., The entailment of "Russell is the Pope" by "2+2=5"). If the argument is valid, the relation between premises and conclusion is that of lewis implication." Joka viittaa Lewisin omituiseen vakiokäytänteeseen sekoittaa loogista päättelyä ja jargonia ties mihin mielikuvallisiin vertauksiin ja kuvitella että tämä jotenkin tekee vertauksista perusteltuja.
2: "hintikka, n. A measure of belief, the smallest logically discernible difference between beliefs. "He argued with me all night, but did not alter my beliefs one hintikka.""
3: "rand, n. An angry tirade occasioned by mistaking philosophical disagreement for a personal attack and/or evidence of unspeakable moral corruption. "When I questioned his second premise, he flew into a rand." Also, to attack or stigmatise through a rand. "When I defended socialised medicine, I was randed as a communist."" Joka on luonnollisesti sekä Randia että itseäni varten hyvä muistutus ja adjektiivi.

Tämän jälkeen toki alkaa pelottamaan lähinnä se, että onko jossain joku joka määrittelee pian käsitteitä kuten:
1: "hämäläinen, Filosofinen tehottomuusyksikkö ; Ero joka kulkee nerokkaan argumentaation rakentamisen ja turhan pedanttisesti käytetyn liian vapaa-ajan välillä."
2: "tuomoilu, Tiedon prosessointimetodi. Tapa keskittyä metodirakeen nyyläämiseen ja siivoamiseen niin että retorisesta tasosta rakentuu kieliopillisesti ja sosiaalisesti tarkastellen totaalinen kaatopaikka. Esimerkiksi tapa käyttää teitittelymuotoja ja likimain kaikkia kohteliaan sanankäytönmuotoja loukkaavassa tarkoituksissa etäännyttävänä keinona."
3: "oravanmitta, (1) Filosofisen väittelyn pistetilin karttumistila. Ennen kaikkea väsyttämiseen perustuva etumatka jonka saa väittelyssä pelkästään sillä sillä että kuluttaa hämäläisiä tuomoiluun (2) ja tämän tilan synnyttämä helpotuksen ja ylimielisyyden tunne tunne kun tämän etumatkan avulla murskaa toisen henkisesti, hengellisesti, sosiaalisesti, mielellisesti, psyykkisesti - ja joskus fyysisestikin."

Nämä olisivat itse asiassa aika täydellisiä kostoja.

Ongelmani koskee uskonnollisia tekoja

Minulla ei ole mitään uskonnollisia ihmisiä vastaan. Ongelmani koskee uskonnollisia tekoja. Ei ole mitään väliä, onko uskonnollinen toimitus jotain joka tapahtuu piilossa neljän seinän sisällä vai julkisesti ; Se on molemmissa tapauksissa inhottava epämoraalinen teko. En suinkaan vihaa uskovaa, vaan sitä että hän harjoittaa esimerkiksi rukoilua, uskonnollisten kirjojen lukemista, lastensa kasvattamista uskonnollisten arvomaailmojen mukaan. Suorastaan vihoihin minut kuitenkin saavat vain uskonnollisuuden poliittisuus ; Kun uskonnollisille ihmisille halutaan esimerkiksi oikeus mennä naimisiin samaan tapaan kuin eiuskonnollisille ihmisille. Kun uskontoa halutaan julistaa esimerkiksi kulkueissa tai tarjoamalla materiaalia jonka tavoite on saada ihmiset suhtautumaan positiivisesti uskontoon. Koska maailmankuvani määrittelee uskonnollisuuden halveksittavaksi, en välitä pätkääkään siitä että jonkun muun maailmankuvassa siihen liittyy romanttisia ja kauniita mielikuvia. Asia on yksinkertaisesti iljetys.

Ylläoleva teksti on ajatuskoe. Jos kirjoittaisin jotain tuonkaltaista tekstiä vakavissani, sitä syytettäisiin syrjiväksi. Uskonnolliset tahot raivostuisivat siitä että heitä sorretaan. Kukaan ei näkisi tätä suvaitsevaisena, eikä tässä nähtäisi mitään kaunista tai hyväksyttävää. Kaikki tekosyyt jossa "en vihaa ihmistä" nähtäisiin vähintään omituisena koska uskonnollisuus kuitenkin värittää ihmisen elämää, toimintaa, minäkuvaa, identiteettiä, maailmankuvaa .... hyvinkin voimakkaasti.

Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ongelmani koskee homoseksuaalisia tekoja. Ei ole mitään väliä, onko homoseksuaalinen akti jotain joka tapahtuu piilossa neljän seinän sisällä vai julkisesti ; Se on molemmissa tapauksissa inhottava epämoraalinen teko. En suinkaan vihaa homoa, vaan sitä että hän harjoittaa esimerkiksi anaaliseksiä, homoseksuaalejen taiteilijoiden kirjojen lukemista, lastensa kasvattamista liberaalin homoja kannattavan arvomaailmojen mukaan. Suorastaan vihoihin minut kuitenkin saavat vain homoseksuaalisuuden liittyminen poliittisuuteen ; Kun homoseksuaaleille ihmisille halutaan esimerkiksi oikeus mennä naimisiin samaan tapaan kuin heteroseksuaaleille ihmisille. Kun heteroseksuaalisuutta halutaan julistaa esimerkiksi kulkueissa tai tarjoamalla materiaalia jonka tavoite on saada ihmiset suhtautumaan positiivisesti homouteen. Koska maailmankuvani määrittelee homoseksuaalisuuden halveksittavaksi, en välitä pätkääkään siitä että jonkun muun maailmankuvassa siihen liittyy romanttisia ja kauniita mielikuvia. Asia on yksinkertaisesti iljetys.

Nyt moni näkee täsmälleen saman kauniina nimenomaan niiden tahojen toimesta joiden mielestä aikaisempi lausunto oli "kammottavaa militanttia uusateismia". Sekä logiikka että etiikka kohtaavat tässä kohden mielenkiintoisesti ; Logiikassa rationaalisuus tarkoittaa minimissään sitä, että noudattaa koherentisti ja systemaattisesti samanlaista logiikkaa. Tämän näkyvin piirre on se, että samanlaisista tilanteista johdetaan samanlaiset johtopäätökset. Etiikassa taas ei kunnioiteta kaksoisstandardeja joissa samanlaisia perusteluja kohdellaan erilaisesti ; Silloin eettinen perustelu ei liity oikeutukseen vaan asiat on päätetty ilman. Tällöin etiikka ei ole reilua vaan siinä on eriarvoisuutta, privileegioita.

Siksi sinunkin on joko vastustettava molemia ehdotelmiani tai kannatettava molempia. Siksi kannattaakin miettiä minkä valitsee ja mitä seuraa järkähtämättömästi. I really don't care which one you choose! Sen jälkeen onkin hyvä huomata, että tosiasiassa uusateistejen johtajista ei hevillä kaivelemallakaan löydy esimerkin uskonnon totaalikieltäjiä. Uskonnollisten puolen kohdalla ei tarvitse kuin kaivaa esiin Rick Santorum, joka on katolinen konservatiivi ja on yksi varteenotettavimmista republikaanien presidenttiehdokkaista tulevissa vaaleissa. Kun mietitään mitä hän on sanonut homoseksuaaleista, voidaan kaivaa esimerkiksi tämän päivän "Ilta~Sanomat", jossa kerrotaan että hän on lausunut seuraavaa "Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ongelmani koskee homoseksuaalisia tekoja." Tämän kalibroinnin jälkeen onkin syytä miettiä (a) onko uusateismi todellakin militanttia ja (b) onko uskonnollisuuden ilmeneminen äärimmäisen militanttia.