Oppimisen ilosta

Olen viime aikoina innostunut lukemaan Jari Parantaisen kirjoja. Pomoni tarjosi minulle luettavaksi ensin kirjan ”Pölli tästä” ja sen jälkeen olen lukenut useita muitakin. Parantaisen kirjat ovat innostavia ja niistä tulee avartavia tuulahduksia. Teksti on lisäksi helppolukuista. Niissä on konkreettisia lähtökohtia joista lähestytään tuotteistamisen ongelmia. Lisäksi Parantaisella on riemukkaan räväkkää kieltä joka tuntuu poikkeavalta verrattuna kaikkiin muihin.

Sitten havaitsin ongelman. Tarvitsin tähän toisen melko yksinkertaisen kirjan samasta aiheesta. Alf Rehnin ”Vaaralliset ideat” on toinen hyvin yksinkertainen teos. Jonka avulla havaitsin mikä on ongelmallista niin luovuudessa kuin filosofiankin teossa.

Rehnin teos on hyvin yksinkertainen ja se nojaa vain muutaman lujan faktan ympärille. Näistä keskeisin on se, että aivot suhtautuvat rehkimiseen hyvin tietynlaisella tavalla: Tarkalleen ottaen ne välttävät sitä. Ja tämän vuoksi saamme hyvin tietynlaisia kokemuksia kun ajattelemme. ; Tarkalleen ottaen oppimisen ilon kokemuksia syntyy kun aivot aktivoivat dopamiinijärjestelmää. Ja tämä tunne tulee kun teemme jotain tuttua. Syvempi luovuus vaatii kuitenkin kykyä ajatella oleellisesti erilaisella tavalla. Ja tämä taas aktivoi kortisolintuotantoa. Toisin sanoen aito luova ajattelu tuntuu hyvin inhottavalta.

Rehn antaa hyvän esimerkin siitä miten luovuusasioita markkinoivat konsultit luovat hyvää fiilistä yleisöön. Erilaisilla kliseillä. Rehn on huomannut miten luovuuskirjoissa luovuus on dogma jota ei saa kyseenalaistaa ja luovuus tuodaan esiin tietyillä malleilla ja esimerkeillä jotka ovat kaikkea muuta kuin omaperäisiä. Teosten perustemput toistuvat. Jopa siinä määrin että Rehn mainitsee ”out of the box” -ajatuskokeen jossa tarjotaan ongelma jossa on yhdeksän pistettä joiden kaikkien kautta pitää mennä muutamalla viivalla. Johon annetaan vähän aikaa ratkoa ongelmaa ja sitten sille tarjotaan se oikea vastaus.

Rehn korostaa että kun ihmiset yrittävät ratkoa ongelmaa, he ratkovat sitä tutuilla tavoilla. Tässä he eivät harjoita aivojaan ratkaisemaan asiaa uudella tavalla. Sitten vastaus annetaan kuin apteekin tiskiltä ja ihmisille tulee mielikuva siitä että nyt heillä on se vastaus. Kuitenkin koko aikana ainut aivotyö jota on tehty on sitä että he ovat ponnistelleet ajatellen juuri kuten aina ennenkin. Tämänlaisilla tempuilla luovuuskonsultti korostaa kekseliäisyyttään ja vähän briljeeraa ja luo asiantuntijan ja fiksun ihmisen auraa ympärilleen. Luovuus on siis ikään kuin sirkustemppu joka annetaan yleisölle.

Näissä kysymyksissä pahinta ei ole se että tämä luovuuskonsultointi on hevonpaskaa. Itsekin olen elämäni varrella joutunut ottamaan osaa ties mihin luovuuskokouksiin ja kuuntelemaan konsulttihöpinää. Ja niissä usein vaivaavaa on ollut nimenomaan substanssin vähyys. ; Tämä ongelma on tavallaan sama minkä huomasin helposti Parantaisenkin kirjassa. Vaikka arvosteluihin tulee arvioijien suista mainintoja tiedeviitteistä niin itse asiassa teoksessa on tiedeviitteitä aika vähän. Tämä höttöys ei ole ongelma. Rehnin teos alleviivasi mieleeni asian jota en ole ajatellut aiemmin; On irrelevanttia onko Parantaisen asiasisältö bullshittiä tai vähäistä vai ei. Tapa jolla asia tuodaan esiin on itsessään ongelma.

Innovoivaan asenteeseen annetaan esimerkkejä ja kourallisen periaatteita jotka voi opetella pienellä vaivalla ulkoa. Mutta tässä ei harjaannuta ravistelemaan aivoja tavalla joka totuttaisi ihmisiet luovaan ajatteluun. ; Itse olen nyt lukenut Parantaisen kirjasta esimerkkejä jotka ovat olleet minulle avartavia samalla tavalla kuin se valmiiksi annettu ratkaisu siihen yhdeksän pisteen ongelmaan. Ne ovat järkeenkäypiä ratkaisuja after the fact. Mutta luovuusharjoitteissa ei silti ole päästy koskaan tekemään muuta kuin harjoittelemaan ajattelua laatikon sisältä. Tämä on tärkeä asia. Ja se selittää monta asiaa.

Rehnin kirjassa korostettiin että totutun syventäminen voi tarjota oppimisen iloa. Tämä ei ole toki samaa kuin ei-ajattelu tai typerehtiminen. Ei. Parantaisen kirjan avulla voi toki tässä mielessä harjoittaa aivojaan. Mutta syvä oppiminen jossa olisi jotain uudistumista on sitten syvästi erilaista. Se ei onnistu tämänlaisin apuvälinein.

Mietitään asiaa Festingerin kognitiivisen dissonanssin kautta. Hän tutki mieltään vahvasti pitäviä UFO -kulttilaisia ja muita vastaavia. Ja hän huomasi miten he selittelivät ongelmallisia tosiasioita parhain päin. ; Ihmiset suojelevat hyvinkin pitkälle omaa maailmankuvaansa. Ihmiset eivät halua falsifioida omia lempinäkemyksiään. Kun maailmankuvaa uhataan, syntyy kognitiivista dissonanssia. Johon liittyvät ongelmat paikataan helposti selittämällä ongelma pois maailmankuvaa muuttamatta. Maailmankuvan muuttaminen taas sitten on hyvin raskasta.

Suomeksi: Maailmankuvan muuttaminen tuntuu raskaalta ja identiteettikriisin aikana aivot eivät anna oppimisen iloa vaan suoltavat aivot täyteen kortisolia. Tämä lienee se syy miksi käännynnäiset ovat niin fanaattisia kuin ovat. He ovat läpikäyneet valtavasti vaivaa oman uuden maailmankuvansa eteen. ; He eivät kuitenkaan ole avomielisiä ja halua muuttaa näkemystään takaisin koska he tietävät minkälainen työ asian takana on. Ne jotka ovat kääntyneet ovatkin vaikeammin käännytettäviä ja tätä kautta vähemmän avomielisiä kuin ne jotka eivät vielä ole vaihtaneet mieltään. Kun mietin omaa elämääni ja ankarimpia identiteettimuutoksiani, niin kaikista vahvimmat nykyiset näkemykseni ovat syntyneet muutosprosessien kautta.

Tässä mielessä voisi puhua vaikka
1: Niinsanotusta Sunk Cost -efektistä joka vääristää ajatuksiamme; Kun olemme uhranneet asialle jo niin paljon rahaa tai vaivaa niin emme voi lopettaa uhrausten antamista koska ajattelemme että jo antamamme vaiva menisi hukkaan. Tästä efektistä klassinen esimerkki on siitä miten conchordelle annettiin kehityskuluja yhä enemmän ja enemmän koska lentokonetta ei voitu jättää suunnittelematta ja kesken koska se oli projektina niellyt jo niin paljon varoja.
2: Backfire effectistä, jossa ihmisten mielipiteet jopa vahvistuvat kun he kohtaavat sen kanssa ristiriitaisia todisteita. ; Kritiikin esittäminen ei johda korjauksiin. Ja itse asiassa kun kritiikkiä esittää, on riskinä että ”asia on jo kuultu” joten se on tuttu. Ja tuttuus sekoittuu samaksi kuin se, että asiaan on jo antanut vasta-argumentin. Mikä on tietenkin aivan eri asia. Toistuvat vastaamaton ongelma vihjaa pikemminkin syvään ongelmaan itse pääasian kannattamisen kanssa. Mutta se muuttuu päässämme sen vastakohdaksi.

Kortisoli on raaka asia joka selittänee ns. Galileo -syndroomankin. Kun erimieliset tuottavat meihin kortisoliryöppyjä ja pitäydymme maailmankuvassamme, on helppoa paikata maailmankuvaa hyökkäämällä erimielisen kimppuun syyttämällä heitä vainoajiksi. Tämä näkyy erityisesti siitä miten lyhyt matka pseudotieteissä on ”he kritisoivat meidän juttuja” ja ”he vihaavat sananvapautta” -lausumien välillä. Johon usein tulee vastaesimerkiksi se miten Galileo Galileitäkin vainottiin. Josta se ei-lääketieteellinen nimi Galileo -syndroomakin tulee. ; Se, että omasta näkemyksestä ei tulekaan nousevaa paradigmaa selitetään muulla kuin teorian huonoudella. Tiedeyhteisö ja skeptikot vainoavat. Etenkin jos antavat kritiikkinsä jotenkin edgysti.

Toisaalta rehkimisen efektit ovat hieman kuten urheilussakin. Kognitiiviseen dissonanssiin olisi pakotettava. Ja se vaatii aikaa. Rehnin teoksen päähuomio on keskittymiskyvyssä ja noin 10 minuutin rupeamissa. Helposti myytävä ja paketoitava ajatus – vanha ajatus – toimii nopeastikin. Mutta jos halutaan olla kriittisiä omille näkemyksille, pitäisi keskittyä ikävään asiaan vähintään 10 minuutin rupeama.

Mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi kaikki minun videoni jotka ovat alle 10 minuuttia pitkiä ovat joko epäonnistuneita tai kertauspätkiä ja tiivistelmiä. Samalla tosin selittyy sekin miksi uniikkeimpia ajatuksiani, pisimmät lähdeviittausluettelot ja muut vastaavat tuotoksissani saavat sekä vähemmän katselukertoja että vähemmän peukkuja ja enemmän alaspäinpeukkuja. Toki sama on myös kirjallisissa blogissani. Jakojen ja lukukertojen määrät ovat käänteisesti verrannollisia tiedeviittausten määriin, ajatuksen analyyttiseen hiottuvuuteen, käytetyn logiikan määrään argumentaatiossa – etenkin jos tämä on esitetty loogisena notaationa. Käänteinen verrannollisuus jakoihin ja lukumääriin tulee myös pituuden kasvamisesta sekä siiten että näkemys osuu vaikeasti klassisiin ja suosituihin aiheisiin ja niissä totuttuihin poteroihin. Tässä vlogissakin katsomisia ja peukkuja saavat yksinkertaiset jutut joissa lokeroidun parhaiten joko ”väärässäolevaksi ideologiksi” tai ”samaa mieltä olevaksi” totutulla tavalla.

Tästä on tietekin suoria vaikutuksia myös syvempään filosofiaan. ; Kun mietimme Sokratesta. Hän esiintyy lukuisissa Platonin dialogeissa. Hän on dialogimuodossa. Ja tätä kautta meille kaupitellaan asiaa Sokrateesta joka on hieman kuin antiikin Jari Parantainen. Joku joka antaa out of box -tehtäviä joiden ratkaisu löytyy myöhemmin siitä samasta dialogista. Että keskustelemalla kätiöidään vastaus ja lukija aprikoi ongelmaa samalla kun lukee dialogia. Ja vastaus esitetään lopuksi. Sokrateen systeemiä kuvataan usein sanalla dialogi ja keskustelu. ; Mutta jos poistetaan dialogin luettu muoto ja kuvitellaan tilanne keskusteluksi jossa ei lueta skriptiä, niin on helpohkoa huomata että Sokraattinen metodi on kuulustelumetodi. Tämän tajuamisen jälkeen voi ymmärtää miksi Sokratesta verrattiin paarmaan. Hän ei tarjonnut mitään oppimisen iloa, eli sitä mitä ne luetut dialogit tarjoavat. Hän tarjosi kortisolikuureja suoraan kanssaeläjiensä aivoihin. Ei ihme että hänet tapettiin.

Tämä on tavallaan osa suurta ongelmaa nykyään.

Moni ajattelee että he ovat rationaalisia koska he ovat hokeneet sanomiaan asioita minimaalisilla variaatioilla niin kauan että tämä tekisi heistä kriittisiä ajattelijoita. Etenkin jos he ovat tässä sitten huutaneet asioita kanssaan erimielisille niin että ovat altistuneet kaikille vasta-argumenteille. He saavat hyvää mieltä ja oppimisen iloa kun seuraavat asioita.

Tosiasiassa voidaan nähdä että jos he nauttivat asiasta he tekevät sen väärin. Jos jostain tulee hyvä mieli se on todennäköisesti ajateltu itse itseään toistaen. ; Tästä hyvää vihjettä saa kun katsoo minkälaisia nämä ihmiset ovat.

Riskejä saa katsomalla tilannetta vaiheittain. Osaavatko he esimerkiksi luetella asioita joissa ovat muuttaneet mieltään. Ovatko heidän identiteettinsä vahvasti sitoutuneet heidän suosikkiaiheisiinsa. Vai mikä pahinta: Myyvätkö he olevansa käännynnäisiä juuri tässä heidän lempiaiheessaan. Tosiasiassa vain hyvin harva vaihtaa useaa kertaa mieltään koska keskustelee paljon jostain itselleen ei-relevantista aiheesta neutraalisti. Sen sijaan sitä törmätään siihen aina samaan ”entiseen darwinistiin” joka toistaa kristillisiä luupäisyyksiään vielä vuonna 2018 – and beyond. On selvää että kreationistin ja toisaalta keveämmät ”todistukset uskosta” eivät aja mitään rationaalista keskustelua sillä niillä lähinnä haetaan vain syytä itseruoskintaan ja ruokitaan omaa uhriutumiskompleksia. ; Uskovainen onkin tilanteessa jossa häntä joko kuunnellaan ja hän saa egoboostia tai sitten häntä kritisoidaan jolloin hänen vaihtoehtonäkemyksensä on vainottu.

Samalla voi miettiä että miten sitä on itse kukin ollut koko elämänsä ns. oikeassoleva tietäjä joka on opastanut tyhmempiä. Joka tarkoittaa sitä että ei ole oppinut matkan varrella mitään. Itse ainakin olen havainnut että minulla on tässä sentään ollut melko hyvä asetelma siinä mielessä että olen aina ymmärtänyt että filosofia ei ole ”kivanpitämistä” sanan täydessä mielessä.; Olen tosin hoitanutkin asiaa toisella tavalla. Addrenaliiniaddiktiolla. Joka muuten ei ole kovin terve asia ratkaista tätä asiaa. Olen yksinkertaisesti niitä ihmisiä jotka murrosiässä muuttuivat aika vahvasti. Itselleni tähän on liittynyt erikoisia prosesseja joissa olen hypännyt ahdistaviin asioihin.

Astuin hyvin pienenä maamehiläispesään ja sain paljon pistoja joten pelkäsin kärpäsiä tavalla joka lähenteli fobiaa. Ratkaisu: Rupesin agrologiksi jossa oli eläimiä jotka ovat olleet itselleni tärkeitä. Ja pirusti kärpäsiä. Samoin turpaansaamisen jälkeen minulla oli sen verran pahoja stressinjälkeisiä oireita että tuntematon ihminen ei voinut edes koskea minuun, lainkaan. Ratkaisu: Menen harrastamaan lajia jossa minua vahvemmat ihmiset heittävät minua betonilattialle teräaseilla. Addrenaliinin huono puoli on siinä että sosiaalinen konflikti ajaa saman asian kuin rationaalinen oman maailmankuvan haastaminenkin.

---

Lähteet:
Jari Parantainen, ”Pölli tästä” (2008)
Alf Rehn, ”Farliga idéer : när det opassande tänkandet är din värdefullaste resurs” (2010) [suom. ”Vaaralliset ideat - kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi”]
Leon Festinger, ”A Theory of Cognitive Dissonance” (1957)
Hal Arkes, Catherine Blumer, "The Psychology of Sunk Cost" (1985)
Brendan Nyhan & Jason Reifler, ”The roles of information deficits and identity threat in the prevalence of misperceptions” (2017)
Matti Leisola & Jonathan Witt, ”Heretic: One Scientist's Journey from Darwin to Design” (2018)

Vestigia terrent?

Lueskelin Markku Hyrkkäsen "Aatehistorian mieli" -teosta. Siinä käsitellään sitä miten aatehistorialla on osa relevanttia historiantutkimusta. Jossain määrin teos puolustautuu diskurssianalyysiä harjoittavien kritiikeiltä. Tämä kertoo siitä että teos edustaa ei-postmodernia historiantutkimusta. Tämä näkökulma on tuskin ainakaan lähtökohtaisesti kovin kammottava konservatiiveille. Se on sitä "klassista ajatusten kehittymisen historiaa" joka viehättää monia kristittyjä nykyään. Sitä tausata jonka portailta hypähtää eteenpäin sellaisia - hämmentävää kyllä sisällöltään postmodernisoituneita mutta asenteiltaan postmodernin vastaisia - ilmiöitä kuin Tapio Puolimatkan "tradition" korostaminen.

Tässä mielessä olikin hauskaa lukea Hyrkkäsen teosta.

Siellä nimittäin esitetään ajatus siitä että aatehistoriallinen yhteys nähdään kun on (1) ajallisuusehto, eli vaikutteita ottava on ollut olemassa ajallisesti ennen sitä joka on idean napannut (2) samankaltaisuusehto jossa tuotoksissa on selvää analogisuutta (3) jonkinlainen todiste yhteydestä, kuten vaikka se että on lainannut jonkin lähteeksisopivan teoksen kirjastosta. Tai on muuten uskottavasti altistunut tälle.

Tämä on siitä mielenkiintoinen että Tapio Puolimatka puolusti kovasti ajatusta siitä että ID -teorialla ei olisi mitään oleellista yhteyttä kreationismiin.Tässä nojattiin toki aatehistoriallisesti merkittäviin asioihin. Kuten siihen että selitettiin että Behe sanoi että hänellä ei olisi pääsyä niihin lähteisiin joissa oli hänen RC -konseptinsa kaltaisia ideoita. (Toisaalta on hyvin vaikeaa uskoa että USA:ssa voisi olla ihmistä joka ei ole kuullut jotain versiota "mitä tekee puolikkaalla siivellä" tai "mitä tekee puolikkaalla silmällä". Toisin sanoen puolustus vaikuttaa epäuskottavalta tai triviaalilta.)

Vahviten tämä näkyy siinä miten ID -piirit suhtautuivat kreationistisen oppikirjan "Of Pandas and People" -teoksen ns. "cdesign proponentists" -ongelmaan. Siinä on selvästi ajallisuusehto. Kreationismin lakitupatappiot ja muut vastaavat kertovat että yhteys on olemassa. Toisaalta sisältö on hyvin samanlaista - muuten ongelman takana oleva copy-paste -ongelma ei olisi mahdollinen. Se, että kirjasta on muutettu "creationism" -sanat muotoon "Intelligent Design" on jo itsessään vahva argumentti siitä että sisällöt ovat oleellisen samanlaisia. Samaa toki kertoo se, että ID -argumentisto pikemminkin etääntyi joistain kannanotoista - esim. koskien maan ikää - kuin olisi luonut argumentteja joilla ei olisi varhaisempia hyvin samanlaisia versioita kreationistisessa kirjallisuudessa. Ja yhteys on melko selvä. Kun tässä puhutaan saman kirjan eri versioista, on selvää että juuri vahvempaa ideologista linkkiä ei voi saada. (Samaa linkkiä vahvistavat myös kaikki ne runsaat Matti Leisolan tyyppiset YEC -aktiivit jotka sitten yht'äkkiä olivatkin massana ja joukolla yhdessä suuren teltan ID -guruja.)

Cdesign proponentists -kohun aikana Puolimatka esitti nettipseudonyyminsä takaa viisauksia siitä miten Intelligent Design ei voi olla kehitelmä kun sanaparia oli käytetty kauan ennen niitä lakitupakriisejä joiden jälkeen teosta muutettiin. ; Hän kiinnitti huomiota ensimmäiseen kertaan kun sanaparia on käytetty. Aatehistoriallinen vaikutus kuitenkin tarkastelee leviämistä. Puolimatka tuli itse asiassa omalla kritiikillään vahvistaneeksi ajallisuusehdon ; On selvää että ID -sana on sellaisenaan vaikute joka on napattu. Onkin mielenkiintoista katsoa miksi se on napattu juuri sinä aikana kun se on. (Samoin voidaan toki nähdä että Puolimatkalla on takanaan muitakin "luovan panoksen minimointeja", esimerkiksi Pianka -kriisin tapauksessa.)

Kysymys ei - tietenkään - ollut koskaan aatehistoriasta.

On tietenkin hienoa tarkastella sitä onko aatehistoriallisen argumentaation mukaan perusteltua nähdä sitä opportunismia ja kikkailua jota tässä on tapahtunut. Mutta tosisaiassa esimerkiksi Puolimatka ei ole taatusti tarttunut tähän siksi että se olisi hänestä huonoa tiedettä. Syy oli se, että asia kävi hänen identiteetilleen.

Asia on itse asiassa vielä pahempi monien muiden kreationistien kanssa. (Puolimatka on eräässä mielessä fiksuistoa.) Suomessa kreationistit tuppaavat olemaan karismaattisista piireistä tai siihen vivahtavista muista suuntauksista. (Esim. helluntailaisuus ja ns. "viidesläisyys".)

Karismaattinen liike korostaa armolahjoja. Tämä suuntaus painottaa erityisiä Jumalan tarjoamia armolahjoja ja Pyhän Hengen suorittamaa uudistusta ihmisessä. Usko on henkilökohtainen ja se näkyy yksilön moralisudessa. Tämä voi saada erikoisiakin muotoja ; se voi olla jopa jotain selvästi havaittavaa merkkiä, kuten kykyä parantaa sairaita rukouksella, profetoimisen lahjan, joka kykyä kertoa muille tai vaikka jollekin henkilölle Jumalan tahdon siitä miten hänen tulisi toimia jossain tilanteessa.

Liike korostaa sitä että kontakti Jumalaan on henkilökohtainen ja sitä miten usko muuttaa ihmisiä. Henkilökohtaisuus ja ei-poliittisuus johtaa siihen että kohtaamiset ovat henkilökohtaisia. Sivutuotteena on erikoinen taipumus pitää ad hominemia asiallisena pohjana keskustelulle.

Karismaattiseen piiriin kuuluvalle on aivan luontevaa ajatella niin että asiallinen kritiikki evoluutiolle on se, että korostetaan että Charles Darwin oli vastenmielinen mies - meni naimisiin serkkunsa kanssa, nappasi isänsä ja isoisänsä ajatuksia kirjaansa, oli muuten plagioija ja muutenkin halveksuttava koiranpotkija. Ideana on se että "jäljet pelottavat" ja pahan ihmisen ajatukset tuottavat pahoja ideologioita. On toki selvää että jos "evolutionisti" mustamaalataan jollain "Expelled" -dokumentin tyylisellä holokaustainarraatiolla, ei ole kyseessä mikään evoluutioteorian tieteellinen kritiikki. Koska tieteessä ei keskitytä siihen minkälainen ääliö tai pyhimys teorian on rakentanut, vaan se onko teoria tosi. Ikonoklasmiin painottaminen on sekin liitoksissa myös tähän. Karismaattisille tämä ei ole mikään hairahtuminen vaan asian syvää ydintä. Kysymys heille on ennen kaikkea pelastuksesta ja siitä että miten eri ideologiat vaikuttavat ihmisissä eettisesti. Tätä alleviivaa sekin että he vastustavat miltei mieluummin "darwinismia" joka on jonkinlainen harhaoppi. (Ideologisointi tällä tavalla on muuten temppuna jotain äärimmäisen postmodernia. Tämä on diskurssianalyysin ydintä.)

Kreationistit ovatkin kirjoittaneet paljon ad hominem -materiaalia, kuten tuore Petteri Niemisen väitöskirja esiintoikin. Ja toisaalta he ovat innokkaimmin puolustautuneet siltä kritiikiltä jossa on esimerkiksi aatehistoriallista taustaa. Aatehistoriallinen tausta kun kertoo ideologisista yhteyksistä. Jotka taas viestivät myös ajatuksista ja motiiveista. Kun miettii jotain ideologisia kytköksiä onkin "puhtaasti aatehistorian näkökulmasta" katsoen hämmentävää että ei vain todeta että ideologinen yhteys on. Ja jatketa eteenpäin. Ja jos joku sanoo että tyyppi on epäeettinen niin sanoo että totta mutta että on tärkeämpää puhua teoriasta eikä teorian keksijöistä. Miksi, hyvin ilmiselvissäkin tapauksissa, ei yhteyttä todisteta. Tuntuu että puhuessaan vaihtoehtoisista maailmankuvista ei valehdella vaan puhutaan muunneltua totuutta erikoisilla älyllisillä puolivolteilla. Valehtelua ylimääräisillä askelilla. (It's not lying, it's lying with extra steps!)

Sillä tässä kysymys on heille jostain muusta. Jos joku moittii heidän teoriaansa he voivat aina selittää että heillä on eri taustaoletukset ja premissit. Ja tätä kautta he voivat etääntyä kaikesta tiedeperustaisesta kritiikistä hyvinkin kevyesti. Mutta jos joku tulee sanomaan että heidän mestarinsa ovat plagioijia ja kiusaajia, se iskee karismaattisen ytimeen. Tämä moite on monista pelkkää henkilöönkäymistä. Mutta karismaattisessa kontekstissa tämä on sama kuin vihjaisi että olisi vahva syy pitää kaikkea epäeettisten tuottamaa "todistetusti harhaopiksi". Tässä mielessä ad homimen auktoriteeteista ideologiasisältöön ja ideologiasisällöstä ideologian seuraajiin on identtinen sen kanssa miten "evolutionisteja" kohdellaan sen perusteella minkälaisia karmeita jälkiä evoluutioteorialle milloinkin maalataan. Aatehistoria on tässä keino eikä päämäärä. Ja jos aatehistoria ei aja päämäärää niin aatehistoria saa mennä.

Discovery Instituten uusin kampanja

Kun Intelligent Design oli vielä relevanttia, Jonathan Wells suositteli että yliopisto-opiskelijat eivät puolustaisi omalla nimellään ID:tä. Vaan kävisivät ensin tutkinnon loppuun ja sitten kun tohtorius on taskussa, niin käyttää tätä ansaittua asemaa Intelligent Designin ajamiseksi.

Strategia on siitä mielenkiintoinen että se vaati vapaaehtoisia intomielisiä mutta kärsivällisiä oppilaita. Niitä on toki saatu jonkin verran ; Suomessa Tapio Puolimatka esimerkiksi kirjoitteli vuosia nimimerkillä "analyysi". Hän kieltäytyi silloin paljastamatta nimeään (vaikka se rehellisesti ottaen oli esimerkiksi minun tiedossani). Tämä kertoi luottamuksesta. ; Ja tuohon aikaan kreationismi noin ylipäätäänkin oli optimistista. Toistuva viesti oli että silloin oli "mielenkiintoinen aika olla kreationisti". Odotus paradigmanmurroksesta oli kova.

Sittemmin henki on muuttunut pessimistisemmäksi. Tämä henki näkyy esimerkiksi Matti Leisolan "joutsenlaulukirjassa" nimeltä "Evoluutiouskon ihmemaassa". Sen henki on jopa katkeroitunut. Teos onkin tulkittavissa pettyneen advokaatin jäähyväiskirjaksi.

Tämä henki näkyy Discovery Instituten nykytoiminnassa. Se on ollut ID -liikkeen keskeisin ja hallitsevin ajatushautomo. Sen kirjoilla on ollut alan suurimmat tähdet. Sellaiset "starat" kuin David Klinghoffer, Stephen C. Meyer ja William Dembski ovat olleet sen helmoissa alan suurina optimistisina päivinä. (Epäonnistumisen jälkeen ei liene tarpeetonta sanoa että juuri tuonlaatuinen "optimismi" tunnetaan poliittisesti epäkorrektissa versiossa "suuruudenhulluus.)

Miltä Wellsin alustama strategia näyttää nykypäivänä? "Panda's Thumbissa" kerrottiin D.I.:n pro I.D. -varojenhankinnasta ; He haluavat rahoitusta ohjelmaan jossa koulutetaan seminaareilla ihmisiä jotka sitten olisivat halutunlaisia. "Since its inception almost 10 years ago, visionary CSC donors have enabled us to focus on educating young people through our Summer Seminar on Intelligent Design and C.S. Lewis Fellows Program– programs designed to raise up a new generation of scientists and scholars who are not afraid to follow the evidence wherever it leads. These programs are made possible by those who recognize that science needs an infusion of new minds and ideas." Käytännössä kyseessä on maailamankuvan perusteella jaettu "stipendi"-"kurssitusjärjestelmä". Toisin sanoen jos ennen uskottiin että vapaaehtoiset soluttavat tiedemaailman ja nousevat sitten valtaan ikään kuin vapaaehtoisvoimin. Nykyään sen sijaan pitää enemmänkin "saarnata omille" ja toivoa että Discovery Instituten saamien lahjoitusten avulla koulutustuetut sitten tekisivät jotain jota evolutionistit eivät ottaneet opikeen ja vapaaehtoiset eivät toteuttaneet ilmaiseksi.

Tosin minusta tässäkin on vähän sellainen maku että tämäkin on lähinnä keino pyörittää Intelligent Design -ajatusmyllyn toimintaa vielä vähän aikaa tulevaisuuteen.

Tuuliviirihörhöt

Kristityt kertovat usein ja mielellään kääntymiskertomuksia. Olenkin kertonut tästä tarinaperinteestä. Niissä kuvataan aika ennen kristittynä oloa. Mielisairaus, masennus, ahdistus ja alkoholismi ovat tässä tärkeitä viitattavia. Sillä ne kertovat miten paljon parempi uusi maailmankuva on. Lisäksi henkenä on se, että jos on muuttanut maailmankuvaansa on avomielinen ja ymmärtää vastapuolen näkemykset joten kääntynyt on ikään kuin molempien puolien kokemusasiantuntija. Siksipä ei ole ihme että "Mahdollisuus Muutokseen" -tyyliset kristilliset kampanjat ovat suosittuja. Niitä kerrotaan ja niihin pitäisi suhtautua kunnioittaen.

Siksi olikin mielenkiintoista katsoa evankeelisten kristittyjen reagointeja. Vesa Linja-aho kirjoitti blogiinsa tarinan jossa kertoi ajastaan entisenä kristittynä. Tämä tarina oli lisäksi siitä kiinnostava että se tuettiin blogin ulkopuolisella aineistolla. Linkit näyttävät esimerkiksi ajasta jolloin Linja-aho oli ollut kristillisdemokraattien ehdokkaana. Toisin sanoen hän on tehnyt sen, mitä Pekka Reinikainen ja Matti Leisola eivät ole tehneet omien kääntymiskertomustensa kohdalla. Heistä molemmat ovat kertoneet menneisyydestään ateiteina. Mutta jostain syystä heillä ei ole tukea tätä tarinaa ainoallakaan lehteen kirjoitetulla mielipidekirjoituskella ja vastaavalla. Ateismikausi pitää vain uskoa, samassa syssyssä kuin täytyy uskoa se että heidät molemmat vakuutti supertieteellinen 1980 -luvun nuoren maan kreationismi. (Moderni kreationismi on paljon tätä parempaa. On aivan oikeasti järkyttävää tiedostaa että minkälainen jopa nykykreationistien mielestä idioottimainen argumentisto on ollut se heidät vakuuttava.)

Kiinnostavaa tässä oli tietenkin se, miten uskovaiset reagoivat. Tyypillinen kommentti on seuraava ; "artikkeli ei sisältänyt mitään järkevää: artikkelin kirjoittaja tyypillinen mielenterveysongelmainen (myöntää blogissaan sen itsekin). Kuin tuuliviiri joka jo seuraavissa vaaleissa saattaa hyvinkin olla vihaamansa puolueen ehdokkaana - riippuu ihan lääkityksen määrästä / tehosta, heh" Nyt he tietävät miltä minusta tuntuu kun kuuntelen heidän kääntymiskertomuskiaan. Eivät ne miltään argumentilta tai vakuuttavalta kuulosta. Ymmärrän reaktion. Kun joku kertoo olleensa juoppo ja ahdistunut, näen elämäntaidottoman tuuliviirin joka vaihtaa päihteen toiseen. Että uskaltaako sinne tilaisuuteen tullakaan jos vieressä ollut entinen LSD -nisti saa flashbackin ja luulee minun olevan appelsiini ja alkaa kuorimaan. HEH.

Toisaalta he kertovat myös siitä että miten he toivovat itseään kohdeltavan. Sillä kristittyjen - ei esimerkiksi ateistien - normistossa on kultaisen säännön ajatus siitä että kristitty toimii muita kohtaan kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Joten selkeästi he toivovat että heitä kohdellaan tuolla vastaavalla asenteella. Kristityt toimivat aina ja kaikkialla tätä sääntöä noudattaen ja tällä tavalla heitä on reilusti kohdeltava. Se on minun ohjenuorani. Minä en sitä kultaista sääntöä ole dogmeihin laittanut.

Agnos Dei ; "Ateismi ja agnostismi eivät ole toisensa poissulkevia"

Agnostismin kohdalla on usein haasteena se, että keskustelua käydään hyvin erikoisella tavalla ateismi-teismi -rintamalla. Lisäksi ei huomioida sellaisia kysymyksiä kuin miten Jumala määritellään ja miten kanta voi heilahtaa erilaiseksi jos tämä määritelmä vaihtuu lennosta.

On esimerkiksi totta että hyvin monet agnostikot ovat ateisteja jos ateismi määritellään a-teismiksi eli jumaluskon puutteesta. Toisaalta osa jumaluskoisista saattaa kenties kutsua itseään agnostikoksi sitä kautta että he ovat suhteessa gnosikseen, tietoon. Eli heillä voi olla jumaluskoa tai siihen viittaavia tunteita mutta he pitävät näitä "höpöinä" tai perustelemattomina. (Ehkä terveintä olisi sanoa jotain sen tapaista, että ateismissa on ripaus agnostismia ja agnostismissa on ripaus ateismia.)

Mitä humalaiset
korvani kuulevatkaan?
Teidän mielestänne
agnostikko tarkastelee
käsittelee ja punnitsee
molempia puolia
niitä ihaillen ja
arvostaen? Ja häntä
kiinnostaa paneutua?
Olette väärässä.
Ei Jumalakysymys
mitkään tissit ole!

Agnostismiin ja agnostikkoihin suhtaudutaan jännitteisesti. Teistien puolella agnostikot voidaan toisaalta nähdä "etsijöinä" jopa sellaisella tavalla että heidät nähdään "vähän kuin kriittisinä uskovaisina" tai jonkinlaisina mystikoina. Uskovaiset voivat selittää että agnostikot hyväksyvät periaatteessa uskomisen sisimmän olemuksen, sen että tietäminen ei ole olennaista jumalan olemassaolon käsittelyssä. (Onhan monilla uskovaisillakin epäilyn aikoja!) Toisaalta tietty avoimuus Jumalakonseptille on monille ateisteille niin a priori selviö että he ottavat hyvin tiukan version todistuksen taakasta ja selittävät että agnostikko on joko hölmö tai hörhö. (En nyt tässä ota kantaa tämän paikkansapitävyyteen.) Ja sitten toisaalta ateismi määritellään a-teismiksi ja jos agnostikko ei ole teisti niin sitten hän on suoraan ateisti. Paitsi silloin kun on kohtelias ignorantti.
1: Tätä hajaannusta saakoot kuvata Paavi. Joka ensin selitti agnostikkoja avomielisiksi ja hengellisiksi ja sitten kun tästä ei tullut mitään katoliseksi kääntymistä hän korosti että agnostikot ovat kauhean sulkusilmäisiä ja suvaitsemattomia.

Itselleni ongelmallista on myös se että agnostismiin liitetään sellaista määritettä että Jumalan olemassaolon (ei siis jumaluskon vaan jumalan olemassaolon) kohdalla on olemassa yhtä paljon todisteita jumalan olemassaolon puolesta, kuin sitä vastaan. Mikä on minusta kaahoa siksi että "mitä hiton todisteita". Molemmat toki tutkivat luonnonlakeja ja yrittävät liittää näitä yliluonnollisuus-aliluonnollisuus -jaotteluihin. Mutta pidän a priorista yliluonnollisuustematiikkaa, NoMa -jakoa ja vastaavia hölmöinä ja väärinä dikotomioina. (Ei sitä tosin oikein kukaan näytä käytännössä seuraavankaan, se on joku abstraktio johon vedotaan mutta joka ei ilmene argumentoinnissa ja toiminnassa.) Ja korostan enemmänkin että ateismilla eikä teismillä ole kummallakaan mitään validia empiriaperustaista tutkimusohjelmaa joka liittäisi sen antajapuoleksi Quinelaiseen käsiteverkkoon.
1: Jos ateistit tai kristityt haluavat että identifioidun heihin he voivat lakata tässä epäonnistumisessa. Eli ryhtyä kiinnostaviksi. En kuitenkaan torju kumpaakaan mahdollisuutta suoralta kädeltä, ongelmat ovat kenties korjattavissa. Tällä hetkellä tarjolla on kuitenkin vain eeppisiä epäonnistumisia. "Todisteet" on mainittava aina vähintään tuplaironisissa heittomerkeissä jotta voin sanoa että heillä on "yhtä paljon todisteita".

Olen krapulassa, en jaksa tällaisia.
Enkä jaksaisi muutenkaan...

Se mitä tässä on käsillä on "termikinastelua" tai "määritelmillä miekkailua". Agnostikkoja määritellään eri lokereoihin. Ja yllättävän usein tämä määritelmä on domeenispesifi ja liittyy siihen poliittiseen tilanteeseen jota ateisti tai teisti haluaa ajaa.

Mitä tähän sitten voi sanoa?

Koska agnostismin kohdalla asioita on ilmeisen vaikeaa ymmärtää, on kenties syytä hakea esimerkkejä vertauksin. Sellaisin vertauksin joista idea kenties tulee paremmin ja selkeämmin esiin. Haasteena tässä on se että agnostismin määrittelyssä on kysymys jostain jota esittäjä pitää itsestäänselvänä ja järkeenkäypänä. ; Joku puhdas rationalisti voisi sanoa että "Riippuu määritelmästä". Mutta itse en ole ideologioiden kohdalla pitänyt tätä denotaatioita korostavaa ns. teologisesti korrektia tasoa merkittävänä tai kiinnostavana. Sen sijaan "sattuneista syistä" kognitiotieteen puolelta vaikutteita napanneena olen taipuvaisempi ottamaan käytännön toimet ja tätä kautta käsitteisiin syntyvät konnotaatiot huomioon.

Riippuu myös siitä että haluaako ilmoittautua johonkin ideologiaan. (Christianity is what people who call themselves Christians do.) Esimerkiksi Matti Leisola kutsuu itseään kristityksi. Hän pitää itseään kristittynä. Ja melko moni varmasti myös pitää ajatuksesta että Raamattuun luottava YEC -kreationisti ja ID -n puolestapuhuja olisi kristitty. Kuitenkin kun hän oli "Radio Rockin" haastatelussa kävi ilmi että hän ei usko ikuisen helvetin olemassaoloon. Hyvin monien uskovaisten piireissä kristityksi katsotaan vain henkilö joka uskoo sekä Taivaan että Helvetin olemassaoloon. Tässä denotaatiot saattavat olla helvettiteoriakeskeisyyden kannalla mutta konnotaatiot kertovat että kristillisyys ei nyt kenties siihen Helvettiteesiin romahda. Teologiseen korrektiuteen jumittaminen johtaa Bryan Fisherin lausunnon tapaisiin tilanteisiin, jossa hän selitti että Obama ei voi olla kristitty koska hän on ajanut homoseksuaalejen oikeuksia. Obama ei siis voi olla erehtynyt kristitty eikä syntinen kristitty. Hän ei ole lainkaan kristitty.

Kenties tähän määritelmäkikkailuun voidaan sitoa myös profeminismi. Teknisestihän esimerkiksi feministit ovat määritelleet että feminismi tarkoittaa tasa-arvoa. Profeministi on sitten mies joka korostaa mieheyttään ja kuitenkin puolustaa tätä asiaa. Moni vierastaa sitä että feminismin konnotaatioista nousee esiin kuitenkin sellaisia teemoja joihin ei tee mieli sitoutua vaikka tasa-arvosta pitäisikin. Itse olen kieltäytynyt käyttämästä profeminismi -käsitettä ihan sen vuoksi että siitä on esitetty feministisissä kirjoissa asti että profeministiksi ilmoittautuminen on jotain jota kaikkien miesten pitäisi tehdä. Ja perustelivat tätä sillä että olipa mikä näkemys tasa-arvo -asioista tahansa niin saa sieltä feminismin kirjosta löydettyä jonkun johon oma asia sopii. Ja että tällä identifioinnilla tehdään tärkeä arvokas viesti. Itse näen että "liian ympäripyöreää" ja "kysymys ei ole viestistä vaan siitä että feminismin alla pyörii kaikenlaista johon ei halua liittää itseään". Joten määritelmällisesti minä kai olen feministi mutta ei siitä kannata tulla minulle kertomaan.

Jos ei muuten niin ihan sen takia että feminismiin liittyy kaiken hyvän ohella myös sellaisia suuntauksia joihin en halua identifioitua ja joille en halua antaa sananvaltaa, uskottavuutta, näkyvyyttä tai hyvää ideologialeimaa.

Täsmälleen sama tämän a-teismin kanssa.

Olen hyvin ihmeissäni siitä miten niin teistit kuin ateistit ovat innolla määrittelemässä agnostismia. Asia on hieman sama kuin uusateismin kanssa. Kirjoitin aikaisemmin siitä miten Taunton oli tutkinut uusateisteja kysymällä uusateisteilta. Ja tämä oli tuottanut tietoa siitä miten tuo ideologia tikittää. Samoja tietoja ei olisi voinut saada lukemalla määritelmiä filosofianlaitoksella. Tai edes lukemalla uusateistisiksi luokitetuja kirjoja. Uusateismin voi ymmärtää vain olemalla "skenessä". Tähän sain kommentaattorin joka ihmetteli että mikä tämä skene on.

Agnostismin kohdalla kohtasin hyvin samantapaista kohtelua. Kun olin vino siitä että on ällistyttävää miten agnostikkoja tykätään aina määritellä ulkopuolelta, oli kysymys siitä että kuka on sisäpuolella. Agnostismi on kuten agnostikoiksi itseään kutsuvat sen määrittelevät. Senkin voi määritellä vain skenestä. Sen ulkopuolelta tulee sitten muuta. Ateistit määrittelevät sitä miten ateismi suhtautuu agnostikkoihin. Teistit määrittelevät kristinuskon suhtautumista agnostikkoihin. - Tai oikeasti he määrittelevät agnostismia oman ideologiansa lähtökohdista, premisseistä ja näkökulmasta ja tämä heijastuu siihen miten he kohtelevat agnostikkoja ihmisinä ja muina mutaisina pikku olentoina.

Toisaalta tämä kohtelupuoli onkin hyvin tärkeä. Sillä jos mietitään niitä syitä miksi minä pahastun jos minua liitetään teisteihin tai ateismiin, syynä on hyvin runsaasti myös se että miten näissä ideologioissa on nykyaikana että historiassa kohdeltu ihmisiä. Tätä on vaikeaa sanoa tavalla jota ei otettaisi henkilökohtaisena loukkauksena. Siksi sanonkin suoraan. Ärstytys johtuu luultavasti siitä pikkuasiasta että "En pidä teistä enkä teidän liikkeestä". Nyt kun asia on "poissa systeemistä" voidaan muistaa että agnostismin historia on harvinaisen vähäruumiinen.

"On myönnettävä, etten historiallisessa katsannossa pidä kovin paljoa kristityistä, mutta historiallisessa katsannossa on aika vaikeaa pitää oikein kenestäkään. Kristinusko ja kristillinen kulttuuri toki ovat siinä(kin) mielessä kiintoisia, että ne ovat muuntuneinakin pohjimmiltaan pala antiikkia jälkimodernissa maailmassamme. Se on joillain tavoin hauskaa, joillain taas vähemmän hauskaa."
("Napoleon")

Mistä tiedät että Raamattu on historiallinen dokumentti? Olitko katsomassa?

Ken Ham on ottanut "Answer in Genesis" -sivullaan kantaa tieteenfilosofiaan. "Observational science deals with the present and is observable, repeatable, and testable. It’s what produces our technology and our medical innovations. Creationists and evolutionists can both agree on this kind of science. Now, historical science deals with the past. It is not testable, repeatable or observable. What you think about historical science is based on your starting point. Do you begin with God’s Word or man’s ideas? Well, I would like to show you how to recognize the difference between these kinds of sciences by looking at this news item that is reporting a scientific study."

Jaottelu ei tietenkään ole mitenkään uusi. Se on hyvin klassista kreationismia. Ham asettautuu tässä jaloon perinteeseen Kent Hovindin kanssa. Hovindin klassinen kysymys kaikkeen häntä vaivaavaan on vaatia silminnäkijätarinaa. "Were you there?" Ja jostain syystä hän ei hyväksy vastaukseksi vastausta "kyllä". Miten hän tietää tämän vaihtoehdon absurdiksi? Oliko hän siellä? Jos hän oli paikan päällä näkemässä kuinka matelijat muuttuivat nisäkkäiksi, niin miksi hän epäilee tätä? Ehkä hän oli väärässä paikassa oikeaan aikaan!

Olen esimerkiksi blogannut siihen liittyvästä tieteenfilosofiasta jo aiemmin. Näen tämän olevan liitoksissa siihen että kreationismi ei arvosta induktiivista päättelyä. Joka tarkoittaa sitä että kreationismi ei tosiasiassa ole lainkaan luonnontieteellisen tai empiristisen ajattelun mukaista vaan on enemmänkin klassista klassisinta rationalismin perinnettä. Jossa on toki aina viitattu myös "maailmassa oleviin asioihin". Kreationismi ei tältä osaltaan ole erkautunut teologiasta. Se ei puhu empiriasta.

Tässä kohden ongelmia nouseekin niinkin kaukaa kuin Hamin omasta esimerkistä. "A study has shown that tenrecs, hedgehog-looking creatures, have an amazing ability to hibernate (observational science) so the scientists inferred that the tenrecs must have hibernated through the dinosaur extinction (historical science)!" Tämä on itse asiassa hyvin erikoinen esimerkki koska tässä väitetään että tanrekien ("tenrec" suomeksi) hibernaatiokysymys viime vuodelta ei olisi historiallista tiedettä. Ja tästä päädytään täyteen kysymykseen. Kysymykseen siitä että miksi ei ole? Tosiasiassa aina kun otamme kantaa vaikkapa tankrekien talviuneen, ei riitä että on tavattu yksi tanrekki nukkumassa talviaikaan. Lajin useita yksilöitä on täytynyt tarkkailla pidemmän aikaa. Tämä tekee talviunesta ajallisen kysymyksen. Kysymyksen jossa otetaan kantaa siten että kun tanrekit ovat nukkuneet talviunta viime vuosina, niin tänä vuonna tämän lajin yksilöt ovat tekemässä samoin. Tulevaisuus, kuten vaikka ensi talvi ja viime talvi ovat molemmat "ei suoraan havaittavissa". Ne ovat Hamin määritelmissä "historiallista tiedettä".

Sama ongelma herää tietenkin kreationistien klassisimmissa kysymyksissä.
1: Kun kreationistit kysyvät evoluutiokysymyksen kohdalla että "miksi kissat eivät muutu koiriksi" he pitävät tätä haasteena evoluutiolle. Koska eivät ymmärrä että tämä havainto suorastaan kumoaisi evoluution vaan sen sijaan he ajattelevat toisella tavalla. Kreationistien logiikkana on tietenkin se, että se mitä tapahtuu nyt ja mitä nähdään suoraan nykyajassa on jotain joten maailma on toiminut aina. Ja tiedätkö mitä tämä on? Tämä on Hamin määritelmien mukaan historical science.
2: Vielä vakavammin tämä ajallisuus näkyy YEC -kreationistien klassikossa, kuupölyargumentissa. Siinä ajatellaan että kuupölyä kasautuu tietyn verran havaitusti nykyään. Joten pölyn määrä on ollut koko menneisyyden verran sama. Ja sitten kuupölyä ajatellaan olevan liian vähän. Ja näin ollen on paremmin perusteltua että maa olisi nuori kuin että se olisi vanha. Näitä ja vastaavia esitetään aina "nauloina darwinistien arkkuun". Mutta nämähän ovat juuri sitä samaa "nyt on näin joten menneisyydessä on tapahtunut samalla tavalla" -logiikkaa jota kreationistit vihaavat Huttonin ja Lyellin kohdalla uniformitarianismissa jonka mukaan maan geologiset tapahtumat on ymmärrettävissä ajatuksella jossa nykyisyys on menneisyyden avain. Nuoren maan kreationistit halveksivat tätä logiikkaa syvästi evoluution ja maantieteen kohdalla.
3: Mutta annas olla kun aiheena on suolan määrä meressä joka perustuu samanlaiseen perustelurakenteeseen. Siinä vaiheessa esimerkiksi AiG kunnioittaa argumenttia. Ja tätä ei myydä historiallisena tieteenä ja maailmankuvallisuutena. Vaan kyseessä on laadukas kova tiede. "If the world’s oceans have been around for three billion years as evolutionists believe, they should be filled with vastly more salt than the oceans contain today." Ja kun he laskeskelevat he pitävät että tämä on "Best Evidences From Science That Confirm a Young Earth". Ei sanaakaan siitä että tämä on maailmankuvallista tulkintaa. Sen sijaan korostetaan että tässä tietty asiantila todistetaan.

Tämä jaottelu "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa hevonpaskaa. Empiriassa on kysymys induktiivisessa päättelystä. Ja kreationistit eivät hyväksy perustelurakennetta silloin kun se antaa heille epämiellyttäviä tuloksia. Silloin induktiolta vaaditaan deduktion ehtoja. Muutoin, silloin kun tulokset miellyttävät, se on kreationisteille nerokasta ajattelua. Kysymys ei siis ole tieteenfilosofiasta siinä mielessä että mietitään prosesseja joilla selvitetään asioiden oikea laita. Vaan siitä että sopivat argumenttirakenteet valitaan sen mukaan että niillä saadaan sanottua niitä asioita jotka rapsuttavat omaa maailmankuvallista agendaa. Kreationistien tiede edistyykin siten että he yrittävät varmistaa mitä he jo tietävät valmiiksi. Ensin on johtopäätös ja sitten mietitään millä premisseillä tähän päädytään. Jos näin ei olisi ei voitaisi ymmärtää miksi he samanaikaisesti halveksuvat Lyelliä ideologisena jargonina jolla ei ole tieteen kanssa mitään tekemistä. mutta pitävät merien suolapitoisuusargumenttia nerokkaana.

Ja tätä kautta voidaankin oikeastaan korostaa että miksi tanrekien hibernaatiota ei pidetä historiallisena tieteenä. Syynä on se, että kreationisteilla on varsin konsistentti suhde kirjoituksiin. He luottavat niihin aivan älyttömästi. Koska "Raamattu" on historiallinen dokumentti he eivät kyseenalaista näiden todistusvoimaa. (Jota tietenkin korostaa luottamus silminnäkijäkertomuksiin ja vastaaviin omakohtaisiin anekdootteihin ; Ja siksi viime vuoden talviunet ovat operationaalista tiedettä.) Kreationisteista emme voi genomista nähdä mitä miljoonien vuosien aikana siellä on tapahtunut. Sellainen ei heistä kuulu kokeelliseen luonnontieteeseen vaan uskomuksiin. Matti Leisola onkin aiheeseen nähden selittänyt että vastaukset tämänlaisiin kysymyksiin löytyy vain kirkonkirjoista. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa isyystestit ; Itse asiassa genomi on ainoa luotettava todistaja. Silminnäkijät helposti valehtelevat ja sanovat samoja asioita mitä rehellisetkin sanovat.

Mutta vaikka tämä olisi tottakin, on jäljellä suurin kysymys. Mistä tiedämme että esimerkiksi vanhat "Raamatun" kirjoitukset ovat "säilyneet muuttumattomina vuosituhansia"? Ollakseen operationaalista tiedettä täytyisi nähdä kuka kirjoittaa ja milloin kirjoittaa. Muutoin joudutaan esimerkiksi ajoittamaan dokumentteja. (Suuressa osassa historiallisia dokumentteja on lähinnä löytöpaikka, eikä niissä ole edes väitettyjä kirjoituspäiväyksiä. Vaikka sellaisetkin voisi valehdella helposti.) Muun muassa niillä ajoitusmenetelmillä joita kreationistit halveksivat maailmankuvallisena historiantulkintana. Kreationistit pitävät kirjoituksia luotettavina.

Mutta tosiasiassa he voivat luottaa niihin vain siksi että hekin jossain syvällä sisällään tietävät että "induktofobinen" ajattelu jossa jaetaan tiede "operationaaliseen" ja "historialliseen" on itse asiassa täyttä hevonpaskaa. Jaottelu "oikeaan operatiiviseen tieteeseen" ja "maailmankuvatulkinnalliseen historiatieteeseen" perimmiltään kyseenalaistaa kysymyksen siitä voidaanko historiaa mitenkään tieteellisellä otteella tutkia. Ja kreationistit pitävät historiasta "aivan liikaa" jotta he voisivat käydä valitsemansa menneisyydestä tietämisen kyseenalaistamisen sen johdonmukaiseen loppuun asti.

Kirkon fundamentalistikonservatiivieroputki

Tasa-arvoisen avioliittolain mentyä läpi kirkosta on eronnut paljon ihmisiä. Yhtenä syynä on tiettävästi arkkipiispa Kari Mäen sanomiset. Toisena on se, että valtiosta ei voi erota. "Takkiraudassa" tätä pidettiin hieman yllättävänä. "Homoavioliittokeskustelu on merkinnyt myös toista yllättävää lopputulemaa: evankelisluterilaisesta kirkosta on eronnut yli 8000 jäsentä." Väliaikatulokset ovat tuosta luonnollisesti vain kasvaneet. Kirkon kannalta asia toki onkin juuri niin että tekeepä se miten vain, niin asiat ovat "väärinpäin". Mitään yllättävää tässä ei tosin ole. Blogisti maalaa uhkakuvia "viikonlopun aikana eronneista noin 8000 ihmisestä hyvin suuri osa on hakeutunut juurikin helluntaiherätyksen piiriin. Mitä tästä on seurauksena? Ainkin uskontokentän valtava pirstoutuminen. Mutta samalla myös sen polarisoituminen toisaalta kiihkoeikkiksiin ja kiihkouskiksiin - siinä, missä luterilaisessa kirkossa on ollut seinät leveällä ja katto korkealla, uususkonnoissa ahtaudutaan samaan ilmestysmajaan ja siellä pipo on tiukka ja toverikuri kovaa. Tämä puolestaan ei lupaa hyvää."

Olen "Takkirauta" -blogistin kanssa hieman eri kannoilla. Uskontokenttä ei tosiasiassa pirstoudu yhtään mihinkään. Se on jo pirstoutunut. Valtionkirkko on ollut käsittääkseni jo vuosia tilassa jossa sisällä valtaa ovat pitäneet pääasiassa (a) fundamentalistit jotka yrittävät muuttaa asioita vanhoilliseksi (b) leppoisto joka yrittää tehdä töitä tavalla jossa huominen on suunnilleen samanlainen kuin nykyinen ja jossa korostetaan että pitää suvaita fundamentalisteja. (c) Muut ovat sitten jotain joiden kohdalla on toivottu että he lähinnä osallistuvat rituaaleihin ja maksavat jäsenmaksunsa. Jos tästä tulee meteliä, sitä pitää hiljentää korostamalla että erilaisuus on rikkautta - jos on leppoistoa. Tai sitten sitä pitää vastustaa jos on "fundamentalisti".

Syy miksi kirkossa on paljon fundamentalisteja näyttää liittyvän enemmänkin siihen että siellä on ollut tarjolla resursseja. Tämä tuli itselleni hieman yllättäen konkretiaksi aivan liian nuorena. Saatanapaniikkiin liittyvä metelöinti piti sisällään esikaikuja globalisoituvasta maailmasta. Tämä ilmiö oli toki reaktio paikallisiin tapahtumiin - esimerkiksi Hyvinkään paloittelusurmaan. Mutta sisältö tähän oli jo yllättävän globaalia, se oli lainaa ulkomailla tehdyistä kulttuurisodista jotka koskivat esimerkiksi sellaisia asioitia kuin liberaalipellejen roolipelaamista, tuota toimintaa jossa USA:n ihmemaassa nähtiin okkultismia ja saatananpalvontaa.

Sittemmin tämä on internetin myötä vain tehostunut. Osan näyttää olevan vaikeaa tiedostaa tätä. Sitä että kun uskonmies pullauttaa jotain suustaan, niin se voidaan levittää sosiaalisessa mediassa sikalaajalle heti pian - ellei nopeammin.

Osa ajattelee todella että valtionkirkon suvaitseva rakenne suojelee äärimmäisyyksiltä. Samat ihmiset kuitenkin tiedostavat kohtuu usein miten islam on uhka juuri siksi että kristinusko on niin lempeä. Tämä onkin se toinen järkevä huomio asiasta. Itse näkisin että valtionkirkko ei suojaa jos uskontoa koskeva informaatio ja toimintamallit haetaan muualta.

Kansankirkon ongelmana on ollut se, että se on löpissyt jargonia. Joka ei ole sitten pitänyt sisällä mitään merkitystä jota jakaa ihmisten kanssa. Hyvin moni eroaa kirkosta lähinnä siksi että he ovat vieraantuneet yhteisöstä. Lähes mikä tahansa kimmoke, kuten mikä tahansa uskonnon näkymienn katukuvassa, on muistutus siitä miten vieraantuneita kirkosta ollaan. Kirkosta eroaminen ei siis oikeastaan muuta yhteiskunnallisella tasolla mitään. Muutos on tapahtunut aikaisemmin. Kirkosta eroaminen taas tapahtuu viiveellä. Kun kirkollisvero napsahtaa huomaamattomasti ja pitäisi ikään kuin aktivoitua muistamaan joku kirkostaeroamissivu, asia helposti unohtuu tai "sillai jää roikkuun".

Kreationismi ; Hyvä esimerkki.

Samoin on hyvä huomata että kreationismia pidetään kalvinistisen USA:n ilmiönä. Minun nuoruudessani sitä ei ajateltu oikein edes olevan Suomessa. Se oli toki joskus hämärästi jossain yhteydessä mainittu. Mutta kirkolla sävy oli vahvasti se, että tämä on jotain jolta uskonnon kouluopetus suojaa. Eli kun meillä opetetaan koulussa uskontoa ei ole syytä yrittää tunkea sitä biologianluokkaan. Kun Kirkon tutkimuslaitokselle tässä ilmapiirissä esitti kysymyksen siitä että kannattaisiko kartoittaa paljonko kreationisteja Suomessa oli, ei asiaa pidetty relevanttina. Oletus oli että kenties Suomessa ei olisi ainuttakaan nuoren maan kreationistia. Eli tutkimustulos tiedettiin ennen seulontaa.

Ajatus ei itse asiassa ole sosiologisesti huono ; Itsekin kannatan jonkinlaista uskonnon kouluopetusta osittain juuri siksi että ilman sitä ihmiset oppivat uskontonsa lähinnä kotoa. Mutta sen tehokkuus oli jossain määrin yliarvioitu. Itse muistutan että Matti Leisolan "evolutionismi - sattuman uskonto" on vuodelta 1977. Se on ilmiselvä "Ameriikan Tuliainen". Ja kuten Kari Tikkanen muistuttaa, on Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis" siitä mielenkiintoinen että se on hyvin vahvasti jotain joka on lähinnä käännettu USA:lainen kreationistien perusteos, Morris&Parkerin "What is Creation Science". Täysi plagiaatti teos ei toki ole, sillä Reinikainen on lisännyt teokseen suoria lainauksia Raamatusta. Eli siinä on vahvempi suoran julistavan kristillisyyden sävy kuin siinä alkuperäisteoksessa.

Ja tässä siirtoprosessissa on siirtynyt mukana aika paljon kalvinismia. Olen ollut hieman hämmästynyt siitä miten tätä yhteyttä tiedostetaan niinkin harvoin kuin mitä sitä tehdään. Hyvin moni näkee että fundamentalistit olisivat jotenkin loukkaantuneet uusateisteista. Eli Dawkinsin jengi on mainoksillaan kiivastuttanut ihmisiä. Tosielämä on kuitenkin hieman toinen. Omakohtaisesti tuskin olisin välittänyt koko fundamentalistiaiheesta ilman erinäköisiä omakohtaisia ja lähelle osuneita kohtaamisia sellaisten asioiden kanssa jotka selvästi olivat peräisin - elleivät peräti suoraa copy-pastea - jostain jossa tämä kaksinapainen asenne "kulttuurisotaan" oli olemassa.

Uskoisin että moni nieli "Jumalharhan" sellaisenaan siksi että se vastasi juuri sitä kokemusta mitä keskivertoisesta uskonnosta puhuvasta apologeetikosta saa. Ymmärrän että akateemiseen ja sivistyneeseen keskusteluun tottuneet luterilaisen kulttuurin kasvatit pitävät tätä teosta varsin omituisena. Sen sopivuus Suomen olosuhteisiin tuntuu heistä hirmu omituiselta. Itse suosittelisin että nämä ihmiset lopettaisivat vakaumustaan koskevan butthurtin tavalla jolla se onnistuu helpoiten. Eli ottamalla sen oman pään sieltä omasta perseestä. Olen hyvin pahoillani mutta käytännön uskonelämä ei tapahdu useimmille missään sivistyneessä akateemisessa kahvilakeskustelussa. Se on jotain vähän muuta. Uusateismi on monin paikoin nimenomaan reaktio.

Kirkko ei ole suoja fundamentalisteilta vaan fundamentalistien yksi tärkeä resurssi

Kouluopetus ei suojaa jos oppi haetaan internetissä kiivaassa väittelyssä. Kirkon avomielisyys ei ratkaise jos oma seurakunta keskustelee kiivaasti siitä että onko kirkko menettänyt arvonsa ja pääsevätkö "ateistit alttarille" kuten Timo Eskola kuvasi liberaaliteologien kohdalla. Kirkko onkin näille piireille lässytyksessään hölmö paikka. Joka on kuitenkin tarjonnut jotain oleellista. Nimittäin valtaa. Ei ole mikään salaisuus että kirkon sisäisessä toiminnassa fundamentalistit ovat äänestäneet hyvin paljon aktiivisemmin kuin muut. He ovat osanneet ottaa itselleen kirkollisverojen kautta saatavia resursseja.

Tätä on tehty melko häikäilemättömästikin.
1: Pirkko Jalovaara jäi ihmeparannusteemojensa kanssa "MOT" -ohjelmassa kiinni keskellä liberaaleinta Kalliota. Alueella joka on vähiten konservatiivista suunnilleen koko Suomessa. Kirkossa jota johtaa avomielisenä liberaalina tunnettu TV -stä tuttu modernisti hauska pappi Teemu Laajasalo. Syy oli varmasti se, että toiminnan sisältö oli kuvattu hieman epäselvästi.
2: Samoin muistan että Hyrylän Seurakunnassa pidetty kreationistien iso tapahtuma "Luomisen lauantai" pidettiin seurakunnalta varatuissa tiloissa. Matti Leisola, Pekka Reinikainen ja moni muu modernin kreationismin tunnettu nimi esitelmöivät ID -tieteen ihmeitä. Seurakunnan johtoporras ja työntekijät - joista osan tunsin henkilökohtaisesti - olivat jälkikäteen pahastuneet sekä minulle kavokkain että paikallislehdissä. Koska toiminnan tarkoitusta ei oltu kerrottu. Toimitilanvuokrat ovat kalliita. Kirkossa ollaan oltu koska sieltä voidaan lypsää rahaa jokaiselta kirkollisveroa maksaneelta. Näitä säästöjä on vaikeaa järjestää muulla tavalla.

Muutos?

Kirkon nyt heijastama muutos ei ole mitään joka muuttaa yhtään mitään. Ne jotka pelkäävät keskustelukulttuurin kaksinapaistumista joutunevat yllättymään siitä että keskustelu on ollut hyvin aggressiivista jo 1990 -luvulta lähtien. USA:n kalvinistinen ja "kulttuurisotakeskeinen" kulttuuri on jo ollut täällä internetin alusta lähtien kasvavassa määrin. Ja kotimaamme uskovaiset eivät ole joutuneet piilottelemaan uskonnollisuuttaan yhtä vahvasti kuin USA:n kreationistit jotka joutuvat poliittisista syistä enemmän kikkailemaan sen kanssa että he ovat todella tiedettä ilman uskontoa. (Mitä mainitsemani Reinikaisen kirja heijastelee erinomaisesti.)

Itse asiassa Suomen kreationistikanta tuntuu aina olleen monta astetta enemmän batshit insane kuin USA:n toverinsa. Osa selittyy tietysti siitä että intoa lisää se että uskonnon voi esittää avoimemmin suoraan Pyhän Kirjan kautta. Osa selittyy sillä että vastustajia ei ole ollut kun tasainen ja harmaa valtionkirkko on ollut ainut merkittävä kilpailija. (Ja se on ollut kilpailija joka ei edes yritä kilpailla.) Osa selittyy myös seurauksien puutteella.

USA:ssa nimittäin syntyy joskus paheksunta-aaltoja kun paljastuu esimerkiksi sellaisia asioita kuin lasten kuolemia rukousihmepiireissä. Sellaisia kuin aivan tuoreesti Idahossa, jossa uskonnollinen piiri on rukoillen parantanut tauteja niin innolla että 12 lasta on kuollut. Suomessa on vahvasti etatistinen kulttuuri. Joka tarkoittaa sitä että lapsia otetaan huostaan tai pakkohoitoon. En nyt kehtaa mainita nimiä -lähinnä sen takia että heidän googlaamisensa on varsin helppoa ja sen takia että heidän reaktionsa tälläisten maininnasta lainausten kanssa ovat sen verran kiihkomielisiä että en halua mistään metalliputkitunkista päähäni - mutta Etelä-Suomesta löytyy erinäisiä uskonsaarnaajia jotka ovat pahastuneita siitä miten valtio monottaa heidän uskonnollisia vakaumuksiaan ja miten hyysärit ottavat heiltä lapset pois. Kun seurauksia ei tule, voivat asenteiden jyrkkyyttä koskevat puolet vahvemmin kasvaa.

Eräs ulkomailta Suomeen muuttanut onkin ihmetellyt minulle sitä miten hänen maassaan on yleisesti verevämpää debattihenkeä uskonnoista, mutta sitten toisaalta meidän maassa pahimmat uskovaiset ovat keskimäärin paljon vahvemmin "batshit insane". Näkisin että syy on juuri tässä. Kirkko ei ole pitänyt valtaa tai antanut merkitystä. Se on ollut vain rahakukkaro. Perussävy kulttuurissa on ollut lempeä ja tähän liittyy myös sosiaaliturva. Tässä pehmikkeessä kaikenmaailman ihmeellinen mekastus on saanut kasvaa melko vahvasti.

Loppukaneetti

Eli kaiken kaikkiaan homojen avioon pääsy ei muuttanut mitään. Tämä eropiikki ei mullista yleisen uskontokeskusteluasenteen tai maamme uskonnollisen suuntauksen tai fundamentalismitason kannalta mitään. Kaikki on tapahtunut jo aiemmin. Se mikä on minusta ollut vuosia ilmiselvää aukeni nyt vain aika monille. Monille sellaisille jotka nyt sitten ovat yllättyneet. ; Heille minulla ei ole ole oikein muuta sanottavaa kuin että leppoisa kirkko on tähän asti lähinnä suojellut ja rahoittanut noita äärisuuntauksia. Ja että nyt nämä "villit kortit" joutuvat sitten yhä vahvemmin ja enemmissä määrin ns. ansaitsemaan omat rahansa toimintaansa. Joka toki johtaa varmasti ylilyönteihin ja kulttimaisiin rahanansaintajärjestelmiin.

Uskonnottomien suojaa muutos luultavasti parantaa. Mekastajat joutuvat ansaitsemaan joka pennin itse. Uskontoihin kuulumiseen sen sijaan saattaa tulla mukaan tarpeettomia ylimääräisiä riskejä.

Tervemenoa tilaisuudesta

Jos puhutaan uskontojen sosiaalisuudesta ja normeista ja käytöksestä, keskustelu menee helposti väärille raiteille. On kuitenkin tärkeämpää muistaa siitä mitä keskivertoinen julistaja tai uskostaan kertova tekee. He yleensä kutsuvat tilaisuuksiin. Tutustuminen on sitä että kohteliaasti mennään paikkaan ja kuunnellaan asioita. Ja sitten ollaan sitä mieltä mitä ollaan.

Olenkin käynyt monissa tilaisuuksissa ja jopa kreationistien luentotapahtumissa. Olen kuunnellut jutut loppuun ja ollut tiiviin erimielinen. Joskus olen jopa "liftannut" uskovaisten kyydissä pois. Joskus muulloin taas olen kävellyt kymmenen kilometriä koska en nimenomaan ole halunnut yrittää liftaamista. (Jos matka on alle 30 kilometriä, voin kävellä sen varsin mukavasti ilman etukäteissunnittelua kuten juomista ja taukopaikkasuunnittelua. Omaan rauhalliseen tahtiin joka on ~6km/h. Kyydin saisi kyllä karkeasti ottaen aina, uskovaiset tuppaavat olemaan tässä mielessä reiluja.)

Moni tietämäni skeptikko ja ateisti tekee tämänlaatuista toimintaa. Henkenä on se, että vastustajan argumentit täytyy tuntea. Omana, hieman asiattomana, perushenkenäni on se, että jos tilaisuus on vaivaannuttava niin sen parempi. Etenkin silloin olen tarkkaavaisesti kuuntelemassa jotta voin nipottaa jokaisesta mainitusta idiotismista ad infinitum. (Mielellään nimiä mainiten.) Toki skeptikoissa ja ateisteissa tuntuu olevan myös sellainen alatyyppi joka "heijaa ovilla" eikä tule sisään, mutta selittää muille että ei sinne kannata mennä kun siellä opetetaan tuollaista huuhaata. Olen heille tyypillisesti sanonut jotain sen tyylistä että "entä sitten" ja mennyt sisään joka tapauksessa.

Uskovaisilla itsellään ei tunnu olevan samanlaista kohteliaisuutta. Harhaoppiin joko ei tutustuta tai sitten lähdetään kesken pois. Tästä hyvänä esimerkkinä saakoot toimia Sue Blackmoren evoluutioaiheinen luento josta tapahtui symbolinen massapoistuminen. Poistuminen on siitä erikoinen temppu, että se on äärimmäisen epäargumentatiivinen. Se on sosiaalinen symboli. Siinä ihmiset nousevat ja ilmaisevat mielipiteensä poistumalla. Ja tässä ei selitetä miksi. Ilmoilla on pelkkä asenne, paheksunta. Tällä kertaa Blackmore synnytti pahaa mieltä erityisesti islamilaisissa, joilla on erikoisia teorioita sikiöistä. Koska Muhammad on maininnut sikiöistä "Koraanissa", islamilaiset kokivat että heitä kutsuttiin ignoranteiksi kun embryologiaa esiteltiin.

Ja tämä nähdkseni erottaa suuren osan niistä julistajista vaikka keskiarvoskeptikosta.
* Kun skeptikko nipottaa ja piinaa virheistä ikuisesti, se on kuitenkin keskustelullista kiusaamista. Se on vittupäisyyttä mutta argumentatiivista vittupäisyyttä. Se on tavallaan sitä mitä monien sarjojen huumejengiläiset tekevät kun jonkun ampuminen "ei ole mitään henkilökohtaista" koska se on "vain bisnestä".
* Uskovaisille taas kaikki on sosiaalista. Kreationistien luennoissakin tärkeintä näyttää olevan sosiaalisuus. (Joka on joskus hyväkin. Olen esimerkiksi syönyt hernekeittoa "Matti Leisolan piikkiin", mikä oli varsin reilua häneltä. Hernekeitossa oli kuitenkin virallisesti ja ennaltailmoitetusti hintalappu ja kaikkea.) Poistuminen on vahva sosiaalinen signaali, joka iskee ihmiseen mutta ei asiaan.

Massahenkisyyden ideana onkin juuri se, että kreationisti usein iskee asian kautta ihmiseen. Evoluutiossakin epätotuuden lisäksi merkittävää on se, että saadaan sanoa että evoluutiouskon mukaan toimivat ihmiset olisivat moraalittomia ja pahoja.

Tapausesimerkki ; Jos fatwakateus olisi totta, ei kukaan ateisti moittisi kristittyjä

Jos katsoo vaikkapa kreationismia ja muuta fundamentalistista toimintaa, siellä usein korostetaan että he haluavat vain keskustelua. Tarinoissa kerrotaan siitä miten julmia vainoja kristityt kohtaavat. "Expelledin" sisältö on käytännössä siinä että kreationistit eivät esimerkiksi saa työpaikkoja tiedetutkimusken huippuvirkoihin, kun ovat vain ehdolla niihin virkoihin.

Mutta ateistien kristillisyyskeskustelulle onkin tärkeä argumentti. Fatwakateuskortin mukaan islam on niin julma uskonto että kukaan ei uskalla moittia sitä. Ja siksi uusateistit eivät kritisoi islamia. Paitsi islamistisivuston mukaan joka korostaa että Richard Dawkins on heitä ikävästi moittinut julkisesti sanomalla että islam on "unmiticated evil". Ja Sam Harrisin oman nettijulkaisun (uskontokriittinen) terrorismi osio koostuu isosta määrästä juttuja jotka ovat käytännössä poikkeuksetta islamkriittisiä. Jossa mm. selitetään miten Hamas tekee asioita joiden vuoksi Harris ei ole Israelkriittinen. Ja sitten on mm. Christopher Hitchensin kova debatti jossa aiheena oli se, onko islam rauhan uskonto joka tarvitsee apua vai onko väkivalta Koraanissa. Ja Hitchensin vastapuolella sattui olemaan islammyönteinen kaveri. Mutta nämä "uusateismin suuret GNU:t" eivät tietysti merkitse mitään ja tätä kaikkea ei ole tapahtunut. Joten argumentti on kaikesta huolimatta validi. Sillä kun ateismi elää "liberaalissa biaksessa" jossa "islamkriittisyys on rasismia" ja tätä kysymystä ei saa edes kyseenalaistaa ilman että dogmaattiset militanttiateistit hakkaavat maan rakoon, niin islamin rapsuttelun täytyy olla ehdottomasti totta ja ateistit kiusaavatkin vain lempeitä kristittyjä.

Ja miten lempeitä? Demonstroidakseni jotain joka ei itse asiassa ole kovin tavatonta, jotain jota saattaa tavata ihan viikottain jos sattuu olemaan jotain muuta kuin kristitty, voidaan katsoa mitä tapahtuu kun kristittyjen suosimalle FOX -kanavalle tulee ateisti. Fatwakortin ja kristinuskon ylenmääräisen lempeyden vuoksi tiedämme että tätä kuunnellaan vain sanomalla että ei kenties arvosteta tuota näkemystä mutta molempia puolia on kuultava.

Tämä ilmenee mielenkiintoisesti. Tästä on hyvä ottaa pieni demonstraatio tämänviikkoisesta kommentoinnista. Johon liittyy erityisen vahvasti se, että sanotut asiat on (a) tehty omalla nimellä (b) ne on tehty julkisesti yleisillä avoimilla kanavilla ja (c) ne ovat myös keränneet "likejä", eli lausunnot ovat saaneet julkista supporttia. Mehta kertoi asiasta "Friendly atheist"- blogissa. Hän on yrittänyt keskittyä juuri diplomaattiseen viestintään, eikä kannusta esimerkiksi Hitchensin tapaisen värikkään ja häihyn retoriikan käyttämiseen. Mutta sitten toisaalta hän ei voi olla huomauttamatta että diplomatia on helpompaa kun kristitytkin harrastavat sitä. Ja diplomatiaa ei välttämättä edistä se, että pelkkä näkyminen TV:ssä saa ihmiset selittämään julkisesti, että "shoot her for treason", "get a rope", "What ever happened to stoning people in the city square". "Rawstory" kaivoi samaan tapaukseen liittyen vielä lisää korkeatasoisen lempeää kristillistä viestintää. Sellaisia kuin "Just kill nonbelievers ior they believe in nothing and no one will miss them." Myös "Examiner" nosti asian esille. Viesteistä löytyy sellaisiakin teologisia helmiä kuin "i say kill them all and let them to see for themselves that there is God.", Enemmistö suosii hyvin amerikkalaista lännenmiehen tapaa ratkaista asia, esimerkiksi ; "Shoot them. Shoot to kill.", "TO ALL ATHEIST DIE AND GO HELL HAHA IF I COULD ID SHOOT ALL OF YOU IN THE HEAD WITH 12GAUGE.", "Shoot them, at least we know where they're going, waste of oxygen." Diplomatiaa saa kaivettua sivistyneemmistä ja muotoilluista ja pitkälle reflektoiduista kommenteista joissa paljastuu että "I thinly we should hang the leader of the group on the cross with nails through their hands and feet, place a crown of thorns upon their head, RAM a spear through their side all after being whipped and beaten publicly. Just so that they can endure what Christ did and understood the sacrifice behind what that cross symbolizes." (Jolla on oikein likevyöry, eli se on rakastettu ja arvostettu lausunto.) Mutta kaikki julmuus on ymmärrettävää, koska. No, koska. "They're atheist so it wont matter if you kill them."

Tämän kaiken maistiaisen jälkeen (Nämä ovat vain marginaalinen rikka kokonaisuudessa) on tietysti iloista kuulla, miten kristityt ovat onnellisempia ja että ateistien paskaan fiilikseen on yksiselitteisen kaunis syy. "Any court or lawyer who takes this case should be hung!!!!! If you look at some of the people who are atheists they are all miserable looking because if they don't have any faith in anything. You should go live in another country. You have taken enough of my rights."
1: On miellyttävää kuulla ajatuksista jossa tiettyä puolta ei saa edes puolustaa oikeudessa ilman hirttotuomiota. Ja että demokraattinen ja uskonnonvapautta arvoissaan korostava maa voi todella määrittää että mikä vakaumus kuuluu maan tapoihin ja mikä on maasta pois. Olen luullut että islamistiset teokratiat olivat kauheita kun niissä islamistit kannustuivat tämänlaisiin julmuuksiin.
2: Lisäksi konteksti huvittaa. Luettuaan ylläolevia joku on varma siitä että esimerkiksi tämänlaisilla lausunnoilla ei siis ole mitään tekemistä sen korrelaation kanssa että on onnellisempaa olla marttyyrinkruunua itselleen valhein väkertelevä uhripuheella itsensä sankariksi muuttava kristitty kuin oikaesti vainottu ateisti joka saa kuulla olevansa "militantti" vain heti jos esimerkiksi painaa kirjoja ja menee luennoimaan niistä ympäri maata. Mutta ateistit ovatkin niin kauheita että "IF THE CROSS OFFENDS YOY ; YOU SHOULD THIS COUNTRY ; LEAVE BEFORE WE KILL YOU."

Toki tätä jyrkkyyttä on syytä lieventää. Kaikki uskovaiset eivät ole murhanhimoisia. Asiallisimmat kommentit tuntuvat olevan sitä linjaa jota itsekin harrastan. Eli toivotan hyvää itsemurhaa. Itsemurha onkin monelle kannustettava teko, se on eettistä eikä siinä ole uhkaamista. Joten tältä osin minulla ei ole mitään moitittavaa kristittyjen viestinnästä. Kuten "i'd tell her to go jump off a bridge" ja "If you don't believe in God how can God or word God offend you??????? i wish people like this would walk in the traffic" tai jopa runollinen "She can take flying leap off the canal bridge." Samoin lukuisat läskivitsit ja muut ulkonäön kommentoimiset ovat hauska tapa piristää keskustelua. Muistankin tämän komiikan kun tapaan seuraavan kerran kristityn joka on vähänkään huonommassa fyysisessä kunnossa ja kilonkin enemmässä läskissä kuin minä. "What is her motto? "In McDonalds I trust?"", "she is just bitter, because one of the seven deadly sins is gluttony." On hyvä oppia uusia keskustelutemppuja. Sellainen laajentaa horisonttia leveämmäksi kuin monen fundamenatlistikreationistin läskiperse.

Kokemuksieni mukaan tämä ei ole millään tavalla poikkeuksellista viestintää. Tässä ei ole mitään uutta. Tässä ei ole mitään kiinnostavaa. Voi jos minulla olisi tallella kaikki ne sähköpostit joita olen esimerkiksi kreationisteilta saanut. Niistä saisi paljon pidemmän "greatest hitsin" kuin tämä tässä. Joku ihmettelee ja paheksuu mistä olen ylipäätään saanut päähäni että hyvät kristityt kreationistit voisivat uhkailla. Sanotaan näin että kun tämänlaatuisten viestien toistuvuus, samansisältöisen aineiston tuleminen eri henkilöiltä ja se että tämänlaatuisten juttujen otoskoko koko ajan kasvaa riittävän suureksi. Niin sitä alkaa vetämään induktiivisia työhypoteeseja. Joita voi sitten jalostaa esimerkiksi erilaisista uutisaineistosta. (Ja jos olen ollut skenessä sen viitisentoista vuotta, niin niistä neljätoista ja puoli vuotta olivat tässä kohden sitten jo yliosaamista.)

Oikeastaan ainut ero Suomalaisen ja USA:laisen kreationistin välillä on se, että USAlainen tykkää tuliaseista. Suomalainen kreationisti suosii retoriikassaan enemmän moraa - ja joissain erityistapauksissa metalliputkea. TÄMÄ on se standardi jota itsekin olen kohdannut aivan toistuvasti. (Itse jaksoin välittää tästä paskasta vasta kun sain sellaisen paperisena kannettuna suoraan postilaatikkoon, ilman postimerkkejä tai muuta. Joka kertoi vain sen pikkuasian, että osoitteeni tiedettiin.) Kristityt selittävät ihmeissään että eihän kristityt ole mitenkään julmia ja kovia. Että miksi pitää olla niin häijy? Että eikö olisi rakentavaa olla kohtelias, ei vetää mitään paranoideja pelkoja ja ennakkoluuloja kristittyjä kohtaan. Että pitäisi vain tulla rohkeasti tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Että on mahdotonta kuvitella että ei kohtaisi rauhallista, ystävällistä ja maltillista uskovaa vain laumoina ihan joka lävessä.

Silti se kritiikki mitä minä toistuvasti kuulen on se, että kristityt ovat lempeitä kun taas islamistit ovat julmia ja ateistit eivät hauku heitä koska pelkäävät väkivaltaa ja sitä mitä siitä seuraa. Ja sitten minulle kerrotaan että "ateismi" - joka näyttää kattavan myös agnostikot koska agnostikot ovat "pelkureita ateisteja" - ovat militantteja. Ateistit ovat militantteja, tietävät esimerkiksi sellaiset suurtietäjät ja ateismin tuntijat ja suursankarit ja kohteliaat kristityt kuin Sami Liedes. Ateistit ovat militantteja - jotka tunnetusti vain loukkaantuvat militantti -nimityksestä jos ovat itse sellaisia. (Ja siksi "darwinistit" kiusaavat viatonta ja lempeää kreationismiakin. Siksi Tapio Puolimatka ja Matti Leisola itkevät katkeransävyisissä kitkerissä kirjoissaan ihan kansien väliin ja painokoneisiin asti, kun heitä niin vaiennetaan ja sensuroidaan että kirjoja myydään monta painosta ja näiden vaiennettujen argumenttien sisällöt ja kritiikitkin ovat julkista tietoa.) Toisin kuin kristityt jotka osaavat kertoa mikä kuuluu Suomalaiseen kulttuuriin ja josta poikkeava voi kivasti muuttaa vaikka sinne Pohjois-Koreaan.

Jos joku muistaisi, olin teini-iässä kovin naivi. Kannatin vielä ns. avointa keskustelua. Esitin että antaa heidän kertoa kantansa. Ja jos joku sanoi että "ketä kiinnostaa" niin sanoin siihen suuntaan että "minua". Tästä on nyt viitisentoista vuotta. Ja jos joku kysyy mikä tekee ujona ja varovaisena tunnetusta kaverista tälläisen berserkin, niin kannattaa ihan oikeasti miettiä. Minulla on asiasta omanlaiseni teoria. Väitän että "kristityt on niin hyviä" -ihmiset eivät kestä kuulla, ymmärtää ja vielä vähemmän hyväksyä että tämä hypoteesi voisi olla uskottava. Minulla on myös vähän sellainen ajatus että tätä hypoteesia ei kuitenkaan osata myöskään falsifioida. Paitsi valehtelemalla edelleen siitä että "fatwaenvy" koska "militantti ateisti" on kuitenkin perimmiltään "pelkuri" joka ei "usko ja luota mihinkään".

Ja entäs ne maltilliset kristityt? No heitä varten minulla on ollut useamman vuoden mukava positiivinen haaste. (Nimilista ihmisistä jotka puolustavat uskonnotonta uskovaisen vihapuhetta vastaan. Ei siis sellaisia normaaleja ihmisiä jotka eivät tee asialle mitään vaan pyyhkivät vastuunsa sen tyylisillä kuin "ei oikeat kristityt" tai "ei me kristityt yleensä" tai "ei edusta kirkon virallista kantaa". Tai jotka paheksuvat tälläistä "yleisellä tasolla" mutta eivät asetu suoraan tämän aggroajan tielle. ; Tämänlaiset ihmiset ovat by definition sääliöitä. Ja minun maailmassani tämä luokittaa heidät vielä epäeettisemmiksi kuin nämä uhkailevat kreationistit.) Olen oikein väijynyt ja odottanut koko ajan netissä riehuessani, että saisin siihen nimiä. Tällä hetkellä nimilistassani on vain yksi henkilö, Päiviö Latvus, joka puolusti ateisteja TJT -nimimerkillä tunnetuksi tulleen kreationistin varsin räikeitä ilkeilyitä vastaan. En unohda tätä haastettani juuri ikinä, enkä varsinaan unohda niitä harvoja jotka sille pääsevät. Sillä, kuten on demonstroitu, pienessä on se lista kristityistä jotka laittaisivat tikkuakaan ristiin nähdessään vaikka netissä että uskonnotonta kohdellaan saatanan epäreilusti ja julmasti.

---

Milloin näemme kuinka militantti Richard Dawkins vaatii Michael Beheä hirteen jos tämä menee ajamaan asiaansa oikeuteen. Tai milloin Sam Harris ampuu William Dembskin koska tämä uskoo että ihmiset ovat "vain koneita"? Vainotut kreationistit saavat toki esittää arvioitaan ja dokumentaatiota asiasta. Koska siitä niin paljon puhutaan, on todistusaineistoa pakosti runsaasti. Aikajanoja ja ennusteitakin näiden tapahtumien päivämääristä saa ehdottaa. Tämänlaisten tilanteiden täytyy olla arkipäivää, jos puheissa olisi totta nimeksikään. Koska ateistit ovat niin kauhean militantteja, on ID:llä varmasti demonstroida ruumisröykkiö. Niitä varmasti löytyy niistä julkisista Discovery Instituten koostamista nimilistoista, joissa tiedemiehet hylkäävät darwinismin. Kyllähän militantti ateisti ragepäissään tälläistä hyödyttäisi vaikka palkatessaan hitmania. Siinähän on suoraan kreationistien älyllinen eliitti listassa ja lopun selvittäminen olisikin sitten lastenleikkiä, ja se itse työ sitten vähän raavaamman miehen urakka. Sen tiedän että muuan Suomalainen tutkija "Aku Ankka", joka näihin tutkijalistoihin aikanaan livahti, on ainakin sellainen että tänä päivänä häntä ei löydy elossa olevista suomalaisista tiedemiehistä. Joten tässä on nyt esillä ID:n kenties vahvin case heihin kohdistetusta vainosta. Salamurha! Tai vaihtoehtoisesti voitte haistaa paskan, eli itsenne, pellet!

Uskonnollisen tapahtuman hinnoittelusta.

On helppoa nähdä että uskonnolla on kätevää rahastaa. Tämä elementti tuo helposti mieleen ns. taloudellisia intressejä. Siksi esimerkiksi kun kävi se, mitä nimenomaan en odottanut, eli Herzogin mainostettu ihmeparannustilaisuus floppasi, on helppoa nostaa esiin taloudellisia intressejä. Että Herzogia vastustetaan nimenomaan siksi että se olisi kotimaisilta yrittäjiltä pois. Tai kuten Leinivaara floppaamisen taustoja esitti : "Paikallisten saarnaajien joukosta kuului teologista murinaa. Ulkopuolinen oli saapunut kotimaisten lähetysseurojen apajille. Jokainen tapahtumassa Herzogin povitaskuun kierinyt ropo olisi ropo joka ei kilahtaisi esim. Patmos-lähetyssäätiön kolehtiin tänä kesänä."

En itse henkilökohtaisesti arvosta Patmos -säätiön jengiä. Heillä kaikilla tuntuu olevan ns. pedofiilinhymy tai krokotiilinhymy työvarusteena. Ja sen toiminta on tunnetusti Leo Meller -keskeistä. Ja tätä tyyppiä arvostan vielä paljon vähemmän kuin rivipatmoslaisia. (Jos esittää erilaisia teorioita joissa UFOt ja humanoidit otetaan vakavaksi havaintojoukoksi jota teologia selittää, en voi ottaa asiaa kovin vakavasti, anteeksi vain.) En kuitenkaan usko että Herzogia on vastustettu rahan vuoksi. Uskon että Herzogia on vastustettu ns. maailmankuvallisin syin. (Siis senkaltaisin syin jotka ovat kauhistus jos sitä tekevät evoluutikot ja muut satanistit.)

Muutenkin olen tottunut siihen että täälläpäin esimerkiksi kreationistit tarjoavat mielellään ilmaisia tilaisuuksia. Esimerkiksi kun aikanani soluttauduin kristityn valeroolissa Hyrylässä pidettyyn "Luomisen Lauantaihin" jossa itse Leisola ja Reinikainen olivat mukana, sisäänpääsy oli ilmainen, sinne oikein kehotettiin tulemaan kaikkien. Sain kaiken päälle ilmaiset hernekeitot. Toki paikalla myytiin kirjoja joiden hinnat olivat sen verran korkeat että tavallisten kirjojen hintaluokkaan tottunutta hirvitti. Eikä ajatus siitä että niihin saa signeeraukset itse kirjojen tekijöiltä oikein innostanut. Kohua tuli sitten siitä miten ilmaisuus oli mahdollistettu. Hyrylän seurakunnan tilat oli napattu ilman että oli oikein tiedotettu että mihin tarkoitukseen tiloja käytetään.

Intelligent Designin kannattajilla on toki ulkomailla ollut seminaareja joita on kuvannut sekä maksullisuus että se, että niihin tulijoita on kartoitettu hyvin tiukasti. Eli vääräoppisille ei ole haluttu paljastaa uuden supertieteen salaisuuksia. Sisäänpääsyä kun on rajoitettu esimerkiksi seuraavin ehdoin jotka on suoraan liitetty seminaari-ilmoitukseen "You must be currently enrolled in a college or university as a junior, senior, or graduate student. Required application materials include (1) a resume/cv, (2) a copy of your academic transcript, (3) a short statement of your interest in intelligent design and its perceived relationship to your career plans and field of study, and (4) either a letter of recommendation from a professor who knows your work and is friendly toward ID, or a phone interview with the seminar director." Tuota henkeä kuvaa (a) echo chamberiutuminen, eli se että asiaa vedetään vain oman piirin sisällä ja (b) rahallisuus, eli päätavoitteena on selvästi vetää kotiin ns. massia. (c) molemmat edellämainituista samanaikaisesti.

Suomessa henki taas on ollut se, että tilaisuuksiin on suorastaan kutsuttu. Toki henkenä on usein se, että paikalle kutsutaan ikään kuin jotta voidaan julkisesti ottaa hampaisiin. Jos valmistautumattomalta tyypiltä Gish Gallopataan kysymyksiä ilman pääsyä lähdeaineistoon, syntyy tietynlaista jälkeä. Yritys tuntuu usein olevan jonkinlainen debatti jossa vastapuoli kutsutaan kuuntelemaan eikä debattiin. Nauran näille, koska en osallistu livedebatteihin ja halveksin syvästi koko kreationistien tapaa pilata ja saastuttaa koko konseptin potentiaali. Kuitenkin tässä avoimuudessa on se kunnioitettava piirre, että se ei ole echo chamberiutunutta eikä taloudellisten intressien sottaamaa. (Jos jokin heissä on vialla on se,e ttä heillä on ego jossa itsestä ja omasta asiasta ollaan niin varmoja että vastapuoli uskalletaan kutsua paikalle ja se, että uskonnollisten ja ideologisten intressien tekemä sottaaminen on niin kaikenkattavaa että taloudellisille intresseille ei ole enää tilaa. Mutta pidän tämänlaista ihan OK:na.)

Herzog oli kenties vielä liian kaupallinen. (a) Lupaukset tulivat niin vahvasti että täälläpäin fundamentalistien mielessä siihen liitetään mielikuvissa se synti johon Mooses lankesi iskiessään vettä kalliosta. Että pitäisi korostaa Jumalaa ja sitä että Jumala ei ole mikään parannusautomaatti. Tätä on korostettu etenkin sen vuoksi että Markus Hirsilän ihmeparannuksia koskenut gradu "Herra tekee ihmeitä ilman määrää" on vaikuttanut siihen miten ihmeparantumisista kannattaa puhua noin yleisesti eiuskovaisten ihmisten kanssa. (b) New Age -sävyjäkin on klassisesti vastustettu täällä melko voimakkaasti. Uskon että monella on vielä saatanapaniikki ja siihen liittyneet lieveilmiöt niin vahvasti selkäytimessä että New Agelta maistuvaa ei vielä oikein suvaita.

Olen hyvin kannustunut, kunnes tiedostin että tosiasiassa kreationistien luennointikulttuuri on muuttunut melko tuoreesti. Minua ei ole esimerkiksi yritetty viime aikoina houkutella mihinkään kuuntelijaksi. Vaikka olen käynyt tilaisuuksissa ihan kutsuttuna ilman mitään valeroolejakin. Nyt he ovat pitämässä Suomen Evankelisluterilaisen kansanlähetyksen kautta kreationismiseminaaria 17-19 lokakuuta. Tilaisuus pidetään Ryttylässä ja siinä on mielenkiintoisia tietoja. "Kansanlähetysopisto järjestää 17.–19.10.2014 Ryttylässä Luominen ja evoluutio -tapahtuman. Aiheesta luennoivat bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola, geologi ja pastori Pekka Rahkila, lääkäri Pekka Reinikainen ja kirurgi Mikko Tuuliranta. Pakettihinta koko viikonlopulta 80 €, sis. kurssimaksu ja täysihoito (pe 17 päivällinen – su 14.30 kirkkokahvi, omin liina- vaattein 2-3hh). Muilta viikonlopun osallistujilta kurssimaksu 20 € ja maksut opiston normaalihinnoin. Opiskelijat -25 %." Tämä ei maistu ilmaiselta hernekeitolta. Se ei toki ole suuruudeltaan megasuuri, joten en vielä laskisi sitä hirvittävän talouskeskeiseksi.

Mutta ajatus siitä että tilaisuudessa ollaan koko viikonloppu hengellisessä kontekstissa vihjaa että tässä ei olla enää vakuuttamassa uskon ulkopuolisia oman ideologian erinomaisuduesta ja ID:n innovatiivisesta supertieteestä joka tuottaa koko ajan hirvittävän terävää tiedettä niin että se ei enää ole mitään cutting edge -tiedettä vaan oikein bleeding edge -megatiedettä jota tekevät tämän ajan terävimmät Uusnewtonit jotka poikekkeusyksilöinä ymmärtävät evoluutiosta sen mitä suurin osa tiedemiehistä eivät tajua ja joita vainotaan heidän erinomaisen älykkyytensä vuoksi ideologisin syin.
1: Echo Chamberiutuminen tuntuu toki muutenkin olevan päivän sana. Kun katsoo Patmos säätiöön liitoksissa olevia ryhmiä facebookissa, ne tuntuvat keskittyvän ns. medianhallintaan. Näistä ryhmistä potkitaan pois ja ikibannataan jos siellä esittää vääriä mielipiteitä. Tämä on toki luvallista, mutta kertoo että keskustelua ei haluta käydä. Muistan kuinka taannoin esillä olivat "kaikesta pitää keskustella" -tyyliset iskulauseet. Nyt ne ovat lähempänä elämän realiteetteja, eli sitä että jos on eri maailmankuvat välissä on ymmärryshorisontti eikä se keskustelu mene mihinkään eikä se debatti ratkaise mitään. Lopulta kaikkia vain vituttaa ja aikaa haaskaantuu johonkin jota voisi käyttää hyödyllisemminkin. Tämä ei ole huono asia, koska se tarkoittaa sitä että minä saan rauhan, kaiken maailman tuputtajia ei ole "heikoilta jäiltä" pois kannustamassa. Mikä on enemmän kuin hyvä. Se on paratiisimaista! Mikä tahansa paikka jossa et ole samassa paikassa näiden ihmisten kanssa on paratiisi. Myös Helvetti on parempi vaihtoehto kuin paratiisin pelastus jos se pitää jakaa niiden ääliökusipäiden kanssa.

Kreationistit heijastavatkin tässä sitä fundamentalismin muutosta jota olen joskus nostanut esiin.
1: Ennen ideana oli se, että ulkopuolisia ei moi'ittu vaan yritettiin houkutella heitä pelastukseen. Sai tulla sellaisena kuin oli, jos oli valmis siihen että ryhmä harrasti sinuun kontrollitoimia. Tämä noudatti klassista Boyerin tyylistä kuvausta fundamentalismista jossa uskonnollinen väkivalta on ryhmän sisäistä vallankäyttöä. Boyerin mallissa klassinen fundamentalistinen väkivalta on sitä että jopa ryhmän ulkopuolisiin ja apostaatikoihin kohdistettu väkivalta on tässä merkkinä siitä miten sisäpiiriläisille käy jos eivät pysy kurissa. Tässä ei ajettu kuitenkaan jargonillisesti uskontoa ja suojattu sitä vaan kaikki perusteltiin yksilöiden omalla pelastuksella ja hengellisyydessä kasvulla. Kurittamalla kasvatus on toki kuritettavana olemista, mutta tässä mallissa uskontoa ei ollut nurkassa vaatimassa suojelua, vaan enemmänkin tunkeutumassa kaikille ja leviämässä jokaisen korviin. Massaherätyksenä tai muuna vastaavana.
2: Nyttemmin fundamentalismista on tullut enemmänkin identiteetti, jolloin oikea miepidesetti on tärkeä. Ja identiteetistä poikkeavat ovat vain vihollisjengiä johon suhtaudutaan joko vihamielisesti tai ohittaen ja torjuen. Tällöin sisäpiirin yhdenmukaisuus ja keskinäinen omien korvasyyhyjen rapsuttaminen korostuu. Jopa sisäinen väkivalta on enemmän julkinen merkki identiteetin noudattamisesta. Merkki siitä että ei tuo eronnut koskaan ollutkaan meitä. Merkki siitä että tässä on uhattuna oleva ideologia jota puolustetaan ulkopuoliselta uhalta.

Echo chamberiutuminen ja taloudellisten seikkojen korostuminen entistä vahvemmin vihjaavat siihen että uskossa ja dogmassa ei tarvitse kasvaa oikeaoppisuuteen, koska jokainen riveissä oleva uskova on kuitenkin maksava lypsyvasikka. Kokonaisuus nähdäkseni nivoutuu tältä osin yhteen kohtuu hyvin. ; Tämän uuden kulman valossa ei ehkä olekaan niin typerää että Herzogia vastustettiinkin talousintressein. Vanhassa mallissa se olisi vielä ollut naurettavaa. Mutta kun pelin henki muuttuu se muuttuu. Tarkemmin ajatellen myös UFO:t ovat jonkinlainen varsin moderni ja eikristillinen ajatus joka on liimattu kristillsieen jargoniin. Joten kenties Herzogin homeopatiahumpuukit eivät ole kovin oleellisen paljon harhaoppisempia kuin Mellerin puheet. Kenties pakanallisuus ja se että tämänlaisia asioita ei nyt ole Raamatussa on hyvä nostaa esiin silloin kun se uhkaa omaa lompakkoa. (Ei siellä Isossa Kirjassa ole humanoideja ja  anaalisondaustakaan, yritin kyllä etsiä.)

Intelligent Designin UFOimmat teoriat ; eli lakitupakulttuurisodan piilottamisesta

Intelligent Designin kannattajat korostavat toistuvasti että kysymys ei ole uskonnosta. Tätä puolustetaan esimerkiksi ID -kirja "Of Pandas and People":ssa seuraavasti (sivu 7) "If science is based upon experience, then science tells us the message encoded in DNA must have originated from an intelligent cause. But what kind of intelligent agent was it? On its own, science cannot answer this question; it must leave it to religion and philosophy. But that should not prevent science from acknowledging evidences for an intelligent cause origin wherever they may exist. This is no different, really, than if we discovered life did result from natural causes. We still would not know, from science, if the natural cause was all that was involved, or if the ultimate explanation was beyond nature, and using the natural cause." Michael Behe on taas vahvistanut tätä lausunnoissaan avaruusolennoista. Hän kertoi vuonna 2001 "The Modern Ingelligent Design Hypothesis" -kirjoituksessaan miten ID eroaa Paleyn argumentista : "The most important difference is that is limited to design itself; I strongly emphasize that it is not an argument for the existence of a benevolent God, as Paley's was. I hasten to add that I myself do believe in a benevolent God, and I recognize that philosophy and theology may be able to extend the argument. But a scientific argument for design in biology does not reach that far. This while I argue for design, the question of the identity of the designer is left open. Possible candidates for the role of designer include: the God of Christianity; an angel--fallen or not; Plato's demi-urge; some mystical new age force; space aliens from Alpha Centauri; time travelers; or some utterly unknown intelligent being. Of course, some of these possibilities may seem more plausible than others based on information from fields other than science. Nonetheless, as regards the identity of the designer, modern ID theory happily echoes Isaac Newton's phrase hypothesis non fingo."

Tietyssä mielessä ajatus on melko huvittava. Sillä tällä haetaan uskottavuutta ID:lle. Ajatus siitä että "ei olla naurettavia, koska voimme uskoa avaruusolentoihin" on jotain jota ei nyt odota rationaaliselta ihmiseltä puolustuspuheeksi. Mutta tämä onkin tarpeen siltä kannalta että Jumalakysymys torjutaan. Käytännössä tämä puolustus on kuitenkin sitten pelkkä kupla. Kun katsotaan ID -läisten harjoittamia argumentteja on selvää että tätä kulmaa ei huomioida argumenteissa mitenkään koskaan. Kyseessä on domeenispesifi puolustus joka on osa oppia jos ja vain jos joku syyttää että ID on "jonkin sortin supernaturalismia".

Tämä näkyy vahviten siitä miten ja mitä ID vastustaa. Opinkappaleisiin on livahtanut vahinkoja. Varsin näkyviin paikkoihin. Discovery Instituten tärkeä strateginen dokumentti, ns. Wedge dokumentti, on livauttanut tavoitteekseen seuraavan ; "Governing Goals To defeat scientific materialism and its destructive moral, cultural and political legacies. To replace materialistic explanations with the theistic understanding that nature and human beings are created by God." Eikä tässä mainita sanallakaan Alfa Centaurilaisia. Toinen avainsana on "materialismi" ja "naturalismi. Se, joka vilisee ID -kuvauksissa. ID -liikkeen keskeinen oppeja tuottava, opettava ja levittävä taho "Uncommon Descent" on kuvannut itseään ja tavoitteitaan suoraan seuraavalla tavalla : "Uncommon Descent holds that… Materialistic ideology has subverted the study of biological and cosmological origins so that the actual content of these sciences has become corrupted. The problem, therefore, is not merely that science is being used illegitimately to promote a materialistic worldview, but that this worldview is actively undermining scientific inquiry, leading to incorrect and unsupported conclusions about biological and cosmological origins. At the same time, intelligent design (ID) offers a promising scientific alternative to materialistic theories of biological and cosmological evolution - an alternative that is finding increasing theoretical and empirical support. Hence, ID needs to be vigorously developed as a scientific, intellectual, and cultural project."

Naturalismi -sanan hokeminen argumentinkorvikkeena onkin oleellinen osa kaikkea ID -puuhastelua. Se on ymmärrettävää jos suunnittelija on teistinen supernaturalistinen kohde. Mutta heti jos Alfa Centaurilaiset ovat messissä, ei materialismi ja naturalismi ole missään määrin esteenä niiden tutkimiselle. Naturalismin kritiikki ja syytös siitä että "naturalismi estää ID -tutkimuksen koska naturalismi pitää sisällään a priorisia dogmia jotka estävät designin tutkimuksen" on omituinen välittömästi jos suunnittelija ei jotenkin väistämättä olekaan ylinaturalistinen. Tämänlaiset livahdukset keskeisien tahojen itsekuvauksiin viittaa siitä että tässä ID:llä on kyseessä tietty poliittis-ideologinen vastustettava kohde, ateismi, materialismi ja naturalismi. Ja tämä vastustaja on määrittynyt sillä tavalla että "puolustus avaruusolentojen avulla" muuttuu järjettömäksi.

Joko (a) naturalismi estää ID:n tai (b) ID ei ota kantaa suunnittelijan persoonallisuuteen tai luonteeseen ja sallii esimerkiksi avaruusolennot vaihtoehtoiseksi selitykseksi. Nämä ovat keskenään ristiriidassa. Joten jos ID pitää molempia peruskannanottojaan tosina, se on sisäisesti ristiriitainen ja tätä kautta läpitunkemattomalla tasolla typerä järjestelmä jota johtavat tampiot jotka eivät osaa oman liikkeensä toistettujen dogmien koherentisoimisesta mitään. Tai sitten he ovat sitä mitä uskon heidän olevan, älykkäitä crankeja joilla on tietty maailmankuva jonka avulla he haluavat murskata vääräoppisten kerettiläisten maailmankuvat. ID on ovelien miesten juridista fundamentalismia ja domeenispesifi avaruusolentoselitys on mukana vain lakitupasyin. Kysymys on teismistä ja siitä miten ateismi murskataan yhteiskunnasta ja tieteestä ja taiteesta ja jokainen joka uskoo toisin on ns. "hyödyllinen idiootti".

Tosin on pakko myöntää että täällä "kotosuomessa" ID onkin avoimemmin teististä. Varmasti iso syy tähän on se, että täällä juridiikka on erilaista. Tiukka sekularismi ajaa taatusti siihen että lakimanipulointi on USA:ssa enemmän tarpeen kuin täällä. Uskonnon toisten kurkusta väkisin tunkemiseen vahvemmin mieltynyt Suomen lainsäädäntö kun ei jarruta kreationisteja muuta kuin siinä että nämä eivät ehkä saa tappaa "darwinisteja" ihan niin innolla kuin haluaisivat. ~ Suomen ID:n teismi näkyy siinä että (a) kysymys on selvemmin Jumalasta kuin Behen avaruusolentofantasioissa sekä siitä että (b) USA:ssa ID:n käytännön tason oppivirtaukset ovat nimenomaan kristillisiä kun taas Suomen ID ei ole kristillistä yhtä ehdottomasti.

Ja itse asiassa ID suomessa on - siitä huolimatta että Leisolat ja muut vastavat ID -miehet ovat käytännössä tulleet aiemmin tutuiksi YEC -miehinä - vähemmän klassista kreationismia kuin USA:ssa jossa esimerkiksi ID:n nokkamiehenä oleminen ei suojellut William Dembskiä joka alkujaan esitti että hän ei uskonut globaaliin Nooan tulvaan. Hän kohtasi kovaa expellaamista, mutta ei naturalisteilta vaan Intelligent Designin piirissä. Tästä seurasi kaikenlaista. Dembski joutui sanomaan jotain Galilein tapaista pyörimisestä. Suomessa tämänlaista olisi tuskin odotettavissa. Tämä tarkoittaa sitä että Suomessa ID on lähempänä ID:n virallista kantaa kuin alkuperämaassaan. Ja toisaalta se on täällä myös astetta rehellisempää.

Huonona puolena on se, että kotimaan ID:läiset eivät pidä rationaalisena vakavastiotettavana vaihtoehtona runkkaavia avaruusolentoinsinöörejä ihmiskunnan alkusyynä. Heistä sellainen ei ole mitään sellaista jota tulisi halata kaiken muun ID -kohinan ympärillä, koska sekin on järkevä heti kun "naturalistiset taustaoletukset" unohdetaan. Sillä jos ollaan oikein vapaamielisiä maailmankuvallisesti, eikä Suunnittelijan tavoitteita, persoonaa tai muutakaan määritellä, ja on siksi rationaalista uskoa Jumalaan koska se on "yksi mahdollinen suunnittelija", niin kyllä näillä lähtökohdilla olisi aivan mahdollista uskoa että ihmiset on suunniteltu avaruusalieneiden pornoksi. Ja miehet ovat sivutuote tälle pääasialliselle tavoitteelle. Kotimaan ID ei sano että "suunnittelija johon ei oteta kantaa mutta joka voi olla runkkualieni". Se sanoo vain "suunnittelija johon ei oteta kantaa mutta joka voi olla kristinuskon Jumala, wink wink".