Koiran elämä, koiran virka, koiranilmassa.

"Hevosen voi nähdä, mutta hevosuutta ei voi nähdä".
(Antisthenes)

Kyynikot oli hellenistinen, Sokrateen jalanjäljille rakennettu koulukunta, joka keskittyi lähinnä etiikkaan. Koulukunnan nimen kerrottiin tulevan kreikan koiraa tarkoittavasta sanasta (κύων). Osasyynä voi olla se, että sen jäsenet kritisoivat kreikkalaista ajatusta luonnon arvojärjestyksestä, jossa ihminen on huipulla. Kyynikot sen sijaan ihailivat luonnonmukaista elämää, jossa ihminen oli eläinten tasolla. Kyynikot keskittyivät eläimien tapaan täyttämään vain luonnolliset tarpeet ja jättämään kaiken ylimääräisen pois. Oppiin kuului osana myös eläimille tyypillinen häpeämättömyys(anaiskhynthia), josta onkin paljon maukasta materiaalia Diogenes, joka on varmasti kuuluisin kyynikko oli tunnettu siekailemattomasta käytöksestään. Kun ihmiset pilkkasivat häntä heittämällä hänelle luita kuin koiralle, tämä reagoi pois lähtiessään virtsaamalla heidän jaloilleen kuin koira. (Jotkut filosofit, kuten Platon, olivat tosin sitä mieltä että tämä johtui Diogeneksen huomionkipeydestä. Tämä ei ole välttämättä perusteetonta, koska Diogenes valitsi oppilaansa erikoisesti. Tiedetään, että Monimos hankkiutui hänen oppilaakseen tekeytymällä hulluksi.)

Luonnollisesti siekailemattomuus ylti myös seksiin. Esimerkiksi kyynikko Krates esitti pojalleen, että paras tapa selvitä seksuaalisista asioista on käydä halvoissa huorissa. Diogenes taas hoiti hommansa masturboimalla julkisesti. Tässä kohden on syytä huomauttaa, että tuohon aikaan seksi oli ainakin yhtä paljon tabu kuin nykyään. Ja masturbointi taas oli monien mielestä miehen alentavaa toimintaa.

Muutoinkin kyynikoista liikkui paljon tarinoita, koska kyynistä filosofiaa ei niinkään välttämättä tulisi pitää koulukuntana(hairesis) kuin elämäntapana(enstasis biou). Tarinat sisälsivät elämäntavan, eivät kuitenkaan suorana ohjeena. Diogenes, joka oli sangen räväkkä, ei esittänyt että kaikkien tulisi olla yhtä räväköitä. Hän sanoi että hän pyrki olemaan esimerkki. Mikä oli eri asia kuin olla matkittu. Hän vain pyrki palaamaan luontoon keskellä sen ajan urbaaneinta maailmaa ja näytti että se oli mahdollista. Ja osoitti sen kaikille tahdittomalla tavalla.

Kyynisellä filosofialla kuitenkin oli tiettyjä positiviisia kannanottoja. Yksi niistä oli päämäärä (telos), joka oli luonnollista, hyveen mukaista elämää. Toinen merkittävä kannanotto oli se, että kaikki hyveen ja paheen välillä oli yhdentekevää (adiaforon). Tästä seurasi se, että askeesi oli suositeltavaa ja ylellisyys oli sen seurauksena paha asia. Kyynikot vihasivat luulottelua (tyfos). Tämä tarkoitti kopeutta, korskeutta ja turhuutta. He esimerkiksi ihailivat Heraklesta, mutta Diogenes moitti erästä hienostelijaa siitä, että tämä oli ostanut Herakleen omistaman kaltaisen leijonaviitan, jolla kerskaili. Luolamiesmäisestä varusteesta tuli siis statusesine, mikä oli kyynikoista tietysti kammottava asia. Sillä kyynikoista elämän tarkoitus ei ollut onnellisuus, vaan hyve.

Tästä malliesimerkkinä on tietysti Diogenes, joka asui savisessa viiniruukussa (pithos) ja omisti käytännössä vain viitan. Kyynikko kantoi omaisuutensa mukanaan. Monet kyynikoista olivat kasvissyöjiä, rajuimmat taas söivät raakaa lihaa. Sillä hyve oli tässä.

Antistheneen kyyniseen traditioon ei kuulu niinkään häpeämättömyyttä, kuin tunteettomuuteen pyrkiminen (to apathes). Tämä stoalaisuudesta vaikutteita saanut linja korosti askeesia ja konventioiden rikkomista. Antisthenes oli itse muun muassa sitä mieltä, että kaksi lausetta eivät voineet olla keskenään ristiriidassa. Hänen ajattelunsa päätyi logiikassa nominalismiin, jonka mukaan yleiskäsitteitä ei ole kuin yksilön mielessä. Kyynikoista tämä tarkoitti sitä, että henkilöt eivät voi loppu peleissä ymmärtää toisiaan. Etiikassa hän oli individualisti, joka kielsi sosiaaliset ja kansalliset suhteet mielettömiksi. Hän myös luopui argumentoinnista, tutkimuksesta ja koulutuksesta (paideia).