"My name is Lester Burnham. This is my neighborhood. This is my street. This is my life. I am 42 years old - in less than a year I will be dead. Of course I don't know that yet. And in a way, I am dead already. Look at me, jerking off in the shower ... this will be the high point of my day ... It's all downhill from here."
("American Beauty")
Internetissä on useita omituisia meemejä. Yksi niistä on "Normipäivä". Siinä pitää kuvata mitä tekee tavallisena päivänään. Esimerkiksi isosisareni ja pieni sisareni osallistuivat siihen. Tämänlainen tapa luetella kellonaikoja ja tekoja on ilmeisesti yksi tapa pitää päiväkirjaa ; Kysessä on kronikointityylinen ratkaisu.
Itsellänikin on elämä jota voidaan kuvittaa kellonajoilla, paikoilla ja tekemisillä. Tämä olisi todennäköisesti jopa tavanomaista ihmistä tarkempaa, koska aspergerin syndroomaan kuuluu oireistoon rutinoitumista ja muutosvastarintaa muutosvastarinnan vuoksi. Tavallisella ihmisellä rutiineissa on siis jopa enemmän variaatiota, ja kuvaus "normipäivästä" on siksi vähemmän keskivertoinen kuin omani.
Kuten 7.00 herätyskello soi. 7.10 se soi uudestaan. 7.20 se soi kolmannen kerran, jossa vaiheessa tyypillisesti kiroan syntymääni. 7.30 se soi jälleen. Nyt kenties jaksan jopa raahautua kahvinkeittimelle, laittamaan sen päälle. 7.35 olen juomassa kahvia ja lukemassa jotain. 8.20 alan pukeutumaan ollakseni Keravan asemalla 8.53 jossa hyppään Z -junaan, ja ollakseni 10.00 töissä... Illalla tulen kotiin. Ja menen nukkumaan kello aivan liian myöhään. Tällä tavalla kuvattuna pienen säälittävän elämäni mielenkiintoisin hetki huipentuisi siihen että paljastuu että ruokatauolla syön tonnikalaa, mahdollisesti suoraan purkista, ja muistan venytellä joka ikinen päivä.
Tämänkaltainen luettelomainen toiminta voisi antaa kuvan että elämäni olisi hallittua ja kliinisen tylsää. Siksi en ottanutkaan osaa meemiin. En koe että kronikointi olisi kuvaava tapa tehdä päiväkirjaani.
Ilmeisesti moni pitää arjen rutiineihin kurkistamista mielenkiintoisena. Ne kertovat jotain ihmisestä - ja niissä on ilmeisesti joillekin jopa jotain henkilökohtaisuuden tuntua. Ihmettelen näitä ihmisiä. Tämänlainen tapahtumalista tuntuu minun mieleeni kliiniseltä. Ainakin omassa elämässäni kaikki mielenkiintoinen tapahtuu nimen omaan noiden numeroiden ja tapahtumien rinnalla ja sivussa. Aika, paikka ja tapahtuma on vain kehys. Ongelmani on että elän rutiineissa mutta vihaan niitä. Ja muutenkin tapahtumien kannalta en tee mitään kovin ainutlaatuista tai edes harvinaislaatuisen hyvin. En usko että oikein kukaan pitää tätä kiinnostavana.
Paitsi jos tekisi normipäivästä jotenkin todella poliittisesti epäkorrektia. Uskoisin että elämästäni saataisiin mielenkiintoinen jos kronikoisin kellonajat ja vittuuntumisen kohteet. Tätä voisi mukavan provosoivasti koristella kohteiden kuvilla. Mukaan voisi yhdistää erektiolaskurin, jossa olisi vastaavat kuvitukset. Tapahtumat eivät olisi tylsiä vaikka ne ovatkin arkisia ja jokapäiväisiä.
Ongelmana on se, että nämä sinänsä mielenkiintoiset kronikoinnin kiinnostuksen kohteet ovat liian arkaluonteisia ja provokatiivisia jopa minulle. Olen sen verran pelkuri. Mutta minusta olisi hauskaa jos joku toteuttaisi "normipäivän" juuri tällä tavalla.
Mutta valitettavasti moni, kuten minäkin, tyytyy normipäivässään kuvaamaan tavallisuutta sensuroituna. Normipäivästä tulee tällöin päiväkuvaus jossa normit ovat putsanneet siitä hyvin paljon pois. Jäljelle ei jää juuri mitään kovin kiinnostavaa. Tällä tavalla arki saadaan näyttämään lattealta. Latteammalta kuin se onkaan. Jos elämä olisi kuten normipäivään tulisi laitettua, niin ainakin minä haluaisin tehdä itsemurhan. Onneksi ei ole.
"Stop the excessive shopping and masturbation. Quit your job. Start a fight. Prove you're alive. If you don't claim your humanity you will become a statistic."
("Fight Club")
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kronikointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kronikointi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Myytin koston pojan paluu²
"History become a Legend. And the Legend become a Myth. - And something that shouldn't be forgotten was lost."
("Lord of The Rings - Fellowship of the Ring" [movie])
Varhaisin ihmisen menneisyyttä kartoittava muoto oli tarina ; Tarinat menneisyydestä olivat myyttejä, joissa oli opetuksia, maailmankuvaa ja arvolatauksia. Tarinoilla oli voimakas viihdytysluonne ja maailmankuvan opetusrooli.
Antiikin Kreikassa Jumalten ja sankarien roolin lisäksi otettiin ihmisten tekeminen. Tämän jälkeen, esimerkiksi kristinuskon vaikutuksesta, historia muuttui uskonnon välikappaleeksi ; Tutkimukset muuttuivat kronikoiksi ja annaaleiksi.
Renessanssin aikana antiikin ihanteita nostettiin takaisin asteittain, ja pikku hiljaa ajauduttiin valistusaikaan. Silloin lähteisiin otettiin aivan uudenlainen suhde. Ihanteeksi alettiin ottamaan objektiiviset tapahtumat. Valistusaikana historiasta yritettiin etsiä kuitenkin, hieman arrogantilta maistuvaan tapaan, myös eräänlaisen juonen piirteitä ; Ihmiskunnan historiasta yritettiin löytää vaikuttavia elementtejä, joiden huipentumana olisi nykymaailma. Yksi tärkeä juoni oli järkevyyden taistelu irrationalismia ja taikauskoa vastaan, joka huipentui tieteen voittoon.
1700 -luvulla maailmankuva otti uuden erikoisen vaiheen. Kutakin aikaa yritettiin tavoitella sen oman aikansa kautta. Näin ihmisiä ei enää alistettu "modernin maailman tulkintakentälle", vaan asioita yritettiin selittää kustakin ajasta ja siihen aikaan vallinneista näkemyksistä käsin. Tässä tärkeään osaan on nimettävä ainakin Leopold Niebuhr. Näin saatiin ikään kuin erottua siihenastisesta näkemyksestä, jossa menneisyyden tuomitseminen ja oman ajan maailmankuvan opettaminen vaihtui siihen että menneisyyden ihmisiä yritettiin ymmärtää.
Tästä ei mennyt "enää niin kauaa", kun Weber esitti että historia on liian monisäikeinen, jotta sitä voisi esittää selkeänä tarinana tai mallintaa tieteellisentarkasti. Objektiivinen järjestys on toki ollut olemassa, mutta sen tavoittaminen ei onnistuisi. Tätä näkemystä painotti se, että samanaikaisesti historiantutkimusta haluttiin luonnontieteistää. Tätä kautta saatiin tarkempia ja uusia faktoja, joihin tulkinnat oli vähintään sovitettava, jolloin mahdolliset tulkintakentät tiukkenivat (joka tarkoittaa ainakin jollain asteella objektisoitumista, vaikka subjektiivinen tulkinta pysyisikin mukana, sen määrä vähenee).
Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen esille nousi myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoja. Tämän seurauksena syntyi esimerkiksi naistutkimuksen kenttä, jossa paitsi kuvataan menneisyyttä, myös pyritään arvovärittämään sitä ja esittämään muutosvaatimuksia. ; Samantapaista historianäkemystä edustaa myös oikeistofundamentalistikonservatiivien tapa värittää menneisyys ja "omia se", jonka lopputuloksena syntyy nostalgioitu menneisyys joka ei oikeastaan välttämättä vastaa mitään toteutunutta asiantilaa.
Tämänlaisten aktivististen lähestymistapojen kohdalla ongelmana on se, että niihin voidaan suhtautua pamfletteina ; Eräässä mielessä näiden alojen kritiikin voikin tiivistää siihen että historiallistieteeseen soluttava pseudotiede naamioituu tutkimukseksi, mutta onkin oikeasti ideologian intressien heijastuma, ja lopputuloksena on myytti ja tarina, joka perinteiseen malliin kertoo tarinaa ja jonka päätehtävänä on opettaa tiettyä maailmankuvaa.
Pamflettinäkökulman voidaan katsoa olevan jotain, jossa parhaimmillaan on mielenkiintoinen aihe, jossa on tärkeitä elementtejä, joka esittää kiinnostavia ja omia huomioita uusista kulmista ja lähteistää ne jotenkin. Siksi rajanveto pamfletin ja historiatieteen välillä on vaikea ; Voidaankin kuvitella jatkumo, jossa on kaunokirjallinen fiktio, joka liudentuu pelkän maailmankuvansa teesiytymiseen ja tätä kautta poliittiseksi aktivistiliikkeeksi, joka sitten pikku hiljaa muuttuu tutkimukseksi. Harva pitää silti satuja ja historiaa samana. Kyseessä on eräänlainen Sorites -paradoksi.
Kirjoittajalla on näkemys historiankirjoittamisesta ja sen suhteesta tarinoihin. Siitä löytää vihjeitä, kun tajuaa että tämä on historian historiaa.
("Lord of The Rings - Fellowship of the Ring" [movie])
Varhaisin ihmisen menneisyyttä kartoittava muoto oli tarina ; Tarinat menneisyydestä olivat myyttejä, joissa oli opetuksia, maailmankuvaa ja arvolatauksia. Tarinoilla oli voimakas viihdytysluonne ja maailmankuvan opetusrooli.
Antiikin Kreikassa Jumalten ja sankarien roolin lisäksi otettiin ihmisten tekeminen. Tämän jälkeen, esimerkiksi kristinuskon vaikutuksesta, historia muuttui uskonnon välikappaleeksi ; Tutkimukset muuttuivat kronikoiksi ja annaaleiksi.
Renessanssin aikana antiikin ihanteita nostettiin takaisin asteittain, ja pikku hiljaa ajauduttiin valistusaikaan. Silloin lähteisiin otettiin aivan uudenlainen suhde. Ihanteeksi alettiin ottamaan objektiiviset tapahtumat. Valistusaikana historiasta yritettiin etsiä kuitenkin, hieman arrogantilta maistuvaan tapaan, myös eräänlaisen juonen piirteitä ; Ihmiskunnan historiasta yritettiin löytää vaikuttavia elementtejä, joiden huipentumana olisi nykymaailma. Yksi tärkeä juoni oli järkevyyden taistelu irrationalismia ja taikauskoa vastaan, joka huipentui tieteen voittoon.
1700 -luvulla maailmankuva otti uuden erikoisen vaiheen. Kutakin aikaa yritettiin tavoitella sen oman aikansa kautta. Näin ihmisiä ei enää alistettu "modernin maailman tulkintakentälle", vaan asioita yritettiin selittää kustakin ajasta ja siihen aikaan vallinneista näkemyksistä käsin. Tässä tärkeään osaan on nimettävä ainakin Leopold Niebuhr. Näin saatiin ikään kuin erottua siihenastisesta näkemyksestä, jossa menneisyyden tuomitseminen ja oman ajan maailmankuvan opettaminen vaihtui siihen että menneisyyden ihmisiä yritettiin ymmärtää.
Tästä ei mennyt "enää niin kauaa", kun Weber esitti että historia on liian monisäikeinen, jotta sitä voisi esittää selkeänä tarinana tai mallintaa tieteellisentarkasti. Objektiivinen järjestys on toki ollut olemassa, mutta sen tavoittaminen ei onnistuisi. Tätä näkemystä painotti se, että samanaikaisesti historiantutkimusta haluttiin luonnontieteistää. Tätä kautta saatiin tarkempia ja uusia faktoja, joihin tulkinnat oli vähintään sovitettava, jolloin mahdolliset tulkintakentät tiukkenivat (joka tarkoittaa ainakin jollain asteella objektisoitumista, vaikka subjektiivinen tulkinta pysyisikin mukana, sen määrä vähenee).
Kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen esille nousi myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoja. Tämän seurauksena syntyi esimerkiksi naistutkimuksen kenttä, jossa paitsi kuvataan menneisyyttä, myös pyritään arvovärittämään sitä ja esittämään muutosvaatimuksia. ; Samantapaista historianäkemystä edustaa myös oikeistofundamentalistikonservatiivien tapa värittää menneisyys ja "omia se", jonka lopputuloksena syntyy nostalgioitu menneisyys joka ei oikeastaan välttämättä vastaa mitään toteutunutta asiantilaa.
Tämänlaisten aktivististen lähestymistapojen kohdalla ongelmana on se, että niihin voidaan suhtautua pamfletteina ; Eräässä mielessä näiden alojen kritiikin voikin tiivistää siihen että historiallistieteeseen soluttava pseudotiede naamioituu tutkimukseksi, mutta onkin oikeasti ideologian intressien heijastuma, ja lopputuloksena on myytti ja tarina, joka perinteiseen malliin kertoo tarinaa ja jonka päätehtävänä on opettaa tiettyä maailmankuvaa.
Pamflettinäkökulman voidaan katsoa olevan jotain, jossa parhaimmillaan on mielenkiintoinen aihe, jossa on tärkeitä elementtejä, joka esittää kiinnostavia ja omia huomioita uusista kulmista ja lähteistää ne jotenkin. Siksi rajanveto pamfletin ja historiatieteen välillä on vaikea ; Voidaankin kuvitella jatkumo, jossa on kaunokirjallinen fiktio, joka liudentuu pelkän maailmankuvansa teesiytymiseen ja tätä kautta poliittiseksi aktivistiliikkeeksi, joka sitten pikku hiljaa muuttuu tutkimukseksi. Harva pitää silti satuja ja historiaa samana. Kyseessä on eräänlainen Sorites -paradoksi.
Kirjoittajalla on näkemys historiankirjoittamisesta ja sen suhteesta tarinoihin. Siitä löytää vihjeitä, kun tajuaa että tämä on historian historiaa.
torstai 3. joulukuuta 2009
Hikipedia ja historian vaikeudet : Kuinka voittajien kirjoittaminen toistaa itseään.
"Historiantutkimus ei ole pelkästään tapahtumien luetteloimista ja ajoittamista eli kronikointia. Historiantutkija valitsee, mitkä tapahtumat ottaa mukaan ja mitkä jättää merkityksettöminä pois. Tutkija joutuu punnitsemaan eri tapahtumien merkitystä historiallisten kehityskulkujen osina ja antamaan niille merkityksiä. Tähän on useita eri menetelmiä. Itse olen tutkimuksessani päätynyt loogiseen okkasionalismiin, jonka metodologia painottaa kolikonheittoa."
("Hikiaineisto: Hikipedian historia")
Historia on ala, jonka tieteenfilosofisista haasteista ei olla tavallisesti kovin huolestuneita. Historia tuntuu "järkeenkäyvältä alalta", se on peräti "helppoa". Siinähän on niitä vuosilukuja. Itse asiassa on mielenkiintoista että fysiikan ajatellaan eräässä mielessä muuttuvan enemmän kuin historian. Syynä on tietysti se että fysiikassa on teorioita ja mullistuksista puhutaan jatkuvasti. Ihmiset ovat siis tottuneet siihen että luonnontieteet edistyvät. Historiassa taas ajatellaan että se on ikään kuin "jo tapahtunutta ja kiveen kirjoitettua". Historioitsija siis vain kertoisi faktoja.
1: Kuitenkin sen tutkimukseen liittyy tiettyjä riskejä, aivan kuten muussakin tutkimuksessa. Historiassa ne ovat itse asiassa isoja. Itse asiassa isoin virhe on nähdä historia tarinana. Eli etsiä tapahtumia joissa on draaman kaarta ja säpinää ja jännitystä. Tätä pitäisi välttää. Silti uskallan sanoa että tämä on se yleisin kuva historiasta. Sodasta opiskellessa mieleen yhdistyy helpommin rohkeus ja arvot. Historia nähdään siis ikään kuin elokuvana. Yhtenä syynä on tietysti se, että kun esimerkiksi USA:n sisällissodasta puhutaan, taistellaan muun muassa orjuudesta. Erimielisyyden aihe ja voittaja ikään kuin rakentavat "etiikan voiton".
___1.1: Kuitenkin historia on usein voittajien kirjoittamaa, ja jos sisällissota olisi päättynyt toisin olisi luvassa ollut kenties etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden eroaminen kahdeksi maaksi. Ja etelässä orjuutta voitaisiin pitää yhä kansallisoikeutena.
Muitakin vaikeuksia on. Ne tulevat tutuksi helposti, kun ottaa aiheeksi "Hikipedian historian".1
Hikipediasta voidaan suurella varmuudella sanoa jotain. Moni näistä asioista on tapahtunut menneisyydessä, joten kyseessä on historian tutkimus. Toki kyseessä on lähihistoria. Usein historia onkin vähän kuten maantiede: Ihmiset ajattelevat "turhan isosti". Maantieteessä pitää miettiä koko maailmaa, tai ulkomaita. Tai vähintään pohjanmaan jokia. Harva ajattelee että lähikaupassa käyminen on paikassa tapahtuva toiminta, ja liittyy tätä kautta maantieteeseen. Samoin historiasta tulee mieleen faaraot. Tai vähintään Kekkonen. Hikipedian Peeloa ei silti kukaan mieti historiallisena figuurina. Ei vaikka häntä kuinka yritettäisiin kanonisoida. Mutta aivan kuten siwakin on maantieteellinen kysymys, on Peelokin historiallinen hahmo.
Kronikointi, eli tapahtumien kuvaus, on suhteellisen tarkkaa. Syynä on kirjallisen ja luotettavan aineiston määrä : Hikipedian palvelimelle tallennetaan automaattisesti kaikki muutokset, ja artikkeleissa on mukana paitsi itse juttu, myös sen muokkaushistoria sekä siihen liittyvä kommenttisivu, joka mahdollistaa hyvinkin monisyisen ja ennen kaikkea sekunnin tarkkuudella merkityn aineiston.
Tämä automaatio itse asiassa tekee tarkinta historiantutkimusta. Se on käytännössä kronikointikone. Siinä tapahtumat on vain kuvattu sellaisenaan, tapahtumajärjestyksessä. Tässä ei kuitenkaan ole mitään varsinaista merkitystä ja ymmärrystä.
Yksi ehkä erikoisimmista asioista on tietysti se, että hikipedian tutkiminen on jo nyt yllättävän haasteellista. Tämä voi yllättää koska se on kuitenkin ns. "lähihistoriaa". Ja siihen liittyy valtava määrä aineistoa jota on tallessa, ja johon pääsee melko helposti käsillekin. Aineiston kautta ongelmia on itse asiassa kolmenlaisia:
1: Aineistoa ei ole käytössä varhaisajoilta, syynä maalis-huhtikuussa 2006 tapahtunut tietokannan uusiutuminen. Eli kaikki aikaisemmat muutokset ovat tyystin kadonneet. Niiden synty on täysin arvailujen varassa. Tätä kautta voidaan sanoa että jako "esihistorialliseen" ja "historialliseen" aikaan on tavallaan tuossa. Nehän rajataan toisistaan käytännössä sitä kautta että onko käytössä kirjallista aineistoa vai vain (konkreettisia) esineistöä ja (sisällöltään satunnaisen laatuisia) tarinoita.
2: Palvelin on ollut välistä poissa ja kadottanut muokkauksia muutamien päivien ajalta, joten aineistossa on katkoja ja niiden ajalta asioita on ihan kadonnut tiettymättömiin.
3: Loppuajalta aineistoa on niin että tiedetään mitä on tehty, sekunnin tarkkuudella. IP -osoitteita, nimimerkkejä, muokkauksia, palautussotia. Itse asiassa aineistoa on niin valtava määrä että sen järjesteleminen on haastavaa. Data pitäisi aina järjestellä jotenkin jotta siitä saadaan irti jotain merkittävää.
Näiden kolmen asian vuoksi miltei paras tapa tutkia aihetta onkin yllättäen kokijat. Tämä on kansanperinnettä. Suullista kansanperinnettä, tai sähköpostikansanperinnettä. Näiden käyttöä voidaan perustella vaikka sillä että hikipedian kokijoilla, eli pitkäaikaisilla käyttäjillä ja muilla vastaavilla tahoilla on näkemys siitä mikä on "merkityksellistä", "yleistä", "soveliasta" ja "kiinnostavaa".
Tätä kautta hikipediassa voidaan melko nopeasti saada aikaan systeemi jossa jopa nähdäön erilaisia vaiheita. Alussa oltiin selvästi anarkistisempia, ja sittemmin systeemi järjestäytyi, ja se oli paikoin jopa lähes itsevaltiainen. Oli byrokraatti ja tällä oli muutamia aktiivisia ja vakavamielisiä ihmisiä kehittämässä hikipediaa.2
Sittemmin Peelon katoaminen, ja (hikipedian alkuperäisimmän materiaalin) Hömpän, erottaminen omaksi tyypikseen "vakavammista" jutuista..3
Ongelmana tässä on kuitenkin se, että historia ei muotoudukaan aineiston järjestelyn vaan valikoitumisen kautta. Valtava määrä muutoksia tulkitaan "eikiinnostavaksi" tilaksi. Kuitenkin voidaan argumentoida myös että "normaalipäivät" jolloin tulee lähinnä muokkauksia, on aikaansaanut isoimman määrän hikipediassa olevista artikkeleista ja aineistosta. Käyttäjän kannalta konfliktit ovat tavallaan epäkiinnostavia. Ne ovat hautautuneet "Tuoreet muutokset" -linkin taakse selattavana mahdollisuutena joka kiinnostaa luonnollisesti vähemmän kuin se juttu jossa on mainittu huippunaurut aina aikaansaava sana "homo".
Tätä kautta voidaan sanoa että kronikoista tehdyt koosteet, joissa tarkastellaan muokkaussotia ja muita, ovat ennen kaikkea narraatioita jotka on tehty ylläpitäjän kannalta, ja se korostaa ylläpitäjien tärkeyttä hikiprojektissa. Tätä tietysti korostaa se, että ylläpitäjät ja vakikäyttäjät ovat käytännössä niitä jotka ovat "pyörineet riittävän kauan", jotta heidän näkökulmaansa voidaan pitää "riittävän kattavana".
Toisessa näkökulmassa artikkeleiden iso määrä voi saada aikaan korostusta. Kolmannessa taas voidaan tiivistyä laatuun. Kun nämä kaikki yhdistetään, syntyy tietysti legenda Napoleonista. Ja kun tämä hyvyys on ääneenlausuttu, siitä tulee ikään kuin itseään toteuttava. Muutkin kiinnittävät huomiota Napoleoniin kaikessa muussa kohinassa..
Ja tätä kautta syntyy tarinoita. Usein niitä väritetään arvoilla ja normeilla. Syntyy siis tarinallista kansanperinnettä, jossa on sisällä vinha moraalinen opetus.
Itse asiassa niiden eteneminen näyttää paljon johdonmukaisemmalta kuin mitä ne aidosti ovat. Tämä voi tietysti johtua siitä että monet vaikuttavat tekijät ovat sattumia, joilla on ollut suuret vaikutukset. Niiden ennakointi on vaikeaa, vaikka niiden vaikutukset olisivat hyvinkin enustettavat. Toisaalta joskus yhteys voi olla näennäinen. Osasyy siihen että historian selittäminen jälkikäteen on helpompaa kuin tulevaisuuden ennustaminen etukäteen onkin siinä että yhteydet liimataan historian tulkinnassa päälle jälkikäteen.
Hikipedian katkokset tai iso yllättävä massavandalismi jättää jälkensä, ja näistä konflikteista kerrotaan iltanuotion ääressä kauhutarinoita lapsenlapsille. Lopulta jäljelle jää vain kaamea tarina Pådaxista ja Mudaxista, vandaaleista. Eikä kukaan tiedä miten tarina on muuttunut aikojen saatossa. Ja jos jokin tuore kirjaimellinen juttu paljastaakin että tarina ei ole muuttunut, herää kysymys siitä kuinka totta ja luotettava se alkuperäinen tarina on. Muuttumattomuus on "välttämätön mutta ei riittävä ehto" sillä että tarina on historian kannalta kätevä väline.
Lisäksi pitäisi kehittää jokin keino jolla saadaan valikoitua oikeat kertojat. Ehkä helpoin tapa on "olla sisäpiirissä", jolloin tietää ketkä ovat olleet mukana kuvioissa. Mutta tätä kautta näkökulma muuttuu helposti. Asiaa ei näe itsenään. Ainakin oma merkittävyys voi korostua. Ja tietysti jos pitää sisäistä valtapeliä - sekä tämän valtapelin parodiointia4- tärkeänä.
Ehkä osittain tämän vuoksi historiankirjoitus ja tapa käsitellä sitä on hyvinkin aikaan sidottua. Kommunisti voi tarkastella luokkia. Joku toinen voi katsoa konflikteja, kolmas tekniikkaa, neljäs luontosuhdetta... Myös aineiston käsittelyssä on erilaisia metodeja. Itse asiassa historiantutkimuksessa on mahdollista että jokainen näkökulma on vain yksi narraatio. Eli epäideologista ja epäpoliittista näkemystä ei voida rakentaa.
Ainakin se on kuitenkin selvää, että sotien vuosiluvut pysyvät. Mutta sotien "pohjimmaiset syyt" voivat muuttua rankastikin. Lisäksi propaganda vaikuttaa.5
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että hikipediastakin saadaan kaikesta huolimatta paljon irti. Ja jotkut tulkinnat ovat paljon huonompia kuin toiset, joten jotain edistymistäkin voidaan saada aikaiseksi. Silti aiheessa pitää olla tarkkana ja varovainen. Sillä historia on vaikea ala.
Ehkä varmin asia mitä hikipediasta voidaan sanoa, on kuitenkin seuraava: "Moderni tekstikritiikki on paljastanut, että varhaiset hömppäartikkelit puhuvat symbolisella kielellä, mutta että niiden alkuperäiset kirjoittajat olivat niin sienessä, että pitivät niitä kirjaimellisena totuutena."
1 Tätä tahoa ei saa käyttää lähteenä opinnäytetyössä, eikä edes wikipediassa, joten päätin sitten että täällä ei tuollaisia rajoituksia tunneta.. Luonnollisesti koen että tiedemaailma ja koulutusjärjestelmä sortaa ja vainoaa minua! Ja odotan perkeleesti rahaa, laitan ne sitten PR:ään jolla mainostan hikipediaa kansalaisille arvostetuimmissa paikallislehdissä!
2 Käytännössä tämä tarkoittaa sanan "homo" poistamista satunnaisista artikkeleista.
3 Tietenkin myös ulkosuhteissa on tapahtunut kaikenlaista. Jotkut lehdet ovat viitanneet positiivisesti. Ja vaikeuksiakin on tullut, kun esimerkiksi on pidetty puhuttelu siitä että koulun nimi oltiin mainittu. Mutta kaikki hikipedistit ovat niin nörttejä että osa heistä on suunnitellut jonkinlaisa SEII -projektia (Search of Extra Internet Intelligence). Siihen asti kunnes tämä tutkimusryhmä saa aikaan tuloksia, ajatukset tietoverkon ulkopuolisesta elämästä ovat vain kuulopuheiden varassa.
4 Syynä tähän parodiointiin on tietysti wikipedian ylläpitäjien väliset näkemyserot jotka voivat paikoin vaikuttaa .... pikkumaisilta.
5 Itse asiassa tässä on vinha perä. Minä esimerkiksi olen suorastaan korostanut aggressiivisuuttani ylläpitäjänä. Tämä on tapahtunut kirjoittamalla paljon siitä miten jaan ikibännejä. Olen itse asiassa antanut ikibännejä melko vähän. Ja monet niistäkin olen purkanut päivän parin päästä. Tarinassani on opetus: älä vandalisoi. Se toimii yllättävän hyvin. Kun hikipedian ylläpitäjistä piirrettiin kuvat, hahmoni sai käteensä haulikon. Selvää on että "Minä selvitän kuka selkärangaton kommunisti on syyllinen tähän pöyristyttävään vandalismiin"!
("Hikiaineisto: Hikipedian historia")
Historia on ala, jonka tieteenfilosofisista haasteista ei olla tavallisesti kovin huolestuneita. Historia tuntuu "järkeenkäyvältä alalta", se on peräti "helppoa". Siinähän on niitä vuosilukuja. Itse asiassa on mielenkiintoista että fysiikan ajatellaan eräässä mielessä muuttuvan enemmän kuin historian. Syynä on tietysti se että fysiikassa on teorioita ja mullistuksista puhutaan jatkuvasti. Ihmiset ovat siis tottuneet siihen että luonnontieteet edistyvät. Historiassa taas ajatellaan että se on ikään kuin "jo tapahtunutta ja kiveen kirjoitettua". Historioitsija siis vain kertoisi faktoja.
1: Kuitenkin sen tutkimukseen liittyy tiettyjä riskejä, aivan kuten muussakin tutkimuksessa. Historiassa ne ovat itse asiassa isoja. Itse asiassa isoin virhe on nähdä historia tarinana. Eli etsiä tapahtumia joissa on draaman kaarta ja säpinää ja jännitystä. Tätä pitäisi välttää. Silti uskallan sanoa että tämä on se yleisin kuva historiasta. Sodasta opiskellessa mieleen yhdistyy helpommin rohkeus ja arvot. Historia nähdään siis ikään kuin elokuvana. Yhtenä syynä on tietysti se, että kun esimerkiksi USA:n sisällissodasta puhutaan, taistellaan muun muassa orjuudesta. Erimielisyyden aihe ja voittaja ikään kuin rakentavat "etiikan voiton".
___1.1: Kuitenkin historia on usein voittajien kirjoittamaa, ja jos sisällissota olisi päättynyt toisin olisi luvassa ollut kenties etelävaltioiden ja pohjoisvaltioiden eroaminen kahdeksi maaksi. Ja etelässä orjuutta voitaisiin pitää yhä kansallisoikeutena.
Muitakin vaikeuksia on. Ne tulevat tutuksi helposti, kun ottaa aiheeksi "Hikipedian historian".1
Hikipediasta voidaan suurella varmuudella sanoa jotain. Moni näistä asioista on tapahtunut menneisyydessä, joten kyseessä on historian tutkimus. Toki kyseessä on lähihistoria. Usein historia onkin vähän kuten maantiede: Ihmiset ajattelevat "turhan isosti". Maantieteessä pitää miettiä koko maailmaa, tai ulkomaita. Tai vähintään pohjanmaan jokia. Harva ajattelee että lähikaupassa käyminen on paikassa tapahtuva toiminta, ja liittyy tätä kautta maantieteeseen. Samoin historiasta tulee mieleen faaraot. Tai vähintään Kekkonen. Hikipedian Peeloa ei silti kukaan mieti historiallisena figuurina. Ei vaikka häntä kuinka yritettäisiin kanonisoida. Mutta aivan kuten siwakin on maantieteellinen kysymys, on Peelokin historiallinen hahmo.
Kronikointi, eli tapahtumien kuvaus, on suhteellisen tarkkaa. Syynä on kirjallisen ja luotettavan aineiston määrä : Hikipedian palvelimelle tallennetaan automaattisesti kaikki muutokset, ja artikkeleissa on mukana paitsi itse juttu, myös sen muokkaushistoria sekä siihen liittyvä kommenttisivu, joka mahdollistaa hyvinkin monisyisen ja ennen kaikkea sekunnin tarkkuudella merkityn aineiston.
Tämä automaatio itse asiassa tekee tarkinta historiantutkimusta. Se on käytännössä kronikointikone. Siinä tapahtumat on vain kuvattu sellaisenaan, tapahtumajärjestyksessä. Tässä ei kuitenkaan ole mitään varsinaista merkitystä ja ymmärrystä.
Yksi ehkä erikoisimmista asioista on tietysti se, että hikipedian tutkiminen on jo nyt yllättävän haasteellista. Tämä voi yllättää koska se on kuitenkin ns. "lähihistoriaa". Ja siihen liittyy valtava määrä aineistoa jota on tallessa, ja johon pääsee melko helposti käsillekin. Aineiston kautta ongelmia on itse asiassa kolmenlaisia:
1: Aineistoa ei ole käytössä varhaisajoilta, syynä maalis-huhtikuussa 2006 tapahtunut tietokannan uusiutuminen. Eli kaikki aikaisemmat muutokset ovat tyystin kadonneet. Niiden synty on täysin arvailujen varassa. Tätä kautta voidaan sanoa että jako "esihistorialliseen" ja "historialliseen" aikaan on tavallaan tuossa. Nehän rajataan toisistaan käytännössä sitä kautta että onko käytössä kirjallista aineistoa vai vain (konkreettisia) esineistöä ja (sisällöltään satunnaisen laatuisia) tarinoita.
2: Palvelin on ollut välistä poissa ja kadottanut muokkauksia muutamien päivien ajalta, joten aineistossa on katkoja ja niiden ajalta asioita on ihan kadonnut tiettymättömiin.
3: Loppuajalta aineistoa on niin että tiedetään mitä on tehty, sekunnin tarkkuudella. IP -osoitteita, nimimerkkejä, muokkauksia, palautussotia. Itse asiassa aineistoa on niin valtava määrä että sen järjesteleminen on haastavaa. Data pitäisi aina järjestellä jotenkin jotta siitä saadaan irti jotain merkittävää.
Näiden kolmen asian vuoksi miltei paras tapa tutkia aihetta onkin yllättäen kokijat. Tämä on kansanperinnettä. Suullista kansanperinnettä, tai sähköpostikansanperinnettä. Näiden käyttöä voidaan perustella vaikka sillä että hikipedian kokijoilla, eli pitkäaikaisilla käyttäjillä ja muilla vastaavilla tahoilla on näkemys siitä mikä on "merkityksellistä", "yleistä", "soveliasta" ja "kiinnostavaa".
Tätä kautta hikipediassa voidaan melko nopeasti saada aikaan systeemi jossa jopa nähdäön erilaisia vaiheita. Alussa oltiin selvästi anarkistisempia, ja sittemmin systeemi järjestäytyi, ja se oli paikoin jopa lähes itsevaltiainen. Oli byrokraatti ja tällä oli muutamia aktiivisia ja vakavamielisiä ihmisiä kehittämässä hikipediaa.2
Sittemmin Peelon katoaminen, ja (hikipedian alkuperäisimmän materiaalin) Hömpän, erottaminen omaksi tyypikseen "vakavammista" jutuista..3
Ongelmana tässä on kuitenkin se, että historia ei muotoudukaan aineiston järjestelyn vaan valikoitumisen kautta. Valtava määrä muutoksia tulkitaan "eikiinnostavaksi" tilaksi. Kuitenkin voidaan argumentoida myös että "normaalipäivät" jolloin tulee lähinnä muokkauksia, on aikaansaanut isoimman määrän hikipediassa olevista artikkeleista ja aineistosta. Käyttäjän kannalta konfliktit ovat tavallaan epäkiinnostavia. Ne ovat hautautuneet "Tuoreet muutokset" -linkin taakse selattavana mahdollisuutena joka kiinnostaa luonnollisesti vähemmän kuin se juttu jossa on mainittu huippunaurut aina aikaansaava sana "homo".
Tätä kautta voidaan sanoa että kronikoista tehdyt koosteet, joissa tarkastellaan muokkaussotia ja muita, ovat ennen kaikkea narraatioita jotka on tehty ylläpitäjän kannalta, ja se korostaa ylläpitäjien tärkeyttä hikiprojektissa. Tätä tietysti korostaa se, että ylläpitäjät ja vakikäyttäjät ovat käytännössä niitä jotka ovat "pyörineet riittävän kauan", jotta heidän näkökulmaansa voidaan pitää "riittävän kattavana".
Toisessa näkökulmassa artikkeleiden iso määrä voi saada aikaan korostusta. Kolmannessa taas voidaan tiivistyä laatuun. Kun nämä kaikki yhdistetään, syntyy tietysti legenda Napoleonista. Ja kun tämä hyvyys on ääneenlausuttu, siitä tulee ikään kuin itseään toteuttava. Muutkin kiinnittävät huomiota Napoleoniin kaikessa muussa kohinassa..
Ja tätä kautta syntyy tarinoita. Usein niitä väritetään arvoilla ja normeilla. Syntyy siis tarinallista kansanperinnettä, jossa on sisällä vinha moraalinen opetus.
Itse asiassa niiden eteneminen näyttää paljon johdonmukaisemmalta kuin mitä ne aidosti ovat. Tämä voi tietysti johtua siitä että monet vaikuttavat tekijät ovat sattumia, joilla on ollut suuret vaikutukset. Niiden ennakointi on vaikeaa, vaikka niiden vaikutukset olisivat hyvinkin enustettavat. Toisaalta joskus yhteys voi olla näennäinen. Osasyy siihen että historian selittäminen jälkikäteen on helpompaa kuin tulevaisuuden ennustaminen etukäteen onkin siinä että yhteydet liimataan historian tulkinnassa päälle jälkikäteen.
Hikipedian katkokset tai iso yllättävä massavandalismi jättää jälkensä, ja näistä konflikteista kerrotaan iltanuotion ääressä kauhutarinoita lapsenlapsille. Lopulta jäljelle jää vain kaamea tarina Pådaxista ja Mudaxista, vandaaleista. Eikä kukaan tiedä miten tarina on muuttunut aikojen saatossa. Ja jos jokin tuore kirjaimellinen juttu paljastaakin että tarina ei ole muuttunut, herää kysymys siitä kuinka totta ja luotettava se alkuperäinen tarina on. Muuttumattomuus on "välttämätön mutta ei riittävä ehto" sillä että tarina on historian kannalta kätevä väline.
Lisäksi pitäisi kehittää jokin keino jolla saadaan valikoitua oikeat kertojat. Ehkä helpoin tapa on "olla sisäpiirissä", jolloin tietää ketkä ovat olleet mukana kuvioissa. Mutta tätä kautta näkökulma muuttuu helposti. Asiaa ei näe itsenään. Ainakin oma merkittävyys voi korostua. Ja tietysti jos pitää sisäistä valtapeliä - sekä tämän valtapelin parodiointia4- tärkeänä.
Ehkä osittain tämän vuoksi historiankirjoitus ja tapa käsitellä sitä on hyvinkin aikaan sidottua. Kommunisti voi tarkastella luokkia. Joku toinen voi katsoa konflikteja, kolmas tekniikkaa, neljäs luontosuhdetta... Myös aineiston käsittelyssä on erilaisia metodeja. Itse asiassa historiantutkimuksessa on mahdollista että jokainen näkökulma on vain yksi narraatio. Eli epäideologista ja epäpoliittista näkemystä ei voida rakentaa.
Ainakin se on kuitenkin selvää, että sotien vuosiluvut pysyvät. Mutta sotien "pohjimmaiset syyt" voivat muuttua rankastikin. Lisäksi propaganda vaikuttaa.5
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että hikipediastakin saadaan kaikesta huolimatta paljon irti. Ja jotkut tulkinnat ovat paljon huonompia kuin toiset, joten jotain edistymistäkin voidaan saada aikaiseksi. Silti aiheessa pitää olla tarkkana ja varovainen. Sillä historia on vaikea ala.
Ehkä varmin asia mitä hikipediasta voidaan sanoa, on kuitenkin seuraava: "Moderni tekstikritiikki on paljastanut, että varhaiset hömppäartikkelit puhuvat symbolisella kielellä, mutta että niiden alkuperäiset kirjoittajat olivat niin sienessä, että pitivät niitä kirjaimellisena totuutena."
1 Tätä tahoa ei saa käyttää lähteenä opinnäytetyössä, eikä edes wikipediassa, joten päätin sitten että täällä ei tuollaisia rajoituksia tunneta.. Luonnollisesti koen että tiedemaailma ja koulutusjärjestelmä sortaa ja vainoaa minua! Ja odotan perkeleesti rahaa, laitan ne sitten PR:ään jolla mainostan hikipediaa kansalaisille arvostetuimmissa paikallislehdissä!
2 Käytännössä tämä tarkoittaa sanan "homo" poistamista satunnaisista artikkeleista.
3 Tietenkin myös ulkosuhteissa on tapahtunut kaikenlaista. Jotkut lehdet ovat viitanneet positiivisesti. Ja vaikeuksiakin on tullut, kun esimerkiksi on pidetty puhuttelu siitä että koulun nimi oltiin mainittu. Mutta kaikki hikipedistit ovat niin nörttejä että osa heistä on suunnitellut jonkinlaisa SEII -projektia (Search of Extra Internet Intelligence). Siihen asti kunnes tämä tutkimusryhmä saa aikaan tuloksia, ajatukset tietoverkon ulkopuolisesta elämästä ovat vain kuulopuheiden varassa.
4 Syynä tähän parodiointiin on tietysti wikipedian ylläpitäjien väliset näkemyserot jotka voivat paikoin vaikuttaa .... pikkumaisilta.
5 Itse asiassa tässä on vinha perä. Minä esimerkiksi olen suorastaan korostanut aggressiivisuuttani ylläpitäjänä. Tämä on tapahtunut kirjoittamalla paljon siitä miten jaan ikibännejä. Olen itse asiassa antanut ikibännejä melko vähän. Ja monet niistäkin olen purkanut päivän parin päästä. Tarinassani on opetus: älä vandalisoi. Se toimii yllättävän hyvin. Kun hikipedian ylläpitäjistä piirrettiin kuvat, hahmoni sai käteensä haulikon. Selvää on että "Minä selvitän kuka selkärangaton kommunisti on syyllinen tähän pöyristyttävään vandalismiin"!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)