Kun naapurissa on kummat teekutsut, kelle soitat?

You know, Tea party.
Party of Mad Hatter.

TEA -Party on erikoinen hyvin Amerikkalainen ilmiö. Minulla on facebookystävänä eräs "Doug", joka on tämän liikkeen kannattaja. En tiedä miten asettelisin sanani kohteliaasti tämän liikkeen perusasenteen. Miten kuvata liikkeen ydintä. Se on hieman sekopäinen yhdistelmä oikeistokonservatiivisuutta ja liberaalia yksilönvapautta joka onnistuu vain hyvin sekopäiseksi modifioidulla libertarismilla, sellaisella jossa on paljon tilaa salaliittoteorioille.

On vaikeaa nähdä hyvää tässä vähä-älyisessä modernissa poliittisessa aktivismiliikehdinnässä, jossa kannatetaan minimaalista hallitusta, maksimaalista uusliberalismia, kannatetaan julkista tuliaseiden kantamista ja ylikorostetaan perinteisiä kristillisiä arvoja. Tai ei kristillisiä, vaan niitä perhearvoiksi määriteltyjä asioita joista monet eivät oikeasti edes käsittele perhettä vaan pelkästään arvoja. Kombinaation osat eivät itse asiassa edes ole kovin omituisia tai edes inhottavia. Mutta kun ne asetetaan yhteen syntyy varsin omituinen seos. Ja tätä on vaikeaa nähdä positiivisessa valossa.

Mutta jos tätä liikettä pitäisi lähestyä jotenkin - vaikkapa siksi että on hyvä tehdä asioita, ei siksi että ne ovat helppoja vaan siksi että ne ovat vaikeita - on syytä tehdä mitä tehdään joka kerran kun vastassa on jotain kummallista joka ei näytä hyvältä. (If it's something weird and it won't look good.) Ja ottaa esille elokuva joka on peräisin minun lapsuuteni ajoilta. Elokuva joka on lastenelokuva niiltä viattomilta ajoilta jolloin lapsille sopivaan elokuvaan voitiin laittaa sankareiden rentoa tupakointia lähes kaikkialla, sankareiden ja muiden ihmisten kiroilua, sekä kummitushirviöitä jotka tarttuvat naisia tisseistä ja ottavat miehiltä suihin. Ja jossa on annettu sivosarooli Ron Jeremylle, eräälle kaikkien aikojen kuuluisimmalle pornotähdelle. (Elokuvat olivat siihen aikaan kiistatta parempia.)

"Grab your stick", "heat em up", "make em hard" & "Don't cross the streams" ; Ja muita freudilaisia sloganeita! Se on "Haamujengi"! Sillä kun naapurustossasi tapahtuu jotain outoa - kunhan tämä naapurusto on New Yorkissa - on vain yksi ryhmä jolle soittaa. Ryhmä joka on monestakin syystä jotain joka täyttää keskivertoisen TEA -partylaisen unelmat. Elokuvan sankarit ja toiminta ovat kuin TEA -partylaisen stereotypia, ilman niitä haittapuolia.

Pinnallisesti elokuva on elokuva nörteistä jotka jahtaavat kummituksia kotitekoisin vempelein ja vangitsevat näitä laatikoihin. Mutta on syytä katsoa tämän pinnan alle. Siellä on kaikenlaista varsin einörttiä. (Esimerkiksi ne em. elementit jotka tekevät elokuvasta mainion lastenelokuvan.) Elokuvan eetos ja asenneilmapiiri on hyvin TEA -partylaista. Vaikka elokuva ei tietenkään ole mikään poliittinen elokuva joka olisi tarkoituksella tehty sellaiseksi. Se enemmänkin kertoo mistä - itse asiasta hyvinkin ajan hengen mukaisista, populaareista ja yleisistä - asenteista TEA -partylaisuus on kummunnut ja saantu voimansa ja valtansa.

Joukolle yksityisyrityksen perustaneita eilisensoitujen kookkaiden ja raskaiden aseiden kantajia, jotka ovat myös akatemian halveksumia naturalismin hylkäämiä professoreita. Jotka kaikki ovat yksinäisiä susia mutta nörtillä tavalla. Ja joista ainakin yhden voidaan sanoa ylittävän sovinismissaan kohteliaisuuden rajat tavalla joka asettaa kysymyksiä siitä missä vaiheessa seksuaalinen häirintä alkaa ja sananvapaus loppuu.

Vastustajat oat kummituksia. Itse asiassa elokuva näyttää nämä olentoina jotka eivät tee juuri mitään kovin hirvittävää. Paitsi ajavat taksia, lukevat kirjoja, syövät, levittävät limaa ja kourivat naisia ja ottavat miehiltä suihin. (Tosin vain kerran.) Näille tietoisille olennoille ei anneta oikeudenkäyntiä. Ne vangitaan ikuisiksi ajoiksi laatikkoon. Sillä ne ovat rasittavia ja "tavallisen ihmisen" tiellä. Oikeudellisia perusteita ei mietitä, eikä kummituksia oteta talteen jotta heidän käytöstään voitaisiin sovittaa yhteiskuntakelpoisiksi ja palauttaa maailmaan. Lukitseminen on pysyvää. Roskat siivotaan kaduilta ikuisiksi ajoiksi. Koska ne ovat ärsyttäviä ja hankalia tiettyjen ihmisten arjessaelämiskokemuksen kanssa. Tällä on selvä yhteys siihen miten ja millä ehdoin TEA -party -liikkeessä halutaan hoitaa vankeinhoito.

Kummitusten kohdalla on muutakin mielenkiintoista. Ensimmäisessä elokuvassa kummitukset tulevat itse asiassa kaupunkiin siksi että sen moraali on heikko. Kummitukset ovat siis eräänlainen vitsaus joka johtuu siitä että kaupungissa eletään huonojen arvojen vuoksi. Jumala on siis kehittänyt menetelmiään omituisimmiksi sitten esikoispoikien surmaamisten, vesien vereksi muuttamisten, heinäsirkkavitsausten ja Sodoman ja Gomorran tuhoamisen jälkeen. Tosin elokuvassa ei mainita Jumalaa, mutta tietty asenteellinen yhteys on periaatteessa olemassa. Väärät arvot ovat haitaksi myös valtiontaloudelle ja vapaalle yrittäjyydelle.

Toisaalta elokuvissa on myös ei-yliluonnollisia vihollisia. Antagonistit ihmispuolella ovat poliitikkoja ja byrokraatikoita. Elokuva on oikeasti jotain jossa vapaat pienyrittäjät ratkaisevat oikeita ihmisten ongelmia, ja heitä rajoittaa, jarruttaa, estää, haittaa ja kiusaa poliitikkojen ja byrokraatikoiden laumat. Nämä kuvataan elokuvissa inhottavina tyyppeinä. Elokuvasarjan edetessä on hyvä huomata että näiden inhottavien tyyppien määrä kasvaa ja heidän poliittinen statuksensa myös nousee. Ensimmäisessä osassa riittää tarkastajavirkamies, mutta toisessa osassa on jo annettu tilaa korkea-arvoisille poliitikoille. Oikeastaan ainoat jotka pystyvät antamaan kampoihin näille kammotuksille ovat villit ja vapaat kummitustenmetsästäjämme. Jotka ovat elokuvan siistejä omalaatuisia ja kiinnostavalla tavalla miellyttäviä sankareita.

Huomattavaa on myös se, että hallituksenvasustusteorioita on monenlaisia. Osassa hallitus nähdään kaikkivoipana illuminatipahuutena joka osaa ja hallitsee kaiken. Tea -partylaisille pääargumentti hallituksenvastaisuuteen on se, että keskusjohto on inkompetenttia, läpeensä inkompetenttia. Samoin tässä elokuvassa iljettävät byrokraatit ovat tehottomia, huonoja ja osaamattomia. He eivät hallitse hurjalla kurilla vaan oikeastaan sillä että he eivät osaa pitää yllä järjestystä vaan kontrolloivat villejä vapaita individuaaleja jotka seuraavat hyviä arvoja.

Samoin on huomattavaa että elokuvissa nähdään kuinka kummitustenmetsästäjät rakentavat ilman lupaa tietyöasioita koska kummitukset. Poliisi tulee estämään tätä toimintaa ja kyselemään että miksi he ovat avaamassa yleistä tietä. Ja elokuva esittää tämän poliisin jotenkin pikkumaisena. Samanaikaisesti bustereiden hieno auto pitää katollaan sireenejä ja vastaavia joka kertoo että he ovat yksityistäneet avuntarjoamisen, he ovat eräänlaisia lääkintämiehien, poliisien ja tuomareiden sekoitelmia. Johtamista, saati Montesquielaista vallan kolmijakoa ei tarvita, sillä kaikkia tietoisia ja tuntevia toimijoita ei lasketa täysivaltaisiksi kansalaisiksi. (Eikä syynä taatusti ole se että nämä kummitukset eivät maksa veroa. Verothan ovat vastenmielisiä!)

Puhumattakaan siitä miltä haamunmetsästäjät näyttävät. He kuljettavat kookkaita aseilta näyttäviä varusteitaan (jotka myös ovat aseita) julkisilla paikoilla. Tätä korostetaan sillä että he ovat valinneet univormupuvun joka ei tuo mieleen vaikkapa paikallista hyönteismyrkyttäjää tai rottien pyytäjää. Vaan nimenomaan sotilaallisia cooleja seikkailullisia mielikuvia. On selvää että tämä on melko ultimaattista aseiden vapaata kantamista.

Tältä pohjalta voidaan sanoa että on yllättävän helppoakin nähdä se, miksi TEA -party miellyttää. Mikä veto ja tenho heidän ajattelumaailmassaan, arvoissaan ja toiminnassaan on. Samalla on selvää että liikkeen perusajatukset eivät ole perustaltaan hirveän ekstreemejä. Se, mikä koko puolueesta tekee niin sekopäisen onkin jossain muualla. Se ei ole siinä mitkä perusosaset ja perusteemat liikkeessä on. Se on siinä miten nämä teemat liimataan yhteen. Se on se sälä jolla nämä erilliset periaatteet sidotaan yhteen. Se roina jolla tilkitään rakoset. Esimerkiksi "Doug" ei ole ollenkaan vastenmielinen tyyppi.

Erotiikkabisnes.

Tämä on korostetusti mielipide ja kannanotto. Jopa poliittinen. Tänään vain satun olemaan tälläisellä tuulella.

Minulla on työkaverina sellainen leppoisa mies. Hän on asunut briteissä. Siellä, kuten suomessakin, prostituutio on kiellettyä. Suomessa heitä näkyy enemmän katukuvassa. Tai ainakin aikaisemmin näkyi. Ei siksi, että brittiläiset olisivat sellaisia kuin maineensa. Briteillä oli käytössään tart cardit. Ne ovat mainoskortteja, joita jaettiin laittomasti puhelinkoppeihin. Niissä mainotetaan yleensä "puhelintyttöjä", mutta niitä käytettiin myös tiedottamaan muunlaisista "alan palveluksista". Nämä kortit ovat toki laittomia, mutta käytännössä niitä vain siivottiin pois samanaikaisesti kun jakajat kävivät laittelemassa niitä takaisin. Eli korttien kylväminen ei vielä johtanut käytännössä vaikeuksiin. Sen sijaan jos prostituoitu mainosti itseään suoraan kadulla, "Bobbyt olivat oven takana pamput ojossa - mutta väärällä tavalla". Näin katukuva pysyi hieman siistimpänä.

En edes tietäisi koko ilmiöstä, ellei työkaverini keräili niitä, hänellä on niitä useita tuhansia erilaisia. Siis enemmän kuin lapsilla on pokemon -kortteja. Hän on kuitenkin harvinaisen epätietoinen siitä miten "homma toimii käytännössä". Hän ei ole kokeillut näitä mainoksissa mainostettuja tuotteita ja palveluja, vaan hän kerää niitä mainoksia. Häntä kiinnostaa lähinnä ne kortit. hän on luokitellut niitä erilaisiin luokkiin sen mukaan onko ne pahvia, neliväripainatusta, grafiikkaa, käsityöaskartelua ja niin edes päin. Aluksi kun kuulin keräilykohteesta, ajattelin kaikenlaista kerääjästä. Mutta kun sitten juttelin, tajusin että takana oli ihan kiinnostus itse ilmiötä kohtaan, ei niinkään seksuaalisvireinen tirkistely. Tosin jotain kertonee itsestäni sekin, että katsoin korteista muutamia luokituksia. ("Saadakseni kokonaiskuvan" huutaa isoaivokuoreni samalla kun en halua edes tietää mitä "liskonaivoni" kuiskuttelevat.)

Nämä kortit ovat eri näköisiä. Osa on laminoitu, osa on piirroksia, osa valokuvia. Osassa on peräti jotain konsteja joilla niistä on tehty uniikkeja tai henkilökohtaisia. Niissä on huulipunaa tai muuta vastaavaa. Niissä on lisäksi omanlaisensa slangi. "Class A" ja "Class O" on briteissä normaalisti liitetty koulutustasoon, mutta näissä korteissa on kyse jostain "hieman muusta". (Vihje: O niinkuin Oral.) Ne siis ilmaisivat minkälaisia palveluita niistä saatiin. Ja niitähän todellakin on paljon erilaisia. Ja tietenkin korteissa oli myös tarinoita, koska sama tekijä painatti uusia kortteja ja tilanteet voivat elää. Kun vanha kortti näyttää ylpeästi "koulutustasoa", ja tämä "koulutodistus" jää sitten seuraavasta versiosta pois, tiedämme että takana on ollut jonkinasteinen henkilökohtainen tragedia.

Mutta ne ovat vain kortteja, ne ovat ikään kuin turvallinen portti näihin asioihin, ilman että niihin tarvitsee sekaantua. Tarinat ikään kuin jäävät pinnan taakse, ja tosielämän kohtalo latistuu eräänlaiseksi kaukoviihteeksi, joka arvataan eräänlaisella älyllisellä leikillä.

Sillä tosiasiassa me kaikki tiedämme, että prostituutio on kahta asiaa ja niiden sekoitusta:
1: Naiset rahastavat seksillä. Tämä tarkoittaa sitä että he tarjoavat jotain palvelua, ja saavat siitä rahaa. Prostituutio on itse asiassa markkinataloutta, jossa uskotaan, että tekijän ahneus ja asiakkaan toiveet kohtaavat, syntyy palvelu ja lopputulos. Rankimmissa skenaarioissahan toivotaan että se toimisi koko yhteiskunnan ensisijaisena taloudellisena ja yhteiskunnallisena määrääjänä.
2: Naisia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Jo itse maksusuoritteen tekeminen kertoo siitä, että tilanne ei ole mikään unelmainen. Ei toivoakaan oletuksesta että kliimaksi tulisi joka kerta, tai edes lähelle ; Jos he niin nauttisivat siitä seksistä, niin he varmasti tekisivät sitä ilmaiseksi. Tietenkin tämä on palvelualoilla hieman heikko väite : Itse asiasa samansukuinen argumentti kuin se, että sairaanhoitajien pitää saada pientä palkkaa koska he ovat eräänlaisessa "vakaumustyössä", jossa vihjataan että prostituoitu olisi jotenkin parempi jos hän toimisi vain ilmaiseksi. Tai olisi edes halpa. En usko että halpa hinta kuitenkaan ainakaan vähentäisi halventamista.

Feministi minussa voisi sanoa että naisesta tehdään objekti, kohde. Prostituoitu esineellistetään. Toisaalta monet puolustavat prostituutiota vapaaehtoisuudella, ja sillä että siinä vapaaehtoisesti saadaan hyvää palkkaa asiakaspalvelutyöstä ja että joku jopa pitää tästä. Luulen, että todellinen tilanne on jossain tässä välissä; On niitä joilla on kivaa ja niitä joilla ei. Ja että kaikki eivät ole tasaisen reilussa tai epäreilussa asemassa. (Olen sen verran kyyninen.) Mutta uskon silti siihen että osa saa tästäkin ammatista jotain. Mutta heitä lienee kuitenkin vähän. Kyseessä mielestäni ole pohjimmiltaan se, että asiakkaat olisivat niin epäattraktiivisia, että heidän palvelunsa olisi niin kuvottavaa että siitä tulisi kammottavaa. Itse asiassa en usko myöskään siihen, että näitä palveluja hakevat miehet aidosti haluavat esineellistää naista. Itse asiassa olen melko varma siitä, että miehet elävät jossain harhassa, jossa haetaan myös jollain lailla läheisyyttä. Muutenhan asian voisi hoitaa hyvin itsekin. Jonkinlainen yksinäisyyselementti tässä touhussa on siksi luultavasti mukana. (Englannin kielen hikipediassa kiertää heittosanana sana wangst [wank+angst] joka kuvaa tunnetta joka syntyy siitä kun itsetunto latistuu kun joutuu tarpeeksi pitkään harjoittamaan sooloseksiä. Ja jotenkin minusta tuntuu että niissä piireissä pyörivät nörttipojat tietävät kyllä mistä puhuvat..)

Elokuvien ja kuvien kohdalla tilanne tietenkin hieman muuttuu.

Osa supertähdistä on rikkaita. Heidän ei olisi pakko tehdä työtä mutta he tekevät sitä silti. Tietenkään en usko että läheskään kaikki ovat yhtä onnellisessa asemassa tässä suhteessa. Elokuviksi nettiin voi myös joutua periaatteessa vastoin tahtoaan, kun "kaverin kanssa kuvattu" pätkä päätyykin jonkekin sivustolle kaikkien äimisteltäväksi. Tosin on vaikeaa sanoa missä menee raja. Esimerkiksi "Rooma" -TV -sarjan tuoreimmassa jaksossa, joka on toiseksi viimeinen tuolta tuotantokaudelta, oli kolme seksikohtausta, jotka olivat paljastavuudessaan melko lähellä joitain X -rated -juttuja joihin olen törmännyt. Tietysti HC on selvää, mutta on rajanveto on vaikeaa näköjään muillekin kuin minulle. Eikä Rooman näyttelijöitä pidetä huonoina, tai että heitä sorretaan. Ja toisaalta olen huomaavinani myös sitä että joku Ron Jeremy joka on miespuoleinen erotiikkanäyttelijä, ei olekaan uhri, vaan sen sijaan riistämässä ja toteuttamassa perversioitaan. Kun taas naiset, kuten Silvia Saint, ovat tietenkin uhreja. Minusta tämä epätasa-arvo on aika erikoista. Sillä minulle on opetettu että sukupuolen ei saisi antaa vaikuttaa alistamisen ja halventamisen välineenä.

Ja sitten on tietysti piirretty hentai, jossa ei ole ihmisiä näyttelemässä vaan piirroshahmoja. Se on melko lähellä termiä "victimless crime". Ja tietenkin novellit ovat keksittyä tavaraa, joissa ei edes lainata kenenkään näyttelijän ääntä. Tähän luen ne, joita on eräissä naistenlehdissä puhumattakaan niistä samanlaisista joita julkaisevat sellaiset laatutuotannot kuin Playboy.

Minulla ei siis ole mitään ihan tiukkaa kannanottoa moniin erotiikkabisnekseen liittyviin asioihin. Osa asioista on harmittomampia ja minusta mitä enemmän ihminen on mukana, sitä vähemmän harmitonta se on. "Puhelin on siksi pahempi kuin sarjakuva". Osa toiminnasta on sen sijaan selvästi laitonta, ja kun puhutaan ihmiskaupasta, sitä on aika vaikea perustella. Jo Humelainen näkemys jossa korostetaan emootiokykyä, sympatiaa sekä myötäelämistä ja samaistumista pitäisi olla riittävä perusteena.

Sen sijaan minulla on hieman ankarampi käsitys eroottisista mainonnoista. En siis varsinaisesti kammoa eroottisia kuvia, olen nähnytkin niitä elämän varrella jokusen kappaleen. Mutta niiden kohdalla on minusta aivan sama kuin uskonnonkin kohdalla. "Not my business". En vastusta tai halua kieltää uskontoja, koska niistä monet saavat jotain. En halua kieltää edes asiallista julistamistoimintaa, jossa ollaan kohteliaita eikä häiritä. Ja monet pitävät tietysti eroottisista kuvistakin. Kyllä niitä saa kaupoissakin myydä. Eikä niiden ostaminen ole paha asia. Mutta ei niitä silti tarvitsisi silmien eteen hyppäyttää vain siksi että on sananvapaus.

Etenkin, kun netissä törmää kaikenlaiseen sellaiseen jota ei edes haluaisi olevan olemassa, ja joka silti hyppii silmille väkisin. Minunkin sähköpostiin tunkee jatkuvasti mainoksia "enlarge your penis!" (Mistä ihmeestä ne voivat tietää?) SPAM -viesteissä - joita saan päivittäin koska sähköpostiosoitteeni on kymmenisen vuotta vanha - mainostetaan tipuja (Chick) ja hirviöitä housuissa (monster in a trouser) siihen tahtiin että voisi luulla että mainosmaailmassa uusia trendejä olisivat jonkinlaiset Barnum -tyyliset sirkuseläintarhat. Tosin ei se nyt ihan väärään osuva tulkinta olisikaan.