Päällikkö Chutzpahpah on puhunut

Keskisuomalaisessa otettiin esille kristillistä rakkaudellista maailmankuvaa. Kuten tietysti pian monessa muussakin lehdessä. Asiaa seurasi käänteitä joiden etenemistä saattoi seurata vaikka koko pitkän päivän. Juhani Starczewski otti kantaa Eero Heinäluoman puolison kuolemaan. Tarjonta on sitä mitä vain voi odottaa kun kristillisdemokraatti ottaa lähtökohdakseen sen että "ollaanpa kerrankin ihan realisteja". Kuoleman syy oli se, että Heinäluoma oli antanut positiivisia kannanottoja Kari Mäkiselle joka taas oli esittänyt tukea homoseksuaaleille avioliittokysymyksessä.

Jos aiheena on se, että joku uskoo Jumalaan joka kostaa Kari Mäkisen synnit Eero Heinäluoman tukilausunnon kautta sivulliselle vaimolle, puhutaan niin monen mutkan tapaa tapahtuvista rankaisuista että ihmetyttää. Ja siksi on syytä lähestyä asiaa kultaisen säännön kautta. Starczewski on itse muistuttanut keskustelussa että "Neuvoisin olemaan antamatta väärää todistusta minusta. Kannattaa muistaa, että useampi kunnian- ja törkeä kunnianloukkaus on jo asianajajallani prosessissa. 9.Käsky: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."" Siksi käsittelen häntä rehellisesti ja faktuaalisesti kertoen mietteeni tästä ihmisestä ja hänen eettisyydestään.

Lausunto tuntuu sellaiselta että voisi uskoa että se on vääristelyä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun uskovaisia väärinymmärretään. Siksi on syytä tiedostaa että Starczewski jopa varmistaa kun asiaa erikseen tarkistuskysytään että "Raamatun vastainen toiminta ei varmasti ole ollut heille (Mäkiselle ja Heinäluomalle) siunaukseksi. Kaikella on syy-seuraussuhteensa, ja eihän se siunaus ole, jos puoliso sairastuu ja kuolee." ... "En ole lääkäri, eikä minulla ole muutenkaan valtuuksia arvioida, mikä oli puolison terveydentila ennen kuin Heinäluoma antoi MTV:lle myönteisen homolausunnon. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, kaikella on syy-seuraussuhteensa ja niin voi olla tässäkin tapauksessa. Kirjoituksessani toin vain esiin sen, mitä Raamattu sanoo homoudesta ja johtajien toiminnasta sekä esikuvana olemisesta." ... "Uskon, että Jumala noteeraa tekemisemme ja sanomisemme ennemmin tai myöhemmin. Uskovien vastuulla on kertoa tämä heille, jotka eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää. Kun minä Jeesukseen ja Hänen sanaansa uskovana kerron asian Raamatun näkökulmasta, niin vastuu siirtyy myös toiselle osapuolelle." Tästä kolmeen kertaan myöntämisestä voi tietenkin seurata vain yksi asia.

Se, että asiat ovat väärin ymmärrettyjä. "Ensinnäkin vilpitön osanottoni Vaimonne poismenon johdosta. Toiseksi pahoitteluni siitä, että sanomalehti Keskisuomalaisen nettikeskustelussa, joka käsitteli suru-uutista, jossa esitin osanottoni, keskustelu pahoitteluni jälkeen ei ollut korrektia uutiseen ja tilanteeseen liittyen. Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin, kun se kipeimmin koskee." Se mitä asiasta voidaan diskurssianalyyttisesti tai retorisesti sanoa, on se että teksti syyttää keskustelua, ja oma osuus tässä keskustelussa ja kommentoinnissa häivytetään olemattomiin. On kuin hän pahoittelisi sitä että muut ihmiset ovat puhuneet noloja ja epämiellyttäviä asioita paitsi hän itse. Kaavamainen nonpoligy jota kuitenkin käytettäneen osoituksena siitä että kristityt pyytävät anteeksi.

Mikään ei tietenkään yllätä. Sillä herralla on varsin mielenkiintoinen tausta. Hän hyökkää mutta on uhri. Hän haluaa sanoa mielipiteensä mutta on enemmän kuin innokas sensuroimaan niitä joilla on hänestä väärä mielipide. Starczewski on niitä ihmisiä jotka kirjoittavat ahkerasti paikallislehtien mielipidepalstoille. Joku saattaa muistaa hänet mediakohinaa saadusta tempauksesta joka koski Jyväskylän Lutakkoon rakennettuun hotelliin laitettavia Raamattuja. Hän on toki luomassa myös Israel-marsseja. Ja kiinnostunut muun muassa mikrosiruasiasta.

Miehen sekaisuusasteen voi mitoittaa käyttämällä mittarina terveen ihmisen sijasta jotain melkoisen sekapäistä.
1: Kristillisdemokraattien ensiviesti asiaan oli se, että Asmo "pride-provokaatio" Maanselkä on luokitellut tapahtuneen "Puoluejohto irtisanoutuu näistä mielipiteistä, eihän niissä ollut mitään tolkkua." Kun jokin on liian tolkutonta Maanselälle, minä otan asian jo vakavasti. Sillä Maanselällä on syvä kokemusasiantuntevuus aihepiirissä.
2: Starczewski näyttääkin kuuluvan siihen joukkoon joka on liian sekopäistä pysyäkseen kristillisdemokraateissa. Mikä tarkoittaa sitä että hän kuuluu samaan luokkaan Jouko Pihon kanssa. Tosin sillä erolla että Jouko Piho on paranoijastaan huolimatta humaani veikko jonka asennetta monessa paikoin ihailen. Starczewski on vähän kuin Pihoon olisi jotenkin iskenyt psykopatia ja tämän lisäksi sukunimen kautta olisi tarttunut chutzpah (חֻצְפָּה).
     1.1: Chutzpah on hyvin omituinen juutalainen konsepti. Se edustaa röyhkeää rohkeutta jota pidetään jotenkin erikoisesti tavoiteltavana ja hyveellisenä. Malliesimerkiksi asenteen noudattamisesta kuvataan usein murhaajaa joka ensin tappaa vanhempansa ja tämän jälkeen vaatii itselleen armeliaampaa tuomiota vedoten siihen että hän on orpo.

On suoraan sanoen ymmärrettävää jos tämä mies itse olisi Jumalan kosto synneistämme. Eihän se nyt siunauskaan ole että tuollainen vittupää on eduskunnassa päättämässä yhtään mistään. Tämänlainen tilanne on mielenkiintoinen. Sillä perinteisesti kristitty on Jeesuksen seuraaja. Ja hänen pitäisi heijastaa Jeesuksen ominaisuuksia. Hänen pitää kysyä itseltään että mitä Jeesus tekisi samassa tilanteessa. Jos Starczewskiä pitää siis pitää jotenkin onnistuneena kristittynä niin on huomattava hänen näkyvimmät attribuuttinsa : (a) jossa huonot käytöstavat yltävät moukkamaisuuteen (b) moraalinen toiminta on kaikille melko ilmiselvästi ilkeyttä ja (c) käsitykset maailman syyseuraussuhteista ovat pelastusteologisuudessaan sekopäisen tyhmiä voidaan tulkita että pahiten raivossaan kuolaavat ja muutenkin pimahtaneimmat ateistit ovat oikeassa. Tietty määrä pahuutta, tyhmyyttä ja moukkamaisuutta onnistuu vain kiihkouskovaisuudella. Itse toki uskon että he ovat väärässä. Eli Starczewski on huono kristitty ja vielä huonompi ihminen. (Empiirinen kokemus vihjaa että kristityillä on muita löyhemmät standardit, se on varmaan sitä Jumalan armoa etenkin itselle. Starczewskillä on vielä oleellisesti löyhemmät standardit, joihin on sitten vaikeaa liittää mitään armon tematiikkaa.)

En kuitenkaan ole pettynyt siihen että hänellä on uskonnonvapaus ja sananvapaus tuoda ilmi mielipiteensä. Olivatpa ne miten moukkamaisia ja miten epäsopivaan aikaan lauottuja tahansa. Ja itse asiassa Starczewskiä, kuten kenties minuakin, kuvaa se että juuri mikään ei ole tehokkaampi paljastamaan herran järjellis-esteettis-eettisiä ulottuvuuksia kuin se että päästää hänet muutamaksi sekunniksi ääneen. Lausunto loukkaa ja provosoi. Se on vähän kuin eitarkoitettua satiiria. Ei siitä pidä ampua, vaan sen sijaan sille pitää antaa julkisuutta jotta mahdollisimman moni pääsee sanomaan tähän mielipiteeseen omansa päälle. (Kuten olen tässä tehnyt. Tavalla joka ei toki yllä Starczewskin harjaantuneen moukkamaisuuden tasolle vaikka yritykseni olikin kohtuullinen.) Ja kun kaikki tekevät tätä, niin kaikilla on sananvapaus. ~ Ja kenties toteutuu edes hetken se että Jumalan hyvyys lankeaa päällemme. Se ilmenee siunauksin. Siunaukset näkyvät esimerkiksi sellaisissa kauniissa ja eteerisissä hetkissä jolloin Starczewksi on yllättynyt ja surullinen. Sellaisina sitä miltei kokee olevansa kosketuksissa transsendenttiin hyvyyteen. Tätä kokemusta makustellessa voi samalla kasvaa terveeseen uskontojen ymmärtämiseen. Jotain tämänlaista ne uskovaiset varmasti kokevat kun puhuvat karmasta tai Helvetin oikeutetuista ikirangaistuksista.

Lahjaksi olette saaneet

Tänään moni taho (esimerkiksi Ilta-lehti) uutisoi siitä, miten kansanedustajat saivat lahjaksi Raamatut. Niissä oli painettuna oma nimi ja kaikki. Esimerkiksi Heinäluoma otti sen vastaan. "Minusta tämä on erinomaisen hyvä asia, Raamattu on tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Sen lukemisesta löytää voimaa ja ajatuksia myöskin tähän päivään, puhemies kehuu Iltalehdelle. Heinäluoma sanoo, että Suomessa on perinteisesti pyritty pitämään uskonto ja politiikka erillään. -Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö moraali ja politiikka kuulu yhdessä pohdittavaksi."

Heinäluoman kommentti on täydellinen, sillä siihen heijastuu se, että elämme kristillisessä kulttuurissa joka on de facto sekulaari. Maan tapana ei ole leveillä uskonnolla eduskunnassa. Näin ollen osa ateisteista hermostuikin lahjoituksesta. Sillä se oli yritys luoda mainosta omalle toiminnalle kun kirjoja jaettiin politiikan ytimeen. Tämä nähtiin symbolisena eleenä jossa katsottiin että uskontoa pitäisi saada politiikkaan. Tämä symbolitasolla toimiminen on kuitenkin heiman oireellista. Tähän liittyen en voi olla muuta kuin siteeraamatta facebookia (tuota lähteistä parasta.)

Marko Hamilo nimittäin sanoi siellä seuraavaa "Mitä tarkoittaa nykyisessä poliittisessa retoriikassa se, että "uskonto ja politiikka on pidettävä erillään"?
     Jos sitä valtion ja kirkon erottavaa periaatetta, joka on monien länsimaiden perustuslaissa, niin sehän on selkeä määritelmä. Mutta Yhdysvalloissa, jossa tämä periaate on pyhä perustuslain kulmakivi, uskonnollisilla arvoilla, vieläpä varsin fundamentalistisesti tulkituilla, on noin kertaluokkaa suurempi paino poliittisessa keskustelussa kuin meillä.
     Jos taas uskonnon ja politiikan erillään pitämisellä tarkoitetaan sitä, että kansanedustaja ei saisi nojautua poliittisia arvovalintoja tehdessään omiin ja äänestäjäkuntansa arvoihin silloin ja vain silloin, kun ne ovat perustuvat uskontoon, meillä käytäisiin loputonta keskustelua siitä, onko suomalainen työetiikka pohjimmiltaan luterilaista vai ei. (protestanttiseen työetiikkaan vetoaminenhan olisi esimerkiksi perustulosta keskusteltaessa kiellettyä sekoittamista, sen sijaan "suomalaiseen työetiikkaan" vetoaminen ei). Tämä johtaisi nimenomaan loputtomaan teologiseen keskusteluun parlamentissa, ja se keskustelu ei sinne kuulu. Periaate kääntyisi päälaelleen, kun vastapuolen argumentteja pyrittäisiin väkisin tulkitsemaan uskonnollisiksi, jotta ne voitaisiin parlamentaarisesti nollata kelvottomina.
     Vaatimus uskonnon ja politiikan pitämisestä erillään vaatisi siis hieman täsmällisemmän määritelmän, että siihen voisi ottaa minkään järkevän kannan. Nykyisellään se kuulostaa tyhjältä retoriikalta."

Tämä nimittäin muistuttaa siitä että valtiomme ei sensuroi uskontoa mutta se on käytännöllisesti katsoen sekulaari. Yhdysvallat taas on todellakin virallisen totuuden mukaan sekulaari, mutta käytännössä maata kuljetetaan uskonnolla, itse asiassa erittäin fundamentalistisella uskonnolla.

Hamilon asenne heijastelee näkemyksiä joita itselläni on ollut uskonnon kouluopetukseen liittyen.

Olen toki korostanut että kouluopetuksessa on ongelmia (a) omakohtaisesti tiedän että oppilaiden oikeustietoisuus on usein heikkoa joten opettajat voivat mekkaloida uskonnollisesti ja vakaumuksellisesti (b) uskontoa opetetaan paljon enemmän kuin esimerkiksi biologiaa ja muita vastaavia aineita, joten uskontoa on kenties ylimääräistetty suhteessa relevanssiin. (c) Että uskonnonopetusta puolustetaan monikulttuurisuuden ja kunnioituksen nimissä, mutta kuitenkin siten että perushenkenä on näkemys kristillisestä yhtenäiskulttuurista jossa esimerkeiksi ateisteista ei tarvitse välittää tai heidän kokemuksiaan kunnioittaa pätkääkään koska heidät negatoidaan totaalisesti pelkäksi ideologiattomuudeksi, arvotyhjiöksi, nihilismiksi sekä anarkistiseksi kaiken tuhoamiseksi ja rikkomiseksi. Ja tietysti militanttiudeksi.

Olen kuitenkin vahvasti uskonnonopetuksen jatkamisen puolella. Korostan sitä että laatua ja valvontaa ja tuntimääriä miettimällä ongelmat taatusti ratkeavat parhaalla mahdollisella tavalla. (Sekä kenties lähettämällä riittävän usein taktisesti valituille kusipäille kunnioituksenansaitsemispaketteja joissa on tylsä voiveitsi sekä kirjalliset ohjeet seppukun tekoon.)

Olen itse asiassa pitänyt uskonnonopetusta arvokkaana "kreationismifiltterinä", eli jonain joka estää ja rajoittaa kreationistien vaikutusvaltaa ja relevanssia maassamme. Kun maassa uskontoa on kouluopetusta, sitä ei tee mieli tunkea sinne kieroilemalla. Syynä on juuri se, mitä Hamilokin korosti. Eli uskonnon totaalikielto johtaa usein siihen että teologia ylikorostuu kun teologisesta piirteestä tehdään eristämisen syy. Lisäksi korostan sitä että jos uskonto hyväksytään koulussa uskontona ja kulttuurina, vähenee tarve valehdella, manipuloida ja koijata. Eli yrittää tehdä uskonnosta luonnontiedettä, muuten vaan tiedettä tai muuten vain peittää uskonnon syvimpiä intressejä.

Uskonkin että jos maa on juridisesti sekulaari, sen on hyvin vaikeaa olla oikesti maa jota ei ajettaisi piilotetuin uskonnollisin intressein. Tässä mielessä on hyvä että yksityinen taho kustansi kirjojen painamisen ja antoi niitä ihmisille. Nämä saivat sitten päättää että mitä kirjoillaan tekevät. Ottivatko vastaan vai jättäisivät ottamatta. Vai kiittäisivät ylimääräisestä WC -paperista. Samalla me muut ihmiset voimme nähdä tässä avoimen aktion ja itse miettiä että oliko tämä avoin pelastusteko joka korostaa kristinuskon arvoa nykykulttuurissakin. Vai näyttäytyykö kirjanjako säälittävänä mainostemppuna jossa uskonto yrittää teeskennellä tärkeää ja merkittävää liittämällä itsensä itseään tärkeämpiin asioihin, ja luulee tällä keinoin tekevänsä itsestään muodikkaampaa.