Elementtien falsifioinnista.

Länsimaissa elementtejä on perinteisesti ollut neljä. On vesi, ilma, tuli ja maa. Itämailla niiden määräksi on kuitenkin annettu viisi. Näistä perusaineksista on ajateltu koostuvan kaikki muut. Toki länsimaissakin on joskus elementtien joukkoon lisätty myös henki jolloin elementtejä saadaa viisi kappaletta myöskin. Itämaiden ringissä "henki" on kuitenkin korvattu sanalla "puu". Siinäkin on tietynlaista vitalismin makua. Elämä ja tietoisuus on kytketty ja niille on tietyllä tavalla haluttu antaa "oma elementti" joka erottaa elävät olennaisesti erilaisiksi kuin ei elollinen.

Itämaiden elementeistä saadaan seuraavanlainen rinki. Tämä on perustana esimerkiksi monissa tietokonepeleissä. Että esimerkiksi feng shuissa. Olennaisen tärkeää on ymmärtää myös se, että kuviossa on mukana elementtien suhteet toisiinsa. Jaottelussa ulkokehä rakentaa ja sisällä kulkeva tähti rikkoo.
1: Rakentava kehä = Puu ruokkii tulta, tuli muodostaa maata. Maa tiivistää metallin. Metalli sulaa nesteeksi (vedeksi), ja vesi kasvattaa puun.
2: Hajottava tähti = Puu tunkeutuu maahan. Maa imee veden. Vesi sammuttaa tulen. Tuli sulattaa metallin. Metalli pilkkoo puun.

Yllä oleva interaktio on siitä mielenkiintoinen, että se pintatasolla, ensi vilkaisulla katsoen, tarjoaa keinon falsifioida esimerkiksi feng shui : Jos puu kasvaa ilman vettä, on selvää että kehä ja interaktiot eivät toimi. Näin kehästä tulee "virhe". Ja kun sen varaan on rakennettu koko järjestelmä, se kaatuisi tässä mukana. Tietenkin tämä tarjoaa käytännössä vain ad hoc -selitysten verkon. Vesi kun voi piilotella ties missä, yllättävissäkin, asioissa. Sillä luonnossa elementti on harvoin puhtaana. Nuotiossakin on puuta ja tulta ja tuhkaa. Paukahtelu kertoo veden läsnäolosta. Näin asioille voidaan löytää uusia yhteyksiä.

Ja monissa tapauksissa voidaan tilanne korjata sillä että jokin asia ei olekaan "pääosin tulta" vaan vaikkapa "pääosin vettä", jolloin virheitä voidaan sietää hyvinkin paljon. Näin voidaan tehdä koska itse elementtiin liitos asiaan ei ole mikään suora tieto, vaan asiaa lähestytään usein rakentamalla analogia ja kertomalla tästä tarina, jonka todenperäisyyttä ei voida tätä varmemmin tietää. Elementtejen määrä ja liitokset ovat "tarinan varassa". Ja siksi sitä on onnistuttu liittämään esimerkiksi ninjutsun tekniikoihin. Osa sopii toisia vastaan, joten niille on ajateltu ja annettu tietty "elementti" : Ne ovat kaikki ihmisliikkeitä joilla on tietty toiminta, vaikutus, sovellustapa ja vastareagointi. Näin rakennetaan toimintaverkko, joka on itsessään kiinnostava ja kenties oppimista helpottava muistisääntö. Mutta jota pidetään ikään kuin "korkeampana selityksenä".

Siksi käytännössä elementtiajattelussa ei ole itsekriittistä tutkimusohjelmaa. Se voi katsoa maailmaa ja siinä tapahtuvia ilmiöitä, ja väittää että korrelaatiot johtuvat elementtien läsnäolosta. Näin selitys rakennetaan aina jälkikäteen. Ongelmana on vain se, että oikeaa selitystä ei keksitä etukäteen, vaan liimataan päälle jälki käteen. Näin syntyy iso "voi olla", joka tarvitsee jonkun ensin tekemään ensin ne "oikeat löydöt". Siksi feng shui ja elementtiketjut ovat passiivisia selittelijöitä, eivät aktiivisia tutkivia selittäjiä.

Pieni ajatus feng shuista.

Feng shui on näkemys jossa asunnon sijaintia ja sisustamista on pidetty keskeisenä. Sen on ajateltu tuottavan hyviä asioita, kuten onnellisuutta ja rikkautta.

Nykymaailmassa tälläinen menee tietysti kaupaksi vääristyneessä muodossa - sisustustrendinä johon on brändileimattu mystisyyden sävyjä. Eli jos sisustaminen on muuten pinnallista, halpaa ja alhaista niin mystisen kielenkäytön sotkeminen tekee siitä älykästä, jopa hengellistä ja ylentävää.

Feng Shuin tarina on tietysti skeptikon silmiin hupsu. Sohvan paikka muuttaa universumin rytmityksiä. Mutta ilman taustatarinaa siitä voidaan saada jotain järkeäkin irti.

Nimittäin Feng Shuissa on monia asioita jotka parantavat viihtyvyyttä. Se vain antaa niille hupsut selitykset. Siivotussa ja järjestetyssä talossa on helposti mukava asua. Imuri ei kuitenkaan ime negatiivisia energioita vaan pölypunkkeja.

Samoin esineet joihin liittyy ikäviä muistoja ovat feng shuissa imeneet pahoja energioita. Jos ne ovatkin vain yksilön ikäviä muistoja jotka esine tuo esiin, tilanne on järkevä. Esine kannattaakin dumpata pois.

Eli feng shui on vähemmän tyhmää kuin skeptikko sen taustakertomuksista voisi ensivilkauksella huomata ja satuilijen pohjalta luulla. Luultavasti joku on sisustanut ja huomannut että talo on mukavampi. Mukavuus on vain saanut oudon ja taikauskoisen selityksen.

Ilmiönä yksilön viihtyys on kuitenkin todellinen kokemus - sen selitystapa vain on epätieteellinen ja varsin epäuskottava. Ihmisen kauneuskokemus taas on kenties subjektiivinen, mutta monet pitävät samanlaisia asioita kauniina. Siksi tiettyjä taulujakin pidetään kauniina useammin kuin toisia.

Tässä tulee vastaan se, että kukaan ei pidä kaikista kauniina yleisesti pidetyistä tauluista. Kokemus viihtyisyydestä taas on jokaisen itsensä huomattavissa, eivät muiden. Hyvin sisustettu on ikään kuin arvaus, jossa ajatellaan keskiarvoa - mutta asiassa voi ollakin paljon hajontaa, ja yksilö ei pidäkään tuloksesta.

Siksi sisustuskessa pitäisikin keskittyä olennaiseen. Taustaselityksen sijasta pitää keskittyä itse ilmiöön.

Eli tehdä niin että kotona on mukavaa asua. Tämä ei kuitenkaan vaadi tietyn kaavan mukaista sisustamista, kuten feng shuissa tehdään. Pinnallisuus sisältääkin tässä suuremamt mahdollisuudet mitä erilaisempien ihmisten elämänlaadun parantamiseen, kuin mystiikalla sävytetty kaavamaisuus. Se kun toimii vain niille joihin tuo kaavamainen tapa sattuu sopimaan. Vaihtoehtolistalle kannattaa lisätä muitakin vaihtoehtoja.

---

Kirjoittaja ei sisusta. Talo muuttuu kodiksi jos sinne laittaa pitkänmiekan nurkkaan.

Tieteessä Tapahtuu paranormaalia.

Tieteessä Tapahtuu -lehdessä Leo Näreaho käsitteli Kia Aarnion ydintietoa koskevaa tohtorinväitöstä. Ja mikä riemastuttavinta, Aarnion puolustuspuhe oltiin saatu mukaan samaan lehteen.

Kun katsomme Näreahon esiintuoman Stephen Prauden määritelmän paranormaalille. Hän on esittänyt paranormaalin koostuvan kolmesta ehdosta:
a) Yksikään tämänhetkinen tieteellinen teoria ei selitä
b) jota ei voi selittää tieteellisesti ilman huomattavia muutoksia muualla tieteen teorioissa
c) jotka rikkovat odotuksiamme siitä, miten tämän tyyppiset oliot normaalisti käyttäytyvät

Aarnio puolustautuu kritiikiltä ja esittää, että hänen määritelmänsä ei ollut pelkkä kohta c, vaan se sisälsi myös kohdat a ja b.

Aarnion väitöskirjassa ydinkäsitykset noudattavat selkeästi ihmisen luontaisia ydinkategorioita. (Nämä ovat samankaltaisia kuin Pascal Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat - Miten uskonto selitetään" -teoksessa olevat skeemat. Myös Boyerin teoksessa skeemojen sekoittaminen yhdistettiin tyypilliseksi uskonnollisille ja paranormaaleille uskomuksille.) Tämä ydinkategorien sekoittuminen, eli skeemojen sekoittaminen, on huomattu myös Aarnion väitöskirjassa. (Eikä Näreahokaan tätä huomiota kiistä.) Väitöskirjassa on huomattu "ydinkategorioiden" sekoittaminen. Eli paranormaalejen oppejen, kuten feng -shuin kannattajat, yhdistävät erilaisia elementtejä yhteen.

Tärkeimät erot paranormaaleihin uskovan ja skeptikon välillä olivat Aarnion tutkimuksen mukaan:
1: vahvemmin uskovat sekoittivat ydinkategorioita enemmän
2: enemmän uskovat olivat ajattelutavaltaan intuitiivisempia

Toki tässä ei käynyt selvää, johtuiko skeptismi tarkemmasta analyysistä, eli yhdessä kategoriassa pysymisestä ja intuition ja vaikutelmien kriittisemmästä läpikäynnistä, vai oliko seuraus toisin päin: Maailmankuva muuttaa ajattelutapaa. (Voi olla että molemmat vaikuttavat monimutkaisesti rinnakkain. Mitä skeptisempi olet, sitä helpommin vältät intuitiota ja kun vältät sitä tarpeeksi, tästä tulee opittu tapa ja tämän kautta skeptisempi sinusta taas tulee.) Mutta tämä on spekulaatiota, selvää on että skeptinen ajattelu liittyy analyyttiseen, ydinkategorioita seuraavaan, ajatteluun ja uskominen intuitiiviseen, ydinkategorioita sekoittavaan, tapaan.

Mielenkiintoinen ilmiö oli myös siinä, että kun uskonnollisuus lisääntyi, myös paranormaaleihin asioihin uskominen lisääntyi. Mutta toisaalta vahva uskonnollisuus poisti paranormaaliin uskomisen. Tämä johtunee aivan suoraan siitä että tutkimus tehtiin Suomessa, jossa näistä uskovaisista suurin osa on kristittyjä, ja tässä uskonnoissa kielletään paranormaalit ilmiöt väärinä jumalina.

Mielenkiintoista oli tietenkin se, että väitöskirjassa on päädytty erilaiseen tapaan jaotella paranormaali, kuin mihin itse olen päätynyt. Itse olin jättänyt pois ihmisten odotukset ja tietyt synnynnäiset kategorisoinnit. Vaikka olin niistä tietoinen, en pitänyt niitä tärkeänä, koska kannatan näkemystä, joiden mukaan mitään totuusarvoa siitä onko jokin näkemys synnynnäinen vai ei, ei voida tehdä. Minun määritelmissäni ydintiedon odotusten mukainen näkemys, jonka hyväksyminen aidoksi havainnoksi vaatisi tiedeverkon uusimista.

Vaikka olin skeemoista tietoinen, olin tarkoituksella jättänyt ne pois määrittelystäni. Syynä oli se, että olen yksinkertaisesti erimielinen siitä, että jokin asia luokitellaan terveeksi uskomukseksi tai deluusioksi pelkästään sen takia että se joko on tai ei ole lajityypillinen. Aarnio sen sijaan otti ne mukaan tärkeäksi ja keskeiseksi osaksi. Tosin Aarnio puolustuspuheessaankaan itse kertoo että hän ei suoraan ota kantaa paranormaalien ilmiöiden totuusarvokysymykseen, hän myöntää että ydinkategoriat ovat synnynnäisiä prosessointitapoja, jotka tuottavat myös vääriä uskomuksia. Pääpaino oli psykologinen ymmärtäminen, ei kannanotto todellisuuteen.