Pieni ajatus "halpamiekoista"

Moni ostaa miekkansa muuten kuin sepältä. Tämä on aivan järkevää. Etenkin kun osa sepistä on laajentanut toimintaansa oppipojilla jolloin on vaikeaa sanoa missä vaiheessa siitä tulee tarkalleen ottaen "tehdasmaista toimintaa". Esimerkiksi itse olen hankkinut Pavel Mocin miekan. Mutta hänellä on oppipoikia ja avustajia jotka luonnollisesti lisää tuotantoa, vähentää lopputuloksen mestaruutta ja laskevat valmiin tuotteen hintaa. Minun aseeni on juuri tuollainen "oppipoikamiekka". Se ei ole huono.

Mutta monien tarpeeseen sopivia miekkoja saa muutenkin. Ja melko edullisella hinnalla. Näissä on hieman erilaisia strategioita. Ja esittelen niistä tässä kaksi. Siksi että ne jossain määrin edustavat keskenään päinvastaisia ratkaisuja siinä miten miekkoja voidaan myydä halvalla. Kuvaukset voivat näyttää moitteelta, mutta ne eivät ole. Kysymys on enemmänkin strategiasta. Ja siitä että halpa hinta johtuu yleensä jostain. Jotta miekkoja voidaan ylipäätään myydä halvalla on pakko keksiä joku temppu joka alentaa em. hintoja.
1: Suomessa "Rautaportti" on taannut menestystä "Windlass Steelcratftsin" miekoille. Ne ovat ihan hauskoja. Niiden kädensijat ovat ihan hyviä. Aseiden terät kestävät hyvin taivuttamista ja ne palaavat takaisin. Periaatteessa aseet ovat muotoiltu historialliseen malliin, tavalla joka on "good enough". Valmiit tuotteet ovat kuitenkin useimmiten hitusen liiankin keveitä ja ohuita. Lisäksi niitä ei teroteta ja valmiin miekan hiominen muuttaa tasapainoja ja muita. Tämä ei haittaa jos haluaa hienon miekan kanniskeluun tai seinälle. Tai jos haluaa harjoitella kevyttä kontaktitekniikkaa jollain joka on normaalin harjoitusmiekan ja täysivaltaisesti teräväksi hiotun miekan välillä. (Sitä miksi joku haluaisi tehdä näin en tosin käsitä. Mutta eihän kaikkea tarvitsekaan käsittää.) Kevyttä miekkaa on yleensä miellyttävä kuljettaa. Ja niillä leikkiminen on hauskaa juuri keveyden vuoksi.
2: Jos sitten taas pitää takapihalla huitomisesta on tarjolla tietenkin "Cold Steel". Sen kädensijat ovat yleensä hieman löysiä, jopa uusina. Ja niissä ei ole mainittavaa terän ohenemaa (distal taper). Niiden terät ovat usein juuresta hitusen liian ohuita ja kärjestä hieman liian paksuja. Tämä tekee niistä hieman painavampia ja rautakankimaisempia kuin aivan täysimääräinen miekka. Tämä kuitenkin sopii sellaiselle joka haluaa leikkiä macho bullshitin kanssa. Painava ja teräväksi valmiiksi hiottu miekka tuntuu miehekkäältä, toisin kuin joku keveämpi ja ketterämpi ase. Itse näen tämän tosin hieman sitä kautta että tämänlaisesta viehättynyt haluaa enemmän näyttää miekan käyttäjältä ja tuntea itsensä sellaiseksi kuin oikeasti käyttää sellaista. Jokainen kuitenkin voi tarvita joskus machoiluboostia.

Mene(s)tys

"Miksi puhutaan "uskoon tulemisesta", mutta "uskosta luopumisesta" ja "uskonyhteisöstä irtautumisesta". Miksei voi puhua yksinkertaisesti "järkiin tulemisesta"?"
(Vesa Linja-aho)

Vesa Linja-aho kirjoitti ylläolevan kysymyksen. Jossain mielessä tämä on oneliner. Järkiin tuleminen on melko asenteellinen tapa ilmaista asia. Mutta siinä on kuitenkin hyvin merkittävä kysymys. Uskonto nähdään johonkin liittymisenä, ja vaihtoehtoinen mielipiteenmuutos nähdään luopumisena.

Tämä alisteisuus näkyy siinäkin mielessä että ateismi on etymologisesti a-teismia, ei-teismiä. Uskonnoton on selvästi samalla tavalla puutteen kautta kuvattu kuin jalaton on, no vailla jotain. Eikä ole ilmiselvää miksi. On toki ymmärrettävää että uskovaiset haluavat esittää että uskonto tarjoaa jotain ja että tämän ulkopuolella luovutaan jostain. Mutta jostain syystä sama nimeämiskulttuuri on myös ateistien puolella "sisäisesti".

Ateistipiirit yrittivät korjata tätä piirrettä vuosituhannen alkupuolella lanseeraamalla "bright" -käsitettä. Joka ei sitten saanut hirveästi suosiota ateistien eikä teistien puolella. Käsite ei jäänyt elämään ateismin "sisällä" eikä sen "ulkona". Ajatus on hieman erikoinen. Sillä jo uskonnoton jollain tavalla korostaa että hänellä ei ole jotain.

Toisaalta tämä saattaa liittyä laajempaankin ilmiöön.

This is my "Pride&Joy" ; Kukaan ei
vie omaan käyttöönsä treeneissä.

Olen nimittäin miettinyt sitä että pitäisikö minun nimetä panssarini. Olen nimennyt miekkani. Niissä on aina erilaisia hyveitä. Sellaisia kuin "Kunnia", "Omatunto" ja niin edespäin. Ideana on esittää, että jos joku väittää että minulla ei ole omistuksessani näitä, voin aina demonstroida väitteen vääräksi. Näitä ei voi kovin hyvin asettaa panssareihin. Mielestäni niille sopisi antaa sellaisia nimiä kuin "Arvotyhjiö" ja "Rappio".

Vitsinä on tietenkin se, että kunnia ja omatunto ovat jotain jossa ei eletä. Ne ovat ominaisuuksia, attribuutteja. Kun taas rappio ja arvotyhjiö ovat negaatioita joissa eletään. (Kuten vaikkapa ketjupanssarissa voidaan elää ja kokata.) Hyveet siis ovat attribuutteja joita edustetaan ja omistetaan mutta joihin ei mennä. Kun taas rappioon mennään eikä niissä ole mitään omistettavaa.

Tässä mielessä ymmärrän miksi "tullaan uskoon" ja "ollaan uskossa". Ymmärrän myös miksi siitä vanhurskauden haarniskasta niin paljon puhutaan.

---

Mihin uskonnoton tulee? Kirjoittaja ei tiedä. Hän tulee minne haluaa, kuten pyyhkeisiin, sukkiin ja nenäliinaan. Uskoon tulemista en ole kuitenkaan harrastanut. Vaikka periaatteessa kyllä kannatankin tasa-arvoista avioliittoa oikeutena. Minulla on sellainen sopimus että Uskoon en tule eikä Toivo tule minuun. Exit only.

Pride & Joy

Käytän harjoituksissani Pavel Mocin "Violet" -miekkaa. Se on minusta hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä miekka. Valitettavan monet muut ovat kanssani samaa mieltä. Ja siksi saman näköisiä tai lähes saman näköisiä miekkoja on muillakin. Koska säilytän miekkaani koululla ja koska harjoitteluissa aseita usein jätetään lattialle, tapahtuu joskus sekaannuksia. Kuluu aikaa kun etsitään omaa miekkaa. Ja joku loukkaantuu jos otatkin samannäköisen miekan. Ja itse pahastut jos joku näpelöi sinun miekkaasi.

Siksi olinkin pragmaattinen. Miekkakoulun juhlien jälkeisenä krapulaisena tilana sain itsestäni käärittyä miestä niin paljon että maalasin oman miekkani pommelin vaaleanpunaiseksi. Maalasin myös osan väististä pinkiksi. Tämä on ehdottoman käytännöllistä koska
*: Nyt aseeni erottaa hyvin ensivilkaisulla.
*: Kukaan ei vahingossa ota sitä.
*: Kukaan ei varsinkaan tahallaan ota sitä.
*: Musta olisi temppuna jotain jota voidaan matkia. Maaleja on erilaisia. Pinkki tuskin on se valinta johon kukaan muu päätyisi.
*: Se on pinkki.
*: Miekkoja maalataan joskus muutenkin ; Sillä suojataan ruostumiselta.
*: Keskiaikana käytettiin oikeasti värejä vaatteissakin. Pinkkiä väriä käytettiin koska sitä saatiin kuorista. Itse asiassa vaaleanpunainen on ollut miesten suosiossa.
*: Juuri edellisissä harjoituksissamme mittailimme miekkojemme kokoa erään naispuolisen miekkailijan kanssa. Hänen aseensa oli omaani pidempi, joten kerroin hänelle että hän vain kompensoi sitä että hänellä on pieni pippeli. Hän nauroi vitsille, pyyhittyään minulla ensin lattiaa. Nyt minulla on miekka jonka pää loistaa punaisena. Etsi tästä symboliikkaa, Freud.

Lisäksi nimesin viimein miekkani. Kotiin ostamani aseet olenkin nimennyt. On "kunniaa", "omaatuntoa" ja muuta jonka kautta voin vannoa. Ja kukaan, siis kukaan, ei voi väittää että minulla ei olisi näitä. Tämäkin miekkani osuu tähän nimeämisperinteeseen. Se on "Pride & Joy". Ja koska vaaleanpunainen symbolisoi iloa, harvinaisen pitkässä kaksiosaisessa nimessä on sisällä parikin vitsiä.

Miekkojen huoltamisesta

Miekat ovat siitä erikoinen ase, että ne ovat aikanaan olleet kalliita hankkia. Ja myös niiden huoltaminen on ollut kallista. Ironista on, että ne teräslaadut jotka kestävät hyvin käyttöä ovat tavallisimmin niitä jotka myös helposti hapettuvat, etsaantuvat ja lähtevät ruostumaan. Siksi niitä on myös pitänyt huoltaa ja öljytä esimerkiksi taisteluiden jälkeen.
1: Veri on perimmiltään eräänalaista hapettavaa suolaliuosta. Siksi miekkaa ei vain laiteta tuppeen sillä tavalla kuin joissain elokuvissa joskus näkee. Huvittavaa on, että tämänlainen ruoste "kukkii" siten että miekka kasvaa huotraan kiinni ruosteen avulla. Tämänlaista miekkaa ei saa enää irti huotrasta lainkaan ja kokonaisuus sulkeutuu hermeettisesti ja muhii kaiken maatuneeksi moskaksi. Yllättävän nopeasti. Ei heikkohermoisille.

Tämä tarkoittaa sitä että osa harjoittelua on myös huoltaa omat aseensa. Itse öljyän oman miekkani kohtuu harvoin, suunnilleen joka toinen viikko. Ideana on se, että jätän terän hitusen öljyiseksi joten ensimmäisen viikon se suojaa terää ja toisen viikon tuottama ruoste sitten hierotaan, vahataan ja öljytään pois. Osa pitäisi tätäkin huolettomana, mutta olen huoleton tyyppi.
1: Oma harjoitusmiekkani, rehellisesti sanoen, näyttääkin toimintakelpoiselta mutta jotenkin "nuhjuiselta". Se pysyy kunnossa mutta ei juuri muuta. Se ei koskaan näytä aivan siistiltä ja huolletulta. Miekan tehnyt Pavel Moc saattaisi harmistua. Tosin ilahtua siitä että aika monta vuotta sillä on jo mentykin. Se on kiva peli kyllä, eikä ollut pahan hintainenkaan. Itse suosittelen Pavel Mocia "hintatietoisille" (~lue "köyhille paskoille ja kitupiikeille") jotka kuitenkin haluavat ihan hyviä pelejä rahalleen vastineeksi.

Jos ostetaan miekkoja, hinta on nykyään halpa, mutta toisaalta sormenjäljet muuttuvat trivialiteetista aidoksi ongelmaksi. Etenkin jos ostetaan ns. koriste-esineitä tai miekkoja joilla on ns. historiallista arvoa. Laitoin tuohon ylle kuvan. Se on ihan uudesta "miekastani". Luonnollisesti huolsin esineen ja öljysin sen. Siitä huolimatta, vaikka miekka on tehty viime viikolla ja se oli yhden päivän näytillä myyntitiskillä, siihen oli jonkin saastaisen hipin eau de nerdette etsannut tämän sormenjäljet terään, syvälle.
1: Kuvani tuossa alussa ei ole ehkä tarkin mahdollinen, mutta vannon ja vakuutan että osa sormenjäljistä on niin siistejä ja syvälle-etsautuneita että rikosteknikoilla on varmasti epätarkempia sormejälkinäytteitä jotka on tehty erityisesti sormenjäljen tarkkuus mielessä!

Syynä on se, että jostain erikoisesta syystä ihmisillä, etenkin miehillä ja saastaisilla hipeillä, on erityinen into näveltää terää sorminensa. (Riippumatta siitä ovatko he esimerkiksi ostamassa asetta vai eivät.) Suositeltavaa olisi että miekkoja ostettaessa käytettäisiin käsineitä. Ei siksi että suojataan omaa kättä vaan siksi että suojataan esinettä.
1: Mielestäni tässä pitäisi olla sääntö "rikoit sen - maksoit sen". Ja sormenjälkien etsaaminen on "rikkomista" jos kyse on koriste-esineestä. Näin teenkin jos koskaan ryhdyn miekkoja myymään. Mikä ei ole ihan mahdoton ajatus rehellisesti sanoen.

Oman miekkani kohdalla tämä on tietysti marginaalista. Sillä en ole tämänlaisissa turhantarkka. (Asia on tässä esillä lähinnä kuriositeettina ja demonstroimassa laajempaa ilmiötä.) Mutta tiedän ihmisen joka on ostanut antiikkisen miekan huotrassa. Esine oli varsin arvokas. Ja tästä huolimatta joku oli kerinnyt näpelöimään terän. Ja koska sormenjälkien hiki todellakin etsaa vian syvälle, se vaati erityishuoltoa. Ongelmana on peräti se, että tämän ostetun miekan käsittely vaati erityisen ammattilaisen. Sormenjälkiä ei voi vain pyyhkiä, koska hiki syövyttää terää jännittävän syvälle. Ja tässä kyseisessä tapauksessa ammattilaisen konservoijan erikoisilla tekniikoilla tekemä terän ennallistaminen oli oikeasti kallista.
1: Nähdäkseni jokainen tämänlainen lasku pitäisi lähettää sormenjäljen tekijälle, korkojen kanssa. Harva vain jaksaa saalistaa näitä salakavalia sormeilijoita. Ihan sen takia että suurin osa näistä sormeilijoista ei ole pahaa tarkoittavia vandaaleja vaan ihan puhtaita hyvää tarkoittavia tampioita ja ignorantteja. Sellaisia jotka ovat kiinnostuneita miekoista, mutta eivät sillä tavalla jossa asioista alettaisiin ottamaan selvää ; eli eivät he oikeasti ole mitään kiinnostuneita. Kunhan näveltävät emootiopäissään ja harkitsematta.

Näin vertauksen vuoksi ; En minäkään käy Raamattukaupassa alleviivaamassa Pyhiä kirjoja, kirjoittamassa niiden marginaaliin ivallisia välikommentteja - saati polttelemassa niitä. Toki sitten kun käyn ostamassa sellaisen voin tehdä sillä mitä haluan, kuten vääntää siitä sätkiä. Tässä on kysymys vähän samasta asiasta. Jos ostat esineen, niin saat näveltää ihan miten paljon haluat. Sitä ennen se on törkeää pyhäinhäväistystä ja epäkunnioitusta.